Vienan Kemi
6. elokuuta 2007
Kuvassa tyypillinen venäläinen talonpoikaisnainen, joka on ilmeestä
päätellen luopumassa maallisista huvituksista ja vetäytymässä
naisluostariin.
Aihe
Vienan Kemi
6. elokuuta 2007
Vartiuksen raja-asemalta noin 30 kilometrin päässä sijaitseva Kostamus on
yllättävän länsimainen kaupunki. Sikäläisen ostoskeskuksen ihmiset ovat
tyylikkäämpiä kuin lajitoverinsa Kuopion Sokoksen edessä. Kostamuksella
menee taloudellisesti hyvin. Rautatehdas hyötyy Kiinan imusta, Ikea
perusti juuri tähän 36.000 asukkaan kaupunkiin 1500 työntekijän
huonekalutehtaan ja kempeleläinen IT-yritys pisti paremmaksi ja rakensi
2000 työpaikan laitoksen.
Vienan Karjala taitaa olla kuitenkin vielä niin takapajuista seutua, ettei
siellä satunnainen matkailija juurikaan näe huoria, juoppoja tai ammatti-
ja taparikollisia. Mutta kaikesta huolimatta Vienan Kemi, 14.000 asukkaan
kaupunki kauhistutti ensinäkemältä. Aluksi tuntui siltä, ettei tälläistä
hökkelikylää löydy kuin jostain Kinshasan Kongosta.
Mutta sitten muisti, että oikea vertailukohde saattaa olla Rion slummit.
Venäläiset ovat nimittäin tilastojen mukaan juuri maailman keskiluokkaa,
kuten myös brasilialaiset ja myös tulonjako on yhtä epätasainen. Tosin
talousnero Soros ennustaa, että Venäjä kuitenkin on maapallon tuleva
supervalta.
Oppaan äänessä särähti hieman katkeruus, kun hän kertoi ruotsalaisten
(siis myös suomalaisten) muutaman kerran polttaneen kaupungin ja jotenkin
alitajunnasta pulpahti, että vielä kerran se olisi poltettava, sillä ei
siitä korjaamalla saa kalua.
Toisaalta lähes 300 vuotta vanha kirkko on kaunis ja vaikka sitä nyt
remontoidaankin, niin tuskinpa edes nykyiset AMK-insinöörit osaavat tehdä
yhtä hyvää pytinkiä. Vuosisatojen jälkeen se on yhä hahmollaan eikä
liiemmälti räköile.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Maatuska
Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi
Autuaankannas
16. elokuuta 2007
Vienan Karjala näyttää olevan todellinen ihanneyhteiskunta sikäläisille
kotieläimille, jotka saavat elää vapaasti lajityypillisesti käyttäytyen.
Ei ole yllätys, että eilen uutisissa kerrottiin, että suomen
pystykorvaakin yritetään pelastaa laikakoiran geeneillä.
Sikäläiset vapaina laumoissa kiertelevät koirat, joiden rotua ei pysty
määrittelemään, vaikuttivat hyvin terveiltä ja tasapainoisilta verrattuna
meikäläisiin puhdasrotuisiin, räksyttäviin ja hysteerisiin lajitovereihin.
Muut kotieläimet kuten myös turistit saivat olla niiltä rauhassa.
Yllä olevassa kuvassa Solovetskin vuohet viettävät vapaa-aikaansa kaupan
nurkalla odottaen, että joku pudottaisi roskakoriin jotakin jalkautumisen
arvoista.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Venäjällä on hotua
10. elokuuta 2007
Vienan Karjala näytti olevan pelkkää läpipääsemätöntä metsää, miljoonia
keloja, tuhansia neliökilometrejä kuivaamattomia lakkasoita ja valtavasti
rakentamattomia rantoja. Vaikka kuulema kaikilla kostamuslaisilla on
kesämökki, rakennetaan ne kiinni toisiinsa ja rannat säästyvät – mikäli
meillä olisi samanlainen mökkikulttuuri, näkyisi se henkirikostilastoissa.
Jos itärajan haluttaisiin panostaa luontomatkailuun, niin edellytyksiä
olisi. Suomen nainen olisi valmis maksamaan lakanpoimintareissusta ja
Suomen mies olisi valmis kohtuullista korvausta vastaan kaatamaan kelon ja
keittämään omassa rauhassa porokahvit. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin
olevan niin, että venäläiset tekevät inhimillisessä mielessä kaiken
mahdollisen, ettei vain kukaan turisti vahingossakaan tulisi maahan.
Sen verran matkailuyrittäjä Eero Moilasen (Moilasen matkassa mukavasti)
kanssa kehittelimme Karjalan luontomatkailuasiaa, että sovimme, että jo
ensi talvena järjestetään Eldankajärven jäällä Suomi-Venäjä
pilkkimaaottelu. Ilmoittautumisia otetaan vastaan.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Autuaankannas
16. elokuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=viena-019.jpg”
Autuaankannas ei ole maailman kaunein paikka, vaikkakin paikannimenä se on
kaunein. Tämä kannas sijaitsee juuri Karttulan ja Suonenjoen välisen tien
puolimatkassa. Tästä alla olevasta Kansalaisen Karttapaikan nettisivulta
sijainnin pystyy tarkastamaan ja samalla voi ihastella sitä, miten
tietotekniikka helpottaa välillä ihmisten elämää, vaikkakin joskus tuntuu
siltä , että maailma oli paljon parempi paikka ennen tietokoneiden
keksimistä. Osoite on siis
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?cx=3501528&cy=6967921&scale=16000&tool=siirra&lang=FI
Autuaankannas ei ole edes maamme kaunein maisema – kyllä vaikkapa Puumala,
Punkaharju ja Pulkkilanharju sen hakkaavat mennen tullen. Kuitenkin
Sisä-Savon paikoista se on ykkönen, tosin halvalla köyhän miehen kameralla
en voi väitettäni todistaa.
Satunnaisen matkailijan kannattaa tarkastaa asia käymällä paikanpäällä.
Samalla kannatta myös kävellä polkua pitkin kannaksen viereisen pitkän ja
kapean Lintuniemen kärkeen. Sieltä avautuu hulppea näkymä. Sen jälkeen voi
palata takaisin tielle, jonka varressa kesäisin toimii hyvä kahvikioski,
ostaa munkki ja kahvi sekä seurata luonnon suurta kirjaa.
Kioskin rannasta voi esimerkiksi bongata ison koskeloparven. Näitä lintuja
oli viimeksi tasan ventti eli 21. Ne ovat lyöttäytyneet yhteen
kalastelemaan ja uskovat nköjään joukkovoimansa turvin parhaiten
selviävänsä olemassaolon taistelussa. Ihmeellinen on luonto.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja
Raja railona aukee
20. elokuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=sortavala-024.jpg”
Yllä olevassa kuvassa raja railona aukee. Kuva on ilmeisesti täysin
luvatta ja salaa sekä lakia ynnä maamme ulkopoliittisia suhteita
vaarantaen napattu bussin ikkunasta Uukuniemi-seuran loistavasti
järjestämällä matkalla, joka suuntautui pääasiallisesta Uukuniemen
luovutetulle alueelle.
Kun Neuvostovalta romahti, pelkäsi moni uukuniemeläinen kunnan perinteistä
elämänmuotoa häiritsevien kuluku-ukkojen lisääntyvän. Kuva kertoo, miksi
näin ei ole käynyt. Aita näyttää olevan sähköistetty, joten ainoastaan
joku huippulahjakas seiväshyppääjä pystyy sen ylittämään. Ja ehkä karhu
alittamaan, mutta hirvi ei tule läpi.
Entisenä heinolalaisena tuli mieleen Heinolan pojan Uuno Kailaan runo
“Raja railona aukee” tämän neuvostoliittolaisen rakennustaiteen helmen
nähtyäni. Mainittakoon, että Kailas, tämä tyypillinen kolmikymppisenä
kuollut runoilija, joka oli harhaviettinen, tuberkuloottinen ja
mielisairas, ei mielestäni ollut mikään sotahullu suursuomihörhö, vaan
herkkä taiteilija, joka vaistosi ajan hengen 30-luvun alussa ja osasi
aivan oikein ennustaa, että verta on näkevä aamu.
Kuvan alalaidassa vilahtaa nuoren venäläismajurin lakki. Hän toivoi, ettei
hänen kasvokuviaan esitetä julkisuudessa, koska hänellä nyt sattuu olemaan
sellainen virka. Se vähä, mitä pohjattoman uteliaana savolaisena ehdin
häneltä kyselemään, paljasti, että olipa harvinaisen sivistynyt sotilas.
Force majeure
21. elokuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=sortavala-022.jpg”
Alunperin oli tarkoitus tutustua Pyhäjärven Venäjän puoleisen osan
erämaapuoliskoon, mutta aina ei käy niin kuin haaveillaan. Force majeure
eli ylivoimainen este -käsite konkretisoitui joukollemme. Muutama
kilometri ennen päämäärää täytyi bussimme,jota ei ollut varustettu
riittävillä amfibio-ominaisuuksilla, kääntyä takaisin, koska puro oli
tukkinut tien. Valokuva paljastaa, että ainakin allekirjoittaneen ilme on
riemastunut; mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään, kokee siinä suurimman
lomaelämyksensä.
Jos Pyhäjärven jylhät kalliorannat jäivät näkemättä, niin Laatokan
vastaavat tai otaksuttavasti jopa suuremmat luonnonmuodostumat tulivat
tutuiksi Sortavalassa. Venäjällä ei saa rakentaa rannalle ja se on hyvä
se.
Paljon mahdollista, että rahapulassa naapuri alkaa vielä myymään
suomalaisille Laatokan rantatontteja, mutta epäilen, että palovakuutuksia
ei niille mökeille tulla myöntämään. Jostain syystä suomalaisten Venäjän
Karjalan uudisrakennuksilla on taipumus syttyä tuleen.
Isoveli valvoo
22. elokuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=sortavala-028.jpg”
Metsä on ottanut omansa takaisin. Reilussa 60 vuodessa on Ristlahden vireä
karjalaiskylä muuttunut sakeaksi metsäksi. Jokunen kivijalka, omenapuu ja
ruusupensas kertovat, että ihminen on näitäkin selkosia joskus asuttanut.
Arvioni mukaan heti itärajan takana on noin 10.000 neliökilometrin
luonnonpuisto, jossa ihminen voi liikkua vain hyvin valvotusti.
Meidän valvontaamme suoritti upseeripartio, jonka kapteenin arvoinen
edustaja videokameralla kuvasi käydyt keskustelut. Harvinaisen tunnollinen
ihminen. Mieli teki sanoa, että on siinä miehellä virka. Luulisi, etteivät
tekopaikkojensa kivijalkoja etsivät mummot ja papat muodosta merkittävää
Venäjän valtionvastaista vaaraa. Ja sitä paitsi mummot ja papat hyvinkin
mielellään olisivat vaikka kirjallisesti ja avoimesti kertoneet
mielipiteensä asioista, jos heille olisi siihen annettu mahdollisuus.
Venäjää ei voi järjellä ymmärtää. Luulisi, että nuorilla riskeillä
miehillä olisi ollut tuolla alueella tähdellisempääkin tekemistä, kuin
nauhoittaa, kääntää , kirjoittaa puhtaaksi ja tutkia satunnaisen
matkailijaryhmän keskusteluja.
Ehkä filmauksen perussyy on vaikkapa se, että nykyhallinto on määrännyt
kaikki valtionvastaiset tilaisuudet tarkkailuun ja näin ylläpidetään
tietynlaista varovaista kansalaismielipidettä valtakunnassa. Ja kun
oppositiojohtajat lisäksi vielä välillä sairastelevat ja kuolevat
hämärissä oloissa, ei valtaeliittiä uhkaavaa poliittistaryhmittymää pääse
syntymään.
Maantieteelle Venäjä ei mahda mitään ja valtava harvaanasuttu valtio ilman
kansalaisyhteiskuntaa toimii edes jollakin tavalla kovan kurin avulla.
Iivana Julma valtasi Siperian, vaikka paistoi itse välillä epäiltyjä
vastustajiaan suurella paistinpannulla, Pietari Suuri valtasi Venäjälle
tien merille, vaikka surmasi ominkäsin epäiltyjä vastustajiaan ja Stalin
valtasi puolet Euroopasta, vaikka tapatti 10 – 20 miljoonaa epäiltyä
vastustajaansa.
Vanha KGB:n upseeri Putin on ollut vielä hyvin humaani hallitsija, kun
asiaa suhteuttaa historiaan. Kun joku rajavartioupseeri kuvaa
suomalaiseläkeläisiä Karjalan metsässä ei se kuitenkaan ole kovin huutava
ihmisoikeusrikos. Ilmeisesti turistien raja-alueelle päästäminen on vähän
arveluttava asia Venäjällä ja meitä saatellut upseeripartio oli päättänyt
varmistaa kuvaamisella selustansa. Jos joku isoviskaali nostaa haloon
asiasta, voivat he nauhallaan osoittaa, ettei mitään kummempaa päässyt
tapahtumaan.
Muuten pitää muistaa, että KGB kaikessa kauheudessaan on tehnyt
alkuperäisen luonnon säilyttämisen puolesta merkittäviä tekoja
Kosteusvaurio
25. elokuuta 2007
Kosteusvaurio on suomen kielen kammottavin sana. Lahdenpohjan Huuhanmäen
kasarmit rakensi köyhä Suomen valtio 30-luvun laman aikaan. Upeita
funkkistyylisiä betonirakennuksia lienee noin hehtaarin verran. Saattaa
hyvinkin olla, että yhtä laadukkaasti ei enää nykyaikana osata rakentaa.
Nämä rakennukset säilyvät vielä satoja vuosia.
Toisaalta rakennusten kunnossapito on lyöty laimin ja niinpä niitä
tutkiessa törmää edellä mainittuun pelottavaan sanaan “kosteusvaurio”.
Mutta ei hätiä mitiä, kasarmeja on alettu kunnostaa ja yksi niistä on jo
muutettu hotelliksi. Sinne astuessaan satunnainen matkailija yllättyy
kerrankin positiivisesti. Ja kunhan eräät puutteet vielä korjataan, niin
hotelliluokituksessa tulee olemaan aika monta tähteä. Enpä ole ennen
yöpynytkään 64 neliön siistissä huoneessa.
Tosin markkinatalous ei Venäjän Karjalassa toimi vielä hotellialallakaan.
Sikäläistä kraanavettä ei uskalla juoda ja kun yritin klo 16 hotellin
respasta saada jotain juotavaa, ei huonoa englantiani ymmärretty ja kun
paikalle saatiin tulkki, selvisi, että täältä ei saa juotavaa edes
rahalla, vaan ravintola aukeaa vasta klo 19.
Sortavalan torilla olivat jo muutamat nuoret pojat opetelleet suomen ja
kävivät kauppaa täyttä päätä. Siellä ei enää asiakkaan tarvinnut jahdata
kauppiaita, vaan kauppiaat jahtasivat asiakkaita. Toivottavasti joku
tuleva liikemies siirtyy hotellibisnekseen.
Aihe: Aiheeton | 5 kommenttia »
Paikat räköilee
23. elokuuta 2007
Lahdenpohjan kaupungissa lähellä Huuhan asemaa sijaitsee merkittävä
matkailunähtävyys. Talo, jossa on erinomaiset portaat, jotka päättyvät
seinään. Ovi on jäänyt rakentamatta. On helppo kuvitella, että jonkun
Ivanin on ollut vaikea selittää rakennustarkastajalle, että “niin, niin,
mutta kun Vasili luki piirustuksia väärin”.
Suomalaiset eivät enää vihaa tai pelkää venäläisiä, mutta ehkäpä
jonkinlaista huvittunutta halveksuntaa on sitäkin enemmän. Kieleemme on
jopa tullut teonsana “ryssiä”, jolla ilmeisesti tarkoitetaan asioiden
pilaamista. Tuon talon nähtyään moni maamies päästelee selkäkeikkanauruja
ja väittää venäläisten ryssineen tuonkin rakennusprojektin.
Matkanjohtajan teoria tapauksesta oli, että sikäläiset rakentajat olivat
huomanneet hyvät tsuhnien jättämät perustukset ja rakentaneet niille uuden
pytingin. Se, ettei ovi sattunut portaiden kohdalle, ei muodostunut
ongelmaksi tässä kultturissa. Savossakin olisi asiasta vain todettu, että
haetanneeko tuo mittään.
Kosteusvaurio
25. elokuuta 2007
Kosteusvaurio on suomen kielen kammottavin sana. Lahdenpohjan Huuhanmäen
kasarmit rakensi köyhä Suomen valtio 30-luvun laman aikaan. Upeita
funkkistyylisiä betonirakennuksia lienee noin hehtaarin verran. Saattaa
hyvinkin olla, että yhtä laadukkaasti ei enää nykyaikana osata rakentaa.
Nämä rakennukset säilyvät vielä satoja vuosia.
Toisaalta rakennusten kunnossapito on lyöty laimin ja niinpä niitä
tutkiessa törmää edellä mainittuun pelottavaan sanaan “kosteusvaurio”.
Mutta ei hätiä mitiä, kasarmeja on alettu kunnostaa ja yksi niistä on jo
muutettu hotelliksi. Sinne astuessaan satunnainen matkailija yllättyy
kerrankin positiivisesti. Ja kunhan eräät puutteet vielä korjataan, niin
hotelliluokituksessa tulee olemaan aika monta tähteä. Enpä ole ennen
yöpynytkään 64 neliön siistissä huoneessa.
Tosin markkinatalous ei Venäjän Karjalassa toimi vielä hotellialallakaan.
Sikäläistä kraanavettä ei uskalla juoda ja kun yritin klo 16 hotellin
respasta saada jotain juotavaa, ei huonoa englantiani ymmärretty ja kun
paikalle saatiin tulkki, selvisi, että täältä ei saa juotavaa edes
rahalla, vaan ravintola aukeaa vasta klo 19.
Sortavalan torilla olivat jo muutamat nuoret pojat opetelleet suomen ja
kävivät kauppaa täyttä päätä. Siellä ei enää asiakkaan tarvinnut jahdata
kauppiaita, vaan kauppiaat jahtasivat asiakkaita. Toivottavasti joku
tuleva liikemies siirtyy hotellibisnekseen.
Aihe: Aiheeton | 5 kommenttia »
Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi
Melkein Suonenjoen tyttö
2. lokakuuta 2007
Palestiinalaissyntyinen tv:stä tuttu toimittaja Umayya Abu-Hanna asui
80-luvulla Koivukylän opiskelija-asuntolassa kuten minäkin. Muistan, että
näin hänet joskus liikkuvan kesällä 50-luvun kunnon hiihtomonot jalassa.
Se herätti samalla tavalla huomiotani kuin se etiopialainen
neekerinuorukainen, jonka näin hiihtohaalari päällä kantavan
erikoiskilpasuksia.
Umayyan sukunimi oli siihen aikaan Hänninen varmastikin onnistuneen
naimiskaupan seurauksena. Äskettäin ilmestyneestä omaelämänkerrallisesta
teoksesta paljastuu, että tietenkin Hänninen-nimi juontaa juurensa
Suonenjoelle.
Ihan Suomen aikojen alussa, jolloin Umayya ei vielä kunnolla hallinnut
kieltämme, tuli aviomiehen suonenjokelaisia sukulaisia kylään. Nuori miniä
halusi ilahduttaa mukavaa anoppiaan kahvipöydässä ja sanoi hänelle
iloisesti “haluan pillu”. Kun kukaan ei tuntuvan ymmärtävän pyyntöä, uusi
miniä entistä kuuluvammin “haluan pillu”. Jostan syystä appiukko alkoi
tässä vaiheessa innokkaasti kertomaan edellisen pivän säästä.
Selityksenä mainittakoon, että arabeille vokaalit ovat vaikeita oppia ja
että anoppi oli leiponut herkullista pullaa, jota Umayya halusi maistaa.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Itä ja länsi
28. syyskuuta 2007
Uukuniemen kirkonkylän pääväylän länsipuolella kohoaa kirkko ja
itäpuolella kellotapuli. Havaintoni saattaa olla liian vilkkaan
mielikuvituksen tuotetta, mutta mielestäni kirkon tornin huipulla ristin
alla on kullattu omena, joka on Ruotsin vallan symboli, mutta sen sijaan
tapulin harjalla on kullattu sipuli, joka kuvastaa Venäjän valtaa. Idän ja
lännen raja näyttää kulkevan Uukuniemen kirkon mäellä.
Ainakin heti talvisodan jälkeen asia oli selvä, sillä sikäläisten
venäläisten joukkojen esikunta majoittui tapuliin. Välirauhan aikana rajaa
tarkastettiin uudelleen ja se siirtyi pari kilometriä idemmäksi. Tosin
rajan tarkka sijainti lienee ollut epäselvä.
Suomalaisen rajavartioston päällikkö kapteeni Torikka nimittäin katosi
kesällä -40 ollessaan suorittamassa virkatehtäviään rajalinjalla.
Kyläläiset olivat kuulleet laukauksia ja yleinen käsitys oli, että Torikka
ammuttiin ja painettiin turpeeseen.
Joku vuosi sitten ilmestyi eräs suomalaisten sotavankien kohtaloista
kertova tutkimus, joka perustui Neuvostoliiton auenneisiin arkistoihin.
Kirjasta paljastuu, että Torikka todella ammuttiin, mutta se tapahtui
vasta Moskovassa joulukuussa -41. Pitkäänpä miestä rääkättiin.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Uukuniemen urheilijoita
26. syyskuuta 2007
Ensimmäisiä lukemiani kirjoja on Suonenjoen Rieponlahdesta syntyisin
olleen Jussi Kukkosen teos Rappasodan sankarit. Se on vahvasti
toiminnallinen vanhan hyvän ajan poikien seikkailukirja, jossa ei
syyllistytä turhaan psykologisointiin. Jos nyt siitä hakemalla hakee
taiteellisia heikkouksia, niin täytyy tunnustaa, että tänäpäivänä
kirjailija saisi syytteen yllytyksestä kansanmurhaan.
Rappasodan sankareissa on keskeisenä teemana todellisuudessakin tapahtunut
Manamasalon kirkonkellon ryöstäminen Venäjälle. Kello oli kateissa 350
vuotta ja löytyi yllättäen 90-luvun alussa Solovetskista. Siellä
vieraillessani ajattelin neuvotella kyseisen tarvekalun palautuksesta,
mutta keskusteluille ei löytynyt tilaisuutta eikä löytynyt oikeaa
kelloakaan. Uskoin kuvanneeni sen luostarin pihalla. Nyt on selvinnyt,
että yllä oleva kuva esittää ihan muuta kelloa.
Sen sijaan Jaakkiman hotellin pihalta löytyi toinen kirkonkello. Tekstistä
päätellen se oli valettu Tampereella 1932 ja oli peräisin Lumivaaran
kirkosta. Asiaa tuntevat tiesivät kertoa, että sen kapistuksen varkaat
olivat vieneet Lumivaarasta, mutta huomattuaan sen olevan pelkkää
valurautaa, he olivat hylänneet sen arvottomana maantienojaan, josta se
oli siirretty Jaakkiman hotellin pihalle. Lumivaaralaiset voisivat
varmaankin neuvotella kellon palauttamisesta.
Ja vielä lisää kelloista. Säkkijärveläisiä saattaisi sen sijaan kiinnostaa
itsensä Stalinin komean taskukellon palautus. Siinähän luki, kuten
yleisesti tiedetään, että “Rakkaalle kirkkoherralle Säkkijärven
seurakuntalaisilta”.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Urheilua
12. syyskuuta 2007
Kulta on meidän, eivät pääse norjalaiset lauleskelemaan voiton laulujaan.
Mutta mitenkäs tämä nyt liittyy Kärkkäälään, Heinolaan ja Uukuniemelle,
joiden tiimoilta olen blogiani pitänyt.
Liittyypä hyvinkin kaikkiin kolmeen paikkakuntaan. Mertarannan Antero,
joka äsken täysin palkein selosti kisatapahtuman, on Merran Aleksin
pojanpoika Suonenjoen Halolanmäen kylältä, siis Kärkkäälän vierestä.
Naapurissa asui Kiiskin Tuomas, jonka renkinä oli juoksijasuuruus Salamon
Könönen. Antero tosin syntyi Heinolassa, jossa minäkin vietin parhaan
miehuuteni päivät. Uskon, että maamme, ellei peräti Pohjoismaiden johtava
urheilutietämys, oli Heinolassa siihen aikaan, kun Antsun kanssa asuimme
Tommolan suunnalla.
Ja kovan vahvistuksen olisimme saaneet kolmannesta Tommolan pojasta Jorma
Sirkesalosta. Tämä paljastui, kun äskettäisellä Karjalan matkalla
järjestettiin Jaakkiman hotellin ravintolassa urheiluaiheinen
tietokilpailu eri pöytien välillä. Urheilutietokilpailussa ei ole
tärkeintä voitto, vaan vastustajien täydellinen nöyryyttäminen ja siinä me
vanhat itähämläiset onnistuimme tydellisesti. Sirkesalon Jorman kanssa
perustimme myös Uukuniemeläisten vävyt nimisen rekisteröimättömän
yhdistyksen samalla, kun ratkaisimme alla olevat
urheilutietokilpailukysymykset lukuunottamatta niitä paria, joissa
kilpailun järjestäjä syyllistyi karkeasti virheellisiin kysymyksiin.
Elikkäpä mihin urheilulajeihin liittyy seuraavat termit:
1.Säkitys
2.Käydä kupilla
3.Par
4.Häkä
5.Päällystakki
6.Stabilisaattori
7.Dan
8.Tripping
9.Jättö
10.Harlem Globetrotters
11.Salchow
12.Floretti
13.Kokonelson
14.Viuhka
15.Tour de France
16.Pasaasi
17.Eranto
18.Davis Cup
19.Volttikäännös
20.Dartsi
21.Kääntömylly
22.Sikaani
23.Enduro
24.Relatiivihyppy
25.Comanestchi
26.Kuoleman paikka
27.Barra vasca
28.Ynjevi Ylähuurteinen
29.Kriittinen piste
30.Nikki
Vastatkaapas jos pystytte!!!
Aihe: Aiheeton | Muokkaa | 1 kommentti »
Lontoon kymppi
Suomalaisilla menee Osakassa surkeasti. Tämän vuoksi kannattaa vielä
kertoa lisää Könösen Salamon urheilu-urasta.
Meikäläisiltä 10.000 metrin juoksijoilta odotettiin kovasti menestystä
Lontoon olympialaisissa 1948. Edellisellä kerralla Berliinissä oli tullut
kolmoisvoitto. Murakoso jää… Murakoso jää, sen Martti Jukolan
radioselostuksen kaikki muistavat. Kaksi vuotta Lontoota aiemmin Oslon
EM-kisoissa suomalaiset kaksoivoittivat sekä kympin että maratonin ja
järjestäjien töppäyksen vuoksi molempien lajien kärkimiehet kiersivät yhtä
aikaa stadionia, tosin eri suuntaan. Se teki hyvää sodasta nousevalle
kansalle.
Lontoon kymppikin alkoi hyvin, vaikka helle oli pohjoisen pojille
hirmuinen. Viljo Heino johti ja sitten hän vielä suoritti kovan nykäisyn
jättäen kanssakilpailijansa selvästi – ja kaartoi sen jälkeen pois radalta
kenttäkäymälän suuntaan, josta hän ei enää palannut radalle. Joukkueen
johtaja Miettinen kävi juoksun jälkeen syyttämässä Viljo Heinoa
maanpetturiksi, vaikka minkäs mies ripulilleen mahtoi.
Muut suomalaiset sen sijaan jatkoivat sitkeästi ulkomaalaisten
seuraamista. Sitten Evert Heinström sai jonkinlaisen auringonpistoksen ja
kääntyi juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja myöhempi
kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää hänet
oikeaan suuntaan. Evert ei ymmärtänyt asiaa, vaan puuttui Honkosen
parlamentaariseen immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen
lyömällä tältä silmän mustaksi.
Vain Salamo Könönen jaksoi maaliin asti ja sijoittui Zatopekin voittamassa
kisassa yhdeksänneksi. Nykyajan mittapuun mukaan ihan hyvä saavutus
suomalaiselle kestävyysjuoksijalle. Luulenpa, että juoksuansioiden
perusteella tästä halolanmäkeläisestä renkipojasta tuli myöhemmin
kotkalainen poliisi. Salamo oli muuten jossakin aiemmassa jutussani
tutuksi tulleen mansikkaisäntä Tuomas Kiiskisen renki.
Suomalaiset eivät ole mitään jalkapallohuligaaniväkeä, kuten monet
euroopalaiset sivistyskansat, mutta Lontoon kympin jälkeen oli kuulema
raivostunut väkijoukko alkanut kivittämään radiotaloa Helsingissä. Saas
nähdä lentävätkö kivet huomisen keihäskisan jälkeen.
Kärkkäälän yleisurheilua
Tilastopajan sivuilta
http://www.tilastopaja.fi/static_html/fi/fitop2007.htm sivuilta voimme
todeta, että Kalle Rönkä Suonenjoen Kärkkäälästä on kuulantyönnössä tällä
hetkellä maamme 16. paras tuloksellaan 16.26 . Ikäisissään eli 1985
syntyneissä hän on kolmas. Kiekkoakin mies on nakannut 45,18. Muistelen,
ettei Kallen eno Pauli Kolehmainen, joka on myös iso ja riski, yltänyt
noihin lukemiin, joten Kallella on nyt kylän ennätykset näissä
kenttälajeissa.
Keihäässä Kalle ei sen sijaan taida pärjätä enolleen, joka viskeli
reilusti yli 50 metrin. Tosin muistelen, että kylän ennätys olisi Onni
Koivistoisen ( Koivistolan Onnin ) noin 62 metrinen. Kovakätisiä ihmisiä
kylällä on ollut muitakin, sillä Korhosen Ulla samalta Putinan mäeltä kuin
Kallekin, pitää edelleen hallussaan alle 14-vuotiaiden tyttöjen Suomen ja
ehkäpä maailmankin ennätystä 51.90 noin 25 vuoden takaa. Kymmenkunta
vuotta aiemmin Esko Kainulainen heitti saman ikäluokan poikien keihästä
yli 60 metriä ja voitti sen kesän ikäkausitilastoissa seuraavaa monta
metriä.
Erikoisuutena mainittakoon, että Ulla Korhonen on juossut maratonin
3.09,36, joka on keihäänheittäjälle kova tulos. Tosin luulen, että nuorena
syöpään kuollut siskoni Aila Koivistoinen olisi ilmeisesti juossut
maratonin kovempaa. Aila voitti maastojuoksun 18-vuotiaiden tyttöjen
Suomen mestaruuden vuonna -70 ja samoihin aikoihin voitto tuli myös
Salpausselän hiihtokisojen tyttöjen sarjassa. Hänen 1500 m:n aikansa
4.40,6 ja 3000 m:n 10.03,4 olivat silloin maamme tilastoissa korkealla.
Aila voitti SM-kisoissa ratajuoksuissa muistaakseni pari hopeaa ja ehkä
paras saavutus oli maastojuoksun MM-kisojen sija 50 vuonna -73. Naisten
MM-joukkuekilpailussa hän voitti Suomen riveissä hopeaa, joka nykyään
olisi kova juttu.
Aila ei juurikaan treenannut ainakaan nykyisen mittapuun mukaan. Hän oli
ilmeisesti perinyt kestävyysominaisuutensa Könösten suvun puolelta.
Halolanmäen kylältä kotoisin oleva äitini serkku Salamo Könönen juoksi
vuonna -49 maratonin epävirallisen maailmanennätyksen 2.28,39. Salamo ei
paljoa saavutuksillaan kehunut, mutta joskus hän kuitenkin mietteliäänä
totesi, että “jos miut olisi valittu Lontoon olympialaisten maratonille,
niin sen mie kyllä olisin voittanut”. Salamo oli juoksijan lahjoillaan
edennyt savolaisesta renkipojasta kotkalaiseksi satamapoliisiksi ja se
kuului jo murteestakin.