Blogi2011

Vuoden urheilukulttuuriteko        05.02.2011, 19:32

Taisinpa juuri todistaa vuoden urheilukulttuuritekoa, joka todistaa minun
teoriani oikeksi siitä, että läpirehellisenä maana Suomi voi unohtaa
menestystoiveet kestävyyttä ja voimaa vaaitivissa lajeissa, koska ne ovat
dopingin turmelemat, ja keskittyä niihin urheilumuotoihin, joissa
synnynnäinen lahjakkuus ratkaisee.

Kuten esimerkiksi pikajuoksuun. Jos kerta meiltä löytyy luonnostaan
maailman nopeakätisimmät miehet, niin luulisi myös todella
nopeajalkaisiakin löytyvän. Kuten Voitto Helsten, joka oli maailman
huipulla pikajuoksussa, vaikka ei edes näyttänyt urheilijalta.
169-senttinen Vode oli lihavuuteen taipuvainen ja reidetkin niin paksut,
että joutui käyttämään sekä tyttöystävänsä puuteria että silkkipöksyjä
estääkseen reisien hankautumisen verille juostessa. Mutta siitä huolimatta
vähäisellä harjoittelulla hän juoksi paljon nykysprinttereitämme lujempaa.

Mutta Vodelle on nyt löytynyt seuraaja. Äsken unisennäköinen Jonathan
Åstrand hölkötteli hallissa 200 metriä siihen malliin, että Ruotsin
maailmantähti Wissman, joka ei ole hävinnyt koskaan suomalaiselle,
vimmatusta sätkyttelystään huolimatta jäi mielestäni puolisen
suoranmittaa. Kisan jälkeen Ruotsin poika seisoi kauan mietteliään
näköisenä. Totaalisesta ruotsalaisnöyryytyksestä puuttui enää se, että
Jonathan Åstrand olisi loppusuoralla  haukotellut kämmenkuppiinsa tai
pistänyt hölkötellessään tupakiksi.

Kommentit (0)

Huomiotaloutta        04.02.2011, 18:51

Kyläkauppias Keskinen hallitsee huomiotalouden lait. Nytkin esiintyminen
tv-ohjelmassa oli niin huomiotaherättävää, että Tuurin kyläkaupan jonot
vain pitenevät. Minäkin, viimeinen suomalainen, joka ei ole vielä käynyt
Tuurista puutarhatonttuja ostamassa, aion sen kohta tehdä.

Todistakaa itse, miten mediaa voidaan hyödyntää:

http://www.virallisetlinkit.fi/site/37727.html

Epäilen, että Keskinen aivan laskelmoidusti nautti ne normaalit
ruokajuomat ennen lähetystä. Enkä usko, että tuntematon naapuri pelkästä
sattumasta soitti suoran lähetyksen aikana kyläkauppiaan kännykkään ja
pyysi häntä tulemaan pois itseään häpäisemästä. Toisaalta tiedän kyllä,
että Pohjanmaalla naapuriston sosiaalinen kontrolli vielä toimii.

Huolestuttavaa on, että entinen himohölkkääjä Keskinen alkaa olla ns.
hyvässä ajolihassa. Tainnut lenkkeilyt jäädä vähemmälle naisten kanssa
vehdatessa. Lihaskunto on kuitenkin selvästi parempi kuin toisella kovalla
huomiotalouden kilpakumppanilla Matti Nykäsellä. Matilla nimittäin
sulkijalihas reistaili männä vuonna suorassa tv-lähetyksessä. Tämä taitaa
olla maailmalla suosituin youtube-pätkä nelinkertaisesta
olympiavoittajasta:  http://www.youtube.com/watch?v=9N_-zopnwp8

Kommentit (0)

Putin kärähti ratista        03.02.2011, 18:35

Hirveä tauti tämä lenssu. Ensi syksynä luovun maamme viimeisen tosimiehen
roolistani ja otan rokotteen. Eikä kunnon droppeja saa mistään, koska
saatanan hallitus ne kielsi vuonna 1957. Silloin loppui heroiinin
anniskelu Suomen apteekeista.

Heroiinin muistetaan olleen tehokkaan lievityksen vilustumisen oireisiin.
Vatsavaivoihin myytiin vielä pitkään sodan jälkeen opiumia ja väsymykseen
sekä laihdutukseen amfetamiinia, jonka avulla myös Suomeen saatiin monta
olympiamitalia.

Lenssu sotkee myös humeettirasian. Eilen luin ohikulkiessani, että
lööpissä selvästi kerrottiin, että PUTIN KÄRÄHTI RATISTA. Melkein yhtä
houkutteleva lööppi, kuin se, missä väitettiin, että VUORINEUVOS AMPUI
TYÖMIESTÄ PERSUKSIIN FASAANIJAHDISSA tai Työmies-lehden otsikko
TYÖLÄISLAPSI HUKKUI PORVARIN AVANTOON.

Painoin Putin-uutisen sydämeeni ja tutkiskelin asiaa mielessäni. Aloin
epäillä silmiäni, koska Putin on sikäli erikoinen venäläinen, että hän ei
ota, vaikka ajaakin. Niinpä hänen yleisesti uskotaankin olevan taustaltaan
oikeasti Savon Pulkkisia. Kävin iltapäivästä tutkimassa lööpin uudestaan,
ja siinä lukikin vain, että PUTIN JYRÄHTI KARJALASTA.

Kommentit (0)

Voimailija Tanner        02.02.2011, 19:04

Muistelmistaan pätellen työväenjohtaja Väinö Tanner lukeutui tosimiehiin.
Hänkin edusti yhteiskunnallisessa ajattelussaan perinteistä
miesnäkökulmaa. Kapinan aikaan punakaartilaiset pidättivät kansanedustaja
Tannerinkin, koska tämä joutui kadulla liikkuessaan järjestyspartion
kanssa sanaharkkaan. Syy ei ollut poliittinen, vaan se, että Tanner
arvosteli partiota siitä, että se kantoi kivääreitään ”akkamaisella”
tyylillä.

Vaikka Tanner oli koulutukseltaan lakimies, hän oli sikäli
työläistaustansa tuote, että hän arvosti fyysistä voimaa. Koulupoikana
Väinö kävi seuraamassa sirkuksessa saksalaisen voimamiehen esitystä ja
innostui asiasta siinä määrin, että aloitti määrätietoisen harjoittelun
englantilaisella snadowmenetelmällä. Pian hän kykenikin nostamaan yhdellä
kädellä 50 kilon punnuksen  päänsä päälle. Eikä tämä riittänyt, vaan hän
myös pystyi ottamaan samaisen punnuksen yhdellä kädellä syliinsä ja
tekemään sen jälkeen useita kyykkyyn ylös liikkeitä yhdellä jalalla.

Tanner ei kuitenkaan lukeutunut aivan lajin kärkimiehiin.Terijoen
punakaartin vahvin mies Viljo Kansa kykeni samalla tavalla nostamaan
peräti 75 kiloa. Viljon pojanpoika Tapani Kansa ei ole yhtä riuska ja
niinpä hän onkin joutunut elättämään itsensä laulamalla.

Vuosisadan alussa Tanner matkusti opintomatkalle Saksaan perehtyäkseen
perusteellisesti osuustoimintaliikkeeseen. Siellä hän joutui ottamaan osaa
osuustoimintaväen liikuntapäiville. Tanner oli innokas painija ja niinpä
hänelle avautui tilaisuus esitellä taitojaan paikalliselle väestölle.
Saksalaisten joukosta löytyi isojakin miehiä, mutta niin vain Tanner
kellisti heidät kaikki helposti. Saksalaiset alkoivatkin kutsua häntä
suomalaiseksi karhuksi.

Pienen ja tanakan Tannerin riuskuudella saattoi olla laajempikin merkitys
maamme poliittisessa kehityksessä. 20-luvulla sosialidemokraatit ja
kommunistit taistelivat raivoisasti työväenliikkeen johtajuudesta ja
eräässä valtataistelun kannalta tärkeässä kokouksessa Väinö Tanner ja Arvo
Tuominen joutuivat käsirysyyn poliittisesti merkittävästä puheenjohtajan
nuijasta.Tuominen yritti ns. suorantoiminnan menetelmällä saada
puheenjohtajan nuijan itselleen.

Konflikti päättyi siihen, että Tanner kävi Tuomiseen käsiksi ja paiskasi
hänet alas esiintymislavalta. Puheenjohtajan nuija jäi Tannerille, mutta
vastaavasti kokousteknisesti hieman arvottomamman puheenjohtajanpöydän
Tuominen kaappasi itselleen, koska hän yritti siihen takertumalla ns.
siviilivastarinnan keinoin estää Tannerin voimatoimet. Valtaamansa pöydän
ääressä Tuominen ryhtyikin pitämään omaa eriseurausta kokoustaan tosin
arvovaltaansa huomattavasti menettäneenä, sillä perinteinen
työläiskulttuuri arvosti parhaita tappelijoita.

Kommentit (2)

Sulo        01.02.2011, 18:43

Hella Wuolijoella olisi ollut ottajia. Molemmat Wuolijoen lahjakkaat
veljekset sekä Sulo että Väinö olivat häneen ihastuneita. Hella otti
Sulon, joka oli salskea urheilijanuorukainen. Väinö muistutti enemmänkin
porsasta ja niinpä hän menikin elämässään pitkälle.

Myöhemmistä poliittisista näkemyseroista huolimatta Tanner, joka itsekin
oli harrastanut nuorena painia  ja joka oli jossain eduskunnan
sivuhuoneessa paininut Wuolijoen kanssa 15 minuuttia kestäneen
ratkaisemattomaan päättyneen ottelun, antaa muistelmissaan tunnustuksen
kovalle kilpakumppanilleen. Hän kertoo, kuinka Wuolijoelle avautui
myöhemmin tilaisuus osoittaa, että ainakin hän oli kiistatta parlamentin
kakkosmies niskanvännössä. Eduskunnan kahvilassa Tanner oli paikalla
silminnäkijänä, kun porvaripuolen Pekka Ahmavaara ja Sulo Wuolijoki
kehuskelivat toisilleen voimiaan.

Ja kuinka ollakaan hetken päästä miehet olivatkin käsikähmässä. Wuolijoki
oli hintelä mutta voimakas ja taitava. Ahmavaara sen sijaan vanttera ja
lihava. Hän ei tosin näyttänyt laisinkaan tuntevan ranskalaista painia.
Seurauksena oli, että yhtäkkiä nähtiin Wuolijoen heittävän Ahmavaaran
päänsä ylitse lattiaan että jysähti. Sivustaseuraavat pelkäsivät vähintään
luita katkenneen, kun yli satakiloinen mies rojahti korkealta lattiaan.
Ihme kyllä ei siinä sen kummempaa tapahtunut.

Työväenluokan moraalista huolestunut Otto Kuusinen epäili ottelun jälkeen,
että Sulo Wuolijoki haiskahtaa selvästikin viinalle. Syytetty itse kiisti
asian jyrkästi. Hänen mielestään se ei ollut mahdollista, koska hän oli
juonut ainoastaan viskiä.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että iltapäivälehdistö ei ollut
tuohon aikaan kovin kehittynyttä. Nyt saattaisi olla melkoinen
mediatapahtuma, jos esimerkiksi Sulo Wuolijoen tyttärenpoika Erkki
Tuomioja kellistäisi niskalenkillä vaikkapa Seppo Kääriäisen eduskunnan
kahvilassa. Ja tokkopa tuo onnistuisikaan, vaikka syitä olisi paljonkin,
sillä Erkki Tuomioja ei ole mikään voimailija, vaan enemmänkin
kestävyysurheilija.

Mies on nimittäin vanhemmiten siirtynyt 60-luvun barrikaadeilta esteisiin.
Hän harrastaa nykyään 3000 metrin estejuoksua. Parhaana saavutuksena on
ikämiesten Sm-hopea. Jouko Kuha, vanha maaotteluratsu ja kova viimeisen
kierroksen mies, on vielä ollut ylittämättömänä kantona kaskessa.

Hella Wuolijoki        31.01.2011, 21:19

Hella W-elokuva kannattaa käydä katsomassa ja se pitää tehdä nopeasti,
koska kovin pitkään se ei ainakaan Kuopiossa taida pyöriä. Kovasti oli
tyhjää katsomossa, vaikka Hella on ihan katsomisenarvoinen filmi.

Ja kyllähän Hella Wuolijoki todistetaan vakoilijaksi, koska asia vallan
sotaylioikeuden tuomiolla vahvistettiin. Epäselväksi tosin jäi, että
moneenko suuntaan hän välitti tietoa. Oliko Hella vallan kaksois- tai
peräti kolmoisagentti? Tosin maamme poliittisesta eliitistä taitaisi
löytyä monta muutakin samanlaista tapausta.

Se yllättävä asia elokuvasta paljastui, ettei Hellan aviomies Sulo ollut
sellainen hyvntahtoinen viinalleperso nahjus, jollaisen kuvan miehen
muistelmista saa. Nimittäin kyllä Sulossa sen verran oli särmää, että
ainakin elokuvassa hän meinasi Hellan kuristaa. Tekoa ei voi tietenkään
hyväksyä, mutta väkisinkin sitä ymmärtää. Kyllä Hella sen verran
komenteleva ja korkeaääninen oli.

Sikäli Sulo liittyy myös Kärkkäälän kylään, että hän istui samassa
sellissä Ville Vainion kanssa Tammisaaren pahamaineisessa
pakkotyölaitoksessa. Kerrankin nämä veikkoset yrittivät salakuljettaa
kesyttämäänsä pulun vankilan jumalanpalvelukseen. Kiinni jäätyään he
perustelivat tekoaan sillä, että pulun avulla olisi ollut tarkoitus
havainnollistaa Pyhähenki-käsitettä siinä vaiheessa, kun pappi olisi
saarnassaan lausunut sanan ”pyhähenki”.

Muuten Sulo kiisti myöhemmin väitteen, jonka mukaan hän olisi viimeisenä
vankeuspäivänään käynyt pyytämässä vankilan johtajalta, että voisi jäädä
vielä laitokseen, koska hän ei halunnut palata vaimonsa Hellan
komenneltavaksi.

Kommentit (0)

Kolmas seppä        31.01.2011, 16:10

Huomaan olevani jo vanha mies. Tosin Nataliaa en oppinut nuoruudessani
tuntemaan, mutta Natalian aviomiestä olen jututtanut. Paavo Koskinen kävi
v-78 jossain opiskelijajärjestön tilaisuudessa kertomassa kokemuksiaan
stalinismista. Hän oli sen kokenut, kun asui 30-luvun lopulla
Neuvostoliitossa.

Paavo Koskinen on meille kaikille tuttu mies. Tämä työläispainija oli
yhden sepän mallina, kun Kolmen sepän patsasta veistettiin. Epäilen, että
hän on juuri se, jonka palleille leka näyttää kipeäätekevän näköisesti
putoavan.

Paljon mahdollista, että suomalainen kommunisti Koskinen säilytti henkensä
sen vuoksi, että hän lähti Neuvostoliitosta vapaaehtoisena Espanjan
sisällissotaa tasavaltalaisten riveihin puolustamaan demokraattisesti
valittua hallitusta ja laillista yhteiskuntajärjestelmää. Hän toimi
salanimellä Gunnar Ebb konekiväärikomppanian kapteenina.

Muistelen, että suomalaistaustaisia vapaaehtoisia palveli Espanjassa
kymmeniä ja puolet kaatui; se on paljon se. Ainakin yksi meikäläinen oli
myös kapinallisten fasistien puolella eli Gabriel von Hartman, josta
myöhemmin tuli Suomen armeijan everstiluutnantti ja joka on julkaissut
vauhdikkaat ja lukemisenarvoiset muistelmat nimeltään Antaa Hartmanin
yrittää.

Espanjan matka pelasti ehkä Paavo Koskisen päätymästä Karjalan
joukkohautohin, mutta tavallaan Espanjan sisällisota päätti myös hänen
elämänsä. 80-luvulla tehtiin dokumenttielokuva suomalaisista
tasavaltalaisista vapaaehtoisista nimeltään Espanjan pojat. Se pohjautui
pitkälle Koskisen kokemuksiin. Elokuvan ensi-illassa Gunnar Ebb alias
Paavo Koskinen menehtyi sydänkohtaukseen.

Kommentit (0)

Natalia        29.01.2011, 18:33

Agit Propin tunnetuin laulu on Natalia. Youtubista näyttää se löytyvän
alkuperäisversionakin, mutta koska kaikessa blogikirjoittelussa on lakia
tarkoin noudatettava, en uskalla sitä tähän liittää, koska epäilen
kyseessä olevan laittoman tallenteen. Sen sijaan Yle Arkistossa oleva
teatterikoululaisten esitys on meidän vapaasti käytössä olevaa yhteistä
omaisuutta, joten kuunnelkaa, nauttikaa ja laulakaa mukana puhtaalla
omalla tunnolla ja täysin rinnoin, jos siltä tuntuu.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=96&t=858&a=7906

Tuo Natalia, jonka ”silmäin sinen viha tummentaa” ja ”jonka hehkuun
jähmettyneen sydämen saa Ukraina”, ja jota sellitoveri Elvi Sinervo ei
tuntenut ja jonka asian tämä runossaan rehellisesti myöntääkin, ei ollut
ukrainalainen, vaan suomalainen. Tosin hänen isänsä oli venäläinen ja
pelkästään sen vuoksi ammuttu vuonna -18 tuhansien muiden venäläisten
kanssa. Asia, jota sivistysvaltion hallituksen tulisi pyytää venäläisiltä
anteeksi. Natalia oli tuomittu jo ennen sotia viideksi vuodeksi vankeuteen
maanpetoksesta. Hän ei siis ollut partisaanityttönen tai Kerttu Nuortevan
kaltainen desantti, vaan vakooja.

Suomalaisissa on se hellyttävä piirre, että naispuolisia vakoojia on
meillä aina arvostettu ja ihailtu. Muutama viikko sitten tv:stä tuli
Kerttu Nuorteva-elokuva ja nyt olen juuri lähdössä katsomaan elokuvaa
Hella Wuolijoesta. Natalia on hyvin kaunis maanpetosaiheinen sävelmä.
Lähes samalle tunteentasolle yltää samaa aihetta sivuava Balladi Olavin
linnasta. Siinähän Vienan kaino neiti muurataan täysin syyttömänä tyrmään
maanpetoksesta epäiltynä, vaikka rakkainpansa olikin syyllinen. Kuunnelkaa
vaikka itse. Luulen, että tämän tekijänoikeudet ovat jo umpeutuneet.

http://www.youtube.com/watch?v=HAAPVbJnYNg

Kommentit (0)

Kenen joukoissa seisot        29.01.2011, 09:16

Tunnettu tosiasia on, että 70-luvun saksalaiset terroristit olivat
keskimäärin evlut-pappien jälkeläisiä. Suomessa näin ei ollut. Suomessa
evlut-pappien jälkeläiset perustivat opintokerhon sekä lauluryhmän ja
ryhtyivät ns. taistolaisiksi. Kyseinen nuorisoliike näyttää Tuomari
Nurmion luotettavien muistelmien mukaan syntyneen Töölön seurakunnan
Maustasaaren leirillä. Siellähän se Nurmiokin hääri kitara kourassa
isoisena rippikoulutyttöjen parissa.

Hengellisen illan lopuksi laulettu perinteinen hengellinen laulu muuttui
60-luvun lopulla Taistojen tieksi, johon koko seurakunta papit mukaan
lukien yhtyi. Myöhemmin sitten taistolaisliikkeen johtoon astuivat pappien
jälkikasvun sijasta upseerien lapset, joka tietysti luonnolista ja oikein
onkin. Muistelenpa, että 70-luvulla radiossa Työmiehen tuntia juonsi sen
kenraalin tytär, joka pysäytti Puna-armeijan kannaksella -44.

Agit Prop oli varmasti taistolaisen laululiikkeen kirkkain helmi. Yritin
netistä löytää sellaista alkuperäistä Agit Prop-kokoonpanoa, jonka
keskeisenä vokalistina olisi Timo Tyrväinen. Sama herra, joka nykyään
harva se ilta TV:n uutisissa maamme johtavana kansantaloustieteilijänä
kertoo kansantalouden synkistä näkymistä, mutta enpä löytänyt. Sen sijaan
löysin ihan laillisen äänitteen, josta ilmenee taistolaisen nuoriso- ja
laululiikkeen hengellinen perusvire. Nykyään ei enää ole yhtä siistejä,
vilpittömiä ja musikaalisia nuoria aikuisia, kuin nämä agitproppilaiset,
jotka kysyvät ilman kyynisyyden häivää, että kenen joukoissa seisot.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=96&t=440&a=3753

Kommentit (0)

Siteet        27.01.2011, 23:00

Eivät ole Kuopion tammimarkkinat niinkuin ennen, yhtä kietovat ja
syntiset. Ei enää ole paikalla telttoineen riisuuntumistaiteilija miss
Maria viettämässä 50-vuotistaiteilijajuhlaansa. Ei ollu seksiä, mutta
suksia oli sitäkin enemmän. Lakkautetun Ruotsin armeijan hiihtimet,
jollaiset minullakin on, maksoivat 30 €. Eivät ole hinnankiroissa.

Mutta varaosat, eli nahkaiset eräsiteiden remmit, maksavat 15 €. Jätin
ostamatta. Ja jos joskus vielä pitää uudet metsäsukset hommata, niin
niihin ostan uudet nerokkaat Kuusamon Uistimen sidemallit, joista
esittelyvideo tässä http://areena.yle.fi/video/1498561#.

Savosta eivät viisaat näytä loppuvan, vaikka Savon rata valmistui jo
vuonna 1887, ja vaikka siitä lähtien savolaista intelligentsiaa on
virrannut etelään. Uuden sidemallin on keksinyt Iisalmen mies. Siellä on
suksiasiaa kehitelty ennenkin. Reilut sata vuotta sitten Iisalmessa
keksittiin metallipohjainen suksi, varsinkin messinkipohja luisti hyvin
suvikelillä, mutta eivät sietäneet yhtään likaa ladulla. Havuja olisi
kaivattu, perkele.

Metallipohjasta ei tullut myyntimenestystä maailmalla. Sen sijaan erään
kuopiolaisen keksijän lasikuitusuksi löi itsensä kerralla läpi. Tosin
vasta sen jälkeen, kun Savon ukon patentti oli vanhentunut. Fischer ja
Kneissel ottivat lasikuitusuksen massatuotantoon välittömästi seuraavana
päivänä eivätkä maksaneet keksijälle yhtikäs mitään.

Kommentit (2)

Dumari        26.01.2011, 20:05

Luinpa tuossa hauskan ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän teoksen
elikkä Tuomari Nurmion muistelmat. Se on yllättävän massiivinen kirja.
Hämmästyttävän paljon Nurmio vielä muistaa, kun ottaa huomioon taiteilijan
kuluttavan elämäntyylin, joka aika ajoin ja varsinkin nuoruudessa on
lähennellyt suoranaista boheemiutta.

Vanhaa urheilumiestä ilahduttaa kovasti se, että teoksessa sivutaan
liikuntaakin. Nuoruudessaan Helsingissä Hande Nurmio ei juurikaan
leimaantunut liikunnalliseksi ihmiseksi; korkeintaan hän kävi
sienimetsässä poimimassa keskushermostoon vaikuttavia seitikkejä.
Ihmettelen, ettei huumepoliisi ole vieläkään puuttunut pääkaupunkiseudun
nuorison vireään sienestysharrastukseen.

Mutta sitten keski-ikäistynyt ja raitistunut Nurmio muutti Riihimäelle.
Hän kertoi asuinpaikan erityisen hyvänä puolena sen, että Riihimäellä
pääsi hiihtoladulle heti kotiovelta. Kirjasta ei selviä, harrastaako tämä
myöhäisherännyt hiihtointoilija pertsaa vai vaparia.

Nuorempana Nurmio keskittyi enemmänkin kamppailulajeihin. Ystävänsä Topi
Sorsakosken kanssa miehet joutuivat kerran käsikähmään Helsingin
työväentalon ravintolan vahtimestareiden kanssa. Hande heitettiin
katukivetykselle tylysti ensimmäisenä. Sitten vedettiin kivirappusia alas
Topi ja pää kolahteli portaissa kuin keilapallo. ”Demarit pieksivät”,
valitti Topi. Hande putsaili vain vaatteitaan ja lausui: ”Ai sinäkin
tulit, kuomaseni”.

Kommentit (0)

Pelihuumori        26.01.2011, 19:08

Melkein rakas päiväkirjani unohtui, kun unohduin kuuntelemaan Mikko
Juntusen värikästä selostusta Kalpa – Jokerit-ottelusta. Kalpa on tällä
kaudella voittanut kaikki 10 jatkoajalle mennyttä peliä, mutta nyt tuli se
tilastotappio Helsingissä, mutta ihmekös tuo, kun tuomarit vain katselivat
Juntusen mukaan tryffelit housuissa, kun kalpalaista kaatui kuin Raatteen
tiellä.

Muutenkin oli yllätyksellinen kierros. Suomen huonoin ammattilaisjoukkue
näyttää löytäneen pelihuumorin uuden valmentajan myötä ja taitavat voittaa
mestaruuden tälläkin kaudella. Tepsille taitaa käydä kuin Kupsille, joka
oli vuosi sitten Suomen huonoin ammattilaisjoukkue, mutta sitten tuli
valmentaja Esa Pekonen ja teki kuopiolaisista maamme parhaan joukkueen
ihan hetkessä. Se oli sitä valmentajan karismaa, jota on vaikea järjellä
selittää.

Norjan jalkapallomaajoukkueen valmentajan Egil Olssenin karisman voi
järjellä selittää. Mies, joka istuu kesät talvet kääntövartiset
kumisaappaat jalassa kentän reunalla, on jo pelkästään jalkinevalintansa
vuoksi karismaattinen hahmo. Kun Olssen tuli Norjan valmentajaksi oli
joukkue melkein yhtä huono kuin Suomi ja San Marino. Vähän myöhemmin tämä
jengi voitti MM-kisoissa Brasilian.

Sitten Olssen sai tarpeekseen ja oli muutaman vuoden sivussa. Norja putosi
hetkessä melkein Suomen ja San Marinon tasolle. Olssen palasi takaisin
remmiin ja hetkessä Norja pumpsahti Fifan listoillla sijalle 12 eli lähes
Euroopan parhaaksi. Muuten Norjan kommunistisen työväen puolueen jäsen
Olssen on sitä mieltä, että kaikille hänen joukkueensa pelaajille tulisi
maksaa samaa palkkaa. En ole onnistunut selvittämään, maksetaanko Norjan
maajoukkue miehille todella samansuuruista liksaa riippumatta siitä, miten
he pelaavat tai pelaavatko ollenkaan.

Kommentit (0)

Tiukka matsi        24.01.2011, 19:50

Vilkas mielikuvitus on köyhän ainut huvitus. Urheilu alkaa tunkea
uniinkin. Olipa viime yönä tiukka matsi. Minut oli kutsuttu ihan yllättäen
Suomen jalkapallomaajoukkueen keskikentänrakentajaksi. Ei ole suinkaan
tavallista, että maajoukkuedebyytti suoritetaan kypsässä 53-vuoden iässä.

Muuten meni hyvin, mutta nopeus ei tahtonut riittää. Jalka vaivasi. Vamma
periytyy viime kevään SM-liigan pudotuspeleistä. Olin yhtenä yönä Kalpan
maalivahtina ja jyppiläinen vetäisi kohti alanurkkaa viuhuvan laukauksen
ja viime tipassa onnistuin jalkatorjunnassa, vaikka potkaisinkin kipeästi
seinää. Mutta reisi siinä revähti pahasti. En ollut kunnolla verrytellyt
ennen nukkumaan menoa.  Ei ole vieläkään jalka täysin parantunut.

Viime yönä pelasimme vieraskentällä San Marinoa vastaa. San Marino on
Fifan listan huonoin jalkapallomaa, pikkuisen Suomenkin alapuolella. Ihan
loppuhetkellä vastustaja sai käsittämättömän rangaistuspotkun. Muistutti
ihan sitä tilannetta, jolla tuomari antoi Suomelle lahjarankkarin, jonka
avulla pelastettiin 1 – 1 tasapeli Liechtensteinia vastaan pari vuotta
sitten. Myöhemmin paljastui, että tuomari oli lahjottu. Olisi se pitänyt
jo silloin heti ymmärtää, että kyseessä täytyy olla lahjoman, kun Suomi
venyy Liechtensteinia vastaan tasapeliin.

San Marinon kärkimies teki pilkulta helpon maalin. Siinä ei ollut mitään
erikoista. Erikoista oli vain se, että San Marinon kärkimies olikin
nainen. Ilmeisesti maasta ei löytynyt 11 miestä maajoukkueeseen ja nainen
piti kaivaa reservistä Suomen poikia nöyryyttämään. Mitähän ukko Freud
ajattelisi unestani?

Kommentit (0)

Geenivirhe        23.01.2011, 19:35

Yliopistolehdessä kerrottiin, että tutkijat ovat löytäneet uuden
geenivirheen muutenkin sisäsiittoisesta kansastamme. Muutamalla
prosentilla suomalaisista on vallan geneettinen taipumus väkivaltaiseen
alkoholismiin ja itsetuhoiseen mitään pelkäämättömään käyttäytymiseen.
Ilmeisesti uskomus huonosta suomalaisesta viinapäästä alkaa olla
tieteellisesti todistettu asia. Yhdeltä amerikkalaiseltakin tavattiin sama
geenivirhe, mutta tarkemmissa tutkimuksissa paljastui, että hänelläkin oli
suomalaisia esivenhempia.

Tuosta geenivirheestä löytyy ehkä selitys myös maamme urheiluhistorian
erityispiirteisiin. Meikäläiset ovat aina pärjänneet lajeissa, joissa
hengenlähtö on lähellä. Moottoriurheilussa Suomi taitaa olla maailman
menestynein kansa ja mäkihypyssä toiseksi menestynein. Ja kun äsken
katselin lumilautailun mm-kisoja, huomasin, että vielä nykyäänkin on laji,
jossa poikamme ovat maailman eliittiä varsinkin, jos väkiluku huomioidaan;
esimerkiksi amerikkalaisia on 60 kertaa enemmän, mutta eivätpä pärjää.
Lumilautailusta en muuta ymmärrä, kuin että vähintään neliraajahalvauksen
vaara on ilmeinen.

Muuten vuonna -41 17 amerikkalaista Brewster-hävittäjää otti yhteen 17
japanilaisen Zeron kanssa. Kaikki amerikkalaiset ammuttiin alas,
japanilaisilla ei ollut menetyksiä. Tämän jälkeen amerikkalaiset eivät
enää käyttäneet Brewstereitään taistelutehtävissä ja julistivat ne
maailman huonoimmiksi hävittäjäkoneiksi. Samaan aikaan suomalaislentäjät
tekivät samoilla koneilla merkkikohtaisen pudotusten maailmanennätyksen.
Epäilen, että meikäläislentäjissä oli paljon itsetuhogeenivirheen
kantajia. Ja mitä olen alasta lukenut, niin eivät ne mitään vesipoikiakaan
olleet.

Kommentit (0)

Johtaja        23.01.2011, 19:12

Valmentaja Suhonen on sivistynyt ihminen ja hän pystyi alustuksessaan
kertomaan tutkittua tietoa ihmisten johtamisesta. Kaikessa en ole Suhosen
kanssa samaa mieltä. Hän tuomitsi mm. jyrkästi Mikko Ivalon 40-luvun
lopulla hahmotteleman mallin hyvästä esimiehestä. Ivalon mukaan:

”Johtajan tulee olla ennen kaikkea jämerä ja ruumiinrakenteeltaan vankka.
Esimiehenä hän hallitsee kaikki alaistensa työt näitä selvästi paremmin.
Hän säilyttää isällisen arvovaltansa pitämällä tiukkaa kuria, puhumalla
harvakseltaan ja hiljentämällä vastalauseet alkuunsa. Käskyläiset
palkitsevat hyvän johtajan nöyryydellä ja tottelevaisuudella.”

Mikko Ivalo, Henkilökohtainen työnjohto 1947

Itse kuitenkin muistan selvästi, että siihen aikaan, jolloin maamme
valtiolaivan peräsimessä oli juuri tuollainen Mikko Ivalon kaipaama hahmo,
joka oli jämerä, ruumiinrakenteeltaan vankka, harvapuhuinen ja
vastalauseet heti kättelyssä tyrmäävä tyyppi, eli Paavo Lipponen, Suomen
asiat olivat monessa asiassa nykyistä paremmin. Esimerkiksi kesät olivat
miellyttävän viileitä ja talvet leutoja sekä vähälumisia.

Kommentit (0)

Töppö kuulosta        22.01.2011, 19:42

Suonenjoen poika Iiro Pakarinen teki savolaista urheiluhistoriaa
kukistaessaan lähes yksin Hifk:n sen omassa kotiluolassa. Kannattaa katsoa
tältä videolta loistava yksilösuoritus ja varsinkin sen jälkeinen
tuuletus. http://www.iltalehti.fi/nettitv/?30253922 Urheilussahan ei ole
tärkeintä voitto, vaan helsinkiläisyleisön täydellinen nöyryyttäminen
tuuletuksen elekielellä.

Harmi, ettei netistä voi kuunnella jälkeenpäin Oikean Aseman Mikko
Juntusen selostuksia. Hänen kielensä on Höyry Häyrismäisen värikästä.
Pakarisen ensimmäinen maali oli ehkä ns. pöysä ja toinen maali ns. höynä.
Ja kun Hifkin puolustaja rusikoi Kalpan hyökkääjää niin, että veri lensi,
väitti Juntunen aivan perustellusti, että päällekarkaaja oli idiootti. Ja
kun pahoinpidelty kalpalainen sai tilanteesta jäähyn sukeltamisesta,
väitti Juntunen aivan perustellusti tuomareiden olevan paskahousuja.

Ja kun kalpalaiset miehissä karkottivat Hifk:n hyökkääjän ahdistelemasta
Kalpan maalivahtia, Juntunen sanoi, että helsinkiläinen lähti kuin töppö
kuulosta. Sattuvasti sanottu. Ilmeisesti sanonta on savolainen väännös
50-luvulla syntyneestä sanonnasta, että lähti kuin kuppa Töölöstä.

Näyttelijä Tapio Rautavaara kertoi, että kyseinen sanonta sai alkunsa
sukupuolitautien vastaisesta valistuselokuvasta ”Synnin jäljet”, jossa
Rautavaara esiintyi ensilikistäjän roolissa. Valistusfilmi oli niin
tehokas, että tautitartuntojen määrä laski sen jälkeen dramaattisesti myös
paheellisessa ja intohimoja kuohahtelevassa Töölönkin kaupunginosassa ja
siitä syntyi moinen sanonta.

Kommentit (0)

10.000 tuntia        20.01.2011, 20:18

Valmentaja Alpo Suhonen kertoi myös, että lahjakkaasta nuorukaisesta voi
tulla hyvä jääkiekkoilija, mikäli hän 10 vuoden aikana määrätietoisesti
harjoittelee 10.000 tuntia. Siispä 6 – 16 ikävuoden välillä tulisi
treenata noin kolme tuntia joka päivä, ja sitten nuorella saattaisikin
olla riittävä perustekniikka, jotta hän voi alkaa opiskelemaan itse
pelaamista.

Tuollaiset valmennusohjelmat eivät oikein luonnistu Suomessa. Vaikka
meiltä varmasti löytyy paljon riittävän päättäväisiä ja kunnianhimoisia
vanhempia, jotka uhkausten, kiristyksen ja lahjonnan avulla saisivatkin
jälkikasvunsa suostumaan moiseen rääkkiin, niin epäilen, että maamme
kehittynyt lastensuojelulainsädäntö ja lahjomattomat
lastensuojeluvirkamiehet estäivät moiset projektit.

Luulenpa, että tuo 10.000 tunnin sääntö pätee kaikissa tekniikka- ja
kestävyyslajeissa. Ehkä pikajuoksu on sikäli poikkeus, että siinä
lahjakkuus ratkaisee paljon eikä lapsiammattilaisuutta välttämättä
tarvita. Pikajuoksuissa saattaa olla maamme urheilun tulevaisuus, kun vaan
lahjakkuudet seulotaan joukosta esiin.

Muistelen, että jo vuosikymmeniä sitten tunnettu eteläpohjalainen
ajattelija ja keihäänheittäjä Pauli Nevala aprikoi, että koska meiltä
löytyy luonnostaan paljon nopeakätisiä miehiä, niin kaiken järjen mukaan
meiltä pitäisi löytyä myös paljon nopeajalkaisia miehiä.

Kommentit (0)

Hävyttömiä lauluja        20.01.2011, 20:20

Eilisestä Alpo Suhosen luennosta ymmärsin, että Suomen joukkuelajien
valmennuksessa on kaksi jyrkästi eroavaa koulukuntaa sen suhteen, miten
porukan voitontahtoa nostatetaan. Autoritaarisen linjan mukaan henkeä
kohotetaan sillä, että valmentaja karjuu pelaajille. Luulisin, vaikka en
asiasta mitään tiedäkään, että tätä linjaa edustaa valmentaja Jortikka;
ainakin niemen onematopoetiikka mielestäni viittaa sellaiseen.

Antiautoritaarisen linjan mukaan, jonka miehiä Alpo Suhonen on, henkeä
nostatetaan pitämällä teoreettisia luentoja ja näyttelemällä
piirtoheitinkalvoja. Jäkiekkoilijanuorukaisille voidaan antaa kovan paikan
tullen myös luettavaksi venäläisiä klassikoita.  Molemmat valmennuslinjat
tuntuvat menestyvän yhtä hyvin kansainvälisillä kilpakentillä.

Joskus kannattaisi kokeilla punapäällikkö-painijamestari Mikko Kokon
kehittämiä johtamismenetelmiä. Hän komensi sisällissodan jälkeen
menestyksellä kannaksella Neuvosto-Venäjän puolella rajaa vartioinutta
suomalaisista punikeista koostunutta komppaniaa. Kokko ei piitannut
mistään herrojen johtamisteorioista eikä myöskään antanut miehilleen
ideologista kasvatusta, vaikka niin olisi pitänytkin tehdä, vaan sen
sijaan opetti alaisilleen pelkästään hävyttömiä lauluja. Ja hyvin silläkin
menetelmällä pärjättiin vaativassa tehtävässä, johtajaa arvostettiin
alaisten parissa ja yhteishenki säilyi hyvänä.

Luin edellä kerrotun kauan kauan sitten Uuno Kansan kirjasta Pakolla
Puna-armeijaan. Tuo Kansan suku on monessa mielessä kyvykästä ja
mielenkiintoista. Nykyään suvusta tunnetaan parhaiten laulaja Tapani
Kansa. Hänen vaarinsa toimi aikoinaan Viipurin sirkuksen voimamiehenä ja
vaarin veli Uuno Kansa kukisti Venäjällä tsaarin.

Kommentit (0)

Suhonen        19.01.2011, 19:59

Nyt olen tavannut vihdoinkin pakinoitsija Aapelin kaipaaman viisaan
miehen. Arkkipiispa Leon vieraana oli nimittäin jääkiekkovalmentaja Alpo
Suhonen. Hän puhui ihmisten johtamisesta eri teorioiden ja filosofioiden
näkövinkkelistä. Harmi, ettei paikalla ollut juuri muita kuin minä ja
Leksa sekä 16 rouvaa yliopistolta.

Sen olen aina tiennyt, että Ape on jääkiekkovalmentajaksi liian sivistynyt
ihminen, mutta sitä en ole tiennyt, että hänkin on Savon poekia. Suhosten
sukujuuret ovat Joroisten suunnalla. Muita sen suunnan Suhosia ovat olleet
Ruotsin suurin johtaja Tage Erlander ja Venäjän suurin sotapäällikkö
Suvarov, joka ei hävinnyt yhtään taistelua.

Pitkän ihmisten johtamista käsitelleen piirtoheittimellä ja flappitaululla
terästetyn esitelmän jälkeen yleisö sai kysyä. Pyysin puheenvuoroa ja heti
sen myös sain. Kysyin, mitä mieltä valmentaja Suhonen on nykyajan
suurimmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta eli kahvakiekosta. Paljastui,
että olemme molemmat samalla jyrkän tuomitsevalla linjalla. Jääkiekko on
siis eri laji kuin paini. Jääkiekkoerotuomarien koulutuspäivillä on heti
ensi keväänä puututtava ongelmaan.

Kysymyksestäni tuli mieleeni, että muistanpa, miten koululla vieraili joku
suuri sellotaiteilija ja oppilaat saivat häneltä kysyä vapaasti. Joku
kysyi maestrolta, että osaatko soittaa Veikko Lavin
Silakka-apajalla-kappaleen sellolla.

Kommentit (0)

Romaanin aihe        17.01.2011, 19:48

Palataanpa Armas Ståhlbergin muiston innoittamana tuohon jääkäriliikkeen
historiaan. Siinä olisi vielä monta hyvää romaanin aihetta vaikkapa
tuotannossaan varsinkin pohjalaisten vaiheisiin perehtyneelle Antti
Tuurille. Muuten Antti Tuuri antaa kotimaakunnastaan sellaisen kuvan, että
Armas Ståhlbergin vetämä johtopäätös pohjalaisten antamasta
tappouhkauksesta sen jälkeen, kun hän ampui lapualaisen niskoitteluun
syyllistyneen jääkärin,  tuntuu täysin perustellulta.

Jääkäreistä luotu myytti olisi syytä romuttaa jollakin realistisella
kirjalla, vaikkapa vähän Tuntemattoman sotilaan  kaltaisella teoksella.
Tosin Linnan tuntemattomat sotilaat, jotka olivat nykymittapuun mukaan
lähes lapsisotilaita, ei tunnu kaikilta osin uskottavalta. Kovasti
purnaavia, pahasuisia ja jopa  poliittisesti luokkatietoisia olivat nämä
maalaisnuorukaiset.

Sen sijaan jääkärit, joita nykykielellä nimitettäisiin terroristeiksi,
joita valmennettiin vieraan valtion ylläpitämällä terroristileirillä
laillisen yhteiskunnan horjuttamiseen, olivat oikeasti pahasuisia,
purnaavia ja luokkatietoisia. Muistelen Matti Lackmanin 900-sivuisesta
jääkäritutkimuksesta painaneeni mieleeni muutamia avainlukuja.

Syksyllä 1917 yli 50 % kaikkiaan 1400 jääkäristä ilmoitti olevansa
sosialisteja. Kurinpidollisista syistä joukko-osastosta siirrettiin 15 %
miehistä ns. työleirille, jota varmaankin nykyään kutsuttaisiin
keskitysleiriksi. Ja mikä huiminta, niin lähes 30 % jääkäreistä jätettiin
sisällissotaan lähdettessä Saksaan, koska ei ollut varmuutta, mihin
suuntaan he aikovat ruveta ampumaan.

Vähän samanlainen tilanne oli muuten Talvisodan alla Helsingin
työläiskaupunginosista kootussa Ässärykmentissä, jonka miehistölle
uskallettiin antaa kovat patruunat vasta ihan viimetipassa, koska ei ollut
täyttä varmuutta siitä, kenen puolelle porukka asettuu.

Lotina        17.01.2011, 07:12

Siitä tulevasta elkäkepyöräretkestä vielä sen verran, että hiihtopatsaiden
joukossa on eittämättä vaikuttavin Pyhäjärvellä oleva alastonta Helena
Takaloa esittävä teos. Sitä katsellessa ymmärtää, että tahaton komiikka on
huumorin paras, vaikkakin vaikein ilmenemismuoto.

Toivottavasti eräs nuoruuteni länsilappilainen lyhyt, mutta sitäkin
uhkeampi hiihtäjäneitonen saa samanlaisen näköispatsaan kuin Helena
Takalo. Nuorempana naishiihto kiinnosti kovastikin, mutta nyt en kyllä
enää yhtään muista, että mikä siinä oikein kiinnosti. Kuitenkin pojat ovat
kilvan vakuuttaneet, että silloin, kun Länsi-Lapin tyttö vielä kilpaili,
oli peräti ainakin kaksi hyvää syytä katsella naishiihtoa.

Muuten tuossa äsken lukemassani Kakkisen Olli-kirjassa kerrotaan, kuinka
Olli oli ollut seuraamassa hiihtokilpailuja ja sieltä palattuaan hän
kertoi, että ”akat hiihti niin, että tissit vuan lotis”.

Kommentit (0)

Rutolan urheat naiset        15.01.2011, 20:29

Internetistä näyttää löytyvän paljon tietoa Rutolan murhenäytelmästä.
Paikkakunnalle on pystytetty tapaukselle muistomerkki, jossa lukee
”Rutolan urheille naisille, jotka ottivat osakseen raadannan ja vastuun
jälkipolvesta, kun vaino vei miehet vuonna 1918”.  Se on kauniisti ja
ketään syyllistämättä sanottu. Melkein vetää vertoja Karhumäen
teloituspuiston muistomerkille, jossa lukee ”Ihmiset, älkää tappako
toisianne”.

Rutolan lauseen muotoilija olikin tunnettu kynämies eli valtioneuvos
Kalevi Sorsa. Hän oli nuoruudessaan jopa kustannusvirkailijana Tammessa.
Hänen huomattavin saavutuksensa kustannustoiminnan saralla oli Kalle
Pätalon tarjoaman käsikirjoituksen tyrmääminen.

Olen haaveillut, että jos joskus pääsen eläkkeelle, ryhdyn harrastamaan
kulttuuria ja pistäydyn polkupyörällä tutustumassa kaikkiin maamme
juoksija- ja hiihtäjäaiheisiin patsaisiin Helsingistä Pelloon. Niitä on
muuten koko joukko. Matkan varrella poikkean myös hiljentymässä Rutolassa.

Ja jossakin samalla suunnalla on muistaakseni Vesikon Tuomon kertoman
mukaan myös Armas Ståhlbergin muistolaatta. Tämä maamme ensimmäisen
presidentin veljenpoika on ikuistanut nimensä maamme historiaan Ilmari
Turjan tositapahtumiin perustuvassa näytelmässä Jääkäri Ståhl. Kun K J oli
sopuisa ja hillitty ihminen, niin veljenpoika ei sitä ollut vähimmässäkään
määrin.

Armas Ståhlberg ampui Saksassa erään pohjalaisen jääkärin, koska tämä
niskoitteli ja koska Saksan sotalaissa niin määrätään toimittavaksi
sellaisessa tilanteessa sekä koska Armas oli lainkuuliainen mies. Muut
suomalaisjääkärit pöyristyivät tapahtuneesta, ja joku ilmoitti ampujalle,
että ellei tämä kuole sodassa, niin kuoleepa sitten varmasti pian sodan
jälkeen.

Jossain Joutsenon seudun kahakassa Ståhlberg taistelutilanteessa nousi
kivelle seisomaan täysin kuolemaa halveksuen ja kyllähän maamme punikit
kuitenkin sen verran olivat pyssymiehiä, että hänet siitä kiveltä
pudottivat. Tapahtumapaikalla on muistolaatta ja hiljennympä joskus senkin
ääressä miettimään ihmisten älyttömyyttä.

Kommentit (1)

Kallo        14.01.2011, 22:01

Eilen tuli vähän liioiteltua. Kaikkia Rutolan sahan työmiehiä kyllä
ammuttiin, mutta kaikki eivät kuolleet. Yhtä päästä läpiammuttua eivät
luodit tappaneetkaan. Seuraavana yönä mies nousi ylös joukkohaudastaan,
palasi kotiinsa ja jatkoi elämäänsä kaikessa rauhassa.

Häntä ei voitu teloittaa uudestaan, koska kirjanpidon rätingit olisivat
jotenkin seonneet. Tarina ei kerro, miten ylösnoussut suhtautui myöhemmin
ampujiinsa ja varsinkin tuomariinsa, joka toimi kaupungissa myöhemmin
arvostettuna pankinjohtajana. Kävikö vaikka  pyytämässä tältä
asuntolainaa? Siinä olisikin Hietamiehelle yksi romaaninaihe lisää.

Rutolan tragediasta kuulin ensimmäisen kerran jo ennen Hietaniemen kirjaa.
Asiasta kertoi eräs Heinolan kokoomuslainen kunnallispoliitikko. Hän oli
upseeri evp.  Ammatinvalinta oli hänelle luonteva, koska mies oli vanhaa
sotilassukua; olihan jo vaari ollut mukana Rutolan sahan punakaartissa.
Kaarti perustettiin Hietamiehen mukaan valvomaan sitä, etteivät kaiken
maailman huligaanit pääse polttamaan sahaa. Taisteluihin porukka ei
osallistunut.

Heinolan mies kertoi pikkupoikana potkiskelleensa pääkalloa
tapahtumapaikan liepeillä. Rutolan miehet ilmeisesti haudattiin vähän
huonosti. Saattoi poikasten peliväline olla ihan hyvin olla oman vaarin
kallo tai sitten vaikkapa kaverin, eli Lindin Arvin, vaarin kallo.
Uutistenlukijankin isoisä lahdattiin myös opiksi ja ojennukseksi muille.
Korostettakoon, että kallonpotkiskelu tapahui siis  Lappeenrannan iloisten
ihmisten humppakaupungissa eikä missään Ruandassa.

Kommentit (1)

Henkilöstöpolitiikkaa        14.01.2011, 18:20

Kannattaa katsoa tämä
http://areena.yle.fi/ohjelma/4403bdcaf2c77c05d97e876e744c769a
Kirjamaa-ohjelma, jossa Heikki Hietamies myhäillen jutustelee kirjastaan
Naisten talvi. Kirjahan kertoo vuonna -18 sattuneesta tapauksesta Rutolan
sahayhdyskunnassa. Tuomari Tapanainen ammutti silloin kaikki sahan
työmiehet opiksi ja ojennukseksi muille. 45 sahuria ammuttiin ja pienelle
kylälle tuli 26 uutta leskeä ja 60 uutta orpoa.

Jotenkin tuo Tapanaisen harjoittama henkilöstöpolitiikka tuntuu
kovahkolta. Tuossa lähellä Varkaudessa tarvitsi ainoastaan noin 10
prosenttia paikkakunnan miespuolisesta väestöstä luopua siitä ainuvastaan,
jotta työrauha palasi. Enempää ei kannattanut lyödä lihoiksi, koska sahan
toiminta olisi kärsinyt. Ne olivat ne kuuluisat Huruslahden arpajaiset,
joista ei vielä ole kukaan kirjaa tehnyt.

Edellä mainitut tapaukset ovat sikäli ajankohtaisia, koska olen vakavasti
alkanut miettimään, säilyisikö meillä yhteiskuntarauha, jos vaikka EU
ajautuisi täydelliseen kaaokseen, euro romahtaisi ja ihmiset menettäisivät
säästönsä. Venäjällä yhteiskunta romahti tähän tapaan, mutta rauha säilyi,
koska siellä vallan ottivat miehet, jotka olivat tottuneet ylläpitämään
yleistäjärjestystä  eli ammatti- ja taparikolliset. Meiltä ei taida
sellaisia ammattimiehiä löytyä kiitos pohjoismaisen hyvinvointivaltion.

Kommentit (0)

Talakoot        12.01.2011, 18:43

Lukaisinpa tuossa viulisti Kauko Vainion Kakkisen Olli-kirjan. Valistunut
arvaukseni on, että kirjan kansi on Kaukon itsensä piirtämä. Mies näyttää
olleen myös kuvaamataidollisesti lahjakas.

Kakkisen Olli on huomattavasti siivompi kirja kuin parikymmentä vuotta
myöhemmin ilmestynyt Kopratalakkunnoo. 50-luvun painoksen jutut ovat sen
ajan siveähkön hengen mukaisesti vain pikkutuhmia. Sen sijaan 70-lukuinen
Kopratalakkunnoo on välillä ihan täysrivo.

Esimerkiksi jälkimmäisessä kirjassa kerrotaan, kuinka Olli koki paikalla
olleena lestadiolaisten seurat, missä ihmiset syleilivät toisiaan
uskonnollisista syistä. Ollin mukaan ”se loppukiri olj siellä niin hurjoo,
että siitä oes voennu kehittyä semmoset mulukkutalakoot, että minun pit
sieltä lähtee..”

Luulenpa, että Olli onnistui kehittämään kieleemme uudissanan
”mulukkutalakoot”. Viimeaikaiset sisäpiiritiedot parin maamme
uskonnollisen yhteisön tapahtumista viittaavat siihen, että mainitunlainen
talkootoiminta jatkuu vieläkin.

Kommentit (1)

Sykähdyttävin hetki        11.01.2011, 20:57

Vastenmielinen ja ällöttävä oli tv:n eilinen urheilugaala. Ei sovi
jenkkikimallus meille. Ikävä tuli Pekka Tiilikaisen asiallisia ja
miehekkäitä urheiluohjelmia. Ja Tiilikaisen aikaan meikäläiset vielä
pärjäsivätkin kansainvälisillä kilpakentillä. Nyt urheilutasomme on
sellainen, että vuoden urheilija olisi voitu jättää valitsematta.

Ja väärin meni vuoden sykähdyttävimmän urheiluhetken valinta. Mitä olikaan
joku palkittu pesäpallonlyöntitapahtuma verrattuna Heinolan
Löyly-MM-kisojen loppuhuipentumaan. Kerrankin nähtiin kaksi miestä, jotka
halusivat antaa lähes kaikkensa, kuten urheilukielellä sanotaan. Katsokaa
vaikka itse.
http://www.eitb.com/video/en/news/world/detail/480631/man-dies-sauna-world-championships-finland/

Muistelen Kakolan psykiatrin Hannu Lauerman kertoneen, että viitisen
prosenttia ihmisistä pystyy sulkemaan pois kivuntunteen, ja ehkä
Heinolassa nähtiin kaksi tällaista tapausta. Arto Nybergin
sunnuntai-iltaisessa ohjelmassa vieraana oli saunamies Kaukonen, ja hänen
elämän mottonsa ei ollut yllättävä. Sen mukaan ”periksi ei anneta”.
Yllättävä sen sijaan oli hänen musiikkivalintansa. Se oli jotain
nykyajannuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia. Olisin luullut
suosikkipiisin olleen ”Löylyä lissää”. Nybergin ohjelman voi katsoa tästä.
http://areena.yle.fi/ohjelma/4abbb48086de25998c4f507b23e8f058

Muuten sota-aikana  Rautalammin kirkkoherran aikamiespoika Palle sanoitti
sävelmän uudestaan nimellä ”Silimien välliin ryssää”. Kun Puna-Armeijan
kuoro konsertoi voittajavallan edustajina syksyllä -44 Helsingissä, niin
he piruuttaan esittivät Löylyä lissää-kappaleen, jota suomalaisyleisö
kuunteli mietteliään oloisena.

Kommentit (0)

Politiikan arkipäivää        10.01.2011, 18:56

Kevään vaalikuviot menivät uusiksi Kari Jalkasen kuoleman myötä. Kari
Tapio olisi äänestetty heittämällä eduskuntaan, demarit olisivat saaneet
veret seisauttavan vaalivoiton ja presidentinvaaleihinkin rakastettu
iskelmätähti olisi lähtenyt selvänä suosikkina. Jo olisi ollut
Kärkkäälänkin vuoro saada oma mies presidentiksi; Kekkosenkin sukujuuret
olivat Halolanmäen puolella.

Seuraavista presidentinvaaleista näyttää muodostuvan yllätyksettömät.
Selvää on, että iso osa vanhoista puoluejohtajista istuu silloin linnassa
vaalirahasotkujen vuoksi, ja Portugalin, Espanjan ja Italian velkojen
maksuun kyllästyneet suomalaiset äänestävät protestimielellä maisteri Timo
Soinin ja valt.yo Pekka Haaviston toiselle kierrokselle. Toisen kierroksen
Haavisto voittaa täpärästi naisten ja sotilaiden äänillä.

Naiset äänestävät Pekkaa, koska hän on ihana ja sotilaat, koska hän on
reilu jätkä. Nimittäin luin tuossa erään upseerin kirjan Tehtävä
Sarajevossa, jossa hän muisteli Jugoslavian rauhanturvaoperaation
vaiheita. Hän kertoi avoimesti, että joviaalin julkisuuskuvan itsestään
luonut kenraali Gustav Häglund oli alaisiaan kohtaan hyvin särmikäs
esimies, josta luonteenpiirteestä käytetään myös monta kertaa
kansanomaisempaa termiä.

Sen sijaan poliittisista asioista vastannut siviilipalvelusmies Pekka
Haavisto oli hyvä jätkä. Uskon, että armeija ratkaisee
presidenttitaistelun Haaviston eduksi. Ja olisihan se ihastuttavaa
katseltavaa telkkarista, kun presidentti Haavisto yhdessä aviomiehensä
Antonion kanssa kättelee Suomen valtaeliitin edustajia Linnan juhlissa.

Kommentit (1)

Tervaa ja höyheniä        09.01.2011, 18:59

Pari iltaa sitten kehuin maamme suhteellisen rehellisiä poliiseja. Täytyy
hieman ottaa kehuja takaisin. Nimittäin puoluesihteeri Jungner kertoo
paljastuskirjassaan patsaantervaustempauksestaan. Parikymmentä vuotta
sitten nuori opiskelija Jungner tervasi ja höyhenkäsitteli Helsingissä
olevan Maailman rauhanpatsaan.

Tempaus oli epäonnistua. Poliisi ei meinannut millään puuttua  tapahtumien
kulkuun, kuten nuoret radikaalit uskoivat tapahtuvan. Jälkeenpäin asian
ensiksi havainnut poliisipartio väitti, että he luulivat kysymyksessä
olleen teekkareiden suorittama perinteinen patsaan peseminen eikä
ilkivaltaan sen vuoksi ymmärretty puuttua.

Lopulta, kun opiskelijaryhmä oli riittävästi provosoinut tilannetta,
poliisi kuitenkin tuli estämään tekeillä ollutta rikosta, mutta silloinkin
virkavallanedustaja pahoitteli sitä, että oli virka-aikana paikalla eikä
siten voi itse osallistua tervaukseen ja höyhennykseen, vaikka mieli
tekisi. Ymmärrän poliisin kantaa. Olen nähnyt kuvan tervatusta ja
höyhenillä koristellusta rauhanpatsaasta ja mielestäni se näytti selvästi
alkuperäistä paremmalta.

Jungnerin muistelmista lopuksi vielä sen verran, että hän kertoo monista
yksityiselämän asioista huomattavasti avoimemmin kuin monet muut
valtiomiehet. Selkeänä poikkeuksena on tietenkin J K Paasikivi, joka
päiväkirjoissaan lopettaa monen luvun toteamukseen, että suuruksen jälkeen
resoneerasimme pitkään Allin kanssa.

Kommentit (0)

Nulikoita        08.01.2011, 19:27

Mikael Jungner on tällä hetkellä elämässäni keskeisellä paikalla. Vähän
aikaa sitten luin hänen kohutun paljastuskirjansa ja eilen hän esiintyi
Pressiklubissa Rubenin vieraana. Nuorekkaita ovat tämän hetken poliittiset
vaikuttajat. Ennen moisia nuorukaisia olisi kutsuttu nulikoiksi, sellaisia
kuten Jungner, Katainen, Stubb ja Häkämies. Miesministerit muistuttavat
nykyään nulikoita ja naisministerit missejä.

TV- ohjelmasta sain käsityksen, että demareiden puoluesihteeri Jungnerin
visio on käsittääkseni jotenkin sellainen, että rakkaus ja hippiaate on
yhdistettävä modernin tekniikan haltuunottoon. Ja se on oikein. Onnea ja
menestystä Mikaelille, kun hän levittää rakkauden, hippeyden ja modernin
tekniikan haltuunoton ilosanomaa vaikkapa Heinolan vanhojen
puunjalostustyömiesten parissa. On ilmetty vaara, että se poliittinen
ilosanoma sataa suoraan Soinin laariin, mikäli Soini ymmärtää olla
tekemättä ja sanomatta mitään.

Suuri paljastus jäi Pressiklubissa tekemättä. Paljastus tapahtuu kuulemma
vasta ensi maanantaina. Sikäli salaisuuden muuria raotettiin, että todella
kova TV-kasvo ilmoittaa asettuvansa demareiden eduskuntavaaliehdokkaaksi.
Luulen, että kyseinen todella kova TV-kasvo on se uutistenlukijanainen,
joka on ollut paljon otsikoissa Jungnerin kanssa, mutta nimen päälle en
nyt millään pääse. Mutta kaunis hän on, lähes kulttuuriministeriainesta.
Hänen kanssaan Mikaelin on hyvä levittää rakkauden hippiaatetta Heinolan
paperimiehille.

Kommentit (0)

Sakko        07.01.2011, 18:27

Tuosta eilen mainitusta venäläisestä sakotuskäytännöstä sain viime kesän
kokemusta. Siellä jossain Kannaksen Kiimajärven lähellä bussikuskimme teki
poikkeuksellisen näyttävän ohituksen, ja tietenkin miliisi oli näkemässä.
Sakot siitä olisi tullut Suomessakin.

Bussikuskin kertoman mukaan miliisi määräsi sakoksi 200. Rikkomukseen
syyllistynyt piti summaa täysin kohtuullisena. 200 ruplaahan on noin viisi
euroa. Neuvottelujen edetessä ilmenikin, ettei  ollut kysymys 200 ruplasta
vaan eurosta; hintataso oli siis Suomen luokkaa tässä asiassa. Vähän aikaa
asiasta käytiin kauppaa ja rahoja laskeskeltiin. 100 eurolla siitä
selvittiin, mutta kuittia ei kirjoitettu.

Jos kuski olisi pysynyt tiukkana ja asia olisi mennyt oikeuteen, hänen  ei
olisi tarvinnut maksaa 200 ruplaa eli viittä euroa enempää. Tosin
oikeudenkäynti olisi ollut vasta kahden kuukauden kuluttua ja siihen asti
kortti olisi pysynyt hyllyllä.

Tästä tarinasta opimme sen, että suomalaisessa yhteiskunnassa on kaikesta
huolimatta paljon hyvääkin, esimerkiksi siistit vessat ja melko rehelliset
poliisit.

Kommentit (1)

Mahkoja        06.01.2011, 19:58

Mussolini oli melkoisen koominen hahmo virallisessa julkisuuskuvassaan.
Lyhyenläntä ja pönäkkä valtion päämies halusi näyttää tosimieheltä. Hän
osasi kaiken niin maalla, merellä kuin ilmassakin – ui, purjehti ja ohjasi
lentokonettaan. Lisäksi hän viihtyi eläinten parissa, taputtelemassa
koiria, rapsuttelemassa leijonia ja silittelemssä hevosia. Mussolini
paljasti myös ylävartalonsa aina, kun siihen ilmeni pieninkin tilaisuus.

Yllä oleva tuntuu jotenkin tutulta; myös Venäjän pämies Putin on
tykästynyt samanlaiseen rooliin. Mussolinin lailla myös Putin antaa
itsestään tunnollisen, kunnollisen, ahkeran ja kovasti mahkomaisen kuvan.
Jos nyt Italian johtajasta pitää jotain arveluttavaa hakemalla hakea, niin
mies oli hirmuinen naippo. Putinilla ei tällaista mainetta ole, vaikkakin
viime kesänä hän lomaili jostain syystä Karjalan kannaksella Kiimajärven
rannalla.

Muutenkin Mussolinin ja Putinin luomilla järjestelmillä on yhteistä.
Kummassakin maassa on toteutettu ns. suvereenia demokratiaa.  Vaaleja on
pidetty, vaikka lopputulos on etukäteen järjestetty monella tavalla. Tosin
luulen, että oikeusvaltio toteutui Italiassa sikäli paremmin, ettei
sellaisia toimittajia, joista ei pidetty, ollut tapana tappaa.

Muuten oikeusvaltio on Venäjälläkin pikku hiljaa kehittymässä. Viime
kesänä kuulin tapauksesta, jossa liikennemiliisi vaati, että kolmen euron
sakko pitää maksaa pankkiin virallisella lomakkeella; yleensähän siellä
liikennesakot peritään käteisellä ilman turhaa kuittien kirjoittelua.

Kommentit (0)

Mussolini        05.01.2011, 18:59

Rauhanmies oli Italian fasistijohtaja Mussolini, mikäli on uskominen Göran
Häggin Benitosta kirjoittamaa syksyllä suomeksi ilmestynyttä elämänkertaa,
ja miksi emme uskoisi.

Vaikka mies kaappasi vallan patukoiden ja vastustajille pakkojuotetun
risiiniöljyn avulla, joka on tietysti väärin ja tuomittavaa, niin
Mussolinin parikymmentä vuotta kestäneellä valtakaudella maassa tehtiin
fasistien toimesta vain yksi poliittinen murha. Ideologisesti Mussolinia
lähellä ollut Lapuanliike pystyi piskuisessa Suomessa ainakin kolme kertaa
tehokkaampaan terroriin.

Ja kun vuonna 1922 juuri ennen Mussolinin kautta mafian hallitsemassa
Palermon maakunnassa tehtiin 223 murhaa, niin  vuonna 1928 enää 25. Ja kun
vielä otetaan huomioon se, ettei Italian armeija Toisessa maailmansodassa
juurikaan kyennyt tekemän veritekoja Etopia tapausta lukuunottamatta, niin
rauhanmies oli Benito Mussolini ainakin moniin muihin historian hirviöihin
verrattuna.

Kommentit (0)

Herrojen herkkuja        04.01.2011, 19:19

Herrojen herkkuja on tässä tullut nautittua. Suo, eli muta ja karpalo,
maistui karpalovodkassa eilen. Loppuillasta maku on luullakseni
viipyilevää. Tätäkään väkijuomaa ei maun vuoksi juo. Luulenpa, että tämän
karpalojalosteen nauttii talkooväki ensi kevään Uukuniemellä
laiturinlasku- ja huussintyhjennysriehassa, mutta vain sen verran, että
halvan aputyövoiman rohkeus lisääntyy sillee sopivasti.

Ruokapuoli sen sijaan oli herraskaista. Savukiiski ei ole yksilehmäisen
ravintoa hintansa puolesta. Se on ymmärrettävää, koska kyllä kiiski  aina
lohen ja kuhan voittaa maunpuolesta. Tänä talvena alan kierrellä
pilkkiavantoja ja keräilen parempaan talteen onkimiesten variksille
jättämät kiisket.

Jälkiruoka eli mesimarjahillo maksaa 600 markkaa kilo ja siinäkin määrässä
on kolmannes sokeria. Jostain syystä mesimarjanviljely ei näytä onnistuvan
eikä luonnostakaan marjoja enää löydy. Minun lapsuudessani mesimarjoja
kasvoi vielä vanhoilla kaskimailla ja puupinojen pohjilla, mutta jonnekin
ne ovat hävinneet. Lehtiä vielä näkee, mutta marjoja ei.

Neljännesmiljoona        03.01.2011, 20:30

250.000 kävijän raja näyttää rikkoontuneen blogillani noin klo 18.57.
Vielä on pitkä matka miljoonaan, joka on asetettu tulostavoitteeksi.
Nöyräksi vetää mielen.

Alkoholismini  on kehittynyt jo niin pitkälle, että aion arvioida
tapahtuman kunniaksi kuvan vodkapullon sisältöä. Vaikka olen vanha
Karjalan kävijä, en ole vielä tässä elämässä tätä naapureiden helmeilevää
ruokajuomaa testannut.

Puhtaista solidaarisuussyistä ostin viime kesänä Aunuksen kyläkaupasta
sekä kuvan esittämää karpalovodkaa että puolukkavodkaa. Lakkavodkaan
rahani eivät riittäneet, koska se oli euron kalliimpaa ja olisi siis
maksanut uskomattomat seitsemän euroa.

Mielelläni tukisin Karjalan elinkeinoelämää muutenkin, mutta tilanne alkaa
olla se, ettei siellä taida enää muuta kulutustarviketuotantoa olla kuin
viinanvalmistusta. Petroskoin iso metsätraktorikombinaattikin hävisi
kilpailun Videgrenin Einari-vainaan kanssa, Sortavalan suksi- ja
jääkiekkomailatehdas, joka oli aikoinaan maailman suurin mailojen
valmistaja, teki myös konkurssin, ja Karjalan pellotkin kasvavat vanhalta
muistilta Stalin määräyksestä pelkkää jättiputkea.

Puolukkavodka testataan sitten ensi keväänä Uukuniemellä perinteisen
laiturinlasku- ja huussintyhjennysriehan yhteydessä. Viime kesänä sain
tässä juhlatilaisuudessa maistaa erään Uukuniemen Martan ja
seurakunta-aktiivin (Uukuniemellä osataan olla hurskaita monella tapaa)
tarjoamaa taskulämmintä ja helmeilevän raikasta kotimaista
Koskenkorva-valkoviiniä.

Olen siis juonut elämässäni kaksi kertaa tätä ilmajokelaisten
pesäpalloilijoiden valmistamaa kansallisjuomaa eli ensimmäisen ja
viimeisen kerran. On tosi kamalaa ainetta; ymmärsin, ettei sitä maun
vuoksi juoda.

Kommentit (0)

Lummukan sorakuopat        02.01.2011, 20:10

Sen verran vaikuttava oli Pohjanmaa-elokuva, että ensi kesänä aion taas
suunnata perinteiseksi muodostuneen maakuntamatkani lakeuksille. Siitä
onkin jo kymmenisen vuotta, kun kunnioitin maakuntaa viimeksi
läsnäolollani.

Silloin päätarkoitukseni oli tutustua Lapualla Kosolan taloon, jossa
nykyään toimii Herättäjäyhdistyksen kirjakauppa. Tiedustelin, että on
liikkeessä mahdollisesti tarjonna Pauli Nevalan runokasetteja. Ei ollut.
Myyjärouva päästi selkäkeikkanaurun ja ihmetteli, että joko se on ehtinyt
sellaisiakin julkomahan.

Seinäjoen liikkeessä minulle ei naurettu, vaan liikkeenjohtaja totesi,
että ”kyllähän me Paulin kanssa niitä julkasimma, mutta ne on jo myyty
loppuhun”. Ihan tuli mieleen toissailtainen pk-yrittjäjä Veikko Hakala.
Ehkä ensi kesänä liikkeessä on ymmärretty vastata kuluttajien tarpeisiin.
Otan asiasta selvää.

Lisäksi tutustun maakunnan kaikkiin muihinkin matkailunähtävyyksiin.
Ensiksi käyn Kurikan kusikivellä. Se sai nimensä 1700-luvulla kuningatar
Fredrika Eleonoran vihkiessä kiven nykyiseen käyttötarkoitukseensa
maakuntamatkansa yhteydessä. Kuningatar Silvian vierailua odotetaan
Kurikassa nykyään tiettävästi innolla.

Käyn myös tulevalla matkallani Kauhavan Lummukan sorakuopilla uimassa
Hakalan veljesten malliin. Edelliselläkin vierailullani etsin kyseisiä
kuoppia, mutta en niitä löytänyt. Jonkun joen löysin ja ymmärsin sen
nähtyäni, miksi Hakalat suuntasivat sorakuopille uimaan.

Vaatimattomia ovat Pohjanmaan vesistöt, ja ymmärrän täysin, että siellä
luotettavien tutkimusten mukaan harrastetaan kalastusta Suomen maakunnista
vähiten. Savossa oltiin saman tutkimuksen mukaan innokkaimpia kalamiehiä.
Ja onhan vähän vaikeaa kuvitella uhoavia pohjalaisia miehiä kumarumassa ja
hiljentymässä pilkkireiän äärellä.

Mutta aion kaikesta huolimatta harrastaa maakuntamatkallani myös
kalastusta. Vimpelin Saarikentän kakkospesän takaa Antti Tuuri kertoi
saaneensa perholla kolmikiloisen taimenen. Taimen saatiin siis Savojoesta,
jonka saaressa pesäpallokenttä sijaitsee.

Savojoki on saanut nimensä Nuijasodan jälkeen, jolloin runsaasti
savolaisia miehiä riensi lohduttamaan leskeksi jääneitä surevia emäntiä.
Nuijasodan jäljiltä seudulla esiintyy vieläkin  paljon savolaisperäisiä
sukunimiä. Esimerkiksi Partasen liikemiesveljekset ovat tuttuja Tuurin
kirjoista.

Kommentit (1)

Posttraumaattinen stressireaktio        01.01.2011, 20:22

Eilen tv:ssä nähty ja vielä viikon Yle Areenalta
http://areena.yle.fi/ohjelma/610a1521c073ac05171244324e651ba7
löytyvä Pohjanmaa-elokuva saa ihmisen hyvälle mielelle. Jos nyt hakemalla
pitää jotain vikaa hakea, niin kyllähän elokuvan loppunäytös, joka ei
perustu Antti Tuurin samannimiseen romaaniin, on vähän tönkkö ja
kummallinen.

Ja pikkuisen mietityttää sekin, että selvästi sotakokemusten aiheuttamasta
posttraumaattisesta stressireaktiosta kärsivästä opettajasta on tehty
koominen hahmo, vaikka oikeasti hän on traaginen hahmo. Sotaveteraanille,
joka ei muusta puhukaan ja muuta mietikään kuin järkyttäviä
sotakokemuksiaan, ei ole soveliasta nauraa, koska hän on tunneinvalidi,
joka on hoidon tarpeessa.

Kuten ovat esimerkiksi Afganistanin sodan tanskalaisveteraanit, joiden
kuntoutukseen panostetaankin kovasti. Se on ihan oikein, vaikka näiden
vapaaehtoisten ammattisotilaiden stressikokemukset lienevät paljon
pienempiä kuin meikäläisten viimesotien pakolla värvättyjen
ei-ammattilaissotilaiden, joista moni jostain käsittämttömästä syystä
selvisi kuitenkin suurinpiirtein järjissä, vaikka terapiaa ei ollut
tarjolla; ehkäpä sotilaspastorit tekivät halpaa ja tehokasta
mielenterveystyötä.

Vammaiselle Hakalan huliganismiin taipuvaiset veljekset naureskelevat,
mutta vanhoja ihmisiä he sentään osaavat kunnioittaa ja teititellä. Kun
poikien kansakoulunopettaja väittää veljesten kiljua huonoksi, niin Veikko
Hakala lausuu: ”Te sitten ette osaa koskaan sanoa meistä mitään hyvää.”

Kommentit (0)

Kustaava ja Olli        31.12.2010, 20:08

Tämäkin kuva Kakkisen Ollista ja hänen vaimostaan Kustaavasta on
laillisuuden rajoja hipoen kopsattu Kauko Vainion kirjasta. Kirjasta saa
sen käsityksen tästä pysyvästä parisuhteesta, ettei siinäkään suhteessa
paljoa lemmestä luriteltu. Sellaistahan se elämä taitaa parhaimmillaankin
olla näiden rakkausasioiden suhteen. Itse aina ihmettelenkin sitä, että
kuitenkin niin harva suomalainen parisuhde lopulta päättyy henkirikokseen.

Kustaavalla ja Ollilla oli kaksi poikaa, jotka kuolivat pieninä. Luulen,
että he menehtyivät Espanjan tautiin, kuten miljoonat muutkin Ensimmäisen
maailman sodan aikaan. Pitäisikin tutkia, miten paljon kärkkääläisiä kuoli
tähän aikansa lintuinfluenssaan. Sen olen kuullut, että Palkeen talosta
olisi mennyt kerralla koko perhe. Silloisten palkeelaisten sukunimeä en
tiedä.

Saattaa myös olla, että tapaus sattui jo 1860-luvun suurina nälkävuosina.
Suonenjoen historiakirjasta sain kuitenkin käsityksen, etteivät
nälkävuodet verottaneet kovin pahasti sisäsavolaisia. Eihän silloin
niinkään nälkä tappanut, vaan kerjäläisten mukana levinneet taudit, ja
Suonenjoki oli syrjässä pääkerjuureiteiltä.

Tässä lopuksi murheellinen valokuva, jonka Kakkisen salon nuori aviopari
otatti poikiensa muistoksi, joiden jälkeen ei uusia lapsia siunaantunut.

Kommentit (0)

Kauko Vainio        30.12.2010, 22:10

Hieno keksintö tämä internet. Tilasin sen välityksellä juuri kirjan, jota
en luullut voivani enää ostaa tästä maailmasta, koska teos oli yhteen
aikaan tyystin loppuunmyyty. Nyt kuitenkin pohjalaisesta divarista löytyi
Kauko Vainion kirjoittama vuonna 1957 omakustanteena ilmestynyt Kakkisen
Olli – kertomus Olli Koivistoisesta, omalaatuisesta humoristista ja
poikkeuksellisesta salon ukosta. Maksoi peräti 8 euroa.

Ja jos joltakulta puuttuu hyllystään edellä mainitun kirjan
evoluutioversio vuodelta 1976 nimeltään Kopratalakkunnoo – kertomus
sanavalmiista savolais-ukosta ja hänen lähiympäristöstään (siis Suonenjoen
kärkkääläisistä, vaikka tosi asiassa Kakkisen Olli asui Karttulan puolella
Kakkisen saloa), niin yksi kpl sellaisia löytyy tästä osoitteesta ja hinta
on vain 6 euroa.
http://www.antikvaari.fi/tuotteet_haku.asp?tryhma=6&CurrentPage=468

Tuo teosten kirjoittaja Kauko Vainio oli kansanedustaja-ikiliikkujan
keksijä Ville Vainion poika. Hän oli syntynyt vuonna 1914 ja oli
ammatiltaan radio-orkesterin viulisti. Hän oli innokas Kakkisen salon
kävijä ja epäilen vahvasti, että hänen kättensä työtä on kaiverrus Ollin
muistokiven kyljessä. http://kotisivu.dnainternet.net/jms/ollinkivi.jpg

Muuten tuo yllä oleva kuva on laillisuuden rajoja hipoen skannattu
Kopratalakkunnoo-kirjan takakannesta. Epäilen kuitenkin, ettei kuvan
oikeuksien omistaja Tapsa Vainio kehtaa minulle laskua lähettää. Pienoisen
käsittelyn jälkeen kuvan ihmisistä tuli lähes tunnistettavia.

Mielestäni erotan eturivistä Yrjö Korhosen ja mandoliinia pitelee ihan
Otto Miettisen näköinen mies. Vasemmalla eturivissä on luullakseni
poikanen, joka näyttää Kauko Vainiolta. Takarivissä saattaa olla Olli
Koivistoinen ja olisiko ihan kaikkein taaimmaisena pitkäkasvuinen Otto
Laitinen. Olisivatko kylän Laitiset muutenkin olleet pitkäkasvuisuuteen
tapuvaisia; muistelen kuulleni, että joku Laitisista olisi venähtänyt liki
kaksimetriseksi.

Ikiliikkuja        29.12.2010, 20:04

Kummalliseksi on mennyt nykyajan mäkihyppyurheilu. Selostajatkaan eivät
enää ymmärrä, mitä kisassa tapahtuu katsojista puhumattakaan. Tuntuu
siltä, että tunnetun savolaisen keksijän Pertti Pasasen Spede-linko olisi
otettava kiireen vilkkaa käyttöön lajin tulevaisuuden turvaamiseksi.
Lisäksi alastulorinne olisi verhoiltava tuuliverkolla, jollaisen voisi
rakentaa vaikka sukkahousuista Niksi-Pirkan hengessä.

Tuo mainittu keksijä Spede Pasanen pulppusi monia muitakin uusia hyviä
ideoita tuon Spede-lingon lisäksi, mutta kuopiolaisen kansanedustaja Ville
Vainion tasolle hän ei yltänyt. Vainiohan oli peräti maan johtavia
ikiliikkujan tutkijoita, sillä pitkään hän suunnitteli laitetta ihan
kokopäiväisesti.

Nimittäin Ville Vainio päätyi 20-luvulla  poliittisista syistä Tammisaaren
pakkotyölaitokseen. Siellä mies pyysi, että hän voisi omistautua
pelkästään ikiliikkujan kehittämiseen, jossa asiassa hän jo mukamas olikin
pitkällä. Hänet sijoitettiin metalliverstaaseen, jossa oli
projektinjohtajan käytettävissä monenlaista ammattimiestä.

Ja hyvä ikiliikkujahan verstaassa valmistuikin; jos nyt jotain vikaa
laitteesta hakemalla haetaan, niin eihän se kuitenkaan ikuisesti toiminut.
Kuitenkin jos maahamme ja varsinkin Kuopioon, joka olisi luontevin
paikkavalinta, joskus perustetaan ikiliikkujamuseo, on Ville Vainion
aihion oltava kunniapaikalla lasivitriinissä.

Kommentit (0)

Vanha kuva        28.12.2010, 19:42

Olen joskus väittänyt, että tämä kuva olisi otettu eilen mainitun
kansanedustaja-liikemies-ikiliikkujan keksijä Ville Vainion häistä. Mutta
eipä ole sieltä, vaan kuva on hänen veljensä Yrjö Vainion häätilaisuudesta
Laitilan tuvasta. Yllättävän hyviä ja teräviä kuvia otettiin jo lähes sata
vuotta sitten. Ilmeisesti jonkinlainen salamavalo on ollut käytössä jo
silloin, koska kuvan öljylampun valo ei riitä kuvaamiseen.

Kuten useimmat tietävätkin, niin tietokoneen näytön kuvia voi isontaa
painamalla ctrl-näppäintä ja pyörittämällä hiiren rullaa oikeaan suuntaan.
Tarkastakaapa varsinkin hyvät kärkkääläiset löytyykö kuvasta noin vuodelta
1915 varsinkin sen isontamisen jälkeen tuttuja. Itse tunnistan vaarini
Jussi Koivistoisen ja mummoni veljen Kalle Närhin, joka on kovasti
poikansa Eeliksen näköä. Myös tummia ja komeita Vainioita olen
löytävinäni.

Kuva on varmaankin otettu vähän sisällissotaa ennen ja olisi
mielenkiintoista tietää, jakoiko politiikka kyläläisiä jo siinä vaiheessa,
vai vieläkö väki mahtui samaan hääjuhlaan. Kyläpäällikkö Iso-Pekka kertoi
joskus, että sisällissota-aikaan kylän punamieliset kokoontuivat
Laitilassa ja suojeluskuntahenkiset kansakoululla. Iso-Pekalla on
näkemystä asiaan, koska hänen vaarinsa veli osallistui molempien
aatesuuntien toimintaan tasapuolisesti. Häntä voi luonnehtia innokkaaksi
järjestömieheksi.

Kommentit (0)

Tarinoita suomalaisesta terrorismista        27.12.2010, 19:55

Joulun välipäivien ratoksi kannattaa kuunnella Radio Ykkösen ohjelmasarjaa
suomalaisesta terrorismista. Tässä Yle Areenalta löytyvässä ohjelman
neljännessä jaksossa on paljon asiaa kuopiolaisesta kansanedustajasta ja
ikiliikkujan keksijästä Ville Vainiosta. Tavallaan Kärkkäälän poikia
hänkin, sillä hänen Yrjö veljensä isännöi Kärkkäälässä Laitilan taloa.
http://areena.yle.fi/audio/1560438

Radio-ohjelmassa puhutaan paljon Kuopiossa Minna Canthin kadulla
sijainneesta ravintola Punikista. Olen vanhoilta kuopiolaisilta kysellyt
tästä työläishenkisestä anniskeluliikkeestä, mutta kukaan ei sellaista
muista. Ilmeisesti sillä oli 20-luvulla jokin virallisempikin nimi, vähän
samalla tavalla kuin nykyään Ruplana tunnettu talo on viralliselta
nimeltään Työnkulma.

Ravintola Punikissa kuopiolaisen taistelevan työväen liikkeen etummaisin
etujoukko ryyppäsi Ville Vainion johdolla kieltolakiaikaan Moskovasta
tulleita mittavia avustuksia. Radio-ohjelmasta saa sen käsityksen, että
suuri osa puoluetuesta meni viinaan sekä naisiin, ja ainoastaan pieni osa
käytettiin turhuuteen. Niinpä savolaistoverit pelkäsivätkin lopulta
Ohranaa enemmän omaa puoluejohtoaan.

Tuon radion Kuopio-jakson taustalla on Tuomas Keskisarjan syksyllä
ilmestynyt kirja Vääpeli T:n tapaus. Viime syksynä ilmestyi toinenkin
asiaan liittyvä teos eli kuopiolaistaustaisen Sirpa Kähkösen omasta
vaaristaan kirjoittama Vihan ja rakkauden liekit, joka oli vallan
ehdokkaana Tieto-Finlandiaksi. Kannattaa lukea molemmat kirjat.

Kommentit (0)

Viharikoksia        26.12.2010, 20:02

Kauppisen Matti tunnusti omaavansa tieto-taitoa Tiernapoika-laulunäytelmän
esittämisestä. Haaveenani on elvyttää Kärkkäälän sonniosuuskunnan
toiminta, ja perinteinen joulukuvaelma olisi sopiva ohjelmanumero
Kärkkäälän sonniosuuskunnan pikkujouluun, mikäli sen esittäminen on vielä
tulevaisuudessa sallittua.

Maassa on nimittäin valmisteilla  viharikokset kieltävä laki. Selvää on,
että verihurmeinen Porilaisten marssi kielletään, joka oikein onkin, mutta
Tiernapojat lienee vähän rajatapaus. Tarina on väkivaltaisuudessaan
vähintäänkin K-18-luokkaa, ja kuvaelma sisältää myöskin selvää yllytystä
rotuvihaan ja rasismiin.

Muistanpa, kuinka opiskeluaikaan Vantaan Koivukylän asuntolan
pikkujoulussa jännittyneenä seurasin, miten naapurissa asunut sinisenmusta
nigerialaisinsinööri suhtautui Tiernapoikien murjaanien kuninkaan
kurmottamiseen. Hänestä se ainakin oli kovasti hauskaa.

Muuten en ole kuullut, että maamme saamelaiset olisivat loukkaantuneet
Kallilalan ja Peteliuksen parodiahahmoista Naima-Aslak ja Soikhiapää.
Eduskuntakyselyn kaksikko kyllä sai aikaiseksi valtaväestöä edustaneen
kansanedustajan toimesta. Lisätietoa asian taustoista löytyy tästä
laillisesta tallenteesta.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=529&a=3962

Olen sitten vapaaehtoinen Kärkkäälän sonniosuuskunnan Tiernapoikien
johonkin vähäiseen sivurooliin. Muistanpa nyt, että omaan jonkin verran
aiempaa näyttömökokemusta. Nimittäin kansakoulun ekaluokan joulujuhlan
näytelmässä esitin Iso Paha-nimistä olentoa. Se taisi olla jonkinlainen
luonnerooli. Tehtävänäni oli kiusata Korholan Timoa ja Selänteen Pekkaa,
jotka näyttelivät olevansa kunnon poikia.

Kommentit (0)

Tiernapojat        26.12.2010, 19:34

Tiernapoikaa ei minusta tainnut tässä elämässä tulla, vaikka haluja onkin.
Kärkkäälän kansakoulussa ei tätä joulunäytelmää tunnettu. Muita näytelmiä
oli sitäkin enemmn. Yhteen sellaiseen liittyy yksi elämäni
traumaattisimmista kokemuksista.

Jonain vuonna alakoulun tytöillä piti olla joku oma
keijukaisjouluohjelmanumero, mutta sitten tuli honkongilaisepidemia ja
suuri osa näyttelijättäristä sairastui. Esitystä ei peruttu, vaan
tyttöjoukkoa täydennettiin arvannostolla, jonka seurauksena muutama poika
joutui vetämään keijukaishameen ylleen. Onneksi nykyinen lääketieteen
dosentti Esko Kemppainen hävisi pitkäntikunvedossa minulle ja hän uhrasi
miehisyytensä puolestani.

Vieläkin tunnen syvää myötähäpeää ymmrtämätöntä alakoulun opettajaa
kohtaan. Muistan, etteivät keijukaishameet onnistuneet peittämään poikien
pitkiä valkoisia kalsonkeja. Yleisöllä oli varmasti hauskaa, sillä tahaton
komiikka on huumorin paras vaikkakin vaikein muoto.

Mielestäni poikakeijukaisten esitys ylsi hauskuudessaan lähes samalla
tasolle, kuin tämä Kotikadun Tiernapoikien  spektaakkeli, jonka täysin
laillinen tallenne löytyy netistä
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=612&a=6383 .

Kommentit (3)

Bobrikoff        19.12.2010, 19:15

Kärkkäälän miehet ovat paikalla siellä missä tapahtuu. Sisä-Savon lehti
paljastaa, että laulaja Kari Tapion kärkkääläinen vaari Kusti Jalkanen oli
nuorena Suomen kaartin kornettin ominaisuudessa vartiomiehenä
aitiopaikalta todistamassa, kun tunnettu suomalainen terroristi Eugen
Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikoffin senaatin portaikossa.

Bobrikoff oli erinomainen virkamies, joka teki kaikkensa estääkseen
työnantajaansa Venäjän supervaltaa ajautumasta sekasortoon, mutta
epäonnistui tehtävässään. Mämmikouramaisen terroristi Schaumanin
ensimmäinen laukaus osui kenraalikuvernöörin takin kunniamerkkiin ja
kimposi siitä. Toinen laukaus osui takin nappiin ja kimposi siitä. Kolmas
laukaus osui vyösolkeen ja kimposi siitä, mutta metallinsirpaleita
tukeutui uhrin vatsaan aiheuttaen myöhemmin verenmyrkytyksen ja kuoleman.

Mietinpä, että tekivätkö pääkaupungit lääkärit sittenkään ihan kaikkensa
uhrin pelastamiseksi. Nimittäin vähän aiemmin oli ollut Helsingissä
kutsuntalakon seurauksena mellakoita, joissa loukkaantui parikymmentä
ihmistä. Kaikki loukkaantuneet olivat yhteiskuntarauhaa turvaamaan
pyrkineitä kasakoita, joita mellakoivat helsinkiläiset pahoinpitelivät.
Kaupungin lääkärit kieltäytyivät heitä hoitamasta; niin ainakin Veijo Meri
jossain kirjassaan kertoi. Voi ihan hyvin olla, että samat lääkärit
huolehtivat myös Bobrikoffista.

Muuten joskus 1970-luvun lopulla kuuluisa taidemaalari Sigfrid Schauman
ajoi ylinopeutta ja poliisit pysäyttivät hänet. Kun syylliseltä vanhalta
rouvalta tiedusteltiin, oliko tämä mahdollisesti aiemmin ollut poliisin
kanssa tekemisissä, vastasi rikoksesta epäilty: ”Kyllä, silloin kun
veljeni ampui Bobrikoffin”. Nuori on Suomen historia.

Kommentit (2)

Sibeliuksen sukua        18.12.2010, 20:09

Täytyy pyytää anteeksi kärkkääläisten puolesta. Olen taas syyllistynyt
Kärkkäälän kylän vähättelyyn. Aiemmin tapani mukaan erheellisesti väitin,
että laulaja Kari Tapani Jalkanen olisi taustaltaan Suonenjoen Sianjalan
kylän Jalkasia. Ei ole Sianjalan Jalkasia, vaan kyllä laulaja Kari Tapani
Jalkanen on taustaltaan Pirttiselän Jalkasia eli siis ainakin melkein
Kärkkäälän Jalkasia. Tuo Pirttiselän maantietellinen sijainti on vähän
vaikea määritellä. Siinä se on Kärkkääläntien varressa, ja osa
sikäläisistä kävi Sammalselän koulua ja osa Kärkkäälän.

Tämän Jalkasten sukutausta-asian paljastaa Sisä-Savon lehti keskiaukeaman
suuruisessa Kari Tapio-osiossaan ja täsmentää suorasukaisesti, että
laulajapoika kuului ns. Jalkasten köyhtyneeseen vasemmistolaiseen
sukuhaaraan. Jalkasten musikaalisuus periytyy äidin puolen Bomanneilta.
Bomannit ovat taas sukua Sibeliukselle, joten kunhan pääsen
tutkimuksissani riittävän pitkälle, niin  luulen, että Sibeliuksen
Jannekin paljastuu olevan Kärkkäälän poekia.

Sisä-Savon lehden keskiaukeamalta paljastuu vielä sekin yllättävä asia,
että itsekin taidan olla sukua musiikkimies Kari Tapioon ja ehkä myös sitä
kautta Sibeliukseen. Lehti nimittäin kertoo, että alakouluaikaan Kari
Tapio sitoi Liisa Koivistoinen-nimisen koulutoverinsa puuhun kiinni sillä
seurauksella, ettei Liisa päässyt kouluun. Nykyään tuota pidettäisiin
koulukiusaamisena ja tapaus päätyisi iltapäivälehdistön lööppeihin.

Kommentit (1)

Silmät tummat        17.12.2010, 20:57

Pari iltaa sitten olivat aiheena mustat silmät. Mustien silmien taustaa
selvittäessäni törmäsin netissä myös tummiin silmiin. Tämä Leo Jokelan
esittämä Silmät tummat niin kuin syksyinen yö on suomalaisen
elokuvataiteen helmi http://www.youtube.com/watch?v=5KHZcCik9JY .

Pätkä on elokuvasta Kaasua komissaario Palmu. Palmu elokuvat ovat niitä
harvoja 50 – 60-luvun vaihteen fimejä joita voi nykyäänkin katsoa syvää
myötähäpeää tuntematta. Ehkä listaan voi vielä lisätä Elokuun; sekin Matti
Kassilan ohjaama.

Pikkuisen häiritsee tuo Leo Jokelan alias etsivä Kokin sukunimi. Etsivä
Kokki laulaa leveällä savn murteella, vaikka nimi Kokki viittaa enemmänkin
Karjalan kannakselle. Etsivän uskottavampi sukunimi olisi ollut vaikka
Laitinen tai Miettinen.

Tästä youtube-pätkästä ilmenee, että keskusrikospoliisin pojat taisivat
olla ns. pitkällä lounaalla. Silloin se oli mahdollista ilman kansallista
skandaalia. Nyt kuulemma Helsingin sosiaalitoimen pojat ovat ulkomailla
nauttineet pullon olutta janoon ja Helsingin kaupungin hallinto on tällä
hetkellä toiminta kyvytön, koska olutpullon juonnin taustan selvittelyt
ovat vielä kesken. Onkohan tämä kansa ihan viisasta? Paasikivikin epäili
asian tilaa.

Vaikka ihan oikealla asialla ollaan, kun kansan raitistamiseen pyritään.
Liikaa tässä maassa läträtään viinan kanssa. Tuo lahjakas näyttelijä Leo
Jokelakin lähti 48-vuotiaana. Ei tainnut olla ihan vesipoika hänkään.

Kommentit (0)

Kuusi        24.12.2010, 16:32

Meillä ei ole nytkään oikeaa joulupuuta. Syy asiantilaan löytyy
kansakouluaapisestani. Siinä on satu, jossa pikkukuusi julmasti riistetään
ikiajoiksi yhteisöstään. Poisraahattaessa se hyvästiksi  huiskuttaa
kaverilleen isolle kuuselle  Risto-nimisen murhaajan olalta. Tapaus vallan
itketti herkkää ekaluokkalaista. En vieläkään hyväksy viattomien
kuusilasten surmaamista viihdetarkoituksiin.

Tavallaan olin edellä aikaani. Nykyään Keski-Euroopassa eräät innokkaat
luonnonsuojelijat, sukupuoli jääkööt mainitsematta, kantavat huolta puiden
kärsimyksistä, kun niitä hakataan. Se on oiken se. Itsekin kauhistelen
etukäteen, kun kohta alan sian oikeanpuoleisen takapakaran kera syömään
pottuja. Voin oikein kuulla, kuinka ne karjuvat tuskasta niitä
pureskellessani.

Muuten meillä on ihan hyvä eettinen ja ekologinen joulukuusen vastike,
joka on väännelty ruosteisesta kierätysmateriaalista eli
katsikankaidelangasta. Sitä ihastellessani toivotan jok´ikiselle tämän
lukijalle RIEMUKASTA JOULUA JA AISTILLISTA UUTTA VUOTTA!

Kommentit (0)

Tori        23.12.2010, 20:04

Tänään oli päivä jo minuuttia eilistä pitempi. Ja kun oikein tarkasti
katsoo tuota näkymää Kuopion torilta, niin huomaa, että pikkuisen on jo
kevään enteitä. Mittarikin näyttää enää -25. Ja kevään jälkeen onkin
sitten taas pian syksy ja se vetää mielen apeaksi jo tässä vaiheessa.

Ja kun oikein tarkkaan katsoo tuota Kuopion torin näkymää, niin huomaa,
että sen lisäksi, että Kuopion tori on Suomen, ellei peräti koko
Pohjoismaiden suurin, on se myös kiistatta rumin. Kuva on näpätty siitä
torin sievemmästä puoliskosta, toinen puoli on rakennustyömaana, koska
lisää parkkitilaa tarvitaan.

Jonkun olisi tehtävä tuolle näkymälle jotakin. Häpeällistä, että kaupunki
antoi 60-luvulla purkaa kauniin Saastamoisen talon
http://www.pohjois-savonmuisti.fi/askeleita/saast.html ja tilalle tuotiin
pari autolauttaa. Tällä hetkellä taistellaan kalahallin kohtalosta.
Korkein hallintooikeus päättää asian lähi vuosina.

Minusta kalahallin voisi purkaa, mikäli sekä Anttilan että Sokoksen eteen
rakennetaan kaksi kaunista ja korkeaa kauppahallin ja kaupungintalon
tyyliin soveltuvaa kalahallia peittämään rumentavat ostoskeskukset.
Hätäratkaisuna voisi miettiä sitäkin, että onhan nykyään ainakin
Helsingissä käytössä rakennustyömaiden naamiointia varten kauniita
Lainapeitteen kuvitettuja pressuja, joilla voisi myös Anttilan ja Sokoksen
rumilukset kätkeä.

Kommentit (0)

Nyssykkä        22.12.2010, 22:21

Se löytyi! Arvoitus on ratkennut. Lue enemmän, niin luulet vähemmän.
Postimyyntiliike Varustelekan sivuilta hankin tiedon siitä, miten
kärsimyssäkki otetaan hyötykäyttöön palvelemaan kansantalouden tarpeita.
Ja näin kertoo Varusteleka nettisivuillaan maailman halvimmasta ja
parhaimmasta repusta, joka on ollut ratkaisevassa roolissa jo ainakin
kahden maailmansodan rintamilla:

”Veshmeshok, eli kärsimyssäkki, on maailman paras reppu (huonoin on
puolalainen säkkireppu). Se on erinomainen osoitus siitä, että jos todella
tahtoo tehdä hyviä varusteita, voi mukavuuden ja käytön helppouden eteen
nähdä jopa vähän vaivaa, sillä ihan heti ei tulisi mieleenkään tehdä
mitään tämännäköistä. Tämä reppu on ollut käytössä Venäjällä kaaauan, ja
jatkaa voittokulkuaan edelleen.

Reppu on ihanan karheasta, erittäin kestävästä ja ilmeisesti jopa
vettähylkiväksi käsitellystä telttakankaasta ommeltu hyvä säkki, jonka
suuaukko sidotaan kiinni repun omilla olkahihnoilla ja teknisellä
hamppunarulla.  Systeemi on uskomattoman hyvä ja samalla estää tehokkaasti
repun ei-halutun kopeloinnin sen ollessa käyttäjän selässä! Näissä
repuissa on yksi ulkoinen tasku, hihnat mantteli/huoparullalle ja paikka
nimilapulle. Kaksi ensinmainittua oli keksitty jo ennen toista
maailmansotaa, ja DeLuxe-malleissa niitä näkikin. Suurin osa toisen
maailmansodan repuista tehtiin säästösyistä ilman näitä, joten jos haluat
retrotunnelmaa, leikkaa kaikki ylimääräinen.  ”

Luulen, että repun toimintaidean taustalla on perinteinen maaseudun
kantoväline, eli viholaissäkki, josta muokataan kätevä reppu yhden ainoan
pitkän köyden avulla. Köyden päät sidotaan säkin alanurkkiin ja säkin suu
suljetaan kallista köyttä katkaisematta erikoisella solmulla, jonka nimen
päälle en nyt pääse.

Totta puhuen Varustelekan Veshmesok-reppumainos  lienee ns. huumorileikkiä
ja hyvää sellaista. Suomalaiset ovat tervejärkistä arktistakansaa, tai
ainakin näin oli ennen EU-ratkaisua. Sen jälkeen meilläkin on alettu tehdä
monenlaisia älyttömiä asioita varsinkin maaseudulla. Kenenkään suomalaisen
päähän ei pälkähtisi tehdä moista nyssykkää. Kyllä se niin älytön
valmiste, että naurunpyrskähdyksiä ja selkäkeikkanauruja synnyttää
sivullisissa.

Kommentit (0)

Kärsimyssäkki        21.12.2010, 20:28

Olen ollut niin kiltti koko vuoden, että ostin itselleni joululahjaksi
uuden repun, sillä varsinkin järeän oikeustieteellisen kirjallisuuden
liikuttelu Valintatalon muovikassissa on hankalaa, koska hantaakit
bruukkaavat katkeilla. Mainoksessa luvattiin, että voittamattoman
Puna-armeijan Veshmeshok, eli kärsimyssäkki on maailman paras reppu.

Voihan se olla niinkin, että on maailman paras, mutta ainakin postista
äsken noutamani reppu on varmasti maailman halvin. Kantovälineen hyvyyteen
en uskalla ottaa kantaa vielä tässä vaiheessa, koska en osaa laitetta
käyttää. Nimittäin kantohihnat ovat kiinni ainoastaan repun alaosassa.
Meikäläinen reppumalli on sellainen, että minunkin järkeni riittää sen
käyttämiseen, mutta neuvostoteollisuus onnistui kehittämään sellaista
teknologiaa, jota tavallinen valkobandiitti ei osaa hyödyntää, vaikka
onnistuisikin neuvostoteknologiaa jostain käsiinsä hankkimaan.

Tällä hetkellä en osaa käyttää kärsimyssäkkiäni muuten, kuin vetämällä
sitä hihnoista perässäni. Muistelen, että lapsuudessani Savossa oli
hokema, jolla varmasti ylistettiin naapurimaan teknistä osaamista, eli
väitettiin että ”teknik sano neuvostoliittolainen, kun saranan näki”.
Saattoi myös olla, että tuon käsitteen neuvostoliittolainen tilalla oli
lyhyempi kansanomaisempi termi.

Kommentit (0)

Lehdestä leikattua        20.12.2010, 19:39

Sisä-Savo on paheellista ja intohimoja kuohahtelevaa seutua ainakin,
mikäli on uskomista tätä Savon Sanomista leikattua pikku-uutista.
Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi työtuoleja valmistaneen yrityksen
sisäsavolaisen toimitusjohtajan vuodeksi ehdolliseen vankeuteen
työntekijöidensä ahdistelusta, vaikka syytetty itse vetosi siihen, että
kertomukset ovat liioiteltuja, väritettyjä ja osin jopa totuuden
vastaisia.

Korostettakoon, että kyseessä ei ole Kärkkäälän poeka; tosin sukua siellä
taitaa asua. Jos tapaus olisi sattunut jossain ahdasmielisemmässä ja
puritaanisemmassa paikassa, vaikkapa Helsingissä, olisivat iltapäivälehdet
repäisseet lööppinsä, mutta iloisessa ja elämänmyönteisessä Savossa
paikallinen valtalehti Savon Sanomat julkaisi tapauksesta erittäin
vaatimattoman jutun.

Jossain suvaitsemattomassa ja ahdasmielisessä etelän kaupungissa olisi
asiasta oltu myös yleisesti tyrmistyneitä ja teko olisi tuomittu jyrkästi.
Oikeastaan näin oli myös täällä Kuopiossa, koska haastattelemani
miehenpuolet olivat tuohduksissaan siitä, kuinka miehiä nykyään sorretaan
maamme työelämässä.

Kommentit (0)

Ylileveä        16.12.2010, 20:21

Koska on hanget korkeat nietokset, niin muistan, että soputeltassa tuli
kesäöisin kuunneltua Lounasheimon lisäksi myös toista loistavaa
urheiluselostajaa eli Pekka Oksalaa. Hänellä oli tapana kuiskutellen
kertoa Jukolan viestin tapahtumista jonkin rastin lähellä sijaitsevasta
pensaasta käsin.

En onnistunut löytämään netistä itse Oksalan selostusta, mutta Vesa-Matti
Loirin ivamukaelma asiasta kyllä löytyy tältä Jukolan viestin historiasta
kertovalta nauhalta noin 43 minuutin kohdalta
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=19&t=631&a=5477 .

Jukolan viesti juostiin yleensä alkukesästä noin viikkoa ennen
juhannusta, ja Oksalan selostuksista kuvastui suomalaisen kesyön mystinen
hämärä ja vaaleus, joka ei  johtunut läheskään aina pelkästään lumesta.
Lisäksi Oksalan puskaradiolähetyksissä oli tietty koominenkin piirre;
Oksalan kokoista miestä oli vaikea kuvitella pensaaseen piilotettuna.

Se koominen elementti ilmaistiin Savossa hienotunteisesti niin, ettei
Oksalaa suinkaan voinut pitää riisitautisena ihmisenä. Luulisi, että Pekka
Oksala olisi ollut lähinnä entinen kenttäurheilija, mutta tosiasiassa hän
oli entinen suunnistuksen Suomen mestari.

Oksala oli välillä myös poliittisena toimittajana. Hän piti yhdessä Antero
Kekkosen kanssa poliitikkojen vaalitenttejä merkittävien vaalien alla.
TV-kriitikko  Jukka Kajava ei pitänyt ohjelmasta. Hänen mukaansa Antero
Kekkonen oli ylimielinen ja Pekka Oksala ylileveä.

Kommentit (0)

Mustat silmät        15.12.2010, 20:05

Niin se aika mennä viipottaa. Ikävuosien 15-25 väliseltä ajalta muistan
kaiken, mutta varhaisemmat ja myöhemmät vuodet ovat pelkkää harmaata
mössöä. Huomasinpa äsken sotkevani jo Losin ja Atlantan kisat toisiinsa.
Korjattakoon, että Muhammad Ali sytytti sen tulen Atlantassa eikä Losissa,
kuten erheellisesti joskus väitin.

Vuoden -76 Montrealin kisat tuntuvat olleen ihan eilen, vaikka niistäkin
on kulunut miespolvi. Montrealin kisat palasivat mieleeni, kun huomasin,
että hieno urheiluselostaja Ilmo Lounasheimo tulee huomenna hyvinkin
miehenikään; hän täyttää 90-vuotta. Onnea Ilmolle!

Muistanpa, miten valvoin hiljaisia kesäöitä soputeltassa ja kuuntelin
radiosta, kuinka Ilmo Lounasheimo ja Raimo Häyrinen selostivat
olympianyrkkeilyjä. Välillä pojat vetivät henkeä ja soittivat tunnelmaan
sopivaa kamppailu-urheilumusiikkia. Yö saapuu Venezuelaan ja Mustat silmät
tulivat tutuiksi.

Tästä voi kuunnella käsittääkseni tekijän oikeuksia loukkaamatta Tauno
Palon version sävelmästä http://www.youtube.com/watch?v=AJNpLQm2Bus .
Huomatkaapa Tauno Palon huikea yhdennäköisyys hänen hyvän kaverinsa Unto
Salmisen Esko-pojan kanssa.

Taunon laulu sopii sikälikin nyrkkeilymusiikiksi, että hänen veljensä
Gösta oli huippuluokan työlaisboxeri. Hän tiesi lajin vaarat ja kielsi
pikkuveljeään jatkamasta viitoittamallaan tiellä. Muuten muistelen
lukeneeni jostain, että Esko Salmisen näyttelijäpoika Kristokin taisi olla
nuorena ihan lupaava poikanyrkkeilijä.

Kommentit (0)

Jäälattiapallo        14.12.2010, 19:55

Muistinpa juuri, että tarkoitus oli pitää Suomen jäälattiapalloliiton, eli
Suomen jääsählyliiton, kuten sitä ennen erheellisesti nimitin, perustava
kokous 10.10.2010 klo 10 muikkuravintola Sammon luodinreikätaulun
viereisessä pöydässä. Luodinreikäinen tauluhan on muistona kahden
kuopiolaisen liikemiehen ammoisista liikeneuvotteluista.

Mutta ei pidetty kokousta. Mieleenjäävästä ajankohdasta huolimatta asia
pääsi minulta unohtumaan. Täten Suomen jäälattiapalloliiton perustava
kokous tullaan pitämään 11.11.2011 klo 11 muikkuravintola Sammon
luodinreikätaulun viereisessä pöydässä, joka ilmoitus nyt näin tiedoksi
saatetaan asian harrastajille.

Perustelen jäälattiapalloilun edistämisen tarvetta perherakenteen
muutoksella. Nykyään valtaosa poikalapsista asuu yksinhuoltajaperheissä
eikä yksinhuoltajaäitien rahat riitä kerrassaan älyttömän kalliiseen
jääkiekkoharrastukseen. Jäälattiapallo ei vaadi kalliita suojavarusteita,
maila maksaa parikymppiä ja muistaakseni luistimet tai sukset ovat vielä
nykyäänkin koululaisten lakisääteisiä varusteita. Eikä tapaturman vaara
ole pelissä yhtä ilmeinen kuin jääkiekossa.

Muuten muistanpa, että köyhällä Kärkkäälän kansakoululla oli vielä minun
lapsuudessani vara muutamiin luistimiin, pesäpalloräpylöihin ja suksiin.
Nykyään maamme kouluissa ei taida ola resursseja moiseen
harrastevälinetarjontaan.

Tosin kunnan suksissa oli mäystimet enkä muista, että kukaan olisi niitä
kehdannut koskaan jalkaansa laittaa. Sen sijaan kahvipurkin pellillä
korjatut sukset taisi olla vähän joka jätkällä eikä niitä hävetty yhtään,
vaikka nykyäänhän sellaiset hiihtimet taitavat olla lasten
huostaanottoperuste.

Kommentit (3)

Frazier vs Ali        14.12.2010, 16:00

Kaikkien nyrkkeilyurheilun ystävien, kuten myös varsinkin kaikkien
nyrkkeilyurheilun vastustajien, kannattaa katsoa Yle Areenalta tämä
dokumentti Joe Frazierin ja Muhammad Alin välisistä ihmissuhteista  ja
jännitteistä. On meinaan todella kova juttu.

http://areena.yle.fi/ohjelma/485651e2bc853d409870c2a9fe641c2c

Se sinisenmusta työläisneekeri edustaa perinteisiä amerikkalaisia arvoja,
oli menossa Vietnaminsotaankin, jos olisi läpäissyt älykkyystestin, ja se
vaaleampi, vähää vaille mulattinuorukainen, taas ei edustanut perinteisiä
amerikkalaisia arvoja ja joutui vaikeuksiin, kun kieltäytyi aseista.

Dokumentista paljastuu, että jotenkin 60-lukuisen edistyksellinen Muhammad
Ali olikin todella edellä aikaansa. Hän oli nimittäin jo silloin ihan
täysi rasisti. Samanlaisiahan ovat nykyään ne siistihiuksiset peruskoulun
kesken jättäneet lähiönuorukaiset, jotka jostain käsittämättömästä syystä
uskovat olevansa parempaa rotua kuin pigmentiltään tummemmat ihmiset.

Muhammad Ali oli ihan täysi rasisti, sillä hän uskoi mustanrodun
paremmuuteen. Hän jopa veljeili Ku Klux Klanin kanssa, koska tavoitteet
olivat heillä yhteiset; rotuja ei saanut sekoittaa. Miesten kolmannen
ottelun viimeisellä erätauolla jo toivoin, että rotujen tasa-arvon
kannattaja olisi noussut ja kohdistanut oikeutetun vihansa rasistiin
takomalla rasistille järkeä päähän.

Mutta niin ei käykään. Viimeisessä erässä olisi luultavasti nähty
miestappo, mikäli Frazierin huoltaja olisi antanut ottelun jatkua; Frazier
itse halusikin jatkaa vaikka oli sokea ja muutenkin toistaitoinen. Ali
itse ei sen sijaan halunnut jatkaa, koska pelkäsi oikeasti kuolevansa.
Hänen kulmamiehensä ei kuitenkaan ennättänyt heittää pyyhettä kehään ja
niin rasismi sai voiton sillä kertaa.

Mutta se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Frazierilla, ikäisekseen
vielä kopsakalla ukolla, näytti olevan lystiä seuratessaan, kuinka
aivovammainen ja vapiseva Muhammad Ali huiski olypiasoihdun kanssa
yrittäen sytyttää olympiatulta Atlantan kisoissa. Katsojat jo pelkäsivät,
että mies sytyttää soihdun kanssa tuhratessaan stdionilla kaiken muun
paitsi olympiatulen. Frazier hekottelee aivoinvalidin touhua katsellessaan
ylpeänä siitä, että hän sai kaiken tuon aikaiseksi. Sairasta, mutta
ihmiselle lajityypillistä käyttäytymistä.

Kommentit (2)

Sääntöuudistuksia        12.12.2010, 19:28

Tuo eilen mainittu lattiapallo kehitettiin tietääkseni Ruotsissa
1970-luvulla sikäläisten sosialidemokraattien toimesta. Alkuaikona pelissä
korostui kilpailun välttäminen ja tasa-arvo. Mailat olivat lähinnä
muoviletkuvartisia ja niillä huiskittaessa ei kukaan voinut olla toistaan
parempi. Lekuvartisuuden vuoksi peli oli myös vailla vaaramomentteja,
koska silloisilla mailoilla ei saanut aiheutetuksi henkilövahinkoja,
vaikka olisi vasiten yrittänyt.

Nykyään peli on kehittynyt kovempaan ja vaarallisempaan suuntaan.
Muistelen, että meidänkin Heinolan virkamiessählyssä menetettiin neljä
hammasta, yksi nenärusto, yksi soilisluu ja lukemattomia nilkan
nivelsiteitä. Varsinkin pallon tai mailanlavan päälle astuminen
aiheuttivat lukuisia henkilövahinkoja.

Ainakin kuntoilupiireissä pitäisi palata takaisin lajin alkujuurille.
Maila voisi olla eränlainen iso joustava kärpäslätkä, jolla ei vosi tehdä
pahaa kärpäsellekään. Ja kova muovinen pallo voisi olla pelkkää
superlonia, jonka sisällä pitäisi olla tiuku, jolloin heikkonäköisempikin
voisi yrittää siihen osua.

Kommentit (1)

Suomi on sählyn maailmanmestari, maailmanmestari,
maailmanmestari        11.12.2010, 23:01

Hieno urheilumuoto on tämä salibandy eli sähly eli lattiapallo, jota
nimitystä alan tästä lähtien käyttämään tästä kovien miesten ja kauniiden
naisten vaativasta harrasteesta. Lajin emämaa Ruotsi voitettiin
loppuottelussa ja tällä kertaa ei pelkkä voitto riittänyt, vaan rakas
naapuri nöyryytettiin totaalisesti, ja urheilussahan ei ole tärkeintä
niinkään voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen. Marginaalit
ovat suuret lattiapallorintamalla.

Olen huolissani nousevan nuorisomme fyysisestä kunnosta ja lihomisesta.
Itsekin olen joutunut edellä mainituista nuorisomme erityispiirteistä
kärsimään. Nimittäin olen monena aamuna meinannut myöhästyä töistä, kun
olen juuttunut kadulla laahustaviin peruskoululaisiin. Heitä on vaikea
kiertääkään liikennesäntöjen puitteissa, koska koska tyypillinen
kuopiolainen yläastetyttö täyttää koko kadun leveyden. Jonkun olisi
tehtävä jotakin nuoriso-ongelman ratkaisemiseksi.

Oma ehdotukseni on, että maamme peruskouluissa pitää joka päivä omistaa
yksi välitunti lattiapalloilulle, se lienee jo nyt nuorten suosituin
urheilulaji. Itse pelasimme Kärkkäälän kansakoulussa välitunnit
potkupalloa, ellemme sitten hiihtäneet hullun lailla kilpaa Närhilän
heinäpellolla, eikä liikalihavia ollut yhtään kpl. Eikä ollut
silmälasejakaan kellään eikä kukaan ollut kuullutkaan allergiasta, vaikka
jotkut kyllä olivat kovia piereskelemään.

Kommentit (1)

Muistoja        10.12.2010, 20:14

Kansa on edelleenkin järkyttynyt Kari Tapion poismenosta. Netistä löytyy
paljon ikävöivien ihmisten muistoja laulajan uranvarrelta. Esa Ainolan
vinkistä löysin tämän Jari Tervon kuulemisen arvoisen kertomuksen
kaveristaan

http://areena.yle.fi/ohjelma/d725cb36176c86374d26854ff9e3ee5d  .

Huomasinpa, että olen itsekin kirjoittanut aiemmin tästä kansan
rakastamasta viihdetaiteilijasta. Elikkä kahdeksan vuotta sitten olen
arvioinut Vexi Salmen kirjaa ”Kari Tapio – olen suomalainen”
arvovaltaiseen Itä-Häme-lehteen seuraavasti:

KARI TAPIO ON KOVA LAULAMAAN JA OTTAMAAN

Kari Tapani Jalkasen isovanhemmat käyttivät sukunimenään Sianjalkasta
erottuakseen tuhansista tavallisista Jalkasista. Jostain syystä tätä ei
pidetty uran alkuaikoina riittävän myyvänä artistinimenä, vaan miehestä
tehtiin Kari Tapio. Jos mies siirtyy varttuneemmalla iällään nykyajan
nuorison suosiman kovaäänisen ns. punk-musiikin esittäjäksi, kannattaisi
ehkä suvun vanha nimi kaivaa naftaliinista.

Kari Tapion tausta on hengellinen. Isä toimi pyhäkoulun opettaja. Savon
suunnalla vaikuttavaan körttiuskoon kuuluu, että ihmisen on oltava
rehellinen. Syntiä saa tehdä, kunhan sitä tehdään hilpeällä mielellä ja
kunhan jälkeenpäin katuu ja tunnustaa erheensä. Tekopyhyys on suuri synti.
Kari Tapio ei elämänkertateoksessaan lankea tähän kuoleman syntiin. Niinpä
hän onkin maamme kaikkien jätkäpoikien esikuva ja esijuoja, joka ei edes
yritä olla herra tai virkamies eikä myöskään jokaisen äidin toivevävy.

Alunperin Kari Tapio Jalkasella oli kaksi haavetta; hänestä piti tulla
joko laulaja tai huippu-urheilija. Lahjoja oli molempiin.  Suonenjoen
hyppyrimäen ennätys, joka oli legendaarisen maailmanmestari Matti
Pietikäisen nimissä, ei tosin rikkoontunut, sillä tuohon aikaan
hyppääjälupaus ei ollut vielä riittävän pitkälle alkoholisoitunut
kuuluakseen lajin aivan terävimpään kärkeen. Pietikäinenhän oli kuuluisa
siitä, ettei hän koskaan hypännyt selvänä.

Myös hiihtäjänä mies olisi varmasti ollut kova, olihan Jalkasen suvun
kuuluisin edustaja, Kalle Jalkanen, taistellut Suomelle vallan
olympiakultaa, vaikka tekohampaat siinä touhussa hukkuivat hankeen.
Jalkasen suvun huonohampaisuus on periytynyt myös Karille, jonka proteesi
on myös ollut välillä häviksissä ennen tärkeää suoritusta. Siinä on
tietenkin miehen seksisymbolius saattanut olla ilmeisessä vaarassa. Tosin
kansansuosio olisi luultavasti vain noussut; näin kävi aikoinaan ainakin
purukalustostaan luopuneelle Severi Suhoselle, toiselle Savon lahjalle
maailman säveltaiteelle.

Kari Tapio on upea laulaja, monien mielestä Olavi Virran jälkeen seuraava.
Kollega Lea Laven ihastelee Karin ääntä ja vakuuttaa, että siinä
heijastuvat eletyn elämän jäljet rehellisesti. Moni voisi varmaan myös
väittää, että kyllä äänenmuodostuksessa on oma osansa myös viinalla ja
tupakalla. Eikä mies edes yritä salata elämänsä tätä puolta  kirjassaan

.
Nöyrästi mutta hupaisasti hän esimerkiksi kertoo, kuinka kerran virkavalta
korjasi väsähtäneen taiteilijan säilöön pelkissä kalsareissa. Aamulla
kiltit poliisisedät lainasivat hänelle arvomerkittömän poliiisihaalarin.
Se yllä olikin sitten helppo jatkaa turnetta Helsingin ravintoloissa. Muu
asiakaskunta oli ylen ihastunut asustekokonaisuuteen ja vähältä piti,
ettei tästä kätevästä ja helppohoitoisesta haalarista tullut
huippumuodikasta alan miesten työvaatetta.

Wexi Salmi: Kari Tapio – Olen suomalainen
Wsoy 2002, 204 s.

Kommentit (1)

Sianjalkasia        09.12.2010, 21:13

Kari Tapani Jalkasen kuolema on edelleenkin tärkein uutinen mediassa.
Suonenjoen Kärkkäälän kyläkin oli näyttävästi esillä Savon Sanomien
etusivun jutussa, kun edesmenneen suosikkilaulajan Kärkkäälässä asuvaa
siskoa haastateltiin. Vaikka Kari Tapion lähisukua kylällä asuukin, niin
kyllä mies sittenkin taisi olla taustaltaan Suonenjoen Jalkalan kylän
Jalkasia.

Tosin aiemmin Jalkala tunnettiin Sianjalan kylänä ja Jalkasetkin olivat
ihan oikeasti Sianjalkasia. Vasta Kari Tapion isovanhemmat lyhensivät
sukunimensä. Yhtään Sianjalkasta ei taida enää Suomessa olla, vaikka nimi
olisi ollut ihan hyvä artistinimi, jos Kari Tapio olisi ollut
punkmuusikko. Jalkalan kylä voisi muuten matkailupoliittisista syistä
ottaa käyttöön vanhan nimensä.

Minua harmittaa, että hyvät perinteiset savolaiset sukunimet Sianjalkanen
ja Sikanen ovat häviämässä. Minusta porsas on mukava, älykäs ja ennen
kaikkea siisti eläin. Siassa ei ole mitään häpeämistä. Taisto
Reimaluotokaan, jonka suku on vahvasti Kärkkäälän Sikasia, ei ole ottanut
takaisin vanhaa nimeään, vaikka se olisi ihan sopiva turkkalaisen
suuntauksen teatterityöläiselle.

Sikasia on muuten nykyään paljon Amerikassa. 1600-luvulla sinne muuttaneet
savolaiset tulivat erittäin hyvin juttuun intiaanien kanssa, ja niinpä
Usa:ssa on yhä vahvoja intiaanisukuja nimeltään Sikanen. Ja muistelenpa,
että eduskunnassammekin oli yhteen aikaan peräti kaksi entistä Sikasta,
joista toinen, eli Minna Sirnö, vilahti Linnanjuhlienkin kuvissa.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Kari Tapion muistoa kunnioittaen ainutta
laillista youtube-esitystä, jonka netistä löysin ja joka sopii tunnelmaan
hyvin, sillä olihan edesmennyt laulaja pyhäkoulun opettajan poika. Olen
kuullut on kaupunki tuolla on kaunis venäläinen sävelmä, joka minultakin
löytyy jonkin munkkikuoron esityksenä. Musiikivideon jälkeen, voitte vielä
katsoa, miten liikuttuneena Juha Vainion poika Ile muistelee hyvää
ystäväänsä.

http://satumaa.yle.fi/ajankohtaista/2010-12-08/kari-tapio-olen-kuullut-on-kaupunki-tuolla
http://satumaa.yle.fi/ajankohtaista/2010-12-08/ile-vainio-kari-ei-olisi-koskaan-jaanyt-elakkeelle

Kommentit (3)

Nuorena nukkuneet        08.12.2010, 20:04

Ei ollut kuin yksi aihe iltapäivälehtien lööpeissä tänään. Olen jyrkästi
sitä mieltä, että Kari Tapiolle on saatava näköispatsas Suonenjoen
torille. Hän oli maailmalla  tunnetuin ja pidetyin mansikkakaupungin
pojista.

Nuorena lähtevät maamme viihdetaiteilijat. Ihmisten viihdyttäminen on
raskasta työtä, eivätkä alan ammattilaisten elämäntavat välttämättä ole
terveyttä suosivia; artistit eivät useinkaan jaksa pidättäytyä pelkästään
jääveteen ja ituihin.

Tässä tilastotietoa liian nuorena nukkuneista viihdetaiteilijoista:

Irwin Goodman 47 v
Junnu 52 v
Kirka 56 v
Olavi Virta 62 v
Tapsa 64 v
Juice 56 v
Taisto Tammi 34 v
Unto Mononen 37 v
Gösta Sundqvist 46 v
Sammy Babitzin 24 v
Cisse Häkkinen 39 v
Albert Järvinen 40 v
Kari Tapio 65 v

Kommentit (2)

Salminen        07.12.2010, 20:23

Luin vuosikymmeniä sitten Tauno Palon elämänkerran, jossa korostettiin
moneen otteeseen sitä, että Tauno Palon ja Unto Salmisen näyttelijäperheet
olivat erittäin hyviä ystäviä. Olen monta kertaa miettinyt, mitenkä
läheisiä perheystäviä sitä oltiinkaan, koska mielestäni Salmisten Esko
poika näyttää vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin Tauno
Palolta.

Luin tuossa juuri Esko Salmisen juuri ilmestyneet muistelmat nimeltään
Toinen näytös, jonka on kirjoittanut Raila Kinnunen. Kirjasta löytyy
paljon hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita, mutta vielä
mielenkiintoisempaa on se, mitä ei kerrota. En saa lisätietoa Palon ja
Salmisten perheiden ystävyyssuhteiden luonteesta.

Muuten kansallisteatterin näyttelijä Unto Salminen oli kova
yleisurheilija. Kansallisteatterin palveluksessa ollessaan hän voitti
vuonna 1934 Viro-Suomi-yleisurheilumaaottelun 100 metriä ajalla 10,8. Ei
ole turkkalaisista vastaavaan, vaikka kovia urheilijoita Turkkakin
näyttelijöistän kasvatti.

Tuo Unton Esko poika on myös liikunnallisesti erittäin lahjakas, mutta
Unton nopeutta hänessä ei ole. Enemmänkin hän on Palon suvun
voimailijatyyppiä. Tauno Palo oli lahjakas kuulantyöntäjä, mutta
urheilusaavutuksissa hän jäi isoveljensä Gösta Brännäsin varjoon. Gösta
voitti vallan nyrkkeilyhopeaa  20-luvun Frankfurtin
työläisolympialaisissa.

Taunon muistelmista jäi mieleeni, että velipoika olisi ollut raskaansarjan
miehiä, mutta netistä asiaa tutkittuani tulin lopputulemaan, että hän
olisi ollut keskisarjalaisia. Työläisolympialaisten loppuottelussa Gösta
tyrmättiin pahasti ja asialla oli ilmeisesti vaikutusta siihen, että hän
päätyi itsemurhaan nuorella iällä. Tapauksesta löytyy enemmän tietoa
täältä http://www.villesuhonen.net/taunopalo_up.html .

Kommentit (1)

Korva        06.12.2010, 19:15

Tuo eilen esitelty Rata liittyy samaan Rukajärvi aiheeseen, josta Antti
Tuuri on aiemmin kirjoittanut teokset Rukajärven tie, Rukajärven linja,
Rukajärven aika ja Elämä isänmaalle, jonka pohjalta Olli Saarela teki
moneen kertaan tv:ssä nähdyn pyöräilyelokuvan Rukajärven tie.

Vieläkin Rujajärveltä löytyisi ainakin yksi hyvä kirjan aihe, eli upseeri
Arnold Majewskin elämänkerta on vielä kirjoittamatta. Majewski kaatui
vähän myöhemmin samana talvena -42, jolloin hän oli osastoineen Muurmannin
rataa katkaisemassa. Erään taistelun jälkeen hän laskeskeli vähän liian
innokkaasti vihollisvainajia. Majewski oli juuri päässyt kolmeenkymmeneen,
kun tarkka-ampuja osui miestä päähän.

”Everstiluutnantti Majewski, ottakaa osasto komentoonne”, kerrotaan erään
vääräleukaisen yläsavolaisen sotamiehen huikanneen heitettyään upseerin
ruumiskuormaan päällimmäiseksi. Rukajärven suunnan miehet olivat suurelta
osin Iisalmen ympäristöstä ja siellä ovat miehet vieläkin karskiuteen
taipuvaisia. Ainakin Savon Sanomissa oli juuri pienellä uutinen, jonka
mukaan Iisalmen käräjäoikeudessa sai tuomion mies, joka oli pakottanut
uhrinsa syömään oman korvansa.

Kommentit (0)

Rata        05.12.2010, 20:22

Antti Tuuri liittyy tavallaan viimeaikojen aiheisiini. Ensiksikin
diplomi-insinööri-kirjailija Antti Tuuri sekoitetaan helposti
diplomi-insinöri-kirjailija Antti Hyryyn ja toiseksi Tuurin viimeisin
kirja Rata liittyy eiliseen Kyynel-radio- ja kaukopartioteemaan. Rata
kertoo yli 1000 miehen ja 250 hevosen joukko-osasto etenemisestä hirmu
pakkasessa hirmu hangessa hirmu erämaassa satoja kilometrejä hirmuisen
vihollisen selustassa Muurmannin radalle talvella -42.

Luin kirjan äsken ja suosittelen sitä varsinkin kaikille vaelluksen ja
retkeilyn harrastajille, jotka kärsivät siitä, kun eivät jostain syystä
pääse toteuttamaan intohimoaan. Kirjan luettuaan on tyytyväinen, ettei
tarvitse nukahtaa pakkasyössä lumihankeen Karjalan erämaassa, vaan voi
nukahtaa turvallisesti untuvapeitteen alle omassa sängyssään ilman
välitöntä hengenmenetyksen uhkaa.

Tuo Muurmannin laturetken, eli suomalaisen  sota- ja eränkäyntitaidon
mestarinäytteen, perimmäinen tarkoitus ei Rata-romaanista minulle täysin
auennut eikä myöskään kirjan esittelyteksti operaation tavoitteesta sitä
selvennä. Ehkä everstiluutnantti Arnold Majewskin operaatiossa oli joku
logiikka, mutta minulle se ei nyt vaan avaudu.

Majewski, joka ehkä oli Suomen kenttäarmeijan rohkein upseeri, perusteli
miehilleen soteretkeä seuraavasti: ””Hyvät härrät. Me ole saatu
Marsalkkalta yks kunniakas tähtävä. Me hiihtää Muurmannin rata, pane rata
poikki ja anta ryssä pistää meidät motti. Sitte me ole kolme päivä motissa
ja sitte me hiihtä takasi. Onko selvä, onko mite kysymistä?”

Kommentit (0)

Kerttu Nuorteva        04.12.2010, 19:49

Kaunis, surullinen ja täyden viiden tähden elokuva on tämä Kuulustelu,
joka on vielä pari päivää nähtävillä Yle Areenassa
http://areena.yle.fi/video/1489018 . Kannattaa vaikka jättää
itsenäisyyspäivänä se kolmekymmentäkertaa TV:ssä näytetty Edwin Laineen
Tuntematon sotilas katsomatta ja katsoa sen sijaan Kuulustelu.

Elokuvan toisessa osassa desantti Kerttu Nuorteva kyselee Arvo Poika
Tuomiselta, että tietääkö tämä, mitä Nuortevan veljille kuuluu. Tuominen
ei kerro, vaikka tietääkin. Joskus hedelmällinen valhe on parempi asia
kuin hedelmätön totuus. Nuortevan kaksi veljeä jäi Petroskoissa
suomalaisten käsiin ja heidät teloitettiin vakoilijoina. Pitäsi selvittää,
joutuiko valvontaupseeri Taavetti Heikkinen, josta aiemmin kerroin,
antamaan pojille paljonkin jalkapohjaterapiaa, ennen kuin muisti
virkistyi.

Kerttu Nuortevan desanttiradio, jonka hän unohti pesulaan, on ainakin
ollut nähtävillä Riihimäen viestimuseossa. Itsekin ajoin joskus
polkupyörällä Heinolasta Riihimelle tutustuakseni laitteeseen, mutta ehdin
paikalle juuri ennen museon sulkemista enkä ehtinyt sitä löytämään kaiken
tavaran paljouden keskeltä.

Vekotin kiinnosti minua ihan teknisessä mielessä. Tuntuu merkilliseltä,
että jo 70 vuotta sitten muutaman kilon vehkeellä pystyi pitämään yheyttä
satojen kilometrien päähän. Samanlainen vakoojaradio on ollut sota-aikaan
käytössä tietääkseni esimerkiksi myös Heinolassa ja Karttulan Airakselassa
eikä vastavakoilu pystynyt niitä silloin paljastamaan. Itse olen
tutkimuksissani onnistunut myöhemmin selvittämään jopa laitteiden
käyttäjät.

Jatkosota-aikaan suomalaisillakin oli käytössään kehittynyt
radiotekniikka; varmaankin tulevat Nokian ihmeen luojat puuhastelivat
silloin tällaisten asioiden parissa. Kaukopartiomiesten Kyynel-radio
painoi kuusi kiloa ja sillä pystyi pitämään yhteyttä vaikka Helsingin ja
Rovaniemen välillä, vaikka laite toimi paristoilla.

Muuten radion lisäksi desantti Nuortevalta jäi toinenkin pyhäinjäännös
Suomeen. Joroisten maapuolustusmuseossa on nähtävillä vakoojan vakilassa
tekemä nukke, jonka tukka on desantin itsensä hiuksista. Täytynee ensi
kesänä polkea katsomaan tätä ihmettä.

Kommentit (0)

Hyry        03.12.2010, 20:29

Päätalon Kassu selosti rintamamiestalon rakentamista 700 sivua ja kaikki
muut paitsi minä, professori Kemppinen ja professori Wilenius päästelivät
selkäkeikkanauruja, että on siinä harvinaisen tyhmä mies. Antti Hyry
kertoi 400 sivua uunin rakentamisesta ja sai siitä Finlandian ja se on
hyvä se.

Hyryn kerronnan sanotaan olevan kiireetöntä ja viipyilevää, joka viehättää
stressattua nykyihmistä ja sellaistahan se Hyryn kerronta minustakin on.
Itse opiskelin Hyryn Aitasta ja Uunista ennen kaikkea perinnerakentamista.
Monta kertaa unta odottaessani olen mietiskellyt, että mitenkähän ne uunin
kanavat oikein pitäisi muurata, jotta uunista tulisi hyvin paistava ja
huonosti savuttava.

Myöskin sitä olen pohdiskellut, miten välttyyä siltä, ettei uunista tule
paikkaansa etsivää uunia, kuten Päätalon Herkolle kävi, kun Satu-setä oli
muuraamassa ja kokeili uunin muuraamista hirsikehikon päälle. Mielestäni
uunin rakentaminen ja leivän paisto ovat hyvin tärkeitä ihmiselämän
kannalta, mutta nykyään turhan aliarvostettuja asioita.

Hyry oli männä viikolla  kaupungintalolla arkkipiispan vieraana. Sali oli
vain puolillaan, koska tilaisuudesta oli ilmoiteltu huonosti. Kun Sofi
Oksanen vieraili samoissa merkeissä, läheskään kaikki halukkaat eivät
mahtuneet sisälle eivätkä edes pihamaalle. Lestadiolaistaustainen
julkisuutta kammoksuva Hyry ei ole kovin mediaseksikäs persoona, eikä hän
edes yritä olla sellainen.

Mutta viisas ihminen hän on. Kuopiota lähestyessään hän kertoi
ihmetelleensä vastaan tulevien autojen määrää ja ajatelleensa niitä
katsellessaan, että lopun ajat ovat lähellä. Itse olen ihmetellyt samaa
asiaa 9-tien viikonloppuliikennettä seuratessani. Välttämättä en ole
ajatellut lopun aikoja vaan sitä, että onkohan noilla kaikilla ihan
välttämätöntä syytä ajeluunsa.

Muuten kirjassaan Aitta Antti Hyry osoittaa yhdessä lauseessa neroutensa.
Kirjan keroja, joka varmaankin on kirjailija itse, pohtii seuraavaa: ”Hän
luki lehtiä, selasi ja selasi ja ihmetteli, niin kuin ennenkin, että
mitenkä saattoi olla niin paljon tekstiä ja niin vähän lukemista.”

Kommentit (0)

Marja-Liisa ja Hartsa        02.12.2010, 20:30

Telkkarin Kohtauspaikalla
http://areena.yle.fi/ohjelma/d88c90048e6e959265113546c746e821
oli vieraana Marja-Liisa Kirvesniemi – maamme menestynein naisurheilija.
Hyvin ei mene hänelläkään, vaan masennusta on välillä tupannut kovastikin.
Marja-Liisa on kiltti ja hyvä ihminen, sellaiset masentuvat tässä kovassa
maailmassa, paskiaiset ja sikaporsaat sen kuin vain porskuttavat.

On se merkillistä, miten vaikeaa on entisillä talvilajiemme huipuilla,
nimiluettelo ongelmatapauksista on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.
Jotain on systeemissä vialla. Kalvaako sankareitamme jokin syyllisyys?
Moni ex-huippu on myöntänyt kärsivänsä vallan itsetuhoisista ajatuksista.

Ensimmäinen taisi olla Arto Koivisto, joka uskoon tultuaan paljasti
varmaankin kaiken, mm. sen miten kummasti tuli vauhtia lisää, kun
tungettiin muutama pussi lisäverta suoneen. Ihmttelen, ettei Koivistoa ole
kuultu todistajana tietyissä asioissa. Sarajevon kisoissakin väitettiin
Suomen joukkueen majapaikan muistuttaneen lähinnä teurastamoa.

Tuossa Marja-Liisa-ohjelmassa pisti korvaan se, ettei Hartsaa jututettu
kertaakaan. Muita urheilukavereita kuultiin paljonkin, mutta Hartsan
mielipidettä ei kysytty. Mietokin kertoi rehellisesti, kuten
kansanedustajalle sopii, että paljon tuli Marja-Liisan kanssa reissattua
villissä nuoruudessa, mutta kertaakaan ei edes pussattu. Hartsa sen sijaan
saattoi pussatakin, olisi ollut kiva kuulla enemmänkin.

Herää väkisinkin kysymys, enkö tiedäkään kaikkea olennaista näistä
talviurheiluasioista, onko minulta ja koko Suomen urheilevalta kansalta
sittenkin salattu jotakin?

Kommentit (0)

Teuvan Rivakka        02.12.2010, 20:22

Tämä kuva on siltä ajalta, jolloin miehet olivat rautaa ja kuntosalit
puuliitereitä. Pauli Nevala esittelee itsetehtyä
lapojenirroittelulaitetta. Polkupyörän keskiö on ripustettu
fillarinketjuilla kurkihirteen. Siinä on edullinen ja tehokas
kuntoilulaite keihäänheitonharrastajille, joka toimii varmasti kuin
junanvessa. Myös jokaiseen valtionvirastoon pitäisi tuo vehje saada; olisi
ihan hyvä apu päätetyötätekevien kuntoutukseen.

Kuva on tekijänoikeuksia hipoen lainattu Soini Laxin kirjasta Pauli Nevala
– Teuvan Rivakka; Oy Weiling+Göös, 1971. Laxin kirja on kunniapaikalla
hyllyssäni ja selailin sitä tuossa päähenkilön merkkipäivän kunniaksi.
Suosittelen lämpimästi kaikille urheilu- ja sosiaalipolitiikan historiasta
kiinnostuneille. Teosta kannattaa kysellä divareista ja kirjastojen
varastoista.

Muistelen, että jopa Jorma Kinnunen kehui kirjaa. Taisi kertoa, ettei ole
eläissään lukenut yhtään loruromaania, mutta tämän kirjan alun, jossa
Nevalan äiti muistelee viheliäisen köyhän perheen elämää Pohjanmaalla,
Jormakin jaksoi lukea. Äiti Nevalan kertomus kilpailee vaikuttavuudessaan
Kalle Päätalon Kunnan jauhojen kanssa.  Näiden juttujen lukemisen jälkeen
syntyy voimakas halu puolustaa hyvinvointivaltiota. Pohjoismaisessa
hyvinvointivaltiossa on tietysti urheilun kannalta se haittapuoli, ettei
Rautavaaran, Nevalan, Kinnusen ja Mäntyrannan kaltaisia peräänantamattomia
voittajatyyppejä enää Suomesta löydy.

Muuten Kinnusten suvussa polvi on pojasta parantunut. Kimmo Kinnunen
kertoi lukeneensa elämässään yhden romaanin. Se oli Esa Anttalan Hopeaa
rajan takaa. Kimmo on paljon isänsä kaltainen tosimies. Hän vakuutti
jossain haastattelussa viihtyvänsä metsällä, koska siellä eivät tule hpit
vastaan eivätkä hypi akat niskaan.

Kommentit (0)

Nevalan mopedi        01.12.2010, 07:47

Niin se aika menee. Tulee vallan mieleen virren sanat ”Oi etkö sä ihminen
muistakaan, sun aikasi että on rahtuvaan”. Nimittäinen lapsuuteni sankari
Pauli Nevala täyttää tänään 70 vuotta. Toivottavasti Teuvan kunta ymmärsi
hankkia suurelle pojalleen syntymäpäivälahjaksi mopedin. Muistelen, että
hän haaveili sellaisesta kulkupelistä jo vuonna 1963.

Se on niitä ensimmäisiä asioita, joita tästä maailamsta muistan. Melko
tuntematon 22-vuotias TVH:n lapiohommissa ilmiömäisen heittokäden
kehittänyt nuorukainen tuli ja heitti keihästä 86,33 eli 41 sentin päähän
silloisesta maailmanennätyksestä. Hän lupasi heittää maailmanennätyksen,
jos saa palkinnoksi mopedin.

Niin luki Mullikassa. Urheiluhullulla Kärkkäälän kylällä vaatimus
tuomittiin täysin kohtuuttomana. Ja lisäksi mopedin uskottiin vaarantavan
heittäjänuorukaisen amatööriyden. Eikä Nevala mopoaan sitten onneksi
saanutkaan ja pystyi jatkamaan amatööriurheilijana ja mopon sijasta
seuraavana syksynä mies sai olympiakultaa.

Muistan aivan selvästi, kuinka Opettaja-Ville tuli luokkaan ja kysyi, että
uskommeko kenenkään suomalaisen voittavan Tokion kisoista kultaa. Itse
olin jo 7-vuotiaana realisti ja suhtauduin epäillen moisiin haavekuviin.
Sitten Vilho Suomela paljasti, että Pauli Nevalan oli juuri voittanut
keihäänheiton olympiakultaa. Ville oli varmaan kuunnellut radiota
välitunnilla, monelta muulta tuo heitto jäi seuraamatta.

Yläkoulun opettaja Ville oli ortodoksi eikä ollut lain mukaan kelvollinen
opettamaan luokassaan uskontoa, vaan yläluokkalaisten hengellisestä
kasvatuksesta huolehti alakoulun opettaja Irja Turtiainen. Ville opetti
alakoululaisille sinä aikana laskentoa ja siksi hän asteli eteemme Nevalan
voitosta innostuneena.

Edes radioselostaja Juhani Haapanen ei voittoheittoa huomannut, vaan
joutui lavastamaan tilanteen myöhemmin uudelleen ja sen kyllä vaistoaa
äänitettä näin jälkeenpäin kuunnellessa. Uudelleen tuon kaamean heiton
selostuksen voi kuunnella tästä
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=15&t=167 , jos se vuonna -64 jäi
joltakulta kuulematta.

Myöhemmin kaikkien aikojen suurin urheilusankari Elmo pisti Dervangassa
paremmaksi. Hänen heittonsa ei ollut vain kaamea, vaan ylipääselostaja
Immun mukaan se oli peräti ”hirveä heitto, karmea heitto, oikea heittojen
heitto”.

Kommentit (2)

Pohjoiskarjalalainen fakiiri        29.11.2010, 19:47

Luulen, että tämä Vaikko Lavin huumori-iskelmä Savolainen fakiiri
pohjautuu täydelliseen
väärinkäsitykseen.http://www.youtube.com/watch?v=iwHWk4ueHQw Fakiiri ei
todellisuudessa ollut Savosta, vaan Pohjois-Karjalan Lieksasta, joka
korkeintaan on sudeetti-Savoa.

Pohjois-Karjala on vähän samanlaista sudeettisavolaista aluetta kuin
Inkerinmaa Pietarin kaupunkeineen, josta on kotoisin Vladimir Pulkkinen,
joka tunnetaan maailmalla paremmin Putinina, Pohjanmaa Vimpelin
pesäpallokentälle asti, Ruotsin Värmlanti, josta Ruotsin suurin valtiomies
Tage Suhonen, eli Erlander, oli kotoisin ja Pohjois-Amerikan
savolaissiirtokunnat Delawaressa, josta Rikhard Nikkinen (Nixon) ja isä
sekä poika Georg Hatuset (Bushit) periytyvät.

Tämän vakaumuksen kuulantyöntäjä-iskelmälaulaja Vaikko Lavin
väärinkäsityksestä hankin Katariina Lillqvistin kirjasta Arvoisa herra
Tarzan, joka kertoo Kalle Nyman-nimisen mustalaispojan seikkailuista
sirkusmaailmassa. Fakiiri Nyman kunnostautui tavallisten sirkustemppujen
lisäksi myös eläinten käsittelijänä halliten Tarzanin tavalla leijonia ja
norsuja sekä muita viitakon villipetoja.

Äskettäin tv:ssäkin näytettiin dokumentti samasta Mustalais-Kallesta, joka
oli ymmärtänyt sen, että meillä esiintyvän taiteilijan ei kannata korostaa
kotimaisuuttaan tai edes mustalaisuuttaan. Samanhan oivalsivat Malmin
romaninuorukaiset jo Helsingin olympialaisten aikaan vikitellessään
valkolaistyttöjä etelämaalaisina urheilijoina.

Muuten kirjailija Katariina Lillqvist herätti pari vuotta sitten
pahennusta nukkeanimaatiollaan Uralin perhonen, jossa annettiin ymmärtää,
että marsalkka Mannerheim, joka ainakin joissain Tampereen
työläiskaupunginosissa tunnetaan jostain syystä paremmin hellittelynimellä
Murha-Kustaa, olisi ollut ns. miehimys.

Kommentit (0)

Keskisormi        28.11.2010, 19:39

Sähläystä on nykyajan mäkiurheilu kaiken maailman tekniikka- ja
tuuliongelmien vuoksi. Ensi viikolla pitäisi kilpailla Kuopiossa, mutta se
jää nähtäväksi. Harmi, että Kuopion torin pienmäki on purettu. Siinä olisi
voinut kisat joka tapauksessa järjestää reistailevatpa tietokoneet tai
olkoot tuuli millainen tahansa.

Viikko sitten olin seuraamassa tuon torin tosi pikkumäen kilpailuja. Mäki
oli tehty rakennustelineistä ja aurauslumesta. Kilpailijoiden tasoerot
olivat suuret. Kun useimmat hyppäsivät 3-4 metrin siivuja, rojautti Kupsin
kapteeni Tero Taipale tasan 10 metriä. Suosittelen miehelle lajin vaihtoa.

Ja nipotustakin on nykyajan mäkiurheilu. Maamme lupaavimman mäkikotkan,
eli lahjoiltaan ja taipumuksiltaan Matti Nykästä  muistuttavan Harri
Ollin, keskisormi vähän heilahti telkkarissa ja heti lävähti
kilpailukielto. Ennen ei ollut näin.

Muistanpa kuulleeni, että joskus iloisella 50-luvulla eräs Puijon
peipponen menetti ilmalentonsa hallinnan siinä määrin, että jaloviinapullo
putosi kesken lennon Kouvolan mäkimonttuun. Nykyäänhän tapaus olisi
lööppiluokan skandaali, mutta silloin ei mäkimiesten tarvinnut olla
pyhäkoulupoikia.

Kuopion mäkikotkalle ei tullut kilpailukieltoa epäurheilijamaisesta
käytöksestä; ainut seuraamus oli, että kuuluttaja ilmoitti, että kisa
keskeytyy hetkeksi mäen kunnostuksen vuoksi. Toimitsija kipitti sitten
hakemassa pullon pois kuleksimasta parempaan talteen.

Kommentit (0)

Sirkusta        27.11.2010, 20:22

Mielenkiintoinen on maamme sirkus-ja tivolitaiteen historia. Luin tuossa
juuri erään fakiirin muistelmat ja katsoin Yle Areenalta tämän dokumentin
http://areena.yle.fi/ohjelma/1027f11ea05312b465e8afc1cf8fa1d0 , jonka
pääosassa on nuorena edesmennyt Aimo Leikas.

Leikas oli minullekin tuttu. Suonenjoen mansikkakarnevaaleilla hän
esiintyi monta kertaa, kuten tekivät myös tv-dokumentissa esitellyt
surmanajajat Onni ja Kalevi Suuronen. Muistelen, ettei
herätyssaarnaaja-kahlekuningas Tuomivaara esiintynyt karnevaaleilla, mutta
Kärkkäälän maamiesseurantalolla hän taisi käydä.

Leikas oli aluksi perinteinen tasapainotemppuilija ja  kahlekuningas,
mutta sitten hän siirtyi kovempiin juttuihin. Ensin hän kehitti
giljotiinitempun, jossa hänet leikisti mestattiin ja kun kansa oli siihen
kyllästynyt, hän roikotti itseään maksua vastaan hirressä.

Kun sekään ei riittänyt, ryhtyi hän pelaamaan venäläistä rulettia. Hyvä
tuuri jatkui vuoden -76 viimeiseen näytäntöön asti. Hartolan perinteisillä
syysmarkkinoilla Leikas sitten ilmeisesti väsymyksen seurauksena erehtyi
kovien ja räkäpääpatruunoiden välillä ja ampui itsensä tivoliteltan
lavalla harvalukuisen yleisön viihdyttämiseksi.

Itse asuin Itä-Hmeessä 16 vuotta, mutta jostain syystä jäi käymättä noilla
maamme suurimmilla markkinoilla, joilla kuulemma sattui ja tapahtui.
Yleensähän nykyään markkinatilaisuuksissa päätapahtumana ovat tuoreen
kouvolalaisen lakritsan ja Viipurin rinkelien myynti, mutta Hartolassa oli
paljon muutakin.

Muudan heinolalainen työkaveri oli jopa pistäytynyt Hartolan markkinoilla
strippariteltassakin. Muita katsojia siellä ei ollutkaan. Kun ainutkin
katsoja oli poistumassa kesken näytännön, huusi palvelun tarjonnasta
vastannut PK-yrittäjä vielä perään hätääntyneenä, että ”saat vielä
nussiakin samaan rahaan”.

Kommentit (2)

Selkäkeikkanauru        26.11.2010, 22:40

Olen taas kokemusta rikkaampi. Olen nähnyt teatterissa elämäni ensimmäisen
teatterifarssin. Lainatenori on kevyt ja viihteellinen esitys eikä sisällä
ollenkaan syvähenkisiä elementtejä, kuten vaikkapa Uukuniemen ns. (siis
nuorisoseuran) näyttelijöiden näytelmät. Mutta sali oli loppuunmyyty ja
pikkutuhma pieruhuumori naurattaa varsinkin naispuolista yleisöä ja se on
hyvä se.

Itsekin päästin ainakin kaksi selkäkeikkanaurua esityksen aikana. Ihan
tuli mieleen 70-luvun tv:n suosittu brittisarja Mennään bussilla, joka oli
myös farssi. Jukka Kajava ei sitä arvostanut, vaan väitti sarjan
sisältävän mautonta seksiä ja halventavan naista. Arvostelu lisäsi
huimasti katsojien määrää.

Kuopion kaupunginteatteri näyttää viihteellistävän ohjelmistoaan vuosi
vuodelta ja ensi pikkujoulukaudella siellä varmaankin esitetään
yleisömagneetti nimeltään Uuno Turhapuro armeijan leivissä.
Elokuvaversiossa siinä on kotimaisen farssin hauskin kohtaus.

Kotiutettavat ja jo kypsäänikään ehtineet asevelvolliset istuivat
kuorma-autonlavalla ja muistaakseni Kalle Holmberg huusi, että ”vanha
lähtee, paska jää, paskasta nousee monnin pää”. Lausujan vieressä istuivat
jääkärit Jorma Ojaharju ja Pekka Vennamo, jotka olivat karismaattisen
näköisiä hahmoja. Siinäkin oli selkäkeikkanaurun paikka.

Muuten joskus haluan vielä nähdä kaupunginteatterissa oikeaa kulttuuria,
vaikkapa nerokkaan Hella Wuolijoen upean Niskavuoren Aarnen. Siihen
sisältyy maamme teatteritaiteen vaikuttavin kohtaus, jossa kesken kiihkeän
intiimin hetken Ilona lausuu: ”Mutta Aarne, sinullahan on vaimo ja
lapset”. Ja Aarne vastaa: ”Vain lapset…se nainen…se nainen on minulle
vieras”.

Kommentit (1)

Henkilääkäri        25.11.2010, 20:26

Eiliseen aiheeseen sopivasti luin tuossa Lasse Lehtisen viimeisimmän
kirjan Onni suosii rohkeaa, joka sivuaa Kuopionkin historiaa. Mutta
sivuaapa se läheltä Suonenjokeakin.

Nimittäin kirjan päähenkilö stressattu rakennusyrittäjä kääntyy erinäisten
ongelmiensa vuoksi Urho Kekkosen henkilääkärinä tunnetun professori Pentti
Halosen puoleen, joka muistaakseni on Suonenjoen Halosia.
Vaitiolovelvollinen lääkäri kuutelee potilaansa oireet ja antaa sitten
asiantuntijan neuvot:

”Tässä ijässä se ee ennee sojota ylävinkkeliin niinku lipputanko
konsulaatin seinässä”, professori Halonen sanoi ja pani tupakaksi. ”Siihen
vuan pittää soppeutuva.”

”Meijän ikäset ukot ee ennee uusia roehuja sytyttele, vanahoella tulilla
vähä lämmitellään. Ku hyvin nukkuu ja juo kohtuuvella viinoo niin soattaa
jonnai uamuna veitikka ilosesti yllättee.”

Kommentit (0)

Presidenttiehdokkaat        25.11.2010, 16:34

Se se vaan on sillä lailla, että presidentti-instituutiosta on ollut
maallemme niin paljon harmia, että kaiken järjen nimissä sekä säästösyistä
siitä olisi luovuttava. Kaikesta huolimatta valtataistelu on kuitenkin jo
käynnissä. Urheilukielellä on selviö, että jalkapallomies Timo Soini,
Millwall, on toinen loppuottelijoista.

Hänelle etsitään haastajaa. Jalkapallomies Sauli Niinistö, Palloliiton pj,
on tällä hetkellä vahvoilla, mutta Mikkelin Palloilijoiden Olli Rehn
saattaa antaa tiukan vastuksen ja kivuta porvariston vahvimmaksi nimeksi.
Toisaalta Rehn ja Niinistö saattavat viedä toisiltaan niin paljon ääniä,
että toiselle kierrokselle iskeekin puskasta kansanvaltaisen
työväenliikkeen ja Kuopion Palloseuran Lasse Lehtinen.

Itse asiassa samaan aikaan, kun Niinistö ja Rehn todistelevat, etteivät
edes halua maamme korkeimpaan virkaan, on Lehtinen jo käynnistänyt
presidentinvaalikampanjansa. Pari viikkoa sitten hän oli suurimmalla
kirjasin koolla esillä Savon Sanomissa ja vaati 500 euron stipendiä
hopeajoukkue Kupsille. Viime viikolla Lehtisen kaverit esittivät Savon
Sanomissa näyttävästi että mies olisi valittava sekä Nilsiän
kaupunginjohtajaksi että Nilsiän Pallohaukkojen puheenjohtajaksi.

Ja nyt sitten uutisissa kerrottiin, että Lasse Lehtinen on valittu
Veikkausliigan puheenjohtajaksi. Lehtinen on siis nousukiidossa ja ihan
luomansa romaanihenkilön, eli varpaisjärveläisen kauppateknikko Alvar
Miettisen, mallia noudattaen matkalla presidentinvaalien finaaliin.

Eikä Lehtinen itse sitä kiistäkään. Hän on selvästi mies, jolla ei ole
yhtään kpl syitä virasta kieltäytymiseen, kuten kaikilla muilla
varteenotettavilla ehdokkailla on. Ja sitä paitsi hän muistelmissaan
avoimesti myöntää tykkäävänsä matkustelusta, edustamisesta sekä syömisestä
että juomisesta, jotka ovat vaativimpia nykyisen presidentin tehtävistä.

Tosin pikkuisen liian pikkuinen Lehtinen ehkä on korkeaan ulkopoliittiseen
edustusvirkaan ainakin perinteisessä mielessä, mutta vaatimukset ovat
muuttumassa. Muinoin oli tapana, että ulkoasiainhallintoon huolittiin vain
kaksimetrisiä rantaruotsalaisia, mutta sen jälkeen, kun lyhyenläntä Paavo
Väyrynen oli ulkoministerinä, ovat myös lyhytkasvuiset
savolaisnuorukaiset, kuten esimerkiksi Lasse Lehtinen,voineet luoda
merkittävää uraa ulkoasianhallinnon piirissä. Lehtinen julkaisi
ulkoministeriön ajoistaan muistelmat nimellä Minä ja Tatscher.

Kommentit (0)

Neuvostokasvatti        23.11.2010, 20:25

Kannattaa katsoa Kuulustelu-elokuvan ensimmäinen osa, joka on vielä
näkyvillä Yle Areenalla http://areena.yle.fi/video/1467805 . Toinen osa
tulee ensi maanantaina. Mielestäni täyden viiden tähden elokuva, jossa
myös sivutaan eilistä jalkapohjaterapia-teemaa.

Tosin vakoojana vangittu Kerttu Nuorteva ilmeisesti säästyi kidutukselta,
joka on tietysti hyvä asia. Ja hyvä asia on myöskin se, että vaikka
desantti tuomittiinkin ammuttavaksi, niin täytäntöönpanoa vitkuteltiin sen
verran, että sota ehti päättyä. Onneksi hyvä veli-verkosto vaikutti jo
siihen aikaan ja ilmeisesti Ryti ja Tanner päättivät, ettei Uuden Suomen
pakinoitsija Ollin veljentytärtä saa teloittaa.

Niinpä Kerttu Nuorteva ehti kirjoittaa vankilassa oikeasti
mielenkiintoisen kirjan Neuvostokasvatti, jossa hän kertoo elämästään
punaisen hämärän maassa. Sodan jälkeen Neuvostokasvatti poistettiin
kirjastoista, kuten myös tehtiin esimerkiksi Hitlerin Taisteluni-teokselle
ja rieponlahtelaisen Jussi Kukkosen Ryssä-sarjan kirjoille.

Hitlerin ja Kukkosen kirjat olivatkin sisällöltään arveluttavia, mutta
minusta Neuvostokasvatti ei ole neuvostovastainen. Itse asiassa
ihmettelen, miten sota-aikana maassamme pystyi julkaisemaan painotuotteen,
jossa ihasteltiin vihollismaan koulutusjärjestelmää. Tämä kirja kannattaa
lukea; kyllä se sieltä kirjaston varastosta löytyy.

Muuten vakoojana tuo kaunis Kerttu oli ihan täysi tumpelo. Laskuvarjohypyn
jälkeen tarvekalut levisivät ympäri metsää kuin Jokisen eväät. Nuorteva
sevisi ihmisten ilmoille vain siksi, että häntä kuskannut mökkiläinen
valehteli poliiseille desantin tuntomerkit ja kulkusuunnan. Helsingissä
vakoilijatar sitten unohti radiolähettimensä pesulaan ja jäi kiinni.
Tekisi mieli väittää, että koko tarina oli Suomen vastavakoilun sepittämä.

Syksyllä -44 Nuorteva halusi jostain merkillisestä syystä palata
Neuvostoliittoon tuomittavaksi. On paljon puhuttu, että pidätysaikana
Nuorteva olisi raiskattu Suomessa; ehkä sekin oli vastavakoilun levittämä
valhe, jolla pyrittiin keräämään desantille pisteitä uudessa elämässä. Ja
sellaisenkin legendan olen kuullut, että luovutuksen alla hänen hampaitaan
porailtiin, jotta hän pystyisi KGB:n kuulusteluissa vakuuttamaan
murtuneensa suomalaisten kidutusten uhrina.

Kommentit (0)

Keppiä        23.11.2010, 19:59

Täksi isänpäiväksi ei sitten enää ilmestynytkään uutta kaukopartioromaania
tyyliin Sissi-isku huoltokeskukseen; ilmeisesti aihe alkaa olla
tyhjiinammennettu, ellei sitten Afganistanin kaukopartiokertomuksista ala
löytyä täydennystä. Sen sijaan yksi erinomaisen merkittävä sotakirja
ilmestyi eli Jarmo Niemisen Rintaman poliisi. Valvontaupseerin päiväkirjat
1941 – 1944.

Kirja kertoo siitä, mistä tähän asti on vaiettu. Vaiettu on myös jo
pelkästään siitä syystä, että tietoa ei ole ollut, koska Stella
Polaris-operaatiossa hävitettiin tehokkaasti asiaan liittyviä asiakirjoja.
Mutta valvontaupseeri Taavetti Heikkisen sensuroimattomat päiväkirjat
paljastavat salassa pidettyjä asioita suomalaisen vastavakoilun
toiminnasta miehitetyssä Karjalassa.

Taavetti Heikkinen kertoo avoimesti, mitä epäillyille vakoojille tehtiin.
Yleensä epäilty kertoi kaiken, kun annettiin keppiä, mutta joukossa oli
kuitenkin joku kovapintainen joka tunnusti vasta, kun hänelle oli annettu
paljon keppiä.

Ilmeisesti kepinannossa on kysymys perinteisestä suomalaisesta
kidutusmenetelmästä, jossa kuulusteltavan jalkapohjia pamputetaan
perusteellisesti. Ainakin Valpon käsittelyssä tällä tavalla joka ainut
kommunisti kertoi kaiken minkä tiesi ja moni vieläkin enemmän. Eri juttu
on, että miten luotettavaa tuolla tavalla hankittu tieto sitten on.

Taavetti Heikkinen paljastaa myös sen tähän asti salatun asian, että
suomalaiset sotilaat testasivat saaduilla sotavangeilla sitä, montako
miestä voidaan ampua yhdellä laukauksella. Kokeilu antoi tulokseksi 4-5
kpl. Samaa menetelmää käytettiin muuten myös Stalinin terrorin aikaan
Karhumäen vankileirillä. Siellä päästiin jopa lukuun kahdeksan. Olisivatko
Karhumäen ammuttavat olleet ohuempitekoisia?

Karhumäen joukkohaudalla on se kuuluisa muistomerkki, jossa lukee suuri
viisaus: Ihmiset, älkää tappako toisianne. Sillä viisaudella olisi
vieläkin käyttöä.

Kommentit (3)

Joku neekerkin all right        21.11.2010, 19:41

Sen lisäksi, että Reino Helismaa halvensi ja esineellisti naisia, oli
hänellä myös taipumusta rasismiin; ainakin Balladi villistä lännestä ja
varsinkin sen toinen säkeistö, jossa kerrotaan saluunassa tapahtuneesta
aseellisesta välikohtauksesta, viittaa vahvasti siihen suuntaan…

Siellä whisky virtas, oi!
Siellä sähköpiano soi,
Kun huono tuuri vihamiehet vastatusten toi.
”Olet hevosvaras, well!”
Sanoi Brown. ”Oh, go to hell!”
Tuumi siihen Smythe – Ei sitä voinut painaa villaisell.
Niin puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään.
Ei kumpainenkaan ehtinyt ees rullaa täyttämään.
Joku neekerkin – all right –
Kuoli vahingossa kait.
Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.

Nykyään ei onneksi saa tällaista törkeyttä rangaistuksetta esittää.
http://www.youtube.com/watch?v=VERR9zp2JHM

Muuten syksyllä 1964 Kärkkäälän alakansakoulunopettaja Irja Turtiainen
tiedusteli meiltä, josko joku olisi nähnyt neekerin. Paanasen Pekka,
körttikodin kasvatti, nosti ainoana kätensä. Hän oli nähnyt neekerin
elävänä luonnossa herättäjäjuhlilla.

Ensimmäinen musta ihminen nähtiin Suonenjoella vasta 70-luvun alkuvuosina.
Sikasen Pekka oli kuulemma nähnyt itkevän neekerin Suonenjoen Alkon edessä
Mansikkakarnevaalien aikaan. Kärkkäälässä uumoiltiin, että tapaus jotenkin
liittyi jonkinlaiseen Oy Alko Ab:n raittiuskampanjaan.

Kommentit (1)

Meksikon pikajuna        20.11.2010, 20:58

Meksikon pikajuna, jonka tahdissa ammattinyrkkeilyn silloinen
raskaansarjan maailmanmestari Sonny Liston naruhyppeli Linnanmäellä, on
ihan parahultainen sävelmä Listonille, sillä tarkemmalla kuuntelulla
paljastuu sen kytkentä nyrkkeilyurheiluun. Iskelmän vanhan piian
oikeasuora vetää nimittäin vertoja vähintäin Ingemar Johanssonin
vastaavalle iskulle.

Muuten tuo Helsimaan sanoitus on aivan kauhituttava. Siinä halvennetaan ja
loukataan sekä esineellistetään naissukupuolta ja lisäksi kappale on
väkivaltainen ja raaistava. En suosittele sen kuuntelemista lapsille enkä
herkille ihmisille. Mikäli oikein ymmärrän, niin tapahtumien taustalla
leijuu koko ajan joukkomúrhan ja joukkoraiskauksen uhka, jotka verhotaan
jonkinlaisen huumorileikin valekaapuun.

Nykyään ei onneksi tuollaisia kulttuuriesityksiä hyväksytä yleisradiossa.
Rikosprosessin ainekset ovat ilmeiset. Muistelenpa, että jo kaksikymmentä
vuotta sitten kuluttaja-asiamies kielsi uhkasakolla Panu-maalimainoksen,
koska sen uhkealla maalarittarella oli niin hirmuiset hinkit, että
mainoksen katsottiin halventavan naista ja kieltopäätös oli ihan oikein.
Kyllä joku roti ja järjestys yhteiskunnassa täytyy näissäkin asioissa
olla.

Kuunnelkaapa ja kauhistukaapa tästä Reino Helismaan törkeästä
sanoituksesta. http://www.youtube.com/watch?v=jp0mXrPRzyU Mielestäni
ainoastaan lapsille luettavat perinteiset Grimmin sadut ja vastaava
aikuisväestölle tarkoitettu Raamattu-niminen teos sisältävät yhtä julmaa
tarinaa.

Kommentit (0)

Liston        20.11.2010, 09:15

Tuosta eilen mainitusta Sonny Listonista käytettiin nimitystä iso ruma
karhu. Muistan pikkupoikana lehdestä lukeneeni, että hän oli kauhistusta
herättävä olento, jonka raudoittamiseen tarvittiin seitsemän poliisia, kun
hän äityi riehumaan. Kerrottiin, että Sonnyllä oli nyrkkeilyhistorian
suurimmat nyrkit, joiden ympärysmitta oli peräti 38 centtimetriä ja joilla
hän leikiten rusikoi edellisen maailmanmestarin Patterssonin tajuttomaksi
jo ensimmäisessä erässä.

Eikä Cassius Clayllä uskottu olevan mitän mahdollisuuksia tätä
ihmishirviötä vastaan. Varsinkaan, kun Liston ei muutenkaan ollut
pumpulissa kasvanut. Lukutaitoa hänelle ei ollut siunaantunut, mutta
sitäkin enemmän oli siunaantunut sisaruksia. Lapsia oli perheeseen
siunaantunut peräti 25 kpl. Savossa olisi sanottu Listonin vanhempien
elämäntyyliä tarkoittaen, että sänkyyn on menty, mutta ei nukuttu.

Tarkistin tuossa netistä Listonin hirmuiset ulkoiset mitat. Hän oli 184 cm
pitkä ja painoi alta sata kiloa. Kummasti ovat miehet kasvaneet noista
päivistä; kauhistuttava Listonkin oli korkeintaan kärkkääläisen
pienviljelijän ja tai muun pieneläjän kaliiperia.

Elokuussa -63 Liston vieraili Suomessa. Urheiluradiossa Paavo Noponen
pohti sitä, että päästääkö portsari miehen ravintolaan, vaikka häneltä
puuttuu kravatti. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=19&t=&a=612
Meiltä ei löytynyt mestarille vastusta edes harjoitusotteluun ja niinpä
mies hyppeli Linnanmäellä narua Meksikon pikajunan tahdissa ja ihmiset
maksoivat sen katselemisesta.

Kommentit (0)

Joukkotupakointia ja joukkohypnoosia        19.11.2010, 20:00

Ylen arkistosta löytyy tämä hypnoosikeskustelu vuodelta -67, jossa Olliver
Hawk ylistää itseään estottomasti ja yhtä estottomasti muu yleisö
röyhyyttää tupakkaa niin, että nykyään tuntuu pahalta katsoa moinen touhu.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=10&a=00203 . Viinaakin
juodaan, koska hypnoosimestari onnistuu muuttamaan veden Koskenkorvaksi,
jonka kaltainen ihmeteko löytyy muistaakseni myös Raamatusta.

Muuten tuo Hawkin itsekehu on samaa luokkaa kuin nyrkkeilymestari Cassius
Claylla, joten siinä asiassa miehet ovat tasavahvat; nyrkkeilytaidot
jäivät Hawkin osalta punnitsematta. Myöhemmässä historiassa ainoastaan
Tony Halme-vainaa ylsi itsekehussa samalla tasolle, mutta se kehu ei enää
-90-luvulla herättänyt pahennusta, koska kansa oli jo TV:n välityksellä
tottunut narsistisesti häiriintyneisiin julkkuihin. Ennen narsistisesti
häiriintyneet julkut ryhtyivät laulamaan, mutta nykyään, kun
tanssilavakulttuuri on hävinnyt, he joutuvat ryhtymään kansanedustajiksi
ja jopa ministereiksi.

Suomalaiset, jotka olivat ennen tervehenkisen vaatimatonta kansaa,
inhosivat nyrkkisankari Cassiusta tämän retostelun takia ja toivoivat
vilpittömästi, että rehti alamaailmanmies Sonny Liston olisi tukkinut
Cassiuksen ison suun isolla nyrkillään, mutta niin ei valitettavasti
käynyt, kuten tämä video havainnollisesti kertoo.
http://www.youtube.com/watch?v=uzWynvBLJ4I

Kommentit (0)

Jännitysnäytelmä        17.11.2010, 17:51

Tunnin päästä on paljon pelissä, sillä Suomi ja San Marino kohtaavat
jalkapalloilun merkeissä, kuten Juha Jokisella oli tapana sanoa. Ja minä
onneton tunari lupasin työpaikan urheilijanuorukaisten kahvipöydässä
suureen ääneen syödä vaikka hatullisen ihan mitä vaan, ellei Suomi voita.

Kerrankin  Suomi lähtee selvänä ennakkosuosikkina otteluun. San Marino on
Fifan listoilla maailman jalkapallomaista ykkönen häntäpäästä ja
muistelen, ettei sen joukkue ole koskaan voittanut maaottelua eikä ole
tainnut saada tehdyksi edes montaa maalia.

Tarkistin tilastoista, että San Marino on väkiluvultaan pikkuisen
Valkeakoskea isompi ja jos se on myös Valkeakoskea parempi jalkapallossa,
niin tiukka vääntö saattaa olla tulossa. Valkeakosken Hakakin saattaisi
ihan hyvin pelata tasapäisesti Suomen maajoukkuetta vastaan.

Muistan, kuinka joskus parikymmentä vuotta sitten maajoukkueemme taisteli
kotikentällä upean, vaikkakin niukan voiton Färsaarista. Suomi voitti
koska vastapuoli pelasi yhden miehen alivoimalla melkein koko pelin.

En seurannut ottelua aivan alusta asti ja luulin ensiksi, että
färsaarelaisilta puuttui mies, koska sillinkutu oli parhaimmillaan eikä
joutilaita miehiä kerta kaikkiaan piskuiselta saarelta löytynyt. Myöhemmin
selvisi, että vastustajalta oli ajettu heti alussa yksi mies ulos rikkeen
seurauksena ja se ratkaisi silloin pelin voitoksemme.

Muuten eräässä karsintaturnauksessa Färsaaret voitti Pohjois-Irlannin
Ruotsissa pelatussa kotiottelussa 1-0 ja jossain toisessa karsinnassa maa
pelasi tasapelin skotteja vastaan sekä koti- että vieraskentällä. Tässä
valossa lupaukseni hatullisen syönnistä saattoi olla hätiköity.

Kommentit (1)

Olliver Hawk        16.11.2010, 20:41

Telkkarin ohjelmasarjassa Pimeän puolella (
http://areena.yle.fi/ohjelma/69f44dbeacd3b7806d9a068b4ce52aca ) esiteltiin
hypnoosimestari Erkki Hakasalo eli Olliver Hawk. Mies oli suuri julkkis
60-luvulla aikoihin, jolloin Savon Sanomista seurasin Mr Jackin eli
Taika-Jimin, jona hänet muualla tunnettiin, seikailuja herkeämättömällä
innolla.

Taika-Jim  suoritti kovan paikan tullen hypnoottisen eleen, jolla roistot
hoidettiin, tai jos hypnoottinen ele ei riittänyt, puuttui Jimin kaveri
Lothart tapahtumien kulkuun. Lothart edusti fyysistä ylivoimaa. Varmaan
myöskin Olliver Hawk oli lukenut Taika-Jiminsä pikkupoikana ja saanut
vaikutteita.

Erkki Hakasalo, eli Olliver Hawk, ottelupaino n. 40 kilogrammaa, oli niin
vakuuttunut taidoistaan, kertoihan hän olevansa hypnoosin maailmanmestari,
että haastoi raskaansarjan nyrkkeilyn maailmanmestarin Cassius Clayn, eli
Mohammed Alin, otteluun kanssaan. Olliver vakuutti, ettei matsi kestäisi
kolmea sekuntia. Ja näinhän siinä varmaan olisi käynyt, jos mittelys olisi
järjestynyt, mutta Clay ei jostain syystä uskaltautunut samaan nuorattuun
kehäneliöön.

Sen sijaan Spede Pasanen, eli Pertti Pasanen Kuopion Eräveikot, haastoi
Hawkin ja matsin piti tapahtua Speden saluuna-ohjelmassa, jossa Spede
suorassa lähetyksessä verryttelikin pitään, mutta hypnoosimestaria ei
jostain syystä kuulunut ilmoitetulle tapahtumapaikalle. Sen sijaan Simo
Salminen, eli Liukas Lätty,  otti haasteen vastaan ja hyvin hän vanha
urheilusankari taistelikin. Salminenhan on joskus ollut Suomen mestari
pellehypyissä.

Hänen taiteilijanimensä pellehyppyrintamalla oli Liukas Lätty ja
vaikuttavin temppu oli pudottautua ylimmältä lavalta 10 metristä suoraan
mahalleen altaaseen ja säilyä hengissä. Monelta jäisi tekemättä.

Kommentit (1)

Poppeli ja 200.000        15.11.2010, 20:24

200.000:n blogillani kävijän raja näyttää rikkontuneen heittämällä tänään.
Miljoonan tulostavoitteeseen on vielä pitkä matka. Saas nähä, miten äijän
lopulta käy. Nöyräksi vetää. 100.000 haamuraja ylittyi vuosi ja 15 päivää
sitten.

Silloin lahjoitin tasaluvun saavuttaneelle kävijälle kunniapalkinnoksi
Heinola-aiheisen lautapelin. Jos 200.000:n rikkoja ilmoittautuu,
hänellekin lupaan samanlaisen entisen kotikaupunkini matkailunähtävyyksiä
esittelevän Poppeli-nimisen lautapelin vaikkapa joulupyhien ratoksi.

Pelin on suunnitellut heinolalainen kehittämisinsinööri Tuomo Vesikko,
Joutsenon Kullervo, joka on mies vailla kyynisyyden häivääkään toisin kuin
itse. Ja perusrehellinenkin tuntuu tämä perusinsinöri olevan, sillä
pelissä esimerkiksi kerrotaan, että Heinolan rantapuistossa kasvaa Suomen
suurin puu.

Itse olin aikoinani sitä mieltä, että hyvä on, jos pistesijoille
Rantapuiston tsaarin poppeli suoriutuu. Kaikkitietävä lahjomaton netti
kuitenkin kertoo tulikirjaimilla, että ilmeisesti jätti on ainut
suomalainen puu, joka ylittää tilavuudeltaan 20 kuutiota. Suurvalloilla on
tietenkin suurvaltojen vehkeet. Usa:n mahtavin mammuttipetäjä Kenraali
Sherman on 70 kertaa isompi.

Heinolan Poppeli on 34,5 metriä korkea. Suomessakin on pilvin pimein
pitempiäkin puita. Tosin tilastoissa ja mittaustuloksissa on
tulkinnanvaraisuuksia. Ennen esimerkiksi Uukuniemellä mainostettiin olevan
Suomen korkeimman koivun, mutta enää on näköjään korkeintaan toiseksi
korkein.

Sama kärkisijojen vaihtelu tietolähteestä riippuen vaivaa myös muita
ennätyspuita. Ilmeisesti Suomen pisin puu on 46-metrinen Euroopan
lehtikuusi. Tilastoja selatessa tulee vallan mieleen Origo-vainaan kirja
nimeltään Maailman seitsemänneksi vaarallisin meri.

Kommentit (1)

Urheilu- ja kulttuurimiehiä        14.11.2010, 20:48

Jännittävä ja jääkiekkotäyteinen on ollut tämä päivä. Ja
yllätyksellinenkin tämä päivä on ollut. Öylöstä aihetta sivuten
yllättyneenä ihmettelen sitä asiaa, ettei Venäjä ole tuon parempi
jääkiekossa, vaikka siellä taitaa nykyään olla maailman rikkaimmat alan
seurat. Ainakin Kazanin pelaajabudjetti on maailman suurin. Ja selityksenä
on mafian alan harrastus.

Ymmärrän sen, että järjestäytynyt rikollisuus joutuu huolehtimaan
Venäjällä niistä välttämättömistä asioista, joista valtiovalta ei pysty
ottamaan vastuuta, kuten esimerkiksi yritystoiminnasta, veronkannosta ja
järjestyksen ylläpidosta.  Sen sijaan liikunnan ja kulttuurin voisi vallan
hyvin jättää valtion kontolle, mutta näin ei ole käynyt.

Julkisena salaisuutena kerrotaan, että mafiosot omistavat Venäjän
jääkiekkoseurat. Kerrotaan, että niiden avulla pestään rikollista rahaa.
En ymmärrä miten. Jos asiaan liittyisi laajamittaista veikkausta ja
vedonlyöntiä ymmärtäisin kuvion, mutta kun ei liity. Ilmeisesti kunnon
rehellisellä roistolla täytyy olla statuksen vuoksi oma jääkiekkoseura. Ja
kuulemma Euroopan jalkapallon suuurjoukkueetkin ovat siirtymässä itäisille
toimenmiehille.

Telkkarissa nähdyssä mafia-dokumentissa eräs alan vaikuttaja, jolla oli
lähes yhtä ilmeikkäät ja lempeät kasvot kuin pääministeri Putinilla,
paheksui sitä, että kanssarikolliset tukevat urheilua, mutta ainoastaan
hän panostaa kulttuuriin. Niinpä hän itse ohjasi elokuvan tekoa eikä
kurinpito-ongelmia näyttänyt olevan, vaikka meillä näyttelijät ovat
vaikeita ihmisiä.

Kommentit (0)

Pavel Bure ja vankilasta valtaan        13.11.2010, 20:00

Muistanpa, kun ensimmisen kerran näin Pavel Buren pelaavan. Suomi ja
silloinen henkitoreinen Neuvostoliitto tai Ivy tms., maan nimen päälle en
nyt pääse, pelasi jonkun ystävyysottelun Suomea vastaan Heinolan
jäähallissa. Silloin 18-vuotias pieni ja hintelä Pavel Bure erottui
porukasta muita selvästi nopeampana ja taitavampana.

Seuraavan kerran Bure erottui joukosta vuoden -98 Naganon olympialisissa,
jossa Suomella oli ehkä kaikkien aikojen paras joukkue. Venäjääkin Suomi
pyöritteli pelissä mennen tullen, mutta Pavel Bure teki kuitenkin yksin
viisi maalia, eli joukkueensa jok`ikisen ja poikamme hävisivät
epäoikeutetusti 4 – 5.

Myöhään keskiviikkona tuli telkkarista ohjelma ”Vankilasta valtaan”. Siinä
naapurimaamme valtaapitävät, eli gangsterit, kertoilivat leppoisasti
työstään ja taistelustaan. Valtaeliitti harrastaa innokkaasti urheilua.
Tennistä käytiin poikaporukalla pelaamassa ja kuinka ollakaan myös Pavel
Bure vilahti kuvassa murhamiesten joukossa hyväntuulisesti hymyillen.
Tähän asti olen pitänyt miestä rehdin urheilijan perikuvana.

Muuten Venäjän gangsterit ovat jopa niin innokkaasti urheilunystäviä, että
eräs mafioso oli joutua Ranskassa vankilaan, koska oli lahjonut Salt Lake
Cityn olympialalisissa taitoluistelutuomarin, jotta Venään tyttö
voittaisi. Venäläiset ovat kulttuurikansaa. Eivät meidän ammatti- ja
taparikolliset seuraa naisten taitoluistelua. ”Vankilasta
valtaan”-dokumentin voi katsoa tästä linkistä
http://areena.yle.fi/ohjelma/c03d7168836e3e1a0d9f7b3e688f591a . En
suosittele herkille ihmisille.

Kommentit (1)

Lentopalloa ja punkkia        12.11.2010, 22:20

Eilen kulttuurit kohtasivat elämässäni. Kuuntelin yhtäaikaa radiosta
jääkiekkomaaottelua ja katselin telkkarista Eppunormaaleja sekä
teksti-tv:ltä seurasin ihan hirvittävän hermojarepivää lentopallo-ottelua
Sampo-Loimu. Edellisen pelin Lomu oli voittanut puhtaasti 3 – 0 ja näytti
vievän toisenkin pelin vaivatta samoin lukeminen. Sitten pielaveteläiset
terhistäytyivät ja voittivat niukasti 3 – 2 ja veivätpä he vielä lopuksi
ylimääräisen kultaisen eränkin selviten näin Cupin loppuotteluun, jonka
tulevat voittamaan sitten helposti.

Ja niin hullua kuin se onkin, niin Eppunormaalin kolme Syrjä-nimistä
nuorta  kapinallista (keski-ikä n. 52 v.) liittyvät tiiviisti maamme
lentopalloilun historiaan. Nimittäin punkkari-vaarien isät ja sedät olivat
muinoin Tampereen lentopalloilun kantavia voimia. Lisäksi salskeat
lentopalloilija Syrjät kunnostautuivat kirjailijoina,
kustannusvirkailijoina ja sarjakuvapiirtäjinä.

Punkkari-Syrjien kapinallisuus periytynee heidän vaariltaan Juholta. Juho
ei kunnostautunut punkkarina vaan punikkina. Väinö Linna piti miestä
eräänlaisena punapäällikkö Akseli Koskelan esikuvana. Kannattaa lukea
Juhani Syrjän romaanitrilogia isästään Juhosta. Sen jälkeen  ymmärtää
historiaa paremmin.

Sen sijaan Akseli Koskelasta kertovaa Täällä Pohjantähden alla kakkosta ei
kannata katsoa, vaikka parhaansa ihan mukava mies Timo Koivusalo on
yrittänytkin. Myönteistä on, että näyttelijät lukevat vuorosanansa
selkeästi, mutta muuten elokuva on vähää vaille Junttilan tuvan
seinäkoriste.

Kommentit (0)

Se 35. konsti        11.11.2010, 21:14

Olen ihaillut tieteiskirjailija Risto Isomäkeä, koska siinä on mies, jonka
jalat ovat melkein yhtä tukevasti ilmassa kuin itselläni. Isomäki
esittelee eräässä kirjassaan 34 keinoa maapallon pelastamiseksi
ylikuumentumiselta erilaisten hätäratkaisujen avulla.

Rislakin kirjan luettuani itselläni on nyt tarjota se 35. konsti, joka on
luultavasti kaikista todennäköisin. Maapallolle on tällä hetkellä
varastoituna noin 20.000 ydinlatausta ja jos pientäkin osaa niistä
käytettäisiin, olisi seurauksena uusi jääkausi, koska aurinko pimenisi
savuun ja pölyyn.

Itse asiassa ennen kuvittelin, että elämän voi ottaa vihdoinkin vähän
rennommin, koska metaaniklatraattien pöllähtäessä ilmoille kärventyisimme
lähi aikona eräänlaisessa helvetin tulessa. Nyt kuitenkin luulen, että
palellumme kohta kuin torakat pienehkön ydinsodan seurauksena.

60 vuotta on onnistuttu sinnittelemään, koska ydinaseet ovat oleet
rationaalisten länsimaalaisten käsissä. Nyt kuitenkin atomipommi alkaa
olla käytössä jokaisella itseään kunnioittavalla tyrannilla ja vakavasti
otettavalla terroristiryhmällä taistelevan islamin edustajista
puhumattakaan.

Suattaapi olla, että se Johanneksen ilmestyksen tulevaisuuden visio onkin
realismia, vaikka joskus epäilinkin sen kirjoittajan nauttineen jotakin
sientä tietoisuuttaan laajentaakseen.

Kommentit (0)

Tsar-Bomba        11.11.2010, 21:00

Pääsihteeri Brezhnevillä oli perusteltu syy kammoksua ydinaseiden käyttöä,
sillä hänellä oli testattua tietoa asiasta. Lähellä Suomea, noin 1000
kilometrin päässä, Novaja Zemljaalla räjäytettiin vuonna 1961 kaikkien
aikojen suurin vetypommi, jota jostain syystä kutsuttiin Tsar-Bombaksi,
eli siis Tsaarin Pommiksi.

Alunperin sen tehon piti olla 100 miljoonaa trotulitonnia, mutta järkimies
Hrutshev pelkäsi, että jytky rikkoo Neuvostoliiton kaikki ikkunat, joten
pommi räjäytettiin vain puolella teholla, eli sen suuruus vastasi 4000
Hiroshiman pommia. Rislakin mukaan tämäkin pamaus rikkoi ikkunoita Suomen
Lapissa asti; tieto, jonka haluaisin tarkistaa. En ole asiasta ennen
mistään lukenut.

Tsaarin Pommi, joka painoi 27 tonnia, pudotettiin pommikoneesta
laskuvarjojen avulla hidastettuna, jotta lentokone ehtii turvaan. Mutta ei
ehtinyt kunnolla, vaan lämpöaalto kärvensi konetta pahasti. Lentäjä ja
apulentäjä oli suojattu lyijylevyillä, mutta siitä huolimatta he kuolivat
vuoden sisällä säteilysairauteen. Tosin sitä ennen heidät oli ehditty
ylentää sotilasarvoissaan, joka on ihan perusteltua.

Tuo  Tsaarin Pommi oli viimeinen, jota Andrei Saharov, joka myöhemmin sai
rauhan Nobelin, oli täysin rinnoin suunnittelemassa.  Sittemmin hän laski,
että jokainen ydinkoe surmaa megatonnia kohti kymmenentuhatta ihmistä
sukupolvien saatossa lisääntyneen radioaktiivisuuden seurauksena ja
hänestä tuli rauhanmies. 50 megatonnin jättipommi tulee siis surmaamaan
puoli miljoonaa ihmistä.

Olen muuten elänyt uskossa, että Tunguskan meteoriittiräjähdys noin vuonna
1906 olisi ollut ihmiskunnan suurin paukku, mutta nettitietojen mukaan se
olikin vain kymmenesosa Tsaarin Pommista. Olen muuten elänyt myös uskossa,
ettei meteoriitti ole koskaan tappanut ihmistä, mutta niin vain netti
väittää yhden vanhuksen menehtyneen Tunguskassa.

Kommentit (3)

Kaunis ihminen        09.11.2010, 19:53

Muistanpa joskus kuunnelleeni, kuinka jostain syystä suurena ajattelija
pidetty kalastaja Pentti Linkola ylisti entistä neuvostojohtaja Leonid
Brezhneviä. Hänen mukaansa Brezhnevin pyrkimys kehityksen täydelliseen
pysäyttämiseen on oikea ja ainut keino maailman pelastamiseksi. Myös
hyödyllisiltä tuntuvia uudistuksia on tästä syystä vastustettava, koska
niissä piilee tuhon siemen. Lisäksi Linkola korosti sitä, että Brezhnev
oli myös harvinaisen kaunis ihminen.

Minäkin alan kunnioittaa edesmennyttä naapurimaan johtajaa. Nimittäin luin
juuri Jukka Rislakin kirjan Paha sektori – atomipommi, kylmä sota ja
Suomi. Siinä kerrotaan, että kun vuonna 1972 Neuvostoliiton
esikuntaharjoituksissa Brezhnev joutui leikisti painamaan ns.
maailmanlopun nappia, joka olisi päästänyt ohjukset liikkeelle ja helvetin
irti, pääsihteeri oli aivan kauhuissaan ja suorastaan vapisi. Hänestä ei
siis olisi ollut oikean napin painajaksi tosipaikan tullen. Putin ei ole
mielestäni yhtä kiltinoloinen valtiomies; häneltä varmaankin painallus
onnistuisi.

Kirjan lukemisen jälkeen ymmärtää taas Kekkosenkin toimia paremmin. Hän
oli pessimisti ja piti ydinsotaa hyvin todennäköisenä vaihtoehtona. On se
muuten kumma juttu, että maailma tuntui silloin 70-luvulla, jolloin
vallassa olivat Kekkosen, Brezhnevin ja Nixonin kaltaiset roistoiksi
leimatut miehet, turvallisemmalta paikalta ja suomalaiset ainakin uskoivat
asioiden menevän aina vain parempaan suuntaan.

Kommentit (2)

Koparit korjaa potin        08.11.2010, 20:23

Olen luullut, että muistan suurin piirtein kaiken olennaisen urheilusta
noin vuoteen 1988 asti, mutta öylön Kuopion palloiluhistoriaa tutkiessani
totesin, että olen unohtanut täysin yhden tähtihetken. Koparit kohtasi
vuoden 1982 Uefa-cupissa eurooppalaisen suurseuran Anderlechtin häviten
kotonaan 1-3 ja vieraissa 3-0. Minkäänlaista mielikuvaa minulla ei
otteluista ole enkä edes tiedä Kopareiden ainokaisen tekijää, syöttäjästä
tai tuulilukemasta puhumattakaan.

Jostain syystä merkillisestä syystä Kups ja Koparit, aiemmin KPT, olivat
verivihollisia, vaikka taustalla ei ollut kaupunginosiin tai ideologioihin
liittyviä syitä. Nettitietokirja Wikipedian sivuillakin kerrotaan, että
Kuopiossa kiistellään yhä laukaisiko Onni Kaitokari vuoden 1937
piirinmestaruuden ratkaisseessa ottelussa rankkarin tahallaan vai
vahingossa ylähirteen. Kannattaa tarkastaa tämän huikean tempun taustat
täältä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Koparit

Muuten Kopareiden toiminnan loputtua jäi täysin käyttämättömäksi
mielestäni sävelmältään iskevin palloilujoukkueen kannustusviisu, eli
Heikki Kinnusen esittämä Koparit korjaa potin
http://www.youtube.com/watch?v=IzIoV5E8XmU .  Verratkaapa vaikka Kupsin ja
Kalpan taistelulauluihin, jotka ovat lähinnä renkutusluokkaa. Kups-banzai
tässä  http://www.youtube.com/watch?v=hnbdWYxS0ug&feature=related   ja
lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Kalpan Lentävää Kalpan ukkoa
http://www.youtube.com/watch?v=R57gJHZ4a20 .

Kommentit (2)

Katsojamääriä        07.11.2010, 19:43

Olipa hyvä ja virkistävä ottelu. Henki voitti kerrankin aineen ja
lyhytkasvuiset savolaisnuorukaiset pitivät nokkelalla lyhytsyöttöpelillään
isoja ja kankeita raumalaisia pilkkanaan ja voittivat 5-0. Lehtitietojen
mukaan paikalla oli 4200 katsojaa. Itse laskin tuhat enemmän. Halliin
mahtuu virallisesti 5225 ihmistä ja parisataa jäi puuttumaan. Tosin
esimerkiksi kolme vuotta sitten Nuorten SM-liigan loppuottelussa
Kalpa-Ässät pääsin laskuissani 6000:een.

Merkillinen ilmiö tuo katsojamäärillä kikkailu. Kups lisää virallisiin
tilastoihin tuhat ja Kalpa vähentää saman verran. Ilmeisesti jalkapallossa
määrään lasketaan potentiaaliset vapaalippulaiset, eli juniorit,
toimihenkilöt ja järkkäreiden kaverit sekä sukulaiset, mutta jääkiekossa
sellaiset vähennetään armotta paikallaolevista katsojista.

Yksi poikkeus yleisökikkailusta tosin löytyy Kupsin historiasta.
Wikipedian mukaan joukkueen katsojaennätys on vuoden -69 Elo-pelistä,
jolloin virallisten tietojen mukaan yleisöä oli 6787 henkeä, mutta
todellisuudessa peräti 8000; silloinhan ihmisiä houkutteli paikalle se,
että porvarit ja työläiset ratkaisivat kaupungin luokkaherruuden eli sen,
kumpi voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus. Porvaristo voitti 1-0.

Virallinen  jalkapallon yleisöennätys Kuopiossa on Kopareilla, joiden
kotiottelu Kupsia vastaan houkutteli paikalle 7412 katsojaa. Kopareiden
alkuperäinen ja värentämätön nimi Kuopion Pallotoverit viittaisi
työläispalloilu puolelle, mutta näin ei ole. Tosiasiassa KPT taisi olla
alunperin suojeluskantalaistaustainen porukka.

Kommentit (0)

Opetusvideo        07.11.2010, 19:17

Olen nyt lähdössä viraston poikien kanssa katsomaan Kalpa-Lukko-peliä,
vaikka vähän mietityttääkin. Olen jo monta kertaa päättänyt, että
jääkiekkokatsomoon en enää mene, koska tunnen oloni siellä vaivautuneeksi.
Normaalielämässä ihan sivistyneiltä tuntuvat ihmiset kadottavat
jäähallilla järkensä valon ja alkavat käyttäytyä niin, että tunnen pelkkää
syvää myötähäpeää.

Olen jo etukäteen varoitellut poikia ja pyytänyt tutustumaan tähän
opetusvideoon  http://www.youtube.com/watch?v=rVy10Ndmz38  , jotta
tietävät, miten sitten ei saa käyttäytyä. Tosin videon katsoja on
tyypillinen jokerifani ja rehtori; en ainakaan muista, että Kuopiossa
olisi vaihtoaitioon kusta lorrautettu.

Jääkiekkokatsomon ja jalkapallokatsomo ovat ihan eri maailmoita. Kesällä
kävin yhtä lukuunottamatta katsomassa Kupsin kaikki pelit ja istuin aina
ns. aurinkokatsomon keskiosassa, jonne myös vanhat
kuopiolaisjalkapallotähdet raahautuvat. Heidät muuten tunnistaa jo
askelluksesta; ihmisen polvinivel ei ole suunniteltu eteenpäinpotkimista
varten. Jo Tahko halusi, että lajin sääntöjä olisi muutettava siten, että
vain taaksepäin saa potkia.

Veteraanikatsomossa ollaan todellsia kiihkottomia asiantuntijoita. Joskus
huokaisin raskaasti, kun mielestäni tuomari vihelsi paitsion ihan väärin.
Rissas-Ollin veli huomautti tyynesti, että ”ihan selevä paetsio”. Ja
kerran kupsilainen kaatoi kriittisillä hetkillä vierailijan ja siitä
seurasi paha vapari. Huokaisin raskaasti, mutta veteraanikatsomo vakuutti
yhtenä miehenä, ett ”ihan oekein mäni.” Jalkapallo on sivistyneiden
herrasmiesten harraste.

Kommentit (0)

Heikki        05.11.2010, 21:19

Kuvassa Maukosen Heikki, joka minulle kertoili eilisiltana mainitusta
Hiltusen Mannesta. Miehet olivat naapureita. Hiltuset asustelivat
Rasiaholla, jossa aiemmin oli asunut mummoni perhe, ja Maukoset olivat
majailleet ensiksi Satulamäessä ja muuttaneet sieltä kolmen kilometrin
päähän Kakkisen Ollin mökkiin.

Siellä he asustivat vuosia yhdessä Ollin kanssa, jota välillä kutsuttiin
Kakkisen Olliksi, Salon Olliksi, Vanhaksi-Olliksi tai Kakkisen salon
maaherraksi ja joka oli kuitenkin oikealta nimeltään Olli Koivistoinen.
Joskus Olli katseli Maukosen neljän pojan uimaliikkeiden kuivamaan
harjoittelua mökin pihamaalla ja totesi sitten Kauko Vainion kirjan
mukaan, että ”siinähän tuo ei mää ves henkeen”.

Maukosen Kertulla ja Aakulla oli neljä poikaa, mutta niin vain suku sammui
kylältä. Perhettä ei pojille siunaantunut  lapsista puhumattakaan. Kuvan
Heikki ei muuten koskaan itseään työnteolla liiemmälti stressannut toisin,
kuin nykyihmiset mielestäni kohtuuttomasti tekevät. Hän eleli vähän, kuten
paljon puhuttu taivaan lintu. Luonnehtisin Heikkiä sanalla vilpertti, jos
suomen kielessä on sellainen sana.

Olen muuten ottanut tuon kuvan pikkupoikana noin 20 mk:n hintaisella
pillilupiaskin kokoisella  kameralla, jossa ei ollut yhtään kpl
säätömahdollisuuksia. Siitä huolimatta kenkälaatikon kuvia tutkiessani
olen havainnut, että sillä otin kulttuurihistoriallisessa mielessä
arvokkaimmat kuvani. Kuten esimerkiksi tuon Heikin kuvan; Heikin kasvoissa
kuvastuvat selkeästi eletyn elämän jäljet.

Kommentit (3)

1939-1945        04.11.2010, 20:19

Sikäli tuo Kärkkäälän kansakoulun sotamuistolaatta on erikoinen, että
siihen on kaiverrettu vuosiluvut 1939-1944. Yleensä noissa muistolaatoissa
sodan katsoneen kestäneen vuoteen 1945 asti. Ehkä Kärkkäälän laatan
poikkeavuuden selittää se, ettei kylän sotilaista kukaan kuollut enää
vuoden -45 puolella.

Vaikka onhan se niinkin, että suomalaiset eivät yhteen aikaan halunneet
juurikaan muistella sotaa saksalaisia vastaan. Asiaa pidettiin jotenkin
häpeällisenä. Saksalaisturisteja ihmetytti sodan jälkeen se, että  monet
suomalaiset kiittivät heitä maamme pelastajina; missään muualla Euroopassa
ei tällaista tainnut tapahtua.

Viimeisin kärkkääläinen kaatunut oli Manne Hiltunen, joka sai saksalaisten
ampuman räjähtävän luodin päähänsä lokakuussa -44 Kemissä. Näin Maukosen
Heikki sen minulle kertoi. Manne oli jo Jatkosodan alkuvaiheessa
haavoittunut pahasti, kun konekiväärisarja repi selkälihoja.

Talvisodassa Kärkkäälästä meni kymmenkunta miestä, Jatkosodan
alkuvaiheessa melkein yhtä monta, mutta Kannaksella -44 kaatui vain
Markkasen Onni, vaikka kyllä siellä Viipurin edustalla pahoissa paikoissa
oli monta muutakin saman kylän poikaa. Manne Hiltunen näyttää olevan ainut
Lapin sodassa kaatunut.

Kommentit (0)

Kurre ja Veljes        03.11.2010, 20:23

Korjasinpa tuossa eilistä luetteloa. Lisäsin Kurre Korhosen kohdalle sen,
että hän katosi syksyllä 1944 Kotkatjärvellä. Ei siis ole varmuutta hänen
kaatumisestaan. Sellaista juttua olen sovankäyneiltä miehiltä kuullut,
että Kurre olisi jäänyt johonkin palaneeseen saunaan.

Kävin viime kesänä Kotkatjärvellä ja jututinkin siellä erästä Teppanaa,
joka hyvin muisti suomalaisten tulon kylälle. Harmittaa, etten älynnyt
kysyä hyvämuistiselta starikalta, olisiko hänellä ollut tarkempaa tietoa
kylän valtauksen vaiheista.

Teppana, joka on ylhäällä kuvassa kuvassa, muisteli suomalaismiehityksen
aikaa ihan hyvällä. Kun venäläiset valtasivat kylän takaisin, joutui hän
heti  Puna-armeijaan sotimaan saksalaisia vastaan. Sotaväkireissu oli
kestänyt jostain syystä parikymmentä vuotta; olisiko mies värväytynyt
peräti ammattisotilaaksi. Armeija-ajan jälkeen Teppana palasi
metsätyömieheksi Kotkatjärvelle.

Luulenpa, että Kurre Korhosella oli hirtehishuumorintajua, koska hän on
ilmoittanut ammatikseen maanviljelijä-pikakivääriampuja; toista
samanlaista yhdistelmäammattia en ole löytänyt sota-arkistoista . Enkä
löytänyt toista Kurre-nimistäkään. Myös kaatuneiden luettelossa olevan
Veljes Väisäsen etunimi lienee aika harvinainen.

Kommentit (1)

Sovassa männeet        03.11.2010, 19:58

Sodankäyneet miehet eivät liiemmälti käyttäneet ilmaisua kaatui sodassa,
vaan puhuivat, että se ja se mäni sovassa. Savolaiset eivät ole kovinkaan
pateettisuuteen taipuvaista kansaa. Kiiskin-Aaro, joka oli kylän
teurastaja ja jolla oli ammattinsa puolesta realistinen näkemys elämän ja
kuoleman kysymyksiin, ei puhunut että, joku kaatui tai edes mäni sovassa,
vaan hänen mukaansa sotatoimissa menehtynyt tapettiin sovassa.

Tässä jäljempänä tarkempaa tietoa sodassa kaatuneista, männeistä ja
tapetuista kärkkääläisistä, eli nimi, ammatti, sotilasarvo, syntymäpäivä,
kuolinpäivä, kuolinpaikka ja jos haavoittuminen on tapahtunut muualla niin
myös haavoittumispaikka. Jaakko Korhosen ja Vilho Laitisen kuolinpaikkoja
ei löydy ja jos joku ne tietää, niin olisin kiitollinen lisätiedoista.

Manne Hiltunen, työmies, sotamies, 10.9.20-7.10.44, Kemi
Taavetti Jäppinen, työmies, sotamies, 16.6.09-4.1.40, Ruokojärvi
Yrjö Kauppinen, hevosmies, sotamies,  22.11.08-26.07.41, Leppäselkä
Pekka Kiiskinen, sähkötyömies,sotamies, 6.5.00-8.8.41, Tuoksjärvi
Aukusti Korhonen, työmies, sotamies, 5.3.13-26.12.39, Syskyjärvi
Jaakko Korhonen, maanviljelijä, sotamies, 22.7.19-7.8.41, Jsp (paikasta ei
tietoa)
Kurre Korhonen, maanviljelijä-pka, kersantti, 9.5.17-8.9.41, Kotkatjärvi
(katosi)
Otto Korhonen, työmies, sotamies, 25.5.15-5.2.40, Pitkäranta
Vilho Laitinen, työmies, sotamies, 4.8.20-16.8.41, 2. kenttäsairaala
(paikasta ei tietoa)
Martti Markkanen, maanviljelijä, sotamies, 14.11.13-1.8.41, Putrolampi
Onni Markkanen, opiskelija, luutnantti, 29.4.17-28.6.44, Ylivesi
Mauri Matilainen, maanviljelijä, korpraali, 18.3.07-17.8.41, haav.
Värtsilä, 29. sotasairaala
Aatu Nenonen, työnjohtaja, sotamies, työnjohtaja, sotamies, 13.95-13.3.40,
11. sotasairaala
Juho Ovaskainen, maanviljelijä, alikersantti, 21.11.11-23.2.40, haav.
Impilahti, 19. kenttäsairaala
Adam Pomell, maanviljelijä, sotamies,  23.12.15-12.3.40, Pitkäranta
Akseli Rytkönen, maanviljelijä, korpraali, 15.2.01-2.11.41, Kontiovaara
Aukusti Räisä, työmies, sotamies, 14.9.09-20.2.40, Yläsommee
August Somerpuro, vääpeli, 16.5.95-21.9.41, Tuoppajärvi
Aarne Vepsäläinen, työmies, sotamies, 27.12.15-27.12.39, Kuhmo
Veljes Väisänen, työmies, sotamies, 27.9.10-18.1.40, haav. Impilahti,
sotasairaala

Kommentit (0)

Kaatuneet 1939 – 1944        02.11.2010, 07:47

Minun kouluaikanani Kärkkäälän kansakoulun seinällä ei ollut eilistä
Talvisodan muistolaattaa, vaan tämä Pro Patria-taulu. Koulun
satavuotisjuhlassa vuonna 2004 Jouko Markkanen teki arvokkaan
kulttuuriteon ja ohikulkiessaan nappasi viimetingassa kuvan taulusta, joka
ilmeisesti on hävinnyt jonnekin. Kukaan ei ainakaan tunnu tietävän, missä
se tällä hetkellä on.

Muistolaatta kertoo sen, että sota satutti Kärkkäälän kylää pahasti.
Reilun 300 asukkaan kylästä kaatui 20 miestä. Tuossa laatassa on 19 nimeä,
mutta lisäksi kärkkääläisistä kaatui myös Onni Markkanen, joka oli käynyt
kansakoulunsa muualla ja näin ollen hänen nimensä lienee jonkun muun
koulun seinällä.

Suomalaisista menehtyi sodassa vajaat kolme prosenttia. Kärkkääläisiä meni
reilut pari kertaa enemmän. Sotaan lähteneistä joka kahdeksas ei palannut.
Oletan, että kärkkääläisistä miehistä jäi palaamatta joka neljäs. Suurelta
osin kaatuneet olivat samanikäisiä kuin ne nuoret, jotka nykyään ajelevat
lökapöksyissä rullalaudoilla jännitystä etsien. On hyvä, että heillä on
tilaisuus harrastaa moista.

Toivon, että Kärkkäälän kylän nettisivuille kerätään tietoa kylän
sota-ajan tapahtumista ja sodissa menehtyneistä. Lopuksi hiljennymme
kuuntelemaan surulliseen tunnelmaan sopivaa musiikkia.
http://www.youtube.com/watch?v=aIxzXDoOm34

Kommentit (2)

Kärkkäälä ja Talvisota        09.11.2010, 14:39

Tämä asia olisi ollut ajankohtainen vajaa vuosi sitten, jolloin Talvisodan
alkamisesta tuli kuluneeksi 70 vuotta, mutta onnistuin hankkimaan tämän
kuvan vasta viime kesänä, jolloin Suonenjoen koulutoimenjohtaja sen
minulle ystävällisesti toimitti.

Kärkkäälän kansakoulussa koulua käyneistä miehistä menehtyi Talvisodassa
kymmenen. Jostain syystä muistolaatassa on vain kuusi nimeä. Ilmeisesti
laatta on kaiverrettu pian sodan jälkeen eikä silloin ollut vielä tarkkaa
tietoa kaikista sodan uhreista.

Välirauhan tai Jatkosodan aikaan viittaa myös tuo kuvassa näkyvä näyttävä
hakaristikoristelu. Toisen maailmansodan jälkeen tunnus oli sen verran
kiistanalainen, ettei sitä olisi samassa määrin käytetty. Tietääkseni
hakaristi oli Suomen ilmavoimien tunnus ja meikäläinen hakaristi poikkesi
hieman Saksan vastaavasta, vaikka sitä ei tyhmempi heti huomaa.

Kymmenen vainajaa reilun 300 asukkaan kylästä on paljon. Suomalaisia kuoli
Talvisodassa runsas puoli prosenttia, kärkkääläisistä meni 3 % eli kuusi
kertaa enemmän. Selityksenä on se, että Kärkkäälän miehet sotivat Laatokan
pohjoisrannalla, joka oli tosi kova paikka.

Äskettäin telkkarissa oli dokumentti samalla suunnalla sijainneen
Petäjäsaaren taistelusta. Saarta puolustanut nilsiäläisistä ja
rantasalmelaisista koostunut komppania sai määräyksen puolustaa saarta
viimeiseen mieheen. Näin he sitten tekivätkin; kahdesta pienestä pitäjästä
kaatui kummastakin kymmeniä miehiä muutamassa päivässä.

Kärkkäälän koulun oppilaista Talvisodassa menehtyivät seuraavat:

Taavetti Jäppinen, työmies, sotamies
Aukusti Korhonen, työmies, sotamies
Jaakko Korhonen, maanviljelijä, sotamies
Otto Korhonen, työmies, sotamies
Aatu Nenonen, työnjohtaja, sotamies
Juho Ovaskainen, maanviljelijä, alikersantti
Adam Pomell, maanviljelijä, sotamies
Aukusti Räisä, työmies, sotamies
Aarne Vepsäläinen, työmies, sotamies
Veljes Väisänen, työmies, sotamies

Pro Patria-taulussa on  Jaakko Korhosen nimi ja erikoista Jaakon
tapauksessa on, että Sankarivainajat-tietokannan mukaan hän on kuollut
7.8.1941, eli Jatkosodan aikaan. Olisiko niin, että hän haavoittui
Talvisodassa ja menehtyi vasta runsas vuosi myöhemmin.

Edellä olevasta luettelosta voisi päätellä, että Suomella oli todellakin
työläis-talonpoikaisarmeija. Luulen, että maailmassa on vielä ihmisiä,
jotka muistavat nämä miehet. Pyytäisin ystävällisesti, että lähettäisitte
tietojanne minulle. Yritän siirtää niitä sitten  Kärkkäälän kylän
internet-sivulle.

Kommentit (5)

Vapauttakaa ne!        30.10.2010, 22:02

Homokeskustelu on väistynyt taka-alalle, kun suomalainen yhteiskunta on
ryhtynyt keskustelemaan hiihdourheilun kielletyistä lisäaineista. Ehkä
nämä pääkeskusteluaiheet osoittavat, että maassa on kaikki hyvin, kun ei
tuon pahempia ongelmia löydy.

Tai sitten suomalaiset ovat maailman epärehellisintä kansaa. Missään
muualla ei nimittäin ole urheilun ympärillä sellaisia väärinkäytöksiä kuin
täällä; hiihtoliiton johtokin näyttää olleen lähinnä pikkurikollisjoukkion
käsissä. Huolestuneet vanhemmat eivät kohta uskalla päästää lapsiaan
ladulle. Ehkä joku huumekäytön porttiteoria soveltuu
hiihtoharrastukseenkin. Harrastus aloitetaan viattomannäköisellä
hiihtelyllä ja kohta käytetään suonensisäisiäaineita.

En ole muuten kuullut, että Norjassa olisi ihmetelty sitä, että vaikka
suomalaiset käyttivät kaikkia mahdollsia vippaskonsteja, niin
norjalaisille ei silti kunnolla pärjätty. Eikä Jamaikalla käydä
kansalaiskeskustelua siitä, että miksi sikäläiset pikajuoksijat ovat niin
käsittämättömän nopeita. Eikä Iranin ja Turkin ylivoimaa painonnostossa
näissä maissa äimistellä. Muistaakseni sikäläiset alasarjojen
naispainonnostajat ovat vastaavia meikäläismiehiä vahvempia.

Alan olla sitä mieltä, että tämä pelleily alkaa riittää. Veronmaksajien
rajallisia rahoja ei pidä enää käyttää näennäiseen dopingvalvontaan, koska
systeemi ei toimi; vain amatöörimäiset harrastelijat jävät kiinni. Ja sitä
paitsi geeniteknologia on tulossa tai ehkä jo tullut huippu-urheiluun ja
sen valvontaan ei liene keinoja.

Kannattaa muistaa, että jo vuonna 2003 Tiede-lehti kirjoitti seuraavaa:
Geenihuijareita vuonna 2008

Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina
ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta
vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin
olympialaisissa 2008.

– Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. –
Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä
toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.

Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat
tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on
heille hyötyä.

Kommentit (0)

Valtakunnanjohtaja        29.10.2010, 19:25

Sarjassa savolaisia puoluejohtajia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia on
tänään esittelyvuorossa edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin.
Toissailtana telkkarissa oli kovasti surullinen tarina tästä jo
edesmenneestä varkautelaissyntyisestä kuuluisuudesta.

Tosiaankin yllättävä asia, että Siitoinkin oli Savon poekia; jostain
syystä hän ei itse sitä mitenkään korostanut. Enemmänkin oli esillä miehen
arjalaistausta, kertoihan hän olevansa saksalaisen upseerin ja
suomalaishuoran jälkeläinen. Äiti oli ilmeisesti varkautelaisia
lapsenpäästön tapahtumahetkellä.

Oma teoriani on, että Siitoin sukunimen pitäisi olla oikeasti Siitonen.
Nimittäin vielä 1800-luvun kirkonkirjoissa ei käytetä sukunimissä
nen-päätettä, vaan tilalla on oin-pääte. Koivistoinenkin näyttää
kirjoitetun muotoon Koivistoin. Vanhat itähämäläisetkin välttävät vieläkin
murteessaan nen-päätettä, siispä esimerkiksi Korhonen on Korhoin ja
Virtanen Virtain.

Vahoissa kirkonkirjoissa naisten sukunimien nen-pääte sen sijaan
korvattiin tar-päätteellä. Niinpä esimerkiksi
Tulitikkujalainaamassa-romaanin Kaisa Karhutar olisi nykyään Kaisa
Karhunen.

Tuossa alussa mainitussa Siitoin-dokumentissa oli surullista varsinkin se,
että Pekan koulussa huippulahjakas poika, keskiarvo päästötodistuksessa
9.9, nousi siinä määrin isäänsä vastaan, että mukiloi tämän
pahanpäiväisesti. Ilmeisesti valtakunnanjohtaja ei tapauksen jälkeen ollut
pelkästään mielipiteiltään sinimusta vaan myös ulkomuodoltaan. Poika kuoli
vähän myöhemmin ajettuaan 18-vuotiaana autollaan päin kauhakuormaajan
kauhaa.

Lopuksi voimme tutustua videopätkään valkoisen herrarodun edustajien
laivaseminaarista.  http://www.youtube.com/watch?v=umm7WhxcRiw

Kommentit (0)

Aronia        28.10.2010, 19:23

Sen verran tuosta maailman toiseksi tärkeimmästä asiasta, että nykyinen
ylimääräinen hiilidioksidi ilmakehässä on helposti ratkaistava ongelma. 9
miljoonaa neliökilometriä, eli Kiinan pinta-alan verran, uutta metsää
imaisee hetkessä turhat kaasut pois. Samalla tämän uuden metsikön
tuottamalla puumäärällä voidaan turvata helposti myös koko ihmiskunnan
energiahuolto kuten myöskin koko ihmiskunnan ruokahuolto, mikäli
ymmärretään istuttaa vaikkapa omenapuita.

Elikkä meidän jokaisen on istutettava 15 aaria uutta metsää. Ei kuullosta
pahalta. Viimeksi Suonenjoella käytyäni aloitin omalta osaltani
ilmastotalkoot ja ostin erikoistarjouksesta kuusi aroniapensaan tainta
syyserikostarjouksesta. Normaalisti ne maksavat 17 euroa kappaleelta, minä
maksoin euron. Eivät olleet hinnankiroissa.

Aronia on hyvä marja. Kapitalistinen tiedemies jalosti sen
koristekasviksi, mutta neuvostoliitossa kommunistiset tiedemiehet
valjastivat sodan jälkeen tämän Saksasta sotasaaliina saadun  turhahkon
kasvin tuottamaan syötäviä hedelmällisiä marjoja kansantalouden
tarpeisiin.

Aroniasta voidaan valmistaa mehuja, mutta Wikipedian mukaan myös viinejä.
Itse en aio ruveta läträämään viinien kanssa, vaan keittelen marjat
suoraan pontikaksi. Nimittäin meillä on ihan tyhjäkäytöllä hyvä mehumaija
ja kaltaiseni käsistään kätevä mies muuttaa sen hetkessä pontikkapannuksi.
Aroniapontikka on varmasti hyvää ja uskon sen vahvistavan verta.

Kommentit (0)

Metaaniklatraatit        28.10.2010, 19:06

Rohkaisin ujohkon mieleni ja kysyin arkkipiispan tilaisuudessa
ilmatieteenlaitoksen johtaja Taalakselta  hänen suhdettaan
metaaniklatraatteihin, joissa piilee maailmalle lähes homouteen verrattava
uhkakuva. Heinolalaislähtöinen tieteiskirjailija Risto Isomäki on
ansiokkaasti kirjoitellut tästä asiasta.

Syvällä meren pohjassa vaanivat metaaniklatraatit sisältävät hiiltä kaksi
kertaa enemmän kuin muut fossiiliset polttoaineet yhteensä. Metaani on 25
kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Jos metaaniklatraatit
pölläyttävät sisältämänsä kaasut ilmoille, ihmisen toimilla ei ole siinä
tilanteessa luultavasti enää mitään tehtävissä, vaan kärvennymme kaikki
eräänlaisessa helvetin tulessa.

Viime vuosina ilmakehän metaanipitoisuus on merkittävästi noussut ja
kyseessä saattaa olla itseään ruokkiva nopeasti kiihtyvä ilmiö. Jos teoria
saisi virallisen tieteellisen vahvistuksen, olisi se hyvin vapauttava
kokemus ja ihmiset voisivat lakata huolehtimasta turhasta ja ottaa asiat
rennosti.

Ilmatieteenlaitoksen johtaja Taalas ei uskaltanut vielä ottaa jyrkästi
kantaa pikaisesti uhkaavaan maailmanloppuun, vaan kertoi, että asiaa
ollaan alkamassa tutkimaan ilmatieteenlaitoksen toimesta.

Kommentit (0)

Toiseksi tärkein asia        26.10.2010, 20:02

Ei kiinnosta kuopiolaisia maailman toiseksi tärkein asia eli
ilmastonmuutoksen uhka. Männä viikolla oli arkkipiispa Leon vieraana
kaupungintalolla ilmatieteen laitoksen johtaja Petteri Taalas kertomassa
tästä ajankohtaisesta asiasta, mutta hävettävän vähän oli väkeä paikalla.

Jos ilmastonmuutosongelman sijasta tilaisuuden aiheena olisi ollut
ajankohtainen yhteiskuntaa riivaava homo-ongelma, ei Kuopion torikaan,
joka on Pohjoismaiden suurin, olisi riittänyt. Varsinkin, jos aiheesta
olisi ollut alustamassa entinen ortodoksisen miesyhteisön johtaja, jonka
laitoksessa taisi olla ammoin jotain hässäkkää, jonka seurauksena yhteisön
johtaja vietti muutaman vuoden selliretriitissä mietiskellen ja ikoneita
maalaillen. Näillä ikoneilla saattaa vielä joskus olla suuri keräilyarvo.

Itsekin mietin pitkään, että männäkkö, koska joskus on tuota asiaa tullut
harrastettua lähiyhteisön mielestä vähän liikaakin. Aika monelle olen
selostanut, että ilmakehässä on Pillilupi-5-askin kannen laskelman mukaan
kutakin ihmistä kohti 30 tonnia hiiltä ja että sitä on tasan kymmenen
tonnia liikaa. Ja epäsuhta kasvaa dramaattisesti, mikäli kiinalaiset ja
intialaiset eivät tyydy kohtuulliseen elintasoon, vaan haluavat
jääkaappeja itselleen.

Tutkimusteni mukaan ainoastaan noin  kaksi prosenttia kansasta pätkän
vertaa välittää tuosta jääkaappiongelmasta ja sekin kaksiprosenttinen
koostuu tosi rasittavista ihmisyksilöistä.

Kommentit (1)

Sorsa        25.10.2010, 19:11

Olen minäkin seurannut kivitystä; aihetta, jota olen aiemminkin
käsitellyt. Oppikoulun ekaluokalla meillä oli pitkät ruokatunnit ja niiden
ajanvietteeksi silloiset pikkupojat osasivat omatoimisesti kehittää
harrastustoimintaa. Nykyäänhän ne vain pelaavat sisällä tietokonepelejä.
Me sen sijaan hararstimme sekä ulkoilua että liikuntaa ja kävimme
joutoajalla kivittämässä tuota kuvan Sorsa-laivan hylkyä.

Jostain merkillisestä syystä Sorsa-laiva oli päätynyt opettaja Sorsan, eli
Vempulan, rantaan ihan koulun lähelle. Opettaja Sorsalla ja laiva Sorsalla
ei ollut käsittääkseni mitään suhdetta, vaan Sorsan päätyminen Sorsan
rantaan johtui pelkästä sattumasta.

Emme olleet häiriintyneitä vaan pelkästään läpeensä perkeleellisiä. Itse
tuskin syyllistyin Sorsan kivitykseen, en ainakaan muista niin tehneeni ja
ainakaan en heittänyt ensimmäistä kiveä. En edes muista, että olisimme
ajatelleet asiaan liittyvän mitään luvatonta.

Luulenpa, että luontoäiti on sen viisaudessaan niin suunnitellut, että
pojankoltiaisten täytyy leikeissään totuttautua tekemään kauheukisa, jotta
he pystyvät sitten kypsemmällä iällä testosteronidementian iskiessä
tekemään niitä vaadittuja oikeasti kauheita asioita.

Sorsa-laiva oli rakennettu joskus vuosisadan alussa ja se liikennöi
Suonteella vuoteen -60 asti, jolloin se jäi lahoamaan hyödyttömänä.
Muistelen kerrotun, että laivan kapteenilla oli paha ärrävika, mutta siitä
huolimatta hän kuulutti ujostelematta, että ”syrjäkaria eteenpäin”.

Kuvan reunassa näkyy vanha Siionin silta. Siinä on veikeä rakenneratkaisu,
jolla pyrittiin turvaamaan laiva- ja veneliikenteen edut harjoitettaessa
henkilö- ja bagaashiliikennettä. Jos silta joskus uusitaan, niin vaadin
ehdottomasti, että se pitää entistää juuri tuollaiseen kuvan esittämään
kuosiin.

Kommentit (0)

Kivitystä        24.10.2010, 19:06

Uskonkiistat vain jatkuvat yhä entistäkin enenevämmässä määrin. Tuntuu
siltä, että yhtenäinen valtakirkkomme on jakaantumassa
uusitestamentilliseksi ja vanhatestamentilliseksi kirkoksi. Sunnuntain
Hesari omisti aiheen käsittelemiseen monta sivua ja telkkarissakin taas
keskusteltiin Raamatun tulkinnasta ja sain lisävalaistusta kivitysteemaan,
joka minua vanhana heittolajien harrastajana kiinnostaa.

Pappi Jaakko Heinimäki, joka on varmasti virkansa puolesta uskonasioihin
perehtynyt, vaikka mielestäni hänen toimimisensa pappina on niukkojen
resurssien haaskausta, sillä miehen olisi siirryttävä kuularinkiin, koska
lahjoja on, kertoi ruudussa, että Raamatusta löytyy myös kehoitus siihen,
että tottelemattomat lapset on kivitettävä. Heinimäki itse vaikutti
suhtautuvat tähän Raamatun kohtaan kielteisesti, mutta itse olen sitä
mieltä, että kyllä noille ikkunani alla viritetyillä mopoilla yökaudet
meteliä pitäville kolleille olisi tehtävä jotakin.

Kivitysasia on nyt sen verran ajankohtainen, että kirkolliskokouksen olisi
laadittava siitä selvät toimintaohjeet. Kirkolliskokouksethan ovat aikojen
saatossa muovanneet kristinuskon perusteita. Luinpa äskettäin jostain,
että käsitys Neitsyt Marian ikineitsyydestäkin synnytettiin
äänestyspäätöksellä vuoden 431 Efesoksen kirkolliskokouksessa.

Kommentit (1)

Hopea ei ole häpeä        23.10.2010, 19:24

Kups taisteli sitten hopelle ja siitä on lapsen mieli nyt hyvä. En tosin
keksi yhtään kappaletta järkiperäisiä syitä sille, miksi lapsen mieleni on
nyt hyvä.

Mukava ja lämmin oli päättynyt sarjakausi. Viisi vuotta olen tuskaillut
kaupungin jalkapallontason surkeutta, mutta tänä kesänä Kups pelasi
iloista jalkapalloa ja säännöllisesti voitti tasaiset ottelut kovalla
yrityksellä. Tosin kaksi asiaa vielä kaivelee.

Ensiksikin Maarianhaminaa vastaan kotiottelussa Kups sai viime hetkillä
rankkarin. Koska Oravainen oli kaadettu pelaaja, antoi valmentaja hänen se
ampua, vaikka joukkueessa on puolenkymmentä sellaista miestä, jotka
varmasti tekekevät pilkulta maalin. Oravainen ei ole sellainen ja siinä
meni kaksi sarjapistettä.

Toiseksi Tps-ottelussa erotuomari ajoi joukkueen parhaan, eli Ilon,
aiheetta ulos, siitä seurasi kolmen ottelun pelikielto ja siinä saattoi
mennä noin kolme pistettä. Jos nämä turhaan menetetyt  viisi pistettä
olisivat olleet viimeisillä sarjakierroksella plakkarissa, Kups olisi
tavoitellut mestaruutta.

Hyvä mieli on sitten siitä, että Lahti  putosi. Lahdessa pelataan ihan
hyvää jalkapalloa, mutta sikäläiset katsojat ovat maamme huonoiten
käyttäytyviä.

Yhdessäkin pelissä juopuneet hämäläisnuorukaiset hoilasivat koko ajan,
että ”haaaaista viiittu Maalinen”. Eräs kuopioloainen E-juniori kysyi
kirkassilmäisesti äidiltään, että ”mitä nuo sedät huutavat. Tuon ruman
sanan ymmärrän, mutta mikä on tuo Maalinen.” Äiti osasi kertoa, että
Maalisella tarkoitetaan Kupsin silloista valmentaja Malista.

Kommentit (2)

Työnorjat        22.10.2010, 19:28

Suuri homokeskustelu jatkuu ja kiihtyy. Eilen Nelosen uutisissa tasavallan
presidentti Tarja Halonen ja yläasteen oppilas Maija Koivistoinen ( 15 v,
Puotinkylän Valtti) ottivat terävästi kantaa asiaan. Uutisten jälkeen
keskusteluohjelmassa A-Plus oli kuultavana pappi, joka oli menettänyt
virkansa, koska oli ottanut Raamatun käskyt ja kiellot liian tosissaan.

Nuori toimittaja nainen arvosteli ohjelmassa Raamattua myös siitä, että se
hyväksyy orjuuden. Missähän kohdassa tällainen hyväksytään, tiedusteli
evp. pappi eikä toimittaja osannut vastata, koska oli liian huonosti
kirjansa lukenut. Eikä sieltä taida hyväksyntää asialle löytyä, mutta
muuten Mooseksen kirja ottaa asiaan kantaa.

Ja näin sanoo Herra: ”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja
tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos
orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan
orja hänen omaisuuttaan” (2. Mooseksen kirja, 21:20-21).

Tämä Ison Kirjan kohta on tänäkin päivänä muistettava ainakin
paheellisessa ja intohimoja kuohahtelevassa Heinolan kaupungissa.
Nimittäin jokunen vuosi sitten eräs sikäläinen ravintoloitsija tuli uskoon
ja ilmoitti ainakin lehtitietojen mukaan, että hänen ravintolassaan ei
sitten noudateta mitään tessejä ja tsl:ia vaan Mooseksen lakia.

Tietooni ei ole tullut, että yllä olevaa Mooseksen kirjan kohtaa
ravintolan työsuhteissa olisi kuitenkaan sovellettu. Ja tietääkseni
lehtikirjoittelun jälkeen ravintolan asiakasmäärä nousi, koska ihmiset
ympäri maata kiinnostuivat asiasta ja tulivat tarkastamaan, miten hommat
hoituvat vanhatestamentillisessä hengessä. Hyvinhän ne hoituivat
tavallisesti luotettavista lähteistä saamieni tietojen mukaan.

Kommentit (2)

Ikäkausiurheilijoita        21.10.2010, 19:08

Eilen luomupuutarhuri evp Arvi Nurmi siirtyi sarjaan M yli 80 v. Onnea
Arville, joka on kuvassa vaimonsa Kaisun kanssa. Jos saan ylipuhuttua
Arvin ensi talvena veteraanien MM-kisojen 50 kilometrin perinteisen tyylin
hiihtoon, voittaa hän toiseksi tulevaa useilla kierroksilla. Arvi on
nimittäin tosi kopsakka ukko ja yksi kylän kovakuntoisimmista miehistä.
Tosin en usko, että saan miestä enää innostumaan kilpaurheilusta näin
kypsemmällä iällä.

Arvi on yksi Kärkkäälän kovakuntoisimmista, koska syntyjään kärkkääläinen
Korhosen Niilo asuu nykyään Mustolanmäellä. Olen tuossa tutkaillut
ikäkausitilastoja ja vaikuttaa vahvasti siltä, että Niilo voittaa
seuraavissa veteraanien MM-kisoissa sarjassa M yli 75 v  sekä
maratonjuoksun että kymmenottelun. Harvinainen yhdistelmä jollaiseen
ihmetekoon ei edes Elmo, Kainalniemen Hiki, pystynyt.

Tosin Niilo ei taida olla Korhosten perheen menestynein urheilija, koska
hänen vaimollaan Aulilla, joka tietysti myöskin on Kärkkäälän tyttöjä, on
SM-mitaleja kestävyysjuoksusta noin 50, joista 18 kultaista. Voi hyvällä
syyllä sanoa, että Aulin mitaliluettelo on pitkä ja paksu kuin gorillan
käsivarsi.

Minulla on muuten epäilys, että pula-ajan Suomen kasvatit ovat
huomattavasti sitkeämpitekoisia kuin nykyajan valmispitsasukupolvi.

Kommentit (1)

Suuri humanisti        20.10.2010, 19:52

Mielenkiintoinen ihminen tuo eilen mainittu tuomari, kirjailija ja suuri
humanisti Väinö Voipio. Wikipedia kertoo hänestä ja hänen humanistisesta
elämnasenteestaan mm. seuraavaa:

Väinö Voipio oli 1960-luvulla innoittajana myös humanismista
kiinnostuneille ja oli perustamassa Suomen humanistiyhdistystä Helsingissä
1968.[6]
Vakaumuksellisuus oli Voipiolle ”sydämen lämmön sanelemaa tahtoa toimia
kaikkea sitä kärsimystä, pimeyttä ja vääryyttä vastaan, jota maailmassamme
niin paljon tapahtuu.” Kirjoituksissaan Voipio puhui totuuden ja hyvyyden
puolesta tehdystä työstä lähimmäisen ja koko kansan hyväksi. Ihanteena hän
esitti epäitsekkään toiminnan puhtain keinoin.[7] Vapaa-ajattelijain
liiton vuonna 1993 perustettu Väinö Voipio -palkinto on nimetty hänen
mukaansa.[8]

Erityisen mielenkiintoiselta ja yllättvältä  tuntuu se, että muistaakseni
Marko Tikan kansalaissodan kenttätyomioistumia käsitelleesstä kirjasta käy
ilmi, että Väinö Voipio toimi nuorena miehenä Viipurin kenttäoikeuden
tuomarina. Hänen kunniakseen on mainittava se, että taulukoita tutkittuani
olin katsovinani, että hän antoi vain yhden kuolemantuomion. Tosin sekin
on suurelle humanistille liikaa, ja olisi joskus selvitettävä tapauksen
taustat ja mihin pykälään tuomio perustui. Sitä pykälää nimittäin etsitään
vielä 91 vuotta myöhemminkin, koska kuolemtuomion yksiselitteisesti
mahdollistavaa pykälää ei välttämättä laissa silloin ollut.

Voipio ei ollut ainoa kirjailija, joka toimi kenttäoikeksissa. Ainakin
savolaisen sanarieskan taitaja Kalle Väänänen ja kansallisrunoilja V. A.
Koskenniemi kunnostautuivat samassa asiassa. Sen sijaan Ilmasi Kianto,
jonka elämänkerta on nyt pöydälläni, ei ollut tuomarintehtävissä, vaan
ihan pelkästään kirjailijan roolissa ja asian harrastuksesta hän vaati
myös punikkiakkojen tappamista naarassusien tapaan.

Voipion linja oli Viipurin silloisissa oloissa humaania toimintaa.
Kaupungissa suoritettiin kansanmurha eikä asialla tuomioistuimia vaivattu,
vaan ne tehtiin ilman mitään turhia byrokraattisia muotoseikkoja elikkä
tekijät syyllistyivät yksiselitteisesti murhiin. Äskettäin ilmestyneestä
Karjalan historaa käsittelevässä kirjassa kerrotaan, että jääkäreiden
ennen kaikkea venäläisiin siviileihin kohdistuneen joukkotuhonnan
tarkoituksena oli romuttaa ryssän upseeri Mannerheimin arvovalta sekä
sytyttää sota Venjää vastaan.

Jäkimäisessä pyrinnössä onnistuttiinkin, mutta se kyllä vei 21 vuotta.

Kommentit (0)

Väinö Vopio-palkinto Päivi Räsäselle        19.10.2010, 20:07

Räsäs-keskustelun mainingit lyövät korkeina. Iltalehdessä agnostikko ja
tähtitieteen professori Esko Valtaoja esittää seuraavaa
uskonnonvapauteensa vedoten, jonka epäilen olevan satiiri-huumoria, jota
ei meillä välttämättä ymmärretä:

”Saman vapauden nimissä minäkin sanon sitten omani. Puheenjohtaja Räsänen
pitäisi saada eheyttämishoitoon, jonka jälkeen hänet pitäisi panna elämään
avioliitossa toisen naisen kanssa, täräyttää Valtaoja. Hän pohtii myös,
voivatko Räsäsen lapset kasvaa tasapainoisiksi nykyisessä perheessään. ”

Valtaoja on monipuolisesti tunnustettu keskustelija uskonasioissa. Ensiksi
hän sai uskontoa pilkkaavasta kirjastaan Kotona maailmankaikkeudessa
Tiede-Finlandian Isä Ambrosiuksen kädestä. Sitten hän sai kirjastaan
Nurkkaan ajettu Jumala sekä Vuoden kristillinen kirja-palkinnon että myös
ateistien Väinö Voipio-palkinnon. Väinö Voipio-palkinto luovutetaan
vuosittain tieteellisen ja uskonnottoman maailmankuvan edistämisestä.

Esitänkin, että tämän vuoden Väinö Voipio-palkinto myönnetään
kansanedustaja Päivi Räsäselle hänen näyttävästä työstän tieteellisen ja
uskonnottoman maailmankuvan edistämisestä. Mikään vapaa-ajattelijoiden
kampanja ei ole saanut viikossa 25000 ihmistä eroamaan kirkosta.

Kommentit (0)

Tikka-Jussi        18.10.2010, 18:53

Katsoinpa tuossa Yle Areenalta suuren homokeskustelun, joka jostain
minulle käsittämättömstä syystä kuohuttaa suomalaista yhteiskuntaa siinä
määrin, että lomautukset uhkaavat seurakuntien työntekijöitä, koska
verotulot vähenevät dramaattisesti. Kansanedustajien Päivi Räsäsen ja
Pentti Oinosen sanailua seuratessani tuli mieleeni Tikka-Jussi, joka
vaikutti lapsuudessani Kärkkäälän vahvasti körttiläistaustaisessa
hengellisessä elämässä.

Tikka-Jussi oli vanhemman puoleinen itseoppinut sananselittäjä, joka
kierteli esittelemässä tulkintojaan Raamatusta seuroissa, joita siihen
aikaan järjestettiin. Naisen asemaankin Jussi oli perehtynyt ja hänen
teologinen näkemyksensä naissukupuolen roolista maailmassa kuulemma oli,
että nainen on luotu miehen aluseksi.

Muuten aivan oikeassahan Päivi Räsänen on; kyllä se Korinttolaiskirje
yksiselitteisesti kieltää miesten homostelun. Vähän vajavaiseksi hänen
tulkintansa kuitenkin jää, sillä jos Raamattua oikein tarkkaan tutkii sen
alkuperäisessä ja värentämättömssä muodossaan, niin ainakin jos
homostellessa syyllistytään myös avionrikkomiseen, niin kivittämällä
tapahtuva kuolemanrangaistus on seuraamuksena selviö.

Eli vaarallinen vapaamielisyys on hiipimässä kansankirkkoomme
kansanedustaja Räsäsen myötä. Eikä sitäkään kieltoa enää kunnioiteta,
jonka mukaan naisella ei ole puheoikeutta seurakunnassa, vaan hänen on
oltava ihan hissukseen. Siitäkin on tiukka määräys siinä samassa
Korinttolaiskirjeessä.

Kommentit (0)

Seksiä ja väkivaltaa        17.10.2010, 19:11

Kannattaa lukea Itä-Hämeen asioita seuratessaan sikäläisiä
nettisanomalehtiä. Niistä löytyy tapauksia, jollaisia ei missään muualla
voi tapahtua. Minulla on ollut vahva muistikuva, että Jalmari Finnen
hölmöläistarinat jotenkin ihan oikeasti liittyvät Itä-Hämeeseen ja taas
tämä muistikuva vahvistuu.

Muuten jokin aika sitten omilla silmillä luin Itä-Hämeestä, että
sysmäläiset ilmailunharrastajat olivat puusta veistelleet sikäläisen
mielisairaalan vintillä ihan hyvän lentokoneen, mutta sitten huomattiin,
ettei lentolaitetta saatu muuten ulos, kuin purkamalla vintti.

Itähämäläiset ovat monipuolisesti toimeliasta ja aikaansaapaa väkeä. Nyt
on Hartolassa ollut tarkoitus tuottaa seksielokuva, mutta siitä tulikin
lopulta väkivaltafilmi, kuten tästä Heinolan seudun uutisesta voi lukea
http://www.ess.fi/?article=299643  . Yleensä Itä-Häme-lehden tyypillinen
otsikko oli ennen, että miestä puukotettiin ryyppyporukassa, mutta tällä
kertaa otsikko voisi poikkeuksellisesti olla, että miestä puukotettiin
elokuvatuottajaporukassa.

Luulenpa arvaavani tapauksen taustat. Nimittäin sähköttömässä mökissä
yritettiin harrastaa seksiä aggregaatin avulla, mutta siinä touhussa kyllä
rauhallisempikin mies lopulta hermostuu. Ainakin, jos ensirakastaja joutui
ennen kohtausta repimään kaksitahtikonetta käyntiin; ne ovat viheliäisiä
värkkejä. Tuossakin on varmaan ollut piikki tulupassa ja tulppa pässyt
kastumaan ja sen jälkeen on helposti tunnelma pilalla ja pahamieli ja
lisäksi akat alkavat säksättämään.

Elokuvatuottajien olisi kannattanut muistaa, että päreen valossakin kuvaus
olisi onnistunut paremmin ja nestekaasulaitteet ovat vallan mainioita
mökkiolosuhteissa. Muistelenpa muuten, että Pörsänmäen rocktähti Toivo
Ryynänenkin soitteli uransa alussa nestekaasukitaraa, kun ei ollut kylällä
vielä sähköjä.

Kommentit (0)

Loppuun taputeltu        16.10.2010, 18:09

Tämä kausi on sitten Kupsin kotipelien osalta loppuun taputeltu, kuten
urheilukielellä sanotaan, ja oivaan syysvireeseen päässyt, kuten
urheilukielellä sanotaan, Ilja Venäläinen viimeisteli molemmat maalit,
jälkimäisen suoraan ilmasta, joka on syksyn kulttuuriteko, katsokaapa
vaikka itse tästä linkistä http://www.iltalehti.fi/nettitv/?28296012  , ja
tämän sankariteon myötä Kupsin selviäminen pelkästään Eurokentille on jo
selviö, mutta lisäksi teko varmisti myös vähintäänkin pronssimitalin
Veikkausliigassa, joka asia saa pannut kuumiksi monessa savolaiskodissa
mitalikahvien merkeissä.

Tämä jalkapallokausi oli sittenkin hyvä kausi, vaikka kevään ensimmäisen
pelin, sen Hjk:lle kärsityn 5 – 0 tappion jälkeen, jonka kaikki
jalkapallon ystävät varmasti vielä muistavat, pelkäsin ihan turhaan, sillä
joukkueemme on sittemmin taistellut kuin leijona ja kääntänyt lähes
poikkeuksetta kaikki tasaväkiset ottelut edukseen, toisin kuin aiemmilla
pelikausilla on ollut tapana tehdä, jonka voi katsoa johtuneen joukkueen
lisääntyneestä itsevarmuudesta sekä maalihakuisesta tahtotilasta.

Siis Kupsin afrikkalaistaustainen joukkue voitti Pietarsaaren Jaron
itäeurooppalaistaustaisen joukkueen ansaistusti 2 – 1 äsken jäisellä
Keskuskentällä. Yleensä syksyn viimeisessä pelissä on ollut kylmää,
tuulista, märkää ja pimeää, mutta tällä kertaa ongelmana oli talvisen
matalasti suoraan silmiin paistanut aurinko, että sekin epäkohta vielä
Keskuskentän kalsealla peliareenalla. Muuten olen sitä mieltä, että
keinonurmi olisi asennettava tällä hetkellä käyttämättömänä olevalla
Väinölänniemen stdionille, jotta kentälle juokseva Europelivastustaja, eli
Liverpool, kuten uskon, saa tutustua yhteen maailman kauneimmista
urheilupyhätöistä.

Kommentit (0)

Suuria aikoja        15.10.2010, 20:17

Elämme kuopiolaisen palloilun suuria aikoja. Kalpa palasi ensiksikin
pitkästä aikaa voittokantaan ja uskon, että joukkue on maaliskuussa
kymmenen parhaan joukossa ja pääsee vahvana ennakkosuosikkina
tavoittelemaan mestaruutta sitten, kun tosipelit alkavat. Muuten Kalpa –
Tappara näkyy tunnin kuluttua maksuttomalla urheilukanavalla.

Ja toiseksi huomenna klo 14 on yksi kuopiolaisen jalkapalloilun
tärkeimmistä peleistä. Silloin Kups saattaa varmistaa paikkansa
Eurokentille ja suuri haaveeni on toteutumassa. Paljon mahdollista, että
maailskuussa samaan aikaan, kun Kalpa pelaa mestaruudesta, Liverpoolin
joukkue juoksee ties mikä paikka kylmästä sinisenä tummentuvalle
Keskuskentän hyhmäiselle areenalle. Tosin Liverpoolilla menee sen verran
huonosti, että voi olla, ettei se selviä Eurokentille Kupsin tavoin.

Muuten joskus 70-luvulla kävi niin, että Kups olisi päässyt Europeleihin,
mutta joukkue kieltäytyi jostain käsittämättömästä syystä. Kupsissa on
muutenkin vahva kieltäytymisperinne. Markku Hyvärinen kuulemma kieltäytyi,
kun häntä puhelimella pyydettiin pelaamaan Pelen kanssa New York
Cosmokseen. Oli kuulemma sanonut soittajalle, että ”en minä nyt jouva,
minä oun mänössä Kuopioon.” Ja kun maalivahti Pertti Hännistä pyydettiin
ranskalaisen suurseura Saint-Etiennen riveihin, vastasi mies ”ei teillä oo
niin paljon rahhoo”.

Kommentit (

Potunnostoloma        14.10.2010, 16:59

Lumisade yllätti jälleen Keski-Suomen autoilijat. Harmittaa, etten
vieläkään ole hakenut patenttia keksinnölleni, jonka uskon edistävän
liikenneturvallisuutta liukkailla keleillä. Elikkä autojen renkaiden
päälle voisi virittää karkeasta keinokuidusta vähän sukkahousukankaan
tapaisesta tekstiilistä valmistetut liukuesteet. jotka lisäisivät
kesärenkaiden pitoa. Tänään sellaisilla olisi ollut kysyntää Ysitien
huoltoasemilla. Itse asiassa Niksi-Pirkalle voisi esittää, että
hätätilanteessa sukkahousutkin ajaisivat saman asian.

Ennustan, että on tulossa tos kova talavi, kuten Savossa ennen sanottiin.
Nimittäin luulen, että ilmastonmuutos on edennyt niin pitkälle, että
maamme ilmavirtaukset ovat pysyvsti muuttuneet idästä tuleviksi. Olemme
siis siirtymässä mannerilmastoon. Kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä.
Vanhan kansan sääprofeettojen siinä uskomuksessa, että kylmää talvea suraa
kuuma kesä, saattaa olla tieteellinenkin pohja.

Nuoruudessani talvi tuli yleensä koulujen syyslomien aikaan eli lokakuun
puolivälissä. Monta kertaa silloin pääsi jo luistelemaan järvenjäälle. Sen
sijaan lapsuudessani  syyslomalla ei vielä tullut talvea, koska ainakin
Kärkkäälän kansakoulussa lyhyen syysloman ihan virallisenakin nimenä oli
osuvasti ja käyttötarkoitusta ilmentävästi potunnostoloma. Se ajoittui jo
syyskuun puolelle.

Kommentit (0)

Riskejä        13.10.2010, 19:11

Kännykkäprofessori kertoi eilen, että monissa maissa kännykänkäyttö on
terveyssyiden vuoksi Suomea tiukemmin kontrolloitua. Varsinkin Venäjä on
kunnostautunut tässä asiassa.

Professori arveli syynä olevan sen, että siellä tiedetään millaisia
terveysongelmia USA:n Moskovan suurlähetystössä on koettu jatkuvan
sähkömagneettisen säteilyn vuoksi.

Professorin kertoma saattaa tietenkin olla hevosenleikkiä, mutta tulipa
mieleeni, että tutkijat voisivat selvittää, millaisia terveysvaikutuksia
rajanpinnassa elville ihmisille on aiheuttanut vuosikymmeniä jatkunut
tutkasäteille altistuminen. Näkyykö asia syöpätilastoissa ja onko
mäenpäällä asuvilla muita enemmän ongelmia? Siinäpä tutkimusaihe jollekin
tulevalle tohtorille.

Mäkien huippujahan tutkan sädekeilat suoraan pyyhkivät. Ennen taisivat
uukuniemeläisetkin toimia asiassa koekaniineina. Tosin rajan takaa taisi
hävitä yksi näkyvissä ollut tutka-antenni männä vuonna.

Parikymmentä vuotta sitten Erik Wahkström julkoi kirjan nimeltä
Ympäristöriskit. Kirjassa kerrottiin selvästi numeroilla, että miten
paljon mikäkin terveysriski lyhentää elinikää.

Tupakanpoltto lyhensi muistaakseni ihmiselämää kuusi vuotta, kova
viinanjuonti pikkuisen vähemmän. Läskillä ja suolallakin oli jonkin verran
merkitystä, mutta kaikki muut pahana pidetyt asiat sitten olivatkin
pelkkää akateemista taustakohinaa, joiden merkitys oli käytännössä
mitätön. Muistelen, ettei edes korkeajännitejohtojen juurella asumisen
vaarallisuudesta ollut näyttöä.

Kommentit (0)

Syöpää ja sähkömagnetismia        12.10.2010, 19:40

Kirjastolla oli yleisötilaisuus kännykän terveyshaitoista. Olin paikalla
nuorison ja miessukupuolen edustajana. Yleisön joukossa mieleni valtasi se
erikoislaatuinen tunne, että olen poikkeuksellisesti yksi
tervejärkisimmistä koko porukasta.

Kännykkäprofessori kertoi, että 1600 tuntia kännykänkäyttöä
kaksinkertaistaa aivokasvainriskin. Vastaväittäjä ilmavoimien
insinöörimajuri päästeli raskaita huokauksia ja pudisteli päätään.

Olin ajatellut kysyä, että pitäisikö polkupyörändynamot kieltää. Nehän
synnyttävät poikkeuksellisen voimakkaita sähkömagneettikentttiä
huolestuttavan lähellä sukusoluja. En kysynyt, koska en halua loukata
uskovaisia ihmisiä.

Sen sijaan kysyin, että onko perää siinä ubaanilegendassa, jonka mukaan
vanhat MIG-lentäjät siirtyvät huomattavan usein taivaallisiin ilmavoimiin
syövän uhreina. Tällaisen väitteen olen jostakin kuullut.

Ja tosiaankin kuulemma melkoinen osa niistä lentäjistä, jotka olivat
60-luvulla Kirgiisiassa koulutettavana, ovat saaneet syövän. Mutta
aiheuttajaksi ei epäillä sähkömagneettisia ilmiöitä, vaan koulutusalueen
lähellä tehtyjä ydinkokeita.

Kommentit (0)

Tourusen kaurapelto maamme urheiluhistoriassa        11.10.2010, 19:44

Olen aina pitänyt Jorma Kinnusta harvinaisen hyvänä jutunkertojana. Nyt on
myös paljastunut, että hän on harvinaisen rehellinen mies.

Nimittäin Kinnusen tarina siitä, että hän jo vuonna -63 heitti
maailmanennätyksen, saa virallisen vahvistuksen Suomen urheiluelämän tämän
hetken tunnetuimman edustajan, eli kirurgi Sakari Oravan, muistelmissa. Ja
kukapa ei Oravaa uskoisi, usovaista miestä.

Oman kotikylänsä kentän vihkiäiskilpailuissa Kinnunen heitti keihäänsä
takalaittomaksi eli se lensi kentän päädyn yli,  jatkoi alamäkeen ja
pysähtyi Tourusen kaurapeltoon. Pituudeksi arvioitiin 87 metriä. Silloinen
virallinen maailmanennätys oli 86,74.

Mainittakoon, että verryttelyheitossa Kinnusen keihäs oli katkennut ja se
korjattiin puutulpalla heittokuntoiseksi. Soini Nikkisen
maailmanennätysheitto vuodelta -56 heitettiin myös kertaalleen
katkenneella ja korjatulla välineellä. Saattaa olla, että liitokset
jotenkin parantavat keihään liito-ominaisuuksia.

Kirurgi Sakari Oravan muistelmista paljastuu vähän yllättäen, että hän on
entinen työläisnyrkkeilijä ja sarjansa nuorten Suomen mestari. Seura oli
sama Kokkolan Jymy kuin Olli Mäellä; miehellä, joka menetti politiikan
vuoksi olympiakullan.

Kommentit (0)

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen        10.10.2010, 18:46

Kekkonen ei ollut aina kalju, vaikka se kummalliselta tiedolta nyt
tuntuukin. Muistelmissaan hän paljastaa, että ”minulla oli yläluokille
saakka runsas ja pehmeä tukka. Sitten se rupesi yhtäkkiä ohenemaan. Joku
neuvoi, että ajelisin pääni puhtaaksi partaveitsellä: se edistäisi tukan
kasvua. Minä hullu noudatin neuvoa ja annoin parturi Hedmanin kyniä pääni.
En tiedä edistikö tämä manööveri kaljuuntumistani, mutta huomiota se
ainakin Kajaanissa herätti.”

Nykyään paljaskuuppaisuudestahan on tullut nuorten miesten keskuudessa
suorastaan muotioikku. Se ei enää herätä minkäänlaista huomiota.  Huomiota
ei oikein herätä nykyän mikään mukaan ulkoinen. Entisellä työpaikalla oli
ATK-nörtti liikkui kauttaaltaan erilaisilla tarvekaluilla lävisteltynä ja
ainut asia, joka herätti huomiota, oli erilaisten tarvekalujen helinä.

Ja Kuopion torilla käveli vastaani  kesähelteellä karvainen miehenroikale
yläruumis paljaan ja alaruumis viehkeään kesäkläninkiin sonnustautuneena
eikä kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Väitänpä, että vielä minun
nuoruudessani 30 vuotta sitten miehen poninhäntä  tai korvakoru olisi
savolaisessa pienviljelijä-metsuriyhteisössä vaarantanut kantajansa
ruumiillisen koskemattomuuden, niin tuomittavaa kuin se onkin.

Kommentit (2)

29.10.2010

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen        09.10.2010, 21:32

Rasakka mies oli Kekkonen; sen todistavat Tilastopajan tiedotkin:

Urho Kekkonen, Kajaanin Kipinä, 3.9.00-31.8.1986, 181 cm, 63 kg
100m 11,0 s
korkeus 185 cm
pituus 6,64 cm
kolmiloikka 14.06 m
Ei tuloksia kaudella 2010

Kaikista kovin kansainvälisen tason tulos, eli vauhdittoman kolmiloikan
9,72 m, vielä puuttuukin Tilastopajan tiedoista.

Pysähtyneisyyden aikana puhuttiin, että tuo vauhdittoman kolmiloikan tulos
olisi ollut peräti 50 vuotta maailmanennätys.  Valtion päämiehistä
ainoastaan uimari Mao ja golfari Kil Il Jung pystyivät haastamaan Kekkosen
kilpaurheilijoina. Mao ui muistaakseni 10 kilometriä puoleen tuntiin ja
Korean suuri johtaja osui golfissa  joka lyönnillä reikään ihan
harjoittelematta.

Jotta totuus ei unohtuisi, pitää mainita, että 70-luvulla  keihäänheittäjä
Hannu Siitonen paransi ”maailmanennätystä” lähes metrillä. Ja jos joku
oikea kolmiloikkaaja olisi kokeillut lajia, olisi ME kolmisen metriä
enemmän.

Kekkosten suvussa kolmiloikka-asiassa pojasta polvi parani, sillä Matti
Kekkonen voitti Suomen mestaruuskisoissa pronssia vuonna 1953 tuloksella
14,45 m. Enää se tulos ei riittäisi mitaleille, vaan viime kesänä Matti
olisi jäänyt Kalevan kisoissa kahdeksanneksi.

Kommentit (0)

Kekkonen. Kekkonen, Kekkonen        09.10.2010, 08:37

Mikko Uolan äskettäin ilmestyneestä kirjasta ilmenee, että se
ulkopoliittinen linja, jota myöhemmin alettiin kutsua Paasikiven-Kekkosen
linjaksi syntyi Rovaniemellä vuonna 1942 marraskuun 19. päivän vastaisena
yönä maaherra Kaarlo Hillilän virka-asunnossa, jonne Urho Kekkonen ja
Kustaa Vilkuna olivat saapuneet juopottelemaan maaherran johdolla.

Siihen asti miehet olivat olleet jyrkästi sitä mieltä, että
Neuvostoliitto ja yleensäkin ryssät olisi hävitettävä. Kaikille tämäkään
ei olisi vielä riittänyt, vaan lisäksi koko Pietarin metropoli olisi
pitänyt hukuttaa Nevan vesistön uudelleenjärjestelyjen avulla. Kolmisen
vuotta myöhemmin muualla Euroopassa tämänlaiset poliitikot päätyivät
helposti hirsipuuhun, mutta Suomessa näin ei tapahtunut.

Marraskuun 19. päivän vastaisena yönä kaverukset tulivat siihen tulokseen,
että sota hävitään ja vetivät siitä sen johtopäätöksen, että Suomen
ulkopoliittista linjaa on perusteellisesti muutettava. Niinpä he vakavasti
suunnittelivat pakolaishallituksen muodostamista ulkomaille, mieluiten
Englantiin. Monissa maissa maanpakolaishallituksen perustamisen
suunnittelu vihollismaahan sota-aikana on asia, josta helposti seuraa
rapsut ja  vähintäänkin nappi ohtaan. Tuskinpa humalatilaakaan pidetään
lieventävänä asianhaarana.

Muuten tuo Pietarin hukuttaminen on taas sikäli ajankohtainen asia, että
kaupungin edustalle on nyt rakennettu melkein valmiiksi pato, jonka avulla
hanke saattaisi teknisessä mielessä onnistuakin.  Padon
loppuunrakentaminen keskeytyi Neuvostoliiton romahdukseen, mutta montaa
metriä työ ei jäänyt vajaaksi. Pitäisikin selvittää, onko Pietarin pato
ihmiskunnan suurin ja turhin rakennusprojekti. Luulen, että kyllä se on
ainakin  Kiinan muuria mittavampi hanke.

Kommentit (0)

Kekkonen, Kekkonen        07.10.2010, 19:18

Kekkosten suku on hävinnyt tyystin Kärkkäälästä eilen mainittuja
paikannimiä lukuunottamatta. Kekkosten sukukirjan mukaan Kärkkäälän
Kekkoset muuttivat 1800-luvulla Heinolaan. Siellä asuessani kuulustelin
eräitä tapaamiani Heinolan Kekkosia asian johdosta, mutta kukaan ei
suostunut tunnustamaan olevansa Kärkkäälästä lähteneitä; minullahan  ei
ollut oikeutta kiduttaa. Poliittisessa mielessä Heinola ei ollut
Kekkos-myönteistä aluetta.

Kärkkäälän kansanperinne sentään muistaa yhden Kekkosoen eli
Hivelo-Kekkosen. Lisänimestä päätellen voisi olettaa, että Hivelolta
puuttui sellainen ripeys ja tarmo, josta sukulais-Urho tuli tunnetuksi.
Hivelo hankki vaatimattoman elantonsa kaupittelemalla kaikenlaista, jota
kyläläiset sitten lähinnä säälistä ostivat.

Parhaiten Hivelo muistetaan pullakauppiaana. Kerran hän oli
kauppareissullaan ja ns. pakottava luonnollinen tarve pakotti hänet
tienvieruspensaaseen. Korinsa kauppias jätti toimituksen ajaksi tielle.
Kirkonkylän assistentti, joka oli tietenkin vähän hienompia ihmisiä,
sattui tapahtumapaikalle ja alkoi äimistelemään  tiellä lojuvaa
vehnäsvasua.

Silloin Hivelo kurkisti puskasta ja kohteliaaseen tapaansa ähisti, että
”anteeksi tämä epämukava asento, mutta ostaako neiti pullaa, aivan
tuoretta ja lämmintä vielä…..”

Kommentit (3)

Kekkonen        06.10.2010, 19:06

Urho Kekkonen on taas ajankohtainen. Arkistoja aukeaa ja syksyn aikana on
julkaistu uusia paljastuksia tästä historiamme ristiriitaisesta
suurmiehestä. Ja paskiainenhan Kekkonen taisi olla, mutta kuitenkin
tavallaan melkein oman kylän paskiainen, sillä Kekkosen  suvun vaiheet
liippaavat läheltä Suonenjoen Kärkkäälää.

Tosin ensimmäiset tunnistetut Kekkososet on tavattu Halolanmäen puolelta
Mustolanmäeltä, jossa olisi varmaankin vielä tilaa pronssilaatalle. Kunhan
vielä hieman etenen tutkimuksissani, niin epäilen, että nykyisen
presidentin esi-isät ovat Halolanmäen Halosia ja taas olisi pronssilaatan
tarvetta. Presidentti Kekkosen suvun joku edustaja muutti myös suvun
historiikin mukaan Mustolanmäeltä Kärkkäälään, mutta tarkkaa asuinpaikkaa
ei tiedetä.

Mutta luulenpa, että Kekkosen suku asusti Pasko-Petäisen rannalla.
Epäilyni ei perustu siihen, että nimitin Kekkosta paskiaiseksi, vaan
siihen, että Paskon ja Särkisen kylän välissä on paikat nimeltään
Kekkosenkallio ja Kekkosenkorpi. Asian voi tarkastaa tästä
retkeilykartasta, jonka saa kätevästi suurennettua hyvinkin isoksi.
http://www.retkikartta.fi/retkikartta.php .

Kommentit (0)

Lapin lisä        05.10.2010, 20:52

Lapista kiirii maailmalle uutinen, jonka mukaan Tenosta on ongittu melkein
40-kiloinen lohi, joka on lähes maailmanennätys omassa sarjassaan. Kuvakin
on otuksesta julkaistu. Asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei kala ole
puoltakaan väitetystä, ja onpa esitetty väite siitä, että se on pyydetty
rauhoitusaikaan.

Tiedon ennätyskalasta uutisoi ensimmäisenä lappilainen toimittaja Sven
Pahajoki. Hän on minulle tuttu mies sikäli, että luin mielenkiinnolla pari
vuotta sitten ilmestyneen Pahajoen kirjan naparetkeilijä Dominick
Arduinista. Tämä piskuinen heinolalais-ranskalainen nainenhan katosi
muutama vuosi sitten Jäämerellä eikä hänen lopullisesta kohtalostaan ole
täyttä varmuutta.

Tosin toimittaja Pahajoella on teoria siitä, minne Arduin katosi. Hänen
mukaansa naparetkeilijä kyllästyi länsimaiseen elämänmenoon ja hakeutui
jonkun siperialaisen alkuperäisheimon keskuuteen. Mikäli Pahajoen uutinen
jättilohesta paljastuu todeksi, alan uskoa myös hänen kertomukseensa
Arduinin katoamisesta.

Muuten todistajien mukaan viimeinen havainto naparetkeilijästä on, että
hän lähti meloskelemaan hirmupakkasessa hirmumyrskyllä täyteen pakatulla
lastenkanootilla, jonka perässä hinattiin täpötäyttä ahkiota, kohti 50
kilometrin päässä häämöttävää jäätikön reunaa. Monien mielestä teko
täyttää itsemurhan tunnusmerkistön.

Kommentit (0)

Mestaruuksia        04.10.2010, 19:00

Viikonlopun elokuvasankareilla Prinsessalla ja Veskulla on yhdistävä
tekijä. Molemmat ovat olleet Lapinlahden mielisairaalan merkkihenkilöitä.
Prinsessalla taitaa olla siellä peräti jopa oma muistomerkki. Vesku on
voittanut ainoastaan laitoksen pöytätennismestaruuden.

Toinen samankaltainen pöytätennismestaruus on koomikko Jukka Virtaselle,
joka voitti sen Kupittaan mielisairaalassa. Tiukassa loppuottelussa
kukistui eräs hormoneilla päänsä sotkenut pikajuoksijahuippu.

Virtanen kertoo muistelmissaan, että laitokseen päätyminen oli melkoinen
tragikomedia, kuten hauskalle miehelle sopiikin. Virtanen oli kutsuttu
esiintymään johonkin turkulaiseen raittiusjuhlaaan ja sillä reissulla jäi
miehelle ns. ryyppi päälle. Kukapa raittiusjuhlia selvinpäin kestää.

Yleispalloilullinen lahjakkuus Jukka Virtanen on melkein myös merkttävä
jalkapallomestari. Juuso Walldenin hallintokaudella Yhtyneiden
paperitehtaiden jalkapallomestaruus oli kova juttu. Sellaiseen osallistui
myös nuoruudessaan Virtanen Jämsänkosken tehtaan joukkueessa
Valkeakoskella.

Pahaksi onnekseen hän sattui  ensimmisen pelipäivän iltana sammumaan
patruuna Juuso Walldenin ikkunan alle. Siihen aikaan patruunat vielä
kantoivat kokonaisvaltaisen vastuun työläisistään, ja Juuso päätti
selvittää, kuka oli turnauksen hengen pilannut nuorukainen.

Jämsänkoskelaiset  valehtelivat, että tämä epäurheilijamainen palloilija
oli joku Kaipolan tehtaan jätkä. Juuso uskoi ja kaipolalaiset lähetettiin
kotimatkalle kesken turneen. Sen tapauksen jälkeen taiteilija Virtasesta
ei ole paikkakunnalla pidetty.

Kommentit (0)
Vesku        04.10.2010, 17:07

Sali oli tupaten täynnä väkeä katsomassa Kaurismäen dokumenttia Veskusta.
Siinä esitettiin muistikuvia ja katkelmia suuren lahjakkuuden elämästä.
Paljon hauskoja juttuja, mutta se hauskin jäi kertomatta. Sen jonka
Vesa-Matti Loiri on jossain toisessa yhteydessä kertonut.

Elikkä nuoruudessaan Loiri oli käymässä Lappeenrannan kaupungissa, josta
muistelen hänen sukunsa lähteneen. Nakkikioskin jonossa tietenkin tuli
tietenkin paikallinen suuruus, joka repi taiteilijalta ilman mitään syytä
paidan riekaleiksi. Päällekarkauksen uhri säilytti kuitenkin vielä täss
vaiheessa mielenmalttinsa.

Vasta taksissa häntä alkoi revitty paita harmittamaan ja kuinka ollakaan,
hän huomasi ilmetyn paidanrepijän astelevan kaikessa rauhassa kadulla.
Loiri pyysi taksia pysäyttämään ja ryntäsi huligaanin kimppuun ja
siekailemaatta repi tältä paidan. Ja sitten hän huomasi, että kyseessä
olikin ihan väärä mies.

Kommentit (0)

Prinsessa        02.10.2010, 19:35

Vaikka olin hyvissä ajoin paikalla, sain ostettua viimeisen lipun
Prinsessa-näytäntön. Yhteiskunnallinen Pohjantähti veti paikalla 15
katsojaa, mielenterveysaiheinen Prinsessa 150. Se kertoo jotakin
ajastamme. Politiikka ei kiinnosta, mutta yksilöntason ongelmat kyllä.

Ja onhan Prinsessan esikuva Anna Lappalainen Kuopion tyttöjä. Täällä on ja
varsinkin ennen oli paljon näitä Prinsessoja. Mielenterveysongelma on yhä
melkoinen ongelma täällä Savossa. Mutta ongelma on lientymässä.

Arvokas mielenterveyttä edistävä asia oli aikoinaan  polkupyörä. Se
synnytti terveellisiä geenivirtoja kyläkunnalta toiselle. Ennen
Suonenjoellakin jo ulkonäöstä arvasi miltä kylältä oltiin. Tie tuli
Kärkkälään vasta 50-luvun alussa ja Rieppoon muutama vuosi myöhemmin.

Ja myös karjalaisevakot ovat tuoneet uusia hyödyllisiä geenejä ennen niin
sisäsiittoiseen Savoon. Toivottavasti karjalaisten hyvää työt jatkavat
vireät somalinuorukaiset ja sirkeät venäläiset mansikanpoimijattaret.

Kommentit (0)

Pohjantähti        01.10.2010, 20:16

Eilen joudin vaikean valintatilanteen eteen. Piti päättää, että mennäkö
katsomaan Kalpa-Hifk-peli vai mennäkö katsomaan Täällä Pohjantähden alla
2. Menin liikkuviin, koska elokuva käsitteli Lapuan Liikkeen riehuntaa ja
Toista maailmansotaa ja otaksuin, että jääkiekkopelissä näkee enemmän
väkivaltaa.

Edellinen Timo Koivusalon Pohjantähti 1 oli ihan katsomisenarvoinen, mutta
tämän kakkososan olivat ainakin jotkut kriitikot leimanneet vähää vaille
Junttilan tuvan seinäkoristeeksi. Täytyy myöntää, että ei kokemus ollut
elämää suurempi. Jotenkin tulivat mieleen kansakoulussa kuunnellut
kouluradion historiallisetkuulokuvat.

Mutta ihan hyödyllisiä ne kuulokuvat olivat mukuloiden tiedon lisääjinä ja
koulut voisivat hyödyntää Koivusalon Pohjantähtiä historian opetuksen
elävöittäjinä. Ja sekin tunnustus on annettava, että näyttelijät lukivat
vuorosanansa selkeästi.

Täällä Pohjantähden alla 2 on pyörinyt Kuopiossa vasta muutaman päivän,
mutta paikalla oli vain 15 katsojaa. Voisi ennustaa, ettei elokuva tule
olemaan tuottajalleen mikään kultakaivos. Kotimainen elokuvatuotanto tulee
tarvitsemaan veronmaksajien apua ja se on oikein.

Lisäksi kotimainen elokuvatuotanto kaipaa myös edes vähän koordinointia.
Nytkin Kuopiossa pyörii yhtä aikaa kolme kotimaista uutuuselokuvaa. Älytön
juttu, mutta tulen katsomaan ne kaikki neljän päivän sisällä.

Kommentit (0)

Pilvenveikot        30.09.2010, 19:27

Tuossa Karjalan historiaa tutkiessani törmäsin taas tarinaan, jonka mukaan
suomalaiset aikoivat polttaa maailman kauneimpiin rakennuksiin lukeutuvan
Kizin kirkon, koska epäiltiin venäläisten käyttävän torneja
tähystystarkoitukseen. Petroskoin historian mukaan suomalainen
pommituslentäjä Laus-Dei Saxell sai tehtäväkseen suunnitelman
toteuttamisen.

Saxell kertoi kuitenkin talviselta taivaalta huomanneensa rakennuksen
ihmeellisen kauneuden sekä sen, ettei ihmisjälkiä näkynyt lähistöllä.
Niinpä hän syyllistyi vakavaan palvelusrikkomukseen ja kieltäytyi
suorittamasta määrättyä tehtävää, joka tietenkin on vakava juttu
sota-aikana. Venäläisetkin huomioivat myöhemmin tapauksen ja lentäjälle
myönnettiin sikäläinen kunniamerkki vuosituhannen lopulla.

Suomalaiset sotahistorijoitsijat  pitävät Saxellin tarinaa hölynpölynä.
Pilvenveikkojen lehti arveli lentäjän kertomuksen selitykseksi pitkälle
edennyttä dementiaa. Korostettakoon, etteivät Pilvenveikot
harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ole Suomen kannabisyhdistyksen vaan
sotilaslentäjien jäseniä.
http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html

Itselläni olisi nyt teoria, jolla voisi testata tarinan oikeellisuuden.
Saxellin mukaan varsinkin kirkon kuopolien hopean ja kullan väreissä
hohtavat paanut tekivät häneen suuren  vaikutuksen. Tosiaankin vanhat
haapapaanut ovat hopeisia ja uudet kultaisia.

Mutta oliko kirkossa tuohon aikaan paanukatto? Nimittäin opas kertoi viime
kesänä, että aiemmin kupolit olivat pellillä päällystettyjä ja että vasta
aivan viime vuosikymmeninä on pelti vaihdettu paanuihin. Miten mahtoi
asianlaita olla sota-aikana? Ja jos silloin oli paanuja, olivatko ne niin
uusia, että hohtivat kultaisina. Sen voisi selvittää sota-ajan
valokuvista.

Kommentit (0)

Matushka        29.09.2010, 20:14

Toissailtana kerroin, mikä on toiseksi kaunein laulu. Ja nyt sitten
paljastan kauneimman laulun. Sen voi kuunnella tästä
http://www.youtube.com/watch?v=CP34xxHKDTM . Matushka tarkoittanee äitiä
tai naista. Muuta en sitten sanoista ymmärräkään. Sillä varmuudella, jonka
täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän, että sävelmän taustalla on
jokin vanha ortodoksinen kirkkolaulu.

En ole mistään löytänyt sanoja suomennettuna eikä tietenkään kukaan
meikäläinen ole tätä vielä levyttänyt. Joten olisikohan minun
uhrauduttava? Tuli kuitenkin sen verran kuunneltua laivalla karaokea,
ettei oma laulanta enää liiemmälti kauhistuta kaiken sen jälkeen.

Tuossa youtuben videolla näkyy Matushka-levyn kansi, ja täytyy tunnustaa,
että vaikka venäläinen musiikkimaku viehättää, niin sikäläinen värien
käyttö kaihertaa silmää. Mielestäni naapurissa suositaan suomalaiseen
makuun kohtuuttoman äekeitä värejä, mitä sitten äekeä tarkoittaakaan. Jopa
hautausmaat ja jotkut kirkotkin tuovat värikylläisyydessään mieleen
karamellit tai joulukuuset.

Kommentit (2)

Päivän mietelause        28.09.2010, 18:55

Opiskelinpa tuossa Aunuksen historiaa; olenhan siellä itsekin käynyt.
Sota-aikana Aunuksessa toimi Pekka Tiilikaisen johdolla rintamaradio,
jonka henki oli ajoittain hyvinkin ja monien mielestä jopa liian
viihteellinen.

Sota-aikana Yleisradion ohjelmistoahan pyrittiin vakavoittaa, olivathan
ajatkin vakavat. Keskipäivällä radiossa alettiin lukea päivän mietelause,
joka perinne taitaa jatkua vieläkin.

Myös Tiilikaisen johtama Aunuksen radio sai määräyksen päivän mietelauseen
lukemisesta. Suuret herrat myös halusivat tarkastaa, että käskyä totellaan
ja kokoontuivat vastaanottimen ääreen kuuntelemaan. Ja kyllähän määräystä
noudatettiin. Keskipäivän hetken koittaessa Pekka lausui päivän
mietelauseen.

-Jaaha, pojat! Nyt seuraa päivän mietelause. Sotamies Kukkonen lausui
eilen Äänislinnan junassa näin: ”Aina se valtio vaan sitä viinan hintaa
nostaa”.

Kommentit (3)

Uralin pihlaja        27.09.2010, 20:13

Syysmasennukseen auttaa myös tämä maailman toiseksi kaunein laulu
http://www.youtube.com/watch?v=9So70QZOTz0 . Uskoakseni jonkun
siperialaisen kolhoosin naislaulajat esittävät syvällä kaiholla sävelmän,
joka meillä tunnetaan Uralin pihlajana. En taida sen vertaa venättää, että
osaisin sanoa, kertooko se myös alkukielellä samasta aiheesta. Äänitettä
kuunnellessa tuntuu siltä, että joukko Marja-Liisa Kirvesniemen kaltaisia
itäisiä itkijänaisia naisia on asialla.

Muuten Uralin pihlaja on Suomen suosituin yhteislaulu. Historiallisista
syistä se tuntuu aika erikoiselta. En usko, että esimerkiksi balttilaiset
veljeskansamme hoilaavat samaa sävelmää edes syvässä humalatilassa. Mutta
kaikissa suomalaisissa on sisällään pieni ryssä. Itse asiassa
kansainvälisten tutkimusten mukaan Venäjän naapureista suomalaiset
suhtutuvat maahan myönteisimmin.

Suomessa ei niinkään pelätä tai vihata venäläisiä, kuten Balttiassa tai
Puolassa, ehkä sana lievä halveksunta Venäläistä holtittomuutta kohtaan on
nykyään paras termi kuvaamaan asennettamme. Sen sijaan laulut, kesämökit,
saunat, ruisleipä ja kirkasviiina meitä yhdistävät. Saattaa jopa olla
niin, että venäläiset ovat geeniperimältään suomalais-ugrilaisia, jotka
vain joutuivat etelästä tulleiden sklaavilaisratsastajien alistamiksi.

Muuten ei saanut Ruotsi opetettua suomalaisille duurivoittoista
musiikkimakuaan, vaikka 600 vuoden ajan sitä yrittikin. Sen sijaan tsaarin
armeija sai meidät laulamaan vapaaehtoisesti mollilaulujaan 100 vuodessa.
Ilmeisesti Bellmanin Ukko Noa on ainut ruotsalaissävelmä, jonka me
hyväksymme. Ja kyllä Ukko Noa kertoo aika paljon sekä Bellmanin että
yleensäkin ruotsalaisten musiikillisesta tasosta.

Kommentit (0)

Punaiset lehdet        26.09.2010, 18:46

http://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o Virran Olahan se siinä
päästelee täysin palkein ja sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten
kera. Pistäydyin päivällä Kärkkäälässä laittamassa mökin talvikuntoon ja
se saa mieleni syksyisen apeaksi. Punaiset lehdet ovat oivallista terapiaa
syysapeuden vaivaan.

Tavallaan Punaiset lehdet liittyvät maamme urheiluhistoriaan. Olavi Virta
muistetaan tyylikkäänä herrasmiehenä, mutta tuon äänityksen hän lauloi
Suomi-verkkariin sonnustautuneena. Virta oli levytysaikaan Seutulan
työsiirtolassa harrastamassa kuntoilua kärähdettyaan ratista, koska
Olakaan ei ollut mikään vesipoika.

Seutulasta hän sai lyhyen vapautuksen silmälasien hankkimista varten ja
sen aikana oli muutama minuutti aikaa käväistä levystudiolla. Ja loppu
onkin sitten kulttuurihistoriaa. Sanotaan, että ainoastaan
keskinkertaisuudet harjoittelevat.

Asuttuani muinoin Itä-Hämeessä huomasin, ettei Virralle anneta siellä sitä
arvoa, joka hänelle kuuluu maamme ykkösvokalistina. Virta oli syntyisin
Sysmästä eikä siellä ihminen ole oikea ihminen, ellei hän omista maata
ainakin sata hehtaaria ja Virrat olivat vain mökkiläissukua. Taiteilijan
suosiota ei lisännyt sekään, että suvun miehet kuuluivat innokkaasti
punakaartiin. Lisäksi Virran isovaari oli romanihenkilö. Se muuten näkyy
Olavi Virran ulkonäössä ja kuuluu hänen äänessään.

Muuten luettelo maamme mustalaistaustaisista kulttuurihenkilöistä on pitkä
ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Tosin näyttelijä Tarmo Mannista ei ole
täyttä varmuutta. Hänen mummonsa muisteli, että Mannin vaari oli joko
mustalainen tai venäläinen.

Kommentit (0)

Hintatietoisuutta        25.09.2010, 19:16

Nyt ymmärrän, miksi keisari Aleksanteri III:n kruunakaisjuhlassa syötiin
kiiskeä. Kiisken syöminen ei ole ns. yksilehmäisen harrastus.
Pikkupurkissa on kalaa 120 grammaa ja siitä voi laskea, että kilo kiiskeä
maksaa 40 euroa eli 240 markkaa. Älkää hyvät pilkkimiehet jättäkö näitä
arvokaloja avantojen reunoille, kuten tähän asti olette menetelleet
erheellisesti.

Luulen, että kun keisari Aleksanteri III, silloisen maailman mahtavin
hallitsija kruunattiin,  jälkiruoaksi tarjottiin punaisia viinimarjoja.
Nimittäin huomasin kuopiolaisessa valintamyymälässä, että Hollannista asti
rahdattumuovikoteloon pakattu 125 gramman erä tuota arvomarjaa, tosin
nahistuneita, maksoi 2,50 euroa eli kilohinnaksi tulee 120 markkaa.

Täytynee huomenna mennä Kärkkäälän pelastamaan nämä pensaisiin mätänevät
miljoonat, muuten ne ovat kohta räksien persiessä. Täällä Kuopiossa
rastaat näyttävät joutuvan tyytymään jo käymisprosessin aloittaneisiin
pihlajanmarjoihin ja linnut vaikuttavan olevan kännissä kuin käet.

Muuten pihlajanmarjat ovat hopeasijalla maamme  marjojen
C-vitamiinipitoisuuskilpailussa. Voittaja on ruusunmarja. Vahva
ennakkosuosikki tyrni jää kolmanneksi. Näin torimyyjä minua valisti.

Kommentit (0)

Makuelämys        24.09.2010, 19:55

Kun silloisen maailman mahtavin hallitsija Aleksanteri III kruunattiin
keisariksi vuonna 1881 tarjoiltiin juhlasuuruksella arvovieraille kiiskeä
pääruokana. Venäläiset ovat osanneet arvostaa tätä vaatimatonta eväkästä
ja niinpä suomalaiset kauppasivat sitä Venäjän vallan aikaan Pietarin
aatelisille, koska meillä eivät kissatkaan sitä suostuneet syömään.

Pari viikkoa sitten Kuopion jo perinteiseksi muodostuneessa
kalaryssäys-tapahtumassa kaupiteltiin kaikenlaisia kalaherkkuja, myös
kuusamolaisia savustettuja kiiskejä. Kiiski oli huomattavasti lohea
kalliimpaa eikä suotta, koska purkitettu savukiiski on parasta testaamaani
kalaruokaa. Suosittelen lämpimästi.

Muistelen, että hamassa lapsuudessani kiiski oli yleisin pilkkikala sekä
Petäisessä että Moskulassa. Nyt sitä ei saa enää mistään.  Mielestäni
kalastuskuntien pitäisi ryhtyä voimaperäisiin kiiski-istutuksiin ja turhaa
roskakalaa kuten kuhaa, siikaa ja kirjolohta pitäisi kantaa komposteihin
ja käyttää maanparannusaineena.

Kommentit (0)

8000 vuotta        23.09.2010, 19:17

Tutkimusten mukaan tornitaloissa ei ole yhteisöllisyyttä, koska asukkaita
on paljon ja ulko-ovia vain yksi. Sellaisissa oloissa naapureiden naamat
eivät tule tutuiksi. Entisessä kodissani Rasinkatu 10:ssä sen sijaan
näytti olevan yhteisöllisyyttä, sillä alakerrassa joku
hyväntekeväisyysyhteisö jakoi ruokaa sitä tarvitseville ja tarvitsijoita
oli paljon. Jonossa vaikutti olevan hyvä henki eikä jonossa seisomista
näytetty pidettävän häpeällisenä asiana, jota se ei jonottajille olekaan.
Suomalaiselle sosiaalipolitiikalle se on häpeä.

Toiseen ruokajonoon törmäsin vähän matkan päässä Rekolan purolla, jonka
äyräällä kaksi ystävällistä rantojenmiestä jakoi leipää pullasorsille ja
olipa joukossa joku räähkälintukin. Kävin purolla, koska muistelin siellä
vuosikymmeniä sitten olleen laatan, jossa kerrottiin ensimmäisten
koivukyläläisten asuneen paikalla jo 8000 vuotta sitten. En löytänyt
laattaa, varmaan lättähatut olivat sen varastaneet.

Olisin kuvannut laatan ja lähettänyt kuvan eräälle minua huomattavasti
älykkäämmälle ja sivistyneemmälle kollegalle, jonka kanssa keskustelimme
laivalla isoista asioista elikkä maailmankaikkeuden iästä. Hänen mukaansa
maailma on 6000 – 7000 vuotta vanha. Olisin yrittänyt  kuvalla saada hänet
korjaamaan arviotaan edes 8000 vuoteen.

Viehättävää, että minua fiksumpi ihminen käy läpi Suomen maailman
parhaaksi väitetyn koululaitoksen ja opiskelee monta vuotta yliopistossa
ja on kaiken tämän aivopesun jälkeen sitä mieltä, että maailma on
korkeintaan 7000 vuotta vanha. Ei auttanut vaikka vetosin siihen, että
varmasti piispa Riekkinenkin on 13000 miljoonan vuoden kannalla. Itse
luotan Riekkiseen, koska hänellä on melkein yhtä punainen naama kuin
minulla.

Kommentit (0)

Tiedän paikan armahan        22.09.2010, 18:01

Ensimmäinen oma kotini se siinä nököttää monumenttaalisenVantaan
Koivukylän Rasinkadulla. Muutin tuohon taloon 33 vuotta sitten. Silloin
puhuttiin, että talo on suunniteltu kestämään vain 30 vuotta. Mutta ihan
se on vieläkin täysin vatupassissa, maali on ehkä kertaalleen uusittu. Jos
muinaisten roomalaisten betonirakennukset ovat kestäneet 2000 vuotta, niin
miksi ei tuokin. Ei kai rakennustaito ole niin paljoa huonontunut
roomalaisajoista.

Tuo oli ihan hyvä paikka yrittää elää. Omaisuutta oli patja, lukulamppu ja
poroinen kahvipannu, seinäkoristeen virkaa toimitti polkupyörä. Mutta se
oli hyvää elämää. Silloin oli muistaakseni aikaa ja rahaa. Nyt ei ole
kumpaakaan. Jos nyt hakemalla jotain vikaa hakee, niin pikkuisen vetoisa
oli ensimmäinen kotini. Ikkunaverhot olisivat varmasti heiluneet, jos
sellaiset olisi tullut hankituksi.

Äkkiä hurahtaa 33 vuotta ihmisen elämässä. Virressäkin sattuvasti
sanotaan, että ”etkö sä ihminen muistakaan, sun aikasi että on rahtu
vaan”. Palaan paikalle verestämään vanhoja silmiäni syyskuussa vuonna
2044.

Kommentit (0)

Parkkonen        21.09.2010, 17:39

Parkkoset lienevät suuremmassakin määrin musikaalista väkeä. Olen antanut
itselleni kerrottavan, että Pihtiputaan Pete Parkkonen on tunnettu
julkisuuden henkilö musiikinsaralla. On menestynyt jossain TV-kisassa,
jollaisia en pysty seuraamaan, koska katson koko ajan urheilua.

Oletan sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, että
Pete Parkkonen harrastaa nykynuorison kovaäänistä ns. rocken
roll-musiikkia, josta en välitä, koska kuuntelen munkkikuoroja ja
ortodoksista kirkkolaulua, joista myös suuri urheilusankari Elmo,
Kainalniemen Hiki, oli kiinnostunut omenapuiden ohella.

Sikäli uskon Pihtiputaan Pete Parkkosen liittyvän myös maamme
urheiluhistoriaan, että Pihtiputaan Urheilijoiden Kari Parkkonen oli
lupaava pikajuoksija reilut 30 vuotta sitten. Juoksi muistaaksen 200
metriä lähes 22 sekuntiin ja 400 metriä alle 50 sekunnin. Muistan Kari
Parkkosen siitä, että hänen geeni- ja pikajuoksuperimänsä viittasi
Afrikkaan ja se oli uutta siihen aikaan maassamme ja varsinkin
Pihtiputaalla. Olisiko niin, että Pete Parkkosen musikaalisuuskin pulppuaa
afrikkalaisjuurista.

Ja Keski-Suomen urheiluhistoriasta vielä sen verran, että klo 20 TV 1:llä
Hankasalmen Hangan Kaarlo Valkonen esittelee muinaisia keskisuomalaisia
taistelulajeja. Miehellä on niin hurjat tarinat muinaisista esi-isistämme,
että ihme on jos totta on. Erityisesti minua kiinnostaa Valkosen näytteet
eri romanisukujen veitsitekniikoista.

Kommentit (0)

Moskovan valot        20.09.2010, 18:41

Ja jatketaan musiikkilinjalla. Täysin vaille musiikkikasvatusta jääneenä
yritin orastavan keski-iän kynnyksellä korvata puutteeni pakottamalla
itseni kuuntelemaan klassista musiikkia. Sitten siirryin keskiajan
kaanonien kautta ortodoksiseen kirkkolauluun, kunnes keksin Olavi Virran.

Mutta nyt olen sitten saavuttanut musiikkiharrastukseni lakipisteen. Olin
Ruotsin laivalla ensimmäistä kertaa karaokebaarissa. Siellä koin
unohtumattoman taide-elämyksen, kun varatuomari Yrjö Parkkonen äityi
laulamaan Moskovan valot. Esitys voittaa mielestäni selkeästi Georg Otsin
version asiasta. Jos varatuomari Parkkosen tulkinnassa on jonkun mielestä
vielä taiteellisia puutteita, niin laulajan syvä tunne korvaa ne
mielestäni täysin.

Valitettavasti  en onnistunut äänittämään karaokebaarin live-esitystä,
mutta tämä Georg Otsin versio antaa asiasta esimakua.
http://www.youtube.com/watch?v=gJJYQ4yLMsA .

Kommentit (0)

Warum?        19.09.2010, 18:36

Mauno Kuusistokin lähti. Hän oli erittäin suosittu kansan keskuudessa.
Kekkosen aikaan hän sai gallupeissa huomattavan kannatuksen seuraavaksi
presidentiksi. Hänessä oli paljon samaa karismaa kuin Mauno Koivistossa;
tosin myös nimien samankaltaisuus saattoi sekoittaa kansaa, joka kyllä
yleensä tietää.

Yritin netistä löytää Kuusiston version Warumista, mutta enpä löytänyt.
Kappale oli Kuusiston suomeksi esittämänä suosittu Lauantain toivotuissa.
Warum soi radiossa myös Estonian onnettomuuden jälkeen. Sävelmä tuokin
aina mieleeni tämän tapahtuman.

Netistä löytyy sen sijaan virolaisen Miliza Korjuksen 30-luvun levytys.
http://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ Korjus oli maailmalla tunnettu
oopperalaulaja.  Virossa oli myös toinen maailmankuulu oopperalaulaja,
muistaakseni sukunimeltään Kusilampi. Kusilampi jäi suomalaisille
tuntemattomaksi, koska hänen nimeään ei saanut Yleisradiossa lausua.

Pitäisi muuten selvittää oliko Miliza Korjus keihäänheittäjäsukua.
Tietääkseni olympiavoittaja Tapio Korjuksen sukujuuret kiertyvät Viroon.
Ja virolaisia taisivat sivumennen sanoen olla myös Tiina Lillakin ja Pauli
Nevalan vaarit. Heimoveljet ovat musikaalisia ja kovakätisiä.

Kommentit (1)

Punamustat        18.09.2010, 20:26

Nyt on hyvä mieli. Kupsin A-juniorit voittivat kerrankin. Urheilussahan
tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan täydellinen murskaaminen ja nyt
sain nähdä sellaisen. Oululaiset hävisivät 5 – 0. Lopputulos ei ollut
kenttätapahtumiin nähden ansaittu, sillä kuopiolaisten olisi pitänyt tehdä
maaleja tuplaten enemmän.

Olen käynyt katsomassa kaikki junioripelit ja huomannut, etteivät Kupsin
juniorit enää pärjää. Syykin on selvä; muut joukkueet ovat lämminverisiä.
Niissä on maahanmuuttajaenemmistö. Jostain syystä jalkapallo on
siirtymässä meillä ulkomaalaisten hararstukseksi. Äsken olivat vastakkain
kaksi arktista joukkuetta ja kyllä Kups aina suomalaisille pärjää, mutta
ulkomalaiset ovat parempia eikä sille voi mitään.

Minulla ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan, mutta urheilussa olen aina
pitänyt suomalaisten puolta. Me emme koskaan selviä arvoturnauksiin, ellei
kansainvälistä lohkojakoa muuteta siten, että arktisilla kansoilla olisi
oma karsintasarja. Onhan Tyynenmeren saarillakin oma lohko MM-kisoihin.
Eskimoilla, saamelaisilla, eräillä Siperian alkuperäiskansoilla ja
suolalaisilla on omat maajoukkueet ja tässä porukassa Suomi olisi vahva
ennakkosuosikki.

Muuten viikko sitten Keskuskentällä vieraili perinteisiä Viipurin
punamustia pelipaitoja kantava PK-35. Silloin savolaiset taistelivat
onnekkaan tasapelin, vaikka punamustien paitojen lisäksi vastustajat
olivat myös ihonväriltään punaisia ja mustia. Tilanne on se, että maamme
johtavien jalkapallojoukkueiden A-junioreissa suomalaiset istuvat
vaihtopenkillä.

Kommentit (0)

Estonia        17.09.2010, 20:51

Kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa pian Estonian uppoamisen jälkeen.
Keskellä yötä heräsin hytissäni laivan keinuntaan juuri niillä main, jossa
Viron laiva makasi pohjassa ja pelkäsin Mariellalekin käyvän huonosti.

Asiaa ei voi järjellä ymmärtää. Samanlaisen kauhun koin, kun lähdin
polkupyörällä Heinolasta jäljittämään kuuluisaa Ruokolahden leijonaa.
Paikan päällä tuli varmuus ja kauhu siitä, että kohta löydän itseni
leijonan persiestä, vaikka alkumatkasta leijonaretki tuntui hyvältä
vitsiltä.

Siellä Estonian yllä keikkuessa mieleen hiipi myös epäilys, että ihan
hyvin jossain hylyn ilmataskussa joku voi olla vielä elossa. Järki ja
asiantuntijat olivat kyllä vakuuttaneet, että typpimyrkytys tai
viimeistään kylmyys olivat lopettaneet uhrien kärsimykset nopeasti.

Estonian turman jälkeen, joku aikaansa seuraava pappi ehti julistamaan
laivan uppoamisen johtuneen siellä vietetystä hauskasta elämästä, jota
myös synniksi kutsutaan. Näin saattoi tieteysti ihan hyvin ollakin, mutta
jostain meille vaikeasti ymmärrettävästä syystä Jumala käsittämättömässä
viisaudessaan hukutti yli 800 naista, lasta ja vanhusta sekä joukon
ruotsalaisia poliiseja, jotka olivat velvollisuutensa tiedostaen menneet
nukkumaan hyvissä ajoin.

150 pelastuneen joukossa oli suuri osa niitä, jotka olivat
tapahtumahetkell juhlimassa baarin puolella; rekkakuskeja ja heitä
palvelleita strippareita sekä tarjoilijoita. Yhtenä selityksenä heidän
pinnalla pysymiseensä oli varmaan sekin luonnonlaki, että alkoholi on
vettä kevyempää.

Kommentit (0)

Matkailu avartaa        16.09.2010, 18:59

Muutakin on sitten tullut kierrettyä kuin tahkoa. Oli jo neljäs
Tukkisaaren risteily tässä elämässä. Veronmaksajat ovat ne yhtä reissua
lukuunottamatta ystävällisesti kustantaneet. Ensimmäisenkin risteilyni
heinolalaiset maksoivat, mutta eivät uskoakseni täysin ystävällisesti.

Minullekin vanhalle puritaanille muudan vastaantuleva ilmeisen rehellinen
kunnallisveronmaksaja uskalsi väittää tietävänsä, että siellä ne herrat
vain juovat ja huoraavat. Korjasin hänen erheellisen kantansa ja kerroin,
että tiedän ainakin kaksi herraa, jotka eivät juo.

Ehkä heinolalaisten näkemykseen budjettiristeilyjen luonteesta vaikutti
levittämäni aivan tosi tarina. Olin paikalla todistamassa, en tosin
mielenosoittajana kuten eräät valveutuneet kaupunkilaiset, kuinka
paikalliset kaupunginvaltuutetut laskeutuivat painavat muovikassit
käsissään turistibussista ja eräs lautakunnan puheenjohtaja huikkasi
kannattajilleen tyytyväisen näköisenä, että ”käytiin panemassa Heinolan
asiat kuntoon”.

Tosin Heinolan asiat olivat kyllä sen verran hunningolla, ettei niitä
pelkästään panemalla kuntoon saatu.

Kommentit (0)

Ei ole Koivukylä niin kuin ennen        15.09.2010, 10:39

Samalla paikalla on Koivukylän kirjasto kuin 30 vuotta sitten. Uutta ovat
tietokoneet ja kahvila. Kahvilan pitäjältä kysyin, että missähän täällä on
Savon Sanomat. Mamuna hän ei ikävä kyllä ymmärtänyt kysymystäni.

Huomaan kuuluvani etniseen vähemmistöön, sillä olen harvoja ns.
kaukaasialaisen eli ns. valkoisen rodun edutajia tässä paikassa. Ja se on
hyvä. Paikka vaikuttaa paljon rauhallisemmalta kuin ennen.

Muistanpa, että Koivukylän kirjasto oli Suomen ensimmäinen kirjasto, johon
yöllä murtauduttiin joskus edellisen sukupolven aikana. Tiedonjanon täytyi
olla valtava, kun asiakas ei jaksanut odottaa aamua, jolloin kirjoja olisi
saanut maksutta.

Eilen Tukkisaaressa oli aivan kesäistä, että sekin vielä ruotsalaisista.
Katajanokalla oli sen sijaan aamulla jouluinen tunnelma. Muistan, että
siihen aikaan kun asuin pk-seudulla, jouluisin oli juuri näin synkkää ja
tuhruista. Muistelen kuulleeni, että Tukholmaan kesä tulee kolme viikkoa
Helsinkiä aiemmin, mutta vastaavasti talvi tulee tänne kolme viikkoa
aikaisemmin.

Kommentit (0)

Saarikenttä ja Kusikivi        12.09.2010, 14:57

Ihan kohta alkaa Ylen nettisivulta suoralähetys Vimpelin ja Kouvolan ehkä
ratkaisevasta pesäpallo-ottelusta.Täytyy tarkastaa, miltä kslspaikalta
Saarikentän kakkospesän tausta näyttää. Nimittäin entinen lupaava
pesäpalloilija ja nykyinen kirjailija Antti Tuuri väitti eräässä
kirjassaan saaneensa Savojoesta, ihan pesäpallokentän kakkospesän takaa,
perholla kaksikiloisen taimenen. Kirjailijoilla on hyvämielikuvitus, kuten
myös monilla kalamiehillä on tapana olla.

Lisäksi täytyy tarkastaa, että ylittyykö Saarikentällä 6000 katsojan
haamuraja. Suomen suurkaupunkien jalkapallo-otteluissa päästään
tavallisesti  neljännekseen tuosta katsojamäärästä. Vimpelissä taitaa olla
alle 3000 asukasta.

Se, että Vimpelissä on pesäpallo-ottelussa 6000 katsojaa, selittää miksi
Suomi hävisi Moldovalle potkupallossa. Pienen kansan resurssit eivät riitä
olemaan kahdessa lajissa maailman huipulla, nyt ollaan vain maailman
parhaita pesäpalloilijoita.

Viimekädessä  vastuun maamme potkupallon surkeasta tasosta kantaa
Suojeluskuntajärjestö. Se valitsi pesäpallon ykköslajiksi, koska sen
avulla opeteltiin heittolaukauksia, käsikranaatin heittoa ja syöksymistä.
Jalkapallo jäi vain suurten tehdaspaikkakuntien entisten punakaartien
ajanvietteeksi. Jako näkyy vieläkin; monessa kaupungissa pelataan edelleen
tehtaankentällä.

Harmittaa, etten ehdi tänään Vimpeliin, koska huomenna täytyy lähteä
Ruotsin laivalle koulutukseen. Ja veronmaksajien rahalla tietenkin. Jos
olisin pässyt Pohjanmaalle, olisin samalla kertaa katsastanut Saarikentän
lisäksi sen toisenkin pohjalaisen  matkailunähtävyyden eli Kurikan
Kusikiven. Sen takana pistäytyi asialla valtiovierailulla ollut eräs
Ruotsin kuningatar. Hän ei kuitenkaan ollut Sylvia.

Kommentit (0)

Ståhlbergin näköinen mies        11.09.2010, 17:21

Tarkoitukseni on kulttuurihistoriallisista ja sotilaspoliittisista syistä
opiskella maailman valtauskontojen pyhät kirjat ja selvittää, minkä
uskonnon mielikuvitusystävä on paras. Oivallinen tilaisuus asian
opiskeluun avautui Kirjakantin yhteydessä, koska kirjailija ja pappi
Jaakko Heinimäki oli tapahtumassa paikalla.

Tarkoitukseni oli inttää hänen kanssaan siitä, miksi kristinuskon Jumala
on niin hirvittävän huono informaatikko. Asiaan liittyvää keskustelua
seuratessani olen saanut käsityksen, että ainoastaan ihmisten
sukupuolielämää ja naisten asemaa käsittelevät asiat sanotaan Raamatussa
yksiselitteisesti, kaikesta muusta puhutaan vertauskuvin. Jos joskus
päädyn viimeiselle tuomiolle, on Jumalla minulle todella paljon
selitettävää.

Mutta en alkanut riitelemään Heinimäen kanssa. Hän on nimittäin ihan
kuulantyöntäjä Reijo Ståhlbergin näköinen ja kokoinen mies, jonka kanssa
on mielellään samalla kannalla asioista. Tuli mieleeni, että jos
kaltaiseni valmentajalahjakkuus voisi edes vuoden häntä opastaa
kuulantyönnön saloihin, niin ei olisi mitän vaikeuksia saada häntä mukaan
timattiliigan raharenkaisin.

Ja sitä paitsi hän on hyvin viisas ja humaani ihminen. Jo aivan aluksi hän
myönsi itsekin epäilevänsä, että Johanneksen ilmestyskirjan kirjoittaja
lienee syönyt jotain sientä ryhtyessään tekstiä tuottamaan. Ei ole
kauakaan siitä ajasta, jolloin tuollaisen mielipiteen lausunut mies olisi
talutettu roviolle.

Kommentit (0)

Kunnollinen veli        10.09.2010, 16:40

Tuosta joku ilta sitten kerrotusta ei-yhteiskunnallisesta runoilijasta
Jukka Itkosesta vielä sen verran, että yhden yhteiskunnallisen tarinan hän
kertoi tilaisuudessaan.

Joskus 60-luvun alussa, jolloin Suomi ei ollut vielä maailman paras maa
yrittää elää, Itkosen paperitehtaalla työmiehenä ollut isä kuoli hyvin
nuorena. Äiti jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi. Jukka oli silloin vasta
11-vuotias. Sitten kotiin ilmestyi Ahlströmin riistokapaitalistisuvun
edustaja, jonka suvun jonkun edustajan Varkauden punakaarti taisi
lahdatakin kapinan aikaan, joka kertoi, että rouva Itkosen mies oli hyvä
ja tunnollinen työmies ja että rouva Itkonen voi aloittaa työt tehtaalla
kahden viikon kuluttua.

Nykyään ei tuollaista enää tapahdu vanhoilla tehdaspaikkakunnilla.
Ylikansalliset pääomat eivät välttämättä tunne sosiaalista vastuuta, koska
se ei nosta pörssikursseja toisin kuin irtisanomiset tekevät. Rouva
Itkonen meni tehtaalle ja kasvatti poikansa miehiksi. Toisesta tuli
runoilija ja hänen kunnollisesta veljestään tuli Jyväskylän yliopiston
liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen.

Kommentit (0)

Suuria tunteita        09.09.2010, 19:06

Koska elämä on tärkeä osa jalkapalloilua, jatkamme teeman käsittelyä.
Ihmeellinen on netti. Löysin heti videopätkän Tps-Kups pelin
huippuhetkistä. http://www.youtube.com/watch?v=o__nj_g6LUo Katsokaapas,
miten suuria tunteita voi esiintyä pallokentän laidalla meidänkin
maassamme; varsinkin 11 minuutin jälkeen alkava valmentaja Esa Pekosen
roolisuoritus pukukopin ovella on vaikuttava, mieltäylentävä ja jopa
liikuttava.

Maamme teatteritaiteesta ei löydy yhtä huikeita hetkiä, vaikkakin aika
lähelle pääsee kohtaus Elokuvasta Niskavuoren Aarne. Kesken Aarnen ja
opettaja-Ilonan intiimihkön hetken Ilona lausuu: ”Mutta Aarne, sinullahan
on vaimo ja lapset”. Ja Aarne vastaa: ”Vain lapset – se nainen, se nainen
on minulle vieras”.

Kups-Tps-draama huipentuu sitten ensi kesänä, kun joukkueet seuraavan
kerran kohtaavat keskuskentän viheriöllä. Kun kenttäkuulutus lausuu nimen
Roope Riski, keskuskentän täpötaysi katsomo mylvii ja lukemattomat
ongenvavat kohoavat  ja niiden nenässä heiluu erilaisia leninkejä.

Ja jos viimeisimmän ottelun tuomari vielä saa oikeutensa takaisin, niin
luulen, että hän ymmärtää kartella Kuopiota. Täällä häntä inhotaan melkein
yhtä paljon, kuin tämän hetken maamme inhotuinta ihmistä eli sitä
nänninimijälääkäriä.

Tuosta nänninimennästä vielä sen verran, että kotiselkosissa oli
lapsuudessani muudan mieslääkäri, jolla oli tapana, että vaikka neitoset
valittivat vaikka kipeää kurkkua, niin riisutua piti. Mutta siihen aikaan
sitä pidettiin kansan keskuudessa ihan normaalina
lääkärintoimenharjoittamisena.

Ja muistanpa sellaisenkin tapauksen samalta seudulta, että eräs
jalkapalloilijanuorukainen meni valittamaan kipeää kättään lääkärille,
niin tämä kaivoikin pistoolin työpöytänsä laatikosta ja ampui kerran
lattiaan syystä, jota en vieläkään tiedä. Muistelen, että yhteiskunta ei
tähänkään reagoinut. Nyt iltapäivälehdet retostelisivat tapausta viikkoja,
joka oikein onkin.

Kommentit (0)

Kaatuilua        10.09.2010, 16:26

Taas kaatui maamme jalkapalloilu eteenpäin. Hollantilaiset sen sijaan
kaatuilivat itse pelissä, mikäli katsoivat siihen olevan pieninkin
mahdollisuus ja voittivat näyttävän rangaistusalueella tapahtuneen
heittäytymisen avulla. Jalkapallo perustuu vastustajan ja ennen kaikkea
tuomarin huijaamiseen ja perusrehelliset kansat eivät lajissa pärjää.
Hollantilaiset ovat vanhaa kauppiaskansaa ja osaavat huijaamisen jalon
taidon.

Suomen Turku on Suomen vanhin kauppakaupunki ja sielläkin osataan huijata.
Niinpä Kupsin mahdollisuudet Eurokentille taisivat mennä yhteen
turkulaisen näyttävään teatteritaiteelliseensuoritukseen viime pelissä.
Kun näin tapauksen telkkarista, niin vaikka rauhanmies olenkin, niin jos
olisin ollut katsomossa, olisin varmaankin heittänyt sen ensimmäisen
kiven.

Suomessakin olisi sitten törmätty ensimmäiseen
jalkapallohuliganismitapaukseen. Yleisurheilupuolella sellaisella on jo
pitkät perinteet. Kuulemma Lontoon olympialaisten kympin jälkeen vuonna
-48 kiihtyneet yu-intoilijat olivat alkaneet kivittämään Helsingin
radiotaloa selostuksen päätyttyä ja varmasti ihan syystä.

Nimittäin Ville Heino joutui juoksun johtopaikalta suorittamaan
ennenaikaisen kirin ja pyyhältämään vessaan. Evert Heinström sai
auringonpistoksen ja läksi juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja
myöhempi kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää
miehen oikein päin. Evert ei enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen
parlamenttaariseen immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen
lyömällä tältä silmän mustaksi. Vain Suonenjoen Salomon Könönen jaksoi
köpötellä maaliin asti ja oli yhdeksäs. Nykyään sellainen olisi
riemastuttava saavutus.

Kommentit (0)

Todennäköisyyksiä        07.09.2010, 19:07

Poikkeuksellisesti en nähnyt ennusunia tulevasta pelistä, vaikka nukuinkin
tuossa äsken varastoon jaksaakseni katsoa Hollanti-pelin todennäköiseen
katkeraan loppuun asti. Koska en voi turvautua uniini, niin täytyy
turvautua todennäköisyyslaskelmiin.

Jos Suomi valitsee perinteisen sumppupuolustuksen, häviämme
todennäköisesti 3 – 0. Jos Suomi ryhtyykin pelaamaan oikeaa jalkapalloa ja
yrittää rehdisti voittaa pelin, häviämme todennäköisesti 5 – 0. Mutta
hyökkäyspelillä on sentään prosentin mahdollisuus voittaa 1 – 0 ja lisäksi
katsojat saavat nähdä mieltäylentävän kulttuuritapahtuman.

Ja kannattaa muistaa, että Andorra voitti joku vuosi sitten suuren ja
mahtavan Valko-Venäjän 2-0, Islanti voitti Venäjän 1 – 0,  Kypros pelasi
Saksan kanssa tasan 1 – 1 ja samoilla lukemilla sekä Andorra että
Liechtenstein veivät Suomelta pisteen.

Muuten tulevaisuuden maajoukkuetta muodostaessani unohdin yhden lupaavan
pelaajan. Nimittäin Kupsin 21 vuotta sitten Suomen Cupin voittanut joukkue
pelasi lauantaina ystävyysottelun  Zulimaneja vastaan ja maalivahti Jyrki
Rovio osoitti sellaista taituruutta, että mielestäni hänellä ei ole mitään
vaikeuksia Keski-Euroopan rahakentille siirtymisen suhteen.

Mutta maamme lupaavinta jalkapalloilijaa, eli Lauri Dallavallea,
tattikeisarin poikaa, en ole ottamassa Suomen maajoukkueen riveihin, koska
tiedän, että Italian maajoukkue tulee hänet meiltä vielä viemään.

Kommentit (0)

Sana-akrobaatti        06.09.2010, 18:47

Kirjailija-kuvataiteilija Jukka Itkonen jaksaa olla siitä huolimatta, tai
siitä johtuen, että hän kertoo itseltään puuttuvan eräitä sisäelimiä,
huumorimies. Karjalassahan sanottiinkin ennen osuvasti, että hauskaa pitää
olla, vaikka syvän märkänis.

Huumorimiehelle sopivasti Itkosen Kuopion Kirjakantti-tapahtumaan liittyvä
tilaisuus järjestettiin Osuuspankin aulassa. Ensiksi pankinjohtaja korosti
Pohjois-Savon Osuuspankin hyviä tulevaisuudennäkymiä ja tähdensi sitten
kirjallisuusharrastuksen tärkeyttä. Sen jälkeen päästettiin itse
sana-akrobaatti irti toimittaja Seppo Putkosen johdolla.

Itkosessa on hyvin paljon samaa, kuin viime vuonna tapahtumassa
vierailleessa Hannu Väisäsessä. Kummankin sanailoittelu irroitti yleisössä
aitoja naurunpyrskähdyksiä ja parhaimmillaan jopa selkäkeikkanauruja.
Molemmat jopa innostuivat laulamaan häpeämättömästi suuresti ihailemansa
Reino Helismaan sikermiä.

Siitä huolimatta, että Jukka Itkonen on aito 70-lukulainen ja vielä
työläiskaupunki Varkauden kasvatti, jossa keväällä -18 Huruslahden jäällä
suoritetussa arpajaistapahtumassa 10 % paikkakunnan miehistä lyötiin
lihoiksi, enempää ei voinut, koska tehdas olisi pysähtynyt, Itkonen ei ole
pätkääkään yhteiskunnallinen osallistuja.

Tai täsmännetään sen verran, että joskus 70-luvulla hän osallistui yhteen
mielenosoitukseen, mutta kun lokki ulosti tapahtuman aikana kirjailijan
uudelle tummalle takille, katsoi hän toiminan liian vaaralliseksi ja
poistui yhteisrintamasta kotiinsa sanoilla leikkimään.

Kommentit (1)
Fadbadhe        05.09.2010, 16:34

Öylönnä jäi nimeämättä valmentaja tulevalle maajoukkueellemme. Vahvoilla
ovat tietenkin Eremenkon veljesten tai Petrescun veljesten isät, mutta
olen päätynyt yllätysnimeen. Ehdotukseni on Hetemajin veljesten sisko
Fadbadhe, joka valittiin äskettäin vuoden pakolaisnaiseksi.

Jossain lehtihaastattelussa hän myönsi, ettei ymmärrä jalkapallosta
mitään, vaikka velipojat pelaavatkin ammattilaisina. Mutta ei se haittaa
mitään, sillä Fadbedhe Hetemaj on erittäin kaunis blondi. Asian voi
varmistaa tänään klo 21 TV2:n ohjelmasta. Olen varma, että kaunis
jalkapallosta mitään ymmärtämätön blondi, joka toimii päävalmentajana,
lisäisi maajoukkueemme pelihuumoria. Ja sitä paitsi tulevassa
maajoukkueessamme on selvä jugoslaavienemmistö, joten kauniin
kosovolaisnaisen valinta olisi sikälikin perusteltu.

Pelihuumori on jalkapallossa ratkaisevan tärkeä asia. Norjakin oli ennen
Suomen tasolla, mutta sitten maassa ymmärrettiin valita päävalmentajaksi
menninkäisen näköinen kommunistisen työväenpuolueen edustaja Egil Olsen,
joka tunnetaan parhaiten tavastaan kulkea kesät talvet kumisaappaissa ja
jonka avulla maajoukkue löysi oivallisen pelihuumorin.

Olsenin perusajatuksena oli, että kaikille pelaajille pitää maksaa samaa
palkkaa ja pelillisenä ideana oli, että pallo täytyy aina potkaista omalta
maalilta korkeana kaaripallona vastustajan maalille, jonka jälkeen kaikki
pelaajat ryntäävät sitten pelivälineen perään. Sama periaate oli muuten
myös Kärkkäälän kylän puulaakijoukkueella Suonenjoen bundesliigassa.
Valitulla taktiikalla Norja voitti MM-kisoissa  mm. Brasilian ja taisi
olla Fifan rankingissa parhaimmillaan noin sijalla 8.

Kommentit (0)

Painajainen        05.09.2010, 09:36

Taas olin väärässä. Ei toteutunut ennusuneni, jonka mukaan Suomi häviäisi
2 – 1. Suomi hävisikn todellisuudessa 2 – 0 Euroopan ylivoimaisesti
köyhimmälle ja maanosamme toiseksi huonoimmalle jalkapallomaalle
Moldovalle. Ei riittänyt meikäläisten nelikymppisten nopeus vikkelille
etelämaalaisille. Kymmenisen vuotta sitten kolikymppisinä Hyypiä, Litmanen
ja kumppanit vielä onnistuivat kotikentällä Moldovan voittamaan.

Savon Sanomat, joka on maamme ainut palloilulehti, jossa julkaistaan myös
kuolinilmoituksia, kertoi etsusivullaan suurimmalla kirjasin koolla kaiken
olennaisen ottelusta yhdellä sanalla ”Painajainen”. Alla oli
mietteliäännäköisen  Sami Hyypiän kuva.

En halua lietsoa paniikkia, mutta olen salaa mielessäni varautunut jopa
siihen, että Suomi ei välttämättä voita ensi viikolla Hollantiakaan.
Silloin mahdollisuuden EM-turnaukseen on teoriassakin menetetty ja Suomi
voi kerralla nuorentaa maajoukkueensa.

Ja ehdotukseni Suomen tulevaksi runkomiehistöksi on seuraava: Hyökkääjinä,
Mikael Forssell, Daniel Sjölund ja Petrescun veljekset. Keskikentälle
Hetemajin veljekset ja Eremenkon veljekset. Kuqin isokokoiset veljekset
siirretään hyökkäyksestä puolustukseen, jota vahvistavat myös  pitkät
Berat Sadik ja Tim Sparv. Ilmatila olisi varmasti Suomen hallinnaassa
kolmen jugoslaavin ja yhden ruotsinkielisen voimin, Sparvin vaihtomiehenä
voisi olla yhtä pitkä ahvenanmaalainen Jani Lyyski, pelimies hänkin.
Maalivahtina vuorottelevat Peter Enckelman ja Otto Fredriksson.

Pysyvänä varamiehenä voisi sitten olla vaikkapa Roni Porakara, koska
Suomen maajoukkueessa on hyvä olla joku pelaaja, jolla on suomenkielinen
sukunimi. Tosin Roni on juutalainen ja ulkonäöltään ihan harvinaisen vähän
pallinaamasuomalaista muistuttava.

Kommentit (1)

Nähtäväksi jää        03.09.2010, 15:40

En ole edes tietoisesti kovin paljoa miettinyt Moldova-Suomi-peliä, mutta
alitajuntani näköjään käsittlee teemaa ja niinpä viime yönä seurasin
ottelun etukäteen. Unessa kuuntelin radiota ja käytin välillä hyvin
karkeaa kieltä. Puoliajalla tilanne oli vielä siedettävä 1 – 1, mutta
lopulta Moldova voitti 2 – 1 ja heräsin sadattelemaan maajoukkueemme
surkeutta kesken unien. Vei pitkään ennen kuin tajusin, että kyseessä oli
vain painajainen.

Nähtäväksi jää, miten kolmen tunnin päästä alkavassa pelissä käy. Pahaa
pelkään, että olen jo niin vanha mies, että en tule koskaan näkemään
miesten maajoukkuettamme arvoturnauksessa. Sen sijaan olen jo niin vanha
mies, että olen nähnyt maajoukkueemme kerran voittavan elävänä luonnossa.
Tappioita olen nähnyt livenä hyvinkin monta.

Elikkä vajaat kymmenen vuotta sitten matkustimme poikien kanssa Heinolasta
Helsinkiin katsomaan edellsien Suomen ja Moldovan kohtaamisen, koska
halusimme kerrankin nähdä poikiemme mättävän maaleja. Peli oli karmea.
Puoliajalla Suomi oli 2 – 1 tappiolla, mutta voitti lopulta onnekkaasti
maanosamme köyhimmän ja melkein pienimmän valtion 3 – 2. Sen pelin aikana
ymmärsin, miksi hevosurheilussakin on jako kylmä- ja lämminverisiin.

Sähäkät ja nopeat tummat miehet pitivät välillä kankeita
pienviljelijä-metsurinoloisia suomalaisia pilkkanaan. Tulipa mieleeni,
että kun Amerikassa on ymmärretty panna mustat miehet juoksemaan kilpaa ja
pelaamaan koripalloa, niin eikö meillä voisi testata vilkkaita
romaninuorukaisia sekä pikamatkoilla että varsinkin jalkapallossa.
Moldovan miehet olivat muuten kovasti mustalaispoikien oloisia, voitte
tarkastaa tämän seikan kohta TV2:lta.

Kommentit (0)

Idylli        02.09.2010, 20:00

Matin kodin lähellä on järvi. Järven rannalla on kauppa ja posti. Matti
käy siellä äidin asialla. Järven rannalla on myös kirkko. Pyhänä koko
perhe menee kirkkoon.

Matin kylä on siis hyvin kehittymätön. Matin kodin lähellä ei ole
ruokajonoja. Ei myöskään pakolaiskeskusta eikä mamuja eikä siis moskeijaa
eikä joukkotyöttömyyttä eikä pedofiliaa (korkeintaan seurakunnan
työtekijät tykkäsivät liikaa rippikoulutytöistä) eikä huumeruiskuja eikä
neljännes väestä syö masennnuslääkkeitä eivätkä tytöt ole anorektikkoja
eivätkä pojat rasvapalloja eivätkä murrosikäiset, joilla on pahamieli,
ammu koulutovereitaan kasapäihin.

Aapisen Matin kylä sijoittuu aikaan, jolloin Suomi oli nykyasteikolla
kehitysmaa. Kyläläisillä ei ollut aavistustakaan siitä, että 50 vuoden
kuluttua luotettavan kansainvälisen tutkimuksen mukaan kehitysmaa-Suomi on
kehittynyt maailman parhaaksi maaksi.

Kommentit (1)

Aapinen        01.09.2010, 18:00

Tillilleen 46 vuotta sitten minulle annettiin tuo kuvan kirja. Luulen,
ettei nykyään yhteiskunnalla ole varaa antaa mukuloille omaksi heidän
ensimmäistä aapistaan, vaikka niin pitäisikin tehdä. Luulen myös, ettei
nykyään yhteiskunnalla ole varaa jakaa mukuloille kovakantisia ja
sidottuja oppikirjoja, jotka kestävät isältä pojalle, vaikka niin pitäisi
tehdä.

Jos jotain vikaa tuosta ensimmäisestä oppikirjastani pitää hakemalla
hakea, niin sisältönsä puolesta se ei ole alan huippua. Niinpä luulen,
että kirjaa ei pinettu 60-luvun alkuvuosien jälkeen. En ole ainakaan tähän
ABC-kirjaan myöhemmin missään törmännyt. Itse taisin oppia lukemaan
itseopiskelun avulla Martti Haavion Kultaiseta Aapisesta, jollainen
siskoillanikin taisi olla. Sitä kirjaa painettiin jo 50-luvulla ja siitä
on otettu painoksia ihan viimeaikoinakin.

Kultaisen Aapisen tämän alkulorun osannee vielä iso osa kansastamme. ”Auto
Satumaahan ajaa, katso kuutta matkustajaa, valo loistaa Satumaasta,
ajakaamme sisään A:sta.” Tätä herttaista runonpätkää voisi ihan hyvin
käyttää vieläkin apuna lasten ja nuorten varhaiskasvatuksessa.

Kommentit (2)

Suomalaista nationalismia        31.08.2010, 18:39

Lukaisinpa tuossa Samuli Alaspään pehmeäkantisen Petroskoin epävirallisen
historian nimeltään Äänisen aallot Petroskoin rantamilla. Siinä on hupaisa
juttu O W Kuusisesta, joka tunnetaan Petroskoissa kaupungin isänä,
vaikkakin Suomessa hänet muistetaan muusta.

Kuusisen mukaan venäläinen pahastuu, jos häntä  sanotaan hölmöksi, mutta
ei siitä, jos häntä sanotaan varkaaksi. Suomalainen taas suuttuu siitä,
että häntä nimitetään varkaaksi, mutta sietää pahastumatta hölmöksi
nimittämisen.

Kuusinen oli kertonut tämän NKP:n propagandaosaston varajohtajalle, joka
syyttikin Kuusista venäläisyyden halventamisesta ja suomalaisesta
nationalismista, joka oikein onkin.

Kuusisella oli muuten tapanaan pitää asuntonsa oven suussa reppua, jossa
oli villapusero ja ruisleipä. Siperia opettaa.

Kommentit (0)