18,47 01.08.2009, 17:38
Urheiluruudussa jokin aika sitten Reijo Ståhlberg pohdiskeli toimittajan
kanssa mietteliäinä, että mikä ihme on maamme kuulantyöntövalmennuksessa
mennyt pieleen, kun tulokset ovat nykyään kolme metriä huonompia kuin 30
vuotta sitten. Pitkään nämä asiantuntijat fundeerasivat, mutta yhtään
kappaleita syitä asian tilaan ei onnistuttu keksimään.
Hesarissa Marita Koch ja Jarmila Kratochvilova pohdiskelevat silmät
ymmyrkäisinä, miksi nykyajan juoksijat jäävat sekunttikaupalla heidän
neljännesvuosisadan takaisista ajoistaan, vaikka kysymyksessä on vain
lyhyt 400 metrin matka. No yksi suomalainen mies pärjäisi tällä hetkellä
heille, mutta korostettakoon, että sekä Marita että Jarmila kisailivat
naistensarjassa, vaikkakin jälkimmäistä kutsuttiin Suomessa jostain syystä
myös hellittelynimellä Jarmo. Haastatellut epäilevät, etteivät
nykyurheilijat treenaa riittävästi.
Suomen mestaruus voitettiin eilen miesten kuulantyönnössä tuloksella
18,47m. Uskoni puhtaaseen kotimaiseen luomukuulantyöntöön alkaa
palailemaan. Olen valmis syömään hatullisen mitä vain, jos joku
mitalisteista käryiäisi testeissä. Tarkistin juuri netin tilastoista, että
kymmenottelija Seppo Suutari, 178 cm ja 81 kg, työnsi parhaimmillaan
kuulaa 16,15 m jo vuonna 1962, eli aikana, jolloin anaboleja ei meillä
vielä ollut. On uskottavaa, että puhtaasti kuulantyöntöön
keskittynyt kaksimetrinen ja 130 kiloinen työntää hyvän päivän tullen 19
metriä ihan rehellisesti.
Kommentit (2)
Toinen tohelo 31.07.2009, 17:54
Tuosta Bobrikovin murhasta vielä sen verran, että kenraalikuvernöörin
murhaa suunnitteli myös elämässään epäonnistunut aatelismies Ernst
Tandefelt. Tässä asiassa hän myöhästyi, mutta 18 vuotta myöhemmin 1922 hän
onnistui ampumaan liiasta vapaamielisyydestä arvostellun sisäministeri
Heikki Ritavuoren.
Tämä teko oli huolella suunniteltu, mutta ihan putkee ei sekään
poliittinen murha mennyt. Tosin Tandefelt ampui Ritavuorta kolme kertaa
selkään, mutta sen verran miehen hermot pettivät, että ensimmäinen laukaus
osui omaan jalkaan eikä työmieheksi naamioitunut aatelismies-murhaaja
tämän vuoksi onnistunut pakenemaan paikalta.
Asiassa on jotain sysmäläistä, vähän niin kuin siinä uutisessa, jossa
kerrottiin Sysmän mielisairaalan vintillä tehdystä lentokoneesta, jota ei
saatu lentoon purkamatta ensiksi sairaalan vintti. Ja tosiaankin Ernst
Tandefelt oli syntyjään sysmäläisiä.
Muuten epäillään vahvasti, että Ritavuoren murhan takani olivat hyvinkin
korkeat tahot ja että mieleltään vähän löyhä Sysmän aatelinen toimi vain
palkattuna välikätenä. Jokin aika sitten julkaisin tällä blogilla kuvan
Aunuksen retkeen houkuteltujen koulupoikien hautamuistomerkistä ja
ilmeisesti sisäministeri Ritavuori surmattiin, koska hän vastusti tätä
sotaseikkailua. Tandenfelt istui tuomiostaan reilut kahdeksan vuotta ja
kuoli vuonna -48 Nikkilän mielisairaalassa.
Kommentit (0)
Itsemurhaterroristi 30.07.2009, 20:15
Eilen jo ihmettelin Suomen historian nuoruutta. Ja jatketaan samaa
kauhistelua. Muistan, miten kansakoulunhistoriankirjassa oli piirros, joka
esitti elämässään ja rakkaudessaan syvästi pettyneen itsemurhaterroristi
Eugen Schaumania suorittamassa laajennettua itsemurhaa kenraalikuvernööri
Bobrikovin kera. Silloin tuntui, että asia on lähinnä muinaishistoriaa.
Mutta ei se olekaan muinaishistoriaa. Tarinan mukaan joskus iloisella
1970-luvulla joutui eräs autoileva vanharouva poliisin pysäyttämäksi
epäillyn virheen vuoksi. Virkavalta puhutti kuljettajaa ja halusi tietää,
että onko tämä ennen ollut tekemisissä poliisiviranomaisten kanssa.
”Kyllä”, vakuutti vanharouva ja täsmensi: ”Silloin kun veljeni ampui
Bobrikovin”. Kyseinen autoilija oli Sigrid Schauman, taidemaalari, joka
saavutti 102 vuoden kypsän iän.
Melkoinen tohelo oli hänen veljensä Eugen. Ensimmäinen laukaus osui
kenraalikuvernöörin kunniamerkkiin ja kilpistyi siihen, toinen takin
nappiin ja kilpistyi siihen. Kolmas kuolettava laukaus osui vyönsolkeen ja
kilpistyi siihen, mutta osumasta singahti sirpaleita uhrin vatsaan
aiheuttaen kohtalokkaan tulehduksen. Ampumisen jälkeen Bobrikov kykeni
vielä kävelemään senaatin kokoukseen. Hän oli tunnollinen virkamies, joka
ei ilmeisesti rasittanut turhaan työterveyshuoltoa.
Muuten jonkun kirjailijan pitäisi vielä kirjoittaa tästä Suomen syöjästä
toisenlainen tarina. Tarina ahkerasta ja tunnollisesta sekä kaukaa
viisassta virkamiehestä, joka kaikenlaisten radikaalien ja
terroristien keskellä yrittää pelastaa suuren isänmaansa joutumasta
kaaokseen, jonka hän tietää olevan katastrofi
Muuten samassa historianoppikirjassa oli piirros, jossa kasakat ruoskivat
mieltäänosoittavia suomalaisia Suurkirkonportailla. Dramaattinen
tilannehan se olikin. Parikymmentä ihmistä loukkaantui. Kaikki vammoja
saaneet olivat joukkojenhallintaa suorittavia kasakoita. Mellakoitsijat
olivat suojautuneet paksuilla talvipalttoilla, joihin ruoska ei tehonnut.
Kun kasakat yrittivät hevosillaan nousta Suurkirkon portaita ylös, vahvat
miehet tarttuivat hevosia etukavioista ja työnsivät ne selälleen eli tosi
raakalaimaista touhua, jossa ei viattomia luontokappaleita säälitty. Ja
rikkaat helsinkiläiset kuulema maksoivat katupojille siitä, että nämä
kivittivät virkavallanedustajia. Kuullostaa ihan täydeltä indifadalta.
Kommentit (0)
Itsenäisyysmies 29.07.2009, 19:19
YK-kenraali Ensio Siilasvuo oli viisas mies. Muistelmissaan hän kirjoitti,
että Lähi-Idän toivoton tilanne olisi vieläkin toivottomampi, mikäli
palestiinalaisten sijasta jotakin luonnostaan agressiivisempaa kansaa,
vaikkapa nyt jugoslaaveja tai suomalaisia, olisi kohdeltu samalla tavalla.
Mutta osaavat suomalaiset käyttäytyä siivostikin. Nimittäin tuo eilen
esitelty Leninin patsas on kokenut suomalaismiehityksen ilman, että sitä
turmeltiin. Tosin sen paikalle suomalaiset asensivat kenttätykin, mutta
sodan jälkeen Vilen kärrättiin jostain saunan takaa takaisin entiselle
paikalleen jokseenkin ehjänä. Olisivatko meikäläiset sittenkin arvostaneet
patsaan esikuvaa jonkinlaisena Suomen itsenäisyysmiehenä.
Muuten vuonna 1990 oli silloisessa työhuoneessani Heinolassa juuri
silloin, kun olin poissa, luonnollissti virka-asioilla jossakin, käväissyt
originelli vanhus Aleksanteri Ahola-Valo kaupittelemassa
omakustannemuistelmiaan. Mies oli ollut nuohoojana Smolnan
käytävällä juuri silloin, kun kiireinen Lenin oli kysäissyt työhuoneensa
oven takana H. Moilasena seisovilta suomalaisilta valtiomiehiltä, että
milläs asioilla pojat oikein liikkuvat.
Svinhufvud oli ojentanut jonkin paperilapun, johon Lenin oli vetäissyt
ikkunalautaa vasten pookstaavinsa alle ja kysäissyt, että oletteko
tyytyväisiä. Vasta myöhemmin Aleksanteri Ahola-Valo oli saanut tietää,
että siinä synnytettiin itsenäinen Suomen valtio. Ja minä en sitten
saanutkaan nuorena miehenä Heinolan vesitornissa vuonna 1990 tavata
vanhusta, joka oli nuorena miehenä ollut paikalla, kun Suomea
synnytettiin.
Kommentit (0)
Näköispatsaita 28.07.2009, 19:28
Minä sitten niin tykkään näköispatsaista, koska niistä minäkin ymmärrän,
mitä ne esittävät. Ainut näköispatsas, josta en tykkää on Helsingissä
oleva Paasikiven muistomerkki, koska se ei ole erityisen onnistunut.
Juho-Kustin siitä jotenkin tunnistaa, mutta Alli on liian lihava.
Sen sijaan yllä olevat kaverukset ovat sen verran hahmollaan, että
ymmärrän heidän esittävän toveruksia Marx ja Engels. Petroskoilaisen
kansanperinteen mukaan nämä suuret yhteiskunnalliset ajattelijat istuvat
siinä pohtimassa sitä syvällistä yhteiskunnallista ongelmaa, että mistähän
saataisiin viinaa.
Mutta ei mitään hätää. Tässä alakuvassa on ratkaisu pulmaan. Lenin huikkaa
sieltä terhakkaana, että ”mie olen porukan nuorin. Mie voin lähteä
etsimään”. Huomatkaapa kuvasta hauska yksityiskohta. Pulu on laskeutunut
häpeämättömästi ulostamaan Neuvostovaltion luojan humeettirasialle, kuten
Kalle Päätalo asian ilmaisisi.
Muuten tämän viinanhakutarinan on kertonut maailman ainut karjalankielinen
rockari Santtu Karhu. Hänen yhtyeensä nimi on provosoivasti Talvisovat. Se
tarkoittaa suomeksi talvivaatteita, mitäs luulittekaan. Bändin suosituin
piisi ei ole nimeltään Karjala takasin, kuten jollain suomalaisella
nykyajan nuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia esittävällä
yhtyeellä, vaan kappale on nimeltään Suomi takaisin.
Kommentit (0)
Tuomaripeliä 27.07.2009, 21:47
Muistanpa, miten lapsuudessani Savon Sanomat kertoi, kuinka Kups
pyöritteli kankeita helsinkiläisiä mennen tullen. Viikko sitten näin,
miten pienet ja vikkelät pääkaupunkilaiset pyörittelivät isoja ja kankeita
kuopiolaisia mielin määrin. Eilen oli Kupsia vastassa maarianhaminalaiset
kaksi numeroa isommat miehet, mutta he pysyivät hyvin kurissa.
Tosin pelin jälkeen vierailijat kertoivat selityksen asialle.
Kotijoukkueen taktiikkana oli vetäistä kläägällä sääreen, jos mies ei
muuten pysähtynyt. Tosin katsomoon tuomari vaikutti puolueelliselta juuri
päinvastaisella tavalla. Olin monta kertaa kävelemässä pelikentälle
tiedustelemaan erotuomarilta, josko hän oli tutustunut pelin sääntökirjaan
ennen ottelua.
Ja eniten vierailijoiden mieltä pahoitti se, että pelin jälkeen pillimies
oli huutanut isäntäjoukkueelle, että ”mä tulen teidän kanssanne sitten
illalla ryyppäämään.” Moisen paheksuminen osoittaa vain sen, etteivät
ahvenanmaalaiset alkuunkaan ymmärrä itäsuomalaista vieraanvaraisuutta tai
palloilukulttuuria.
Niin tuosta vieraanvaraisuudesta sen verran, että muudan joensuulainen
kauppaneuvos on pitänyt tapana kestittää ja kantaa repulla rahaa kuntien
kaavoituksesta vastaaville poliitikoille eikä se ole ollut täkäläisestä
näkövinkkelistä muuta kuin normaalia vieraanvaraisuutta.
Ja palloilukulttuurista sen verran, että kuopiolaisen jalkapalloilun
kultakaudella silloisella valmentajalla oli kuulemmma tapana kierrellä jo
peliä edeltävänä iltana kaupungin kapakat, rannat ja kaipa myös siltojen
aluset saadakseen koolle mahdollisimman iskukykyisen miehistön tulevaan
otteluun.
Kommentit (0)
Kantaäiti 26.07.2009, 16:31
Jokin aika sitten kerroin, että Kuopion Miettiset olivat päässeet
sukututkimuksessaan perille asti. He olivat selvittäneet, että suvun
kantaisä oli Aatami Miettinen ja kantaäiti Eeva Korhonen. Koivistoiset
ovat päässeet vasta kymmenisen polvea taaksepäin, josta löytyvät
1600-luvun puolivälissä Inkerissä syntyneet ja poikiensa mukaan 1700-luvun
alussa Savoon paenneet Paavo Koivistoinen ja hänen puolisonsa Maria Jurko.
Joskus yritin netistä selvittää, vieläkö suvun kantaäidin suvun edustajia
on tässä maailmassa, mutta eipä näytä olevan. Moni sukuhan on kuollut
sukupuuttoon. Esimerkiksi siinä isosta vihasta kertovassa kirjassa, jonka
nimen päälle en nyt millään pääse, jossa ensimmäisen kerran mainitaan
Koivistoiset ja korostetaan heidän raittiuttaan, joka suvun myöhemmät
vaiheet huomioon ottaen vaikuttaa epäuskottavalta, mainitaan myös Saara
Tussun perhe, mutta eipä näytä Tussu-nimisiäkään ihmisiä enää olevan
maassamme.
Mutta tulipa urheilusivua tutkittua mieleeni, että vaikka Jurkoja ei enää
ole, niin Jurkkoja on. Olisikohan Jurko nimi muuntunut myöhemmin kahdella
koolla kirjoitettavaksi? Ilmetty sukulaistyttö Raija Jurkko
näytti sijoittuneen voimanoston maailmankisoissa kuudenneksi. Vahvaan
sukulaisuuteen viittaa sekin, että minullakin on luontaisia ilmeisesti
perittyjä taipumuksia kyseiseen lajiin ja itse asiassa minäkin hyvän
päivän tullen kamppailisin pistesijoista voimanoston maailmankisoissa
naisten kevyessä sarjassa.
Kommentit (0)
Sorimiehiä 25.07.2009, 18:21
Myönnän olevani ainakin urheiluhullu. 80 % valveillaoloajastani seuraan
tai ainakin ajattelen asiaa. Tänään hulluus meni jo niin pitkälle, että
työnnyin rankkasateeseen seuraamaan Kupsin A-junnujen ottelua Honkaa
vastaan. Enkä ollut suinkaan ainut paikalla. Katsomossa oli hyvä upea
tunnelma. Entisiä potkupallotähtiä, pelaajien omaisia ja tyttöystäviä oli
ainakin 100 eikä yhtään ivahuutoa kuulunut vieraille tai tuomarille.
Peli oli nautittavaa katsottavaa, pajon parempaa kuin miesten matsit.
Kannattaisi muuten aina ennen peliä kastella kenttä ja pallo, sillä
tavalla otteluun tulee vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kupsin junnut
ovat hyviä. Seura taitaa tehdä maamme parasta juniorityötä. A-pojat
voittivat tänään espoolaiset 3 – 1 ja B-pojat turkulaiset samoin lukemin.
Ja annen kaikkea kuopiolaisjuniorit ovat hyvin kasvatettuja. Tänään
honkalaiset saivat seitsemän varoitusta ja yhden ulosajon. Yksi
kupsilainen sai varoituksen, kun törmäsi tahattomasti vastustajaan. Hän
kävi pyytämässä anteeksi kolhitulta.
Tulipa silloin mieleeni tarina entisen kotikaupunkini Heinolan
palloilukultturista. Siellä junioripalloilija kampitti vahingossa toisen
ja jäi pahoittelemaan tapahtunutta. Silloin kentän laidalta kuului
valmentajan raivoisa karjaisu: ” Ja sorimiehet v_ _ _ _ _ n sieltä
kentältä”. Mainittakoon, että Heinolan historian parhaat jalkapalloilijat
olivat veljekset Pauli ja Tenho. Tietenkin heidät tunnettiin kaupungilla
Pulina ja Tenuna Se kertoo paljon kaupungin jalkapalloilun tasosta.
Heinola on vain jääkiekkokaupunki.
Kommentit (0)
Itsensäpaljastelija 24.07.2009, 18:19
Taas joudun syömään sanani. Lupasin jo kerran, että ei enää patsaita,
mutta kuvan luomus liittyy niin elimellisesti eiliseen kanavaan, että
muutan mieleni. Kun katsotte sopivasta kuvakulmasta, niin eikös vain näytä
siltä, että stalinistinen sankari Kirov siinä rinta rottingilla esittelee
ohikulkijoille ns. etuveitikkaansa keskellä Petroskoin keskustaa.
Tai tällaisesta perversiosta ainakin Karjalan rahvas miestä epäilee.
NKP:n 5. puoluekokouksessa Kirov sai edustajilta pitemmät
kättenläpytykset kuin itse Stalin. Niinpä generalissimus salamurhautti
ensin pelätyn kilpailijansa ja teki tästä sankarin, jonka kuolema
kostettiin epäillyille kansanvihollisille lyömällä heistä lihoiksi 4 – 20
miljoonaan, arviot vaihtelevat. Sekään ei ole enää tragedia vaan tilasto.
Tavallaan Stalin löi tempulla kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja Kirovin
murhan seurauksina Neuvostomaan rakennusprojektit saivat
edullista työvoimaa.
Mietin vaan tuon patsaan tarinaa. Olisi hyvä uskoa, että jollain
työleirillä taiteilija pantiin tekemään sankaripatsas Kirovin kunniaksi
ja niin hän sitten veisti teoksen tuollaiseksi ihan vaan piruuttaan. Se
olisi sellainen pienen miehen kosto systeemille. Nyt
satunnaiset likaisella mielikuvituksella varustetut turistit nauravat
kippurassa vallan symbolille.
Kuvan patsaassa olisi ainesta huomattavaksi maitkailukohteeksi, käykää
vaikka katsomassa. Muuten Petroskoin hotelli Severnaja lienee yksi Venäjän
siisteimmistä. Jo lähes 70-vuotta sitten kirjailija Olavi Paavolainen kävi
paikassa ja hän puhuu päiväkijassaan upeasta Severnaja-hotellista.
Stalinin aikaan maassa osatiin vielä ainakin jossain tapauksissa rakentaa,
koska silloin oli pakko. Näin ainakin Moskovan metron ja Hotelli
Severnajan kohdalla on käynyt.
Tulee mieleen se tarina siitä, kun pitkospuilla Romppaisen Veikkoa
vastaan tuli karhu eikä Veikon auttanut muu kuin alkaa puristamaan eläintä
niskasta. Lopulta karhu pyysi, että elä hyvä mies purista. Romppaisen
Veikonmukaan kyllä karhukin alkaa puhumaan, kun sen on pakko.
Kommentit (0)
Äekeempi 23.07.2009, 18:40
Tämä kuva on sitten napattu bussin ikkunasta Poventsassa täysin luvatta
sekä salaa että myös lain vastaisesti maamme ulkopoliittiset suhteet
vaarantaen. Vartija tuli vähän myöhemmin painokkaasti sanomaan ”nou foto”
ja hän ymmärsi, että me ymmärsimme hänen ymmärtäneen, että kuvat oli jo
otettu. Lisäksi sekä hän että me satunnaiset matkustajat ymmärsimme myös,
että avaruudesta kuvataan jo sanomalehtien otsikotkin.
Myönnettäköön, että Stalinin kanava on Suonenjoen kanavaa paljon äekeempi.
Eikä ihme, sillä tämä 200 kilometrinen kanava tehtiin 30-luvun lopulla
ennätysvauhdilla ja rakentajaorjista kuoli 100.000 – 1.000.000, joten
uhrien luku ei ole enää tragedia vaan pelkkä tilasto. Ilmeisesti
maansiirtotöitä ei tarvinnut juurikaan tehdä, koska vainajia riitti joka
metrille. Väitetään erheellisesti, että 1900-luku oli vuosisadoista
julmin, mutta luulen, ettei se ajanjakso ollut mitään 2000-lukuun
verrattuna.
En ole varma, mitä sana äekeempi tarkoittaa, mutta jotain suurta se on.
Hiski Salomaan laulussa Savon pojan Amerikan matka sanotaan, että Hullissa
laevat olivat entistä isompia ja äekeempiä. Savon kielen sana äekee
on kauneudessaan samaa luokkaa kuin sana öylönen, mutta ei yhtä kaunis
kuin äeti, maailman kaunein sana.
Kommentit (0)
Kuivataipaleen kanava 22.07.2009, 18:36
Eteläpohjalaiset ovat tunnetusti aikaansaapaa väkeä. Sanotaankin, että
mitä muualla vasta suunnitellahan, on jo Seinäjoella tehty. Mutta kyllä
suonenjokelaisistakin voi sanoa melkein samaa.
Nimittäin Päijänteen ja Saimaan vesistöjä yhdistävää Savon kanavaa on
suunniteltu vuosikymmeniä, mutta Helsingin herroille ei ole kukaan
muistanut kertoa, että sellainen kanava on jo tehty. Savolaiset
lapiomiehet kaivoivat 1860-luvulla Kuivataipaleen kanavan 18 km:n päähän
Suonenjoen keskustasta Herralan kylälle. Se yhdistää Kuvansin ja Paasveden
järvet elikkä samalla myös Kymijoen ja Saimaan vesistöt.
Kävinpä tarkastamassa uudistetulla pyörälläni rakennelman ja hyvin se on
tehty. Varsinkin sillan kaiteet ovat näyttävät ja ne ovat Askolan Helmin
ja Ollin vävyn hirrestä veistämät. Kuivataipaleen kanava on Suonenjoen
toinen matkailunähtävyys eilen kerrotun Kolikkoinmäen lisäksi.
Kanava on 300 metriä pitkä, käsikäyttöinen sulku on 19 metriä pitkä ja
viisi leveä sekä metrin syvyinen. Jos nyt hakemalla pitää jotain vikaa
tuosta kanavasta hakea, niin vaikutti siltä, ettei sitä juurikaan käytetä.
Pitkään sain odottaa, että paikalle tuli moottorivene, jonka avulla
pystyin opiskelemaan itsepalvelusulun käyttöä.
Nyt jälkeenpäin harmittaa vain se, että olin niin epäkohtelias seuraavaa
alusta kohtaan, että suljin sulun molemmat portit. Ihan hyvinhän ne olisi
voinut ystävällisesti jättää avonaisina odottamaan seuraavaa satunnaista
matkalaista.
Tuosta pohjaalaisten toimeliaisuudesta muistan vielä sen verran, että
kerran Mika Häkkisen, jonka vaari oli muuten suonenjokelainen torppari,
valtakaudella Hungarioringin ajot olivat peruuntua pölyongelmien vuoksi.
Silloin Etelä-Pohjanmaalla suunniteltiin, että kaikki paikalle matkustavat
maakunnan miehet ottavat mukaansa varsiluudan ja varmuuden vuoksi myös
Lainapeitteen kevyt pressun ja näin hyvin organisoidulla talkootyöllä
turvaa kisatapahtuman, kun ei kerta unkarilaisista itsestään näytä siihen
olevan.
Kommentit (0)
Museo 21.07.2009, 18:29
Kolikkoinmäeltä löytyy myös museo, vaikka työn ja tuskan takana sen
löytyminen onkin. Eräs mökeistä on muutettu työläiskotimuseoksi, joka
oikein onkin. Museo on auki vain heinäkuun eikä paikka taida olla mikään
vetonaula. Ajat ovat nyt sellaiset, ettei tuo työläisyys houkuttele
turistivirtoja.
Museossa tuli mieleeni, että sen vintille mahtuisi mainiosti myös Iisveden
urheilu- ja kulttuurihistoriasta kertova osasto. Kovasti vireä oli tämä
piskuinen taajaväkinen yhdyskunta sekä urheilun että kulttuurin saroilla
aikana, jolloin liikunta- tai kulttuurisihteereistä tai edes ilmaisutaidon
lukiosta ei oltu vielä kuultukaan.
Kuten olen jo lukemattomia kertoja todennut, niin ennen sotia Iisvesi
olisi voittanut viestinhiihdossa muun maailman. Ja paikkakunnalla
syntyneet viihdetaiteilijat ovat koko kansan omaisuutta, mutta
muistelenpa, että vaikka J Alfred Tanner ei olekaan syntyjään Iisveden
poikia, niin eiköhän mies sinne kuitenkin kuollut.
Korkeakulttuurista tulee mieleeni, että kirjallisuuden professori Kai
Laitinen on iisveteläisiä ja onpa hän julkaissutkin muistelmat
kotiseudustaan. 50-luvulla oli kirjailija Airi Sinervo Iisveden
työväenopiston johtajana ja julkaisi tästä ajasta kertovan romaanin
Koskessa kolisten. Kylmän sodan vuosina teos jotenkin unohdettiin, oli se
sen verran edellä aikaansa. Mikään aatesuunta ei kirjaa hyväksynyt.
Kirjasta löytyy muuten selvästi tunnistettavia paikkakunnan henkilöitä,
kannattaa tutustua asiaan.
Muuten sinne museon vintin vitriiniin voisi kunniapaikalle asettaa sekä
hiihtäjä Kalle Jalkasen että laulaja-mäkihyppääjä Kari Tapio Jalkasen
tekohampaat. Molemmat sankarit joutuivat urallaan kerran vaikeuksiin
hukattuaan tekarinsa kesken suorituksen. Lisäksi museoon voisi asettaa
näytille Kiva-voidepurkit ja suonenjokelaisen Kapasen tehtaan sukset.
Kapaset olivat minunkin ensimmäiset hiihtimet, vaikka ei niillä tahtonut
Järvisille pärjätä.
Kommentit (2)
Ruma Suomi 20.07.2009, 18:17
Onneksi TV:n Ruma Suomi ohjelma ei vieraile Suonenjoella. Sen keskusta on
maamme toiseksi rumin heti Siilinjärven jälkeen. Molemmat kunnat ovat
menestyneet taloudessaan hämmästyttävän hyvin ja se lyö leimansa näihin
paikkakuntiin. Vanhat puutalot on revitty pois ja tilalla on niitä paljon
puhuttuja laatikoita.
Onneksi Suonenjoella on Kolikkoinmäki. Sitä kelpaa näyttää vaikka kuinka
kriittisille telkkaritoimittajille. Hämmästyttävä asia, että 20 –
30-luvuilla ihan kiertokoulupohjalta työmiehet rakensivat
sahalta kantamistaan pintalaudoista Pilliklubi-5-askin kanteen piirrettyjä
mökkejä, joista koostui asuinyhteisö, jollaisen suunnittelu ei näytä
nykyajan arkkitehdeiltä onnistuvan.
Ja tietääkseni ne Kolikkoinmäen pintalaudat olivat ihan luvallisesti
otettuja sikäläisiltä sahoilta. Olen kuullut huhupuheita, jonka mukaan
moni maamme puunjalostustehtaiden liepeille syntynyt kaupunginosa häviäisi
kokonaan pois maailmankartalta, mikäli yhtiöt vaatisivat takaisin kaiken
niiltä varastetun sahatavaran.
Kommentit (0)
Salomonintie 19.07.2009, 16:39
Tuosta mansikanpoimintalaitteenkeksijä Salamon Könösestä vielä sen verran,
että hän kunnostautui myös kestävyysjuoksijana. Miehellä taisi olla
nimissään jopa jonkinlainen epävirallinen maratonjuoksun
maailmanennätyskin joskus 40-luvun lopulla.
Korjattua pyörääni hyödyntäen kävin myös tutustumassa Iisveden
Kolikkoinmäkeen ja hämmästyin, kun sieltä löytyi Salomonintie. Olen
taipuvainen uskomaan sen nimetyn pikemminkin maineikkaan juoksijan kuin
raamatullisen henkilön kunniaksi.
Parhaiten Salomon Könönen muistetaan Lontoon kisojen värikkäästä
kympinjuoksusta, josta Suomen kansa odotti paljon. Alkumatka menikin
hyvin, vaikka kuumuus oli Pohjolan miehille hirmuinen. Sitten vahva
ennakkosuosikki Viljo Heino suoritti kovan nykäyksen jättäen
kanssakilpailijansa selvästi – ja kaartoi pois radalta kenttäkäymälän
suuntaan. Hän ei enää sieltä palannut mukaan kilpailuun, toisin kuin eräs
tamperelainen työläisjuoksija 30 vuotta myöhemmin piirinmestaruuskisoissa
voittaessaan tällä ainutlaatuisen ylivoimaisella tavalla
piirinmestaruuden.
Muut suomalaiset sen sijaan jatkoivat sitkeästi ulkomaalaisten
seuraamista. Sitten Evert Heinström sai auringonpistoksen ja läksi
juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja myöhempi kansanedustaja ja
suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää miehen oikein päin. Evert ei
enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen parlamenttaariseen
immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen lyömällä tältä silmän
mustaksi.
Vain Salomon Könönen jaksoi meikäläisistä maaliin asti ja sijoittui
Zatopekin voittamassa kisassa yhdeksänneksi. Nykyisen mittapuun mukaan
ihan hyvä tulos valkoisellemiehelle. Juoksuansioiden perusteella tästä
suonenjokelaisesta renkipojasta tulikin sitten kotkalainen poliisi. Vielä
jokin aika sitten törmäsin Itä-Hämeessä opettajaan, joka muisti
vuosikymmenien takaa konstaapeli Könösen auton rekisteritunnuksen.
Kotkalaisten nuorten miesten oli hyvä tuntea huoltopoliisin auto
hakiessaan laivoista pimeitä pulloja.
Lontoon kymppiin liittyy kuulemma vielä sekin merkillisyys,
että mitaliodotuksissaan pettyneet ihmiset alkoivat kivittämään radiotaloa
Helsingissä. Suomessa on siis törmätty joskus ainutlaatuiseen
yleisurheiluhuliganismiin. Sivistysmaissahan huliganismi on elimillinen
osa jalkapalloilua.
Kommentit (3)
Mansikanpoimintalaite 18.07.2009, 16:32
Äsken tuli telkkarista uusintana vuosien takainen herttainen ohjelma
Suonenjoen Rieponlahden Kiviharjun talon mansikkakesästä.
Ohjelmassa vilautettiin myös talon vanhanisännän suunnittelemaa
mansikanpoimintalaitetta. Muistinpa, ettei vehje ole ainut rieppolaisten
yritys poiminnan helpottamiseksi. Itsekin löysin talvella halkoliiteristä
yhden alustavan suunnitelman aiheesta
Tässä kuvassa on rieppolaislähtöisen Salomon, eli näin sukulaisten kesken,
Salamo Könösen 35 vuoden takainen hahmotelma samanlaisesta, joskin
pelkistetymmästä laitteesta. Ajanhammas on jo kuvan esittämästä jakkarasta
syönyt pehmusteosat. Jäljellä on vain teräsputkirunko.
Salamon kehitelmän oli yksinkertaisuudessaan nerokas. Eräänlainen
moponsatulan kaltanen väline kiinnitettiin hihnoilla poimijan jalkojen
väliin ja näin marjoja pystyi noukkimaan kätevästi istuilta käsin selkää
säästäen. Kiviharjun keksintö näytti pohjautuvan maitokärrymuunnelmaan,
jossa laitteen käyttäjä makasi mahallaan.
Savossa muuten näyttää joka toinen mies suunnittelevan vähintäänkin
ikiliikkujaa. Könösen Salamokaan ei ole ainut keksijä suvussaan. Aitini
setä Otto Könönen kehitteli sota-aikana tuulivoiman enegiakäyttöä
valaistustarkoituksiin. Hän oli huomattavasti edellä aikaansa.
Tarinan mukaan eräänä pimeänä myrsky-yönä voimalan hallinta riistäytyi
keksijänsä kontrollista ja koko lähiseudulle koitti suuri valkeus.
Naapurin vanha mummo heräsi syntyneeseen hämminkiin ja sota-ajan pimeyteen
tottuneena hän luuli kuolleensa yön aikana ja päässeensä taivaan
valoon. Tämän innoittamana hän viritti kiitosvirren.
Otto Könönen oli muutenkin kiinnostunut tekniikasta. Rieponlahden
kyläkirjan mukaan hän hankki kylän ensimmäisen auton jo kieltolakiaikaan.
Tuon virkkeen monimerkityksellisyyttä hiljennyn nyt pohtimaan.
Kommentit (0)
Hyvin suunniteltuja asioita 17.07.2009, 17:54
Hesarissa oli pitkästä aikaa uutinen Itä-Hämeestä. Sysmässä oli sikäläinen
ilmailukerho rakentanut 10 vuotta lentokonetta mielisairaalan vintillä ja
saaneetkin sen lähes valmiiksi. Konetta ei kuitenkaan saatu
rakennuspaikalta pois muuten, kuin purkamalla vintti. Siinä uutisessa on
jotain hyvin sysmäläistä.
Jostain syystä Sysmän yhdistetään kaikenlaisia hölmöläistarinoita, vaikka
siihen ei pitäisi olla mitään syytä. Pitäjäläiset ovat aina pärjänneet ja
tullet omillaan toimeen. Heinolalaisetkin nimittelivät naapureitaan
keltamahoiksi pelkästään kateuksissaan. Sysmässä nimittäin syötiin voita
silloinkin, kun sitä ei muualla ollut.
Jos oli hyvin suunniteltu tuo 10 vuotta kestänyt lentokoneen laitto, niin
samaa voi sanoa allekirjoittaneen 15 vuotta kestäneestä polkupyörän
lokasuojien korjausprojektista. Paikkailin murenevia lokareita vuosia ns.
jeesusteipillä, mutta tänä kesänä sain teipeistä tarpeekseni. Korjaus
maksoi enemmän kuin, mitä 30-vuotiaalla Tunturillani on arvoa.
Kuulun nyt omistavaan luokkaan. Minulla on kolmet housut, joihin kaksi
vyötä sekä kaksi toimivaa polkupyörää. Uudempi on siis kolmikymppinen ja
vanhempi täyttää pian 50 v. Sekin ihan hyvä vehje. Pikkusen vielä uutuuden
jäykkä, mutta hyvin se kulkee sen jälkeen, kun sen on saanut kiihdytettyä
liikkeelle.
Harrastin korjatulla retkipyörällä pienimuotoista kotiseutumatkailua. 30
vuotta sitten huimassa nuoruudessa meni viitisensataa kilometriä
vuorokaudessa, mutta nyt jo kymmenesosa siitä saa jalat huutamaan armoa.
Ja reisissä sellaiset krampit, että kielenkäyttöni on välillä ollut
karkeahkoa. Vanheneminen on itseasiassa paskamainen asia totesi jo
satukirjailija Astrid Lindgren täyttäessään sata vuotta.
Kommentit (1)
Pionitarhuri 16.07.2009, 18:30
Laskin pihalta 70 parhaassa voimissaan olevaa lapsenpään kokoista pionin
kukkaa. Osa on jo kuihtunut, mutta valta osa on vielä aukeamatta. Tilanne
näyttää muodostuvan vääjäämättä sellaiseksi, että olen kohta Suomen, ellei
peräti Pohjoismaiden johtava pionitarhuri.
Nöyrä ja kiitollinen on tuo pihojemme kaunistus . Pikkuisen ripautin
alkukesästä säkistä kanankakkaa ja kun rankkasade eilen piiskasi
kasvustoja, niin vänkyräisistä koivun risuista ja nailonnarusta rakensin
suojateilleni tukikehikot. Risujen vänkyryys sopii mielestäni pionille
hyvin, koska laji on kotoisin Kiinasta, joka on aika vänkyräinen maa.
Jouduin turvautumaan kehikkorakennelmassani nailonnaruun, koska
piikkilankaa en tähän hätään mistään löytänyt.
Kommentit (0)
Ydinperhe 14.07.2009, 15:33
Sunnuntaina seurasin Kuopion satamassa, kuinka savolainen pystymakkurissa
oleva sekakäyttäjäpariskunta retuutti pikkuvauvaa. Perheellä oli käytössä
jonkinlainen yhdistelmäajoneuvo; lapsen ja kaljatölkkien kuljetus tapahtui
kätevästi samoilla vaunuilla.
Mietin, pitäisikö puuttua asiaan, mutta koska hampaani ovat huonot, ovat
ne sentään omat, joten en puuttunut tapausten kulkuun. Ajattelin, että
kysymyksessä oli sittenkin pelkkä tyypillinen kuopiolainen ydinperhe.
Huomasinpa Iltasanomista, että tapaus sai laajaa valtakunnallista
huomiota. Jotkut valveutuneet kansalaiset olivat sittenkin hälyyttäneet
poliisin paikalle, joka oikein olikin. Vauva otettiin
sosiaaliviranomaisten huostaan.
Tuli taas mieleen, että on se kummallinen asia. Jos tässä yhteiskunnassa
hankkii vaikka ajokortin, joutuu käymään kaikenlaisessa koulutuksessa ja
testeissä, mutta lapsia kyllä saa hankkia ihan kuka vaan kynnelle vähänkin
kykenee.
Kommentit (0)
Suattaapi 12.07.2009, 20:17
Keskuskentällä kohtasivat sarjan paras ja huonoin joukkue. HJK voitti
Kupsin 3-0. Myönteistä oli se, että tällä kertaa en ollut paleltua
kuoliaaksi ja ettei Kups ole niin umpisurkea, mit lopputuloksesta voisi
päätellä.
Yhdeksän HJK:n kannattajaa piti suurempaa ääntä kuin 3500 kuopiolaista.
Pari minuuttia ennen loppua kuului asiantunteva neuvo kotijoukkueelle:”
Tasapelliinniin suattaapi kohta tulla kiire”. Ottelun pääsylipussa
mainostettiin tulevaa Lahti-ottelua: ”Litti suattaapi pelata tai sitten
ei.”
Lahti-pelissä saattaa ratketa suattaapiko Kups säilyä sarjassa. Ja samalla
suattaapi ratketa, suattaapikoko allekirjoittanutta näkyä
jalkapallokatsomossa.
Kommentit (0)
Valto Räsänen 12.6.1933 – 6.6.2009 11.07.2009, 17:31
Helsingin Sanomissa oli tänään suru-uutinen. Lääketieteen lisensiaatti
Valto Räsänen on kuollut sairauskohtaukseen. Valto oli Kärkkäälän
Pirttiselän poikia. Opin kuitenkin tuntemaan tämän viisaan ja humaanin
ihmisen vasta viime vuosina, Olimme molemmat innokkaita
osallistujia arkkipiispa Leon keskustelutilaisuuksiin. Sukutaustamme
tuntien on aika yllättävää, että tapasimme moisissa merkeissä.
Valton kanssa meitä yhdisti myös se, että olimme molemmat eksyneet
talvipakkasella perusteellisesti Kakkisen salolle. Valto jopa niin
pahasti, että joutui viettämään yön tähtitaivaan alla. Kaksi vuotta sitten
kävimme yhdessä eksymispaikalla. Mukana oli myös Baltzarin Gunnar, Valton
lapsuudenkaveri.
Baltzareilla on vieläkin pahemmat muistot Kakkisen salolta. 30-luvulla
Baltzarit olivat palaamassa hevosella Kuopion markkinoilta ja
hevonen uupui Kakkisen jäälle. Muistaakseni kaksi kyydissä olleista
paleltui kuoliaaksi.
Valto Rsästä ja hänen lääkäriveljiään pidetään yleisesti Suomen
ensimmäisinä akupunktiolääkäreinä ja tavallaan näin onkin. Tosin
ilmeisesti ensimmäisenä meillä harjoitti kiinalaista neulahoitoa eversti
evp. Hans Kalm, joka sotilasuransa jälkeen 30-luvulla opiskeli Amerikassa
vaihtoehtohoitoja.
Yhteiskunnalliselta ajattelultaan hän lienee ollut kovasti erilainen kuin
Räsäsen veljekset. Itse asiassa Hans Kalmin paikka olisi ollut
kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa. Mm. Kuhmoisissa hän
todistettavasti teloitutti kaikki punaisten sotasairaalan potilaat.
Lisätietoa Kalmista löytyy täältähttp://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Kalm
Kommentit (0)
Pilkkiongintahalli 10.07.2009, 19:04
Heinolassa on paljon nähtävää. Siellä on Suomen toiseksi korkein poppeli
ja maamme toiseksi kirkasvetisin järvi. Lisäksi sieltä löytyy myös Suomen
viimeinen virrassa kelluva matonpesulaituri; muuallahan tiukentuneet
ympäristömääräykset edellyttävät kaikenlaisia puhdistusjärjestelmiä.
Ennen Jyrängön virran vesi oli juotavan puhdasta ja vesi niin kirkasta,
että laiturin raoista pystyi seuraamaan kalojen elämää kolmen metrin
syvyyteen. Laiturin katos vielä varjosti sopivasti ja paransi veden
tarkkailumahdollisuuksia. Ennen pesupaikan alusta oli mustanaan särkiä ja
ahvenia.
Minulla on ollut pitkäaikainen unelma. Olen haaveillut 20 vuotta, että
joskus vielä käyn pilkkiongella tässä katetussa haliissa, siis maamme
ainoassa pilkkihallissa. Ja tänä kesänä sen myös toteutin. Olin siis
Heinolan himoitsema kalastusmatkailija. Muita pyytäjiä ei virralla
näkynytkään.
Joudin odottamaan pitkään vuoroani, koska matonpesijöitä riitti kauniina
kesäpäivänä. Halusin pilkkiä kaikessa rauhassa senkin vuoksi, että rouvat
olisivat saattaneet katsella pilkkimistäni mietteliään oloisina ja lopulta
hälyttä poliisin tai jonkun sopivan terveysviranomaisen paikalle.
Kun hetkeni koitti toimin salaman nopeasti. Pelkäsin jonkun yllättävän.
Liekö johtunut matonpesijöistä, mutta vesi ei ollut yhtä kirkasta kuin
ennen nuoruudessani eikä kalojakaan ollut entiseen malliin. Mutta
minuutissa sain kaksi tärppiä ja saatoin havainnoida
kalojen saalistuskäyttäytymistä, kuten Lapin eräkirjoissa kerrotaan
tehtävän tunturien rautuvesissä.
Ja nyt matkailuidea Heinolaan. Vapaa matonpesu on ankarasti kiellettävä ja
kaupunkiin on perustettava maailman ensimmäinen pilkkiongintahalli.
Kommentit (0)
Silta 09.07.2009, 19:56
Tuohon juoppojen turmelemaan Heinolan harjun kauniiseen
kansallismaisemaan liittyy elimellisenä osana myös kaunis rautatiesilta,
joka oli 30-luvun pula-ajan Suomelta melkoinen voimanponnistus. Jos nyt
hakemalla pitää jotain vikaa tästä rakennusprojektista hakea, niin hieman
ihmetyttää se, että valtavan kallis rautatiesilta tehtiin ison joen yli
eikä rata siitä sitten vastarannalta jatku minnekään. Tuntuu hullun
hommalta. Joku logiikka asiassa varmasti on vaikka se ei minulle täysin
avaudu.
Joku logiikka on varmastikin myös siinä, vaikka sekään ei minulle avaudu,
että Neuvostoliitto yritti jo ennen virallisen jatkosodan alkua
juhannuksena -41 tuhota sillan. Kansanperinteen mukaan yksi pommi putosi
sillan lankkujen välistä räjähtämättä ja että pommin jälki olisi vieläkin
löydettävissä. Mutta ei ollut; tarkkaan tutkin asian.
Pommituksessa kuoli parikymmentä heinolalaista ja varmaan enemmänkin olisi
mennyt, mutta silloinen uraansa aloitteleva lentäjä, sittemmin tuleva
Kouvolan hovioikeuden presidentti, Heimo Lampi ampui alas kolme pommaria.
Lampi liittyy Suonenjokeen ja Kärkkäälään siten, että Lammen
esikoisromaani Lähimmäistäsi niinkuin itseäsi liittyy paikkakuntaan. Hän
sai idean kirjaansa toimiessaan auskultanttina Suonenjoella.
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että kahta kirjaa en edes minä, lukuhullu
ihminen, ole jaksanut lukea loppuun. Toinen on SMP:n puoluesihteeri Eino
Poudiasen kirja Melkoisen kovaa leikkiä ja toinen sitten onkin Lammen ko.
teos, jonka päähenkilön esikuva taisi olla Tuomas Kiiskinen.
Heinolan pommitus aiheutti myös sellaisen vahingon, että yksi osuma tuli
tuomiokunnan arkistoon ja tärkeitä asiapapereita tuhoutui. Kuitenkin
kuulemma sekä asiakkaat, että henkilöstö olivat tyytyväisiä
tapahtuneeseen. Moni ongelma ratkesi saman tien. Näin paljasti eräs
huippujuristi muistelmisaan, hän oli silloin töissä tapahtumapaikalla.
Samainen tuomarismies toimi myöhemmin peräti kolme kuukautta
Suojelupoliisin johdossa, mutta joutui eroamaan huumausainerikokseen
syyllistymisen vuoksi. Ilmeisesti sodan jälkeen Suomi jälleenrakennettiin
nykyisten dopingaineiden voimin. Siihen viittaa äskettäin ilmestynyt Mikko
Ylikankaan kirja, josta paljastuu, että Suomessa käytettiin 40-luvulla
esimerkiksi heroiinia melkein saman verran kuin muualla maailmassa
yhteensä.
Muuten edellä mainittu Heimo Lampi kertoi muistelmissaan, että hän luki
itsensä hävittäjälentäjäuransa jälkeen parissa vuodessa tuomariksi.
Valmistumisensa jälkeen hän saapui junalla kotiinsa Kuopioon, mutta
kotiinsa hän ei enää jaksanut asemalta kävellä, niin oli mies poikki. En
syytä enkä väitä, mutta epäilen, että varmaankin monet lentäjät osasivat
hyödyntää hiihtäjien tapaan pervitiiniä myöhemmässä elämässään.
Kommentit (0)
Maisema Heinolan harjulta 08.07.2009, 18:28
Tulipa pistäydyttyä Heinolassa, joka on hirvittävän kaunis kaupunki. Ei
ihme, että maamme vanhin öljyvärimaalaus 1790-luvulta on nimeltään Maisema
Heinolan harjulta. Se on maalattu suunnilleen tuon kuvan esittämältä
paikalta.
Ymmärrän ja jopa hyväksyn sen, että ihmiset juovat viinaa, polttavat
tupakkaa sekä nuotiota ja vieläpä syövät makeisia. Sitä en kuitenkaan
ymmärrä, että jälkiä ei siivota ja että lähtiessä pitää vielä kaataa
puiston penkit. Suomalaiset eivät taida kansainvälisessä mittakaavassa
olla siistejä eivätkä sivistyneitä ja huliganismia esiintyy kansassamme
kohtuuttoman paljon.
Joku ilta sitten väitin, etten kannata sitä, että kanssaihmisiä ammutaan
pinskalla niskaan. Saattaa olla, että eräissä tapauksissa olen valmis
tarkastamaan kantaani.
Kommentit (0)
Päämäärätietoinen 07.07.2009, 18:55
Sinnikäs ja päämäärätietoinen on tämä kala. Säynäviä on kuulemma istutettu
joskus viime vuosina Petäiseen, mutta jo reilut 40 vuotta sitten niitä sai
Petäisenjoesta ongella, joten niiden on pitänyt ainakin silloin nousta
Virmaasta asti. Vaativa tehtävä, sillä puro on vähävetinen ja matkalla
pari mielestäni läpipääsemätöntä koskipaikkaa. Mutta niin vain ne ovat
mielipiteestäni riippumatta taistelleet 10 kilometrin matkan. Kyllä ne
ovat ansainneet takaisin veteen päästämisen, vaikka alan oppikirjojen
mukaan ne olisivat myös ihan syötväviä.
Srkikaloja on ihan tuhottomasti ja voi tietekin olla, ettei tuokaan otus
ole säynävä. Muistelen jostain lukeneeni, että Suonteenjokeen on istutettu
toutainta, joka on ainut peto särkikalojen joukossa. Ihan hyvin niitä voi
nousta myös muihin ympäristön vesiin, koska se on lohen kaltainen koskissa
viihtyvä lihaskimppu.
Kommentit (0)
Paras onkipaikka 06.07.2009, 18:00
Tässä on Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden paras onkipaikka.
Petäisenjoen kivipadon ja siltarummun väliin jää noin 50 neliömetrin
lumpeikko, joka lienee syvyydeltään puolisen metriä. Koska kerran kesässä
täytyy käydä mato-ongella, joka on kalastusmuodoista jännittävin, satuin
koettamaan keskellä kirkasta päivää kalastusvälinettäni tässä puturassa.
Puolessa tunnissa sain 24 särkeä, joukossa koukkaitakin suolasärkiä,
kymmenen ahvanta, joiden joukossa koukkaitakin paestiahvenia ja kaksi
neljänneskiloista säynävää. Jos ette usko, niin kysykää Askolan Helmiltä
tai Ollilta, he voivat todistaa. En jaksa uskoa, että moisessa
altaassa olisi jatkuvasti kaloja mustanaan. Varmaankin eväkkät majailevat
tierummun takana alajuoksulla ja lähtevät sieltä välillä rummun läpi
syönnökselle.
Ahvenet ja säynävät päästin takaisin kasvamaan, mutta särjet pistin
pakkaseen ja aion käyttää niitä ensitalvena haukikoukkujen täkyinä, niin
epäeettiseltä kuin se tuntuukin.
Kommentit (0)
Sukututkimusta 05.07.2009, 19:23
Törmäsin erääseen kuopiolaiseen sukututkija Miettiseen. Kun omasta
suvustani on päästy vasta kymmensien sukupolvea taaksepäin, niin Miettinen
oli jo saavuttanut tutkimuksissaan lopullisen päätepisteen.
Hänen selvitystensä mukaan Aatami oli Miettisiä ja Eeva Korhosia.
Liekö sukututkija Miettisen tuloksen taustalla se, että Miettiset ja
Korhoset ovat yleisimmät sukunimet Pohjois-Savon puhelinluettelossa. Ja
sen jälkeen kun Rautavaara liitettiin tähän luetteloon Korhoset ohittivat
ainakin määrällisesti Miettiset. Korhosia on Rautavaaralla peräti 15,6 %
väestöstä.
Hesarin viikkoliitteessä oli juttu siitä, että ilmiesesti Korhoset, jotka
ovat itäsuomalaisina innokkaita siinä yhessä asiassa, ovat ohittamassa
näinä päivinä lukumäärältään länsisuomalaiset Virtaset. Eroa oli
tutkimushetkellä enää 79 ja johtoasema valtakunnassa on saattanut jo
vaihtua. Kyseisiä sukunimiä kantaa noin 50.000 suomalaista.
Suurin yllätys Hesarin jutussa oli se, että suhteessa eniten Virtasia on
Korhosten suvun ydinalueella eli Suonenjoella. Suonenjokelaisista Virtasia
on peräti 2,6 %. Luulen, että kysymyksessä on laskuvirhe. Tunnen
syntymäkaupungista noin 100 Korhosta, mutta en yhtään Virtasta.
Kommentit (0)
Haavoitettu kipsisoturi? 03.07.2009, 08:01
Ja tämä on sitten varmasti vihoviimeinen patsasjuttu tältä reissulta.
Sortavalassa Vakkosalmen sillan lähellä rantapusikossa seisoo tämä
mielenkiintoinen taideteos, josta en ole onnistunut löytämään tietoa.
Harva lienee uskaltautunut tutustumaan teokseen lähemmin, koska sen verran
tiheässä pensaikossa se seisoo ja moni pelkää huumeruiskuun astumista.
Mielestäni patsas esittää sotilashenkilöä. Ensiksi tuli mieleen, että
siinä on Valkoisen kuoleman eli tarkka-ampuja Simo Häyhän muistomerkki;
hähän ampui talvisodassa kuulemma 547 vihollista. Mutta koska soturi
tuijottaa valppaasti Suomen suuntaan, uskon tämän kipsiveistoksen olevan
neuvostovallan ajalta.
Mutta hämmästyttävä asia on patsaan kunto. Joku lättähattu on sen
haavoittanut perinpohjin. Itse konepistoolin piippukin on katkaistu, joka
oikein onkin. Toivoa sopinee, ettei kukaan suomalaishumalikko ole ollut
asialla, sillä silloin olisi kansainvälinen konflikti valmis.
Muistettakoon vain Tallinnan Pronssisoturi-jupakka.
Muuten mikäli tuon kipsisoturin henkilökohtainen ase on konepistooli,
liittyy se tavallaan urheilu- ja sukuhistoriaankin. Venäläisten kp
vaikuttaa nimittäin Suomi-konepistoolin kopiolta. Ja luonteva selityskin
löytyy. Nimittäin työläisurheiluseura Talikkalan Tovereiden vaiheita
tutkiessani törmäsin urheilijanuorukaisiin Vilho Pentikäinen ja Martti
Koivistoinen.
Vilho Pentikäinen oli sittemmin töissä maamme pääesikunnassa ja toimitti
sieltä mm. Suomi-konepistoolin piirustukset Neuvostoliittoon. Myöhemmin
hän loikkasi itärajan yli. Kaukainen sukulaiseni Martti Koivistoinen, joka
osallistui uimahyppääjänä työläisolympialaisiin, mutta ei menestynyt,
koska hermot pettivät, sen sijaan ammuttiin talvella -43 maanpetoksesta
tuomittuna. Valpon raportin mukaan miehen hermot kestivät sillä kertaa
loppuun asti.
Kommentit (0)
Murheen risti 02.07.2009, 19:37
Vieläkään ei päästä eroon muistomerkeistä. Niitähän Karjalassa riittää,
jossa on sattunut ja tapahtunut. Lemetissä on suomalaisten ja venäläisten
yhdessä pystyttämä petroskoilaisen Leo Lankisen veistämä Murheen risti,
jossa lukee molemmilla kielillä seuraava teksti, joka vaikuttaa kaikessa
tunteellisuudessaan venäläisten laatimalta:
1939–1940, Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä.
Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.
Itsestään. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet
yhteen.
Toivossa. Että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä.
Jokaisesta.
Muistomerkki on pystytetty vuonna 2000 Lemetin taistelupaikalle, jossa
suomalaiset talvisodassa motittivat ja tappoivat neuvostodivisioonan
melkein viimeiseen mieheen. Venäläisiä taisi kaatua 14.000 ja
suomalaisiakin paljon, veikkaisin, että 1.400, sellainenhan se tappiosuhde
taisi talvisodassa olla.
Anatoli Gordijenkon kirjoittamasta Kuoleman divisioonasta voi hankkia
asiasta tarkempaa tietoa. Eräänä yksityiskohtana on mieleeni jäänyt, että
lopuksi nälkiintyneet motitetut söivät vyönsä ja saappaan vartensa, mutta
sillähän ei tulipalopakkasessa pitkälle pötkitä.
Muistomerkki on valmistunut Jeltsinin aikaan. Luulenpa, ettei nyt Putinin
aikaan moisille asioille pystyjä pystytetä, vaan historiasta yritetään
unohtaa kansallista yksimielisyyttä rikkovat asiat. Eräs paluumuuttaja
kiteytti osuvasti Jeltsinin ja Putinin hallintokausien eron. Jeltsinin
aikaan vallassa olivat rikolliset, Putinin aikaan KGB.
Kommentit (0)
Puolesta heimouskon 01.07.2009, 18:37
Jos eilisen jutun joukkohaudan muistomerkki oli vaikuttava, niin
vaikuttava on tämäkin, ellei sitten peräti järkyttävä. Salmista löytyy 120
Aunuksen retkeen houkutellun pikkupojan joukkohauta ja muistokivi, jossa
lukee: ”Kaaduitte nuorna nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne,
puolesta heimouskon”.
Tuntuu merkilliseltä, että tällaista tekstiä voidaan tuottaa
mielisairaalaympäristön ulkopuolella. Tai ehkä säkeen on sepittänyt
heinolalainen Uuno Kailas, joka 16-vuotiaana otti osaa kyseiseen
sotaretkeen. Hänhän oli tyypillinen runoilija; mielisairas,
tuberkuloottinen ja julkimiehimys.
Hämmästyttävä asia, että Salmissa on säilynyt suursuomalaisten
muistomerkki. Yleensä suomalaisten jättämät viattomatkin patsaat on
tuhottu. Poikkeuksena tietenkin Sortavalan runonlaulajapatsas, jonka
lienee pelastanut Marxia muistuttava ulkomuoto. Salmissa oli myönteistä
myös se, että samalla sotilashautausmaalla lepäsivät sulassa sovussa sekä
venäläiset että suomalaiset vainajat. Muuta myönteistä Salmista ei voi
sanoakaan, se lienee Venäjän viheliäisin kylä. Sodassa täysin tuhottu eikä
sitä ole sen jälkeen juurikaan korjailtu.
Eivät kaikki heimouskoiset Aunuksen retkeilijät olleet pikkupoikia.
Joukkoa johti tuleva kenraali Paavo Talvela. Epäilen, että Talvela liittyy
Suonenjoenkin vaiheisiin. Bussikuskimme, joka tiesi sotahistoriasta
kaiken, koska oli kuljettanut montaa sotaveteraani porukkaa Karjalan
korvissa, tiesi kertoa, että jatkosodassa kaikkein idimmäksi pääsi
suonenjokelaisten joukko-osasto. Itäisin rintaman kohta taisi olla
nimeltään Konselkä tai jotain sinne päin. Sinne Suonenjoen miesten
eteneminen pysähtyi.
Olen kuullut, että pidemmällekin olisi yritetty, mutta joukoissa ilmeni
jotain hämminkiä, josta en ole löytänyt sotahistoriasta virallista
tietoa. Kuitenkin sellaisen tiedon olen löytänyt, että hyökkäysintoinen
armeijakunnan komentaja Paavo Talvela aikoi erään hässäkän jälkeen ihan
tosissaan ammuttaa eräästä pataljoonasta joka kymmenennen miehen jäljelle
jääneiden sotainnon nostattamiseksi. Onneksi Mannerheim puuttui
tapahtumien kulkuun ja katsoi, että ukkoja on jo muutenkin liian vähän.
Pitäisi selvittää, oliko kotipuolen miehiä joutumassa arvannostoon.
Kommentit (1)
Älkää tappako toisianne! 30.06.2009, 17:57
Ja taas olen ollut väärässä. Eilen väitin, että meitä Koivistoisia lienee
Venäjällä muutamia kymmeniä. Viehättävä inkeriläinen
matkatoimistovirkailija Maria Koivistoinen lähetti kuitenkin sähköpostia
ja kertoi 86-vuotiaan mummonsa kertoneen, että ennen sotaa pelkästään
Mokkolovan kylässä lähellä Kolpinon kaupunkia asui 37 perhettä ja he
kaikki olivat Koivistoisia.
Nyt kyseinen kylä on kuitenkin autio. Saattaa kuitenkin olla, että
sukuamme on enemmän laajalla Venäjän maalla kuin Suomessa. Laskelmia
vaikeuttaa se, että muuttoliikettä on ollut puolin ja toisin ja Stalinkin
taisi aikanaan suorittaa riveissämme harvennuksia.
30-luvulla myös Suomen Koivistoisia loikkasi Venäjälle, yhden
kärkkääläisen loikkaustapauksen löysin Valpon papereista. Lisäksi tiedän,
että Amerikan Koivistoisia muutti 30-luvun laman aikana rakentamaan
Neuvostoliittoon ihanneyhteiskuntaa.
Ihanneyhteiskuntaa ei syntynyt. Nettiä tutkiessani löysin, että ilmeisesti
kahden sukulaismiehen matkanpää oli kuvan esittämät joukkohaudat
Karhumäessä. Nykyään paikalla on sattuneesta syystä hyvin kasvava
männikkö, josta Jeltsinin aikana tehtiin muistometsä. Sinne on haudattu
ainakin 10.000 teloitettua. Paikalla on nyt erilaisia muistomerkkejä ja
-ristejä sekä kymmeniä selvästi painaumina eroittuvia joukkohautoja.
Paikalla ollut asiantuntija kertoi, että joukkomurhat tehtiin
kustannussyistä yhteislaukauksilla. Kahdeksan ihmistä pantiin peräkkäin
montun päälle asetetulle lankulle ja kaikki ainakin pyrittiin surmaamaan
yhdellä rinnan korkeudelle ammutulla kiväärinlaukauksella.
Itse kyllä epäilen tätä tietoa. Eiköhän perinteinen niskalaukaus
pienoispistoolilla ole sittenkin ollut kustannustehokkain menetelmä. Ei
pienoiskiväärin pati paljoa maksa. Tähänkin tekniikkaan liittyy ongelma,
koska teloittaja saa helposti rasitusvamman eli nykykielellä
tenniskyynäpään. Todennäköisesti kukaan teloittaja ei ole enää kertomassa
lopullista totuutta. Nimittäin ainakin muinaisessa Kiinassa keisari
teloitutti tietosuojasyistä myös teloittajat ja varmuuden vuoksi vielä
teloittajienkin teloittajat.
Karhumäen kuolemanmetsikössä on ajatuksia herättävä vaatimaton muistokivi,
johon on varmaankin pitkän miettimisen jälkeen kirjoitettu lause,
jonka luultavasti erittäin moni lähimmäinen voi hyväksyä täysin
poliittisesta tai uskonnollisesta kannasta riippumatta. Kivessä lukee
venäjäksi, että ”IHMISET, ÄLKÄÄ TAPPAKO TOISIANNE!”
Kommentit (0)
Sukututkimusta 05.07.2009, 19:23
Törmäsin erääseen kuopiolaiseen sukututkija Miettiseen. Kun omasta
suvustani on päästy vasta kymmensien sukupolvea taaksepäin, niin Miettinen
oli jo saavuttanut tutkimuksissaan lopullisen päätepisteen.
Hänen selvitystensä mukaan Aatami oli Miettisiä ja Eeva Korhosia.
Liekö sukututkija Miettisen tuloksen taustalla se, että Miettiset ja
Korhoset ovat yleisimmät sukunimet Pohjois-Savon puhelinluettelossa. Ja
sen jälkeen kun Rautavaara liitettiin tähän luetteloon Korhoset ohittivat
ainakin määrällisesti Miettiset. Korhosia on Rautavaaralla peräti 15,6 %
väestöstä.
Hesarin viikkoliitteessä oli juttu siitä, että ilmiesesti Korhoset, jotka
ovat itäsuomalaisina innokkaita siinä yhessä asiassa, ovat ohittamassa
näinä päivinä lukumäärältään länsisuomalaiset Virtaset. Eroa oli
tutkimushetkellä enää 79 ja johtoasema valtakunnassa on saattanut jo
vaihtua. Kyseisiä sukunimiä kantaa noin 50.000 suomalaista.
Suurin yllätys Hesarin jutussa oli se, että suhteessa eniten Virtasia on
Korhosten suvun ydinalueella eli Suonenjoella. Suonenjokelaisista Virtasia
on peräti 2,6 %. Luulen, että kysymyksessä on laskuvirhe. Tunnen
syntymäkaupungista noin 100 Korhosta, mutta en yhtään Virtasta.
Kommentit (0)
Haavoitettu kipsisoturi? 03.07.2009, 08:01
Ja tämä on sitten varmasti vihoviimeinen patsasjuttu tältä reissulta.
Sortavalassa Vakkosalmen sillan lähellä rantapusikossa seisoo tämä
mielenkiintoinen taideteos, josta en ole onnistunut löytämään tietoa.
Harva lienee uskaltautunut tutustumaan teokseen lähemmin, koska sen verran
tiheässä pensaikossa se seisoo ja moni pelkää huumeruiskuun astumista.
Mielestäni patsas esittää sotilashenkilöä. Ensiksi tuli mieleen, että
siinä on Valkoisen kuoleman eli tarkka-ampuja Simo Häyhän muistomerkki;
hähän ampui talvisodassa kuulemma 547 vihollista. Mutta koska soturi
tuijottaa valppaasti Suomen suuntaan, uskon tämän kipsiveistoksen olevan
neuvostovallan ajalta.
Mutta hämmästyttävä asia on patsaan kunto. Joku lättähattu on sen
haavoittanut perinpohjin. Itse konepistoolin piippukin on katkaistu, joka
oikein onkin. Toivoa sopinee, ettei kukaan suomalaishumalikko ole ollut
asialla, sillä silloin olisi kansainvälinen konflikti valmis.
Muistettakoon vain Tallinnan Pronssisoturi-jupakka.
Muuten mikäli tuon kipsisoturin henkilökohtainen ase on konepistooli,
liittyy se tavallaan urheilu- ja sukuhistoriaankin. Venäläisten kp
vaikuttaa nimittäin Suomi-konepistoolin kopiolta. Ja luonteva selityskin
löytyy. Nimittäin työläisurheiluseura Talikkalan Tovereiden vaiheita
tutkiessani törmäsin urheilijanuorukaisiin Vilho Pentikäinen ja Martti
Koivistoinen.
Vilho Pentikäinen oli sittemmin töissä maamme pääesikunnassa ja toimitti
sieltä mm. Suomi-konepistoolin piirustukset Neuvostoliittoon. Myöhemmin
hän loikkasi itärajan yli. Kaukainen sukulaiseni Martti Koivistoinen, joka
osallistui uimahyppääjänä työläisolympialaisiin, mutta ei menestynyt,
koska hermot pettivät, sen sijaan ammuttiin talvella -43 maanpetoksesta
tuomittuna. Valpon raportin mukaan miehen hermot kestivät sillä kertaa
loppuun asti.
Kommentit (0)
Murheen risti 02.07.2009, 19:37
Vieläkään ei päästä eroon muistomerkeistä. Niitähän Karjalassa riittää,
jossa on sattunut ja tapahtunut. Lemetissä on suomalaisten ja venäläisten
yhdessä pystyttämä petroskoilaisen Leo Lankisen veistämä Murheen risti,
jossa lukee molemmilla kielillä seuraava teksti, joka vaikuttaa kaikessa
tunteellisuudessaan venäläisten laatimalta:
1939–1940, Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä.
Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.
Itsestään. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet
yhteen.
Toivossa. Että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä.
Jokaisesta.
Muistomerkki on pystytetty vuonna 2000 Lemetin taistelupaikalle, jossa
suomalaiset talvisodassa motittivat ja tappoivat neuvostodivisioonan
melkein viimeiseen mieheen. Venäläisiä taisi kaatua 14.000 ja
suomalaisiakin paljon, veikkaisin, että 1.400, sellainenhan se tappiosuhde
taisi talvisodassa olla.
Anatoli Gordijenkon kirjoittamasta Kuoleman divisioonasta voi hankkia
asiasta tarkempaa tietoa. Eräänä yksityiskohtana on mieleeni jäänyt, että
lopuksi nälkiintyneet motitetut söivät vyönsä ja saappaan vartensa, mutta
sillähän ei tulipalopakkasessa pitkälle pötkitä.
Muistomerkki on valmistunut Jeltsinin aikaan. Luulenpa, ettei nyt Putinin
aikaan moisille asioille pystyjä pystytetä, vaan historiasta yritetään
unohtaa kansallista yksimielisyyttä rikkovat asiat. Eräs paluumuuttaja
kiteytti osuvasti Jeltsinin ja Putinin hallintokausien eron. Jeltsinin
aikaan vallassa olivat rikolliset, Putinin aikaan KGB.
Kommentit (0)
Puolesta heimouskon 01.07.2009, 18:37
Jos eilisen jutun joukkohaudan muistomerkki oli vaikuttava, niin
vaikuttava on tämäkin, ellei sitten peräti järkyttävä. Salmista löytyy 120
Aunuksen retkeen houkutellun pikkupojan joukkohauta ja muistokivi, jossa
lukee: ”Kaaduitte nuorna nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne,
puolesta heimouskon”.
Tuntuu merkilliseltä, että tällaista tekstiä voidaan tuottaa
mielisairaalaympäristön ulkopuolella. Tai ehkä säkeen on sepittänyt
heinolalainen Uuno Kailas, joka 16-vuotiaana otti osaa kyseiseen
sotaretkeen. Hänhän oli tyypillinen runoilija; mielisairas,
tuberkuloottinen ja julkimiehimys.
Hämmästyttävä asia, että Salmissa on säilynyt suursuomalaisten
muistomerkki. Yleensä suomalaisten jättämät viattomatkin patsaat on
tuhottu. Poikkeuksena tietenkin Sortavalan runonlaulajapatsas, jonka
lienee pelastanut Marxia muistuttava ulkomuoto. Salmissa oli myönteistä
myös se, että samalla sotilashautausmaalla lepäsivät sulassa sovussa sekä
venäläiset että suomalaiset vainajat. Muuta myönteistä Salmista ei voi
sanoakaan, se lienee Venäjän viheliäisin kylä. Sodassa täysin tuhottu eikä
sitä ole sen jälkeen juurikaan korjailtu.
Eivät kaikki heimouskoiset Aunuksen retkeilijät olleet pikkupoikia.
Joukkoa johti tuleva kenraali Paavo Talvela. Epäilen, että Talvela liittyy
Suonenjoenkin vaiheisiin. Bussikuskimme, joka tiesi sotahistoriasta
kaiken, koska oli kuljettanut montaa sotaveteraani porukkaa Karjalan
korvissa, tiesi kertoa, että jatkosodassa kaikkein idimmäksi pääsi
suonenjokelaisten joukko-osasto. Itäisin rintaman kohta taisi olla
nimeltään Konselkä tai jotain sinne päin. Sinne Suonenjoen miesten
eteneminen pysähtyi.
Olen kuullut, että pidemmällekin olisi yritetty, mutta joukoissa ilmeni
jotain hämminkiä, josta en ole löytänyt sotahistoriasta virallista
tietoa. Kuitenkin sellaisen tiedon olen löytänyt, että hyökkäysintoinen
armeijakunnan komentaja Paavo Talvela aikoi erään hässäkän jälkeen ihan
tosissaan ammuttaa eräästä pataljoonasta joka kymmenennen miehen jäljelle
jääneiden sotainnon nostattamiseksi. Onneksi Mannerheim puuttui
tapahtumien kulkuun ja katsoi, että ukkoja on jo muutenkin liian vähän.
Pitäisi selvittää, oliko kotipuolen miehiä joutumassa arvannostoon.
Kommentit (1)
Älkää tappako toisianne! 30.06.2009, 17:57
Ja taas olen ollut väärässä. Eilen väitin, että meitä Koivistoisia lienee
Venäjällä muutamia kymmeniä. Viehättävä inkeriläinen
matkatoimistovirkailija Maria Koivistoinen lähetti kuitenkin sähköpostia
ja kertoi 86-vuotiaan mummonsa kertoneen, että ennen sotaa pelkästään
Mokkolovan kylässä lähellä Kolpinon kaupunkia asui 37 perhettä ja he
kaikki olivat Koivistoisia.
Nyt kyseinen kylä on kuitenkin autio. Saattaa kuitenkin olla, että
sukuamme on enemmän laajalla Venäjän maalla kuin Suomessa. Laskelmia
vaikeuttaa se, että muuttoliikettä on ollut puolin ja toisin ja Stalinkin
taisi aikanaan suorittaa riveissämme harvennuksia.
30-luvulla myös Suomen Koivistoisia loikkasi Venäjälle, yhden
kärkkääläisen loikkaustapauksen löysin Valpon papereista. Lisäksi tiedän,
että Amerikan Koivistoisia muutti 30-luvun laman aikana rakentamaan
Neuvostoliittoon ihanneyhteiskuntaa.
Ihanneyhteiskuntaa ei syntynyt. Nettiä tutkiessani löysin, että ilmeisesti
kahden sukulaismiehen matkanpää oli kuvan esittämät joukkohaudat
Karhumäessä. Nykyään paikalla on sattuneesta syystä hyvin kasvava
männikkö, josta Jeltsinin aikana tehtiin muistometsä. Sinne on haudattu
ainakin 10.000 teloitettua. Paikalla on nyt erilaisia muistomerkkejä ja
-ristejä sekä kymmeniä selvästi painaumina eroittuvia joukkohautoja.
Paikalla ollut asiantuntija kertoi, että joukkomurhat tehtiin
kustannussyistä yhteislaukauksilla. Kahdeksan ihmistä pantiin peräkkäin
montun päälle asetetulle lankulle ja kaikki ainakin pyrittiin surmaamaan
yhdellä rinnan korkeudelle ammutulla kiväärinlaukauksella.
Itse kyllä epäilen tätä tietoa. Eiköhän perinteinen niskalaukaus
pienoispistoolilla ole sittenkin ollut kustannustehokkain menetelmä. Ei
pienoiskiväärin pati paljoa maksa. Tähänkin tekniikkaan liittyy ongelma,
koska teloittaja saa helposti rasitusvamman eli nykykielellä
tenniskyynäpään. Todennäköisesti kukaan teloittaja ei ole enää kertomassa
lopullista totuutta. Nimittäin ainakin muinaisessa Kiinassa keisari
teloitutti tietosuojasyistä myös teloittajat ja varmuuden vuoksi vielä
teloittajienkin teloittajat.
Karhumäen kuolemanmetsikössä on ajatuksia herättävä vaatimaton muistokivi,
johon on varmaankin pitkän miettimisen jälkeen kirjoitettu lause,
jonka luultavasti erittäin moni lähimmäinen voi hyväksyä täysin
poliittisesta tai uskonnollisesta kannasta riippumatta. Kivessä lukee
venäjäksi, että ”IHMISET, ÄLKÄÄ TAPPAKO TOISIANNE!”
Kommentit (0)
Siperian samojedien keskuudessa 16.06.2009, 20:44
Jos joku ei keksi lomallaan muuta tekemistä, niin kannatta vaikka
kuunnella Ylen Areenalta löytyvää Kai Donnerin matkakertomusta Siperian
samojedien keskuudessa http://areena-beta.yle.fi/audio/245342 . Sitä voi
yrittää saada myös kasettina kirjastosta, niin voi vaikka autossa
istuessaan tehdä jotain hyödyllistä.
Erähenkinen Donner viihtyi Siperiassa, vaikka saikin sieltä kuoleman
taudin. Samoin viihtyi myös sinne poliittisista syistä karkotettu
Ukko-Pekka Svinhufvud. Presidenttimme rangaistus vaikutti hänen myöhempien
muistelujensa valossa olleen lähinnä upea metsästyspainotteinen loma.
Samanlaiset kokemukset paljastuvat Stalininkin elämänkerrasta. Myöhempinä
vuosinaan tämä jaksoi kehuskella kalajutulla, jonka mukaan hän sai yhtenä
talvena eräästä joesta koukuilla niin valtavan monnisaaliin, ettei se
mahtunut hänen pulkkaansa, vaan mies joutui tekemään kaksi yhteensä
kymmenien kilometrien hiihtoreisua, ennen kuin saalis oli raahattu
ihmisten ilmoille hyödyntämään kansantalouden tarpeita. Melkoinen saavutus
Gruusiasta kotoisin olevalle käsi-invalidille. Siihen ei pystyisi
Putinkaan.
Sen sijaan Lenin muuten ei pitänyt lainkaan Siperiasta ollessaan siellä
karkotettuna. Kirjeessään hän valitti äidilleen, ettei alueelta tahtonut
kovalla rahallakaan löytyä onnettomalle poliittiselle vangille kunnollista
taloudenhoitajaa. Eipä ihmetytä, että tsaarille kävi, kuten kävi.
Kommentit (0)
Veljmies 15.06.2009, 18:48
Savon Sanomissa oli juttua päivänsankarista eli 50 vuotta täyttävästä
Veljmies-patsaasta.
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Kuopio_kauppahalli.JPG ) Kuten
lukemattomia kertoja olen korostanut patsaan on veistänyt vahvasti
kärkkääläistaustainen Heikki Konttinen. Veljmies lienee maailman
rumin taideteos ja siihen taiteilija on varmaan tietoisesti pyrkinytkin.
Savon Sanomien mukaan lääketieteen professori Martti Hämäläinen on
keksinyt selityksen Veljmiehen erikoiselle ulkomuodolle. Taiteilijan
mallina on ollut sairas lapsi. Diagnoosina on myksödeema eli
limapöhötauti, joka on peittänyt hänen lihastensa kauneuden turvotuksen
alle ja painanut pojan kasvoihin idiotismiin viittaavan piirteen. Tämä on
helpottava tieto, sillä olen kuvitellut, että Veljmiehellä on pyritty
ilmentämään tyypillistä savolaisnuorukaista.
Tuo yllä oleva patsas on myös Heikki Konttisen kätten työtä. Siinä
Hymyilevä-Hannes Kolehmainen viilettää urheiluhousuissa halki jouluisen
Väinölänniemen puiston. Korostettakoon, että ujo ja hyväkäytöksinen Hannes
nimenomaisesti halusi housut jalkaansa toisin kuin Paavo Nurmi, joka
painelee siinä Olympiastadionin lähellä hippulat vilkkuen.
Muuten pentuna tutkin kuvasta Nurmen patsaan juoksutyyliä ja muistan,
kuinka Pekka Tiilikainen puhui Nurmen uljaasta kotkan askeleesta. Niinpä
yritin ottaa Nurmen patsaan juoksutyylistä mallia. Tämä aiheutti
kestävyysjuoksijan urani varhaisen katkeamisen, sillä sain tyylirikon. En
nimittäin tiennyt, että lättähatut olivat roikkuneet Paavon pohkeessa ja
vääntäneet takajalan luonnottomaan asentoon, jonka kummallisuuden sitten
yritin omaksua omaan tyyliini.
Kommentit (1)
Entinen palloilukaupunki 14.06.2009, 18:51
Vaikka elämä on vain osa kaikenlaista palloilua, niin raskaaksi käy
palloiluhullun elämä nykyisessä Kuopion kaupungissa. Sekä kaupungin
potkupallo että pesäpallojoukkueet vankistivat tässäkin viikonvaihteessa
asemiaan sarjojensa häntäpään valvojina. Ja vaikuttaa vahvasti siltä, että
Sampokaan ei enää jatka lentopallon huipulla, vaan luopuu vapaaehtoisesti
sarjapaikastaan.
Nyt harmittaa, että kaupunginvaltuusto niukalla enemmistöllä myönsi viime
tipassa määrärahan Keskuskentän uuteen tekonurmeen. Olisi ollut
kunniakkaampaa luopua sarjapaikasta pelinpolitiikan kuin oman surkean
pelin seurauksena. Putoaminen ja konkurssi taitavat olla Kupsin
todennäköisimmät vaihtoehdot. Sitten onkin hupaisaa, kun noin
nelosdivisioonassa pelaavalla Kuopion Zulimanneilla on kotikenttänään
kansainvälisen tason areena.
Kupsin voisi pelastaa Ropsin valitsema linja. Rovaniemeläisillä on vielä
kuopiolaisiakin pienempi budjetti, mutta sen turvin Lappiin on haettu
kymmenen tosi edullista urheiljanuorukaista Sambian Lusakasta. Eikä siinä
mitään huonoa ole. Rovaniemellä asuu nyt kymmenen tosi onnellista slummien
kasvattia.
Kommentit (1)
Zimbabven Soini 14.06.2009, 19:53
Olen ihmetellyt, miksi maamme johtava yhteiskunnallinen ajattelija Timo
Soini on niin tutun näköinen. Nyt sen keksin. Mies on entisen
rhodesialaisen heimopäällikkö Joshua Nkomon kaksoisolento. Tosin Joshua on
Soinin halakometässä päivettynyt versio.
Nkomo hävisi maassaan valtataistelun Robert Mugabelle, joka taas tunnetaan
maailmalla elvyttävästä rahapolitiikastaan. Zimbabven inflaatioprosentti
oli 260 miljoonaa, ennen kuin maa luopui kokonaan omasta valuutastaan ja
turhiksi käyneet setelit hyödynnettiin vessapaperin korvikkeina.
Erikoista kyllä tällä Afrikan miehellä on selkeästi savolainen
nenärakenne.Samnalainen taisi oli myös Venäjän tsaari Paavalilla, joka
ihan oikeasti taisi olla sukua Kuopion Kauhasille. Pietari Suuren vaimo
taisi olla Argillandereita, jotka ovat Kauhasten pappishaaraa.
Paavali oli niin ihastunut haistimensa rakenteeseen, että hän pestasi jopa
henkivartiokaartiinsa pelkästään savolaisnoukan omaavia miehiä. Hän puki
nämä Paavo Ruotslaisen näköiset miehet komeisiin Preussin armeijan
uniformuihin ja teetätti tästä uljaasta erikoisyksiköstä näköisopatsaat
Pietarhoviin, jossa vielä joskus käyn niihin tutustumassa.
Kyseinen henkivartiokaarti ei ollut täysin tehtäviensä tasolla, koska
Paavali heitti lusikan nurkkaan inhimillisessä mielessä täysin liian
nuorena. Muistelen, että hän hän tukehtui nukkuessaan tyynyynsä.
Kommentit (1)
Huligaaneja 11.06.2009, 17:47
Eilen tehtiin suomalaista urheiluhistoriaa. Jalkapallohan ei yleensä
herätä täällä minkäänlaisia tunteita, kyllä se niin aneemista tahtoo olla,
joten eiliset tapahtumat olivat todella uutta. Ei ole ennen tarvittu
vallan mellakkapoliiseja urheilutapahtumissamme. Ei siis ollut eilinen
jalkapallomaaottelu rauhan ja kansojen välisen ystävyyden asialla, kuten
pitäisi. Verisiä kuviakin näkyi lehdissä.
Jyrki Otilan ja Antero Raevuoren kirja Jääkiekkoilumme tähtiä ja
tähtihetkiä paljastaa, että jääkiekon puolella on ollut toisin. Siellä on
koettu edes jonkinlaisia tunnekuohuja. Pahin konflikti taidetttiin nähdä
Tampereella 1953 Tapparan, joka silloin oli nimeltään TBK ja Hämeenlinnan
Pallokerhon välisessä ottelussa. Loppuvihellyksen jälkeen koukkasi Luiro
Salisma, joka taisi olla Veijo Meren romaanin Jääkiekkoilijan kesän Ison
Vaaleen veli, Lauri Silvania niin, että tältä halkesi huuli. Veri punasi
jään, mutta tuomari ei puuttunut asiaan.
Sen sijaan tamperelaiset pelaajat puuttuivat asiaan. Heidän oikeutettu
kiukkunsa suuntautui Salismaan ja iskujen mäiske kaikui katsomoon
asti. Myös tamperelaisten katsojien hämäläinen temperamentti kuohahti.
Pakoon yrittävien hämeenlinnalaisten linja-auton takapyörät nostettiin
ilmaan eikä se päässyt liikkeelle. Vieraita suojelemaan tulleita poliiseja
heiteltiin lumi- ja jääpalloilla ja varmaankin myös hevosenkakkaroilla,
mikäli niitä vielä silloin oli.
Lopulta tilanne rauhoittui, mutta kerrotaan, että vielä kauan pelin
jälkeen harhaili HPK:n maalivahti täysissä pelivarusteissa Aleksanterin
kirkon puistossa ja kyseli onnettomana tietä asemalle.
Kommentit (0)
Perimätietoa 14.06.2009, 21:17
Ei tiennyt Kuoppalan Eelis eli Eelis Närhi, että Kahvikivi olisi yleisesti
käytetty nimitys eilisen kuvan kivestä. Sen sijaan hän tiesi kertoa, että
sitä pientä lahtea Kumpusen itäreunalla on kutsuttu muinoin nimellä
Eukonleuka. Ihan hyvä ja kuvaava nimi, mutta karttoihin sitä ei ole
valitettavasti huolittu.
Pöngän Veikko eli Veikko Matilainen, joka on Eeliksen ikäluokan
miehiä, tiesi kertoa ihan mielenkiintoisen jutun Luakonlammakon eli
kirjakielellä Laakonlammikon historiasta. Luakkohan on se pieni levennys
Petäisenjoessa parin kilometrin päässä puron alkupisteestä.
Kauan, kauan sitten on Luakon rannalla elellyt kyttyräselkäinen mies, joka
on elättänyt itsensä kalanpyydyksiä tekemällä. Luulen, että pyydykset ovat
olleet pajumertoja ja hamppuverkkoja. Muinaiset esi-isät tekivät verkkoja
myös pajunkuorikuidusta, mutta se taiai olla silloin kivikaudella.
Muistaakseni Karjalan Antreasta on löytynyt maailman vanhin 8000 vuotta
vanha kalaverkko, joka oli kudottu pajunkuoresta.
Luulenpa, että kyttyräselkäinen mies oli etunimeltään Laakko, joka on
itäsuomalainen muoto Nikolaista. Sukunimi pitää sitten eläkepäivien
ratoksi etsiä kirkonkirjoista.
Kommentit (0)
Kahvikivi 09.06.2009, 18:00
Tämä kivi on sitten menneen talven lumia, mutta ajankohtainen kuitenkin.
Kivi saattaa olla Kumpusen järven kahvikivi, jolla isälläni ja Vilhusen
Arvolla oli kuulemma tapana kahvitella kuutisenkymmentä vuotta sitten
käydessään pitkälläsiimalla. Siihen aikaan ei vielä ollut nailonverkkoja,
joten pitkäsiima oli tehokkain väline suurkalanpyynnissä.
Jokseenkin päivälleen 60 vuotta sitten, he saivat 6,5 kiloisen hauen.
Tiedän sen siitä, että vanhin siskoni Anja ristittiin päivää myöhemmin ja
samalla kertaa taisi nimen saada myös Vilhusen Eila. Siihen aikaan järvet
eivät olleet rehevöityneitä ja kalat olivat pienempiä ja niinpä
tuollainenkin saalis jäi elämään kansanperinteeseen. Nykyäänhän tuon
kokoinen hauki ei ole maininnan arvoinen. Petäisestäkin saatiin juuri
kaksi kertaa suurempi.
Muuten kovia ukkoja olivat sen ajan eränkävijät. Ensin tehtiin päivä
metsätöitä ja sitten lähdettiin jalkapelissä kilometrien päähän salolle
ruoanjatketta pyytämään. Kun kirjailija Heikki Turunen kävi talvella
Kuopiossa, kertoi tämä entisen maalaiselämän ihastelija, ettei hän yhtään
kaipaa hevossavotoiden aikaa. Se oli miesten ja hevosten rääkkäystä. Sen
sijaan Turunen kaipasi sitä aikaa, jolloin traktorit tulivat helpottamaan
maalaisten elämää. Silloin ei enää tarvinnut älyttömästi raataa, vaan
silleen sopivasti, että terveys säilyi.
Kommentit (0)
Mitro 08.06.2009, 18:37
Ja sitten politiikkaa. Mietin mistä ihmeestä suomalaisen
työväenliikkeen vahvamies Mitro Repo on niin tuttu ja vihdoin keksin.
Mitro on saari Uukuniemen Pyhäjärvessä. Olisiko joku Mitro tai Dimitri
asustellut saaressa muinoin. Saaren lähellä on paikka nimeltä Sirkee.
Olisiko siellä majaillut vaikkapa Sergei. Vieressä on Värtsi, jota
luultavasti on isännöinyt joku Feodor. Vähän matkan päässä on talo
nimeltään Vasseli eli joku Vasili on sen joskus omistanut. Mitron,
Dimitrin, Sergein ja Vasilin jälkeläiset majailevat nykyään Tverin
Karjalassa. Joku kansatieteen opiskelija voisi käydä jututtamassa Tverin
seudulla väkeä siitä, miten hyvin he tuntevat juurensa.
Vaalituloksia tutkiessani huomasin, että Sinikka Tyynelä oli
vaatimattomalla menestyksellä Itsenäisyyden puolueen ehdokkaana. Piti
tehdä jonkin verran selvitystyötä, ennen kuin sain varmuuden, ettei hän
ole se 1500 metrin SE-nainen. Mutta monta muuta tunnettua urheilijaa oli
nyt ehdokkaana. Ismailin, Mannisen, Sievisen, Puhakan ja Vatasen
menestyksen kaikki tietävät. Sen sijaan epäselvempiä tapauksia ovat
Kokoomuksen Risto E J Penttilä, siis kavereiden kesken vain Risto E
Penttilä, jonka muistelen voittaneen Lahden Reippaan riveissä maalivahtina
jalkapallon Suomen Cupin. Luulenpa myös, että Vasemmistoliiton
kuvataiteilija ja kirjailija Kipa Lumberg on entisen huippunyrkkeilijän ja
nykyisen konstaapelin Riku Lumbergin täti. Riku otteli monta kovaa matsia
entistä ammattilaisten Euroopan mestaria Amin Asikaista vastaan ja voitti
joka kerta. Olisikohan hänenkin kannattanut riisua paita?
Kommentit (0)
1,5 kiloa 07.06.2009, 19:35
Koivykylästä löytyi vielä kättenitöiden jälki littanaisen lintupöntön
muodossa. Harmi, että Rasikatu 20:n ulko-ovi oli lukossa. Muuten olisin
käynyt tarkastamassa, vieläkö siellä haisi talkoilla vuonna 1978
väsäämämme punttisali. Silloin opiskelijat olivat vielä omatoimisia, ja
kun talosta kerta löytyi sopiva tyhjä varastotila, rakensimme me
maalaisurheilijanuorukaiset sinne ihan omatoimisesti kuntosalin. Ja hyvä
kuntosali siitä tulikin. Tsoin ilmanvaihtoa ei pelannut ja pian siellä
haisivat kaikki ihmisruumiin eritteet.
Jokunen vuosi sitten luin lahtelaisen toimittaja Kalle Veirton hänen
opiskelija-ajoistaan kertovan koskettavan kirjan ”Suuret
sählymuistelmani”. Siinä hän kertoo juuri
samanlaisesta rakennusprojektista ja merkillinen yksityiskohta oli myös
se, että hänenkin kirjassaan salille hankittiin ammattikoulusta levytanko,
jonka suurimmissa levyissä oli 1,5 kilon ero. Ihan sama vika oli
meidänkin laitteissa, mutta enpä muista, että Kalle olisi näkynyt meidän
talkoopaikallamme.
Veirton romaanista löytyy syvällisempikin juonne. Hän käsittelee
kirjassaan kipeää aihetta eli sitä, kuinka pojista tehdään miehiä.
Nyky-yhteiskuntahan vaatii että miehen tulee olla pehmo ja että hän
jaksaa harrastaa ns. perhe-elämää. Se on sitä paljon puhuttua
osallistumista perheen arkeen, läsnäoloa, tukea ja lohtua sekä
pahimmillaan keskustelua vaimon kanssa kiinnostuneen oloisesti vaikkapa
tulevan talon sisustusratkaisuista ja erkkereiden määrästä.
Kuitenkin tämän kirjan normaali keski-ikäinen mies, jolla testosteroni
pullistelee suonissa ja lahkeessa, miettii koko ajan omia tärkeitä
asioitaan. Esimerkiksi vuoden 1986 opiskelijoiden SM-sählyn semifinaalin
ratkaisumaalin toista syöttäjää. Enpä nyt itsekään pääse sen nimen päälle.
Kommentit (0)
Koivukyläläisiä suurmiehiä 06.06.2009, 08:03
Tuota Kemppisen blogia lukiessani muistin, että maamme tämän hetken
tunnetuin diplomaatti Simo Pietiläinen asui Koivukylässä jonkin aikaa
naapurissani. Oli samaa vuosikurssia kanssani. Antonin tapauksesta
kuultuani tunneköyhänä ihmisenä kävi mielessäni, ettei varmaankaan ole
valtioiden suhteiden hoidon kannalta välttämättä kovin hyväksi, että
diplomaatit alkavat solkenaan autojensa takakonteissa salakuljettamaan
lapsia. Professori Kemppisen oheinen kannanotto muutti kuitenkin
mielipiteeni ja löysin sisältäni pienen
humanistinhttp://kemppinen.blogspot.com/.
Pietiläisen lisäksi asuntolassa asui muitakin tulevia julkkiksia. Maamme
toiseksi tunnetuin asianajaja Heikki Salo opiskeli vielä siihen aikaan ja
oli muistaakseni jo aiemmin suorittanut priimuksena poliisiopiston. Se
maamme tunnetuin asianajaja on tietenkin, kuten olen lukuisia kertoja
todennut, suonenjokelaisen Iso-Valtti Balzarin pojanpoika Heikki Lampela.
Kulttuurihenkilöitä Koivukylän Hoasilla asui paljon. Siihen aikaan
tunnetuin oli Naapurilähiössäkin näytellyt jo edesmennyt Harri Hyttinen.
Hänen kaverinsa Vesa Vierikko ja Arto Melleri asuivat myös meillä.
Runoilija Arto Melleri oli hyvä matkimaan Vimpelin Väinämöistä, joka oli
jonkinlainen viimeinen runonlaulaja, mutta hän ei Hoasilla asunut.
Muistelen, että Vierikon nokialaiset jalkapallokengät jäivät muutossa
häneltä jälkeensä ja Rouvisen Esko taisi niitä käyttää myöhemmin. Ja kun
vielä oikein pinnistän, niin kyllähän Savoniapalkinnon voittanut runoilija
Ilpo Tiihonenkin jossain naapurissa asui, mutta en ole varma, oliko
hoaslaisia.
Kommentit (0)
Suklaata mummoille 05.06.2009, 17:50
Laivalta tultuani minulla oli pitkästä aikaa tilaisuus pistäytyä Vantaan
Koivukylässä muistelemassa hukattua nuoruuttani. Koivukylän Hoas:n
asunnossa vietin vihreimmän nuoruuteni harmaimmat vuodet. Mutta ei ole
Koivukylä niin kuin ennen yhtä kiehtova ja syntinen.
30 vuotta sitten se oli todellinen kivikylä, mutta nyt se alkaa olla
kauniin nimensä väärti. Nuoruudessani lähiön koivut olivat pelkkiä
riukuja, joita yritettiin tukea seipäillä, joille murrosikänsä pahimmassa
kuohuntavaiheessa oleva nuoriso löysi paljon muutakin käyttöä.
Nyt silloiset vesat ovat jo komeita puita ja yhdessä puussa näin vielä
muiston itsestäni. Kiinnitin yhteen koivuun lähiön ainoan linnunpöntön.
Huoltomies katseli touhujani mietteliäänä ja epäii, että ”mahtaakohan
pyssyy”. Vakuutin, että teen yleensä asiat järjen kanssa ja kyllä pyssyy.
Siellä se oli vieläkin. Nyt vain levyksi litistyneenä, sillä paksuutta
kasvanut koivu oli painanut sen kasaan, sillä olin vyöttänyt pöntön puun
kylkeen hirmuisella rautalankakiepillä, joka ei ollut antanut
periksi vuosikyymmentenkään saatossa.
Mutta ei enää lukenut yhden talon seinässä selkeä yhteiskuntapoliittinen
kannanotto ”SUKLAATA MUMMOILLE”! Eikä Rasinkatu 15 pyykkituvan ovessa enää
ollut peruskoulun ala-asteelaisen raaputtama seksuaalipoliittinen
kannaotto, josta tosin ikävä kyllä tavuviivoitus puuttui, että ”PILLU ON
HOMO”. Se oli nerokkuudessaan ja syvällisyydessään samaa luokkaa kuin
Matti Nykäsen parhaat mietelmät. Mielestäni parhaat töherrykset pitäisi
julistaa suojelukohteiksi.
Kommentit (0)
1300 metriä 04.06.2009, 19:12
Taas on yksi elämälle asetettu tulostavoite saavutettu. Vaasa-laiva tuli
tutuksi Tukholman reissulla. Tämä Ruotsin sotahistorian ylpeys upposi
vajaa 400 vuotta sitten 1300 metrin onnistuneen ensipurjehduksen jälkeen.
Vaikuttava on tämä laiva – niin iso ja musta, ettei siitä oikein saa
järjellistä valokuvaa. Alunperin se ei ollut synkkä, vaan värikäs kuin
karamelli. Lisäksi suuri osa valtion budjetista meni niihin 700
koristepatsaaseen, jotka hankittiin aluksen somistukseksi.
Historian professori Matti Klinge varmaankin osaisi selittää, että mikähän
järki siinäkin hankkeessa on ollut. Klinge nimittäin valitti jossain sitä,
että Suomen armeijalla on kyllä varaa kaikenlaisiin Hornetteihin, mutta ei
kunnon paraatiuniformuihin, jotka olisivat varmaankin hyödyllisempiä
maanpuolustuksen näkövinkkelistä.
Kummalliseen asiaan oli siis sodan köyhdyttämällä Ruotsilla siihen aikaan
resursseja. Sata vuotta myöhemmin Isonvihan kurjistama Suomi rakensi
Keski-Suomeen maailman hienoimmat puukirkot, ikään kuin mihinkään
tähdellisempään ei olisi rahaa tarvittu. Ilmeisesti Italian pääministeri
Berluscone on joskus vieraillut jossain nistä kirkoista, koska julisti,
että heillä moinen hökötys olisi jo purettu.
Onneksi sivistynyt lentopallovalmentaja Mauro Berruto pyysi valtionsa
päämiehen puheita anteeksi Suomen kansalta. Berruto, joka on myös
vieraillut Keski-Suomessa, piti kirkkoja taideteoksina. Mutta mies onkin
koulutukseltaan antropologi ja ymmärtää maailmanmenoa. Hän oli muuten
juuri tekemässä tutkimusta Madagaskarin ympärileikkausperinteestä, kun
sai kutsun Suomen lentopallojoukkueen päävalmentajaksi ja nosti sen
jälkeen hetkessä maajoukkueemme sijalta ynnä muut yhdeksi maailman
parhaista.
Kommentit (0)
Hauvat 03.06.2009, 19:11
Ruotsi tarjosi aitoja luontoelämyksiä. Saariston puut olivat kuten
kerrottua mustanaan huurremerimetsoja ja poistuessani laivalta kompastuin
kuvan esittämiin suloisiin pikkuhauvoihin, jotka lähemmässä tarkastelussa
osoittautuivat susiksi. Tai eivät ehkä sittenkään puhtaiksi lajinsa
edustajiksi, vaan paremminkin koirasusiksi, mutta ei siis susikoiriksi.
Olisiko niin, että ne olivat suden ja siperian susikoiran tai alaskan
malamuutin risteytymiä. Kyllä ne ihan aidoilta hukilta näyttivät, koska
suden erottaa koirasta alaspäin olevasta hännänpäästä. Uljaita ja
itsevarmoja otuksia, jotka herättivät pelkoa ja kunnioitusta ihmislajin
edustajissa. Ne eivät olleet mitään hysteerisesti räksyttäviä rakkeja,
vaan hallitsivat ympäristöään pelkän katseen voimin.
Toivoa kuitenkin sopinee, ettei tämä muotivillitys yleisty, koska petohan
se susi on eikä se edes yritä miellyttää ihmistä. Lainsäätäjä voisi
reagoida asiaan. Muistelen, että 1800-luvun lopulla tanskan dogin ja suden
risteymä sai jossain Länsi-Suomessa saaliikseen toistakymmentä
lajitoveriani.
Kommentit (0)
Erkki Jääskeläinen 80 vuotta 02.06.2009, 17:25
Jääskeläisen Erkki Uukuniemeltä täytti 80 vuotta. Erkin kanssa on monena
kesäisenä hellepäivänä suunniteltu kolkkamatikalle lähtemistä heti
sitten, kun ensi jäät tulevat, mutta jostain syystä asia ei ole
toteutunut. Suunnitelmaan on sisältynyt, että marraskuisena
maanantai-iltana istutaan Pyhäjärven rannalla sen jäätymistä seuraten
päärynäsiideriä nauttien ja siitä tarvittavaa rohkeutta ammentaen.
Syntymäpäivälahjaksi päivänsankari sai matikkamerran. Sitä sopii
koettaa testata ensi syksynä avannossa, jos silloinkaan ei jostain syystä
päästä kolkalle. Tuo rollaattorikin saattaa hidastaa matikannuijintaan
lähtemistä. Merta näyttää olevan hyväpyyntöinen, koska superloninen
pehmoleluhauki on siihen ängennyt ilmeisesti syöttinä olevan
konjakkipullon houkuttamana. Kysymyksessä taitaa olla ns. kännikala.
Kommentit (0)
Pesunkestäviä Marttoja 03.06.2009, 18:15
Asianmukaisesti varustautuneita rasakoita vahvarakenteisia itäsuomalaisia
pesunkestäviä Martta-aktiiveja ryhmittäytyneenä laiturin laittoon
Uukuniemellä. Fantastinen tiimi, 500 kilogramman painoinen vettynyt
laiturirakennelma asennettiin heittämällä paikalleen.
Henkilövahingoiltakin vältyttiin, vaikkakin yksi innokkaimmista
iskurityöläisistä liukastui limaisilla rantakivillä ja sukelsi, mutta puhe
ei katkennut silloinkaan.
Muuten loivaliikkeisiltä itäsuomalaismiehiltä olisi tämäkin Marttojen
kahden minuutin homma vienyt puolipäivää ja luultavasti väkijuomiakin
olisi jouduttu hankkimaan, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Joku vuosi
sitten, kun miehiä vielä osallistui talkootoimintaan, löi toinen heistä
kirveellä käsivaltimonsa auki, jonka jälkeen hälytettiin paikalle
ambulanssi. Sen jälkeen pyörtyi myös toinen koiras veren näkemisestä ja
koska sydänkohtausta epäiltiin, hälytettiin hänellekin varmuuden vuoksi
sydänambulanssi.
Niinpä Uukuniemen tiellä, jolla lauantaisin kulkee yksi auto ja muulloin
on vähän rauhallisempaa, kiisi peräkkäin kaksi ambulanssia vinhaa vauhtia
sireenit soiden. Silminnäkijöiden mukaan näkymä muistutti elävästi Hugo
Simbergin maalausta ”Haavoittunut enkeli”, kun talkootapahtuman uhrien
paareja kannettiin hälytysajoneuvoihin.
Kommentit (2)
Kunniaksi rodulleen 31.05.2009, 21:44
Vielä tarvitaan tässäkin yhteiskunnassa tosimiehiä. Kuvassa asiallisesti
varustautunut mies, eli luomakunnan kirkkain kruunu, valmiina
huussintyhjennykseen. Tähän hommaan eivät naiset eivätkä edes
kaikenmaailman naismaiset etelän pellet pysty. Tämä mies on kunniaksi
pohjoiselle rodulleen kuten myös sukupuolelleen.
Kommentit (2)
Huruslahden arpajaiset 28.05.2009, 17:01
Tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto. Virastoni
vietti tänään työpaikan kehittämissemiraaria Varkaudessa Huruslahden
rannalla. Ns. tyky-toimintaa on paikalla harrastettu ennenkin. Nimittäin
keväällä -18 paikallisen sahan työmiehet pantiin riviin järven jäälle ja
sitten suoritettiin ns. Huruslahden arpajaiset. Joka kymmenes ammuttiin
opiksi ja ojennukseksi muille. Enempää ei voinut ampua, koska sahan
toiminta olisi kärsinyt kohtuuttomasti.
Varkauden kaupungilla olisi nyt paikka iskeä. Kaikenlainen työhengen
kehittämistoiminta on muotia ja moni eläkkeellä oleva vääpeli on ryhtynyt
alan konsultiksi. Huruslahdelle voisi perustaa pysyvästi toimivan
työilmapiirikeskuksen. Historia velvoittaa.
Muuten oman näppituntuman perusteella noin joka kymmenes julkisen sektorin
työntekijä on ns. mahdoton ihminen. Löytyisiköhän ongelmaan ratkaisu
Huruslahdella.
Kommentit (0)
Mehtosuar 27.05.2009, 18:52
Ruotsin laivalla tuli mieleen Kakkisensalon Töyrsuar, kun näki noita
merimetsojen tappamia mehtosuaria. Taitaa olla kasvihuoneilmiöstä
kysymys. Meri ei enää jäädy ja merimetsojen ruokahuolto on turvattu läpi
vuoden. Jonkun pitäisi välttämättä tehdä jotakin. Pitäisi varmaan perustaa
metsästäjän virkoja ja heidän avukseen sihteerin toimia. Huurremetsoja on
tuossakin kuvassa kymmeniä.
Kommentit (2)
Höyryävät lihapadat 25.05.2009, 03:52
Höyryävät lihapadat taas odottavat Ruotsin laivalla. Siitä suuret
kiitokset veronmaksajille. Asetettuna tulostavoitteena on myös omalla
ajalla ja omaan piikkiin tutustua ruotsalaisen laivanrakennuksen
helmeen Vaasa-laivaan, joka maksoi valtion vuoden budjetin verran ja
purhjehti useita satoja metrejä ennen kaatumistaan. Ja jos Mariella ei
kaadu, niin aionpa ajaa vielä vuoristoradallakin.
Sitten tulomatkasta on tarkoitus poiketa monumentaalisessa Vantaan
Koivukylässä tarkastamassa vieläkö valkovuokot kukkivat vuosikymmenien
jälkeen. Ja saatanpa sitten Rasinkadulla istahtaa puistonpenkille, ellei
sitä ole jo rikottu ja muistella hetken hukattua nuoruuttani.
Kommentit (0)
Ihmeaine 24.05.2009, 18:38
Tuota Erkki Vettenniemen doping-kirjaa lukiessa alkoi taas pelkäämään,
että suomalaiset nolaavat pian itsensä urheilevan maailman silmissä.
Painija-lääkäri Tuomo Karila ja antidopinglääkäri Timo Seppälä ovat
alkaneet markkinoimaan todellista ihmeainetta urheilijoille.
Mielenkiintoista on, että tuotteen keksimisen taustalla on AIV-rehun
säilymiseen keskittynyt tutkija Pentti Hietala.
Alfa-Hica-nimistä ainetta käytettiin ensiksi parantamaan rehun
säilyvyyttä. Sivuseikkana havaittiin, että sitä nauttineet eläimet
kasvoivat isommiksi ja tuottivat enemmän. Alfahydroksi-isokapronihapon
vaikutus on siis osoitettu tieteellisesti. Urheilijoille tällä
lisäravinteella luvataan 3-5 kiloa lisää rasvatonta lihasta.
Antidopinglääkäri Seppälä vakuuttaa, ettei kysymyksessä ole
kiellettymenetelmä ja toivokaamme sitä hartaasti. Meikäläisten
urheilijoiden, varsinkin hiintäjien, parantuneen menestyksen taustalla
saattaa hyvinkin olla tämä AIV-liuos.
Mutta sillä kuuluisalla harmaalla vyöhykkeellä taidetaan liikkua jälleen.
Saas nähdä, kalibroiko joku norjalaislääkäri taas mittarinsa seuraavissa
talviolympialaisissa.
Kommentit (0)
Mustaa viinimarjamehua 23.05.2009, 18:45
Saattaa olla, että tuo öylösessä jutussa notkahdellut venäläishyppääjä oli
sittenkin nauttinut vain liikaa mustaa viinimarjamehua, jonka ihmeitä
tekevä vaikutus on ollut tähän asti meikäläisten salaisuus. Erkki
Vettenniemi nimittäin paljastaa dopingia käsittelevässä kirjassaan Piikit
ja pillerit, että musta viinimarjamehu se olikin suomalaisten hiihtäjien
menestyksen selitys 50-luvulla.
Kerrankin Veikko Hakulinen oli Holmenkollenin 50 km:n puolimatkassa
vaativan nousun alla yli kolme minuuttia kärkeä perässä. Mäen alla
olleella huoltopisteellä mies valitti, ettei taida enää jaksaa, mutta
sitten hänelle annettiin väkevää viinimarjamehua. Mutta sitten suksi
alkoikin lentää ja maalissa Haku-Veikko voitti kahdeksalla sekunnilla.
Erkki Vettenniemi epäilee, että kyseinen musta viinimarjamehu saattoi olla
erittäin väkevää. Olisikohan ollut niin, että talvipakkaselle oli
kaikenlaisten pillerien käsittely vanttuut käsissä todettu liian
hankalaksi ja pervitiinit ja muut lisäaineet liuotettiin mehun sekaan.
Vettenniemi paljastaa, että Etelä-Karjalan Urheilun joulujulkaisussa 1995
kysytiin entiseltä suurhiihtäjä Aku Kiurulta kielletyistä aineista. Oliko
hän turvautunut sellaisiin? ”No ihan varmasti” vanhus vastasi, mutta
huomautti kaiken olleen siihen aikaan sallittua. ”Kuka sen ajan huipuista
kieltää, niin valehtelee. Ne ovat lapasia, jotka eivät uskalla tunnustaa.”
Kommentit (3)
Sponsorointia 22.05.2009, 19:20
Sponsorointi ei ole ihan uusi asia urheilussa. Jo Hannes Kolehmaisen
suuruuden aikoihin mainosti Itämainen paperossitehdas
Hannes-urheilusavukkeita. Tuhannesta ostetusta tupakasta kilahti viisi
markkaa maamme urheilevan nuorison hyväksi. Siinäpä olisi oiva idea
talousvaikeuksissa kamppailevalle Hiihtoliitolle. Äkkiä jotain
Mieto-tupakkaa kehittämään ja logo suksiin.
Ihmiselämän täyttymys on oma talk-show. Muistanpa, että nyrkkeilijä Tony
Halmeella oli sellainen ennen kuin hän siirtyi pistooliammunnan ja
politiikan pariin. Kerran hän TV-ohjelmassaan vaelteli Helsingin kaduilla
kaupaten vastaantulijoille tupakkaa maamme nuorisourheilun tukemiseksi.
Harva tohti kieltäytyä niin hyvän asian tukemisesta.
Muuten Kihun tulisi selvittää tupakoinnin hyödyntäminen huippu- ja
kilpaurheilussa. Muistelen, että entisellä työpaikallani mitattiin
tupakkamiehiltä huikeita hemoglobiiniarvoja. Ilmeisesti häkämyrkytystä
voisi hyödyntää kestävyyslajeissa. Välttämättä ei tarvita keuhkojen
tervausta, vaan häkäkaasun voisi toimittaa vereen muutenkin.
Ja tunnettu tosiasiahan on sekin, ettei kukaan tupakoimaton ole vielä
hypännyt 24ocm korkeutta. Tässä video näytteessä loistava venäläinen
korkeushyppääjä Ivan Uhov, joka tullee olemaan seuraava
maailmanennätysmies todistaa, ettei pelkkä tupakointikaan aina riitä,
mikäli pyrkii aivan maailman terävimpään
kärkeen. http://www.youtube.com/watch?v=tbBUIcJ-fRw
Kommentit (0)
Petturi 21.05.2009, 18:56
Ville Ritolasta olisi hyvinkin saattanut tulla maailman paras
kestävyysjuoksija, mutta hän antoi liikaa tasoitusta Nurmelle. Nurmihan
oli käytännössä ammattilaisurheilija, kun taas Ville riehui hullun lailla
töitä Amerikan rakennuksilla. Ja vuoden 1920 olympialaisetkin mies jätti
väliin. Elämänkertansa mukaan hän oli saanut rakennukselta kisojen ajaksi
tosi hyviä urakoita, jotka olisivat ns. kusseet kintuille, jos mies olisi
lähtenyt kesken kaiken urheilemaan. Ja naimisiinkin nuorimies oli juuri
mennyt.
Mutta Ritolan kisaboikottiin saattaa olla syvällisempi selitys. TUL oli
nimittäin kehoittanut työläisurheilijoita karttamaan olympialaisia, joita
se piti sotahullujen porvareiden kansalliskiihkoisina tapahtumina ja
niinhän asian laita taisi ollakin. Kunnon työläisurheilija Hannes
Kolehmaisellekin olympialaisiin osallistuminen tuotti selvästi moraalisia
ongelmia.
Olympiavoittonsa jälkeen Hannes kävi juhlittuna kansallissankarina
synnyinkaupungissaan Kuopiossa. Ilmeisesti Kuopion Riennon kasvatti tunsi
olevansa vanhojen kavereidensa silmissä petturi ja hän tarjosi seuralleen
huomattavan rahalahjan. Kuopion Riento otti rahat vastaan, mutta ilmoitti
sen jälkeen savolaismaisen lupsakkaasti erottavansa Kolehmaisen seurasta.
Siihen aikaan työväenliikkeessä oli paljon aatteellisuutta, jota ei
rahalla ostettu.
Kommentit (0)
Ei mitään lukutoukkia 20.05.2009, 15:57
Tuosta Hymyilevästä Hanneksesta vielä sen verran, että aikoinaan tämä
raitis ja hyväkäytöksinen urheilija kohotettiin koko Suomen nuorison
esikuvaksi. Tarkoitus oli varmaankin osoittaa, että köyhistäkin oloista
lähtenyt kansalainen voi olla hyvä ihminen, mikäli hän on nöyrä, ahkera ja
sodassa urhoollinen. Paavo Nurmi, vielä Hannestakin parempi urheilija, ei
esikuvan rooliin sopinut, koska armeija aikanaan hän kieltäytyi
sotilasvalasta ja se oli siihen aikaan kova juttu sisällissodan
jälkeisessä Suomessa.
Nuorison idoli Kolehmaisen koulumenestyksestä ei kylläkään puhuttu
julkisuudessa. Oli se sen verran vaatimaton. Kansakoulun päästötodistus on
pelkkiä vitosia ja kutosia; oikeastaan jo pelkkä uskonnon vitonen on
melkoinen saavutus. Liikunnallisesta lahjakkuudesta viestii kuitenkin se,
että paras numero eli seiska on voimistelussa ja tämä varmaan ohjasi
tulevaa ammatinvalintaa.
Suurjuoksijoista muistaakseni vielä Kolehmaistakin huonompi koulumenestys
oli Ville Ritolalla. Miehissä oli yhteistä myös mieltymys
kansanlääkintään. Vuoden -28 olympialaisissa Ritola nyrjäytti pahasti
nilkkansa. Elämänkertansa mukaan kovaluonteinen Ritola ei kuitenkaan
antanut periksi, vaan turvautui menetelmiin, joita nykyaikana
kutsuttaisiin vaihtoehtoisiksi, vaikkaan mitenkään pehmeinä niitä ei voi
pitää, kuten Hanneksen eilen kerrottua rotannahkalääkitystä.
Ensin Ritola siveli nyrjähtäneen nilkkaansa etikkaa ja alkoholia. Sitten
jalan ympäri kierrettiin ’hantuukia’ ja sanomalehtiä niin tiukalle, ettei
siihen päässyt yhtään ilmaa väliin. Jalkaterä muuttui aivan siniseksi,
mutta tälläkin kintulla suurjuoksijat Nurmi ja Wide kukistuivat kovassa
loppurutistuksessa.
Kommentit (0)
Rotannahat 19.05.2009, 18:43
Koivistoisten suvusta ei ole liiemmälti pongahtanut maailman maineeseen
suurmiehiä tai -naisia, mutta Ossi Viidan Hannes Kolehmaista
käsittelevässä väitöskirjassa Hymyilevä Hannes esiintyy näyttävästi yksi
sukumme edustaja.
Kuopiolainen Yrjö Koivistoinen oli Hanneksen lapsuuden kaveri,
kilpakumppani, hieroja, manageri, fysioterapeutti ja hän jopa vastasi
suurjuoksijamme lääkintähuollosta siinä määrin, että olisin
taipuvainen pitämään miestä maamme urheilulääketieteen isänä. Tärkeässä
toimessaan hän oli edellä aikaansa ja harrasti jo lähes sata vuotta sitten
nykyään niin muodikkaita vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joita hyvällä syyllä
voi ainakin tässä tapauksessa kutsua pehmeiksi menetelmiksi.
Niinpä kerrankin, kun supersankarin jalat olivat hiertyneen
lainapiikkareissa verille, yritti tämä itseoppinut kansanlääkitsijä
parantaa suurjuoksijamme tärkeät työvälineet käärimällä ne yön ajaksi
rotannahkoihin. Kliinisissä tutkimuksissa ilmeni, että hoidolla
oli vaikutusta – ainakin jalat kutisivat hirveästi.
Muuten Yrjön Amerikkaan muuttanut veljmies Aarne Koivistoinen kunnostautui
voimistelijana ja hänet valittiin jopa USA:n edustajaksi vuoden -32
kisoihin, mutta sitten paljastui, ettei mies ollutkaan maan kansalainen ja
olympiamenestys tyssäsi siihen. Tästä Koivistoisten sukusivulta löytyy
asiasta enemmän tietoa
http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/valokuva4.html .
Kommentit (0)