blogi2011

Lennä Juri Gagrin lennä 12.04.2011, 19:36

Tämän päivän historillisuuteen liittyen yritin turhaan löytää Youtubista
sitä videota, jossa silloinen ihmiskunnan suurin sankari Juri Gagarin
reippain askelin rinta rottingilla kiiruhtaa pönäkän pääsihteeri
Hrutshevin eteen ja kajauttaa: ”Olen suorittanut Puolueen minulle
asettaman tehtävän”!

Samaa sanoi myös suuronnettomuuslautakunnan puheenjohtaja Kari Lehtola
oltuaan kohtalaisella menestyksellä demareiden asettamana
eduskuntavaaliehdokkaana jokunen vuosi sitten. Lehtola muuten ilmoitti
harrastuksekseen korjausrakentamisen, jota ei välttämättä miehestä
olemuksesta uskoisi. Hän ei vaikuta miltään perinteiseltä
Remontti-Reiskalta.

Tuo Gagarinin ja Hrutshevin kohtaaminen on äärimmäisen juhlallisen pönäkkä
tapahtuma, jonka pönäkän tunnelman tosin kääntää päinvastaiseksi se, että
avaruussankarin kengännauha on jäänyt solmimatta ja katsoja saa jännittää
singahtaako sankarin reippaan jalannouseman seurauksena hänen
nappaskenkänsä maatakiertävälle radalle.

Wikipedia paljastaa mielenkiintoisen yksityiskohdan avaruustutkimuksen
historiasta. Nimittäin Gagarin matkusti bussilla laukaisualustalle. Kesken
matkaa hän pyysi pysäyttämään auton ja kävi tien vierellä pissalla. Tämä
tapa on jäänyt elämään perinteenä Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän
avaruusohjelmassa.

Tällä rituaalilla kosmonautit varmaankin kunnioittavat suuren nuorena
edesmenneen esikuvansa muistoa. Lopuksi mekin hiljennymme kunnioittamaan
päivän sankaria ja kuuntelemme hänelle omistettua lapualaista sävelmää.
Etelä-Pohjanmaalla muuten yleisesti uskottiin, ettei venäläiset
onnistuneet laukaisemaan Sputnikkia avaruuteen, vaan siellä kuviteltiin
vain ryssän ampuneen huopatossun taivaalle.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=12&t=283&a=10177

Kommentit (0)

Pääministeriainesta 11.04.2011, 19:35

Politiikassa pärjäämisessä tarvitaan monia ominaisuuksia, joista
päällimmäisenä tulee mieleeni vallan- ja kunnianhimo sekä täydellinen
itsekritiikin puute. Lisäksi tarvitaan myös sitkoa ja pyrkyä. Huomasinpa
tuossa, että ilmeisen kaukaisesta sukulaismiehestä saattaa löytyä näitä
kaikkia poliittiseen menestykseen vaadittavia piirteitä, kun tutkin Suomen
työväenpuolueen helsinkiläisen ehdokkaan Timo Koivistoisen taustatietoja.

Timo Koivistoinen on ollut jo kolme kertaa eduskuntavaaliehdokkaana.
Vuonna 2003 hän oli Muutosvoimapuolueen listoilla, 2007 Liberaalien ja nyt
vuonna 2011 siis Suomen Työväenpuolueen riveissä. Lisäksi hän on ollut
Kokoomuksen jäsen ja ilmoittautuipa hän vuosi sitten myös Suomen Keskustan
puheenjohtajakilpaan, mutta en ole saanut selville, miten laajaa
kannatusta hän nautti pyrkiessään maamme pääministeriksi.

Pääministeriehdokkuuden lisäksi Timo Koivistoinen on ilmoittautunut myös
riisuuntumistaiteilija Johanna Tukiaisen poikaystäväehdokkaaksi. Ainakin
näin uutisoi äskettäin arvovaltainen Hymy-lehti. Enemmän tietoa asiasta
löytyy tästä
http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/asiasanat/Timo%20Koivistoinen

Riisuuntumistaiteilija Johanna Tukiainen tunnetaan myös suhteestaan
entiseen ulkoministeri Ilkka Kanervaan. Ainakin Kanerva tyydytti
kohtuuttoman voimakasta tekstiviettiään Tukiaisen kanssa. Karismaattisen
Ilkka Kanervan karisma riitti nostamaan Johanna Tukiaisen valtakunnan
hetkelliseksi ykkösjulkkikseksi. Saas nähdä riittääkö karismaattisen Iken
karisma nostamaan myös Johannan poikaystäväehdokkaan julkkikseksi ja
ehkäpä kansanedustajaksi ja sitä kautta kenties pääministeriksi.

Kommentit (0)

Oikeudenmukaisuus 10.04.2011, 18:36

Melkoista liirum laarumia nykyinen vaalimainionta. Ei siitä tyhmempi ota
muuta tolkkua, kuin että onneksi oikeudenmukaisuus tulee lisääntymään
maassamme vaalien jälkeen. Kaikki ovat yhtämieltä siitä, että
oikeudenmukaisuutta tarvitaan lisää; epäoikeudenmukaisuutta kukaan ei ole
lisäämässä.

Ennen vaalimainonnan lupaukset olivat lähempänä ihmisten arkea. Sata
vuotta sitten maalaisliittolainen Kalle Pykälä lupasi jossain Viipurin
puolessa, että ”jos äänestät minua, niin lippalakit halpenevat”. Tuota
slougania aion minäkin hyödyntää, kun asetun seuraavissa vaaleissa Suomen
köyhien ja pieneläjien, eli Sköpin, ehdokkaaksi.

Muuten vielä vuoden 2003 eduskuntavaalimainoksista löytyy vielä jotain
ihmisten arkitodellisuutta koskettavaa. Nimittäin Suomen kommunistisen
työväenpuolueen pohjoissavaolainen ehdokas Onni Rissanen nro 94 kertoo
ilmoituksessaan seuraavaa:

”ÄÄNESTÄ RIKASTUMISEN PUOLESTA!

-Oikeassa sosialismissa – jokaiselle ansionsa mukaan – tuplautuu
palkkataso heti ja moninkertaistuu muutamassa vuodessa. Kun inflaatio
estetään hintasäännöstelyllä, nousevat kulutuskysyntä ja tuotanto
räjähdysmäisesti, mikä takaa täystyöllisyyden.

-Kun valtio ohjaa työpaikkoja jokaiseen kuntaan, voivat kaikki asua
synnyinseudullaan omakotitalossa rantatontilla ja ajella töihin Mersulla!

-Oikea sosialismi on kansan valtavalle enemmistölle ennennäkemättömän
rikastumisen järjestelmä!”

Rissas-Onni on ihan oikealla asialla; tosin en ole varma, oliko mies ihan
tosissaan. Hesarissakin julkaistiin juuri juttu jostain tutkimuksesta,
jonka mukaan on ihan oikeasti tieteellisesti todistettu, että vastuu jää
kuulijalle, kun savolainen esittää jotakin.

Kommentit (0)

Kärhämä 10.04.2011, 07:51

Vaalitaistelu tiivistyy. Uutisten mukaan Oulussa Kokoomuksen tilaisuus
äityi vallan kärhämöinniksi, jonka rauhoittamiseen jouduttiin käyttämään
etälamautinta ja pippurisumutinta.

Kuopion torilla ei ollut onneksi yhtä paha tilanne, vaikka suurijoukko
vaalitaistelijoita oli sinne päivällä kokoontunut kaupittelemaan itseään
ohikulkijoille. Jos Oulun tapahtumat olisivat täällä toistuneet ja olisi
ajauduttu käsirysyyn, olen varma, että voiton olisi vienyt se viime
kuntavaalien vihreiden ääniharava, joka on vaihtanut sukupuolensa miehestä
naiseksi.

Nimittäin on harvinaisen huljakka nainen; muita päätään pidempi ja hartiat
kuin ladonovet. Tulikin mieleeni hänet nähtyäni, että jos kaltaiseni
innokas urheilumies saisi häntä edes puoli vuotta rauhassa valmentaa, niin
ei olisi mitään vaikeuksia päästä ensi kesänä Keski-Euroopan rahakentille.
Kaikissa timanttiliigan yleisurheilun naisten kenttälajeissa tulisi kulta
Suomeen. Ja Ruotsi-maaottelussa tyttömme voittaisivat yli kymmenen vuoden
tappioputken jälkeen. Eivät pärjäisi Ruotsin missit, vaikka onkin suuret
luulot.

Kuopio on vapaamielinen kaupunki. Kaupunginvaltuuston äänikuningatar on
entinen mies ja syksyllä valittiin täällä johonkin korkekirkolliseen
virkaan Sisko-Maija Aalto, joka joutui lähtemään eteläkarjalaisia karkuun
sukupuolta vaihdettuaan. Rouva Aalto muuten kertoi lehtihaastattelussa
harrastavansa lentopalloa. Luulenpa, että yhdessä rouva Rytsyn kanssa hän
muodostaisi verkolla vaikeasti ohitettavan puolustusmuurin ainakin
kotimaan sarjoissa.

Kommentit (1)

Sokerinpala 08.04.2011, 19:56

Tiistaina oli Kuopion luonnontietellisellä museolla luontoilta. Siellä
opin uuden ja ihmeellisen asian ja aion sillä tiedolla vielä ansaita
täydet 5 € Pirkan niksipalstalta, vaikkakaan kysymys ei ole sukkahousujen
hyötykäytöksestä. Nimittäin eräs vanhempi rouva tiesi kertoa, että hänen
mummonsa oli antanut seuraavan hyvän neuvon.

Kun menee vadelmia poimimaan, pitää ottaa taskuun sokerinpala, ja jos
ampiainen pistää, sillä nekin pitävät vatuista, pitää kostuttaa
sokerinpala syljellä ja painaa sillä pistoskohtaa. Kipu lievenee heti ja
turvotus häviää. Konsti kuulemma tepsii käytännössä.

Itsekin olen monta ampiaisenpistoa saanut ja ne tekevät pirun kipeää.
Itseasiassa ampiainen on hirven ja punkin jälkeen maamme kolmanneksi
vaarallisin eläin. Suurpedot ovat kaukana ampiaisen perässä. Muistelen,
että Heinolassakin eräs taksikuski kuoli ampiaisenpistoon.

Sen sijaan mehiläisen ja ihme kyllä ison kimalaisenkin pistot ovat
vähemmän kivuliaita. Herhilisen pistoon en uskalla ottaa kantaa, vaikka
laji on kyllä tuttu. Nimittäin viime vuosituhannella mielestäni sellaiset
valtavat, lähinnä nakkimakkaran kokoiset ampiaiset valtasivat kovaa
pöristen yhtenä loppukesänä talomme pyykkituvan.

Tapojeni vastaisesti turvauduin kemikaaleihin ja suihkutin runsaan
annoksen Raidia pörinän suuntaan. Ja pörinä lakkasi äkkiä. Joskus
myöhemmin luin jostain, että itärajan takaa, josta ei suomalaisen
kansanperinteen mukaan mitään muuta myönteistä saavu kuin aurinko, ja
jolta suunnalta kaikki muu lähestyvä on tapana ottaa vastaan tasajyvällä,
oli meille pöllähtänyt tunnustelijaerä herhiläisiä.

Tarkistin juuri Wikipediasta, että herhiläinen on luokiteltu meillä
erittäin uhanalaiseksi lajiksi. En kuitenkaan onneksi löytänyt varmistusta
sille, että olisin herhiläisten joukkomurhalla syyllistynyt vakavaan
luonnonsuojelurikokseen.

Kommentit (1)

Mandoliinipuu 07.04.2011, 19:21

Jatketaanpa iskelmälyriikan tulkintaa. Nyt kun vilkaisee ulos, alkaa
mielessä soida Lapuan Virkiän lupaavan painijapojan Heikki Salon
Marraskuu. On sen verran ankean oloista tuolla parkkipaikalla, jonne
tähystän. Marraskuunkin laittomalta tuntuva videotallenne löytyy helposti
netistä. Siitä voi tarkistaa, että heti kappalen alussa sanotaan
monitulkintaisesti, että ”Marraskuu/eilen torin laitaan kasvoi
mandoliinipuu.”

Vaan mikä onkaan tuo mandoliinipuu? Taiteilija ei todellakaan puhu
mandariinipuusta, vaan mandoliinipuusta. Siinäkin olisi hyvä gradun aihe
jollekin tulevalle työttömälle maisterille. Aiheen voisi laajentaa
väitöskirjaksi, jos mukaan ottaa myös eilen mainitun ”mutterivenee”;
sillekin on jo löytynyt ainakin kolme oikealta tuntuvaa selitystä. Itse
jänkkään ja äänestän tuonelan lautan puolesta.

Mutta mandoliinipuun osaan selittää. Olen sellaisen kuvannutkin, jossain
Vienan Karjalan kylässä viime kesänä. Tuo puun muhkura tuo mieleen
mandoliinin muodot. Että osaakin tuo harmaa väri olla kaunis. Se sopii
tällaiseen marraskuiseen fiilikseen.

Kommentit (0)

Mutterivene 06.04.2011, 17:49

Palataanpa vielä Tuomari Nurmion tuotantoon. Olen kuvitellut, että
kysymyksessä on pelkästään vokalistin huono artikulaatio, kun kuulen hänen
laulavan klassikkokappaleessaan, että ”taksin katolla vilkku/yön ainoa
valopilkku/ tuhto topattu mutteriveneen/mua odottaa/minä menen.”.

Mielestäni säkeistössä mainittu topattu tuhto kuuluu moottoriveneelle,
mutta ei se kuulukaan. Nettikeskustelu kertoo, että mutterivene on tosiaan
ollut olemassa. Mutteriveneeksi nimitetty vesikulkuneuvo on muinoin
liikennöinyt Helsingissä Lauttasaaren ja mantereen välillä ennen sillan
valmistumista.

Tietysti seuraavaksi pitäisi selvittää, miksi Lauttasaaren venettä
alettiin kutsua mutteriveneeksi; mielestäni sellaista yleisestitunnettua
venemallia ei ole. Luulen, että sanoituksessaan taiteilija käyttää paljon
taiteilijan vapauksia ja puhuu vertauskuvin.

Kaipa se mutterivene on kirjallisuustutkijoiden mukaan tuonelan lautta.
Tuonelan lautta oli kuulemma myös Hannu Salaman Juhannustanssien
linja-auto, jolla pariutumisikäinen nuoriso matkusti viettämään ns.
hauskaa elämää, joka sisälsi myös jumalanpilkallisia aineksia.

Kommentit (2)

Rannanjärvi elää 06.04.2011, 17:37

Rannanjärvi vaikuttaa olevan Tuomari Nurmion suosikki. Netistä löytyy
haulla ”Rannanjärvi elää” Dumarin musiikkivideo, jossa selvästi
kunnioitetaan vainajan muistoa. Nettivideon laillisuutta soppii eppäillä,
joten en laita tähän linkkiä.

Kunnon rockarin tavoin Rannanjärvi oli ikikapinallinen. Hän ei sopeutunut
lailliseen yhteiskuntaan elinaikanaan, kuten Iso-Antti teki. Antti Isotalo
istui pitkän linnassa ja palasi kotiin muuttuneena usovaisena miehenä,
joka kuului elämänsä jälkipuoliskon ns. yhteiskuntaa säilyttäviin voimiin.

Rannanjärvi oli toisenlainen. Pahin mahdollinen temppu oli se, että sinä
aikana, kun kaima istui linnassa, Rannanjärvi onnistui saattamaan Isotalon
vaimon raskaaksi. Että se ehti senkin tekemään. Sellaista ei pitäisi
kaverille tehdä. Onneksi Pikku-Erkki ehti ratkaista asian löytämällä aukon
Rannanjärven suojauksesta ennen kuin napalangokset olisivat kohdanneet
Härmän raitilla ja setvineet isyyskysymystä perusteellisemmin.

Kun hankin tulevaisuudessa sen paljonpuhutun elokuvauskoneen, teen
realistisen elokuvan myös Antti Rannanjärvestä. Varsinkin tositapahtumiin
loppukohtaus tulee olemaan huima. Ensiksi Rannanjärvi pilailumielessä
heittää Pikku-Erkin mutakuoppaan. Erkki ei tykkää siitä yhtään, vaan
kiirehtii tuikkaamaan Anttia puukolla.

Antti ei sano sanaakaan eikä ilme värähdäkään. Hän napittaa vain takkinsa
muina miehinä, nousee henkivartijoineen hevoskärryille ja tarttuu
ohjaksiin. Mitään ei puhuta. Tovin kuluttua Rannanjärvi, jota näyttelee
Sakari Kuosmanen, putoaa kuolleena tielle kuiviin vuotaneena.

Kenenkän ilme ei värähdäkkään eikä sanaakaan sanota. Jälkeensä Härmän
raitille on päähenkilöstä jäänyt kilometrin pituinen verivana. Siinä on
jotain hyvin suomalaista ja kaurismäkeläistä.

Kommentit (1)

Pikku-Erkki 04.04.2011, 19:24

Rikosoikeus on ainut juridiikan ala, jota kohtaan olen tuntenut
mieltymystä. Varsinkin erilaiset dramaattiset väkivallanteot ovat aina
kiehtoneet sairaalloista mieltäni. Niinpä kerrankin matkustin ihan vasiten
Etelä-Pohjanmaalle voidakseni hiljentyä sillä paikalla, jolla Rannanjärvi
kuoli, mutta jolle paikalle ei vieläkään ole muistopatsasta luotu, vaan
Kurikan Kusikivi on tätänykyä ainut eteläpohjalainen matkailunähtävyys.
Sen takanahan pistäytyi muudan Ruotsin kuningatar valtiovierailulla, ei
tosin Sylvia, asioillaan, jonka jälkeen kiveen kiinnitettiin tapauksen
kunniaksi muistolaatta.

Mutta ei tiennyt paikalla nykyään asuva väestö Rannanjärven tarkkaa
kuolinpaikkaa. Tosin linja-autonkuljettaja, jolta asiaa tiedustelin,
lausui vakaaseen eteläpohjalaiseen tyyliin, että ”kyllähän sillä Antilla
oli välillä tosi pahojakin miehiä vastassa, mutta renkipojan puukkohon se
kuoli”, ihan kuin kysymyksessä olisi ollut joku nykyaikainen
kamppailu-urheilutapahtuma. Erään Pikku-Erkin puukkoonhan se Rannanjärvi
sortui. Ilmeisesti vikkelä Pikku-Erkki pääsi nopeudellaan yllättämään
ison, mutta kankean Antin.

Lopulta sitten itse asiaan. Jokunen päivä sitten jututin erästä
kuluttajavirkamiestä, jolla on sama sukunimi kuin Pikku-Erkillä ja
uteliaana savolaisena rohkenin tiedustella mahdollista sukulaisuutta. Ja
löytyihin sitä. Pikku-Erkki oli kuluttajavirkamiehen isovaarin veli eikä
asia tuntunut hävettävän kuluttajavirkamiestä yhtään. Pikemminkin
päinvastoin.

Hän tiesi kertoa tapauksesta sen verran, että pari vuotta linnassa
istuttuaan Pikku-Erkki muutti Amerikkaan ja rikastui siellä niin paljon,
että pystyi lähettämään avustuksia Härmän köyhille, mm. alenevaan
säätykiertoon joutuneille Rannanjärven ison talon jälkeläisille. Sovimme,
että tämä Pikku-Erkin sukulaisvirkamies käy ostamassa Härmässä käydessään
Antti Rannajärven puukkoverstaan komian kaksineuvoisen tarvekalun
vyölleen. Se herättää vastahankaisten autokauppiaiden keskuudessa
tarpeellista arvostusta kuluttajaviranomaisia kohtaan. Lisätietoa Antti
Rannanjärven valmistamista astaloista täältä.
http://netti.nic.fi/~1maukka/rannanjarvi/

Kommentit (0)

Lumetta 03.04.2011, 18:37

Muualla maailmassa ihmisiä tapetaan kasapäihin ja ydinvoimalat
räjähtelevät, mutta meillä huomio keskittyy eräiden hiihtäjien 10 vuoden
takaisiin pissinäytteisiin. Kansaa kiinnostaa, ovatko kansallissankarimme
valehdelleet vai eivät.

Olen tuossa tutustunut tulevaa elokuvaani varten tapauksen
poliisitutkintamateriaaliin ja todennut, että paljonkin on puhuttu
muunneltua totuutta, mutta joukossa on ihan uskottaviakin tarinoita.
Kuten esimerkiksi se, että K-P Kyrön ex-vaimo koki erittäin häiritseväksi
perheen pienessä jääkaapissa lojuneen pahvilaatikon, jossa päävalmentaja
säilytti tarveaineitaan. Tuo on varmasti totta, tuollaista ei keksitä. Ja
erohan siitä sitten lopulta tuli.

Uskottavalta tuntuu myös se tarina, että K-P kysyi veljeltään, joka
harrasti voimailua ja oli jostain syystä hyvin perillä kemiallisesta
sisäruokinnasta, että olivatko hiihtoliiton hankkimat dopingampullit
sittenkään oikeaa ainetta, koska etiketit olivat epäilyksiä herättäviä.

Asiantuntijana toiminut veli arveli ampullien sisältävän paskaa. Näin
saattoi ollakin, sillä se STT:n kohujutun todistuskappale sisälsi
tutkimusten mukaan lumeainetta. Yksi tragikoominen piirre lisää tähän
soppaan. Saattoi hyvinkin olla, että kansallissankarihiihtäjämme saivat
lumedopingia ja lykkivät sitten pirunmoista kyytiä uskon voimalla.

Kommentit (0)

Uukuniemi Air 02.04.2011, 19:47

Nyt sitten menivät kesälomasuunnitelmat uusiksi. Perinteinen Itä-Karjalan
matkani taitaa vaihtua Itä-Aasian matkaksi. Eilen 1.4.2011 kertoi
Uukuniemi Info http://www.uukuniemi.info/ sivuillaan, että vanha pitkään
käyttämättömänä ollut Mensuvaaran lentokenttä, joka sijaitsee ihan rajan
takana, otetaan taas henkilö- ja bagaashiliikennekäyttöön. Oulusta
Thaimaahan lentävä potkurikone alkaa tekemään välilaskuja Mensuvaaraan,
koska potkurikone tarvitsee vähän väliä polttoainetäydennystä.

Ihan täysin käyttämättämättömänä kenttä ei ole ollut, koska viimeisimmät
valokuvat tästä sotilaskentästä kertovat, että sillä harjoitetaan vireää
karjataloutta. Ilmeisesti kenttä on huolehtinut osaltaan Sortavalan
maitohuollosta. Mutta äkkiähän lehmät hätistellään sivummalle, kun
Bankokin vuoro laskeutuu.

Voi olla, että Mensunvaaraan voisivat laskeutua myös suihkukoneet, sillä
kiitorata on peräti 1650 metriä. Kioskin Matti, jolla oli samantapainen
muisti kuin minullakin; me molemmathan muistettiin sellaisia asioita
kotikylistämme, joita kukaan muu ei muistanut, kertoi, että hän oli
vuosikymmeniä sitten nähnyt venäläisen suihkukoneen nousseen muutaman
kilometrin päässä sijainneelta kentältä. Meteli oli ollut hirmuinen. Muut
uukuniemeläiset eivät ole muistaneet sellaista tapahtuneen.

Ja äkkiähän Mensuvaara tarvittaessa muutetaan suihkareille sopivaksi.
Nimittäin Karjalassa törmää vieläkin teräslevyihin, joilla Tiiksajärven
suomalainen sotilaskenttä oli päällystetty. Joissakin kylissä levyjä
käytettään raja-aitoina ja Petroskoin tori on myös niillä päällystetty.
Hyvää terästä suomalaisilla oli siihen aikaan käytössä, koska näkemäni
levyt eivät olleet yhtään ruosteessa.

Jos tuota uukkuniemeläistä ilmailuharrastusta halutaan kehittää
enemmänkin, niin kylälle voisi perustaa oman lentoyhtiön nimeltään
Uukuniemi Air. Katsoin netistä, että venäläisiä 14-paikkaisia An-2
yksimoottorisia matkustajakoneita voi ostaa noin miljoonalla eurolla.
Tietääkseni kone on äärimmäisen helppo lentää, koska se kulkee hiljaa ja
matalalla, joten ymmärtääkseni kuka tahansa riittävän selvä mies eli
nainen voi tarttua sen hallintalaitteisiin. Asiasta kiinnostuneet voivat
tutustua koneen ominaisuuksiin tästä linkistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-2

Kommentit (2)

Paavo M 01.04.2011, 19:02

Eilen tuli telkkaria katsoessa mieleeni, että nykyään on vaikea erottaa
Urheiluruutua Poliisi-TV:stä. Lisäksi eilen tuli Urheiluruutua katoessani
mieleeni, että vielä Suomesta löytyy K-P Kyrön ja Hannu Kailajärven
lisäksi kolmaskin perussuomalaisen rehelliset kasvot omaava mies. Hän on
entinen kilvanhiihtäjä Jari Räsänen. Hänestä on vaikea uskoa mitään pahaa.
Luulen hänen olleen mallina, kun hymypoikapatsasta veistettiin.

Ja nyt sitten erää kehtasivat väittää, että v-97 mm-hiihdoissa jouduttiin
Räsäseltä iskemään suonta, koska epon käytön vuoksi veri oli niin paksua,
ettei lähtöviivalle olisi ollut asiaa. Vahva mestarisuosikki jäikin
vähäverisyyttään sitten sijalle 17 kolme minuuttia kärjestä. Räsänen
kiistää jyrkästi verenvähennysväitteen ja muistelee, että asia oli
pikemminkin päinvastoin.

Muuten dopingoikeudenkäynti alkaa saada niin tragikoomisia piirteitä, että
olen ajatellut ostaa elokuvauskoneen ja tehdä Lahden mm-kisoista kertovan
elokuvan nimeltään Lahti 2001. Yhden hyvän näyttelijänkin olen keksinyt
työkavereiden vinkistä filmiini. Aion kiinnittää Jope Ruonansuun
hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M Petäjän rooliin.

Kommentit (3)

Räystäät tippuvat 31.03.2011, 16:13

Kevät on saapunut Kärkkäälään. Näin voi päätellä ainakin tuosta Matilaisen
Veikon lähettämästä kuvasta, jossa räystäät näyttävät tippuvan ihan
kongreettisesti. Voi vain ihmetellä, mitä tuonkin kiinteistön haltijan
päässä on liikkunut, kun ei ole vaivauduttu aikoinaan asiallisesti
poistamaan lumia katolta. Toivoa vain sopii, että talon vakuutukset ovat
kunnossa.

Nykyäänhän kevään ensimmäinen merkki on, kun lumet putoavat peltikatoilta.
Lapsuudessani oli toisin. Silloin ainakin eräässä savolaisessa
maalaiskansakoulussa ensimmäinen kevään merkki oli, kun koulun ulkohuusin
alle kasaantunut eräänlainen pyramidi romahti vahvana saapuvan kesän
enteenä. Sivistyneessä maailmassa vastaava kesänenne oli kiuru.

Muuten yllättävän sitkeää ja lujaa tuo jää. Sota-aikaan, jolloin
raakaaineista oli pulaa, englantilaiset suunnittelivat lentotukialuksen
rakentamista jäästä. Itse olen tyytynyt vähempään. Joskus vielä veistän
jäästä kanootin. Luulen sen olevan hyvin liukasliikkeinen.

Kommentit (2)

Elmomaisuus 29.03.2011, 18:41

Tuo eilen mainittu urheilija-kirjailija Tuomas Kyrö on innostunut
kaikenlaisesta voimailusta. Itsekin hän treenasi voimanostoa
menestyksellä. Pitkän sekä tieteellisen valmentautumisen jälkeen, jonka
aikana hän harkitsi jo dopingiakin, hän punnersi penkistä uskomattomat 63
kilogrammaa, johonka saavutukseen asian harrastus olikin syytä lopettaa.

Kyrön Urheilukirjasta voi päätellä, että hänen suosikkiurheilijansa on
venäläinen vapaaottelija Fedor Emelianenko. Tuo nimitys vapaaottelu on
oikeastaan harhaanjohtava, koska läheskään kaikki ei ole lajissa
sallittua, mutta koska naiset ja jopa lapset saattavat tätä juttua lukea,
en nyt kehtaa kertoa, mikä on lajissa kiellettyä. Vapaaottelua näytetään
nykyään jatkuvasti jollain taivaskanavalla, asiain tilan voi sieltä
tarkastaa.

Fedor Emelianenko on jonkinlainen syvällinen Elmo-tyyppi. Hän hallitsi
lajia pitkään ja kun hän vihdoinkin kärsi selkeän tappion, hän totesi
mielestäni hyvin elmomaiseen tyyliin: ”Ihmiset tekivät minusta jumalan. Ei
ihminen ole Jumala. Jokainen häviää. On kaaduttava, että oppisi
seisomaan.”

Fedor Emelianenko kehätyöskentelystä näyttää löytyvän netistä paljon
videomateriaalia. Tässä Emelianenko ottaa mittaa 218-senttisestä
korealaisesta ihmishirviöstä. http://www.youtube.com/watch?v=2i0iZcLIrTQ

Kommentit (0)

Pyrjähtämättömät 28.03.2011, 20:22

Eilen mainittu liikemies Hannu Kailajärvi muistuttaa entistä hiihtoliiton
päävalmentaja Kari-Pekka Kyröä. Molemmat ovat perusrehellisen oloisia
miehiä, joilta tohtisi ostaa käytetyn auton. Molemmat myös käyttäytyvät
julkisuudessa aina korostetun rauhallisesti.

Lahden katastrofia seliteltäessä hiihtoliiton ja jopa maamme johtajat
punastelivat ja änkyttivät häpeästä, mutta Kyrön ilme ei värähtänytkään
eikä ajatus katkennut kertaakaan, kun hän selvitti tilannetta maailman
mediamiehille.

Eräs silminnäkijä kertoi, kuinka heti MM-hiihtojen jälkeen päävalmentaja
nousi viilipyttymäisen rauhallisena Jyväskylässä täpötäyteen bussiin,
jossa 45 ihmistä kohati ja käänsi tähän valtakunnan viholliseen pistävän
katseensa. Kyrön ilme ei värähtänytkään eikä katse väistänyt ketään.

Luin tuossa juuri Tuomas Kyrön Urheilukirjan. Hän ei liene ainakaan
läheistä sukua Kari-Pekalle. Urheilukirjan mukaan Kari-Pekka Kyrö
käyttäytyy psykopaattimaisen rauhallisesti. Samaa voi sanoa mielestäni
myös Hannu Kailajärvestä. Kalle Päätalo olisi sanonut, että siinä on kaksi
täysin pyrjähtämätöntä miestä.

Kommentit (0)

Uskottu mies 27.03.2011, 18:19

Ja taas on täysin viaton mies tuomiolla. WinCapitan toimitusjohtaja Hannu
Kailajärven perusrehellinen ja rehti sekä painonnostajamaisen jämäkkä
olemus teki minuun syvän vaikutuksen uutisissa ja kävinpä netistä
kaivamassa miehestä lisätietoa.

Sitä löytyi kiitettävästi. Katsokaapa tämä uuden nerokkaan
tietokonepohjaisen valuuttapeliautomaatin esittely.
http://www.youtube.com/watch?v=XLE7XWJFUdg Vaikuttaa hyvin uskottavalta.
Jos minulla olisi rahaa ja jos jostain löytäisin WinCapitan yhteystiedot,
niin taitaisinpa aloittaa sijoitussäästämisen. Luulen, että kohta me
kaikki olemme upporikkaita.

Lehtitietojen mukaan varsinkin suonenjokelaiset mansikanviljelijät ovat
vaikuttuneet Kailajärven tarjoamasta vaurastumismahdollisuudesta.
WinCapitahan on kuulemma luvannut jopa 400 %:n tuoton sijoituksille.
Hesarissa kerrottiin myös suoraan, että vestömäärään suhteutettuna
pohjoissavolaiset ovat olleet ylivoimaisesti innoikkaimpia
wincapitalaisia. Täällä siis vielä uskotaan miehen sanaan.

Meillä Savossa on aina luotettu Kailajärven näköisiin jämeriin
isäntämiehiin. Sellaiset ovat Savon kunnanvaltuustoissakin selkeänä
enemmistönä. Täällä eivät pärjää tummaveriset Ike Kanervan ja Juhantalon
Kaken kaltaiset veijarit.

Muuten Wikipediasta kaivoin tiedon, että johtaja Kailajärvi on aiemminkin
ollut niin kova yrittämään erilaisia asioita, että poliisi ja oikeuslaitos
ovat olleet hänestä ennenkin kiinnostuneita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wincapita Mutta haitanneeko tuo mitään. Mies
on tekonsa sovittanut ja kyllä Suomen lain mukaan kerran epäonnistunutkin
yrittäjä saa yrittää uudemmankin kerran.

Kommentit (0)

Häpeä 26.03.2011, 19:55

Lopetin eilen siinä vaiheessa jääkiekon seuraamisen, kun heti
Lukko-Kalpa-pelin alussa Tuomas Kiiskinen telottiin ties monennenko kerran
tahallisesti sairaalaan. Tunsin syvää myötähäpeää kaikkien jääkiekon
ystävien puolesta ja päätin, ettei vanha herrasmies enää seuraa moista
raakaa urheilumuotoa.

Oikean aseman selostaja Juntunen on pitkin talvea neuvonut Kalpan turhan
pehmeäluonteisia puolustajia siinä, että tarvittaessa pitää vastustajaa
lyödä turpaan yleisen edun niin vaatiessa, ja ilmeisesti eilen
kuopiolaiset ottivat selostajan neuvoista vaarin. Lehtitietojen mukaan 60
minuuttia kestäneessä ottelussa jaettiin jäähyjä 129 minuuttia. Saattaa
olla SM-liigan ennätys.

Tosin ainakin tarinan mukaan ystävyysottelut ovat voineet olla vielä
värikkäämpiä. Kerrotaan, että Saipan ja Ketterän välisen ystävyysottelun
jälkeen sikäläinen lehti otsikoi ”Saipa ja Ketterä ystävyysottelussa.
Kuusi miestä sairaalaan.” Eilisestä pelistä Kalpasta kävi ottelun jälkeen
vain kaksi miestä paikattavana.

Jääkiekon seurannan siis lopetin ja keskityn jalkapalloon. Se on vanhojen
herrasmiesten laji. Tosin ottelut ovat ilmeisesti viime aikoina olleet
liiankin sopuisia. Olen tänäänkin vähän väliä tarkastanut teksti-tv:n
urheiluotsikot, etteikö siellä vain lue Kupsin keltaisin tulikirjaimin,
että myös kuopiolaiset sotkeentuneet sopuotteluihin. Tässä vaiheessa
poliisitutkimuksissa on paljastunut, että vain Rovaniemen, Oulun ja ehkä
Tampereen joukkueet ovat sotkeutuneet hämäräpuuhiin.

Mutta se on täysin unohdettu uutisoinnissa, että Sambian monessa
savimajassa on nyt peltikatto, joka on hankittu Suomen potkupallosarjoissa
hankituilla rahoilla. Voiko sitä pitää kovin tuomittavana asiana tässä
kylmässä maailmassa?

Kommentit (1)

Kolarit vähentyneet Kallansilloilla 25.03.2011, 16:14

Eilen putosi postiluukusta ilmaisjakelulehti Viikko Savo. Ihan hyvä
julkaisu, mutta eilen ei mennyt ihan putkeen tuo iso juttu Kallansiltojen
lisääntyneestä liikenneturvallisuudesta.

Muuten ihmiset pelkäävät kummallisia asioita. Metsänpetoja, mörköjä,
murhamiehiä, erilaisia säteilyjä, vesisuonten risteymiä ja monenlaisia
myrkkyjä pelätään, vaikka tupakka, viina, läski ja autoilu ovat totta
puhuen ainoita järkeviä pelon kohteita. Niiden merkitys on vuosia tai
ainakin kuukausia keskimääräisen eloniän lyhentäjinä. Kaikki muu on vain
akateemista saivartelua.

Itse muistelen, miten lapsuudessani ikäiseni vanhat ukot muistelivat,
miten se ja se mäni sovassa. Itse voin nyt vanhana vaikkakin ihan
kopsakkana ukkona muistella nykyajan nuorille, että se ja se mäni
kolarissa.

Muuten Talvisodan jälkeen on kuollut enemmän ihmisiä liikenteessä kuin
Talvisodassa. Nykyään tieliikenne vaatii onneksi enää 300 uhria vuodesa;
joskus ennen yksilönvapautta kaventavia nopeusrajoituksia ja
turvavyöpakkoja liikenne saattoi vaatia jopa tuhat ihmisuhria vuodessa,
mutta sitä pidettiin luonnollisena asiana.

Kommentit (0)

Propellihatut 24.03.2011, 17:44

Tänään on se kauan odotettu ilta, jolloin telkkarissa heti uutisten
jälkeen on pienpuolueiden suuri vaalikeskustelu. Se on suomaisen
televisioviihteen ehdoton huippu. Toivon, että kotikatsomoissa ryhmitytään
kuvaruutujen ääreen perhekunnittain ja parhaille suorituksille osoitetaan
suosiota aaltoja muodostamalla.

Suuri puute on, ettei osanottajaluettelosta löydy Luonnonlain puolueen
nimeä. Se oli suosikkini kymmenisen vuotta sitten. Kansan syvät rivit
muistavat puolueen ns. joogalentäjistään. Muistaakseni puolueen
kuningasajatus joissain vaaleissa oli, että maamme pitkäaikaistyöttömistä
koulutetaan työllistämistuella 7000 joogalentäjää, jotka mietiskelyllään
saattavat maamme asiat reilaan. Muistelen, ettei joogalentäjiä ollut
kuitenkaan tarkoitus käyttää maamme ilmapuolustustehtäviin, vaikka varmaan
sekin olisi ollut perusteltua.

En tiedä, miten joogalentäjät käytännössä olisivat maamme asiat reilaan
saattaneet, mutta oletan sen voineen tapahtua jonkinlaisen
maailmankaikkeuden kosmisen rakkauden energian avulla. Mainittakoon, että
tutkimusten mukaan Luonnonlain puolueen ehdokkaat olivat keskimäärin
selvästi parhaiten koulutettuja kaikkien tuhansien ehdokkaiden joukossa.
Se tietysti synnyttää epäilyn, että puolueen toiminta liittyi jotenkin ns.
teekkarihuumoriin, mutta näin ei ollut. Nimittäin puolueen aktiivien
sukupuolijakaumasta, joka jääkööt nyt paljastamatta, saattoi päätellä,
ettei Luonnonlain puolueella ollut mitään tekemistä huumorin kanssa.

Kommentit (0)

Propelleja 23.03.2011, 20:11

Timo Soini puhui vaalikeskustelussa propelleista halventavaan sävyyn. Itse
olen jyrkästi erimieltä. Olen mielessäni paljonkin pohtinut ja jopa
pillilupi-askin kanteen tehnyt täsmällisiä laskelmia siitä, miten
ihmiskunnan energiahuolto tulisi järjestää.

Asia on harvinaisen yksinkertainen. Merien rannoille ja matalikoille
rakennetaan 10 miljoonaa sata metriä korkeaa tuulipropellia. Ne tuottavat
kaiken sen energian, mitä ihmiskunta nykyään tarvitsee.

Tosin ainahan kaikkialla ei tuule ja välillä taas tuulee liikaakin. Mutta
mahdollisen sähkön varastointiongelmankin olen ratkaissut. Maailman tuhat
miljoonaa autoa muutetaan sähkökäyttöisiksi ja niiden akkuihin talletetaan
tuulisten päivien liika sähkö pahojen aikojen varalle.

Suomen rannikolle tuulimyllyjen rakentaminen ei ole kovin kannattavaa.
Niinpä järkevintä on tukea köyhiä norjalaisia kohdistamalla
voimalainvestointimme tuulisen Pohjanmeren rantatuntureille. Onhan nyt
yhteispohjoismaiset sähkömarkkinat, joten kyllä se virta tulee sieltäkin
meille ihan kätevästi.

Minulla oli eilen tilaisuus esittää näkemykseni ihmiskunnan energiahuollon
ratkaisemisesta maamme johtavalle energiavirkamiehelle Esa Härmälälle. Hän
kuunteli ystävällisen kiinnostuneena ideaani ja katseli sen jälkeen minua
pitkään mietteliään näköisenä.

Kommentit (1)

Putkipommi 24.03.2011, 17:46

Esa Härmälä, joka on maamme tärkein energiavirkamies, oli äsken
kaupungintalolla arkkipiispan vieraana. Tiedotus tapahtumasta oli
klikannut. Vähän oli ihmisiä paikalla, vaikka energia-asia on nyt mitä
ajankohtaisin. Ja ydinvoimaanhan keskustelu nopeasti kääntyikin.

Härmälä suhtautuu ydinvoimaan kriittisesti. Voimaloita saa hänen
mielestään rakentaa vain vakaisiin ja järjestyneisiin maihin kuten
Suomeen. Ja niinhän asia varmaankin on. Maailmassa on monia maita, joista
ydinvoimalat tulisi purkaa.

Itse en kuitenkaan jaksa pitää onnettomuusriskiä enkä uraanikaivosten
haittoja kovin hirmuisina ongelmina. Pahimmissa tapauksissa uhrit
lasketaan ehkä tuhansissa ja asuinkelvottomiksi muuttuneet alueet
tuhansissa neliökilometreissä.

Mutta arkkipiispan tilaisuuteen sopivana moraalisena iäisyyskysymyksenä
rohkaisin mieleni ja kysyin, että uskooko kukaan, etteikö seuraavan 50.000
vuoden aikana voimaloissaa syntyvä plutonium päädy vääriin käsiin, vaikka
se kaivetaankin kuulemma 500 metrin syvyyteen. Laskujeni mukaan yksi
reaktori tuottaa toiminta-aikanaan tuhannen plutoniumputkipommin tarpeet,
joista jokainen kunnon tyranni ja omanarvontuntoinen terroristijärjestö
haaveilee.

Härmälä uskoi, että 50.000 vuodeksi ei uskalla luvata mitään, mutta ehkä
kuitenkin 50 vuodeksi. Sitä paitsi hänen mielestään plutonium saattaa
hyvinkin kelvata kohta ydinvoimaloiden polttoaineeksi. Ei taida mennä
tällainen esitys läpi vielä ensi vaalikaudella eduskunnassa.

Kommentit (0)

Luontokuvaajia 21.03.2011, 20:25

Eilen mainittu Kristiina Iisakkila juoksi 18-vuotiaana vuonna -83 10.000
metriä aikaan 33.21,15. Nykyään ei Suomessa päästä lähellekään tuota
aikaa. Tällä hetkellä Iisakkila on Suomen johtava oravakuvaaja; hänen
luontokuviaan löytyy täältä
http://personal.inet.fi/cool/kristiina.iisakkila/pages/etusivu.htm

Iisakkila ei ole ainut luontokuvaajaksi siirtynyt entinen
huippu-urheilija. Hannu Siitonen heitti v-73 keihästä 93.90. Nykään ei
päästä lähellekään tuota tulosta, tosin välinekin on vaihtunut noista
ajoista. Siitonen on kuulemma heittänyt kiveä uskomattomat 250 metriä ja
olisi selvitettävä, pääsevätkö nykymiehet lähellekään tuota tulosta.
Nykyään Siitonen on maailman johtava kuukkelikuvaaja ja hänen otoksiaa voi
ihailla täällä.
http://web.mac.com/hannu.siitonen/Hannu_Siitonen/Hannu_Siitonen.html

Johannes Lahti saavutti kymmenottelussa vuonna -78 tuloksen 8090. Nykyään
ei maassamme päästä lähellekään tuota tulosta. Johannes Lahti oli 181
senttiä pitkä ja ruumiinrakenteeltaan vanttera, mutta siitä huolimatta hän
hyppäsi kymmenottelijana korkeutta 216 cm. Nykyään Suomessa kaksi
korkeushyppääjää ponnistaa enemmän. Johannes Lahti on viime vuosina
kunnostautunut luontokuvaajana. Turun saaristo näyttää olevan hänen vahvin
osaalueensa. Lahden otoksia voi ihailla täällä.
http://www.johanneslahti.fi/

Kommentit (0)

Anoreksia 20.03.2011, 20:20

Aamulla tuli telkkarista dokumentti anoreksiasta
http://areena.yle.fi/ohjelma/1673909 . Anoreksia on hirveän tappava
sairaus eikä siihen näytä olevan lääketieteelläkään mitään poppakonstia
tarjolla. Olisi mielenkiintoista tietää, onko kysymyksessä pelkästään
länsimaalaisten tyttöjen vaiva, ja liittyykö se meikäläisen kulttuurin
sairaalloiseen naiskauneusihanteeseen. Viime aikoina on kilpaurheilunkin
huipulle noussut tapauksia, joita voisi pitää selvinä anorektikkoina.

Netistä löytyvät Kristiina Iisakkilan kotisivut. Hän oli nuorena erittäin
lahjakas kestvyysjuoksija ja muutenkin lahjakas kuuden ällän ylioppilas,
joka opiskeli lääkäriksi. Mutta olympiavoittajaa hänestä ei tullut, koska
jalat eivät kestäneet kovaa harjoittelua. Sitten Iisakkila sairastui vielä
anoreksiaan. Hän joutui hoitoon siinä vaiheessa, kun painoa oli enää 27
kiloa. Pituutta oli 161 cm.

Nykyään Iisakkila näyttää tervehtyneen ja on innokas luontokuvaaja. Hänen
elämäntarinansa ja luontokuviaan löytyy täältä
http://personal.inet.fi/cool/kristiina.iisakkila/pages/etusivu.htm .

Kommentit (0)

Politiikan arkipäivää 19.03.2011, 20:16

Isänmaamme tulevaisuus huolestuttaa. Belgian tie näyttää olevan myös
Suomen tie. Belgia on ollut vuoden vailla hallitusta ja niin taitaa käydä
Suomellekin vaalien jälkeen. Nimittäin Tv:n vaalikeskustelusta ymmärsin
vain sen, että puolueilla on jo tässä vaiheessa niin jyrkät ehdot tulevaa
hallitusta muodostettaessa, ettei hallitusta taideta koskaan muodostaa.
Tai ehkä korkeintaan RKP:n vähemmistöhallitus on ainut realistinen
mahdollisuus, koska RKP:llä ei ole mitään estoja hallitukseen menolle.

Vaikeasti ymmärrettävä oli eduskuntapuolueiden edustajien vaalikeskustelu.
Jännityksellä odotan pienpuolueiden omaa Tv:n suurta vaalikekustelua. Se
on suomalaisen Tv-viihteen helmiä, sillä tahaton komiikka on huumorin
paras vaikkakin vaikein muoto. Pienpuolueiden johtajien väitellessä
nimittäin sattuu ja tapahtuu sekä asioihin myöskin otetaan selkeästi
kantaa eikä vain nuhjata, kuten raskassarjalaisten keskusteluissa on
tapana tehdä. Itse asiassa pienpuolueiden edustajien esiintymistä
seuratessa mieli ilahtuu, koska silloin huomaa, miten hyvin maamme avoimet
mielenterveyspalvelut toimivat.

Aiemmin pidin aina peukkuja muistaakseni erilaisia eläkeläisiä sekä köyhiä
ja pieneläjiä edustaneelle vahtimestari Tauno Vaetojalle. Hän oli monta
kertaa puolueensa edustajana keskusteluissa ja saikin esiintymisensä
seurauksena useita ääniä eduskuntavaaleissa. Itsekin olisin häntä säälistä
äänestänyt, jos olisi ollut vaalipiirissäni ehdolla.

Kommentit (0)

Ohukainen 18.03.2011, 20:23

Tuolla eilen mainitulla Brewsterillä laskeutui Karjalan järveen vuonna
1942 nettitietojen mukaan Lauri Pekuri. Tosin lentäjä saattoi vielä siihen
aikaan olla nimeltään Lauri Ohukainen. Ohukainen muutti nimensä Pekuriksi
juuri vuonna 1942.

Lauri Pekuri oli melkoinen sotasankari. Hänet ammuttiin alas kaksi kertaa
ja toisella kerralla hän jäi sotavangiksi. Vankeusajastaan hän kertoo
kirjassaan Spalernajan vanki. Sodan jälkeen hän palasi ilmavoimiin ja
taisi edetä vallan everstiksi asti. Nimen muutos oli perusteltu. Jotenkin
eversti Pekuri on sotilaallisempi nimi kuin eversti Ohukainen.

Pekuri rikkoi ensimmäisenä suomalaisena äänivallin ja ylitti myös
ensimmäisenä kaksinkertaisen äänennopeuden. Hän lensi Suomeen ensimmäisen
Mig-21 hävittäjän 1963. Muistan tapauksen. Ensimmäiset noin kahdeksan
Migiä lensi myös Kärkkälän yli ja meteli oli hirmuinen. Se jäi lapsen
mieleen. Lapsen mieleen jäi myös se, että samoihin aikoihin Migien
saapumisen kanssa rekisteröitiin Kuopion seudulla jonkinlainen
maanjäristys ja jotenkin lapsenmielessäni ajattelin uusien
suihkuhävittäjien sen laukaisseen.

Nuo Mig-hävittäjät olivat aikoinaan äärimmisiä sotasalaisuuksia eikä niitä
saanut sopimuksen mukaan esitellä Naton edustajille. Eräs kuopiolainen
lehti kuitenkin kertoi sivuillaan, että amerikkalainen kenraali oli Suomen
vierailullaan käynyt Rissalassa tutustumassa uusiin koneisiin. Jutun
kirjoittaneen toimittajan nähtiin jo samana iltana nousevan matkalaukun
kera Kuopiosta poispäin lähtevään junaan ja poistuvan kaupungista iäksi.
Tamminiemestä oli kuulemma soitettu lehteen.

Kommentit (0)

Brewster 17.03.2011, 20:40

Areenalla http://areena.yle.fi/ohjelma/1673893 on vielä 30 päivää
nähtävissä eilen esitetty ohjelma maailman ainoasta Brewsteristä, jonka
romu nostettiin toistakymmentä vuotta sitten Venäjän Karjalan järvestä.

Ihme juttu, että romun hinta on 10 miljoonaa taalaa. Vielä suurempi ihme
on se, että 56 vuoden upoksissa olon jälkeen koneen kannuspyörän virkaa
toimittanut Nokian kottikärrynpyörä oli vielä täynnä ilmaa. Omassa
fillarissani eivät ilmat pysy kahta viikkoa.

Merkillinen ja karmivakin on tuo ohjelma Taivaan helmestä ja sen nostajien
ihmeellisistä seikkailuista Venäjällä. 10 mijoonaa dollaria on sen verran
paljon, että ihmishenki maksaa naapurissa paljon vähemmän. Sen vuoksi en
oikein uskalla kertoakaan, että minullakin olisi vähintäin saman suuruinen
nostoprojekti suunnitteilla.

32 vuotta sitten olin pyöräilemässä Lapissa ja Utsjoella silloin eräs
kasikymppinen Jooseppi paljasti minulle luottamuksellisesti löytäneensä
eräästä erämaajärvestä noin 50 kilometriä Utsjoen kirkolta ehjän
saksalaisen pommikoneen.

Koneen merkkiä hän ei osannut kertoa. Luultavasti kone on siellä vieläkin,
koska kukapa sitä olisi tiettömien taipaleiden takaa pois lentänyt. Jos
kone on Stuka, joita ei tietääkseni maailmassa ole muita jäljellä, niin
luulen olevani kohta ainakin 20 miljoonan dollarin mies.

Kommentit (0)

Varmuusvarasto 16.03.2011, 20:30

Japanin atomimiilun ongelmat vain jatkuvat. Monenlaista tietoa liikkuu.
Joku asiantuntija on sitä mieltä, ettei olennaista vaaraa ole, ja joku
toinen taas pitää mahdollisena, että laaja alue Japanin tiheästi asutusta
rannikosta saattaa muuttua asuinkelvottomaksi.

Eniten tuossa uutisoinnissa hätkäytti se, että olin ymmärtävinäni sen,
että erittäin radioaktiivisia käytettyjä polttoainesauvoja on
tilapäisvarastoitu, eli kansan kielellä jemmattu tuulensuojaan, suurin
piirtein voimalan vintille. Kai siin jokin logiikka on olemassa, mutta
minulle ei-insinöörille se ei nyt avaudu.

Suomeen katastrofi ei tule ulottumaan, kuin korkeintaan
ympäristöpakolaisten ja yllättävän eduskuntavaalituloksen muodossa. Eikä
minulla muutenkaan tule olemaan hätää, sillä olen hankkinut kriisiajan
varmuusvälineistövaraston juuri tällaisten tilanteiden varalle.

Niinpä minulla on veivikäyttöinen kriisiajan lamppu, jolla voi myös
teoriassa ladata kännykkää. Omistan myös veivikäyttöisen kriisiajan
radion, jolla voin kuunnella hätätiedotteita ja urheiluradiota kriisin
iskiessä, vaikka sähköt oliisivat poikki. Lisäksi minulla on myös
tulukset, joilla voin yrittää kriisiaikana sytyttää tulen, jos tulitikut
loppuvat kaupoista. Tulta en ole vielä kokeissani onnistunut tuluksilla
tekemään, mutta lämmin niitä raapiessa on kuitenkin tullut.

Kommentit (0)

Pihkalat 15.03.2011, 19:36

Martti Häikiön tilaisuudessa kuulin myös yllättävää tietoa Lauri ja Martti
Pihkalasta. He olivat presidentti Svinhufvudin hyviä ystäviä. Mäntsälän
kapinan aikaan suojeluskuntalaiset liikehtivät myös Jyväskylässä.
Ukko-Pekka pyysi Pihkalan veljeksiä neuvottelemaan Keski-Suomen
kapinapesäkkeen kanssa tilanteen rauhoittamisesta. Pihkalat lensivät
Karhumäen veljesten koneella Helsingistä Jyväskylään ja saivat ylipuhuttua
kapinalliset takaisin rauhanaskareisiin.

Lauri ja Martti Pihkalaa ei ole opittu tuntemaan rauhanaatteenharrastajina
eikä myöskään edistyksellisinä ihmisinä, vaikkakin Martti toimi peräti
Vientirauha oy:n toimitusjohtajana. Vientirauha oli lakkojen torjuntaan
keskittynyt rikkurikaarti, joka värväsi pohjalaisia maalaisnuoria
lakonmurtotehtäviin ja jota tästä syystä vihattiin synkästi
työväenliikkeen puolella.

Muuten Tahko Pihkala kunnostautui rauhantehtävissä vielä kypsemmälläkin
iällä, kun hän 60-luvulla heräsi ihmiskunnan ydintuhon uhkaan. Joskus
lähes 80-vuotiaana hän saneli nauhalle seuraavaa: ”Nyt ollaan siinä
pisteessä, että ihmisen tekninen äly on tuonut eteen atomiuhkan, joka
pyrkii hävittämään kaiken tämän kalliin elämän. Minä en ymmärrä, millä
tavoin ihmiskunta suoriutuu tästä umpikujasta. Ne, jotka jaksavat, tekevät
itselleen atomiaseen. Vääryyttä tehdään maailmassa niin paljon, että on
syytä kostaa”. Tätä asiaa on vaikea paremmin ilmaista.

Pessimistinen näkemys tulevaisuudesta kannusti Pihkalaa myös käytännön
toimintaan. Hän otti yhteyttä maatalousministeri Johannes Virolaiseen ja
tarjoutui tekemään jotakin konkreettista rauhan edistämiseksi. Hänen
ideanaan oli ottaa yhteys Kreikassa sijaitsevaan Naton amerikkalaisten
joukkojen päämajaan, jotta sekä Nato että Neuvostoliitto olisi saatu
takaamaan Suomen puolueettomuus.

Tuleva valtioneuvos Virolainen suhtautui hankkeeseen epäillen. Kysymys ei
ollut pelkästään ulkopoliittinen, vaan kantaan vaikuttivat myös käytännön
syyt. Lähes 80-vuotias Tahko halusi nimittäin suorittaa arkaluonteisen
tunnustelutehtävänsä omalla autollaan. Virolaista epäilytti Kreikan
huonojen teiden lisäksi sekin, että rauhanlähettiläs oli tuohon aikaan
umpikuuro ja lähes sokea sekä harmaa- että viherkaihin vuoksi.

Estelyistä huolimatta Tahko läksi vaativalle matkalleen, joka onnistui
ainakin sikäli yli odotusten, että välille sattui vain yksi kolari. Siitä
ei ole tietoa, tapasiko Pihkala amerikkalaista sotilasjohtoa. Tutkijoiden
pitäisi ilman muuta selvittää asia. Tahkon toiminnassa oli varmaankin
hyvin vahva logiikka, mutta minulle se ei kyllä ainakaan tällä hetkellä
täysin avaudu.

Kommentit (3)

Mäntsälän kapina 14.03.2011, 20:17

Mäntsälän kapina ei ollut vain alkoholistioikeistoaktivistien päähänpisto,
jossa tarinan mukaan virtasi enemmän viinaa kuin verta, vaan
perusteellisesti valmisteltu vallankaappaushanke. Sisällissota oli
silloin hyvin lähellä. Sisällissodan ja mahdollisen Viron tielle
lähtemisen esti presidentti Svinhufvudin päättäväinen toiminta.

Tämän paljasti historian professori Martti Häikiö männä viikolla Kuopion
kirjastolla pitämässään luennossa, joka liittyi Svinhufvudin
150-vuotisjuhlallisuuksiin. Sitä asiaa ei luennossa otettu esille, että
kapinan vesittymiseen saattoi vaikuttaa myös vaikuttaa uusi ja täss
tapauksessa myös ällistyttävä radiotekniikka.

Etukäteen äänitetyssä radiopuheessaan presidentti vetosi lopuksi kansaan,
että ”nyt on aika lyödä veljenkättä”.Teknisten ongelmien vuoksi levy
juuttui paikalleen ja presidentti pyysi lyömään veljenkättä, veljenkättä,
veljenkättä… Monet ymmärtämättömät kuulijat varmaan epäilivät valtion
päämiehen mentaalihygienian tilaa. Ja niin syntyi käsite lyödä
veljenkättä, jolla tarkoitetaan levyn juuttumista pyörimän paikoilleen.

Luennon jälkeen nousi eräs Lapualla syntynyt herra ylös ja kertoi, että
heti Mäntsälän kapinan kukistumisen jälkeen paikkakunnalla teki peräti
kolme oikeistoaktivistia itsemurhan. Tarinan mukaan miehet olivat saaneet
liikkeeltään tehtäväkseen presidentti Svinhufvudin murhaamisen tämän
osoittaman petturuuden vuoksi.

Erittäin hyvä , mutta ehkä tuulesta temmattu maalaislegenda, jossa
kuitenkin olisi aihetta historian väitöskirjaksi; tai sitten ainakin
Pohjanmaan historiaan keskittyneelle Antti Tuurille yksi hyvä romaanin
aihe lisää.

Kommentit (0)

Pohjolan kummituslentäjä 13.03.2011, 19:41

Ilmestyessään ajankohtainen on ollut myöskin Jussi Kukkosen Pohjolan
kummituslentäjä. Se ilmestyi vuonna 1938, jolloin Lapin ilmatilassa
lentelivät tunnistamattomiksi jääneet lentävät laitteet. Salamyhkäisyyden
tuntua asian tiimoilla lisäsi myös se, ettei asiasta silloin juurikaan
annettu virallisia tiedotteita.

Tietenkin iso osa koneista oli venäläisiä, mutta se ei varmaankaan ollut
syy siihen, miksi asiasta vaiettiin. Luulisin, että osa tunnistamattomista
lentävistä koneista oli myös suomalaisia, jotka tekivät vakoilulentoja
Neuvostoliittoon. Sekään ei varmaan ollut lentojen pimittämisen
perimmäinen syy.

Luulen, että suomalaiset tekivät vakoilulentonsa saksalaisten piikkiin, ja
se oli syy salamyhkäisyyteen asian ympärillä. Eipä ole tainnut kukaan
historiantutkija vielä selvittää asiaa perusteellisesti. Pohjolan
kummituslentäjät olisi hieno väitöskirjanaihe kunnianhimoiselle
sotahistorioitsijalle.

Kukkosen kirjassa syylliset selvävät helposti. He ovat suomalaisia
kommunistiagentteja, jotka lentelevät itänaapurin asioisssa. Mutta heidän
käy huonosti sen jälkeen, kun kaksi kesälomalla Lapissa ollutta reipasta
koulupoikaa heidät pidättää. Ja kaiken kruunaa lento kaapatulla koneella
Lapin kairasta sivistyksen pariin.

Pojat olivat nimittäin saaneet lentämisen teoreettista opetusta
Suojeluskunnan ilmailukerhossa ja pääsivät sitten soveltamaan taitojaan
käytäntöön kaappaamallaan koneella. Ei kuullosta uskomattomalta, vaan
kuullostaa hyvinkin ajankohtaiselta ja uskottavalta sen jälkeen, mitä
joukko hurskaita musulumaaninuorukaisia teki 11.9.2001.

Kommentit (0)

Atomimiilun salaisuus 12.03.2011, 20:23

Ennen kuin koululaitos alkoi tasapäistämään kansaamme, oli meillä viljalti
itseoppineita neroja. Esimerkikksi Suonenjoen Rieponlahdessa syntynyt
Jussi Kukkonen oli käynyt vain neljä vuotta kansakoulua, ja siltä pohjalta
hän toimi 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana ja julkaisi lisäksi
67 kirjaa. Ennätysvuonna 1945 kirjoja syntyi 5 kpl. Vuonna 1955 ilmestyi
Atomimiilun salaisuus, jonka tänään ymmärsin olleen vahvasti edellä
aikaansa.

Tämä puhdashenkinen poikien tieteiskirja kertoo ydinvoiman
konstikkuudesta, ja tätä smaa asiaa olen tänään niin herkeämättömästi
seurannut, että jalkapallo-ottelukin jäi väliin. Luulin, että ns.
kiina-ilmiö on niin akateeminen juttu, ettei sitä rauhanoloissa pitäisi
tapahtua aikanani, mutta saas nähdä, miten käy, vaikkakaan minulla ei ole
mitään halua tämän asian näkemiseen.

Kukkosen Jussin 50-luvun kirjassa uskotaan atomimiilun voivan tömähtää
atomipommin lailla, mutta näinhän ei kuulemma voi käydä. Toisaalta
Tshernobilinkaan ei pitänyt voida räjähtää tavallisen pommin lailla, mutta
niin vain kävi, kun oikein miehissä vasiten koetettiin, että eikö sitä
saisi jotenkin posahtamaan.

Ja Japanissakin sitten suojarakennus räjähti hajalle, vaikka sellaista ei
pitäisi voida tapahtua. Ja jos voikin, niin ainakaan Suomessa niin ei voi
käydä. Toisaalta odotan, että koska ensimmäinen öljytankkeri törmää
Loviisan voimalaan. Taikka terroristit törmäyttää siihen matkustajakoneen.

Jussi Kukkosen atomimiilu sijoittuu Pohjois-Suomen erämaahän tavattoman
rikkaan uraanikaivoksen viereen. Mahtoikohan Riepon miehellä olla
jonkinlainen visio Talvivaaran kaivoksesta, koska lopuksi kirjasta
paljastuu, että rikas uraanimalmi sisältää myös muita kansantalouden
vaatimia tarveaineita, mm. rautaa. Niinpä teos povaa Pohjois-Suomelle
hyviä talousnäkymiä. Sen verran ennustus meni vikaan, että kaivosten
synnyttämä talouskasvu näyttää viimeisimpien tietojen mukaan tekevän ennen
kaikkea Pohjois-Karjalasta maamme talousveturin.

Kommentit (0)

Rötösherrojen puristuksessa 11.03.2011, 20:13

Aamulla minun täytyi vääntäytyä ylös makuukseltani, jolle laskeuduin kolme
päivä sitten mielestäni vakavasti sairaana. Katsoin, ettei yhteiskunta
mitenkään selviä ilman sille uhraamaani työpanosta. Tulin ymmärtämään,
että raskasta ja vaativaa on nykyajan elämä ja varsinkin työelämä.

Työmatkani on 2700 askelta, mutta niinkin lyhyellä taipaleella halusin
monta kertaa laskeutua pitkäkseni hangelle lepäämään edes toviksi. En
kuitenkaan menetellyt niin, sillä ymmärsin, etten olisi enää jaksanut
nousta. Täysin oli mies naatti. Kolmessa vuorokaudessa paino putosi
viitisen kiloa. Tässäpä uusi dietti-idea kaikille maamme naisille ja
naismaisille miehille.

Viikonlopun pysyttelen makuuksellani. Aion kaikessa rauhassa tutkiskella
kirjaa, jonka kansi erottaa sen selkeästi kaikesta muusta kirjaston
tarjonnasta. Kannen ilmiasussa ja otsikossa on jotain ajanhenkeä kuvaavaa.
Kirja on nimeltään 10 vuotta rötösherrojen puristuksessa. Siinä on jotain
perussuomalaista. Kirjoittaja on Arvo Kustula, joka ei käsittääkseni ole
taiteilijanimi, vaikka voisi aivan hyvin sellainen ollakin.

Täytyy tutkia ja selvittää, pitäisikö kirjaa 10 vuotta rötösherrojen
puristuksessa suositella hankittavaksi kaikkiin maamme virastoihin ja
laitoksiin. Nimestä päätellen siitä voi löytää vaikkapa eväitä hankalan
asiakkaan kohtaamiseen.

Kommentit (0)

Reliikki 10.03.2011, 20:05

Hesarin kuukausiliitteessä oli vähän surullinen juttu Kulta-Kalle
Kangasniemestä. Onnettomalta tuntuu, että olympiavoittaja yrittää turhaan
myydä lonkkaluunsa päätä, joka korvattiin keinonivelellä. Kukaan ei suostu
maksamaan pyydettyä 5000 euroa. Nyt olisi Urheilumuseon tiedostettava
yhteiskunnallinen vastuunsa ja hankittava kaupan oleva reliikki
arvoiselleen paikalle museon lasivitriiniin.

Kulta-Kalle esittää, että huippu-urheilun muutosryhmään pitäisi valita
Kari-Pekka Kyrö ja Pauli Nevala, jotta todellinen muutos tapahtuisi.
Varmasti oikean suuntainen, vaikkakin riittämätön esitys. Mielestäni K-P
Kyröstä pitäisi Perussuomalaisten tulevassa hallituksessa tehdä peräti
liikunta- ja kulttuuriministeri.

Muistelen, että nykyisten Persujen edeltäjä Urpo Leppänen lupasi
työvoimaministerinä poistaa työttömyyden puolessa vuodessa. Näin ei
jostain syystä hyvästä yrityksestä huolimatta tapahtunut, mutta
liikuntaministeri Kyrö varmaankin nostaisi maamme urheilun maailman
huipulle puolessa vuodessa.

Kommentit (0)

Puijon talviolympialaiset 09.03.2011, 20:57

Tahkovuori oli tarkoitus korottaa Siilinjärven kaivoksen apatiittikuonan
avulla kansainväliset vaatimukset täyttäväksi syöksyrinteeksi, jotta
siellä olisi voitu järjestää talviolympialaiset, mutta hanke näyttää
tyssäävän luonnonsuojelijoiden kiivaaseen vastustukseen.

Tulipa mieleeni jäältä käsin Kuopion kaupunkikuvaa tarkastellessani, ettei
tuota Puijoakaan tarvitsisi paljoa ylentää, jotta talvikisat voitaisiin
järjestää täällä. Ja sitä paitsi vanhoissa Kuopiota esittävissä
maisemamaalauksissa Puijo on kuvattu paljon todellisuutta korkeammaksi, ja
kovasti komialta se ainakin kuvassa näyttää.

Apatiittikuona on kaiken lisäksi valkoista, joten kesät talvet
lumihuippuiselta vaikuttava vuori soveltuisi mainiosta maisemaan.
Korotetun rinteen toisen reunan voisi jättää sen verran matalaksi, että
tornin pyörivä ravintola jäisi maanpinnan tasolle, joten sinne pääsisi
vaivatta ilman hissiä.

Kommentit (1)

Vanhan miehen ystävä 08.03.2011, 20:59

Sotsin talvikisaprojektini on törmännyt ensimmäisiin vastoinkäymisiin.
Männä viikolla oli erinomaiset hiihtokelit. Kallaveden jäällä pystyi
etenemään myötätuuleen tuulen työntämänä, hiihtää ei tarvinnut. Takaisin
tulo oli sitten sitäkin rankempaa ja kylmempää. Tiesin, ettei tästä hyvää
seuraa.

Ja niinpä nyt on kuumetta 39,1 ja keuhkoon pistää. Mutta se ei huoleta,
koska muinaisen sanonnan mukaan keuhkokuume on vanhan miehen ystävä.
Enemmän huolettaa se, että kaikkiin isoihin niveliinkin koskee. Saa siis
varautua siihen, että ainakin kolmisen niveltä täytyy vaihtaa, jotta mies
huolitaan viestin kakkososuudelle. Mutta jos tähtää huipulle, on
varauduttava uhrauksiin.

Kommentit (0)

Mäkäräinen 07.03.2011, 20:11

Taas minä onneton sanasokea ihminen olen töpännyt. Se sirkeä
ampumahiihtäjäneitonen onkin Mäkäräinen eikä Näkäräinen, kuten eilen
erheellisesti väitin. Onneksi maailmassa on vastuuntuntoisia ihmisiä,
jotka ilmoittavat havaitsemistaan virheistä.

Toisaalta Näkäräinen olisi ihan hyvä suomalaisurheilijan sukunimi. Samalla
tavalla Happonen on ihan kuvaava suomalaismäkihyppääjän sukunimi. Tosin
upein urheilijanimi on superraskaan sarjan painijalla Taisto Lallilla.
Siinä nimessä on samaa jylhyyttä kuin nimessä Elmo. Toivonpa näkeväni
päivän, jolloin Taisto Lalli kukistaa ulkomaalaiset tungettelijat
olympiamolskilla samalla tavalla, kuten hänen kuuluisa esi-isänsä teki.

Muuten jääkiekkoilija Lalli Partiselle hänen isänsä valitsi sota-aikana
ihan hyvän nimen. Muistelen, että nimen innoittamana hän MM-kisojen jäällä
teloi vastustajiaan kuten talonpoika Lalli teki Köyliöjärven jäällä.
Mielikuvani on, että ainakin kaksi kanssapelaajaa Partinen taklasi
sairaalakuntoon ja sai ainakin toisesta teosta 2 minuuttisen
rangaistuksen.

Taisto Lalli painaa wikipedian mukaan 120 kilogrammaa, mutta Partisen
lukemaa en löydä. Hän saattoi olla niitä harvoja yli satakiloisa
jääkiekkoilijoita. Hän oli ihan hyvässä ajolihassa hevosmiesten kielellä.

Kommentit (2)

Punkkinen 06.03.2011, 19:27

Pohjois-Karjalan tytöt ovat kunnostautuneet viime päivinä. Ensin tuli
Joensuuhun ylivoimainen kauneuden Somen mestaruus, ja tänään Kaisa
Näkäräinen voitti Joensuuhun ampumahiihdon maailmanmestaruuden.

Kova temppu astmasta kärsivältä Kaisalta, ja kova temppu myös häntä
valmentaneelta Jarmo Punkkiselta. Pari vuotta sitten Kaisa oli maailman
cuppiloissa sijoilla yms, mutta nyt hän on selkeästi maailman paras, kun
valmentajahuippu Punkkinen on saanut vähän aikaa häntä opastaa.

Hiihdon päävalmentaja Magnus Dahlen on joutunut ongelmiin ja saattaa olla,
että seuraajaa jo etsitään. Ehdotan Jarmo Punkkista. Hänellä on näyttöjä.
Ollessaan 90-luvulla Italian hiihtovalmentajana, teki hän italiaanoista
melkein maailman parhaita, olivat vain vähän pahasti astamaisia
norjalaisia huonompia, vaikka saamieni tietojen mukaan Italiassa ei ole
liiemmälti lunta.

Kommentit (2)

ÄO 05.03.2011, 19:15

Urheilijakohtaloista kertovasta Kiveen hakatut-kirjasta löytyy
mielenkiintoisia tilastoja. Sen muistinkin, että Jani Lehtonen hyppäsi
lähes pari kymmentä vuotta sitten seivästä sisäradalla 583 ja ulkona 582.
Tulokset ovat vielä Suomen ennätyksiä, eikä niitä lähellekään ole viime
vuosina päästy.

Muistan myös, että Jani Lehtonen oli huippunopea, mutta hänen satasen
ennätyksensä on häkellyttävä 10,67. Seiväsmies ei varmaankaan osannut
kunnon lähtöjä telineistä, joten pienellä asiaan panostamisella hän olisi
saattanut olla maamme huippu myös pikajuoksussa.

Täysin uusi ja yllättävä tieto on minulle se, että rakennusmestari Jani
Lehtonen oli Mensan jäsen, ja huhutaan, että hänen älykkyysosamääränsä
olisi ollut 167. Minä olen niin tyhmä, etten oikein edes ymmärrä, mitä tuo
luku tarkoittaa, mutta kyllä Lehtonen voittaa tässä lajissa jopa
älykkäiksi väitetyt natsijohtajat.

Sodassa hengissä säästyneet natsijohtajat testattiin ennen hirttämistä.
Talousministeri Hjalmar Schacht oli paras 143 pisteellä ja Herman Göring
toinen tuloksella 138. Hitlerin tuloksesta ei ole tietoa, mutta epäilen,
että se olisi ollut huippuluokkaa ja hän olisi kamppaillut tasapäisesti
Leninin, Trotskin, Stalinin ja Maon kanssa.

Natsijohtajat olivat niin älykkäitä, että he pystyivät sotkemaan omat ja
koko maailman asiat perusteellisesti ja heidän loppunsa oli surullinen.
Muistelen, että 120 äo:n omannut sotamarsalkka Keitelkin kitui 20
minuuttia hirressä, ennen kuin henki pakeni ruumiista. Tämän paljasti
muistelmissaan Englannin valtionpyöveli, joka alan ammattilaisena oli
vakaumuksellinen kuolemanrangaistuksen vastustaja.

Hyvin ei käynyt Jani Lehtosellekaan. Hän toimi urheilu-uransa jälkeen
rakennusyrittäjänä ja sotki asiansa niin perusteellisesti, että siihen ei
tyhmempi olisi pystynytkään. Velkaongelmiin ajautunut Lehtonen sai vähän
hämärissä oloissa luodin päähänsä ja kuoli. Se tulkittiin itsemurhaksi,
vaikka muitakin teorioita asiasta on.

Kommentit (4)

Immo Kuutsa ja veridoping 04.03.2011, 20:16

Eivätpä ole Venäjä eivätkä Keski- ja Etelä-Euroopan vahvat pyöräilymaat
pärjänneet kestävyyshiihdossa tällä kertaa. Muistettakoon, että Itävalta
voitti viestinhiihdonkin vähän aikaa sitten, mutta nyt ei tainnut maalta
löytyä ollenkaan joukkuetta tähän lajiin. Selitys asiaan taitaa löytyä
entisen hiihdon päävalmentaja Immo Kuutsan Savon Sanomien nettisivuille
antaman haastattelun rivien välistä. Varmistakaa itse alkuperäisessä ja
väärentämättömässä muodossa asia tästä.

http://www.savonsanomat.fi/video-kuva/videot/weskun-wastav%C3%A4itt%C3%A4j%C3%A4n%C3%A4-immo-kuutsa/651328

Kuutsa lausahtaa lopuksi, että veridopingin vaikutus on pitkälle lumetta.
Itse tosin luin toista kymmentä vuotta sitten arvovaltaisesta
Itä-Häme-lehdestä professorimiehen artikkelin, josta saattoi ymmärtää,
että 10.000 metrin juoksussa veritankkauksesta vo tulla kahden minuutin
hyöty. Ja niinhän se saattaa ollakin, jos vertaa suomalaisten nykyisiä
aikoja 70-luvun ennätyksiin.

Sivu mennen sanoen eräs asian testannut 70-luvun painonnostajahuippu
väitti minulle tulostensa paranneen 20 % hormonien avulla, ja niinhän se
saattaa ollakin, jos vertaa suomalaisten nykyisiä tuloksia iloisen ja
vapaan 70-luvun saavutuksiin. Ja taitaa tämä voimatasojen ero näkyä myös
eräissä voimaa vaativissa yleisurheilulajeissa, vaikkapa esimerkiksi
kuulantyönnössä.

Kaivoinpa tuossa esille kansanedustajaehdokas ( ent. Kok, ent. Kesk, nyk.
Persu) Juha Väätäisen lausunnon Moskovan olympialaisten jälkeen, kun
ilmeni, että Martti Vainoin juoksu meni kisoissa poskelleen anemian takia.
Juha Väätäinen nimittäin ihmetteli julkisuudessa, että miten saattoi olla
mahdollista, että miehen juoksu ei kisoissa kulkenut huonoverisyyden
vuoksi. ”Ei tuollaisia huolia saisi nykypäivän urheilijalla olla. Vainion
lievän anemian saisi sitä paitsi kuntoon kahdessa tunnissa, jos haluaisi.”
Enkä ole kuullutkaan, että Moskovan jälkeen suomalainen urheilija olisi
valitellut anemiaa.

Sen sijaan Kaarlo Maaningalla ei anemiaongelmia Moskovassa ollut.
Uskoontulonsa jälkeen hän myönsi avoimesti veridopingin, tosin hänkin
korosti lieventävänä asianhaarana, että kaikkea verta ei vaihdettu, vaan
ainoastaan vähän annettiin lisää. Maaningan jälkeen myös Mikko
Ala-Leppilampi ja Aki Karvonen ovat kertoneet, ettei heillekään ihan aina
riittänyt pelkkä poronmaito.

Kommentit (0)

Muntur 03.03.2011, 20:20

Tämänpäiväisen Mullikan eli Savon Sanomien mukaan eilinen kummallinen
jalkapallo-ottelu oli vedetty pois Veikkauksen listoilta, koska siinä
epäiltiin olevan jotain hämärää. Tietooni ei ole tullut, vedettiinkö se
pois myös kiinalaisten vedonlyöjien listoilta. Tosin ei siinä mitään sopua
pelattu; afrikkalaistaustaiset pelaajat eivät vain hallinneet palloa
arktisella kentällä.

Laskin Rovaniemen pelaavasta joukkueesta seitsemän afrikkalaista, pari
venäläistä ja pari suomalaista, joista ainakin toinen oli lappilaisia.
Mutta yhtään ivahuutoa en katsojien suusta kuullut vieraille, vaikka
luulen valtaosan yleisöstä edustaneen perussuomalaista maailmankuvaa.
Kotijoukkuetta pilkattiin sitäkin enemmän.

Perussuomalaisista vielä sen verran, että he haluaisivat rajoittaa
ruotsinkielistä tv-ohjelmatarjontaa. En kannata. Ruotsinkielisellä
puolella on hyviä ohjelmia; varsinkin urheiluohjelmia. Kuten esimerkiksi
tämä Suunvuoro eli Muntur

http://areena.yle.fi/ohjelma/1673806,

jossa Bubi Wallenius puhuu dopingista täyttä asiaa. Onhan se kumma, että
astamaisen saksalaisen Katrin Krabben urheilu-ura tyssäsi astmalääkkeeseen
ja kilpailukieltoon, kun taas joillekin sen käyttö on sallittua, vaikka
kyseessä on anabolinen aine, joka polttaa rasvaa ja kasvattaa pullottavat
lihakset myös naishiihtäjille.

Luulin ennen, että kahden huippunaishiihtäjän olemuksen nopea muutos olisi
johtunut pelkästään kasvuhormonista, jota ei vieläkään testeissä löydetä,
mutta saattaa tyttöjen massiivisen kondiksen selitys löytyä myös astmasta.

Kommentit (0)

Kummallinen peli 02.03.2011, 20:19

Asioita täytyy priorisoida, kuten konsultit neuvovat. Jätin parisprintit
katsomatta, koska en ymmärrä parisprinteistä sen enempää kuin
kumparelaskusta tai puolipiipusta. Puin raskaimman pilkkivarustuksen
päälleni ja saapastelin keskuskentälle. Kuopiossa oli keväistä. räystäät
tippuivat ja vastaantulijat katselivat suurta ja kallista karvahattuani
mietteliään näköisinä.

”Tästä pelistä ei jäänyt paljon lapsille kerrottavaa”, totesi vieressäni
istunut taiston tauottua. Hän saattoi olla täysin väärässä. Pelkään, että
tästä pelistä kerrotaan vielä monessakin polvessa. Kupsin olisi
maalitilanteiden valossa pitänyt voittaa Rops ainakin 5 – 0. Ei voittanut,
vaan hävisi 1 – 2. Rops teki lopussa kaksi hämmästyttävän helppoa maalia.

Kups ei saanut maalia avopaikoistakaan. Ennätystilanne oli se, kun
vastustajan maalivahtikin oli pelattu jo ulos ja näytti, että pallo olisi
vierinyt maaliin, ellei Kupsin ulkomaalaistaustainen kärkimies olisi
onnistunut maaliviivalta nostamaan taidokkaasti maalin yli. Tapaus olisi
taattua youtube-kamaa, jos joku sen kuvasi. En ole ennen moista
pallotaituruutta nähnyt.

Sitten pelin lopussa Kupsin alimmalle ulkomaalaistaustaiselle
puolustajalle sattui tasan kaksi samanlaista virhettä. Hän suorastaan
lahjoitti kaksi kertaa pallon Ropsin ulkomaalaistaustaiselle
kärkimiehelle, joka hetkessä pinkasi 20 metrin kaulan puolustajiin ja teki
kaksi varmaa maalia.

Palattuani kotiin huomasin, että Teksti-TV:llä kerrottiin yhden
rovaniemeläisen olevan pidätettynä vedonlyöntiin liittyvästä sopuottelusta
epäiltynä. Eukko myös tiesi kertoa, että hänen kiinan kielen opettajansa
pitää suomalaisten jalkapallo-ottelujen ajan yhteyttä Kiinaan, jossa
veikataan kovasti meidän ottelujen tuloksia, niin hullulta kuin se
tuntuukin.

Mutta edellä kerrottu ei tietenkään liity mitenkään tämän illan
kummalliseen peliin, vaikka tyhmempi niin luulisikin. Kyllä selitys on
karumpi. Kups oli muuten vain vain surkea maalinteossa ja Rops vain
hyödynsi ne kaksi maalintekotilannetta, jotka sillä oli.

Leketti-Aaku 30.08.2010, 19:03

Muurahaispesässä istumisesta pulpahti mieleeni, että ensimmäisiä asioita,
joita yleensä tästä maailmasta muistan, on muurahaispesässä seisonta. Tämä
tapahtui noin vuonna 1962 isossa muurahaispesässä, joka sijaitsi meidän
mökin ja Maikkolan puolivälissä.

Siihen aikaan maalla kierteli vielä kuluku-ukkoja, koska sosiaalivaltio ei
ollut vielä kovin kehittynyt. Eräs selleinen oli Leketti-Aaku, joka taisi
asustella Suonenjoen kunnalliskodissa ja kierteli sieltä käsin kyliä
polkupyörällään.

En tiedä mistä tuo liikanimi Leketti oikein tulee. Aakun sukunimen päälle
en nyt pääse, mutta kyllä hänellä sekin varmaan oli, koska laki on
sellaisen vaatinut vuodesta 1920 lähtien. Siihen aikaan ihmiset tunnettiin
paremmin liikanimillä kuten Nätti-Ville, Mörkö-Kalle ja Rymy-Eetu.

Leketti-Aakua vaivasi reumatismi ja siihen hän haki apua
kansanlääkintämenetelmistä. Kansanlääkinnässä uskottiin kusiaisten
puremien lieventävän raumatismin oireita. Pelkästään valkeaan
flanelipaitaan verhoutuneena hän kapusi seisomaan edellä mainitun
muurahaiskeon päälle. Vieläkin muistan harmaahapsisen valkeakaapuisen
jalon vanhuksen seisovan nilkkojaan myöten isoon muurahaispesään
uponneena.

Siinä näyssä oli jotain jumalallista, vaikka en silloin näistä asioista
vielä ymmärtänyt ja sitä meidän pennut ja Maikkolan lapset kunnioittaen
seurasimme neniämme kaivellen.

Kommentit (0)

Kärsimys 29.08.2010, 19:22

Koska kärsimys kuulemma jalostaa, osallistuin tuossa
maaotteluviikonloppuna myös kaupungin taiteiden juhlan tapahtumiin. Museot
ja taidenäyttelyt tuli juostua läpi. Tunsin kulttuurikierrokseni jälkeen
itseni hyväksi ihmiseksi, koska tiedän, että kärsimys jalostaa. Turhaan en
kierrostani tehnyt, koska mieleeni jotain arvokasta jäi myös mieleeni.

Nimittäin Kuopion Luonnontieteellisessä museossa on lähes seinän kokoinen
valokuva kahdesta jurvalaisveljeksestä, jotka istuivat ilkosillaan
valtavassa muurahaispesässä, jossa kuvatekstin mukaan saattoi asua
miljoonia kusiaisia, 2 tuntia 9 minuuttia ja osia, eli tekivät lajin me:n.
Veljesten ilme oli kärsivä, mutta tyyni. Kärsimys kuulemma jalostaa.
Minusta kuvassa oli jotain hyvin suomalaista.

Mutta Kuopion Luonnontieteellinen museon seinällä jaetaan väärää tietoa.
Ei ole enää 2 tuntia 9 minuuttia ja osia, sillä tämä video todistaa, että
kusiaispesässä istunnan me on nykyään jo 2 tuntia 10 minuuttia ja osia.
http://www.youtube.com/watch?v=-GT-UHnh8TI Tyydytyksellä voidaan panna
merkille, että ennätys pysyy edelleen maassamme. Luulen, että
potentiaalinen uhka pojillemme tulee jälleen Venäjältä, ruotsalaiset eivät
pärjää tässäkään lajissa.

Elikkä Kuopion Luonnontieteellinen museo voisi päivittää tietonsa ja
kertoa kuvatekstissä, että ainoastaan muurahaispesässä suoritetun
pari-istunnan maailmanennätys on seinällä olevan kuvan
jurvalaisveljeksillä.

Kommentit (0)

Reikääkään 28.08.2010, 20:19

Urheilutäyteinen on ollut tämä päivä. Yritin kuitenkin sivistää itseäni,
sillä samalla kun kuuntelin netistä vanhoja maaotteluselostuksia, luin
piispa Juha Pihkalan ja uskonnottoman tähtitieteilijä Esko Valtaojan
keskustelukirjeitä kirjasta Tiedän uskovani, uskon tietäväni.

Tosin epäilen tämänkin kirjan liittyvän sikäli urheiluhistoriaan, että
piispa Pihkala saattaa olla urheilufilosofi Tahko Pihkalan sukua. Ainakin
Tahkon veli Jaakko Gummerus vihittiin piispaksi. Tosin vihkiminen ei
mennyt ihan ongelmitta. Luin Tahkon elämänkerrasta, että tapahtuman
harrasta tunnelmaa häiritsi Pihkalan suvun taipumus huonokuuloisuuteen ja
kovaäänisyyteen.

Kun vihkimisseremoniassa oli joku hiljaisempi vaihe menossa, ihasteli
Tahko suureen ääneen puolikuurolle veljelleen Martille päivän merkitystä
seuraavaan tapaan: ”Eipä sitä olisi uskonut, että tuosta meidän
Jaakostakin tulee oikein piispa, vaikka sillä ei syntyessään ollut edes
persreikääkään…” Todettakoon, että vihittävällä piispalla oli todella
syntyessän tälläinen orgaaninen vika.

Kommentit (0)

Suomi – Ruotsi 27.08.2010, 21:45

Ei ole enää yleisurheilumaaottelukaan Ruotsia vastaan kuin ennen, yhtä
kiihkeä ja syntinen. Vaikka tallä hetkellä panokset ovat entistäkin
isommat, koska tapahtumassa ratkaistaan nykyään, mikä on maailman huonoin
yleisurheilumaa.

Telkkarista olin näkevinäni, että stadionilla oli paljon vapaita paikkoja.
Ennen oli aina tupaten täyttä. Ennen keskimatkojen juoksut olivat lähinnä
kamppailu-urheilulajeja. Nyt ei nähty edes kunnon vartalotaklauksia.
Muistanpa esimerkiksi, miten ennen Päivärinta ja Nåjde vaihtoivat iskuja
koko 5000 metrin matkan.

Eikä välitön sodan uhkakaan leijunut samalla tavalla ilmassa kuin vaikkapa
vuonna 1969 Tukholmassa, jolloin ruotslaiset, kun eivät muuta enää
keksineet, kieltäytyivät asentamasta kumimattoa keihäänheittoradalle,
vaikka se oli rullalla siinä tapahtumapaikan vieressä. Näin pyrittiin
eliminoimaan vauhtiheittäjä Kinnusen menestys ja niinhän siinä sitten
tapahtuikin. Silloin taistelupari Tiilikainen-Noponen kävivät tosi
kuumina.

Olin siihen aikaan niin nuori, etten enää ihan kaikkea muista, mutta
olisiko nimen omaan siinä ottelussa moukari lentänyt vahingossa
täpötäyteen katsomoon. Tiilikais-Pekka kauhisteli ääneen mahdollisuutta,
että väline olisi osunut johon kuhunsuomalaiseen. Ylen arkistosta löytyy
vanhoja maaotteluselostuksia ja huomenna pitää tarkistaa löytyykö kyseinen
tapahtuman nauha täältä http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=18&t=39
.

Kommentit (0)

Paea Wolfgramm 26.08.2010, 18:57

Kovasti fyysisiä ja urheilullisia ovat pienet Tyynen valtameren
saarivaltiot. Muistelen, että joissain rugbyn mm-kisoissa ovat jotkut
Vitsi- ja Naurusaaret olleet vahvoilla, ja esimerkiksi Atlantan
olympialaisissa noin vuonna 1996 jkr Tonga taisi menestyä paremmin, mitä
Suomi on viimeaikoina on tehnyt.

En nyt ihan tarkkaan muista tapauksen yksityiskohtia, mutta Tonga on
sellainen pikkuisen öljynporauslauttaa suurempi saari, joka lähetti saaren
vahvimman miehen Paea Wolfgrammin edustajakseen olympiakisoihin. Siellä
mies ilmoittautui nyrkkeilyn superraskaaseen sarjaan, koska 145-kiloiselle
urheilijalle ei oikein muitakaan sopivia lajeja löytynyt.

Huonon arpaonnensa vuoksi Paea sai heti avausottelussa vastaansa Kuuban
miehen. Kuubalaisia pidettiin siihen aikaan voittamattomina. Ilmeisesti
Paea oli sen verran seurannut nyrkkeilyä, että tiesi vastustajansa
vaarallisuuden ja niinpä hän varmuuden vuoksi iski tämän jo heti
ensimmäisessä erässä kanveesiin. Ottelun voi katsoa tästä linkistä
http://www.youtube.com/watch?v=JDabu0aeTY8&feature=related .

Paea Wolfgramm selvisi loppuotteluun asti, jossa hän sai vastaansa
nykyisen ammattilaisten maailmanmestari Wladimir Klitskon. Paea hävisi
kamppailun pisteillä, koska oli aiemmissa otteluissaan murtanut toisen
kätensä ja joutui ottelemaan raajarikkona. Mutta olympiahopea on
pikkusaaren invalidimieheltä ihan hyvä saavutus. Siihen eivät ison Suomen
niemen pojat pysty.

Kommentit (0)

Ihmissyöntiä 25.08.2010, 19:20

Tuo maajoukkuejalkapalloilija Paavo Voutilaisen, jonka toivon vielä joskus
tuovan fyysisyyttä Kupsin vähän heiveröiseen joukkueeseen, kotimaa
Cookinsaari on tietenkin nimetty sen löytäjän James Cookin mukaan. Cook on
Englannin historian tunnetuin löytöretkeilijä, joka kartoitti päätyönään
Tyynen valtameren saaristoa.

Hänen loppunsa oli kovasti surullinen. Tytkimusmatkailija joutui
erimielisyyksiin alkuasukkaiden kanssa ja nämä ratkaisivat konfliktin
syömällä kapteeni Cookin. Nykyään ei enää sellaista juurikaan harrasteta,
koska sivistys on saapunut siihenkin maapallon kolkkaan. Jokin aika sitten
siellä vielä tietääkseni syötiin jossakin määrin lähetyssaarnaajia, mutta
viimeisimmän uutisen mukaan lähetyssaarnaajaa ei enää oltu lyöty lihoiksi,
vaan pelkästään karkotettu kylästä kepinlyönnein sen jälkeen, kun hänen
olutvarastonsa oli loppunut.

Muuten kapteeni Cookin käyttäminen päivän pääateriana ei ollut reilua.
Cook oli tunnettu lempeydestään ja rauhallisuudestaan. Merihistorian
mukaan hän joutui pitkän päällikköuransa aikana kurinpidollisista syistä
leikkaamaan vain kahdelta alaiseltaan korvat irti. Nykyajan
henkilöstöpolitiikassa ei enää sellaisia motivointikeinoja suosita. Tosin
itsekin olen sen verran toiminut esimiestehtävissä, että ymmärrän pitkälle
Cookin toimintaa.

Kommentit (0)

Paavo Voutilainen 24.08.2010, 19:32

Nyt on sitten palattu takaisin reaalitodellisuuteen. Eilisessä Kupsin
yöpelissä oli tosi pimeää ja synkkää sekä kylmä kuin helvetissä. Ja
reaalitodellisuutta oli sekin, että pitkästä aikaa Kups hallitsi peliä ja
hävisi. Pitkin kesää Kups on ollut alakynnessä itse pelissä, mutta
kuitenkin lopulta voittanut. Reaalitodellisuutta sitten on, ettei Kups
voitakaan mestaruutta, kuten salaa mielessäni epärealistisesti uskoin.

Pieni oljenkorsi mitaliin on, mutta reaalitodellisuus kyllä edellyttäisi,
että Kupsin pitäisi jättää kaikki kuopiolaiset pelaajat lepovuoroon ja
antaa siirtotyöläisten hoitaa likaiset työt. Ja onhan siirtotyöläisten
joukossa yksi melkein savolainen, eli ambomaalainen Oliver Risser, jonka
vakaasti uskon olevan jalkapallolegenda Olavi Rissasen, eli Risu-Ollin,
kaukaisen esi-isän jälkeläinen, joka lähti ammoin Ambomaalle
lähetystyöhön.

Muuten seuraava Kupsin ulkomaalaishankinta voisi olla Cooksaaren
maajoukkueessa pelaavan Paavo Voutilainen. Nimi miehellä on ihan
supisavolainen ja suomalaissiirtolaisisän peruja. Äiti on maori ja niinpä
Paavo onkin olemukseltaan ihan halakometässä ahavoituneen
savolaisnuorukaisen näköinen, koska myös maorit ovat ruumiinrakenteeltaan
ja kasvonpiirteiltään kovasti savolaisten mallisia. Rusketusta on tosin
vähän enemmän.

Kommentit (0)

Karalahti 23.08.2010, 18:49

Syvää häpeä jäi päällimmäiseksi tunteeksi Kalpan ja Bluesin
harjoitusottelusta. Yleisön tunnetiloja seuratessani ymmärsin jälleen,
ettei ihminen sittenkään ole kehittynyt apinasta; ei ainakaan kovin
paljoa.

Ja jälleen ymmärsin senkin, ettei naisia tai lapsia pitäisi päästää
jääkiekko-ottelun katsomoon. Jos sitä yhtä sanaa ei olisi, joka
nykynuorten puheessa toimii pilkkuna, katsomossa ei juuri ääneltäisi.

Erityistä riemua kuopiolaiskatsojissa synnytti Jere Karalahti. Montaakaan
hetkeä ei peli ehtinyt vanhentua, kun Jere jo ryntäsi kanssapelaajansa
kurkkuun. Hänet ajettiin pois kaukalosta. Minä en pääsisi yhtä helpolla,
jos puristaisin omalla työpaikallani työtoveriani pillistä.

Muistanpa ajan jolloin Karalahti käytteli vielä heroinia. Silloin tämä
poliisin poika käyttäytyi hillitynä herrasmiehenä ja valittiin peräti
kaksi kertaa MM-kisojen parhaaksi puolustajaksi. Nyt raitistuttuaan mies
on äitynyt aivan mahdottomaksi.

Talvisodan alla ilmestyi lehtimies Olof Enckellin kirja Rajan vartio. Se
kertoo kirjoittajan pitkästä patikkaretkestä itärajalla. Yhdellä
erämaataipaleella flunssa yllätti miehen. Onneksi hänellä oli mukanaan
heroinipulveria, jota siihen aikaan myytiin apteekeissa hyvänä ja halpana
yskänläkkeenä, koska köyhällä kansalla ei ollut varaa kalliisiin
aspiriineihin. Heroinilla Enckellin paha olo heti helpottuikin.

Kommentit (0)

Peukaloinen 22.08.2010, 19:28

Paljon en pääse suvullani ylpeilemään. Oluenjuonnin Suomen ennätys meillä
joskus sentään oli, mutta sekin on nyt menetetty. Mutta kun oikein
muistiani pinnistän, niin ainakin luulen saavani mieleen sellaista, että
Savon Sanomat joskus 60-luvun alussa etsi maamme pisintä vaaksaa ja
tietenkin sellainen sitten löytyi joltakulta Koivistoiselta. Vaaksan
haltijan etunimen päälle en nyt millään pääse.

Väitetty Suomen pisin vaaksa oli 28 cm, mutta luulen, että kyseinen
28-senttinen on korkeintaan pelkästään Savon Sanomien levikkipiirin
enätys. Myllyrinteen Väiski (248 cm) ei esimerkiksi lukenut Mullikkaa
eikä ymmärtänyt osallistua kisaan. Luulen, että löydetyn pitkän vaaksan
selitys on väljä peukalon nivel, jota oheinen kuva havainnollistaa
kaikessa vastenmielisyydessään. Tyypillinen suvun väljänivelinen peukalo
saa heikoimmat pyörtymään ja vahvemmat ainakin kirjoittelevat lehtiin.

Kysein erityispiirre ja armolahja kulkee suvun geeneissä, mutta
vastaavasti kielen tötteröön saamisen kyky puuttuu täysin. Ennen nykyisiä
ammatinvalintatestejä oli maalla tapana, että tuollaisen peukalon omistava
nuorukainen koulutettiin suutarin vaativaan ammattiin. Itsekin olen
välillä miettinyt, että hakeutuisin suutariksi ja nimenomaan
pikasuutariksi, jollainen Saku Kuosmanen oli elokuvassa Kauas pilvet
karkaavat. Tässä filmissähän Saku halusi lainaa ravintolan perustamista
varten ja pankinjohtaja kysyi asiakkaan ammattia, totesi Sakari ylpeyttä
äänessään: ”Olen suutari, pikasuutari”.

Kommentit (0)

Metsästyksen kansallisia erityispiirteitä 21.08.2010, 20:25

Sorsanmetsästys alkoi eilen ja henkilövahingoilta on toistaiseksi
vältytty. Mutta muistanpa, miten lapsuudessani Mullikassa kerrottiin,
miten veneessä kaislikonreunassa ollutta onkimiestä oli ammuttu rannalta
sorsana. Kun mies ensimmäisen laukauksen jälkeen vielä yrtti äännellä
ihmisen lailla, ammuttiin rannalta vielä armonlaukaus.

Uuden metsästysjutun kuulin Aunuksessa, jossa suomenkielinen kauppamies
lupasi kertoa hyvän vitsin, jos ostan karjalaisen keittokirjan. Uhrasin
kaksi euroa ja kuulin seuraava kärpäsen metsästykseen liittyvän tarinan:

Venäläinen, ruotsalainen ja suomalainen kilpailivat siitä, kuka on
taitavin miekan käytössä. Ensiksi esiintyi venäläinen. Huit ja kärpänen
putosi kahtena kappaleena lattialle. Sitten oli vuorossa Ruotsin poika.
Huit, huit ja kärpänen putosi kolmena kappaleena. Lopuksi huitaisi
suomalainen. Huit ja kärpänen jatkoi lentoaan. ”Mutta eipä jatka enää
sukuaan” totesi meikäläinen rauhallisesti.

Joskus vielä kerron siitä, kuinka ruotsalainen, venäläinen ja suomalainen
saunoivat kilpaa. Jo alkuerissä saunasta poistui ruotsalainen hymyillen ja
jäi mietteliäänä seuraamaan kilpakumppaneitaan. Se kuinka tarina päättyy
on vielä poliisitutkinnassa.

Kommentit (0)

Brahma 20.08.2010, 19:11

Venäjällä on sanonta, jonka mukaan ihmisen ei pidä janoon kuolla, ja
vaikka maan vesihuollossa onkin ongelmia, niin Karjalassa minun ei
tarvinnut janoon kuolla. Opin nimittäin kypsässä 53 vuoden iässä pitämään
oluesta. Ja jos minusta tulee lopulta juoppo ja päädyn katuojaan, osoitan
asiasta jyrkän syytöksen pyhittäjäisä Aleksanteri Syväriläistä kohtaan.

Nimittäin Syvärin luostarissa muudan paikallinen olutasiantuntija mankui
seurueeltamme kaljarahaa. Hänelle annettiinkin 29 ruplaa, eli vajaa euro,
jolla saa ihan hyvää Baltika-olutta tölkin. Mutta almun saaja ei
osoittanut kiitollisuuden eleitä, vaan halusi vielä 20 ruplaa, eli
puolisen euroa lisää, sillä verukkeella, että sitten saisi tölkin oikein
hyvää olutta.

Ja tosiaankin näin oli asia; varmistin itse tiedon paikkansa pitävyyden.
Brasilialainen vehnäolut Brahma on kuin linnunmaitoa. Turhaan merkin nimi
Brahma ei viittaa yhteen hindulaisuuden jumalista. Olen Suomessa
etsiskellyt turhaan kyseistä vehnäolutta, mutta ilmeisesti sitä myydään
vain Aleksanteri Syväriläisen luostarin viereisessä kyläkaupassa.
Kannattaa käydä ostamassa.

Muuten sikäli tuo olutaihe liittyy sekä urheilu- että sukuhistoriaan,
että jollakulla Koivistoisella oli yhteen aikaan olutpullonjuonnin Suomen
nopeusennätys. Se oli noin 3,5 sekuntia. Sitten joku alanmies alitti ajan
joillain sadasosilla. Kunniotettava suoritus on juoda kaljapullo kolmeen
sekuntiin. Vaikka itse yrittäisin sen kaataa suoraan päälleni, niin paljon
enemmän siinä aikaa tärväytyisi.

Kommentit (0)

Rakel Liekki presidentiksi 19.08.2010, 19:11

Ja nyt on sitten aika jatkaa aloittamaani sarjaa suonenjokelaisia
suurmiehiä sekä -naisia. Ylivoimaisesti tunnetuin kotiselkosteni nainen
nykyisessä maailmankaikkeudessa on Rakel Liekki, oikealta nimeltään
Tiina-Rakel Liekki, joka on syntynyt Suonenjoella 30 vuotta sitten. Vielä
en ole päässyt selvityksissäni niin pitkälle, että voisin varmistaa hänet
Kärkkäälän tytöksi, mutta pidän asiaa erittäin todennäköisenä.

Parhaiten Rakel tunnetaan maailmalla näyttelijänä. Sitä, mitä hän on
oikein maailmalla näytellyt en voi nyt kertoa, koska naiset ja jopa lapset
voivat tätäkin tekstiä joskus lukea. Sen verran voin paljastaa, että hänen
toimintansa liittyy esittävän ruumiinkulttuurin puolelle.

Lisäksi neiti Liekki on viime aikoina kunnostautunut myös merkittävänä
kuvataiteilijana. Hänen uusin aluevaltauksensa liittyy yhteiskunnalliseen
toimintaan. Rakel on alkanut kirjoittamaan kolumneja Uutispäivä Demariin
ja tässä TV-haastattelussa hän kertoo enemmänkin maailmankuvastaan, joka
näyttää lähestyvän kansanvaltaista
työväenliikettä.http://www.youtube.com/watch?v=5CB_CV6tdZU

Tulipa tässä mieleeni, että presidentinvaalit painavat päälle eikä hyviä
ehdokkaita juurikaan ole ilmaantunut. Siispä esitänkin, että me kaikki
suonenjokelaistaustaiset peräkammarin pojat muodostamme Rakel Liekin
tukiyhdistyksen ja ryhdymme tekemään tytöstä Tarjalle seuraajaa. Kyllä
neiti Tiina-Rakel Koposessa on paljon enemmän peräänkuulutettua
mediaseksikkyyttä kuin vaikkapa Jutta Urpilaisessa.

Kommentit (1)

Ihmeitä tekevä lähde 18.08.2010, 19:13

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Venäjä elää kantoveden varassa. Tietooni ei
ole tullut, että jossain päin naapurimaatamme voisi juoda suoraan
kraanasta. Prääsässä näyttää merkittävästä osasta paikkakunnan
vesihuollotoa vastaavan aivan valtatien varressa sijaitseva suosittu
lähde, josta väki käy ammentamassa vettä kansantalouden tarpeisiin.

Itsekin täytin siellä kenttäpulloni. Paikallinen alkuasukas opasti
ystävällisesti, että vesi täytyy ottaa aivan vettä pulputtavan putken
suustä. Jos ottaa altaan alajuoksulta, aiheuttaa tämä varmaankin ihmeitä
tekevä lähde nauttijalleen ihmeteltävän kovan ripulin. Ilmeisesti kaikki
asiakkaat eivät osaa huolehtia hygieniasta.

Prääsän näkemisestä olen haaveillut pitkään, koska paikkakunnalla on
merkittävä osa Karjalan urheiluhistoriassa. Nimittäin iloisella 70-luvulla
luin silloin vielä arvovaltaisesta Neuvosto-Karjala-lehdestä, että kaksi
Prääsän piirissä asuvaa veljestä oli tehnyt Neuvostoliiton ennätyksen
lietelannanlevityksessä. Nykyään kilpaillaan paljon turhemmissakin
lajeissa.

Kommentit (0)

Ihmeitä tekeviä asioita 17.08.2010, 19:54

Aleksanteri Syväriläisen luostarissa törmäsin monenlaisiin ihmeitä
tekeviin asioihin. Innostuin itsekin niin ihmeitä tekevästä vedestä, että
ostin muutaman pisaran tätä äärimmäisen kallista ainetta. Pikkutuubi
maksoi euron. Hinta on samaa luokkaa kuin homeopaattisten valmisteiden ja
ilmeisesti vaikuttava tehoainekin on samaa eli puhdasta vettä. Tosin
luostarin tuotteesta puuttuu se ihmeitä tekevä ravistelu ja blandraus,
joka homeopaattisessa lääketuotannossa on keskeistä.

Ajattelin, että Syvärin luostarin valmisteen avulla voisi yrittää saada
maamme urheilun uuteen nousuun. Joku kunnianhimoinen urheilijanuorukainen
on varmasti halukas piikittämään tämän ihmeitä tekevän veden, jota ei
varmastikaan lueta varsinaisiin dopingaineisiin, perskannikkaansa. Kilpa-
ja huippu-urheilun tutkimuslaitos voi myös olla kiinnostunut tuubistani.

Ihmeitä tekevää hiekkaa en sen sijaan huolinut mukaani. Minusta tuntui
siltä, että luostarin kissat olivat myös löytäneet käyttöä hiekkakasalle,
josta ainetta anniskeltiin mielestäni liian hyväuskoisille turisteille. En
myöskään suudellut Aleksanteri Syväriläisen ihmeitä tekeviä varpaita,
kuten uskaliaimmat vierailijat halulla tekivät.

Toimintaa sivusta seuranneena minua suorastaan jo vähän puklautti koko
touhu. Munkinkaavun alta törröttävät mustuneet varpaat muistuttivat ihan
joriininjuuria. Aleksanterin kuolonuneen nukahtamisesta on jo viitisen
sataa vuotta, joten mies alkaa olla jo vähän heikossa hapessa, kuten
tavataan sanoa.

Kommentit (0)

Teppana 16.08.2010, 20:04

”Hyvää päivää Suomen pojat” kajautti Teppana 86 v reippaasti
pyöräillessään meitä vastaan Kotkatjärven kylän raitilla. Teppana on
ikäisekseen kopsakka ukko. Pystyy vielä asumaan yksin talossaan. Kolme
vaimoa on saatettu hautaan ja nyt on parasta aikaa neljäs hakusessa.

Teppana asui kylällä suomalaismiehityksen ajan. Mies ei suostunut sanomaan
mitään pahaa meikäläisistä. Oli varmaan vieraskoreutta. Sota-aikana hän
pääsi käymään ammattikoulua Petroskoissa. Osasi luetella vielä
opettajatkin nimiltään ja sotilasarvoiltaan. Yksi oli Humalamäen Ville,
siskovainaani appiukko, joka opetti metallitöitä. Mauistelimme Villeä
lämmöllä.

Stalinin aikaa Teppana ei muistellut lämmöllä. Kymmenen vuotta Siperiaa
tuli vähintäänkin, jos sanoi, että Stalin on huono mies. Nyt uskaltaa niin
vapaasti sanoa. Kun utelin, onko Putin hyvä vai huono mies, en saanut
vastausta. Kyllä Siperia opettaa.

Mutta hyvä mies Putin on ainakin siinä mielessä, että nykyään sentään
eläkkeet maksetaan ajallaan. Niin ei välttämättä tapahtunut silloin, kun
Venäjällä kokeiltiin demokratiaa. Ja suomalaisten keskitysleireillä olleet
olivat saanet muistaakseni 40 €:n korotuksen kuukausieläkkeeseensä. Se on
paljon, taitaa olla 40% korotus.

Kommentit (1)

Mansikkakolhoosi 15.08.2010, 19:13

Varsinkin Aunuksessa on aiemmin mainitulle jättiputkelle oivalliset
kasvumaastot. Siellä on ainakin kymmenisen tuhatta hehtaaria tasaista,
kivetöntä ja viljavaa pari kymmentä vuotta kesannolla ollutta ja siten
kasvuvoimaa hankkinutta entistä peltoa. Seutu lienee Pohjois-Euroopan
parasta viljelysmaata.

Nyt olisi muuten tomerilla suonenjokelaisilla mansikanviljelijöillä
tilaisuus laajentaa viljelmiään. Tähän astihan sikäläiset mansikkamiehet
ovat siirtäneet tuotantoaan etelään hyvällä menetyksellä. Tälläkin
hetkellä taitaa maamme kaksi suurinta mansikkatilaa olla Etelä-Suomessa
entisten kärkkääläisten omistuksessa.

Mutta luulenpa, että hylätty pelto Aunuksessa on halpaa. Sitä voi ainakin
vuokrata, jos ei se ei ole myytävänä. Kasteluvesihuolto on
järjestettävissä, koska seudulla virtaa kaksikin jokea. Halpaa
kausityövoimaa on myös hyvin saatavilla, ja monet tytöt ovat jo käyneet
Suonenjoella alaa opiskelemassa. Ja markkina-aluekin on ihan hyvä, koska
Euroopan kolmanneksi suurin kaupunki on siinä ihan lähellä.

Jos olisin vähän nuorempi mies ja vähän ahkerampi, niin heti ryhtyisin
järjestämään 5 – 8 miljoonan asukkaan Pietarin marjahuoltoa perustamalla
mansikkakolhoosin.

Kommentit (0)

Elossa 14.08.2010, 17:45

Jalkapallotäyteinen tulee olemaan tämäkin viikonloppu. Äsken keskuskentän
veteraani osastolta kuulin seuraavaa: Muinoin kuopiolainen opetteja kysyi
oppilaalta: Onko isäsi elossa? Ei ou Elossa, on Kupsissa, vastasi
sanavalmis savolaispojankolli.

Muuten jalkapallossa maalit ratkaisevat. Kupsin miehet ovat voittaneet
kolme viimeisintä peliään 3 – 1, vaikka ovat olleet kenttäpelissä
alakynnessä. Äsken Kupsin A-juniorit hallitsivat suvereenisti
kenttäpeliä, mutta hävisivät 3 – 1. 3 – 1 on jalkapallossa vähää vaille
rökälelukema.

Muistanpa, miten pari kymmentä vuotta sitten maajoukkueemme hallitsi
suvereenistä ottelua Bulgaria vastaan. Bulgaria pääsi Suomen
kenttäpuoliskolle neljä kertaa pelin aikana ja voitti 3 – 0. Siitä
neljännestä hykkäyksestä tuli vain rankkari, jonka muistaakseni Kupsin
Laukkanen torjui. Maalintekotaito erottaa ammattilaiset amatööreistä ja
miehet pojista.

Miten Kupsin B-junnujen käy jää nähtäväksi, mutta lähden katsomaan.

Kommentit (0)

Stalinin kosto 13.08.2010, 16:28

Joskus pitää vielä palata Karjalaan kunnon kameran kanssa ja harrastaa
luontokuvausta. Seudun jättiputkimetsiköt ovat vaikuttavia ja
kuvauksellisia. Pahimmillaan neljään metriin yltävät rikkaruohot, joiden
latvat ovat auringonvarjon kokoisia ovat juuri sopivia suurvallan
rikkaruohoiksi.

Paikkakuntalaiset puhuvat Stalinin kostosta. Stalin määräsi tätä
Kaukasuksen kasvia viljeltävän rehuksi ja sitä miestä toteltiin.
Jättiputki kasvaa liiankin hyvin lisääntyen vuosi vuodelta vallaten
hylätyt pellot ja tienvarret. Pahimmillaan kasvi voi jopa polttaa hengiltä
satunnaisen matkailijan ja ainakin sen myrkky pystyy sokeuttamaan
varomattoman tunkeilijan.

Muuten pehmeämpi hallitsija Hrutshev yritti saada maissin kasvamaan
Karjalan tundrilla, mutta siitäkään Nikitan hankkeesta ei tullut lasta
eikä mitään muutakaan. Sen sijaan Stalinin putki menestyy, tosin käyttöä
sille ei ole. Lehmätkään eivät sitä syö. Ehkä tämä tehokas
biomassantuottaja soveltuisi parhaiten paperin tai energian tuotantoon.

Epäilen, että jos jättiputki leviää nykyvauhtia, on Karjalan väellä taas
uusi evakkomatka edessä. Suomalaiset voisivat auttaa kovan paikan tullen
veljeskansaa. Turistibussit voisvat pysähtyä jättiputkiviidakkojen laitaan
ja turistit voisivat kaivaa kassarat ja suojalasit esille ja ryhtyä
aikansa ratoksi risusavottaan.

Esittihän kirjailija Matti Mäkelä silloin joskus, kun Hungarioringin
formulakisat olivat peruuntua pölylaskeuman vuoksi, että kaikki
pohjalaiset kisaturistit ottavat mukaansa luudan sekä Lainapeitteen
kevytpressun ja talkoilla pelastavat unkarilaisen heimokansan pulasta.

Kommentit (0)

Kudosneste 12.08.2010, 19:28

Hesarin yleisönosastokin ottaa kiivaasti kantaa Löylyn-MM-kisoihin. Järki
näyttää voittavan pahimman tunnekuohun laskeuduttua. Nyt Suomen
Saunaseuran aktiivikin kannattaa kisojen jatkamista. Tai sitten kysymys on
vain ironiasta. Saunaseuran mies perustelee lopuksi kantaansa suomikuvan
kirkastamisella maailman kansojen keskuudessa. Se on kai vain
huumorileikkiä vakavalla asialla.

Ulkomaalaiset saavat ehkä sittenkin ihastella tulevaisuudessa
kuvaruuduissaan pulskia, puhumattomia, kärsivännäköisiä miehiä, joiden
ilme ei värähdäkään ennenkuin kudosnesteet turskahtavat nahkan läpi kuin
kanapaistoksilta ja miehet lyyhistyvät kaikkensa antaneina alas lauteilta.
Harmi, ettei tv välitä tapahtumapaikan ympärillä leijuvaa paistetun lihan
hajua ja tirisevän rasvan ääntä.

Itse en vanhana liperaalipaskana kieltäisi saunakisoja kokonaan, kuten
katalonit tekivät härkätaisteluille, vaan sallisin erityisen
kevytsaunomisen, johon voisi liittyä lievää kilvoittelua. Löylynheiton
osalta voitaisiin kilpailla tarkkuuden, pituuden ja sulokkuuden
osa-alueilla ja vihtomisessakin voitaisiin jakaa pisteitä taitoluistelun
tapaan.

Mutta ketä katsojaa tuollainen lällärilaji kiinnostaa. Saunomisen
julkisuusarvo sattuneen kuolemantapauksen vuoksi on maailmalla nyt suuri.
Ainoastaan Heinola ja Tuuri taistelevat tällä hetkellä yksinoikeudesta
tapahtumaan, mutta tilanne johtaa varmaankin siihen, että Formula-sarjan
tapaan osakilpailuja on kohta harva se viikko eri puolilla maailmaa.

Kommentit (0)
Sven Oskar Lindgren 11.08.2010, 19:08

Luin juuri kirjan Ässä-rykmentin vaiheista Talvisodassa. Tämän osaston
miehistö koostui Helsingin työläiskaupunginosien kasvateista, ja niinpä
armeijan johto suhtautui siihen epäillen. Iso osa joukoista oli
punakaartilaisten jälkeläisiä. Kovat patruunat uskallettiin miehille jakaa
vasta ihan viimetipassa, koska ei ollut täyttä varmuutta siitä, mihin
suuntaan porukka alkaa räiskimään.

Ässä-rykmentti taisteli kuitenkin urhoollisesti. Mitään kapinaan
viittaavaakaan ei havaittu. Ei vaikka parhaimmillan kahta rykmentin
pataljoonista komensi yhtä aikaa eilen mainittu S. O. Lindgren. Tämä
käyttäytyi maineeseensa nähden sävyisästi. Ainoastaan kerran hän uhkaili
omia miehiään. Tämä tapahtui Viipurinlahden taistelujen aikana, jolloin
komentaja joutui konepistoolilla estämään oman esikuntansa pakenemisen.

Välirauhan aikaan yhdeksänkertainen ammunnan maailmanmestari S. O.
Lindgren toimi JR 11 komppanian päällikkönä. Kun perheelliset halusivat
lomille, hän järjesti lomallepääsyn ehdoksi komppanian ampumakilpailut.
Luonnollisesti hän itse osallistui niihin. S.O. Lindgren ampuikin
maailmanmestarina vallan mainiosti eli 98 pistettä. Hän ei kuitenkaan
voittanut kilpailua, koska juuri reservin kersantiksi ylennetty sittemmin
Suomen kommunistisenpuolueen puheenjohtaja Aarne Saarinen ampui täydet
sata.

Voittajalle oli alunperin luvattu viikon loma, mutta reservin kersantti
Saariselle se myönnettiin tuplana. Silloinen kapteeni Lindgren osasi olla
myös reilu alaisilleen.

Kommentit (2)

Eemil Hytti 10.08.2010, 18:58

Nyt unohdamme Heinolan löylynlyömät ihmiset ja palaamme vähemmän
traagisiin tapahtumiin. Jokunen ilta sitten kirjoitin liipasinherkästä
everstiluutnantti S. O. Lindgrenistä, joka joutui ongelmiin ammuttuaan
liian kiriherkäksi epäilleensä sotamies Eemil Hytin kesän -44 kaaoksessa.

Tarkempaa tietoa asiasta löytyy Jussi Kuoppalan toimittamasta kirjasta
Sotapapit kovan ajan koulussa. Jussi Kuoppala kytkeytyy Suonenjoelle
sikäli, että hänen samanniminen poikansa oli minunkin opettajanani
keskikoulussa. Hytin tapausta läheltä seurannut sotapappi Ano Kauppinen
kertoo kirjan sivuilla 65 – 66 seuraavaa.

”Kovassa taistelun tuoksinassa eräs pataljoona tai osa siitä joutui
pakokauhun valtaan. Pataljoonan komentajana oli majuri S. O. Lindgren,
sittemmin everstiluutnantti ja pakenevien joukossa mm. sotamies Eemil
Hytti. Kun taistelu oli hiljentynyt, komentajan lähetti Olavi Liisanantti
sai tehtävän ilmoittaa palaamisesta takaisin vitjaan. Kaikki muut paitsi
Eemil Hytti menivät. Tämä oli jo kerinnyt panna sökörömpsänsä tulelle ja
lupasi mennä heti sökönsä juotuaan. Komentajan käskystä tämä mies haettiin
komentajan eteen, ja siinä tapahtui se, mitä ei olisi saanut koskaan
tapahtua. S. O. Lindgren ampui miestä vatsaan, ja kun mies vielä sen
jälkeen rukoili armoa, sitä ei tullut, vaan komentaja ampui kuolettavasti
päähän. Takana todistajina seisoivat luutnantti Jussi Grönholm ja
alikersantti Olavi Liisanantti. Lähettini sai komentajalta tehtävän kätkeä
tuon ruumiin risukasaan. Lähetini tuli kauhuissaan luokseni ja kertoi
tapauksen. Nyt alkoi minun vuoroni ja tarvitsin sitä rohkeutta, jonka olin
kuin lahjana saanut juhannusyönä 1942.

Ruumis haettiin yön pimeydessä purilailla pois vihollispartioiden
ahdistellessa. Yön miettimisen jälkeen tein viralliset ilmoitukset ja
esitin myös toivomuksen, että ruumis haudattaisiin sankarihautaan. Näin ei
kuitenkaan tehty, en tiedä miksi, vaan hänen jäännöksensä on viety
Lappeenrannan siviilihautausmaahan. Tekoa ei hyväksynyt kukaan. Minun
tehtäväkseni tuli lähteä prikaatin komentajan, eversti Ekmanin luokse.
Menin ja pyysin häntä siirtämään S. O. Lindgrenin muihin tehtäviin.
Jouduin käymään kaksikin kertaa. Vuorokauden kuluttua hän ilmoitti
minulle, että S. O. Lindgren on siirretty Ilomantsin koulutuskeskukseen.
Näin tämä asia oli ratkaistu, mutta nyt alkoikin ikään kuin kolmas vaihe.”

Muuten ampumistapausta käsiteltiin oikeudessa pari kymmentä vuotta.
Korkeimman oikeuden papereista asiasta saa hieman toisenlaisen kuvan kuin
edellä mainitusta kirjasta. Lindgren ei saanut teostaan tuomiota. Hytin
leski sai sikäli oikeutta, että hänelle myönnettiin leskeneläke
puolitettuna.

Kommentit (0)

Viimeiseen mieheen 09.08.2010, 18:42

Järki näyttää voittavan Heinolassakin, kun pahin tunnekuohu on laantunut.
Sikäläisessä lehdessä kaupunginhallituksen puheenjohtaja arveli, että
saunomiskilpailuja saattaisi sittenkin jatkaa, koska se tuo kaupungille
matkailutuloja. Sitä ei mainittu, että tapahtuma myös kirkastaa
Suomi-kuvaa maailmalla. Nykyään on niin, ettei fiksuja ulkomaalaisia saa
oikein muuttamaan maahamme, jota pidetään jotenkin kummallisena paikkana
ja eiköhän löyly-mm paranna mainettamme ulkomaalaisten silmissä.

Ja onhan sauna niin arvokas asia, että sen vuoksi voi muutaman miehen
uhratakin. Nyt paistettiin yksi venäläinen elävältä kuoliaaksi ja yksi
suomalainen kaltattiin elävältä henkitoreisiin. Lehtitietojen mukaan
venäläinen oli saanut varoituksen alkuerissä, koska oli yrittänyt tulla
saunaan rasvalla siveltynä ja niin hänet sitten jouduttiin paistamaan
ilman voita.

Jos Heinola jatkaa valitsemallaan tiellä hoipertelematta ja löylyä
heitetään lisää tulevaisuudessakin, niin ensi vuoden kisat voitaneen
hyvällä syyllä nimetä Vladimir Ladyzhenskyn muistokilpailuiksi. Ja
kansainvälistä tunnettuisuutta voidaan lisätä käymällä maaottelu Venäjää
vastaan. Viimeisin näiden maineikkaiden soturikansojen saunaottelu
osoitti, etteivät kummankaan maan edustajat anna hevillä periksi niin
pitkään kuin vähänkin miehissä pieru kulkee.

Muuten syvähenkisyydestään ja lukeneisuudestaan tunnetuksi tullut
tuurilainen kyläkauppias on ilmoittanut jo siirtävänsä saunomisen mm-kisat
ensi vuonna kyläkauppansa pihalle yksityisen sektorin vastattaviksi.
Sillä Pohjanmaan suunnalla onkin kokemusta tämän kaltaisten tapahtumien
järjestämisestä, koska 60-luvulla kaksi jurvalaisveljestä nousi maineeseen
tekemällä kusiaispesässä istumisen maailmanennätyksen.

Kommentit (0)

Vladimir Ladyzhensky – saunomisen maailmanmestari 08.08.2010, 18:38

Saunomisen MM-kisojen virallisten sääntöjen mukaan kisan voittaja on se,
joka jää viimeiseksi lauteille omalle, arvotulle paikalleen. Näin ollen
Heinolan Ohjelmapalvelu Oy:n on luovutettava Vladimir Ladyzhenskyn
lähiomaisille voittajan MM-pokaali ja ehkä myös hänen tuhkauurnansa.
Muistelen, että Heinolan Ohjelmapalvelu Oy:n logossakin osuvasti lukee,
että ”vain taivas on rajana”.

Entinen kotikaupunkini Heinolan taisi olla huolissaan Lapinlahden lintujen
TV-sarjan aiheuttamasta menetetystä maineesta. Ohjelmassahan todettiin
muutaman kerran, että Heinola on tyly kaupunki.
http://www.youtube.com/watch?v=DZify6_XOcU . Saunomisen MM-kisojen piti
varmaankin lisätä myönteistä kuvaa Heinolasta ja lisätä kaupungin
tunnettavuutta maailmalla. Ja hyvin kävi; nyt kaupunki on
maailmanmaineessa ja yksi katsotuimmista Youtuben videopätkistä on tämä
otos Heinolan saunomisen MM-kisojen loppuhuipentumasta.
http://www.eitb.com/video/en/news/world/detail/480631/man-dies-sauna-world-championships-finland/
.

Tapahtuma on herättänyt myös vilkasta kansalaiskeskustelua maailmalla, ja
pääsanomana näyttää olevan, ettei saunomiskilpailujen kaltaisen tapahtuman
osanottajilla eikä järjestäjillä liene ns. kaikki omenat korissa tai
kaikki kuvakortit pakassa tai kaikki inkkarit kanootissa, ilmaisuja on
monia ja värikkäitä. Monet ihmettelevät sitä, että jos vesi kerran kiehuu
100 asteessa, niin miten ihmisen käy pitkän päälle 110 asteessa,
höyrystyykö hän.

Muuten jostain merkillisestä syystä kunnat ovat hyvää vauhtia
yksityistämässä peruspalveluja, mutta jostain vähintäänkin yhtä
merkillisestä syystä erilaiset viihdepalvelut näyttävät siirtyvän julkisen
sektorin vastuulle. Löylykisoja ei Heinola kuulemma enää tule
järjestämään, vaikka yleisö on nyt entistäkin kiinnostuneempi lajista.
Luulen, että urheilutaivaskanavien erilaisten tappelutapahtumien sijalla
voitaisiin hyvinkin näyttää suorana lähetyksenä saunomista Heinolassa.
Tapahtumaan voisi lisätä myös kilpailu siitä, kuka pystyy olemaan kauimmin
Heinolan lakkautetun reumasairaalan pakkashuoneessa, jossa päästään yli
sadan asteen kylmyyteen. Siinä olisi valtuustoaloitteen paikka, jollekin
kunnianhimoiselle kunnallispoliitikolle.

Kommentit (0)

Housut kintuissa 07.08.2010, 21:14

Suruviesti kertoi, että kaksinkertainen pistooliammunnan olympiavoittaja
Pentti Linnosvuo on poistunut eilen tuonilmaisiin. Kahden kullan lisäksi
mies voitti hopeaa Rooman kisoista v-60. Saattaisi hyvällä syyllä olettaa,
että hopealle jäämiseen vaikutti yksi suomalaisen urheiluhistorian
tragikoomisimmista tapauksista.

Nimittäin edellisienä syksynä Linnosvuo pidätettiin salametsästyksestä
epäiltynä. Pidätyksen suoritti maanomistajan oikeudella everstiluutnantti
S. O. Lindgren. Hän oli moninkertainen kivääriammunnan maailmanmestari.
Pidätystä tehostettiin varoituslaukauksilla, joiden jälkeen Linnosvuo
seurueineen ymmärsi nostaa kätensä ylös ja laskea housunsa alas, kuten
everstiluutnantti vaati.

Lindgrenin taipumus liipasinherkkyyteen oli maankuulu ja muutenkin hänet
tunnettiin lievästi sanottuna erikoisena ihmisenä. Hän oli esimerkiksi
Tähdet kertovat komisario Palmu elokuvan eversti Carl Gustav Vedenblickin
esikuva. Tämä elokuvahahmo oli ainakin seinä-, sota ja pyssyhullu.
Elokuvassakin viitataan siihen, että eversti olisi sota-aikana murhannut
sotamiehen ja sodan jälkeen vaimonsa.

Muuten korkein oikeus ei tuominnut Sven Oskar Lindgreniä sotamies Hytin
ampumisesta, vaikka asiasta vuosia käräjöitiinkin. Sen sijaan Linnosvuon
ja tämän seurueen uhkailusta hän sai seitsemän kuukauden ehdollisen
vankeusrangaistuksen. Tietääkseni Linnosvuota ei tuomittu luvattomasta
metsästyksestä, mutta muistelen kuulleeni, että miehen olympiamatka oli
tapauksen vuoksi vaarassa.

Kommentit (2)
Blogi

Pottuvarvas 06.08.2010, 21:47

Iltapäivälehden lööpin mukaan terrieri oli syönyt isäntänsä pottuvarpaan.
Turhaan kiinnostuin asiasta. Ei ollutkaan suomalainen pottuvarvas vaan
amerikkalainen.

Niin maailma pienenee. Se on sitä globalisaatiota, että kerrotaan Amerikan
uutisia omina ja huijataan lukijaa. Trerrierin väitettiin pelastaneen
juopuneen isäntänsä hengen, kun hotkaisi tämän pahasti tulehtuneen
pottuvarpaan.

Lööppi oli iltapäivälehdistön historian toiseksi kiinnostavin. Ykkönen on
edelleenkin se, jossa kerrottiin, että ”vuorineuvos ampui työmiestä
persuksiin fasaanijahdissa”. Oli sentään suomalainen vuorineuvos ja
työmies.

Kommentit (0)

Mitalitaulukko 05.08.2010, 16:52

Ihmettelin pari iltaa sitten Euroopan valtioiden määrää. Suomi oli
nimittäin EM-kisojen mitalitaulukon 25. maa. Mutta ei ole Suomi sittenkään
huono yleisurheilukansa. Euroopassa on näköjään peräti 50 valtiota; en
suorita tarkistuslaskentaa, koska tuo luku 50 on helppo muistaa.
Keskiluokkaan siis kuulumme rata- ja kenttälajeissa.

Euroopan maat ovat seuraavat:

EU-maat
Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka,
Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska,
Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari,
Viro ja Yhdistyneet Kuningaskunnat

EU ehdokasmaat
Islanti, Kroatia, Makedonia ja Turkki

Muut Euroopan maat
Albania, Andorra, Armenia, Azerbaizan, Bosnia-Hertsegovina, Georgia,
Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, San Marino,
Serbia, Sveitsi, Ukraina, Valko-Venäjä, Vatikaanivaltio, Venäjä

Euroopassa on 720 miljoonaa asukasta ja kun Barcelonan kisojen 151 mitalia
jaetaan tasapuolisesti eurooppalaisten kesken, riittää yksi mitali
jokaiselle 5 miljoonan ihmisen muodostamalle joukkiolle, joten saamamme
pronssi oli juuri oikeus ja kohtuus.

Sen sijaan oikeutta ja kohtuutta ei ole siinä, että eilen Suomen poikien
jalkapallomaajoukkue hävisi 200.000 asukkaan Islannille kotikentällä tai
siinä, että tänäiltana 600.000 asukkaan Montenegro tulee voittamaan
kotikentällään pelaavat poikamme koripallossa murskaavalla 40 pisteen
erolla.

Kommentit (0)

Hengenpelastusta 04.08.2010, 19:28

Olen palannut nuoruuteni ihanteisiin elikkä olen alkanut harrastamaan
ehdotonta raittiutta ja retkeilyuintia. Varsinkin jälkimäisen
harrastamiseen on Kuopion niemellä hyvät mahdollisuudet. Jostain syystä
väki täällä on niin lainkuuliaista, ettei kaupungin rantoja kukaan muu
kiertelekään uimalla. Luulen, että jossain kieltotaulussa varmasti
kielletään uiminen muualla kuin yleisellä uimarannalla, mutta koska en
uidessani pidä silmälaseja, en ole sellaisia kylttejä nähnyt.

Ja muutenkin rauhassa saa täällä uida. Ulkopuoliset eivät puutu asiaan
kuten pikkukaupunki Heinolassa. Asuin parhaassa miehuudessani 16 vuotta
aivan vuolaan Kymenvirran töyräällä ja vaikka siellä onkin maamme kylmin
vesi, oli uinnin harrastaminen helppoa, koska ranta oli ihan asunnon
vierellä ja koska virtaus oli kova, ei siinä tarvinnut edetä kauaksi
kotoaan. Liikuntaa sai tarpeeksi, kun vain sätkytteli sen verran, että
pysyi paikallaan.

Jostain syystä ohikulkijat hyvin usein jäivät mietteliäinä seuraamaan
sätkyttelyäni. Varsinkin, kun opettelin selkäuintia tai perhostelua.
Minulla on aina ollut epätavallisen jäykät olkanivelet ja Jan Zelesnyn
valmennusohjelman innoittelemana yritin irroitella lapojani sekä selkä-
että perhosuinnilla.

Tosin se ei ilmeisesti ollut kovin esteettisen näköistä. Kerrankin
perhosteluni laukaisi jonkun susikoirahurtan pelastusvietin ja omistajalla
oli täysi työ saada se takaisin rannalle. Yhdellä toisella kerralla taas
eräs valveutunut kansalainen jostain vähän kauempaa oli havainnut
räpistelyni, jolla imitoitiin selkäuintia ja tämä sankari halusi
varmaankin ansaita hengenpelastusmitalin, koska ryntäsi rannalle
ainokaistani pelastamaan.

Ja aivan vanhan musta-valko-tv:n opetusfilmin tavoin hän jo kaukaa huusi,
että ”älä hätäänny, kyllä sinä sieltä selviät”, kuten telkkarissa ennen
opetettiin. Mies myös haeskeli rannalta köyttä, seivästä tai muuta kättä
pitempää, joka sekin oli tv:stä tuttu toimenpide.

Kommentit (0)

Tysse 04.08.2010, 20:47

Yllättävän paljon on Euroopassa valtioita. Suomi oli nimittäin 25.
EM-kisojen mitalitaulukossa. Myönteistä kuitenkin on se, ettei ainakaan
vielä ole Teksti-TV:n sivuille välähtänyt virtsanvärisin tulikirjaimin,
että suomalaisilla ongelmia doping-testeissä.

Sen sijaan norjalaiset menettivät viattomuutensa jo ennen kisoja, sillä
kävelijä Erik Tyssen näyte sisälsi uudenajan epoa. Tämä aine keksittiin
vasta pari vuotta sitten pyöräilypiireistä. Tyssen asianajaja väitti
myönteisen näytteen johtuvan korkeanpaikan harjoitusleireillä nautituista
rautavalmisteista.

Tässä vaiheessa suomalaiset päästävät selkäkeikkanaurun ja taputtavat
karvaisia käsiään. Tyssen käry todistaa meikäläisen kansalaiskeskustelun
mukaan joko sen, että Norjassa harrastetaan laajaa huijausta tai sitten
sen, ettei Norjassa harrasteta laajaa huijausta. Jos joku kärähtää noin
amatöörimäisesti, se osoittaa vain harrastelijamaista puuhastelua
kemiallisessa sisäruokinnassa. Lisäksi Suomen urheiluasiantuntijat ovat
vilpittömän huolissaan siitä, miten asia tulee heijastumaan Norjan
talviurheilumenestykseen.

Muuten tapaus ei ollut Norjan huippu-urheilun ensimmäinen; kyllä
sikäläisiä voimailijoita on jäänyt kiinni kukkuramitoin. Sen sijaan DDR:n
historiassa tunnetaan vain yksi myönteinen tapaus. Markku Tuokon kova
kilpakumppani Evelyn Jahl kärähti kerran. Hän oli hyvin tasaväkinen Tuokon
kanssa. Kun suomalainen punnersi penkistä 190 kiloa, niin Evelyn ylsi
180:een. Tosin Evelyn kilpaili naistensarjassa.

Kommentit (1)

Kriisejä ja katastrofeja 02.08.2010, 19:02

Tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.
Muistelmakirjansa takakannessa merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö
Pär Stenbäck toteaa: ”En ole vältellyt konflikteja, ja katastrofit ovat
innoittaneet minua käytännön toimiin”. Ja niinhän asia onkin. Seuraavassa
esimerkki käytännön toimista suoraan muistelmateoksesta lainattuna.

”Poistuttuamme ravintolasta Väyrynen ja minä keskityimme innokkaaseen
keskusteluun kotimaan politiikan kieroilijoista. Elehdimme molemmat aitoon
eurooppalaiseen tapaan, ja avoin kämmeneni sattui osumaan Väyrysen nenään,
josta alkoi vuotaa verta”. Tarina taitaa olla suomenruotsalaista
satiirihuumoria parhaimmillaan.

Uskon, että kansamme valta osa tuomitsee Stenbäckin elehdinnän oikean
suuntaisena, mutta riittämättömänä toimena. Mainittakoon, että
politiikasta vetäydyttyään Stenbäck loi mittavan uran Punaisen Ristin
palveluksessa. Ihan sopiva homma varmastikin, koska järjestöhän huolehtii
mm. veripalveluista.

Kommentit (0)
Vladimir Tereskov 27.07.2010, 17:56

Laatokan kierroksella tuli taas uudemman kerran pistäydyttyä hirveän
Lemetin taistelun muistomerkillä. Merkki ei ehkä kaikilta osin miellytä
suomalaista makua. Varsinkin kiveen kaiverrettu teksti on hyvästä
tarkoituksestaan huolimatta imelänpuoleinen epätunteelliselle pohjoisen
kansan edustajalle. Kivessähän lukee seuraavaa:

1939–1940, Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä.

Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.

Itsestään. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet
yhteen.

Toivossa. Että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä.

Jokaisesta.

Sen sijaan etsin Murheen ristin lähettyviltä mielestäni
mielenkiintoisempaa kohdetta. Nimittäin maailman ensimmäisen
naisavaruuslentäjän Valenttina Tereskovan isän muistomerkki sijaitsee
siellä jossakin. Kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu
Prikaatin (34.Hv.Pr) joukkoihin ja kaatui Lemetissä, jossa koko prikaati
tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin poltettiin julmasti vaununsa mukana
polttopullolla, koska vastassa olleella savolaisrykmentille JR 37:lle ei
ollut siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä.

Maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä vaiheita ja se
oli varmaankin aika kova juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei
Talvisodasta liiemmälti haluttu tietää. Tyttären ansiosta panssarimies
Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin jonnekin Murheen
ristin lähelle. En onnistunut sitä vimmatuista etsinnöistä huolimatta
löytämään. Kuvan patsaasta sen sijaan löysin tältä nettisivulta ja minusta
se on kaikessa vaatimattomuudessaan vaikuttava nähtävyys.
http://www.matkaviljanen.fi/muistomerkkeja.htm

Kommentit (0)

Hellettä 26.07.2010, 19:04

Tyrmäävä oli kuumuus vielä, kun klo 16 astuin ulos hyvin ilmastoidusta
valtionvirastosta. Torin tavallisesti luotettava mittari näytti 32
astetta. Taisi olla elämäni kuumin päivä. Toiseksi kuumin oli 17.7. 1982,
jolloin mittari näytti Vantaalla 31,5. Kolme viikkoa aiemmin juhannuksen
alla oli vielä pyryttänyt lunta. Se oli sitä Suomen kesäöiden satumaista
valkeutta parhaimmillaan.

17. – 18.7.1982 testasin, voiko polkupyörällä ajaa 500 km vuorokaudessa.
Kysymys ei ollut niinkään hulluudesta vaan tyypillisestä nuorten miesten
vaivasta eli testosteronidementiasta. Kyllä voi 500 kilometriä
vuorokaudessa ajaa, mutta jälkeenpäin voi vain ihmetellä, että en kuollut
lämpöhalvaukseen. Moottoritie oli silloin tosi kuuma.

Ajoin Vantaalta Haminaan ja nousin sieltä itärajaa ylös vähän mutkitellen
Heinävedelle, jossa sitten lepäsin urakan päätteeksi yön retkeilymajassa.
Kuumuus ei niinkään tienpäällä vaivannut, mutta jano oli hirmuinen, koska
itärajalta ei löytynyt yhtään juomapaikkaa.

Ensimmäinen yöbaari tuli vastaan Parikkalassa ja se varmaan pelasti minut
elämälle. Raavas mies tarvitsee kuulemma Saharassa 11 litraa eli reilun
ämpärillisen vettä vuorokaudessa, ja luulen, että itse olisin tarvinnut
silloin vieläkin enemmän. Vaikka oli hirmuinen helle, niin Imatran jälkeen
alkoivat hampaat lyömään loukkua kylmästä. Ilmeisesti energia alkoi
silloin olla lopussa.

Tulokseni ei ole edes Pohjois-Savon piirinennätys. Savon Sanomissa oli
juttu kuopiolaisesta, jolla oli tarkoitus ajaa yhtäsoittoa Helsingistä
Kuopioon ja takaisin. Tavoite melkein täyttyi, mutta matkan loppupuolella
ennätysmies toimitettiin laitoshoitoon. Muuten arvovaltaisesta
Hymy-lehdestä olen parturissa lukenut, että eräs alemman kansallisentason
kilpapyöräilijä ajoi vuorokaudesa 980 kilometriä, joka lienee SE. Hän
tosin polki koko ajan huoltoauton imussa, joka helpottaa matkantekoa
jonkin verran.

Kommentit (0)

Vaskitsa 25.07.2010, 18:58

Kizhin saarella opas kertoi, että tällä viiden neliökilometrin saarella
elää 3000 kyykäärmettä. Kaksi veitikkaa, nimiltään Misha ja Vasili,
asuivat oppaan talon alla ja niillä oli tapana tulla aurinkoisina päivinä
paistattelemaan päivää talon kuistille. Talonväen pitää silloin kulkea
ikkunasta, etteivät lemmikit häiriintyisi.

Lempeäluontoista on siis Karjalan kansa. Suomen puolella lapio tai muu
ensimmäisenä käteentarttuva hengenvaarallinen astalo heilahtaisi
kohtalokkain seurauksin hyvin nopeasti vastaavissa tilanteissa.
Suomalainen ei ala kulkemaan kotiinsa ikkunasta käärmeiden vuoksi.

Myös Uukuniemi on äärimmäisen käärmerikasta seutua. Mutta tuo kuvan
esittämä otus ei ole käärme vaan vaskitsa, jota myös harhaanjohtavasti
vaskikäärmeeksi kutsutaan, vaikkakin se on oikeasti jalaton lisko. Näin
elämäni ensimmäisen vaskitsan Uukuniemen Nuorisoseurantalon vieressä
yleisellä tiellä.

Niin avuton ja kömpelö otus oli asvaltilla, että jouduimme mies voimin
auttamaan sen pois autojen tieltä. Onneksi se ei hätääntyessään katkaissut
häntäänsä, kuten sillä on kyky tehdä. Tiedä vaikka olisin joutunut
maksamaan valtiolle 202 €, joka on lakisääteinen vaskitsan arvo.

Muuten en ole kuullutkaan, että Suonenjoen Kärkkäälän kylällä olisi kukaan
nähnyt vaskitsaa tai edes sitä yleisempää rantakäärmettä. On myös paljon
mahdollista, että joku on moisen epäilyttävän kärmeksen nähnyt ja lyönyt
sen lihoiksi kyynä. Ilmeisesti molemmat luikerot kuuluvat vehmaampien
seutujen lajistoon. Meillä Kärkkäälässä on vain rikas karhu- ja susikanta
nurkissa kuleksimassa.

Kommentit (0)

Tarua vai totta? 24.07.2010, 19:32

Toissailtana mainittu itseoppineiden kansanmiesten rakentama Kizhin kirkko
on seisonut 300 vuotta paikallaan homehtumatta, kuten nykyajan
arkkitehtien rakennuksilla on tapana tehdä, taikka notkahtamatta, kuten
nykyajan siltainsinöörien rakennelmilla on tapana tehdä ainakin Suomen
Turuus.

Tosin kirkko oli ilmeisesti lähellä palaa jatkosota-aikana tai niin
ainakin väitettiin kerran Helsingin Sanomien jutussa. Samaa tietoa
aiotusta pommituksesta on kerrottu myös Suomen TV 2:n
Silminnäkijäohjelmassa. Tarinan mukaan lentäjä Lausdei Saxell sai
määräyksen tuhota kirkko, mutta upean rakennuksen ilmasta nähtyään hän
kieltäytyi annetusta tehtävästä. Tehtävästä kieltäytyminen oli tietenkin
sota-aikana vakava juttu.

Sen sijaan maamme sotahistorian harrastajien keskuudessa tiedon
oikeellisuus kiistetään jyrkästi. Esimerkiksi virtuaalipilottien sivuilla
Saxellin kanssa samassa osastossa ilmavoimissa palvellut Suomen
yleisurheilumaajoukkueen pitkäaikainen johtaja Oiva Halmetoja arveli
pommituslentäjä Lausdei Saxellin kertomuksen selitykseksi dementiaa.

Mikä on asiassa lopullinen totuus jää nähtäväksi, mutta siinäpä oivallinen
tutkimuskohde historian harrastajalle. Lisätietoa tapauksesta löytyy
esimerkiksi näiltä virtuaalipilottien sivuilta
http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html .

Kommentit (1)
Mielialalääkitystä 01.08.2010, 18:37

Raskas- ellei peräti synkkämielisiä olivat meikäläiset keihäsmiehet
eilisessä kilpailussa. Välillä jo mietin, etteivät vaan meinaa tehdä
mitään harkitsematonta itselleen kisan jälkeen. Sen sijaan Norjan ja
Saksan pojat vaan naureskelivat ja pitivät hauskaa kentällä. Pitäisi
joskus kokeilla sitä, että annettaisiin jotain nykyajan mielialalääkettä
suomalaisurheilijoille ennen kentälle menoa. Ehkä se lisäisi rentoutta
suoritukseen. Eikä kyseessä olisi edes doping.

Ja pitkästä aikaa näyttää tulevan ihan dopingvapaa suururheilutapahtuma.
Edellisellä kerralla puhdasta oli v – 83 Helsingin yleisurheilun
mömmönkisoissa. Tosin silloin puhuttiin yleisesti, että kärähtäneitä oli
tosiasiassa niin paljon, ettei asiaa voinut julkaista, koska koko
huippu-urheilun uskottavuus olisi romahtanut.

Mutta merkillisesti ovat yleisurheilun voimasuhteet kääntyneet. Joskus
70- luvulla professori Paavo Seppänen tutki asiaa ja tuli lopputulemaan,
jonka mukaan protestanttiset maat menestyvät parhaiten, sitten tulevat
katoliset maat ja huonoimpia ovat ortodoksitaustaiset. Nyt asiaa on juuri
päinvastoin. Venäläiset ovat ylisvoimaisia ykkösiä, sitten tulevat Etelä-
ja Keski-Euroopan perinteiset pyöräilykansat ja hännillä ovat
periprotestanttiset ja perirehelliset Suomi ja Ruotsi.

Tai löytyyköhän selitys EM-kisojen puhtauteen tästä vanhasta vuoden 2003
Tiede-lehdestä kopioidusta pätkästä:

Geenihuijareita vuonna 2008

Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina
ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta
vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin
olympialaisissa 2008.

– Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. –
Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä
toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.

Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat
tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on
heille hyötyä.

Kommentit (0)

Räksytystä 31.07.2010, 22:26

Saattaa tietenkin olla, että eilen mainittu urheiluliiton herroihin
kohdistunut arvostelu johtui 70-luvun valmennusmetodeista. Pauli Nevala
nimittäin harrastaessaan kemiallista sisäruokintaa pyrki hyödyntämään
toiminnassaan tieteellistä tutkimusta ja testasi aineitaan ajokoiraansa.
Rauhallisesta kotikoirasta tuli hetkessä melkoinen räksyttäjä ainakin
jäniksiä kohtaan. Ja samalla tavalla myös koiran isäntä alkoi käyttäytyä,
mutta tämä räksytys suuntautui urheiluliiton herroihin.

Eräiden Viron presidentin vaalien aikaan Nevala herätti kiusallista
huomiota ainakin naapurimaassa kertomalla, että hän yhdessä Jorma Kinnusen
kanssa osti presidenttiehdokas Toomas Savilta hormoneja joskus 60-luvulla.
Nevala ja Kinnunen olivat ihmetelleet suomea puhuvalle silloiselle
kilpakumppanilleen Saville sitä, miksi Lusis alkoi hetkessä heittelemään
viisi metriä aiempaa pitemmälle. Savi kertoi syyn ja vaihtoi suomalaisen
keihään ihmepillereihin.

Nevala myönsi syöneensä omat ostoksensa, mutta sitä hän ei osannut sanoa,
mitä Jorma oli omillaan tehnyt. Anaboliset steroidit olivat siihen aikaan
sallittuja; ne kiellettiin vasta 1975.

Kommentit (0)

Urheiluliiton herroja 30.07.2010, 17:17

Pehmeitä ovat nykyiset suomalaiset kestävyysjuoksijat entisiin
verrattuina. Ensimmäinen kympin kisa jaksettiin juosta, niin ettei oltu
ihan viimeisiä, mutta sitten vitosen alkuerissä tuli heti noutaja.
Poikamme jäivät vallan viimeisiksi, koska ruotsalaiset eivät jaksaneet
juosta edes maaliin asti.

Erilaisia olivat 70-luvun suurjuoksijat. Ensin juostiin ja voitettiin
sekä vitosen että kympin alku- ja loppukilpailut, välieriä ei tainnut
silloinkaan näillä matkoilla olla, eikä sen jälkeen jääty valittamaan
väsymystä, vaan alettiin verryttelemään maratonia varten. Maratonilla ei
70-luvullakaan muistaakseni ollut alku- ja välieriä. Siihen aikaan oli
käytössä sellaiset valmentautumismenetelmät, että niillä pistettiin
tarvittaessa ruumiitkin juoksemaan kilpaa.

Mutta nykymiehet ovat kuitenkin henkisesti entisiä suuruuksia paljon
tasapainoisemman oloisia. Ennen urheilijoissamme oli paljon enemmän
särmikkäitä ihmisiä, joista voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua.
Onkohan niin, että psykiatrian kehittymisen myötä maastamme on myös
loppuneet kansainväliset huippu-urheilijat. En edes muista, että
viimevuosina kukaan olisi haastatteluissa kironnut urheiluliiton herroja,
kuten ennen tavattiin jatkuvasti tehdä.

Eikä aina tyydytty vain kiroamaan, vaan ainakin yhtä urheilujohtajaa Jorma
Kinnunen kanniskeli kuulemma pukuhuoneen puolella kravatista. Ja
urheilujohtaja Urho Kekkosta, joka sivutoimenaan oli silloin myös maamme
pääministeri, Yrjö Nikkanen oli vetää turpaan Oslon EM-kisoissa
runsaslukuisen yleisön silmien edessä. Onneksi Tapio Rautavaara pelasti
tulevan presidentin fyysisen koskemattomuuden.

Kommentit (2)

Vaaralle alttiina syntymämaa 29.07.2010, 17:10

Jos mahdollista, niin mualimankirjat ovat entistäkin enemmän sekaisin.
Torin luotettava mittari näytti äsken 35 astetta eli Kuopion kaikkien
aikojen lämpöennätys on saavutettu. Kuuma on kuin pätsissä. Ja
mualimanlopun tuntua lisää kaupungin yllä harmaana leijuva savu.

Tulee mieleen syyskuun alku noin vuonna 2003, jolloin Uukuniemellä ahdisti
helle ja rajantakaisten metsäpalojen kitku salpasi hengityksen niin, että
varmaan kuolleisuus lisääntyi vanhusten ja sairaiden keskuudessa. Kaiken
kruunasivat elämäni hienoimmat revontulet, jotka voittivat komeudessaan
ihmisten järjestämät ilotulitukset. Tuskin ne revontulet kuitenkaan olivat
metsäpalojen aiheuttamat, vaan kysymyksessä oli vain sattuman sanelema
juttu.

Vaikka Venäjän Karjalan tienvarsilla näytti olevan hyvin paljon
palontorjuntamielessä raivattuja palokujia, niin niistä ei nyt taida olla
paljoa apua. Naapurimme vähät resurssit eivät tunnu riittävän metsäpalojen
sammutukseen, koska voimavarat kuluvat kansainvälisen terrorismin
torjuntaan. Niinpä meidän suomalaisten olisi terhistäydyttävä, koska myös
oma syntymämaa on nyt siinä määrin vaaralle alttiina, että kotiaskareet
jäädä saa.

Kootkaamme ihmeessä netissä luettelo vapaaehtoisista ja lähtekäämme sitten
talkoilla sammuttamaan hyvän naapurimme kuloja. Itse kukin ottaa
henkilökohtaisen sammutusvälineensä eli tytöt punaisen ja pojat sinisen
ämpärin käteensä ja sitten vaan ketjua muodostamaan Laatokan rannalta
käsin, siellä kyllä vettä riittää tähänkin tarkoitukseen.

Mutta sitä ennen ehdimme vielä katsoa miesten korkeuden finaalin ja pitää
kotikatsomossa peukkuja naapurin pojalle eli Ivan Ukoville, joka on vahva
ennakkosuosikki. Mies ei ole samanlainen jännittäjä kuin meikäläiset, vaan
osaa ottaa kilpailutilanteenkin rennosti, kuten oheinen video todistaa
http://www.youtube.com/watch?v=oZq-6PL8L6A .

Kommentit (0)

Julma-Juha 28.07.2010, 18:10

Kerrankin näin tyytyväisen suomalaisurheilijan. Jussi Utriaisen
harjoittelu on mennyt hyvin, kunnonajoitus onnistui, taktiikka oli oikea
ja niinpä tämä hyvin tasapainoisen oloinen urheilijanuorukainen
saavuttikin 10.000 metrin juoksussa sijan 13 ja säteili tyytyväisyyttä. Ja
hieno saavutushan 13. sija on lähes miljardin potentiaalisen osanottajan
joukossa.

Mutta kannattaa lukea Julma-Juhan blogia
http://www.juhavaatainen.info/blogi . Hän kertoo olleensa noin 40 vuotta
sitten EM-kisoissa valmis juoksemaan kympin 27.10, mutta ei sitten
viitsinytkään, koska noin 27.52 riitti, koska juoksu oli yllättävän
hidasvauhtinen.

Olisi hauska nähdä Suomen 70-luvun huiput silloisessa iskussaan mukana
nykykisoissa. Jännä olisi arvailla, että voittavatko hyvinlääkityt ja
-valmennetut poikamme muun maailman edustajat kierroksella. Tosin
Julma-Juha oli niin kova viimeisen kierroksen mies, että epäilen hänen
tiukan paikan tullen kukistavan nykymestarit kahdella kierroksella.

Muuten luulen, että jos juoksijoilla olisi vastaavanlainen
yleisjuoksijoiden mestaruuskilpailu kuin mikä luistelijoilla on, niin
Väätäinen olisi ainakin SE-mies, tosin Lätsä-Pekka voisi pistää hyvin
kampoihin. Kilpailtavina matkoina voisivat olla vaikkapa 100m, 400m,
1500m, 10.000m ja maraton.

Kommentit (0)

Mualimankirjat sekasi 23.07.2010, 19:15

Kyllä on muakimankirjat sekasin. Olen vanha mies, mutta en muista
tälläiseen hirmuiseen hellejaksoon törmänneeni. Ja sitten uutisissa
kerrottiin, että lumisade on yllättänyt Pohjois-Suomen autoilijat
23.7.2010.

Palloilurintamalla mualimankirjat ovat myös sekaisin. Se ei ole
yllättävää, että Euro-kentillä Espoon Honka hävisi walesilaiselle
tiettävästi lähiöpubista kootulle harrastelijajoukkueelle. Eikä sekään
yllätä, että Mypa näyttää venyvän voittoon muistaakseni jostain
vatikaanilaisesta alasarjan joukkueesta.

Sen sijaan se yllättää, että ensin lentopallomaajoukkueemme voittaa
maailman suosituimmassa ja parhaassa palloilulajissa olympiavoittaja
Usa:n. Ja vielä suurempi yllätys on, että ilmeisesti tämän hetken maailman
paras lentisjoukkue eli Venäjä hävisi myös pojillemme.

Muistanpa, kuinka pari vuotta sitten Kuopion jäähallilla Pielavesi
kohtasi jonkun siperialaisjoukkueen, jonka pelaajat olivat
keskipituudeltaan noin 210 cm ja lisäksi he olivat vantteria. Sampo sai
elämänsä pahimman selkäsaunan, ja minä pelkäsin koko pelin ajan
päätykatsomossa silmälasieni puolesta, koska vierailijat löivät palloa
säälimättä kuin vierasta sikaa.

Nyt sitten Suomen maajoukkue kykeni voittamaan ilmeisesti samaisen
porukan. Lehtitietojen mukaan vastapuolen verkolla hääräilivät 216 ja 215
senttiset ihmistornit.

Kommentit (0)

Nestori-mestari 22.07.2010, 18:53

Kizhin saaren kirkko on yksi ihmiskunnan aarteista. Sitä kelpaisi esitellä
vaikka Berlusconelle, joka kehtasi julkisesti naureskella sekä
suomalaisten ruoka- että kirkonrakennusperinteelle. Italialaisten onneksi
lentopallovalmentaja Berruto, joka on koulutukseltaan antropologi, ymmärsi
pyytää anteeksi maamiehensä sivistymättömyyttä.

Kizhin kirkko on rakennettu samoihin aikoihin 1700-luvun alkuvuosina kuin
melkein yhtä upeat Keski-Suomessa olevat Keuruun, Kuortaneen ja
Petäjäveden kirkot. eli siis heti Isonvihan jälkeen. Oma teoriani on, että
Pohjolassa oli silloin paljon ylimääräistä vaurautta, koska kolmannes
väestä oli tapettu pois syömästä vähiä eväitä ja jäljellä jääneillä oli
mahdollisuus viettää helppoa elämää ja aikaa harrastaa vaikka
kulttuurirakentamista.

Kizhin kirkon rakentajan kerrotaan olleen Nestori-mestarin. Hänen
kansallisuudestaan ei ole täyttä varmuutta. Hän voi olla karjalainen,
lyydilainen, suomalainen, tverinkarjainen tai venäläinen. Matkaopas epäili
vahvasti hänen olleen Tveristä, joten sitten hän oli oikeastaan Uukuniemen
poikia. Tveriinhän Uukuniemen karjalaiset pakenivat savolaisten
impperialistien tieltä pari sukupolvea aiemmin.

Tosin suomalaisuuteen viittaa vahvasti Nestori-mestarin asenne
tekemiseensä. Projektin päätyttyä hänen kerrotaan viskanneen kirveensä
Ääniseen ja lausuneen sen suuntaista, että parhaani tein, katsotaan mihin
se riittää. Niinhän suomalaiset urheilijatkin tapaavat sanoa.

Kommentit (0)

Westö 21.07.2010, 19:17

Taas olen ollut väärässä. Epäilin joskus, että Hjk:n lupaava
jalkapalloilija 19-vuotias filosofiaa opiskeleva Johannes Westö olisi
kirjailija Kjell Westön poika, mutta Hesari paljastaa asian todellisen
tilan. Kjell on Johanneksen setä. Ja Claes Andersson on Johanneksen eno,
joten pojan perimä on hyvä sekä urheilullisesti että sivistyksellisesti.

Olen joskus kertonut ruotsinkielisten kulttuuritoimihenkilöiden
liikunnallisesta lahjakkuudesta. Åke Lindmanilla, Claes Anderssonilla,
Ralf Långbackalla ja jopa Jörn Donnerilla, jota ei voi pitää minään
jäntevänä urheilijanuorukaisena, on sellainen määrä urheilusaavutuksia,
että luettelo on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.

Mutta suurin ruotsinkielisten kulttuuritoimihenkilöiden urheilusaavutus on
se, että kirjailija Gunnar Mattsson on heittänyt noin 40-vuotiaana kiveä
noin 200 metriä. Näin hän kertoo Hannu Siitosesta tekemässään kirjassa
Mies ja keppi. Siitonen itse näytti ensin mallia ja heitti noin 250
metriä. Väitän, että heittokivet ovat olleet äärimmäisen lituskaisia ja
vastatuuli erittäin hyvä.

Muuten Gunnar Mattsson heitti Tilastopajan tietojen mukaan kiekkoa
20-vuotiaana 44 metriä ja seuraava tulosmerkintä on 22 vuotta myöhemmin ja
silloin limppu lensi 42 metriä. Kovia tuloksia ja varmaan kivikin on
lentänyt tosi pitkälle, mutta 200 metriä saa ilmeeni mietteliääksi.
Kirjailija Mattsson kuoli melkoisen nuorena, ei tainut olla mikään
vesipoika hänkään.

Kommentit (0)

Valamon kello 20.07.2010, 19:03

Valamon luostarin alkuperäinen pääkello, eli Pyhän Andreaksen kello,
painoi 16,5 tonnia. Sen ääni kantautui 40 kilometrin päähän Sortavalaan ja
hyvällä säällä jopa Pitkärantaan asti. Kun luostarin munkki kuoli,
pääkello löi kerran. Kun luostarin johtaja, eli igumeeni kuoli, kello löi
kolme kertaa. Luostarin kuollessa kellon piti soida 12 kertaa. Sen Pyhän
Andreaksen kello tekikin maaliskuun 19. 1940.

Luostarissa opas kertoi, että alkuperäinen pääkello katosi sodan aikana.
Internet väittää sen sijaan, että kello olisi löytynyt räjäytettynä, kun
suomalaiset valtasivat saaren syksyllä -41. Nyt Valamon pääkello on
uusittu. Se painaa neljä tonnia alkuperäistä vähemmin, mutta ääni kantaa
edelleen Sortavalaan asti.

Nykyään vanhassa Valamossa Laatokalla vierailee 200.000 matkailijaa
vuodessa. Vastaavasti uudessa Valamossa Heinävedellä on 300.000 kävijää ja
se lienee yksi Suomen parhaiden organisoiduista matkailubisneksistä. Saas
nähdä, koska venäläiset ymmärtävät vanhan Valamon mahdollisuudet.
Luostarin saaristo on upea ja 5-8 miljoonan asukkaan Pietari ihan
vieressä.

Kommentit (0)

Herrankukkaro 19.07.2010, 19:30

Sitkeää ja aikaansaapaa on Keinosen suku, joka on lähtöisin Ruskealasta.
Ruskeala sijaitsee nykyisen itärajan takana heti Värtsilän jälkeen. Suvun
tunnetuimman edustajan, eli kenraali Yrjö Keinosen, muistelmista käy ilmi,
että lähinnä oli kysymys vain pelkästä sattumasta, ettei mies yksin
voittanut Toista maailmansotaa.

Kenraalin nuorempi veli Kalevi yhdessä vaimonsa Iriksen kanssa ovat sen
sijaan kunnostautuneet rakentajina. Käsittääkseni lähes omin varoin he
ovat rakentaneet kirkon entiseen kotipitäjäänsä Venäjän Karjalaan. Kirkko
on nyt jo otettu käyttöön, vaikkakin rakennustyöt ovat vielä jonkin verran
kesken. Herrankukkaro-nimisessä rakennuksessa myös majoitetaan
matkailijoita edullisesti ja laadukkaasti hintaan 20 €/vrk.

Näin kovasti maallistunutta ihmistä hämmästyttää Keinosen pariskunnan
suururakka. Jos itselleni olisi siunaantunut ylimääräistä rahaa, niin
tietäisin lukemattomia hauskempia keinoja päästä siitä eroon, kuin
rakentamalla kirkon.

Pari kesää sitten kävin Herrankukkarossa viimeksi ja kätkin silloin
Ristlahden taistelupaikalta löytämäni hylsyn lyhtypylvään juurelle
kivenkoloon. En uskaltanut silloin uhmata matkanjohtajan auktoritettia,
hän epäili, että tullissa saattaisi asiasta tulla ongelmia. Yritin nyt
etsiä asekätköäni, mutta turhaan, sillä hylsyn päälle oli jostain syystä
kasattu Ruskealan marmorilouhokselta tuotuja kivenjärkäleitä iso kasa.

Kommentit (0)

Cinema, cinema 18.07.2010, 18:45

Saas nähdä, onko Kups Kalpaa parempi sarjan päätyttyä. Ainakin selvästi
Suomen paras jalkapallojoukkue Hjk kaatui vieraissa kahdella juonikkaalla
maalilla, jotka toivat mieleen vanhan hyvän ajan Kupsin. Kelpaa katsoa
tästä linkistä, miten maaleja tehdään järjen kanssa
http://www.iltalehti.fi/nettitv/?24462757 .

Kuuntelin radiosta Mikko Juntusen selostuksen ottelusta ja hän paljasti
säälimättä sekä Hjk:n että ottelun tuomarin törkeydet savolaisia kohtaan,
mutta pelin suurin törkeys jäi huomaamatta. Kupsin valmentaja Pekonen
esittää videon 2minuutin 20 sekunnin kohdalla niin näyttävän kaatumisen,
että jopa nuori Vesa-Matti Loiri jäisi hopealle. Etelä-Amerikassakin olisi
upean suorituksen jälkeen huudettu, että cinema, cinema.

Pekosen eduksi on kuitenkin luettava, että hän itsekin myönsi pelin
jälkeen häpeävänsä temppuaan. Mutta olisikohan myöntänyt häpeäänsä, jos
Hjk:n lievään töytäisyyn syyllistynyt Rafinha olisi ajettu kentältä
onnistuneen näyttelysuorituksen seurauksena. Itse tunnen myötähäpeää
kuopiolaisen valmentajan kanssa. Ei tuollainen sovellu ylväsryhtiselle
Suomen miehelle.

Kommentit (0)
Nopeakätisiä 17.07.2010, 17:47

Kovia keihäshirmuja on Latviasta löytynyt Lusiksen jälkeenkin.
Latvialaiset taitavat olla ainakin väestömäärään suhteutettuna maailman
nopeakätisin kansa; he ovat jopa suomalaisikin parempia heittäjinä.

Toisesta Latvian kokoisesta pikkuvaltiosta löytyvät sitten maailman
nopeajalkaisimmat miehet. Eilenkin kolme jamaikalaista kipitti satasen
alle 10 sekunnin. Eivätkä varmasti olleet mitään ottaneet. Sellaisia
pikamenijöitä ei löydy edes Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista.

Latvialaiset heittäjät osaavat kunnonajoituksen. Tänä kesänä sieltä ei ole
vielä mitään kuulunut, mutta luulenpa, että EM-kisoissa kolme lättiläistä
kamppailee voitosta. Toivottavasti näitä balttilaisen veljeskansan
edustajia ei nöyryytetä samalla tavalla kuin unkarilaisia heimoveljiämme
joku vuosi sitten.

Väitettiin, että sekä moukarin että kiekon voittaneet unkarilaiset
olisivat huijanneet dopingtestissä ja mitalit otettiin pojilta pois.
Olivat mukamas piilottaneet lainapissipullon syvälle tuulensuojaan
paikkaan, jonne aurinko ei paista.

Ja entäs sitten kysyn minä. Jos nämä huippu-urheilijanuorukaiset pystyivät
voittamaan nopeutta ja räjähtävyyttä vaativat heittolajinsa
piiloputeleilla kerrotulla tavalla varustautuneina, olisivat he melestäni
ilman muuta mitalinsa ansainneet.

Taas muunmaalaiset sortivat meitä suomalais-ugreja. Pustan poikien mitalit
on palautettava heille, palautettiinhan ne jostain merkillisestä syystä
myös dopingissa reputtaneille valkovenäläisille moukaristeille.

Kommentit (0)

Koko Saarijärvi kiehui 16.07.2010, 19:31

Eilen mainitsemani kirjan oikea nimi näyttääkin olevan ”Koko Saarijärvi
kiehui”. Kirjaa on vaikea saada eikä sitä ole esimerkiksi Kuopion
kirjastossa. Luulenpa, että Saarijärvi kiehui kokonaisuudessaan varsinkin
vuoden 1968 juhannuskisoissa, jolloin Janis Lusis heitti
maailmanennätyksen 91.98.

Ihme mies tuo Lusis. Hän oli parikymmentä vuotta maailman huipulla
keihäässä ilman, että häntä tarvitsi leikata kertaakaan. Nykyajan miehillä
on koko ajan joku paikka rikki. Olisiko Lusiksen paikkojen kestävyyteen
vaikuttanut miehen monipuolinen liikuntatausta.

Nimittäin parturissa käydessäni luin vanhaa, mutta arvovaltaista
Hymy-lehteä, jossa oli Lusiksen haastattelu. Hän kertoi joskus 60-luvulla
ihan kokeilumielessä kilpailleensa kymmenottelussa ja saavuttaneensa
tuloksen, joka oli sen vuoden maailmantilastoissa noin kymmenen parhaan
joukossa.

Melkoinen Elmo Lusis oli, jos tuo ottelutulos pitää paikkansa. Monta
kertaa vanhojen huippujen muisti pettää, kun he kertoilevat
saavutuksistaan. Ainakaan netistä en löydä todisteita miehen
kymmenottelutulokselle.

Kommentit (4)

PME 15.07.2010, 15:54

Ei ole täyttä varmuutta siitä, luokitellaanko Kärkkäälän Pitkä-Petäinen
järveksi vai kosteikoksi. Jos Petäinen luokitellaan järveksi, niin eilen
siellä mitattiin ainakin Suomen järvivesien lämpöennätys eli peräti 29
plusastetta. Edellinen ennätys oli Tuusulanjärven 28 astetta. En myöskään
näe yhtään kappaletta järkeviä syitä sille, etteikö kyseessä voisi olla
myös Pohjoismaiden ennätys eli PME.

Petäinen on ennätyslämpimyyden lisäksi myös ennätyskalainen. Saas nähdä
miten Petäisten kalojen käy. Muistelen, että yhtenä hellejaksona muutama
vuosi sitten järvestä hävisivät kaikki matikat eivätkä ne ole sen jälkeen
palanneet. Voi olla, että lähipäivinä järvestä voi nostella nelikiloisia
lahnoja sulin käsin. Ja järven joutsenet voivat alkaa näyttää kurjilta.

Tuo Petäisen PME palautti mieleeni asian, että tietääkseni ainut
urheilukirja, jota en ole saanut käsiini, on Saarijärven Pullistuksen
perinteisistä juhannuskisoista kertova ”Ja Saarijärvi kiehuu”. Luulen,
että kirjan nimi on napattu Paavo Noposen radioselostuksesta. Hänellä oli
kyky nostattaa helleenisen kirkkauden tunnetta vähän pienemmissäkin
urheilutapahtumissa. Vähän samanlainen armolahja oli Tiihosen
Kalevi-vainaalla Suonenjoen Vasaman ikäkausikilpailuissa 60-luvulla.

Kommentit (4)

Torakka korvassa 13.07.2010, 07:42

Helsingin Sanomien yleisönosastossa keskusteltiin jokunen vuosi sitten
heinäkuulla siitä merkittävästä ongelmasta, että voiko torakka mennä
ihmisen korvaan. Lopullista totuutta asiaan ei saatu.

Venäjältä paluuni jälkeen on korvassani ollut ongelmia ja kävin juuri
valittamassa työterveyshoitajalle, että epäilen korvassani olevan torakan.
Korostettakoon tässä yhteydessä kuitenkin, että Venäjän hotellien taso on
nykyään jo ihan hyvä enkä tehnyt niissä torakkahavaintoja.

Ei ollut korvassani torakkaa. Sen sijaan työterveyshoitaja kertoi, että
oli uransa varrella yhden torakan potilaansa korvasta poistanut. Pitäsi
siis nyt kaivaa yleisönosastokirjoitusvälineet esille ja kertoa Hesarin
lukijoille, että torakka voi tosiaankin mennä ihmisen korvaan.

Kommentit (0)

Huijausta 12.07.2010, 17:03

Kerrankin olin arvauksessani oikeassa. Veikkasin Espanjaa mestariksi. Sen
sijaan olin väärässä ennustaessani Kupsin kamppailevan sarjapaikastaan.
Nyt näyttää siltä, että ennemminkin Kups kamppailee mestaruudesta.

Jalkapallon MM-kisoissa pärjäsivät vanhat kauppiaskansat. Jalkapallo
perustuu huijaukseen, sekä vastustajaa että erotuomaria pitää pyrkiä
huijaamaan. Vanhoilta kauppakansoilta se onnistuu, ei perusrehelliseltä ja
peruskankealta suomalaiselta.

Enpä muista Hyypiän tai Litmasen kieriskelleen kuolinkouristuksissa
pelikentällä, kuten espanjalaiset eilen vaikuttavasti vähän väliä tekivät.
Meille on pienestä pitäen opetettu, että ken vaivojansa vaikertaa on
vaivojensa vanki.

Suomalaisten pitäisi mieluumminkin panostaa rugbyyn. Siinä olisi
kansanluonteellemme sopiva laji. Rugbyssä näyttävät olevan maailman
huipulla Tyynen Valtameren saaristokansat. Sieltä löytyy lajiin sopivia
vöyreitä ja turpearuppisia miehiä, kuten Kalle Päätalo asian sanoisi.
Sellaisia ihmistyyppejä näkee myös Kuopion torilla.

Muuten luulen, että eilen mainittu savolainen talonmies-kielitieteilijä on
oikeassa. Osa suomalaisista tosiaan läksi 3000 vuotta sitten Vietnamista
Amerikkaan ja jotkut näköjään jättäytyivät matkalla Tyynen Valtamenen
saarille. Suomalaisen ulkomuodon lisäksi siellä on myös paljon suomalaisia
sukunimiä. Sekä Fidzi- että Naurusaarilla on puhelinluettelon ensimmäinen
sukunimi Aho ja toinen Ahola.

Kommentit (0)

Rönö 11.07.2010, 18:53

Samainen eilen mainittu talonmies-kielitieteilijä oikaisi minua myös
Rönö-asiassa. Olen nimittäin elänyt siinä harhaluulossa, että Kallaveden
Rönö-saari on väännös ruotsin kielen Rönnöstä eli Pihlajasaaresta.

Mutta ei kuulemma ole. Rönö tarkoittaa Savossa ryteikköistä paikkaa. Ja
sellainenhan se Rönö varmaan olikin, ennen kuin Savon rikkaimmat ihmiset
muuttivat sinne asumaan. Luulen, että epämääräistä olemista kuvaava
teonsana rönöttää juontaa juurensa kantasanasta rönö.

Eilen mainittu talonmies-kielitieteilijä on viime aikoina tutkinut suomen
ja inkakielten sukulaisuutta. Yhteisiä sanoja on niin paljon, että on
vaikea keksiä yhtään kappaletta järkeviä syitä sille, etteivätkö molemmat
kansat, siis suomalaiset ja inkat, olisi asuttaneet nykyisen Vietnamin
aluetta kolmisen tuhatta vuotta sitten.

Itse olen kielitieteellisissä tutkimuksissa paljastanut myös suomen ja
persian kielten sukulaisuuden. Molemmissa kielissä mämmi on mämmi eikä
kyseistä sanaa tai edes herkullista ruokaa tunneta missään muualla. Ja
suomen kielen sana sirkka on kreikaksi akris, eli melkein sama sana tosin
väärin päin kirjoitettuna, joten eiköhän me sukulaisten velkoja tässä
aleta pikku hiljaa makselemaan.

Kommentit (0)

Kallaves 10.07.2010, 19:13

Ei ole Kallaveden vesi vastannut viime päivinä järven nimen synnyttämää
mielikuvaa. Vesi alkaa olla jo niin lämmintä, ettei se tuo helpotusta
tähän ennätyshelteeseen. Laatokan vesi oli sen sijaan virkistävää.
Kahlailin Konevitsan saaren rannalla ja vesi oli vielä jääkylmää, tuskin
10-asteista. Laatokka on 250 metriä syvä ja se ei lämpene helpolla.

Saattaa olla, ettei Kallavesi-nimi tarkoitakaan kylmää vettä, kuten
ainakin ruotsin kielen harrastajat uskovat. Nimittäin Kalla on
todennäköisesti saamelaista alkuperää ja tarkoittaa ukkoa tai isoa kiveä.
Olen jutellut näistä paikannimiasioista hyvän asiantuntijan, eli
eläkkeellä olevan savolaisen talonmiehen kanssa ja hän on
saamelaisnäkökulman kannalla. Mies oli Sevetin baarissa kysellyt asioita
ja saanut selville senkin, että Puijo tarkoittaa lapin kielessä huippua ja
sellainenhan se on Kuopiossakin.

Kommentit (0)

Kuljetuskalustoa 09.07.2010, 20:24

Suomessa nipotetaan usein ihan turhista asioista kuten vaikkapa
parkkeerausongelmista. Sen sijaan Karjalassa on elämänmeno rennompaa.
Kuvan Ladukasta voisi päätellä, että parkkiaika on saattanut jo hyvinkin
venähtää, mutta ketään se ei tunnu haittaavan. Meillä sen sijaan olisi
lappuliisalle jo paljonkin selitettävää siinä vaiheessa, kun
viholaispuskat työntyvät tavarakontin luukusta.

Ladat alkavat olla Karjalassa jo vähemmistönä, muistelen jopa Ladan
tehtaiden horjuneen konkursiin partaalla. Harvoin näkee enää
akantappokoneitakaan eli sivuvaunullisia Uraleja, jotka ennen olivat
Venäjän tyypillistä kuljetuskalustoa.

Enkä ole onnistunut kertaakaan bongaamaan tv:stä tuttua kummallista
neuvostomaastoajoneuvoa, eli sellaista moottoripyörää, jonka renkaat on
korvattu jollain merkillisellä viritelmällä kuorma-auton sisuskumeilla.
Luulen, etteivät ne olleet tehdastekoa, vaan jonkinlaisia
kotiteollisuustuotteita.

Kommentit (0)

Blogi

Pensasneuvostoliittolainen 08.07.2010, 17:04

Sortavalan Pitkänsillan lähellä seisoo rantapusikossa huomaamaton patsas,
jonka virallista nimeä en tiedä. Itse kutsun sitä salaa mielessäni
Pensasneuvostoliittolaiseksi, vaikka kansanomaisempikin versio sen nimestä
on käynyt mielessäni.

Joskus jopa epäilin, että se saattaisi olla suomalaisten jättämä
tarkka-ampuja Simo Häyhän muistomerkki nimeltään vaikkapa Valkoinen
kuolema, mutta näin ei tutkimusteni mukaan sittenkän ole, vaan kyllä
kyseessä on puhtaasti neuvostoliittolainen kipsisoturi.

Viime kesänä huomasin kauhukseni, että veistos oli perusteellisesti
rikottu. Konepistoolistakin oli tehty nurkan taakse ampuva malli.
Pelästyin, että asialla olisivat saattaneet hyvinkin olla suomalaiset
lättähatut ja että ulkopoliittinen selkkaus saattaa olla lähellä. Niinpä
salaa mielessäni jo suunnittelin järjestäväni Suomessa kansalaiskeräyksen
patsaan kunnostamiseksi.

Olin kuitenkin turhaan huolissani; kansalaiskeräystä ei maassamme
sittenkään tarvita. Ohikiitävän bussin ikkunasta havaitsin viikko sitten,
että kipsisoturi hohti puskassa täysin ehjänä ja puunattuna. Ilmeisesti
patsas oli entisöity voitonpäivän kunnikaksi ja se on hyvä se.

Kommentit (0)

Sineys 07.07.2010, 19:15

Suomessa ihmiset ovat sosiaalisesti kyvyttömiä. Smalltalk-taito puuttuu
täysin. Niinpä maamme rauhallisimmassakin kaupungissa eli Porvoossa
ammuttiin ihmisiä kasapäihin nakkikioskilla syntyneen sanaharkan
ratkaisemiseksi.

Kansamme on aina ilmastollisista syistä johtuen asunut mahdollisimman
erillään naapureista pitkin erämaita toisin kuin sivistyneessä maailmassa,
jossa kylät ovat tiiviitä. Sosiaaliset taidot eivät ole meillä päässeet
kehittymään.

Karjalassa sen sijaan talot ovat perinteisesti olleet vieri vieressä ja
kansa sen myötä kehittynyt sopuisaksi. Kuvan kerrostalo on selvä todiste
hyvästä yhteishengestä. Taloyhtiö on päättänyt, että parvekkeet maalataan
sinisiksi. Jokainen osakas on tunnollisesti huolehtinut velvollisuudestaan
ja hankkinut oman väripurkkinsa. Täysin sävyt eivät kaikilta osin täsmää,
mutta haitanneeko tuo mitään.; pikemminkin päinvastoin.

Suomalaiset kerrostalot ovat täynnä riitoja. Luulenpa, että kuvan
esittämästä taloyhtiön maalausprojektista meillä olisi riidelty kaikki
oikeusasteet läpi ja lopuksi valitettu Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimeen.

Kommentit (0)

Harmaus 06.07.2010, 17:07

Karjalan syrjäkylillä on kaunista. Värikylläisenä nuoruutta ihannoivana
aikanamme osaa arvostaa kylien harmautta ja vanhuutta. Tosin on vaikea
uskoa, etteivätkö nämäkin kylät ole kohta tyhjillään. Tässä asiassa siellä
ei ehkä sittenkään olla meitä jäljessä vaan päinvastoin parikymmentä
vuotta edellä-

Sen sijaan Kannaksen kylissä elämä jatkuu. Siitä pitävät huolen Pietarin
uussikarikkaat, jotka rakentavat sinne datsojaan. Ja ne eivät todellakaan
ole mitään tyyppitaloja, vaan mielikuvitusta on saanut käyttää vapaasti
arkkitehtoonisia kokonaisuuksia luotaessa ilman, että kunnallinen
rakennusvalvonta rajoittaisi ihmisten luovuutta, kuten meillä usein
tapahtuu.

Kommentit (0)

Putinin kanssa Kannaksella 05.07.2010, 10:39

Viikko tuli tärisyteltyä Venäjän Karjalan teitä. Henkilövahingoilta
vältyttiin, mutta kalustomenetyksiä koettiin, koska linja-auton
huonomminin pultatut vähemmän tärkeät osat jäivät matkan varrelle.

Epäilen, että Laatokan pohjoispuolella Petroskoita, Kontupohjaa ja
Kostamusta lukuunottamatta luonto tulee nopeasti voittamaan omansa
takaisin ja ihminen saa väistyä. 30 vuoden kuluttua seutu on ihmisistä
autio.

Pohjoisessa eteneminen muistutti nykyajan suosittua offroadautoilua.
Kannaksella tiet tuntuivat jo ihmismäisiltä kuten muukin elämänmeno. Seutu
on jo niin ihmismäistä, että Venjän nykyinen tsaari Putin on hankkinut
sieltä rantamökin. Hän lomaili siellä yhtä aikaa kanssani.

Sain selville sen valtionsalaisuuden, että Putinin mökki sijaitsee
Kiimajärven rannalla. Järvi lienee entisen Sakkolan tai Valkjärven
aluetta. Kiimajärven nimi sopii harvinaisen huonosti puritaanisen Putinin
imagoon. Paremmin se olisi soveltunut Jeltsinin persoonaan. Hän oli
rehevän ja iloluonteisen oloinen tsaari.

Kommentit (0)

Kaukalo 28.06.2010, 10:19

Hyvinvointivaltiota ajetaan alas siihen vauhtiin, että vanhuudenpäivät jo
pelottavat. Luultavasti minutkin myydään Kuopion torilla ruotivaariksi
jonnekin vieraan nurkkiin. Siellä vieraassa nurkassa sitten lipitän
lusikalla lientä jostain puukaukalosta. Sekin kaukalo tulee olemaan huono,
koska olen käsistäni täysin tumpelo.
Yllä kerrotun uhkakuvan vuoksi odottelen nyt Parikkalan asemalla kyytiä,
jolla menen tutustumaan Karjalan luostareihin. Siinä yksi vaihtoehto
tulevalla vanhusväestölle. Luostarilaitoksella on Karjalassa ollut
huomattava sosiaalipoliittinen tehtävä jo lähes tuhat vuotta.

Kommentit (0)

Ekumeniaa 25.06.2010, 10:25

Juhannuksen menoliikenne hiljenee Uukuniemellä. Aamulla ajoi yksi auto;
nyt on vähän rauhallisempaa. Uukuniemen juhannus huipentuu seurakunnan
kokkojuhlaan. Harva on se paikka, jossa näkee yhtä paljon juopuneita. En
tunne teologisia termejä, mutta paikkakuntalaiset vakuuttavat, että se on
sitä ekumeniaa se.
Kommentit (1)

Kestävä kehitys 23.06.2010, 15:44

Markkinatalous toimii Venäjän Karjalassa huonosti. Rukajärven rantoja ei
ole ymmärretty realisoida, ja mikä vielä pahempaa, lapioihin myydään
rautakaupoissa varaosia. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaista
toimintaa, mutta täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.

Tuollainen lapion ponsi maksaa 80 centtiä ja jykevä valuteräksinen terä
kolmisen euroa. Ei siinä jää kauppiaalle paljoa katetta. Itse en muista,
että Suomessa olisin nähnyt lapion vaihto-osia hyvinvarustetuissa
rautakaupoissakaan.

Luulenpa, että tuttavapiirini saa varautua asiallisiin Karjalan tuomisiin.
Kaivakaapa kaikki rikkinäiset lapionne jo esille.

Kommentit (1)

Monimuotoisuus 22.06.2010, 19:32

Ja kamera sen kuin vain tyhjenee. Kyllä vanhan luonnonystävän silmä
iloitsee katsellessaan tuota Rukajärven rantamiljöötä. Venäjä on niin
vapaa, että tuhannet kukkasetkin saavat siellä täysin vapaasti rehottaa ja
muodostaa viehättävän kukkakedon. Suomalaisilla ruohon kasvun kanssa
tuskailevilla pihan omistajilla olisi paljon opittavaa luonnon
monimuotoisuuden suojelusta karjalaisilta lajitovereiltaan.

Ja katsokaapa tuota luonnontilaista vastarantaa. Ei tahdo meiltä enää
tuollaista rakennusvapaata rantamaisemaa löytyä. Saas nähdä, koska
Rukajärven kaupunki ymmärtää kaavoittaa tuon alueen mökkitonteiksi. Nyt
kun venäläiset uusrikkaat ovat sijoittaneet rahansa Itä-Suomen
rantapalstoihin, niin että ne on kohta myyty loppuun, ovat seuraavana
ostolistalla Karjalan rannat. Kuulemma jo Uukuniemen Pyhäjärven
rajantakaisille paikoille on alkanut nousta datsoja.

Kommentit (1)

Valmennusleirit 21.06.2010, 19:07

Niin vain menivät urhoollisina pitämäni Koren Demokraattisen Kansan
Tasavallan pojat mielenosoituksellisesti häviämään Portugalille
ennätyslukemin. Ja vielä siinä ainoassa pelissä, joka suorana
televisioitiin Korean kotikatsomoihin. Se oli urheilun suurta draamaa.
Pahaa pelkään, että tehostetun kurin valmennusleiri odottaa kotimaassa.

Puhutaan, että Helsingin olympialaisissa Jugoslavialle hävinnyt
Neuvostoliiton maajoukkue joutui Siperian valmennusleirille. Silloin
itänaapurissa jalkapalloon satsattiin kovasti, koska entinen Tbilisin
Dynamon edustusjoukkueen hidas, mutta kankea, vaikkakin kovaotteinen
oikeapuolustaja Berija toimi maan sisäministerinä.

Muuten jalkapallohistorian surullisen tapaus on voittoisa Kiovan Dynamon
joukkue, joka sota-ajan näytösottelussa kukisti saksalaiset. Legendan
mukaan joukkueen kaikki pelaajat olisi ammuttu ottelun jälkeen. Kirjasta
nimeltään Koivan Dynamon kunnia ilmenee, ettei kaikkia ammuttu, vaan vain
osa. Eloonjääneistä muutama menehtyi sitten myöhemmin Neuvostoliiton
valmennusleireillä.

Kommentit (0)

Mokkula 20.06.2010, 18:59

Ei ajatellut isovaarini Kustaa Koivistoinen, sotilassukunimeltään Kost,
valitessaan asuinpaikkaansa 98 vuotta sitten. Kustaa toi härällään
mökkinsä hirret paikalle, jossa mokkula ei kunnolla toimi. Olisi Kustaa
voinut vähän ajatella jälkipolviensa laajakaista-asioita.

Sen sijaan härkäänsä ja sen rehuhuoltoa Kustaa ajatteli. Nimittäin
paikalla on niin hyvä heinänkasvu, että viimeisetkin hermovähät ovat
minulta menossa. Tiedän lukemattomia miellyttävämpiä tapoja käyttää
vapaa-aikaani, kuin käyttämällä sen ruohonleikkurin työntelyyn.

Muuten ymmärsin Kärkkäälässä käydessäni, että olen taas syyllistynyt
disinformaation levittämiseen. Joskus kerroin, että kuuluisan
Kakkisensalon pommituksen pommit olisivat pudonneet valtaosin Karttulan
puolelle. Muta näin ei käynyt. Tapahtumaa läheltä seurannut Närhin Eelis
tiesi kertoa, että kyllä jokainen pommi Rajapuron Suonenjoen puolelle
osui. Vihollinen piti sittenkin Suonenjokea strategisesti merkittävämpänä
alueena, kuten ymmärrettävää onkin.

Kommentit (3)

Aunus 18.06.2010, 20:08

Jatketaan kameran tyhjennystä. Aunuksen karjalankielinen nimi on
tahattoman kuvaavasti Anus. Sellainenhan lähinnä anus se itse kaupungin
taajama-alue onkin. Mutta Venäjä ja Karjalakin ovat äärimmäisyyksiin
taipuvaisia monissa asioissa.

Jos itse Aunuksen kaupunki ei ole ilo silmälle, niin sitä ympäröivä
maaseutu on yksi maailman kauneimmista paikoista. Sen jokimaisemissa voisi
joku nokkela matkailuyrittäjä alkaa järjestämään soutu- ja
melontavaelluksia ja ottaa turisteilta rahat pois.

Aunuksen ympäristössä avautuvat myös valtavat lähes viljelemättömät
tasaiset ja hedelmällisen näköiset peltoaukeat. Luulen, että jos nälkä
uhkaisi ihmiskuntaa ja viljan hinta nousisi, niin siellä olisi kymmeniä
tuhansia käyttämättömiä peltohehtaareja ihmiskunnan ruokahuollon
järjestämiseen.

Kommentit (1)

Laatokka Karjalan meri 17.06.2010, 19:21

Juhannuksen jälkeen lähden kiertämään Laatokan. Matkan varalta kameran
muistia tyhjentäessäni löytyi tämä kuva. Tuo sininen kuvan alareunassa
ei ole pilvi, vaikka tyhmempi niin luuleekin. Se on Laatokka, ja nyt
ymmärtää, miksi sanotaan, että Laatokka on Karjalan meri.
Vastarantaa ei kuvassa näy, sillä sinne on kaksi kertaa pitempi matka
kuin Helsingistä Tallinnaan eli noin 150 kilometriä. Otos on napattu
Rajakonnusta, joka sijaitsee aivan vanhan rajan pinnassa. Niin ainakin
paikan nimestä päätellen uskon sillä varmuudella, jonka täydellinen
tietämättömyys synnyttää.
Täytynee parin viikon päästä yrittää saada tästä maisemasta parempi
kuva. Luulen, että paikalla on samanlaisia kansallisromattisia
kauneusarvoja kuin Punkaharjun ja Vuokatin laen näkymillä, vaikka
näistä asioista puhuminen ei sovikaan jätkälle.

Kommentit (0)

Snellmanin jäljillä 16.06.2010, 20:30

Kuopion kulttuurikävelyt käynnistyivät tältä kesältä ja kuljimme
kaupungilla Snellmanin jäljillä. Auvoisan kuvan antoivat kaupungin
kulttuurirouvat kansallisfilosofimme perhe-elämästä Savossa. Tunsin itseni
radikaalinuoreksi ikärouvien seurassa, mutta en kehdannut rikkoa
ylevöitynyttä ja henkistynyttä tunnelmaa kertomalla tarinaa, jonka luin
1800-luvun helsinkiläistä prostituutiota käsittelevästä tutkimuksesta.

Siitä paljastui, että suurmiehemme kaksi aikamiespoikaa pani erään
helsinkiläisen ilotalon remonttiin, ts. ns. tuhansiksi päreiksi, koska
olivat tyytymättömiä palveluntarjoajilta saamiinsa palveluihin.
Korostettakoon siis, ettei heidän toimintansa ollut tähdätty ihmiskauppaa
vastaan, kuten nykyän saattaisi kuvitella. Muistelen jopa, että
Snellmannin poikien tapauksessa oli alkoholillakin osuutta asiassa. En
tiedä, mistä he olivat pahat tapansa oppineet, kotikasvatuksessa ei
illalla kerrotun perusteella ollut puutteita.

Muuten nyt tiedän, että Snellman oli myös urheilumies enkä nyt tarkoita
poikien taipumusta kamppailulajeihin. Snellman nimittäin vaati, että
Kuopioon oli hankittava liikuntasali koulupoikien käyttöön. Sali lienee
ollut ensimmäisiä maassamme. Siitä sitten alkoi Kuopion mittava
urheiluhallirakentaminen, joka huipentui maailman ensimmäiseen
täysimittaiseen pesäpallohalliin.

Snellman vaati myös, että jokaiselle koulupojalle on hankittava kantele
musiikinharrastamista varten, mutta Luojan kiitos tämä idea ei ole
toteutunut.

Kommentit (0)

Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta 15.06.2010, 18:55

Toivottavasti tänä iltana nähdään ensimmäinen elämää suurempi ottelu.
Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta lähtee peliin altavastaajana ja
Brasilia vahvana ennakkosuosikkina, mutta yllätykset ovat jalkapallossa
mahdollisia. Olen niin vanha mies, että muistan, miten vuonna -66 Korean
Demokraattinen Kansan Tasavalta voitti Italian 1-0.

Pronssia voittanutta Portugalia eli Eusobioa vastaan Korean Demokraattinen
Kansan Tasavalta johti eka jakson jälkeen 3 – 0, vaikka hävisikin sitten 3
– 4. Puhuttiin, että Korean Demokraattisen Kansan Tasavallan taktiikkana
oli vaihtaa puoliajalla koko joukkue ja se selittäisi Portugali-ottelun
repsahtamisen toisella puoliajalla, jolloin kentällä juoksenteli Korean
Demokraattisen Kansan Tasavallan kakkosjoukkue.

Illan suurotteluun voi virittäytyä kuuntelemalla Kari Peitsamon esityksen
nimeltään ”Kauan eläköön Korean Demokraattisen Kansan Tasavallan
voittoisa jalkapallomaajoukkue”. Se löytyy tästä Yle Areenan ohjelmasta 21
minuutin kohdalta.
http://areena.yle.fi/ohjelma/29d8f432fac52f7a21993be59200f2ae .

Peitsamo kehoittaa meitä suomalaisia, jotka emme selvinneet MM-kisoihin,
kannustamaan Talvisodan hengessä Korean Demokraattista Kansan Tasavaltaa,
koska sitä voidaan hyvällä syyllä pitää veljeskansanamme, sillä
kummassakin maassa on pitkät ruokajonot.

Kommentit (0)

Mokat 15.06.2010, 07:04

Säälittää Englannin maalivahti Robert Green, joka onnistui hörppäämään
maaliin tosi vaisun vedon. Mies näytti vanhenevan yhden pelin aikana
kymmenisen vuotta. Hän tietää olevansa maansa vihatuin mies. Onneksi
britit ovat vanhaa sivistyskansaa.

Green säilyttänee henkiriepunsa toisin kuin Kolumbian puolustaja Escobar,
joka 12 vuotta sitten onnistui tekemään komean oman maalin. Kotimaassa
isänmaan ystävä tyhjensi häneen pistoolinsa lippaan ja huusi tiettävästi
joka laukauksen jälkkeen, että MAALI!

Greenin ja Escobarin tapaukset eivät ole historian suurimpia
palloilumokia. Käytin runsaasti aikaa etsiessäni netistä mielestäni
pahimman munauksen. Tässä maalivahti, joka ei ole mikään mämmikoura, vaan
pikemminkin liimanäppi, tempaisee maaliheiton siekailematta suoraan omaan
pöysään.
http://www.youtube.com/watch?v=WB9CKvOyLws .

Kansainvälisiltä sivuilta löytyy kooste kymmenestä maalivahtien
pahimmasta virheeestä. Listalta puuttuu jostain syystä yllä oleva tapaus,
sen sijaan hopeasijalla on suomalaisen Peter Enckelmanin erehdys. Hän
päästää ensimmäisen kerran maailmankaikkeuden historiassa oman
sivurajaheiton maaliin.
http://www.youtube.com/watch?v=U4b7flwMTwM&feature=%20.http://www.google.fi/
.

Lopuksi katsotaan ihan tuore juttu, joka latautuu pikkuisen viiveellä.
Reilu viikko sitten Helsingin ifk:n mokke mokasi kunnolla ja päästi
joensuulaisen Riverballin virkaveljensä 80 metrin päästä tömäyttämän
vaparin pömpelinsä perukoille. Pukuhuoneessa lienee vallinnut painostava
hiljaisuus pelin jälkeen.
http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2010/06/1136864

Kommentit (0)

Väitöskirjan aiheita 13.06.2010, 20:28

Virallisten tietojen mukaan Kups-Honka-pelissä oli ennätysyleisö eli 3156
katsojaa. Itse laskin 1156. Honka voitti 2 – 0 ja minä suren. Ja suren
sitäkin, etten ymmärrä enää edes lajin perussääntöjä.

Nuoruudessani sekä käsivirhe että paitsio olivat yksinkertaisia ja
selkeitä asioita. Eivät ole enää. Helsingin Yliopiston
oikeustieteellisessä tiedekunnassa on urheiluoikeuden professorin virka,
niin turhaa ja naurettavaa kuin se onkin.

Vakavasti harkitsen jatko-opintojen aloittamista ja väitöskirjan tekemistä
joko jalkapallon käsivirheestä tai jalkapallon paistiosäännön
tulkintavaihtoehdoista.

Kommentit (0)

Överiksi menee 12.06.2010, 20:38

Hieman överiksi menee. Päivän viidestä tärkeästä jalkapallo-ottelusta ja
yhdestä tärkeästä lentopallo-ottelusta vain Kupsin B-junnujen peli jäi
pelkän teksti-tv:n tulosannin varaan. Paikanpäällä tosin seurasin
ainoastaan sen, miten Kupsin A-junnut hävisivät paljon isommille
turkulaisille 0-1.

Keskuskentällä minulle selvisi, ettei kehonrakentaja Boogie Mustosen
palloilullisesti lahjakas poika Anton tule ratkaisemaan kuopiolaisten
fyysisyysongelmaa tulevaisuudessa, kuten joskus uskoin. Hän nimittäin
toimi tuomarina päivän pelissä. Ilmeisesti hän on pysyvästi vaihtanut
pelaajan roolin tuomarin rooliksi.

Eilen jo selvisi, että lupaava maalivahti Joonas Pöntinen 177 sentin
pituudestaan huolimatta saattaa siittenkin torjua vaikka maailman
rahakentillä. Meksikon veskari oli vain 174 senttiä. Maasta se pienikin
ponnistaa. Ja parempaan suuntaan Kuopion maalivahtitilanne on menossa
kokoasiassa. B-junnujen veräjänvartija on ehkä Pöntisen pituinen, mutta
tätäkin tiileskiveä vielä 50 % leveämpi.

Muuten eilisen Etelä-Korean peliesityksen innoittamana aloin haaveilla
todellisesta unelma finaalista. Olisihan se hienoa, jos loppuottelussa
kohtaisivat Etelä-Korea ja Pohjois-Korea. Harmittaa vieläkin, että menetin
vuonna -74 Saksojen kohtaamisen, koska siskoni häät olivat juuri samaan
aikaan.

Kommentit (0)

Harjuvaara 14.06.2010, 19:06

Teksti-tv:llä kerrottiin, että maailma pysähtyi, kun jalkapallon MM-kisat
alkoivat. Siitä en ole varma pysähtyikö maailma, mutta oma aivotoimintani
lähes pysähtyi tai ainakin taantui lapsen tasolle. Toissa päivänä tilasin
kirjastosta kaukolainana ruotsalaisen jalkapalloiluun liittyvän
poikakirjasarjan Harjuvaaran pallokerho, Harjuvaaran pallokerho nousee,
Maaleja Harjuvaaran pallokerho ja Harjuvaaran pallokerho nousee. Se saapui
Helsingin varastokirjastosta jo tänään.

Sarja on tarkoitettu esimurrosikäisille pojille ja itseltänikin sarja jäi
kesken, kun murrosikä iski toisen kirjan ilmestymisen jälkeen. 40 vuotta
olen pohtinut salaa mielessäni, miten Harjuvaaralle oikein lopulta kävi ja
aion sen nyt MM-kisaotteluiden puoliajoilla selvittää. Mainittakoon, että
kirjastohoitaja katseli minua mietteliään näköisenä kirjapinkkaa
ojentaessaan.

Sen olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että tämä 50-luvun ruotsalaiseen
pikkukylään sijoittuva kirjasarja sisälsi aimo annoksen nykyään suosittua
kansainvälisyys- ja jopa rauhankasvatusta. Päähenkilö on Ruotsiin jäänyt
suomalainen sotalapsi, joka on meikäläisille sopivasti keskikentän
uurastaja ja työmyyrä. Maalivahtina toimii änkyttävä mustalaispoika, jonka
suvussa esiintyy jostain syystä rikollisuutta, mutta jalkapallon avulla
hänkin löytää sijansa tässä yhteiskunnassa. Suurin tähti on sitten
tietenkin pitkä ja komea ruotsalainen, vaikka nykyäänhän ne suurimmat ja
pisimmät sekä komeimmat tähdet ovat tosiasiassa jugoslaavisiirtolaisia.

Muuten sikäli jalkapallo on joskus pysäyttänyt maailman, että jossain
Afrikan lukuisista sisällissodassa solmittiin aselepo kisojen ajaksi. Ja
ensimmäisen maailman sodan ensimmäisenä jouluna eräät englantilaiset ja
saksalaiset sotilaat nousivat juoksuhaudoista pelaamaan sulassa sovussa
jalkapalloa keskenään ei-kenenkään-maalle. Mutta sekin veljeily sai
sitten surullisen lopun, kun velvollisuudentuntoinen upseeri ampui opiksi
ja ojennukseksi muille yhden jalkapallointoilijan.

Kommentit (2)

Kastanja kukkii Kuopiossa 10.06.2010, 19:07

Ilmastokatastrofi on jo niin pitkällä, että Kuopiossa Kirkkokadulla kukkii
kastanjapuu. Lienee maailman pohjoisin kastanja. Jotenkin tämä puu liittyy
mielessäni samoille eteläisille leveysasteille, kuin islamilaista
arkkitehtuuria edustava Haaremitalo Tulliportinkadulla.

Haaremitalosta olen antanut itselleni kerrottaman, että
tataarimattokauppiaat olisivat sen tänne rakennutaneet 30-luvulla. Ehkä
joku mattokauppias istutti myös kuvan kastanjapuun koti-ikävissään. Muuten
Aapelin Pikku-Pietarin pihassakin mainitaan tataarit, joten heitä on
täällä ollut jo ennen Atikia ja Koljosia.

Kastanjapuu liittyy sikäli maamme kulttuurihistoriaan, että Reino Helismaa
on sanoittanut laulun Konsulin tyttärestä, jonka pihalla kasvaa kaunis
kastanjapuu. Alunperin sanoitus kertoi suutarin tyttärestä, jonka pihalla
kasvaa kaunis pihlajapuu. Suutarin tytärtä ei saanut esittää Yleisradiossa
sen epäsiveettömyyden vuoksi.

Tosiasiassa levy hyllytettiin, koska sen katsottiin halventavan
presidentti-instituutiota. Paasikiven Alli-vaimo oli jalkinetehtalijan,
eli ts. suutarin tytär ja hänen siveellisyytensä Helismaan laulu saattoi
epäilyksen alaiseksi. Sitten Helismaa vaihtoi suutarin konsuliksi eikä
sävelmä enää ollut rillumareita vaan arvostettavaa korkeakulttuuria.

Presidentti Juho Kusti Paasikivi itsehän oli suutaritaustaista vaimoaan
hieman paremmista piireistä, sillä hän oli liikemiehen poika. Ts. isä oli
kulkukauppias. Lapsuudessani nämä liikemiehet kiertelivät maalla
ostelemassa puolukoita ja piisaminnahkoja.

Muuten olen tässä kuunnellut tarkasti tätä Helismaan Suutarin
tytär-sanoitusta enkä löydä siitä muuta siveettömyyteen viittaavaa kuin
lopun ”juu”-sanan. Tarkastakaa vaikka itse.
http://www.youtube.com/watch?v=8iWMjMw61aE

Kommentit (0)

Alimittaisuudesta 09.06.2010, 19:48

Hyvä- ja puhdashenkinen tapahtuma oli Kupsin ja Mypan B-junioreiden ottelu
eikä mieli ole paha, vaikka vieraat voittivatkin 2 – 3. Junnupelit ovat
yleisöystävällisiä, koska niissä sattuu ja tapahtuu, sillä karmeita ja
yllättäviä virheitäkin tehdään kentällä.

Kuopiolaiset hävisivät, koska olivat fyysisesti heikompia. Sama puute on
nykyään kaikilla kuopiolaisilla jalkapallojoukkueilla. Olisiko niin, että
rotevimmat savolaisnuorukaiset ymmärtävät hakeutua jääkiekkoilun pariin.
Kaikki tietävät, että kaupungin rikkaimmat miehet ovat entisiä
jääkiekkotähtiä.

Ja voihan alimittaisuus olla ihan savolaisten geneettinen ominaisuus.
Muistan, miten ennen puhuttiin siitä, että ulkoasianhallinnon tehtäviin
oli virkakielto alle kaksimetrisillä miehillä, siis kaikilla
itäsuomalaisilla. Vasta pikkuisen pönäkän Paavo Väyrysen ministerikaudella
myös lyhytkasvuisille savolaisnuorukaisille avautui mahdollisuus
ulkoministeriön palveluksessa ja hyvin he ovat sen jälkeen näissäkin
hommissa pärjänneet.

Kommentit (0)

Upea pöysä 09.06.2010, 15:28

Pitkään jo mietin, että olisi öylön vaarantanut lähes päihteettömän
elämänasenteeni ja pistäytynyt tuohon naapuriin Sataman Helmeen.
Kyseisessä ravintolassa nimittäin piti näytettämän joltain merkilliseltä
taivaskanavalta Mypa – Kups-ottelu. On ihan oikein, että ravintolassa
seurataan urheilua; jo Tahko sanoi, että on parempi, että nuoret miehet
ryyppäävät ja harrastavat urheilua, kuin että vain pelkästään ryyppäävät.

Ja olisinhan minä voinut tarvittaessa hyvästä syystä nauttia vaikka
lasillisen alkoholitonta olutta tai ehkä myös lasillisen kovaa olutta, jos
urheilijanuorukaisten raittiusjuomaa ei jostain syystä olisi ollut
saatavilla. Kuitenkin olisin pyrkinyt huolehtimaan, ettei ns.
normipäivä-ilmiötä olisi päässyt kehittymään. Normipäiväasiasta enemmän
tässä
http://video.google.com/videoplay?docid=6812054720368293964#docid=7558507267750911688
.

Mutta en mennyt naapurisylkylään, sillä huomasin, että Mikko Juntunen
selostaa ottelun Oikealla asemalla. Hän osaa selostuksessaan eläytyä
tunteella kenttätapahtumiin ja varsinkin tuomarivirheisiin. Niin tälläkin
kertaa. Kesken vimmatun Mypa painostuksen Juntunen pääsi karjaisemaan
Kupsin vaarattomalta tuntuvan vaparin jälkeen, että ”PÖYSÄ, UPEA PÖYSÄ”.
Siinä syntyi taas uudissana suomen kieleen.

Muistelen, että toista selostajien ääripäätä edustava Aulis Virtanen
Englannin liigaa selostaessaan totesi maalin jälkeen vain rauhallisesti,
että ”ja siellähän se on”, jonka jälkeen selvästi kuuli, kuinka mies veti
pitkät imaisut Boston-merkkisestä tupakastaan.

Kommentit (0)

Addis Abeba 07.06.2010, 19:48

Loka Laitisen mukaan väärä Viinanen suoriutui puheenjohtajan tehtävistään
vallan mainiosta. Aluksi tosin puheita pidettäessä vierasalkuperäisten b-,
d- ja g-kirjainten kanssa esiintyi ongelmia, mutta siitäkin selvittiin
SAK:n maisterismiesten suosiollisella avustuksella.

Myöhemmin kyseisiä vaikeita kirjaimia alkoi esiintyä puhujalla jopa
liikaakin ja jopa sellaisissa sanoissa, joihin ne eivät alunperin
kuuluneet. Sama kehitys on ollut myös itselläni enkä näe asiassa mitään
huvittavaa, sillä itäsuomalaisille kyseiset kirjaimet ovat täyttä hebreaa.

Muinaisella SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiaisellakin, joka oli
muistaakseni syntyjään Leppävirran poikia, oli sama henkilökohtainen
ongelma kuin Viinasella ja minulla. Tosin puhutaan, että ennen
politiikkaan siirtymistään mies hallitsi suvereenisti jopa d-kirjaimen
käytön, mutta politiikassa hän halusi tehdä pesäeroa herroihin myös
kielellisesti. Eduskunnassa tiettävästi jossain vaiheessa harkittiin
Poutiaisen lähettämistä kielikurssille Addis Abebaan.

Eino Poutiainen antoi arvokkaan panoksensa myös maailman elokuvataiteelle,
vaikka sitä asiaa ei yleisesti tunneta. Nimittäin rautalampilainen Kari
Hotakainen on kertonut, että Suomessa 60-luvun lopulla käydessään
elokuvamies Peter Fonda sai idean Easy rider-elokuvaan nähdessään
TV-uutisissa jutun Eino Poutiaisesta ja hänen mopetistaan.

Kommentit (0)

Väärä Viinanen 06.06.2010, 18:21

Iiro Viinasen muistelmista paljastui, ettei hän myönnä olevansa sukua
entiselle SAK:n puheenjohtaja Pertti Viinaselle. Tavallaan ihan sopivaa,
että suomalaisten työmiesten etujärjestön johtajana oli iso, lihava ja
harvasanainen mies, jonka nimi oli Viinanen.

Hupaisa on myös tarina, jonka Aarno Loka Laitinen kirjassaan Musta
Monopoli kertoo. Sen mukaan SAK:n puheenjohtajaksi tuli Hesarin
toimittajan kömmähdyksen vuoksi ihan väärä Viinanen. Laitinen paljastaa
kirjassan väärinkäsityksestä seuraavaa:

”Tauno Viinanen oli paperikoneenhoitaja ja niitä harvoja kentän miehiä,
joiden
sanaa Veikko Ahtolakin kuunteli. Ahtola oli ajatellut Taunosta Paperiliiton
puheenjohtajaakin.

Jostain syystä tapahtui kuitenkin niin, että Helsingin Sanomat teki
hänestä, Pertistä, Ahtolan seuraajan jo vuonna 1972.

Siinä povailtiin keistä tulee seuraavan vuosikymmenen
ammattiyhdistysjohtajia, kun vanha kaarti väistyy. Hänelle Helsingin
Sanomien uutinen tuli yllätyksenä. Ei hän nyt sentään ollut koskaan
ajatellut että nousisi erään SAK:n merkittävimmän ammattiliiton
puheenjohtajaksi. Mutta kun se oikein Sanomissa seisoi niin täytyihän
siihen uskoa.

Helsingin Sanomien uutinen, että Viinanen olisi Paperiliiton tuleva
puheenjohtaja, perustui väärinkäsitykseen. Joku oli kertonyt yön tuntema
ravintolassa tapaamalleen toimittajalle, että Ahtolan seuraajaksi saattaa
nousta Viinanen.

Toimittaja ei ollut koskaan kuullutkaan sellaista nimeä kuin Viinanen,
mutta oli
löytänyt SAK:n puhelinmuistiosta Paperiliiton kohdalta palkkasihteeri
Pertti Viinasen nimen ja oli päätellyt, että tämän sen täytyi olla.
Toimittaja oli vahingossa valinnut väärän Viinasen, oikean Viinasen nimi
oli Tauno, mutta hänen nimeään ei ollut luettelossa, sillä hän oli kentän
miehiä, työläinen paperikoneen äärellä. Sellaistahan sattuu, ikävää vain
oli se että väärän Viinasen nimi painettiin maan suurimpaan sanomalehteen,
jolloin kaikki luulivat, että asiasta on jo päätetty.

Ahtola ei halunnut Viinasesta Paperiliiton puheenjohtajaa, jolloin ainoa
keino syrjäyttää oli ylennys. Väärä Viinanen saatiin ymmärtämään, että
hänen oikea paikkansa oli SAK:n kolmantena puheenjohtajana. Muuten hän
joutuu lopun ikäänsä tyytymään Paperiliitonpalkkasihteerin tehtäviin. Toki
hän muisti kyllä mitä Veikko oli aina sanonut SAK:sta: ”Se on vain kolme
kirjainta ja toimisto”.”

Kommentit (0)

Nainen Kymenlaaksosta 06.06.2010, 08:27

Vaalisloganeista vielä sen verran, että en malta olla kertomatta aiheeseen
liittyvää tarinaa. Eräiden eduskuntavaalien alla päätti muudan gynegologi
tehdä vaimostaan kansanedustajan, vaikka tällä ei ollut minkäänlaista alan
kokemusta. Sen sijaan aviomiehellä oli runsaasti löysää rahaa ja sitä,
mistä tämä gynegologi oli rahansa kaivanut, uskallan tuskin ajatella.

Maamme johtava mainostoimisto sai tehtäväkseen nostaa tämä kotirouva
isänmaamme politiikan huipulle. Vakavan harkinnan jälkeen tästä
yhteiskunnallisesti täysin kokemattomasta ehdokkaasta päätettiin tehdä
kansanedustaja iskulauseella ”Nainen Kymenlaaksosta”. Ehdokas sai melkein
tarpeeksi ääniä, mutta ei onneksi riittävästi.

Tarinasta opimme sen, ett jos minä päätän joskus jostain merkillisestä
syystä olla käytettävissä joissakin vaaleissa, niin tunnuslauseeni tulee
olemaan joko Kalle Pykälätä lainattu ”valitkaa minut, niin lippalakit
halpenevat” tai sitten ” nainen Kymenlaaksosta”.

Kommentit (1)

Lippalakit halpenevat 04.06.2010, 19:51

Iiro Viinasen muistelmista on paljastunut, ettei hän todellakaan lupaillut
äänestäjille liikoja. Hän ei ollut mikään maailmoja syleilevä
aatepoliitikko. Itse asiassa miehestä tulee mieleen toinen hyvin
maanläheinen karjalaistaustainen poliitikko Kalle Pykälä.

Kalle Pykälä oli Maalaisliiton kansanedustaja 1905-1917. Pykälän liikoja
lupailematon, pelkistetty ja konstailematon vaalislogan kuului: Valitkaa
minut, niin lippalakit halpenevat.

Pitäisi selvittää, että onko Petri Pykälä Kallen pojanpoika. Petri Pykälä
tunnetaan maamme elokuvahistoriassa siitä, että hänen vuonna 1985
tuottamansa urheilumaailmaan kytkeytyvä jännityselokuva ”Tappavat
sekunnit” lienee Suomen huonoin tai ainakin vähiten katsotuin elokuva.
Lieneekö sen nähnyt noin 100 maksavaa katsojaa.

Myöhemmin Petri Pykälä siirtyi kirjallisuuden pariin ja tunnetaan nykyään
maamme myydyimpänä kirjailijana, joka käyttää salanimeä Ilkka Remes.

Kommentit (0)

Viinanen 03.06.2010, 19:14

Aloitinpa lukea ajankohtaista kirjaa eli Iiro Viinasen muistelmia.
Viinanenhan oli valtionvarainministerinä silloin, kun maa oli edellisen
kerran ajautumassa konkurssiin. Yllättävä asia paljastui heti aluksi.
Viinanen onkin Kuopion poekia. Tosin hän karjalaisevakkojen jälkeläisenä
asui täällä vain ensimmäiset kuukautensa.

Yllättävää sen sijaan ei ole se, että Viinanen vaikuttaa oikeasti olevan
juuri niin kylmä ja peräänantamaton miesinsinööri, jollaisen kuvan
hänestä ministeriaikana saikin. Mutta rehellinen hän on sekä sanansa
pitävä ja siitä Suomen kansa tykkää.

Viinanen lupasi ministeriytensä aluksi Suomen kansalle vain verta, hikeä,
kyyneliä sekä tulta ja tulikiveä ja muistaakseni myös paiseita. Edellä
luetellut asiathan eivät ole historiassa uutta, eivät ainakaan
raamatunhistorian lukeneille. Edellä luetellut asiat ovat myös sellaisia
poliittisia realiteetteja, että kylmä ja peräänantamaton insinööri pystyy
tällaiset lupauksensa vaivatta pitämään.

Mutta se, että ministeri Viinanen lupasi Suomen kansalle leikata myös sen
eläkkeitä ja että myös tämänkin lupauksensa hän toteutti, on täysin uutta
maailmankaikkeuden historiassa.

Kommentit (0)

Suuria aikoja 02.06.2010, 18:53

Elämme kuopiolaisen jalkapalloilun suuria aikoja. Eilen Kups voitti Tps:n
2-1. Sunnuntaina Kupsin A-juniorit voittivat Tampereen Ilveksen 3-0. Kaksi
tuntia aiemmin Kupsin B-junnut voittivat vieraskentällä Hjk:n 0-1. Hjk
johti sarjaa, Kups oli viimeinen. Marginaalit ovat pienet sanoisi Juhani
Tamminen.

Kuopion Mimmifutis voitti samana viikonloppuna Espoon Hongan
vieraskentällä 1-3. Ainut huono uutinen kantautui Kuopioon Vantaalta,
jossa Kuopion Mimmifutiksen juniorit joutuivat tyytymään 1-1 tasapeliin
Vantaan Jalkapalloseuran kanssa.

Eilinen Kupsin miesten peli oli jännittävä urheiluelämys. Sää suosi ja
peli oli korkeatasoista. Ainut ongelma oli, että katsojia oli vähän;
virallisen tiedon mukaan 2800, mutta oman arvioni mukaan puolet vähemmän.
Tosin sekin on paljon enemmän kuin kahdessa muussa illan Veikkausliigan
pelissä. Kotimainen jalkapallo on menettämässä johtavan asemansa
pesäpallolle.

Mutta väliäkö sillä, koska luulenpa, että on enää ajankysymys, kun suuri
unelmani toteutuu ja Kups kohtaa tummuvalla Väinölänniemen stadionilla
jossain kansainvälisen sarjan ottelussa FC Barcelonan Espanjasta. Kups,
jonka budjetti on 1 miljoonaa euroa tulee kamppailemaan tasaväkisesti FC
Barcelonaa vastaan, jonka budjetti on 1000 miljoonaa euroa.

Muistutanpa mieleeni, että noin vuonna 1978 pääasiassa kuopiolaisista ja
suonenjokelaisista pelaajista koottu Ops pelasi 1-1 tasapelin Liverpoolia
vastaan. Tosin Ops:n maalin teki Oulun oma mies Sauli Puotiniemi. Hän oli
jääpalloilija, joka piti kesällä kuntoaan yllä potkiskelemalla palloa.

Kommentit (3)

Niksejä 01.06.2010, 20:56

Vieläkään ei päästä eroon Nokiasta. Pirkka-lehden Niksi-Pirkka kuuluu
suosikkilukemistooni ja Niksi-Pirkan nikseistä suosikkini on niksi siitä,
miten Nokian kumisaappaasta voidaan tehdä oivallinen veneenankkuri, kunhan
se ensin valetaan täyteen betonia ja maalataan sitten valkoiseksi. Monena
unettomana yönä olen pohtinut, miksi ankkurisaapas pitää maalata juuri
valkoiseksi.

Pirkka-lehti ei ole niksipalstan keksijä, vaan se on ilmeisesti lainannut
niksiosastoideansa puhdashenkisestä Kotiliesi-julkaisusta, jonka 60-luvun
alun niksistä näyte tässä. Siinä opastetaan kumihanskojen oikeaoppista
käyttöä – siis varmaankin Nokian kumihanskojen.

Kommentit (1)

Aatteellisuus 31.05.2010, 16:36

Ennen oli yritystoiminnassa paljon mukana sellaista aatteellisuutta ja
ihanteellisuutta, jollaista ei nykyään enää tapaa. Nykyään bisnes alkaa
olla pelkkää silmitöntä rahan perässä juoksemista.

Luulenpa, että yllä oleva mainos on samoilta vuosilta, kuin aiemmin
esitelty Nokian kumipamppumainos. Siihen aikaan kansa oli vielä
poliittisesti aktiivista toisin kuin nykyään. Veikkaanpa, että
eteläpohjalainen pk-yrittäjä Kustaa Vannas on mainostanut IKL:ä lähellä
olevassa Ajansuunta-lehdessä.

Kommentit (0)

Pingispallot 30.05.2010, 18:34

Sen verran täytyy täsmentää öylöstä, etteivät tv:n pedifiilinaiset
keskustelleet niinkään rangaistusten koventamisesta, vaan siitä pitääkö
rippisalaisuutta raottaa pedofilistien osalta. Keskustelijat olivat
varmasti hirvittävän älykkäitä, mutta eivät ehkä ihan viisaita.

Itse voisin huonohkolla ja teoreettisluonteiselle maalaisjärjelläni
vakuuttaa, että rippisalaisuus kysymyksellä on harvinaisen vähän tekemistä
itse pääasian kanssa. Enpä jaksa uskoa, että lajinharrastajat juurikaan
harrastavat ripittäytymistä, ellei sitten kyseessä ole vallan erinomainen
pervertikko, joka nauttii tällaisten syntiensä muistelemisesta. Sikäli tuo
rippiasia saattaa jotenkin liipata tätä pedofiliakysymystä, että
jokseenkin Suomen kaikissa pitäjissä kiertää huhuja kirkonmiehistä, jotka
ovat tykänneet rippikoulutytöistä vähän liikaakin.

Muuten Arvo Salo kertoo muistelmissaan siitä, kun hän opiskeluaikaan
60-luvun alussa työskenteli Sörkan vankilassa jonkinlaisena
sosiaalityöntekijänä. Vasta myöhemmin aikamiehenä hän ymmrsi, miksi hänen
toimenkuvaansa kuului tilata aina kaksi pingispalloa, kun kirurgi oli
tulossa pistäytymään laitoksessa.

Kommentit (2)

Kumipuunoksa 29.05.2010, 20:38

Kaksi asiaa on jäänyt opiskeluajoiltani mieleen. Toinen on se, että
oikeushistorian laitoksen seinällä oli tämä Nokia-yhtiön mainos vuodelta
1932, jonka ihmeekseni löysin myös helposti netistä ja ehkä lain rajoja
hipoen kopioin. Toinen muistamani asia on, että Ellilän ulosotto-oikeuden
kirjassa kerrottiin, että Suomessakaan ei ole vallan harvinaista se, että
ulosottomies saa luodin itseensä.

Ajan talousnäkymät alkavat olla sellaiset, että Nokiankin on syytä harkita
tuotantoaan suunnitellessa palaamista perinteisille ja varmaksi koetuille
tuotannonaloille. Ja ajan muu henki alkaa olla se, että Nokian kumipampun
kysyntä tulee kasvamaan.

Muistan, että nuoruudessani varsinkin naiset ja ns. edistykselliset
ihmiset halusivat lieventää rikosten rangaistuksia, sillä tutkimuksissa
oli vakuuttavasti osoitettu, ettei niillä juurikaan ollut merkitystä
rikosten torjunnassa monillakaan rikollisuuden aloilla, vaan muut keinot
olivat tehokkaampia ja varsinkin kustannustehokkaampia.

Nykyään varsinkin naiset ja ns. edistykselliset ihmiset ovat koventamassa
kontrollia ja vaatimassa lisää vankeusrangaistuksia. Tämä tuli mieleeni
seuratessani tv:ssä keskustelua pedofiliasta, joka tietenkin on
vastenmielinen ja tunteita kuohuttava asia. Epäilen kuitenkin, ettei asian
hararstamiseen ole vaikutusta sillä tuleeko tuomio ehdollisena tai
ehdottomana ja onko se vuosi vai kolme vuotta.

Sen sijaan jos halutaan vain kostaa vastenmielisiä asioita harrastaville
ihmisille, niin sitten tietenkin voi kannattaa tuntuvampia kostotoimia,
mutta se pitää sitten ymmärtää myöntää. Liikenteessäkin näkee sellaisia
ohituksia, että häivähdyksen omaisesti olen hetken kannattanut ajatusta,
että poliisit voisivat ampua tienpientareella välittömästi heti paikalla
ja armotta syyllisä niskaan.

Kommentit (0)

Veljeskansojen ottelu 28.05.2010, 16:30

Tavallaan toinen paikallispeli oli viikko sitten pelattu Viro-Suomi. Suomi
hävisi viisi kertaa pienemmällä veljeskansalleen selkeästi 2 – 0.
Järkyttävä tulos. En tunne tarkkaan tilannetta, mutta epäilen, että
virolaiset antoivat vielä sen verran tasoitusta, ettei maan venäläisiä
huolittu joukkueeseen. Ja jos huolittiinkin, niin heille ei ainakaan
syötelty.

Eilen telkkarissa urheilutoimittaja kertoi, miksi Suomi on niin huono
jalkapallossa. Asiasta voi syyttää suojeluskuntajärjestöä. Kun järjestön
80 vuotta sitten piti valita pesäpallon ja jalkapallon väliltä, valittiin
pesäpallo. Tahko Pihkala halusi pesäpallon avulla kehittää
käsikranaatinheittotaitoa, syöksynopeutta ja pikakivääriammunnassa
tarvittavaa lihasten koordinaatiokykyä. Sen valinnan seurauksena maamme ei
koskaan tule pelaamaan jalkapallon mm-kisoissa.

Tahko ei kuitenkaan täysin tuominnut jalkapalloa. Hänen mukaansa, jos
nuorimies on harrastanut monipuolista liikuntaa, voi hän 20 ikävuoden
jälkeen siirtyä myös jalkapalloilun pariin. Tosin koska ihmisen polvinivel
ei kestä eteenpäin potkimista, suositteli Pihkala pallon potkimista
taaksepäin. Itse epäilen, että sellainen pelityyli taas rasittaa
akillesjänteitä ja kantapäitä kohtuuttomasti.

Kommentit (0)

Paikallisottelu 27.05.2010, 19:15

Selvä on tasoero Veikkausliigan ja divarin välillä. Eilen Kups voitti
Suomen Cupissa varamiesjoukkueellakin MP:n vieraskentälläkin vaivatta 0-2.
Ottelussa lienee ollut paikallisottelun tuntua, sillä kysymys oli Savon
herruudesta. Niinpä kiihkeää ottelua oli tiettävästi ollut seuraamassa
useita kymmeniä katsojia.

Joukkueet eivät ole kohdanneet muutamaan vuoteen. Silloin kun vielä
kohtasivat, mieleeni on jotenkin jäänyt, että yleensä pienempi Mikkeli
voitti, vaikka MP oli useimmiten sarjataulukon mukaan se huonompi porukka.
Mikkelin miehillä oli näissä otteluissa parempi motivaatio. Kuopion ja
Mikkelin välillä on vähän samanlainen asettelma kuin Ruotsin ja Suomen
välillä.

Tavallaan Mikkeli oli se suonenjokelaisten jalkapallokaupunki. Ennen Kups
ei huolinut kuin oman kaupungin poikia porukkaansa, joten Suonenjoen
tähdet Ismo ja Reijo Vaittinen sekä Kari Oikarinen muuttivat Mikkeliin ja
saattoipa siellä pelailla jossain vaiheessa Onttosen Pekkakin. Vaittisen
veljeksistä Ismo oli parhaimmillaan nuorten maajoukkuemaalivahti ja
Reijolla on peräti 13 miesten maajoukkuepeliä.

Nykyäänhän Kupsiin on huolittu jo kuusi ulkomaalaistakin, mutta vielä
70-luvulla nousi kaupungissa kova älämölö, kun Savonlinnassa syntynyt,
mutta Kuopiossa opiskellut, Ossi Loikkanen kelpuutettiin porukkaan. Se oli
saman suuruusluokan skandaali, kuin työläisjalkapalloilua edustaneen
Kuopion Elon valmentaja Martti Räsäsen siirtyminen porvareiden Kupsiin.
Nythän sekä Räsänen että Elo kuten myös luokkakantainen jalkapalloilu ovat
kuolleet.

Vähän aikaa 80-luvulla Elo oli kaupungin rikkain joukkue kiitos taitavan
taloudenhoitajan, mutta se kultakausi päättyi sitten näyttävään
konkurssiin. Elon kulta-aikoja muistellessani olen haaveillut, että joskus
vielä onnistun hankkimaan urheilumuistoesinekokoelma-alttarilleni
kuulakärkikynän, jossa lukee tulikirjaimilla ”Tuomo Ylä-Korhola
eduskuntaan”.

Kommentit (0)

Kuunkuiskaajat 26.05.2010, 19:11

Vaikka en olekaan seurannut Euroviisuja viimeiseen 40 vuoteen, olen
antanut itselleni kerrottavan, että jälleen kerran vahvoina
ennakkosuosikkeina kisaan lähteneet edustajamme ovat karsiutuneet jo
välierissä samalla tavalla, kuten myös kiekkomiehillemme kävi viikko
sitten. Eivät arvosta ulkomaalaiset meitä, vaikka olemme maailman
rehellisintä, ahkerinta ja sodassa urhoollisinta väkeä.

Enkä syytä Kuunkuiskaajia. Varmaan he yrittivät kaikkensa ja ajoittivat
kuntonsakin oikein, mutta tällä kertaa se ei riittänyt parempaan. Pahaa
pelkään, että jos koko tyhjänpäiväinen laulunloilotus jätettäisiin kisasta
pois ja kansat antaisivat toislleen pisteitä muuten vain, niin tulos olisi
meille yhtä synkkä.

Luulen, että Suomi saisi pisteitä vain turkkilaisilta, jotka pitävät meitä
sukulaisinaan ja koska entisissä sikäläisissä kansakoulujen lukukirjoissa
oli ihasteleva tarina siististä valkoliljojen maasta, jolla tarkoitettiin
siistiä Suomea. Ja tosiasia onkin, että meillä on Euroopan siisteimmät
vessat.

Minusta on jo vuosikymmeniä tuntunut siltä, että ulkomaalaiset ovat
liittoutuneet Suomea vastaan. Muistanpa, kuinka noin kolmekymmentä vuotta
sitten, kun Kuopion Likolahden teurastamon elukkalääkäri Rosbergin
aikamiespoika Keijo harrasti kilvanajoa, niin aina ulkomaalaiset
kilvanajajat aivan selvästi pyrkivät pussittamalla häiritsemään Keken
voittokulkua.

Kommentit (0)

Iran 25.05.2010, 19:39

TV:stä tuttu toimittaja Liisa Liimatainen kävi männä viikolla
kaupunginkirjastolla puhumassa hyvin tuntemastaan asiasta eli Iranin
tilanteesta. Huomasin taas olleeni väärässä mielikuvissani maailmasta.
Sain kuulla, että maassa on 72 miljoonaa asukasta ja 58 miljoonaa
kännykkää.

Korkeakouluopiskelijoista 60 % on naisia. Ja mikä mielenkiintoisinta
minulle, alan harrastajalle, maailman nettiblogeissa käytetyistä kielistä
farsi, joka kai paremmin tunnetaan persian kielenä, on kolmanneksi
yleisin; ilmeisesti englannin ja kiinan kielien jälkeen. Kotiseiniensä
sisällä kansa on yhtä vapaamielistä kuin länsieurooppalaiset ja naiset
ovat viskaamassa huntunsa ja kaapunsa kierrätykseen.

Kaiken tämän jälkeen ei ole yllättävää, että nykyisen pappisvallan
kannatus on 15 % luokkaa. Mutta sillä ei taida olla merkitystä, sillä
olennaista vaaleissa on se, kuka saa laskea äänet.

Kaiken tämän jälkeen ei ole yllättävää, että Iranissa tapahtuu kohta
sotilasvallankaappaus, jonka jälkeen ilmenee, että koko kansa ja varsinkin
nuoriso ja etenkin naiset rakastaa armeijaa.

Kommentit (0)

Hasek 24.05.2010, 18:38

Ja taas olin väärässä kuten yleensä. Ovelat tsekit veivät
maailmanmestaruuden ties monennenko kerran, vaikka hävisivät turnauksessa
Norjallekin. Venäläiset olivat pelanneet MM-tasolla 27 voittopeliä
peräkkäin, mutta nyt tuli tappio väärässä pelissä.

Tsekit ovat opiskelleet Hasekinsa kunnolla. En tarkoita Dominik Hasekia,
joka on ehkä maailman kaikkien aikojen paras maalivahti, vaan hänen
sukunimikaimaansa Jaroslav Hasekia, joka on ehkä maailman kaikkien aikojen
paras kirjailija.

Valitettavasti kirjailija Hasekin terveys petti jo kypsässä 37vuoden
iässä, sillä hänkään ei ollut mikään vesipoika eikä kunnon sotamies Svejk
tässä sotaromaanissa koskaan ehtinyt edes rintamalle asti. Siitä
huolimatta Svejkin seikkailut ensimmäisessä maailmansodassa on yksi
luetuimmista kirjoista.

Jos suomalaisten miesten esikuvia ovat sairaaloisen rehelliset ja
sairaaloisen ahkerat Koskelat ja Päätalot, niin tsekkien esikuvana lienee
viisaasti tyhmä laiskanpulska koirakauppias Svejk, joka elättää siviilissä
itsensä myymällä sekarotuisia piskejä rotukoirina ja joka rennolla
elämänasenteellaan ja katuoveluudellaan selviää aina tilanteissa
voittajana.

Niin muutkin tsekit voittavat oveluudellaan jääkiekossa ja monissa muissa
pallopeleissä. Pallopelithän perustuvat vastustajan hämäämiseen. Eilenkin
tsekit tekivät ratkaisevan maalin ennen kuin vastustajat huomasivat pelin
alkaneen ja pelin lopussa 110-kiloinen Jagr kaatui täysin
sääntöjenmukaisessa taklauksessa niin dramaattisesti, ettei suomalainen
tuomari sitä kestänyt katsella ja venäläinen ajettiin ratkaisevasti ulos.
Suomalaisen miehen miehekkyys ei olisi sallinut Jagrin kaltaista
näyttelemistä.

Kommentit (0)

KHL 23.05.2010, 18:55

Eittämättä lähtee Venäjä ennakkosuosikkina illan finaaliotteluun.
Jääkiekko on nykyään maassa korkessa kurssissa. Venäjän liiga KHL
kilpailee jo tasossa NHL:n kanssa. Kazanin pelaajabudjetti on maailman
suurin, siis suurempi kuin yhdenkään Amerikan seuran. Ihmettelen asiaa,
koska kaupungin jäähalliin mahtuu vain 8800 katsojaa.

Puhutaan, että KHL:n rikkauden selittää Venäjän mafian rahanpesu. En
ymmärrä asiaa. Sitten ymmärtäisin, jos lajiin liittyisi veikkaus- ja
vedonlyöntihuijausmahdollisuus, mutta tietääkseni ei liity. Ehkä mafiosot
sijoittavat rahojaan joukkueisiin pelkästään rakkaudesta laijiin.

Moni suomalainen on käynyt KHL:ssä rikastumassa ja palaajien tarinat ovat
olleet vaikuttavia. Tero Lehterä kertoi, että hänen seurassaan treenattiin
kolme kertaa päivässä eläimellisesti ja jos ei jaksanut, niin tuli
lääkäri, jolla oli dropit, joilla pantiin jaksamaan. Lehterä epäili, että
jos treenikertoja olisi ollut vähemmän, porukka olisi varmaan alkanut
juopottelemaan.

Ja maalivahti Sinuhe Wallinheimo kertoi, että hänellekin syötettiin
mömmöjä, joiden sisältöä ei kerrottu. Mies pelkäsi niiden näkyvän vielä
Suomenkin testeissä, mutta eivätpä näkyneet. Aineet ovat varmaan
kehittyneet sitten 80-luvun, jolloin Igor Larionov kertoi, että Moskovassa
pidetyissä MM-kisoissa kotijoukkueen pojille oli testipaikan vessanpytyn
takana jo valmiiksi esitäytetyt mukit.

Kommentit (0)

Slaavit 22.05.2010, 20:26

Eivät pystyneet germaaniset yli-ihmiset pysäyttämään idän slaavien vyöryä,
vaikka sitkeästi pistivätkin kampoihin. Loppuotteluun selvisivät Tsekki ja
Venäjä. Siitä koitoksesta tulee tuima, koska veljeskansoista ei ole
kysymys.

Joskus tv:ssä pitäisi näyttää uusintana maiden kohtaaminen v. -69
kisoista. Se oli elämää suurempi ottelu. Vähän samanlainen kuin Saksojen
peli vuoden -74 jalkapallon MM-kisoissa.

Melkoinen on slaavien palloilullinen lahjakkuus. Varsinkin Jugoslaavien.
Maa hajosi laskujeni mukaan ainakin viideksi valtioksi, joista jokainen
voittaa Suomen kansainväilisissä pallopeleissä. Ja pelkäänpä, että ensi
vuonna Slovenia kukistaa meidät jääkiekossakin.

Kommentit (0)
Nyrkinhuisketta 21.05.2010, 17:38

Taas olin väärässä. Ei murskannut Kanada Venäjää eikä sen jälkeen pätkinyt
heitä vielä turpaan, vaan Venäjä murskasi Kanadan ja lopuksi pätki vielä
tappelun aloittaneita vaahterarintoja turpaan. Ja muutenkin oli kiekkoilta
väkivaltatäyteinen. Huipentumana se, kun Saksan päävalmentaja alkoi puku
päällä kravatti kaulassa huiskien takoa laidan yli nyrkeillään Sveitsin
pelaajaa. Mies oli ihan tosissaan, mutta en jaksanut tuntea myötähäpeää
jääkiekkoyleisön puolesta vaan pelkkää hilpeyttä.

Yleensä kiekkoväkivalta tapahtuu kaukalossa. Poikkeukset vahvistavat
säännön. Saksan valmentajan käytös oli poikkeavaa. Yhden vastaavan
tapauksen tiedän historiasta. Puhutaan, että näyttelijä Åke Lindmanin
pikkuveljeä taklattiin kerran pahasti laitaa vasten ja kostoksi katsomossa
istunut tempperamenttinen isoveli tarttui vastustajaa kurkusta. Lindman
olisi mukamas tältä ajalta perinyt hellittelynimensä ”Kuristaja”.

Poikkeavaa oli myös 70-luvun neuvostotähtien Gusevin ja Alexandrovin
toiminta. Nimittäin silloin puhuttiin, että miehet saivat elinkautisen
pelikiellon sen jälkeen, kun he kiipesivät kaukalon laidan yli antamaan
asennekasvatusta jollekin tyypille, joka huuteli heille törkeyksiä pelin
aikana. Se tapahtui silloin Tarasovin ja Brezhnevin kaudella, jolloin
maassa oli vielä jonkinlainen kuri ja järjestys. Oikeastaan ihmettelen,
ettei vastaavaa tapahdu Kuopion jäähällissa, siellä varsinkin yleisö on
pahaa suustaan etenkin tuomaristoa kohtaan.

Kommentit (0)

Minä suren 20.05.2010, 21:51

Ei voittanut Suomi maailmanmestaruutta, vaikka pidin asiaa urheilukielellä
sanottuna jo selviönä. Minä suren. Ja varsinkin suren nykyistä
tuomarilinjaa, joka suosii taas kaikenlaista ronkkimista eivätkä meidän
piskuiset ja taitavat pelaajamme siksi pärjää kummankaan maalin edustalla.

Eikä suruni ole kovin suuri, kun vielä muistan, että jääkiekko on
pohjimmiltaan raaka ja väkivaltainen peli, joka vetoaa suurten massojen
alkukantaisiin vaistoihin ja vietteihin. Onneksi kohta alkavat jalkapallon
MM-kisat ja niitä seuraa koko ihmiskunta veljeyden hengessä.

Suruani lievittää vielä sekin, kun muistan miten viime talvena
sivistyneenä ihmisenä pitämäni HIFK:n valmentaja Kari Jalonen huusi Kalpan
Kapaselle kesken pelin tiimellyksen, että ”haista sinä neekeri v—u”! En
tiedä pitäisikö syytöstä pitää loukkaavana ja rasistisena, koska ainakin
itse arvostan neekereitä loistavina urheilijoina.

Ja HPK:n valmentaja Rautakorven, jonka sivistyneisyyteen en osaa ottaa
kantaa, muistelen joskus taiston tuoksinassa uhanneen polttaa erotuomarin
talon. Ainakin niin voisi pahalla tahdolla tulkita huudon ”varo, ettei
talos pala”.

Nähtäväksi jää, kehtaanko enää katsoa tämän illan kahta seuraavaa peliä,
sen verran tunnen myötähäpeää koko jääkiekkokansan puolesta.

Kommentit (1)

Törkeyksiä 19.05.2010, 19:25

Suomen maailmanmestaruus alkaa olla selviö. Eilen joukkueemme antoi
oivallista taktista silmää osoittaen Venäjän voittaa ja niinpä venäläiset
tulevat saamaan seuraavassa ottelussa selkäänsä Kanadalta itse pelissä ja
loppuvihellyksen jälkeen vaahtreralehtiset tulevat vielä joukolla
mukiloimaan hyvän itäisen naapurimme. Monien mielestä se on ihan oikein;
sen verran rumasti poikiamme eilen telottiin.

Venäläiset eivt ole hävinneet turnauksessa vielä peliäkään, mutta
tappiotodennäköisyys kasvaa koko ajan. Sen sijaan meikäläisten
tappiokiintiö on jo täynnä ja voittotodennäköisyys sen kun vain lisääntyy
ratkaisupelien lähetessä. Mestaruus siis häämöttää.

Ainakin mikäli eiliset merkit pitävät paikkansa, niin kanadalaisten peli
tulee olemaan Venäjää vastaan hyvin fyysistä. Eilenkin kanadalainen
taklasi törkeästi tsekkimaalivahtia ja teki sitten helpon maalin. Näytti
hetken siltä, että mies ryntää iloissaan keskikentälle tuulettamaan
täysosumaansa, vaan niin ei käynytkään. Sen sijaan peluri ryntäsikin
takomaan nyrkeillä vastustajaansa.

Mutta osaavat venäläisetkin. Eilen tuli vallan ikävä Brezhnevin aikoja,
jolloin neuvostoyhteiskunta toimi kurinalaisesti ja punakone pelasi
kaunista ja laillista kiekkoa. Viime pelissä pari suomalaista runneltiin
tahallisesti pelikyvyttömiksi eikä sellaista sallittu Tarasovin
valvonnassa.

Kun esimerkiksi vuonna 1970 MM-kisoissa Mononen ronkki Maltsevia
mailallaan alavatsaan, ei tapausta kostettu mitenkään, vaan Tarasov
lähetti Suomen vaihtoaitioon terveiset, että elleivät suomalaiset asetu,
niin Neuvostoliitto alkaa pelaamaan tosissaan. Peli päättyi 16 – 1. Niiltä
ajoilta muistan Kukkosen Anssin selostuksen: ”Suomen peli kulkee
näyttävästi. Mononen, Marjamäki, Oksanen, Kapanen ja sitten Harlamov. Peli
on siis 6 – 0”.

Kommentit (0)

Valkoiset kahleet 19.05.2010, 18:59

Reino Helismaan sanoittamassa iskelmässä Venezuela todetaan lopuksi
arvoituksellisesti, että ”valkoiset kahleensa pois luo Venezuela”.
http://www.youtube.com/watch?v=de8paFI-KHE

Viime yönä ymmärsin tummentuvalla Keskuskentällä, mitä sanoittajanero
tarkoitti tässä afrotaustaisen Etelä-Amerikan valtion viidakon yöelämää
kuvaavassa iskelmässään. Nimittäin myöhäisillan Veikkausliigan ottelussa
Kupsin mustat miehet pyörittelivät sarjajohtoa tavoitelleen JJK:n
valkoisenrodun edustajat solmuun. Kups voitti 2 – 0 aivan ansaitusti ja on
nyt tasapisteissä sarjajohtajan kanssa.

Kupsin sinimusta Olajide Williams teki jälkimäisen kotijoukkueen
maaleista. Sen tehtyään mies repäisi ilosta ihokkaansa eli riisui
paitansa. Valkoistarotua edustava päätuomari ei moista alkukantaista
käytöstä hyväksynyt, vaan ajoi Williamsin kentältä, ennen kuin tämä pääsi
valkoisten kahleidensa riisumisessa niin pitkälle, että olisi poistanut
myös housunsa.

Sen sijaan toinen yönmusta mies, eli sirkusmaisen taitava Dickson
Nwakaeme, käyttäytyi korostetun hillitysti. Kun hänet vaihdettiin
kentältä, kiersi mies vielä kättelemässä sekä oman että vierasjoukkueen
pelaajat ja siinä urakassa tärväytyi tappiolla olleelta vierasjoukkueelta
muutama arvokas peliminuutti. Dickson osoitti tempullaan oivallista
taktista silmää. Erotuomarikaan ei voinut häntä ajaa kentältä, sillä hän
oli poistumassa sieltä muutenkin.

Kunniaksi ovat nämä salskeat neekerinuorukaiset rodulleen.

Kommentit (0)

Aatu 17.05.2010, 18:44

Ja Suomi jatkaa hoipertelematta etenemistään vääjäämättä kohti
jääkiekkoilun maailmanmestaruutta. Nyt tuli jo neljäs voitto perättäin. Ja
muitakin myönteisiä jääkiekkouutisia kiirii maailmalta. Nimittäin TPS:n
riveissä Suomen mestaruuden voittanut Aatu Hämäläinen on Suonenjoen
Kärkkäälän kylän poikia. Niin minulle on tavallisesti luotettavista
lähteistä viestitetty.

Eli runsas on se joukko, joka on tuottanut pienelle ja köyhälle 200
asukkaan Kärkkäälälle palloilullista mainetta. 50-60-luvun vankka
maaotteluratsu Esko Luostarinen oli jotakin kautta sukua Askolan
Korhosiin. 80-luvun lentopallomaajoukkueen kantava voima Olli Nenonen on
Pellonpään Nenosia. Ja saman vuosikymmenen HJK:n
rangaistuslaukausspesialisti Pekka Onttonen oli Heinäselästä; siitä
jostain Aatu Hämäläisen naapurista otaksun.

Muistan selvästi, että nuoruudessani Suonenjoen Pallon edustusjoukkueessa
pelasi 10 Onttosta ja sitten yksi Anttonen eli serkkutyttöni mies. Ja
kylällä puhuttiin, että Anttonen valittaa, etteivät ne Onttoset hänelle
liiemmälti syöttele.

Kommentit (0)

Metsässä ei liikahda lehtikään 17.05.2010, 15:50

Kaksi upeaa kesäiltaa olen kokenut Uukuniemellä ja niiden avulla taas
jaksaa talven loskan ja hyhmän. Karjalan kunnailla ihan oikeasti lehtii
puu jaKarjalan koivikot tuuhehtuu. Tosin käkien raivoisa kukunta meni
liiallisuuksiin; vähemmälläkin ne olisivat saaneet asiansa selviksi.

Luulen, että Uukuniemen rantatontit ovat kohta hinnoissaan, kun
vallankumousta pelkäävät Pietarin rikkaat siirtävät rahansa maahan, jossa
valta ei kumoudu. Pietarista pyyhkäisee pikaveneellä hetkessä Karjalan
Pyhäjärvelle. Pyhä tarkoittaa paikannimessä jonkun omaa, kyseessä on siis
karjalaisten Pyhäjärvi. Rauman lähellä ja Lapissakin on omat pyhät
järvensä.

Kun Suomi liittyi EU:n epäiltiin, että saksalaiset vievät Suomen rannat;
eivät niitä vie saksalaiset, mutta venälisille ne kelpaavat hyvinkin. Kun
jokunen vuosi sitten oli Helsingissä Venäjän taiteen kulta-ajan näyttely,
oli siellä esillä paljon juuri tyypillisiä suomalaisia rantamaisemia.
Meillä naapuruksilla on samanlainen sielunmaisema.

Ja musiikkimakukin on yhteinen. Tämä kappale tunnetaan nimellä Moskovan
illat, Unohtumaton ilta ja Metsässä ei liikahda lehtikään. Alkuperäisessä
sävelmässä puhutaan Moskova-joen illoista, ei Moskovan yöelämästä. Mutta
laulu sopii kuin nyrkki silmään myös Uukuniemen Pyhäjärven kesäiltaan.
http://www.youtube.com/watch?v=T8gLY3SCeYo

Kommentit (0)

Hockeyta 15.05.2010, 20:49

Suomen maailmanmestaruus alkaa olla sinettiä vailla. Eilen nöyrtyi
Valko-Venäjä, vaikka onkin DDR:n kaltainen urheilun suurvalta. Sitä ennen
kaatuivat Saksa 80 milj. ja Pohjois-Amerikan Yhdysvallat 300 milj.
Ylihuomenna murskataan Venäjä 150 milj. Harmi, etteivät Kiina 1300 milj.
ja Intia 1100 milj ole mukana. Nekin olisivat vain suupaloja Suomelle,
jääkiekkoilun supervallalle, jos vain tulisivat vastaan yksitellen.

Tosin varsinkin Intia saattaa olla tulevaisuudessa peloittava haaste
kiekkoleijonille, koska maassa on vanha hockeyperinne. Intiassa on
maahockeyssä satoja olympiavoittajia ja useimpien nimi on Singh.
Jääkiekossakin Suomi saisi vastaan täysiä Singh-kentällisiä. Singh on
yleisin olympiavoittajan sukunimi. Kakkosena on Khan, eli pakistanilaiset
maahockeymiehet.

Harmi, että Suomi valitsi baseballin sijasta pesäpallon ja maahockeyn
sijasta sählyn. Olisi se melkoinen tapaus, kun pelaisimme
maailmanmestaruudesta Usa:a tai Intiaa vastaan.

Kommentit (0)

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu 13.05.2010, 06:13

Suomi näyttää ennustukseni mukaisesti olevan vääjäämättä matkalla
maailmanmestaruuteen. Mutta liian jännäksi menee. Hermot eivät enää kestä.
Mieli tekisi hylätä TV ja vetäytyä hetkeksi Uukuniemelle veiviradion
ääreen. Samalla voisi tarkastaa, että joko Karjalan kunnailla lehtii puu,
kuten Georg Ots tässä vakuuttaa http://www.youtube.com/watch?v=yeFsj0BNZIA
.

Jori päästelee muuten ihan kauniisti. Eivät osaa nykyajan vokalistit
äännellä yhtä taitavasti. Oli se hyvä, etteivät suomalaiset yrityksestään
huolimatta onnistuneet miestä hukuttamaan kesällä -41, vaikka Otsia
kuljettanut laiva upposi meikäläismiinaan. Laulaja oli Viron uintimestari
ja jaksoi rantaan asti toisin kuin yli 20.000 muuta, jotka hukkuivat
Tallinnan evakuoinnin yhteydessä laivojen ajettua miinakenttään.

Suomalaiset ja saksalaiset olivat miinoittaneet Tallinnan edustan.
Meikäläiset sukellusveneet olivat asialla jo ennen sodan syttymistä, joten
Luojan lykky, ettei Toisen maailmansodan alkaminen mennyt Suomen
piikkiin. Sotasyyllisyysoikeudenkäyntikin olisi saanut uusia piirteitä.

Kommentit (0)

Volvo 12.05.2010, 19:14

Eilen telkkarissa Volvo Markkanen 72 v. muisteli elämäänsä seurassaan
10-vuotias tyttärensä. Harmi, ettei hän kertonut enempää Tanskan
vuosistaan, koska maa on tällä hetkellä ajankohtainen. Muistelmakirjassaan
hän tunnustaa pitävänsä Tanskasta kovasti. Kun siellä rehellinen
pankkirosvo yritti vaivalla ansaita kapeaa leipäänsä ja juoksi karkuun
työpaikaltaan, niin väestö kannusti hymyssä suin ja osoitti muutenkin
suosiotaan.

Sen sijaan Suomessa vastaavassa tilanteessa silminnäkijät ryntäävät
hampaat irvessä rosvo-polon perään. Ja tämän saman kulttuurieron huomasi
joku ilta sitten jääkiekossa. Koskelan Jussin jälkeläiset raatoivat
hampaat irvessä, mutta kaikin puolin huonompi Tanska voitti rennosti
pelaten hymyssä suin.

Eikä tappio edes harmittanut, koska tanskalaiset ovat ainoa kansakunta,
jota vastaan suomalaisilla ei ole mitään. Jos me emme pärjää, niin
suotakoon menetys sitten heille. Ja vaikka sikäläinen Cristensen kävi
muutama vuosi sitten teloittamassa pari poliisia, niin juutteja kansana ei
syyllistetty. Eikä oikein Cristenseniäkään, vaan päinvastoin linnaan
joutuneen murhaajan luokse hakeutui suomalaisneitosia, jotka halusivat
tämän jokaisen äidin toivevävyn lapsensa tulevan lapsensa isäksi.

Muuten mieleeni on jäänyt, että kun poliisimurhaajan tunnusmerkit
kerrottiin lehdissä, kerrottiin, että mies kantaa laukkua venäläisittäin.
Täytynee selvittää, miten laukkua kannetaan venäläisittäin.

Kommentit (2)

Rähjä 11.05.2010, 18:24

Pitkäsen murhan käytännön toteuttaja on nyt selvillä, mutta vielä pitäisi
selvittää, kuka oli teon suunnittelija. Ville Vainion vapautamme
epäilyistä heti kättelyssä. Keskisarjan kirjan mukaan Kuopiossa liikkuivat
sen ajan johtavista kommunisteista myös Arvo Poika Tuominen, tuleva
tannerilainen kansanedustaja ja Niilo Välläri, tuleva Merimies Unionin
luja johtaja.

Mutta heidät Keskisarja vapauttaa epäilyistä. Murhaajiksi näistä miehistä
ei ollut. Sen sijaan vahvimmin tutkija taipuu Eino Rahjan syyllisyyden
kannelle. Kirjassa väitetään, että Rahja olisi syntyjään kuopiolaisia,
mutta asiasta löytyy muitakin kilpailevia näkemyksiä. Rahja ilmeisesti
olisikin luonteensa puolesta pystynyt raakuuksiin. Ainakin mies toimi
vallankumouksen aikaan Leninin henkivartijana, johon tehtävään olisi
tuskin äiti Teresaa huolittu. Sisällissodan jälkeen mies kohosi kenraalin
arvoon Neuvosto-Venäjällä.

Rahjasta ei ole alan kirjallisuudesta löytynyt juurikaan myönteisiä
arvioita, ennen kuin Antti Tuuri kirjoitti hänestä romaanin Asejuna
Pietarista. Tosin Tuuri on jäävi Rahja-tutkija, sillä molemmilla ovat
sukujuuret Pohjanmaan lakauksilla. Tuurin kirjasta saa kuvan tarmokkaasta
ja älykkäästä synnynnäisestä johtajasta, joka päättäväisesti toimittaa
asejunan Pietarista Suomen punaisille lahtarilaumojen estelyistä
huolimatta. Hänen veljensä Jaakko sen sijaan toi junalastin viljaa ja
väitetään kolmannen veljeksistä huolehtineen punakaartin juomahuollosta.

Rähjämäinen Eino Rahja ansaitsisi patsaan Helsinkiin. Hän nimittäin
pelasti maamme itsenäisyyden. Venäjän sisällissodan aikaan oli jo
valkoinen kenraali Judenits pääsemässä voitolle ja lähestyi vääjäämättä
armeijoineen Pietaria. Judenitsin haaveena oli palauttaa tsaarin valta ja
samalla myöskin palauttaa Suomi Venäjän ykseyteen. Mannerheimillakaan ei
ollut tiettävästi mitään tätä vastaan.

Judenitsilla oli käytössän panssarivaunuja, jotka silloin vaikuttivat
voittamattomilta aseilta. Mutta sitten Rahja lähti Pietarista
suomalaispunikkien iskuosaston kanssa tankkeja vastaan rautakangeilla,
haloilla, kivillä yms. luonnonmukaisilla panssaritorjuntavälineillä
varustettuna ja niin vain kalliit panssarit saatiin niin sanotusti
päreiksi. Enemmän asiasta löytyy tietoa täältä
http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200302_sivu_14.html .

Kommentit (0)

Taivaanpankon sankari 10.05.2010, 18:44

Nyt alkaa selvitä, kuka ampui Pekka Pitkäsen. Heti tapauksen jälkeen
Kuopiosta katosi Emil Räsänen-niminen nuorimies. Hän pakeni itärajan yli.
Siellä hän otti surmatyöstä kunnian itselleen ja niinpä häntä alettiin
kutsua suomalaispunikkien keskuudessa arvostavasti Taivaanpankon
sankariksi. Etsivä keskuspoliisin arkistoissa Emil Räsäsen kerrotaan
olleen hyvin kaunis mies. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin sellaisiahan ne
Räsäset tahtovat olla.

Kuopiossa Pitkäsen murhan tutkimusten yhteydessä epäiltynä pidätettiin
Hugo Ahokanta-niminen herra. Ilmeisesti hän olikin toinen likaisen työn
tekijöistä, mutta mitään hän ei kuulusteluissa kertonut. Ehkä poliittinen
poliisi ei edes pitänyt kovin tärkeänä tapauksen selvittämistä, koska
katsoi, ettei yhteiskunta Pekka Pitkäsessä paljoa menettänyt.

Ilmeisesti Ahokantaa ei puhuteltu tapauksen johdosta kovinkaan pontevasti,
koska mies ei suostunut muistamaan mitään. Joskus myöhemmin Suomenkin
Ohrana sai halutessaan jokaisen pidätetyn kertomaan kaiken, minkä tämä
tiesi ja monen vielä tätäkin enemmän.

Kommentit (0)

1889 katsojaa 09.05.2010, 19:57

Virallisen tiedon mukaan Kups – Inter-pelissä oli 1889 katsojaa, eli taas
selvästi eniten tällä sarjakierroksella. Itse laskin vain noin 500.
Ihmettelen, kuka hyötyy tuosta valehtelusta. Kups pelasi taas surkeasti,
mutta voitti taas kerran selvästi parempansa.

Nyt on kasassa jo seitsemän pistettä enemmän kuin vuosi sitten neljän
kierroksen jälkeen. Vielä viime kesänä yleensä hävittiin kelpo
peliesityksellä viime minuuttien maalilla. Ilmeisesti avauskierroksen
ennätysrökäletappio HJK:lle lisäsi kuopiolaisten tehoja. Toivottavasti
kiekkojoukkuekin kokee samanlaisen piristysruiskeen.

En ikimaailmassa olisi uskonut, että näen päivän, jolloin Suomi häviää
Tanskalle jääkiekossa. Mutta jotenkin minulla on tunne, että poikamme
kaikesta huolimatta voittavat maailmanmestaruuden. Vaikka mikäpä
maailmamestaruusturnaus on sellainen, josta puuttuu noin 200 maailman
parasta pelaajaa.

Kommentit (0)
Karjunen 08.05.2010, 18:42

Tutkimuksissa on ilmennyt, ettei Ville Vainiota voi edes yllyttäjänä
kytkeä Pekka Pitkäsen murhaan. Hän oli siihen aivan liian humaani ihminen.
Tosin tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Vainio oli alunperin
sukunimeltään Karjunen, joka nimi ei välttämättä synnytä mielikuvaa
pehmomiehestä. Sikäli Karjunen olisi ehkä Villen sukunimeksi ollut ihan
kuvaava, sillä Poika Tuomisen muistelmista saa käsityksen, että hän oli
melkoinen naistennaurattaja eikä ilmeisesti ihan aina jaksanut pitäytyä
täysin yksiavoisuuteen.

Karjunen olisi nykyään ihan hyvä sukunimi kansanedustajalle. Iso osa
eduskunnan porukasta alkaa olla tosi ikävystyttävän oloisia
työmuurahaisia. Yksi Karjunen olisi piristävä poikkeus siinä tylsimysten
joukossa. Ja kun tarkemmin muistelen, niin löytyyhän parlamentista vielä
yksi perinteinen tosimieskin.

Nimittäin keskustan lestadiolaiselle Kyösti Karjulalle on syntynyt 18
lasta. Se olisi jo yksistään merkittävä tukijoukko ainakin pienen kunnan
kuntavaaleissa. Muistelen kuitenkin, että iso-isovaarini Risto Könönen
pani vieläkin paremmaksi, eli kylällä puhutaan, että hänelle olisi
siunaantunut 27 lasta. Luulen, että kyseessä on lähes SE-tulos, ainakin
ihan kärkiporukoissa tuolla saavutuksella ollaan.

Syyttä häntä ei kutsuta suvun piirissä Kanta-Könöseksi. Kylällä puhutaan,
että mies oli sattuneesta syystä kolme kertaa naimisissa, koska vaimot
poistuivat tuonilmaisiin jostain kumman syystä ennen aikojaan. Kylällä
lisäksi puhutaan, että Risto Könösellä oli myös avioliiton ulkopuolisia
suhteita ja lapsia.

Tietääkseni jolla kulla Könösellä on tälläkin hetkellä hallussaan
Kanta-Könösen kuva ja pyytäisin siitä itselleni ystävällisesti kopiota.
Nimittäin äitini mukaan enoni Paavo oli joskus ennen sotia palannut
Kuopion reissultaan tämän kuuluisan esi-isän kuvan kanssa ja kertonut,
että niitä myytiin Kuopion torilla.

Kommentit (0)

Ville Vainion hallitus 07.05.2010, 17:51

Tyylikäs mies oli keksijä, liikemies ja kansanedustaja Ville Vainio, kuten
tämä Etsivän Keskuspoliisin kuva osoittaa. Vainion merkityksestä
politiikassa kuvastaa se, että 20-luvulla Kyösti Kallion
vähemmistöhallitusta aiottiin ryhtyä kutsumaan Ville Vainion
hallitukseksi.

Nimittäin yhtynyt vasemmisto oli saamassa välikysymyksen avulla Kallion
hallituksen nurin; äänestys päättyi tasan ja epäluottamuslause olisi
mennyt läpi, ellei kansanedustaja Vainio olisi juuri äänestyksen aikaan
ollut juopottelemassa eräiden työväenluokan vastaisten voimien kanssa.
Tästä Suomen Sosiaalidemokraatti-lehti ehdotti Kallion hallituksen
ristimistä Ville Vainion hallitukseksi ja Työväenluokan sankarin
palkitsemista porvareille suorittamastaan palveluksesta valtioneuvoksen
arvonimellä.

Lehti tiesi, mistä puhui, koska Vainio oli maistelemassa juuri lehden
pakinoitsija Yrjö Räisäsen kanssa, joka oli tunnettu kommunistien
pilkkaaja, mutta Vainion hyvä kaveri. Eiväthän miehet riitele vaan asiat.
Räisänen kirjoitti nimimerkillä Sasu Punanen ja hänkin oli Kuopion poikia.

Kun Vainiota kovisteltiin myöhemmin Sosialistisen työväenpuolueen ryhmässä
toilailuistaan, mies puolustautui äidinkielellään: ”Mittee työ minun
kanssani vaahtootta, kyllähän minusta piäsette”. Kun toista savolaista,
eli valtiovarainministeri Jyrki Kataista, ahdisteltiin eilen säälimättä
eduskunnassa Kreikan taloudenpidon laiminlyömisestä, olisi hän ihan hyvin
voinut toistaa Ville Vainion puolustuspuheen.

Kommentit (0)

Punaisen örinän maa 06.05.2010, 19:13

20-luvulla Kuopio oli poliittisesti hyvin punainen. Niinpä sitä
tituleerattiin Suomen Moskovaksi. Murhattu Pekka Pitkänen oli lähinnä vain
peruspunikki, mutta Etsivän Keskuspoliisin eli Ohranan pidättämäksi hänkin
joutui. Kuulustelut olivat siihen aikaan sellaisia, että tietojen lisäksi
irtosi myös hampaita. Pitkänen lupautui pidätysaikanaan Ohranan vasikaksi
ja sillä oli tuhoisat seuraukset Kuopion kommunisteille. Vankilareissut
kestivät maanpetoksesta tuomituilla vuosia.

Kun Kuopion kommunistien henkinen tai paremminkin hengellinen johtaja
liikemies, kansanedustaja ja ikiliikkujan kehittelijä Ville Vainio
huomattavasti juovuksissa kirosi silloin vielä tuntemattoman ilmiantajan
ja lupasi heittää hänet kivi kaulassa Kallaveteen. Sikäli Vainiossa oli
inhimillisyyttä, että ennen upotusta hän lupasi tarjota uhrille hyvät
ryypyt.

Luulen, että uhkaus esitettiin Minna Canthinkadulla sijainneessa kahvila
Punikissa, jossa taistelevan työväenliikkeen miehet viettivät aikaansa.
Vaikka kyseessä oli vain kahvila, niin siellä myytiin myös ”kovaa” teetä,
kuten kieltolakiaikaan oli maantapana, sillä silloin alkoholinmyynti oli
hyvin vapaata.

Harmittaa, että Kuopiossa ollaan luopumassa hyvistä rakennusten ja
paikkojen nimistä. Kahvila Punikkiakaan ei enää ole eikä Mölymäkeä tai
Rypysuota löydy kartalta, vaikka nämä nimet olisivat suojeltavaa
kulttuuriperinnettä; onneksi tuossa ihan lähellä on vielä Rupla, jota
asiaa tuntemattomat halveeraavat Työnkulman nimellä

Ville Vainiota voi sikäli kutsua kommunistien hengelliseksi johtajaksi,
että hän kirjoitti jonkinlaisen Kommunistisen katekismuksen, jossa
estoitta sotkettiin Lutherin ja Marxin opit. Tutkija Teemu Keskisarja
nimittääkin Vainiota savolaisen huumorikommunismin isäksi ja 20-luvun
Kuopiota hän jostain syystä kutsuu punaisen örinän maaksi.

Ville Vainiolla oli vankat sukulaissuhteet Kärkkäälän kylään ja
Keskisarjan kirjan kuva todistaa hänet aivan Laitilan Kullervo-vainaan
näköiseksi. Kuvan alatekstissä lukee, että Ville Vainio oli karismaattinen
huvimestari, jonka elämäntavat eivät sopineet puoluepolitiikkaan ja
maanalaisiin luottamustoimiin.

Tutkimukseni Pekka Pitkäsen murhasta ovat edenneet niin pitkälle, että on
käynyt selville, ettei syyllinen sittenkään ole Ville Vainio, vaikka
tyhmempi voisi niin luulla.

Kommentit (0)

Poliittinen murha 06.05.2010, 17:26

Suorittamassani Pekka Pitkäsen selvästikin ennenaikaisen kuolemantapauksen
tutkimuksissa on ilmennyt, että todennäköisesti kysymyksessä on
poliittinen murha. Suomessa poliittiset murhat ovat verrattain harvinaisia
ja tämän tapauksen erottaa vastaavista muista siihen verrattavista teoista
se, että tällä kertaa on asialla ollut ammattimies.

Nimittäin yleensä poliittinen terrori on maassamme ollut hyvin
harrastelijamaista puuhastelua Kari-Pekka Kyröä lainatakseni. Tunnetuin
tapaus eli se, kun muistaakseni Eugen Malmsten ampui muistaakseni
Sinebrykoffin Senaatintalon portaikossa, oli todellista mämmikouramaista
säheltämistä.

Ensimmäinen laukaus osui kenraalikuvernöörin palttoon nappiin ja kimposi
takaisin, toinen laukaus rinnassa olleeseen kunniamerkkiin ja kimposi
tietenkin takaisin. Kolmas luoti osui metalliseen vyönsolkeen, josta
kimmonneet metallisirut aiheuttivat verenmyrkytyksen, joka myöhemmin johti
uhrin kuolemaan. Itsensä ampuja onnistui lopettamaan kahdella
laukauksella.

Ja kun sysmäläinen aatelismies Tandefelt ampui sisäministeri Ritavuorta
selkään kuolettavasti, elämässään kaikessa muussakin epäonnistunut
murhamies ampui samalla myös itseään jalkaan niin, ettei pakeneminen enää
onnistunut. Putkeen ei siis mennyt sekään terrori-isku.

Sen sijaan työmies Pekka Pitkänen teloitettiin ammattitaidolla.
Ensimmäinen laukaus ammuttiin takaraivon vasemmalle puolelle ja luoti tuli
ulos oikeasta silmästä. Toinen laukaus ammuttiin takaraivon oikealle
puolelle ja luoti tuli ulos vasemmasta silmästä. Kyseessä olivat siis
harkitut ristikkäislaukaukset, jotka surmaavat varmasti. Uskoisin, että
menetelmä opetateen kuuluisassa Puna-armeijan komissaarin
niskalaukausoppaassa. Siinä ehkä ensimmäinen johtolanka murhaajan
selvittämiseksi.

Kommentit (0)

Kuka murhasi Pekka Pitkäsen? 04.05.2010, 18:45

Olen elämässäni jaksanut lukea tasan yhden salapoliisiromaanin. Se on
Vilho Helasen Kohtalon silta. Senkin luin vain sen vuoksi, että kirjan
murha sijoittuu ihan entisen kotini nurkalle eli Heinolan sillalle. Sen
kirjoittajan Vilho Helasen historia tuntee paremminkin Akateemisen
Karjala-seuran johtajana, joka sodan jälkeen joutui elättämään itsensä
sattuneesta syystä dekkareilla. Helanen kuoli parhaassa miehuudessaan
heti Kohtalon sillan ilmestyttyä saksalaiselle rautatieasemalle.

Vähäisestä dekkarikokemuksestani huolimatta suunnittelen nyt sitten itse
kuumeisesti rikosromaanin kirjoittamista. Luin nimittäin suurella
intohimolla juuri ilmestyneen Teemu Keskisarjan kirjan nimeltään Vääpeli
T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista. Kirjan
ylivoimaisesti mielenkiintoisin tarina kytkeytyy paheelliseen ja
intohimoja kuohahtelevaan 20-luvun Kuopion kaupunkiin.

Nimittäin vuonna 1921 löydettiin työmies Pekka Pitkänen kylmäverisesti
surmattuna Kuopion Taivaanpankolta. Miestä oli ammuttu tällä jumalaisen
kauniilla maisemapaikalla kaksi kertaa takaraivoon järeällä käsiaseella.
Olisiko tekopaikan valinnassa ollut kysymys jonkinlaisesta savolaisesta
huumorista, koska Taivaanpankko on mitä parahultaisin henkirikoksen
tekopaikka ainakin dekkaristin näkökulmasta.

Murhapaikalta löytyi myös tyhjä desifiointiainepullo, jolla rikostutkijat
olettivat kylmäverisen murhaajan sivelleen kenkänsä poliisikoirien
eksyttämiseksi. Paikallinen väestö tosin uskoi pullon sisältäneen
paikallisten puliukkojen janoonsa nauttimaa lysoolia eikä sillä siten ehkä
ollut mitään tekemistä murhan kanssa.

Tämäkin julma veriteko vaikuttaa alustavien tutkimusten mukaan liittyvän
vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, mutta miten, niin sen paljastan
ehkä tulevaisuudessa. Jatkuu huomenna….

Kommentit (0)

Teknologinen singulariteetti 03.05.2010, 18:53

Eilen mainittu riistoporvariston äänitorvi Leif Fagernäs ennusti,
millainen maailma on vuonna 2050. Hänen mukaansa Kiina on silloin
ylivoimainen talousmahti ja Intiakin on ohittanut Euroopan. Se ei ole
yllättävää, koska tämä tilanne on vallinnut lähes koko ihmishistorian
ajan. Viimeisimmät pari sataa vuotta ovat olleet merkillistä
poikkeusaikaa.

Toisaalta ajatellaanpa, että vuonna 1910 joku taitava talousmies olisi
yrittänyt ennustaa maailmaa vuonna 1950. Pieleen olisi todennäköisesti
mennyt. Ja kuitenkin 100 vuotta sitten maailma oli paljon yksinkertaisempi
ja ennustettavampi kuin nyt. Varmaankin silloin realistisesti ajattelevat
talousmiehet olisivat uskoneet, ettei suursotia voi tulla, koska
valtioiden taloudet eivät sellaisia kestä. Toisaalta pessimistitkin
olisivat olleet väärässä, koska hekin olisivat suhtautuneet tulevaisuuteen
liian toiveikkaasti.

Itse luulen, että teknologinen singulariteetti tulee olemaan asia, joka
tekee varsinkin tulevaisuuden ennustamisen entistäkin hankalammaksi.
Käsitteellä teknologinen singulariteetti tarkoitetaan pistettä, jolloin
tekoäly ohitta ihmisälyn. Sen hetken uskotaan koittavan noin vuonna 2030.

Sen jälkeen maailmanhistoria muuttuu entistä nopeammin ja
ennustamattomammin. Ihmiset ovat kohta pelkkiä rottia, jotka pyörivät
maailmaa hallitsevan keinoälyn jaloissa. Eräs amerikkalainen itsensä
pöhköksi lukenut matematiikan professori suivautui joku vuosi sitten tästä
visiosta niin, että alkoi lähettelemään kirjepommeja eräille
valtaapitäville tahoille. Lisätietoja tästä Unabomberiksi nimetystä
herrasta löytyy täältä http://fi.wikipedia.org/wiki/Theodore_Kaczynski .

Kommentit (0)

Riistoporvarien äänitorvi 02.05.2010, 18:33

Vapun viettoon laskeutumisen ajankohtaan sopivasti vieraili
Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs arkkipiispan
vieraana kaupungintalolla kertomassa siitä, miten meille oikein käy
lähitulevaisuudessa.

Luulin meneväni kuuntelemaan, miten työtätekevälle kansalle tulee olemaan
luvassa vain verta, hikeä, kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä ja ehkä myös
heinäsirkkoja ynnä paiseita. Onhan Suomi velkaantumassa hirveää vauhtia ja
ainut lohtu tuntuu olevan se, että euro on menettämässä arvonsa
maksuvälineenä, koska kreikkalaiset haluavat eläkkeelle kypsässä 53 vuoden
iässä.

Mutta ei luvannut elinkeinoelämän äänitorvi edellä mainittuja asioita.
Aikoihin on eletty luokkasopuilussa, kun EK:n toimitusjohtaja puhuu
maailmanmenosta kuin suuren paperitehtaan pääluottamusmies. No julkisen
sektorin virkamiehenä tosin korvani punoittivat jossain vaiheessa. Onneksi
arkkipiispa Leo sentään rohkeni värittää tilaisuutta lukemalla, mitä netti
todella kertoo Elinkeinoelämän keskusliiton luonteesta. Seuraava on
lainattu suoraan hikipediasta, joka lienee paljon siteeratun wikipedian
anarkistisempi versio.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on riistäjäporvarien salaseura.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK edustaa jäseniään elinkeino- ja
työmarkkinapoliittisissa asioissa sekä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa
sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä. Tavoitteena on luoda
suomalaiselle yritys- ja elinkeinotoiminnalle entistä parempi ja
kilpailukykyisempi toimintaympäristö sekä riistää työläisiltä tuhkatkin
pesästä. Päämääränä on parantaa elinkeinoelämän yhteisten etujen valvontaa
kotimaassa, Euroopan unionissa ja kansainvälisillä foorumeilla sekä
tehostaa jäsenliittojen ja -yritysten palveluita sekä riistää työläisiltä
tuhkatkin pesästä.[1]

Kommentit (0)

Työväen virsi 01.05.2010, 19:08

Päivän teemaan liittyen hiljennymme seuraavaksi kuuntelemaan kenraali
Keinosen veljentyttären esittämää laulua, joka liittyy varmaankin
vuoden-18 Hennalan vakileirin vapun viettoon. Laulu on nimeltään
Kuolemaantuomitun hyvästijättö http://www.youtube.com/watch?v=zRL2TgPWJAA.
Virsikirjaa uudistava toimikunta voisi vallan mainiosti harkita tämän
hartaan sävelmän ottamista virsikirjaan erityiseksi vappuvirreksi.

60-luku oli niin värikästä aikaa, että silloin puolustusvoimain komentajan
lähisukulainen pystyi levyttämään myös työväen lauluja. Nykyään Heli
Keinonen on tiettävästi siirtynyt ajanhengen mukaisesti työväen
eturintamasta islamistien riveihin. Toivoa sopinee, ettei hän kuitenkaan
edusta sen taistelevaa suuntausta.

Arvaan, että Kuolemaantuomitun hyvästijättö liittyy Lahden eikä Kuopion
historiaan, vaikka kyllä täälläkin on sattunut ja tapahtunut yhtä ja
toista. Nykyisellä työpaikallani Kuopion kasarmilla lyötiin kesällä -18
lihoiksi virallisen historian kirjoituksen mukaan 476 köyhää ja
pieneläjää.

Kuopion kaupungissa on kiitettävän runsaasti erilaisia muistolaattoja,
mutta tätä tapausta ei ole katsottu sen arvoiseksi. Mielestäni Kuopioon
olisi saatava samanlainen kansanmurhan muistomerkki, jollaisen näin viime
kesänä Karhumäen joukkohaudoilla. Laatassa pitäisi luetella nimeltä kaikki
surmatut ja lopuksi todeta tulikirjaimilla ilman mitään
maailmankatsomuksellista korostusta, että älkää hyvät ihmiset tappako
toisianne.

Kommentit (0)

AJETTIH DA TSIGANAISET 30.04.2010, 17:34

Nuo alkuviikosta mainitut Keinoset ovat monipuolisesti lahjakasta sukua.
Kenraali Keinosen veljen tytär on varsinkin 60-luvulla suosiossa ollut
laulaja Heli Keinonen, jonka tuotannosta löytyy netistä ainakin seuraavat
esimerkit:
http://www.youtube.com/watch?v=1HlLyUK8Fm4&NR=1

http://www.youtube.com/watch?v=lcjDT6INKbA&feature=related

Ja kun pari vuotta sitten kävin uukuniemeläisten mukana Karjalassa,
pysähdyimme myös Ruskealassa. Se on Värtsilän korkeudella oleva entinen
suomalaispitäjä heti rajan takana. Kenraali Keinosen suku on sieltä
lähtöisin. Paikkakunnalla on jo vuosien ajan rakentanut
hartiapankkiperiaatteella kirkkoa Yrjö Keinosen Varkaudessa asuva veli.
Hän lienee jo ikämiehiä. Saas nähdä valmistuuko rakennus, pari kesää
sitten se oli ehkä puoliksi rakennettu.

Rakennustyömaalla toimi kahvila, jota vartioi vankkarakenteinen karjalan
karhukoira. Sitä syytetään rasismista, koska sillä on tapana haukkua vain
venäläisiä. Jätin Mustin tehtäväksi vartioida Ristiselän taistelualueelta
löytämääni hylsyä. Ajattelin salakuljettaa sen Suomeen, mutta hermoni
eivät kestäneet ihan loppuun asti. Jos käytte Ruskealan kirkkotyömaalla,
niin voitte minun luvalla ottaa löytöni sieltä lyhtytolpan juuressa
olevasta kolosta. Musti vaikutti viisaalta koiralta, joten kyllä se
ymmärtää asian tilan.

Kommentit (3)

Joutsenet 30.04.2010, 09:00

Jäät lähtivät Petäisestä toissa päivänä eli 27. huhtikuuta. Yllättävän
varhain lähtivät, sillä talven piti olla tosi kylmä, ja olisi sen
perusteelle uskonut, että jäät olisivat kestäneet pitempään. Keskimäärin
Petäinen sulaa noin viikon myöhemmin.

Pari- ja paikkauskollinen joutesen pariskuntakin on Nurmen Arvin havainnon
mukaan jo vallannut Petäisellä perinteisen reviirinsä. Joutsen on siellä
pesinyt parikymmentä vuotta ja luulen, että poikasia järvellä on syntynyt
jo noin sata. Minne ihmeesen nekin ovat joutuneet, etteivät vain
etelämaalaisten patoihin.

Suomessa pesii muistaakseni tällä hetkellä noin 2000 laulujoutsen paria ja
saman verran kyhmyjoutsenia Etelä-Suomessa. 50-luvun alussa, jolloin
sysmäläinen eläinlääkäri Yrjö Kokko huolestui joutsenen tulevaisuudesta,
pesiviä pareja oli meillä noin 20 eli noin 50 vuodessa kanta on sata
kertaistunut. Saas nähdä koska mökkiläiset ja varsinkin kesämökkiläiset
kyllästyvät tähän röyhkeään lintuun, joka näyttää ajavan pienemmät linnut
muualle.

Kalevalainen kansanperinne lupaa kuolemaa joutsenen ampujalle, mutta
ainakin Kakkisen Olli oli nälkäänsä sellaisen ampunut ilman näkyviä
seuraamuksia, ja ihan lampaalta oli maistunut. Ja tiedänpä Kärkkäälässä
ihan viime aikoinakin yhden lankaan lentäneen tulleen syödyksi hyvällä
halulla.

Kärkkääläinen kansanperinne korostaa joutsenen aviouskollisuutta.
Muistaakseni Kakkiselta oli yhtenä talvena löytynyt veneen alta
leskiyksilö, joka jäi Suomeen kuolemaan sen jälkeen, kun puoliso oli
tapaturmaisesti kesällä kuollut eikä se enää halunnut lähteä yksin
muuttomatkalle.

Toisaalta joskus muistelen jossain TV:n luonto-ohjelmassa kerrotun, että
noin 20 % joutsenliitoista päätyy avioeroon. Se on enemmän kuin maamme
iäkkäiden maalaisihmisten keskuudessa, mutta selvästi vähemmän kuin
akateemisten kaupunkilaisten välisissä suhteissa on tapana.

Kommentit (4)

Vuotuinen ajankierto 28.04.2010, 09:59

Nyt on se aika vuodesta, että on syytä vaihtaa lyhyet vappukalsarit ja
aloittaa valpurin vietto. Voi olla, että viestiyhteydet pätkivät
lähipäivinä. Saattaa hyvinkin olla, että mokkula ei vielä toimi kaikkialla
maassamme.

Noita neuvostoalkkareita myytiin Kostamuksen kauppakeskuksessa
selkäkeikkanaurujen kera viime kesänä karjalaismummon toimesta, jolla
olisi saattanut olla paljonkin kerrottavaa sirpin ja vasaran vuosista.
Toisaalta monet sikäläiset vanhukset ikävöivät vilpittömästi ns.
pysähtyneisyyden ajan vuosia.

Mutta toisaalta ymmärrän myös täysin ihmisiä, jotka eivät näe kuvan
vaatekappaleen logoissa mitään huvittavaa; ainakin eräissä maissa on
vaadittu sekä hakaristien että sirppi-vasara-tunnusten kieltämistä.

Muuten olen kuullut, että mormoneilla ja vapaamuurareilla on
alusvaatteissaan yhteisöjen jäsenyydestä viestittäviä tunnuksia. Kysykääpä
asiasta niiltä mormoninuorukaisilta, jotka vierailevat ovillanne ja
pyytäkä heitä näyttämään alkkarinsa.

Kommentit (0)

Keinonen 27.04.2010, 21:12

Tuo pari iltaa sitten mainittu kenraali Keinonen oli ihastuttavan
ristiriitoja herättävä henkilö. Hänessä oli varmaankin paljon samaa Urho
Kekkosen kanssa, jota osa kansasta ihaili ja osa piti täysin roistona.
Luin jokin aika sitten urheilulääkäri Pekka Peltokallion muistelmat ja hän
ylisti kovasti kaveriaan Yrjö Keinosta. Samalla Peltokallio tuomitsi
jyrkästi Keinosen alaisen kenraali Veikko Vesterisen muistelmat.

Peltokalliota ja Keinosta yhdisti urheiluhulluus, joka Keinosen kohdalta
ainakin hiihtourheilun osalta meni sairaaloisuuden puolelle. Ilmeisesti
oli todella niin, että puolustusvoimain komentaja Keinonen joutui
käyttämään hiihtoharrastukseensa jopa vapaa-aikaansa.

Tuosta Keinosen hiihtoharjoittelusta löytyy hupaisia kertomuksia
Vesterisen muistelmista. Kun tuossa uteliaisuuttani googletin tietoja
kirjoittajasta, niin paljastui niin yllättäviä asioita, että jonkun
väitöskirjaa miettivän historiantutkijan olisi syytä iskeä aiheeseen. Myös
elokuvantekijät voisivat laittaa asian mietintämyssyynsä.

Wikipedia paljastaa Keinosen ja Vesterisen suhteesta seuraavaa:

Veikko Vesterinen (s. 1932) on suomalainen kenraaliluutnantti evp.
Vesterinen päätti aktiiviuransa Turun ja Porin sotilasläänin komentajana
vuonna 1992. Hän on toiminut Puolustusvoimain komentajan kenraali Yrjö
Keinosen ja tasavallan presidentti Mauno Koiviston adjuntanttina.
Yrjö Keinosen adjuntanttina Vesterinen kuului niin sanottuihin Keinosen
kaatajiin. Keinosta vastaan toiminut upseerijoukko onnistui sijoittamaan
Vesterisen puolustuvoimain komentajan lähelle. Tässä roolissaan, jota
Keinonen ei aluksi tuntenut, Vesterinen sanojensa mukaan osallistui paitsi
esimiehensä vakoiluun upseeriryhmälle muun muassa uudistusten
jarruttamiseen: ”Me voimme soutaa, olla soutavinamme tai huovata”.
Vesterinen on tunnustanut roolinsa avoimesti: ”Keinosen kaatuminen oli
epävarmaa ja toimijoiden riskin otto suuri.” (Sotilasaikakauslehti 2/96)
Poliittisen historian tutkija Lauri Haataja on julkisuudessa käyttänyt
Keinosen vastaisesta toiminnasta, johon kuului esimerkiksi puhelimen
salakuuntelu, salaliitto-nimitystä, joka sotaväessä tarkoittaa
salakapinaa, ja olisi johtanut ankariin rangaistuksiin.
Vesterinen onkin paljastanut roolinsa vasta syyteoikeuden vanhennuttua.
Vesterinen kertoi vuonna 1995 julkaistuissa muistelmissaan Kolmen
kenraalin kintereillä laajasti näkemyksiään muun muassa entisestä
esimiehestään Keinosesta. Vesterinen arvosteli seuraavissa kirjoissaan
myös 1990-luvun alussa entisen Itä-Saksan jäämistöistä ostetetun
asemateriaalin hankintapäätöstä. Tämän kaupan puitteissa esimerkiksi
hankitut T-72 panssarivaunut ovat jo nykyään myyty romumetalliksi, koska
niiden vaatimaan välttämättömään modernisointiin ei ryhdytty.
Vesterinen on myös lausunut että Suomen itsenäinen puolustus ja Suomen
uskottava puolustus ovat toisensa poissulkevia asioita, hän toivookin
Suomen liittyvän jossain vaiheessa NATO:n jäseneksi.

Kommentit (1)

Oman kaupungin pojat 29.04.2010, 21:49

Eilisestä pelistä vielä sen verran, että Kupsin avauskentällisessä oli
ainoastaan kaksi oikeasti oman kaupungin poikaa. Muistanpa, miten reilut
kolmekymmentä vuotta sitten pidettiin skandaalina sitä, että Savonlinnassa
syntynyt Ossi Loikkanen päästettiin kuopiolaisjoukkueeseen. Ja
urheilupoliittinen skandaali oli sitten se, kun Martti Räsänen siirtyi
samoihin aikoihin Elosta Kupsin valmentajaksi.

Nyt on sitten globalisaatio tunkeutunut suomalaiseen jalkapalloiluunkin.
Kaikki eivät pidä sitä hyvänä asiana. Katsojamäärät ovat ainakin
romahtaneet. Piskuisen Sotkamon Jymyn pesäpallojoukkueella taitaa
kotiotteluissaan olla enemmän katsojia kuin Kuopion Palloseuralla.

Olisiko niin, että ulkomaalaisten ja muualta kotimaasta tulleiden
ostopelaajien mukana olo poistaa peleistä perinteisten kylätappeluiden
luonteen. Kirjailija Jari Järveläkin valitti jossain Kirjakantin
tapahtumassa sitä, että ennen Kotkassa oli jalkapallo-otteluissa ihan eri
tunnelma kuin nykyään. Silloin KTP:n riveissä pelasi vain oman kaupungin
sataman ahtaajia.

Toinen avauskokoonpanon kuopiolaisista oli Atte Hoivala. Hänkin taitaa
olla taustaltaan hämäläisiä. Isä-Timo on lentopallomiehiä ja muistaakseni
hänellä oli yhteen aikaan maajoukkueen kovin ponnistus. Liikunnallinen
lahjakkuus näyttää periytyneen poikaankin, koska Atte oli eilen Kupsin
paras, vaikka hän on juuri täyttänyt vasta 18 vuotta. Viime kesänä Atte
oli vielä kovasti pieni ja heiveröinen, mutta talven aikana hänestä
näyttää kasvaneen jo ihan aikamiehen kokoinen. Veikkaan, että hän pelaa jo
ensi kesänä Keski-Euroopan rahakentillä.

Kommentit (0)

Vuoden kulttuuriteko 25.04.2010, 20:06

Ei ole Kups umpisurkea, kuten viikko sitten väitin, vaan ainoastaan
surkea. Kups – Fc Lahti päättyi juuri 1 – 1. Lahti onnistui viimehetkillä
tasoittamaan, koska sen riveissä on Litmanen, joka on äidin puoleltaan
kuulema Kärkkäisiä. Tasoituksen teki tietenkin Litti itse; tosin mitään
muuta hän ei kyllä pelissä tehnytkään.

Mutta vuoden kulttuuriteosta vastasi Ilja Venäläinen, joka
paluumuuttajavaikutteisesta nimestään huolimatta on harvoja syntyparäisiä
kuopiolaisia Kupsin joukkueessa. Venäläinen vaihdettiin kentälle toisen
jakson puolivälissä ja heti sen jälkeen hän teki kauden avausmaalin
saksipotkumuunnelmalla selin maaliin. Pallo näytti menevän selvästi
pömpelin yli, mutta sinne jonnekin takanurkkaan se lopulta leijaili noin
puolen minuutin lennon jälkeen.

2700 katsojaa huusi ensimmäisen ja ainoan kerran koko pelin aikana. 10
lahtelaista huligaania piti muuten koko pelin ajan suurempaa meteliä
erilaisia paikkoja ja asioita haistattelemalla tuomarille ja Kupsin
maalivahdille. Suomalainen palloilukulttuuri saisi suuren voiton, jos FC
Lahti fanikatsomoineen putoaisi alemmalle sarjatasolle.

Olen pitänyt Afrikkaa menetettynä maanosana, koska mitään hyvää sieltä ei
kuulu, mutta loistavia urheilijoita sieltä löytyy. Nytkin tuntui välillä
siltä, että olisi ollut parempi, jos Kupsin valkoiset miehet olisi vedetty
vaihtoon ja vain kolme sinisenmustaa miestä olisi jäänyt kentälle
taituroimaan. Heiltä on tosi vaikea saada palloa pois eivätkä he sitä
mielellään edes lainaa muille, koska oikea jalkapallo on afrikkalaiselle
suuri unelma.

Ja ymmärrän täysin heidän asenteensa. Muistelen, että Kamerun oli joskus
melkein voittaa maailmanmestaruuden, vaikka maan jalkapalloliitto oli niin
köyhä, ettei sillä ollut varaa oikeisiin palloihin. Ilmeisesti pojat
treenasivat paperitolloilla.

Kommentit (0)

Porilaisten marssi 24.04.2010, 19:27

Noista kylmän sodan paljastuvista salaisuuksista ja tuntemattomista
sankareista vielä sen verran, että Heikki Tiilikaisen kirjassa Kylmän
sodan kujanjuoksu kerrotaan vielä tuota Kosygininkin tapausta
dramaatisempi tilanne.

Tsekkoslovakian miehityksen aikaan myös neuvostolaivasto liikehti huomiota
herättävästi. Esimerkiksi Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen
eteen ryhmittyi noin sata venäläislaivaa ja alkoi rivissä etenemään kohti
Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö päätti taistella katkeraan
loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon.

Voimasuhteet olivat jotenkin niin, että jokaista suomalaista sotilasta
vastassa oli kymmenen vihollislaivaa. Voimasuhteita tosin tasoitti se,
että myös kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten vaimot mobilisoitiin
kantamaan kranaatteja putkille.

Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä
Suomen lippu viriteltiin sillä tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset
kranaatit räjähtävät, hulmahtaa siniristilippu juuri sillä hetkellä
liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten marssin
sävelien kajahtaa linnakkeen äänentoistilaitteista volyymillä 10
nostattamaan lisää vähäväkisen joukko-osaston taistelumieltä.

Onneksi mobilisaatio oli turha. Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan
rajaa. Ilmeisesti Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää
jotakin. Rajaseudulla puhutaan, että samoihin aikoihin myös itärajalla
olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita.

Muistelen, ettei puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen pitänyt
tilannetta mitenkään uhkaavana, sillä hän ei keskeyttänyt Lapin
vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut jo etukäteen tieto siitä, miten
asiat tulevat etenemään?

Kommentit (1)
Kosygin ja tykki 23.04.2010, 19:28

Neuvostoliiton ja Kekkosen hävittyä maailmankartalta on noita eilen
mainittuja ulkopoliittisia muistelmia uskallettu julkaista Suomessa
ainakin vino pino. Sieltä löytyy myös mielikuvitusta kiihottavia tarinoita
ja huikeita tapahtumia, jotka olisivat voineet muuttaa maailmanhistorian
kulun. Näin olisi käynyt esimerkiksi, jos suomalaiset olisivat vahingossa
onnistuneet ampumaan Neuvostoliiton pääministeri Kosyginin elokuussa 1968.

Silloinhan tämä teki sotalaivalla yllätysvierailun Kekkosen luokse.
Ilmeisesti miehet keskustelivat tuolloin tsekeille annettavasta
veljellisestä avusta. Tapaaminen oli huippusalainen eikä asiasta oltu
kerrottu edes Suomen rannikkotykistölle. Niinpä Hangon edustan
linnakkeella huomattiin yllättäen, miten pieni suomalainen alus yritti
epätoivoisesti paeta sitä seuraavaa isoa venäläistä sotalaivaa.

Todellisuudessa suomalaisalus oli saattelemassa vierailijaa Hangon
satamaan, mutta sitähän tykkimiehet eivät tienneet ja jostain syystä he
hahmottivat tilanteen takaa-ajoksi. Tykit suunnattiin jo oletettuun
viholliseen, mutta onneksi kohtalokkaat laukaukset jäivät ampumatta.
Ilmeisesti venäläinen kapteeni ymmärsi tilanteen ja komensi laivansa
miehistön seisomaan aluksen kannelle ja tämä asia sai suomalaiset
uskomaan, ettei sota ollut ehkä sittenkään vielä alkanut.

Jossain muistelmissa kerrottiin, että Kosygin, joka oli viisas, ahkera ja
kunnollinen ihminen, ei pohjimmiltaan pitänyt suomalaisista. Mies oli
syntyjään Pietarin poikia ja ilmeisesti hänellä oli kansastamme huonoja
muistoja. Kosyginin antapatia meitä kohtaan ei olisi juurikaan
lieventynyt, mikäli häntä olisi ammuttu tykillä Suomen vesillä.

Kommentit (0)

Stepanov 22.04.2010, 19:25

Tuo eilen mainittu Vladimir Stepanov oli syntyjään Kontupohjasta.
Kontupohja on se karjalaiskaupunki, joka on viime vuosikymmeninä
menestynyt hiihdon arvokisoissa Suomen valtiota paremmin. Ja hiihtomiehiä
oli suurlähettiläs Stepanovkin. Hän oli ihan johtavia Kekkosen
perässähiihtäjiä. Muutenkin mies muistutti maamme johtajia, koska hänkään
ei ollut mikään vesipoika. Itseasiassa Stepanovia pidettiin niin
suomalaisen oloisena, että puhuttiin, ettei hän ole mikään oikea
karjalainen, vaan suomalaisen punakaartilaisen poika.

Harmi, ettei entinen suurlähettiläs ole julkaissut muistelmiaan, kuten
monet muut virkaveljensä ovat tehneet. Hän voisi kirjassaan puolustautua,
koska meikäläiset poliitikot antavat hänestä harvinaisen huonon kuvan.
Keijo Korhosenkin mukaan Stepanov oli Bobrikofin luokkaa Suomen syöjänä.
Stepanov meni Suomen sisäisiin asiohin puuttumisessa niin pitkälle, että
muodollisesti hänen alaisensa lähetystöneuvos Viktor Vladimirov häpeissään
passitti hänet lopulta takain Moskovaan.

Valdimirovista Suomen herrat ovat tykänneet ja antaneet hänestä ylistäviä
lausuntoja. Häntä pidettiin todellisena Suomen ystävänä ja vanhan hyvän
ajan herrasmiehenä. Tosiasiassa Vladimirov oli KGB:n kenraali ja ns.
likaisen osaston johtaja. Hänen tehtävänään oli mm. salamurhien
järjestäminen. Olen lukenut miehen muistelmat. Hän ei sano muistelmissaan
pahaa kenestäkään ihmisestä, mutta ei myöskään paljasta todellista
asemaansa valtionhallinnossa.

Muuten tietääkseni KGB:n suomalaisella vastineella eli Supolla oli
leppävirtalaisen Isi Tiitisen kaudella myöskin erityinen likaisten
operaatioiden osasto. Sen muodostivat eräät Miettisen vähämieliset
veljekset.

Kommentit (0)

Meuhkaus 21.04.2010, 19:19

Saamani lisätiedon mukaan Venäjän lapsiasiamiehen toiminta oli törkeintä
maamme sisäisiin asioihin puuttumista sitten vuoden 1976. Silloin
sattuneen neuvostolentokoneen Suomeen kaappaamisen jälkeen suurlähettiläs
Stepanov oli kuulema tunkeutunut maamme hallituksen kokoukseen meuhkaamaan
ja uhkaillut, että Seutulaan saapuu kohta puna-armeijan iskuosasto konetta
vapauttamaan.

Jos tämän pahempaa kansallisen itsemääräämisen loukkausta ei ole sattunut,
niin hyvä on. YYA-sopimuksen aikaan kansa pelkäsi, että kohta suomalaisia
sotilaita viedään Ussurjoelle venäläisten avuksi, kun heillä oli siellä
ongelmia kiinalaisten kanssa. Nyt amerikkalaiset ovat houkutelleet
suomalaisia sotilaita jonnekin Afganistaniin johonkin merkilliseen
heimosotaan, joka on tainnut kestää noin sata vuotta ja ilmeisesti jatkuu
vielä ainakin yhtä kauan.

Ilmeisesti suurlähettiläs Stepanov ei meuhkannut valtiojohdollemme ihan
tuloksetta. Tuo juttu selittää nimittäin sen, miksi TV-uutisissa
kaapattua konetta näytettäessä taustalla vedeltiin huomattavan näyttävästi
koko ajan edestakaisin ilmatorjuntatykkiä. Muualla maailmassa ei siihen
aikaan yleensä kutsuttu ilmatorjuntaa paikalle lentokonekaappauksen
sattuessa. Ilmeisesti Kekkonen oli kova jätkä kovan paikan tullen.

Kommentit (2)

Murskaus 20.04.2010, 20:00

Venäjä murskasi Suomen luki lööpissä. Kyse ei ollut tällä kertaa
jääkiekosta kuten luulin, vaan lapsen huostaanotosta. En tiedä, mistä
oikein on pohjimmiltaan kysymys, mutta sen käsityksen sain, että Venäjän
lapsiasiamies, joka on entinen KGB:n mies ja siten varmasti hyvin pätevä
nykyisee tehtäväänsä, olisi kurmottanut maamme presidenttiä jostain
puolivenäläisen lapsen huostaanotosta.

Uusi asia minulle, jos huostaanottoasiatkin on siirretty
sosiaaliviranomaisilta tasavallan presidentille. Suomalaiset ovat
varmaankin sosiaaliviranomaisasiaan liittyvässä mediasodassa heikoilla,
koska alalla on tiukka vaitiolovelvollisuus. Epäilen, että KGB:n upseerin
vierailussa oli pohjimmiltain kyse konsuli Pietiläisen
lapsensalakuljetusasian jälkimainingeista.

Luin tuossa äsken ihan mielenkiintoisen Jussi Pekkarisen kirjan
Konsulinkyydillä kotiin, joka kertoo maamme diplomatian epävirallisesta
historiasta. Ymmärsin sen luettuani, ettei Simo Pietiläinen sooloillut
asiassaan yksin, vaan taustalla olivat isommatkin herrat. Nimittäin kyllä
pienen ja rehellisen kansamme ulkomaiden lähetystöissä on kautta aikojen
tiukan paikan tullen harrastettu salakuljetusta ja asiapapereiden
väärentämistä, mikäli isänmaan edun on uskottu sitä vaativan.

Pitäisi muuten selvittää, että onko perää siinä huhussa, jonka mukaan
maamme rikoshistorian suurimman väärennöksen tekivät presidentti Ryti ja
ministeri Tanner, joiden väitetään korjailleen Saksan ja Suomen
asekauppojen paperit sellaisiksi, että ostokset olisivat mukamas jo
maksettu. Niin niitä ei tarvinnut toiseen kertaan maksaa venäläisille
sodan jälkeen.

Kommentit (0)

Surkeus 19.04.2010, 19:48

Kalpa hävisi ja putosi. Minä suren. Kävi juuri kuten olen kahdeksan
kuukautta pelännyt. Ja muutenkin tämä on ollut kaikkien aikojen surkein
kuopiolainen palloiluviikko. Eivät edes vesipalloilijat päässeet
mitaleille ja uppopalloilijat ovat viimeinen oljenkorsi.

Viikon ainut myönteinen palloilu-uutinen on se, että kuulin Jari Litmasen
olevan äitinsä puolelta Kärkkäisiä. Olen lähes varma, että kyseessä ovat
Kärkkäälän Kärkkäiset. Sieltähän se Litmasenkin lahjakkuus luultavasti
pulppuaa.

Itsellänkin on hyvin saman tyyppinen pehmeä kosketus palloon kuin Litillä.
Tosin varsinkin nuorena olin kuitenkin aika paljon nopeampi kuin hitaahko
Litmanen.

Kommentit (3)

Hauta 18.04.2010, 18:39

Tämän illan Wajdan Katyn-elokuva liittyy tähän kuvaan, joka taitaa olla
Salmin hautausmaalta. Yleisesti tiedetään, että Stalinin hirmuhallinto,
jota illan elokuva sivuaa, surmasi miljoonia ihmisiä. Sen sijaan harvoin
tulee ajatelleeksi sitä, että Jeltsinin löperö hallinto saattoi myös
aiheuttaa miljoonia ennenaikaisia kuolemia. Ainakin Karjalan hautausmailla
vieraillessaan alkaa niin uskoa. Varsinkin nuoret miehet ovat ottaneet
tavakseen poistua tuonilmaisiin heti saatuaan biologisesti ajatellen
tärkeimmän tehtävänsä suoritettua, eli uuden sukupolven siitettyään.

Mutta jotain myönteistäkin kantautuu Venäjän maalta. Myös sikäläisessä
TV:ssä on esitetty tämäniltainen Wajdan filmi, joka kertoo puolalaisen
sivistyneistön teurastamisesta niskalaukauksilla. Helppoa ei ollut
pyöveleilläkään. Moni sai pistoolikäteensä rasitusvamman, jota nykyään
kutsutaan tenniskyynärpääksi.

Pitänee pikkuisen tarkistaa kantaansa Putinin hallinnon suhteen. Ensiksi
telkkariin päästetään venäläisten suorittamasta kansanmurhasta kertova
elokuva ja toisekseen jostain kuulin, että Vankileirien saaristoa ollaan
ottamassa koulujen opetusohjelmaan. Se kirja jäisi suomalaisilta murkuilta
lukematta.

Muuten jonkun tutkimuksen mukaan venäläisillä, suomalaisilla ja
ruotsalaisilla nuorilla luetettiin korkeakirjallisuutta ja heidän piti
kommentoida lukemaansa. Venäläiset ymmärsivät lukemansa vallan hyvin,
suomalaisetkin jotakin, mutta ruotsalaiset eivät tuon taivaallista.
Länsinaapurimme ovat sellaisia insinöörejä luonteeltaan, heiltä puuttuu
meille slaaveille ominainen taiteellisuus, joka välillä ilmenee
täydellisenä boheemiutena.

Kommentit (0)

Loppu 17.04.2010, 18:54

Tunnelma on kuin Koskelan Jussilla sen jälkeen, kun halla vei ensimmäisen
viljasadon. Jussi tuumasi, että nyt se on sitten loppu. Tarkoitti varmaan
koko elämää. Minulla on ollut viime päivinä ihan yhtäsuuria
vastoinkäymisiä elämässäni kuin Jussilla.

Nimittäin eilen menin voitonriemuisena katsomaan, miten Kups nöyryyttää
Hjk:ta. Ei nöyryyttänyt. Varttitunnin pelin jälkeen tilanne oli 0-3 ja
lopussa 0-5. Tulos ei vastaa kenttätapahtumia. Hjk olisi voinut tehdä
muutaman maalin enmmänkin. Kups oli umpisurkea ja sarjapaikka pelastuu
ymmärtääkseni vain, jos Oulu menee konkurssiin kuten huhutaan.

Päivällä menin katsomaan, miten Sampo nöyryyttää Sun Volleytä. Ei
nöyryyttänyt, vaan hävisi selvästi paremmilleen. Lippu lentopallo-otteluun
maksoi 25 euroa eli 150 markkaa. Sillä saisi aika monta keskivahvaa
humalatilaa. Lentopallon seuraaminen ei ole nykyään yksilehmäisen touhua.
Toivottavasti maksuni ansiosta Sampo ei mene konkurssiin kuten huhutaan.

Äsken kuuntelin radiosta, miten Kalpa pyöritteli Hpk:ta mennen tullen,
mutta lisäerässä vieraat tekivät voittomaalin. Huomenna Kuopiossa puhutaan
yleisesti, miten erotuomarit antoivat voiton hämeenlinnalaisille. Kuten
tekivätkin, kuulin asian selvästi radioselostuksesta.

Ulkona ei näytä ollenkaan keväiseltä vaan marraskuiselta. Niinpä
tunnelmaan sopivaasti kuuntelin juuri youtubilta Heikki Salon Marraskuun.
Ihmettelenpä, millä ihmeellä muusikot elättävät itsensä ja perheensä,
koska kaikki näyttää löytyvän maksutta netistä.

Muuten Heikki Salo on urheilijamiehiä. Hän on syntyisin Lapualalta ja kun
sanoittajanero oli kirjastolla yleisön tavattavissa kysäisin häneltä, että
miltä Pohjanmaalla tuntui olla ns. erilainen nuori. Hän ei ollut ollut
erilainen nuori vaan lupaava painija, jolla on ilmeisesti Lapuan Virkiän
väreissä piirinmestaruuksiakin. Niin oli näyttelijä Esko
Nikkari-vainaallakin. Sillä, joka oli juonut raakaa kiljua
katastrofaalisin seurauksin.

Kommentit (1)

Vamma 16.04.2010, 17:06

Urheilu on vaarallista. Viime yönä olin Kalpan maalivahtina
ratkaisuottelussa Hpk:ta vastaan. Jatkoajalla yritin epätoivoisella
jalkatorjuntavenytyksellä pysäyttää alanurkkalämärin. Reväytin jalkani ja
heräsin vihlaisuun. Onneksi laukaus ei suuntautunut ylänurkkaan.

Olen nyt lähdössä avaamaan jalkapallokautta. On ihan tyypillinen
jalkapalloilma. Yleensä tällaisella säällä jonain marraskuisena
sunnuntai-iltana Kups ja Rops ovat ratkaiseet sen, kumpi on maailman
huonoin potkupallojoukkue. Aamulla kipeällä jalalla töihin kävellessäni
huomasin, että ilmassa on jo ihan syksyn tuntua.

Merkillinen asia, että Suomessa täytyy jalkapallokausi aloittaa
huhtikuisena perjantai-iltana klo 19. Sitten Kupsilla onkin pikaisessa
tahdissa seitsemän kotiottelua lähes peräkkäin sohjoisella Keskuskentällä,
sitten seuraa pitkä tauko ja sitten alkutalvesta pelaillaan taas tiheään
tahtiin vaihteeksi iljanteisella Keskuskentällä. Kups-HJK-peli tulisi
pelata heinäkuulla lauantai-iltana klo 17. Otteluun tulisi olla vapaa
pääsy. Sillä tavalla Kuopioon saataisiin palautettua vanha
jalkapallokulttuuri.

Hjk:n pelaajat saavat keskimäärin 3000 €/kk ja kupsilaiset 1500 €/kk.
Veikkaanpa, ettei palkkatason eroa tule huomaamaan tunnin kuluttua
alkavassa pelissä, sillä Kups voittaa 2-0.

Kommentit (0)

Valasretki Vienaan 15.04.2010, 19:35

Tavoitteenani on nähdä tässä elämässä vielä valaita elävänä luonnossa.
Toissa kesänä kävin turhaan etsimässä niitä Solovetskin luostarisaarelta.
Ensi kesänä olisi jälleen uusi tilaisuus, koska 12-18.7.2010 järjstetään
Savon suunnalta erityinen valasretki Vienanmerelle. Matka kestää viikon,
joten sinä aikana ehtii näkemään paljon muutakin ja eiköhän todennäköisyys
belugoihin törmäämiselle ole suuri. Matkan järjestää Matkamatias ky Matti
Turunen.

Vienan-Karjalassa suunnalla on paljon nähtävää. Paanajärvellä tai
Jyskyjärvellä en ole ennen ollutkaan. Solovetskin saaristossa viivytään
kolme päivää ja siellä on mahdollista patikoida, soutaa ja pyöräillä.
Pitääpä panna tämä upea matka vakavaan harkintaan. Saas nähdä, millaisia
loma-aikoja valtio tarjoaa.

Valokuvaaja Juha Taskinen kertoi jossain haastattelussa viihtyvänsä
nykyään vain Vienan-Karjalassa ja Laatokalla. Viimekesäisiä Karjalan kuvia
tutkiessani tajusin syyn. Meillä ilmetyillä sopeutumattomilla
ADH-tapauksilla on allergia kirkkaiden värien suhteen. Minun silmäni
lepäävät Karjalan kylien harmaata kauneutta ihaillessa.

Kommentit (0)

Sairaaloisuutta 14.04.2010, 21:40

Kyllä tämä jo menee sairauden puolelle. Maanantaina oli Hpk-Kalpa,
tiistaina Sun Volley-Sampo, tänään Kalpa-Hpk, torstaina Hpk-Kalpa,
perjantaina Kups-Hjk, lauantaina Sampo-Sun Volley ja Kalpa-Hpk,
sunnuntaina muistaakseni vain Sampo-Sun Volley. Sen jälkeen aion rentoutua
ja nauttia pullon limonadia, mieluiten puhaista Aku-Ankka-juomaa.

Jos olisin edes pienen osan tästä energiasta, jonka olen käyttänyt
tyhjänpäiväisiin urheilutapahtumiin, uhrannut johonkin hyödylliseen,
olisin varmaankin professori ja viettäisin todella tylsää elämää. Olen
sitä mieltä, että urheiluhulluille tulisi perustaa AA-kerhojen tapaisia
yhteisöjä, joissa koukkuun jääneet suurkuluttajat voisivat keskustella
urheilusta asiantuntevassa seurassa.

Muuten se pitkä, hoikka ja tuuheahiuksinen jääkiekkovalmentaja, jonka
nimen päälle en nyt pääse ja joka esiintyy aina asiantuntijana joka
paikassa, veikkasi viime vuonna Kalpaa putoajaksi eikä tänäkään vuonna
veikannut Kalpaa mitaleille, näyttää olevan taas väärässä. Kalpa näyttää
huonollakin pelillä olevan loppuotteluissa.

Ai niin. se pitkä, hoikka, tuuheahiuksinen valmentaja on nimeltään Sakari
Pietilä.

Kommentit (0)

Ior 13.04.2010, 20:21

Huima oli siis eilen kerrotun Valkosen taistelijasuvun menneisyys, mutta
eivät pärjää Hankasalmen Valkoset Sipoon Bock-suvulle.
Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva matkaopas Ior Bock on tutkinut sukuaan ja
päässyt jo Lemminkäiseen asti. Itse asiassa Iorin Lemminkäisen temppelikin
sijaitsee Bockin suvun mailla ja niin innostava hän on ollut
kertomuksessaan, että on saanut temppelin kaivaukset käynnistymään, mutta
ainakaan lehtitietojen mukaan temppeliä ei ole vielä löytynyt.

Enemmän tietoa temppelin olemassaolosta voi kuunnella tältä videopätkältä
http://www.youtube.com/watch?v=aee5baz_jM8 . Bockin näkemyksellä on joukko
uskollisia kannattajia ja tarina on ollut niin vakuuttava, että itse
johtava maanrakennusalan yritys Lemminkäinen oy antoi koneensa ja kaksi
jämerää konemiestä kaivuuväen avuksi. Ilmeisesti Lemminkäinen oy:tä vaivaa
tietty hyväuskoisuus, koska viime aikoina on tihkunut tietoja, jonka
mukaan yhtiö olisi antanut rahaa myös eräille poliitikoille, joiden
uskottavuus ei ole lähelläkään Ior Bockin luokkaa.

Ior elelee nykyään pyörätuolissa eläkeläisenä, koska lehtitietojen mukaan
eräs kannattaja olisi hakannut miestä puukolla niin pahasti, että tältä
halvaantuivat kaikki raajat. Surullinen tapaus iloluonteiselle miehelle.
Muistan kuinka mies hänestä tehdyn TV-dokumentin lopuksi siirtyy
kaivauksiltaan talvea pakoon Goalle ja sanelee puhelinvastaajaansa
viestin, jossa hän kertoo olevansa talven Goan rannalla ja korostaa,
ettei pilvenhattaraakaan näy muualla kuin piipussa. Iorin valloittavaan
olemukseen voi tutustua tästä http://www.youtube.com/watch?v=xNeunvFtlSQ .

Kommentit (0)

Kaspin 12.04.2010, 20:23

Eilen kirjoitin vähän harhaanjohtavasti itämaisista taistelulajeista,
koska viimeisimpien tietojen mukaan näidenkin lajien juuret kiertyvät
Savoon; ainakin jos Hankasalmi lasketaan savolaisalueeksi ja miksi ei
laskettaisi, koska kyllä siellä viännetään ihan oikeasti.

Hankasalmella on pitkään vaikuttanut Valkosten suku ja suvun edustaja
Kaarlo Valkonen on telkkarissakin esitellyt suvun vanhaa
lähitaisteluoppia, josta käytetään nimitystä kaspin. Kaarlo Valkosen
mukaan laji on kehittynyt suvussa 30 sukupolven aikana, joten
itsepuolustusmenetelmän juuret juontuvat peräti 1100-luvulle. Suvun
esi-isä seppä Jon Valkonen on vieraillut Kauko-Idässä opettamassa
kiinalaisille lehtipellintaontaa ja samalla myös tutustuttanut sikäläiset
ja myös tiibetiläiset mestarit tähän lähitaistelumuotoon.

Wikipediassa paljastetaan tämän opintomatkan vaikuttaneen siten, että
siellä yhä puhutaan pohjoisen kansan taistelutaidosta, jolla olisi
tarkoitettu suomalaisia ja suomalaista sotataitoa. Yksi näistä
suomalaisista taidoista olisi ollut nimenomaan Valkosen suvun
kas-pin-taistelumenetelmä. Nykymuotoonsa lajin ovat näiden tarinoiden
mukaan kehittäneet suomalaiset naiset neljän sukupolven aikana miesten
ollessa sotimassa.

Kamppailulajien nettisivu kertoo tämän muinaissuomalaisen lajin
menetelmistä seuraavaa:

”Kas-pin-tekniikat

Erityispiirteenä on vastustajan ”lukitseminen”. Taistelutilanteessa
pyritään löytämään täydellinen rentous täysin ilman voimaa. Pääteemoja on
neljä: hermot, hipaisu, enkelin kosketus ja näkymätön käsi (enkelin
kosketusta ja näkymätöntä kättä ei kukaan voi toiselle opettaa, vaan ne
tulevat ajan kanssa ja harjoittelun kautta), lisäksi Kaspinissa on omat
lajille ominaiset aseensa.

Yleisimpänä aseena harjoittelussa käytetään veistä. Perusajatuksena on,
että kun osaa toimia veistä vastaan, niin sitten jo pärjääkin ”kenelle
tahansa”. Puukkoa opetellaan käyttämään myös omana hyökkäysvälineenä
suomalaisella tavalla. Suomalaisessa puukkoperinteessä on kolme erilaista
tapaa: pohjoinen tyyli, Laatokan tyyli ja sisämaan tyyli, lisäksi myös
joillakin romani-suvuilla on omia tekniikoita veitsen käsittelemiseen.”

Lopuksi voimme videolta tarkistaa, miten kaspinmestari Valkonen kukistaa
vastustajan lähinnä kalevalaisin hengenasein.
http://www.youtube.com/watch?v=sGBXCXqpukk&feature=related

Kommentit (0)
Sakea 11.04.2010, 18:51

Eiliseen aiheeseen vielä sen verran, että jos Oy Alko AB:llä olisi edes
vähän silmää tuotekehittelylle, se toisi ainakin kesäkuun 4. päivän alla
myyntiin Poika-merkkisen perinnekiljun Mannerheimin synttäreihin liittyen.
Kilju ei ole nytkään täysin tuntematon juoma liikkeen valikomissa, sillä
varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys näistä asiaoista antaa,
rohkenen väittää, että arvostettu japanilainen sake on selvää riisikiljua.

Jotenkin sake liittyy itämaiseen filosofiaan ja taistelulajeihin, joista
niistäkään en paljoa ymmärrä, vaikka olen kyllä yrittänyt opetella.
Kävelijä Valentin Kononen kertoi mielikirjansa olevan Miyamoto Musashin
Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Vallun innoittamana minäkin sen luin,
koska pidin Konosta siihen asti viisaana miehenä

Petyin. Kirja kertoi jostain jaappanilaisesta seivästappelijasta, joka
kierteli saarta miehen vastusta etsien sellaista kuitenkaan löytämättä.
Aina onnistui tämä häirikkö ensimmäisenä kolauttamaan vastustajaansa
sapilaallaan päin otsikkoa. Jos siihen toimintaan kätkeytyi jotain
syvällistä, niin sitten ovat maamme nakkikioskien liepeet täynnänsä
samanlaisia syvähenkisiä samuraisotureita.

Täytynee tarkistaa kantaansa ainakin Pohjanmaan junkkareihin. Laulussa
Härmän häät sanotaan, että Anssin Jukalla puukko oli ja värjärin sällillä
airas. Niinpä mainittu värjärin sällikin, jolla oli siis aidanseiväs
astalonaan, saattoi olla jonkinlainen itämaisen syvähenkisen tien kulkija.
Tiettävästi Iso-Antillakin oli harjoitusvastustajanaan puusta veistetty
ukko, jonka kanssa Antti kehitteli erilaisia veitsitekniikoita varmaankin
hyvin samuraihengessä.

Muuten pohjalaistenkin veitsitekniikka alkaa nykyään olla ihan
lapsenkengissä. Elokuvassa Häjyt, joka muuten osittain kertoo
suonenjokelaisen Iso-Valtti Balzarin pojanpojan asianajaja Heikki Lampelan
hurjasta nuoruudesta Pohjanmaalla, eräs vanha isäntä kauhistelee nykyistä
maailmanmenoa: ”Ja nuoret klopit kuolee puukkohon. Ne ei osaa enää
viiltää, ne tökkii”.

Tästä videopätkästä voi opetella lisää pohjalaista taistelutekniikkaa ja
syvällistä elämänfilosofiaa
http://www.youtube.com/watch?v=hv-LxCMW6Yc&feature=related .

Kommentit (0)

Kilju 10.04.2010, 18:44

Jostain syystä viini, olut ja sahti ovat arvostettua korkeakulttuuria.
Niiden nimissä voidaan perustaa hyvämaineisia yhdistyksiä, järjestää
kilpailuja, kirjoitella laatuarvosteluja perhelehtiin ja vaikka perustaa
maaseudulle viinitiloja, joissa peremmat ihmiset voivat vierailla
juopoiksi leimautumatta. Mutta eipä ole maassamme kiljukerhoja,
kiljuntekokilpailuja, kiljuarvosteluja lehdissä tai erityisiä kiljutiloja
maaseudulla.

Vaikka kiljukin on selkeästi kulttuurijuoma. Nimittäin maamme
kirjallisuudenhistorian paras juopottelukohtaus on tietysti
Tuntemattomassa sotilaassa. Miehistö juhlii Mannerheimia kiljua juomalla
ja herrat nauttivat leikattua konjakkia, mitä se sitten onkaan;
muistaakseni jaloviinaa. Rajatapaus värikki Koskela juo ensin kiljua sen
verran, että saa lisää rohkeutta ja lähtee sitten purkamaan sosiaalisia
kaunojaan upseerikorsulle.

Antti Tuurin Pohjanmaakin kertoo vaikuttavasti tästä ilmetystä
kansallisjuomastamme. Hakalan veljekset käyvät ensin urheilukentällä
katsomassa, olisiko siellä tarjolla pesäpalloa sunnuntaipäivän ratoksi. Ei
ollut ja niinpä veljekset hakevat kiljupönttönsä ja isänsä asekätkentä
konepistoolin ja suuntaavat sorakuopalle viettämään rantalomaa.

Paikalle eksyy poikien vanha opettaja, joka paheksuu näkemäänsä. Pojat
eivät nimittäin osaa hänen mielestään ampua asianmukaisesti
konepistoolilla ja opettajan on sitten velvollisuudentuntoisena ihmisenä
ruvettava juomaan entisten oppilaidensa kanssa kiljua ja opettamaan
konetuliaseenkäsittelyä.

Itse en ole koskaan nähnytkään kiljua, mutta sen muistan, että kerran
Kärkkäälän vihaiset nuoret miehet olivat sitä valmistaneet. Asia synnytti
niin paljon pahennusta, että valveutuneet kyläläiset kutsuivat poliisin
paikalle, vaikka Kyllikki Saarenkin murhan selvittelykin oli näiltä vielä
tekemättä. Poliisi ei kyennyt tätäkään epäiltyä rikosta ratkaisemaan,
koska todisteet oli jo hävitetty. Tyhjän pöntön pohjalta oli kuulema
löytynyt vain sitruunan paloja, jotka eivät riitä näytöksi.

Siunatuksi lopuksi opiskelemme Pohjanmaa-elokuvasta, kuinka kiljua ei sovi
nauttia. http://www.youtube.com/watch?v=2aIUAwlwF7w

Kommentit (0)

Nöyrä ihminen hän oli 09.04.2010, 19:27

Sahdin valmistus on vaativa asia ja tieto-taito maassamme on keskittynyt
Hämeeseen. Itä-Hämeessä olen ensimmäisen ja viimeisen kerran testannut
tätä maailmalla arvostettua oluen lajia ja minusta se maistui lähinnä
ruunan virtsalle.

Savossa ei sahtia juurikaan tunneta. Tietääkseni ainoastaan Rummukaisen
aikamiesveljekset ovat olleet aineen kanssa tekemisissä. Aapelin romaaniin
perustuvassa elokuvassa Siunattu hulluus Vilippus ja Ananias Rummukainen
ovat kyyditsemässä traktorilla nuorinta Elemeri-nimistä veljestä
mielestään asianmukaiseen laitoshoitoon Harjamäen mielisairaalaan.

Matkalla Elmeri kuitenkin katoaa. Pohtiessaan tapausta vähämieliset
vanhemmat veljet päätyvät lopputulemaan, jonka mukaan pikkuveli on
pudonnut lavalta päälleen ja kuollut. Tienpientareella pidetään oletetun
vainajan muistotilaisuus. Muistosanoissaan Vilippus korostaa Elmerin hyviä
puolia. Vilippus muistelee, kuinka hän vielä aamulla komensi vainajaa,
että ”otapas Elmeri muki ja hae aitasta minulle sahtia. Ja Elmeri otti
mukin ja haki minulle sahtia. Sellainen nöyrä ihminen hän oli”.

Luulen, että Vilippus yksinkertaisuuttaan sekoittaa sahdin ja kotikaljan,
jotka ovat täysin eri asioita.Tai sitten aitassa oli kiljua, jolla
myöskään ei ole mitään tekemistä sahdin kanssa. Savossa nimittäin
erheellisesti luullaan, että se asia mitä voidaan laillisesti tehdä on
kiljua. Mutta kyllä senkin laki kieltää.

Ylen arkistossa on tässä osoitteessa nähtävillä Elmeri Rummukaisen
muistotilaisuus http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=664&a=4460 .
Muuten Kuopion kadulla on vastaani tullut monta kertaa kyseinen Elmeri,
joka on varmaankin miettinyt, mikä minua naurattaa. Mutta tämä kohtaus se
minua naurattaa.

Kommentit (0)

Sahti 08.04.2010, 19:27

Tuosta eilen sivutusta kieltolaista sen verran, että ainakin tämä kokeilu
osoitti sen, että lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa yhteiskunnan
kehitykseen. Ennen kieltolakia suomalaiset olivat lähes täysraittiita,
mutta sinä 14 vuoden aikana, jolloin laki oli voimassa, kansan
alkoholinkulutus nelinkertaistui. On selvää, että kun valtion kömpelö
monopoli korvataan vapaalla yritystoiminnalla, palvelun tarjonta tehostuu,
hinnat laskevat ja laatu paranee.

Itä-Hämeessä alkoholia ei perinteisesti ole juurikaan käytetty, mutta
sahtia on sen sijaan mennyt runsaasti. Tietääkseni edes kieltolain aikaan
ei sahdin valmistukseen ja myyntiin ole mitenkään puututtu, vaikka aine
on tuplaten keskikaljaa vahvempaa. Ja petollistakin se osaa olla.
Kansanperinteen mukaan eräskin itähämäläinen kirkkoherra ajoi autonsa
pöpelikköön heti ensimmäisessä mutkassa häätalosta poistumisensa jälkeen,
koska oli ottanut ryypin tätä juhlajuomaa.

Hämmästyttävä asia, ettei kukaan raivoraitis kansanedustaja tai edes TV:n
aina valpas MOT ohjelma ole havainnut sitä hirmuista yhteiskunnallista
ongelmaa, jonka sahdin selvästi lainvastainen valmistus ja anniskelu vielä
nykyäänkin Itä-Hämeessä aiheuttaa. Virkvaltakin on seudulla täysin
korruptoitunutta tässä asiassa. Tiettävästi myös sikäläiset poliisit ovat
innokkaita sahdin ystäviä ja monet jopa koukussa tähän petolliseen
keskushermostoa vahingoittavaan kemikaaliin.

Kommentit (0)

BMW ja Tapio 07.04.2010, 19:24

Tämän kuvan moottoriajoneuvo muistuttaa ilmetysti eilen esiteltyä. Tämä on
saksalainen BMW, jonka venäläiset kopioivat niin onnistuneesti, että kyllä
Uralin ja kumppanit vieläkin tunnistaa Bemareiksi. Samalla tavalla kävi
Opel Kadetille vm -38, joka on hämmästyttävästi saman kaltainen lapsuuteni
ajan piikinokka-Mossen kanssa.

Kuvan BMW on poliisi Vihtori Häkkisen virka-ajoneuvo, jota tiettävästi
käytettiin kieltolakiaikaan alkoholin vastaisessa taistelussa. Samaa
tarkoitusta palveli myös salakuvauskamera, jota Vihtorin pojanpoika Ismo
joskus esitteli. Lituskainen kamera roikkui hihnasta viranomaisen kaulassa
ja välineellä pystyi takin napinreiän läpi hankkimaan todisteita
salaviinan anniskelusta. Tämä kamera oli myös Antiikki-ohjelmassa
Hagelstamin arvioitavana, mutta hänkään ei osannut kertoa harvinaisuuden
hintaa.

Kuvassa BMW:n hallintalaitteissa istuu Vihtorin poika Tapio Häkkinen,
ensimmäinen heinolalainen, jonka olen tavannut. Hän päästi huoltomiehen
ominaisuudessa meidät asuntoomme. Huoltomies Häkkinen taitaa olla
lukeneinen ja ystävällisin ihminen, johon olen törmännyt. Hän kuului
siihen ikäluokkaan, jolla ei ollut mahdollisuutta opiskeluun, vaikka
kykyjä olisikin ollut.

Itse laskeskelin joskus olevani melkein samanlainen kuin elokuvan
Sademies, joka on lukenut 12000 kirjaa. Itse en muista niistä muuta, kuin
että valta osa on ollut ihan täyttä roskaa. Sademies sen sijaan muisti
kaiken lukemansa ulkoa. Häkkisen Tapio ilmeisesti voitti määrällisesti
meidät molemmat, koska oli tutkimusteni mukaan lukenut kaikki Heinolan
kaupunginkirjaston lukemisen arvoiste kirjat ja oli sen jälkeen siirtynyt
Lahden maakuntakirjaston asiakkaaksi.

K 750 06.04.2010, 19:08

Joskus olin niin kyllästynyt pikkuvirkamiehen uraani, että suunnittelin
vakavissani ryhtyväni yrittäjäksi. Tiesin, että perintäalalla liikkuivat
suuret rahat ja ajattelin perustaa erityisen pikaperintäyhtiön.
Asiakasneuvontatehtäviin olisin valinnut Häkkisen Ismon Heinolan
kaupungintalon monistuskombinaatista, sillä hän omisti toimeen soveliaan
ulkomuodon ja lisäksi uskottavuutta lisäävän kulkuvälineen.

Tuo kuvan esittämä Ismon miehekäs moottoripyörä ei ole kuuluisa Ural vaan
merkiltään K 750. Tosin samoja itäpyöriä ovat molemmat, Ural tehdään
jossain Länsi-Siperiassa ja K-merkki muistaakseni Kazastanissa. Samaan
sukuun taitavat kuulua vielä ukrainalainen Dnepr ja siperialainen Vostok.
Kaikki ilmeisesti kootaan samoista osista, ja merkki taitaa määräytyä
tehtaan sijainnin mukaan. Netistä olin katsovinani, että myös kiinalainen
Chang Jiang muistuttaa hämmästyttävästi edellä mainittuja
neuvostovalmisteita.

Muistelen, että tuo Ismon pyörä oli lähes puoli-ilmainen ja vaikka se
onkin vuodelta 1969, niin se on vielä ihan ajokunnossa. Epäilen, etteivät
jaappanilaiset tuotteet ole yhtä pitkäikäisiä, sillä ne ovat liian
tarkasti tehtyjä. Venäjällä näytetään valmistettavan vieläkin Ural-pyöriä,
ja länteenkin niitä tuodaan, mutta hinta on himuinen eli noin 15.000 €
kappaleelta.

Uskoakseni vahvasti itähämäläistaustainen Jussi Juurikkala julkaisi vuosia
sitten kirjan nimeltään Muistatko merkin? Siinä esitellään kuvien kanssa
kaikki Suomeen tuodut historialliset moottoripyörät. Jussin poika Timo
Juurikkala näyttää nykyään istuvan vihreänä kansanedustajana.

Kommentit (0)

Neuvostoliiton sankari 05.04.2010, 19:08

Vieläkään ei päästä eroon Rukajärven sotahistoriasta. Onni Palasteen
Rukajärven sissit on maamme rikkaan kaukopartiokirjallisuuden kirkkain
helmi. Sen varjoon on jäänyt samoihin aikoihin ilmestynyt Jukka Mäkelän
Osku, eli selvitys kaukopartio-osasto Kuismasen seikkailutäyteisestä
toiminnasta Rukajärven suunnalla.

Oskun ensimmäinen painos ilmestyi joskus 60-luvulla ja toinen hieman
täydennetty painos vuonna -82. Jälkimmäisessä paimoksessa mainitaan myös
Evert Koivistoinen, ehkäpä kaukainen sukulaiseni, jolla oli suomalaiseksi
kaukopartiomieheksi erikoinen tausta. Hänen kerrotaan nimittäin saaneen
Neuvostoliiton sankarin arvonimen, joka oli naapurissa vähintäänkin
Mannerheim-ristin veroinen tunnustus.

Evert Koivistoinen oli 30-luvulla muuttanut vanhempiensa mukana
Neuvostoliittoon. Sodan syttyessä hän suoritti useita partiomatkoja Suomen
rintamalla ja siitä hänet mukamas palkittiin korkealla tunnustuksella.
Itse suhtaudun tietoon lievästi sanottuna epäillen. Ainakaan netistä ei
löydy asialle varmistusta. Eräällä retkellään Evert jäi suomalaisten
vangiksi ja vaihtoi sitten onnistuneesti joukkuetta.

Melkoisen erikoinen ihmiskohtalo tuokin. Harmi, ettei asiasta taida löytyä
lisätietoa, koska luultavasti asiasta kertovat asiapaperit tuhottiin
Stella Polarisoperaatiossa. Talvella -43 Evert Koivistoinen sai partiossa
Muurmannin radalla luodin otsaansa. Mäkelän mukaan ruumis jäi kentälle.
Toisaalta Sankarivainajat-tietokannan mukaan mies on haudattu
Petroskoihin.

Wikipedia kertoo Neuvostoliiton sankarin arvonimestä seuraavaa:
Neuvostoliiton sankari (ven. Герой
Советского
Союза, valkoven.
Героя
Савецкага
Саюза) oli korkein mahdollinen
Neuvostoliiton kansalaiselle myöntämä kunnianimi. Sen kunniamerkkinä oli
kultainen tähti, joka oli kultainen viisisakarainen tähti punaisella
nauhalla. Neuvostoliiton sankareille luovutettiin myös Leninin
kunniamerkki.[1]
Neuvostoliiton keskushallinto perusti arvonimen 16. huhtikuuta vuonna
1934. Olemassaolonsa aikana arvonimi annettiin yhteensä 12 500 hengelle,
joista suurin osa olitoisen maailmansodan, tai kuten Venäjällä sanotaan,
Suuren isänmaallisen sodan sankareita: 11 635 sankaria, sekä 101 kaksi ja
kolme kolme kertaa arvonimellä palkittua henkilöä. Arvonimi voitiin
myöntää myös kuoleman jälkeen, kuten esimerkiksi Aleksandr Matrosoville,
joka peitti vihollisen konekiväärin tulituksen omalla ruumiillaan.

Kommentit (0)

Majewski 04.04.2010, 19:01

Eilen tuli taas syyllistyttyä disinformaation levittämiseen. Rukajärven
tie-elokuva perustuu Antti Tuurin Elämä isänmaalle-romaaniin; Tuurin
kirjat Rukajärven tie, Rukajärven linja ja Rukajärven aika käsittelevät
vähän eri tapahtumia, vaikka kertovatkin samaisista Ylä-Savon miehistä. Ja
se eilinen paraatihuutojuttukin taitaa olla jostain Rukajärvi-kirjoista.

Kuten myös se tapaus, jossa savolainen lupsakka huumori kukkii
parhaimmillaan. Rivisotilaat olivat heittelemässä kaatuneita kuorma-auton
lavalle ja kasan päällimmäiseksi viskattiin tiettävästi Suomen
kenttäarmeijan rohkein upseeri, eli everstiluutnantti Majewski. Hän oli
ollut etulinjassa laskeskelemassa vihollisruumiita ja oli juuri päässyt
kolmeenkymmeneen, kun tarkka-ampuja osui. ”Everstiluutnantti Majewski,
ottakaa osasto komentoonne”, kerrotaan erään vääräleukaisen sotamiehen
huikanneen lopuksi lastausurakan päätyttyä.

Muuten Rukajärventie-elokuva sai taiteellisista ansioistaan huolimatta
kritiikkiä sotahistoriaa hallitsevilta katsojilta, ja sellaisiahan
Suomesta löytyy. Ensiksi Emma-pikakiväärillä ammuttiin lonkalta pitkiä
sarjoja ohjesäännön vastaisesti. Toiseksi joen yli uimalla lähtenyt
tiedustelija otti Emman mukaansa henkilökohtaiseksi aseekseen täysin
järjen vastaisesti. Kolmanneksi tiedustelupartio vietti öitään isojen
rovioiden ääressä, jotka varmasti olisivat houkutelleet vihollisen
paikalle kohtalokkain seurauksin tositilanteessa. Neljänneksi kiivassa
tulituksessa joukko-osasto juoksi täysin pystyssä käyttämättä maastoa
hyväksi. Ja viidenneksi elokuvassa esiintyneessä sota-ajan kuorma-autossa
oli nestarenkaat.

Kommentit (0)

Viimeinen ehtoollinen 03.04.2010, 22:31

Kyllä netti on ihmeellinen. Puutteellisen kulttuuritietämyksen vaivaamana
olen vuosia miettinyt, liittyykö Rukajärven tie-elokuvan tämän kohtauksen
musiikki pääsiäiseen http://www.youtube.com/watch?v=Y7B1f7Tv7ZY .
Tarkistin asian netistä; ei liity pääsiäiseen tämä kaunis sävelmä, joka on
nimeltään Una Furtiva Lagrina. Taitaa enemmänkin olla hilpeä
operettikappale.

Mutta perustellusti voisi uskoa, että kohtauksen asetelma perustuu
oletetuihin pääsiäisen alustapahtumiin ja Leonardon maalaukseen Viimeinen
ehtoollinen. Elokuvassa mekanisoitu Rukajärveä kiertävä jääkäriosasto on
kokoontunut syönnökselle kunnioittamaan sotamies Heikkisen muistoa, joka
lensi taivaalle ansoitetun karjalaistalon mukana.

Joku voisi pitää tahattoman koomisena sitä, että elokuvassa
yläsavolaisista pienviljelijä-metsureista on tehty hirmuisia
polkupyöräkommandoja. Savon Sanomista saa kuitenkin vähän väliä lukea,
että Iisalmen puolen miehillä on vallan verissä taipumus väkivaltaiseen
käyttäytymiseen.

Olli Saarelan elokuva on ihan katsomisen arvoinen. Se ei ole mikään
Junttilan tuvan seinäkoriste. Tosin puutteena on, että Antti Tuurin
Rukajärvi-kirjojen huumori filmistä puuttuu. Esimerkiksi kun sodan
loputtua nämä polkupyöräjääkärit kokoontuivat paraatiin Iisalmen torille,
kuului väkijoukosta huuto: ”Paljonhan teitä vielä jäikin”.

Kommentit (0)

Matteus passio 02.04.2010, 17:05

Päivän teemaan liittyen kannattaa jokaisen ihan maailmankatsomuksellisista
seikoista piittaamatta rauhoittua kuuntelemaan Matteus passiota
http://www.youtube.com/watch?v=M_LLFfFXaUA&feature=related . Sen jälkeen
ymmärtää taas entistä paremmin ennenaikaisesti edesmennyttä
musiikkikriitikkoa ja pesäpallomiestä Seppo Heikinheimoa. Muistelmiensa
lopuksi hän kertoi kymmenen hyvää syytä tulevalle itsemurhalleen.

Ensimmäisenä ja ilmeisesti painavimpana perusteena oli se, ettei nykyään
voi enää seurata pesäpallo-otteluja ilman, että joutuu pakkokuuntelemaan
taustalla raikavaa mökämusiikkia. Itseänikin, vaikka olen täysin
epämusikaalinen henkilö, pistää vihaksi sama asia jääkiekko-otteluissa.

Ylilahjakkaiden ihmisten tapaan Heikinheimo oli täydellisen tumpelo
eräissä asioissa ja mies ei tainnut omistaa autoa tai edes ajokorttia.
Niinpä hän joskus maksoi alleen taksin ja läksi sitä hyväksi käyttäen
kiertelemään Pohjanmaan pesäpallopelejä. Itseänkin kiehtoisi moinen
kesäloman viettotapa.

Muuten ymmärtääkseni Heikinheimo kykeni kuitenkin huolehtimaan
raha-asioistaan tosin, kuin maamme tunnetuin Sibeliukseen perehtynyt
musiikkiprofessori. Heikinheimon muistelmien mukaan professori oli
talousasioissaan täysin toivoton tapaus ja se johti välillä kiusallisiin
tilanteisiin. Kerrankin tämä hajamielinen professori törmäsi kiukkuiseen
hammasteknikkoon, joka oli vähällä takavarikoida musiikkineron suusta
hammasproteesin, koska se oli jäänyt maksamatta.

Kommentit (0)
Vaurio 01.04.2010, 18:05

Viime kesänä toteutin erään villeimmistä fantasioistani ja kävin salaa
pilkillä Jyrängön virrassa kelluvalla pyykkikojulla, jonka lattian raoista
näkee kirkkaassa vedessä metrien syvyydessä uiskentelevat särjet. Samalla
kertaa kävin myös suorittamassa katselmuksen viereisen sillan rakenteissa,
jotta olisin löytänyt sen pomminreiän, josta yleisesti puhuttiin. Mitään
en kuitenkaan havainnut.

Heinolaa pommitettiin lievästi jo Talvisodan aikaan ja sitten rajusti ja
yllättäen jo ennen virallisen Jatkosodan alkamista. Pommitusten syytä on
ihmetelty, koska kaupungin ei pitänyt olla venäläisille mitenkään
merkittävä kohde. Selitykseksi on tarjottu sitä, että Pääesikunnan
tiedotusosasto sijaitsi kaupungin lähistöllä. On myös puhuttu, että
kaupungin paperitehtaalla olisi toiminut huippusalainen trotulitehdas.

Itse kävin joskus tutkimassa Valpon auenneita arkistoja ja sieltä ilmeni,
että koko sodan ajan kaupungissa toimi vakoilijan radiolähetin, jonka
sijaintia Suomen vastavakoilu yritti turhaan peilata. Heinolassa
kerrotaan, että sekä Talvi- että Jatkosodan pommituksia johdettiin
kaupungin laidalta. Tuo agentin radio saattaisi olla jonkinlainen selitys
tapahtumiin.

Muuten sodan jälkeiset Valpon asiapaperit kertovat myös, että
heinolalainen Valpon tiedottaja ilmoitti 40-luvun lopulla paikallisten
kommunistien suunnittelevan Heinolan poliisilaitoksen valtaamista.
Erikoinen ja yllättävä tieto, mutta ei mahdoton asia, kun tuntee kaupungin
kunnalliselämässä vellovat kiihkot ja intohimot.

Kommentit (0)

Silta 31.03.2010, 18:01

Ihan tulee ikävä Heinolaan, kun sain tuon Häkkisen Ismon tammikuisen illan
suussa sillan korvassa nappaaman kuvan. Nyt vasta tajusin, että 16 vuoden
ajan katselin parhaassa miehuudessani ikkunastani yhtä Euroopan
komeimmista kaupunkinäkymistä asiaa ymmärtämättä. Enkä ymmärtänyt
aikoinani sitäkään kummallisuutta, että asuin keskellä kaupunkia joen
rannalla ja että joen vesi oli niin puhdasta, että sitä olisi voinut juoda
huoletta.

30-luvun pula-ajan Suomella oli varaa käyttää iso osa valtion budjetistaan
komean, mutta minnekään johtamattoman rautatiesillan rakentamiseen. Rata
nimittäin päättyy heti tämän sillan jälkeen. Luultavasti tämä rakennelma
on turhuudessaan Egyptin pyramidien luokkaa. Se heinolalainen
kansanedustaja, joka junaili tämän rakennusprojektin, ansaitsisi patsaan
Rantapuistoon; hän ei ollut mikään perinteinen siltarumpupoliitikko.

Ja älyttömyys ei päättynyt sillan rakentamiseen, vaan jatkui yhdeksän
vuotta myöhemmin, kun voittamaton Puna-Armeija yritti hajottaa tätä
minnekään johtamatonta rautatiesiltaa ilmasta käsin. Tapaus liippaa
Suonenjokeakin läheltä. Nimittin pommikoneista neljä ampui alas Heimo
Lampi, joka myöhemmin toimi syntymäpitäjässäni kihlakunnantuomarina.
Lisäksi jututin joskus Heinolan pommituksesta erästä sen kokenutta, jonka
isän paineaalto oli surmannut. Vainajan leski, eli kertojan äiti, oli
syntyjään suonenjokelaisia.

Kommentit (0)

Ne löytyi! 30.03.2010, 13:37

Olen kolmena kesänä etsiskellyt Sortavalasta sikäläisen edesmenneen
Karjala-suksitehtaan valmisteita, mutta turha on ollut vaiva. Tänään
Kuopion Punaisen Ristin kirpputorilta ne sitten vihdoin löytyivät. Olen
ennenkin kertonut, että Kuopio on kauppakaupunki. Myyjä oli ilmeisesti
perillä tarjoamansa kulutushyödykkeen historiallisesta arvosta, joten ne
olivat yllättävän hintavat.

Ihan ne kuvasta suksiksi tunnistaa, mutta testaamaan en ole päässyt. Tässä
vaiheessa en osaa ennustaa hiihdetäänkö niillä pertsaa vai vaparia. Paljon
mahdollista, että ovat kombit ja niillä ei oikein kunnolla hiihdetä
kumpaakaan. Mutta väliäkö tuolla, koska minulle sukset ovat vain
kuntoliikuntavälineet ja sitä parempi, mitä rankempaa. Huipulle en enää
tähtää, vaikka maamme mieshiihdon taso kyllä sen sallisi.

Tärkeintä kuitenkin on, että hiihtokalustoni täyttää nyt sen vaatimuksen,
että voin vapunalusviikolla opetella Uukuniemellä Karjalan Pyhäjärven
jäällä vassua ja mogrenia ympäristöön soveltuvilla välineillä. Muuten
olivat noin kymmenennet sukseni. Seuraavaksi alan etsiskelemään samaisen
Karjala-tehtaan jääkiekkomailoja. Oli nimittäin aikoinaan alansa suurin
tuotantokombinaatti maailmassa.

Kommentit (2)

123456 29.03.2010, 09:53

Tarkoitus oli, että teen kuin Virpi Kuitunen ja sanon, että tämä on nyt
tässä, kun blogini kävijämäärä 123456 ylittyy. 123456 näytti ylittyneen
sinä aikana, kun olin Kupsin pelissä. Mutta kirjoitusviettini ei ole
tullut vieläkään täysin tyydytetyksi, joten seuraava tavoite on sitten
miljoona.

Tuo 123456 on mielenkiintoinen luku. Ensiksikin se on maailman yleisin
salasana. Minulle on kerrottu, että se on jopa erään suurvallan
ydinkärkien laukaisukoodi. Ja siihen aikaan, kun lotossa oli vain kuusi
arvottavaa numeroa, 123456 oli eniten veikatuin rivi. Sillä olisi
saattanut voittaa muutamia kymppejä.

Ihmiset ovat yllättävän älyttömiä. Jos minä harrastaisin veikkaamista,
niin minä tekisin rivit järjen kanssa. Nykyään taitaa
todennäköisyyslaskelmien mukaan yksi 10 miljoonasta rivistä voittaa.
Mutta itse karsisin kaikki älyttömät rivivaihtoehdot pois, kuten
esimerkiksi juuri 1,2,3,4,5,6,7 tai vaikkapa 1,3,5,7,9,11,13.

Ja onhan niitä pajon muitakin, joista kaikki järki sanoo, ettei sellainen
yhdistelmä voi voittaa. Eihän esimerkiksi jo aiemmin voittanut rivi voi
enää toista kertaa voittaa tai edes sellainen rivi, jossa on vain yhden
poikkeama aiemmin voittaneeseen numerosarjaan.

Minun todennäköisyysteoriani pohjana on, että 10 miljoonan sijasta
oikeasti voittavia rivejä on vain noin miljoona. Näin ollen on ihan
järkevää sijoittaa pääomia lottoon, jos vain pääomia sattuu vielä olemaan.
Muuten Dostojvskikin, joka myös harrasti kirjoittamista, kehitteli innolla
näitä uhkapeliteorioita sillä seurauksella, että pelvelkojensa
maksamiseksi hänelle tuli oikea kirjoittamisen pakko.

Kommentit (0)

Katsomolegendoja 28.03.2010, 18:41

Jos Aleksi Paananen on 10 senttiä liian lyhyt Keski-Euroopan rahakentille,
niin sama ongelma taitaa olla myös lahjakkaalla maalivahti Joonas
Pöntisellä. 175 senttiä on liian vähän nykyajan molarille. Tosin
samanmittainen oli myös Kupsin 60-luvun huippuveskari Pertti Hänninen ja
siihen aikaan se vielä riitti. Katsomolegendan mukaan ”Tysse” Hännistä
pyydettiin jopa ranskalaisen huippuseuran St.Etennen riveihin sen
jälkeen, kun Kups oli käynyt jossain silloisessa Euro-cupissa pelaamassa
heitä vastaan. Hännisen kerrotaan vastanneen ranskalaisten uteluihin,
”ettei teillä ou niin paljoo rahhoo, että minä tänne jäesin.”

Katsomolegendan mukaan myös toinen 60-luvun Kupsin tähti Markku Hyvärinen
sai rahapuhelun maailmalta. New Yorkiin oltiin perustamassa Cosmos-seuraa,
jonka riveihin muun muassa myös Pele värvättiin ja myös Hyvärisen
siirtohalukkuutta kysyttiin puhelimitse. ”Nyt minä en jouva, minä oun
mänössä Kuopioon” väitetään kupsilaishyökkääjän vastanneen. Hyvärinen oli
ilmeisesti saanut juuri Savon Sanomilta hyvän työpaikkatarjouksen.
Hännisen tapauksesta löytyy tietoa virallisesta urheiluhistoriasta, mutta
Hyväristä koskeva tarina voi olla pelkkää legendaa.

Kun eilisessä pelissä Kupsin kärkenä pelasi pikkuruinen Aleksi Paananen,
niin tamperelaisten ylimpänä miehenä koikkelehti Henry Myntti, joka on
tasan puoli metriä Paanasta pitempi. Henry Myntin vaari Stig-Göran pelasi
topparina Suomen olympiajoukkueessa Helsingin kisoissa. Katsomolegendan
mukaan ottelun loppuvaiheessa tilanteessa 3-3 pallo oli vierimässä
vaarattomasti maalipotkuksi Suomen päätyrajan yli. Myntti ei ilmeisesti
tajunnut tilannetta ja käänsi pallon kohti omaa maalivahtia, mutta väliin
ehtikin Itävallan hyökkääjä, joka teki sitten voittomaalin helposti.

Katsomolegendan mukaan vielä 20 vuotta myöhemmin vanhan olympiajoukkueen
saunaillassa tempperemanttinen Åke Lindman ja Stig-Göran Myntti joutuivat
tapauksen johdosta käsirysyyn. ”Mähän huusin, att låt det vara”, väitetään
Lindmanin inttäneen.

Kommentit (0)

Paananen 27.03.2010, 17:48

Todistinpa äsken suomalaisen jalkapalloilun tähtihetkeä, josta puhutaan
kuopiolaisten potkupallon ystävien keskuudessa vielä vuosikymmenien
kuluttua. Nimittäin toisen puoliajan alussa Kupsin kärkimieheksi Tampereen
Unitedia vastaan asettui Aleksi Paananen numero 13. Tuo 13 voisi olla myös
pojan ikä, mutta muistaakseni hän on jo 17 vuotta täyttänyt, vaikka
näyttää neljä vuotta nuoremmalta.

Arvioin poojalla, joksi runsaslukuinen katsomo häntä kutsui, olevan
pituutta 160 centtimetriä ja painoa 47 kilogrammaa. 30 centtimetriä
pitempää kanssahyökkääjä Ilja Venäläistä näytti vallan naurattavan, kun
hän antoi poojalle aloitussyötön. Tuo Paananen on ainakin Kärkkäälässä
hyvin tavallinen sukunimi eikä Kärkkäälänkään Paanaset ole kovin vartevia,
vaikka kunnostautuneita urheilijoita ovatkin.

Legendan muodostumisen kannalta olisi ollut tärkeää, että poeka olisi
tehnyt maalin eka kosketuksellakaan, mutta näin ei tällä kertaa kuitenkaan
tapahtunut. Sen sijaan toisella peliminuutillaan ja toisella
kosketuksellaan poeka teki maalin. Jostain syystä puolta isommat
tamperelaiset jättivät poojan ihan vapaaksi maalin eteen ja pallo pomppasi
vahingossa suoraan poojan jalkaan, kuten hyville pelimiehille usein
tapahtuu. Poeka laukaisi pallon ylähirren kautta maaliin.

Mutta legendan muodostumisen kannalta on tärkeää, ettei tuomari huomannut
maalia. Pallo pomppasi parikymmentä senttiä maaliviivan yli ja singahti
sieltä takaisin kentälle. Vuoden -66 maailmanmestaruus ratkaistiin paljon
epäselvemmällä hyväksytyllä maalilla. Mutta maali poojan maali oli; voin
sen vannoa kaksi sormea vaikka missä tahansa.

Kups muuten oli selvästi parempi joukkue, kuin entisiä maajoukkuepelaajia
vilisevä Tamu. Voitto jäi kotiin numeroin 3 – 1, joka tulos mairittelee
vierailijoita. Ensi kesänä Kups taitaa pitkästä aikaa kamppailla
mitaleista. Ja muistakaapa Aleksi Paananen, tuleva maajoukkuetähti, mikäli
vielä kasvaa 10 centtimetriä. Ja vaikka ei kasvaisikaan, niin ihan
hupaisaa seurata Suomen Veikkausliigassa, kuinka pieni mies, vähää vaille
kääpiö, harhauttelee paljon isompiaan niin, että nämä kompastelevat
jalkoihinsa.

Kommentit (0)

Verkarit 26.03.2010, 20:42

Jatketaanpa ulkonäköasiaa sivuten. Vaikka sanotaan, että romantiikka se ei
sovi jätkälle, niin täydensinpä taas garderoopiani tehdäkseni
tyylikkyydelläni vaikutuksen kanssaihmisiin. Vuosi sitten asioin edellisen
kennan netin herrojen vaatehtimossa. Hankin silloin jämäkän puhdasta
plastikkia olevan aidon DDR:n veryttelypuvun ja siihen sopivat
kansanarmeijan saappaat, jotka olivat kahden maailmansodan kokemuksella
huippuunsa kehiteltyä mallia. Ostokset maksoivat pitkälle toistakymmentä
euroa.

Tänä vuonna maamme perinteisen virallisen puolueettomuuspolitiikan linjan
mukaisesti suoritin hankintani tasapuolisuuden vuoksi Bundeswehrin eli
alunperin Länsi-Saksan armeijan ylijäämävarastosta. Veryttelypuku on
mielestäni ihan käyttämätön ja lähes Adidas-laatua ja niinpä se maksoikin
kohtuuttoman paljon eli yhdeksän euroa. Uskon sen kestävän vielä vuosia
yleisasunani.

Nuo vaaleahkot käyttämättömät tennarit sen sijaan olivat minustakin
edulliset hinnaltaan eli 98 centtiä pari, nauhat sisältyivät hintaan.
Kalle Päätaloa lainatakseni jalkineet eivät olleet hinnan kiroissa; tuosta
lähtöhinnasta en minäkään, vaikka olenkin nuuka kuin piru, viitsinyt
tingata. Ja myönnettäköön, että ostin samalla kertaa muovikassillisen
näitä urheilujalkineita.

Saattoivat Hermanni Päätaloa lainatakseni rahat sittenkin mennä
turhuuteen. Hankintapäätöstäni tehdessäni ajattelin, että minulta tämän
tukkuostoksen myötä loppuu kengän nuusa kerralla Päätalon Kassua
lainatakseni, mutta ei tainnut loppua. Saksassa, jossa ilmeisesti ei ole
aikamiehiä, vaan pelkkiä poikasia, loppuvat koot numeroon 46 ja sellaiseen
upokkaaseen ei kunnon savolainen suojalka kunnialla mahdu.

Kommentit (0)

Huomiota herättävän komea mies 25.03.2010, 20:12

Tuosta ihmisten ulkonäköasiasta vielä sen verran, että paikallisen
naisväen mielestä luutnantti Nikulin oli huomiota herättävän komea mies
eikä yhtään ryssän näköinen. Nikulin oli toinen niistä sotavankeuteen
päätyneistä Kärkkäälän pommittajista.

Talvisota-aikaan näyttää suomalaisten suhtautuminen sotavankeihin vielä
olleen jotenkin hyväntahoisen uteliasta. Jatkosota-aikaan tilanne oli
täysin toinen. Nykyään muistellaan kauhistellen saksalaisten Suomessa
sijanneiden vankileirien kauheita oloja, mutta tyly tosiasia on, että
saksalaisten leireillä kuoli maassamme suhteessa vähemmän ihmisiä kuin
meikäläisten omilla. Täällä sotavangeista menehtyi lähes 30 % ja se on
kansallinen häpeä.

Vaikka kyllä täällä osattiin sotavankeja pitää hyvänäkin. Nimittäin
vankityövoimaa käytettiin meillä helpottamaan maaseudun huutavaa
työvoimapulaa ja tiettävästi tästä työvoimasta pidettiin hyvää huolta.
Rieponlahdessa ja Halolanmäelläkin oli tällaisia vankeja. Muistelen, että
joukossa oli ollut jopa yksi Varsovan Dynamon jalkapallojoukkueen
sirkusmaisen taitava peluri.

Kerran TV:ssä oli ohjelma sotavankien jälkeensä jättämistä lapsista.
Eräskin savolainen seitsemän ikämiesveljeksen pesue esiteltiin. Kuusi
miehistä oli ilmetysti Jaakko Tepon näköisiä, mutta yksi oli komea kuin
Viktor Klimenko. Tepon näköiset ikämiehet pohdiskelivat ohjelmassa
mietteliään oloisina sitä asiaa, että johtuukohan yhden veljen erilainen
ulkoinen habitus siitä, että hän oli syntynyt vähän sen jälkeen, kun
heillä oli ollut työmiehenä venäläinen sotavanki. Nämä veljekset eivät
olleet suonenjokelaisia.

Kommentit (0)

Sofi 24.03.2010, 20:12

Eilen oli kapungintalolla arkkipiispan vieraana kirjailija Sofi Oksanen,
joka on entinen Finlandia-palkinnon voittaja ja tule Pohjoismaisen
kirjallisuuspalkinnon voittaja. Kiiruhdin paikalle ennätysmäisen varhain,
koska Sofi on kalpea ja kovin kaunis. Petyin taas naisasioissa.

Olin kaupungintalon edustalla puolisen tuntia ennen tilaisuuden alkua,
mutta tapahtumapaikan tienoo oli jo mustanaan muitakin kanssaihmisiä.
Ovella oli lappu ”TÄYNNÄ”, mutta kirjallisuudennälkäiset kuopiolaiset
jäivät silti odottelemaan pihalle toivossa, että edes kirjailijan ääni
kantaisi ulos asti. Kuopio ei ole enää jalkapallokaupunki vaan
kirjallisuuskaupunki. Sofi Oksasella on selvästi enemmän yleisöä kuin
Kupsilla.

Ihmisen ulkonäkö on nykyään ratkaiseva asia. Keskinkertainenkin kirjailija
muuttuu hyväksi, jos hän on kaunis. En tarkoita tällä Sofia enkä usko,
että Sofissa ihmisiä houkutteli vain karismaattinen olemus, vaan moni
raavas mies tuli katsomaan myös hentoa naista, joka lööppien mukaan
kirvaisi raavasta pitkänlinjan AY-miestä, kun tämä änkeytyi liian liki.
Moni tuomitsi teon jyrkästi – useimmat oikeansuuntaisena, mutta
riittämättömänä toimenpiteenä.

Tuosta ihmisten ulkonäöstä sen verran, että monet ministeritkin valitaan
nykyään sillä perusteella, kehtaako hänen kuvaansa laittaa naistenlehtien
kanteen. Porvaritkaan eivät ole enää Juuso Walldenin tai J K Paasikiven
kaltaisia olentoja, jotka olivat hyviä ihmisiä ja joita minäkin ikävöin
takaisin, vaan eteerisen näköisiä nuoria naisia. Opetusministeri
Virkkunenkin kelpaisi vallan missikisoihin. Eikä hän muutenkaan muistuta
entisajan porvaria, koska häneltä puuttuu ylioppilaslakki, jollainen oli
ennen porvarin tunnus.

Kommentit (0)

Pekka Pellisen tutkimus Kärkkäälän pommituksesta 23.03.2010, 19:13

Pekka Pellinen on Kämäräisen Samin välityksellä lähettänyt alla olevan
näkemyksensä Kärkkäälän pommituksesta ja olen saanut luvan julkaista
tarinan sivullani. Kiitokset molemmille miehille. Itse epäilen, että
Pekka, jonka tutkimustulos eroaa aiemmin esittelemäni kirjan tiedoista,
saattaa hyvinkin olla oikeassa. Laivueita Savon taivaalla taisi sittenkin
olla kolme eikä kaksi, kuten kirjassa Tehtävä Utissa kerrotaan.

PEKKA PELLISEN TARINA LOPPIAISPOMMITUKSESTA

Neuvostoliiton 323 pommitusrykmentin uusi komentaja Nikolai Bomolov sai
tehtäväkseen Kuopion pommituksen. Valmistautuminen oli huolellinen.
Loppiaisaattona tehtiin säähavainto tiedustelulento Kuopioon. Samalla
varmistettiin ettei suomalaiskoneita ole Utissa. Loppiaisaamuna vielä
lennettiin varmistuslento Uttiin. Nikolai oli päättänyt näyttää
esimiehilleen ja alaisilleen, että Suomen ilmatilassa pärjätään.

Nikolai nousee kolmella laivueella. Kaksi yhdeksän koneista SB-laivuetta
ja yksi kahdeksan koneinen DB-laivue. DB:t ovat tuliteriä koneita.
Lentueet suuntaavat Kuopioon eri reittejä.Suomalaiset ovat huomioineet
tiedustelulennot ja loppiasaamuna alkaneet siirtää koneita. Kuusi konetta
Uttiin ja neljä Vesijärvelle Lahteen. Luutnantti Sovelius oli
siirtolennolla Lappeenrannasta Uttiin. Klo 9.30 Sovelius sai Haminasta
tiedon kahdeksan koneisesta laivueesta. Sovelius tavoittaa koneet ja
onnistuu pudottamaan yhden, loput jatkavat matkaansa pohjoiseen.

Nikolain laivueella saattoi mennä jotain vinoon Kuopiossa, koska tavaraa
jäi vielä Kärkkäälän pommitukseen. Klo 11.50 alkoi Savon radan varrelta
tulla ilmoituksia seitsämän koneisesta laivueesta. Sarvannon partio (kaksi
konetta) starttaa ensimmäisenä. Sarvannon Fokkeri vetää terhakkaammin ja
partiokaveri jää. Kaksi muutakin partiota nousee, mutta eivät ennätä
kiivetä tarpeeksi korkealle. Sarvanto on melkein taistelukorkeudessa, kun
Nikolain laivue putkahtaa näkyviin.

Yhdellä kaarroksella Sarvanto on laivueen kimpussa. Sarja taka-ampujaan ja
käynti koneen rungon puolella. Sarjat molempiin moottoreihin. Pommarit
kääntyvät palavina syöksyyn. Kuusi konetta neljässä minuutissa. Sarvanto
on legenda. Palavissta koneista onnistuu laskuvarjolla kaksi miestä
pelastautumaan. Kaksi upseeria, joilta saadaan tarkkoja tietoja
lentueesta.

SB-lentueet varmaan palasivat tukikohtaansa häiriöttä. Konemäärään nähden
(26 konetta) Kuopion pommituksen tulokset olivat melko vaatimattomat.
Nikolai kuviteli jo pelastautuneensa, koska lähetti radioviestin
tukikohtaan: tehtävä suoritettu, yksi koneista paluulennolla
Suomenlahdella: Takaa-ajajat Sovelius ja ylik. Ikonen ovat lähellä. Taas
ropisee luodit koneessa, vasen siipi syttyy palamaan. Nikolai yrittää
vielä taistella ja raahaa taka-ampujan ruumiin koneen runkoon. Nikolai on
taka-ampujan paikalla ja saakin lyhyen sarjan ammutuksi. Sovelius tulittaa
ja DB kaartaa surman syöksyyn, pudoten Suursaaren lähistöllä. Nikolain
huono onninen lentue on tuhottu täydellisesti.

Nämä tiedot ovat lähteistä: Joppe Karhunen: talvisodan taivas ja Jorma
Sarvanto:
Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla
Kommentit (0)

Äimän käkenä 22.03.2010, 19:38

Eilen vielä uskoin löytäneeni historiallisen totuuden Kärkkäälän
pommituksesta. Alan erityisasiantuntijoiden tutkimus todisti mielestäni
vedenpitävästi sen, että Majuri Majstrenkon alunperin kahdeksankoneinen
laivue lensi noin 500 kilometrin päästä Kretshevitsyn kentältä ja pudotti
jostain käsittämättömästä syystä Suojärvensuolle 25 järeää pommia.

Tosin tästä Suojärven pommituksesta Tehtävä Utissa-kirja vaikenee ja
väittää koneiden särkeneen Kuopiota. Teon jälkeen laivueen reitti osui
paluumatkalla Kymenlaaksossa Jorma Sarvannon hävittäjän kanssa yhteen
tuhoisin seurauksin. Lisäksi Savon taivaalla kierteli myös Majuri
Balashovin yhdeksänkoneinen laivue, joka onnistui Kuopion pommituksen
palaamaan kotikentälleen.

Mutta äsken sain Kämäräisen Samilta terveisiä, joiden mukaan Pellisen
Pekka on päätynyt tutkimuksissaan siihen, että laivueita olikin kolme.
Ilmeisesti Pekkakin on Pilliklubi-5-askin kanteen laskeskellut, että
pudotettuja pommeja oli liikaa kahden laivueen kuormaksi. Pitänee yrittää
saada Pekalta lupa julkaista hänen tutkimuksensa netissä.

Nyt pitäisi kerätä talteen silminnäkijöiden lausunnot. Uskoisin, että
ainakin Kauppisen Sulo, Korholan Pentti ja Närhien Eelis muistavat, motako
koneita oli, mistä suunnasta ne tulivat, montako pommia pudotettiin ja
miten suuret montut ne tekivät. Asiantuntija pystyisi varmaankin
päättelemään pommien koon. Olivatko ne 500-, 200- vai 100-kiloisia. Ja
tietääkseni Koivulassa on tallessa sirpaleita, joista voisi päätellä
jotakin. Itse olen kuullut, että teräskuoret olivat ratakiskon
paksuisuutta.

Kommentit (0)

Tehtävä Utissa 21.03.2010, 20:15

Ihmeellinen on netti. Kun aikani etsin sieltä tietoa Suojärvensuon
pommituksesta, niin ilmeni, että tapauksen tiimoilta on kirjoitettu paksu,
lähes tieteellinen, tutkimus nimeltään Tehtävä Utissa. Tekijöinä ovat
Heimo Siiropää – Jukka Vesen – Heikki Kauranne.

Sain nyt luettua tämän Kuopion kaupunginkirjastosta vaivatta löytyneen
teoksen. Pettymys on melkoinen, koska Suojärvensuon pommituksesta
vastanneen laivueen operaatio on kyllä muuten huolella kirjattu, mutta
niistä 25 turvesuolle päätyneestä pommista ei mainita sanaakaan.

Alunperin Inkerinmaan kentältä läksi kahdeksan kaksimoottorista
Iljusin-merkkistä pommikonetta. Kukin kone pytyi ottamaan reilun tonnin
pommikuorman. Heti alkumatkasta suomalaishävittäjä tuhosi yhden koneista.
Loput seitsemän konetta seurasivat Savon rataa.

Ensiksi ne pudottivat Piekämäellä Pieksäjärveen muutaman pommin. Sitten
oli vuorossa Suonenjoen kirkonkylä, joka ei juurikaan kärsinyt vaurioita,
sillä sielläkin osumat tulivat valta osin jäälle. Sitten kirja väittää
koneiden suunnistaneen Kuopion kimppuun, mutta ei mainitse Suojärvestä
mitään.

Tietääkseni vain yksi Suojärvensuon pommeista putosi Suonenjoen puolelle,
muut 24 Karttulan puolelle. Sikäli kärkkääläisillä on ollut noista
pommeista virheellinen tieto, etteivät ne voineet olla 500-kiloisia kuten
puhutaan, vaan 100 kiloa lienee lähempänä totuutta.

Minulle jäi kirjasta epäselväksi, riittikö Suonenjoen koneiden pommeja
myös Kuopioon. Asian selvittämistä sotkee, se että juuri samoihin aikoihin
kaupungin kimpussa oli myös toinen laivue, joka oli tullut Varkauden
kautta. Kuopio oli koneille helppo maali, sillä siellä ei ollut kuin
muutama it-konekivääri, jotka eivät mahtaneet pommareille mitään.

Paluumatkalla Suonenjoen yli lentänyt laivue törmäsi Kymenlaaksossa Jorma
Sarvannon Fokker-hävittäjään, joka hetkessä sai koneista kuusi palamaan.
Paloherkkyyden syynä saattoi olla se, että koneiden polttoainesäiliöt
eivät ilmeisesti olleet kumilla panssaroidut kuten myöhemmin yleensä
olivat Talvisodan kokemusten opettamina.

Sarvanto ilmeisesti toimi sikäli annettujen ohjeiden vastaisesti, että oli
ottanut 2000 kk-patruunansa joukkoon runsaasti sytytysammuksia, joiden
käyttö oli säästösyistä ankarasti säänneltyä. Sarvannolta loppuivat
panokset kuudennen koneen jälkeen ja seitsemäs kone pääsi ainakin
Suomenlahden ylle, jonne kaksi muuta suomalaishävittäjää sen luultavasti
pudotti – tosin täyttä varmuutta asiaan ei ole koskaan saatu.

Alasammutut Iljusinit olivat melkoisia surmanloukkuja. Ne syttyivät
herkästi eivätkä ne pysyneet ilmassa yhdellä moottorilla. Niistä
hyppääminenkin lienee ollut vaikeaa, koska alasammutuissa koneissa oli
yhteensä noin 20 hengen miehistö, mutta vain kaksi onnistui pelastautumaan
sotavankeuteen.

Kommentit (0)

Hankipalloa 20.03.2010, 19:48

Sonnustauduinpa pilkkivarusteisiini ja kahlasin Keskuskentällä mukamas
Kupsin peliin. Mutta peli oli peruutettu. Oli liikaa lunta. Ensimmäisen
kerran Kuopion jalkapallohistoriassa ottelu peruutettiin liiallisen lumen
vuoksi. Kahlasin takaisin kotiin. Olin vaakan mukaan vaelluksen aikana
flunssaisena hikoillut kaksi litraa. Nyt odottelen vanhanmiehen ystävää,
eli keuhkokuumetta, vierailulle.

Pehmeitä ovat nykyajan miehet. Ennen Kuopiossa nimen omaan talvisin
harjoiteltiin jalkapalloa pelaamalla umpihangessa. Tätä palloilumuotoa
voisi ihan hyvin nykyäänkin pelata myös kilpasarjana talvisin. Ja olisihan
se oiva lisä myös talviolympialaisten ohjelmistoon. Suomikin voisi päästä
mitalelille.

Kulta-ajan kupsilaiset muistetaan tekniikkavirtuooseina, mutta se on väärä
mielikuva. Joukkue pärjäsi ennen kaikkea kovan fysiikan turvin. Lumihanki
ja Puijon portaat tulivat pelureille tutuiksi. Ja jos joku myöhästyi
treeneistä, sai hän kiivetä Puijon rappuja valmentaja harteillaan eikä
Bomanin Kunu ollut mikään pieni mies.

Välillä Kupsin fysiikkaan panostus meni vähän överiksikin. Vuonna -72
joukkue johti kesätauolla sarjaa selvästi, mutta sitten itseoppinut
valmentaja Räsänen sai tietoonsa, että maineikkaat kestävyysjuoksijamme
suorittavat tyhjennysharjoituksen ennen suurkisoja ja että siitä saattaa
olla kestävyysjuoksussa hyötyä.

Niinpä kupsilaiset alkoivat joka keskiviikko juosta itsensä
puolikuoliaiksi eikä turhaan. Kun sarja päättyi oli väsymyksestä
puolikuollut joukkue pudonnut viidenneksi. Tosin Martta-kahvion toisen
tarinan mukaan joukkueen romahduksen aiheutti harjoittelun laiminlyönti.
Nimittäin joukkue hankki saaresta yhteisen kesämökin, jonne pelaajat
innolla kokoontuivat lepäämään ja virkistäytymään. Ehkä molemmat teoriat
ovat totta ja täydentävät toisiaan.

Kommentit (0)

Kahden kerroksen väkeä 19.03.2010, 20:25

Muistanpa, kuinka joskus Heinolassa järjestimme sählyturnauksen.
Joukkueita siunaantui kiitettävästi, jopa liikaakin. Varsinkin yksi
ilmetty Helvetin Enkeleiltä vaikuttava porukka mietitytti, koska se oli
minulle aivan outo ja uusi sakki. Ajattelin, että tohtiiko kyseistä
porukkaa päästää ollenkaan pelaamaan, koska henkilövahinkojen riski
vaikutti ilmeiseltä.

Mutta pitihän pojat päästää kentälle. Yllättäen he pelasivat kuin
herrasmiehet ottaen huomioon sen, että paikalla oli naisia ja jopa lapsia.
Helvetin Enkelit voittivat pelit ylivoimaisesti. Vasta myöhemmin sain
selville, mistä väestä oli kysymys. Helvetin Enkelit edustivat Heinolan
Helluntai-seurakuntaa.

Helluntailaiset näyttävät Suomessa korostetusti olevan tämän yhteiskunnan
häviäjien yhteisö. Entiset alkoholistit, rikolliset ja romaanit kokevat
yhteisön omakseen. Sen sijaan TV:ssä parhaillaan pyörivässä maailman
uskontoja käsittelevässä sarjassa kerrotaan, että helluntai-liike on yksi
nopeiten kannatustaan lisäävistä suuntauksista maailmassa ja että
esimerkiksi Koreassa, jossa liikkeellä menee erittäin hyvin, se on
korostetusti menestyvien ihmisten seurakunta.

Muuten 1990 Matti A. Miettinen julkaisi tutkimuksen Niilo Ylivainion
parannustoiminnasta. Kirjan sanoma on tyly. Ihmeiden aika on ohi. Yhtään
pysyvää ihmeparantumista ei löytynyt. Sen sijaan itsemuria löytyi
yllättävän paljon mielestään ihmeparannuksen kokeneiden ihmisten
keskuudessa.

Kommentit (0)

Sormien katkomista 18.03.2010, 20:18

Minulla on aavistus, että tohtori Kiminkinen valitaan seuraavissa
vaaleissa huimalla äänivyöryllä eduskuntaan Keskustan listoilta
Keski-Suomesta. Timo Aholallakin saattaisi olla saumaa, sillä eduskunnassa
on tällä hetkellä Tony Halmeen kokoinen aukko täyttämättä. Mutta muitakin
saarnaaja-voimailjoita saattaa olla äänestäjillä valittavana.

Nimittäin helluntalaisten toiminnassa ovat olleet näkyvästi mukana Los
Angelesin painin olympiavoittaja Jouko Salomäki ja Salomäkeä pari numeroa
suurempi painija Toni Hannula, jolta jäi kuitenkin nuorena poikana
olympiakulta saavuttamatta törkeän tuomaripelin seurauksena. Hän johti
ottelua isäntämaan tulevaa kultamitalistia vastaan vielä aivan
loppuhetkillä, mutta sitten hänet ajettiin ulos.

Olympialaisten jälkeen Hannulalla ei enää mennyt elämässä kovin hyvin.
Väkivaltatuomioita siunaantui ja puukkokin lyötiin jossain välissä
rintaan. Jonkin aikaa mies pysyi kuivilla uskoontulon avulla, mutta
kaikkia ei uskokaan pelasta. Wikipedia kertoo koruttomasti seuraavaa:

”Hannula oli vankilatuomioiden vuoksi poissa painimatoilta kahdeksan
vuotta. Häntä puukotettiin vuonna 1995, mutta hän nousi harjoittelun
ansiosta takaisin SM-huipulle. Hän voitti 1996 painin SM-pronssia ja 1997
SM-hopeaa.[2][3]
Toni Hannula tuomittiin 12. joulukuuta 2007 Oulun käräjäoikeudessa
törkeästä ryöstöstä 3,5 vuoden ehdottomaan vankeuteen. Hän oli elokuussa
2007 pakottanut rikostoverinsa Arto Saarilammen kanssa erään
oululaismiehen luovuttamaan pankkitilin tunnusluvun. Vaatimusta
tehostaakseen miehet olivat murtaneet uhriltaan yhden sormen sekä
katkaisseet kaksi vasemman käden sormea keskinivelen kohdalta. Saarilampi
sai yli viisi vuotta vankeutta.[4]”

Muistelenpa lukeneeni lehdestä, että vaikka pankkikortin tunnusluku
saatiinkin selville, niin rahaa ei kuitenkaan onnistuttu nostamaan, sillä
siihen henkinen suorituskyky ei enää riittänyt.

Saarnamiehiä 17.03.2010, 20:19

Olen innolla seurannut tohtori Kiminkisen saarnahetkiä telkkarista.
Pääsyynä tietenkin se, että yhtenä hahmona ohjelmassa on vilahdellut
jossakin määrin kärkkääläistaustainen Mansikka-Antti. Hän tuskailee
paino-ongelman kanssa. Ei yllättävää, sillä kärkkääläismiehet ovat
perinteisesti raavaita. Itse vain 87-kilosena näytän porukassa laihalta
kuin huussinovi.

Viime Kiminkisen jaksossa vilahti toinenkin tuttu elikkä entinen
ammattinyrkkeilijä Timo Ahola. Hän oli 70-luvulla se manageri Elis Askin
kaipaama hyvä iso mies ja valkoisenrodun vihoviimeinen toivo.
Kehämenestykseltään mies oli ehkä Tony Halmetta huonompi, mutta muistelen,
että ampujana astetta parempi. Nimittäin viimeiseessä hänestä kertoneessa
lehtiuutisessa olleen aiheena eräs surmanlaukaus.

Mutta nyt Ahola ilmestyi ruutuun elinvoimaa ja tyytyväisyyttä uhkuvana ja
kun netistä tarkastin, niin paljastui, että hän toimii hykyään
Helluntai-liikkeen saarnamiehenä Saarijärvellä
http://www.netmission.fi/srk/saarijarvi/index.php?id=3081 . Se on hyvä se.
Tuollaisella roolinvaihdolla paluu yhteiskunnan hyväksytyksi jäseneksi
onnistuu hyvinkin.

Entinen väkivallan ammattilainen vaikuttaa olevan itse lempeys ja
hyväntahtoisuus. Miehessä näyttää olevan sellaista rosoista karismaa, jota
alalla tarvitaan. Luulen, että sosiaali- ja päihdehuollossa tällaiset
veikot ovat ainakin kenttätyössä laudaturtyttöjä parempia. Netistä löytyy
myös tieto, että saarnaajasta on dokumenttielokuvatekeillä ja näytepätkiä
onkin jo nähtävillä.

Kommentit (0)

Ilmailunhistoriaa 16.03.2010, 21:03

Kärkkäälä on sittenkin osa ilmailunhistoriaa. Sen pajasti tänään
Pitäjänlehdessä eläkkeellä oleva karttulalainen rehtori Lauri Reinikainen.

Hän kertoi, että asia, jota olen pitkään epäillyt, pitää paikkansa.
Suojärvensuota vaurioittaneet neuvostopommarit olivat elimellisenä osana
tapahtumia, kun Jorma Sarvanto suoritti kuuluisaa maailmanennätystään
ampuessaan alas kuusi konetta neljässä minuutissa. Reinikainen ei paljasta
tietolähdettään, mutta kukapa tunnettua opettajaa ja urheilumiestä
epäilisi pötypuheesta.

Tämän tiedon jälkeen uskallan kertoa tapauksen yksityiskohdat täytenä
totena kaikille. Samoin kuin myöskin senkin uskallan kertoa, että kaikkien
on syytä tämän esimerkkitapauksen valossa olla varovaisia tullessaan v_ _
_ _ _ _ maan kärkkääläisille. Siinä on monta kertaa käynyt monelle tosi
huonosti.

Muuten eilen tuli telkkarista ohjelma, jossa vierailtiin Vaasan lähellä
Koivulahden lentoturman muistomerkillä. Vuoden 61 onnettomuuden taustoja
ei kerrottu. Entinen työkaverini oli ollut ensimmäisiä tapahtumapaikalla.
Hän kertoi, että kokenut lentäjä oli kuulemma pimeässä erehtynyt pitämään
korkeajännitelinjaa kiitoratana. Väärinkäsitykseen uskotaan vaikuttaneen
sen, että lentäjä oli ottanut vähän rohkaisua ennen lentoa.

Luin joskus Finnairin historian, mutta siinä ei tällaisia asioita
kerrottu. Tosin myönnettiin avoimesti, että 50-luvun lentäjät eivät
suinkaan olleet mitään vesipoikia. Ilmeisesti senajan vehkeillä ei
uskaltanut ihan selvinpäin lennellä.

Kommentit (2)

Venäläisäiti 15.03.2010, 19:57

Muisti alkaa palailemaan pätkittäin. Ei se pakkolaskupaikka ollutkaan
Nastolassa vaan Lapinjärvellä, vaikkakin Savon vinkkelistä ne ovatkin yhtä
ja samaa seutua. Muistaakseni kirjassa Salaisen sodan varjot, joka
ilmeisesti perustuu ainakin jossain määrin liian salaisena tuhottuun
Stella-Polaris-aineistoon, kerrotaan yksi näkökulma tapaukseen.

Kirjan mukaan Berliiniin suunnistamassa olleita pilotteja alkoi pelottaa
ja he päättivät henkensä säilyttääkseen suunnata kohti Suomea. Jossain
Etelä-Suomessa lentäjät hyppäsivät koneesta ja muu miehistö tuli sitten
itsestää koneen mukana alas Lapinjärvellä. Kirjan mukaan hengissä
selvinneet miehistön jäsenet ottivat myöhemmin vankileirillä hypänneet
lentäjät lievästikin sanottuna veljellisesti vastaan.

Sen sijaan Esko Sipiläisen kirjassa Pommituslento Berliiniin – Pakkolasku
Lapinjärvelle kerrotaan tapauksesta toinen versio. Sen mukaan kone oli
oikeasti matkalla Berliiniin, mutta venäläisten oma ilmatorjunta
vaurioitti konetta niin, että se kaarsi pelkästää oikealle ja niinpä se
tuntien kuluttua päätyi Lapinjärven pellolle. Osa miehistöstä jäi henkiin,
koska koneessa oli diesel-moottorit eikä se leimahtanutkaan tuleen maahan
osuessaan, kuten bensakoneet helposti tekivät.

Muuten Kämäräisen Sami Kärkkäälästä viestitti, että historiasta
kiinnostunut autourheilumies Pekka Pellinen on tutkinut Suojärven
pommituksen kulkua ja selvittänyt, ettei koneista yksikään palannut
kotiin. Myös isä-vainaani kertoi samaa ja vielä senkin mielenkiintoisen
yksityiskohdan, että viimeisin olisi ammuttu alas Suomenlahteen.
Muistaakseni samana päivänä sattuneessa Jorma Sarvannon ME-suoritukksessa
oli sama erityispiirre, että viimeinen kone putosi mereen, joten
nähtäväksi jää, liittyykö Kärkkäälä maailman ilmailunhistoriaan.

Lopuksi hiljennymme kaikkien urhoollisten neuvostolentäjien muistoa
kunnioittaen kuuntelemaan yhtä maailman kauneimmista ja surullisimmista
sävelmistä, josta ei tietääkseni ole suomenkielistä versiota, mutta itse
kutsun sitä Venäläisäidiksi. Korostettakoon, että nuo sankarivainajat
olivat nykyisten skeittaripoikien ikäisiä.
http://www.youtube.com/watch?v=CP34xxHKDTM

Kommentit (0)

Lentosuunnistusta 14.03.2010, 19:44

Vanhana hyvänä Brezhnevin aikana Heinolassakin harrastettiin laajaa
kansainvälistä ystävyystoimintaa. Meno ei ollut yhtä pönäkkää kuin Matti
Ijäksen Delegaatio-elokuvasta voisi päätellä, vaan välillä ystävyyden
nimissä temmellettiin oikein tosissaan. Oikeastaan tässä aiheessa olisi
hyvä ohjelmaidea Heinolan upealle kesäteatterille.

Yksi ystävyyskaupungeista oli Baranovits Neuvostoliiton Valko-Venäjän
tasavallassa. Nyt suhde on tietääkseni jostain syystä jädytettynä.
Kaupungilla kiersi aikoinaan villi huhu, jonka mukaan sikäläinen
ystävyysdelegaatio olisi Heinolassa täydentänyt vajavaisia
valuuttavarantojaan myymällä paikallisen hotellin baarikaappien sisällöt
ohikulkijoille, mutta Heinolan kaupunginjohto kiisti jyrkästi tiedon.

Kuitenkin Heinolan ja Baranovitsin kansainvälisillä yhteyksillä on vanhat
perinteet. Nimittäin kesällä -41 Baranovitsissa oli lentotukikohta, jolla
oli kalustonaan Neuvostoliiton harvoja moderneja nelimoottorisia
pommikoneita. Yhden sellaisen miehistö sai tehtäväkseen operoida Berliinin
yllä, joka varmasti oli äärimmäisen haasteellinen tehtävä nykykielellä.

Mutta jokin meni suunnistuksessa pieleen. Sen sijaan, että kone olisi
lentänyt etelään, harhautuikin se kurssissaan 180 astetta ja lensi melkein
Heinolan ilmatilaan, eli naapurikuntaan Nastolaan ja teki siellä
pakkolaskun, jossa menehtyi aika monta miestä. Paikalle on sittemmin
rakennettu näyttävä muistomerkki ja tietääkseni vielä vuosikymmeniä turman
jälkeen on surevia omaisia vieraillut paikalla.

Lentokoneen harhautumisen syystä on kaksi kilpailevaa teoriaa, joihin
ehkä palataan myöhemmin.

Kommentit (0)

Asioilla on selityksensä 13.03.2010, 20:00

Tapahtumilla on selityksensä. Pitäjänlehti paljasti, miksi Kärkkäälää
pommitettiin raivoisasti talvisodassa. Asiaa olen paljon miettinyt ja
tyhmä olen ollut, kun en itse keksinyt. Sikäli olin teoriassani oikeassa,
että Suojärvensuota luultiin lentokentäksi, mutta ei Rissalan vaan
Naarajärven kentäksi.

Koneiden tarkoituksena oli ensiksi pommittaa Pieksämäkeä, mutta
ratapihalta paenneiden veturien savu kätki kaupungin ja vihollislentäjät
kuvittelivat Suonenjoen olevan Pieksämäki. Ensin pudotettiin noin 60
pommia Suonenjoen lähistölle tietääkseni ilman henkilövahinkoja. Tosin
äitini oli joutunut siirtämään nukkensa pöydän alle ilmasuojaan. Sitten
pommittajat jatkoivat mielestään Naarajärvelle, mutta suunnistivatkin
erehdyksessä Kärkkäälään. Jos joku kone palasi tuolta retkeltä
kotikentälleen, olisi hyvä lukea sen raportti saavutuksista; vihollisen
tappioita saatettiin liioitella, sillä tuleva turvesuo ei juurikaan
vaurioitunut.

Kilometrien korkeudesta liikkuvasta koneesta tähystettäessä sattuu
erehdyksiä. Varsinkin pommituslentäjille, joista ei yleensä tule kokeneita
ammattilaisia. Maailmansodan alussa ainakin eglantilaisten
pommituslentäjien tappiot lennoilla olivat noin 20 %. Toisin sanoen
keskimäärin lentäjä pääsi harjoittelemaan ammattiaan tositoimissa vain
viitisen kertaa, ennen siirtymistä tuonilmaisiin ilmavoimiin. Luulen, että
venäläisten tappiot talvisodassa olivat ainakin samaa luokkaa.

Puhutaan, että sodan jälkeen, kun valvontakomission upseerit saapuivat
Helsinkiin, poisti komission ilmavoimien mies oma-aloitteisesti yhden
kunniamerkin miehustastaan. Se oli myönnetty Helsingin tuhoamisesta. En
usko tätä juttua. Kyllä venäläisten tiedustelu varmaankin pystyi
selvittämään noin tärkeän asian totuuden.

Sen sijaan uskon tarinaan, jonka mukaan valvontakomission lentäjäsankari
kiinnostui panssarilaiva Väinämöisen tilanteesta, kun kuuli sellaisen
edelleenkin olevan käytössä. Kun hänelle näytettiin Pansion kallioluolassa
vaurioitta kelluva alus, poisti upseeri itseltään yhden kunniamerkin. Hän
oli tietämättään upottanut Kotkan sataman edustalla olleen saksalaisen
ilmatorjunta-aluksen Väinämöisenä. Kunniamerkkiä ei olisi tarvinnut
poistaa. Kyllä IT-aluksen pommittaminen upoksiin vastaa vähintäänkin
Väinämöisen tuhoamista.

Kommentit (2

Todella mautonta 12.03.2010, 20:31

Yritin tuossa löytää vahvistusta sille, että huippuhiihtäjätär ja
kolhoosin paras lypsäjätär Galina Kulakova olisi komilainen ja siis
kaikkien suomalaisten sukulaistyttö, mutta varmistusta teorialle ei löydy.

Sen sijaan netistä löytyy törkeän neuvostovastainen juttu siitä, että
Sapporon olympialaisissa eräs venakkohiihtäjätär olisi ojentanut
joukkuetoverittarelleen syntymäpäivälahjaksi partakoneen, josta asiasta
suivautuneena lahjansaaja olisi potkaissut lahjanantajaa munille.
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=14232 . Todella mautonta
ja naisia halventavaa, mutta niin vain pääsi minultakin tahtomattani
selkäkeikkanauru.

Mutta netistä löytyy myös tämä paljastava kuva olympiavoittaja Julia
Tshepalovasta, josta ilmenee, ettei Julia ainakaan ollut potkun kohteena.
Ihan tulee mieleen suomalainen kansanlaulu, jonka mukaan tyttö istu
kivellä, kivi oli siliä ja vesi sitä virutteli.
http://s.ohtuleht.ee/multimedia/images/000009/02FB7849-606C-4996-996C-208B24596C5C.jpg
. Aika on näköjään muuttunut siitä, jolloin Pressin veljekset Tamara ja
Irina olivat hyvän itäisen naapurimme valovoimaisimmat urheilijattaret.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tamara_Press_(urheilija)

Kommentit (0)

Kapustin 11.03.2010, 20:10

Vieläpä tuli mieleeni yksi komilaisen sukulaiskansanedustaja, joka on
olympiavoittaja. Sergei Kapustin oli 70-80-luvuilla yksi maailman
parhaista jääkiekkoilijoista ja hän oli voittamassa olympiakultaa v-76.
Tyypilliseen suomalais-ugrilaiseen tapaan hänkin nukkui pois hyvin
nuorena, elikkä 42-vuotiaana miehen sydän petti.

Sama kohtalo on tainnut olla aika monella Tarasovin ajan punanutulla.
Epäilen, että sen ajan valmennusmenetelmillä saattaa hyvinkin olla
vaikutusta näiden veteraanien terveystilantesseen. Ainakin Juhani
Tamminen, joka on muistaakseni mies, joka keksi jääkiekkopelin, kertoo
muistelmissaan järkyttyneensä tavatessaan myöhemmin uransa jälkeen
ikäisiään neuvostokiekkoilijoita. Tammisen mukaan on sittenkin parempi
olla terve, vaikka maailmanmestaruus jäikin saavuttamatta.

Anatoli Firsov, joka saattaa olla kaikkien aikojen paras, vakuutti asiasta
kysyttäessä, että Tarasov oli ainut huumeemme. Firsovin sydän petti alta
kuusikymppisenä. Tarinan mukaan vaativa valmentaja Tarasov esimerkiksi
määräsi harjoitusmielessä Firsovia kannattelemaan Volga-autoa ilmassa
ainakin viiden minuutin ajan ja mies teki sen yhdellä kädellä ja kahdella
jalalla. Toinen yläraaja oli nimittäin murtunut.

Tarasovin aikaan venäläiskiekkoilijat viettivät karua leirielämää lähes
ympäri vuoden. Muutaman päivän kesäloma kuitenkin hyväksyttiin. Lomalta
leirille palattaessa koko porukka määrättiin mustikkametsään ja
tulostavoitteena oli kerätä ämpäri täyteen. Näin joukkueelle opetettiin
sitkeyttä ja turhat luulot karsittiin pois. Enpä usko, että nykyiset
NHL-tähdet suostuvat kyykistymään mustikkamättäälle. Tosin kalpalaisilta
se saattaisi onnistua ja menetelmä voisi olla oivallinen tapa seuran
taloutta turvattaessa.

Kommentit (0)

Syrjäänit 10.03.2010, 19:08

Joku ilta sitten kerroin, että rajantakaiset karjalaiset, joita on noin
50.000 henkeä, ovat saavuttaneet viime vuosikymmeninä talviolympialaisten
hiihdosta kuusi kultamitalia eli suurin piirtein yhtä paljon kuin
viisimiljoonainen Suomen kansa. Karjalaiset ovat lukumäärään suhteutettuna
suomalais-ugrilaisista parhaita tällä elämänalalla.

Mutta hyvin ovat pärjänneet sukulaiskansa syrjäänitkin eli komilaiset,
joiksi heitä nykyään jostain syystä kutsutaan. Komin tasavallassa asuu
noin miljoona ihmistä ja netistä olen löytänyt ainakin seuraavat varmat
komilaiset: Raisa Smetaninalla on neljä kultaa, Nikolai Bazakovilla kaksi
ja Vasili Rotsevilla yksi, yhteensä siis ainakin seitsemän kultaa.
Laskelmia tosin vaikeuttaa se, että tasavallan asukkaista syrjäänejä on
vain puolet enkä ole varma muiden kuin Smetaninan sukulaisuudesta.

Lisäksi epävarmoja sukulaistapauksia ovat kukin yhden kullan voittaneet
Galina Kulakova, Jevgeni Beljajev ja Mihail Devjatjarov. Kaikki he olivat
jostain Länsi-Siperiasta ja jos heidät luokitellaan syrjääneiksi, on tämä
piskuinen kansa saavuttanut 10 kultaa.

Kommentit (0)

Kommentoi

Peruuta vastaus