MAAILMANMESTARI!!! 01.03.2011, 16:33Matti Heikkinen on hiihdon kuninkuusmatkan yllätysmaailmanmestari. Nyt
unohdan kaiken kyynisyyteni,en ajattele ollenkaan dopingia enkä harmaita alueita, vaan kuuntelen
seisomaan nousten Kainuunmiehen kunniaksi Nälkämaan laulun. Se on niitä harvoja kotiseutulauluja,
jossa ei tapeta ketään.
http://www.youtube.com/watch?v=u-eI6eEU2jM
Sitten kaivan esille Sortavalan Sorsun tehtaan valmistamat
Karjala-merkkiset sukset ja lähden
harjoittelemaan seuraavien talviolympialaisten miesten viestin perinteisen
osuutta varten. Nykyään
voi huipulle päästä vähän kypsemmälläkin iällä.
Sitten ostan Valintatalon kalleinta kakkua ja juon kultamitalikahvit. Olen
niin vanha mies, etten
uskonut tätä päivää enää näkevinäni. Onnistunut ajoitus ottaa talviloma
hiihdon mömmönkisojen
aikaan. Luulen, että huomenna juomme taas mitalikahvia, mutta se jää
nähtäväksi.
Kommentit (0)
Suomalaisjuhlaa 28.02.2011, 20:36
Tänään on sitten mitalikahvit keitetty. Väliaikalähdöt ovat hiihtourheilun
suolaa ja ne sopivat
suomalaisille. Niitä on saatava välittömästi lisää. Muistelen, että
suurimpia urheiluelämyksiäni
oli se, kun Myllylä ja Veerpalu kamppailivat väliaikalähdöllä 50
kilometrin maailmanmestaruudesta.
Suuri urheiluelämys oli myös tämänpäiväinen ensimmäinen väliaikapiste. Se
oli suomalaisjuhlaa.
Tytöiltä ei juurikaan uskaltanut mitään odottaa ja sitten olikin vähän
aikaa neloisjohto, ennenkuin
varsinaiset turbot syöksyivät paikalle.
Ihan tuli mieleen Sarajevon 15 kilometriä. Pojiltamme ei silloin paljoa
odotettu ja kuitenkin eka
väliajoissa meillä oli kolmoisjohto. Mieto silloin petti; oli vasta
viides. Neljäntenä oli Svan,
joka jollain onnenkantamoiselle voitti koko kisan. Myöhemmin on kuiskittu,
että Sarajevossa
suomalaisten majapaikka muistutti enemmänkin teurastamoa.
Saas nähdä, miten vielä kisoissa lopulta käy, ettei vain hyvin käy.
Muistanpa, miten Tatran kisoissa
kaikki meni poskelleen ja mitään ei pitänyt Suomelle tulla. Sitten
viimeisen päivän 50:n kisassa
Oikarainen otti yllättäen kultaa. Varsinkin, kun Vedenjin lähti minuutin
Susi-Kallen jälkeen ja
ohitti tämän matkalla. Mielestäni Oikarainen ei enää päässyt Vedenjinin
ohi, mutta siitä huolimatta
voitti. Tosin silloin ei ollut kameroita joka mutkassa.
Kommentit (1)
Kelpo vire 27.02.2011, 19:29
Suomalaisten hiihtourheilijoiden kelpo vire jatkuu. Nyt olimme pikkumäen
joukkuehyppyhiihdossa
kahdeksansia, eli piste tuli jälleen plakkariimme. Tulos on ihan kelpo,
kun ottaa huomioon sen, että
maailamassa on lähes 200 valtiota. Kuulumme selkeästi parhaaseen
kymmenykseen.
Ehkä mäkikotkamme yltäisivät vieläkin parempaan, mikäli he eivät sortuisi
yliyrittämiseen. Henkistä
valmennusta tulisi siis tehostaa. Matti Nykänen voisi alkaa huolehtimaan
poikiemme
menttaalihygieniasta. Matti pystyisi opettamaan nuoremmilleen
suoritusrentoutta, josta hän itse tuli
tunnetuksi .
Muistelen, että joskus vuosikymmeniä sitten Nykänen voitti
maailmanmestaruuden ylivoimaisesti,
vaikka jätti koehypyn hyppäämättä ja saapui kisapaikalle viimetipassa
joltain reisuultaan taksilla,
kun kilpailu oli jo käynnissä. Se oli osoitus siitä perussuomalaisesta
asenteesta, että asialliset
hommat hoidetaan, vaikka muuten otettaisiinkin vähän rennommin.
Muitakin kelpo suorituksia tänään nähtiin. Haastattelijakin totesi Tero
Similälle, että se oli kelpo
hiihto. Ja Similä myönsi, että kelpo hiihto oli, selvästi talven paras.
Sijoituskin oli ihan kelpo
eli 29. Se on pikkuisen tulosluettelon keskipisteen paremmalla puolella.
Kommentit (0)
Yhtä mitalijuhlaa 26.02.2011, 19:39
Nyt on hiihdonystävän mieli hyvä. Opin tänään uudenlaisen asenteen
kilpahiihtoon. Kannustan nyt muun
maailman joukkuetta ja heti on kisailme kirkastunut. Vaikka väkivahvat
norjalaiset ovat lähteneet
vahvoina ennakkosuosikkeina kaikkiin lajeihin, ovat kannustamani muun
maailman urheilijat venyneet
loistavasti ja taitavat tällä hetkellä johtaa mitalitilastoa niukasti
ennen Norjaa.
Suomalaistenkin terävin kunto on putkahtamassa esiin juuri oikeaan aikaan.
Aino-Kaisa Saarinen
taisteli upeasti ja oli kahdeksas. Pistetilimme on siis avattu ja alan
mättämään pööniä pannuun ja
juon kohta pistekahvit. Aino-Kaisan kahdeksannen sijan lisäksi suomalaiset
ovat saavuttaneet
muitakin hyviä sijoituksia. Ainakin pari urheilijaamme on ollut
tulosluettelon keskivälin paremmalla
puolella. Se on kelpo tulos lyhytjalkaiselle ja leveälanteiselle
kansallemme, jota ei ole
rakenteellisesti edes suunniteltu kestävyys- tai hyppylajeja varten.
Kommentit (0)
Turvamies 25.02.2011, 20:17
Vanha asuinkaupunkini Heinola on taas pumpsahtanut otsikoihin.
Sosiaalilautakunnan kokouksessa
tarvittiin järjestyksen säilyttämiseksi turvamiestä. Mutta olihan
käsiteltävä asiakin dramaattinen,
eli edellisen kokouksen pöytäkirjan yhden pykälän tarkastaminen.
Kyllä paheellisen ja intohimoja kuohahtelevan Heinolankin
kunnallispolitiikassa olisi TV-draaman
aineksia; tai ainakin kesäteatterinäytelmän siitä saisi. Aiheita löytyisi
varsinkin siltä ajalta,
jolloin vielä kunnilla oli varaa harrastaa kansainvälistä
ystävyystoimintaa. Ainakin heinolalaiset
urbaanilegandet kertovat siitä, että ystävyysmatkoilla sattui ja tapahtui.
Kerrankin oltiin Saksassa ja virallisen ystävyysillallisen pikkutunneilla
rohkeni muudan
työläistaustainen kunnallispoliitikko kohottautumaan hieman horjahdellen
ylös ja lausumaan sen
ääneen, jota moni muu oli varmaan salaa sydämessään pohdiskellut. ”Ja te
saatan Lapin polttajat.
Kyllä sitä nyt ystävyydestä puhutaan….”
Muuten kerran kaupungissa oli saatu jokin suuri rakennusprojekti valmiiksi
ja pidettiin harjakaisia
sen kunniaksi. Pitkiä kiitos- ja ylistyspuheita pidettiin onnistuneen
yhteisen hankkeen kunniaksi.
Sitten lopuksi työntekijöidenkin edusmies, joka taisi olla se edellä
mainittu ystävyysmatkailija,
sai puheenvuoron ja kiteytti sanottavansa lyhyesti ja ymmärrettävästi:
”Tämä on ollut hyvä työmaa.
Täällä eivät ole herratkaan vittuilleet.”
Sisäistä mädännäisyyttä 24.02.2011, 20:40
Minusta hiihtourheilussa on niin paljon sisäistä mädännäisyyttä, että enpä
taida enää tämän enempää
seurata hiihdon mömmönkisoja. Hermot eivät kestä. Suomalaiset hiihtivät
hyvin ja taktisestikin
viisaasti, sen selostajakin myönsi, ja paras oli sijalla 16. Yhtään ei
ilahduta sekään, että
naapurit ruotsalaiset, norjalaiset ja virolaiset pärjäsivät ihan hyvin.
Jotain on perusteellisesti vialla meikäläisten valmennuksessa. Kari-Pekka
Kyrön aikaan
suomalaisetkin sivakoivat niin, että raajojen paikalla näkyi vain harmaa
vyyhti. Nyt tuntuu siltä,
ettei maamme saa kisoista yhtään mitalia. Sen jälkeen peräänkuulutetaan
rakenteellisia uudistuksia
meidän urheilujärjestelmäämme.
Onneksi talviolympialaisissa on vielä puolipiippulajeja yms. Niissä me
vielä pärjäämme. Mutta Tuomas
Kyrön Urheilukirjassa kerrotaan, että Kiinassa on lapsille perustettu
erityisiä puolipiippu yms.
painotteisia kouluja, joissa lahjakkaat lapset treenaavat puolipiippua
yms. kokopäiväisesti. Kohta
me ei enää pärjätä edes puolipiipussa yms:ssa.
Kommentit (2)
Roolihahmoja 24.02.2011, 20:23
Tulevassa Uukuniemi-tv-draamasarjassa voisi olla pääosan esittäjänä
pienikokoinen PK-yrittäjä, joka
pitää kioskia sireenipuskien ja kirsikkapuiden keskellä. Hän huolehtii
kyläläisten ruokahuollosta.
Lisäksi kioskilla myydään tauluja ja sotahistoriallista kirjallisuutta.
Kioskin tavaravalikoimaan
haetaan tarvittaessa täydennystä vanhan Pikku-Valmetin takatoosalla.
PK-yrittäjä subventoi hintoja
omasta eläkkeestään, joten hinnat pysyvät kohtuullisina. Tämä henkilöhahmo
sivuaa tapahtunutta
todellisuutta.
Toinen keskeinen roolihahmo on pitäjän pappi. Ihan kioskin vieressä on
hänen kirkkonsa. Pitäjän
pappi tulee syvään epäuskoon. Hän kertoo saarnassaan seurakuntaväelle
tulleensa nyt järkiinsä ja
pyytää anteeksi aiempia höpöpuheitaan. Hän pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle
ja ryhtyy maalaamaan
tauluja. Tämäkin henkilöhahmo sivuaa tositapahtumia. Itsekin olin
tälläisen papin vetämäss
hääjuhlassa, eikä siitä sitten mitään täydellistä avioliittoa tullutkaan
ja ihmekös tuo, koska
papilta puuttui tarvittava usko. Oli siis ihan paska pappi.
Nuorisoa edustaa draamasarjassa entinen menestyvän rockyhtiön
kosketinsoittaja, joka pääsee kirkon
kanttoriksi. Hän herättää huomiota soittamalla virsien säkeistöjen välillä
jatsahtavia soolo-
osuuksia ja yrittämällä lisäksi kehittää perinteistä kirkkomusiikkia
yhteiskunnallisesti
osallistuvampaan suuntaan. Tällä hahmolla ei tietääkseni ihan vielä ole
vastinetta todellisuudessa.
Tärkeä rooli on myös entisellä miss-Suomella, joka valitaan Uukuniemen
kunnanjohtajaksi. Hän saa
pitäjästä ja sen kunnallispolitiikasta nopeasti kyllikseen ja häviää
yönselkään samalla tavalla,
kuin Allison teki Peyton Placessa 45 vuotta sitten. Tälläkin hahmolla on
yhteyttä todellisuuteen.
Muuten Uukuniemen historiikki kertoo, ettei Satu Procope koskaan jättänyt
erohakemusta virastaan
eikä häntä myöskään koskaan ole irtisanottu, mutta palkanmaksu kuitenkin
lopetettiin pian sen
jälkeen, kun kunnanjohtaja katosi paikkakunnalta yönselekään.
Kommentit (1)
Draamaa 22.02.2011, 17:40
TV 2:lla on laskujeni mukaan ollut jo neljä maalaissarjaa, jotka ovat
olleet vähemmän syvällisiä ja
joiden ihmiskuvaus on olut sangen kaavamaista, mutta jotka nimen omaan
edellä mainituuista syistä
ovat olleet erittäin suosittuja katsojien keskuudessa.
Nyt minulla olisi peräti kaksi kehitelmää uusiksi TV:n maalaisdraamoiksi.
Ensiksi pitäisi filmata
sarja Kiteen pahasta pajarista. Hän oli se muinainen Uukuniemen
lähipitäjän verojohtaja, joka ei
ollut sellainen paskantärkeä nipottaja, jollaisia nykyiset virkamiehet
bruukkaavat olla, vaan hän
osasi ottaa viranhoidon vähän rennommin.
Kiteen pajari mm. rakensi Pyhäjärven rantarinteeseen tukeista eräänlaisen
syöksyradan veneelleen,
joten hän oli tavallaan maamme lasketteluharrastuksen isä. Hiihtohissiä ei
pajarilla ollut, joten
hän määräsi joukon alastomia naisia vetämään veneensä ylös
laskettelurinteen päälle. Pajarilla oli
sitten surullinen loppu. Huumorintajuttomat veronmaksajat kivittivät hänet
kuoliaaksi ja hautasivat
kivikasan alle, jonka pitäisi olla vieläkin näkyvillä.
Toisen draamasarjan haluaisin filmata Uukuniemen elämästä. Nimittäin
kunnan historiikkia lukiessani
aloin ajattelemaan, että mitä ovat Dallas tai Kauniit ja rohkeat
Uukuniemen valtataisteluihin ja
ihmissuhdejännitteisiin verrattuina; eivät yhtikäs mitään. Ihmettelenkin,
miten niin pieneen kylään,
jossa periaatteessa eletään yksipuoluejärjestelmän oloissa, voi mahtua
niin paljon erilaisia
poliittisia kärhämiä ja skandaaleja, joita Kouvolan hovioikeus ja
Hymy-lehti ovat ansiokkaasti
käsitelleet.
Kommentit (1)
Rumanpuoleista 21.02.2011, 19:45
Ei löydy toissa vuonna ilmestyneestä Uukuniemen historiasta mitään
mainintaa sikäläiseen Sihvosten
sukuun kuuluneesta kenties Suomen älykkäimmästä miehestä Pertti
Lindforsista, jolla oli muitakin
kunnioitettavia erityisominaisuuksia. Historiikin mukaan vähän kaikki on
ollut Uukuniemellä pientä,
köyhää ja vaatimatonta. Ilmeisesti kunnan virallisessa historiassa siis
pyritään rehellisyyteen.
Kirjan mukaan ensimmäiset maininnat 1600-luvun uukuniemeläisistä eivät
mairittele asukkaita. Alueen
talonpojat eivät pelänneet sen enempää Jumalaa kuin esivaltaakaan.
Itsepäisiäkin he olivat. Pappien
mukaan pitäjäläiset olivat täysin vastentahtoisia elämään niiden
terveellisten sääntöjen mukaan,
jotka kuningas oli määrännyt heidän sielujensa autuuden tähden.
Esimerkiksi talonpojat eivät
piitanneet edes tiloilta irtisanomisista, vaan häädetyt isännät sen kun
vain istuivat tuvissaan
(siis kuin tatit).
Eikä kehitystä parempaan juurikaan tapahtunut, sillä vuonna 1893
uukuniemeläisiä kuvattiin
seuraavasti: ”Kasvultaan on väestö yleensä pienenlaista ja näöltään
rumanpuoleista. Puvuissaan
rakastavat naiset loistavia värejä, joka muoti alkaa nykyään olla
vähenemään päin.”
Kommentit (0)
Laitisen kiiskiliemi 20.02.2011, 19:38
Pakinoitsija Loka Laitinen on kaikenlaisten ruokien ja varsinkin
kalaruokien ystävä. Häntä harmittaa
se, ettei Helsingistä saa enää kunnon kaloja, kuten esimerkiksi isoja
särkiä tai kiiskejä. Itse olen
huomannut, ettei niita saa myöskään muuten runsastarjontaiselta Kuopion
torilta.
Suomen arvokkain ja paras kala, eli kiiski, on jostain syystä tyystin
häviämässä myös Suomen
vesistöistä. Yhteen aikaan Petäiseltä ja Moskulasta ei pilkillä juuri
muuta saanutkaan, mutta nyt en
ole vuosiin kiiskeä nähnyt. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos voisi
tutkia sitä, pystyykö
kiisken pelastamaan istutuksilla tai voidaanko sitä viljellä
kasvatusaltaissa tai kasseissa lohien
tapaan.
Laitisen mukaan suurin mahdollinen kalaherkku valmistuu siten, että
kaikenlaisista kiisken
perkuutähteistä keitetään liemi. Sellainen oli aikanaan Pietarin hovin
herkkua, ja moni tyhmä tsuhna
elätti itsensä rahtaamalla tätä arvokalaa Venäjän herroille. Esimerkiksi
maailman mahtavimman
hallitsijan Aleksanteri III:n kruunajaisissa se oli tilaisuuden pääruokana.
Loka Laitinen ei reseptissään paljasta sitä, pitääkö tupakannatsat
lajitella sivuun, kun lattialta
lakaistaan kiisken perkuuroippeet kattilaan.
Kommentit (0)
Pisin jäsen 19.02.2011, 20:22
Muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että lue enemmän, niin luulet vähemmän.
Väite pitää paikkansa.
Luin juuri Lasse Lehtisen kokoaman ”Aarno Laitisen kauneimmat kolumnit
Iltalehdessä”. Nyt sitten
tiedän, mistä pohjimmiltaan on kysymys Suomen filosofien vuosikymmeniä
jatkuneissa oppiriidoissa.
Riidan tausta on Laitisen mukaan seuraava. Eräällä kaljareissulla maamme
filosofeille syntyi riita
siitä kenellä on pisin. Kilpa ratkaistiin siten, että pöydälle pantiin
jonoon markan kolikoita, ja
kuka eniten pystyi ”jäsenellään” pyyhkäisemään niitä lattialle, oli
voittaja. Kun filosofi Pertti
”Lande” Lindforsin suorituksessa putosivat pöydältä kaikkien markkojen
lisäksi tuhkakuppi ja
kukkavaasi, siitä puhkesi filosofian oppiriita, josta Lande sai kärsiä 50
vuotta.
Olen tähän asti pitäytynyt ylistämään Uukuniemen saavutuksia lähinnä
urheilun saralla, mutta kyllä
tästä runsaan 500 asukkaan piskuisesta edesmenneestä pitäjästä on lähtenyt
myös merkittäviä tieteen
harrastajia. Kuten nyt tämä Pertti Lindforskin.
Muistelmissaan, joiden nimen päälle en nyt pääse, taisi olla jotain
sellaista kuin ”Roskapöntöstä
dosentiksi”, filosofi perustelee värikästä ja jopa vaikeaa luonnettaan
sillä, että hän on
turkulaisen kommunistin ja uukuniemeläisen fasistin jälkeläinen.
Sellaisesta geeniperimästä ei voi
syntyä kovin tavallista yksilöä. Äitinsä puolelta Lande oli Uukuniemen
Sihvosia.
Yleisesti Lindforsia, joka kuoli pari vuotta sitten, pidettiin Suomen
älykkäimpänä ihmisenä eikä hän
muistelmissaan edes yrittänyt kumota tätä tietoa. Eikä hän muistelmissaan
myöskään yrittänyt salata
anatomista erityispiirrettään.
Kommentit (0)
Tos talavee 18.02.2011, 19:18
Kuopin torin pakkasmittari valehtelee. Se näyttää noin 20 silloin, kun
muualla kaupungissa on 35.
Tänäänkin luulin paleltuvani karvahatusta ja pilkkivarusteista huolimatta.
Sitten vastaan asteli
kevyesti vaatetettu jalkapallotähti Pele Koljonen paljain päin ja
mielestäni rintakarvat kuurassa.
Tuli mieleen lapsuuteni urbaanilegenda nuorukaisesta, jonka aivot
jäätyivät bussipysäkillä.
Mutta vaikka pittääkin tos talavee, niin ei ole suinkaan pitkän elämäni
kylmin. Kylmin oli talvi -86
– 87 Helsingissä. Silloin mittari näytti vähän yli 20, mutta meri-ilmasto
oli hyytävä. Puhuttiin,
että Lada jäätyi talvisin niin pitkään, kun meri pysyi sulana, mutta
siitten kun meri jäätyi, niin
Lada pysyi sulana.
Tosin Lada oli oikea talviauto nykyisiin automaattivaihteisiin
tietokonetäyteisiin menopeleihin
verrattuna. Ja jos Lada ei startannut, saattoi peräkontista kaivaa veivin,
jolla kone väännettiin
helposti käyntiin. Nykyisiin ei taida kovan paikan tullen saada ottaa
edes virtaa toisista
autoista, vaan merkkikorjaaja on maksettava paikalle.
Talvella -66 mitattiin Kärkkäälän kylän pakkasennätys 42 astetta. Kuiva
mannerilma ei tuntunut
miltään. Mieleeni on jäänyt, miten lumi narisi monokenkien alla kouluun
mennessä, mutta yhtään ei
paleltanut. Tosin muistelen, että jotkut pitkämatkalaiset olisivat
ottaneet koulutyöstä pakkasloman.
Taisi olla niin, että kunnon koulukyytejä ei silloin vielä tunnettu eikä
myöskään ylipainoisia
lapsia. Allergiaongelmistakaan ei oltu kuultu; tosin jotkut olivat kovia
piereskelemään.
Kommentit (1)
Lumihanki kutsuu 17.02.2011, 20:00
Yksi selkeä virhe löytyy Kiveen hakatut-kirjan luvusta, joka käsittelee
Esa Rossia. Kerrotaan, että
Rossin perhe asui Iisvedellä Salmisen asemalla. Jokainen, joka yleensä
jotain tietää, tietää, että
Salminen on Suonenjoen syrjäkylä parikymmentä kilometriä Iisvedeltä. Mutta
haetannooko tuo mittään.
Esa Rossi oli lahjakas urheilija, velmentaja, keksijä ja liikemies.
Hänessä olisi oivallinen aihe
jonkun historian opiskelijan graduun ja myöskin paikallishistoriaan
keskittyneen Syväniemen
kesäteatterin näytelmään. Varsinkin, kun tuon yleensä joviaalin herran
luonteeseen kuului myös
kiinnostava mustapuoli.
Luulenpa, että monen suuren johtajan ja varsinkin taiteilijan taustalla on
kaksisuuntainen
mielialahäiriö. Sellaisia tapauksia on Suomenkin valtio-, liike- ja
kulttuurielämä pullollaan.
Välillä mennään ylikierroksilla ja kehitellään kaikkea suurta ja sitten
välillä ollaan syvän
masennuksen vuoksi laitoshoitokunnossa.
Tosin korostettakoon tässä yhteydessä, että presidentti J K Paasikivi ei
ollut maanis-depressiivinen
tyyppi. Siitä on lääkärintodistuskin olemassa. Nimittäin KOP lähetti
silloisen pääjohtajansa
mielentilatutkimukseen, jotta hänet olisi voitu siirtää eläkkeelle
mielenvikaisuuden vuoksi. Lääkäri
todisti, ettei J K ollut mielisairas, vaan hän kärsi pelkästään huonosta
kotikasvatuksesta. Lisäksi
hänellä oli sopimattomat tekohampaat, joilla oli tapana singahtaa suusta,
jos pääjohtaja joutui
korottamaan ääntään.
Esa Rossi sen sijaan lienee ollut selkeästi maanis-depressiivinen tapaus.
Ainakin hänen
tyttärenpoikansa kertoo yleensä leppoisesta papastaan seuraavaa: ”Esa oli
myös väkivaltainen tyyppi,
joka kävi välillä jopa lepäämässä Kymppi-osastolla, suljetulla
sellaisella. Sen muistan, että hän
välillä ajoi perhettään takaa kirves kädessään. Nuo tapahtumat osuivat
varmaan huonoihin talviin,
jolloin kaikki ei sujunut, kuten Esa halusi.”
Kommentit (0)
Rasva-Rossin huorpoeka 16.02.2011, 20:24
Eipä ole pitkää aikaa, kun ihastelin päiväkirjassani näyttelijä Leo
Jokelaa ja ihmettelin rivien
välissä, miten niin umpihämäläinen, eli Hausjärvellä syntynyt,
näyttelijäsuuruus saattoi olla niin
savolaisen oloinen. Ja vastaus löytyy vastikään ilmestyneestä Arto Terosen
ja Jouko Vuollen kirjasta
Kiveen hakatut – suomalaisia urheilijakohtaloita.
Kirjassa on pitkä juttu Suonenjoella syntyneestä hiihtomesenaatista ja
suksivoidetehtailijasta Esa
Rossista. Rossi taisi olla sotien alla maailman johtava suksivoiteiden
valmistaja, parhaimmillaan
hänen tehtaansa tuotti puoli miljoonaa purkkia vuodessa maailman parasta
Kiva-merkkistä voidetta.
Rossi ymmärsi myös markkinoinnin tärkeyden ja niinpä hän kokosi Iisvedellä
treenanneeseen
ammattilaistalliinsa maamme parhaat hiihtäjät. Suonenjoella on vankka
yksimielisyys siitä, että
sotien alla Iisveden taajaväkinen yhdyskunta olisi voittanut
hiihtoviestissä koko muun maailman.
Siitä jo keskustellaan, olisiko Iisveden kakkosjoukkuekin vielä voittanut
muun maailman.
Mutta sitten paljastetaan Rossin suvun piirissä pitkään vaiettu salaisuus.
Sen mukaan näyttelijä Leo
Jokela, joka muistetaan varsinkin Palmu-elokuvien etsivä Kokkina ja Spede
Pasasen radiosketsien G.
Pula-Ahona, olisi ollut Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain
Rasva-Rossin huorpoeka.
Tarkastakaa vaikka itse, etteikö näyttelijä Jokela muistutakin
olemukseltaan aivan tyypillistä
sisäsavolaista pienviljelijä-metsuria.
http://www.youtube.com/watch?v=5KHZcCik9JY&feature=related
Kommentit (0)
Pekka 15.02.2011, 19:55
Suvun perimätiedon mukaan eno-Risto oli lahjakas juoksija. Muistellaan,
että hän otti harrastuksen
jopa niin vakavasti, että hakkasi nauloja hiihtomonojen pohjaan ja otti ne
jalassa kovia interval-
vetoja Iisveden jäällä Suomi-verkkariin sonnustautuneena.
Ilmeisesti riiuureissulla sota-aikana saatu keuhkovamma esti nousemisen
aivan kansalliselle
huipulle. Suvun muistitietojen mukaan Riston näyttävin urheilusuoritus
tapahtui vähän sodan jälkeen
Suonenjoen maatalousnäyttelyiden yhteydessä järjestetyissä kansallisissa
kilpailuissa.
Enoni johti uljaalla kotkan askeleella 800 metrin juoksua lähes suoran
mitalla ensimmäisen
kierroksen jälkeen. Hän oli kuitenkin syyllistynyt taktiseen virheeeen eli
väärään vauhdinjakoon.
Toisella kiekalla iskivät maitohapot ja lopputulemana oli jääminen kisassa
vihoviimeiseksi.
Huippujuoksijaa Ristosta ei tullut, mutta muuten Rieponlahden kyläkirjassa
entinen Kainuun Sanomien
päätoimittaja Otso Kukkonen antaa serkkupojastaan arvostavan lausunnon.
Hänen mukaansa varttuneina
nuorukaisina kaverukset osasivat valmistaa erittäin hyvää kiljua. Suvun
perimätiedon mukaan
muurahaispesässä säilytetystä kiljupöntöstä käytettiin salanimeä ”Pekka”.
Kommentit (0)
Risto 14.02.2011, 19:48
Jatkamme korkeakulttuurisella linjalla. Eilen tuli tv:stä dokumentti Esa
Pakarisesta ja siinä
yhteydessä haastateltiin pitkään Esan keikkakaveria Henry Theeliä.
Theelkin liittyy Könösten suvun
vaiheisiin. Enoni Risto paljasti tämän muistelleessaan minulle joskus
kunnon sotamies Könösen
seikkailuja Toisessa maailmansodassa.
Alunperin Risto oli Laguksen miehiä. Hänestä yritettiin kouluttaa
panssarivaununkuljettajaa. Vaunu
oli nimeltään Inkeri. Samanniminen oli myös enoni silloinen tyttöystävä
Suonenjoella. Kerran
harvinaiselle lomalle päästyään sotamies Könönen halusi luonnollisesti
tavata myös heilansa. Tosin
Risto oli saanut kovan kuumeen, yli 40 astetta, mutta siitä piittaamata
hän otti talvipakkasella
pyöränsä ja läksi polkemaan yli 20 kilometrin päähän, sillä sellaista
hullua se rakkaus teettää.
Enoni seuraava muistikuva on, että hän heräsi Suonenjoen
maatalousoppilaitoksessa, joka toimi
silloin sotilassairaalana ja tunnettiin jostain syystä kansan parissa
hellittelynimellä Kuppala.
Rohkenen tuskin arvailla nimen historiaa. Urheilijanuorukaisena Risto
kuitenkin selvisi
keuhkokuumeesta, vaikkakin kenttäkelpoisuus aleni sen verran, että hänet
siirrettiin Kouvolan
kasarmille.
Kouvolan kasarmille oli kerätty Suomen kenttäarmeijan komeimmat miehet,
näin minä sen kertomuksesta
ainakin ymmärsin, vaikka sitä ei mitenkään korostettu, harjoittelemaan
saksalaista suorajalkamarssia
piakkoin Helsingissä pidettävää voitonparaatia varten. Ja siellä
Kouvolassa eno-Risto harjoitteli
suorajalkamarssia yhdessä Helsingin työväen painonnostajia edustaneen
Henry Theelin kanssa, joka oli
jo silloin kova poika laulamaan.
Tosin turhaan pojat sitä voitonparaatin suorajalkamarssia harjoittelivat.
Mutta komeasti Henry Theel
lauloi jo silloin. http://www.youtube.com/watch?v=sQROycJ5Jx4
Kommentit (0)
Irja 13.02.2011, 19:24
Joku ilta sitten harrastin korkeakulttuuria ja kirjoitin Esa Pakarisen
kunniaksi Suhmuran
Santrasta. Silloin en kehdannut mainita, että kappaleen sanoittaja Terho
Könönen saattaa hyvinkin
olla kaukainen sukulaiseni. Nimittäin olen äitini puolelta Könösiä. Savon
Könös-miehet muistuttavat
ainakin kasvonpiirteitään kovasti kuuluisaa joensuulaista sukunimikaimaansa.
Ja olen kuullut, että jostain Karjalasta Savonkin Könösten esi-isä on
tullut. Puhutaan, että
isoisovaarillani Risto Könösellä, jota kanta-Könöseksi kutsutaan, oli
kiitettävä lapsilykky. Arviot
määristä liikkuvat 23 – 27 välillä. Eno-Paavo oli joskus palannut Kuopion
reissulta mukanaan tämän
ihmemiehen kuva ja oli väittänyt, että niitä myyskenneltiin Kuopion
torilla. Toivottavasti joku
Könönen vielä löytää tämän kiinnostavan miehen kuvan suvun arkistoista.
Savonkin Könöset ovat musikaalisesti lahjakkaita; joskus tämä
taiteellisuus on ilmennyt suoranaisena
boheemiutena. Suonenjoella syntynyt muusikko Jouko Kukkonen oli äitinsä
puolelta Könösiä. Hän taisi
soitella mandoliinia tms. sota-ajan viihdytyskiertueilla ja olen antanut
itselleni kerrottavan, että
hänellä taisi olla alttius mandoliininsoittajien ammattisairauteen.
Mutta Jouko Kukkonen oli myös lahjakas sanoittaja. Tunnetuin sanoitus
taitaa olla Kesäinen muisto,
joka soi mm. Markku Pölösen tangoelokuvan Onnen Maan taustalla. Muuten
elokuvan keskeisessä roolissa
näyttelee Taisto Reimaluoto, joka on tietysti taustaltaan Kärkkäälän Sikasia.
Könösten suvun legendan mukaan myös tunnettu Irja-humppa olisi lähtöisin
Jouko Kukkosen kynästä.
Puhutaan, että Jouko olisi ollut kovasti ihastunut kauniiseen serkkuunsa
Irjaan, joka on
suurjuoksija Salamo Könösen sisko, ja olisi sitten ikävissään runoillut
tämän tunnetun iskusävelmän.
Virallisen musiikkihistorian mukaan Irjan sävellys ja sanat ovat Kauko
Käyhkön, mutta Könösten suvun
epävirallisen historian mukaan jopa tiedetään, mikä oli tekijänoikeuksien
hinta.
Kommentit (0)
Kuli 12.02.2011, 18:38
Kauko Vainio kertoo kirjassaan Kakkisen Olli, että se jo 50-luvulla
entinen erämaa-alue, jonka yhtä
osaa kutsutaan Kakkisen saloksi, on kymmeniä neliöpeninkulmia laaja, ja
toistasataa järveäkin kuuluu
tähän maa-alaan, joka alkaa Karttulan rajasta, ulottuen Sorsakoskelle
saakka. Vainion mukaan suurin
ala tästä tienoosta on aikoinaan maksanut vain yhden kulin suolaa ja
koirannahkarukkaset.
Vaan paljonko on tuo kuli? Erikoinen painomitta, johon en ole aiemmin
törmännyt. Sen olen kuullut,
että hyvin lyhyt ilmeisesti kiinalainen ajanmitta on kulinluikautus. Mutta
painomitta kulin
selvittäminen vaati jo vähän googlettamista. Ja löytyihän vastaus sekunnin
sadasosissa; ihmeellinen
asia on internet.
Kuli, eli matto, on vanha venäläinen painomitta ja se vastaa yhdeksää
puutaa eli 147,42 kilogrammaa
nykyasteikolla. Siitä voimmekin laskea, että ei ollut erämaa ennen
hinnankiroissa. Nimittäin suola
taitaa nykyään maksaa noin euron kilolta.
Kommentit (0)
Jumala 11.02.2011, 18:57
Olen monta kertaa vannonut, että ei enää yhtään uutta kirjaa tähän
kattilakuntaan. Mutta niin vain
sorruin taas perjantaikirjan ostoon. Samalla huomasin, ettei Kuopiossa
enää arvosteta Jumalaa.
Kirjatorilla myytiin Jumalaa poistohintaan 2 €/kpl. Ei ole Jumala enää
missän arvossa. Teologian
tohtori Terho Pursiainen kirjoitti kirjan Jumala herran vuonna 2004 ja nyt
se on jo lähes
makulatuuria.
Tiedän, että monet ikäiseni nuoret miehet keksivät monia muitakin ja jopa
hauskempiakin tapoja
perjantai-illan viettämiseen, mutta itse aion tutkiskella Jumalaa ja
varsinkin selittää Jobin
kirjaa. Jobin kirjan selittäminen on minua kiehtonut siitä lähtien, kun
Reidar Särestöniemen
muistelmista luin, kuinka Reidar ja Timo Mukka pakenivat Lapin syksyistä
pimeyttä Tukholmaan ja
juopottelivat siellä ja selittivät toisilleen hotellista varastamastaan
Raamatusta tietenkin Jobin
kirjaa.
Mutta ajankohtainen kirja on Raamattu edelleenkin. Kun avasin
Jumala-kirjan avautui se hyvin
ajankohtaisesta kohdasta. Tänäänhän eduskunta hyväksyi haja-asutusalueiden
jätevesilain. Samaa
teemaa käsittelee myös ostamani teos, jossa 5.Moos. 23: 13-15 sisältää
haja-asutusalueiden
jätehuolto-ohjeita.
Elikkä: 13 ”Teillä tulee olla leirin ulkopuolella paikka, missä voitte
käydä tarpeillanne. 14
Varusteidenne joukossa teillä tulee olla pieni lapio, jolla kaivatte
ulosteitanne varten kuopan ja
peitätte jälkenne. 15 Herra, teidän Jumalanne, kulkee leirissänne,
suojelee teitä ja antaa
vihollisenne teidän käsiinne. Sen tähden leirin on oltava pyhä, niin ettei
hän näe siellä mitään
sopimatonta eikä jätä teitä.
Kuntien ympäristöviranomaisten tulisi valvoa, että esimerkiksi
lestadiolaisten suviseuroilla tai
körttiläisten herättäjäjuhlilla jätehuolto organisoidaan Raamatun
määräysten edellyttämällä tavalla.
Ymmärrän hyvin Jumalaa, koska harmittaahan se häntäkin, jos astuu paskaan
leirillä kierrellessään.
Kommentit (1)
Ehdokkaita 10.02.2011, 19:40
Terve kotiseutuylpeys valtasi vaihteeksi mielen, kun maailmankaikkeuden
tunnetuin suonenjokelainen,
eli Rakel Liekki, esiintyi äsken edukseen telkussa. Suonenjoella hänet
tunnetaan paremmin Koposen
Tiinana. Tutkimuksissani en ole vielä edennyt niin pitkälle, että voisin
väittää hänen olevan
Kärkkäälän tyttöjä.
Älykäs, kaunis ja sanavalmis on tämä nykyinen kuvataiteilija ja entinen
näyttelijä. Koska
päiväkirjaani lukevat myös naiset ja jopa lapset, en voi ihan tarkkaan
kertoa, mitä hän ennen
näytteli. Mutta ilmetty tuleva naisministeri, mieluiten
kulttuuriministeri, on tämä kaunis Rakel,
kunhan vain jokin poliittinen ryhmittymä ymmärtää pyytää häntä ehdolle.
Läpi menee, että heilahtaa.
Ja klo 21.50 tulen uudemman kerran tuntemaan kotiseutuylpeyttä, sillä
silloin tulee dokumentti TV
1:llä entisen asuinkaupunkini Heinolan saunadraamasta. Ja luulenpa, että
kansan sympatiat tulee
keräämään peri suomalainen perusjätkä Timo Kaukonen. Hän on juuri
sellaista periksiantamatonta
jämäkkää perussuomalaista miestyyppiä, joka menisi heittämällä
eduskuntaan, mikäli jokin sopiva
poliittinen ryhmittymä älyäisi pyytää.
Myös tohtori Kiminkinen on ilmettyä pääministeri- ja jopa
presidettiainesta, jos vain jokin
poliittinen ryhmittymä älyäisi pyytää. Myös Kiminkisen ohjelman jämerä
paino-ongelmasta kärsivä
Mansikka-Antti, jonka vaari oli Kärkkäälässä syntynyt Tuomas Kiiskinen,
olisi varteenotettava uusi
luuta maamme poliittisessa elämässä, jos vain jokin poliittinen ryhmä
älyäisi pyytää.
Muuten Mehiläis-Jussi, jonka äiti oli Kärkkäälän tyttöjä ja joka laskujeni
mukaan on Mansikka-Antin
serkku tai ainakin pikkuserkku, osasi hyödyntää TV:ssä hankkimansa
tunnettuisuuden ja sai männä
vaaleissa useita ääniä kristillisten listoilta, kun kristilliset älysivät
pyytää häntä ehdolle.
Kommentit (0)
Esa 09.02.2011, 22:16
Niin se aika vain viipottaa. Humoristi Esa Pakarisen syntymästä on tänään
kulunut sata vuotta. Ajan
viipotuksessa kauhistuttaa erityisesti se, että muistan 30 vuoden takaa
lukeneeni silloin Esan
merkkipäivän kunniaksi huomoristista julkaistun elämänkerran nimeltään
Hanuri ja hattu.
Kirja jäi mieleeni siitä, että harvoin olen lukenut yhtä ilotonta ja
surullista tarinaa. Esa
Pakarinen ei todellakaan ollut kasvanut pumpulissa. Huumorin avulla
ihmiset yrittävät sinnitellä
ankeissa oloissa järkensä valon säilyttäen narunjatkoksi joutumista
vältellen.
Tosin Esalle oli käydä huonosti. Pula-aikana armeijasta päästessään
miehellä oli rahaa juuri sen
verran, että hän pystyi ostamaan metrin köyttä. Se olallaan hän sitten
vaelteli Joensuun katuja
suunnitellen ns. kaulakiikun virittämistä. Siinä olivat vitsit vähissä.
Suomi ei ollut silloin vielä
pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Kuunnellaan Esa Pakarisen juhlan kunniaksi hänen tunnetuin kipaleensa,
jonka tekijänoikeuset ovat
käsittääkseni ummessa. Suhmura on minulle sikäli tuttu paikka, että se on
juuri Kuopion ja
Uukuniemen puolivälissä. Pohjoiskarjalalaisiahan sikäläiset ihmiset ovat,
mutta laulun sanoituksesta
päätellen selvästi ainakin sudeettisavolaisuuteen taipuvaisia. Suoraa
vastausta ei sielläkään
kysyjälle anneta.
Kun kappaleen vähän nahjusmainen päähenkilö pyytää saatille pääsyä, vastaa
Sandra kierrellen: ”Voe
tokkiisa jalakojas siästä”. Ei siis tyrmää ajatusta loukkaaavasti eikä
nolaa vonkaajaa, mutta antaa
hienotunteisesti ymmärtää, ettei se nyt kerta kaikkiaan käy. Muuten ei
Suhmuran ja Mulon väli
ainakaan autossa istuen tunnu pitkältä.
Vonkamies lienee vähän yksirivinen tapaus, eli hänellä ei ole kaikki
inkkarit kanootissa, tai kaikki
kuvakortit pakassa, sillä seuraavalla kerralla hän toiveikkaasti tuli
pyörällä, vaikka olisihan
tämän onnettoman pitänyt ymmärtää, että se vain pahentaa tilannetta.
Suvunjatkamisen kannalta onnekkaasti oli paikalla kuitenkin Mulosta Manta,
jonka mattoja tarinan
päähenkilö myöhemmin puistelee ja lapsia liekuttelee, vaikka Suhmuran
Sandraa hän salaa mielessään
muistelee. Kaunista ja surullista, mutta ei ollenkaan hauskaa.
http://www.youtube.com/watch?v=kRsjtddMLJ8
Kommentit (0)
Tekijänoikeudet 08.02.2011, 19:53
Jätin eilen hienotunteisesti kertomatta, että levytysstudioon Taisto
Ahlgrenia saatteli Tuomari
Nurmion muistelmien mukaan kaksi vanginvartijaa, mutta upeastihan äänitys
onnistui siitä
huolimatta. Vaikeudet alkoivat vasta myöhemmin, ja oikeutta käytiin
korkeinta oikeutta myöten.
Ensimmäisessä levyssä Pettäjän tien sanoituksen ja sävellyksen kerrotaan
olevan Pirkko Ahlgrenin
tuotantoa. Asiasta syntyi haloo ja vuosia myöhemmin korkein oikeus päätti
äänestyspäätöksellä, että
kappale on jäljitelmä hyvin tuntemattomaksi jääneen Erkki Laurokarin
kappaleesta Kohtalon kukka.
Todistuskin Laurokarin tekijänoikeuksille löytyi. Nimittäin eräs
radiotoimittaja oli vuonna -67
nauhoittanut eräässä Helsingin puliremmissä Laurokarin esityksen. Se oli
siis aitoa eläväämusiikkia.
Erkki Laurokarin myöhemmistä vaiheista en ole löytänyt tietoa.
Mutta epäilen vahvasti, että Laurokarikaan ei saata olla lopullinen
vastaus Pettäjän tien tekijäksi.
Nimittäin kuunnelkaa omilla korvillanne, että kyllä kyseessä on aito
mustalaismusiikkiesitys; ei ole
valtaväestön lauluja pohjimmiltaan.
http://www.youtube.com/watch?v=ldKzVSmI4pM
Kommentit (0)
Pettäjän tie 07.02.2011, 22:32
Olen tutkimuksissani pystynyt luotettavasti todistamaan, että suuri osa
sekä ihmiskunnan
suurmiehistä että -naisista kytkeytyy likeisesti Kärkkäälän kylään ja että
kotikyläni sekä
urheilulliset että kulttuuriset saavutukset ovat mittavat.
Mutta se oli minullekin suuri yllätys, että yksi maailman musiikkitaiteen
väkevimmistä tulkinnoista
sivuaa ainakin jossakin määrin Kärkkäälän kylää. Nimittäin vuonna -69
asteli Taisto Ahlgren
levytysstudioon ja kajautti ilmoille Pettäjän tien. Hän esitti sen ns.
kalliimmalla tyylillä elikkä
väristyksillä varustettuna. Kappaleen päätyttyä oli kyynisyyteen ja
nälvintään taipuva
äänityshenkilökunta pitkään hiljaa.
Näin luin omilla silmilläni Tuomari Nurmion muistelmista. Ja jatkettuani
lukemista luin, että Taisto
Ahlgrenilla oli ottopoika nimeltään Heikki Lampela. Nykyäänhän Ahlgrenin
ottopoika on ehkäpä maamme
tunnetuin asianajaja.
Uutisissakin hän esiintyy harva se ilta. Ja hänen elämäntarinaansa
pohjautuu menestyselokuva Häjyt.
Se muistetaan varsinkin siitä, että pääosan esittäjä Samuli Edelman
lihotti itseään Robert De Niron
lailla 40 kiloa täyttääkseen roolinsa. Painonpudotus ei sitten
onnistunutkaan.
Ja siten Pettäjän tien Ahlgrenkin kytkeytyy Kärkkäälään, että Heikki
Lampelan isoisä Iso-Valtti on
Pirttiselässä pitkään vaikuttaneita Balzareita. Suvun historiaan liittyy
suuri murhenäytelmä. Pula-
aikaan 30-luvulla Balzarit olivat palaamassa Kuopion tammimarkkinoilta,
kun hevonen uupui kovassa
pakkasessa Kakkisen jäälle ja tietääkseni kolme perheestä paleltui. Heidän
ruumiinsa vietiin
Kuoppalan aittaan, jota isännöi Närhin Kalle, mummoni veli.
Kolme kesää sitten kävin Baltzarin Gunnarin ja toisen Pirttiselän pojan,
eli gynekologi Valto
Räsäsen, kanssa hiljentymässä tragedian tapahtumapaikalla. Syytä meillä
kolmella olikin. Gunnarin
omaisia oli paleltunut salolle. Valto oli kerran eksynyt siellä niin
perusteellisesti, että vietti
metsässä taivasalla koko talviyön. Itse eksyin joulun edellä -77 salolle
siinä määrin, että hiihdin
varmaankin 70 kilometriä ennenkuin juuri yön pimetessä löysin kotia ja
säilytin henkikultani.
Kommentit (3)
Purtsi 07.02.2011, 19:45
Purtsikin se sitten lähti. Eikä ollut vanha mies. Taustalla oli kuulemma
alzheimeri. Kovasti
tavallista on, että nuo entiset pugilistit poistuvat tuonilmaisiin
kohtuuttoman nuorina ja syynä on
jokin aivoperäinen sairaus. Mieleen tulevat Bärnlund, Pattersson ja
eiköhän Ingokin ollut
viimeaikoinaan kovasti huonomuistinen; Muhammed Ali sinnittelee vielä
aivosairaudestaan huolimatta.
Ja eihän ihmispää olekaan tarkoitettu alasimeksi. Pitäisiköhän
tuosuojeluviranomaisten puuttua
ammattinyrkkeilijiden työturvallisuuteen. Lisäksi myös jääkiekkoilijat
saavat jatkuvasti
aivotäräyksia. Niiralan montustakin melkein joka pelistä talutellaan
toestaitoisia nuorukaisia
vaihtoon, kun itse eivät enää pysty. Moni huippu on joutunut lopettamaan
lajin, koska pää ei kestä.
Työsuojelupiiri voisi määrätä ainakin Kuopion halliin taklauskiellon.
Minulla on mielikuva, ettei Pertti Purhonen saanut urallaan pahoja
tällejä. Käsitykseni perustuu
varmaan siihen legendaariseen kohtaamiseen Spede Pasanen vastaan Purtsi
Purhonen noin vuonna -65.
Katsojia kotivastaanottimien ääressä oli varmaankin nelisen miljoonaa. Iso
ja riski Spede veteli
tosi kovia ns. längelmäveteläisiä, joista yksikään ei osunut. Purtsin
stoorin mukaan Spede oli
käynyt pyytämässä pukuhuoneessa ennen matsia, ettei olympiamitalista vain
löisi tosissaan eikä hän
niin sitten tehnytkään.
Vuoden urheilukulttuuriteko 05.02.2011, 19:32
Taisinpa juuri todistaa vuoden urheilukulttuuritekoa, joka todistaa minun
teoriani oikeksi siitä,
että läpirehellisenä maana Suomi voi unohtaa menestystoiveet kestävyyttä
ja voimaa vaaitivissa
lajeissa, koska ne ovat dopingin turmelemat, ja keskittyä niihin
urheilumuotoihin, joissa
synnynnäinen lahjakkuus ratkaisee.
Kuten esimerkiksi pikajuoksuun. Jos kerta meiltä löytyy luonnostaan
maailman nopeakätisimmät miehet,
niin luulisi myös todella nopeajalkaisiakin löytyvän. Kuten Voitto
Helsten, joka oli maailman
huipulla pikajuoksussa, vaikka ei edes näyttänyt urheilijalta.
169-senttinen Vode oli lihavuuteen
taipuvainen ja reidetkin niin paksut, että joutui käyttämään sekä
tyttöystävänsä puuteria että
silkkipöksyjä estääkseen reisien hankautumisen verille juostessa. Mutta
siitä huolimatta vähäisellä
harjoittelulla hän juoksi paljon nykysprinttereitämme lujempaa.
Mutta Vodelle on nyt löytynyt seuraaja. Äsken unisennäköinen Jonathan
Åstrand hölkötteli hallissa
200 metriä siihen malliin, että Ruotsin maailmantähti Wissman, joka ei ole
hävinnyt koskaan
suomalaiselle, vimmatusta sätkyttelystään huolimatta jäi mielestäni
puolisen suoranmittaa. Kisan
jälkeen Ruotsin poika seisoi kauan mietteliään näköisenä. Totaalisesta
ruotsalaisnöyryytyksestä
puuttui enää se, että Jonathan Åstrand olisi loppusuoralla haukotellut
kämmenkuppiinsa tai pistänyt
hölkötellessään tupakiksi.
Kommentit (0)
Huomiotaloutta 04.02.2011, 18:51
Kyläkauppias Keskinen hallitsee huomiotalouden lait. Nytkin esiintyminen
tv-ohjelmassa oli niin
huomiotaherättävää, että Tuurin kyläkaupan jonot vain pitenevät. Minäkin,
viimeinen suomalainen,
joka ei ole vielä käynyt Tuurista puutarhatonttuja ostamassa, aion sen
kohta tehdä.
Todistakaa itse, miten mediaa voidaan hyödyntää:
http://www.virallisetlinkit.fi/site/37727.html
Epäilen, että Keskinen aivan laskelmoidusti nautti ne normaalit
ruokajuomat ennen lähetystä. Enkä
usko, että tuntematon naapuri pelkästä sattumasta soitti suoran lähetyksen
aikana kyläkauppiaan
kännykkään ja pyysi häntä tulemaan pois itseään häpäisemästä. Toisaalta
tiedän kyllä, että
Pohjanmaalla naapuriston sosiaalinen kontrolli vielä toimii.
Huolestuttavaa on, että entinen himohölkkääjä Keskinen alkaa olla ns.
hyvässä ajolihassa. Tainnut
lenkkeilyt jäädä vähemmälle naisten kanssa vehdatessa. Lihaskunto on
kuitenkin selvästi parempi kuin
toisella kovalla huomiotalouden kilpakumppanilla Matti Nykäsellä. Matilla
nimittäin sulkijalihas
reistaili männä vuonna suorassa tv-lähetyksessä. Tämä taitaa olla
maailmalla suosituin youtube-pätkä
nelinkertaisesta olympiavoittajasta:
http://www.youtube.com/watch?v=9N_-zopnwp8
Kommentit (0)
Putin kärähti ratista 03.02.2011, 18:35
Hirveä tauti tämä lenssu. Ensi syksynä luovun maamme viimeisen tosimiehen
roolistani ja otan
rokotteen. Eikä kunnon droppeja saa mistään, koska saatanan hallitus ne
kielsi vuonna 1957. Silloin
loppui heroiinin anniskelu Suomen apteekeista.
Heroiinin muistetaan olleen tehokkaan lievityksen vilustumisen oireisiin.
Vatsavaivoihin myytiin
vielä pitkään sodan jälkeen opiumia ja väsymykseen sekä laihdutukseen
amfetamiinia, jonka avulla
myös Suomeen saatiin monta olympiamitalia.
Lenssu sotkee myös humeettirasian. Eilen luin ohikulkiessani, että
lööpissä selvästi kerrottiin,
että PUTIN KÄRÄHTI RATISTA. Melkein yhtä houkutteleva lööppi, kuin se,
missä väitettiin, että
VUORINEUVOS AMPUI TYÖMIESTÄ PERSUKSIIN FASAANIJAHDISSA tai Työmies-lehden
otsikko TYÖLÄISLAPSI
HUKKUI PORVARIN AVANTOON.
Painoin Putin-uutisen sydämeeni ja tutkiskelin asiaa mielessäni. Aloin
epäillä silmiäni, koska Putin
on sikäli erikoinen venäläinen, että hän ei ota, vaikka ajaakin. Niinpä
hänen yleisesti uskotaankin
olevan taustaltaan oikeasti Savon Pulkkisia. Kävin iltapäivästä tutkimassa
lööpin uudestaan, ja
siinä lukikin vain, että PUTIN JYRÄHTI KARJALASTA.
Kommentit (0)
Voimailija Tanner 02.02.2011, 19:04
Muistelmistaan pätellen työväenjohtaja Väinö Tanner lukeutui tosimiehiin.
Hänkin edusti
yhteiskunnallisessa ajattelussaan perinteistä miesnäkökulmaa. Kapinan
aikaan punakaartilaiset
pidättivät kansanedustaja Tannerinkin, koska tämä joutui kadulla
liikkuessaan järjestyspartion
kanssa sanaharkkaan. Syy ei ollut poliittinen, vaan se, että Tanner
arvosteli partiota siitä, että
se kantoi kivääreitään ”akkamaisella” tyylillä.
Vaikka Tanner oli koulutukseltaan lakimies, hän oli sikäli
työläistaustansa tuote, että hän arvosti
fyysistä voimaa. Koulupoikana Väinö kävi seuraamassa sirkuksessa
saksalaisen voimamiehen esitystä ja
innostui asiasta siinä määrin, että aloitti määrätietoisen harjoittelun
englantilaisella
snadowmenetelmällä. Pian hän kykenikin nostamaan yhdellä kädellä 50 kilon
punnuksen päänsä päälle.
Eikä tämä riittänyt, vaan hän myös pystyi ottamaan samaisen punnuksen
yhdellä kädellä syliinsä ja
tekemään sen jälkeen useita kyykkyyn ylös liikkeitä yhdellä jalalla.
Tanner ei kuitenkaan lukeutunut aivan lajin kärkimiehiin.Terijoen
punakaartin vahvin mies Viljo
Kansa kykeni samalla tavalla nostamaan peräti 75 kiloa. Viljon pojanpoika
Tapani Kansa ei ole yhtä
riuska ja niinpä hän onkin joutunut elättämään itsensä laulamalla.
Vuosisadan alussa Tanner matkusti opintomatkalle Saksaan perehtyäkseen
perusteellisesti
osuustoimintaliikkeeseen. Siellä hän joutui ottamaan osaa
osuustoimintaväen liikuntapäiville. Tanner
oli innokas painija ja niinpä hänelle avautui tilaisuus esitellä taitojaan
paikalliselle väestölle.
Saksalaisten joukosta löytyi isojakin miehiä, mutta niin vain Tanner
kellisti heidät kaikki
helposti. Saksalaiset alkoivatkin kutsua häntä suomalaiseksi karhuksi.
Pienen ja tanakan Tannerin riuskuudella saattoi olla laajempikin merkitys
maamme poliittisessa
kehityksessä. 20-luvulla sosialidemokraatit ja kommunistit taistelivat
raivoisasti työväenliikkeen
johtajuudesta ja eräässä valtataistelun kannalta tärkeässä kokouksessa
Väinö Tanner ja Arvo Tuominen
joutuivat käsirysyyn poliittisesti merkittävästä puheenjohtajan
nuijasta.Tuominen yritti ns.
suorantoiminnan menetelmällä saada puheenjohtajan nuijan itselleen.
Konflikti päättyi siihen, että Tanner kävi Tuomiseen käsiksi ja paiskasi
hänet alas
esiintymislavalta. Puheenjohtajan nuija jäi Tannerille, mutta vastaavasti
kokousteknisesti hieman
arvottomamman puheenjohtajanpöydän Tuominen kaappasi itselleen, koska hän
yritti siihen takertumalla
ns. siviilivastarinnan keinoin estää Tannerin voimatoimet. Valtaamansa
pöydän ääressä Tuominen
ryhtyikin pitämään omaa eriseurausta kokoustaan tosin arvovaltaansa
huomattavasti menettäneenä,
sillä perinteinen
työläiskulttuuri arvosti parhaita tappelijoita.
Kommentit (2)
Sulo 01.02.2011, 18:43
Hella Wuolijoella olisi ollut ottajia. Molemmat Wuolijoen lahjakkaat
veljekset sekä Sulo että Väinö
olivat häneen ihastuneita. Hella otti Sulon, joka oli salskea
urheilijanuorukainen. Väinö muistutti
enemmänkin porsasta ja niinpä hän menikin elämässään pitkälle.
Myöhemmistä poliittisista näkemyseroista huolimatta Tanner, joka itsekin
oli harrastanut nuorena
painia ja joka oli jossain eduskunnan sivuhuoneessa paininut Wuolijoen
kanssa 15 minuuttia
kestäneen ratkaisemattomaan päättyneen ottelun, antaa muistelmissaan
tunnustuksen kovalle
kilpakumppanilleen. Hän kertoo, kuinka Wuolijoelle avautui myöhemmin
tilaisuus osoittaa, että
ainakin hän oli kiistatta parlamentin kakkosmies niskanvännössä.
Eduskunnan kahvilassa Tanner oli
paikalla silminnäkijänä, kun porvaripuolen Pekka Ahmavaara ja Sulo
Wuolijoki kehuskelivat toisilleen
voimiaan.
Ja kuinka ollakaan hetken päästä miehet olivatkin käsikähmässä. Wuolijoki
oli hintelä mutta voimakas
ja taitava. Ahmavaara sen sijaan vanttera ja lihava. Hän ei tosin
näyttänyt laisinkaan tuntevan
ranskalaista painia. Seurauksena oli, että yhtäkkiä nähtiin Wuolijoen
heittävän Ahmavaaran päänsä
ylitse lattiaan että jysähti. Sivustaseuraavat pelkäsivät vähintään luita
katkenneen, kun yli
satakiloinen mies rojahti korkealta lattiaan. Ihme kyllä ei siinä sen
kummempaa tapahtunut.
Työväenluokan moraalista huolestunut Otto Kuusinen epäili ottelun jälkeen,
että Sulo Wuolijoki
haiskahtaa selvästikin viinalle. Syytetty itse kiisti asian jyrkästi.
Hänen mielestään se ei ollut
mahdollista, koska hän oli juonut ainoastaan viskiä.
Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että iltapäivälehdistö ei ollut
tuohon aikaan kovin
kehittynyttä. Nyt saattaisi olla melkoinen mediatapahtuma, jos esimerkiksi
Sulo Wuolijoen
tyttärenpoika Erkki Tuomioja kellistäisi niskalenkillä vaikkapa Seppo
Kääriäisen eduskunnan
kahvilassa. Ja tokkopa tuo onnistuisikaan, vaikka syitä olisi paljonkin,
sillä Erkki Tuomioja ei ole
mikään voimailija, vaan enemmänkin kestävyysurheilija.
Mies on nimittäin vanhemmiten siirtynyt 60-luvun barrikaadeilta esteisiin.
Hän harrastaa nykyään
3000 metrin estejuoksua. Parhaana saavutuksena on ikämiesten Sm-hopea.
Jouko Kuha, vanha
maaotteluratsu ja kova viimeisen kierroksen mies, on vielä ollut
ylittämättömänä kantona kaskessa.
Hella Wuolijoki 31.01.2011, 21:19
Hella W-elokuva kannattaa käydä katsomassa ja se pitää tehdä nopeasti,
koska kovin pitkään se ei
ainakaan Kuopiossa taida pyöriä. Kovasti oli tyhjää katsomossa, vaikka
Hella on ihan
katsomisenarvoinen filmi.
Ja kyllähän Hella Wuolijoki todistetaan vakoilijaksi, koska asia vallan
sotaylioikeuden tuomiolla
vahvistettiin. Epäselväksi tosin jäi, että moneenko suuntaan hän välitti
tietoa. Oliko Hella vallan
kaksois- tai peräti kolmoisagentti? Tosin maamme poliittisesta eliitistä
taitaisi löytyä monta
muutakin samanlaista tapausta.
Se yllättävä asia elokuvasta paljastui, ettei Hellan aviomies Sulo ollut
sellainen hyvntahtoinen
viinalleperso nahjus, jollaisen kuvan miehen muistelmista saa. Nimittäin
kyllä Sulossa sen verran
oli särmää, että ainakin elokuvassa hän meinasi Hellan kuristaa. Tekoa ei
voi tietenkään hyväksyä,
mutta väkisinkin sitä ymmärtää. Kyllä Hella sen verran komenteleva ja
korkeaääninen oli.
Sikäli Sulo liittyy myös Kärkkäälän kylään, että hän istui samassa
sellissä Ville Vainion kanssa
Tammisaaren pahamaineisessa pakkotyölaitoksessa. Kerrankin nämä veikkoset
yrittivät salakuljettaa
kesyttämäänsä pulun vankilan jumalanpalvelukseen. Kiinni jäätyään he
perustelivat tekoaan sillä,
että pulun avulla olisi ollut tarkoitus havainnollistaa
Pyhähenki-käsitettä siinä vaiheessa, kun
pappi olisi saarnassaan lausunut sanan ”pyhähenki”.
Muuten Sulo kiisti myöhemmin väitteen, jonka mukaan hän olisi viimeisenä
vankeuspäivänään käynyt
pyytämässä vankilan johtajalta, että voisi jäädä vielä laitokseen, koska
hän ei halunnut palata
vaimonsa Hellan komenneltavaksi.
Kommentit (0)
Kolmas seppä 31.01.2011, 16:10
Huomaan olevani jo vanha mies. Tosin Nataliaa en oppinut nuoruudessani
tuntemaan, mutta Natalian
aviomiestä olen jututtanut. Paavo Koskinen kävi v-78 jossain
opiskelijajärjestön tilaisuudessa
kertomassa kokemuksiaan stalinismista. Hän oli sen kokenut, kun asui
30-luvun lopulla
Neuvostoliitossa.
Paavo Koskinen on meille kaikille tuttu mies. Tämä työläispainija oli
yhden sepän mallina, kun
Kolmen sepän patsasta veistettiin. Epäilen, että hän on juuri se, jonka
palleille leka näyttää
kipeäätekevän näköisesti putoavan.
Paljon mahdollista, että suomalainen kommunisti Koskinen säilytti henkensä
sen vuoksi, että hän
lähti Neuvostoliitosta vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaa
tasavaltalaisten riveihin puolustamaan
demokraattisesti valittua hallitusta ja laillista yhteiskuntajärjestelmää.
Hän toimi salanimellä
Gunnar Ebb konekiväärikomppanian kapteenina.
Muistelen, että suomalaistaustaisia vapaaehtoisia palveli Espanjassa
kymmeniä ja puolet kaatui; se
on paljon se. Ainakin yksi meikäläinen oli myös kapinallisten fasistien
puolella eli Gabriel von
Hartman, josta myöhemmin tuli Suomen armeijan everstiluutnantti ja joka on
julkaissut vauhdikkaat ja
lukemisenarvoiset muistelmat nimeltään Antaa Hartmanin yrittää.
Espanjan matka pelasti ehkä Paavo Koskisen päätymästä Karjalan
joukkohautohin, mutta tavallaan
Espanjan sisällisota päätti myös hänen elämänsä. 80-luvulla tehtiin
dokumenttielokuva suomalaisista
tasavaltalaisista vapaaehtoisista nimeltään Espanjan pojat. Se pohjautui
pitkälle Koskisen
kokemuksiin. Elokuvan ensi-illassa Gunnar Ebb alias Paavo Koskinen
menehtyi sydänkohtaukseen.
Kommentit (0)
Natalia 29.01.2011, 18:33
Agit Propin tunnetuin laulu on Natalia. Youtubista näyttää se löytyvän
alkuperäisversionakin, mutta
koska kaikessa blogikirjoittelussa on lakia tarkoin noudatettava, en
uskalla sitä tähän liittää,
koska epäilen kyseessä olevan laittoman tallenteen. Sen sijaan Yle
Arkistossa oleva
teatterikoululaisten esitys on meidän vapaasti käytössä olevaa yhteistä
omaisuutta, joten
kuunnelkaa, nauttikaa ja laulakaa mukana puhtaalla omalla tunnolla ja
täysin rinnoin, jos siltä
tuntuu.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=96&t=858&a=7906
Tuo Natalia, jonka ”silmäin sinen viha tummentaa” ja ”jonka hehkuun
jähmettyneen sydämen saa
Ukraina”, ja jota sellitoveri Elvi Sinervo ei tuntenut ja jonka asian tämä
runossaan rehellisesti
myöntääkin, ei ollut ukrainalainen, vaan suomalainen. Tosin hänen isänsä
oli venäläinen ja
pelkästään sen vuoksi ammuttu vuonna -18 tuhansien muiden venäläisten
kanssa. Asia, jota
sivistysvaltion hallituksen tulisi pyytää venäläisiltä anteeksi. Natalia
oli tuomittu jo ennen sotia
viideksi vuodeksi vankeuteen maanpetoksesta. Hän ei siis ollut
partisaanityttönen tai Kerttu
Nuortevan kaltainen desantti, vaan vakooja.
Suomalaisissa on se hellyttävä piirre, että naispuolisia vakoojia on
meillä aina arvostettu ja
ihailtu. Muutama viikko sitten tv:stä tuli Kerttu Nuorteva-elokuva ja nyt
olen juuri lähdössä
katsomaan elokuvaa Hella Wuolijoesta. Natalia on hyvin kaunis
maanpetosaiheinen sävelmä. Lähes
samalle tunteentasolle yltää samaa aihetta sivuava Balladi Olavin
linnasta. Siinähän Vienan kaino
neiti muurataan täysin syyttömänä tyrmään maanpetoksesta epäiltynä, vaikka
rakkainpansa olikin
syyllinen. Kuunnelkaa vaikka itse. Luulen, että tämän tekijänoikeudet ovat
jo umpeutuneet.
http://www.youtube.com/watch?v=HAAPVbJnYNg
Kommentit (0)
Kenen joukoissa seisot 29.01.2011, 09:16
Tunnettu tosiasia on, että 70-luvun saksalaiset terroristit olivat
keskimäärin evlut-pappien
jälkeläisiä. Suomessa näin ei ollut. Suomessa evlut-pappien jälkeläiset
perustivat opintokerhon sekä
lauluryhmän ja ryhtyivät ns. taistolaisiksi. Kyseinen nuorisoliike näyttää
Tuomari Nurmion
luotettavien muistelmien mukaan syntyneen Töölön seurakunnan Maustasaaren
leirillä. Siellähän se
Nurmiokin hääri kitara kourassa isoisena rippikoulutyttöjen parissa.
Hengellisen illan lopuksi laulettu perinteinen hengellinen laulu muuttui
60-luvun lopulla Taistojen
tieksi, johon koko seurakunta papit mukaan lukien yhtyi. Myöhemmin sitten
taistolaisliikkeen johtoon
astuivat pappien jälkikasvun sijasta upseerien lapset, joka tietysti
luonnolista ja oikein onkin.
Muistelenpa, että 70-luvulla radiossa Työmiehen tuntia juonsi sen
kenraalin tytär, joka pysäytti
Puna-armeijan kannaksella -44.
Agit Prop oli varmasti taistolaisen laululiikkeen kirkkain helmi. Yritin
netistä löytää sellaista
alkuperäistä Agit Prop-kokoonpanoa, jonka keskeisenä vokalistina olisi
Timo Tyrväinen. Sama herra,
joka nykyään harva se ilta TV:n uutisissa maamme johtavana
kansantaloustieteilijänä kertoo
kansantalouden synkistä näkymistä, mutta enpä löytänyt. Sen sijaan löysin
ihan laillisen äänitteen,
josta ilmenee taistolaisen nuoriso- ja laululiikkeen hengellinen
perusvire. Nykyään ei enää ole yhtä
siistejä, vilpittömiä ja musikaalisia nuoria aikuisia, kuin nämä
agitproppilaiset, jotka kysyvät
ilman kyynisyyden häivää, että kenen joukoissa seisot.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?
s=s&g=8&ag=96&t=440&a=3753
Kommentit (0)
Siteet 27.01.2011, 23:00
Eivät ole Kuopion tammimarkkinat niinkuin ennen, yhtä kietovat ja
syntiset. Ei enää ole paikalla
telttoineen riisuuntumistaiteilija miss Maria viettämässä
50-vuotistaiteilijajuhlaansa. Ei ollu
seksiä, mutta suksia oli sitäkin enemmän. Lakkautetun Ruotsin armeijan
hiihtimet, jollaiset
minullakin on, maksoivat 30 €. Eivät ole hinnankiroissa.
Mutta varaosat, eli nahkaiset eräsiteiden remmit, maksavat 15 €. Jätin
ostamatta. Ja jos joskus
vielä pitää uudet metsäsukset hommata, niin niihin ostan uudet nerokkaat
Kuusamon Uistimen
sidemallit, joista esittelyvideo tässä http://areena.yle.fi/video/1498561#.
Savosta eivät viisaat näytä loppuvan, vaikka Savon rata valmistui jo
vuonna 1887, ja vaikka siitä
lähtien savolaista intelligentsiaa on virrannut etelään. Uuden sidemallin
on keksinyt Iisalmen mies.
Siellä on suksiasiaa kehitelty ennenkin. Reilut sata vuotta sitten
Iisalmessa keksittiin
metallipohjainen suksi, varsinkin messinkipohja luisti hyvin suvikelillä,
mutta eivät sietäneet
yhtään likaa ladulla. Havuja olisi kaivattu, perkele.
Metallipohjasta ei tullut myyntimenestystä maailmalla. Sen sijaan erään
kuopiolaisen keksijän
lasikuitusuksi löi itsensä kerralla läpi. Tosin vasta sen jälkeen, kun
Savon ukon patentti oli
vanhentunut. Fischer ja Kneissel ottivat lasikuitusuksen massatuotantoon
välittömästi seuraavana
päivänä eivätkä maksaneet keksijälle yhtikäs mitään.
Kommentit (2)
Dumari 26.01.2011, 20:05
Luinpa tuossa hauskan ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän teoksen
elikkä Tuomari Nurmion
muistelmat. Se on yllättävän massiivinen kirja. Hämmästyttävän paljon
Nurmio vielä muistaa, kun
ottaa huomioon taiteilijan kuluttavan elämäntyylin, joka aika ajoin ja
varsinkin nuoruudessa on
lähennellyt suoranaista boheemiutta.
Vanhaa urheilumiestä ilahduttaa kovasti se, että teoksessa sivutaan
liikuntaakin. Nuoruudessaan
Helsingissä Hande Nurmio ei juurikaan leimaantunut liikunnalliseksi
ihmiseksi; korkeintaan hän kävi
sienimetsässä poimimassa keskushermostoon vaikuttavia seitikkejä.
Ihmettelen, ettei huumepoliisi ole
vieläkään puuttunut pääkaupunkiseudun nuorison vireään
sienestysharrastukseen.
Mutta sitten keski-ikäistynyt ja raitistunut Nurmio muutti Riihimäelle.
Hän kertoi asuinpaikan
erityisen hyvänä puolena sen, että Riihimäellä pääsi hiihtoladulle heti
kotiovelta. Kirjasta ei
selviä, harrastaako tämä myöhäisherännyt hiihtointoilija pertsaa vai vaparia.
Nuorempana Nurmio keskittyi enemmänkin kamppailulajeihin. Ystävänsä Topi
Sorsakosken kanssa miehet
joutuivat kerran käsikähmään Helsingin työväentalon ravintolan
vahtimestareiden kanssa. Hande
heitettiin katukivetykselle tylysti ensimmäisenä. Sitten vedettiin
kivirappusia alas Topi ja pää
kolahteli portaissa kuin keilapallo. ”Demarit pieksivät”, valitti Topi.
Hande putsaili vain
vaatteitaan ja lausui: ”Ai sinäkin tulit, kuomaseni”.
Kommentit (0)
Pelihuumori 26.01.2011, 19:08
Melkein rakas päiväkirjani unohtui, kun unohduin kuuntelemaan Mikko
Juntusen värikästä selostusta
Kalpa – Jokerit-ottelusta. Kalpa on tällä kaudella voittanut kaikki 10
jatkoajalle mennyttä peliä,
mutta nyt tuli se tilastotappio Helsingissä, mutta ihmekös tuo, kun
tuomarit vain katselivat
Juntusen mukaan tryffelit housuissa, kun kalpalaista kaatui kuin Raatteen
tiellä.
Muutenkin oli yllätyksellinen kierros. Suomen huonoin ammattilaisjoukkue
näyttää löytäneen
pelihuumorin uuden valmentajan myötä ja taitavat voittaa mestaruuden
tälläkin kaudella. Tepsille
taitaa käydä kuin Kupsille, joka oli vuosi sitten Suomen huonoin
ammattilaisjoukkue, mutta sitten
tuli valmentaja Esa Pekonen ja teki kuopiolaisista maamme parhaan
joukkueen ihan hetkessä. Se oli
sitä valmentajan karismaa, jota on vaikea järjellä selittää.
Norjan jalkapallomaajoukkueen valmentajan Egil Olssenin karisman voi
järjellä selittää. Mies, joka
istuu kesät talvet kääntövartiset kumisaappaat jalassa kentän reunalla, on
jo pelkästään
jalkinevalintansa vuoksi karismaattinen hahmo. Kun Olssen tuli Norjan
valmentajaksi oli joukkue
melkein yhtä huono kuin Suomi ja San Marino. Vähän myöhemmin tämä jengi
voitti MM-kisoissa
Brasilian.
Sitten Olssen sai tarpeekseen ja oli muutaman vuoden sivussa. Norja putosi
hetkessä melkein Suomen
ja San Marinon tasolle. Olssen palasi takaisin remmiin ja hetkessä Norja
pumpsahti Fifan listoillla
sijalle 12 eli lähes Euroopan parhaaksi. Muuten Norjan kommunistisen
työväen puolueen jäsen Olssen
on sitä mieltä, että kaikille hänen joukkueensa pelaajille tulisi maksaa
samaa palkkaa. En ole
onnistunut selvittämään, maksetaanko Norjan maajoukkue miehille todella
samansuuruista liksaa
riippumatta siitä, miten he pelaavat tai pelaavatko ollenkaan.
Kommentit (0)
Tiukka matsi 24.01.2011, 19:50
Vilkas mielikuvitus on köyhän ainut huvitus. Urheilu alkaa tunkea
uniinkin. Olipa viime yönä tiukka
matsi. Minut oli kutsuttu ihan yllättäen Suomen jalkapallomaajoukkueen
keskikentänrakentajaksi. Ei
ole suinkaan tavallista, että maajoukkuedebyytti suoritetaan kypsässä
53-vuoden iässä.
Muuten meni hyvin, mutta nopeus ei tahtonut riittää. Jalka vaivasi. Vamma
periytyy viime kevään SM-
liigan pudotuspeleistä. Olin yhtenä yönä Kalpan maalivahtina ja
jyppiläinen vetäisi kohti alanurkkaa
viuhuvan laukauksen ja viime tipassa onnistuin jalkatorjunnassa, vaikka
potkaisinkin kipeästi
seinää. Mutta reisi siinä revähti pahasti. En ollut kunnolla verrytellyt
ennen nukkumaan menoa. Ei
ole vieläkään jalka täysin parantunut.
Viime yönä pelasimme vieraskentällä San Marinoa vastaa. San Marino on
Fifan listan huonoin
jalkapallomaa, pikkuisen Suomenkin alapuolella. Ihan loppuhetkellä
vastustaja sai käsittämättömän
rangaistuspotkun. Muistutti ihan sitä tilannetta, jolla tuomari antoi
Suomelle lahjarankkarin, jonka
avulla pelastettiin 1 – 1 tasapeli Liechtensteinia vastaan pari vuotta
sitten. Myöhemmin paljastui,
että tuomari oli lahjottu. Olisi se pitänyt jo silloin heti ymmärtää, että
kyseessä täytyy olla
lahjoman, kun Suomi venyy Liechtensteinia vastaan tasapeliin.
San Marinon kärkimies teki pilkulta helpon maalin. Siinä ei ollut mitään
erikoista. Erikoista oli
vain se, että San Marinon kärkimies olikin nainen. Ilmeisesti maasta ei
löytynyt 11 miestä
maajoukkueeseen ja nainen piti kaivaa reservistä Suomen poikia
nöyryyttämään. Mitähän ukko Freud
ajattelisi unestani?
Kommentit (0)
Geenivirhe 23.01.2011, 19:35
Yliopistolehdessä kerrottiin, että tutkijat ovat löytäneet uuden
geenivirheen muutenkin
sisäsiittoisesta kansastamme. Muutamalla prosentilla suomalaisista on
vallan geneettinen taipumus
väkivaltaiseen alkoholismiin ja itsetuhoiseen mitään pelkäämättömään
käyttäytymiseen. Ilmeisesti
uskomus huonosta suomalaisesta viinapäästä alkaa olla tieteellisesti
todistettu asia. Yhdeltä
amerikkalaiseltakin tavattiin sama geenivirhe, mutta tarkemmissa
tutkimuksissa paljastui, että
hänelläkin oli suomalaisia esivenhempia.
Tuosta geenivirheestä löytyy ehkä selitys myös maamme urheiluhistorian
erityispiirteisiin.
Meikäläiset ovat aina pärjänneet lajeissa, joissa hengenlähtö on lähellä.
Moottoriurheilussa Suomi
taitaa olla maailman menestynein kansa ja mäkihypyssä toiseksi
menestynein. Ja kun äsken katselin
lumilautailun mm-kisoja, huomasin, että vielä nykyäänkin on laji, jossa
poikamme ovat maailman
eliittiä varsinkin, jos väkiluku huomioidaan; esimerkiksi amerikkalaisia
on 60 kertaa enemmän, mutta
eivätpä pärjää. Lumilautailusta en muuta ymmärrä, kuin että vähintään
neliraajahalvauksen vaara on
ilmeinen.
Muuten vuonna -41 17 amerikkalaista Brewster-hävittäjää otti yhteen 17
japanilaisen Zeron kanssa.
Kaikki amerikkalaiset ammuttiin alas, japanilaisilla ei ollut menetyksiä.
Tämän jälkeen
amerikkalaiset eivät enää käyttäneet Brewstereitään taistelutehtävissä ja
julistivat ne maailman
huonoimmiksi hävittäjäkoneiksi. Samaan aikaan suomalaislentäjät tekivät
samoilla koneilla
merkkikohtaisen pudotusten maailmanennätyksen. Epäilen, että
meikäläislentäjissä oli paljon
itsetuhogeenivirheen kantajia. Ja mitä olen alasta lukenut, niin eivät ne
mitään vesipoikiakaan
olleet.
Kommentit (0)
Johtaja 23.01.2011, 19:12
Valmentaja Suhonen on sivistynyt ihminen ja hän pystyi alustuksessaan
kertomaan tutkittua tietoa
ihmisten johtamisesta. Kaikessa en ole Suhosen kanssa samaa mieltä. Hän
tuomitsi mm. jyrkästi Mikko
Ivalon 40-luvun lopulla hahmotteleman mallin hyvästä esimiehestä. Ivalon
mukaan:
”Johtajan tulee olla ennen kaikkea jämerä ja ruumiinrakenteeltaan vankka.
Esimiehenä hän hallitsee
kaikki alaistensa työt näitä selvästi paremmin. Hän säilyttää isällisen
arvovaltansa pitämällä
tiukkaa kuria, puhumalla harvakseltaan ja hiljentämällä vastalauseet
alkuunsa. Käskyläiset
palkitsevat hyvän johtajan nöyryydellä ja tottelevaisuudella.”
Mikko Ivalo, Henkilökohtainen työnjohto 1947
Itse kuitenkin muistan selvästi, että siihen aikaan, jolloin maamme
valtiolaivan peräsimessä oli
juuri tuollainen Mikko Ivalon kaipaama hahmo, joka oli jämerä,
ruumiinrakenteeltaan vankka,
harvapuhuinen ja vastalauseet heti kättelyssä tyrmäävä tyyppi, eli Paavo
Lipponen, Suomen asiat
olivat monessa asiassa nykyistä paremmin. Esimerkiksi kesät olivat
miellyttävän viileitä ja talvet
leutoja sekä vähälumisia.
Kommentit (0)
Töppö kuulosta 22.01.2011, 19:42
Suonenjoen poika Iiro Pakarinen teki savolaista urheiluhistoriaa
kukistaessaan lähes yksin Hifk:n
sen omassa kotiluolassa. Kannattaa katsoa tältä videolta loistava
yksilösuoritus ja varsinkin sen
jälkeinen tuuletus. http://www.iltalehti.fi/nettitv/?30253922
Urheilussahan ei ole tärkeintä voitto,
vaan helsinkiläisyleisön täydellinen nöyryyttäminen tuuletuksen elekielellä.
Harmi, ettei netistä voi kuunnella jälkeenpäin Oikean Aseman Mikko
Juntusen selostuksia. Hänen
kielensä on Höyry Häyrismäisen värikästä. Pakarisen ensimmäinen maali oli
ehkä ns. pöysä ja toinen
maali ns. höynä. Ja kun Hifkin puolustaja rusikoi Kalpan hyökkääjää niin,
että veri lensi, väitti
Juntunen aivan perustellusti, että päällekarkaaja oli idiootti. Ja kun
pahoinpidelty kalpalainen sai
tilanteesta jäähyn sukeltamisesta, väitti Juntunen aivan perustellusti
tuomareiden olevan
paskahousuja.
Ja kun kalpalaiset miehissä karkottivat Hifk:n hyökkääjän ahdistelemasta
Kalpan maalivahtia,
Juntunen sanoi, että helsinkiläinen lähti kuin töppö kuulosta. Sattuvasti
sanottu. Ilmeisesti
sanonta on savolainen väännös 50-luvulla syntyneestä sanonnasta, että
lähti kuin kuppa Töölöstä.
Näyttelijä Tapio Rautavaara kertoi, että kyseinen sanonta sai alkunsa
sukupuolitautien vastaisesta
valistuselokuvasta ”Synnin jäljet”, jossa Rautavaara esiintyi
ensilikistäjän roolissa. Valistusfilmi
oli niin tehokas, että tautitartuntojen määrä laski sen jälkeen
dramaattisesti myös paheellisessa ja
intohimoja kuohahtelevassa Töölönkin kaupunginosassa ja siitä syntyi
moinen sanonta.
Kommentit (0)
10.000 tuntia 20.01.2011, 20:18
Valmentaja Alpo Suhonen kertoi myös, että lahjakkaasta nuorukaisesta voi
tulla hyvä jääkiekkoilija,
mikäli hän 10 vuoden aikana määrätietoisesti harjoittelee 10.000 tuntia.
Siispä 6 – 16 ikävuoden
välillä tulisi treenata noin kolme tuntia joka päivä, ja sitten nuorella
saattaisikin olla riittävä
perustekniikka, jotta hän voi alkaa opiskelemaan itse pelaamista.
Tuollaiset valmennusohjelmat eivät oikein luonnistu Suomessa. Vaikka
meiltä varmasti löytyy paljon
riittävän päättäväisiä ja kunnianhimoisia vanhempia, jotka uhkausten,
kiristyksen ja lahjonnan
avulla saisivatkin jälkikasvunsa suostumaan moiseen rääkkiin, niin
epäilen, että maamme kehittynyt
lastensuojelulainsädäntö ja lahjomattomat lastensuojeluvirkamiehet
estäivät moiset projektit.
Luulenpa, että tuo 10.000 tunnin sääntö pätee kaikissa tekniikka- ja
kestävyyslajeissa. Ehkä
pikajuoksu on sikäli poikkeus, että siinä lahjakkuus ratkaisee paljon eikä
lapsiammattilaisuutta
välttämättä tarvita. Pikajuoksuissa saattaa olla maamme urheilun
tulevaisuus, kun vaan lahjakkuudet
seulotaan joukosta esiin.
Muistelen, että jo vuosikymmeniä sitten tunnettu eteläpohjalainen
ajattelija ja keihäänheittäjä
Pauli Nevala aprikoi, että koska meiltä löytyy luonnostaan paljon
nopeakätisiä miehiä, niin kaiken
järjen mukaan meiltä pitäisi löytyä myös paljon nopeajalkaisia miehiä.
Kommentit (0)
Hävyttömiä lauluja 20.01.2011, 20:20
Eilisestä Alpo Suhosen luennosta ymmärsin, että Suomen joukkuelajien
valmennuksessa on kaksi
jyrkästi eroavaa koulukuntaa sen suhteen, miten porukan voitontahtoa
nostatetaan. Autoritaarisen
linjan mukaan henkeä kohotetaan sillä, että valmentaja karjuu pelaajille.
Luulisin, vaikka en
asiasta mitään tiedäkään, että tätä linjaa edustaa valmentaja Jortikka;
ainakin niemen
onematopoetiikka mielestäni viittaa sellaiseen.
Antiautoritaarisen linjan mukaan, jonka miehiä Alpo Suhonen on, henkeä
nostatetaan pitämällä
teoreettisia luentoja ja näyttelemällä piirtoheitinkalvoja.
Jäkiekkoilijanuorukaisille voidaan antaa
kovan paikan tullen myös luettavaksi venäläisiä klassikoita. Molemmat
valmennuslinjat tuntuvat
menestyvän yhtä hyvin kansainvälisillä kilpakentillä.
Joskus kannattaisi kokeilla punapäällikkö-painijamestari Mikko Kokon
kehittämiä johtamismenetelmiä.
Hän komensi sisällissodan jälkeen menestyksellä kannaksella
Neuvosto-Venäjän puolella rajaa
vartioinutta suomalaisista punikeista koostunutta komppaniaa. Kokko ei
piitannut mistään herrojen
johtamisteorioista eikä myöskään antanut miehilleen ideologista
kasvatusta, vaikka niin olisi
pitänytkin tehdä, vaan sen sijaan opetti alaisilleen pelkästään hävyttömiä
lauluja. Ja hyvin
silläkin menetelmällä pärjättiin vaativassa tehtävässä, johtajaa
arvostettiin alaisten parissa ja
yhteishenki säilyi hyvänä.
Luin edellä kerrotun kauan kauan sitten Uuno Kansan kirjasta Pakolla
Puna-armeijaan. Tuo Kansan suku
on monessa mielessä kyvykästä ja mielenkiintoista. Nykyään suvusta
tunnetaan parhaiten laulaja
Tapani Kansa. Hänen vaarinsa toimi aikoinaan Viipurin sirkuksen
voimamiehenä ja vaarin veli Uuno
Kansa kukisti Venäjällä tsaarin.
Kommentit (0)
Suhonen 19.01.2011, 19:59
Nyt olen tavannut vihdoinkin pakinoitsija Aapelin kaipaaman viisaan
miehen. Arkkipiispa Leon
vieraana oli nimittäin jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen. Hän puhui
ihmisten johtamisesta eri
teorioiden ja filosofioiden näkövinkkelistä. Harmi, ettei paikalla ollut
juuri muita kuin minä ja
Leksa sekä 16 rouvaa yliopistolta.
Sen olen aina tiennyt, että Ape on jääkiekkovalmentajaksi liian sivistynyt
ihminen, mutta sitä en
ole tiennyt, että hänkin on Savon poekia. Suhosten sukujuuret ovat
Joroisten suunnalla. Muita sen
suunnan Suhosia ovat olleet Ruotsin suurin johtaja Tage Erlander ja
Venäjän suurin sotapäällikkö
Suvarov, joka ei hävinnyt yhtään taistelua.
Pitkän ihmisten johtamista käsitelleen piirtoheittimellä ja flappitaululla
terästetyn esitelmän
jälkeen yleisö sai kysyä. Pyysin puheenvuoroa ja heti sen myös sain.
Kysyin, mitä mieltä valmentaja
Suhonen on nykyajan suurimmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta eli
kahvakiekosta. Paljastui, että
olemme molemmat samalla jyrkän tuomitsevalla linjalla. Jääkiekko on siis
eri laji kuin paini.
Jääkiekkoerotuomarien koulutuspäivillä on heti ensi keväänä puututtava
ongelmaan.
Kysymyksestäni tuli mieleeni, että muistanpa, miten koululla vieraili joku
suuri sellotaiteilija ja
oppilaat saivat häneltä kysyä vapaasti. Joku kysyi maestrolta, että
osaatko soittaa Veikko Lavin
Silakka-apajalla-kappaleen sellolla.
Kommentit (0)
Romaanin aihe 17.01.2011, 19:48
Palataanpa Armas Ståhlbergin muiston innoittamana tuohon jääkäriliikkeen
historiaan. Siinä olisi
vielä monta hyvää romaanin aihetta vaikkapa tuotannossaan varsinkin
pohjalaisten vaiheisiin
perehtyneelle Antti Tuurille. Muuten Antti Tuuri antaa kotimaakunnastaan
sellaisen kuvan, että Armas
Ståhlbergin vetämä johtopäätös pohjalaisten antamasta tappouhkauksesta sen
jälkeen, kun hän ampui
lapualaisen niskoitteluun syyllistyneen jääkärin, tuntuu täysin
perustellulta.
Jääkäreistä luotu myytti olisi syytä romuttaa jollakin realistisella
kirjalla, vaikkapa vähän
Tuntemattoman sotilaan kaltaisella teoksella. Tosin Linnan tuntemattomat
sotilaat, jotka olivat
nykymittapuun mukaan lähes lapsisotilaita, ei tunnu kaikilta osin
uskottavalta. Kovasti purnaavia,
pahasuisia ja jopa poliittisesti luokkatietoisia olivat nämä
maalaisnuorukaiset.
Sen sijaan jääkärit, joita nykykielellä nimitettäisiin terroristeiksi,
joita valmennettiin vieraan
valtion ylläpitämällä terroristileirillä laillisen yhteiskunnan
horjuttamiseen, olivat oikeasti
pahasuisia, purnaavia ja luokkatietoisia. Muistelen Matti Lackmanin
900-sivuisesta
jääkäritutkimuksesta painaneeni mieleeni muutamia avainlukuja.
Syksyllä 1917 yli 50 % kaikkiaan 1400 jääkäristä ilmoitti olevansa
sosialisteja. Kurinpidollisista
syistä joukko-osastosta siirrettiin 15 % miehistä ns. työleirille, jota
varmaankin nykyään
kutsuttaisiin keskitysleiriksi. Ja mikä huiminta, niin lähes 30 %
jääkäreistä jätettiin
sisällissotaan lähdettessä Saksaan, koska ei ollut varmuutta, mihin
suuntaan he aikovat ruveta
ampumaan.
Vähän samanlainen tilanne oli muuten Talvisodan alla Helsingin
työläiskaupunginosista kootussa
Ässärykmentissä, jonka miehistölle uskallettiin antaa kovat patruunat
vasta ihan viimetipassa, koska
ei ollut täyttä varmuutta siitä, kenen puolelle porukka asettuu.
Lotina 17.01.2011, 07:12
Siitä tulevasta elkäkepyöräretkestä vielä sen verran, että hiihtopatsaiden
joukossa on eittämättä
vaikuttavin Pyhäjärvellä oleva alastonta Helena Takaloa esittävä teos.
Sitä katsellessa ymmärtää,
että tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein ilmenemismuoto.
Toivottavasti eräs nuoruuteni länsilappilainen lyhyt, mutta sitäkin
uhkeampi hiihtäjäneitonen saa
samanlaisen näköispatsaan kuin Helena Takalo. Nuorempana naishiihto
kiinnosti kovastikin, mutta nyt
en kyllä enää yhtään muista, että mikä siinä oikein kiinnosti. Kuitenkin
pojat ovat kilvan
vakuuttaneet, että silloin, kun Länsi-Lapin tyttö vielä kilpaili, oli
peräti ainakin kaksi hyvää
syytä katsella naishiihtoa.
Muuten tuossa äsken lukemassani Kakkisen Olli-kirjassa kerrotaan, kuinka
Olli oli ollut seuraamassa
hiihtokilpailuja ja sieltä palattuaan hän kertoi, että ”akat hiihti niin,
että tissit vuan lotis”.
Kommentit (0)
Rutolan urheat naiset 15.01.2011, 20:29
Internetistä näyttää löytyvän paljon tietoa Rutolan murhenäytelmästä.
Paikkakunnalle on pystytetty
tapaukselle muistomerkki, jossa lukee ”Rutolan urheille naisille, jotka
ottivat osakseen raadannan
ja vastuun jälkipolvesta, kun vaino vei miehet vuonna 1918”. Se on
kauniisti ja ketään
syyllistämättä sanottu. Melkein vetää vertoja Karhumäen teloituspuiston
muistomerkille, jossa lukee
”Ihmiset, älkää tappako toisianne”.
Rutolan lauseen muotoilija olikin tunnettu kynämies eli valtioneuvos
Kalevi Sorsa. Hän oli
nuoruudessaan jopa kustannusvirkailijana Tammessa. Hänen huomattavin
saavutuksensa
kustannustoiminnan saralla oli Kalle Pätalon tarjoaman käsikirjoituksen
tyrmääminen.
Olen haaveillut, että jos joskus pääsen eläkkeelle, ryhdyn harrastamaan
kulttuuria ja pistäydyn
polkupyörällä tutustumassa kaikkiin maamme juoksija- ja hiihtäjäaiheisiin
patsaisiin Helsingistä
Pelloon. Niitä on muuten koko joukko. Matkan varrella poikkean myös
hiljentymässä Rutolassa.
Ja jossakin samalla suunnalla on muistaakseni Vesikon Tuomon kertoman
mukaan myös Armas Ståhlbergin
muistolaatta. Tämä maamme ensimmäisen presidentin veljenpoika on
ikuistanut nimensä maamme
historiaan Ilmari Turjan tositapahtumiin perustuvassa näytelmässä Jääkäri
Ståhl. Kun K J oli sopuisa
ja hillitty ihminen, niin veljenpoika ei sitä ollut vähimmässäkään määrin.
Armas Ståhlberg ampui Saksassa erään pohjalaisen jääkärin, koska tämä
niskoitteli ja koska Saksan
sotalaissa niin määrätään toimittavaksi sellaisessa tilanteessa sekä koska
Armas oli lainkuuliainen
mies. Muut suomalaisjääkärit pöyristyivät tapahtuneesta, ja joku ilmoitti
ampujalle, että ellei tämä
kuole sodassa, niin kuoleepa sitten varmasti pian sodan jälkeen.
Jossain Joutsenon seudun kahakassa Ståhlberg taistelutilanteessa nousi
kivelle seisomaan täysin
kuolemaa halveksuen ja kyllähän maamme punikit kuitenkin sen verran olivat
pyssymiehiä, että hänet
siitä kiveltä pudottivat. Tapahtumapaikalla on muistolaatta ja hiljennympä
joskus senkin ääressä
miettimään ihmisten älyttömyyttä.
Kommentit (1)
Kallo 14.01.2011, 22:01
Eilen tuli vähän liioiteltua. Kaikkia Rutolan sahan työmiehiä kyllä
ammuttiin, mutta kaikki eivät
kuolleet. Yhtä päästä läpiammuttua eivät luodit tappaneetkaan. Seuraavana
yönä mies nousi ylös
joukkohaudastaan, palasi kotiinsa ja jatkoi elämäänsä kaikessa rauhassa.
Häntä ei voitu teloittaa uudestaan, koska kirjanpidon rätingit olisivat
jotenkin seonneet. Tarina ei
kerro, miten ylösnoussut suhtautui myöhemmin ampujiinsa ja varsinkin
tuomariinsa, joka toimi
kaupungissa myöhemmin arvostettuna pankinjohtajana. Kävikö vaikka
pyytämässä tältä asuntolainaa?
Siinä olisikin Hietamiehelle yksi romaaninaihe lisää.
Rutolan tragediasta kuulin ensimmäisen kerran jo ennen Hietaniemen kirjaa.
Asiasta kertoi eräs
Heinolan kokoomuslainen kunnallispoliitikko. Hän oli upseeri evp.
Ammatinvalinta oli hänelle
luonteva, koska mies oli vanhaa sotilassukua; olihan jo vaari ollut mukana
Rutolan sahan
punakaartissa. Kaarti perustettiin Hietamiehen mukaan valvomaan sitä,
etteivät kaiken maailman
huligaanit pääse polttamaan sahaa. Taisteluihin porukka ei osallistunut.
Heinolan mies kertoi pikkupoikana potkiskelleensa pääkalloa
tapahtumapaikan liepeillä. Rutolan
miehet ilmeisesti haudattiin vähän huonosti. Saattoi poikasten peliväline
olla ihan hyvin olla oman
vaarin kallo tai sitten vaikkapa kaverin, eli Lindin Arvin, vaarin kallo.
Uutistenlukijankin isoisä
lahdattiin myös opiksi ja ojennukseksi muille. Korostettakoon, että
kallonpotkiskelu tapahui siis
Lappeenrannan iloisten ihmisten humppakaupungissa eikä missään Ruandassa.
Kommentit (1)
Henkilöstöpolitiikkaa 14.01.2011, 18:20
Kannattaa katsoa tämä
http://areena.yle.fi/ohjelma/4403bdcaf2c77c05d97e876e744c769a Kirjamaa-
ohjelma, jossa Heikki Hietamies myhäillen jutustelee kirjastaan Naisten
talvi. Kirjahan kertoo
vuonna -18 sattuneesta tapauksesta Rutolan sahayhdyskunnassa. Tuomari
Tapanainen ammutti silloin
kaikki sahan työmiehet opiksi ja ojennukseksi muille. 45 sahuria ammuttiin
ja pienelle kylälle tuli
26 uutta leskeä ja 60 uutta orpoa.
Jotenkin tuo Tapanaisen harjoittama henkilöstöpolitiikka tuntuu
kovahkolta. Tuossa lähellä
Varkaudessa tarvitsi ainoastaan noin 10 prosenttia paikkakunnan
miespuolisesta väestöstä luopua
siitä ainuvastaan, jotta työrauha palasi. Enempää ei kannattanut lyödä
lihoiksi, koska sahan
toiminta olisi kärsinyt. Ne olivat ne kuuluisat Huruslahden arpajaiset,
joista ei vielä ole kukaan
kirjaa tehnyt.
Edellä mainitut tapaukset ovat sikäli ajankohtaisia, koska olen vakavasti
alkanut miettimään,
säilyisikö meillä yhteiskuntarauha, jos vaikka EU ajautuisi täydelliseen
kaaokseen, euro romahtaisi
ja ihmiset menettäisivät säästönsä. Venäjällä yhteiskunta romahti tähän
tapaan, mutta rauha säilyi,
koska siellä vallan ottivat miehet, jotka olivat tottuneet ylläpitämään
yleistäjärjestystä eli
ammatti- ja taparikolliset. Meiltä ei taida sellaisia ammattimiehiä löytyä
kiitos pohjoismaisen
hyvinvointivaltion.
Kommentit (0)
Talakoot 12.01.2011, 18:43
Lukaisinpa tuossa viulisti Kauko Vainion Kakkisen Olli-kirjan. Valistunut
arvaukseni on, että kirjan
kansi on Kaukon itsensä piirtämä. Mies näyttää olleen myös
kuvaamataidollisesti lahjakas.
Kakkisen Olli on huomattavasti siivompi kirja kuin parikymmentä vuotta
myöhemmin ilmestynyt
Kopratalakkunnoo. 50-luvun painoksen jutut ovat sen ajan siveähkön hengen
mukaisesti vain
pikkutuhmia. Sen sijaan 70-lukuinen Kopratalakkunnoo on välillä ihan
täysrivo.
Esimerkiksi jälkimmäisessä kirjassa kerrotaan, kuinka Olli koki paikalla
olleena lestadiolaisten
seurat, missä ihmiset syleilivät toisiaan uskonnollisista syistä. Ollin
mukaan ”se loppukiri olj
siellä niin hurjoo, että siitä oes voennu kehittyä semmoset
mulukkutalakoot, että minun pit sieltä
lähtee..”
Luulenpa, että Olli onnistui kehittämään kieleemme uudissanan
”mulukkutalakoot”. Viimeaikaiset
sisäpiiritiedot parin maamme uskonnollisen yhteisön tapahtumista
viittaavat siihen, että
mainitunlainen talkootoiminta jatkuu vieläkin.
Kommentit (1)
Sykähdyttävin hetki 11.01.2011, 20:57
Vastenmielinen ja ällöttävä oli tv:n eilinen urheilugaala. Ei sovi
jenkkikimallus meille. Ikävä tuli
Pekka Tiilikaisen asiallisia ja miehekkäitä urheiluohjelmia. Ja
Tiilikaisen aikaan meikäläiset vielä
pärjäsivätkin kansainvälisillä kilpakentillä. Nyt urheilutasomme on
sellainen, että vuoden urheilija
olisi voitu jättää valitsematta.
Ja väärin meni vuoden sykähdyttävimmän urheiluhetken valinta. Mitä olikaan
joku palkittu
pesäpallonlyöntitapahtuma verrattuna Heinolan Löyly-MM-kisojen
loppuhuipentumaan. Kerrankin nähtiin
kaksi miestä, jotka halusivat antaa lähes kaikkensa, kuten urheilukielellä
sanotaan. Katsokaa vaikka
itse.
http://www.eitb.com/video/en/news/world/detail/480631/man-dies-sauna-world-championships-finland/
Muistelen Kakolan psykiatrin Hannu Lauerman kertoneen, että viitisen
prosenttia ihmisistä pystyy
sulkemaan pois kivuntunteen, ja ehkä Heinolassa nähtiin kaksi tällaista
tapausta. Arto Nybergin
sunnuntai-iltaisessa ohjelmassa vieraana oli saunamies Kaukonen, ja hänen
elämän mottonsa ei ollut
yllättävä. Sen mukaan ”periksi ei anneta”. Yllättävä sen sijaan oli hänen
musiikkivalintansa. Se oli
jotain nykyajannuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia. Olisin
luullut suosikkipiisin olleen
”Löylyä lissää”. Nybergin ohjelman voi katsoa tästä.
http://areena.yle.fi/ohjelma/4abbb48086de25998c4f507b23e8f058
Muuten sota-aikana Rautalammin kirkkoherran aikamiespoika Palle sanoitti
sävelmän uudestaan nimellä
”Silimien välliin ryssää”. Kun Puna-Armeijan kuoro konsertoi
voittajavallan edustajina syksyllä -44
Helsingissä, niin he piruuttaan esittivät Löylyä lissää-kappaleen, jota
suomalaisyleisö kuunteli
mietteliään oloisena.
Kommentit (0)
Politiikan arkipäivää 10.01.2011, 18:56
Kevään vaalikuviot menivät uusiksi Kari Jalkasen kuoleman myötä. Kari
Tapio olisi äänestetty
heittämällä eduskuntaan, demarit olisivat saaneet veret seisauttavan
vaalivoiton ja
presidentinvaaleihinkin rakastettu iskelmätähti olisi lähtenyt selvänä
suosikkina. Jo olisi ollut
Kärkkäälänkin vuoro saada oma mies presidentiksi; Kekkosenkin sukujuuret
olivat Halolanmäen
puolella.
Seuraavista presidentinvaaleista näyttää muodostuvan yllätyksettömät.
Selvää on, että iso osa
vanhoista puoluejohtajista istuu silloin linnassa vaalirahasotkujen
vuoksi, ja Portugalin, Espanjan
ja Italian velkojen maksuun kyllästyneet suomalaiset äänestävät
protestimielellä maisteri Timo
Soinin ja valt.yo Pekka Haaviston toiselle kierrokselle. Toisen kierroksen
Haavisto voittaa
täpärästi naisten ja sotilaiden äänillä.
Naiset äänestävät Pekkaa, koska hän on ihana ja sotilaat, koska hän on
reilu jätkä. Nimittäin luin
tuossa erään upseerin kirjan Tehtävä Sarajevossa, jossa hän muisteli
Jugoslavian
rauhanturvaoperaation vaiheita. Hän kertoi avoimesti, että joviaalin
julkisuuskuvan itsestään luonut
kenraali Gustav Häglund oli alaisiaan kohtaan hyvin särmikäs esimies,
josta luonteenpiirteestä
käytetään myös monta kertaa kansanomaisempaa termiä.
Sen sijaan poliittisista asioista vastannut siviilipalvelusmies Pekka
Haavisto oli hyvä jätkä.
Uskon, että armeija ratkaisee presidenttitaistelun Haaviston eduksi. Ja
olisihan se ihastuttavaa
katseltavaa telkkarista, kun presidentti Haavisto yhdessä aviomiehensä
Antonion kanssa kättelee
Suomen valtaeliitin edustajia Linnan juhlissa.
Kommentit (1)
Tervaa ja höyheniä 09.01.2011, 18:59
Pari iltaa sitten kehuin maamme suhteellisen rehellisiä poliiseja. Täytyy
hieman ottaa kehuja
takaisin. Nimittäin puoluesihteeri Jungner kertoo paljastuskirjassaan
patsaantervaustempauksestaan.
Parikymmentä vuotta sitten nuori opiskelija Jungner tervasi ja
höyhenkäsitteli Helsingissä olevan
Maailman rauhanpatsaan.
Tempaus oli epäonnistua. Poliisi ei meinannut millään puuttua tapahtumien
kulkuun, kuten nuoret
radikaalit uskoivat tapahtuvan. Jälkeenpäin asian ensiksi havainnut
poliisipartio väitti, että he
luulivat kysymyksessä olleen teekkareiden suorittama perinteinen patsaan
peseminen eikä ilkivaltaan
sen vuoksi ymmärretty puuttua.
Lopulta, kun opiskelijaryhmä oli riittävästi provosoinut tilannetta,
poliisi kuitenkin tuli estämään
tekeillä ollutta rikosta, mutta silloinkin virkavallanedustaja pahoitteli
sitä, että oli virka-
aikana paikalla eikä siten voi itse osallistua tervaukseen ja
höyhennykseen, vaikka mieli tekisi.
Ymmärrän poliisin kantaa. Olen nähnyt kuvan tervatusta ja höyhenillä
koristellusta rauhanpatsaasta
ja mielestäni se näytti selvästi alkuperäistä paremmalta.
Jungnerin muistelmista lopuksi vielä sen verran, että hän kertoo monista
yksityiselämän asioista
huomattavasti avoimemmin kuin monet muut valtiomiehet. Selkeänä
poikkeuksena on tietenkin J K
Paasikivi, joka päiväkirjoissaan lopettaa monen luvun toteamukseen, että
suuruksen jälkeen
resoneerasimme pitkään Allin kanssa.
Kommentit (0)
Nulikoita 08.01.2011, 19:27
Mikael Jungner on tällä hetkellä elämässäni keskeisellä paikalla. Vähän
aikaa sitten luin hänen
kohutun paljastuskirjansa ja eilen hän esiintyi Pressiklubissa Rubenin
vieraana. Nuorekkaita ovat
tämän hetken poliittiset vaikuttajat. Ennen moisia nuorukaisia olisi
kutsuttu nulikoiksi, sellaisia
kuten Jungner, Katainen, Stubb ja Häkämies. Miesministerit muistuttavat
nykyään nulikoita ja
naisministerit missejä.
TV- ohjelmasta sain käsityksen, että demareiden puoluesihteeri Jungnerin
visio on käsittääkseni
jotenkin sellainen, että rakkaus ja hippiaate on yhdistettävä modernin
tekniikan haltuunottoon. Ja
se on oikein. Onnea ja menestystä Mikaelille, kun hän levittää rakkauden,
hippeyden ja modernin
tekniikan haltuunoton ilosanomaa vaikkapa Heinolan vanhojen
puunjalostustyömiesten parissa. On
ilmetty vaara, että se poliittinen ilosanoma sataa suoraan Soinin laariin,
mikäli Soini ymmärtää
olla tekemättä ja sanomatta mitään.
Suuri paljastus jäi Pressiklubissa tekemättä. Paljastus tapahtuu kuulemma
vasta ensi maanantaina.
Sikäli salaisuuden muuria raotettiin, että todella kova TV-kasvo ilmoittaa
asettuvansa demareiden
eduskuntavaaliehdokkaaksi. Luulen, että kyseinen todella kova TV-kasvo on
se uutistenlukijanainen,
joka on ollut paljon otsikoissa Jungnerin kanssa, mutta nimen päälle en
nyt millään pääse. Mutta
kaunis hän on, lähes kulttuuriministeriainesta. Hänen kanssaan Mikaelin on
hyvä levittää rakkauden
hippiaatetta Heinolan paperimiehille.
Kommentit (0)
Sakko 07.01.2011, 18:27
Tuosta eilen mainitusta venäläisestä sakotuskäytännöstä sain viime kesän
kokemusta. Siellä jossain
Kannaksen Kiimajärven lähellä bussikuskimme teki poikkeuksellisen
näyttävän ohituksen, ja tietenkin
miliisi oli näkemässä. Sakot siitä olisi tullut Suomessakin.
Bussikuskin kertoman mukaan miliisi määräsi sakoksi 200. Rikkomukseen
syyllistynyt piti summaa
täysin kohtuullisena. 200 ruplaahan on noin viisi euroa. Neuvottelujen
edetessä ilmenikin, ettei
ollut kysymys 200 ruplasta vaan eurosta; hintataso oli siis Suomen luokkaa
tässä asiassa. Vähän
aikaa asiasta käytiin kauppaa ja rahoja laskeskeltiin. 100 eurolla siitä
selvittiin, mutta kuittia
ei kirjoitettu.
Jos kuski olisi pysynyt tiukkana ja asia olisi mennyt oikeuteen, hänen ei
olisi tarvinnut maksaa
200 ruplaa eli viittä euroa enempää. Tosin oikeudenkäynti olisi ollut
vasta kahden kuukauden
kuluttua ja siihen asti kortti olisi pysynyt hyllyllä.
Tästä tarinasta opimme sen, että suomalaisessa yhteiskunnassa on kaikesta
huolimatta paljon
hyvääkin, esimerkiksi siistit vessat ja melko rehelliset poliisit.
Kommentit (1)
Mahkoja 06.01.2011, 19:58
Mussolini oli melkoisen koominen hahmo virallisessa julkisuuskuvassaan.
Lyhyenläntä ja pönäkkä
valtion päämies halusi näyttää tosimieheltä. Hän osasi kaiken niin maalla,
merellä kuin ilmassakin –
ui, purjehti ja ohjasi lentokonettaan. Lisäksi hän viihtyi eläinten
parissa, taputtelemassa koiria,
rapsuttelemassa leijonia ja silittelemssä hevosia. Mussolini paljasti myös
ylävartalonsa aina, kun
siihen ilmeni pieninkin tilaisuus.
Yllä oleva tuntuu jotenkin tutulta; myös Venäjän pämies Putin on
tykästynyt samanlaiseen rooliin.
Mussolinin lailla myös Putin antaa itsestään tunnollisen, kunnollisen,
ahkeran ja kovasti
mahkomaisen kuvan. Jos nyt Italian johtajasta pitää jotain arveluttavaa
hakemalla hakea, niin mies
oli hirmuinen naippo. Putinilla ei tällaista mainetta ole, vaikkakin viime
kesänä hän lomaili
jostain syystä Karjalan kannaksella Kiimajärven rannalla.
Muutenkin Mussolinin ja Putinin luomilla järjestelmillä on yhteistä.
Kummassakin maassa on
toteutettu ns. suvereenia demokratiaa. Vaaleja on pidetty, vaikka
lopputulos on etukäteen
järjestetty monella tavalla. Tosin luulen, että oikeusvaltio toteutui
Italiassa sikäli paremmin,
ettei sellaisia toimittajia, joista ei pidetty, ollut tapana tappaa.
Muuten oikeusvaltio on Venäjälläkin pikku hiljaa kehittymässä. Viime
kesänä kuulin tapauksesta,
jossa liikennemiliisi vaati, että kolmen euron sakko pitää maksaa pankkiin
virallisella lomakkeella;
yleensähän siellä liikennesakot peritään käteisellä ilman turhaa kuittien
kirjoittelua.
Kommentit (0)
Mussolini 05.01.2011, 18:59
Rauhanmies oli Italian fasistijohtaja Mussolini, mikäli on uskominen Göran
Häggin Benitosta
kirjoittamaa syksyllä suomeksi ilmestynyttä elämänkertaa, ja miksi emme
uskoisi.
Vaikka mies kaappasi vallan patukoiden ja vastustajille pakkojuotetun
risiiniöljyn avulla, joka on
tietysti väärin ja tuomittavaa, niin Mussolinin parikymmentä vuotta
kestäneellä valtakaudella maassa
tehtiin fasistien toimesta vain yksi poliittinen murha. Ideologisesti
Mussolinia lähellä ollut
Lapuanliike pystyi piskuisessa Suomessa ainakin kolme kertaa tehokkaampaan
terroriin.
Ja kun vuonna 1922 juuri ennen Mussolinin kautta mafian hallitsemassa
Palermon maakunnassa tehtiin
223 murhaa, niin vuonna 1928 enää 25. Ja kun vielä otetaan huomioon se,
ettei Italian armeija
Toisessa maailmansodassa juurikaan kyennyt tekemän veritekoja Etopia
tapausta lukuunottamatta, niin
rauhanmies oli Benito Mussolini ainakin moniin muihin historian hirviöihin
verrattuna.
Kommentit (0)
Herrojen herkkuja 04.01.2011, 19:19
Herrojen herkkuja on tässä tullut nautittua. Suo, eli muta ja karpalo,
maistui karpalovodkassa
eilen. Loppuillasta maku on luullakseni viipyilevää. Tätäkään väkijuomaa
ei maun vuoksi juo.
Luulenpa, että tämän karpalojalosteen nauttii talkooväki ensi kevään
Uukuniemellä laiturinlasku- ja
huussintyhjennysriehassa, mutta vain sen verran, että halvan aputyövoiman
rohkeus lisääntyy sillee
sopivasti.
Ruokapuoli sen sijaan oli herraskaista. Savukiiski ei ole yksilehmäisen
ravintoa hintansa puolesta.
Se on ymmärrettävää, koska kyllä kiiski aina lohen ja kuhan voittaa
maunpuolesta. Tänä talvena alan
kierrellä pilkkiavantoja ja keräilen parempaan talteen onkimiesten
variksille jättämät kiisket.
Jälkiruoka eli mesimarjahillo maksaa 600 markkaa kilo ja siinäkin määrässä
on kolmannes sokeria.
Jostain syystä mesimarjanviljely ei näytä onnistuvan eikä luonnostakaan
marjoja enää löydy. Minun
lapsuudessani mesimarjoja kasvoi vielä vanhoilla kaskimailla ja puupinojen
pohjilla, mutta jonnekin
ne ovat hävinneet. Lehtiä vielä näkee, mutta marjoja ei.
Neljännesmiljoona 03.01.2011, 20:30
250.000 kävijän raja näyttää rikkoontuneen blogillani noin klo 18.57.
Vielä on pitkä matka
miljoonaan, joka on asetettu tulostavoitteeksi. Nöyräksi vetää mielen.
Alkoholismini on kehittynyt jo niin pitkälle, että aion arvioida
tapahtuman kunniaksi kuvan
vodkapullon sisältöä. Vaikka olen vanha Karjalan kävijä, en ole vielä
tässä elämässä tätä
naapureiden helmeilevää ruokajuomaa testannut.
Puhtaista solidaarisuussyistä ostin viime kesänä Aunuksen kyläkaupasta
sekä kuvan esittämää
karpalovodkaa että puolukkavodkaa. Lakkavodkaan rahani eivät riittäneet,
koska se oli euron
kalliimpaa ja olisi siis maksanut uskomattomat seitsemän euroa.
Mielelläni tukisin Karjalan elinkeinoelämää muutenkin, mutta tilanne alkaa
olla se, ettei siellä
taida enää muuta kulutustarviketuotantoa olla kuin viinanvalmistusta.
Petroskoin iso
metsätraktorikombinaattikin hävisi kilpailun Videgrenin Einari-vainaan
kanssa, Sortavalan suksi- ja
jääkiekkomailatehdas, joka oli aikoinaan maailman suurin mailojen
valmistaja, teki myös konkurssin,
ja Karjalan pellotkin kasvavat vanhalta muistilta Stalin määräyksestä
pelkkää jättiputkea.
Puolukkavodka testataan sitten ensi keväänä Uukuniemellä perinteisen
laiturinlasku- ja
huussintyhjennysriehan yhteydessä. Viime kesänä sain tässä
juhlatilaisuudessa maistaa erään
Uukuniemen Martan ja seurakunta-aktiivin (Uukuniemellä osataan olla
hurskaita monella tapaa)
tarjoamaa taskulämmintä ja helmeilevän raikasta kotimaista
Koskenkorva-valkoviiniä.
Olen siis juonut elämässäni kaksi kertaa tätä ilmajokelaisten
pesäpalloilijoiden valmistamaa
kansallisjuomaa eli ensimmäisen ja viimeisen kerran. On tosi kamalaa
ainetta; ymmärsin, ettei sitä
maun vuoksi juoda.
Kommentit (0)
Lummukan sorakuopat 02.01.2011, 20:10
Sen verran vaikuttava oli Pohjanmaa-elokuva, että ensi kesänä aion taas
suunnata perinteiseksi
muodostuneen maakuntamatkani lakeuksille. Siitä onkin jo kymmenisen
vuotta, kun kunnioitin maakuntaa
viimeksi läsnäolollani.
Silloin päätarkoitukseni oli tutustua Lapualla Kosolan taloon, jossa
nykyään toimii
Herättäjäyhdistyksen kirjakauppa. Tiedustelin, että on liikkeessä
mahdollisesti tarjonna Pauli
Nevalan runokasetteja. Ei ollut. Myyjärouva päästi selkäkeikkanaurun ja
ihmetteli, että joko se on
ehtinyt sellaisiakin julkomahan.
Seinäjoen liikkeessä minulle ei naurettu, vaan liikkeenjohtaja totesi,
että ”kyllähän me Paulin
kanssa niitä julkasimma, mutta ne on jo myyty loppuhun”. Ihan tuli mieleen
toissailtainen pk-
yrittjäjä Veikko Hakala. Ehkä ensi kesänä liikkeessä on ymmärretty vastata
kuluttajien tarpeisiin.
Otan asiasta selvää.
Lisäksi tutustun maakunnan kaikkiin muihinkin matkailunähtävyyksiin.
Ensiksi käyn Kurikan
kusikivellä. Se sai nimensä 1700-luvulla kuningatar Fredrika Eleonoran
vihkiessä kiven nykyiseen
käyttötarkoitukseensa maakuntamatkansa yhteydessä. Kuningatar Silvian
vierailua odotetaan Kurikassa
nykyään tiettävästi innolla.
Käyn myös tulevalla matkallani Kauhavan Lummukan sorakuopilla uimassa
Hakalan veljesten malliin.
Edelliselläkin vierailullani etsin kyseisiä kuoppia, mutta en niitä
löytänyt. Jonkun joen löysin ja
ymmärsin sen nähtyäni, miksi Hakalat suuntasivat sorakuopille uimaan.
Vaatimattomia ovat Pohjanmaan vesistöt, ja ymmärrän täysin, että siellä
luotettavien tutkimusten
mukaan harrastetaan kalastusta Suomen maakunnista vähiten. Savossa oltiin
saman tutkimuksen mukaan
innokkaimpia kalamiehiä. Ja onhan vähän vaikeaa kuvitella uhoavia
pohjalaisia miehiä kumarumassa ja
hiljentymässä pilkkireiän äärellä.
Mutta aion kaikesta huolimatta harrastaa maakuntamatkallani myös
kalastusta. Vimpelin Saarikentän
kakkospesän takaa Antti Tuuri kertoi saaneensa perholla kolmikiloisen
taimenen. Taimen saatiin siis
Savojoesta, jonka saaressa pesäpallokenttä sijaitsee.
Savojoki on saanut nimensä Nuijasodan jälkeen, jolloin runsaasti
savolaisia miehiä riensi
lohduttamaan leskeksi jääneitä surevia emäntiä. Nuijasodan jäljiltä
seudulla esiintyy vieläkin
paljon savolaisperäisiä sukunimiä. Esimerkiksi Partasen liikemiesveljekset
ovat tuttuja Tuurin
kirjoista.
Kommentit (1)
Posttraumaattinen stressireaktio 01.01.2011, 20:22
Eilen tv:ssä nähty ja vielä viikon Yle Areenalta
http://areena.yle.fi/ohjelma/610a1521c073ac05171244324e651ba7
löytyvä Pohjanmaa-elokuva saa ihmisen hyvälle mielelle. Jos nyt hakemalla
pitää jotain vikaa hakea,
niin kyllähän elokuvan loppunäytös, joka ei perustu Antti Tuurin
samannimiseen romaaniin, on vähän
tönkkö ja kummallinen.
Ja pikkuisen mietityttää sekin, että selvästi sotakokemusten aiheuttamasta
posttraumaattisesta
stressireaktiosta kärsivästä opettajasta on tehty koominen hahmo, vaikka
oikeasti hän on traaginen
hahmo. Sotaveteraanille, joka ei muusta puhukaan ja muuta mietikään kuin
järkyttäviä
sotakokemuksiaan, ei ole soveliasta nauraa, koska hän on tunneinvalidi,
joka on hoidon tarpeessa.
Kuten ovat esimerkiksi Afganistanin sodan tanskalaisveteraanit, joiden
kuntoutukseen panostetaankin
kovasti. Se on ihan oikein, vaikka näiden vapaaehtoisten ammattisotilaiden
stressikokemukset
lienevät paljon pienempiä kuin meikäläisten viimesotien pakolla
värvättyjen ei-
ammattilaissotilaiden, joista moni jostain käsittämttömästä syystä selvisi
kuitenkin suurinpiirtein
järjissä, vaikka terapiaa ei ollut tarjolla; ehkäpä sotilaspastorit
tekivät halpaa ja tehokasta
mielenterveystyötä.
Vammaiselle Hakalan huliganismiin taipuvaiset veljekset naureskelevat,
mutta vanhoja ihmisiä he
sentään osaavat kunnioittaa ja teititellä. Kun poikien kansakoulunopettaja
väittää veljesten kiljua
huonoksi, niin Veikko Hakala lausuu: ”Te sitten ette osaa koskaan sanoa
meistä mitään hyvää.”
Kommentit (0)
Kustaava ja Olli 31.12.2010, 20:08
Tämäkin kuva Kakkisen Ollista ja hänen vaimostaan Kustaavasta on
laillisuuden rajoja hipoen kopsattu
Kauko Vainion kirjasta. Kirjasta saa sen käsityksen tästä pysyvästä
parisuhteesta, ettei siinäkään
suhteessa paljoa lemmestä luriteltu. Sellaistahan se elämä taitaa
parhaimmillaankin olla näiden
rakkausasioiden suhteen. Itse aina ihmettelenkin sitä, että kuitenkin niin
harva suomalainen
parisuhde lopulta päättyy henkirikokseen.
Kustaavalla ja Ollilla oli kaksi poikaa, jotka kuolivat pieninä. Luulen,
että he menehtyivät
Espanjan tautiin, kuten miljoonat muutkin Ensimmäisen maailman sodan
aikaan. Pitäisikin tutkia,
miten paljon kärkkääläisiä kuoli tähän aikansa lintuinfluenssaan. Sen olen
kuullut, että Palkeen
talosta olisi mennyt kerralla koko perhe. Silloisten palkeelaisten
sukunimeä en tiedä.
Saattaa myös olla, että tapaus sattui jo 1860-luvun suurina nälkävuosina.
Suonenjoen
historiakirjasta sain kuitenkin käsityksen, etteivät nälkävuodet
verottaneet kovin pahasti
sisäsavolaisia. Eihän silloin niinkään nälkä tappanut, vaan kerjäläisten
mukana levinneet taudit, ja
Suonenjoki oli syrjässä pääkerjuureiteiltä.
Tässä lopuksi murheellinen valokuva, jonka Kakkisen salon nuori aviopari
otatti poikiensa muistoksi,
joiden jälkeen ei uusia lapsia siunaantunut.
Kommentit (0)
Kauko Vainio 30.12.2010, 22:10
Hieno keksintö tämä internet. Tilasin sen välityksellä juuri kirjan, jota
en luullut voivani enää
ostaa tästä maailmasta, koska teos oli yhteen aikaan tyystin loppuunmyyty.
Nyt kuitenkin
pohjalaisesta divarista löytyi Kauko Vainion kirjoittama vuonna 1957
omakustanteena ilmestynyt
Kakkisen Olli – kertomus Olli Koivistoisesta, omalaatuisesta humoristista
ja poikkeuksellisesta
salon ukosta. Maksoi peräti 8 euroa.
Ja jos joltakulta puuttuu hyllystään edellä mainitun kirjan
evoluutioversio vuodelta 1976 nimeltään
Kopratalakkunnoo – kertomus sanavalmiista savolais-ukosta ja hänen
lähiympäristöstään (siis
Suonenjoen kärkkääläisistä, vaikka tosi asiassa Kakkisen Olli asui
Karttulan puolella Kakkisen
saloa), niin yksi kpl sellaisia löytyy tästä osoitteesta ja hinta on vain
6 euroa.
http://www.antikvaari.fi/tuotteet_haku.asp?tryhma=6&CurrentPage=468
Tuo teosten kirjoittaja Kauko Vainio oli kansanedustaja-ikiliikkujan
keksijä Ville Vainion poika.
Hän oli syntynyt vuonna 1914 ja oli ammatiltaan radio-orkesterin viulisti.
Hän oli innokas Kakkisen
salon kävijä ja epäilen vahvasti, että hänen kättensä työtä on kaiverrus
Ollin muistokiven kyljessä.
http://kotisivu.dnainternet.net/jms/ollinkivi.jpg
Muuten tuo yllä oleva kuva on laillisuuden rajoja hipoen skannattu
Kopratalakkunnoo-kirjan
takakannesta. Epäilen kuitenkin, ettei kuvan oikeuksien omistaja Tapsa
Vainio kehtaa minulle laskua
lähettää. Pienoisen käsittelyn jälkeen kuvan ihmisistä tuli lähes
tunnistettavia.
Mielestäni erotan eturivistä Yrjö Korhosen ja mandoliinia pitelee ihan
Otto Miettisen näköinen mies.
Vasemmalla eturivissä on luullakseni poikanen, joka näyttää Kauko
Vainiolta. Takarivissä saattaa
olla Olli Koivistoinen ja olisiko ihan kaikkein taaimmaisena
pitkäkasvuinen Otto Laitinen.
Olisivatko kylän Laitiset muutenkin olleet pitkäkasvuisuuteen tapuvaisia;
muistelen kuulleni, että
joku Laitisista olisi venähtänyt liki kaksimetriseksi.
Ikiliikkuja 29.12.2010, 20:04
Kummalliseksi on mennyt nykyajan mäkihyppyurheilu. Selostajatkaan eivät
enää ymmärrä, mitä kisassa
tapahtuu katsojista puhumattakaan. Tuntuu siltä, että tunnetun savolaisen
keksijän Pertti Pasasen
Spede-linko olisi otettava kiireen vilkkaa käyttöön lajin tulevaisuuden
turvaamiseksi. Lisäksi
alastulorinne olisi verhoiltava tuuliverkolla, jollaisen voisi rakentaa
vaikka sukkahousuista Niksi
-Pirkan hengessä.
Tuo mainittu keksijä Spede Pasanen pulppusi monia muitakin uusia hyviä
ideoita tuon Spede-lingon
lisäksi, mutta kuopiolaisen kansanedustaja Ville Vainion tasolle hän ei
yltänyt. Vainiohan oli
peräti maan johtavia ikiliikkujan tutkijoita, sillä pitkään hän
suunnitteli laitetta ihan
kokopäiväisesti.
Nimittäin Ville Vainio päätyi 20-luvulla poliittisista syistä Tammisaaren
pakkotyölaitokseen.
Siellä mies pyysi, että hän voisi omistautua pelkästään ikiliikkujan
kehittämiseen, jossa asiassa
hän jo mukamas olikin pitkällä. Hänet sijoitettiin metalliverstaaseen,
jossa oli projektinjohtajan
käytettävissä monenlaista ammattimiestä.
Ja hyvä ikiliikkujahan verstaassa valmistuikin; jos nyt jotain vikaa
laitteesta hakemalla haetaan,
niin eihän se kuitenkaan ikuisesti toiminut. Kuitenkin jos maahamme ja
varsinkin Kuopioon, joka
olisi luontevin paikkavalinta, joskus perustetaan ikiliikkujamuseo, on
Ville Vainion aihion oltava
kunniapaikalla lasivitriinissä.
Kommentit (0)
Vanha kuva 28.12.2010, 19:42
Olen joskus väittänyt, että tämä kuva olisi otettu eilen mainitun
kansanedustaja-liikemies-
ikiliikkujan keksijä Ville Vainion häistä. Mutta eipä ole sieltä, vaan
kuva on hänen veljensä Yrjö
Vainion häätilaisuudesta Laitilan tuvasta. Yllättävän hyviä ja teräviä
kuvia otettiin jo lähes sata
vuotta sitten. Ilmeisesti jonkinlainen salamavalo on ollut käytössä jo
silloin, koska kuvan
öljylampun valo ei riitä kuvaamiseen.
Kuten useimmat tietävätkin, niin tietokoneen näytön kuvia voi isontaa
painamalla ctrl-näppäintä ja
pyörittämällä hiiren rullaa oikeaan suuntaan. Tarkastakaapa varsinkin
hyvät kärkkääläiset löytyykö
kuvasta noin vuodelta 1915 varsinkin sen isontamisen jälkeen tuttuja. Itse
tunnistan vaarini Jussi
Koivistoisen ja mummoni veljen Kalle Närhin, joka on kovasti poikansa
Eeliksen näköä. Myös tummia ja
komeita Vainioita olen löytävinäni.
Kuva on varmaankin otettu vähän sisällissotaa ennen ja olisi
mielenkiintoista tietää, jakoiko
politiikka kyläläisiä jo siinä vaiheessa, vai vieläkö väki mahtui samaan
hääjuhlaan. Kyläpäällikkö
Iso-Pekka kertoi joskus, että sisällissota-aikaan kylän punamieliset
kokoontuivat Laitilassa ja
suojeluskuntahenkiset kansakoululla. Iso-Pekalla on näkemystä asiaan,
koska hänen vaarinsa veli
osallistui molempien aatesuuntien toimintaan tasapuolisesti. Häntä voi
luonnehtia innokkaaksi
järjestömieheksi.
Kommentit (0)
Tarinoita suomalaisesta terrorismista 27.12.2010, 19:55
Joulun välipäivien ratoksi kannattaa kuunnella Radio Ykkösen ohjelmasarjaa
suomalaisesta
terrorismista. Tässä Yle Areenalta löytyvässä ohjelman neljännessä
jaksossa on paljon asiaa
kuopiolaisesta kansanedustajasta ja ikiliikkujan keksijästä Ville
Vainiosta. Tavallaan Kärkkäälän
poikia hänkin, sillä hänen Yrjö veljensä isännöi Kärkkäälässä Laitilan taloa.
http://areena.yle.fi/audio/1560438
Radio-ohjelmassa puhutaan paljon Kuopiossa Minna Canthin kadulla
sijainneesta ravintola Punikista.
Olen vanhoilta kuopiolaisilta kysellyt tästä työläishenkisestä
anniskeluliikkeestä, mutta kukaan ei
sellaista muista. Ilmeisesti sillä oli 20-luvulla jokin virallisempikin
nimi, vähän samalla tavalla
kuin nykyään Ruplana tunnettu talo on viralliselta nimeltään Työnkulma.
Ravintola Punikissa kuopiolaisen taistelevan työväen liikkeen etummaisin
etujoukko ryyppäsi Ville
Vainion johdolla kieltolakiaikaan Moskovasta tulleita mittavia avustuksia.
Radio-ohjelmasta saa sen
käsityksen, että suuri osa puoluetuesta meni viinaan sekä naisiin, ja
ainoastaan pieni osa
käytettiin turhuuteen. Niinpä savolaistoverit pelkäsivätkin lopulta
Ohranaa enemmän omaa
puoluejohtoaan.
Tuon radion Kuopio-jakson taustalla on Tuomas Keskisarjan syksyllä
ilmestynyt kirja Vääpeli T:n
tapaus. Viime syksynä ilmestyi toinenkin asiaan liittyvä teos eli
kuopiolaistaustaisen Sirpa
Kähkösen omasta vaaristaan kirjoittama Vihan ja rakkauden liekit, joka oli
vallan ehdokkaana Tieto-
Finlandiaksi. Kannattaa lukea molemmat kirjat.
Kommentit (0)
Viharikoksia 26.12.2010, 20:02
Kauppisen Matti tunnusti omaavansa tieto-taitoa Tiernapoika-laulunäytelmän
esittämisestä. Haaveenani
on elvyttää Kärkkäälän sonniosuuskunnan toiminta, ja perinteinen
joulukuvaelma olisi sopiva
ohjelmanumero Kärkkäälän sonniosuuskunnan pikkujouluun, mikäli sen
esittäminen on vielä
tulevaisuudessa sallittua.
Maassa on nimittäin valmisteilla viharikokset kieltävä laki. Selvää on,
että verihurmeinen
Porilaisten marssi kielletään, joka oikein onkin, mutta Tiernapojat lienee
vähän rajatapaus. Tarina
on väkivaltaisuudessaan vähintäänkin K-18-luokkaa, ja kuvaelma sisältää
myöskin selvää yllytystä
rotuvihaan ja rasismiin.
Muistanpa, kuinka opiskeluaikaan Vantaan Koivukylän asuntolan
pikkujoulussa jännittyneenä seurasin,
miten naapurissa asunut sinisenmusta nigerialaisinsinööri suhtautui
Tiernapoikien murjaanien
kuninkaan kurmottamiseen. Hänestä se ainakin oli kovasti hauskaa.
Muuten en ole kuullut, että maamme saamelaiset olisivat loukkaantuneet
Kallilalan ja Peteliuksen
parodiahahmoista Naima-Aslak ja Soikhiapää. Eduskuntakyselyn kaksikko
kyllä sai aikaiseksi
valtaväestöä edustaneen kansanedustajan toimesta. Lisätietoa asian
taustoista löytyy tästä
laillisesta tallenteesta.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=529&a=3962
Olen sitten vapaaehtoinen Kärkkäälän sonniosuuskunnan Tiernapoikien
johonkin vähäiseen sivurooliin.
Muistanpa nyt, että omaan jonkin verran aiempaa näyttömökokemusta.
Nimittäin kansakoulun ekaluokan
joulujuhlan näytelmässä esitin Iso Paha-nimistä olentoa. Se taisi olla
jonkinlainen luonnerooli.
Tehtävänäni oli kiusata Korholan Timoa ja Selänteen Pekkaa, jotka
näyttelivät olevansa kunnon
poikia.
Kommentit (0)
Tiernapojat 26.12.2010, 19:34
Tiernapoikaa ei minusta tainnut tässä elämässä tulla, vaikka haluja onkin.
Kärkkäälän kansakoulussa
ei tätä joulunäytelmää tunnettu. Muita näytelmiä oli sitäkin enemmn.
Yhteen sellaiseen liittyy yksi
elämäni traumaattisimmista kokemuksista.
Jonain vuonna alakoulun tytöillä piti olla joku oma
keijukaisjouluohjelmanumero, mutta sitten tuli
honkongilaisepidemia ja suuri osa näyttelijättäristä sairastui. Esitystä
ei peruttu, vaan
tyttöjoukkoa täydennettiin arvannostolla, jonka seurauksena muutama poika
joutui vetämään
keijukaishameen ylleen. Onneksi nykyinen lääketieteen dosentti Esko
Kemppainen hävisi
pitkäntikunvedossa minulle ja hän uhrasi miehisyytensä puolestani.
Vieläkin tunnen syvää myötähäpeää ymmrtämätöntä alakoulun opettajaa
kohtaan. Muistan, etteivät
keijukaishameet onnistuneet peittämään poikien pitkiä valkoisia
kalsonkeja. Yleisöllä oli varmasti
hauskaa, sillä tahaton komiikka on huumorin paras vaikkakin vaikein muoto.
Mielestäni poikakeijukaisten esitys ylsi hauskuudessaan lähes samalla
tasolle, kuin tämä Kotikadun
Tiernapoikien spektaakkeli, jonka täysin laillinen tallenne löytyy netistä
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=612&a=6383 .
Kommentit (3)
Bobrikoff 19.12.2010, 19:15
Kärkkäälän miehet ovat paikalla siellä missä tapahtuu. Sisä-Savon lehti
paljastaa, että laulaja Kari
Tapion kärkkääläinen vaari Kusti Jalkanen oli nuorena Suomen kaartin
kornettin ominaisuudessa
vartiomiehenä aitiopaikalta todistamassa, kun tunnettu suomalainen
terroristi Eugen Schauman ampui
kenraalikuvernööri Bobrikoffin senaatin portaikossa.
Bobrikoff oli erinomainen virkamies, joka teki kaikkensa estääkseen
työnantajaansa Venäjän
supervaltaa ajautumasta sekasortoon, mutta epäonnistui tehtävässään.
Mämmikouramaisen terroristi
Schaumanin ensimmäinen laukaus osui kenraalikuvernöörin takin
kunniamerkkiin ja kimposi siitä.
Toinen laukaus osui takin nappiin ja kimposi siitä. Kolmas laukaus osui
vyösolkeen ja kimposi siitä,
mutta metallinsirpaleita tukeutui uhrin vatsaan aiheuttaen myöhemmin
verenmyrkytyksen ja kuoleman.
Mietinpä, että tekivätkö pääkaupungit lääkärit sittenkään ihan kaikkensa
uhrin pelastamiseksi.
Nimittäin vähän aiemmin oli ollut Helsingissä kutsuntalakon seurauksena
mellakoita, joissa
loukkaantui parikymmentä ihmistä. Kaikki loukkaantuneet olivat
yhteiskuntarauhaa turvaamaan
pyrkineitä kasakoita, joita mellakoivat helsinkiläiset pahoinpitelivät.
Kaupungin lääkärit
kieltäytyivät heitä hoitamasta; niin ainakin Veijo Meri jossain kirjassaan
kertoi. Voi ihan hyvin
olla, että samat lääkärit huolehtivat myös Bobrikoffista.
Muuten joskus 1970-luvun lopulla kuuluisa taidemaalari Sigfrid Schauman
ajoi ylinopeutta ja poliisit
pysäyttivät hänet. Kun syylliseltä vanhalta rouvalta tiedusteltiin, oliko
tämä mahdollisesti aiemmin
ollut poliisin kanssa tekemisissä, vastasi rikoksesta epäilty: ”Kyllä,
silloin kun veljeni ampui
Bobrikoffin”. Nuori on Suomen historia.
Kommentit (2)
Sibeliuksen sukua 18.12.2010, 20:09
Täytyy pyytää anteeksi kärkkääläisten puolesta. Olen taas syyllistynyt
Kärkkäälän kylän vähättelyyn.
Aiemmin tapani mukaan erheellisesti väitin, että laulaja Kari Tapani
Jalkanen olisi taustaltaan
Suonenjoen Sianjalan kylän Jalkasia. Ei ole Sianjalan Jalkasia, vaan kyllä
laulaja Kari Tapani
Jalkanen on taustaltaan Pirttiselän Jalkasia eli siis ainakin melkein
Kärkkäälän Jalkasia. Tuo
Pirttiselän maantietellinen sijainti on vähän vaikea määritellä. Siinä se
on Kärkkääläntien
varressa, ja osa sikäläisistä kävi Sammalselän koulua ja osa Kärkkäälän.
Tämän Jalkasten sukutausta-asian paljastaa Sisä-Savon lehti keskiaukeaman
suuruisessa Kari Tapio-
osiossaan ja täsmentää suorasukaisesti, että laulajapoika kuului ns.
Jalkasten köyhtyneeseen
vasemmistolaiseen sukuhaaraan. Jalkasten musikaalisuus periytyy äidin
puolen Bomanneilta. Bomannit
ovat taas sukua Sibeliukselle, joten kunhan pääsen tutkimuksissani
riittävän pitkälle, niin luulen,
että Sibeliuksen Jannekin paljastuu olevan Kärkkäälän poekia.
Sisä-Savon lehden keskiaukeamalta paljastuu vielä sekin yllättävä asia,
että itsekin taidan olla
sukua musiikkimies Kari Tapioon ja ehkä myös sitä kautta Sibeliukseen.
Lehti nimittäin kertoo, että
alakouluaikaan Kari Tapio sitoi Liisa Koivistoinen-nimisen koulutoverinsa
puuhun kiinni sillä
seurauksella, ettei Liisa päässyt kouluun. Nykyään tuota pidettäisiin
koulukiusaamisena ja tapaus
päätyisi iltapäivälehdistön lööppeihin.
Kommentit (1)
Silmät tummat 17.12.2010, 20:57
Pari iltaa sitten olivat aiheena mustat silmät. Mustien silmien taustaa
selvittäessäni törmäsin
netissä myös tummiin silmiin. Tämä Leo Jokelan esittämä Silmät tummat niin
kuin syksyinen yö on
suomalaisen elokuvataiteen helmi http://www.youtube.com/watch?v=5KHZcCik9JY .
Pätkä on elokuvasta Kaasua komissaario Palmu. Palmu elokuvat ovat niitä
harvoja 50 – 60-luvun
vaihteen fimejä joita voi nykyäänkin katsoa syvää myötähäpeää tuntematta.
Ehkä listaan voi vielä
lisätä Elokuun; sekin Matti Kassilan ohjaama.
Pikkuisen häiritsee tuo Leo Jokelan alias etsivä Kokin sukunimi. Etsivä
Kokki laulaa leveällä savn
murteella, vaikka nimi Kokki viittaa enemmänkin Karjalan kannakselle.
Etsivän uskottavampi sukunimi
olisi ollut vaikka Laitinen tai Miettinen.
Tästä youtube-pätkästä ilmenee, että keskusrikospoliisin pojat taisivat
olla ns. pitkällä lounaalla.
Silloin se oli mahdollista ilman kansallista skandaalia. Nyt kuulemma
Helsingin sosiaalitoimen pojat
ovat ulkomailla nauttineet pullon olutta janoon ja Helsingin kaupungin
hallinto on tällä hetkellä
toiminta kyvytön, koska olutpullon juonnin taustan selvittelyt ovat vielä
kesken. Onkohan tämä kansa
ihan viisasta? Paasikivikin epäili asian tilaa.
Vaikka ihan oikealla asialla ollaan, kun kansan raitistamiseen pyritään.
Liikaa tässä maassa
läträtään viinan kanssa. Tuo lahjakas näyttelijä Leo Jokelakin lähti
48-vuotiaana. Ei tainnut olla
ihan vesipoika hänkään.
Kommentit (0)
Kuusi 24.12.2010, 16:32
Meillä ei ole nytkään oikeaa joulupuuta. Syy asiantilaan löytyy
kansakouluaapisestani. Siinä on
satu, jossa pikkukuusi julmasti riistetään ikiajoiksi yhteisöstään.
Poisraahattaessa se hyvästiksi
huiskuttaa kaverilleen isolle kuuselle Risto-nimisen murhaajan olalta.
Tapaus vallan itketti
herkkää ekaluokkalaista. En vieläkään hyväksy viattomien kuusilasten
surmaamista
viihdetarkoituksiin.
Tavallaan olin edellä aikaani. Nykyään Keski-Euroopassa eräät innokkaat
luonnonsuojelijat, sukupuoli
jääkööt mainitsematta, kantavat huolta puiden kärsimyksistä, kun niitä
hakataan. Se on oiken se.
Itsekin kauhistelen etukäteen, kun kohta alan sian oikeanpuoleisen
takapakaran kera syömään pottuja.
Voin oikein kuulla, kuinka ne karjuvat tuskasta niitä pureskellessani.
Muuten meillä on ihan hyvä eettinen ja ekologinen joulukuusen vastike,
joka on väännelty
ruosteisesta kierätysmateriaalista eli katsikankaidelangasta. Sitä
ihastellessani toivotan jok´
ikiselle tämän lukijalle RIEMUKASTA JOULUA JA AISTILLISTA UUTTA VUOTTA!
Kommentit (0)
Tori 23.12.2010, 20:04
Tänään oli päivä jo minuuttia eilistä pitempi. Ja kun oikein tarkasti
katsoo tuota näkymää Kuopion
torilta, niin huomaa, että pikkuisen on jo kevään enteitä. Mittarikin
näyttää enää -25. Ja kevään
jälkeen onkin sitten taas pian syksy ja se vetää mielen apeaksi jo tässä
vaiheessa.
Ja kun oikein tarkkaan katsoo tuota Kuopion torin näkymää, niin huomaa,
että sen lisäksi, että
Kuopion tori on Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden suurin, on se myös
kiistatta rumin. Kuva on
näpätty siitä torin sievemmästä puoliskosta, toinen puoli on
rakennustyömaana, koska lisää
parkkitilaa tarvitaan.
Jonkun olisi tehtävä tuolle näkymälle jotakin. Häpeällistä, että kaupunki
antoi 60-luvulla purkaa
kauniin Saastamoisen talon
http://www.pohjois-savonmuisti.fi/askeleita/saast.html ja tilalle tuotiin
pari autolauttaa. Tällä hetkellä taistellaan kalahallin kohtalosta.
Korkein hallintooikeus päättää
asian lähi vuosina.
Minusta kalahallin voisi purkaa, mikäli sekä Anttilan että Sokoksen eteen
rakennetaan kaksi kaunista
ja korkeaa kauppahallin ja kaupungintalon tyyliin soveltuvaa kalahallia
peittämään rumentavat
ostoskeskukset. Hätäratkaisuna voisi miettiä sitäkin, että onhan nykyään
ainakin Helsingissä
käytössä rakennustyömaiden naamiointia varten kauniita Lainapeitteen
kuvitettuja pressuja, joilla
voisi myös Anttilan ja Sokoksen rumilukset kätkeä.
Kommentit (0)
Nyssykkä 22.12.2010, 22:21
Se löytyi! Arvoitus on ratkennut. Lue enemmän, niin luulet vähemmän.
Postimyyntiliike Varustelekan
sivuilta hankin tiedon siitä, miten kärsimyssäkki otetaan hyötykäyttöön
palvelemaan kansantalouden
tarpeita. Ja näin kertoo Varusteleka nettisivuillaan maailman halvimmasta
ja parhaimmasta repusta,
joka on ollut ratkaisevassa roolissa jo ainakin kahden maailmansodan
rintamilla:
”Veshmeshok, eli kärsimyssäkki, on maailman paras reppu (huonoin on
puolalainen säkkireppu). Se on
erinomainen osoitus siitä, että jos todella tahtoo tehdä hyviä varusteita,
voi mukavuuden ja käytön
helppouden eteen nähdä jopa vähän vaivaa, sillä ihan heti ei tulisi
mieleenkään tehdä mitään
tämännäköistä. Tämä reppu on ollut käytössä Venäjällä kaaauan, ja jatkaa
voittokulkuaan edelleen.
Reppu on ihanan karheasta, erittäin kestävästä ja ilmeisesti jopa
vettähylkiväksi käsitellystä
telttakankaasta ommeltu hyvä säkki, jonka suuaukko sidotaan kiinni repun
omilla olkahihnoilla ja
teknisellä hamppunarulla. Systeemi on uskomattoman hyvä ja samalla estää
tehokkaasti repun ei-
halutun kopeloinnin sen ollessa käyttäjän selässä! Näissä repuissa on yksi
ulkoinen tasku, hihnat
mantteli/huoparullalle ja paikka nimilapulle. Kaksi ensinmainittua oli
keksitty jo ennen toista
maailmansotaa, ja DeLuxe-malleissa niitä näkikin. Suurin osa toisen
maailmansodan repuista tehtiin
säästösyistä ilman näitä, joten jos haluat retrotunnelmaa, leikkaa kaikki
ylimääräinen. ”
Luulen, että repun toimintaidean taustalla on perinteinen maaseudun
kantoväline, eli viholaissäkki,
josta muokataan kätevä reppu yhden ainoan pitkän köyden avulla. Köyden
päät sidotaan säkin
alanurkkiin ja säkin suu suljetaan kallista köyttä katkaisematta
erikoisella solmulla, jonka nimen
päälle en nyt pääse.
Totta puhuen Varustelekan Veshmesok-reppumainos lienee ns. huumorileikkiä
ja hyvää sellaista.
Suomalaiset ovat tervejärkistä arktistakansaa, tai ainakin näin oli ennen
EU-ratkaisua. Sen jälkeen
meilläkin on alettu tehdä monenlaisia älyttömiä asioita varsinkin
maaseudulla. Kenenkään suomalaisen
päähän ei pälkähtisi tehdä moista nyssykkää. Kyllä se niin älytön
valmiste, että naurunpyrskähdyksiä
ja selkäkeikkanauruja synnyttää sivullisissa.
Kommentit (0)
Kärsimyssäkki 21.12.2010, 20:28
Olen ollut niin kiltti koko vuoden, että ostin itselleni joululahjaksi
uuden repun, sillä varsinkin
järeän oikeustieteellisen kirjallisuuden liikuttelu Valintatalon
muovikassissa on hankalaa, koska
hantaakit bruukkaavat katkeilla. Mainoksessa luvattiin, että
voittamattoman Puna-armeijan
Veshmeshok, eli kärsimyssäkki on maailman paras reppu.
Voihan se olla niinkin, että on maailman paras, mutta ainakin postista
äsken noutamani reppu on
varmasti maailman halvin. Kantovälineen hyvyyteen en uskalla ottaa kantaa
vielä tässä vaiheessa,
koska en osaa laitetta käyttää. Nimittäin kantohihnat ovat kiinni
ainoastaan repun alaosassa.
Meikäläinen reppumalli on sellainen, että minunkin järkeni riittää sen
käyttämiseen, mutta
neuvostoteollisuus onnistui kehittämään sellaista teknologiaa, jota
tavallinen valkobandiitti ei
osaa hyödyntää, vaikka onnistuisikin neuvostoteknologiaa jostain käsiinsä
hankkimaan.
Tällä hetkellä en osaa käyttää kärsimyssäkkiäni muuten, kuin vetämällä
sitä hihnoista perässäni.
Muistelen, että lapsuudessani Savossa oli hokema, jolla varmasti
ylistettiin naapurimaan teknistä
osaamista, eli väitettiin että ”teknik sano neuvostoliittolainen, kun
saranan näki”. Saattoi myös
olla, että tuon käsitteen neuvostoliittolainen tilalla oli lyhyempi
kansanomaisempi termi.
Kommentit (0)
Lehdestä leikattua 20.12.2010, 19:39
Sisä-Savo on paheellista ja intohimoja kuohahtelevaa seutua ainakin,
mikäli on uskomista tätä Savon
Sanomista leikattua pikku-uutista. Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi
työtuoleja valmistaneen yrityksen
sisäsavolaisen toimitusjohtajan vuodeksi ehdolliseen vankeuteen
työntekijöidensä ahdistelusta,
vaikka syytetty itse vetosi siihen, että kertomukset ovat liioiteltuja,
väritettyjä ja osin jopa
totuuden vastaisia.
Korostettakoon, että kyseessä ei ole Kärkkäälän poeka; tosin sukua siellä
taitaa asua. Jos tapaus
olisi sattunut jossain ahdasmielisemmässä ja puritaanisemmassa paikassa,
vaikkapa Helsingissä,
olisivat iltapäivälehdet repäisseet lööppinsä, mutta iloisessa ja
elämänmyönteisessä Savossa
paikallinen valtalehti Savon Sanomat julkaisi tapauksesta erittäin
vaatimattoman jutun.
Jossain suvaitsemattomassa ja ahdasmielisessä etelän kaupungissa olisi
asiasta oltu myös yleisesti
tyrmistyneitä ja teko olisi tuomittu jyrkästi. Oikeastaan näin oli myös
täällä Kuopiossa, koska
haastattelemani miehenpuolet olivat tuohduksissaan siitä, kuinka miehiä
nykyään sorretaan maamme
työelämässä.
Kommentit (0)
Ylileveä 16.12.2010, 20:21
Koska on hanget korkeat nietokset, niin muistan, että soputeltassa tuli
kesäöisin kuunneltua
Lounasheimon lisäksi myös toista loistavaa urheiluselostajaa eli Pekka
Oksalaa. Hänellä oli tapana
kuiskutellen kertoa Jukolan viestin tapahtumista jonkin rastin lähellä
sijaitsevasta pensaasta
käsin.
En onnistunut löytämään netistä itse Oksalan selostusta, mutta Vesa-Matti
Loirin ivamukaelma asiasta
kyllä löytyy tältä Jukolan viestin historiasta kertovalta nauhalta noin 43
minuutin kohdalta
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=19&t=631&a=5477 .
Jukolan viesti juostiin yleensä alkukesästä noin viikkoa ennen
juhannusta, ja Oksalan selostuksista
kuvastui suomalaisen kesyön mystinen hämärä ja vaaleus, joka ei johtunut
läheskään aina pelkästään
lumesta. Lisäksi Oksalan puskaradiolähetyksissä oli tietty koominenkin
piirre; Oksalan kokoista
miestä oli vaikea kuvitella pensaaseen piilotettuna.
Se koominen elementti ilmaistiin Savossa hienotunteisesti niin, ettei
Oksalaa suinkaan voinut pitää
riisitautisena ihmisenä. Luulisi, että Pekka Oksala olisi ollut lähinnä
entinen kenttäurheilija,
mutta tosiasiassa hän oli entinen suunnistuksen Suomen mestari.
Oksala oli välillä myös poliittisena toimittajana. Hän piti yhdessä Antero
Kekkosen kanssa
poliitikkojen vaalitenttejä merkittävien vaalien alla. TV-kriitikko Jukka
Kajava ei pitänyt
ohjelmasta. Hänen mukaansa Antero Kekkonen oli ylimielinen ja Pekka Oksala
ylileveä.
Kommentit (0)
Mustat silmät 15.12.2010, 20:05
Niin se aika mennä viipottaa. Ikävuosien 15-25 väliseltä ajalta muistan
kaiken, mutta varhaisemmat
ja myöhemmät vuodet ovat pelkkää harmaata mössöä. Huomasinpa äsken
sotkevani jo Losin ja Atlantan
kisat toisiinsa. Korjattakoon, että Muhammad Ali sytytti sen tulen
Atlantassa eikä Losissa, kuten
erheellisesti joskus väitin.
Vuoden -76 Montrealin kisat tuntuvat olleen ihan eilen, vaikka niistäkin
on kulunut miespolvi.
Montrealin kisat palasivat mieleeni, kun huomasin, että hieno
urheiluselostaja Ilmo Lounasheimo
tulee huomenna hyvinkin miehenikään; hän täyttää 90-vuotta. Onnea Ilmolle!
Muistanpa, miten valvoin hiljaisia kesäöitä soputeltassa ja kuuntelin
radiosta, kuinka Ilmo
Lounasheimo ja Raimo Häyrinen selostivat olympianyrkkeilyjä. Välillä pojat
vetivät henkeä ja
soittivat tunnelmaan sopivaa kamppailu-urheilumusiikkia. Yö saapuu
Venezuelaan ja Mustat silmät
tulivat tutuiksi.
Tästä voi kuunnella käsittääkseni tekijän oikeuksia loukkaamatta Tauno
Palon version sävelmästä
http://www.youtube.com/watch?v=AJNpLQm2Bus . Huomatkaapa Tauno Palon
huikea yhdennäköisyys hänen
hyvän kaverinsa Unto Salmisen Esko-pojan kanssa.
Taunon laulu sopii sikälikin nyrkkeilymusiikiksi, että hänen veljensä
Gösta oli huippuluokan
työlaisboxeri. Hän tiesi lajin vaarat ja kielsi pikkuveljeään jatkamasta
viitoittamallaan tiellä.
Muuten muistelen lukeneeni jostain, että Esko Salmisen näyttelijäpoika
Kristokin taisi olla nuorena
ihan lupaava poikanyrkkeilijä.
Kommentit (0)
Jäälattiapallo 14.12.2010, 19:55
Muistinpa juuri, että tarkoitus oli pitää Suomen jäälattiapalloliiton, eli
Suomen jääsählyliiton,
kuten sitä ennen erheellisesti nimitin, perustava kokous 10.10.2010 klo 10
muikkuravintola Sammon
luodinreikätaulun viereisessä pöydässä. Luodinreikäinen tauluhan on
muistona kahden kuopiolaisen
liikemiehen ammoisista liikeneuvotteluista.
Mutta ei pidetty kokousta. Mieleenjäävästä ajankohdasta huolimatta asia
pääsi minulta unohtumaan.
Täten Suomen jäälattiapalloliiton perustava kokous tullaan pitämään
11.11.2011 klo 11
muikkuravintola Sammon luodinreikätaulun viereisessä pöydässä, joka
ilmoitus nyt näin tiedoksi
saatetaan asian harrastajille.
Perustelen jäälattiapalloilun edistämisen tarvetta perherakenteen
muutoksella. Nykyään valtaosa
poikalapsista asuu yksinhuoltajaperheissä eikä yksinhuoltajaäitien rahat
riitä kerrassaan älyttömän
kalliiseen jääkiekkoharrastukseen. Jäälattiapallo ei vaadi kalliita
suojavarusteita, maila maksaa
parikymppiä ja muistaakseni luistimet tai sukset ovat vielä nykyäänkin
koululaisten lakisääteisiä
varusteita. Eikä tapaturman vaara ole pelissä yhtä ilmeinen kuin jääkiekossa.
Muuten muistanpa, että köyhällä Kärkkäälän kansakoululla oli vielä minun
lapsuudessani vara
muutamiin luistimiin, pesäpalloräpylöihin ja suksiin. Nykyään maamme
kouluissa ei taida ola
resursseja moiseen harrastevälinetarjontaan.
Tosin kunnan suksissa oli mäystimet enkä muista, että kukaan olisi niitä
kehdannut koskaan jalkaansa
laittaa. Sen sijaan kahvipurkin pellillä korjatut sukset taisi olla vähän
joka jätkällä eikä niitä
hävetty yhtään, vaikka nykyäänhän sellaiset hiihtimet taitavat olla lasten
huostaanottoperuste.
Kommentit (3)
Frazier vs Ali 14.12.2010, 16:00
Kaikkien nyrkkeilyurheilun ystävien, kuten myös varsinkin kaikkien
nyrkkeilyurheilun vastustajien,
kannattaa katsoa Yle Areenalta tämä dokumentti Joe Frazierin ja Muhammad
Alin välisistä
ihmissuhteista ja jännitteistä. On meinaan todella kova juttu.
http://areena.yle.fi/ohjelma/485651e2bc853d409870c2a9fe641c2c
Se sinisenmusta työläisneekeri edustaa perinteisiä amerikkalaisia arvoja,
oli menossa
Vietnaminsotaankin, jos olisi läpäissyt älykkyystestin, ja se vaaleampi,
vähää vaille
mulattinuorukainen, taas ei edustanut perinteisiä amerikkalaisia arvoja ja
joutui vaikeuksiin, kun
kieltäytyi aseista.
Dokumentista paljastuu, että jotenkin 60-lukuisen edistyksellinen Muhammad
Ali olikin todella edellä
aikaansa. Hän oli nimittäin jo silloin ihan täysi rasisti. Samanlaisiahan
ovat nykyään ne
siistihiuksiset peruskoulun kesken jättäneet lähiönuorukaiset, jotka
jostain käsittämättömästä
syystä uskovat olevansa parempaa rotua kuin pigmentiltään tummemmat ihmiset.
Muhammad Ali oli ihan täysi rasisti, sillä hän uskoi mustanrodun
paremmuuteen. Hän jopa veljeili Ku
Klux Klanin kanssa, koska tavoitteet olivat heillä yhteiset; rotuja ei
saanut sekoittaa. Miesten
kolmannen ottelun viimeisellä erätauolla jo toivoin, että rotujen
tasa-arvon kannattaja olisi
noussut ja kohdistanut oikeutetun vihansa rasistiin takomalla rasistille
järkeä päähän.
Mutta niin ei käykään. Viimeisessä erässä olisi luultavasti nähty
miestappo, mikäli Frazierin
huoltaja olisi antanut ottelun jatkua; Frazier itse halusikin jatkaa
vaikka oli sokea ja muutenkin
toistaitoinen. Ali itse ei sen sijaan halunnut jatkaa, koska pelkäsi
oikeasti kuolevansa. Hänen
kulmamiehensä ei kuitenkaan ennättänyt heittää pyyhettä kehään ja niin
rasismi sai voiton sillä
kertaa.
Mutta se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Frazierilla, ikäisekseen
vielä kopsakalla ukolla,
näytti olevan lystiä seuratessaan, kuinka aivovammainen ja vapiseva
Muhammad Ali huiski
olypiasoihdun kanssa yrittäen sytyttää olympiatulta Atlantan kisoissa.
Katsojat jo pelkäsivät, että
mies sytyttää soihdun kanssa tuhratessaan stdionilla kaiken muun paitsi
olympiatulen. Frazier
hekottelee aivoinvalidin touhua katsellessaan ylpeänä siitä, että hän sai
kaiken tuon aikaiseksi.
Sairasta, mutta ihmiselle lajityypillistä käyttäytymistä.
Kommentit (2)
Sääntöuudistuksia 12.12.2010, 19:28
Tuo eilen mainittu lattiapallo kehitettiin tietääkseni Ruotsissa
1970-luvulla sikäläisten
sosialidemokraattien toimesta. Alkuaikona pelissä korostui kilpailun
välttäminen ja tasa-arvo.
Mailat olivat lähinnä muoviletkuvartisia ja niillä huiskittaessa ei kukaan
voinut olla toistaan
parempi. Lekuvartisuuden vuoksi peli oli myös vailla vaaramomentteja,
koska silloisilla mailoilla ei
saanut aiheutetuksi henkilövahinkoja, vaikka olisi vasiten yrittänyt.
Nykyään peli on kehittynyt kovempaan ja vaarallisempaan suuntaan.
Muistelen, että meidänkin Heinolan
virkamiessählyssä menetettiin neljä hammasta, yksi nenärusto, yksi
soilisluu ja lukemattomia nilkan
nivelsiteitä. Varsinkin pallon tai mailanlavan päälle astuminen
aiheuttivat lukuisia
henkilövahinkoja.
Ainakin kuntoilupiireissä pitäisi palata takaisin lajin alkujuurille.
Maila voisi olla eränlainen
iso joustava kärpäslätkä, jolla ei vosi tehdä pahaa kärpäsellekään. Ja
kova muovinen pallo voisi
olla pelkkää superlonia, jonka sisällä pitäisi olla tiuku, jolloin
heikkonäköisempikin voisi yrittää
siihen osua.
Kommentit (1)
Suomi on sählyn maailmanmestari, maailmanmestari,
maailmanmestari 11.12.2010, 23:01
Hieno urheilumuoto on tämä salibandy eli sähly eli lattiapallo, jota
nimitystä alan tästä lähtien
käyttämään tästä kovien miesten ja kauniiden naisten vaativasta
harrasteesta. Lajin emämaa Ruotsi
voitettiin loppuottelussa ja tällä kertaa ei pelkkä voitto riittänyt, vaan
rakas naapuri
nöyryytettiin totaalisesti, ja urheilussahan ei ole tärkeintä niinkään
voitto, vaan vastustajan
totaalinen nöyryyttäminen. Marginaalit ovat suuret lattiapallorintamalla.
Olen huolissani nousevan nuorisomme fyysisestä kunnosta ja lihomisesta.
Itsekin olen joutunut edellä
mainituista nuorisomme erityispiirteistä kärsimään. Nimittäin olen monena
aamuna meinannut myöhästyä
töistä, kun olen juuttunut kadulla laahustaviin peruskoululaisiin. Heitä
on vaikea kiertääkään
liikennesäntöjen puitteissa, koska koska tyypillinen kuopiolainen
yläastetyttö täyttää koko kadun
leveyden. Jonkun olisi tehtävä jotakin nuoriso-ongelman ratkaisemiseksi.
Oma ehdotukseni on, että maamme peruskouluissa pitää joka päivä omistaa
yksi välitunti
lattiapalloilulle, se lienee jo nyt nuorten suosituin urheilulaji. Itse
pelasimme Kärkkäälän
kansakoulussa välitunnit potkupalloa, ellemme sitten hiihtäneet hullun
lailla kilpaa Närhilän
heinäpellolla, eikä liikalihavia ollut yhtään kpl. Eikä ollut
silmälasejakaan kellään eikä kukaan
ollut kuullutkaan allergiasta, vaikka jotkut kyllä olivat kovia
piereskelemään.
Kommentit (1)
Muistoja 10.12.2010, 20:14
Kansa on edelleenkin järkyttynyt Kari Tapion poismenosta. Netistä löytyy
paljon ikävöivien ihmisten
muistoja laulajan uranvarrelta. Esa Ainolan vinkistä löysin tämän Jari
Tervon kuulemisen arvoisen
kertomuksen kaveristaan
http://areena.yle.fi/ohjelma/d725cb36176c86374d26854ff9e3ee5d .
Huomasinpa, että olen itsekin kirjoittanut aiemmin tästä kansan
rakastamasta viihdetaiteilijasta.
Elikkä kahdeksan vuotta sitten olen arvioinut Vexi Salmen kirjaa ”Kari
Tapio – olen suomalainen”
arvovaltaiseen Itä-Häme-lehteen seuraavasti:
KARI TAPIO ON KOVA LAULAMAAN JA OTTAMAAN
Kari Tapani Jalkasen isovanhemmat käyttivät sukunimenään Sianjalkasta
erottuakseen tuhansista
tavallisista Jalkasista. Jostain syystä tätä ei pidetty uran alkuaikoina
riittävän myyvänä
artistinimenä, vaan miehestä tehtiin Kari Tapio. Jos mies siirtyy
varttuneemmalla iällään nykyajan
nuorison suosiman kovaäänisen ns. punk-musiikin esittäjäksi, kannattaisi
ehkä suvun vanha nimi
kaivaa naftaliinista.
Kari Tapion tausta on hengellinen. Isä toimi pyhäkoulun opettaja. Savon
suunnalla vaikuttavaan
körttiuskoon kuuluu, että ihmisen on oltava rehellinen. Syntiä saa tehdä,
kunhan sitä tehdään
hilpeällä mielellä ja kunhan jälkeenpäin katuu ja tunnustaa erheensä.
Tekopyhyys on suuri synti.
Kari Tapio ei elämänkertateoksessaan lankea tähän kuoleman syntiin. Niinpä
hän onkin maamme kaikkien
jätkäpoikien esikuva ja esijuoja, joka ei edes yritä olla herra tai
virkamies eikä myöskään jokaisen
äidin toivevävy.
Alunperin Kari Tapio Jalkasella oli kaksi haavetta; hänestä piti tulla
joko laulaja tai huippu-
urheilija. Lahjoja oli molempiin. Suonenjoen hyppyrimäen ennätys, joka
oli legendaarisen
maailmanmestari Matti Pietikäisen nimissä, ei tosin rikkoontunut, sillä
tuohon aikaan hyppääjälupaus
ei ollut vielä riittävän pitkälle alkoholisoitunut kuuluakseen lajin aivan
terävimpään kärkeen.
Pietikäinenhän oli kuuluisa siitä, ettei hän koskaan hypännyt selvänä.
Myös hiihtäjänä mies olisi varmasti ollut kova, olihan Jalkasen suvun
kuuluisin edustaja, Kalle
Jalkanen, taistellut Suomelle vallan olympiakultaa, vaikka tekohampaat
siinä touhussa hukkuivat
hankeen. Jalkasen suvun huonohampaisuus on periytynyt myös Karille, jonka
proteesi on myös ollut
välillä häviksissä ennen tärkeää suoritusta. Siinä on tietenkin miehen
seksisymbolius saattanut olla
ilmeisessä vaarassa. Tosin kansansuosio olisi luultavasti vain noussut;
näin kävi aikoinaan ainakin
purukalustostaan luopuneelle Severi Suhoselle, toiselle Savon lahjalle
maailman säveltaiteelle.
Kari Tapio on upea laulaja, monien mielestä Olavi Virran jälkeen seuraava.
Kollega Lea Laven
ihastelee Karin ääntä ja vakuuttaa, että siinä heijastuvat eletyn elämän
jäljet rehellisesti. Moni
voisi varmaan myös väittää, että kyllä äänenmuodostuksessa on oma osansa
myös viinalla ja tupakalla.
Eikä mies edes yritä salata elämänsä tätä puolta kirjassaan
.
Nöyrästi mutta hupaisasti hän esimerkiksi kertoo, kuinka kerran virkavalta
korjasi väsähtäneen
taiteilijan säilöön pelkissä kalsareissa. Aamulla kiltit poliisisedät
lainasivat hänelle
arvomerkittömän poliiisihaalarin. Se yllä olikin sitten helppo jatkaa
turnetta Helsingin
ravintoloissa. Muu asiakaskunta oli ylen ihastunut asustekokonaisuuteen ja
vähältä piti, ettei tästä
kätevästä ja helppohoitoisesta haalarista tullut huippumuodikasta alan
miesten työvaatetta.
Wexi Salmi: Kari Tapio – Olen suomalainen
Wsoy 2002, 204 s.
Kommentit (1)
Sianjalkasia 09.12.2010, 21:13
Kari Tapani Jalkasen kuolema on edelleenkin tärkein uutinen mediassa.
Suonenjoen Kärkkäälän kyläkin
oli näyttävästi esillä Savon Sanomien etusivun jutussa, kun edesmenneen
suosikkilaulajan
Kärkkäälässä asuvaa siskoa haastateltiin. Vaikka Kari Tapion lähisukua
kylällä asuukin, niin kyllä
mies sittenkin taisi olla taustaltaan Suonenjoen Jalkalan kylän Jalkasia.
Tosin aiemmin Jalkala tunnettiin Sianjalan kylänä ja Jalkasetkin olivat
ihan oikeasti Sianjalkasia.
Vasta Kari Tapion isovanhemmat lyhensivät sukunimensä. Yhtään Sianjalkasta
ei taida enää Suomessa
olla, vaikka nimi olisi ollut ihan hyvä artistinimi, jos Kari Tapio olisi
ollut punkmuusikko.
Jalkalan kylä voisi muuten matkailupoliittisista syistä ottaa käyttöön
vanhan nimensä.
Minua harmittaa, että hyvät perinteiset savolaiset sukunimet Sianjalkanen
ja Sikanen ovat
häviämässä. Minusta porsas on mukava, älykäs ja ennen kaikkea siisti
eläin. Siassa ei ole mitään
häpeämistä. Taisto Reimaluotokaan, jonka suku on vahvasti Kärkkäälän
Sikasia, ei ole ottanut
takaisin vanhaa nimeään, vaikka se olisi ihan sopiva turkkalaisen
suuntauksen teatterityöläiselle.
Sikasia on muuten nykyään paljon Amerikassa. 1600-luvulla sinne muuttaneet
savolaiset tulivat
erittäin hyvin juttuun intiaanien kanssa, ja niinpä Usa:ssa on yhä vahvoja
intiaanisukuja nimeltään
Sikanen. Ja muistelenpa, että eduskunnassammekin oli yhteen aikaan peräti
kaksi entistä Sikasta,
joista toinen, eli Minna Sirnö, vilahti Linnanjuhlienkin kuvissa.
Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Kari Tapion muistoa kunnioittaen ainutta
laillista youtube-
esitystä, jonka netistä löysin ja joka sopii tunnelmaan hyvin, sillä
olihan edesmennyt laulaja
pyhäkoulun opettajan poika. Olen kuullut on kaupunki tuolla on kaunis
venäläinen sävelmä, joka
minultakin löytyy jonkin munkkikuoron esityksenä. Musiikivideon jälkeen,
voitte vielä katsoa, miten
liikuttuneena Juha Vainion poika Ile muistelee hyvää ystäväänsä.
http://satumaa.yle.fi/ajankohtaista/2010-12-08/kari-tapio-olen-kuullut-on-kaupunki-tuolla
http://satumaa.yle.fi/ajankohtaista/2010-12-08/ile-vainio-kari-ei-olisi-koskaan-jaanyt-elakkeelle
Kommentit (3)
Nuorena nukkuneet 08.12.2010, 20:04
Ei ollut kuin yksi aihe iltapäivälehtien lööpeissä tänään. Olen jyrkästi
sitä mieltä, että Kari
Tapiolle on saatava näköispatsas Suonenjoen torille. Hän oli maailmalla
tunnetuin ja pidetyin
mansikkakaupungin pojista.
Nuorena lähtevät maamme viihdetaiteilijat. Ihmisten viihdyttäminen on
raskasta työtä, eivätkä alan
ammattilaisten elämäntavat välttämättä ole terveyttä suosivia; artistit
eivät useinkaan jaksa
pidättäytyä pelkästään jääveteen ja ituihin.
Tässä tilastotietoa liian nuorena nukkuneista viihdetaiteilijoista:
Irwin Goodman 47 v
Junnu 52 v
Kirka 56 v
Olavi Virta 62 v
Tapsa 64 v
Juice 56 v
Taisto Tammi 34 v
Unto Mononen 37 v
Gösta Sundqvist 46 v
Sammy Babitzin 24 v
Cisse Häkkinen 39 v
Albert Järvinen 40 v
Kari Tapio 65 v
Kommentit (2)
Salminen 07.12.2010, 20:23
Luin vuosikymmeniä sitten Tauno Palon elämänkerran, jossa korostettiin
moneen otteeseen sitä, että
Tauno Palon ja Unto Salmisen näyttelijäperheet olivat erittäin hyviä
ystäviä. Olen monta kertaa
miettinyt, mitenkä läheisiä perheystäviä sitä oltiinkaan, koska mielestäni
Salmisten Esko poika
näyttää vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin Tauno Palolta.
Luin tuossa juuri Esko Salmisen juuri ilmestyneet muistelmat nimeltään
Toinen näytös, jonka on
kirjoittanut Raila Kinnunen. Kirjasta löytyy paljon hauskoja ja
mielenkiintoisia tarinoita, mutta
vielä mielenkiintoisempaa on se, mitä ei kerrota. En saa lisätietoa Palon
ja Salmisten perheiden
ystävyyssuhteiden luonteesta.
Muuten kansallisteatterin näyttelijä Unto Salminen oli kova
yleisurheilija. Kansallisteatterin
palveluksessa ollessaan hän voitti vuonna 1934
Viro-Suomi-yleisurheilumaaottelun 100 metriä ajalla
10,8. Ei ole turkkalaisista vastaavaan, vaikka kovia urheilijoita
Turkkakin näyttelijöistän
kasvatti.
Tuo Unton Esko poika on myös liikunnallisesti erittäin lahjakas, mutta
Unton nopeutta hänessä ei
ole. Enemmänkin hän on Palon suvun voimailijatyyppiä. Tauno Palo oli
lahjakas kuulantyöntäjä, mutta
urheilusaavutuksissa hän jäi isoveljensä Gösta Brännäsin varjoon. Gösta
voitti vallan
nyrkkeilyhopeaa 20-luvun Frankfurtin työläisolympialaisissa.
Taunon muistelmista jäi mieleeni, että velipoika olisi ollut raskaansarjan
miehiä, mutta netistä
asiaa tutkittuani tulin lopputulemaan, että hän olisi ollut
keskisarjalaisia. Työläisolympialaisten
loppuottelussa Gösta tyrmättiin pahasti ja asialla oli ilmeisesti
vaikutusta siihen, että hän päätyi
itsemurhaan nuorella iällä. Tapauksesta löytyy enemmän tietoa täältä
http://www.villesuhonen.net/taunopalo_up.html .
Kommentit (1)
Korva 06.12.2010, 19:15
Tuo eilen esitelty Rata liittyy samaan Rukajärvi aiheeseen, josta Antti
Tuuri on aiemmin
kirjoittanut teokset Rukajärven tie, Rukajärven linja, Rukajärven aika ja
Elämä isänmaalle, jonka
pohjalta Olli Saarela teki moneen kertaan tv:ssä nähdyn pyöräilyelokuvan
Rukajärven tie.
Vieläkin Rujajärveltä löytyisi ainakin yksi hyvä kirjan aihe, eli upseeri
Arnold Majewskin
elämänkerta on vielä kirjoittamatta. Majewski kaatui vähän myöhemmin
samana talvena -42, jolloin hän
oli osastoineen Muurmannin rataa katkaisemassa. Erään taistelun jälkeen
hän laskeskeli vähän liian
innokkaasti vihollisvainajia. Majewski oli juuri päässyt kolmeenkymmeneen,
kun tarkka-ampuja osui
miestä päähän.
”Everstiluutnantti Majewski, ottakaa osasto komentoonne”, kerrotaan erään
vääräleukaisen
yläsavolaisen sotamiehen huikanneen heitettyään upseerin ruumiskuormaan
päällimmäiseksi. Rukajärven
suunnan miehet olivat suurelta osin Iisalmen ympäristöstä ja siellä ovat
miehet vieläkin karskiuteen
taipuvaisia. Ainakin Savon Sanomissa oli juuri pienellä uutinen, jonka
mukaan Iisalmen
käräjäoikeudessa sai tuomion mies, joka oli pakottanut uhrinsa syömään
oman korvansa.
Kommentit (0)
Rata 05.12.2010, 20:22
Antti Tuuri liittyy tavallaan viimeaikojen aiheisiini. Ensiksikin
diplomi-insinööri-kirjailija Antti
Tuuri sekoitetaan helposti diplomi-insinöri-kirjailija Antti Hyryyn ja
toiseksi Tuurin viimeisin
kirja Rata liittyy eiliseen Kyynel-radio- ja kaukopartioteemaan. Rata
kertoo yli 1000 miehen ja 250
hevosen joukko-osasto etenemisestä hirmu pakkasessa hirmu hangessa hirmu
erämaassa satoja
kilometrejä hirmuisen vihollisen selustassa Muurmannin radalle talvella -42.
Luin kirjan äsken ja suosittelen sitä varsinkin kaikille vaelluksen ja
retkeilyn harrastajille,
jotka kärsivät siitä, kun eivät jostain syystä pääse toteuttamaan
intohimoaan. Kirjan luettuaan on
tyytyväinen, ettei tarvitse nukahtaa pakkasyössä lumihankeen Karjalan
erämaassa, vaan voi nukahtaa
turvallisesti untuvapeitteen alle omassa sängyssään ilman välitöntä
hengenmenetyksen uhkaa.
Tuo Muurmannin laturetken, eli suomalaisen sota- ja eränkäyntitaidon
mestarinäytteen, perimmäinen
tarkoitus ei Rata-romaanista minulle täysin auennut eikä myöskään kirjan
esittelyteksti operaation
tavoitteesta sitä selvennä. Ehkä everstiluutnantti Arnold Majewskin
operaatiossa oli joku logiikka,
mutta minulle se ei nyt vaan avaudu.
Majewski, joka ehkä oli Suomen kenttäarmeijan rohkein upseeri, perusteli
miehilleen soteretkeä
seuraavasti: ””Hyvät härrät. Me ole saatu Marsalkkalta yks kunniakas
tähtävä. Me hiihtää Muurmannin
rata, pane rata poikki ja anta ryssä pistää meidät motti. Sitte me ole
kolme päivä motissa ja sitte
me hiihtä takasi. Onko selvä, onko mite kysymistä?”
Kommentit (0)
Kerttu Nuorteva 04.12.2010, 19:49
Kaunis, surullinen ja täyden viiden tähden elokuva on tämä Kuulustelu,
joka on vielä pari päivää
nähtävillä Yle Areenassa http://areena.yle.fi/video/1489018 . Kannattaa
vaikka jättää
itsenäisyyspäivänä se kolmekymmentäkertaa TV:ssä näytetty Edwin Laineen
Tuntematon sotilas
katsomatta ja katsoa sen sijaan Kuulustelu.
Elokuvan toisessa osassa desantti Kerttu Nuorteva kyselee Arvo Poika
Tuomiselta, että tietääkö tämä,
mitä Nuortevan veljille kuuluu. Tuominen ei kerro, vaikka tietääkin.
Joskus hedelmällinen valhe on
parempi asia kuin hedelmätön totuus. Nuortevan kaksi veljeä jäi
Petroskoissa suomalaisten käsiin ja
heidät teloitettiin vakoilijoina. Pitäsi selvittää, joutuiko
valvontaupseeri Taavetti Heikkinen,
josta aiemmin kerroin, antamaan pojille paljonkin jalkapohjaterapiaa,
ennen kuin muisti virkistyi.
Kerttu Nuortevan desanttiradio, jonka hän unohti pesulaan, on ainakin
ollut nähtävillä Riihimäen
viestimuseossa. Itsekin ajoin joskus polkupyörällä Heinolasta Riihimelle
tutustuakseni laitteeseen,
mutta ehdin paikalle juuri ennen museon sulkemista enkä ehtinyt sitä
löytämään kaiken tavaran
paljouden keskeltä.
Vekotin kiinnosti minua ihan teknisessä mielessä. Tuntuu merkilliseltä,
että jo 70 vuotta sitten
muutaman kilon vehkeellä pystyi pitämään yheyttä satojen kilometrien
päähän. Samanlainen
vakoojaradio on ollut sota-aikaan käytössä tietääkseni esimerkiksi myös
Heinolassa ja Karttulan
Airakselassa eikä vastavakoilu pystynyt niitä silloin paljastamaan. Itse
olen tutkimuksissani
onnistunut myöhemmin selvittämään jopa laitteiden käyttäjät.
Jatkosota-aikaan suomalaisillakin oli käytössään kehittynyt
radiotekniikka; varmaankin tulevat
Nokian ihmeen luojat puuhastelivat silloin tällaisten asioiden parissa.
Kaukopartiomiesten Kyynel-
radio painoi kuusi kiloa ja sillä pystyi pitämään yhteyttä vaikka
Helsingin ja Rovaniemen välillä,
vaikka laite toimi paristoilla.
Muuten radion lisäksi desantti Nuortevalta jäi toinenkin pyhäinjäännös
Suomeen. Joroisten
maapuolustusmuseossa on nähtävillä vakoojan vakilassa tekemä nukke, jonka
tukka on desantin itsensä
hiuksista. Täytynee ensi kesänä polkea katsomaan tätä ihmettä.
Kommentit (0)
Hyry 03.12.2010, 20:29
Päätalon Kassu selosti rintamamiestalon rakentamista 700 sivua ja kaikki
muut paitsi minä,
professori Kemppinen ja professori Wilenius päästelivät
selkäkeikkanauruja, että on siinä
harvinaisen tyhmä mies. Antti Hyry kertoi 400 sivua uunin rakentamisesta
ja sai siitä Finlandian ja
se on hyvä se.
Hyryn kerronnan sanotaan olevan kiireetöntä ja viipyilevää, joka viehättää
stressattua nykyihmistä
ja sellaistahan se Hyryn kerronta minustakin on. Itse opiskelin Hyryn
Aitasta ja Uunista ennen
kaikkea perinnerakentamista. Monta kertaa unta odottaessani olen
mietiskellyt, että mitenkähän ne
uunin kanavat oikein pitäisi muurata, jotta uunista tulisi hyvin paistava
ja huonosti savuttava.
Myöskin sitä olen pohdiskellut, miten välttyyä siltä, ettei uunista tule
paikkaansa etsivää uunia,
kuten Päätalon Herkolle kävi, kun Satu-setä oli muuraamassa ja kokeili
uunin muuraamista
hirsikehikon päälle. Mielestäni uunin rakentaminen ja leivän paisto ovat
hyvin tärkeitä ihmiselämän
kannalta, mutta nykyään turhan aliarvostettuja asioita.
Hyry oli männä viikolla kaupungintalolla arkkipiispan vieraana. Sali oli
vain puolillaan, koska
tilaisuudesta oli ilmoiteltu huonosti. Kun Sofi Oksanen vieraili samoissa
merkeissä, läheskään
kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisälle eivätkä edes pihamaalle.
Lestadiolaistaustainen julkisuutta
kammoksuva Hyry ei ole kovin mediaseksikäs persoona, eikä hän edes yritä
olla sellainen.
Mutta viisas ihminen hän on. Kuopiota lähestyessään hän kertoi
ihmetelleensä vastaan tulevien
autojen määrää ja ajatelleensa niitä katsellessaan, että lopun ajat ovat
lähellä. Itse olen
ihmetellyt samaa asiaa 9-tien viikonloppuliikennettä seuratessani.
Välttämättä en ole ajatellut
lopun aikoja vaan sitä, että onkohan noilla kaikilla ihan välttämätöntä
syytä ajeluunsa.
Muuten kirjassaan Aitta Antti Hyry osoittaa yhdessä lauseessa neroutensa.
Kirjan keroja, joka
varmaankin on kirjailija itse, pohtii seuraavaa: ”Hän luki lehtiä, selasi
ja selasi ja ihmetteli,
niin kuin ennenkin, että mitenkä saattoi olla niin paljon tekstiä ja niin
vähän lukemista.”
Kommentit (0)
Marja-Liisa ja Hartsa 02.12.2010, 20:30
Telkkarin Kohtauspaikalla
http://areena.yle.fi/ohjelma/d88c90048e6e959265113546c746e821
oli vieraana Marja-Liisa Kirvesniemi – maamme menestynein naisurheilija.
Hyvin ei mene hänelläkään,
vaan masennusta on välillä tupannut kovastikin. Marja-Liisa on kiltti ja
hyvä ihminen, sellaiset
masentuvat tässä kovassa maailmassa, paskiaiset ja sikaporsaat sen kuin
vain porskuttavat.
On se merkillistä, miten vaikeaa on entisillä talvilajiemme huipuilla,
nimiluettelo
ongelmatapauksista on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Jotain on
systeemissä vialla. Kalvaako
sankareitamme jokin syyllisyys? Moni ex-huippu on myöntänyt kärsivänsä
vallan itsetuhoisista
ajatuksista.
Ensimmäinen taisi olla Arto Koivisto, joka uskoon tultuaan paljasti
varmaankin kaiken, mm. sen miten
kummasti tuli vauhtia lisää, kun tungettiin muutama pussi lisäverta
suoneen. Ihmttelen, ettei
Koivistoa ole kuultu todistajana tietyissä asioissa. Sarajevon kisoissakin
väitettiin Suomen
joukkueen majapaikan muistuttaneen lähinnä teurastamoa.
Tuossa Marja-Liisa-ohjelmassa pisti korvaan se, ettei Hartsaa jututettu
kertaakaan. Muita
urheilukavereita kuultiin paljonkin, mutta Hartsan mielipidettä ei
kysytty. Mietokin kertoi
rehellisesti, kuten kansanedustajalle sopii, että paljon tuli Marja-Liisan
kanssa reissattua
villissä nuoruudessa, mutta kertaakaan ei edes pussattu. Hartsa sen sijaan
saattoi pussatakin, olisi
ollut kiva kuulla enemmänkin.
Herää väkisinkin kysymys, enkö tiedäkään kaikkea olennaista näistä
talviurheiluasioista, onko
minulta ja koko Suomen urheilevalta kansalta sittenkin salattu jotakin?
Kommentit (0)
Teuvan Rivakka 02.12.2010, 20:22
Tämä kuva on siltä ajalta, jolloin miehet olivat rautaa ja kuntosalit
puuliitereitä. Pauli Nevala
esittelee itsetehtyä lapojenirroittelulaitetta. Polkupyörän keskiö on
ripustettu fillarinketjuilla
kurkihirteen. Siinä on edullinen ja tehokas kuntoilulaite
keihäänheitonharrastajille, joka toimii
varmasti kuin junanvessa. Myös jokaiseen valtionvirastoon pitäisi tuo
vehje saada; olisi ihan hyvä
apu päätetyötätekevien kuntoutukseen.
Kuva on tekijänoikeuksia hipoen lainattu Soini Laxin kirjasta Pauli Nevala
– Teuvan Rivakka; Oy
Weiling+Göös, 1971. Laxin kirja on kunniapaikalla hyllyssäni ja selailin
sitä tuossa päähenkilön
merkkipäivän kunniaksi. Suosittelen lämpimästi kaikille urheilu- ja
sosiaalipolitiikan historiasta
kiinnostuneille. Teosta kannattaa kysellä divareista ja kirjastojen
varastoista.
Muistelen, että jopa Jorma Kinnunen kehui kirjaa. Taisi kertoa, ettei ole
eläissään lukenut yhtään
loruromaania, mutta tämän kirjan alun, jossa Nevalan äiti muistelee
viheliäisen köyhän perheen
elämää Pohjanmaalla, Jormakin jaksoi lukea. Äiti Nevalan kertomus
kilpailee vaikuttavuudessaan Kalle
Päätalon Kunnan jauhojen kanssa. Näiden juttujen lukemisen jälkeen syntyy
voimakas halu puolustaa
hyvinvointivaltiota. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on tietysti
urheilun kannalta se
haittapuoli, ettei Rautavaaran, Nevalan, Kinnusen ja Mäntyrannan kaltaisia
peräänantamattomia
voittajatyyppejä enää Suomesta löydy.
Muuten Kinnusten suvussa polvi on pojasta parantunut. Kimmo Kinnunen
kertoi lukeneensa elämässään
yhden romaanin. Se oli Esa Anttalan Hopeaa rajan takaa. Kimmo on paljon
isänsä kaltainen tosimies.
Hän vakuutti jossain haastattelussa viihtyvänsä metsällä, koska siellä
eivät tule hpit vastaan
eivätkä hypi akat niskaan.
Kommentit (0)
Nevalan mopedi 01.12.2010, 07:47
Niin se aika menee. Tulee vallan mieleen virren sanat ”Oi etkö sä ihminen
muistakaan, sun aikasi
että on rahtuvaan”. Nimittäinen lapsuuteni sankari Pauli Nevala täyttää
tänään 70 vuotta.
Toivottavasti Teuvan kunta ymmärsi hankkia suurelle pojalleen
syntymäpäivälahjaksi mopedin.
Muistelen, että hän haaveili sellaisesta kulkupelistä jo vuonna 1963.
Se on niitä ensimmäisiä asioita, joita tästä maailamsta muistan. Melko
tuntematon 22-vuotias TVH:n
lapiohommissa ilmiömäisen heittokäden kehittänyt nuorukainen tuli ja
heitti keihästä 86,33 eli 41
sentin päähän silloisesta maailmanennätyksestä. Hän lupasi heittää
maailmanennätyksen, jos saa
palkinnoksi mopedin.
Niin luki Mullikassa. Urheiluhullulla Kärkkäälän kylällä vaatimus
tuomittiin täysin kohtuuttomana.
Ja lisäksi mopedin uskottiin vaarantavan heittäjänuorukaisen amatööriyden.
Eikä Nevala mopoaan
sitten onneksi saanutkaan ja pystyi jatkamaan amatööriurheilijana ja mopon
sijasta seuraavana
syksynä mies sai olympiakultaa.
Muistan aivan selvästi, kuinka Opettaja-Ville tuli luokkaan ja kysyi, että
uskommeko kenenkään
suomalaisen voittavan Tokion kisoista kultaa. Itse olin jo 7-vuotiaana
realisti ja suhtauduin
epäillen moisiin haavekuviin. Sitten Vilho Suomela paljasti, että Pauli
Nevalan oli juuri voittanut
keihäänheiton olympiakultaa. Ville oli varmaan kuunnellut radiota
välitunnilla, monelta muulta tuo
heitto jäi seuraamatta.
Yläkoulun opettaja Ville oli ortodoksi eikä ollut lain mukaan kelvollinen
opettamaan luokassaan
uskontoa, vaan yläluokkalaisten hengellisestä kasvatuksesta huolehti
alakoulun opettaja Irja
Turtiainen. Ville opetti alakoululaisille sinä aikana laskentoa ja siksi
hän asteli eteemme Nevalan
voitosta innostuneena.
Edes radioselostaja Juhani Haapanen ei voittoheittoa huomannut, vaan
joutui lavastamaan tilanteen
myöhemmin uudelleen ja sen kyllä vaistoaa äänitettä näin jälkeenpäin
kuunnellessa. Uudelleen tuon
kaamean heiton selostuksen voi kuunnella tästä
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=15&t=167 , jos
se vuonna -64 jäi joltakulta kuulematta.
Myöhemmin kaikkien aikojen suurin urheilusankari Elmo pisti Dervangassa
paremmaksi. Hänen heittonsa
ei ollut vain kaamea, vaan ylipääselostaja Immun mukaan se oli peräti
”hirveä heitto, karmea heitto,
oikea heittojen heitto”.
Kommentit (2)
Pohjoiskarjalalainen fakiiri 29.11.2010, 19:47
Luulen, että tämä Vaikko Lavin huumori-iskelmä Savolainen fakiiri
pohjautuu täydelliseen
väärinkäsitykseen.http://www.youtube.com/watch?v=iwHWk4ueHQw Fakiiri ei
todellisuudessa ollut
Savosta, vaan Pohjois-Karjalan Lieksasta, joka korkeintaan on sudeetti-Savoa.
Pohjois-Karjala on vähän samanlaista sudeettisavolaista aluetta kuin
Inkerinmaa Pietarin
kaupunkeineen, josta on kotoisin Vladimir Pulkkinen, joka tunnetaan
maailmalla paremmin Putinina,
Pohjanmaa Vimpelin pesäpallokentälle asti, Ruotsin Värmlanti, josta
Ruotsin suurin valtiomies Tage
Suhonen, eli Erlander, oli kotoisin ja Pohjois-Amerikan
savolaissiirtokunnat Delawaressa, josta
Rikhard Nikkinen (Nixon) ja isä sekä poika Georg Hatuset (Bushit) periytyvät.
Tämän vakaumuksen kuulantyöntäjä-iskelmälaulaja Vaikko Lavin
väärinkäsityksestä hankin Katariina
Lillqvistin kirjasta Arvoisa herra Tarzan, joka kertoo Kalle Nyman-nimisen
mustalaispojan
seikkailuista sirkusmaailmassa. Fakiiri Nyman kunnostautui tavallisten
sirkustemppujen lisäksi myös
eläinten käsittelijänä halliten Tarzanin tavalla leijonia ja norsuja sekä
muita viitakon
villipetoja.
Äskettäin tv:ssäkin näytettiin dokumentti samasta Mustalais-Kallesta, joka
oli ymmärtänyt sen, että
meillä esiintyvän taiteilijan ei kannata korostaa kotimaisuuttaan tai edes
mustalaisuuttaan.
Samanhan oivalsivat Malmin romaninuorukaiset jo Helsingin olympialaisten
aikaan vikitellessään
valkolaistyttöjä etelämaalaisina urheilijoina.
Muuten kirjailija Katariina Lillqvist herätti pari vuotta sitten
pahennusta nukkeanimaatiollaan
Uralin perhonen, jossa annettiin ymmärtää, että marsalkka Mannerheim, joka
ainakin joissain
Tampereen työläiskaupunginosissa tunnetaan jostain syystä paremmin
hellittelynimellä Murha-Kustaa,
olisi ollut ns. miehimys.
Kommentit (0)
Keskisormi 28.11.2010, 19:39
Sähläystä on nykyajan mäkiurheilu kaiken maailman tekniikka- ja
tuuliongelmien vuoksi. Ensi viikolla
pitäisi kilpailla Kuopiossa, mutta se jää nähtäväksi. Harmi, että Kuopion
torin pienmäki on purettu.
Siinä olisi voinut kisat joka tapauksessa järjestää reistailevatpa
tietokoneet tai olkoot tuuli
millainen tahansa.
Viikko sitten olin seuraamassa tuon torin tosi pikkumäen kilpailuja. Mäki
oli tehty
rakennustelineistä ja aurauslumesta. Kilpailijoiden tasoerot olivat
suuret. Kun useimmat hyppäsivät
3-4 metrin siivuja, rojautti Kupsin kapteeni Tero Taipale tasan 10 metriä.
Suosittelen miehelle
lajin vaihtoa.
Ja nipotustakin on nykyajan mäkiurheilu. Maamme lupaavimman mäkikotkan,
eli lahjoiltaan ja
taipumuksiltaan Matti Nykästä muistuttavan Harri Ollin, keskisormi vähän
heilahti telkkarissa ja
heti lävähti kilpailukielto. Ennen ei ollut näin.
Muistanpa kuulleeni, että joskus iloisella 50-luvulla eräs Puijon
peipponen menetti ilmalentonsa
hallinnan siinä määrin, että jaloviinapullo putosi kesken lennon Kouvolan
mäkimonttuun. Nykyäänhän
tapaus olisi lööppiluokan skandaali, mutta silloin ei mäkimiesten
tarvinnut olla pyhäkoulupoikia.
Kuopion mäkikotkalle ei tullut kilpailukieltoa epäurheilijamaisesta
käytöksestä; ainut seuraamus
oli, että kuuluttaja ilmoitti, että kisa keskeytyy hetkeksi mäen
kunnostuksen vuoksi. Toimitsija
kipitti sitten hakemassa pullon pois kuleksimasta parempaan talteen.
Kommentit (0)
Sirkusta 27.11.2010, 20:22
Mielenkiintoinen on maamme sirkus-ja tivolitaiteen historia. Luin tuossa
juuri erään fakiirin
muistelmat ja katsoin Yle Areenalta tämän dokumentin
http://areena.yle.fi/ohjelma/1027f11ea05312b465e8afc1cf8fa1d0 , jonka
pääosassa on nuorena
edesmennyt Aimo Leikas.
Leikas oli minullekin tuttu. Suonenjoen mansikkakarnevaaleilla hän
esiintyi monta kertaa, kuten
tekivät myös tv-dokumentissa esitellyt surmanajajat Onni ja Kalevi
Suuronen. Muistelen, ettei
herätyssaarnaaja-kahlekuningas Tuomivaara esiintynyt karnevaaleilla, mutta
Kärkkäälän
maamiesseurantalolla hän taisi käydä.
Leikas oli aluksi perinteinen tasapainotemppuilija ja kahlekuningas,
mutta sitten hän siirtyi
kovempiin juttuihin. Ensin hän kehitti giljotiinitempun, jossa hänet
leikisti mestattiin ja kun
kansa oli siihen kyllästynyt, hän roikotti itseään maksua vastaan hirressä.
Kun sekään ei riittänyt, ryhtyi hän pelaamaan venäläistä rulettia. Hyvä
tuuri jatkui vuoden -76
viimeiseen näytäntöön asti. Hartolan perinteisillä syysmarkkinoilla Leikas
sitten ilmeisesti
väsymyksen seurauksena erehtyi kovien ja räkäpääpatruunoiden välillä ja
ampui itsensä tivoliteltan
lavalla harvalukuisen yleisön viihdyttämiseksi.
Itse asuin Itä-Hmeessä 16 vuotta, mutta jostain syystä jäi käymättä noilla
maamme suurimmilla
markkinoilla, joilla kuulemma sattui ja tapahtui. Yleensähän nykyään
markkinatilaisuuksissa
päätapahtumana ovat tuoreen kouvolalaisen lakritsan ja Viipurin rinkelien
myynti, mutta Hartolassa
oli paljon muutakin.
Muudan heinolalainen työkaveri oli jopa pistäytynyt Hartolan markkinoilla
strippariteltassakin.
Muita katsojia siellä ei ollutkaan. Kun ainutkin katsoja oli poistumassa
kesken näytännön, huusi
palvelun tarjonnasta vastannut PK-yrittäjä vielä perään hätääntyneenä,
että ”saat vielä nussiakin
samaan rahaan”.
Kommentit (2)
Selkäkeikkanauru 26.11.2010, 22:40
Olen taas kokemusta rikkaampi. Olen nähnyt teatterissa elämäni ensimmäisen
teatterifarssin.
Lainatenori on kevyt ja viihteellinen esitys eikä sisällä ollenkaan
syvähenkisiä elementtejä, kuten
vaikkapa Uukuniemen ns. (siis nuorisoseuran) näyttelijöiden näytelmät.
Mutta sali oli loppuunmyyty
ja pikkutuhma pieruhuumori naurattaa varsinkin naispuolista yleisöä ja se
on hyvä se.
Itsekin päästin ainakin kaksi selkäkeikkanaurua esityksen aikana. Ihan
tuli mieleen 70-luvun tv:n
suosittu brittisarja Mennään bussilla, joka oli myös farssi. Jukka Kajava
ei sitä arvostanut, vaan
väitti sarjan sisältävän mautonta seksiä ja halventavan naista. Arvostelu
lisäsi huimasti katsojien
määrää.
Kuopion kaupunginteatteri näyttää viihteellistävän ohjelmistoaan vuosi
vuodelta ja ensi
pikkujoulukaudella siellä varmaankin esitetään yleisömagneetti nimeltään
Uuno Turhapuro armeijan
leivissä. Elokuvaversiossa siinä on kotimaisen farssin hauskin kohtaus.
Kotiutettavat ja jo kypsäänikään ehtineet asevelvolliset istuivat
kuorma-autonlavalla ja
muistaakseni Kalle Holmberg huusi, että ”vanha lähtee, paska jää, paskasta
nousee monnin pää”.
Lausujan vieressä istuivat jääkärit Jorma Ojaharju ja Pekka Vennamo, jotka
olivat karismaattisen
näköisiä hahmoja. Siinäkin oli selkäkeikkanaurun paikka.
Muuten joskus haluan vielä nähdä kaupunginteatterissa oikeaa kulttuuria,
vaikkapa nerokkaan Hella
Wuolijoen upean Niskavuoren Aarnen. Siihen sisältyy maamme teatteritaiteen
vaikuttavin kohtaus,
jossa kesken kiihkeän intiimin hetken Ilona lausuu: ”Mutta Aarne,
sinullahan on vaimo ja lapset”. Ja
Aarne vastaa: ”Vain lapset…se nainen…se nainen on minulle vieras”.
Kommentit (1)
Henkilääkäri 25.11.2010, 20:26
Eiliseen aiheeseen sopivasti luin tuossa Lasse Lehtisen viimeisimmän
kirjan Onni suosii rohkeaa,
joka sivuaa Kuopionkin historiaa. Mutta sivuaapa se läheltä Suonenjokeakin.
Nimittäin kirjan päähenkilö stressattu rakennusyrittäjä kääntyy erinäisten
ongelmiensa vuoksi Urho
Kekkosen henkilääkärinä tunnetun professori Pentti Halosen puoleen, joka
muistaakseni on Suonenjoen
Halosia. Vaitiolovelvollinen lääkäri kuutelee potilaansa oireet ja antaa
sitten asiantuntijan
neuvot:
”Tässä ijässä se ee ennee sojota ylävinkkeliin niinku lipputanko
konsulaatin seinässä”, professori
Halonen sanoi ja pani tupakaksi. ”Siihen vuan pittää soppeutuva.”
”Meijän ikäset ukot ee ennee uusia roehuja sytyttele, vanahoella tulilla
vähä lämmitellään. Ku hyvin
nukkuu ja juo kohtuuvella viinoo niin soattaa jonnai uamuna veitikka
ilosesti yllättee.”
Kommentit (0)
Presidenttiehdokkaat 25.11.2010, 16:34
Se se vaan on sillä lailla, että presidentti-instituutiosta on ollut
maallemme niin paljon harmia,
että kaiken järjen nimissä sekä säästösyistä siitä olisi luovuttava.
Kaikesta huolimatta
valtataistelu on kuitenkin jo käynnissä. Urheilukielellä on selviö, että
jalkapallomies Timo Soini,
Millwall, on toinen loppuottelijoista.
Hänelle etsitään haastajaa. Jalkapallomies Sauli Niinistö, Palloliiton pj,
on tällä hetkellä
vahvoilla, mutta Mikkelin Palloilijoiden Olli Rehn saattaa antaa tiukan
vastuksen ja kivuta
porvariston vahvimmaksi nimeksi. Toisaalta Rehn ja Niinistö saattavat
viedä toisiltaan niin paljon
ääniä, että toiselle kierrokselle iskeekin puskasta kansanvaltaisen
työväenliikkeen ja Kuopion
Palloseuran Lasse Lehtinen.
Itse asiassa samaan aikaan, kun Niinistö ja Rehn todistelevat, etteivät
edes halua maamme
korkeimpaan virkaan, on Lehtinen jo käynnistänyt
presidentinvaalikampanjansa. Pari viikkoa sitten
hän oli suurimmalla kirjasin koolla esillä Savon Sanomissa ja vaati 500
euron stipendiä hopeajoukkue
Kupsille. Viime viikolla Lehtisen kaverit esittivät Savon Sanomissa
näyttävästi että mies olisi
valittava sekä Nilsiän kaupunginjohtajaksi että Nilsiän Pallohaukkojen
puheenjohtajaksi.
Ja nyt sitten uutisissa kerrottiin, että Lasse Lehtinen on valittu
Veikkausliigan puheenjohtajaksi.
Lehtinen on siis nousukiidossa ja ihan luomansa romaanihenkilön, eli
varpaisjärveläisen
kauppateknikko Alvar Miettisen, mallia noudattaen matkalla
presidentinvaalien finaaliin.
Eikä Lehtinen itse sitä kiistäkään. Hän on selvästi mies, jolla ei ole
yhtään kpl syitä virasta
kieltäytymiseen, kuten kaikilla muilla varteenotettavilla ehdokkailla on.
Ja sitä paitsi hän
muistelmissaan avoimesti myöntää tykkäävänsä matkustelusta, edustamisesta
sekä syömisestä että
juomisesta, jotka ovat vaativimpia nykyisen presidentin tehtävistä.
Tosin pikkuisen liian pikkuinen Lehtinen ehkä on korkeaan ulkopoliittiseen
edustusvirkaan ainakin
perinteisessä mielessä, mutta vaatimukset ovat muuttumassa. Muinoin oli
tapana, että
ulkoasiainhallintoon huolittiin vain kaksimetrisiä rantaruotsalaisia,
mutta sen jälkeen, kun
lyhyenläntä Paavo Väyrynen oli ulkoministerinä, ovat myös lyhytkasvuiset
savolaisnuorukaiset, kuten
esimerkiksi Lasse Lehtinen,voineet luoda merkittävää uraa
ulkoasianhallinnon piirissä. Lehtinen
julkaisi ulkoministeriön ajoistaan muistelmat nimellä Minä ja Tatscher.
Kommentit (0)
Neuvostokasvatti 23.11.2010, 20:25
Kannattaa katsoa Kuulustelu-elokuvan ensimmäinen osa, joka on vielä
näkyvillä Yle Areenalla
http://areena.yle.fi/video/1467805 . Toinen osa tulee ensi maanantaina.
Mielestäni täyden viiden
tähden elokuva, jossa myös sivutaan eilistä jalkapohjaterapia-teemaa.
Tosin vakoojana vangittu Kerttu Nuorteva ilmeisesti säästyi kidutukselta,
joka on tietysti hyvä
asia. Ja hyvä asia on myöskin se, että vaikka desantti tuomittiinkin
ammuttavaksi, niin
täytäntöönpanoa vitkuteltiin sen verran, että sota ehti päättyä. Onneksi
hyvä veli-verkosto vaikutti
jo siihen aikaan ja ilmeisesti Ryti ja Tanner päättivät, ettei Uuden
Suomen pakinoitsija Ollin
veljentytärtä saa teloittaa.
Niinpä Kerttu Nuorteva ehti kirjoittaa vankilassa oikeasti
mielenkiintoisen kirjan Neuvostokasvatti,
jossa hän kertoo elämästään punaisen hämärän maassa. Sodan jälkeen
Neuvostokasvatti poistettiin
kirjastoista, kuten myös tehtiin esimerkiksi Hitlerin Taisteluni-teokselle
ja rieponlahtelaisen
Jussi Kukkosen Ryssä-sarjan kirjoille.
Hitlerin ja Kukkosen kirjat olivatkin sisällöltään arveluttavia, mutta
minusta Neuvostokasvatti ei
ole neuvostovastainen. Itse asiassa ihmettelen, miten sota-aikana
maassamme pystyi julkaisemaan
painotuotteen, jossa ihasteltiin vihollismaan koulutusjärjestelmää. Tämä
kirja kannattaa lukea;
kyllä se sieltä kirjaston varastosta löytyy.
Muuten vakoojana tuo kaunis Kerttu oli ihan täysi tumpelo. Laskuvarjohypyn
jälkeen tarvekalut
levisivät ympäri metsää kuin Jokisen eväät. Nuorteva sevisi ihmisten
ilmoille vain siksi, että häntä
kuskannut mökkiläinen valehteli poliiseille desantin tuntomerkit ja
kulkusuunnan. Helsingissä
vakoilijatar sitten unohti radiolähettimensä pesulaan ja jäi kiinni.
Tekisi mieli väittää, että koko
tarina oli Suomen vastavakoilun sepittämä.
Syksyllä -44 Nuorteva halusi jostain merkillisestä syystä palata
Neuvostoliittoon tuomittavaksi. On
paljon puhuttu, että pidätysaikana Nuorteva olisi raiskattu Suomessa; ehkä
sekin oli vastavakoilun
levittämä valhe, jolla pyrittiin keräämään desantille pisteitä uudessa
elämässä. Ja sellaisenkin
legendan olen kuullut, että luovutuksen alla hänen hampaitaan porailtiin,
jotta hän pystyisi KGB:n
kuulusteluissa vakuuttamaan murtuneensa suomalaisten kidutusten uhrina.
Kommentit (0)
Keppiä 23.11.2010, 19:59
Täksi isänpäiväksi ei sitten enää ilmestynytkään uutta kaukopartioromaania
tyyliin Sissi-isku
huoltokeskukseen; ilmeisesti aihe alkaa olla tyhjiinammennettu, ellei
sitten Afganistanin
kaukopartiokertomuksista ala löytyä täydennystä. Sen sijaan yksi
erinomaisen merkittävä sotakirja
ilmestyi eli Jarmo Niemisen Rintaman poliisi. Valvontaupseerin päiväkirjat
1941 – 1944.
Kirja kertoo siitä, mistä tähän asti on vaiettu. Vaiettu on myös jo
pelkästään siitä syystä, että
tietoa ei ole ollut, koska Stella Polaris-operaatiossa hävitettiin
tehokkaasti asiaan liittyviä
asiakirjoja. Mutta valvontaupseeri Taavetti Heikkisen sensuroimattomat
päiväkirjat paljastavat
salassa pidettyjä asioita suomalaisen vastavakoilun toiminnasta
miehitetyssä Karjalassa.
Taavetti Heikkinen kertoo avoimesti, mitä epäillyille vakoojille tehtiin.
Yleensä epäilty kertoi
kaiken, kun annettiin keppiä, mutta joukossa oli kuitenkin joku
kovapintainen joka tunnusti vasta,
kun hänelle oli annettu paljon keppiä.
Ilmeisesti kepinannossa on kysymys perinteisestä suomalaisesta
kidutusmenetelmästä, jossa
kuulusteltavan jalkapohjia pamputetaan perusteellisesti. Ainakin Valpon
käsittelyssä tällä tavalla
joka ainut kommunisti kertoi kaiken minkä tiesi ja moni vieläkin enemmän.
Eri juttu on, että miten
luotettavaa tuolla tavalla hankittu tieto sitten on.
Taavetti Heikkinen paljastaa myös sen tähän asti salatun asian, että
suomalaiset sotilaat testasivat
saaduilla sotavangeilla sitä, montako miestä voidaan ampua yhdellä
laukauksella. Kokeilu antoi
tulokseksi 4-5 kpl. Samaa menetelmää käytettiin muuten myös Stalinin
terrorin aikaan Karhumäen
vankileirillä. Siellä päästiin jopa lukuun kahdeksan. Olisivatko Karhumäen
ammuttavat olleet
ohuempitekoisia?
Karhumäen joukkohaudalla on se kuuluisa muistomerkki, jossa lukee suuri
viisaus: Ihmiset, älkää
tappako toisianne. Sillä viisaudella olisi vieläkin käyttöä.
Kommentit (3)
Joku neekerkin all right 21.11.2010, 19:41
Sen lisäksi, että Reino Helismaa halvensi ja esineellisti naisia, oli
hänellä myös taipumusta
rasismiin; ainakin Balladi villistä lännestä ja varsinkin sen toinen
säkeistö, jossa kerrotaan
saluunassa tapahtuneesta aseellisesta välikohtauksesta, viittaa vahvasti
siihen suuntaan…
Siellä whisky virtas, oi!
Siellä sähköpiano soi,
Kun huono tuuri vihamiehet vastatusten toi.
”Olet hevosvaras, well!”
Sanoi Brown. ”Oh, go to hell!”
Tuumi siihen Smythe – Ei sitä voinut painaa villaisell.
Niin puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään.
Ei kumpainenkaan ehtinyt ees rullaa täyttämään.
Joku neekerkin – all right –
Kuoli vahingossa kait.
Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.
Nykyään ei onneksi saa tällaista törkeyttä rangaistuksetta esittää.
http://www.youtube.com/watch?
v=VERR9zp2JHM
Muuten syksyllä 1964 Kärkkäälän alakansakoulunopettaja Irja Turtiainen
tiedusteli meiltä, josko joku
olisi nähnyt neekerin. Paanasen Pekka, körttikodin kasvatti, nosti ainoana
kätensä. Hän oli nähnyt
neekerin elävänä luonnossa herättäjäjuhlilla.
Ensimmäinen musta ihminen nähtiin Suonenjoella vasta 70-luvun alkuvuosina.
Sikasen Pekka oli
kuulemma nähnyt itkevän neekerin Suonenjoen Alkon edessä
Mansikkakarnevaalien aikaan. Kärkkäälässä
uumoiltiin, että tapaus jotenkin liittyi jonkinlaiseen Oy Alko Ab:n
raittiuskampanjaan.
Kommentit (1)
Meksikon pikajuna 20.11.2010, 20:58
Meksikon pikajuna, jonka tahdissa ammattinyrkkeilyn silloinen
raskaansarjan maailmanmestari Sonny
Liston naruhyppeli Linnanmäellä, on ihan parahultainen sävelmä Listonille,
sillä tarkemmalla
kuuntelulla paljastuu sen kytkentä nyrkkeilyurheiluun. Iskelmän vanhan
piian oikeasuora vetää
nimittäin vertoja vähintäin Ingemar Johanssonin vastaavalle iskulle.
Muuten tuo Helsimaan sanoitus on aivan kauhituttava. Siinä halvennetaan ja
loukataan sekä
esineellistetään naissukupuolta ja lisäksi kappale on väkivaltainen ja
raaistava. En suosittele sen
kuuntelemista lapsille enkä herkille ihmisille. Mikäli oikein ymmärrän,
niin tapahtumien taustalla
leijuu koko ajan joukkomúrhan ja joukkoraiskauksen uhka, jotka verhotaan
jonkinlaisen huumorileikin
valekaapuun.
Nykyään ei onneksi tuollaisia kulttuuriesityksiä hyväksytä yleisradiossa.
Rikosprosessin ainekset
ovat ilmeiset. Muistelenpa, että jo kaksikymmentä vuotta sitten
kuluttaja-asiamies kielsi
uhkasakolla Panu-maalimainoksen, koska sen uhkealla maalarittarella oli
niin hirmuiset hinkit, että
mainoksen katsottiin halventavan naista ja kieltopäätös oli ihan oikein.
Kyllä joku roti ja
järjestys yhteiskunnassa täytyy näissäkin asioissa olla.
Kuunnelkaapa ja kauhistukaapa tästä Reino Helismaan törkeästä sanoituksesta.
http://www.youtube.com/watch?v=jp0mXrPRzyU Mielestäni ainoastaan lapsille
luettavat perinteiset
Grimmin sadut ja vastaava aikuisväestölle tarkoitettu Raamattu-niminen
teos sisältävät yhtä julmaa
tarinaa.
Kommentit (0)
Liston 20.11.2010, 09:15
Tuosta eilen mainitusta Sonny Listonista käytettiin nimitystä iso ruma
karhu. Muistan pikkupoikana
lehdestä lukeneeni, että hän oli kauhistusta herättävä olento, jonka
raudoittamiseen tarvittiin
seitsemän poliisia, kun hän äityi riehumaan. Kerrottiin, että Sonnyllä oli
nyrkkeilyhistorian
suurimmat nyrkit, joiden ympärysmitta oli peräti 38 centtimetriä ja joilla
hän leikiten rusikoi
edellisen maailmanmestarin Patterssonin tajuttomaksi jo ensimmäisessä erässä.
Eikä Cassius Clayllä uskottu olevan mitän mahdollisuuksia tätä
ihmishirviötä vastaan. Varsinkaan,
kun Liston ei muutenkaan ollut pumpulissa kasvanut. Lukutaitoa hänelle ei
ollut siunaantunut, mutta
sitäkin enemmän oli siunaantunut sisaruksia. Lapsia oli perheeseen
siunaantunut peräti 25 kpl.
Savossa olisi sanottu Listonin vanhempien elämäntyyliä tarkoittaen, että
sänkyyn on menty, mutta ei
nukuttu.
Tarkistin tuossa netistä Listonin hirmuiset ulkoiset mitat. Hän oli 184 cm
pitkä ja painoi alta sata
kiloa. Kummasti ovat miehet kasvaneet noista päivistä; kauhistuttava
Listonkin oli korkeintaan
kärkkääläisen pienviljelijän ja tai muun pieneläjän kaliiperia.
Elokuussa -63 Liston vieraili Suomessa. Urheiluradiossa Paavo Noponen
pohti sitä, että päästääkö
portsari miehen ravintolaan, vaikka häneltä puuttuu kravatti.
http://yle.fi/elavaarkisto/?
s=s&g=3&ag=19&t=&a=612 Meiltä ei löytynyt mestarille vastusta edes
harjoitusotteluun ja niinpä mies
hyppeli Linnanmäellä narua Meksikon pikajunan tahdissa ja ihmiset
maksoivat sen katselemisesta.
Kommentit (0)
Joukkotupakointia ja joukkohypnoosia 19.11.2010, 20:00
Ylen arkistosta löytyy tämä hypnoosikeskustelu vuodelta -67, jossa Olliver
Hawk ylistää itseään
estottomasti ja yhtä estottomasti muu yleisö röyhyyttää tupakkaa niin,
että nykyään tuntuu pahalta
katsoa moinen touhu.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=10&a=00203 . Viinaakin
juodaan,
koska hypnoosimestari onnistuu muuttamaan veden Koskenkorvaksi, jonka
kaltainen ihmeteko löytyy
muistaakseni myös Raamatusta.
Muuten tuo Hawkin itsekehu on samaa luokkaa kuin nyrkkeilymestari Cassius
Claylla, joten siinä
asiassa miehet ovat tasavahvat; nyrkkeilytaidot jäivät Hawkin osalta
punnitsematta. Myöhemmässä
historiassa ainoastaan Tony Halme-vainaa ylsi itsekehussa samalla tasolle,
mutta se kehu ei enää –
90-luvulla herättänyt pahennusta, koska kansa oli jo TV:n välityksellä
tottunut narsistisesti
häiriintyneisiin julkkuihin. Ennen narsistisesti häiriintyneet julkut
ryhtyivät laulamaan, mutta
nykyään, kun tanssilavakulttuuri on hävinnyt, he joutuvat ryhtymään
kansanedustajiksi ja jopa
ministereiksi.
Suomalaiset, jotka olivat ennen tervehenkisen vaatimatonta kansaa,
inhosivat nyrkkisankari Cassiusta
tämän retostelun takia ja toivoivat vilpittömästi, että rehti
alamaailmanmies Sonny Liston olisi
tukkinut Cassiuksen ison suun isolla nyrkillään, mutta niin ei
valitettavasti käynyt, kuten tämä
video havainnollisesti kertoo. http://www.youtube.com/watch?v=uzWynvBLJ4I
Kommentit (0)
Jännitysnäytelmä 17.11.2010, 17:51
Tunnin päästä on paljon pelissä, sillä Suomi ja San Marino kohtaavat
jalkapalloilun merkeissä, kuten
Juha Jokisella oli tapana sanoa. Ja minä onneton tunari lupasin työpaikan
urheilijanuorukaisten
kahvipöydässä suureen ääneen syödä vaikka hatullisen ihan mitä vaan, ellei
Suomi voita.
Kerrankin Suomi lähtee selvänä ennakkosuosikkina otteluun. San Marino on
Fifan listoilla maailman
jalkapallomaista ykkönen häntäpäästä ja muistelen, ettei sen joukkue ole
koskaan voittanut
maaottelua eikä ole tainnut saada tehdyksi edes montaa maalia.
Tarkistin tilastoista, että San Marino on väkiluvultaan pikkuisen
Valkeakoskea isompi ja jos se on
myös Valkeakoskea parempi jalkapallossa, niin tiukka vääntö saattaa olla
tulossa. Valkeakosken
Hakakin saattaisi ihan hyvin pelata tasapäisesti Suomen maajoukkuetta
vastaan.
Muistan, kuinka joskus parikymmentä vuotta sitten maajoukkueemme taisteli
kotikentällä upean,
vaikkakin niukan voiton Färsaarista. Suomi voitti koska vastapuoli pelasi
yhden miehen alivoimalla
melkein koko pelin.
En seurannut ottelua aivan alusta asti ja luulin ensiksi, että
färsaarelaisilta puuttui mies, koska
sillinkutu oli parhaimmillaan eikä joutilaita miehiä kerta kaikkiaan
piskuiselta saarelta löytynyt.
Myöhemmin selvisi, että vastustajalta oli ajettu heti alussa yksi mies
ulos rikkeen seurauksena ja
se ratkaisi silloin pelin voitoksemme.
Muuten eräässä karsintaturnauksessa Färsaaret voitti Pohjois-Irlannin
Ruotsissa pelatussa
kotiottelussa 1-0 ja jossain toisessa karsinnassa maa pelasi tasapelin
skotteja vastaan sekä koti-
että vieraskentällä. Tässä valossa lupaukseni hatullisen syönnistä saattoi
olla hätiköity.
Kommentit (1)
Olliver Hawk 16.11.2010, 20:41
Telkkarin ohjelmasarjassa Pimeän puolella (
http://areena.yle.fi/ohjelma/69f44dbeacd3b7806d9a068b4ce52aca ) esiteltiin
hypnoosimestari Erkki
Hakasalo eli Olliver Hawk. Mies oli suuri julkkis 60-luvulla aikoihin,
jolloin Savon Sanomista
seurasin Mr Jackin eli Taika-Jimin, jona hänet muualla tunnettiin,
seikailuja herkeämättömällä
innolla.
Taika-Jim suoritti kovan paikan tullen hypnoottisen eleen, jolla roistot
hoidettiin, tai jos
hypnoottinen ele ei riittänyt, puuttui Jimin kaveri Lothart tapahtumien
kulkuun. Lothart edusti
fyysistä ylivoimaa. Varmaan myöskin Olliver Hawk oli lukenut Taika-Jiminsä
pikkupoikana ja saanut
vaikutteita.
Erkki Hakasalo, eli Olliver Hawk, ottelupaino n. 40 kilogrammaa, oli niin
vakuuttunut taidoistaan,
kertoihan hän olevansa hypnoosin maailmanmestari, että haastoi
raskaansarjan nyrkkeilyn
maailmanmestarin Cassius Clayn, eli Mohammed Alin, otteluun kanssaan.
Olliver vakuutti, ettei matsi
kestäisi kolmea sekuntia. Ja näinhän siinä varmaan olisi käynyt, jos
mittelys olisi järjestynyt,
mutta Clay ei jostain syystä uskaltautunut samaan nuorattuun kehäneliöön.
Sen sijaan Spede Pasanen, eli Pertti Pasanen Kuopion Eräveikot, haastoi
Hawkin ja matsin piti
tapahtua Speden saluuna-ohjelmassa, jossa Spede suorassa lähetyksessä
verryttelikin pitään, mutta
hypnoosimestaria ei jostain syystä kuulunut ilmoitetulle
tapahtumapaikalle. Sen sijaan Simo
Salminen, eli Liukas Lätty, otti haasteen vastaan ja hyvin hän vanha
urheilusankari taistelikin.
Salminenhan on joskus ollut Suomen mestari pellehypyissä.
Hänen taiteilijanimensä pellehyppyrintamalla oli Liukas Lätty ja
vaikuttavin temppu oli pudottautua
ylimmältä lavalta 10 metristä suoraan mahalleen altaaseen ja säilyä
hengissä. Monelta jäisi
tekemättä.
Kommentit (1)
Poppeli ja 200.000 15.11.2010, 20:24
200.000:n blogillani kävijän raja näyttää rikkontuneen heittämällä tänään.
Miljoonan
tulostavoitteeseen on vielä pitkä matka. Saas nähä, miten äijän lopulta
käy. Nöyräksi vetää. 100.000
haamuraja ylittyi vuosi ja 15 päivää sitten.
Silloin lahjoitin tasaluvun saavuttaneelle kävijälle kunniapalkinnoksi
Heinola-aiheisen lautapelin.
Jos 200.000:n rikkoja ilmoittautuu, hänellekin lupaan samanlaisen entisen
kotikaupunkini
matkailunähtävyyksiä esittelevän Poppeli-nimisen lautapelin vaikkapa
joulupyhien ratoksi.
Pelin on suunnitellut heinolalainen kehittämisinsinööri Tuomo Vesikko,
Joutsenon Kullervo, joka on
mies vailla kyynisyyden häivääkään toisin kuin itse. Ja perusrehellinenkin
tuntuu tämä perusinsinöri
olevan, sillä pelissä esimerkiksi kerrotaan, että Heinolan rantapuistossa
kasvaa Suomen suurin puu.
Itse olin aikoinani sitä mieltä, että hyvä on, jos pistesijoille
Rantapuiston tsaarin poppeli
suoriutuu. Kaikkitietävä lahjomaton netti kuitenkin kertoo
tulikirjaimilla, että ilmeisesti jätti on
ainut suomalainen puu, joka ylittää tilavuudeltaan 20 kuutiota.
Suurvalloilla on tietenkin
suurvaltojen vehkeet. Usa:n mahtavin mammuttipetäjä Kenraali Sherman on 70
kertaa isompi.
Heinolan Poppeli on 34,5 metriä korkea. Suomessakin on pilvin pimein
pitempiäkin puita. Tosin
tilastoissa ja mittaustuloksissa on tulkinnanvaraisuuksia. Ennen
esimerkiksi Uukuniemellä
mainostettiin olevan Suomen korkeimman koivun, mutta enää on näköjään
korkeintaan toiseksi korkein.
Sama kärkisijojen vaihtelu tietolähteestä riippuen vaivaa myös muita
ennätyspuita. Ilmeisesti Suomen
pisin puu on 46-metrinen Euroopan lehtikuusi. Tilastoja selatessa tulee
vallan mieleen Origo-vainaan
kirja nimeltään Maailman seitsemänneksi vaarallisin meri.
Kommentit (1)
Urheilu- ja kulttuurimiehiä 14.11.2010, 20:48
Jännittävä ja jääkiekkotäyteinen on ollut tämä päivä. Ja
yllätyksellinenkin tämä päivä on ollut.
Öylöstä aihetta sivuten yllättyneenä ihmettelen sitä asiaa, ettei Venäjä
ole tuon parempi
jääkiekossa, vaikka siellä taitaa nykyään olla maailman rikkaimmat alan
seurat. Ainakin Kazanin
pelaajabudjetti on maailman suurin. Ja selityksenä on mafian alan harrastus.
Ymmärrän sen, että järjestäytynyt rikollisuus joutuu huolehtimaan
Venäjällä niistä välttämättömistä
asioista, joista valtiovalta ei pysty ottamaan vastuuta, kuten esimerkiksi
yritystoiminnasta,
veronkannosta ja järjestyksen ylläpidosta. Sen sijaan liikunnan ja
kulttuurin voisi vallan hyvin
jättää valtion kontolle, mutta näin ei ole käynyt.
Julkisena salaisuutena kerrotaan, että mafiosot omistavat Venäjän
jääkiekkoseurat. Kerrotaan, että
niiden avulla pestään rikollista rahaa. En ymmärrä miten. Jos asiaan
liittyisi laajamittaista
veikkausta ja vedonlyöntiä ymmärtäisin kuvion, mutta kun ei liity.
Ilmeisesti kunnon rehellisellä
roistolla täytyy olla statuksen vuoksi oma jääkiekkoseura. Ja kuulemma
Euroopan jalkapallon
suuurjoukkueetkin ovat siirtymässä itäisille toimenmiehille.
Telkkarissa nähdyssä mafia-dokumentissa eräs alan vaikuttaja, jolla oli
lähes yhtä ilmeikkäät ja
lempeät kasvot kuin pääministeri Putinilla, paheksui sitä, että
kanssarikolliset tukevat urheilua,
mutta ainoastaan hän panostaa kulttuuriin. Niinpä hän itse ohjasi elokuvan
tekoa eikä kurinpito-
ongelmia näyttänyt olevan, vaikka meillä näyttelijät ovat vaikeita ihmisiä.
Kommentit (0)
Pavel Bure ja vankilasta valtaan 13.11.2010, 20:00
Muistanpa, kun ensimmisen kerran näin Pavel Buren pelaavan. Suomi ja
silloinen henkitoreinen
Neuvostoliitto tai Ivy tms., maan nimen päälle en nyt pääse, pelasi jonkun
ystävyysottelun Suomea
vastaan Heinolan jäähallissa. Silloin 18-vuotias pieni ja hintelä Pavel
Bure erottui porukasta muita
selvästi nopeampana ja taitavampana.
Seuraavan kerran Bure erottui joukosta vuoden -98 Naganon olympialisissa,
jossa Suomella oli ehkä
kaikkien aikojen paras joukkue. Venäjääkin Suomi pyöritteli pelissä mennen
tullen, mutta Pavel Bure
teki kuitenkin yksin viisi maalia, eli joukkueensa jok`ikisen ja poikamme
hävisivät epäoikeutetusti
4 – 5.
Myöhään keskiviikkona tuli telkkarista ohjelma ”Vankilasta valtaan”. Siinä
naapurimaamme
valtaapitävät, eli gangsterit, kertoilivat leppoisasti työstään ja
taistelustaan. Valtaeliitti
harrastaa innokkaasti urheilua. Tennistä käytiin poikaporukalla pelaamassa
ja kuinka ollakaan myös
Pavel Bure vilahti kuvassa murhamiesten joukossa hyväntuulisesti
hymyillen. Tähän asti olen pitänyt
miestä rehdin urheilijan perikuvana.
Muuten Venäjän gangsterit ovat jopa niin innokkaasti urheilunystäviä, että
eräs mafioso oli joutua
Ranskassa vankilaan, koska oli lahjonut Salt Lake Cityn olympialalisissa
taitoluistelutuomarin,
jotta Venään tyttö voittaisi. Venäläiset ovat kulttuurikansaa. Eivät
meidän ammatti- ja
taparikolliset seuraa naisten taitoluistelua. ”Vankilasta
valtaan”-dokumentin voi katsoa tästä
linkistä http://areena.yle.fi/ohjelma/c03d7168836e3e1a0d9f7b3e688f591a .
En suosittele herkille
ihmisille.
Kommentit (1)
Lentopalloa ja punkkia 12.11.2010, 22:20
Eilen kulttuurit kohtasivat elämässäni. Kuuntelin yhtäaikaa radiosta
jääkiekkomaaottelua ja katselin
telkkarista Eppunormaaleja sekä teksti-tv:ltä seurasin ihan hirvittävän
hermojarepivää lentopallo-
ottelua Sampo-Loimu. Edellisen pelin Lomu oli voittanut puhtaasti 3 – 0 ja
näytti vievän toisenkin
pelin vaivatta samoin lukeminen. Sitten pielaveteläiset terhistäytyivät ja
voittivat niukasti 3 – 2
ja veivätpä he vielä lopuksi ylimääräisen kultaisen eränkin selviten näin
Cupin loppuotteluun, jonka
tulevat voittamaan sitten helposti.
Ja niin hullua kuin se onkin, niin Eppunormaalin kolme Syrjä-nimistä
nuorta kapinallista (keski-ikä
n. 52 v.) liittyvät tiiviisti maamme lentopalloilun historiaan. Nimittäin
punkkari-vaarien isät ja
sedät olivat muinoin Tampereen lentopalloilun kantavia voimia. Lisäksi
salskeat lentopalloilija
Syrjät kunnostautuivat kirjailijoina, kustannusvirkailijoina ja
sarjakuvapiirtäjinä.
Punkkari-Syrjien kapinallisuus periytynee heidän vaariltaan Juholta. Juho
ei kunnostautunut
punkkarina vaan punikkina. Väinö Linna piti miestä eräänlaisena
punapäällikkö Akseli Koskelan
esikuvana. Kannattaa lukea Juhani Syrjän romaanitrilogia isästään Juhosta.
Sen jälkeen ymmärtää
historiaa paremmin.
Sen sijaan Akseli Koskelasta kertovaa Täällä Pohjantähden alla kakkosta ei
kannata katsoa, vaikka
parhaansa ihan mukava mies Timo Koivusalo on yrittänytkin. Myönteistä on,
että näyttelijät lukevat
vuorosanansa selkeästi, mutta muuten elokuva on vähää vaille Junttilan
tuvan seinäkoriste.
Kommentit (0)
Se 35. konsti 11.11.2010, 21:14
Olen ihaillut tieteiskirjailija Risto Isomäkeä, koska siinä on mies, jonka
jalat ovat melkein yhtä
tukevasti ilmassa kuin itselläni. Isomäki esittelee eräässä kirjassaan 34
keinoa maapallon
pelastamiseksi ylikuumentumiselta erilaisten hätäratkaisujen avulla.
Rislakin kirjan luettuani itselläni on nyt tarjota se 35. konsti, joka on
luultavasti kaikista
todennäköisin. Maapallolle on tällä hetkellä varastoituna noin 20.000
ydinlatausta ja jos pientäkin
osaa niistä käytettäisiin, olisi seurauksena uusi jääkausi, koska aurinko
pimenisi savuun ja pölyyn.
Itse asiassa ennen kuvittelin, että elämän voi ottaa vihdoinkin vähän
rennommin, koska
metaaniklatraattien pöllähtäessä ilmoille kärventyisimme lähi aikona
eräänlaisessa helvetin tulessa.
Nyt kuitenkin luulen, että palellumme kohta kuin torakat pienehkön
ydinsodan seurauksena.
60 vuotta on onnistuttu sinnittelemään, koska ydinaseet ovat oleet
rationaalisten länsimaalaisten
käsissä. Nyt kuitenkin atomipommi alkaa olla käytössä jokaisella itseään
kunnioittavalla tyrannilla
ja vakavasti otettavalla terroristiryhmällä taistelevan islamin
edustajista puhumattakaan.
Suattaapi olla, että se Johanneksen ilmestyksen tulevaisuuden visio onkin
realismia, vaikka joskus
epäilinkin sen kirjoittajan nauttineen jotakin sientä tietoisuuttaan
laajentaakseen.
Kommentit (0)
Tsar-Bomba 11.11.2010, 21:00
Pääsihteeri Brezhnevillä oli perusteltu syy kammoksua ydinaseiden käyttöä,
sillä hänellä oli
testattua tietoa asiasta. Lähellä Suomea, noin 1000 kilometrin päässä,
Novaja Zemljaalla
räjäytettiin vuonna 1961 kaikkien aikojen suurin vetypommi, jota jostain
syystä kutsuttiin Tsar-
Bombaksi, eli siis Tsaarin Pommiksi.
Alunperin sen tehon piti olla 100 miljoonaa trotulitonnia, mutta järkimies
Hrutshev pelkäsi, että
jytky rikkoo Neuvostoliiton kaikki ikkunat, joten pommi räjäytettiin vain
puolella teholla, eli sen
suuruus vastasi 4000 Hiroshiman pommia. Rislakin mukaan tämäkin pamaus
rikkoi ikkunoita Suomen
Lapissa asti; tieto, jonka haluaisin tarkistaa. En ole asiasta ennen
mistään lukenut.
Tsaarin Pommi, joka painoi 27 tonnia, pudotettiin pommikoneesta
laskuvarjojen avulla hidastettuna,
jotta lentokone ehtii turvaan. Mutta ei ehtinyt kunnolla, vaan lämpöaalto
kärvensi konetta pahasti.
Lentäjä ja apulentäjä oli suojattu lyijylevyillä, mutta siitä huolimatta
he kuolivat vuoden sisällä
säteilysairauteen. Tosin sitä ennen heidät oli ehditty ylentää
sotilasarvoissaan, joka on ihan
perusteltua.
Tuo Tsaarin Pommi oli viimeinen, jota Andrei Saharov, joka myöhemmin sai
rauhan Nobelin, oli täysin
rinnoin suunnittelemassa. Sittemmin hän laski, että jokainen ydinkoe
surmaa megatonnia kohti
kymmenentuhatta ihmistä sukupolvien saatossa lisääntyneen
radioaktiivisuuden seurauksena ja hänestä
tuli rauhanmies. 50 megatonnin jättipommi tulee siis surmaamaan puoli
miljoonaa ihmistä.
Olen muuten elänyt uskossa, että Tunguskan meteoriittiräjähdys noin vuonna
1906 olisi ollut
ihmiskunnan suurin paukku, mutta nettitietojen mukaan se olikin vain
kymmenesosa Tsaarin Pommista.
Olen muuten elänyt myös uskossa, ettei meteoriitti ole koskaan tappanut
ihmistä, mutta niin vain
netti väittää yhden vanhuksen menehtyneen Tunguskassa.
Kommentit (3)
Kaunis ihminen 09.11.2010, 19:53
Muistanpa joskus kuunnelleeni, kuinka jostain syystä suurena ajattelija
pidetty kalastaja Pentti
Linkola ylisti entistä neuvostojohtaja Leonid Brezhneviä. Hänen mukaansa
Brezhnevin pyrkimys
kehityksen täydelliseen pysäyttämiseen on oikea ja ainut keino maailman
pelastamiseksi. Myös
hyödyllisiltä tuntuvia uudistuksia on tästä syystä vastustettava, koska
niissä piilee tuhon siemen.
Lisäksi Linkola korosti sitä, että Brezhnev oli myös harvinaisen kaunis
ihminen.
Minäkin alan kunnioittaa edesmennyttä naapurimaan johtajaa. Nimittäin luin
juuri Jukka Rislakin
kirjan Paha sektori – atomipommi, kylmä sota ja Suomi. Siinä kerrotaan,
että kun vuonna 1972
Neuvostoliiton esikuntaharjoituksissa Brezhnev joutui leikisti painamaan
ns. maailmanlopun nappia,
joka olisi päästänyt ohjukset liikkeelle ja helvetin irti, pääsihteeri oli
aivan kauhuissaan ja
suorastaan vapisi. Hänestä ei siis olisi ollut oikean napin painajaksi
tosipaikan tullen. Putin ei
ole mielestäni yhtä kiltinoloinen valtiomies; häneltä varmaankin painallus
onnistuisi.
Kirjan lukemisen jälkeen ymmärtää taas Kekkosenkin toimia paremmin. Hän
oli pessimisti ja piti
ydinsotaa hyvin todennäköisenä vaihtoehtona. On se muuten kumma juttu,
että maailma tuntui silloin
70-luvulla, jolloin vallassa olivat Kekkosen, Brezhnevin ja Nixonin
kaltaiset roistoiksi leimatut
miehet, turvallisemmalta paikalta ja suomalaiset ainakin uskoivat asioiden
menevän aina vain
parempaan suuntaan.
Kommentit (2)
Koparit korjaa potin 08.11.2010, 20:23
Olen luullut, että muistan suurin piirtein kaiken olennaisen urheilusta
noin vuoteen 1988 asti,
mutta öylön Kuopion palloiluhistoriaa tutkiessani totesin, että olen
unohtanut täysin yhden
tähtihetken. Koparit kohtasi vuoden 1982 Uefa-cupissa eurooppalaisen
suurseuran Anderlechtin häviten
kotonaan 1-3 ja vieraissa 3-0. Minkäänlaista mielikuvaa minulla ei
otteluista ole enkä edes tiedä
Kopareiden ainokaisen tekijää, syöttäjästä tai tuulilukemasta puhumattakaan.
Jostain syystä merkillisestä syystä Kups ja Koparit, aiemmin KPT, olivat
verivihollisia, vaikka
taustalla ei ollut kaupunginosiin tai ideologioihin liittyviä syitä.
Nettitietokirja Wikipedian
sivuillakin kerrotaan, että Kuopiossa kiistellään yhä laukaisiko Onni
Kaitokari vuoden 1937
piirinmestaruuden ratkaisseessa ottelussa rankkarin tahallaan vai
vahingossa ylähirteen. Kannattaa
tarkastaa tämän huikean tempun taustat täältä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Koparit
Muuten Kopareiden toiminnan loputtua jäi täysin käyttämättömäksi
mielestäni sävelmältään iskevin
palloilujoukkueen kannustusviisu, eli Heikki Kinnusen esittämä Koparit
korjaa potin
http://www.youtube.com/watch?v=IzIoV5E8XmU . Verratkaapa vaikka Kupsin ja
Kalpan taistelulauluihin,
jotka ovat lähinnä renkutusluokkaa. Kups-banzai tässä
http://www.youtube.com/watch?
v=hnbdWYxS0ug&feature=related ja lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Kalpan
Lentävää Kalpan ukkoa
http://www.youtube.com/watch?v=R57gJHZ4a20 .
Kommentit (2)
Katsojamääriä 07.11.2010, 19:43
Olipa hyvä ja virkistävä ottelu. Henki voitti kerrankin aineen ja
lyhytkasvuiset savolaisnuorukaiset
pitivät nokkelalla lyhytsyöttöpelillään isoja ja kankeita raumalaisia
pilkkanaan ja voittivat 5-0.
Lehtitietojen mukaan paikalla oli 4200 katsojaa. Itse laskin tuhat
enemmän. Halliin mahtuu
virallisesti 5225 ihmistä ja parisataa jäi puuttumaan. Tosin esimerkiksi
kolme vuotta sitten Nuorten
SM-liigan loppuottelussa Kalpa-Ässät pääsin laskuissani 6000:een.
Merkillinen ilmiö tuo katsojamäärillä kikkailu. Kups lisää virallisiin
tilastoihin tuhat ja Kalpa
vähentää saman verran. Ilmeisesti jalkapallossa määrään lasketaan
potentiaaliset vapaalippulaiset,
eli juniorit, toimihenkilöt ja järkkäreiden kaverit sekä sukulaiset, mutta
jääkiekossa sellaiset
vähennetään armotta paikallaolevista katsojista.
Yksi poikkeus yleisökikkailusta tosin löytyy Kupsin historiasta.
Wikipedian mukaan joukkueen
katsojaennätys on vuoden -69 Elo-pelistä, jolloin virallisten tietojen
mukaan yleisöä oli 6787
henkeä, mutta todellisuudessa peräti 8000; silloinhan ihmisiä houkutteli
paikalle se, että porvarit
ja työläiset ratkaisivat kaupungin luokkaherruuden eli sen, kumpi
voittamassa, vallankumousko vaiko
taantumus. Porvaristo voitti 1-0.
Virallinen jalkapallon yleisöennätys Kuopiossa on Kopareilla, joiden
kotiottelu Kupsia vastaan
houkutteli paikalle 7412 katsojaa. Kopareiden alkuperäinen ja värentämätön
nimi Kuopion Pallotoverit
viittaisi työläispalloilu puolelle, mutta näin ei ole. Tosiasiassa KPT
taisi olla alunperin
suojeluskantalaistaustainen porukka.
Kommentit (0)
Opetusvideo 07.11.2010, 19:17
Olen nyt lähdössä viraston poikien kanssa katsomaan Kalpa-Lukko-peliä,
vaikka vähän mietityttääkin.
Olen jo monta kertaa päättänyt, että jääkiekkokatsomoon en enää mene,
koska tunnen oloni siellä
vaivautuneeksi. Normaalielämässä ihan sivistyneiltä tuntuvat ihmiset
kadottavat jäähallilla järkensä
valon ja alkavat käyttäytyä niin, että tunnen pelkkää syvää myötähäpeää.
Olen jo etukäteen varoitellut poikia ja pyytänyt tutustumaan tähän
opetusvideoon
http://www.youtube.com/watch?v=rVy10Ndmz38 , jotta tietävät, miten sitten
ei saa käyttäytyä. Tosin
videon katsoja on tyypillinen jokerifani ja rehtori; en ainakaan muista,
että Kuopiossa olisi
vaihtoaitioon kusta lorrautettu.
Jääkiekkokatsomon ja jalkapallokatsomo ovat ihan eri maailmoita. Kesällä
kävin yhtä lukuunottamatta
katsomassa Kupsin kaikki pelit ja istuin aina ns. aurinkokatsomon
keskiosassa, jonne myös vanhat
kuopiolaisjalkapallotähdet raahautuvat. Heidät muuten tunnistaa jo
askelluksesta; ihmisen polvinivel
ei ole suunniteltu eteenpäinpotkimista varten. Jo Tahko halusi, että lajin
sääntöjä olisi muutettava
siten, että vain taaksepäin saa potkia.
Veteraanikatsomossa ollaan todellsia kiihkottomia asiantuntijoita. Joskus
huokaisin raskaasti, kun
mielestäni tuomari vihelsi paitsion ihan väärin. Rissas-Ollin veli
huomautti tyynesti, että ”ihan
selevä paetsio”. Ja kerran kupsilainen kaatoi kriittisillä hetkillä
vierailijan ja siitä seurasi
paha vapari. Huokaisin raskaasti, mutta veteraanikatsomo vakuutti yhtenä
miehenä, ett ”ihan oekein
mäni.” Jalkapallo on sivistyneiden herrasmiesten harraste.
Kommentit (0)
Heikki 05.11.2010, 21:19
Kuvassa Maukosen Heikki, joka minulle kertoili eilisiltana mainitusta
Hiltusen Mannesta. Miehet
olivat naapureita. Hiltuset asustelivat Rasiaholla, jossa aiemmin oli
asunut mummoni perhe, ja
Maukoset olivat majailleet ensiksi Satulamäessä ja muuttaneet sieltä
kolmen kilometrin päähän
Kakkisen Ollin mökkiin.
Siellä he asustivat vuosia yhdessä Ollin kanssa, jota välillä kutsuttiin
Kakkisen Olliksi, Salon
Olliksi, Vanhaksi-Olliksi tai Kakkisen salon maaherraksi ja joka oli
kuitenkin oikealta nimeltään
Olli Koivistoinen. Joskus Olli katseli Maukosen neljän pojan
uimaliikkeiden kuivamaan harjoittelua
mökin pihamaalla ja totesi sitten Kauko Vainion kirjan mukaan, että
”siinähän tuo ei mää ves
henkeen”.
Maukosen Kertulla ja Aakulla oli neljä poikaa, mutta niin vain suku sammui
kylältä. Perhettä ei
pojille siunaantunut lapsista puhumattakaan. Kuvan Heikki ei muuten
koskaan itseään työnteolla
liiemmälti stressannut toisin, kuin nykyihmiset mielestäni kohtuuttomasti
tekevät. Hän eleli vähän,
kuten paljon puhuttu taivaan lintu. Luonnehtisin Heikkiä sanalla
vilpertti, jos suomen kielessä on
sellainen sana.
Olen muuten ottanut tuon kuvan pikkupoikana noin 20 mk:n hintaisella
pillilupiaskin kokoisella
kameralla, jossa ei ollut yhtään kpl säätömahdollisuuksia. Siitä
huolimatta kenkälaatikon kuvia
tutkiessani olen havainnut, että sillä otin kulttuurihistoriallisessa
mielessä arvokkaimmat kuvani.
Kuten esimerkiksi tuon Heikin kuvan; Heikin kasvoissa kuvastuvat selkeästi
eletyn elämän jäljet.
Kommentit (3)
1939-1945 04.11.2010, 20:19
Sikäli tuo Kärkkäälän kansakoulun sotamuistolaatta on erikoinen, että
siihen on kaiverrettu
vuosiluvut 1939-1944. Yleensä noissa muistolaatoissa sodan katsoneen
kestäneen vuoteen 1945 asti.
Ehkä Kärkkäälän laatan poikkeavuuden selittää se, ettei kylän sotilaista
kukaan kuollut enää vuoden
-45 puolella.
Vaikka onhan se niinkin, että suomalaiset eivät yhteen aikaan halunneet
juurikaan muistella sotaa
saksalaisia vastaan. Asiaa pidettiin jotenkin häpeällisenä.
Saksalaisturisteja ihmetytti sodan
jälkeen se, että monet suomalaiset kiittivät heitä maamme pelastajina;
missään muualla Euroopassa
ei tällaista tainnut tapahtua.
Viimeisin kärkkääläinen kaatunut oli Manne Hiltunen, joka sai saksalaisten
ampuman räjähtävän luodin
päähänsä lokakuussa -44 Kemissä. Näin Maukosen Heikki sen minulle kertoi.
Manne oli jo Jatkosodan
alkuvaiheessa haavoittunut pahasti, kun konekiväärisarja repi selkälihoja.
Talvisodassa Kärkkäälästä meni kymmenkunta miestä, Jatkosodan
alkuvaiheessa melkein yhtä monta,
mutta Kannaksella -44 kaatui vain Markkasen Onni, vaikka kyllä siellä
Viipurin edustalla pahoissa
paikoissa oli monta muutakin saman kylän poikaa. Manne Hiltunen näyttää
olevan ainut Lapin sodassa
kaatunut.
Kommentit (0)
Kurre ja Veljes 03.11.2010, 20:23
Korjasinpa tuossa eilistä luetteloa. Lisäsin Kurre Korhosen kohdalle sen,
että hän katosi syksyllä
1944 Kotkatjärvellä. Ei siis ole varmuutta hänen kaatumisestaan. Sellaista
juttua olen
sovankäyneiltä miehiltä kuullut, että Kurre olisi jäänyt johonkin
palaneeseen saunaan.
Kävin viime kesänä Kotkatjärvellä ja jututinkin siellä erästä Teppanaa,
joka hyvin muisti
suomalaisten tulon kylälle. Harmittaa, etten älynnyt kysyä hyvämuistiselta
starikalta, olisiko
hänellä ollut tarkempaa tietoa kylän valtauksen vaiheista.
Teppana, joka on ylhäällä kuvassa kuvassa, muisteli suomalaismiehityksen
aikaa ihan hyvällä. Kun
venäläiset valtasivat kylän takaisin, joutui hän heti Puna-armeijaan
sotimaan saksalaisia vastaan.
Sotaväkireissu oli kestänyt jostain syystä parikymmentä vuotta; olisiko
mies värväytynyt peräti
ammattisotilaaksi. Armeija-ajan jälkeen Teppana palasi metsätyömieheksi
Kotkatjärvelle.
Luulenpa, että Kurre Korhosella oli hirtehishuumorintajua, koska hän on
ilmoittanut ammatikseen
maanviljelijä-pikakivääriampuja; toista samanlaista yhdistelmäammattia en
ole löytänyt sota-
arkistoista . Enkä löytänyt toista Kurre-nimistäkään. Myös kaatuneiden
luettelossa olevan Veljes
Väisäsen etunimi lienee aika harvinainen.
Kommentit (1)
Sovassa männeet 03.11.2010, 19:58
Sodankäyneet miehet eivät liiemmälti käyttäneet ilmaisua kaatui sodassa,
vaan puhuivat, että se ja
se mäni sovassa. Savolaiset eivät ole kovinkaan pateettisuuteen
taipuvaista kansaa. Kiiskin-Aaro,
joka oli kylän teurastaja ja jolla oli ammattinsa puolesta realistinen
näkemys elämän ja kuoleman
kysymyksiin, ei puhunut että, joku kaatui tai edes mäni sovassa, vaan
hänen mukaansa sotatoimissa
menehtynyt tapettiin sovassa.
Tässä jäljempänä tarkempaa tietoa sodassa kaatuneista, männeistä ja
tapetuista kärkkääläisistä, eli
nimi, ammatti, sotilasarvo, syntymäpäivä, kuolinpäivä, kuolinpaikka ja jos
haavoittuminen on
tapahtunut muualla niin myös haavoittumispaikka. Jaakko Korhosen ja Vilho
Laitisen kuolinpaikkoja ei
löydy ja jos joku ne tietää, niin olisin kiitollinen lisätiedoista.
Manne Hiltunen, työmies, sotamies, 10.9.20-7.10.44, Kemi
Taavetti Jäppinen, työmies, sotamies, 16.6.09-4.1.40, Ruokojärvi
Yrjö Kauppinen, hevosmies, sotamies, 22.11.08-26.07.41, Leppäselkä
Pekka Kiiskinen, sähkötyömies,sotamies, 6.5.00-8.8.41, Tuoksjärvi
Aukusti Korhonen, työmies, sotamies, 5.3.13-26.12.39, Syskyjärvi
Jaakko Korhonen, maanviljelijä, sotamies, 22.7.19-7.8.41, Jsp (paikasta ei
tietoa)
Kurre Korhonen, maanviljelijä-pka, kersantti, 9.5.17-8.9.41, Kotkatjärvi
(katosi)
Otto Korhonen, työmies, sotamies, 25.5.15-5.2.40, Pitkäranta
Vilho Laitinen, työmies, sotamies, 4.8.20-16.8.41, 2. kenttäsairaala
(paikasta ei tietoa)
Martti Markkanen, maanviljelijä, sotamies, 14.11.13-1.8.41, Putrolampi
Onni Markkanen, opiskelija, luutnantti, 29.4.17-28.6.44, Ylivesi
Mauri Matilainen, maanviljelijä, korpraali, 18.3.07-17.8.41, haav.
Värtsilä, 29. sotasairaala
Aatu Nenonen, työnjohtaja, sotamies, työnjohtaja, sotamies, 13.95-13.3.40,
11. sotasairaala
Juho Ovaskainen, maanviljelijä, alikersantti, 21.11.11-23.2.40, haav.
Impilahti, 19. kenttäsairaala
Adam Pomell, maanviljelijä, sotamies, 23.12.15-12.3.40, Pitkäranta
Akseli Rytkönen, maanviljelijä, korpraali, 15.2.01-2.11.41, Kontiovaara
Aukusti Räisä, työmies, sotamies, 14.9.09-20.2.40, Yläsommee
August Somerpuro, vääpeli, 16.5.95-21.9.41, Tuoppajärvi
Aarne Vepsäläinen, työmies, sotamies, 27.12.15-27.12.39, Kuhmo
Veljes Väisänen, työmies, sotamies, 27.9.10-18.1.40, haav. Impilahti,
sotasairaala
Kommentit (0)
Kaatuneet 1939 – 1944 02.11.2010, 07:47
Minun kouluaikanani Kärkkäälän kansakoulun seinällä ei ollut eilistä
Talvisodan muistolaattaa, vaan
tämä Pro Patria-taulu. Koulun satavuotisjuhlassa vuonna 2004 Jouko
Markkanen teki arvokkaan
kulttuuriteon ja ohikulkiessaan nappasi viimetingassa kuvan taulusta, joka
ilmeisesti on hävinnyt
jonnekin. Kukaan ei ainakaan tunnu tietävän, missä se tällä hetkellä on.
Muistolaatta kertoo sen, että sota satutti Kärkkäälän kylää pahasti.
Reilun 300 asukkaan kylästä
kaatui 20 miestä. Tuossa laatassa on 19 nimeä, mutta lisäksi
kärkkääläisistä kaatui myös Onni
Markkanen, joka oli käynyt kansakoulunsa muualla ja näin ollen hänen
nimensä lienee jonkun muun
koulun seinällä.
Suomalaisista menehtyi sodassa vajaat kolme prosenttia. Kärkkääläisiä meni
reilut pari kertaa
enemmän. Sotaan lähteneistä joka kahdeksas ei palannut. Oletan, että
kärkkääläisistä miehistä jäi
palaamatta joka neljäs. Suurelta osin kaatuneet olivat samanikäisiä kuin
ne nuoret, jotka nykyään
ajelevat lökapöksyissä rullalaudoilla jännitystä etsien. On hyvä, että
heillä on tilaisuus harrastaa
moista.
Toivon, että Kärkkäälän kylän nettisivuille kerätään tietoa kylän
sota-ajan tapahtumista ja sodissa
menehtyneistä. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan surulliseen tunnelmaan
sopivaa musiikkia.
http://www.youtube.com/watch?v=aIxzXDoOm34
Kommentit (2)
Kärkkäälä ja Talvisota 09.11.2010, 14:39
Tämä asia olisi ollut ajankohtainen vajaa vuosi sitten, jolloin Talvisodan
alkamisesta tuli
kuluneeksi 70 vuotta, mutta onnistuin hankkimaan tämän kuvan vasta viime
kesänä, jolloin Suonenjoen
koulutoimenjohtaja sen minulle ystävällisesti toimitti.
Kärkkäälän kansakoulussa koulua käyneistä miehistä menehtyi Talvisodassa
kymmenen. Jostain syystä
muistolaatassa on vain kuusi nimeä. Ilmeisesti laatta on kaiverrettu pian
sodan jälkeen eikä silloin
ollut vielä tarkkaa tietoa kaikista sodan uhreista.
Välirauhan tai Jatkosodan aikaan viittaa myös tuo kuvassa näkyvä näyttävä
hakaristikoristelu. Toisen
maailmansodan jälkeen tunnus oli sen verran kiistanalainen, ettei sitä
olisi samassa määrin
käytetty. Tietääkseni hakaristi oli Suomen ilmavoimien tunnus ja
meikäläinen hakaristi poikkesi
hieman Saksan vastaavasta, vaikka sitä ei tyhmempi heti huomaa.
Kymmenen vainajaa reilun 300 asukkaan kylästä on paljon. Suomalaisia kuoli
Talvisodassa runsas puoli
prosenttia, kärkkääläisistä meni 3 % eli kuusi kertaa enemmän. Selityksenä
on se, että Kärkkäälän
miehet sotivat Laatokan pohjoisrannalla, joka oli tosi kova paikka.
Äskettäin telkkarissa oli dokumentti samalla suunnalla sijainneen
Petäjäsaaren taistelusta. Saarta
puolustanut nilsiäläisistä ja rantasalmelaisista koostunut komppania sai
määräyksen puolustaa saarta
viimeiseen mieheen. Näin he sitten tekivätkin; kahdesta pienestä pitäjästä
kaatui kummastakin
kymmeniä miehiä muutamassa päivässä.
Kärkkäälän koulun oppilaista Talvisodassa menehtyivät seuraavat:
Taavetti Jäppinen, työmies, sotamies
Aukusti Korhonen, työmies, sotamies
Jaakko Korhonen, maanviljelijä, sotamies
Otto Korhonen, työmies, sotamies
Aatu Nenonen, työnjohtaja, sotamies
Juho Ovaskainen, maanviljelijä, alikersantti
Adam Pomell, maanviljelijä, sotamies
Aukusti Räisä, työmies, sotamies
Aarne Vepsäläinen, työmies, sotamies
Veljes Väisänen, työmies, sotamies
Pro Patria-taulussa on Jaakko Korhosen nimi ja erikoista Jaakon
tapauksessa on, että
Sankarivainajat-tietokannan mukaan hän on kuollut 7.8.1941, eli Jatkosodan
aikaan. Olisiko niin,
että hän haavoittui Talvisodassa ja menehtyi vasta runsas vuosi myöhemmin.
Edellä olevasta luettelosta voisi päätellä, että Suomella oli todellakin
työläis-
talonpoikaisarmeija. Luulen, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka
muistavat nämä miehet.
Pyytäisin ystävällisesti, että lähettäisitte tietojanne minulle. Yritän
siirtää niitä sitten
Kärkkäälän kylän internet-sivulle.
Kommentit (5)
Vapauttakaa ne! 30.10.2010, 22:02
Homokeskustelu on väistynyt taka-alalle, kun suomalainen yhteiskunta on
ryhtynyt keskustelemaan
hiihdourheilun kielletyistä lisäaineista. Ehkä nämä pääkeskusteluaiheet
osoittavat, että maassa on
kaikki hyvin, kun ei tuon pahempia ongelmia löydy.
Tai sitten suomalaiset ovat maailman epärehellisintä kansaa. Missään
muualla ei nimittäin ole
urheilun ympärillä sellaisia väärinkäytöksiä kuin täällä; hiihtoliiton
johtokin näyttää olleen
lähinnä pikkurikollisjoukkion käsissä. Huolestuneet vanhemmat eivät kohta
uskalla päästää lapsiaan
ladulle. Ehkä joku huumekäytön porttiteoria soveltuu
hiihtoharrastukseenkin. Harrastus aloitetaan
viattomannäköisellä hiihtelyllä ja kohta käytetään suonensisäisiäaineita.
En ole muuten kuullut, että Norjassa olisi ihmetelty sitä, että vaikka
suomalaiset käyttivät kaikkia
mahdollsia vippaskonsteja, niin norjalaisille ei silti kunnolla pärjätty.
Eikä Jamaikalla käydä
kansalaiskeskustelua siitä, että miksi sikäläiset pikajuoksijat ovat niin
käsittämättömän nopeita.
Eikä Iranin ja Turkin ylivoimaa painonnostossa näissä maissa äimistellä.
Muistaakseni sikäläiset
alasarjojen naispainonnostajat ovat vastaavia meikäläismiehiä vahvempia.
Alan olla sitä mieltä, että tämä pelleily alkaa riittää. Veronmaksajien
rajallisia rahoja ei pidä
enää käyttää näennäiseen dopingvalvontaan, koska systeemi ei toimi; vain
amatöörimäiset
harrastelijat jävät kiinni. Ja sitä paitsi geeniteknologia on tulossa tai
ehkä jo tullut huippu-
urheiluun ja sen valvontaan ei liene keinoja.
Kannattaa muistaa, että jo vuonna 2003 Tiede-lehti kirjoitti seuraavaa:
Geenihuijareita vuonna 2008
Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina
ennemmin tai myöhemmin.
Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset
geenihuijarit tavoittelisivat
mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.
– Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. –
Jos entisen Itä-Saksan
valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo
täyttä totta.
Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat
tähän mennessä ottaneet
käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.
Kommentit (0)
Valtakunnanjohtaja 29.10.2010, 19:25
Sarjassa savolaisia puoluejohtajia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia on
tänään esittelyvuorossa
edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin. Toissailtana telkkarissa oli
kovasti surullinen tarina
tästä jo edesmenneestä varkautelaissyntyisestä kuuluisuudesta.
Tosiaankin yllättävä asia, että Siitoinkin oli Savon poekia; jostain
syystä hän ei itse sitä
mitenkään korostanut. Enemmänkin oli esillä miehen arjalaistausta,
kertoihan hän olevansa
saksalaisen upseerin ja suomalaishuoran jälkeläinen. Äiti oli ilmeisesti
varkautelaisia
lapsenpäästön tapahtumahetkellä.
Oma teoriani on, että Siitoin sukunimen pitäisi olla oikeasti Siitonen.
Nimittäin vielä 1800-luvun
kirkonkirjoissa ei käytetä sukunimissä nen-päätettä, vaan tilalla on
oin-pääte. Koivistoinenkin
näyttää kirjoitetun muotoon Koivistoin. Vanhat itähämäläisetkin välttävät
vieläkin murteessaan nen-
päätettä, siispä esimerkiksi Korhonen on Korhoin ja Virtanen Virtain.
Vahoissa kirkonkirjoissa naisten sukunimien nen-pääte sen sijaan
korvattiin tar-päätteellä. Niinpä
esimerkiksi Tulitikkujalainaamassa-romaanin Kaisa Karhutar olisi nykyään
Kaisa Karhunen.
Tuossa alussa mainitussa Siitoin-dokumentissa oli surullista varsinkin se,
että Pekan koulussa
huippulahjakas poika, keskiarvo päästötodistuksessa 9.9, nousi siinä
määrin isäänsä vastaan, että
mukiloi tämän pahanpäiväisesti. Ilmeisesti valtakunnanjohtaja ei tapauksen
jälkeen ollut pelkästään
mielipiteiltään sinimusta vaan myös ulkomuodoltaan. Poika kuoli vähän
myöhemmin ajettuaan 18-
vuotiaana autollaan päin kauhakuormaajan kauhaa.
Lopuksi voimme tutustua videopätkään valkoisen herrarodun edustajien
laivaseminaarista.
http://www.youtube.com/watch?v=umm7WhxcRiw
Kommentit (0)
Aronia 28.10.2010, 19:23
Sen verran tuosta maailman toiseksi tärkeimmästä asiasta, että nykyinen
ylimääräinen hiilidioksidi
ilmakehässä on helposti ratkaistava ongelma. 9 miljoonaa neliökilometriä,
eli Kiinan pinta-alan
verran, uutta metsää imaisee hetkessä turhat kaasut pois. Samalla tämän
uuden metsikön tuottamalla
puumäärällä voidaan turvata helposti myös koko ihmiskunnan energiahuolto
kuten myöskin koko
ihmiskunnan ruokahuolto, mikäli ymmärretään istuttaa vaikkapa omenapuita.
Elikkä meidän jokaisen on istutettava 15 aaria uutta metsää. Ei kuullosta
pahalta. Viimeksi
Suonenjoella käytyäni aloitin omalta osaltani ilmastotalkoot ja ostin
erikoistarjouksesta kuusi
aroniapensaan tainta syyserikostarjouksesta. Normaalisti ne maksavat 17
euroa kappaleelta, minä
maksoin euron. Eivät olleet hinnankiroissa.
Aronia on hyvä marja. Kapitalistinen tiedemies jalosti sen
koristekasviksi, mutta neuvostoliitossa
kommunistiset tiedemiehet valjastivat sodan jälkeen tämän Saksasta
sotasaaliina saadun turhahkon
kasvin tuottamaan syötäviä hedelmällisiä marjoja kansantalouden tarpeisiin.
Aroniasta voidaan valmistaa mehuja, mutta Wikipedian mukaan myös viinejä.
Itse en aio ruveta
läträämään viinien kanssa, vaan keittelen marjat suoraan pontikaksi.
Nimittäin meillä on ihan
tyhjäkäytöllä hyvä mehumaija ja kaltaiseni käsistään kätevä mies muuttaa
sen hetkessä
pontikkapannuksi. Aroniapontikka on varmasti hyvää ja uskon sen
vahvistavan verta.
Kommentit (0)
Metaaniklatraatit 28.10.2010, 19:06
Rohkaisin ujohkon mieleni ja kysyin arkkipiispan tilaisuudessa
ilmatieteenlaitoksen johtaja
Taalakselta hänen suhdettaan metaaniklatraatteihin, joissa piilee
maailmalle lähes homouteen
verrattava uhkakuva. Heinolalaislähtöinen tieteiskirjailija Risto Isomäki
on ansiokkaasti
kirjoitellut tästä asiasta.
Syvällä meren pohjassa vaanivat metaaniklatraatit sisältävät hiiltä kaksi
kertaa enemmän kuin muut
fossiiliset polttoaineet yhteensä. Metaani on 25 kertaa pahempi
kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.
Jos metaaniklatraatit pölläyttävät sisältämänsä kaasut ilmoille, ihmisen
toimilla ei ole siinä
tilanteessa luultavasti enää mitään tehtävissä, vaan kärvennymme kaikki
eräänlaisessa helvetin
tulessa.
Viime vuosina ilmakehän metaanipitoisuus on merkittävästi noussut ja
kyseessä saattaa olla itseään
ruokkiva nopeasti kiihtyvä ilmiö. Jos teoria saisi virallisen tieteellisen
vahvistuksen, olisi se
hyvin vapauttava kokemus ja ihmiset voisivat lakata huolehtimasta turhasta
ja ottaa asiat rennosti.
Ilmatieteenlaitoksen johtaja Taalas ei uskaltanut vielä ottaa jyrkästi
kantaa pikaisesti uhkaavaan
maailmanloppuun, vaan kertoi, että asiaa ollaan alkamassa tutkimaan
ilmatieteenlaitoksen toimesta.
Kommentit (0)
Toiseksi tärkein asia 26.10.2010, 20:02
Ei kiinnosta kuopiolaisia maailman toiseksi tärkein asia eli
ilmastonmuutoksen uhka. Männä viikolla
oli arkkipiispa Leon vieraana kaupungintalolla ilmatieteen laitoksen
johtaja Petteri Taalas
kertomassa tästä ajankohtaisesta asiasta, mutta hävettävän vähän oli väkeä
paikalla.
Jos ilmastonmuutosongelman sijasta tilaisuuden aiheena olisi ollut
ajankohtainen yhteiskuntaa
riivaava homo-ongelma, ei Kuopion torikaan, joka on Pohjoismaiden suurin,
olisi riittänyt.
Varsinkin, jos aiheesta olisi ollut alustamassa entinen ortodoksisen
miesyhteisön johtaja, jonka
laitoksessa taisi olla ammoin jotain hässäkkää, jonka seurauksena yhteisön
johtaja vietti muutaman
vuoden selliretriitissä mietiskellen ja ikoneita maalaillen. Näillä
ikoneilla saattaa vielä joskus
olla suuri keräilyarvo.
Itsekin mietin pitkään, että männäkkö, koska joskus on tuota asiaa tullut
harrastettua lähiyhteisön
mielestä vähän liikaakin. Aika monelle olen selostanut, että ilmakehässä
on Pillilupi-5-askin kannen
laskelman mukaan kutakin ihmistä kohti 30 tonnia hiiltä ja että sitä on
tasan kymmenen tonnia
liikaa. Ja epäsuhta kasvaa dramaattisesti, mikäli kiinalaiset ja
intialaiset eivät tyydy
kohtuulliseen elintasoon, vaan haluavat jääkaappeja itselleen.
Tutkimusteni mukaan ainoastaan noin kaksi prosenttia kansasta pätkän
vertaa välittää tuosta
jääkaappiongelmasta ja sekin kaksiprosenttinen koostuu tosi rasittavista
ihmisyksilöistä.
Kommentit (1)
Sorsa 25.10.2010, 19:11
Olen minäkin seurannut kivitystä; aihetta, jota olen aiemminkin
käsitellyt. Oppikoulun ekaluokalla
meillä oli pitkät ruokatunnit ja niiden ajanvietteeksi silloiset
pikkupojat osasivat omatoimisesti
kehittää harrastustoimintaa. Nykyäänhän ne vain pelaavat sisällä
tietokonepelejä. Me sen sijaan
hararstimme sekä ulkoilua että liikuntaa ja kävimme joutoajalla
kivittämässä tuota kuvan Sorsa-
laivan hylkyä.
Jostain merkillisestä syystä Sorsa-laiva oli päätynyt opettaja Sorsan, eli
Vempulan, rantaan ihan
koulun lähelle. Opettaja Sorsalla ja laiva Sorsalla ei ollut käsittääkseni
mitään suhdetta, vaan
Sorsan päätyminen Sorsan rantaan johtui pelkästä sattumasta.
Emme olleet häiriintyneitä vaan pelkästään läpeensä perkeleellisiä. Itse
tuskin syyllistyin Sorsan
kivitykseen, en ainakaan muista niin tehneeni ja ainakaan en heittänyt
ensimmäistä kiveä. En edes
muista, että olisimme ajatelleet asiaan liittyvän mitään luvatonta.
Luulenpa, että luontoäiti on sen viisaudessaan niin suunnitellut, että
pojankoltiaisten täytyy
leikeissään totuttautua tekemään kauheukisa, jotta he pystyvät sitten
kypsemmällä iällä
testosteronidementian iskiessä tekemään niitä vaadittuja oikeasti kauheita
asioita.
Sorsa-laiva oli rakennettu joskus vuosisadan alussa ja se liikennöi
Suonteella vuoteen -60 asti,
jolloin se jäi lahoamaan hyödyttömänä. Muistelen kerrotun, että laivan
kapteenilla oli paha
ärrävika, mutta siitä huolimatta hän kuulutti ujostelematta, että
”syrjäkaria eteenpäin”.
Kuvan reunassa näkyy vanha Siionin silta. Siinä on veikeä rakenneratkaisu,
jolla pyrittiin
turvaamaan laiva- ja veneliikenteen edut harjoitettaessa henkilö- ja
bagaashiliikennettä. Jos silta
joskus uusitaan, niin vaadin ehdottomasti, että se pitää entistää juuri
tuollaiseen kuvan esittämään
kuosiin.
Kommentit (0)
Kivitystä 24.10.2010, 19:06
Uskonkiistat vain jatkuvat yhä entistäkin enenevämmässä määrin. Tuntuu
siltä, että yhtenäinen
valtakirkkomme on jakaantumassa uusitestamentilliseksi ja
vanhatestamentilliseksi kirkoksi.
Sunnuntain Hesari omisti aiheen käsittelemiseen monta sivua ja
telkkarissakin taas keskusteltiin
Raamatun tulkinnasta ja sain lisävalaistusta kivitysteemaan, joka minua
vanhana heittolajien
harrastajana kiinnostaa.
Pappi Jaakko Heinimäki, joka on varmasti virkansa puolesta uskonasioihin
perehtynyt, vaikka
mielestäni hänen toimimisensa pappina on niukkojen resurssien haaskausta,
sillä miehen olisi
siirryttävä kuularinkiin, koska lahjoja on, kertoi ruudussa, että
Raamatusta löytyy myös kehoitus
siihen, että tottelemattomat lapset on kivitettävä. Heinimäki itse
vaikutti suhtautuvat tähän
Raamatun kohtaan kielteisesti, mutta itse olen sitä mieltä, että kyllä
noille ikkunani alla
viritetyillä mopoilla yökaudet meteliä pitäville kolleille olisi tehtävä
jotakin.
Kivitysasia on nyt sen verran ajankohtainen, että kirkolliskokouksen olisi
laadittava siitä selvät
toimintaohjeet. Kirkolliskokouksethan ovat aikojen saatossa muovanneet
kristinuskon perusteita.
Luinpa äskettäin jostain, että käsitys Neitsyt Marian ikineitsyydestäkin
synnytettiin
äänestyspäätöksellä vuoden 431 Efesoksen kirkolliskokouksessa.
Kommentit (1)
Hopea ei ole häpeä 23.10.2010, 19:24
Kups taisteli sitten hopelle ja siitä on lapsen mieli nyt hyvä. En tosin
keksi yhtään kappaletta
järkiperäisiä syitä sille, miksi lapsen mieleni on nyt hyvä.
Mukava ja lämmin oli päättynyt sarjakausi. Viisi vuotta olen tuskaillut
kaupungin jalkapallontason
surkeutta, mutta tänä kesänä Kups pelasi iloista jalkapalloa ja
säännöllisesti voitti tasaiset
ottelut kovalla yrityksellä. Tosin kaksi asiaa vielä kaivelee.
Ensiksikin Maarianhaminaa vastaan kotiottelussa Kups sai viime hetkillä
rankkarin. Koska Oravainen
oli kaadettu pelaaja, antoi valmentaja hänen se ampua, vaikka joukkueessa
on puolenkymmentä
sellaista miestä, jotka varmasti tekekevät pilkulta maalin. Oravainen ei
ole sellainen ja siinä meni
kaksi sarjapistettä.
Toiseksi Tps-ottelussa erotuomari ajoi joukkueen parhaan, eli Ilon,
aiheetta ulos, siitä seurasi
kolmen ottelun pelikielto ja siinä saattoi mennä noin kolme pistettä. Jos
nämä turhaan menetetyt
viisi pistettä olisivat olleet viimeisillä sarjakierroksella plakkarissa,
Kups olisi tavoitellut
mestaruutta.
Hyvä mieli on sitten siitä, että Lahti putosi. Lahdessa pelataan ihan
hyvää jalkapalloa, mutta
sikäläiset katsojat ovat maamme huonoiten käyttäytyviä.
Yhdessäkin pelissä juopuneet hämäläisnuorukaiset hoilasivat koko ajan,
että ”haaaaista viiittu
Maalinen”. Eräs kuopioloainen E-juniori kysyi kirkassilmäisesti äidiltään,
että ”mitä nuo sedät
huutavat. Tuon ruman sanan ymmärrän, mutta mikä on tuo Maalinen.” Äiti
osasi kertoa, että Maalisella
tarkoitetaan Kupsin silloista valmentaja Malista.
Kommentit (2)
Työnorjat 22.10.2010, 19:28
Suuri homokeskustelu jatkuu ja kiihtyy. Eilen Nelosen uutisissa tasavallan
presidentti Tarja Halonen
ja yläasteen oppilas Maija Koivistoinen ( 15 v, Puotinkylän Valtti)
ottivat terävästi kantaa asiaan.
Uutisten jälkeen keskusteluohjelmassa A-Plus oli kuultavana pappi, joka
oli menettänyt virkansa,
koska oli ottanut Raamatun käskyt ja kiellot liian tosissaan.
Nuori toimittaja nainen arvosteli ohjelmassa Raamattua myös siitä, että se
hyväksyy orjuuden.
Missähän kohdassa tällainen hyväksytään, tiedusteli evp. pappi eikä
toimittaja osannut vastata,
koska oli liian huonosti kirjansa lukenut. Eikä sieltä taida hyväksyntää
asialle löytyä, mutta
muuten Mooseksen kirja ottaa asiaan kantaa.
Ja näin sanoo Herra: ”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja
tämä kuolee siihen paikkaan,
lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai
kaksi, isäntää älköön
rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan” (2. Mooseksen kirja, 21:20-21).
Tämä Ison Kirjan kohta on tänäkin päivänä muistettava ainakin
paheellisessa ja intohimoja
kuohahtelevassa Heinolan kaupungissa. Nimittäin jokunen vuosi sitten eräs
sikäläinen ravintoloitsija
tuli uskoon ja ilmoitti ainakin lehtitietojen mukaan, että hänen
ravintolassaan ei sitten noudateta
mitään tessejä ja tsl:ia vaan Mooseksen lakia.
Tietooni ei ole tullut, että yllä olevaa Mooseksen kirjan kohtaa
ravintolan työsuhteissa olisi
kuitenkaan sovellettu. Ja tietääkseni lehtikirjoittelun jälkeen
ravintolan asiakasmäärä nousi,
koska ihmiset ympäri maata kiinnostuivat asiasta ja tulivat tarkastamaan,
miten hommat hoituvat
vanhatestamentillisessä hengessä. Hyvinhän ne hoituivat tavallisesti
luotettavista lähteistä
saamieni tietojen mukaan.
Kommentit (2)
Ikäkausiurheilijoita 21.10.2010, 19:08
Eilen luomupuutarhuri evp Arvi Nurmi siirtyi sarjaan M yli 80 v. Onnea
Arville, joka on kuvassa
vaimonsa Kaisun kanssa. Jos saan ylipuhuttua Arvin ensi talvena
veteraanien MM-kisojen 50 kilometrin
perinteisen tyylin hiihtoon, voittaa hän toiseksi tulevaa useilla
kierroksilla. Arvi on nimittäin
tosi kopsakka ukko ja yksi kylän kovakuntoisimmista miehistä. Tosin en
usko, että saan miestä enää
innostumaan kilpaurheilusta näin kypsemmällä iällä.
Arvi on yksi Kärkkäälän kovakuntoisimmista, koska syntyjään kärkkääläinen
Korhosen Niilo asuu
nykyään Mustolanmäellä. Olen tuossa tutkaillut ikäkausitilastoja ja
vaikuttaa vahvasti siltä, että
Niilo voittaa seuraavissa veteraanien MM-kisoissa sarjassa M yli 75 v
sekä maratonjuoksun että
kymmenottelun. Harvinainen yhdistelmä jollaiseen ihmetekoon ei edes Elmo,
Kainalniemen Hiki,
pystynyt.
Tosin Niilo ei taida olla Korhosten perheen menestynein urheilija, koska
hänen vaimollaan Aulilla,
joka tietysti myöskin on Kärkkäälän tyttöjä, on SM-mitaleja
kestävyysjuoksusta noin 50, joista 18
kultaista. Voi hyvällä syyllä sanoa, että Aulin mitaliluettelo on pitkä ja
paksu kuin gorillan
käsivarsi.
Minulla on muuten epäilys, että pula-ajan Suomen kasvatit ovat
huomattavasti sitkeämpitekoisia kuin
nykyajan valmispitsasukupolvi.
Kommentit (1)
Suuri humanisti 20.10.2010, 19:52
Mielenkiintoinen ihminen tuo eilen mainittu tuomari, kirjailija ja suuri
humanisti Väinö Voipio.
Wikipedia kertoo hänestä ja hänen humanistisesta elämnasenteestaan mm.
seuraavaa:
Väinö Voipio oli 1960-luvulla innoittajana myös humanismista
kiinnostuneille ja oli perustamassa
Suomen humanistiyhdistystä Helsingissä 1968.[6]
Vakaumuksellisuus oli Voipiolle ”sydämen lämmön sanelemaa tahtoa toimia
kaikkea sitä kärsimystä,
pimeyttä ja vääryyttä vastaan, jota maailmassamme niin paljon tapahtuu.”
Kirjoituksissaan Voipio
puhui totuuden ja hyvyyden puolesta tehdystä työstä lähimmäisen ja koko
kansan hyväksi. Ihanteena
hän esitti epäitsekkään toiminnan puhtain keinoin.[7] Vapaa-ajattelijain
liiton vuonna 1993
perustettu Väinö Voipio -palkinto on nimetty hänen mukaansa.[8]
Erityisen mielenkiintoiselta ja yllättvältä tuntuu se, että muistaakseni
Marko Tikan kansalaissodan
kenttätyomioistumia käsitelleesstä kirjasta käy ilmi, että Väinö Voipio
toimi nuorena miehenä
Viipurin kenttäoikeuden tuomarina. Hänen kunniakseen on mainittava se,
että taulukoita tutkittuani
olin katsovinani, että hän antoi vain yhden kuolemantuomion. Tosin sekin
on suurelle humanistille
liikaa, ja olisi joskus selvitettävä tapauksen taustat ja mihin pykälään
tuomio perustui. Sitä
pykälää nimittäin etsitään vielä 91 vuotta myöhemminkin, koska
kuolemtuomion yksiselitteisesti
mahdollistavaa pykälää ei välttämättä laissa silloin ollut.
Voipio ei ollut ainoa kirjailija, joka toimi kenttäoikeksissa. Ainakin
savolaisen sanarieskan
taitaja Kalle Väänänen ja kansallisrunoilja V. A. Koskenniemi
kunnostautuivat samassa asiassa. Sen
sijaan Ilmasi Kianto, jonka elämänkerta on nyt pöydälläni, ei ollut
tuomarintehtävissä, vaan ihan
pelkästään kirjailijan roolissa ja asian harrastuksesta hän vaati myös
punikkiakkojen tappamista
naarassusien tapaan.
Voipion linja oli Viipurin silloisissa oloissa humaania toimintaa.
Kaupungissa suoritettiin
kansanmurha eikä asialla tuomioistuimia vaivattu, vaan ne tehtiin ilman
mitään turhia byrokraattisia
muotoseikkoja elikkä tekijät syyllistyivät yksiselitteisesti murhiin.
Äskettäin ilmestyneestä
Karjalan historaa käsittelevässä kirjassa kerrotaan, että jääkäreiden
ennen kaikkea venäläisiin
siviileihin kohdistuneen joukkotuhonnan tarkoituksena oli romuttaa ryssän
upseeri Mannerheimin
arvovalta sekä sytyttää sota Venjää vastaan.
Jäkimäisessä pyrinnössä onnistuttiinkin, mutta se kyllä vei 21 vuotta.
Kommentit (0)
Väinö Vopio-palkinto Päivi Räsäselle 19.10.2010, 20:07
Räsäs-keskustelun mainingit lyövät korkeina. Iltalehdessä agnostikko ja
tähtitieteen professori Esko
Valtaoja esittää seuraavaa uskonnonvapauteensa vedoten, jonka epäilen
olevan satiiri-huumoria, jota
ei meillä välttämättä ymmärretä:
”Saman vapauden nimissä minäkin sanon sitten omani. Puheenjohtaja Räsänen
pitäisi saada
eheyttämishoitoon, jonka jälkeen hänet pitäisi panna elämään avioliitossa
toisen naisen kanssa,
täräyttää Valtaoja. Hän pohtii myös, voivatko Räsäsen lapset kasvaa
tasapainoisiksi nykyisessä
perheessään. ”
Valtaoja on monipuolisesti tunnustettu keskustelija uskonasioissa. Ensiksi
hän sai uskontoa
pilkkaavasta kirjastaan Kotona maailmankaikkeudessa Tiede-Finlandian Isä
Ambrosiuksen kädestä.
Sitten hän sai kirjastaan Nurkkaan ajettu Jumala sekä Vuoden kristillinen
kirja-palkinnon että myös
ateistien Väinö Voipio-palkinnon. Väinö Voipio-palkinto luovutetaan
vuosittain tieteellisen ja
uskonnottoman maailmankuvan edistämisestä.
Esitänkin, että tämän vuoden Väinö Voipio-palkinto myönnetään
kansanedustaja Päivi Räsäselle hänen
näyttävästä työstän tieteellisen ja uskonnottoman maailmankuvan
edistämisestä. Mikään vapaa-
ajattelijoiden kampanja ei ole saanut viikossa 25000 ihmistä eroamaan
kirkosta.
Kommentit (0)
Tikka-Jussi 18.10.2010, 18:53
Katsoinpa tuossa Yle Areenalta suuren homokeskustelun, joka jostain
minulle käsittämättömstä syystä
kuohuttaa suomalaista yhteiskuntaa siinä määrin, että lomautukset uhkaavat
seurakuntien
työntekijöitä, koska verotulot vähenevät dramaattisesti. Kansanedustajien
Päivi Räsäsen ja Pentti
Oinosen sanailua seuratessani tuli mieleeni Tikka-Jussi, joka vaikutti
lapsuudessani Kärkkäälän
vahvasti körttiläistaustaisessa hengellisessä elämässä.
Tikka-Jussi oli vanhemman puoleinen itseoppinut sananselittäjä, joka
kierteli esittelemässä
tulkintojaan Raamatusta seuroissa, joita siihen aikaan järjestettiin.
Naisen asemaankin Jussi oli
perehtynyt ja hänen teologinen näkemyksensä naissukupuolen roolista
maailmassa kuulemma oli, että
nainen on luotu miehen aluseksi.
Muuten aivan oikeassahan Päivi Räsänen on; kyllä se Korinttolaiskirje
yksiselitteisesti kieltää
miesten homostelun. Vähän vajavaiseksi hänen tulkintansa kuitenkin jää,
sillä jos Raamattua oikein
tarkkaan tutkii sen alkuperäisessä ja värentämättömssä muodossaan, niin
ainakin jos homostellessa
syyllistytään myös avionrikkomiseen, niin kivittämällä tapahtuva
kuolemanrangaistus on seuraamuksena
selviö.
Eli vaarallinen vapaamielisyys on hiipimässä kansankirkkoomme
kansanedustaja Räsäsen myötä. Eikä
sitäkään kieltoa enää kunnioiteta, jonka mukaan naisella ei ole
puheoikeutta seurakunnassa, vaan
hänen on oltava ihan hissukseen. Siitäkin on tiukka määräys siinä samassa
Korinttolaiskirjeessä.
Kommentit (0)
Seksiä ja väkivaltaa 17.10.2010, 19:11
Kannattaa lukea Itä-Hämeen asioita seuratessaan sikäläisiä
nettisanomalehtiä. Niistä löytyy
tapauksia, jollaisia ei missään muualla voi tapahtua. Minulla on ollut
vahva muistikuva, että
Jalmari Finnen hölmöläistarinat jotenkin ihan oikeasti liittyvät
Itä-Hämeeseen ja taas tämä
muistikuva vahvistuu.
Muuten jokin aika sitten omilla silmillä luin Itä-Hämeestä, että
sysmäläiset ilmailunharrastajat
olivat puusta veistelleet sikäläisen mielisairaalan vintillä ihan hyvän
lentokoneen, mutta sitten
huomattiin, ettei lentolaitetta saatu muuten ulos, kuin purkamalla vintti.
Itähämäläiset ovat monipuolisesti toimeliasta ja aikaansaapaa väkeä. Nyt
on Hartolassa ollut
tarkoitus tuottaa seksielokuva, mutta siitä tulikin lopulta
väkivaltafilmi, kuten tästä Heinolan
seudun uutisesta voi lukea http://www.ess.fi/?article=299643 . Yleensä
Itä-Häme-lehden tyypillinen
otsikko oli ennen, että miestä puukotettiin ryyppyporukassa, mutta tällä
kertaa otsikko voisi
poikkeuksellisesti olla, että miestä puukotettiin elokuvatuottajaporukassa.
Luulenpa arvaavani tapauksen taustat. Nimittäin sähköttömässä mökissä
yritettiin harrastaa seksiä
aggregaatin avulla, mutta siinä touhussa kyllä rauhallisempikin mies
lopulta hermostuu. Ainakin, jos
ensirakastaja joutui ennen kohtausta repimään kaksitahtikonetta käyntiin;
ne ovat viheliäisiä
värkkejä. Tuossakin on varmaan ollut piikki tulupassa ja tulppa pässyt
kastumaan ja sen jälkeen on
helposti tunnelma pilalla ja pahamieli ja lisäksi akat alkavat säksättämään.
Elokuvatuottajien olisi kannattanut muistaa, että päreen valossakin kuvaus
olisi onnistunut paremmin
ja nestekaasulaitteet ovat vallan mainioita mökkiolosuhteissa. Muistelenpa
muuten, että Pörsänmäen
rocktähti Toivo Ryynänenkin soitteli uransa alussa nestekaasukitaraa, kun
ei ollut kylällä vielä
sähköjä.
Kommentit (0)
Loppuun taputeltu 16.10.2010, 18:09
Tämä kausi on sitten Kupsin kotipelien osalta loppuun taputeltu, kuten
urheilukielellä sanotaan, ja
oivaan syysvireeseen päässyt, kuten urheilukielellä sanotaan, Ilja
Venäläinen viimeisteli molemmat
maalit, jälkimäisen suoraan ilmasta, joka on syksyn kulttuuriteko,
katsokaapa vaikka itse tästä
linkistä http://www.iltalehti.fi/nettitv/?28296012 , ja tämän sankariteon
myötä Kupsin selviäminen
pelkästään Eurokentille on jo selviö, mutta lisäksi teko varmisti myös
vähintäänkin pronssimitalin
Veikkausliigassa, joka asia saa pannut kuumiksi monessa savolaiskodissa
mitalikahvien merkeissä.
Tämä jalkapallokausi oli sittenkin hyvä kausi, vaikka kevään ensimmäisen
pelin, sen Hjk:lle kärsityn
5 – 0 tappion jälkeen, jonka kaikki jalkapallon ystävät varmasti vielä
muistavat, pelkäsin ihan
turhaan, sillä joukkueemme on sittemmin taistellut kuin leijona ja
kääntänyt lähes poikkeuksetta
kaikki tasaväkiset ottelut edukseen, toisin kuin aiemmilla pelikausilla on
ollut tapana tehdä, jonka
voi katsoa johtuneen joukkueen lisääntyneestä itsevarmuudesta sekä
maalihakuisesta tahtotilasta.
Siis Kupsin afrikkalaistaustainen joukkue voitti Pietarsaaren Jaron
itäeurooppalaistaustaisen
joukkueen ansaistusti 2 – 1 äsken jäisellä Keskuskentällä. Yleensä syksyn
viimeisessä pelissä on
ollut kylmää, tuulista, märkää ja pimeää, mutta tällä kertaa ongelmana oli
talvisen matalasti
suoraan silmiin paistanut aurinko, että sekin epäkohta vielä Keskuskentän
kalsealla peliareenalla.
Muuten olen sitä mieltä, että keinonurmi olisi asennettava tällä hetkellä
käyttämättömänä olevalla
Väinölänniemen stdionille, jotta kentälle juokseva Europelivastustaja, eli
Liverpool, kuten uskon,
saa tutustua yhteen maailman kauneimmista urheilupyhätöistä.
Kommentit (0)
Suuria aikoja 15.10.2010, 20:17
Elämme kuopiolaisen palloilun suuria aikoja. Kalpa palasi ensiksikin
pitkästä aikaa voittokantaan ja
uskon, että joukkue on maaliskuussa kymmenen parhaan joukossa ja pääsee
vahvana ennakkosuosikkina
tavoittelemaan mestaruutta sitten, kun tosipelit alkavat. Muuten Kalpa –
Tappara näkyy tunnin
kuluttua maksuttomalla urheilukanavalla.
Ja toiseksi huomenna klo 14 on yksi kuopiolaisen jalkapalloilun
tärkeimmistä peleistä. Silloin Kups
saattaa varmistaa paikkansa Eurokentille ja suuri haaveeni on
toteutumassa. Paljon mahdollista, että
maailskuussa samaan aikaan, kun Kalpa pelaa mestaruudesta, Liverpoolin
joukkue juoksee ties mikä
paikka kylmästä sinisenä tummentuvalle Keskuskentän hyhmäiselle areenalle.
Tosin Liverpoolilla menee
sen verran huonosti, että voi olla, ettei se selviä Eurokentille Kupsin
tavoin.
Muuten joskus 70-luvulla kävi niin, että Kups olisi päässyt Europeleihin,
mutta joukkue kieltäytyi
jostain käsittämättömästä syystä. Kupsissa on muutenkin vahva
kieltäytymisperinne. Markku Hyvärinen
kuulemma kieltäytyi, kun häntä puhelimella pyydettiin pelaamaan Pelen
kanssa New York Cosmokseen.
Oli kuulemma sanonut soittajalle, että ”en minä nyt jouva, minä oun
mänössä Kuopioon.” Ja kun
maalivahti Pertti Hännistä pyydettiin ranskalaisen suurseura
Saint-Etiennen riveihin, vastasi mies
”ei teillä oo niin paljon rahhoo”.
Kommentit (
Potunnostoloma 14.10.2010, 16:59
Lumisade yllätti jälleen Keski-Suomen autoilijat. Harmittaa, etten
vieläkään ole hakenut patenttia
keksinnölleni, jonka uskon edistävän liikenneturvallisuutta liukkailla
keleillä. Elikkä autojen
renkaiden päälle voisi virittää karkeasta keinokuidusta vähän
sukkahousukankaan tapaisesta
tekstiilistä valmistetut liukuesteet. jotka lisäisivät kesärenkaiden
pitoa. Tänään sellaisilla olisi
ollut kysyntää Ysitien huoltoasemilla. Itse asiassa Niksi-Pirkalle voisi
esittää, että
hätätilanteessa sukkahousutkin ajaisivat saman asian.
Ennustan, että on tulossa tos kova talavi, kuten Savossa ennen sanottiin.
Nimittäin luulen, että
ilmastonmuutos on edennyt niin pitkälle, että maamme ilmavirtaukset ovat
pysyvsti muuttuneet idästä
tuleviksi. Olemme siis siirtymässä mannerilmastoon. Kesät ovat kuumia ja
talvet kylmiä. Vanhan
kansan sääprofeettojen siinä uskomuksessa, että kylmää talvea suraa kuuma
kesä, saattaa olla
tieteellinenkin pohja.
Nuoruudessani talvi tuli yleensä koulujen syyslomien aikaan eli lokakuun
puolivälissä. Monta kertaa
silloin pääsi jo luistelemaan järvenjäälle. Sen sijaan lapsuudessani
syyslomalla ei vielä tullut
talvea, koska ainakin Kärkkäälän kansakoulussa lyhyen syysloman ihan
virallisenakin nimenä oli
osuvasti ja käyttötarkoitusta ilmentävästi potunnostoloma. Se ajoittui jo
syyskuun puolelle.
Kommentit (0)
Riskejä 13.10.2010, 19:11
Kännykkäprofessori kertoi eilen, että monissa maissa kännykänkäyttö on
terveyssyiden vuoksi Suomea
tiukemmin kontrolloitua. Varsinkin Venäjä on kunnostautunut tässä asiassa.
Professori arveli syynä olevan sen, että siellä tiedetään millaisia
terveysongelmia USA:n Moskovan
suurlähetystössä on koettu jatkuvan sähkömagneettisen säteilyn vuoksi.
Professorin kertoma saattaa tietenkin olla hevosenleikkiä, mutta tulipa
mieleeni, että tutkijat
voisivat selvittää, millaisia terveysvaikutuksia rajanpinnassa elville
ihmisille on aiheuttanut
vuosikymmeniä jatkunut tutkasäteille altistuminen. Näkyykö asia
syöpätilastoissa ja onko mäenpäällä
asuvilla muita enemmän ongelmia? Siinäpä tutkimusaihe jollekin tulevalle
tohtorille.
Mäkien huippujahan tutkan sädekeilat suoraan pyyhkivät. Ennen taisivat
uukuniemeläisetkin toimia
asiassa koekaniineina. Tosin rajan takaa taisi hävitä yksi näkyvissä ollut
tutka-antenni männä
vuonna.
Parikymmentä vuotta sitten Erik Wahkström julkoi kirjan nimeltä
Ympäristöriskit. Kirjassa kerrottiin
selvästi numeroilla, että miten paljon mikäkin terveysriski lyhentää
elinikää.
Tupakanpoltto lyhensi muistaakseni ihmiselämää kuusi vuotta, kova
viinanjuonti pikkuisen vähemmän.
Läskillä ja suolallakin oli jonkin verran merkitystä, mutta kaikki muut
pahana pidetyt asiat sitten
olivatkin pelkkää akateemista taustakohinaa, joiden merkitys oli
käytännössä mitätön. Muistelen,
ettei edes korkeajännitejohtojen juurella asumisen vaarallisuudesta ollut
näyttöä.
Kommentit (0)
Syöpää ja sähkömagnetismia 12.10.2010, 19:40
Kirjastolla oli yleisötilaisuus kännykän terveyshaitoista. Olin paikalla
nuorison ja miessukupuolen
edustajana. Yleisön joukossa mieleni valtasi se erikoislaatuinen tunne,
että olen poikkeuksellisesti
yksi tervejärkisimmistä koko porukasta.
Kännykkäprofessori kertoi, että 1600 tuntia kännykänkäyttöä
kaksinkertaistaa aivokasvainriskin.
Vastaväittäjä ilmavoimien insinöörimajuri päästeli raskaita huokauksia ja
pudisteli päätään.
Olin ajatellut kysyä, että pitäisikö polkupyörändynamot kieltää. Nehän
synnyttävät poikkeuksellisen
voimakkaita sähkömagneettikentttiä huolestuttavan lähellä sukusoluja. En
kysynyt, koska en halua
loukata uskovaisia ihmisiä.
Sen sijaan kysyin, että onko perää siinä ubaanilegendassa, jonka mukaan
vanhat MIG-lentäjät
siirtyvät huomattavan usein taivaallisiin ilmavoimiin syövän uhreina.
Tällaisen väitteen olen
jostakin kuullut.
Ja tosiaankin kuulemma melkoinen osa niistä lentäjistä, jotka olivat
60-luvulla Kirgiisiassa
koulutettavana, ovat saaneet syövän. Mutta aiheuttajaksi ei epäillä
sähkömagneettisia ilmiöitä, vaan
koulutusalueen lähellä tehtyjä ydinkokeita.
Kommentit (0)
Tourusen kaurapelto maamme urheiluhistoriassa 11.10.2010, 19:44
Olen aina pitänyt Jorma Kinnusta harvinaisen hyvänä jutunkertojana. Nyt on
myös paljastunut, että
hän on harvinaisen rehellinen mies.
Nimittäin Kinnusen tarina siitä, että hän jo vuonna -63 heitti
maailmanennätyksen, saa virallisen
vahvistuksen Suomen urheiluelämän tämän hetken tunnetuimman edustajan, eli
kirurgi Sakari Oravan,
muistelmissa. Ja kukapa ei Oravaa uskoisi, usovaista miestä.
Oman kotikylänsä kentän vihkiäiskilpailuissa Kinnunen heitti keihäänsä
takalaittomaksi eli se lensi
kentän päädyn yli, jatkoi alamäkeen ja pysähtyi Tourusen kaurapeltoon.
Pituudeksi arvioitiin 87
metriä. Silloinen virallinen maailmanennätys oli 86,74.
Mainittakoon, että verryttelyheitossa Kinnusen keihäs oli katkennut ja se
korjattiin puutulpalla
heittokuntoiseksi. Soini Nikkisen maailmanennätysheitto vuodelta -56
heitettiin myös kertaalleen
katkenneella ja korjatulla välineellä. Saattaa olla, että liitokset
jotenkin parantavat keihään
liito-ominaisuuksia.
Kirurgi Sakari Oravan muistelmista paljastuu vähän yllättäen, että hän on
entinen työläisnyrkkeilijä
ja sarjansa nuorten Suomen mestari. Seura oli sama Kokkolan Jymy kuin Olli
Mäellä; miehellä, joka
menetti politiikan vuoksi olympiakullan.
Kommentit (0)
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen 10.10.2010, 18:46
Kekkonen ei ollut aina kalju, vaikka se kummalliselta tiedolta nyt
tuntuukin. Muistelmissaan hän
paljastaa, että ”minulla oli yläluokille saakka runsas ja pehmeä tukka.
Sitten se rupesi yhtäkkiä
ohenemaan. Joku neuvoi, että ajelisin pääni puhtaaksi partaveitsellä: se
edistäisi tukan kasvua.
Minä hullu noudatin neuvoa ja annoin parturi Hedmanin kyniä pääni. En
tiedä edistikö tämä manööveri
kaljuuntumistani, mutta huomiota se ainakin Kajaanissa herätti.”
Nykyään paljaskuuppaisuudestahan on tullut nuorten miesten keskuudessa
suorastaan muotioikku. Se ei
enää herätä minkäänlaista huomiota. Huomiota ei oikein herätä nykyän
mikään mukaan ulkoinen.
Entisellä työpaikalla oli ATK-nörtti liikkui kauttaaltaan erilaisilla
tarvekaluilla lävisteltynä ja
ainut asia, joka herätti huomiota, oli erilaisten tarvekalujen helinä.
Ja Kuopion torilla käveli vastaani kesähelteellä karvainen miehenroikale
yläruumis paljaan ja
alaruumis viehkeään kesäkläninkiin sonnustautuneena eikä kukaan
kiinnittänyt asiaan huomiota.
Väitänpä, että vielä minun nuoruudessani 30 vuotta sitten miehen
poninhäntä tai korvakoru olisi
savolaisessa pienviljelijä-metsuriyhteisössä vaarantanut kantajansa
ruumiillisen koskemattomuuden,
niin tuomittavaa kuin se onkin.
Kommentit (2)
29.10.2010
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen 09.10.2010, 21:32
Rasakka mies oli Kekkonen; sen todistavat Tilastopajan tiedotkin:
Urho Kekkonen, Kajaanin Kipinä, 3.9.00-31.8.1986, 181 cm, 63 kg
100m 11,0 s
korkeus 185 cm
pituus 6,64 cm
kolmiloikka 14.06 m
Ei tuloksia kaudella 2010
Kaikista kovin kansainvälisen tason tulos, eli vauhdittoman kolmiloikan
9,72 m, vielä puuttuukin
Tilastopajan tiedoista.
Pysähtyneisyyden aikana puhuttiin, että tuo vauhdittoman kolmiloikan tulos
olisi ollut peräti 50
vuotta maailmanennätys. Valtion päämiehistä ainoastaan uimari Mao ja
golfari Kil Il Jung pystyivät
haastamaan Kekkosen kilpaurheilijoina. Mao ui muistaakseni 10 kilometriä
puoleen tuntiin ja Korean
suuri johtaja osui golfissa joka lyönnillä reikään ihan harjoittelematta.
Jotta totuus ei unohtuisi, pitää mainita, että 70-luvulla keihäänheittäjä
Hannu Siitonen paransi
”maailmanennätystä” lähes metrillä. Ja jos joku oikea kolmiloikkaaja olisi
kokeillut lajia, olisi ME
kolmisen metriä enemmän.
Kekkosten suvussa kolmiloikka-asiassa pojasta polvi parani, sillä Matti
Kekkonen voitti Suomen
mestaruuskisoissa pronssia vuonna 1953 tuloksella 14,45 m. Enää se tulos
ei riittäisi mitaleille,
vaan viime kesänä Matti olisi jäänyt Kalevan kisoissa kahdeksanneksi.
Kommentit (0)
Kekkonen. Kekkonen, Kekkonen 09.10.2010, 08:37
Mikko Uolan äskettäin ilmestyneestä kirjasta ilmenee, että se
ulkopoliittinen linja, jota myöhemmin
alettiin kutsua Paasikiven-Kekkosen linjaksi syntyi Rovaniemellä vuonna
1942 marraskuun 19. päivän
vastaisena yönä maaherra Kaarlo Hillilän virka-asunnossa, jonne Urho
Kekkonen ja Kustaa Vilkuna
olivat saapuneet juopottelemaan maaherran johdolla.
Siihen asti miehet olivat olleet jyrkästi sitä mieltä, että
Neuvostoliitto ja yleensäkin ryssät
olisi hävitettävä. Kaikille tämäkään ei olisi vielä riittänyt, vaan
lisäksi koko Pietarin metropoli
olisi pitänyt hukuttaa Nevan vesistön uudelleenjärjestelyjen avulla.
Kolmisen vuotta myöhemmin
muualla Euroopassa tämänlaiset poliitikot päätyivät helposti hirsipuuhun,
mutta Suomessa näin ei
tapahtunut.
Marraskuun 19. päivän vastaisena yönä kaverukset tulivat siihen tulokseen,
että sota hävitään ja
vetivät siitä sen johtopäätöksen, että Suomen ulkopoliittista linjaa on
perusteellisesti muutettava.
Niinpä he vakavasti suunnittelivat pakolaishallituksen muodostamista
ulkomaille, mieluiten
Englantiin. Monissa maissa maanpakolaishallituksen perustamisen
suunnittelu vihollismaahan sota-
aikana on asia, josta helposti seuraa rapsut ja vähintäänkin nappi
ohtaan. Tuskinpa humalatilaakaan
pidetään lieventävänä asianhaarana.
Muuten tuo Pietarin hukuttaminen on taas sikäli ajankohtainen asia, että
kaupungin edustalle on nyt
rakennettu melkein valmiiksi pato, jonka avulla hanke saattaisi teknisessä
mielessä onnistuakin.
Padon loppuunrakentaminen keskeytyi Neuvostoliiton romahdukseen, mutta
montaa metriä työ ei jäänyt
vajaaksi. Pitäisikin selvittää, onko Pietarin pato ihmiskunnan suurin ja
turhin rakennusprojekti.
Luulen, että kyllä se on ainakin Kiinan muuria mittavampi hanke.
Kommentit (0)
Kekkonen, Kekkonen 07.10.2010, 19:18
Kekkosten suku on hävinnyt tyystin Kärkkäälästä eilen mainittuja
paikannimiä lukuunottamatta.
Kekkosten sukukirjan mukaan Kärkkäälän Kekkoset muuttivat 1800-luvulla
Heinolaan. Siellä asuessani
kuulustelin eräitä tapaamiani Heinolan Kekkosia asian johdosta, mutta
kukaan ei suostunut
tunnustamaan olevansa Kärkkäälästä lähteneitä; minullahan ei ollut
oikeutta kiduttaa. Poliittisessa
mielessä Heinola ei ollut Kekkos-myönteistä aluetta.
Kärkkäälän kansanperinne sentään muistaa yhden Kekkosoen eli
Hivelo-Kekkosen. Lisänimestä päätellen
voisi olettaa, että Hivelolta puuttui sellainen ripeys ja tarmo, josta
sukulais-Urho tuli
tunnetuksi. Hivelo hankki vaatimattoman elantonsa kaupittelemalla
kaikenlaista, jota kyläläiset
sitten lähinnä säälistä ostivat.
Parhaiten Hivelo muistetaan pullakauppiaana. Kerran hän oli
kauppareissullaan ja ns. pakottava
luonnollinen tarve pakotti hänet tienvieruspensaaseen. Korinsa kauppias
jätti toimituksen ajaksi
tielle. Kirkonkylän assistentti, joka oli tietenkin vähän hienompia
ihmisiä, sattui
tapahtumapaikalle ja alkoi äimistelemään tiellä lojuvaa vehnäsvasua.
Silloin Hivelo kurkisti puskasta ja kohteliaaseen tapaansa ähisti, että
”anteeksi tämä epämukava
asento, mutta ostaako neiti pullaa, aivan tuoretta ja lämmintä vielä…..”
Kommentit (3)
Kekkonen 06.10.2010, 19:06
Urho Kekkonen on taas ajankohtainen. Arkistoja aukeaa ja syksyn aikana on
julkaistu uusia
paljastuksia tästä historiamme ristiriitaisesta suurmiehestä. Ja
paskiainenhan Kekkonen taisi olla,
mutta kuitenkin tavallaan melkein oman kylän paskiainen, sillä Kekkosen
suvun vaiheet liippaavat
läheltä Suonenjoen Kärkkäälää.
Tosin ensimmäiset tunnistetut Kekkososet on tavattu Halolanmäen puolelta
Mustolanmäeltä, jossa olisi
varmaankin vielä tilaa pronssilaatalle. Kunhan vielä hieman etenen
tutkimuksissani, niin epäilen,
että nykyisen presidentin esi-isät ovat Halolanmäen Halosia ja taas olisi
pronssilaatan tarvetta.
Presidentti Kekkosen suvun joku edustaja muutti myös suvun historiikin
mukaan Mustolanmäeltä
Kärkkäälään, mutta tarkkaa asuinpaikkaa ei tiedetä.
Mutta luulenpa, että Kekkosen suku asusti Pasko-Petäisen rannalla.
Epäilyni ei perustu siihen, että
nimitin Kekkosta paskiaiseksi, vaan siihen, että Paskon ja Särkisen kylän
välissä on paikat
nimeltään Kekkosenkallio ja Kekkosenkorpi. Asian voi tarkastaa tästä
retkeilykartasta, jonka saa
kätevästi suurennettua hyvinkin isoksi.
http://www.retkikartta.fi/retkikartta.php .
Kommentit (0)
Lapin lisä 05.10.2010, 20:52
Lapista kiirii maailmalle uutinen, jonka mukaan Tenosta on ongittu melkein
40-kiloinen lohi, joka on
lähes maailmanennätys omassa sarjassaan. Kuvakin on otuksesta julkaistu.
Asiantuntijat ovat sitä
mieltä, ettei kala ole puoltakaan väitetystä, ja onpa esitetty väite
siitä, että se on pyydetty
rauhoitusaikaan.
Tiedon ennätyskalasta uutisoi ensimmäisenä lappilainen toimittaja Sven
Pahajoki. Hän on minulle
tuttu mies sikäli, että luin mielenkiinnolla pari vuotta sitten
ilmestyneen Pahajoen kirjan
naparetkeilijä Dominick Arduinista. Tämä piskuinen
heinolalais-ranskalainen nainenhan katosi muutama
vuosi sitten Jäämerellä eikä hänen lopullisesta kohtalostaan ole täyttä
varmuutta.
Tosin toimittaja Pahajoella on teoria siitä, minne Arduin katosi. Hänen
mukaansa naparetkeilijä
kyllästyi länsimaiseen elämänmenoon ja hakeutui jonkun siperialaisen
alkuperäisheimon keskuuteen.
Mikäli Pahajoen uutinen jättilohesta paljastuu todeksi, alan uskoa myös
hänen kertomukseensa
Arduinin katoamisesta.
Muuten todistajien mukaan viimeinen havainto naparetkeilijästä on, että
hän lähti meloskelemaan
hirmupakkasessa hirmumyrskyllä täyteen pakatulla lastenkanootilla, jonka
perässä hinattiin
täpötäyttä ahkiota, kohti 50 kilometrin päässä häämöttävää jäätikön
reunaa. Monien mielestä teko
täyttää itsemurhan tunnusmerkistön.
Kommentit (0)
Mestaruuksia 04.10.2010, 19:00
Viikonlopun elokuvasankareilla Prinsessalla ja Veskulla on yhdistävä
tekijä. Molemmat ovat olleet
Lapinlahden mielisairaalan merkkihenkilöitä. Prinsessalla taitaa olla
siellä peräti jopa oma
muistomerkki. Vesku on voittanut ainoastaan laitoksen pöytätennismestaruuden.
Toinen samankaltainen pöytätennismestaruus on koomikko Jukka Virtaselle,
joka voitti sen Kupittaan
mielisairaalassa. Tiukassa loppuottelussa kukistui eräs hormoneilla päänsä
sotkenut
pikajuoksijahuippu.
Virtanen kertoo muistelmissaan, että laitokseen päätyminen oli melkoinen
tragikomedia, kuten
hauskalle miehelle sopiikin. Virtanen oli kutsuttu esiintymään johonkin
turkulaiseen
raittiusjuhlaaan ja sillä reissulla jäi miehelle ns. ryyppi päälle. Kukapa
raittiusjuhlia selvinpäin
kestää.
Yleispalloilullinen lahjakkuus Jukka Virtanen on melkein myös merkttävä
jalkapallomestari. Juuso
Walldenin hallintokaudella Yhtyneiden paperitehtaiden jalkapallomestaruus
oli kova juttu. Sellaiseen
osallistui myös nuoruudessaan Virtanen Jämsänkosken tehtaan joukkueessa
Valkeakoskella.
Pahaksi onnekseen hän sattui ensimmisen pelipäivän iltana sammumaan
patruuna Juuso Walldenin
ikkunan alle. Siihen aikaan patruunat vielä kantoivat kokonaisvaltaisen
vastuun työläisistään, ja
Juuso päätti selvittää, kuka oli turnauksen hengen pilannut nuorukainen.
Jämsänkoskelaiset valehtelivat, että tämä epäurheilijamainen palloilija
oli joku Kaipolan tehtaan
jätkä. Juuso uskoi ja kaipolalaiset lähetettiin kotimatkalle kesken
turneen. Sen tapauksen jälkeen
taiteilija Virtasesta ei ole paikkakunnalla pidetty.
Kommentit (0)
Vesku 04.10.2010, 17:07
Sali oli tupaten täynnä väkeä katsomassa Kaurismäen dokumenttia Veskusta.
Siinä esitettiin
muistikuvia ja katkelmia suuren lahjakkuuden elämästä. Paljon hauskoja
juttuja, mutta se hauskin jäi
kertomatta. Sen jonka Vesa-Matti Loiri on jossain toisessa yhteydessä
kertonut.
Elikkä nuoruudessaan Loiri oli käymässä Lappeenrannan kaupungissa, josta
muistelen hänen sukunsa
lähteneen. Nakkikioskin jonossa tietenkin tuli tietenkin paikallinen
suuruus, joka repi
taiteilijalta ilman mitään syytä paidan riekaleiksi. Päällekarkauksen uhri
säilytti kuitenkin vielä
täss vaiheessa mielenmalttinsa.
Vasta taksissa häntä alkoi revitty paita harmittamaan ja kuinka ollakaan,
hän huomasi ilmetyn
paidanrepijän astelevan kaikessa rauhassa kadulla. Loiri pyysi taksia
pysäyttämään ja ryntäsi
huligaanin kimppuun ja siekailemaatta repi tältä paidan. Ja sitten hän
huomasi, että kyseessä olikin
ihan väärä mies.
Kommentit (0)
Prinsessa 02.10.2010, 19:35
Vaikka olin hyvissä ajoin paikalla, sain ostettua viimeisen lipun
Prinsessa-näytäntön.
Yhteiskunnallinen Pohjantähti veti paikalla 15 katsojaa,
mielenterveysaiheinen Prinsessa 150. Se
kertoo jotakin ajastamme. Politiikka ei kiinnosta, mutta yksilöntason
ongelmat kyllä.
Ja onhan Prinsessan esikuva Anna Lappalainen Kuopion tyttöjä. Täällä on ja
varsinkin ennen oli
paljon näitä Prinsessoja. Mielenterveysongelma on yhä melkoinen ongelma
täällä Savossa. Mutta
ongelma on lientymässä.
Arvokas mielenterveyttä edistävä asia oli aikoinaan polkupyörä. Se
synnytti terveellisiä
geenivirtoja kyläkunnalta toiselle. Ennen Suonenjoellakin jo ulkonäöstä
arvasi miltä kylältä oltiin.
Tie tuli Kärkkälään vasta 50-luvun alussa ja Rieppoon muutama vuosi
myöhemmin.
Ja myös karjalaisevakot ovat tuoneet uusia hyödyllisiä geenejä ennen niin
sisäsiittoiseen Savoon.
Toivottavasti karjalaisten hyvää työt jatkavat vireät somalinuorukaiset ja
sirkeät venäläiset
mansikanpoimijattaret.
Kommentit (0)
Pohjantähti 01.10.2010, 20:16
Eilen joudin vaikean valintatilanteen eteen. Piti päättää, että mennäkö
katsomaan Kalpa-Hifk-peli
vai mennäkö katsomaan Täällä Pohjantähden alla 2. Menin liikkuviin, koska
elokuva käsitteli Lapuan
Liikkeen riehuntaa ja Toista maailmansotaa ja otaksuin, että
jääkiekkopelissä näkee enemmän
väkivaltaa.
Edellinen Timo Koivusalon Pohjantähti 1 oli ihan katsomisenarvoinen, mutta
tämän kakkososan olivat
ainakin jotkut kriitikot leimanneet vähää vaille Junttilan tuvan
seinäkoristeeksi. Täytyy myöntää,
että ei kokemus ollut elämää suurempi. Jotenkin tulivat mieleen
kansakoulussa kuunnellut kouluradion
historiallisetkuulokuvat.
Mutta ihan hyödyllisiä ne kuulokuvat olivat mukuloiden tiedon lisääjinä ja
koulut voisivat hyödyntää
Koivusalon Pohjantähtiä historian opetuksen elävöittäjinä. Ja sekin
tunnustus on annettava, että
näyttelijät lukivat vuorosanansa selkeästi.
Täällä Pohjantähden alla 2 on pyörinyt Kuopiossa vasta muutaman päivän,
mutta paikalla oli vain 15
katsojaa. Voisi ennustaa, ettei elokuva tule olemaan tuottajalleen mikään
kultakaivos. Kotimainen
elokuvatuotanto tulee tarvitsemaan veronmaksajien apua ja se on oikein.
Lisäksi kotimainen elokuvatuotanto kaipaa myös edes vähän koordinointia.
Nytkin Kuopiossa pyörii
yhtä aikaa kolme kotimaista uutuuselokuvaa. Älytön juttu, mutta tulen
katsomaan ne kaikki neljän
päivän sisällä.
Kommentit (0)
Pilvenveikot 30.09.2010, 19:27
Tuossa Karjalan historiaa tutkiessani törmäsin taas tarinaan, jonka mukaan
suomalaiset aikoivat
polttaa maailman kauneimpiin rakennuksiin lukeutuvan Kizin kirkon, koska
epäiltiin venäläisten
käyttävän torneja tähystystarkoitukseen. Petroskoin historian mukaan
suomalainen pommituslentäjä
Laus-Dei Saxell sai tehtäväkseen suunnitelman toteuttamisen.
Saxell kertoi kuitenkin talviselta taivaalta huomanneensa rakennuksen
ihmeellisen kauneuden sekä
sen, ettei ihmisjälkiä näkynyt lähistöllä. Niinpä hän syyllistyi vakavaan
palvelusrikkomukseen ja
kieltäytyi suorittamasta määrättyä tehtävää, joka tietenkin on vakava
juttu sota-aikana.
Venäläisetkin huomioivat myöhemmin tapauksen ja lentäjälle myönnettiin
sikäläinen kunniamerkki
vuosituhannen lopulla.
Suomalaiset sotahistorijoitsijat pitävät Saxellin tarinaa hölynpölynä.
Pilvenveikkojen lehti arveli
lentäjän kertomuksen selitykseksi pitkälle edennyttä dementiaa.
Korostettakoon, etteivät
Pilvenveikot harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ole Suomen
kannabisyhdistyksen vaan
sotilaslentäjien jäseniä.
http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html
Itselläni olisi nyt teoria, jolla voisi testata tarinan oikeellisuuden.
Saxellin mukaan varsinkin
kirkon kuopolien hopean ja kullan väreissä hohtavat paanut tekivät häneen
suuren vaikutuksen.
Tosiaankin vanhat haapapaanut ovat hopeisia ja uudet kultaisia.
Mutta oliko kirkossa tuohon aikaan paanukatto? Nimittäin opas kertoi viime
kesänä, että aiemmin
kupolit olivat pellillä päällystettyjä ja että vasta aivan viime
vuosikymmeninä on pelti vaihdettu
paanuihin. Miten mahtoi asianlaita olla sota-aikana? Ja jos silloin oli
paanuja, olivatko ne niin
uusia, että hohtivat kultaisina. Sen voisi selvittää sota-ajan valokuvista.
Kommentit (0)
Matushka 29.09.2010, 20:14
Toissailtana kerroin, mikä on toiseksi kaunein laulu. Ja nyt sitten
paljastan kauneimman laulun. Sen
voi kuunnella tästä http://www.youtube.com/watch?v=CP34xxHKDTM . Matushka
tarkoittanee äitiä tai
naista. Muuta en sitten sanoista ymmärräkään. Sillä varmuudella, jonka
täydellinen tietämättömyys
synnyttää, väitän, että sävelmän taustalla on jokin vanha ortodoksinen
kirkkolaulu.
En ole mistään löytänyt sanoja suomennettuna eikä tietenkään kukaan
meikäläinen ole tätä vielä
levyttänyt. Joten olisikohan minun uhrauduttava? Tuli kuitenkin sen verran
kuunneltua laivalla
karaokea, ettei oma laulanta enää liiemmälti kauhistuta kaiken sen jälkeen.
Tuossa youtuben videolla näkyy Matushka-levyn kansi, ja täytyy tunnustaa,
että vaikka venäläinen
musiikkimaku viehättää, niin sikäläinen värien käyttö kaihertaa silmää.
Mielestäni naapurissa
suositaan suomalaiseen makuun kohtuuttoman äekeitä värejä, mitä sitten
äekeä tarkoittaakaan. Jopa
hautausmaat ja jotkut kirkotkin tuovat värikylläisyydessään mieleen
karamellit tai joulukuuset.
Kommentit (2)
Päivän mietelause 28.09.2010, 18:55
Opiskelinpa tuossa Aunuksen historiaa; olenhan siellä itsekin käynyt.
Sota-aikana Aunuksessa toimi
Pekka Tiilikaisen johdolla rintamaradio, jonka henki oli ajoittain
hyvinkin ja monien mielestä jopa
liian viihteellinen.
Sota-aikana Yleisradion ohjelmistoahan pyrittiin vakavoittaa, olivathan
ajatkin vakavat.
Keskipäivällä radiossa alettiin lukea päivän mietelause, joka perinne
taitaa jatkua vieläkin.
Myös Tiilikaisen johtama Aunuksen radio sai määräyksen päivän mietelauseen
lukemisesta. Suuret
herrat myös halusivat tarkastaa, että käskyä totellaan ja kokoontuivat
vastaanottimen ääreen
kuuntelemaan. Ja kyllähän määräystä noudatettiin. Keskipäivän hetken
koittaessa Pekka lausui päivän
mietelauseen.
-Jaaha, pojat! Nyt seuraa päivän mietelause. Sotamies Kukkonen lausui
eilen Äänislinnan junassa
näin: ”Aina se valtio vaan sitä viinan hintaa nostaa”.
Kommentit (3)
Uralin pihlaja 27.09.2010, 20:13
Syysmasennukseen auttaa myös tämä maailman toiseksi kaunein laulu
http://www.youtube.com/watch?
v=9So70QZOTz0 . Uskoakseni jonkun siperialaisen kolhoosin naislaulajat
esittävät syvällä kaiholla
sävelmän, joka meillä tunnetaan Uralin pihlajana. En taida sen vertaa
venättää, että osaisin sanoa,
kertooko se myös alkukielellä samasta aiheesta. Äänitettä kuunnellessa
tuntuu siltä, että joukko
Marja-Liisa Kirvesniemen kaltaisia itäisiä itkijänaisia naisia on asialla.
Muuten Uralin pihlaja on Suomen suosituin yhteislaulu. Historiallisista
syistä se tuntuu aika
erikoiselta. En usko, että esimerkiksi balttilaiset veljeskansamme
hoilaavat samaa sävelmää edes
syvässä humalatilassa. Mutta kaikissa suomalaisissa on sisällään pieni
ryssä. Itse asiassa
kansainvälisten tutkimusten mukaan Venäjän naapureista suomalaiset
suhtutuvat maahan myönteisimmin.
Suomessa ei niinkään pelätä tai vihata venäläisiä, kuten Balttiassa tai
Puolassa, ehkä sana lievä
halveksunta Venäläistä holtittomuutta kohtaan on nykyään paras termi
kuvaamaan asennettamme. Sen
sijaan laulut, kesämökit, saunat, ruisleipä ja kirkasviiina meitä
yhdistävät. Saattaa jopa olla
niin, että venäläiset ovat geeniperimältään suomalais-ugrilaisia, jotka
vain joutuivat etelästä
tulleiden sklaavilaisratsastajien alistamiksi.
Muuten ei saanut Ruotsi opetettua suomalaisille duurivoittoista
musiikkimakuaan, vaikka 600 vuoden
ajan sitä yrittikin. Sen sijaan tsaarin armeija sai meidät laulamaan
vapaaehtoisesti mollilaulujaan
100 vuodessa. Ilmeisesti Bellmanin Ukko Noa on ainut ruotsalaissävelmä,
jonka me hyväksymme. Ja
kyllä Ukko Noa kertoo aika paljon sekä Bellmanin että yleensäkin
ruotsalaisten musiikillisesta
tasosta.
Kommentit (0)
Punaiset lehdet 26.09.2010, 18:46
http://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o Virran Olahan se siinä
päästelee täysin palkein ja sillä
kalliimmalla tavalla eli väristysten kera. Pistäydyin päivällä
Kärkkäälässä laittamassa mökin
talvikuntoon ja se saa mieleni syksyisen apeaksi. Punaiset lehdet ovat
oivallista terapiaa
syysapeuden vaivaan.
Tavallaan Punaiset lehdet liittyvät maamme urheiluhistoriaan. Olavi Virta
muistetaan tyylikkäänä
herrasmiehenä, mutta tuon äänityksen hän lauloi Suomi-verkkariin
sonnustautuneena. Virta oli
levytysaikaan Seutulan työsiirtolassa harrastamassa kuntoilua
kärähdettyaan ratista, koska Olakaan
ei ollut mikään vesipoika.
Seutulasta hän sai lyhyen vapautuksen silmälasien hankkimista varten ja
sen aikana oli muutama
minuutti aikaa käväistä levystudiolla. Ja loppu onkin sitten
kulttuurihistoriaa. Sanotaan, että
ainoastaan keskinkertaisuudet harjoittelevat.
Asuttuani muinoin Itä-Hämeessä huomasin, ettei Virralle anneta siellä sitä
arvoa, joka hänelle
kuuluu maamme ykkösvokalistina. Virta oli syntyisin Sysmästä eikä siellä
ihminen ole oikea ihminen,
ellei hän omista maata ainakin sata hehtaaria ja Virrat olivat vain
mökkiläissukua. Taiteilijan
suosiota ei lisännyt sekään, että suvun miehet kuuluivat innokkaasti
punakaartiin. Lisäksi Virran
isovaari oli romanihenkilö. Se muuten näkyy Olavi Virran ulkonäössä ja
kuuluu hänen äänessään.
Muuten luettelo maamme mustalaistaustaisista kulttuurihenkilöistä on pitkä
ja paksu kuin gorillan
käsivarsi. Tosin näyttelijä Tarmo Mannista ei ole täyttä varmuutta. Hänen
mummonsa muisteli, että
Mannin vaari oli joko mustalainen tai venäläinen.
Kommentit (0)
Hintatietoisuutta 25.09.2010, 19:16
Nyt ymmärrän, miksi keisari Aleksanteri III:n kruunakaisjuhlassa syötiin
kiiskeä. Kiisken syöminen
ei ole ns. yksilehmäisen harrastus. Pikkupurkissa on kalaa 120 grammaa ja
siitä voi laskea, että
kilo kiiskeä maksaa 40 euroa eli 240 markkaa. Älkää hyvät pilkkimiehet
jättäkö näitä arvokaloja
avantojen reunoille, kuten tähän asti olette menetelleet erheellisesti.
Luulen, että kun keisari Aleksanteri III, silloisen maailman mahtavin
hallitsija kruunattiin,
jälkiruoaksi tarjottiin punaisia viinimarjoja. Nimittäin huomasin
kuopiolaisessa valintamyymälässä,
että Hollannista asti rahdattumuovikoteloon pakattu 125 gramman erä tuota
arvomarjaa, tosin
nahistuneita, maksoi 2,50 euroa eli kilohinnaksi tulee 120 markkaa.
Täytynee huomenna mennä Kärkkäälän pelastamaan nämä pensaisiin mätänevät
miljoonat, muuten ne ovat
kohta räksien persiessä. Täällä Kuopiossa rastaat näyttävät joutuvan
tyytymään jo käymisprosessin
aloittaneisiin pihlajanmarjoihin ja linnut vaikuttavan olevan kännissä
kuin käet.
Muuten pihlajanmarjat ovat hopeasijalla maamme marjojen
C-vitamiinipitoisuuskilpailussa. Voittaja
on ruusunmarja. Vahva ennakkosuosikki tyrni jää kolmanneksi. Näin
torimyyjä minua valisti.
Kommentit (0)
Makuelämys 24.09.2010, 19:55
Kun silloisen maailman mahtavin hallitsija Aleksanteri III kruunattiin
keisariksi vuonna 1881
tarjoiltiin juhlasuuruksella arvovieraille kiiskeä pääruokana. Venäläiset
ovat osanneet arvostaa
tätä vaatimatonta eväkästä ja niinpä suomalaiset kauppasivat sitä Venäjän
vallan aikaan Pietarin
aatelisille, koska meillä eivät kissatkaan sitä suostuneet syömään.
Pari viikkoa sitten Kuopion jo perinteiseksi muodostuneessa
kalaryssäys-tapahtumassa kaupiteltiin
kaikenlaisia kalaherkkuja, myös kuusamolaisia savustettuja kiiskejä.
Kiiski oli huomattavasti lohea
kalliimpaa eikä suotta, koska purkitettu savukiiski on parasta testaamaani
kalaruokaa. Suosittelen
lämpimästi.
Muistelen, että hamassa lapsuudessani kiiski oli yleisin pilkkikala sekä
Petäisessä että Moskulassa.
Nyt sitä ei saa enää mistään. Mielestäni kalastuskuntien pitäisi ryhtyä
voimaperäisiin kiiski-
istutuksiin ja turhaa roskakalaa kuten kuhaa, siikaa ja kirjolohta pitäisi
kantaa komposteihin ja
käyttää maanparannusaineena.
Kommentit (0)
8000 vuotta 23.09.2010, 19:17
Tutkimusten mukaan tornitaloissa ei ole yhteisöllisyyttä, koska asukkaita
on paljon ja ulko-ovia
vain yksi. Sellaisissa oloissa naapureiden naamat eivät tule tutuiksi.
Entisessä kodissani Rasinkatu
10:ssä sen sijaan näytti olevan yhteisöllisyyttä, sillä alakerrassa joku
hyväntekeväisyysyhteisö
jakoi ruokaa sitä tarvitseville ja tarvitsijoita oli paljon. Jonossa
vaikutti olevan hyvä henki eikä
jonossa seisomista näytetty pidettävän häpeällisenä asiana, jota se ei
jonottajille olekaan.
Suomalaiselle sosiaalipolitiikalle se on häpeä.
Toiseen ruokajonoon törmäsin vähän matkan päässä Rekolan purolla, jonka
äyräällä kaksi ystävällistä
rantojenmiestä jakoi leipää pullasorsille ja olipa joukossa joku
räähkälintukin. Kävin purolla,
koska muistelin siellä vuosikymmeniä sitten olleen laatan, jossa
kerrottiin ensimmäisten
koivukyläläisten asuneen paikalla jo 8000 vuotta sitten. En löytänyt
laattaa, varmaan lättähatut
olivat sen varastaneet.
Olisin kuvannut laatan ja lähettänyt kuvan eräälle minua huomattavasti
älykkäämmälle ja
sivistyneemmälle kollegalle, jonka kanssa keskustelimme laivalla isoista
asioista elikkä
maailmankaikkeuden iästä. Hänen mukaansa maailma on 6000 – 7000 vuotta
vanha. Olisin yrittänyt
kuvalla saada hänet korjaamaan arviotaan edes 8000 vuoteen.
Viehättävää, että minua fiksumpi ihminen käy läpi Suomen maailman
parhaaksi väitetyn koululaitoksen
ja opiskelee monta vuotta yliopistossa ja on kaiken tämän aivopesun
jälkeen sitä mieltä, että
maailma on korkeintaan 7000 vuotta vanha. Ei auttanut vaikka vetosin
siihen, että varmasti piispa
Riekkinenkin on 13000 miljoonan vuoden kannalla. Itse luotan Riekkiseen,
koska hänellä on melkein
yhtä punainen naama kuin minulla.
Kommentit (0)
Tiedän paikan armahan 22.09.2010, 18:01
Ensimmäinen oma kotini se siinä nököttää monumenttaalisenVantaan
Koivukylän Rasinkadulla. Muutin
tuohon taloon 33 vuotta sitten. Silloin puhuttiin, että talo on
suunniteltu kestämään vain 30
vuotta. Mutta ihan se on vieläkin täysin vatupassissa, maali on ehkä
kertaalleen uusittu. Jos
muinaisten roomalaisten betonirakennukset ovat kestäneet 2000 vuotta, niin
miksi ei tuokin. Ei kai
rakennustaito ole niin paljoa huonontunut roomalaisajoista.
Tuo oli ihan hyvä paikka yrittää elää. Omaisuutta oli patja, lukulamppu ja
poroinen kahvipannu,
seinäkoristeen virkaa toimitti polkupyörä. Mutta se oli hyvää elämää.
Silloin oli muistaakseni aikaa
ja rahaa. Nyt ei ole kumpaakaan. Jos nyt hakemalla jotain vikaa hakee,
niin pikkuisen vetoisa oli
ensimmäinen kotini. Ikkunaverhot olisivat varmasti heiluneet, jos
sellaiset olisi tullut hankituksi.
Äkkiä hurahtaa 33 vuotta ihmisen elämässä. Virressäkin sattuvasti
sanotaan, että ”etkö sä ihminen
muistakaan, sun aikasi että on rahtu vaan”. Palaan paikalle verestämään
vanhoja silmiäni syyskuussa
vuonna 2044.
Kommentit (0)
Parkkonen 21.09.2010, 17:39
Parkkoset lienevät suuremmassakin määrin musikaalista väkeä. Olen antanut
itselleni kerrottavan,
että Pihtiputaan Pete Parkkonen on tunnettu julkisuuden henkilö
musiikinsaralla. On menestynyt
jossain TV-kisassa, jollaisia en pysty seuraamaan, koska katson koko ajan
urheilua.
Oletan sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, että
Pete Parkkonen harrastaa
nykynuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia, josta en välitä, koska
kuuntelen munkkikuoroja
ja ortodoksista kirkkolaulua, joista myös suuri urheilusankari Elmo,
Kainalniemen Hiki, oli
kiinnostunut omenapuiden ohella.
Sikäli uskon Pihtiputaan Pete Parkkosen liittyvän myös maamme
urheiluhistoriaan, että Pihtiputaan
Urheilijoiden Kari Parkkonen oli lupaava pikajuoksija reilut 30 vuotta
sitten. Juoksi muistaaksen
200 metriä lähes 22 sekuntiin ja 400 metriä alle 50 sekunnin. Muistan Kari
Parkkosen siitä, että
hänen geeni- ja pikajuoksuperimänsä viittasi Afrikkaan ja se oli uutta
siihen aikaan maassamme ja
varsinkin Pihtiputaalla. Olisiko niin, että Pete Parkkosen
musikaalisuuskin pulppuaa
afrikkalaisjuurista.
Ja Keski-Suomen urheiluhistoriasta vielä sen verran, että klo 20 TV 1:llä
Hankasalmen Hangan Kaarlo
Valkonen esittelee muinaisia keskisuomalaisia taistelulajeja. Miehellä on
niin hurjat tarinat
muinaisista esi-isistämme, että ihme on jos totta on. Erityisesti minua
kiinnostaa Valkosen näytteet
eri romanisukujen veitsitekniikoista.
Kommentit (0)
Moskovan valot 20.09.2010, 18:41
Ja jatketaan musiikkilinjalla. Täysin vaille musiikkikasvatusta jääneenä
yritin orastavan keski-iän
kynnyksellä korvata puutteeni pakottamalla itseni kuuntelemaan klassista
musiikkia. Sitten siirryin
keskiajan kaanonien kautta ortodoksiseen kirkkolauluun, kunnes keksin
Olavi Virran.
Mutta nyt olen sitten saavuttanut musiikkiharrastukseni lakipisteen. Olin
Ruotsin laivalla
ensimmäistä kertaa karaokebaarissa. Siellä koin unohtumattoman
taide-elämyksen, kun varatuomari Yrjö
Parkkonen äityi laulamaan Moskovan valot. Esitys voittaa mielestäni
selkeästi Georg Otsin version
asiasta. Jos varatuomari Parkkosen tulkinnassa on jonkun mielestä vielä
taiteellisia puutteita, niin
laulajan syvä tunne korvaa ne mielestäni täysin.
Valitettavasti en onnistunut äänittämään karaokebaarin live-esitystä,
mutta tämä Georg Otsin versio
antaa asiasta esimakua. http://www.youtube.com/watch?v=gJJYQ4yLMsA .
Kommentit (0)
Warum? 19.09.2010, 18:36
Mauno Kuusistokin lähti. Hän oli erittäin suosittu kansan keskuudessa.
Kekkosen aikaan hän sai
gallupeissa huomattavan kannatuksen seuraavaksi presidentiksi. Hänessä oli
paljon samaa karismaa
kuin Mauno Koivistossa; tosin myös nimien samankaltaisuus saattoi
sekoittaa kansaa, joka kyllä
yleensä tietää.
Yritin netistä löytää Kuusiston version Warumista, mutta enpä löytänyt.
Kappale oli Kuusiston
suomeksi esittämänä suosittu Lauantain toivotuissa. Warum soi radiossa
myös Estonian onnettomuuden
jälkeen. Sävelmä tuokin aina mieleeni tämän tapahtuman.
Netistä löytyy sen sijaan virolaisen Miliza Korjuksen 30-luvun levytys.
http://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ Korjus oli maailmalla tunnettu
oopperalaulaja. Virossa
oli myös toinen maailmankuulu oopperalaulaja, muistaakseni sukunimeltään
Kusilampi. Kusilampi jäi
suomalaisille tuntemattomaksi, koska hänen nimeään ei saanut Yleisradiossa
lausua.
Pitäisi muuten selvittää oliko Miliza Korjus keihäänheittäjäsukua.
Tietääkseni olympiavoittaja Tapio
Korjuksen sukujuuret kiertyvät Viroon. Ja virolaisia taisivat sivumennen
sanoen olla myös Tiina
Lillakin ja Pauli Nevalan vaarit. Heimoveljet ovat musikaalisia ja
kovakätisiä.
Kommentit (1)
Punamustat 18.09.2010, 20:26
Nyt on hyvä mieli. Kupsin A-juniorit voittivat kerrankin. Urheilussahan
tärkeintä ei ole voitto,
vaan vastustajan täydellinen murskaaminen ja nyt sain nähdä sellaisen.
Oululaiset hävisivät 5 – 0.
Lopputulos ei ollut kenttätapahtumiin nähden ansaittu, sillä kuopiolaisten
olisi pitänyt tehdä
maaleja tuplaten enemmän.
Olen käynyt katsomassa kaikki junioripelit ja huomannut, etteivät Kupsin
juniorit enää pärjää.
Syykin on selvä; muut joukkueet ovat lämminverisiä. Niissä on
maahanmuuttajaenemmistö. Jostain
syystä jalkapallo on siirtymässä meillä ulkomaalaisten hararstukseksi.
Äsken olivat vastakkain kaksi
arktista joukkuetta ja kyllä Kups aina suomalaisille pärjää, mutta
ulkomalaiset ovat parempia eikä
sille voi mitään.
Minulla ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan, mutta urheilussa olen aina
pitänyt suomalaisten puolta.
Me emme koskaan selviä arvoturnauksiin, ellei kansainvälistä lohkojakoa
muuteta siten, että
arktisilla kansoilla olisi oma karsintasarja. Onhan Tyynenmeren
saarillakin oma lohko MM-kisoihin.
Eskimoilla, saamelaisilla, eräillä Siperian alkuperäiskansoilla ja
suolalaisilla on omat
maajoukkueet ja tässä porukassa Suomi olisi vahva ennakkosuosikki.
Muuten viikko sitten Keskuskentällä vieraili perinteisiä Viipurin
punamustia pelipaitoja kantava PK
-35. Silloin savolaiset taistelivat onnekkaan tasapelin, vaikka
punamustien paitojen lisäksi
vastustajat olivat myös ihonväriltään punaisia ja mustia. Tilanne on se,
että maamme johtavien
jalkapallojoukkueiden A-junioreissa suomalaiset istuvat vaihtopenkillä.
Kommentit (0)
Estonia 17.09.2010, 20:51
Kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa pian Estonian uppoamisen jälkeen.
Keskellä yötä heräsin
hytissäni laivan keinuntaan juuri niillä main, jossa Viron laiva makasi
pohjassa ja pelkäsin
Mariellalekin käyvän huonosti.
Asiaa ei voi järjellä ymmärtää. Samanlaisen kauhun koin, kun lähdin
polkupyörällä Heinolasta
jäljittämään kuuluisaa Ruokolahden leijonaa. Paikan päällä tuli varmuus ja
kauhu siitä, että kohta
löydän itseni leijonan persiestä, vaikka alkumatkasta leijonaretki tuntui
hyvältä vitsiltä.
Siellä Estonian yllä keikkuessa mieleen hiipi myös epäilys, että ihan
hyvin jossain hylyn
ilmataskussa joku voi olla vielä elossa. Järki ja asiantuntijat olivat
kyllä vakuuttaneet, että
typpimyrkytys tai viimeistään kylmyys olivat lopettaneet uhrien
kärsimykset nopeasti.
Estonian turman jälkeen, joku aikaansa seuraava pappi ehti julistamaan
laivan uppoamisen johtuneen
siellä vietetystä hauskasta elämästä, jota myös synniksi kutsutaan. Näin
saattoi tieteysti ihan
hyvin ollakin, mutta jostain meille vaikeasti ymmärrettävästä syystä
Jumala käsittämättömässä
viisaudessaan hukutti yli 800 naista, lasta ja vanhusta sekä joukon
ruotsalaisia poliiseja, jotka
olivat velvollisuutensa tiedostaen menneet nukkumaan hyvissä ajoin.
150 pelastuneen joukossa oli suuri osa niitä, jotka olivat
tapahtumahetkell juhlimassa baarin
puolella; rekkakuskeja ja heitä palvelleita strippareita sekä
tarjoilijoita. Yhtenä selityksenä
heidän pinnalla pysymiseensä oli varmaan sekin luonnonlaki, että alkoholi
on vettä kevyempää.
Kommentit (0)
Matkailu avartaa 16.09.2010, 18:59
Muutakin on sitten tullut kierrettyä kuin tahkoa. Oli jo neljäs
Tukkisaaren risteily tässä elämässä.
Veronmaksajat ovat ne yhtä reissua lukuunottamatta ystävällisesti
kustantaneet. Ensimmäisenkin
risteilyni heinolalaiset maksoivat, mutta eivät uskoakseni täysin
ystävällisesti.
Minullekin vanhalle puritaanille muudan vastaantuleva ilmeisen rehellinen
kunnallisveronmaksaja
uskalsi väittää tietävänsä, että siellä ne herrat vain juovat ja
huoraavat. Korjasin hänen
erheellisen kantansa ja kerroin, että tiedän ainakin kaksi herraa, jotka
eivät juo.
Ehkä heinolalaisten näkemykseen budjettiristeilyjen luonteesta vaikutti
levittämäni aivan tosi
tarina. Olin paikalla todistamassa, en tosin mielenosoittajana kuten eräät
valveutuneet
kaupunkilaiset, kuinka paikalliset kaupunginvaltuutetut laskeutuivat
painavat muovikassit käsissään
turistibussista ja eräs lautakunnan puheenjohtaja huikkasi kannattajilleen
tyytyväisen näköisenä,
että ”käytiin panemassa Heinolan asiat kuntoon”.
Tosin Heinolan asiat olivat kyllä sen verran hunningolla, ettei niitä
pelkästään panemalla kuntoon
saatu.
Kommentit (0)
Ei ole Koivukylä niin kuin ennen 15.09.2010, 10:39
Samalla paikalla on Koivukylän kirjasto kuin 30 vuotta sitten. Uutta ovat
tietokoneet ja kahvila.
Kahvilan pitäjältä kysyin, että missähän täällä on Savon Sanomat. Mamuna
hän ei ikävä kyllä
ymmärtänyt kysymystäni.
Huomaan kuuluvani etniseen vähemmistöön, sillä olen harvoja ns.
kaukaasialaisen eli ns. valkoisen
rodun edutajia tässä paikassa. Ja se on hyvä. Paikka vaikuttaa paljon
rauhallisemmalta kuin ennen.
Muistanpa, että Koivukylän kirjasto oli Suomen ensimmäinen kirjasto, johon
yöllä murtauduttiin
joskus edellisen sukupolven aikana. Tiedonjanon täytyi olla valtava, kun
asiakas ei jaksanut odottaa
aamua, jolloin kirjoja olisi saanut maksutta.
Eilen Tukkisaaressa oli aivan kesäistä, että sekin vielä ruotsalaisista.
Katajanokalla oli sen
sijaan aamulla jouluinen tunnelma. Muistan, että siihen aikaan kun asuin
pk-seudulla, jouluisin oli
juuri näin synkkää ja tuhruista. Muistelen kuulleeni, että Tukholmaan kesä
tulee kolme viikkoa
Helsinkiä aiemmin, mutta vastaavasti talvi tulee tänne kolme viikkoa
aikaisemmin.
Kommentit (0)
Saarikenttä ja Kusikivi 12.09.2010, 14:57
Ihan kohta alkaa Ylen nettisivulta suoralähetys Vimpelin ja Kouvolan ehkä
ratkaisevasta pesäpallo-
ottelusta.Täytyy tarkastaa, miltä kslspaikalta Saarikentän kakkospesän
tausta näyttää. Nimittäin
entinen lupaava pesäpalloilija ja nykyinen kirjailija Antti Tuuri väitti
eräässä kirjassaan
saaneensa Savojoesta, ihan pesäpallokentän kakkospesän takaa, perholla
kaksikiloisen taimenen.
Kirjailijoilla on hyvämielikuvitus, kuten myös monilla kalamiehillä on
tapana olla.
Lisäksi täytyy tarkastaa, että ylittyykö Saarikentällä 6000 katsojan
haamuraja. Suomen
suurkaupunkien jalkapallo-otteluissa päästään tavallisesti neljännekseen
tuosta katsojamäärästä.
Vimpelissä taitaa olla alle 3000 asukasta.
Se, että Vimpelissä on pesäpallo-ottelussa 6000 katsojaa, selittää miksi
Suomi hävisi Moldovalle
potkupallossa. Pienen kansan resurssit eivät riitä olemaan kahdessa
lajissa maailman huipulla, nyt
ollaan vain maailman parhaita pesäpalloilijoita.
Viimekädessä vastuun maamme potkupallon surkeasta tasosta kantaa
Suojeluskuntajärjestö. Se valitsi
pesäpallon ykköslajiksi, koska sen avulla opeteltiin heittolaukauksia,
käsikranaatin heittoa ja
syöksymistä. Jalkapallo jäi vain suurten tehdaspaikkakuntien entisten
punakaartien ajanvietteeksi.
Jako näkyy vieläkin; monessa kaupungissa pelataan edelleen tehtaankentällä.
Harmittaa, etten ehdi tänään Vimpeliin, koska huomenna täytyy lähteä
Ruotsin laivalle koulutukseen.
Ja veronmaksajien rahalla tietenkin. Jos olisin pässyt Pohjanmaalle,
olisin samalla kertaa
katsastanut Saarikentän lisäksi sen toisenkin pohjalaisen
matkailunähtävyyden eli Kurikan
Kusikiven. Sen takana pistäytyi asialla valtiovierailulla ollut eräs
Ruotsin kuningatar. Hän ei
kuitenkaan ollut Sylvia.
Kommentit (0)
Ståhlbergin näköinen mies 11.09.2010, 17:21
Tarkoitukseni on kulttuurihistoriallisista ja sotilaspoliittisista syistä
opiskella maailman
valtauskontojen pyhät kirjat ja selvittää, minkä uskonnon
mielikuvitusystävä on paras. Oivallinen
tilaisuus asian opiskeluun avautui Kirjakantin yhteydessä, koska
kirjailija ja pappi Jaakko
Heinimäki oli tapahtumassa paikalla.
Tarkoitukseni oli inttää hänen kanssaan siitä, miksi kristinuskon Jumala
on niin hirvittävän huono
informaatikko. Asiaan liittyvää keskustelua seuratessani olen saanut
käsityksen, että ainoastaan
ihmisten sukupuolielämää ja naisten asemaa käsittelevät asiat sanotaan
Raamatussa yksiselitteisesti,
kaikesta muusta puhutaan vertauskuvin. Jos joskus päädyn viimeiselle
tuomiolle, on Jumalla minulle
todella paljon selitettävää.
Mutta en alkanut riitelemään Heinimäen kanssa. Hän on nimittäin ihan
kuulantyöntäjä Reijo
Ståhlbergin näköinen ja kokoinen mies, jonka kanssa on mielellään samalla
kannalla asioista. Tuli
mieleeni, että jos kaltaiseni valmentajalahjakkuus voisi edes vuoden häntä
opastaa kuulantyönnön
saloihin, niin ei olisi mitän vaikeuksia saada häntä mukaan timattiliigan
raharenkaisin.
Ja sitä paitsi hän on hyvin viisas ja humaani ihminen. Jo aivan aluksi hän
myönsi itsekin
epäilevänsä, että Johanneksen ilmestyskirjan kirjoittaja lienee syönyt
jotain sientä ryhtyessään
tekstiä tuottamaan. Ei ole kauakaan siitä ajasta, jolloin tuollaisen
mielipiteen lausunut mies olisi
talutettu roviolle.
Kommentit (0)
Kunnollinen veli 10.09.2010, 16:40
Tuosta joku ilta sitten kerrotusta ei-yhteiskunnallisesta runoilijasta
Jukka Itkosesta vielä sen
verran, että yhden yhteiskunnallisen tarinan hän kertoi tilaisuudessaan.
Joskus 60-luvun alussa, jolloin Suomi ei ollut vielä maailman paras maa
yrittää elää, Itkosen
paperitehtaalla työmiehenä ollut isä kuoli hyvin nuorena. Äiti jäi kahden
pojan yksinhuoltajaksi.
Jukka oli silloin vasta 11-vuotias. Sitten kotiin ilmestyi Ahlströmin
riistokapaitalistisuvun
edustaja, jonka suvun jonkun edustajan Varkauden punakaarti taisi
lahdatakin kapinan aikaan, joka
kertoi, että rouva Itkosen mies oli hyvä ja tunnollinen työmies ja että
rouva Itkonen voi aloittaa
työt tehtaalla kahden viikon kuluttua.
Nykyään ei tuollaista enää tapahdu vanhoilla tehdaspaikkakunnilla.
Ylikansalliset pääomat eivät
välttämättä tunne sosiaalista vastuuta, koska se ei nosta pörssikursseja
toisin kuin irtisanomiset
tekevät. Rouva Itkonen meni tehtaalle ja kasvatti poikansa miehiksi.
Toisesta tuli runoilija ja
hänen kunnollisesta veljestään tuli Jyväskylän yliopiston
liikuntasosiologian professori Hannu
Itkonen.
Kommentit (0)
Suuria tunteita 09.09.2010, 19:06
Koska elämä on tärkeä osa jalkapalloilua, jatkamme teeman käsittelyä.
Ihmeellinen on netti. Löysin
heti videopätkän Tps-Kups pelin huippuhetkistä.
http://www.youtube.com/watch?v=o__nj_g6LUo
Katsokaapas, miten suuria tunteita voi esiintyä pallokentän laidalla
meidänkin maassamme; varsinkin
11 minuutin jälkeen alkava valmentaja Esa Pekosen roolisuoritus pukukopin
ovella on vaikuttava,
mieltäylentävä ja jopa liikuttava.
Maamme teatteritaiteesta ei löydy yhtä huikeita hetkiä, vaikkakin aika
lähelle pääsee kohtaus
Elokuvasta Niskavuoren Aarne. Kesken Aarnen ja opettaja-Ilonan intiimihkön
hetken Ilona lausuu:
”Mutta Aarne, sinullahan on vaimo ja lapset”. Ja Aarne vastaa: ”Vain
lapset – se nainen, se nainen
on minulle vieras”.
Kups-Tps-draama huipentuu sitten ensi kesänä, kun joukkueet seuraavan
kerran kohtaavat keskuskentän
viheriöllä. Kun kenttäkuulutus lausuu nimen Roope Riski, keskuskentän
täpötaysi katsomo mylvii ja
lukemattomat ongenvavat kohoavat ja niiden nenässä heiluu erilaisia
leninkejä.
Ja jos viimeisimmän ottelun tuomari vielä saa oikeutensa takaisin, niin
luulen, että hän ymmärtää
kartella Kuopiota. Täällä häntä inhotaan melkein yhtä paljon, kuin tämän
hetken maamme inhotuinta
ihmistä eli sitä nänninimijälääkäriä.
Tuosta nänninimennästä vielä sen verran, että kotiselkosissa oli
lapsuudessani muudan mieslääkäri,
jolla oli tapana, että vaikka neitoset valittivat vaikka kipeää kurkkua,
niin riisutua piti. Mutta
siihen aikaan sitä pidettiin kansan keskuudessa ihan normaalina
lääkärintoimenharjoittamisena.
Ja muistanpa sellaisenkin tapauksen samalta seudulta, että eräs
jalkapalloilijanuorukainen meni
valittamaan kipeää kättään lääkärille, niin tämä kaivoikin pistoolin
työpöytänsä laatikosta ja ampui
kerran lattiaan syystä, jota en vieläkään tiedä. Muistelen, että
yhteiskunta ei tähänkään reagoinut.
Nyt iltapäivälehdet retostelisivat tapausta viikkoja, joka oikein onkin.
Kommentit (0)
Kaatuilua 10.09.2010, 16:26
Taas kaatui maamme jalkapalloilu eteenpäin. Hollantilaiset sen sijaan
kaatuilivat itse pelissä,
mikäli katsoivat siihen olevan pieninkin mahdollisuus ja voittivat
näyttävän rangaistusalueella
tapahtuneen heittäytymisen avulla. Jalkapallo perustuu vastustajan ja
ennen kaikkea tuomarin
huijaamiseen ja perusrehelliset kansat eivät lajissa pärjää.
Hollantilaiset ovat vanhaa
kauppiaskansaa ja osaavat huijaamisen jalon taidon.
Suomen Turku on Suomen vanhin kauppakaupunki ja sielläkin osataan huijata.
Niinpä Kupsin
mahdollisuudet Eurokentille taisivat mennä yhteen turkulaisen näyttävään
teatteritaiteelliseensuoritukseen viime pelissä. Kun näin tapauksen
telkkarista, niin vaikka
rauhanmies olenkin, niin jos olisin ollut katsomossa, olisin varmaankin
heittänyt sen ensimmäisen
kiven.
Suomessakin olisi sitten törmätty ensimmäiseen
jalkapallohuliganismitapaukseen. Yleisurheilupuolella
sellaisella on jo pitkät perinteet. Kuulemma Lontoon olympialaisten kympin
jälkeen vuonna -48
kiihtyneet yu-intoilijat olivat alkaneet kivittämään Helsingin radiotaloa
selostuksen päätyttyä ja
varmasti ihan syystä.
Nimittäin Ville Heino joutui juoksun johtopaikalta suorittamaan
ennenaikaisen kirin ja pyyhältämään
vessaan. Evert Heinström sai auringonpistoksen ja läksi juoksemaan väärään
suuntaan. Korkeushyppääjä
ja myöhempi kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää
miehen oikein päin. Evert
ei enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen parlamenttaariseen
immuniteettiin ja diplomaattiseen
koskemattomuuteen lyömällä tältä silmän mustaksi. Vain Suonenjoen Salomon
Könönen jaksoi köpötellä
maaliin asti ja oli yhdeksäs. Nykyään sellainen olisi riemastuttava saavutus.
Kommentit (0)
Todennäköisyyksiä 07.09.2010, 19:07
Poikkeuksellisesti en nähnyt ennusunia tulevasta pelistä, vaikka nukuinkin
tuossa äsken varastoon
jaksaakseni katsoa Hollanti-pelin todennäköiseen katkeraan loppuun asti.
Koska en voi turvautua
uniini, niin täytyy turvautua todennäköisyyslaskelmiin.
Jos Suomi valitsee perinteisen sumppupuolustuksen, häviämme
todennäköisesti 3 – 0. Jos Suomi
ryhtyykin pelaamaan oikeaa jalkapalloa ja yrittää rehdisti voittaa pelin,
häviämme todennäköisesti 5
– 0. Mutta hyökkäyspelillä on sentään prosentin mahdollisuus voittaa 1 – 0
ja lisäksi katsojat
saavat nähdä mieltäylentävän kulttuuritapahtuman.
Ja kannattaa muistaa, että Andorra voitti joku vuosi sitten suuren ja
mahtavan Valko-Venäjän 2-0,
Islanti voitti Venäjän 1 – 0, Kypros pelasi Saksan kanssa tasan 1 – 1 ja
samoilla lukemilla sekä
Andorra että Liechtenstein veivät Suomelta pisteen.
Muuten tulevaisuuden maajoukkuetta muodostaessani unohdin yhden lupaavan
pelaajan. Nimittäin Kupsin
21 vuotta sitten Suomen Cupin voittanut joukkue pelasi lauantaina
ystävyysottelun Zulimaneja
vastaan ja maalivahti Jyrki Rovio osoitti sellaista taituruutta, että
mielestäni hänellä ei ole
mitään vaikeuksia Keski-Euroopan rahakentille siirtymisen suhteen.
Mutta maamme lupaavinta jalkapalloilijaa, eli Lauri Dallavallea,
tattikeisarin poikaa, en ole
ottamassa Suomen maajoukkueen riveihin, koska tiedän, että Italian
maajoukkue tulee hänet meiltä
vielä viemään.
Kommentit (0)
Sana-akrobaatti 06.09.2010, 18:47
Kirjailija-kuvataiteilija Jukka Itkonen jaksaa olla siitä huolimatta, tai
siitä johtuen, että hän
kertoo itseltään puuttuvan eräitä sisäelimiä, huumorimies. Karjalassahan
sanottiinkin ennen
osuvasti, että hauskaa pitää olla, vaikka syvän märkänis.
Huumorimiehelle sopivasti Itkosen Kuopion Kirjakantti-tapahtumaan liittyvä
tilaisuus järjestettiin
Osuuspankin aulassa. Ensiksi pankinjohtaja korosti Pohjois-Savon
Osuuspankin hyviä
tulevaisuudennäkymiä ja tähdensi sitten kirjallisuusharrastuksen
tärkeyttä. Sen jälkeen päästettiin
itse sana-akrobaatti irti toimittaja Seppo Putkosen johdolla.
Itkosessa on hyvin paljon samaa, kuin viime vuonna tapahtumassa
vierailleessa Hannu Väisäsessä.
Kummankin sanailoittelu irroitti yleisössä aitoja naurunpyrskähdyksiä ja
parhaimmillaan jopa
selkäkeikkanauruja. Molemmat jopa innostuivat laulamaan häpeämättömästi
suuresti ihailemansa Reino
Helismaan sikermiä.
Siitä huolimatta, että Jukka Itkonen on aito 70-lukulainen ja vielä
työläiskaupunki Varkauden
kasvatti, jossa keväällä -18 Huruslahden jäällä suoritetussa
arpajaistapahtumassa 10 % paikkakunnan
miehistä lyötiin lihoiksi, enempää ei voinut, koska tehdas olisi
pysähtynyt, Itkonen ei ole
pätkääkään yhteiskunnallinen osallistuja.
Tai täsmännetään sen verran, että joskus 70-luvulla hän osallistui yhteen
mielenosoitukseen, mutta
kun lokki ulosti tapahtuman aikana kirjailijan uudelle tummalle takille,
katsoi hän toiminan liian
vaaralliseksi ja poistui yhteisrintamasta kotiinsa sanoilla leikkimään.
Kommentit (1)
Pottuvarvas 06.08.2010, 21:47
Iltapäivälehden lööpin mukaan terrieri oli syönyt isäntänsä pottuvarpaan.
Turhaan kiinnostuin
asiasta. Ei ollutkaan suomalainen pottuvarvas vaan amerikkalainen.
Niin maailma pienenee. Se on sitä globalisaatiota, että kerrotaan Amerikan
uutisia omina ja
huijataan lukijaa. Trerrierin väitettiin pelastaneen juopuneen isäntänsä
hengen, kun hotkaisi tämän
pahasti tulehtuneen pottuvarpaan.
Lööppi oli iltapäivälehdistön historian toiseksi kiinnostavin. Ykkönen on
edelleenkin se, jossa
kerrottiin, että ”vuorineuvos ampui työmiestä persuksiin fasaanijahdissa”.
Oli sentään suomalainen
vuorineuvos ja työmies.
Kommentit (0)
Mitalitaulukko 05.08.2010, 16:52
Ihmettelin pari iltaa sitten Euroopan valtioiden määrää. Suomi oli
nimittäin EM-kisojen
mitalitaulukon 25. maa. Mutta ei ole Suomi sittenkään huono
yleisurheilukansa. Euroopassa on
näköjään peräti 50 valtiota; en suorita tarkistuslaskentaa, koska tuo luku
50 on helppo muistaa.
Keskiluokkaan siis kuulumme rata- ja kenttälajeissa.
Euroopan maat ovat seuraavat:
EU-maat
Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka,
Kypros, Latvia, Liettua,
Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa,
Slovakia, Slovenia, Suomi,
Tanska, Tsekki, Unkari, Viro ja Yhdistyneet Kuningaskunnat
EU ehdokasmaat
Islanti, Kroatia, Makedonia ja Turkki
Muut Euroopan maat
Albania, Andorra, Armenia, Azerbaizan, Bosnia-Hertsegovina, Georgia,
Islanti, Liechtenstein,
Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, San Marino, Serbia, Sveitsi, Ukraina,
Valko-Venäjä,
Vatikaanivaltio, Venäjä
Euroopassa on 720 miljoonaa asukasta ja kun Barcelonan kisojen 151 mitalia
jaetaan tasapuolisesti
eurooppalaisten kesken, riittää yksi mitali jokaiselle 5 miljoonan ihmisen
muodostamalle joukkiolle,
joten saamamme pronssi oli juuri oikeus ja kohtuus.
Sen sijaan oikeutta ja kohtuutta ei ole siinä, että eilen Suomen poikien
jalkapallomaajoukkue hävisi
200.000 asukkaan Islannille kotikentällä tai siinä, että tänäiltana
600.000 asukkaan Montenegro
tulee voittamaan kotikentällään pelaavat poikamme koripallossa
murskaavalla 40 pisteen erolla.
Kommentit (0)
Hengenpelastusta 04.08.2010, 19:28
Olen palannut nuoruuteni ihanteisiin elikkä olen alkanut harrastamaan
ehdotonta raittiutta ja
retkeilyuintia. Varsinkin jälkimäisen harrastamiseen on Kuopion niemellä
hyvät mahdollisuudet.
Jostain syystä väki täällä on niin lainkuuliaista, ettei kaupungin rantoja
kukaan muu kiertelekään
uimalla. Luulen, että jossain kieltotaulussa varmasti kielletään uiminen
muualla kuin yleisellä
uimarannalla, mutta koska en uidessani pidä silmälaseja, en ole sellaisia
kylttejä nähnyt.
Ja muutenkin rauhassa saa täällä uida. Ulkopuoliset eivät puutu asiaan
kuten pikkukaupunki
Heinolassa. Asuin parhaassa miehuudessani 16 vuotta aivan vuolaan
Kymenvirran töyräällä ja vaikka
siellä onkin maamme kylmin vesi, oli uinnin harrastaminen helppoa, koska
ranta oli ihan asunnon
vierellä ja koska virtaus oli kova, ei siinä tarvinnut edetä kauaksi
kotoaan. Liikuntaa sai
tarpeeksi, kun vain sätkytteli sen verran, että pysyi paikallaan.
Jostain syystä ohikulkijat hyvin usein jäivät mietteliäinä seuraamaan
sätkyttelyäni. Varsinkin, kun
opettelin selkäuintia tai perhostelua. Minulla on aina ollut epätavallisen
jäykät olkanivelet ja Jan
Zelesnyn valmennusohjelman innoittelemana yritin irroitella lapojani sekä
selkä- että
perhosuinnilla.
Tosin se ei ilmeisesti ollut kovin esteettisen näköistä. Kerrankin
perhosteluni laukaisi jonkun
susikoirahurtan pelastusvietin ja omistajalla oli täysi työ saada se
takaisin rannalle. Yhdellä
toisella kerralla taas eräs valveutunut kansalainen jostain vähän kauempaa
oli havainnut
räpistelyni, jolla imitoitiin selkäuintia ja tämä sankari halusi
varmaankin ansaita
hengenpelastusmitalin, koska ryntäsi rannalle ainokaistani pelastamaan.
Ja aivan vanhan musta-valko-tv:n opetusfilmin tavoin hän jo kaukaa huusi,
että ”älä hätäänny, kyllä
sinä sieltä selviät”, kuten telkkarissa ennen opetettiin. Mies myös
haeskeli rannalta köyttä,
seivästä tai muuta kättä pitempää, joka sekin oli tv:stä tuttu toimenpide.
Kommentit (0)
Tysse 04.08.2010, 20:47
Yllättävän paljon on Euroopassa valtioita. Suomi oli nimittäin 25.
EM-kisojen mitalitaulukossa.
Myönteistä kuitenkin on se, ettei ainakaan vielä ole Teksti-TV:n sivuille
välähtänyt virtsanvärisin
tulikirjaimin, että suomalaisilla ongelmia doping-testeissä.
Sen sijaan norjalaiset menettivät viattomuutensa jo ennen kisoja, sillä
kävelijä Erik Tyssen näyte
sisälsi uudenajan epoa. Tämä aine keksittiin vasta pari vuotta sitten
pyöräilypiireistä. Tyssen
asianajaja väitti myönteisen näytteen johtuvan korkeanpaikan
harjoitusleireillä nautituista
rautavalmisteista.
Tässä vaiheessa suomalaiset päästävät selkäkeikkanaurun ja taputtavat
karvaisia käsiään. Tyssen
käry todistaa meikäläisen kansalaiskeskustelun mukaan joko sen, että
Norjassa harrastetaan laajaa
huijausta tai sitten sen, ettei Norjassa harrasteta laajaa huijausta. Jos
joku kärähtää noin
amatöörimäisesti, se osoittaa vain harrastelijamaista puuhastelua
kemiallisessa sisäruokinnassa.
Lisäksi Suomen urheiluasiantuntijat ovat vilpittömän huolissaan siitä,
miten asia tulee
heijastumaan Norjan talviurheilumenestykseen.
Muuten tapaus ei ollut Norjan huippu-urheilun ensimmäinen; kyllä
sikäläisiä voimailijoita on jäänyt
kiinni kukkuramitoin. Sen sijaan DDR:n historiassa tunnetaan vain yksi
myönteinen tapaus. Markku
Tuokon kova kilpakumppani Evelyn Jahl kärähti kerran. Hän oli hyvin
tasaväkinen Tuokon kanssa. Kun
suomalainen punnersi penkistä 190 kiloa, niin Evelyn ylsi 180:een. Tosin
Evelyn kilpaili
naistensarjassa.
Kommentit (1)
Kriisejä ja katastrofeja 02.08.2010, 19:02
Tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.
Muistelmakirjansa takakannessa
merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö Pär Stenbäck toteaa: ”En ole
vältellyt konflikteja, ja
katastrofit ovat innoittaneet minua käytännön toimiin”. Ja niinhän asia
onkin. Seuraavassa esimerkki
käytännön toimista suoraan muistelmateoksesta lainattuna.
”Poistuttuamme ravintolasta Väyrynen ja minä keskityimme innokkaaseen
keskusteluun kotimaan
politiikan kieroilijoista. Elehdimme molemmat aitoon eurooppalaiseen
tapaan, ja avoin kämmeneni
sattui osumaan Väyrysen nenään, josta alkoi vuotaa verta”. Tarina taitaa
olla suomenruotsalaista
satiirihuumoria parhaimmillaan.
Uskon, että kansamme valta osa tuomitsee Stenbäckin elehdinnän oikean
suuntaisena, mutta
riittämättömänä toimena. Mainittakoon, että politiikasta vetäydyttyään
Stenbäck loi mittavan uran
Punaisen Ristin palveluksessa. Ihan sopiva homma varmastikin, koska
järjestöhän huolehtii mm.
veripalveluista.
Kommentit (0)
Vladimir Tereskov 27.07.2010, 17:56
Laatokan kierroksella tuli taas uudemman kerran pistäydyttyä hirveän
Lemetin taistelun
muistomerkillä. Merkki ei ehkä kaikilta osin miellytä suomalaista makua.
Varsinkin kiveen
kaiverrettu teksti on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta imelänpuoleinen
epätunteelliselle
pohjoisen kansan edustajalle. Kivessähän lukee seuraavaa:
1939–1940, Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä.
Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.
Itsestään. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet
yhteen.
Toivossa. Että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä.
Jokaisesta.
Sen sijaan etsin Murheen ristin lähettyviltä mielestäni
mielenkiintoisempaa kohdetta. Nimittäin
maailman ensimmäisen naisavaruuslentäjän Valenttina Tereskovan isän
muistomerkki sijaitsee siellä
jossakin. Kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu Prikaatin
(34.Hv.Pr) joukkoihin ja
kaatui Lemetissä, jossa koko prikaati tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin
poltettiin julmasti
vaununsa mukana polttopullolla, koska vastassa olleella
savolaisrykmentille JR 37:lle ei ollut
siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä.
Maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä vaiheita ja se
oli varmaankin aika kova
juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei Talvisodasta liiemmälti haluttu
tietää. Tyttären ansiosta
panssarimies Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin
jonnekin Murheen ristin
lähelle. En onnistunut sitä vimmatuista etsinnöistä huolimatta löytämään.
Kuvan patsaasta sen sijaan
löysin tältä nettisivulta ja minusta se on kaikessa vaatimattomuudessaan
vaikuttava nähtävyys.
http://www.matkaviljanen.fi/muistomerkkeja.htm
Kommentit (0)
Hellettä 26.07.2010, 19:04
Tyrmäävä oli kuumuus vielä, kun klo 16 astuin ulos hyvin ilmastoidusta
valtionvirastosta. Torin
tavallisesti luotettava mittari näytti 32 astetta. Taisi olla elämäni
kuumin päivä. Toiseksi kuumin
oli 17.7. 1982, jolloin mittari näytti Vantaalla 31,5. Kolme viikkoa
aiemmin juhannuksen alla oli
vielä pyryttänyt lunta. Se oli sitä Suomen kesäöiden satumaista valkeutta
parhaimmillaan.
17. – 18.7.1982 testasin, voiko polkupyörällä ajaa 500 km vuorokaudessa.
Kysymys ei ollut niinkään
hulluudesta vaan tyypillisestä nuorten miesten vaivasta eli
testosteronidementiasta. Kyllä voi 500
kilometriä vuorokaudessa ajaa, mutta jälkeenpäin voi vain ihmetellä, että
en kuollut
lämpöhalvaukseen. Moottoritie oli silloin tosi kuuma.
Ajoin Vantaalta Haminaan ja nousin sieltä itärajaa ylös vähän mutkitellen
Heinävedelle, jossa sitten
lepäsin urakan päätteeksi yön retkeilymajassa. Kuumuus ei niinkään
tienpäällä vaivannut, mutta jano
oli hirmuinen, koska itärajalta ei löytynyt yhtään juomapaikkaa.
Ensimmäinen yöbaari tuli vastaan Parikkalassa ja se varmaan pelasti minut
elämälle. Raavas mies
tarvitsee kuulemma Saharassa 11 litraa eli reilun ämpärillisen vettä
vuorokaudessa, ja luulen, että
itse olisin tarvinnut silloin vieläkin enemmän. Vaikka oli hirmuinen
helle, niin Imatran jälkeen
alkoivat hampaat lyömään loukkua kylmästä. Ilmeisesti energia alkoi
silloin olla lopussa.
Tulokseni ei ole edes Pohjois-Savon piirinennätys. Savon Sanomissa oli
juttu kuopiolaisesta, jolla
oli tarkoitus ajaa yhtäsoittoa Helsingistä Kuopioon ja takaisin. Tavoite
melkein täyttyi, mutta
matkan loppupuolella ennätysmies toimitettiin laitoshoitoon. Muuten
arvovaltaisesta Hymy-lehdestä
olen parturissa lukenut, että eräs alemman kansallisentason
kilpapyöräilijä ajoi vuorokaudesa 980
kilometriä, joka lienee SE. Hän tosin polki koko ajan huoltoauton imussa,
joka helpottaa matkantekoa
jonkin verran.
Kommentit (0)
Vaskitsa 25.07.2010, 18:58
Kizhin saarella opas kertoi, että tällä viiden neliökilometrin saarella
elää 3000 kyykäärmettä.
Kaksi veitikkaa, nimiltään Misha ja Vasili, asuivat oppaan talon alla ja
niillä oli tapana tulla
aurinkoisina päivinä paistattelemaan päivää talon kuistille. Talonväen
pitää silloin kulkea
ikkunasta, etteivät lemmikit häiriintyisi.
Lempeäluontoista on siis Karjalan kansa. Suomen puolella lapio tai muu
ensimmäisenä käteentarttuva
hengenvaarallinen astalo heilahtaisi kohtalokkain seurauksin hyvin
nopeasti vastaavissa tilanteissa.
Suomalainen ei ala kulkemaan kotiinsa ikkunasta käärmeiden vuoksi.
Myös Uukuniemi on äärimmäisen käärmerikasta seutua. Mutta tuo kuvan
esittämä otus ei ole käärme vaan
vaskitsa, jota myös harhaanjohtavasti vaskikäärmeeksi kutsutaan, vaikkakin
se on oikeasti jalaton
lisko. Näin elämäni ensimmäisen vaskitsan Uukuniemen Nuorisoseurantalon
vieressä yleisellä tiellä.
Niin avuton ja kömpelö otus oli asvaltilla, että jouduimme mies voimin
auttamaan sen pois autojen
tieltä. Onneksi se ei hätääntyessään katkaissut häntäänsä, kuten sillä on
kyky tehdä. Tiedä vaikka
olisin joutunut maksamaan valtiolle 202 €, joka on lakisääteinen vaskitsan
arvo.
Muuten en ole kuullutkaan, että Suonenjoen Kärkkäälän kylällä olisi kukaan
nähnyt vaskitsaa tai edes
sitä yleisempää rantakäärmettä. On myös paljon mahdollista, että joku on
moisen epäilyttävän
kärmeksen nähnyt ja lyönyt sen lihoiksi kyynä. Ilmeisesti molemmat
luikerot kuuluvat vehmaampien
seutujen lajistoon. Meillä Kärkkäälässä on vain rikas karhu- ja susikanta
nurkissa kuleksimassa.
Kommentit (0)
Tarua vai totta? 24.07.2010, 19:32
Toissailtana mainittu itseoppineiden kansanmiesten rakentama Kizhin kirkko
on seisonut 300 vuotta
paikallaan homehtumatta, kuten nykyajan arkkitehtien rakennuksilla on
tapana tehdä, taikka
notkahtamatta, kuten nykyajan siltainsinöörien rakennelmilla on tapana
tehdä ainakin Suomen Turuus.
Tosin kirkko oli ilmeisesti lähellä palaa jatkosota-aikana tai niin
ainakin väitettiin kerran
Helsingin Sanomien jutussa. Samaa tietoa aiotusta pommituksesta on
kerrottu myös Suomen TV 2:n
Silminnäkijäohjelmassa. Tarinan mukaan lentäjä Lausdei Saxell sai
määräyksen tuhota kirkko, mutta
upean rakennuksen ilmasta nähtyään hän kieltäytyi annetusta tehtävästä.
Tehtävästä kieltäytyminen
oli tietenkin sota-aikana vakava juttu.
Sen sijaan maamme sotahistorian harrastajien keskuudessa tiedon
oikeellisuus kiistetään jyrkästi.
Esimerkiksi virtuaalipilottien sivuilla Saxellin kanssa samassa osastossa
ilmavoimissa palvellut
Suomen yleisurheilumaajoukkueen pitkäaikainen johtaja Oiva Halmetoja
arveli pommituslentäjä Lausdei
Saxellin kertomuksen selitykseksi dementiaa.
Mikä on asiassa lopullinen totuus jää nähtäväksi, mutta siinäpä oivallinen
tutkimuskohde historian
harrastajalle. Lisätietoa tapauksesta löytyy esimerkiksi näiltä
virtuaalipilottien sivuilta
http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html .
Kommentit (1)
Mielialalääkitystä 01.08.2010, 18:37
Raskas- ellei peräti synkkämielisiä olivat meikäläiset keihäsmiehet
eilisessä kilpailussa. Välillä
jo mietin, etteivät vaan meinaa tehdä mitään harkitsematonta itselleen
kisan jälkeen. Sen sijaan
Norjan ja Saksan pojat vaan naureskelivat ja pitivät hauskaa kentällä.
Pitäisi joskus kokeilla sitä,
että annettaisiin jotain nykyajan mielialalääkettä suomalaisurheilijoille
ennen kentälle menoa. Ehkä
se lisäisi rentoutta suoritukseen. Eikä kyseessä olisi edes doping.
Ja pitkästä aikaa näyttää tulevan ihan dopingvapaa suururheilutapahtuma.
Edellisellä kerralla
puhdasta oli v – 83 Helsingin yleisurheilun mömmönkisoissa. Tosin silloin
puhuttiin yleisesti, että
kärähtäneitä oli tosiasiassa niin paljon, ettei asiaa voinut julkaista,
koska koko huippu-urheilun
uskottavuus olisi romahtanut.
Mutta merkillisesti ovat yleisurheilun voimasuhteet kääntyneet. Joskus
70- luvulla professori Paavo
Seppänen tutki asiaa ja tuli lopputulemaan, jonka mukaan protestanttiset
maat menestyvät parhaiten,
sitten tulevat katoliset maat ja huonoimpia ovat ortodoksitaustaiset. Nyt
asiaa on juuri
päinvastoin. Venäläiset ovat ylisvoimaisia ykkösiä, sitten tulevat Etelä-
ja Keski-Euroopan
perinteiset pyöräilykansat ja hännillä ovat periprotestanttiset ja
perirehelliset Suomi ja Ruotsi.
Tai löytyyköhän selitys EM-kisojen puhtauteen tästä vanhasta vuoden 2003
Tiede-lehdestä kopioidusta
pätkästä:
Geenihuijareita vuonna 2008
Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina
ennemmin tai myöhemmin.
Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset
geenihuijarit tavoittelisivat
mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.
– Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. –
Jos entisen Itä-Saksan
valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo
täyttä totta.
Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat
tähän mennessä ottaneet
käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.
Kommentit (0)
Räksytystä 31.07.2010, 22:26
Saattaa tietenkin olla, että eilen mainittu urheiluliiton herroihin
kohdistunut arvostelu johtui 70
-luvun valmennusmetodeista. Pauli Nevala nimittäin harrastaessaan
kemiallista sisäruokintaa pyrki
hyödyntämään toiminnassaan tieteellistä tutkimusta ja testasi aineitaan
ajokoiraansa. Rauhallisesta
kotikoirasta tuli hetkessä melkoinen räksyttäjä ainakin jäniksiä kohtaan.
Ja samalla tavalla myös
koiran isäntä alkoi käyttäytyä, mutta tämä räksytys suuntautui
urheiluliiton herroihin.
Eräiden Viron presidentin vaalien aikaan Nevala herätti kiusallista
huomiota ainakin naapurimaassa
kertomalla, että hän yhdessä Jorma Kinnusen kanssa osti presidenttiehdokas
Toomas Savilta hormoneja
joskus 60-luvulla. Nevala ja Kinnunen olivat ihmetelleet suomea puhuvalle
silloiselle
kilpakumppanilleen Saville sitä, miksi Lusis alkoi hetkessä heittelemään
viisi metriä aiempaa
pitemmälle. Savi kertoi syyn ja vaihtoi suomalaisen keihään ihmepillereihin.
Nevala myönsi syöneensä omat ostoksensa, mutta sitä hän ei osannut sanoa,
mitä Jorma oli omillaan
tehnyt. Anaboliset steroidit olivat siihen aikaan sallittuja; ne
kiellettiin vasta 1975.
Kommentit (0)
Urheiluliiton herroja 30.07.2010, 17:17
Pehmeitä ovat nykyiset suomalaiset kestävyysjuoksijat entisiin
verrattuina. Ensimmäinen kympin kisa
jaksettiin juosta, niin ettei oltu ihan viimeisiä, mutta sitten vitosen
alkuerissä tuli heti
noutaja. Poikamme jäivät vallan viimeisiksi, koska ruotsalaiset eivät
jaksaneet juosta edes maaliin
asti.
Erilaisia olivat 70-luvun suurjuoksijat. Ensin juostiin ja voitettiin
sekä vitosen että kympin
alku- ja loppukilpailut, välieriä ei tainnut silloinkaan näillä matkoilla
olla, eikä sen jälkeen
jääty valittamaan väsymystä, vaan alettiin verryttelemään maratonia
varten. Maratonilla ei 70-
luvullakaan muistaakseni ollut alku- ja välieriä. Siihen aikaan oli
käytössä sellaiset
valmentautumismenetelmät, että niillä pistettiin tarvittaessa ruumiitkin
juoksemaan kilpaa.
Mutta nykymiehet ovat kuitenkin henkisesti entisiä suuruuksia paljon
tasapainoisemman oloisia. Ennen
urheilijoissamme oli paljon enemmän särmikkäitä ihmisiä, joista voisi
käyttää myös kansanomaisempaa
ilmaisua. Onkohan niin, että psykiatrian kehittymisen myötä maastamme on
myös loppuneet
kansainväliset huippu-urheilijat. En edes muista, että viimevuosina kukaan
olisi haastatteluissa
kironnut urheiluliiton herroja, kuten ennen tavattiin jatkuvasti tehdä.
Eikä aina tyydytty vain kiroamaan, vaan ainakin yhtä urheilujohtajaa Jorma
Kinnunen kanniskeli
kuulemma pukuhuoneen puolella kravatista. Ja urheilujohtaja Urho Kekkosta,
joka sivutoimenaan oli
silloin myös maamme pääministeri, Yrjö Nikkanen oli vetää turpaan Oslon
EM-kisoissa runsaslukuisen
yleisön silmien edessä. Onneksi Tapio Rautavaara pelasti tulevan
presidentin fyysisen
koskemattomuuden.
Kommentit (2)
Vaaralle alttiina syntymämaa 29.07.2010, 17:10
Jos mahdollista, niin mualimankirjat ovat entistäkin enemmän sekaisin.
Torin luotettava mittari
näytti äsken 35 astetta eli Kuopion kaikkien aikojen lämpöennätys on
saavutettu. Kuuma on kuin
pätsissä. Ja mualimanlopun tuntua lisää kaupungin yllä harmaana leijuva savu.
Tulee mieleen syyskuun alku noin vuonna 2003, jolloin Uukuniemellä ahdisti
helle ja rajantakaisten
metsäpalojen kitku salpasi hengityksen niin, että varmaan kuolleisuus
lisääntyi vanhusten ja
sairaiden keskuudessa. Kaiken kruunasivat elämäni hienoimmat revontulet,
jotka voittivat
komeudessaan ihmisten järjestämät ilotulitukset. Tuskin ne revontulet
kuitenkaan olivat metsäpalojen
aiheuttamat, vaan kysymyksessä oli vain sattuman sanelema juttu.
Vaikka Venäjän Karjalan tienvarsilla näytti olevan hyvin paljon
palontorjuntamielessä raivattuja
palokujia, niin niistä ei nyt taida olla paljoa apua. Naapurimme vähät
resurssit eivät tunnu
riittävän metsäpalojen sammutukseen, koska voimavarat kuluvat
kansainvälisen terrorismin torjuntaan.
Niinpä meidän suomalaisten olisi terhistäydyttävä, koska myös oma
syntymämaa on nyt siinä määrin
vaaralle alttiina, että kotiaskareet jäädä saa.
Kootkaamme ihmeessä netissä luettelo vapaaehtoisista ja lähtekäämme sitten
talkoilla sammuttamaan
hyvän naapurimme kuloja. Itse kukin ottaa henkilökohtaisen
sammutusvälineensä eli tytöt punaisen ja
pojat sinisen ämpärin käteensä ja sitten vaan ketjua muodostamaan Laatokan
rannalta käsin, siellä
kyllä vettä riittää tähänkin tarkoitukseen.
Mutta sitä ennen ehdimme vielä katsoa miesten korkeuden finaalin ja pitää
kotikatsomossa peukkuja
naapurin pojalle eli Ivan Ukoville, joka on vahva ennakkosuosikki. Mies ei
ole samanlainen
jännittäjä kuin meikäläiset, vaan osaa ottaa kilpailutilanteenkin
rennosti, kuten oheinen video
todistaa http://www.youtube.com/watch?v=oZq-6PL8L6A .
Kommentit (0)
Julma-Juha 28.07.2010, 18:10
Kerrankin näin tyytyväisen suomalaisurheilijan. Jussi Utriaisen
harjoittelu on mennyt hyvin,
kunnonajoitus onnistui, taktiikka oli oikea ja niinpä tämä hyvin
tasapainoisen oloinen
urheilijanuorukainen saavuttikin 10.000 metrin juoksussa sijan 13 ja
säteili tyytyväisyyttä. Ja
hieno saavutushan 13. sija on lähes miljardin potentiaalisen osanottajan
joukossa.
Mutta kannattaa lukea Julma-Juhan blogia
http://www.juhavaatainen.info/blogi . Hän kertoo olleensa
noin 40 vuotta sitten EM-kisoissa valmis juoksemaan kympin 27.10, mutta ei
sitten viitsinytkään,
koska noin 27.52 riitti, koska juoksu oli yllättävän hidasvauhtinen.
Olisi hauska nähdä Suomen 70-luvun huiput silloisessa iskussaan mukana
nykykisoissa. Jännä olisi
arvailla, että voittavatko hyvinlääkityt ja -valmennetut poikamme muun
maailman edustajat
kierroksella. Tosin Julma-Juha oli niin kova viimeisen kierroksen mies,
että epäilen hänen tiukan
paikan tullen kukistavan nykymestarit kahdella kierroksella.
Muuten luulen, että jos juoksijoilla olisi vastaavanlainen
yleisjuoksijoiden mestaruuskilpailu kuin
mikä luistelijoilla on, niin Väätäinen olisi ainakin SE-mies, tosin
Lätsä-Pekka voisi pistää hyvin
kampoihin. Kilpailtavina matkoina voisivat olla vaikkapa 100m, 400m,
1500m, 10.000m ja maraton.
Kommentit (0)
Mualimankirjat sekasi 23.07.2010, 19:15
Kyllä on muakimankirjat sekasin. Olen vanha mies, mutta en muista
tälläiseen hirmuiseen hellejaksoon
törmänneeni. Ja sitten uutisissa kerrottiin, että lumisade on yllättänyt
Pohjois-Suomen autoilijat
23.7.2010.
Palloilurintamalla mualimankirjat ovat myös sekaisin. Se ei ole
yllättävää, että Euro-kentillä
Espoon Honka hävisi walesilaiselle tiettävästi lähiöpubista kootulle
harrastelijajoukkueelle. Eikä
sekään yllätä, että Mypa näyttää venyvän voittoon muistaakseni jostain
vatikaanilaisesta alasarjan
joukkueesta.
Sen sijaan se yllättää, että ensin lentopallomaajoukkueemme voittaa
maailman suosituimmassa ja
parhaassa palloilulajissa olympiavoittaja Usa:n. Ja vielä suurempi yllätys
on, että ilmeisesti tämän
hetken maailman paras lentisjoukkue eli Venäjä hävisi myös pojillemme.
Muistanpa, kuinka pari vuotta sitten Kuopion jäähallilla Pielavesi
kohtasi jonkun
siperialaisjoukkueen, jonka pelaajat olivat keskipituudeltaan noin 210 cm
ja lisäksi he olivat
vantteria. Sampo sai elämänsä pahimman selkäsaunan, ja minä pelkäsin koko
pelin ajan päätykatsomossa
silmälasieni puolesta, koska vierailijat löivät palloa säälimättä kuin
vierasta sikaa.
Nyt sitten Suomen maajoukkue kykeni voittamaan ilmeisesti samaisen
porukan. Lehtitietojen mukaan
vastapuolen verkolla hääräilivät 216 ja 215 senttiset ihmistornit.
Kommentit (0)
Nestori-mestari 22.07.2010, 18:53
Kizhin saaren kirkko on yksi ihmiskunnan aarteista. Sitä kelpaisi esitellä
vaikka Berlusconelle,
joka kehtasi julkisesti naureskella sekä suomalaisten ruoka- että
kirkonrakennusperinteelle.
Italialaisten onneksi lentopallovalmentaja Berruto, joka on
koulutukseltaan antropologi, ymmärsi
pyytää anteeksi maamiehensä sivistymättömyyttä.
Kizhin kirkko on rakennettu samoihin aikoihin 1700-luvun alkuvuosina kuin
melkein yhtä upeat Keski-
Suomessa olevat Keuruun, Kuortaneen ja Petäjäveden kirkot. eli siis heti
Isonvihan jälkeen. Oma
teoriani on, että Pohjolassa oli silloin paljon ylimääräistä vaurautta,
koska kolmannes väestä oli
tapettu pois syömästä vähiä eväitä ja jäljellä jääneillä oli mahdollisuus
viettää helppoa elämää ja
aikaa harrastaa vaikka kulttuurirakentamista.
Kizhin kirkon rakentajan kerrotaan olleen Nestori-mestarin. Hänen
kansallisuudestaan ei ole täyttä
varmuutta. Hän voi olla karjalainen, lyydilainen, suomalainen,
tverinkarjainen tai venäläinen.
Matkaopas epäili vahvasti hänen olleen Tveristä, joten sitten hän oli
oikeastaan Uukuniemen poikia.
Tveriinhän Uukuniemen karjalaiset pakenivat savolaisten impperialistien
tieltä pari sukupolvea
aiemmin.
Tosin suomalaisuuteen viittaa vahvasti Nestori-mestarin asenne
tekemiseensä. Projektin päätyttyä
hänen kerrotaan viskanneen kirveensä Ääniseen ja lausuneen sen suuntaista,
että parhaani tein,
katsotaan mihin se riittää. Niinhän suomalaiset urheilijatkin tapaavat sanoa.
Kommentit (0)
Westö 21.07.2010, 19:17
Taas olen ollut väärässä. Epäilin joskus, että Hjk:n lupaava
jalkapalloilija 19-vuotias filosofiaa
opiskeleva Johannes Westö olisi kirjailija Kjell Westön poika, mutta
Hesari paljastaa asian
todellisen tilan. Kjell on Johanneksen setä. Ja Claes Andersson on
Johanneksen eno, joten pojan
perimä on hyvä sekä urheilullisesti että sivistyksellisesti.
Olen joskus kertonut ruotsinkielisten kulttuuritoimihenkilöiden
liikunnallisesta lahjakkuudesta. Åke
Lindmanilla, Claes Anderssonilla, Ralf Långbackalla ja jopa Jörn
Donnerilla, jota ei voi pitää
minään jäntevänä urheilijanuorukaisena, on sellainen määrä
urheilusaavutuksia, että luettelo on
pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.
Mutta suurin ruotsinkielisten kulttuuritoimihenkilöiden urheilusaavutus on
se, että kirjailija
Gunnar Mattsson on heittänyt noin 40-vuotiaana kiveä noin 200 metriä.
Näin hän kertoo Hannu
Siitosesta tekemässään kirjassa Mies ja keppi. Siitonen itse näytti ensin
mallia ja heitti noin 250
metriä. Väitän, että heittokivet ovat olleet äärimmäisen lituskaisia ja
vastatuuli erittäin hyvä.
Muuten Gunnar Mattsson heitti Tilastopajan tietojen mukaan kiekkoa
20-vuotiaana 44 metriä ja
seuraava tulosmerkintä on 22 vuotta myöhemmin ja silloin limppu lensi 42
metriä. Kovia tuloksia ja
varmaan kivikin on lentänyt tosi pitkälle, mutta 200 metriä saa ilmeeni
mietteliääksi. Kirjailija
Mattsson kuoli melkoisen nuorena, ei tainut olla mikään vesipoika hänkään.
Kommentit (0)
Valamon kello 20.07.2010, 19:03
Valamon luostarin alkuperäinen pääkello, eli Pyhän Andreaksen kello,
painoi 16,5 tonnia. Sen ääni
kantautui 40 kilometrin päähän Sortavalaan ja hyvällä säällä jopa
Pitkärantaan asti. Kun luostarin
munkki kuoli, pääkello löi kerran. Kun luostarin johtaja, eli igumeeni
kuoli, kello löi kolme
kertaa. Luostarin kuollessa kellon piti soida 12 kertaa. Sen Pyhän
Andreaksen kello tekikin
maaliskuun 19. 1940.
Luostarissa opas kertoi, että alkuperäinen pääkello katosi sodan aikana.
Internet väittää sen
sijaan, että kello olisi löytynyt räjäytettynä, kun suomalaiset valtasivat
saaren syksyllä -41. Nyt
Valamon pääkello on uusittu. Se painaa neljä tonnia alkuperäistä vähemmin,
mutta ääni kantaa
edelleen Sortavalaan asti.
Nykyään vanhassa Valamossa Laatokalla vierailee 200.000 matkailijaa
vuodessa. Vastaavasti uudessa
Valamossa Heinävedellä on 300.000 kävijää ja se lienee yksi Suomen
parhaiden organisoiduista
matkailubisneksistä. Saas nähdä, koska venäläiset ymmärtävät vanhan
Valamon mahdollisuudet.
Luostarin saaristo on upea ja 5-8 miljoonan asukkaan Pietari ihan vieressä.
Kommentit (0)
Herrankukkaro 19.07.2010, 19:30
Sitkeää ja aikaansaapaa on Keinosen suku, joka on lähtöisin Ruskealasta.
Ruskeala sijaitsee nykyisen
itärajan takana heti Värtsilän jälkeen. Suvun tunnetuimman edustajan, eli
kenraali Yrjö Keinosen,
muistelmista käy ilmi, että lähinnä oli kysymys vain pelkästä sattumasta,
ettei mies yksin voittanut
Toista maailmansotaa.
Kenraalin nuorempi veli Kalevi yhdessä vaimonsa Iriksen kanssa ovat sen
sijaan kunnostautuneet
rakentajina. Käsittääkseni lähes omin varoin he ovat rakentaneet kirkon
entiseen kotipitäjäänsä
Venäjän Karjalaan. Kirkko on nyt jo otettu käyttöön, vaikkakin
rakennustyöt ovat vielä jonkin verran
kesken. Herrankukkaro-nimisessä rakennuksessa myös majoitetaan
matkailijoita edullisesti ja
laadukkaasti hintaan 20 €/vrk.
Näin kovasti maallistunutta ihmistä hämmästyttää Keinosen pariskunnan
suururakka. Jos itselleni
olisi siunaantunut ylimääräistä rahaa, niin tietäisin lukemattomia
hauskempia keinoja päästä siitä
eroon, kuin rakentamalla kirkon.
Pari kesää sitten kävin Herrankukkarossa viimeksi ja kätkin silloin
Ristlahden taistelupaikalta
löytämäni hylsyn lyhtypylvään juurelle kivenkoloon. En uskaltanut silloin
uhmata matkanjohtajan
auktoritettia, hän epäili, että tullissa saattaisi asiasta tulla ongelmia.
Yritin nyt etsiä
asekätköäni, mutta turhaan, sillä hylsyn päälle oli jostain syystä kasattu
Ruskealan
marmorilouhokselta tuotuja kivenjärkäleitä iso kasa.
Kommentit (0)
Cinema, cinema 18.07.2010, 18:45
Saas nähdä, onko Kups Kalpaa parempi sarjan päätyttyä. Ainakin selvästi
Suomen paras
jalkapallojoukkue Hjk kaatui vieraissa kahdella juonikkaalla maalilla,
jotka toivat mieleen vanhan
hyvän ajan Kupsin. Kelpaa katsoa tästä linkistä, miten maaleja tehdään
järjen kanssa
http://www.iltalehti.fi/nettitv/?24462757 .
Kuuntelin radiosta Mikko Juntusen selostuksen ottelusta ja hän paljasti
säälimättä sekä Hjk:n että
ottelun tuomarin törkeydet savolaisia kohtaan, mutta pelin suurin törkeys
jäi huomaamatta. Kupsin
valmentaja Pekonen esittää videon 2minuutin 20 sekunnin kohdalla niin
näyttävän kaatumisen, että
jopa nuori Vesa-Matti Loiri jäisi hopealle. Etelä-Amerikassakin olisi
upean suorituksen jälkeen
huudettu, että cinema, cinema.
Pekosen eduksi on kuitenkin luettava, että hän itsekin myönsi pelin
jälkeen häpeävänsä temppuaan.
Mutta olisikohan myöntänyt häpeäänsä, jos Hjk:n lievään töytäisyyn
syyllistynyt Rafinha olisi ajettu
kentältä onnistuneen näyttelysuorituksen seurauksena. Itse tunnen
myötähäpeää kuopiolaisen
valmentajan kanssa. Ei tuollainen sovellu ylväsryhtiselle Suomen miehelle.
Kommentit (0)
Nopeakätisiä 17.07.2010, 17:47
Kovia keihäshirmuja on Latviasta löytynyt Lusiksen jälkeenkin.
Latvialaiset taitavat olla ainakin
väestömäärään suhteutettuna maailman nopeakätisin kansa; he ovat jopa
suomalaisikin parempia
heittäjinä.
Toisesta Latvian kokoisesta pikkuvaltiosta löytyvät sitten maailman
nopeajalkaisimmat miehet.
Eilenkin kolme jamaikalaista kipitti satasen alle 10 sekunnin. Eivätkä
varmasti olleet mitään
ottaneet. Sellaisia pikamenijöitä ei löydy edes Pohjois-Amerikan
Yhdysvalloista.
Latvialaiset heittäjät osaavat kunnonajoituksen. Tänä kesänä sieltä ei ole
vielä mitään kuulunut,
mutta luulenpa, että EM-kisoissa kolme lättiläistä kamppailee voitosta.
Toivottavasti näitä
balttilaisen veljeskansan edustajia ei nöyryytetä samalla tavalla kuin
unkarilaisia heimoveljiämme
joku vuosi sitten.
Väitettiin, että sekä moukarin että kiekon voittaneet unkarilaiset
olisivat huijanneet
dopingtestissä ja mitalit otettiin pojilta pois. Olivat mukamas
piilottaneet lainapissipullon
syvälle tuulensuojaan paikkaan, jonne aurinko ei paista.
Ja entäs sitten kysyn minä. Jos nämä huippu-urheilijanuorukaiset pystyivät
voittamaan nopeutta ja
räjähtävyyttä vaativat heittolajinsa piiloputeleilla kerrotulla tavalla
varustautuneina, olisivat
he melestäni ilman muuta mitalinsa ansainneet.
Taas muunmaalaiset sortivat meitä suomalais-ugreja. Pustan poikien mitalit
on palautettava heille,
palautettiinhan ne jostain merkillisestä syystä myös dopingissa
reputtaneille valkovenäläisille
moukaristeille.
Kommentit (0)
Koko Saarijärvi kiehui 16.07.2010, 19:31
Eilen mainitsemani kirjan oikea nimi näyttääkin olevan ”Koko Saarijärvi
kiehui”. Kirjaa on vaikea
saada eikä sitä ole esimerkiksi Kuopion kirjastossa. Luulenpa, että
Saarijärvi kiehui
kokonaisuudessaan varsinkin vuoden 1968 juhannuskisoissa, jolloin Janis
Lusis heitti
maailmanennätyksen 91.98.
Ihme mies tuo Lusis. Hän oli parikymmentä vuotta maailman huipulla
keihäässä ilman, että häntä
tarvitsi leikata kertaakaan. Nykyajan miehillä on koko ajan joku paikka
rikki. Olisiko Lusiksen
paikkojen kestävyyteen vaikuttanut miehen monipuolinen liikuntatausta.
Nimittäin parturissa käydessäni luin vanhaa, mutta arvovaltaista
Hymy-lehteä, jossa oli Lusiksen
haastattelu. Hän kertoi joskus 60-luvulla ihan kokeilumielessä
kilpailleensa kymmenottelussa ja
saavuttaneensa tuloksen, joka oli sen vuoden maailmantilastoissa noin
kymmenen parhaan joukossa.
Melkoinen Elmo Lusis oli, jos tuo ottelutulos pitää paikkansa. Monta
kertaa vanhojen huippujen
muisti pettää, kun he kertoilevat saavutuksistaan. Ainakaan netistä en
löydä todisteita miehen
kymmenottelutulokselle.
Kommentit (4)
PME 15.07.2010, 15:54
Ei ole täyttä varmuutta siitä, luokitellaanko Kärkkäälän Pitkä-Petäinen
järveksi vai kosteikoksi.
Jos Petäinen luokitellaan järveksi, niin eilen siellä mitattiin ainakin
Suomen järvivesien
lämpöennätys eli peräti 29 plusastetta. Edellinen ennätys oli
Tuusulanjärven 28 astetta. En
myöskään näe yhtään kappaletta järkeviä syitä sille, etteikö kyseessä
voisi olla myös Pohjoismaiden
ennätys eli PME.
Petäinen on ennätyslämpimyyden lisäksi myös ennätyskalainen. Saas nähdä
miten Petäisten kalojen käy.
Muistelen, että yhtenä hellejaksona muutama vuosi sitten järvestä
hävisivät kaikki matikat eivätkä
ne ole sen jälkeen palanneet. Voi olla, että lähipäivinä järvestä voi
nostella nelikiloisia lahnoja
sulin käsin. Ja järven joutsenet voivat alkaa näyttää kurjilta.
Tuo Petäisen PME palautti mieleeni asian, että tietääkseni ainut
urheilukirja, jota en ole saanut
käsiini, on Saarijärven Pullistuksen perinteisistä juhannuskisoista
kertova ”Ja Saarijärvi kiehuu”.
Luulen, että kirjan nimi on napattu Paavo Noposen radioselostuksesta.
Hänellä oli kyky nostattaa
helleenisen kirkkauden tunnetta vähän pienemmissäkin urheilutapahtumissa.
Vähän samanlainen
armolahja oli Tiihosen Kalevi-vainaalla Suonenjoen Vasaman
ikäkausikilpailuissa 60-luvulla.
Kommentit (4)
Torakka korvassa 13.07.2010, 07:42
Helsingin Sanomien yleisönosastossa keskusteltiin jokunen vuosi sitten
heinäkuulla siitä
merkittävästä ongelmasta, että voiko torakka mennä ihmisen korvaan.
Lopullista totuutta asiaan ei
saatu.
Venäjältä paluuni jälkeen on korvassani ollut ongelmia ja kävin juuri
valittamassa
työterveyshoitajalle, että epäilen korvassani olevan torakan.
Korostettakoon tässä yhteydessä
kuitenkin, että Venäjän hotellien taso on nykyään jo ihan hyvä enkä tehnyt
niissä torakkahavaintoja.
Ei ollut korvassani torakkaa. Sen sijaan työterveyshoitaja kertoi, että
oli uransa varrella yhden
torakan potilaansa korvasta poistanut. Pitäsi siis nyt kaivaa
yleisönosastokirjoitusvälineet esille
ja kertoa Hesarin lukijoille, että torakka voi tosiaankin mennä ihmisen
korvaan.
Kommentit (0)
Huijausta 12.07.2010, 17:03
Kerrankin olin arvauksessani oikeassa. Veikkasin Espanjaa mestariksi. Sen
sijaan olin väärässä
ennustaessani Kupsin kamppailevan sarjapaikastaan. Nyt näyttää siltä, että
ennemminkin Kups
kamppailee mestaruudesta.
Jalkapallon MM-kisoissa pärjäsivät vanhat kauppiaskansat. Jalkapallo
perustuu huijaukseen, sekä
vastustajaa että erotuomaria pitää pyrkiä huijaamaan. Vanhoilta
kauppakansoilta se onnistuu, ei
perusrehelliseltä ja peruskankealta suomalaiselta.
Enpä muista Hyypiän tai Litmasen kieriskelleen kuolinkouristuksissa
pelikentällä, kuten
espanjalaiset eilen vaikuttavasti vähän väliä tekivät. Meille on pienestä
pitäen opetettu, että ken
vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki.
Suomalaisten pitäisi mieluumminkin panostaa rugbyyn. Siinä olisi
kansanluonteellemme sopiva laji.
Rugbyssä näyttävät olevan maailman huipulla Tyynen Valtameren
saaristokansat. Sieltä löytyy lajiin
sopivia vöyreitä ja turpearuppisia miehiä, kuten Kalle Päätalo asian
sanoisi. Sellaisia
ihmistyyppejä näkee myös Kuopion torilla.
Muuten luulen, että eilen mainittu savolainen talonmies-kielitieteilijä on
oikeassa. Osa
suomalaisista tosiaan läksi 3000 vuotta sitten Vietnamista Amerikkaan ja
jotkut näköjään
jättäytyivät matkalla Tyynen Valtamenen saarille. Suomalaisen ulkomuodon
lisäksi siellä on myös
paljon suomalaisia sukunimiä. Sekä Fidzi- että Naurusaarilla on
puhelinluettelon ensimmäinen
sukunimi Aho ja toinen Ahola.
Kommentit (0)
Rönö 11.07.2010, 18:53
Samainen eilen mainittu talonmies-kielitieteilijä oikaisi minua myös
Rönö-asiassa. Olen nimittäin
elänyt siinä harhaluulossa, että Kallaveden Rönö-saari on väännös ruotsin
kielen Rönnöstä eli
Pihlajasaaresta.
Mutta ei kuulemma ole. Rönö tarkoittaa Savossa ryteikköistä paikkaa. Ja
sellainenhan se Rönö varmaan
olikin, ennen kuin Savon rikkaimmat ihmiset muuttivat sinne asumaan.
Luulen, että epämääräistä
olemista kuvaava teonsana rönöttää juontaa juurensa kantasanasta rönö.
Eilen mainittu talonmies-kielitieteilijä on viime aikoina tutkinut suomen
ja inkakielten
sukulaisuutta. Yhteisiä sanoja on niin paljon, että on vaikea keksiä
yhtään kappaletta järkeviä
syitä sille, etteivätkö molemmat kansat, siis suomalaiset ja inkat, olisi
asuttaneet nykyisen
Vietnamin aluetta kolmisen tuhatta vuotta sitten.
Itse olen kielitieteellisissä tutkimuksissa paljastanut myös suomen ja
persian kielten
sukulaisuuden. Molemmissa kielissä mämmi on mämmi eikä kyseistä sanaa tai
edes herkullista ruokaa
tunneta missään muualla. Ja suomen kielen sana sirkka on kreikaksi akris,
eli melkein sama sana
tosin väärin päin kirjoitettuna, joten eiköhän me sukulaisten velkoja
tässä aleta pikku hiljaa
makselemaan.
Kommentit (0)
Kallaves 10.07.2010, 19:13
Ei ole Kallaveden vesi vastannut viime päivinä järven nimen synnyttämää
mielikuvaa. Vesi alkaa olla
jo niin lämmintä, ettei se tuo helpotusta tähän ennätyshelteeseen.
Laatokan vesi oli sen sijaan
virkistävää. Kahlailin Konevitsan saaren rannalla ja vesi oli vielä
jääkylmää, tuskin 10-asteista.
Laatokka on 250 metriä syvä ja se ei lämpene helpolla.
Saattaa olla, ettei Kallavesi-nimi tarkoitakaan kylmää vettä, kuten
ainakin ruotsin kielen
harrastajat uskovat. Nimittäin Kalla on todennäköisesti saamelaista
alkuperää ja tarkoittaa ukkoa
tai isoa kiveä. Olen jutellut näistä paikannimiasioista hyvän
asiantuntijan, eli eläkkeellä olevan
savolaisen talonmiehen kanssa ja hän on saamelaisnäkökulman kannalla. Mies
oli Sevetin baarissa
kysellyt asioita ja saanut selville senkin, että Puijo tarkoittaa lapin
kielessä huippua ja
sellainenhan se on Kuopiossakin.
Kommentit (0)
Kuljetuskalustoa 09.07.2010, 20:24
Suomessa nipotetaan usein ihan turhista asioista kuten vaikkapa
parkkeerausongelmista. Sen sijaan
Karjalassa on elämänmeno rennompaa. Kuvan Ladukasta voisi päätellä, että
parkkiaika on saattanut jo
hyvinkin venähtää, mutta ketään se ei tunnu haittaavan. Meillä sen sijaan
olisi lappuliisalle jo
paljonkin selitettävää siinä vaiheessa, kun viholaispuskat työntyvät
tavarakontin luukusta.
Ladat alkavat olla Karjalassa jo vähemmistönä, muistelen jopa Ladan
tehtaiden horjuneen konkursiin
partaalla. Harvoin näkee enää akantappokoneitakaan eli sivuvaunullisia
Uraleja, jotka ennen olivat
Venäjän tyypillistä kuljetuskalustoa.
Enkä ole onnistunut kertaakaan bongaamaan tv:stä tuttua kummallista
neuvostomaastoajoneuvoa, eli
sellaista moottoripyörää, jonka renkaat on korvattu jollain merkillisellä
viritelmällä kuorma-auton
sisuskumeilla. Luulen, etteivät ne olleet tehdastekoa, vaan jonkinlaisia
kotiteollisuustuotteita.
Kommentit (0)
Pensasneuvostoliittolainen 08.07.2010, 17:04
Sortavalan Pitkänsillan lähellä seisoo rantapusikossa huomaamaton patsas,
jonka virallista nimeä en
tiedä. Itse kutsun sitä salaa mielessäni Pensasneuvostoliittolaiseksi,
vaikka kansanomaisempikin
versio sen nimestä on käynyt mielessäni.
Joskus jopa epäilin, että se saattaisi olla suomalaisten jättämä
tarkka-ampuja Simo Häyhän
muistomerkki nimeltään vaikkapa Valkoinen kuolema, mutta näin ei
tutkimusteni mukaan sittenkän ole,
vaan kyllä kyseessä on puhtaasti neuvostoliittolainen kipsisoturi.
Viime kesänä huomasin kauhukseni, että veistos oli perusteellisesti
rikottu. Konepistoolistakin oli
tehty nurkan taakse ampuva malli. Pelästyin, että asialla olisivat
saattaneet hyvinkin olla
suomalaiset lättähatut ja että ulkopoliittinen selkkaus saattaa olla
lähellä. Niinpä salaa
mielessäni jo suunnittelin järjestäväni Suomessa kansalaiskeräyksen
patsaan kunnostamiseksi.
Olin kuitenkin turhaan huolissani; kansalaiskeräystä ei maassamme
sittenkään tarvita. Ohikiitävän
bussin ikkunasta havaitsin viikko sitten, että kipsisoturi hohti puskassa
täysin ehjänä ja
puunattuna. Ilmeisesti patsas oli entisöity voitonpäivän kunnikaksi ja se
on hyvä se.
Kommentit (0)
Sineys 07.07.2010, 19:15
Suomessa ihmiset ovat sosiaalisesti kyvyttömiä. Smalltalk-taito puuttuu
täysin. Niinpä maamme
rauhallisimmassakin kaupungissa eli Porvoossa ammuttiin ihmisiä kasapäihin
nakkikioskilla syntyneen
sanaharkan ratkaisemiseksi.
Kansamme on aina ilmastollisista syistä johtuen asunut mahdollisimman
erillään naapureista pitkin
erämaita toisin kuin sivistyneessä maailmassa, jossa kylät ovat tiiviitä.
Sosiaaliset taidot eivät
ole meillä päässeet kehittymään.
Karjalassa sen sijaan talot ovat perinteisesti olleet vieri vieressä ja
kansa sen myötä kehittynyt
sopuisaksi. Kuvan kerrostalo on selvä todiste hyvästä yhteishengestä.
Taloyhtiö on päättänyt, että
parvekkeet maalataan sinisiksi. Jokainen osakas on tunnollisesti
huolehtinut velvollisuudestaan ja
hankkinut oman väripurkkinsa. Täysin sävyt eivät kaikilta osin täsmää,
mutta haitanneeko tuo
mitään.; pikemminkin päinvastoin.
Suomalaiset kerrostalot ovat täynnä riitoja. Luulenpa, että kuvan
esittämästä taloyhtiön
maalausprojektista meillä olisi riidelty kaikki oikeusasteet läpi ja
lopuksi valitettu Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimeen.
Kommentit (0)
Harmaus 06.07.2010, 17:07
Karjalan syrjäkylillä on kaunista. Värikylläisenä nuoruutta ihannoivana
aikanamme osaa arvostaa
kylien harmautta ja vanhuutta. Tosin on vaikea uskoa, etteivätkö nämäkin
kylät ole kohta tyhjillään.
Tässä asiassa siellä ei ehkä sittenkään olla meitä jäljessä vaan
päinvastoin parikymmentä vuotta
edellä-
Sen sijaan Kannaksen kylissä elämä jatkuu. Siitä pitävät huolen Pietarin
uussikarikkaat, jotka
rakentavat sinne datsojaan. Ja ne eivät todellakaan ole mitään
tyyppitaloja, vaan mielikuvitusta on
saanut käyttää vapaasti arkkitehtoonisia kokonaisuuksia luotaessa ilman,
että kunnallinen
rakennusvalvonta rajoittaisi ihmisten luovuutta, kuten meillä usein tapahtuu.
Kommentit (0)
Putinin kanssa Kannaksella 05.07.2010, 10:39
Viikko tuli tärisyteltyä Venäjän Karjalan teitä. Henkilövahingoilta
vältyttiin, mutta
kalustomenetyksiä koettiin, koska linja-auton huonomminin pultatut
vähemmän tärkeät osat jäivät
matkan varrelle.
Epäilen, että Laatokan pohjoispuolella Petroskoita, Kontupohjaa ja
Kostamusta lukuunottamatta luonto
tulee nopeasti voittamaan omansa takaisin ja ihminen saa väistyä. 30
vuoden kuluttua seutu on
ihmisistä autio.
Pohjoisessa eteneminen muistutti nykyajan suosittua offroadautoilua.
Kannaksella tiet tuntuivat jo
ihmismäisiltä kuten muukin elämänmeno. Seutu on jo niin ihmismäistä, että
Venjän nykyinen tsaari
Putin on hankkinut sieltä rantamökin. Hän lomaili siellä yhtä aikaa kanssani.
Sain selville sen valtionsalaisuuden, että Putinin mökki sijaitsee
Kiimajärven rannalla. Järvi
lienee entisen Sakkolan tai Valkjärven aluetta. Kiimajärven nimi sopii
harvinaisen huonosti
puritaanisen Putinin imagoon. Paremmin se olisi soveltunut Jeltsinin
persoonaan. Hän oli rehevän ja
iloluonteisen oloinen tsaari.
Kommentit (0)
Kaukalo 28.06.2010, 10:19
Hyvinvointivaltiota ajetaan alas siihen vauhtiin, että vanhuudenpäivät jo
pelottavat. Luultavasti
minutkin myydään Kuopion torilla ruotivaariksi jonnekin vieraan nurkkiin.
Siellä vieraassa nurkassa
sitten lipitän lusikalla lientä jostain puukaukalosta. Sekin kaukalo tulee
olemaan huono, koska olen
käsistäni täysin tumpelo.
Yllä kerrotun uhkakuvan vuoksi odottelen nyt Parikkalan asemalla kyytiä,
jolla menen tutustumaan
Karjalan luostareihin. Siinä yksi vaihtoehto tulevalla vanhusväestölle.
Luostarilaitoksella on
Karjalassa ollut huomattava sosiaalipoliittinen tehtävä jo lähes tuhat
vuotta.
Kommentit (0)
Ekumeniaa 25.06.2010, 10:25
Juhannuksen menoliikenne hiljenee Uukuniemellä. Aamulla ajoi yksi auto;
nyt on vähän rauhallisempaa.
Uukuniemen juhannus huipentuu seurakunnan kokkojuhlaan. Harva on se
paikka, jossa näkee yhtä paljon
juopuneita. En tunne teologisia termejä, mutta paikkakuntalaiset
vakuuttavat, että se on sitä
ekumeniaa se.
Kommentit (1)
Kestävä kehitys 23.06.2010, 15:44
Markkinatalous toimii Venäjän Karjalassa huonosti. Rukajärven rantoja ei
ole ymmärretty realisoida,
ja mikä vielä pahempaa, lapioihin myydään rautakaupoissa varaosia.
Kestävän kehityksen periaatteiden
mukaista toimintaa, mutta täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.
Tuollainen lapion ponsi maksaa 80 centtiä ja jykevä valuteräksinen terä
kolmisen euroa. Ei siinä jää
kauppiaalle paljoa katetta. Itse en muista, että Suomessa olisin nähnyt
lapion vaihto-osia
hyvinvarustetuissa rautakaupoissakaan.
Luulenpa, että tuttavapiirini saa varautua asiallisiin Karjalan tuomisiin.
Kaivakaapa kaikki
rikkinäiset lapionne jo esille.
Kommentit (1)
Monimuotoisuus 22.06.2010, 19:32
Ja kamera sen kuin vain tyhjenee. Kyllä vanhan luonnonystävän silmä
iloitsee katsellessaan tuota
Rukajärven rantamiljöötä. Venäjä on niin vapaa, että tuhannet kukkasetkin
saavat siellä täysin
vapaasti rehottaa ja muodostaa viehättävän kukkakedon. Suomalaisilla
ruohon kasvun kanssa
tuskailevilla pihan omistajilla olisi paljon opittavaa luonnon
monimuotoisuuden suojelusta
karjalaisilta lajitovereiltaan.
Ja katsokaapa tuota luonnontilaista vastarantaa. Ei tahdo meiltä enää
tuollaista rakennusvapaata
rantamaisemaa löytyä. Saas nähdä, koska Rukajärven kaupunki ymmärtää
kaavoittaa tuon alueen
mökkitonteiksi. Nyt kun venäläiset uusrikkaat ovat sijoittaneet rahansa
Itä-Suomen rantapalstoihin,
niin että ne on kohta myyty loppuun, ovat seuraavana ostolistalla Karjalan
rannat. Kuulemma jo
Uukuniemen Pyhäjärven rajantakaisille paikoille on alkanut nousta datsoja.
Kommentit (1)
Valmennusleirit 21.06.2010, 19:07
Niin vain menivät urhoollisina pitämäni Koren Demokraattisen Kansan
Tasavallan pojat
mielenosoituksellisesti häviämään Portugalille ennätyslukemin. Ja vielä
siinä ainoassa pelissä, joka
suorana televisioitiin Korean kotikatsomoihin. Se oli urheilun suurta
draamaa. Pahaa pelkään, että
tehostetun kurin valmennusleiri odottaa kotimaassa.
Puhutaan, että Helsingin olympialaisissa Jugoslavialle hävinnyt
Neuvostoliiton maajoukkue joutui
Siperian valmennusleirille. Silloin itänaapurissa jalkapalloon satsattiin
kovasti, koska entinen
Tbilisin Dynamon edustusjoukkueen hidas, mutta kankea, vaikkakin
kovaotteinen oikeapuolustaja Berija
toimi maan sisäministerinä.
Muuten jalkapallohistorian surullisen tapaus on voittoisa Kiovan Dynamon
joukkue, joka sota-ajan
näytösottelussa kukisti saksalaiset. Legendan mukaan joukkueen kaikki
pelaajat olisi ammuttu
ottelun jälkeen. Kirjasta nimeltään Koivan Dynamon kunnia ilmenee, ettei
kaikkia ammuttu, vaan vain
osa. Eloonjääneistä muutama menehtyi sitten myöhemmin Neuvostoliiton
valmennusleireillä.
Kommentit (0)
Mokkula 20.06.2010, 18:59
Ei ajatellut isovaarini Kustaa Koivistoinen, sotilassukunimeltään Kost,
valitessaan asuinpaikkaansa
98 vuotta sitten. Kustaa toi härällään mökkinsä hirret paikalle, jossa
mokkula ei kunnolla toimi.
Olisi Kustaa voinut vähän ajatella jälkipolviensa laajakaista-asioita.
Sen sijaan härkäänsä ja sen rehuhuoltoa Kustaa ajatteli. Nimittäin
paikalla on niin hyvä
heinänkasvu, että viimeisetkin hermovähät ovat minulta menossa. Tiedän
lukemattomia miellyttävämpiä
tapoja käyttää vapaa-aikaani, kuin käyttämällä sen ruohonleikkurin
työntelyyn.
Muuten ymmärsin Kärkkäälässä käydessäni, että olen taas syyllistynyt
disinformaation levittämiseen.
Joskus kerroin, että kuuluisan Kakkisensalon pommituksen pommit olisivat
pudonneet valtaosin
Karttulan puolelle. Muta näin ei käynyt. Tapahtumaa läheltä seurannut
Närhin Eelis tiesi kertoa,
että kyllä jokainen pommi Rajapuron Suonenjoen puolelle osui. Vihollinen
piti sittenkin Suonenjokea
strategisesti merkittävämpänä alueena, kuten ymmärrettävää onkin.
Kommentit (3)
Aunus 18.06.2010, 20:08
Jatketaan kameran tyhjennystä. Aunuksen karjalankielinen nimi on
tahattoman kuvaavasti Anus.
Sellainenhan lähinnä anus se itse kaupungin taajama-alue onkin. Mutta
Venäjä ja Karjalakin ovat
äärimmäisyyksiin taipuvaisia monissa asioissa.
Jos itse Aunuksen kaupunki ei ole ilo silmälle, niin sitä ympäröivä
maaseutu on yksi maailman
kauneimmista paikoista. Sen jokimaisemissa voisi joku nokkela
matkailuyrittäjä alkaa järjestämään
soutu- ja melontavaelluksia ja ottaa turisteilta rahat pois.
Aunuksen ympäristössä avautuvat myös valtavat lähes viljelemättömät
tasaiset ja hedelmällisen
näköiset peltoaukeat. Luulen, että jos nälkä uhkaisi ihmiskuntaa ja viljan
hinta nousisi, niin
siellä olisi kymmeniä tuhansia käyttämättömiä peltohehtaareja ihmiskunnan
ruokahuollon
järjestämiseen.
Kommentit (1)
Laatokka Karjalan meri 17.06.2010, 19:21
Juhannuksen jälkeen lähden kiertämään Laatokan. Matkan varalta kameran
muistia tyhjentäessäni
löytyi tämä kuva. Tuo sininen kuvan alareunassa ei ole pilvi, vaikka
tyhmempi niin luuleekin. Se on
Laatokka, ja nyt ymmärtää, miksi sanotaan, että Laatokka on Karjalan meri.
Vastarantaa ei kuvassa näy, sillä sinne on kaksi kertaa pitempi matka
kuin Helsingistä
Tallinnaan eli noin 150 kilometriä. Otos on napattu Rajakonnusta, joka
sijaitsee aivan vanhan rajan
pinnassa. Niin ainakin paikan nimestä päätellen uskon sillä varmuudella,
jonka täydellinen
tietämättömyys synnyttää.
Täytynee parin viikon päästä yrittää saada tästä maisemasta parempi
kuva. Luulen, että paikalla
on samanlaisia kansallisromattisia kauneusarvoja kuin Punkaharjun ja
Vuokatin laen näkymillä, vaikka
näistä asioista puhuminen ei sovikaan jätkälle.
Kommentit (0)
Snellmanin jäljillä 16.06.2010, 20:30
Kuopion kulttuurikävelyt käynnistyivät tältä kesältä ja kuljimme
kaupungilla Snellmanin jäljillä.
Auvoisan kuvan antoivat kaupungin kulttuurirouvat kansallisfilosofimme
perhe-elämästä Savossa.
Tunsin itseni radikaalinuoreksi ikärouvien seurassa, mutta en kehdannut
rikkoa ylevöitynyttä ja
henkistynyttä tunnelmaa kertomalla tarinaa, jonka luin 1800-luvun
helsinkiläistä prostituutiota
käsittelevästä tutkimuksesta.
Siitä paljastui, että suurmiehemme kaksi aikamiespoikaa pani erään
helsinkiläisen ilotalon
remonttiin, ts. ns. tuhansiksi päreiksi, koska olivat tyytymättömiä
palveluntarjoajilta saamiinsa
palveluihin. Korostettakoon siis, ettei heidän toimintansa ollut tähdätty
ihmiskauppaa vastaan,
kuten nykyän saattaisi kuvitella. Muistelen jopa, että Snellmannin poikien
tapauksessa oli
alkoholillakin osuutta asiassa. En tiedä, mistä he olivat pahat tapansa
oppineet, kotikasvatuksessa
ei illalla kerrotun perusteella ollut puutteita.
Muuten nyt tiedän, että Snellman oli myös urheilumies enkä nyt tarkoita
poikien taipumusta
kamppailulajeihin. Snellman nimittäin vaati, että Kuopioon oli hankittava
liikuntasali koulupoikien
käyttöön. Sali lienee ollut ensimmäisiä maassamme. Siitä sitten alkoi
Kuopion mittava
urheiluhallirakentaminen, joka huipentui maailman ensimmäiseen
täysimittaiseen pesäpallohalliin.
Snellman vaati myös, että jokaiselle koulupojalle on hankittava kantele
musiikinharrastamista
varten, mutta Luojan kiitos tämä idea ei ole toteutunut.
Kommentit (0)
Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta 15.06.2010, 18:55
Toivottavasti tänä iltana nähdään ensimmäinen elämää suurempi ottelu.
Korean Demokraattinen Kansan
Tasavalta lähtee peliin altavastaajana ja Brasilia vahvana
ennakkosuosikkina, mutta yllätykset ovat
jalkapallossa mahdollisia. Olen niin vanha mies, että muistan, miten
vuonna -66 Korean
Demokraattinen Kansan Tasavalta voitti Italian 1-0.
Pronssia voittanutta Portugalia eli Eusobioa vastaan Korean Demokraattinen
Kansan Tasavalta johti
eka jakson jälkeen 3 – 0, vaikka hävisikin sitten 3 – 4. Puhuttiin, että
Korean Demokraattisen
Kansan Tasavallan taktiikkana oli vaihtaa puoliajalla koko joukkue ja se
selittäisi Portugali-
ottelun repsahtamisen toisella puoliajalla, jolloin kentällä juoksenteli
Korean Demokraattisen
Kansan Tasavallan kakkosjoukkue.
Illan suurotteluun voi virittäytyä kuuntelemalla Kari Peitsamon esityksen
nimeltään ”Kauan eläköön
Korean Demokraattisen Kansan Tasavallan voittoisa jalkapallomaajoukkue”.
Se löytyy tästä Yle
Areenan ohjelmasta 21 minuutin kohdalta.
http://areena.yle.fi/ohjelma/29d8f432fac52f7a21993be59200f2ae .
Peitsamo kehoittaa meitä suomalaisia, jotka emme selvinneet MM-kisoihin,
kannustamaan Talvisodan
hengessä Korean Demokraattista Kansan Tasavaltaa, koska sitä voidaan
hyvällä syyllä pitää
veljeskansanamme, sillä kummassakin maassa on pitkät ruokajonot.
Kommentit (0)
Mokat 15.06.2010, 07:04
Säälittää Englannin maalivahti Robert Green, joka onnistui hörppäämään
maaliin tosi vaisun vedon.
Mies näytti vanhenevan yhden pelin aikana kymmenisen vuotta. Hän tietää
olevansa maansa vihatuin
mies. Onneksi britit ovat vanhaa sivistyskansaa.
Green säilyttänee henkiriepunsa toisin kuin Kolumbian puolustaja Escobar,
joka 12 vuotta sitten
onnistui tekemään komean oman maalin. Kotimaassa isänmaan ystävä tyhjensi
häneen pistoolinsa lippaan
ja huusi tiettävästi joka laukauksen jälkkeen, että MAALI!
Greenin ja Escobarin tapaukset eivät ole historian suurimpia
palloilumokia. Käytin runsaasti aikaa
etsiessäni netistä mielestäni pahimman munauksen. Tässä maalivahti, joka
ei ole mikään mämmikoura,
vaan pikemminkin liimanäppi, tempaisee maaliheiton siekailematta suoraan
omaan pöysään.
http://www.youtube.com/watch?v=WB9CKvOyLws .
Kansainvälisiltä sivuilta löytyy kooste kymmenestä maalivahtien
pahimmasta virheeestä. Listalta
puuttuu jostain syystä yllä oleva tapaus, sen sijaan hopeasijalla on
suomalaisen Peter Enckelmanin
erehdys. Hän päästää ensimmäisen kerran maailmankaikkeuden historiassa
oman sivurajaheiton maaliin.
http://www.youtube.com/watch?v=U4b7flwMTwM&feature=%20.http://www.google.fi/
.
Lopuksi katsotaan ihan tuore juttu, joka latautuu pikkuisen viiveellä.
Reilu viikko sitten Helsingin
ifk:n mokke mokasi kunnolla ja päästi joensuulaisen Riverballin
virkaveljensä 80 metrin päästä
tömäyttämän vaparin pömpelinsä perukoille. Pukuhuoneessa lienee vallinnut
painostava hiljaisuus
pelin jälkeen.
http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2010/06/1136864
Kommentit (0)
Väitöskirjan aiheita 13.06.2010, 20:28
Virallisten tietojen mukaan Kups-Honka-pelissä oli ennätysyleisö eli 3156
katsojaa. Itse laskin
1156. Honka voitti 2 – 0 ja minä suren. Ja suren sitäkin, etten ymmärrä
enää edes lajin
perussääntöjä.
Nuoruudessani sekä käsivirhe että paitsio olivat yksinkertaisia ja
selkeitä asioita. Eivät ole enää.
Helsingin Yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa on urheiluoikeuden
professorin virka, niin
turhaa ja naurettavaa kuin se onkin.
Vakavasti harkitsen jatko-opintojen aloittamista ja väitöskirjan tekemistä
joko jalkapallon
käsivirheestä tai jalkapallon paistiosäännön tulkintavaihtoehdoista.
Kommentit (0)
Överiksi menee 12.06.2010, 20:38
Hieman överiksi menee. Päivän viidestä tärkeästä jalkapallo-ottelusta ja
yhdestä tärkeästä
lentopallo-ottelusta vain Kupsin B-junnujen peli jäi pelkän teksti-tv:n
tulosannin varaan.
Paikanpäällä tosin seurasin ainoastaan sen, miten Kupsin A-junnut
hävisivät paljon isommille
turkulaisille 0-1.
Keskuskentällä minulle selvisi, ettei kehonrakentaja Boogie Mustosen
palloilullisesti lahjakas poika
Anton tule ratkaisemaan kuopiolaisten fyysisyysongelmaa tulevaisuudessa,
kuten joskus uskoin. Hän
nimittäin toimi tuomarina päivän pelissä. Ilmeisesti hän on pysyvästi
vaihtanut pelaajan roolin
tuomarin rooliksi.
Eilen jo selvisi, että lupaava maalivahti Joonas Pöntinen 177 sentin
pituudestaan huolimatta
saattaa siittenkin torjua vaikka maailman rahakentillä. Meksikon veskari
oli vain 174 senttiä.
Maasta se pienikin ponnistaa. Ja parempaan suuntaan Kuopion
maalivahtitilanne on menossa
kokoasiassa. B-junnujen veräjänvartija on ehkä Pöntisen pituinen, mutta
tätäkin tiileskiveä vielä 50
% leveämpi.
Muuten eilisen Etelä-Korean peliesityksen innoittamana aloin haaveilla
todellisesta unelma
finaalista. Olisihan se hienoa, jos loppuottelussa kohtaisivat Etelä-Korea
ja Pohjois-Korea.
Harmittaa vieläkin, että menetin vuonna -74 Saksojen kohtaamisen, koska
siskoni häät olivat juuri
samaan aikaan.
Kommentit (0)
Harjuvaara 14.06.2010, 19:06
Teksti-tv:llä kerrottiin, että maailma pysähtyi, kun jalkapallon MM-kisat
alkoivat. Siitä en ole
varma pysähtyikö maailma, mutta oma aivotoimintani lähes pysähtyi tai
ainakin taantui lapsen
tasolle. Toissa päivänä tilasin kirjastosta kaukolainana ruotsalaisen
jalkapalloiluun liittyvän
poikakirjasarjan Harjuvaaran pallokerho, Harjuvaaran pallokerho nousee,
Maaleja Harjuvaaran
pallokerho ja Harjuvaaran pallokerho nousee. Se saapui Helsingin
varastokirjastosta jo tänään.
Sarja on tarkoitettu esimurrosikäisille pojille ja itseltänikin sarja jäi
kesken, kun murrosikä iski
toisen kirjan ilmestymisen jälkeen. 40 vuotta olen pohtinut salaa
mielessäni, miten Harjuvaaralle
oikein lopulta kävi ja aion sen nyt MM-kisaotteluiden puoliajoilla
selvittää. Mainittakoon, että
kirjastohoitaja katseli minua mietteliään näköisenä kirjapinkkaa
ojentaessaan.
Sen olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että tämä 50-luvun ruotsalaiseen
pikkukylään sijoittuva kirjasarja
sisälsi aimo annoksen nykyään suosittua kansainvälisyys- ja jopa
rauhankasvatusta. Päähenkilö on
Ruotsiin jäänyt suomalainen sotalapsi, joka on meikäläisille sopivasti
keskikentän uurastaja ja
työmyyrä. Maalivahtina toimii änkyttävä mustalaispoika, jonka suvussa
esiintyy jostain syystä
rikollisuutta, mutta jalkapallon avulla hänkin löytää sijansa tässä
yhteiskunnassa. Suurin tähti on
sitten tietenkin pitkä ja komea ruotsalainen, vaikka nykyäänhän ne
suurimmat ja pisimmät sekä
komeimmat tähdet ovat tosiasiassa jugoslaavisiirtolaisia.
Muuten sikäli jalkapallo on joskus pysäyttänyt maailman, että jossain
Afrikan lukuisista
sisällissodassa solmittiin aselepo kisojen ajaksi. Ja ensimmäisen maailman
sodan ensimmäisenä
jouluna eräät englantilaiset ja saksalaiset sotilaat nousivat
juoksuhaudoista pelaamaan sulassa
sovussa jalkapalloa keskenään ei-kenenkään-maalle. Mutta sekin veljeily
sai sitten surullisen
lopun, kun velvollisuudentuntoinen upseeri ampui opiksi ja ojennukseksi
muille yhden
jalkapallointoilijan.
Kommentit (2)
Kastanja kukkii Kuopiossa 10.06.2010, 19:07
Ilmastokatastrofi on jo niin pitkällä, että Kuopiossa Kirkkokadulla kukkii
kastanjapuu. Lienee
maailman pohjoisin kastanja. Jotenkin tämä puu liittyy mielessäni samoille
eteläisille
leveysasteille, kuin islamilaista arkkitehtuuria edustava Haaremitalo
Tulliportinkadulla.
Haaremitalosta olen antanut itselleni kerrottaman, että
tataarimattokauppiaat olisivat sen tänne
rakennutaneet 30-luvulla. Ehkä joku mattokauppias istutti myös kuvan
kastanjapuun koti-ikävissään.
Muuten Aapelin Pikku-Pietarin pihassakin mainitaan tataarit, joten heitä
on täällä ollut jo ennen
Atikia ja Koljosia.
Kastanjapuu liittyy sikäli maamme kulttuurihistoriaan, että Reino Helismaa
on sanoittanut laulun
Konsulin tyttärestä, jonka pihalla kasvaa kaunis kastanjapuu. Alunperin
sanoitus kertoi suutarin
tyttärestä, jonka pihalla kasvaa kaunis pihlajapuu. Suutarin tytärtä ei
saanut esittää Yleisradiossa
sen epäsiveettömyyden vuoksi.
Tosiasiassa levy hyllytettiin, koska sen katsottiin halventavan
presidentti-instituutiota.
Paasikiven Alli-vaimo oli jalkinetehtalijan, eli ts. suutarin tytär ja
hänen siveellisyytensä
Helismaan laulu saattoi epäilyksen alaiseksi. Sitten Helismaa vaihtoi
suutarin konsuliksi eikä
sävelmä enää ollut rillumareita vaan arvostettavaa korkeakulttuuria.
Presidentti Juho Kusti Paasikivi itsehän oli suutaritaustaista vaimoaan
hieman paremmista piireistä,
sillä hän oli liikemiehen poika. Ts. isä oli kulkukauppias. Lapsuudessani
nämä liikemiehet
kiertelivät maalla ostelemassa puolukoita ja piisaminnahkoja.
Muuten olen tässä kuunnellut tarkasti tätä Helismaan Suutarin
tytär-sanoitusta enkä löydä siitä
muuta siveettömyyteen viittaavaa kuin lopun ”juu”-sanan. Tarkastakaa
vaikka itse.
http://www.youtube.com/watch?v=8iWMjMw61aE
Kommentit (0)
Alimittaisuudesta 09.06.2010, 19:48
Hyvä- ja puhdashenkinen tapahtuma oli Kupsin ja Mypan B-junioreiden ottelu
eikä mieli ole paha,
vaikka vieraat voittivatkin 2 – 3. Junnupelit ovat yleisöystävällisiä,
koska niissä sattuu ja
tapahtuu, sillä karmeita ja yllättäviä virheitäkin tehdään kentällä.
Kuopiolaiset hävisivät, koska olivat fyysisesti heikompia. Sama puute on
nykyään kaikilla
kuopiolaisilla jalkapallojoukkueilla. Olisiko niin, että rotevimmat
savolaisnuorukaiset ymmärtävät
hakeutua jääkiekkoilun pariin. Kaikki tietävät, että kaupungin rikkaimmat
miehet ovat entisiä
jääkiekkotähtiä.
Ja voihan alimittaisuus olla ihan savolaisten geneettinen ominaisuus.
Muistan, miten ennen puhuttiin
siitä, että ulkoasianhallinnon tehtäviin oli virkakielto alle
kaksimetrisillä miehillä, siis
kaikilla itäsuomalaisilla. Vasta pikkuisen pönäkän Paavo Väyrysen
ministerikaudella myös
lyhytkasvuisille savolaisnuorukaisille avautui mahdollisuus
ulkoministeriön palveluksessa ja hyvin
he ovat sen jälkeen näissäkin hommissa pärjänneet.
Kommentit (0)
Upea pöysä 09.06.2010, 15:28
Pitkään jo mietin, että olisi öylön vaarantanut lähes päihteettömän
elämänasenteeni ja pistäytynyt
tuohon naapuriin Sataman Helmeen. Kyseisessä ravintolassa nimittäin piti
näytettämän joltain
merkilliseltä taivaskanavalta Mypa – Kups-ottelu. On ihan oikein, että
ravintolassa seurataan
urheilua; jo Tahko sanoi, että on parempi, että nuoret miehet ryyppäävät
ja harrastavat urheilua,
kuin että vain pelkästään ryyppäävät.
Ja olisinhan minä voinut tarvittaessa hyvästä syystä nauttia vaikka
lasillisen alkoholitonta olutta
tai ehkä myös lasillisen kovaa olutta, jos urheilijanuorukaisten
raittiusjuomaa ei jostain syystä
olisi ollut saatavilla. Kuitenkin olisin pyrkinyt huolehtimaan, ettei ns.
normipäivä-ilmiötä olisi
päässyt kehittymään. Normipäiväasiasta enemmän tässä
http://video.google.com/videoplay?
docid=6812054720368293964#docid=7558507267750911688 .
Mutta en mennyt naapurisylkylään, sillä huomasin, että Mikko Juntunen
selostaa ottelun Oikealla
asemalla. Hän osaa selostuksessaan eläytyä tunteella kenttätapahtumiin ja
varsinkin
tuomarivirheisiin. Niin tälläkin kertaa. Kesken vimmatun Mypa painostuksen
Juntunen pääsi
karjaisemaan Kupsin vaarattomalta tuntuvan vaparin jälkeen, että ”PÖYSÄ,
UPEA PÖYSÄ”. Siinä syntyi
taas uudissana suomen kieleen.
Muistelen, että toista selostajien ääripäätä edustava Aulis Virtanen
Englannin liigaa selostaessaan
totesi maalin jälkeen vain rauhallisesti, että ”ja siellähän se on”, jonka
jälkeen selvästi kuuli,
kuinka mies veti pitkät imaisut Boston-merkkisestä tupakastaan.
Kommentit (0)
Addis Abeba 07.06.2010, 19:48
Loka Laitisen mukaan väärä Viinanen suoriutui puheenjohtajan tehtävistään
vallan mainiosta. Aluksi
tosin puheita pidettäessä vierasalkuperäisten b-, d- ja g-kirjainten
kanssa esiintyi ongelmia, mutta
siitäkin selvittiin SAK:n maisterismiesten suosiollisella avustuksella.
Myöhemmin kyseisiä vaikeita kirjaimia alkoi esiintyä puhujalla jopa
liikaakin ja jopa sellaisissa
sanoissa, joihin ne eivät alunperin kuuluneet. Sama kehitys on ollut myös
itselläni enkä näe asiassa
mitään huvittavaa, sillä itäsuomalaisille kyseiset kirjaimet ovat täyttä
hebreaa.
Muinaisella SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiaisellakin, joka oli
muistaakseni syntyjään Leppävirran
poikia, oli sama henkilökohtainen ongelma kuin Viinasella ja minulla.
Tosin puhutaan, että ennen
politiikkaan siirtymistään mies hallitsi suvereenisti jopa d-kirjaimen
käytön, mutta politiikassa
hän halusi tehdä pesäeroa herroihin myös kielellisesti. Eduskunnassa
tiettävästi jossain vaiheessa
harkittiin Poutiaisen lähettämistä kielikurssille Addis Abebaan.
Eino Poutiainen antoi arvokkaan panoksensa myös maailman elokuvataiteelle,
vaikka sitä asiaa ei
yleisesti tunneta. Nimittäin rautalampilainen Kari Hotakainen on kertonut,
että Suomessa 60-luvun
lopulla käydessään elokuvamies Peter Fonda sai idean Easy rider-elokuvaan
nähdessään TV-uutisissa
jutun Eino Poutiaisesta ja hänen mopetistaan.
Kommentit (0)
Väärä Viinanen 06.06.2010, 18:21
Iiro Viinasen muistelmista paljastui, ettei hän myönnä olevansa sukua
entiselle SAK:n puheenjohtaja
Pertti Viinaselle. Tavallaan ihan sopivaa, että suomalaisten työmiesten
etujärjestön johtajana oli
iso, lihava ja harvasanainen mies, jonka nimi oli Viinanen.
Hupaisa on myös tarina, jonka Aarno Loka Laitinen kirjassaan Musta
Monopoli kertoo. Sen mukaan SAK:n
puheenjohtajaksi tuli Hesarin toimittajan kömmähdyksen vuoksi ihan väärä
Viinanen. Laitinen
paljastaa kirjassan väärinkäsityksestä seuraavaa:
”Tauno Viinanen oli paperikoneenhoitaja ja niitä harvoja kentän miehiä,
joiden
sanaa Veikko Ahtolakin kuunteli. Ahtola oli ajatellut Taunosta Paperiliiton
puheenjohtajaakin.
Jostain syystä tapahtui kuitenkin niin, että Helsingin Sanomat teki
hänestä, Pertistä, Ahtolan
seuraajan jo vuonna 1972.
Siinä povailtiin keistä tulee seuraavan vuosikymmenen
ammattiyhdistysjohtajia, kun vanha kaarti
väistyy. Hänelle Helsingin Sanomien uutinen tuli yllätyksenä. Ei hän nyt
sentään ollut koskaan
ajatellut että nousisi erään SAK:n merkittävimmän ammattiliiton
puheenjohtajaksi. Mutta kun se
oikein Sanomissa seisoi niin täytyihän siihen uskoa.
Helsingin Sanomien uutinen, että Viinanen olisi Paperiliiton tuleva
puheenjohtaja, perustui
väärinkäsitykseen. Joku oli kertonyt yön tuntema ravintolassa tapaamalleen
toimittajalle, että
Ahtolan seuraajaksi saattaa nousta Viinanen.
Toimittaja ei ollut koskaan kuullutkaan sellaista nimeä kuin Viinanen,
mutta oli
löytänyt SAK:n puhelinmuistiosta Paperiliiton kohdalta palkkasihteeri
Pertti Viinasen nimen ja oli
päätellyt, että tämän sen täytyi olla. Toimittaja oli vahingossa valinnut
väärän Viinasen, oikean
Viinasen nimi oli Tauno, mutta hänen nimeään ei ollut luettelossa, sillä
hän oli kentän miehiä,
työläinen paperikoneen äärellä. Sellaistahan sattuu, ikävää vain oli se
että väärän Viinasen nimi
painettiin maan suurimpaan sanomalehteen, jolloin kaikki luulivat, että
asiasta on jo päätetty.
Ahtola ei halunnut Viinasesta Paperiliiton puheenjohtajaa, jolloin ainoa
keino syrjäyttää oli
ylennys. Väärä Viinanen saatiin ymmärtämään, että hänen oikea paikkansa
oli SAK:n kolmantena
puheenjohtajana. Muuten hän joutuu lopun ikäänsä tyytymään
Paperiliitonpalkkasihteerin tehtäviin.
Toki hän muisti kyllä mitä Veikko oli aina sanonut SAK:sta: ”Se on vain
kolme kirjainta ja
toimisto”.”
Kommentit (0)
Nainen Kymenlaaksosta 06.06.2010, 08:27
Vaalisloganeista vielä sen verran, että en malta olla kertomatta aiheeseen
liittyvää tarinaa.
Eräiden eduskuntavaalien alla päätti muudan gynegologi tehdä vaimostaan
kansanedustajan, vaikka
tällä ei ollut minkäänlaista alan kokemusta. Sen sijaan aviomiehellä oli
runsaasti löysää rahaa ja
sitä, mistä tämä gynegologi oli rahansa kaivanut, uskallan tuskin ajatella.
Maamme johtava mainostoimisto sai tehtäväkseen nostaa tämä kotirouva
isänmaamme politiikan huipulle.
Vakavan harkinnan jälkeen tästä yhteiskunnallisesti täysin kokemattomasta
ehdokkaasta päätettiin
tehdä kansanedustaja iskulauseella ”Nainen Kymenlaaksosta”. Ehdokas sai
melkein tarpeeksi ääniä,
mutta ei onneksi riittävästi.
Tarinasta opimme sen, ett jos minä päätän joskus jostain merkillisestä
syystä olla käytettävissä
joissakin vaaleissa, niin tunnuslauseeni tulee olemaan joko Kalle Pykälätä
lainattu ”valitkaa
minut, niin lippalakit halpenevat” tai sitten ” nainen Kymenlaaksosta”.
Kommentit (1)
Lippalakit halpenevat 04.06.2010, 19:51
Iiro Viinasen muistelmista on paljastunut, ettei hän todellakaan lupaillut
äänestäjille liikoja. Hän
ei ollut mikään maailmoja syleilevä aatepoliitikko. Itse asiassa miehestä
tulee mieleen toinen
hyvin maanläheinen karjalaistaustainen poliitikko Kalle Pykälä.
Kalle Pykälä oli Maalaisliiton kansanedustaja 1905-1917. Pykälän liikoja
lupailematon, pelkistetty
ja konstailematon vaalislogan kuului: Valitkaa minut, niin lippalakit
halpenevat.
Pitäisi selvittää, että onko Petri Pykälä Kallen pojanpoika. Petri Pykälä
tunnetaan maamme
elokuvahistoriassa siitä, että hänen vuonna 1985 tuottamansa
urheilumaailmaan kytkeytyvä
jännityselokuva ”Tappavat sekunnit” lienee Suomen huonoin tai ainakin
vähiten katsotuin elokuva.
Lieneekö sen nähnyt noin 100 maksavaa katsojaa.
Myöhemmin Petri Pykälä siirtyi kirjallisuuden pariin ja tunnetaan nykyään
maamme myydyimpänä
kirjailijana, joka käyttää salanimeä Ilkka Remes.
Kommentit (0)
Viinanen 03.06.2010, 19:14
Aloitinpa lukea ajankohtaista kirjaa eli Iiro Viinasen muistelmia.
Viinanenhan oli
valtionvarainministerinä silloin, kun maa oli edellisen kerran ajautumassa
konkurssiin. Yllättävä
asia paljastui heti aluksi. Viinanen onkin Kuopion poekia. Tosin hän
karjalaisevakkojen jälkeläisenä
asui täällä vain ensimmäiset kuukautensa.
Yllättävää sen sijaan ei ole se, että Viinanen vaikuttaa oikeasti olevan
juuri niin kylmä ja
peräänantamaton miesinsinööri, jollaisen kuvan hänestä ministeriaikana
saikin. Mutta rehellinen hän
on sekä sanansa pitävä ja siitä Suomen kansa tykkää.
Viinanen lupasi ministeriytensä aluksi Suomen kansalle vain verta, hikeä,
kyyneliä sekä tulta ja
tulikiveä ja muistaakseni myös paiseita. Edellä luetellut asiathan eivät
ole historiassa uutta,
eivät ainakaan raamatunhistorian lukeneille. Edellä luetellut asiat ovat
myös sellaisia poliittisia
realiteetteja, että kylmä ja peräänantamaton insinööri pystyy tällaiset
lupauksensa vaivatta
pitämään.
Mutta se, että ministeri Viinanen lupasi Suomen kansalle leikata myös sen
eläkkeitä ja että myös
tämänkin lupauksensa hän toteutti, on täysin uutta maailmankaikkeuden
historiassa.
Kommentit (0)
Suuria aikoja 02.06.2010, 18:53
Elämme kuopiolaisen jalkapalloilun suuria aikoja. Eilen Kups voitti Tps:n
2-1. Sunnuntaina Kupsin A
-juniorit voittivat Tampereen Ilveksen 3-0. Kaksi tuntia aiemmin Kupsin
B-junnut voittivat
vieraskentällä Hjk:n 0-1. Hjk johti sarjaa, Kups oli viimeinen.
Marginaalit ovat pienet sanoisi
Juhani Tamminen.
Kuopion Mimmifutis voitti samana viikonloppuna Espoon Hongan
vieraskentällä 1-3. Ainut huono uutinen
kantautui Kuopioon Vantaalta, jossa Kuopion Mimmifutiksen juniorit
joutuivat tyytymään 1-1
tasapeliin Vantaan Jalkapalloseuran kanssa.
Eilinen Kupsin miesten peli oli jännittävä urheiluelämys. Sää suosi ja
peli oli korkeatasoista.
Ainut ongelma oli, että katsojia oli vähän; virallisen tiedon mukaan 2800,
mutta oman arvioni mukaan
puolet vähemmän. Tosin sekin on paljon enemmän kuin kahdessa muussa illan
Veikkausliigan pelissä.
Kotimainen jalkapallo on menettämässä johtavan asemansa pesäpallolle.
Mutta väliäkö sillä, koska luulenpa, että on enää ajankysymys, kun suuri
unelmani toteutuu ja Kups
kohtaa tummuvalla Väinölänniemen stadionilla jossain kansainvälisen sarjan
ottelussa FC Barcelonan
Espanjasta. Kups, jonka budjetti on 1 miljoonaa euroa tulee kamppailemaan
tasaväkisesti FC
Barcelonaa vastaan, jonka budjetti on 1000 miljoonaa euroa.
Muistutanpa mieleeni, että noin vuonna 1978 pääasiassa kuopiolaisista ja
suonenjokelaisista
pelaajista koottu Ops pelasi 1-1 tasapelin Liverpoolia vastaan. Tosin
Ops:n maalin teki Oulun oma
mies Sauli Puotiniemi. Hän oli jääpalloilija, joka piti kesällä kuntoaan
yllä potkiskelemalla
palloa.
Kommentit (3)
Niksejä 01.06.2010, 20:56
Vieläkään ei päästä eroon Nokiasta. Pirkka-lehden Niksi-Pirkka kuuluu
suosikkilukemistooni ja Niksi
-Pirkan nikseistä suosikkini on niksi siitä, miten Nokian kumisaappaasta
voidaan tehdä oivallinen
veneenankkuri, kunhan se ensin valetaan täyteen betonia ja maalataan
sitten valkoiseksi. Monena
unettomana yönä olen pohtinut, miksi ankkurisaapas pitää maalata juuri
valkoiseksi.
Pirkka-lehti ei ole niksipalstan keksijä, vaan se on ilmeisesti lainannut
niksiosastoideansa
puhdashenkisestä Kotiliesi-julkaisusta, jonka 60-luvun alun niksistä näyte
tässä. Siinä opastetaan
kumihanskojen oikeaoppista käyttöä – siis varmaankin Nokian kumihanskojen.
Kommentit (1)
Aatteellisuus 31.05.2010, 16:36
Ennen oli yritystoiminnassa paljon mukana sellaista aatteellisuutta ja
ihanteellisuutta, jollaista
ei nykyään enää tapaa. Nykyään bisnes alkaa olla pelkkää silmitöntä rahan
perässä juoksemista.
Luulenpa, että yllä oleva mainos on samoilta vuosilta, kuin aiemmin
esitelty Nokian
kumipamppumainos. Siihen aikaan kansa oli vielä poliittisesti aktiivista
toisin kuin nykyään.
Veikkaanpa, että eteläpohjalainen pk-yrittäjä Kustaa Vannas on mainostanut
IKL:ä lähellä olevassa
Ajansuunta-lehdessä.
Kommentit (0)
Pingispallot 30.05.2010, 18:34
Sen verran täytyy täsmentää öylöstä, etteivät tv:n pedifiilinaiset
keskustelleet niinkään
rangaistusten koventamisesta, vaan siitä pitääkö rippisalaisuutta raottaa
pedofilistien osalta.
Keskustelijat olivat varmasti hirvittävän älykkäitä, mutta eivät ehkä ihan
viisaita.
Itse voisin huonohkolla ja teoreettisluonteiselle maalaisjärjelläni
vakuuttaa, että rippisalaisuus
kysymyksellä on harvinaisen vähän tekemistä itse pääasian kanssa. Enpä
jaksa uskoa, että
lajinharrastajat juurikaan harrastavat ripittäytymistä, ellei sitten
kyseessä ole vallan erinomainen
pervertikko, joka nauttii tällaisten syntiensä muistelemisesta. Sikäli tuo
rippiasia saattaa
jotenkin liipata tätä pedofiliakysymystä, että jokseenkin Suomen kaikissa
pitäjissä kiertää huhuja
kirkonmiehistä, jotka ovat tykänneet rippikoulutytöistä vähän liikaakin.
Muuten Arvo Salo kertoo muistelmissaan siitä, kun hän opiskeluaikaan
60-luvun alussa työskenteli
Sörkan vankilassa jonkinlaisena sosiaalityöntekijänä. Vasta myöhemmin
aikamiehenä hän ymmrsi, miksi
hänen toimenkuvaansa kuului tilata aina kaksi pingispalloa, kun kirurgi
oli tulossa pistäytymään
laitoksessa.
Kommentit (2)
Kumipuunoksa 29.05.2010, 20:38
Kaksi asiaa on jäänyt opiskeluajoiltani mieleen. Toinen on se, että
oikeushistorian laitoksen
seinällä oli tämä Nokia-yhtiön mainos vuodelta 1932, jonka ihmeekseni
löysin myös helposti netistä
ja ehkä lain rajoja hipoen kopioin. Toinen muistamani asia on, että
Ellilän ulosotto-oikeuden
kirjassa kerrottiin, että Suomessakaan ei ole vallan harvinaista se, että
ulosottomies saa luodin
itseensä.
Ajan talousnäkymät alkavat olla sellaiset, että Nokiankin on syytä harkita
tuotantoaan
suunnitellessa palaamista perinteisille ja varmaksi koetuille
tuotannonaloille. Ja ajan muu henki
alkaa olla se, että Nokian kumipampun kysyntä tulee kasvamaan.
Muistan, että nuoruudessani varsinkin naiset ja ns. edistykselliset
ihmiset halusivat lieventää
rikosten rangaistuksia, sillä tutkimuksissa oli vakuuttavasti osoitettu,
ettei niillä juurikaan
ollut merkitystä rikosten torjunnassa monillakaan rikollisuuden aloilla,
vaan muut keinot olivat
tehokkaampia ja varsinkin kustannustehokkaampia.
Nykyään varsinkin naiset ja ns. edistykselliset ihmiset ovat koventamassa
kontrollia ja vaatimassa
lisää vankeusrangaistuksia. Tämä tuli mieleeni seuratessani tv:ssä
keskustelua pedofiliasta, joka
tietenkin on vastenmielinen ja tunteita kuohuttava asia. Epäilen
kuitenkin, ettei asian
hararstamiseen ole vaikutusta sillä tuleeko tuomio ehdollisena tai
ehdottomana ja onko se vuosi vai
kolme vuotta.
Sen sijaan jos halutaan vain kostaa vastenmielisiä asioita harrastaville
ihmisille, niin sitten
tietenkin voi kannattaa tuntuvampia kostotoimia, mutta se pitää sitten
ymmärtää myöntää.
Liikenteessäkin näkee sellaisia ohituksia, että häivähdyksen omaisesti
olen hetken kannattanut
ajatusta, että poliisit voisivat ampua tienpientareella välittömästi heti
paikalla ja armotta
syyllisä niskaan.
Kommentit (0)
Veljeskansojen ottelu 28.05.2010, 16:30
Tavallaan toinen paikallispeli oli viikko sitten pelattu Viro-Suomi. Suomi
hävisi viisi kertaa
pienemmällä veljeskansalleen selkeästi 2 – 0. Järkyttävä tulos. En tunne
tarkkaan tilannetta, mutta
epäilen, että virolaiset antoivat vielä sen verran tasoitusta, ettei maan
venäläisiä huolittu
joukkueeseen. Ja jos huolittiinkin, niin heille ei ainakaan syötelty.
Eilen telkkarissa urheilutoimittaja kertoi, miksi Suomi on niin huono
jalkapallossa. Asiasta voi
syyttää suojeluskuntajärjestöä. Kun järjestön 80 vuotta sitten piti valita
pesäpallon ja jalkapallon
väliltä, valittiin pesäpallo. Tahko Pihkala halusi pesäpallon avulla kehittää
käsikranaatinheittotaitoa, syöksynopeutta ja pikakivääriammunnassa
tarvittavaa lihasten
koordinaatiokykyä. Sen valinnan seurauksena maamme ei koskaan tule
pelaamaan jalkapallon mm-
kisoissa.
Tahko ei kuitenkaan täysin tuominnut jalkapalloa. Hänen mukaansa, jos
nuorimies on harrastanut
monipuolista liikuntaa, voi hän 20 ikävuoden jälkeen siirtyä myös
jalkapalloilun pariin. Tosin koska
ihmisen polvinivel ei kestä eteenpäin potkimista, suositteli Pihkala
pallon potkimista taaksepäin.
Itse epäilen, että sellainen pelityyli taas rasittaa akillesjänteitä ja
kantapäitä kohtuuttomasti.
Kommentit (0)
Paikallisottelu 27.05.2010, 19:15
Selvä on tasoero Veikkausliigan ja divarin välillä. Eilen Kups voitti
Suomen Cupissa
varamiesjoukkueellakin MP:n vieraskentälläkin vaivatta 0-2. Ottelussa
lienee ollut paikallisottelun
tuntua, sillä kysymys oli Savon herruudesta. Niinpä kiihkeää ottelua oli
tiettävästi ollut
seuraamassa useita kymmeniä katsojia.
Joukkueet eivät ole kohdanneet muutamaan vuoteen. Silloin kun vielä
kohtasivat, mieleeni on jotenkin
jäänyt, että yleensä pienempi Mikkeli voitti, vaikka MP oli useimmiten
sarjataulukon mukaan se
huonompi porukka. Mikkelin miehillä oli näissä otteluissa parempi
motivaatio. Kuopion ja Mikkelin
välillä on vähän samanlainen asettelma kuin Ruotsin ja Suomen välillä.
Tavallaan Mikkeli oli se suonenjokelaisten jalkapallokaupunki. Ennen Kups
ei huolinut kuin oman
kaupungin poikia porukkaansa, joten Suonenjoen tähdet Ismo ja Reijo
Vaittinen sekä Kari Oikarinen
muuttivat Mikkeliin ja saattoipa siellä pelailla jossain vaiheessa
Onttosen Pekkakin. Vaittisen
veljeksistä Ismo oli parhaimmillaan nuorten maajoukkuemaalivahti ja
Reijolla on peräti 13 miesten
maajoukkuepeliä.
Nykyäänhän Kupsiin on huolittu jo kuusi ulkomaalaistakin, mutta vielä
70-luvulla nousi kaupungissa
kova älämölö, kun Savonlinnassa syntynyt, mutta Kuopiossa opiskellut, Ossi
Loikkanen kelpuutettiin
porukkaan. Se oli saman suuruusluokan skandaali, kuin
työläisjalkapalloilua edustaneen Kuopion Elon
valmentaja Martti Räsäsen siirtyminen porvareiden Kupsiin. Nythän sekä
Räsänen että Elo kuten myös
luokkakantainen jalkapalloilu ovat kuolleet.
Vähän aikaa 80-luvulla Elo oli kaupungin rikkain joukkue kiitos taitavan
taloudenhoitajan, mutta se
kultakausi päättyi sitten näyttävään konkurssiin. Elon kulta-aikoja
muistellessani olen haaveillut,
että joskus vielä onnistun hankkimaan
urheilumuistoesinekokoelma-alttarilleni kuulakärkikynän, jossa
lukee tulikirjaimilla ”Tuomo Ylä-Korhola eduskuntaan”.
Kommentit (0)
Kuunkuiskaajat 26.05.2010, 19:11
Vaikka en olekaan seurannut Euroviisuja viimeiseen 40 vuoteen, olen
antanut itselleni kerrottavan,
että jälleen kerran vahvoina ennakkosuosikkeina kisaan lähteneet
edustajamme ovat karsiutuneet jo
välierissä samalla tavalla, kuten myös kiekkomiehillemme kävi viikko
sitten. Eivät arvosta
ulkomaalaiset meitä, vaikka olemme maailman rehellisintä, ahkerinta ja
sodassa urhoollisinta väkeä.
Enkä syytä Kuunkuiskaajia. Varmaan he yrittivät kaikkensa ja ajoittivat
kuntonsakin oikein, mutta
tällä kertaa se ei riittänyt parempaan. Pahaa pelkään, että jos koko
tyhjänpäiväinen laulunloilotus
jätettäisiin kisasta pois ja kansat antaisivat toislleen pisteitä muuten
vain, niin tulos olisi
meille yhtä synkkä.
Luulen, että Suomi saisi pisteitä vain turkkilaisilta, jotka pitävät meitä
sukulaisinaan ja koska
entisissä sikäläisissä kansakoulujen lukukirjoissa oli ihasteleva tarina
siististä valkoliljojen
maasta, jolla tarkoitettiin siistiä Suomea. Ja tosiasia onkin, että meillä
on Euroopan siisteimmät
vessat.
Minusta on jo vuosikymmeniä tuntunut siltä, että ulkomaalaiset ovat
liittoutuneet Suomea vastaan.
Muistanpa, kuinka noin kolmekymmentä vuotta sitten, kun Kuopion Likolahden
teurastamon elukkalääkäri
Rosbergin aikamiespoika Keijo harrasti kilvanajoa, niin aina ulkomaalaiset
kilvanajajat aivan
selvästi pyrkivät pussittamalla häiritsemään Keken voittokulkua.
Kommentit (0)
Iran 25.05.2010, 19:39
TV:stä tuttu toimittaja Liisa Liimatainen kävi männä viikolla
kaupunginkirjastolla puhumassa hyvin
tuntemastaan asiasta eli Iranin tilanteesta. Huomasin taas olleeni
väärässä mielikuvissani
maailmasta. Sain kuulla, että maassa on 72 miljoonaa asukasta ja 58
miljoonaa kännykkää.
Korkeakouluopiskelijoista 60 % on naisia. Ja mikä mielenkiintoisinta
minulle, alan harrastajalle,
maailman nettiblogeissa käytetyistä kielistä farsi, joka kai paremmin
tunnetaan persian kielenä, on
kolmanneksi yleisin; ilmeisesti englannin ja kiinan kielien jälkeen.
Kotiseiniensä sisällä kansa on
yhtä vapaamielistä kuin länsieurooppalaiset ja naiset ovat viskaamassa
huntunsa ja kaapunsa
kierrätykseen.
Kaiken tämän jälkeen ei ole yllättävää, että nykyisen pappisvallan
kannatus on 15 % luokkaa. Mutta
sillä ei taida olla merkitystä, sillä olennaista vaaleissa on se, kuka saa
laskea äänet.
Kaiken tämän jälkeen ei ole yllättävää, että Iranissa tapahtuu kohta
sotilasvallankaappaus, jonka
jälkeen ilmenee, että koko kansa ja varsinkin nuoriso ja etenkin naiset
rakastaa armeijaa.
Kommentit (0)
Hasek 24.05.2010, 18:38
Ja taas olin väärässä kuten yleensä. Ovelat tsekit veivät
maailmanmestaruuden ties monennenko
kerran, vaikka hävisivät turnauksessa Norjallekin. Venäläiset olivat
pelanneet MM-tasolla 27
voittopeliä peräkkäin, mutta nyt tuli tappio väärässä pelissä.
Tsekit ovat opiskelleet Hasekinsa kunnolla. En tarkoita Dominik Hasekia,
joka on ehkä maailman
kaikkien aikojen paras maalivahti, vaan hänen sukunimikaimaansa Jaroslav
Hasekia, joka on ehkä
maailman kaikkien aikojen paras kirjailija.
Valitettavasti kirjailija Hasekin terveys petti jo kypsässä 37vuoden
iässä, sillä hänkään ei ollut
mikään vesipoika eikä kunnon sotamies Svejk tässä sotaromaanissa koskaan
ehtinyt edes rintamalle
asti. Siitä huolimatta Svejkin seikkailut ensimmäisessä maailmansodassa on
yksi luetuimmista
kirjoista.
Jos suomalaisten miesten esikuvia ovat sairaaloisen rehelliset ja
sairaaloisen ahkerat Koskelat ja
Päätalot, niin tsekkien esikuvana lienee viisaasti tyhmä laiskanpulska
koirakauppias Svejk, joka
elättää siviilissä itsensä myymällä sekarotuisia piskejä rotukoirina ja
joka rennolla
elämänasenteellaan ja katuoveluudellaan selviää aina tilanteissa voittajana.
Niin muutkin tsekit voittavat oveluudellaan jääkiekossa ja monissa muissa
pallopeleissä.
Pallopelithän perustuvat vastustajan hämäämiseen. Eilenkin tsekit tekivät
ratkaisevan maalin ennen
kuin vastustajat huomasivat pelin alkaneen ja pelin lopussa 110-kiloinen
Jagr kaatui täysin
sääntöjenmukaisessa taklauksessa niin dramaattisesti, ettei suomalainen
tuomari sitä kestänyt
katsella ja venäläinen ajettiin ratkaisevasti ulos. Suomalaisen miehen
miehekkyys ei olisi sallinut
Jagrin kaltaista näyttelemistä.
Kommentit (0)
KHL 23.05.2010, 18:55
Eittämättä lähtee Venäjä ennakkosuosikkina illan finaaliotteluun.
Jääkiekko on nykyään maassa
korkessa kurssissa. Venäjän liiga KHL kilpailee jo tasossa NHL:n kanssa.
Kazanin pelaajabudjetti on
maailman suurin, siis suurempi kuin yhdenkään Amerikan seuran. Ihmettelen
asiaa, koska kaupungin
jäähalliin mahtuu vain 8800 katsojaa.
Puhutaan, että KHL:n rikkauden selittää Venäjän mafian rahanpesu. En
ymmärrä asiaa. Sitten
ymmärtäisin, jos lajiin liittyisi veikkaus- ja
vedonlyöntihuijausmahdollisuus, mutta tietääkseni ei
liity. Ehkä mafiosot sijoittavat rahojaan joukkueisiin pelkästään
rakkaudesta laijiin.
Moni suomalainen on käynyt KHL:ssä rikastumassa ja palaajien tarinat ovat
olleet vaikuttavia. Tero
Lehterä kertoi, että hänen seurassaan treenattiin kolme kertaa päivässä
eläimellisesti ja jos ei
jaksanut, niin tuli lääkäri, jolla oli dropit, joilla pantiin jaksamaan.
Lehterä epäili, että jos
treenikertoja olisi ollut vähemmän, porukka olisi varmaan alkanut
juopottelemaan.
Ja maalivahti Sinuhe Wallinheimo kertoi, että hänellekin syötettiin
mömmöjä, joiden sisältöä ei
kerrottu. Mies pelkäsi niiden näkyvän vielä Suomenkin testeissä, mutta
eivätpä näkyneet. Aineet ovat
varmaan kehittyneet sitten 80-luvun, jolloin Igor Larionov kertoi, että
Moskovassa pidetyissä MM-
kisoissa kotijoukkueen pojille oli testipaikan vessanpytyn takana jo
valmiiksi esitäytetyt mukit.
Kommentit (0)
Slaavit 22.05.2010, 20:26
Eivät pystyneet germaaniset yli-ihmiset pysäyttämään idän slaavien vyöryä,
vaikka sitkeästi
pistivätkin kampoihin. Loppuotteluun selvisivät Tsekki ja Venäjä. Siitä
koitoksesta tulee tuima,
koska veljeskansoista ei ole kysymys.
Joskus tv:ssä pitäisi näyttää uusintana maiden kohtaaminen v. -69
kisoista. Se oli elämää suurempi
ottelu. Vähän samanlainen kuin Saksojen peli vuoden -74 jalkapallon
MM-kisoissa.
Melkoinen on slaavien palloilullinen lahjakkuus. Varsinkin Jugoslaavien.
Maa hajosi laskujeni mukaan
ainakin viideksi valtioksi, joista jokainen voittaa Suomen
kansainväilisissä pallopeleissä. Ja
pelkäänpä, että ensi vuonna Slovenia kukistaa meidät jääkiekossakin.
Kommentit (0)
Nyrkinhuisketta 21.05.2010, 17:38
Taas olin väärässä. Ei murskannut Kanada Venäjää eikä sen jälkeen pätkinyt
heitä vielä turpaan, vaan
Venäjä murskasi Kanadan ja lopuksi pätki vielä tappelun aloittaneita
vaahterarintoja turpaan. Ja
muutenkin oli kiekkoilta väkivaltatäyteinen. Huipentumana se, kun Saksan
päävalmentaja alkoi puku
päällä kravatti kaulassa huiskien takoa laidan yli nyrkeillään Sveitsin
pelaajaa. Mies oli ihan
tosissaan, mutta en jaksanut tuntea myötähäpeää jääkiekkoyleisön puolesta
vaan pelkkää hilpeyttä.
Yleensä kiekkoväkivalta tapahtuu kaukalossa. Poikkeukset vahvistavat
säännön. Saksan valmentajan
käytös oli poikkeavaa. Yhden vastaavan tapauksen tiedän historiasta.
Puhutaan, että näyttelijä Åke
Lindmanin pikkuveljeä taklattiin kerran pahasti laitaa vasten ja kostoksi
katsomossa istunut
tempperamenttinen isoveli tarttui vastustajaa kurkusta. Lindman olisi
mukamas tältä ajalta perinyt
hellittelynimensä ”Kuristaja”.
Poikkeavaa oli myös 70-luvun neuvostotähtien Gusevin ja Alexandrovin
toiminta. Nimittäin silloin
puhuttiin, että miehet saivat elinkautisen pelikiellon sen jälkeen, kun he
kiipesivät kaukalon
laidan yli antamaan asennekasvatusta jollekin tyypille, joka huuteli
heille törkeyksiä pelin aikana.
Se tapahtui silloin Tarasovin ja Brezhnevin kaudella, jolloin maassa oli
vielä jonkinlainen kuri ja
järjestys. Oikeastaan ihmettelen, ettei vastaavaa tapahdu Kuopion
jäähällissa, siellä varsinkin
yleisö on pahaa suustaan etenkin tuomaristoa kohtaan.
Kommentit (0)
Minä suren 20.05.2010, 21:51
Ei voittanut Suomi maailmanmestaruutta, vaikka pidin asiaa urheilukielellä
sanottuna jo selviönä.
Minä suren. Ja varsinkin suren nykyistä tuomarilinjaa, joka suosii taas
kaikenlaista ronkkimista
eivätkä meidän piskuiset ja taitavat pelaajamme siksi pärjää kummankaan
maalin edustalla.
Eikä suruni ole kovin suuri, kun vielä muistan, että jääkiekko on
pohjimmiltaan raaka ja
väkivaltainen peli, joka vetoaa suurten massojen alkukantaisiin vaistoihin
ja vietteihin. Onneksi
kohta alkavat jalkapallon MM-kisat ja niitä seuraa koko ihmiskunta
veljeyden hengessä.
Suruani lievittää vielä sekin, kun muistan miten viime talvena
sivistyneenä ihmisenä pitämäni HIFK:n
valmentaja Kari Jalonen huusi Kalpan Kapaselle kesken pelin tiimellyksen,
että ”haista sinä neekeri
v—u”! En tiedä pitäisikö syytöstä pitää loukkaavana ja rasistisena,
koska ainakin itse arvostan
neekereitä loistavina urheilijoina.
Ja HPK:n valmentaja Rautakorven, jonka sivistyneisyyteen en osaa ottaa
kantaa, muistelen joskus
taiston tuoksinassa uhanneen polttaa erotuomarin talon. Ainakin niin voisi
pahalla tahdolla tulkita
huudon ”varo, ettei talos pala”.
Nähtäväksi jää, kehtaanko enää katsoa tämän illan kahta seuraavaa peliä,
sen verran tunnen
myötähäpeää koko jääkiekkokansan puolesta.
Kommentit (1)
Törkeyksiä 19.05.2010, 19:25
Suomen maailmanmestaruus alkaa olla selviö. Eilen joukkueemme antoi
oivallista taktista silmää
osoittaen Venäjän voittaa ja niinpä venäläiset tulevat saamaan seuraavassa
ottelussa selkäänsä
Kanadalta itse pelissä ja loppuvihellyksen jälkeen vaahtreralehtiset
tulevat vielä joukolla
mukiloimaan hyvän itäisen naapurimme. Monien mielestä se on ihan oikein;
sen verran rumasti
poikiamme eilen telottiin.
Venäläiset eivt ole hävinneet turnauksessa vielä peliäkään, mutta
tappiotodennäköisyys kasvaa koko
ajan. Sen sijaan meikäläisten tappiokiintiö on jo täynnä ja
voittotodennäköisyys sen kun vain
lisääntyy ratkaisupelien lähetessä. Mestaruus siis häämöttää.
Ainakin mikäli eiliset merkit pitävät paikkansa, niin kanadalaisten peli
tulee olemaan Venäjää
vastaan hyvin fyysistä. Eilenkin kanadalainen taklasi törkeästi
tsekkimaalivahtia ja teki sitten
helpon maalin. Näytti hetken siltä, että mies ryntää iloissaan
keskikentälle tuulettamaan
täysosumaansa, vaan niin ei käynytkään. Sen sijaan peluri ryntäsikin
takomaan nyrkeillä
vastustajaansa.
Mutta osaavat venäläisetkin. Eilen tuli vallan ikävä Brezhnevin aikoja,
jolloin neuvostoyhteiskunta
toimi kurinalaisesti ja punakone pelasi kaunista ja laillista kiekkoa.
Viime pelissä pari
suomalaista runneltiin tahallisesti pelikyvyttömiksi eikä sellaista
sallittu Tarasovin valvonnassa.
Kun esimerkiksi vuonna 1970 MM-kisoissa Mononen ronkki Maltsevia
mailallaan alavatsaan, ei tapausta
kostettu mitenkään, vaan Tarasov lähetti Suomen vaihtoaitioon terveiset,
että elleivät suomalaiset
asetu, niin Neuvostoliitto alkaa pelaamaan tosissaan. Peli päättyi 16 – 1.
Niiltä ajoilta muistan
Kukkosen Anssin selostuksen: ”Suomen peli kulkee näyttävästi. Mononen,
Marjamäki, Oksanen, Kapanen
ja sitten Harlamov. Peli on siis 6 – 0”.
Kommentit (0)
Valkoiset kahleet 19.05.2010, 18:59
Reino Helismaan sanoittamassa iskelmässä Venezuela todetaan lopuksi
arvoituksellisesti, että
”valkoiset kahleensa pois luo Venezuela”.
http://www.youtube.com/watch?v=de8paFI-KHE
Viime yönä ymmärsin tummentuvalla Keskuskentällä, mitä sanoittajanero
tarkoitti tässä afrotaustaisen
Etelä-Amerikan valtion viidakon yöelämää kuvaavassa iskelmässään.
Nimittäin myöhäisillan
Veikkausliigan ottelussa Kupsin mustat miehet pyörittelivät sarjajohtoa
tavoitelleen JJK:n
valkoisenrodun edustajat solmuun. Kups voitti 2 – 0 aivan ansaitusti ja on
nyt tasapisteissä
sarjajohtajan kanssa.
Kupsin sinimusta Olajide Williams teki jälkimäisen kotijoukkueen
maaleista. Sen tehtyään mies
repäisi ilosta ihokkaansa eli riisui paitansa. Valkoistarotua edustava
päätuomari ei moista
alkukantaista käytöstä hyväksynyt, vaan ajoi Williamsin kentältä, ennen
kuin tämä pääsi valkoisten
kahleidensa riisumisessa niin pitkälle, että olisi poistanut myös housunsa.
Sen sijaan toinen yönmusta mies, eli sirkusmaisen taitava Dickson
Nwakaeme, käyttäytyi korostetun
hillitysti. Kun hänet vaihdettiin kentältä, kiersi mies vielä kättelemässä
sekä oman että
vierasjoukkueen pelaajat ja siinä urakassa tärväytyi tappiolla olleelta
vierasjoukkueelta muutama
arvokas peliminuutti. Dickson osoitti tempullaan oivallista taktista
silmää. Erotuomarikaan ei
voinut häntä ajaa kentältä, sillä hän oli poistumassa sieltä muutenkin.
Kunniaksi ovat nämä salskeat neekerinuorukaiset rodulleen.
Kommentit (0)
Aatu 17.05.2010, 18:44
Ja Suomi jatkaa hoipertelematta etenemistään vääjäämättä kohti
jääkiekkoilun maailmanmestaruutta.
Nyt tuli jo neljäs voitto perättäin. Ja muitakin myönteisiä
jääkiekkouutisia kiirii maailmalta.
Nimittäin TPS:n riveissä Suomen mestaruuden voittanut Aatu Hämäläinen on
Suonenjoen Kärkkäälän kylän
poikia. Niin minulle on tavallisesti luotettavista lähteistä viestitetty.
Eli runsas on se joukko, joka on tuottanut pienelle ja köyhälle 200
asukkaan Kärkkäälälle
palloilullista mainetta. 50-60-luvun vankka maaotteluratsu Esko
Luostarinen oli jotakin kautta sukua
Askolan Korhosiin. 80-luvun lentopallomaajoukkueen kantava voima Olli
Nenonen on Pellonpään Nenosia.
Ja saman vuosikymmenen HJK:n rangaistuslaukausspesialisti Pekka Onttonen
oli Heinäselästä; siitä
jostain Aatu Hämäläisen naapurista otaksun.
Muistan selvästi, että nuoruudessani Suonenjoen Pallon edustusjoukkueessa
pelasi 10 Onttosta ja
sitten yksi Anttonen eli serkkutyttöni mies. Ja kylällä puhuttiin, että
Anttonen valittaa, etteivät
ne Onttoset hänelle liiemmälti syöttele.
Kommentit (0)
Metsässä ei liikahda lehtikään 17.05.2010, 15:50
Kaksi upeaa kesäiltaa olen kokenut Uukuniemellä ja niiden avulla taas
jaksaa talven loskan ja
hyhmän. Karjalan kunnailla ihan oikeasti lehtii puu jaKarjalan koivikot
tuuhehtuu. Tosin käkien
raivoisa kukunta meni liiallisuuksiin; vähemmälläkin ne olisivat saaneet
asiansa selviksi.
Luulen, että Uukuniemen rantatontit ovat kohta hinnoissaan, kun
vallankumousta pelkäävät Pietarin
rikkaat siirtävät rahansa maahan, jossa valta ei kumoudu. Pietarista
pyyhkäisee pikaveneellä
hetkessä Karjalan Pyhäjärvelle. Pyhä tarkoittaa paikannimessä jonkun
omaa, kyseessä on siis
karjalaisten Pyhäjärvi. Rauman lähellä ja Lapissakin on omat pyhät järvensä.
Kun Suomi liittyi EU:n epäiltiin, että saksalaiset vievät Suomen rannat;
eivät niitä vie
saksalaiset, mutta venälisille ne kelpaavat hyvinkin. Kun jokunen vuosi
sitten oli Helsingissä
Venäjän taiteen kulta-ajan näyttely, oli siellä esillä paljon juuri
tyypillisiä suomalaisia
rantamaisemia. Meillä naapuruksilla on samanlainen sielunmaisema.
Ja musiikkimakukin on yhteinen. Tämä kappale tunnetaan nimellä Moskovan
illat, Unohtumaton ilta ja
Metsässä ei liikahda lehtikään. Alkuperäisessä sävelmässä puhutaan
Moskova-joen illoista, ei
Moskovan yöelämästä. Mutta laulu sopii kuin nyrkki silmään myös Uukuniemen
Pyhäjärven kesäiltaan.
http://www.youtube.com/watch?v=T8gLY3SCeYo
Kommentit (0)
Hockeyta 15.05.2010, 20:49
Suomen maailmanmestaruus alkaa olla sinettiä vailla. Eilen nöyrtyi
Valko-Venäjä, vaikka onkin DDR:n
kaltainen urheilun suurvalta. Sitä ennen kaatuivat Saksa 80 milj. ja
Pohjois-Amerikan Yhdysvallat
300 milj. Ylihuomenna murskataan Venäjä 150 milj. Harmi, etteivät Kiina
1300 milj. ja Intia 1100
milj ole mukana. Nekin olisivat vain suupaloja Suomelle, jääkiekkoilun
supervallalle, jos vain
tulisivat vastaan yksitellen.
Tosin varsinkin Intia saattaa olla tulevaisuudessa peloittava haaste
kiekkoleijonille, koska maassa
on vanha hockeyperinne. Intiassa on maahockeyssä satoja olympiavoittajia
ja useimpien nimi on Singh.
Jääkiekossakin Suomi saisi vastaan täysiä Singh-kentällisiä. Singh on
yleisin olympiavoittajan
sukunimi. Kakkosena on Khan, eli pakistanilaiset maahockeymiehet.
Harmi, että Suomi valitsi baseballin sijasta pesäpallon ja maahockeyn
sijasta sählyn. Olisi se
melkoinen tapaus, kun pelaisimme maailmanmestaruudesta Usa:a tai Intiaa
vastaan.
Kommentit (0)
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu 13.05.2010, 06:13
Suomi näyttää ennustukseni mukaisesti olevan vääjäämättä matkalla
maailmanmestaruuteen. Mutta liian
jännäksi menee. Hermot eivät enää kestä. Mieli tekisi hylätä TV ja
vetäytyä hetkeksi Uukuniemelle
veiviradion ääreen. Samalla voisi tarkastaa, että joko Karjalan kunnailla
lehtii puu, kuten Georg
Ots tässä vakuuttaa http://www.youtube.com/watch?v=yeFsj0BNZIA .
Jori päästelee muuten ihan kauniisti. Eivät osaa nykyajan vokalistit
äännellä yhtä taitavasti. Oli
se hyvä, etteivät suomalaiset yrityksestään huolimatta onnistuneet miestä
hukuttamaan kesällä -41,
vaikka Otsia kuljettanut laiva upposi meikäläismiinaan. Laulaja oli Viron
uintimestari ja jaksoi
rantaan asti toisin kuin yli 20.000 muuta, jotka hukkuivat Tallinnan
evakuoinnin yhteydessä laivojen
ajettua miinakenttään.
Suomalaiset ja saksalaiset olivat miinoittaneet Tallinnan edustan.
Meikäläiset sukellusveneet olivat
asialla jo ennen sodan syttymistä, joten Luojan lykky, ettei Toisen
maailmansodan alkaminen mennyt
Suomen piikkiin. Sotasyyllisyysoikeudenkäyntikin olisi saanut uusia
piirteitä.
Kommentit (0)
Volvo 12.05.2010, 19:14
Eilen telkkarissa Volvo Markkanen 72 v. muisteli elämäänsä seurassaan
10-vuotias tyttärensä. Harmi,
ettei hän kertonut enempää Tanskan vuosistaan, koska maa on tällä hetkellä
ajankohtainen.
Muistelmakirjassaan hän tunnustaa pitävänsä Tanskasta kovasti. Kun siellä
rehellinen pankkirosvo
yritti vaivalla ansaita kapeaa leipäänsä ja juoksi karkuun työpaikaltaan,
niin väestö kannusti
hymyssä suin ja osoitti muutenkin suosiotaan.
Sen sijaan Suomessa vastaavassa tilanteessa silminnäkijät ryntäävät
hampaat irvessä rosvo-polon
perään. Ja tämän saman kulttuurieron huomasi joku ilta sitten jääkiekossa.
Koskelan Jussin
jälkeläiset raatoivat hampaat irvessä, mutta kaikin puolin huonompi Tanska
voitti rennosti pelaten
hymyssä suin.
Eikä tappio edes harmittanut, koska tanskalaiset ovat ainoa kansakunta,
jota vastaan suomalaisilla
ei ole mitään. Jos me emme pärjää, niin suotakoon menetys sitten heille.
Ja vaikka sikäläinen
Cristensen kävi muutama vuosi sitten teloittamassa pari poliisia, niin
juutteja kansana ei
syyllistetty. Eikä oikein Cristenseniäkään, vaan päinvastoin linnaan
joutuneen murhaajan luokse
hakeutui suomalaisneitosia, jotka halusivat tämän jokaisen äidin
toivevävyn lapsensa tulevan
lapsensa isäksi.
Muuten mieleeni on jäänyt, että kun poliisimurhaajan tunnusmerkit
kerrottiin lehdissä, kerrottiin,
että mies kantaa laukkua venäläisittäin. Täytynee selvittää, miten laukkua
kannetaan venäläisittäin.
Kommentit (2)
Rähjä 11.05.2010, 18:24
Pitkäsen murhan käytännön toteuttaja on nyt selvillä, mutta vielä pitäisi
selvittää, kuka oli teon
suunnittelija. Ville Vainion vapautamme epäilyistä heti kättelyssä.
Keskisarjan kirjan mukaan
Kuopiossa liikkuivat sen ajan johtavista kommunisteista myös Arvo Poika
Tuominen, tuleva
tannerilainen kansanedustaja ja Niilo Välläri, tuleva Merimies Unionin
luja johtaja.
Mutta heidät Keskisarja vapauttaa epäilyistä. Murhaajiksi näistä miehistä
ei ollut. Sen sijaan
vahvimmin tutkija taipuu Eino Rahjan syyllisyyden kannelle. Kirjassa
väitetään, että Rahja olisi
syntyjään kuopiolaisia, mutta asiasta löytyy muitakin kilpailevia
näkemyksiä. Rahja ilmeisesti
olisikin luonteensa puolesta pystynyt raakuuksiin. Ainakin mies toimi
vallankumouksen aikaan Leninin
henkivartijana, johon tehtävään olisi tuskin äiti Teresaa huolittu.
Sisällissodan jälkeen mies
kohosi kenraalin arvoon Neuvosto-Venäjällä.
Rahjasta ei ole alan kirjallisuudesta löytynyt juurikaan myönteisiä
arvioita, ennen kuin Antti
Tuuri kirjoitti hänestä romaanin Asejuna Pietarista. Tosin Tuuri on jäävi
Rahja-tutkija, sillä
molemmilla ovat sukujuuret Pohjanmaan lakauksilla. Tuurin kirjasta saa
kuvan tarmokkaasta ja
älykkäästä synnynnäisestä johtajasta, joka päättäväisesti toimittaa
asejunan Pietarista Suomen
punaisille lahtarilaumojen estelyistä huolimatta. Hänen veljensä Jaakko
sen sijaan toi junalastin
viljaa ja väitetään kolmannen veljeksistä huolehtineen punakaartin
juomahuollosta.
Rähjämäinen Eino Rahja ansaitsisi patsaan Helsinkiin. Hän nimittäin
pelasti maamme itsenäisyyden.
Venäjän sisällissodan aikaan oli jo valkoinen kenraali Judenits pääsemässä
voitolle ja lähestyi
vääjäämättä armeijoineen Pietaria. Judenitsin haaveena oli palauttaa
tsaarin valta ja samalla
myöskin palauttaa Suomi Venäjän ykseyteen. Mannerheimillakaan ei ollut
tiettävästi mitään tätä
vastaan.
Judenitsilla oli käytössän panssarivaunuja, jotka silloin vaikuttivat
voittamattomilta aseilta.
Mutta sitten Rahja lähti Pietarista suomalaispunikkien iskuosaston kanssa
tankkeja vastaan
rautakangeilla, haloilla, kivillä yms. luonnonmukaisilla
panssaritorjuntavälineillä varustettuna ja
niin vain kalliit panssarit saatiin niin sanotusti päreiksi. Enemmän
asiasta löytyy tietoa täältä
http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200302_sivu_14.html .
Kommentit (0)
Taivaanpankon sankari 10.05.2010, 18:44
Nyt alkaa selvitä, kuka ampui Pekka Pitkäsen. Heti tapauksen jälkeen
Kuopiosta katosi Emil Räsänen-
niminen nuorimies. Hän pakeni itärajan yli. Siellä hän otti surmatyöstä
kunnian itselleen ja niinpä
häntä alettiin kutsua suomalaispunikkien keskuudessa arvostavasti
Taivaanpankon sankariksi. Etsivä
keskuspoliisin arkistoissa Emil Räsäsen kerrotaan olleen hyvin kaunis
mies. Ja kun tarkemmin
ajattelee, niin sellaisiahan ne Räsäset tahtovat olla.
Kuopiossa Pitkäsen murhan tutkimusten yhteydessä epäiltynä pidätettiin
Hugo Ahokanta-niminen herra.
Ilmeisesti hän olikin toinen likaisen työn tekijöistä, mutta mitään hän ei
kuulusteluissa kertonut.
Ehkä poliittinen poliisi ei edes pitänyt kovin tärkeänä tapauksen
selvittämistä, koska katsoi, ettei
yhteiskunta Pekka Pitkäsessä paljoa menettänyt.
Ilmeisesti Ahokantaa ei puhuteltu tapauksen johdosta kovinkaan pontevasti,
koska mies ei suostunut
muistamaan mitään. Joskus myöhemmin Suomenkin Ohrana sai halutessaan
jokaisen pidätetyn kertomaan
kaiken, minkä tämä tiesi ja monen vielä tätäkin enemmän.
Kommentit (0)
1889 katsojaa 09.05.2010, 19:57
Virallisen tiedon mukaan Kups – Inter-pelissä oli 1889 katsojaa, eli taas
selvästi eniten tällä
sarjakierroksella. Itse laskin vain noin 500. Ihmettelen, kuka hyötyy
tuosta valehtelusta. Kups
pelasi taas surkeasti, mutta voitti taas kerran selvästi parempansa.
Nyt on kasassa jo seitsemän pistettä enemmän kuin vuosi sitten neljän
kierroksen jälkeen. Vielä
viime kesänä yleensä hävittiin kelpo peliesityksellä viime minuuttien
maalilla. Ilmeisesti
avauskierroksen ennätysrökäletappio HJK:lle lisäsi kuopiolaisten tehoja.
Toivottavasti
kiekkojoukkuekin kokee samanlaisen piristysruiskeen.
En ikimaailmassa olisi uskonut, että näen päivän, jolloin Suomi häviää
Tanskalle jääkiekossa. Mutta
jotenkin minulla on tunne, että poikamme kaikesta huolimatta voittavat
maailmanmestaruuden. Vaikka
mikäpä maailmamestaruusturnaus on sellainen, josta puuttuu noin 200
maailman parasta pelaajaa.
Kommentit (0)
Karjunen 08.05.2010, 18:42
Tutkimuksissa on ilmennyt, ettei Ville Vainiota voi edes yllyttäjänä
kytkeä Pekka Pitkäsen murhaan.
Hän oli siihen aivan liian humaani ihminen. Tosin tässä yhteydessä on
syytä muistuttaa, että Vainio
oli alunperin sukunimeltään Karjunen, joka nimi ei välttämättä synnytä
mielikuvaa pehmomiehestä.
Sikäli Karjunen olisi ehkä Villen sukunimeksi ollut ihan kuvaava, sillä
Poika Tuomisen muistelmista
saa käsityksen, että hän oli melkoinen naistennaurattaja eikä ilmeisesti
ihan aina jaksanut pitäytyä
täysin yksiavoisuuteen.
Karjunen olisi nykyään ihan hyvä sukunimi kansanedustajalle. Iso osa
eduskunnan porukasta alkaa
olla tosi ikävystyttävän oloisia työmuurahaisia. Yksi Karjunen olisi
piristävä poikkeus siinä
tylsimysten joukossa. Ja kun tarkemmin muistelen, niin löytyyhän
parlamentista vielä yksi
perinteinen tosimieskin.
Nimittäin keskustan lestadiolaiselle Kyösti Karjulalle on syntynyt 18
lasta. Se olisi jo yksistään
merkittävä tukijoukko ainakin pienen kunnan kuntavaaleissa. Muistelen
kuitenkin, että iso-isovaarini
Risto Könönen pani vieläkin paremmaksi, eli kylällä puhutaan, että hänelle
olisi siunaantunut 27
lasta. Luulen, että kyseessä on lähes SE-tulos, ainakin ihan
kärkiporukoissa tuolla saavutuksella
ollaan.
Syyttä häntä ei kutsuta suvun piirissä Kanta-Könöseksi. Kylällä puhutaan,
että mies oli sattuneesta
syystä kolme kertaa naimisissa, koska vaimot poistuivat tuonilmaisiin
jostain kumman syystä ennen
aikojaan. Kylällä lisäksi puhutaan, että Risto Könösellä oli myös
avioliiton ulkopuolisia suhteita
ja lapsia.
Tietääkseni jolla kulla Könösellä on tälläkin hetkellä hallussaan
Kanta-Könösen kuva ja pyytäisin
siitä itselleni ystävällisesti kopiota. Nimittäin äitini mukaan enoni
Paavo oli joskus ennen sotia
palannut Kuopion reissultaan tämän kuuluisan esi-isän kuvan kanssa ja
kertonut, että niitä myytiin
Kuopion torilla.
Kommentit (0)
Ville Vainion hallitus 07.05.2010, 17:51
Tyylikäs mies oli keksijä, liikemies ja kansanedustaja Ville Vainio, kuten
tämä Etsivän
Keskuspoliisin kuva osoittaa. Vainion merkityksestä politiikassa kuvastaa
se, että 20-luvulla Kyösti
Kallion vähemmistöhallitusta aiottiin ryhtyä kutsumaan Ville Vainion
hallitukseksi.
Nimittäin yhtynyt vasemmisto oli saamassa välikysymyksen avulla Kallion
hallituksen nurin; äänestys
päättyi tasan ja epäluottamuslause olisi mennyt läpi, ellei kansanedustaja
Vainio olisi juuri
äänestyksen aikaan ollut juopottelemassa eräiden työväenluokan vastaisten
voimien kanssa. Tästä
Suomen Sosiaalidemokraatti-lehti ehdotti Kallion hallituksen ristimistä
Ville Vainion hallitukseksi
ja Työväenluokan sankarin palkitsemista porvareille suorittamastaan
palveluksesta valtioneuvoksen
arvonimellä.
Lehti tiesi, mistä puhui, koska Vainio oli maistelemassa juuri lehden
pakinoitsija Yrjö Räisäsen
kanssa, joka oli tunnettu kommunistien pilkkaaja, mutta Vainion hyvä
kaveri. Eiväthän miehet riitele
vaan asiat. Räisänen kirjoitti nimimerkillä Sasu Punanen ja hänkin oli
Kuopion poikia.
Kun Vainiota kovisteltiin myöhemmin Sosialistisen työväenpuolueen ryhmässä
toilailuistaan, mies
puolustautui äidinkielellään: ”Mittee työ minun kanssani vaahtootta,
kyllähän minusta piäsette”.
Kun toista savolaista, eli valtiovarainministeri Jyrki Kataista,
ahdisteltiin eilen säälimättä
eduskunnassa Kreikan taloudenpidon laiminlyömisestä, olisi hän ihan hyvin
voinut toistaa Ville
Vainion puolustuspuheen.
Kommentit (0)
Punaisen örinän maa 06.05.2010, 19:13
20-luvulla Kuopio oli poliittisesti hyvin punainen. Niinpä sitä
tituleerattiin Suomen Moskovaksi.
Murhattu Pekka Pitkänen oli lähinnä vain peruspunikki, mutta Etsivän
Keskuspoliisin eli Ohranan
pidättämäksi hänkin joutui. Kuulustelut olivat siihen aikaan sellaisia,
että tietojen lisäksi irtosi
myös hampaita. Pitkänen lupautui pidätysaikanaan Ohranan vasikaksi ja
sillä oli tuhoisat seuraukset
Kuopion kommunisteille. Vankilareissut kestivät maanpetoksesta tuomituilla
vuosia.
Kun Kuopion kommunistien henkinen tai paremminkin hengellinen johtaja
liikemies, kansanedustaja ja
ikiliikkujan kehittelijä Ville Vainio huomattavasti juovuksissa kirosi
silloin vielä tuntemattoman
ilmiantajan ja lupasi heittää hänet kivi kaulassa Kallaveteen. Sikäli
Vainiossa oli inhimillisyyttä,
että ennen upotusta hän lupasi tarjota uhrille hyvät ryypyt.
Luulen, että uhkaus esitettiin Minna Canthinkadulla sijainneessa kahvila
Punikissa, jossa
taistelevan työväenliikkeen miehet viettivät aikaansa. Vaikka kyseessä oli
vain kahvila, niin siellä
myytiin myös ”kovaa” teetä, kuten kieltolakiaikaan oli maantapana, sillä
silloin alkoholinmyynti oli
hyvin vapaata.
Harmittaa, että Kuopiossa ollaan luopumassa hyvistä rakennusten ja
paikkojen nimistä. Kahvila
Punikkiakaan ei enää ole eikä Mölymäkeä tai Rypysuota löydy kartalta,
vaikka nämä nimet olisivat
suojeltavaa kulttuuriperinnettä; onneksi tuossa ihan lähellä on vielä
Rupla, jota asiaa
tuntemattomat halveeraavat Työnkulman nimellä
Ville Vainiota voi sikäli kutsua kommunistien hengelliseksi johtajaksi,
että hän kirjoitti
jonkinlaisen Kommunistisen katekismuksen, jossa estoitta sotkettiin
Lutherin ja Marxin opit.
Tutkija Teemu Keskisarja nimittääkin Vainiota savolaisen
huumorikommunismin isäksi ja 20-luvun
Kuopiota hän jostain syystä kutsuu punaisen örinän maaksi.
Ville Vainiolla oli vankat sukulaissuhteet Kärkkäälän kylään ja
Keskisarjan kirjan kuva todistaa
hänet aivan Laitilan Kullervo-vainaan näköiseksi. Kuvan alatekstissä
lukee, että Ville Vainio oli
karismaattinen huvimestari, jonka elämäntavat eivät sopineet
puoluepolitiikkaan ja maanalaisiin
luottamustoimiin.
Tutkimukseni Pekka Pitkäsen murhasta ovat edenneet niin pitkälle, että on
käynyt selville, ettei
syyllinen sittenkään ole Ville Vainio, vaikka tyhmempi voisi niin luulla.
Kommentit (0)
Poliittinen murha 06.05.2010, 17:26
Suorittamassani Pekka Pitkäsen selvästikin ennenaikaisen kuolemantapauksen
tutkimuksissa on
ilmennyt, että todennäköisesti kysymyksessä on poliittinen murha. Suomessa
poliittiset murhat ovat
verrattain harvinaisia ja tämän tapauksen erottaa vastaavista muista
siihen verrattavista teoista
se, että tällä kertaa on asialla ollut ammattimies.
Nimittäin yleensä poliittinen terrori on maassamme ollut hyvin
harrastelijamaista puuhastelua Kari-
Pekka Kyröä lainatakseni. Tunnetuin tapaus eli se, kun muistaakseni Eugen
Malmsten ampui
muistaakseni Sinebrykoffin Senaatintalon portaikossa, oli todellista
mämmikouramaista säheltämistä.
Ensimmäinen laukaus osui kenraalikuvernöörin palttoon nappiin ja kimposi
takaisin, toinen laukaus
rinnassa olleeseen kunniamerkkiin ja kimposi tietenkin takaisin. Kolmas
luoti osui metalliseen
vyönsolkeen, josta kimmonneet metallisirut aiheuttivat verenmyrkytyksen,
joka myöhemmin johti uhrin
kuolemaan. Itsensä ampuja onnistui lopettamaan kahdella laukauksella.
Ja kun sysmäläinen aatelismies Tandefelt ampui sisäministeri Ritavuorta
selkään kuolettavasti,
elämässään kaikessa muussakin epäonnistunut murhamies ampui samalla myös
itseään jalkaan niin, ettei
pakeneminen enää onnistunut. Putkeen ei siis mennyt sekään terrori-isku.
Sen sijaan työmies Pekka Pitkänen teloitettiin ammattitaidolla.
Ensimmäinen laukaus ammuttiin
takaraivon vasemmalle puolelle ja luoti tuli ulos oikeasta silmästä.
Toinen laukaus ammuttiin
takaraivon oikealle puolelle ja luoti tuli ulos vasemmasta silmästä.
Kyseessä olivat siis harkitut
ristikkäislaukaukset, jotka surmaavat varmasti. Uskoisin, että menetelmä
opetateen kuuluisassa Puna
-armeijan komissaarin niskalaukausoppaassa. Siinä ehkä ensimmäinen
johtolanka murhaajan
selvittämiseksi.
Kommentit (0)
Kuka murhasi Pekka Pitkäsen? 04.05.2010, 18:45
Olen elämässäni jaksanut lukea tasan yhden salapoliisiromaanin. Se on
Vilho Helasen Kohtalon silta.
Senkin luin vain sen vuoksi, että kirjan murha sijoittuu ihan entisen
kotini nurkalle eli Heinolan
sillalle. Sen kirjoittajan Vilho Helasen historia tuntee paremminkin
Akateemisen Karjala-seuran
johtajana, joka sodan jälkeen joutui elättämään itsensä sattuneesta syystä
dekkareilla. Helanen
kuoli parhaassa miehuudessaan heti Kohtalon sillan ilmestyttyä
saksalaiselle rautatieasemalle.
Vähäisestä dekkarikokemuksestani huolimatta suunnittelen nyt sitten itse
kuumeisesti rikosromaanin
kirjoittamista. Luin nimittäin suurella intohimolla juuri ilmestyneen
Teemu Keskisarjan kirjan
nimeltään Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta
terrorista. Kirjan ylivoimaisesti
mielenkiintoisin tarina kytkeytyy paheelliseen ja intohimoja
kuohahtelevaan 20-luvun Kuopion
kaupunkiin.
Nimittäin vuonna 1921 löydettiin työmies Pekka Pitkänen kylmäverisesti
surmattuna Kuopion
Taivaanpankolta. Miestä oli ammuttu tällä jumalaisen kauniilla
maisemapaikalla kaksi kertaa
takaraivoon järeällä käsiaseella. Olisiko tekopaikan valinnassa ollut
kysymys jonkinlaisesta
savolaisesta huumorista, koska Taivaanpankko on mitä parahultaisin
henkirikoksen tekopaikka ainakin
dekkaristin näkökulmasta.
Murhapaikalta löytyi myös tyhjä desifiointiainepullo, jolla rikostutkijat
olettivat kylmäverisen
murhaajan sivelleen kenkänsä poliisikoirien eksyttämiseksi. Paikallinen
väestö tosin uskoi pullon
sisältäneen paikallisten puliukkojen janoonsa nauttimaa lysoolia eikä
sillä siten ehkä ollut mitään
tekemistä murhan kanssa.
Tämäkin julma veriteko vaikuttaa alustavien tutkimusten mukaan liittyvän
vahvasti Suonenjoen
Kärkkäälän kylään, mutta miten, niin sen paljastan ehkä tulevaisuudessa.
Jatkuu huomenna….
Kommentit (0)
Teknologinen singulariteetti 03.05.2010, 18:53
Eilen mainittu riistoporvariston äänitorvi Leif Fagernäs ennusti,
millainen maailma on vuonna 2050.
Hänen mukaansa Kiina on silloin ylivoimainen talousmahti ja Intiakin on
ohittanut Euroopan. Se ei
ole yllättävää, koska tämä tilanne on vallinnut lähes koko ihmishistorian
ajan. Viimeisimmät pari
sataa vuotta ovat olleet merkillistä poikkeusaikaa.
Toisaalta ajatellaanpa, että vuonna 1910 joku taitava talousmies olisi
yrittänyt ennustaa maailmaa
vuonna 1950. Pieleen olisi todennäköisesti mennyt. Ja kuitenkin 100 vuotta
sitten maailma oli paljon
yksinkertaisempi ja ennustettavampi kuin nyt. Varmaankin silloin
realistisesti ajattelevat
talousmiehet olisivat uskoneet, ettei suursotia voi tulla, koska
valtioiden taloudet eivät sellaisia
kestä. Toisaalta pessimistitkin olisivat olleet väärässä, koska hekin
olisivat suhtautuneet
tulevaisuuteen liian toiveikkaasti.
Itse luulen, että teknologinen singulariteetti tulee olemaan asia, joka
tekee varsinkin
tulevaisuuden ennustamisen entistäkin hankalammaksi. Käsitteellä
teknologinen singulariteetti
tarkoitetaan pistettä, jolloin tekoäly ohitta ihmisälyn. Sen hetken
uskotaan koittavan noin vuonna
2030.
Sen jälkeen maailmanhistoria muuttuu entistä nopeammin ja
ennustamattomammin. Ihmiset ovat kohta
pelkkiä rottia, jotka pyörivät maailmaa hallitsevan keinoälyn jaloissa.
Eräs amerikkalainen itsensä
pöhköksi lukenut matematiikan professori suivautui joku vuosi sitten tästä
visiosta niin, että alkoi
lähettelemään kirjepommeja eräille valtaapitäville tahoille. Lisätietoja
tästä Unabomberiksi
nimetystä herrasta löytyy täältä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Theodore_Kaczynski .
Kommentit (0)
Riistoporvarien äänitorvi 02.05.2010, 18:33
Vapun viettoon laskeutumisen ajankohtaan sopivasti vieraili
Elinkeinoelämän keskusliiton
toimitusjohtaja Leif Fagernäs arkkipiispan vieraana kaupungintalolla
kertomassa siitä, miten meille
oikein käy lähitulevaisuudessa.
Luulin meneväni kuuntelemaan, miten työtätekevälle kansalle tulee olemaan
luvassa vain verta, hikeä,
kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä ja ehkä myös heinäsirkkoja ynnä
paiseita. Onhan Suomi
velkaantumassa hirveää vauhtia ja ainut lohtu tuntuu olevan se, että euro
on menettämässä arvonsa
maksuvälineenä, koska kreikkalaiset haluavat eläkkeelle kypsässä 53 vuoden
iässä.
Mutta ei luvannut elinkeinoelämän äänitorvi edellä mainittuja asioita.
Aikoihin on eletty
luokkasopuilussa, kun EK:n toimitusjohtaja puhuu maailmanmenosta kuin
suuren paperitehtaan
pääluottamusmies. No julkisen sektorin virkamiehenä tosin korvani
punoittivat jossain vaiheessa.
Onneksi arkkipiispa Leo sentään rohkeni värittää tilaisuutta lukemalla,
mitä netti todella kertoo
Elinkeinoelämän keskusliiton luonteesta. Seuraava on lainattu suoraan
hikipediasta, joka lienee
paljon siteeratun wikipedian anarkistisempi versio.
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on riistäjäporvarien salaseura.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK
edustaa jäseniään elinkeino- ja työmarkkinapoliittisissa asioissa sekä
yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä. Tavoitteena on
luoda suomalaiselle
yritys- ja elinkeinotoiminnalle entistä parempi ja kilpailukykyisempi
toimintaympäristö sekä riistää
työläisiltä tuhkatkin pesästä. Päämääränä on parantaa elinkeinoelämän
yhteisten etujen valvontaa
kotimaassa, Euroopan unionissa ja kansainvälisillä foorumeilla sekä
tehostaa jäsenliittojen ja –
yritysten palveluita sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä.[1]
Kommentit (0)
Työväen virsi 01.05.2010, 19:08
Päivän teemaan liittyen hiljennymme seuraavaksi kuuntelemaan kenraali
Keinosen veljentyttären
esittämää laulua, joka liittyy varmaankin vuoden-18 Hennalan vakileirin
vapun viettoon. Laulu on
nimeltään Kuolemaantuomitun hyvästijättö
http://www.youtube.com/watch?v=zRL2TgPWJAA. Virsikirjaa
uudistava toimikunta voisi vallan mainiosti harkita tämän hartaan sävelmän
ottamista virsikirjaan
erityiseksi vappuvirreksi.
60-luku oli niin värikästä aikaa, että silloin puolustusvoimain komentajan
lähisukulainen pystyi
levyttämään myös työväen lauluja. Nykyään Heli Keinonen on tiettävästi
siirtynyt ajanhengen
mukaisesti työväen eturintamasta islamistien riveihin. Toivoa sopinee,
ettei hän kuitenkaan edusta
sen taistelevaa suuntausta.
Arvaan, että Kuolemaantuomitun hyvästijättö liittyy Lahden eikä Kuopion
historiaan, vaikka kyllä
täälläkin on sattunut ja tapahtunut yhtä ja toista. Nykyisellä
työpaikallani Kuopion kasarmilla
lyötiin kesällä -18 lihoiksi virallisen historian kirjoituksen mukaan 476
köyhää ja pieneläjää.
Kuopion kaupungissa on kiitettävän runsaasti erilaisia muistolaattoja,
mutta tätä tapausta ei ole
katsottu sen arvoiseksi. Mielestäni Kuopioon olisi saatava samanlainen
kansanmurhan muistomerkki,
jollaisen näin viime kesänä Karhumäen joukkohaudoilla. Laatassa pitäisi
luetella nimeltä kaikki
surmatut ja lopuksi todeta tulikirjaimilla ilman mitään
maailmankatsomuksellista korostusta, että
älkää hyvät ihmiset tappako toisianne.
Kommentit (0)
AJETTIH DA TSIGANAISET 30.04.2010, 17:34
Nuo alkuviikosta mainitut Keinoset ovat monipuolisesti lahjakasta sukua.
Kenraali Keinosen veljen
tytär on varsinkin 60-luvulla suosiossa ollut laulaja Heli Keinonen, jonka
tuotannosta löytyy
netistä ainakin seuraavat esimerkit:
http://www.youtube.com/watch?v=1HlLyUK8Fm4&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=lcjDT6INKbA&feature=related
Ja kun pari vuotta sitten kävin uukuniemeläisten mukana Karjalassa,
pysähdyimme myös Ruskealassa. Se
on Värtsilän korkeudella oleva entinen suomalaispitäjä heti rajan takana.
Kenraali Keinosen suku on
sieltä lähtöisin. Paikkakunnalla on jo vuosien ajan rakentanut
hartiapankkiperiaatteella kirkkoa
Yrjö Keinosen Varkaudessa asuva veli. Hän lienee jo ikämiehiä. Saas nähdä
valmistuuko rakennus, pari
kesää sitten se oli ehkä puoliksi rakennettu.
Rakennustyömaalla toimi kahvila, jota vartioi vankkarakenteinen karjalan
karhukoira. Sitä syytetään
rasismista, koska sillä on tapana haukkua vain venäläisiä. Jätin Mustin
tehtäväksi vartioida
Ristiselän taistelualueelta löytämääni hylsyä. Ajattelin salakuljettaa sen
Suomeen, mutta hermoni
eivät kestäneet ihan loppuun asti. Jos käytte Ruskealan kirkkotyömaalla,
niin voitte minun luvalla
ottaa löytöni sieltä lyhtytolpan juuressa olevasta kolosta. Musti vaikutti
viisaalta koiralta, joten
kyllä se ymmärtää asian tilan.
Kommentit (3)
Joutsenet 30.04.2010, 09:00
Jäät lähtivät Petäisestä toissa päivänä eli 27. huhtikuuta. Yllättävän
varhain lähtivät, sillä
talven piti olla tosi kylmä, ja olisi sen perusteelle uskonut, että jäät
olisivat kestäneet
pitempään. Keskimäärin Petäinen sulaa noin viikon myöhemmin.
Pari- ja paikkauskollinen joutesen pariskuntakin on Nurmen Arvin havainnon
mukaan jo vallannut
Petäisellä perinteisen reviirinsä. Joutsen on siellä pesinyt parikymmentä
vuotta ja luulen, että
poikasia järvellä on syntynyt jo noin sata. Minne ihmeesen nekin ovat
joutuneet, etteivät vain
etelämaalaisten patoihin.
Suomessa pesii muistaakseni tällä hetkellä noin 2000 laulujoutsen paria ja
saman verran
kyhmyjoutsenia Etelä-Suomessa. 50-luvun alussa, jolloin sysmäläinen
eläinlääkäri Yrjö Kokko
huolestui joutsenen tulevaisuudesta, pesiviä pareja oli meillä noin 20 eli
noin 50 vuodessa kanta on
sata kertaistunut. Saas nähdä koska mökkiläiset ja varsinkin
kesämökkiläiset kyllästyvät tähän
röyhkeään lintuun, joka näyttää ajavan pienemmät linnut muualle.
Kalevalainen kansanperinne lupaa kuolemaa joutsenen ampujalle, mutta
ainakin Kakkisen Olli oli
nälkäänsä sellaisen ampunut ilman näkyviä seuraamuksia, ja ihan lampaalta
oli maistunut. Ja tiedänpä
Kärkkäälässä ihan viime aikoinakin yhden lankaan lentäneen tulleen
syödyksi hyvällä halulla.
Kärkkääläinen kansanperinne korostaa joutsenen aviouskollisuutta.
Muistaakseni Kakkiselta oli yhtenä
talvena löytynyt veneen alta leskiyksilö, joka jäi Suomeen kuolemaan sen
jälkeen, kun puoliso oli
tapaturmaisesti kesällä kuollut eikä se enää halunnut lähteä yksin
muuttomatkalle.
Toisaalta joskus muistelen jossain TV:n luonto-ohjelmassa kerrotun, että
noin 20 % joutsenliitoista
päätyy avioeroon. Se on enemmän kuin maamme iäkkäiden maalaisihmisten
keskuudessa, mutta selvästi
vähemmän kuin akateemisten kaupunkilaisten välisissä suhteissa on tapana.
Kommentit (4)
Vuotuinen ajankierto 28.04.2010, 09:59
Nyt on se aika vuodesta, että on syytä vaihtaa lyhyet vappukalsarit ja
aloittaa valpurin vietto. Voi
olla, että viestiyhteydet pätkivät lähipäivinä. Saattaa hyvinkin olla,
että mokkula ei vielä toimi
kaikkialla maassamme.
Noita neuvostoalkkareita myytiin Kostamuksen kauppakeskuksessa
selkäkeikkanaurujen kera viime
kesänä karjalaismummon toimesta, jolla olisi saattanut olla paljonkin
kerrottavaa sirpin ja vasaran
vuosista. Toisaalta monet sikäläiset vanhukset ikävöivät vilpittömästi ns.
pysähtyneisyyden ajan
vuosia.
Mutta toisaalta ymmärrän myös täysin ihmisiä, jotka eivät näe kuvan
vaatekappaleen logoissa mitään
huvittavaa; ainakin eräissä maissa on vaadittu sekä hakaristien että
sirppi-vasara-tunnusten
kieltämistä.
Muuten olen kuullut, että mormoneilla ja vapaamuurareilla on
alusvaatteissaan yhteisöjen
jäsenyydestä viestittäviä tunnuksia. Kysykääpä asiasta niiltä
mormoninuorukaisilta, jotka
vierailevat ovillanne ja pyytäkä heitä näyttämään alkkarinsa.
Kommentit (0)
Keinonen 27.04.2010, 21:12
Tuo pari iltaa sitten mainittu kenraali Keinonen oli ihastuttavan
ristiriitoja herättävä henkilö.
Hänessä oli varmaankin paljon samaa Urho Kekkosen kanssa, jota osa
kansasta ihaili ja osa piti
täysin roistona. Luin jokin aika sitten urheilulääkäri Pekka Peltokallion
muistelmat ja hän ylisti
kovasti kaveriaan Yrjö Keinosta. Samalla Peltokallio tuomitsi jyrkästi
Keinosen alaisen kenraali
Veikko Vesterisen muistelmat.
Peltokalliota ja Keinosta yhdisti urheiluhulluus, joka Keinosen kohdalta
ainakin hiihtourheilun
osalta meni sairaaloisuuden puolelle. Ilmeisesti oli todella niin, että
puolustusvoimain komentaja
Keinonen joutui käyttämään hiihtoharrastukseensa jopa vapaa-aikaansa.
Tuosta Keinosen hiihtoharjoittelusta löytyy hupaisia kertomuksia
Vesterisen muistelmista. Kun tuossa
uteliaisuuttani googletin tietoja kirjoittajasta, niin paljastui niin
yllättäviä asioita, että
jonkun väitöskirjaa miettivän historiantutkijan olisi syytä iskeä
aiheeseen. Myös elokuvantekijät
voisivat laittaa asian mietintämyssyynsä.
Wikipedia paljastaa Keinosen ja Vesterisen suhteesta seuraavaa:
Veikko Vesterinen (s. 1932) on suomalainen kenraaliluutnantti evp.
Vesterinen päätti aktiiviuransa
Turun ja Porin sotilasläänin komentajana vuonna 1992. Hän on toiminut
Puolustusvoimain komentajan
kenraali Yrjö Keinosen ja tasavallan presidentti Mauno Koiviston
adjuntanttina.
Yrjö Keinosen adjuntanttina Vesterinen kuului niin sanottuihin Keinosen
kaatajiin. Keinosta vastaan
toiminut upseerijoukko onnistui sijoittamaan Vesterisen puolustuvoimain
komentajan lähelle. Tässä
roolissaan, jota Keinonen ei aluksi tuntenut, Vesterinen sanojensa mukaan
osallistui paitsi
esimiehensä vakoiluun upseeriryhmälle muun muassa uudistusten
jarruttamiseen: ”Me voimme soutaa,
olla soutavinamme tai huovata”.
Vesterinen on tunnustanut roolinsa avoimesti: ”Keinosen kaatuminen oli
epävarmaa ja toimijoiden
riskin otto suuri.” (Sotilasaikakauslehti 2/96)
Poliittisen historian tutkija Lauri Haataja on julkisuudessa käyttänyt
Keinosen vastaisesta
toiminnasta, johon kuului esimerkiksi puhelimen salakuuntelu,
salaliitto-nimitystä, joka sotaväessä
tarkoittaa salakapinaa, ja olisi johtanut ankariin rangaistuksiin.
Vesterinen onkin paljastanut roolinsa vasta syyteoikeuden vanhennuttua.
Vesterinen kertoi vuonna 1995 julkaistuissa muistelmissaan Kolmen
kenraalin kintereillä laajasti
näkemyksiään muun muassa entisestä esimiehestään Keinosesta. Vesterinen
arvosteli seuraavissa
kirjoissaan myös 1990-luvun alussa entisen Itä-Saksan jäämistöistä
ostetetun asemateriaalin
hankintapäätöstä. Tämän kaupan puitteissa esimerkiksi hankitut T-72
panssarivaunut ovat jo nykyään
myyty romumetalliksi, koska niiden vaatimaan välttämättömään
modernisointiin ei ryhdytty.
Vesterinen on myös lausunut että Suomen itsenäinen puolustus ja Suomen
uskottava puolustus ovat
toisensa poissulkevia asioita, hän toivookin Suomen liittyvän jossain
vaiheessa NATO:n jäseneksi.
Kommentit (1)
Oman kaupungin pojat 29.04.2010, 21:49
Eilisestä pelistä vielä sen verran, että Kupsin avauskentällisessä oli
ainoastaan kaksi oikeasti
oman kaupungin poikaa. Muistanpa, miten reilut kolmekymmentä vuotta sitten
pidettiin skandaalina
sitä, että Savonlinnassa syntynyt Ossi Loikkanen päästettiin
kuopiolaisjoukkueeseen. Ja
urheilupoliittinen skandaali oli sitten se, kun Martti Räsänen siirtyi
samoihin aikoihin Elosta
Kupsin valmentajaksi.
Nyt on sitten globalisaatio tunkeutunut suomalaiseen jalkapalloiluunkin.
Kaikki eivät pidä sitä
hyvänä asiana. Katsojamäärät ovat ainakin romahtaneet. Piskuisen Sotkamon
Jymyn pesäpallojoukkueella
taitaa kotiotteluissaan olla enemmän katsojia kuin Kuopion Palloseuralla.
Olisiko niin, että ulkomaalaisten ja muualta kotimaasta tulleiden
ostopelaajien mukana olo poistaa
peleistä perinteisten kylätappeluiden luonteen. Kirjailija Jari Järveläkin
valitti jossain
Kirjakantin tapahtumassa sitä, että ennen Kotkassa oli
jalkapallo-otteluissa ihan eri tunnelma kuin
nykyään. Silloin KTP:n riveissä pelasi vain oman kaupungin sataman ahtaajia.
Toinen avauskokoonpanon kuopiolaisista oli Atte Hoivala. Hänkin taitaa
olla taustaltaan hämäläisiä.
Isä-Timo on lentopallomiehiä ja muistaakseni hänellä oli yhteen aikaan
maajoukkueen kovin ponnistus.
Liikunnallinen lahjakkuus näyttää periytyneen poikaankin, koska Atte oli
eilen Kupsin paras, vaikka
hän on juuri täyttänyt vasta 18 vuotta. Viime kesänä Atte oli vielä
kovasti pieni ja heiveröinen,
mutta talven aikana hänestä näyttää kasvaneen jo ihan aikamiehen kokoinen.
Veikkaan, että hän pelaa
jo ensi kesänä Keski-Euroopan rahakentillä.
Kommentit (0)
Vuoden kulttuuriteko 25.04.2010, 20:06
Ei ole Kups umpisurkea, kuten viikko sitten väitin, vaan ainoastaan
surkea. Kups – Fc Lahti päättyi
juuri 1 – 1. Lahti onnistui viimehetkillä tasoittamaan, koska sen riveissä
on Litmanen, joka on
äidin puoleltaan kuulema Kärkkäisiä. Tasoituksen teki tietenkin Litti
itse; tosin mitään muuta hän
ei kyllä pelissä tehnytkään.
Mutta vuoden kulttuuriteosta vastasi Ilja Venäläinen, joka
paluumuuttajavaikutteisesta nimestään
huolimatta on harvoja syntyparäisiä kuopiolaisia Kupsin joukkueessa.
Venäläinen vaihdettiin kentälle
toisen jakson puolivälissä ja heti sen jälkeen hän teki kauden avausmaalin
saksipotkumuunnelmalla
selin maaliin. Pallo näytti menevän selvästi pömpelin yli, mutta sinne
jonnekin takanurkkaan se
lopulta leijaili noin puolen minuutin lennon jälkeen.
2700 katsojaa huusi ensimmäisen ja ainoan kerran koko pelin aikana. 10
lahtelaista huligaania piti
muuten koko pelin ajan suurempaa meteliä erilaisia paikkoja ja asioita
haistattelemalla tuomarille
ja Kupsin maalivahdille. Suomalainen palloilukulttuuri saisi suuren
voiton, jos FC Lahti
fanikatsomoineen putoaisi alemmalle sarjatasolle.
Olen pitänyt Afrikkaa menetettynä maanosana, koska mitään hyvää sieltä ei
kuulu, mutta loistavia
urheilijoita sieltä löytyy. Nytkin tuntui välillä siltä, että olisi ollut
parempi, jos Kupsin
valkoiset miehet olisi vedetty vaihtoon ja vain kolme sinisenmustaa miestä
olisi jäänyt kentälle
taituroimaan. Heiltä on tosi vaikea saada palloa pois eivätkä he sitä
mielellään edes lainaa muille,
koska oikea jalkapallo on afrikkalaiselle suuri unelma.
Ja ymmärrän täysin heidän asenteensa. Muistelen, että Kamerun oli joskus
melkein voittaa
maailmanmestaruuden, vaikka maan jalkapalloliitto oli niin köyhä, ettei
sillä ollut varaa oikeisiin
palloihin. Ilmeisesti pojat treenasivat paperitolloilla.
Kommentit (0)
Porilaisten marssi 24.04.2010, 19:27
Noista kylmän sodan paljastuvista salaisuuksista ja tuntemattomista
sankareista vielä sen verran,
että Heikki Tiilikaisen kirjassa Kylmän sodan kujanjuoksu kerrotaan vielä
tuota Kosygininkin
tapausta dramaatisempi tilanne.
Tsekkoslovakian miehityksen aikaan myös neuvostolaivasto liikehti huomiota
herättävästi. Esimerkiksi
Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin sata
venäläislaivaa ja alkoi
rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö
päätti taistella katkeraan
loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon.
Voimasuhteet olivat jotenkin niin, että jokaista suomalaista sotilasta
vastassa oli kymmenen
vihollislaivaa. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös
kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten
vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.
Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä
Suomen lippu viriteltiin sillä
tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa
siniristilippu juuri sillä
hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten
marssin sävelien kajahtaa
linnakkeen äänentoistilaitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää
vähäväkisen joukko-osaston
taistelumieltä.
Onneksi mobilisaatio oli turha. Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan
rajaa. Ilmeisesti
Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää jotakin. Rajaseudulla
puhutaan, että samoihin
aikoihin myös itärajalla olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita.
Muistelen, ettei puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen pitänyt
tilannetta mitenkään uhkaavana,
sillä hän ei keskeyttänyt Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut
jo etukäteen tieto siitä,
miten asiat tulevat etenemään?
Kommentit (1)
Kosygin ja tykki 23.04.2010, 19:28
Neuvostoliiton ja Kekkosen hävittyä maailmankartalta on noita eilen
mainittuja ulkopoliittisia
muistelmia uskallettu julkaista Suomessa ainakin vino pino. Sieltä löytyy
myös mielikuvitusta
kiihottavia tarinoita ja huikeita tapahtumia, jotka olisivat voineet
muuttaa maailmanhistorian
kulun. Näin olisi käynyt esimerkiksi, jos suomalaiset olisivat vahingossa
onnistuneet ampumaan
Neuvostoliiton pääministeri Kosyginin elokuussa 1968.
Silloinhan tämä teki sotalaivalla yllätysvierailun Kekkosen luokse.
Ilmeisesti miehet keskustelivat
tuolloin tsekeille annettavasta veljellisestä avusta. Tapaaminen oli
huippusalainen eikä asiasta
oltu kerrottu edes Suomen rannikkotykistölle. Niinpä Hangon edustan
linnakkeella huomattiin
yllättäen, miten pieni suomalainen alus yritti epätoivoisesti paeta sitä
seuraavaa isoa venäläistä
sotalaivaa.
Todellisuudessa suomalaisalus oli saattelemassa vierailijaa Hangon
satamaan, mutta sitähän
tykkimiehet eivät tienneet ja jostain syystä he hahmottivat tilanteen
takaa-ajoksi. Tykit
suunnattiin jo oletettuun viholliseen, mutta onneksi kohtalokkaat
laukaukset jäivät ampumatta.
Ilmeisesti venäläinen kapteeni ymmärsi tilanteen ja komensi laivansa
miehistön seisomaan aluksen
kannelle ja tämä asia sai suomalaiset uskomaan, ettei sota ollut ehkä
sittenkään vielä alkanut.
Jossain muistelmissa kerrottiin, että Kosygin, joka oli viisas, ahkera ja
kunnollinen ihminen, ei
pohjimmiltaan pitänyt suomalaisista. Mies oli syntyjään Pietarin poikia ja
ilmeisesti hänellä oli
kansastamme huonoja muistoja. Kosyginin antapatia meitä kohtaan ei olisi
juurikaan lieventynyt,
mikäli häntä olisi ammuttu tykillä Suomen vesillä.
Kommentit (0)
Stepanov 22.04.2010, 19:25
Tuo eilen mainittu Vladimir Stepanov oli syntyjään Kontupohjasta.
Kontupohja on se
karjalaiskaupunki, joka on viime vuosikymmeninä menestynyt hiihdon
arvokisoissa Suomen valtiota
paremmin. Ja hiihtomiehiä oli suurlähettiläs Stepanovkin. Hän oli ihan
johtavia Kekkosen
perässähiihtäjiä. Muutenkin mies muistutti maamme johtajia, koska hänkään
ei ollut mikään vesipoika.
Itseasiassa Stepanovia pidettiin niin suomalaisen oloisena, että
puhuttiin, ettei hän ole mikään
oikea karjalainen, vaan suomalaisen punakaartilaisen poika.
Harmi, ettei entinen suurlähettiläs ole julkaissut muistelmiaan, kuten
monet muut virkaveljensä ovat
tehneet. Hän voisi kirjassaan puolustautua, koska meikäläiset poliitikot
antavat hänestä harvinaisen
huonon kuvan. Keijo Korhosenkin mukaan Stepanov oli Bobrikofin luokkaa
Suomen syöjänä. Stepanov meni
Suomen sisäisiin asiohin puuttumisessa niin pitkälle, että muodollisesti
hänen alaisensa
lähetystöneuvos Viktor Vladimirov häpeissään passitti hänet lopulta takain
Moskovaan.
Valdimirovista Suomen herrat ovat tykänneet ja antaneet hänestä ylistäviä
lausuntoja. Häntä
pidettiin todellisena Suomen ystävänä ja vanhan hyvän ajan herrasmiehenä.
Tosiasiassa Vladimirov oli
KGB:n kenraali ja ns. likaisen osaston johtaja. Hänen tehtävänään oli mm.
salamurhien järjestäminen.
Olen lukenut miehen muistelmat. Hän ei sano muistelmissaan pahaa
kenestäkään ihmisestä, mutta ei
myöskään paljasta todellista asemaansa valtionhallinnossa.
Muuten tietääkseni KGB:n suomalaisella vastineella eli Supolla oli
leppävirtalaisen Isi Tiitisen
kaudella myöskin erityinen likaisten operaatioiden osasto. Sen muodostivat
eräät Miettisen
vähämieliset veljekset.
Kommentit (0)
Meuhkaus 21.04.2010, 19:19
Saamani lisätiedon mukaan Venäjän lapsiasiamiehen toiminta oli törkeintä
maamme sisäisiin asioihin
puuttumista sitten vuoden 1976. Silloin sattuneen neuvostolentokoneen
Suomeen kaappaamisen jälkeen
suurlähettiläs Stepanov oli kuulema tunkeutunut maamme hallituksen
kokoukseen meuhkaamaan ja
uhkaillut, että Seutulaan saapuu kohta puna-armeijan iskuosasto konetta
vapauttamaan.
Jos tämän pahempaa kansallisen itsemääräämisen loukkausta ei ole sattunut,
niin hyvä on. YYA-
sopimuksen aikaan kansa pelkäsi, että kohta suomalaisia sotilaita viedään
Ussurjoelle venäläisten
avuksi, kun heillä oli siellä ongelmia kiinalaisten kanssa. Nyt
amerikkalaiset ovat houkutelleet
suomalaisia sotilaita jonnekin Afganistaniin johonkin merkilliseen
heimosotaan, joka on tainnut
kestää noin sata vuotta ja ilmeisesti jatkuu vielä ainakin yhtä kauan.
Ilmeisesti suurlähettiläs Stepanov ei meuhkannut valtiojohdollemme ihan
tuloksetta. Tuo juttu
selittää nimittäin sen, miksi TV-uutisissa kaapattua konetta näytettäessä
taustalla vedeltiin
huomattavan näyttävästi koko ajan edestakaisin ilmatorjuntatykkiä. Muualla
maailmassa ei siihen
aikaan yleensä kutsuttu ilmatorjuntaa paikalle lentokonekaappauksen
sattuessa. Ilmeisesti Kekkonen
oli kova jätkä kovan paikan tullen.
Kommentit (2)
Murskaus 20.04.2010, 20:00
Venäjä murskasi Suomen luki lööpissä. Kyse ei ollut tällä kertaa
jääkiekosta kuten luulin, vaan
lapsen huostaanotosta. En tiedä, mistä oikein on pohjimmiltaan kysymys,
mutta sen käsityksen sain,
että Venäjän lapsiasiamies, joka on entinen KGB:n mies ja siten varmasti
hyvin pätevä nykyisee
tehtäväänsä, olisi kurmottanut maamme presidenttiä jostain puolivenäläisen
lapsen huostaanotosta.
Uusi asia minulle, jos huostaanottoasiatkin on siirretty
sosiaaliviranomaisilta tasavallan
presidentille. Suomalaiset ovat varmaankin sosiaaliviranomaisasiaan
liittyvässä mediasodassa
heikoilla, koska alalla on tiukka vaitiolovelvollisuus. Epäilen, että
KGB:n upseerin vierailussa
oli pohjimmiltain kyse konsuli Pietiläisen lapsensalakuljetusasian
jälkimainingeista.
Luin tuossa äsken ihan mielenkiintoisen Jussi Pekkarisen kirjan
Konsulinkyydillä kotiin, joka kertoo
maamme diplomatian epävirallisesta historiasta. Ymmärsin sen luettuani,
ettei Simo Pietiläinen
sooloillut asiassaan yksin, vaan taustalla olivat isommatkin herrat.
Nimittäin kyllä pienen ja
rehellisen kansamme ulkomaiden lähetystöissä on kautta aikojen tiukan
paikan tullen harrastettu
salakuljetusta ja asiapapereiden väärentämistä, mikäli isänmaan edun on
uskottu sitä vaativan.
Pitäisi muuten selvittää, että onko perää siinä huhussa, jonka mukaan
maamme rikoshistorian
suurimman väärennöksen tekivät presidentti Ryti ja ministeri Tanner,
joiden väitetään korjailleen
Saksan ja Suomen asekauppojen paperit sellaisiksi, että ostokset olisivat
mukamas jo maksettu. Niin
niitä ei tarvinnut toiseen kertaan maksaa venäläisille sodan jälkeen.
Kommentit (0)
Surkeus 19.04.2010, 19:48
Kalpa hävisi ja putosi. Minä suren. Kävi juuri kuten olen kahdeksan
kuukautta pelännyt. Ja muutenkin
tämä on ollut kaikkien aikojen surkein kuopiolainen palloiluviikko. Eivät
edes vesipalloilijat
päässeet mitaleille ja uppopalloilijat ovat viimeinen oljenkorsi.
Viikon ainut myönteinen palloilu-uutinen on se, että kuulin Jari Litmasen
olevan äitinsä puolelta
Kärkkäisiä. Olen lähes varma, että kyseessä ovat Kärkkäälän Kärkkäiset.
Sieltähän se Litmasenkin
lahjakkuus luultavasti pulppuaa.
Itsellänkin on hyvin saman tyyppinen pehmeä kosketus palloon kuin Litillä.
Tosin varsinkin nuorena
olin kuitenkin aika paljon nopeampi kuin hitaahko Litmanen.
Kommentit (3)
Hauta 18.04.2010, 18:39
Tämän illan Wajdan Katyn-elokuva liittyy tähän kuvaan, joka taitaa olla
Salmin hautausmaalta.
Yleisesti tiedetään, että Stalinin hirmuhallinto, jota illan elokuva
sivuaa, surmasi miljoonia
ihmisiä. Sen sijaan harvoin tulee ajatelleeksi sitä, että Jeltsinin löperö
hallinto saattoi myös
aiheuttaa miljoonia ennenaikaisia kuolemia. Ainakin Karjalan hautausmailla
vieraillessaan alkaa niin
uskoa. Varsinkin nuoret miehet ovat ottaneet tavakseen poistua
tuonilmaisiin heti saatuaan
biologisesti ajatellen tärkeimmän tehtävänsä suoritettua, eli uuden
sukupolven siitettyään.
Mutta jotain myönteistäkin kantautuu Venäjän maalta. Myös sikäläisessä
TV:ssä on esitetty
tämäniltainen Wajdan filmi, joka kertoo puolalaisen sivistyneistön
teurastamisesta
niskalaukauksilla. Helppoa ei ollut pyöveleilläkään. Moni sai
pistoolikäteensä rasitusvamman, jota
nykyään kutsutaan tenniskyynärpääksi.
Pitänee pikkuisen tarkistaa kantaansa Putinin hallinnon suhteen. Ensiksi
telkkariin päästetään
venäläisten suorittamasta kansanmurhasta kertova elokuva ja toisekseen
jostain kuulin, että
Vankileirien saaristoa ollaan ottamassa koulujen opetusohjelmaan. Se kirja
jäisi suomalaisilta
murkuilta lukematta.
Muuten jonkun tutkimuksen mukaan venäläisillä, suomalaisilla ja
ruotsalaisilla nuorilla luetettiin
korkeakirjallisuutta ja heidän piti kommentoida lukemaansa. Venäläiset
ymmärsivät lukemansa vallan
hyvin, suomalaisetkin jotakin, mutta ruotsalaiset eivät tuon taivaallista.
Länsinaapurimme ovat
sellaisia insinöörejä luonteeltaan, heiltä puuttuu meille slaaveille
ominainen taiteellisuus, joka
välillä ilmenee täydellisenä boheemiutena.
Kommentit (0)
Loppu 17.04.2010, 18:54
Tunnelma on kuin Koskelan Jussilla sen jälkeen, kun halla vei ensimmäisen
viljasadon. Jussi tuumasi,
että nyt se on sitten loppu. Tarkoitti varmaan koko elämää. Minulla on
ollut viime päivinä ihan
yhtäsuuria vastoinkäymisiä elämässäni kuin Jussilla.
Nimittäin eilen menin voitonriemuisena katsomaan, miten Kups nöyryyttää
Hjk:ta. Ei nöyryyttänyt.
Varttitunnin pelin jälkeen tilanne oli 0-3 ja lopussa 0-5. Tulos ei vastaa
kenttätapahtumia. Hjk
olisi voinut tehdä muutaman maalin enmmänkin. Kups oli umpisurkea ja
sarjapaikka pelastuu
ymmärtääkseni vain, jos Oulu menee konkurssiin kuten huhutaan.
Päivällä menin katsomaan, miten Sampo nöyryyttää Sun Volleytä. Ei
nöyryyttänyt, vaan hävisi selvästi
paremmilleen. Lippu lentopallo-otteluun maksoi 25 euroa eli 150 markkaa.
Sillä saisi aika monta
keskivahvaa humalatilaa. Lentopallon seuraaminen ei ole nykyään
yksilehmäisen touhua. Toivottavasti
maksuni ansiosta Sampo ei mene konkurssiin kuten huhutaan.
Äsken kuuntelin radiosta, miten Kalpa pyöritteli Hpk:ta mennen tullen,
mutta lisäerässä vieraat
tekivät voittomaalin. Huomenna Kuopiossa puhutaan yleisesti, miten
erotuomarit antoivat voiton
hämeenlinnalaisille. Kuten tekivätkin, kuulin asian selvästi
radioselostuksesta.
Ulkona ei näytä ollenkaan keväiseltä vaan marraskuiselta. Niinpä
tunnelmaan sopivaasti kuuntelin
juuri youtubilta Heikki Salon Marraskuun. Ihmettelenpä, millä ihmeellä
muusikot elättävät itsensä ja
perheensä, koska kaikki näyttää löytyvän maksutta netistä.
Muuten Heikki Salo on urheilijamiehiä. Hän on syntyisin Lapualalta ja kun
sanoittajanero oli
kirjastolla yleisön tavattavissa kysäisin häneltä, että miltä Pohjanmaalla
tuntui olla ns. erilainen
nuori. Hän ei ollut ollut erilainen nuori vaan lupaava painija, jolla on
ilmeisesti Lapuan Virkiän
väreissä piirinmestaruuksiakin. Niin oli näyttelijä Esko
Nikkari-vainaallakin. Sillä, joka oli
juonut raakaa kiljua katastrofaalisin seurauksin.
Kommentit (1)
Vamma 16.04.2010, 17:06
Urheilu on vaarallista. Viime yönä olin Kalpan maalivahtina
ratkaisuottelussa Hpk:ta vastaan.
Jatkoajalla yritin epätoivoisella jalkatorjuntavenytyksellä pysäyttää
alanurkkalämärin. Reväytin
jalkani ja heräsin vihlaisuun. Onneksi laukaus ei suuntautunut ylänurkkaan.
Olen nyt lähdössä avaamaan jalkapallokautta. On ihan tyypillinen
jalkapalloilma. Yleensä tällaisella
säällä jonain marraskuisena sunnuntai-iltana Kups ja Rops ovat ratkaiseet
sen, kumpi on maailman
huonoin potkupallojoukkue. Aamulla kipeällä jalalla töihin kävellessäni
huomasin, että ilmassa on jo
ihan syksyn tuntua.
Merkillinen asia, että Suomessa täytyy jalkapallokausi aloittaa
huhtikuisena perjantai-iltana klo
19. Sitten Kupsilla onkin pikaisessa tahdissa seitsemän kotiottelua lähes
peräkkäin sohjoisella
Keskuskentällä, sitten seuraa pitkä tauko ja sitten alkutalvesta
pelaillaan taas tiheään tahtiin
vaihteeksi iljanteisella Keskuskentällä. Kups-HJK-peli tulisi pelata
heinäkuulla lauantai-iltana klo
17. Otteluun tulisi olla vapaa pääsy. Sillä tavalla Kuopioon saataisiin
palautettua vanha
jalkapallokulttuuri.
Hjk:n pelaajat saavat keskimäärin 3000 €/kk ja kupsilaiset 1500 €/kk.
Veikkaanpa, ettei palkkatason
eroa tule huomaamaan tunnin kuluttua alkavassa pelissä, sillä Kups voittaa
2-0.
Kommentit (0)
Valasretki Vienaan 15.04.2010, 19:35
Tavoitteenani on nähdä tässä elämässä vielä valaita elävänä luonnossa.
Toissa kesänä kävin turhaan
etsimässä niitä Solovetskin luostarisaarelta. Ensi kesänä olisi jälleen
uusi tilaisuus, koska 12-
18.7.2010 järjstetään Savon suunnalta erityinen valasretki Vienanmerelle.
Matka kestää viikon, joten
sinä aikana ehtii näkemään paljon muutakin ja eiköhän todennäköisyys
belugoihin törmäämiselle ole
suuri. Matkan järjestää Matkamatias ky Matti Turunen.
Vienan-Karjalassa suunnalla on paljon nähtävää. Paanajärvellä tai
Jyskyjärvellä en ole ennen
ollutkaan. Solovetskin saaristossa viivytään kolme päivää ja siellä on
mahdollista patikoida, soutaa
ja pyöräillä. Pitääpä panna tämä upea matka vakavaan harkintaan. Saas
nähdä, millaisia loma-aikoja
valtio tarjoaa.
Valokuvaaja Juha Taskinen kertoi jossain haastattelussa viihtyvänsä
nykyään vain Vienan-Karjalassa
ja Laatokalla. Viimekesäisiä Karjalan kuvia tutkiessani tajusin syyn.
Meillä ilmetyillä
sopeutumattomilla ADH-tapauksilla on allergia kirkkaiden värien suhteen.
Minun silmäni lepäävät
Karjalan kylien harmaata kauneutta ihaillessa.
Kommentit (0)
Sairaaloisuutta 14.04.2010, 21:40
Kyllä tämä jo menee sairauden puolelle. Maanantaina oli Hpk-Kalpa,
tiistaina Sun Volley-Sampo,
tänään Kalpa-Hpk, torstaina Hpk-Kalpa, perjantaina Kups-Hjk, lauantaina
Sampo-Sun Volley ja Kalpa-
Hpk, sunnuntaina muistaakseni vain Sampo-Sun Volley. Sen jälkeen aion
rentoutua ja nauttia pullon
limonadia, mieluiten puhaista Aku-Ankka-juomaa.
Jos olisin edes pienen osan tästä energiasta, jonka olen käyttänyt
tyhjänpäiväisiin
urheilutapahtumiin, uhrannut johonkin hyödylliseen, olisin varmaankin
professori ja viettäisin
todella tylsää elämää. Olen sitä mieltä, että urheiluhulluille tulisi
perustaa AA-kerhojen tapaisia
yhteisöjä, joissa koukkuun jääneet suurkuluttajat voisivat keskustella
urheilusta asiantuntevassa
seurassa.
Muuten se pitkä, hoikka ja tuuheahiuksinen jääkiekkovalmentaja, jonka
nimen päälle en nyt pääse ja
joka esiintyy aina asiantuntijana joka paikassa, veikkasi viime vuonna
Kalpaa putoajaksi eikä
tänäkään vuonna veikannut Kalpaa mitaleille, näyttää olevan taas väärässä.
Kalpa näyttää huonollakin
pelillä olevan loppuotteluissa.
Ai niin. se pitkä, hoikka, tuuheahiuksinen valmentaja on nimeltään Sakari
Pietilä.
Kommentit (0)
Ior 13.04.2010, 20:21
Huima oli siis eilen kerrotun Valkosen taistelijasuvun menneisyys, mutta
eivät pärjää Hankasalmen
Valkoset Sipoon Bock-suvulle. Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva matkaopas Ior
Bock on tutkinut sukuaan
ja päässyt jo Lemminkäiseen asti. Itse asiassa Iorin Lemminkäisen
temppelikin sijaitsee Bockin suvun
mailla ja niin innostava hän on ollut kertomuksessaan, että on saanut
temppelin kaivaukset
käynnistymään, mutta ainakaan lehtitietojen mukaan temppeliä ei ole vielä
löytynyt.
Enemmän tietoa temppelin olemassaolosta voi kuunnella tältä videopätkältä
http://www.youtube.com/watch?v=aee5baz_jM8 . Bockin näkemyksellä on joukko
uskollisia kannattajia ja
tarina on ollut niin vakuuttava, että itse johtava maanrakennusalan yritys
Lemminkäinen oy antoi
koneensa ja kaksi jämerää konemiestä kaivuuväen avuksi. Ilmeisesti
Lemminkäinen oy:tä vaivaa tietty
hyväuskoisuus, koska viime aikoina on tihkunut tietoja, jonka mukaan yhtiö
olisi antanut rahaa myös
eräille poliitikoille, joiden uskottavuus ei ole lähelläkään Ior Bockin
luokkaa.
Ior elelee nykyään pyörätuolissa eläkeläisenä, koska lehtitietojen mukaan
eräs kannattaja olisi
hakannut miestä puukolla niin pahasti, että tältä halvaantuivat kaikki
raajat. Surullinen tapaus
iloluonteiselle miehelle. Muistan kuinka mies hänestä tehdyn TV-dokumentin
lopuksi siirtyy
kaivauksiltaan talvea pakoon Goalle ja sanelee puhelinvastaajaansa
viestin, jossa hän kertoo
olevansa talven Goan rannalla ja korostaa, ettei pilvenhattaraakaan näy
muualla kuin piipussa.
Iorin valloittavaan olemukseen voi tutustua tästä
http://www.youtube.com/watch?v=xNeunvFtlSQ .
Kommentit (0)
Kaspin 12.04.2010, 20:23
Eilen kirjoitin vähän harhaanjohtavasti itämaisista taistelulajeista,
koska viimeisimpien tietojen
mukaan näidenkin lajien juuret kiertyvät Savoon; ainakin jos Hankasalmi
lasketaan savolaisalueeksi
ja miksi ei laskettaisi, koska kyllä siellä viännetään ihan oikeasti.
Hankasalmella on pitkään vaikuttanut Valkosten suku ja suvun edustaja
Kaarlo Valkonen on
telkkarissakin esitellyt suvun vanhaa lähitaisteluoppia, josta käytetään
nimitystä kaspin. Kaarlo
Valkosen mukaan laji on kehittynyt suvussa 30 sukupolven aikana, joten
itsepuolustusmenetelmän
juuret juontuvat peräti 1100-luvulle. Suvun esi-isä seppä Jon Valkonen on
vieraillut Kauko-Idässä
opettamassa kiinalaisille lehtipellintaontaa ja samalla myös tutustuttanut
sikäläiset ja myös
tiibetiläiset mestarit tähän lähitaistelumuotoon.
Wikipediassa paljastetaan tämän opintomatkan vaikuttaneen siten, että
siellä yhä puhutaan pohjoisen
kansan taistelutaidosta, jolla olisi tarkoitettu suomalaisia ja
suomalaista sotataitoa. Yksi näistä
suomalaisista taidoista olisi ollut nimenomaan Valkosen suvun
kas-pin-taistelumenetelmä.
Nykymuotoonsa lajin ovat näiden tarinoiden mukaan kehittäneet suomalaiset
naiset neljän sukupolven
aikana miesten ollessa sotimassa.
Kamppailulajien nettisivu kertoo tämän muinaissuomalaisen lajin
menetelmistä seuraavaa:
”Kas-pin-tekniikat
Erityispiirteenä on vastustajan ”lukitseminen”. Taistelutilanteessa
pyritään löytämään täydellinen
rentous täysin ilman voimaa. Pääteemoja on neljä: hermot, hipaisu, enkelin
kosketus ja näkymätön
käsi (enkelin kosketusta ja näkymätöntä kättä ei kukaan voi toiselle
opettaa, vaan ne tulevat ajan
kanssa ja harjoittelun kautta), lisäksi Kaspinissa on omat lajille
ominaiset aseensa.
Yleisimpänä aseena harjoittelussa käytetään veistä. Perusajatuksena on,
että kun osaa toimia veistä
vastaan, niin sitten jo pärjääkin ”kenelle tahansa”. Puukkoa opetellaan
käyttämään myös omana
hyökkäysvälineenä suomalaisella tavalla. Suomalaisessa puukkoperinteessä
on kolme erilaista tapaa:
pohjoinen tyyli, Laatokan tyyli ja sisämaan tyyli, lisäksi myös joillakin
romani-suvuilla on omia
tekniikoita veitsen käsittelemiseen.”
Lopuksi voimme videolta tarkistaa, miten kaspinmestari Valkonen kukistaa
vastustajan lähinnä
kalevalaisin hengenasein.
http://www.youtube.com/watch?v=sGBXCXqpukk&feature=related
Sakea 11.04.2010, 18:51
Eiliseen aiheeseen vielä sen verran, että jos Oy Alko AB:llä olisi edes
vähän silmää
tuotekehittelylle, se toisi ainakin kesäkuun 4. päivän alla myyntiin
Poika-merkkisen perinnekiljun
Mannerheimin synttäreihin liittyen. Kilju ei ole nytkään täysin tuntematon
juoma liikkeen
valikomissa, sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys näistä
asiaoista antaa, rohkenen
väittää, että arvostettu japanilainen sake on selvää riisikiljua.
Jotenkin sake liittyy itämaiseen filosofiaan ja taistelulajeihin, joista
niistäkään en paljoa
ymmärrä, vaikka olen kyllä yrittänyt opetella. Kävelijä Valentin Kononen
kertoi mielikirjansa olevan
Miyamoto Musashin Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Vallun innoittamana
minäkin sen luin, koska
pidin Konosta siihen asti viisaana miehenä
Petyin. Kirja kertoi jostain jaappanilaisesta seivästappelijasta, joka
kierteli saarta miehen
vastusta etsien sellaista kuitenkaan löytämättä. Aina onnistui tämä
häirikkö ensimmäisenä
kolauttamaan vastustajaansa sapilaallaan päin otsikkoa. Jos siihen
toimintaan kätkeytyi jotain
syvällistä, niin sitten ovat maamme nakkikioskien liepeet täynnänsä
samanlaisia syvähenkisiä
samuraisotureita.
Täytynee tarkistaa kantaansa ainakin Pohjanmaan junkkareihin. Laulussa
Härmän häät sanotaan, että
Anssin Jukalla puukko oli ja värjärin sällillä airas. Niinpä mainittu
värjärin sällikin, jolla oli
siis aidanseiväs astalonaan, saattoi olla jonkinlainen itämaisen
syvähenkisen tien kulkija.
Tiettävästi Iso-Antillakin oli harjoitusvastustajanaan puusta veistetty
ukko, jonka kanssa Antti
kehitteli erilaisia veitsitekniikoita varmaankin hyvin samuraihengessä.
Muuten pohjalaistenkin veitsitekniikka alkaa nykyään olla ihan
lapsenkengissä. Elokuvassa Häjyt,
joka muuten osittain kertoo suonenjokelaisen Iso-Valtti Balzarin
pojanpojan asianajaja Heikki
Lampelan hurjasta nuoruudesta Pohjanmaalla, eräs vanha isäntä kauhistelee
nykyistä maailmanmenoa:
”Ja nuoret klopit kuolee puukkohon. Ne ei osaa enää viiltää, ne tökkii”.
Tästä videopätkästä voi opetella lisää pohjalaista taistelutekniikkaa ja
syvällistä
elämänfilosofiaa http://www.youtube.com/watch?v=hv-LxCMW6Yc&feature=related .
Kommentit (0)
Kilju 10.04.2010, 18:44
Jostain syystä viini, olut ja sahti ovat arvostettua korkeakulttuuria.
Niiden nimissä voidaan
perustaa hyvämaineisia yhdistyksiä, järjestää kilpailuja, kirjoitella
laatuarvosteluja perhelehtiin
ja vaikka perustaa maaseudulle viinitiloja, joissa peremmat ihmiset voivat
vierailla juopoiksi
leimautumatta. Mutta eipä ole maassamme kiljukerhoja,
kiljuntekokilpailuja, kiljuarvosteluja
lehdissä tai erityisiä kiljutiloja maaseudulla.
Vaikka kiljukin on selkeästi kulttuurijuoma. Nimittäin maamme
kirjallisuudenhistorian paras
juopottelukohtaus on tietysti Tuntemattomassa sotilaassa. Miehistö juhlii
Mannerheimia kiljua
juomalla ja herrat nauttivat leikattua konjakkia, mitä se sitten onkaan;
muistaakseni jaloviinaa.
Rajatapaus värikki Koskela juo ensin kiljua sen verran, että saa lisää
rohkeutta ja lähtee sitten
purkamaan sosiaalisia kaunojaan upseerikorsulle.
Antti Tuurin Pohjanmaakin kertoo vaikuttavasti tästä ilmetystä
kansallisjuomastamme. Hakalan
veljekset käyvät ensin urheilukentällä katsomassa, olisiko siellä tarjolla
pesäpalloa
sunnuntaipäivän ratoksi. Ei ollut ja niinpä veljekset hakevat
kiljupönttönsä ja isänsä asekätkentä
konepistoolin ja suuntaavat sorakuopalle viettämään rantalomaa.
Paikalle eksyy poikien vanha opettaja, joka paheksuu näkemäänsä. Pojat
eivät nimittäin osaa hänen
mielestään ampua asianmukaisesti konepistoolilla ja opettajan on sitten
velvollisuudentuntoisena
ihmisenä ruvettava juomaan entisten oppilaidensa kanssa kiljua ja opettamaan
konetuliaseenkäsittelyä.
Itse en ole koskaan nähnytkään kiljua, mutta sen muistan, että kerran
Kärkkäälän vihaiset nuoret
miehet olivat sitä valmistaneet. Asia synnytti niin paljon pahennusta,
että valveutuneet kyläläiset
kutsuivat poliisin paikalle, vaikka Kyllikki Saarenkin murhan
selvittelykin oli näiltä vielä
tekemättä. Poliisi ei kyennyt tätäkään epäiltyä rikosta ratkaisemaan,
koska todisteet oli jo
hävitetty. Tyhjän pöntön pohjalta oli kuulema löytynyt vain sitruunan
paloja, jotka eivät riitä
näytöksi.
Siunatuksi lopuksi opiskelemme Pohjanmaa-elokuvasta, kuinka kiljua ei sovi
nauttia.
http://www.youtube.com/watch?v=2aIUAwlwF7w
Kommentit (0)
Nöyrä ihminen hän oli 09.04.2010, 19:27
Sahdin valmistus on vaativa asia ja tieto-taito maassamme on keskittynyt
Hämeeseen. Itä-Hämeessä
olen ensimmäisen ja viimeisen kerran testannut tätä maailmalla arvostettua
oluen lajia ja minusta se
maistui lähinnä ruunan virtsalle.
Savossa ei sahtia juurikaan tunneta. Tietääkseni ainoastaan Rummukaisen
aikamiesveljekset ovat
olleet aineen kanssa tekemisissä. Aapelin romaaniin perustuvassa
elokuvassa Siunattu hulluus
Vilippus ja Ananias Rummukainen ovat kyyditsemässä traktorilla nuorinta
Elemeri-nimistä veljestä
mielestään asianmukaiseen laitoshoitoon Harjamäen mielisairaalaan.
Matkalla Elmeri kuitenkin katoaa. Pohtiessaan tapausta vähämieliset
vanhemmat veljet päätyvät
lopputulemaan, jonka mukaan pikkuveli on pudonnut lavalta päälleen ja
kuollut. Tienpientareella
pidetään oletetun vainajan muistotilaisuus. Muistosanoissaan Vilippus
korostaa Elmerin hyviä puolia.
Vilippus muistelee, kuinka hän vielä aamulla komensi vainajaa, että
”otapas Elmeri muki ja hae
aitasta minulle sahtia. Ja Elmeri otti mukin ja haki minulle sahtia.
Sellainen nöyrä ihminen hän
oli”.
Luulen, että Vilippus yksinkertaisuuttaan sekoittaa sahdin ja kotikaljan,
jotka ovat täysin eri
asioita.Tai sitten aitassa oli kiljua, jolla myöskään ei ole mitään
tekemistä sahdin kanssa. Savossa
nimittäin erheellisesti luullaan, että se asia mitä voidaan laillisesti
tehdä on kiljua. Mutta kyllä
senkin laki kieltää.
Ylen arkistossa on tässä osoitteessa nähtävillä Elmeri Rummukaisen
muistotilaisuus
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=664&a=4460 . Muuten Kuopion
kadulla on vastaani tullut
monta kertaa kyseinen Elmeri, joka on varmaankin miettinyt, mikä minua
naurattaa. Mutta tämä kohtaus
se minua naurattaa.
Kommentit (0)
Sahti 08.04.2010, 19:27
Tuosta eilen sivutusta kieltolaista sen verran, että ainakin tämä kokeilu
osoitti sen, että
lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Ennen
kieltolakia suomalaiset olivat
lähes täysraittiita, mutta sinä 14 vuoden aikana, jolloin laki oli
voimassa, kansan alkoholinkulutus
nelinkertaistui. On selvää, että kun valtion kömpelö monopoli korvataan
vapaalla yritystoiminnalla,
palvelun tarjonta tehostuu, hinnat laskevat ja laatu paranee.
Itä-Hämeessä alkoholia ei perinteisesti ole juurikaan käytetty, mutta
sahtia on sen sijaan mennyt
runsaasti. Tietääkseni edes kieltolain aikaan ei sahdin valmistukseen ja
myyntiin ole mitenkään
puututtu, vaikka aine on tuplaten keskikaljaa vahvempaa. Ja petollistakin
se osaa olla.
Kansanperinteen mukaan eräskin itähämäläinen kirkkoherra ajoi autonsa
pöpelikköön heti ensimmäisessä
mutkassa häätalosta poistumisensa jälkeen, koska oli ottanut ryypin tätä
juhlajuomaa.
Hämmästyttävä asia, ettei kukaan raivoraitis kansanedustaja tai edes TV:n
aina valpas MOT ohjelma
ole havainnut sitä hirmuista yhteiskunnallista ongelmaa, jonka sahdin
selvästi lainvastainen
valmistus ja anniskelu vielä nykyäänkin Itä-Hämeessä aiheuttaa.
Virkvaltakin on seudulla täysin
korruptoitunutta tässä asiassa. Tiettävästi myös sikäläiset poliisit ovat
innokkaita sahdin ystäviä
ja monet jopa koukussa tähän petolliseen keskushermostoa vahingoittavaan
kemikaaliin.
Kommentit (0)
BMW ja Tapio 07.04.2010, 19:24
Tämän kuvan moottoriajoneuvo muistuttaa ilmetysti eilen esiteltyä. Tämä on
saksalainen BMW, jonka
venäläiset kopioivat niin onnistuneesti, että kyllä Uralin ja kumppanit
vieläkin tunnistaa
Bemareiksi. Samalla tavalla kävi Opel Kadetille vm -38, joka on
hämmästyttävästi saman kaltainen
lapsuuteni ajan piikinokka-Mossen kanssa.
Kuvan BMW on poliisi Vihtori Häkkisen virka-ajoneuvo, jota tiettävästi
käytettiin kieltolakiaikaan
alkoholin vastaisessa taistelussa. Samaa tarkoitusta palveli myös
salakuvauskamera, jota Vihtorin
pojanpoika Ismo joskus esitteli. Lituskainen kamera roikkui hihnasta
viranomaisen kaulassa ja
välineellä pystyi takin napinreiän läpi hankkimaan todisteita salaviinan
anniskelusta. Tämä kamera
oli myös Antiikki-ohjelmassa Hagelstamin arvioitavana, mutta hänkään ei
osannut kertoa
harvinaisuuden hintaa.
Kuvassa BMW:n hallintalaitteissa istuu Vihtorin poika Tapio Häkkinen,
ensimmäinen heinolalainen,
jonka olen tavannut. Hän päästi huoltomiehen ominaisuudessa meidät
asuntoomme. Huoltomies Häkkinen
taitaa olla lukeneinen ja ystävällisin ihminen, johon olen törmännyt. Hän
kuului siihen ikäluokkaan,
jolla ei ollut mahdollisuutta opiskeluun, vaikka kykyjä olisikin ollut.
Itse laskeskelin joskus olevani melkein samanlainen kuin elokuvan
Sademies, joka on lukenut 12000
kirjaa. Itse en muista niistä muuta, kuin että valta osa on ollut ihan
täyttä roskaa. Sademies sen
sijaan muisti kaiken lukemansa ulkoa. Häkkisen Tapio ilmeisesti voitti
määrällisesti meidät
molemmat, koska oli tutkimusteni mukaan lukenut kaikki Heinolan
kaupunginkirjaston lukemisen
arvoiste kirjat ja oli sen jälkeen siirtynyt Lahden maakuntakirjaston
asiakkaaksi.
K 750 06.04.2010, 19:08
Joskus olin niin kyllästynyt pikkuvirkamiehen uraani, että suunnittelin
vakavissani ryhtyväni
yrittäjäksi. Tiesin, että perintäalalla liikkuivat suuret rahat ja
ajattelin perustaa erityisen
pikaperintäyhtiön. Asiakasneuvontatehtäviin olisin valinnut Häkkisen Ismon
Heinolan kaupungintalon
monistuskombinaatista, sillä hän omisti toimeen soveliaan ulkomuodon ja
lisäksi uskottavuutta
lisäävän kulkuvälineen.
Tuo kuvan esittämä Ismon miehekäs moottoripyörä ei ole kuuluisa Ural vaan
merkiltään K 750. Tosin
samoja itäpyöriä ovat molemmat, Ural tehdään jossain Länsi-Siperiassa ja
K-merkki muistaakseni
Kazastanissa. Samaan sukuun taitavat kuulua vielä ukrainalainen Dnepr ja
siperialainen Vostok.
Kaikki ilmeisesti kootaan samoista osista, ja merkki taitaa määräytyä
tehtaan sijainnin mukaan.
Netistä olin katsovinani, että myös kiinalainen Chang Jiang muistuttaa
hämmästyttävästi edellä
mainittuja neuvostovalmisteita.
Muistelen, että tuo Ismon pyörä oli lähes puoli-ilmainen ja vaikka se
onkin vuodelta 1969, niin se
on vielä ihan ajokunnossa. Epäilen, etteivät jaappanilaiset tuotteet ole
yhtä pitkäikäisiä, sillä ne
ovat liian tarkasti tehtyjä. Venäjällä näytetään valmistettavan vieläkin
Ural-pyöriä, ja länteenkin
niitä tuodaan, mutta hinta on himuinen eli noin 15.000 € kappaleelta.
Uskoakseni vahvasti itähämäläistaustainen Jussi Juurikkala julkaisi vuosia
sitten kirjan nimeltään
Muistatko merkin? Siinä esitellään kuvien kanssa kaikki Suomeen tuodut
historialliset
moottoripyörät. Jussin poika Timo Juurikkala näyttää nykyään istuvan
vihreänä kansanedustajana.
Kommentit (0)
Neuvostoliiton sankari 05.04.2010, 19:08
Vieläkään ei päästä eroon Rukajärven sotahistoriasta. Onni Palasteen
Rukajärven sissit on maamme
rikkaan kaukopartiokirjallisuuden kirkkain helmi. Sen varjoon on jäänyt
samoihin aikoihin ilmestynyt
Jukka Mäkelän Osku, eli selvitys kaukopartio-osasto Kuismasen
seikkailutäyteisestä toiminnasta
Rukajärven suunnalla.
Oskun ensimmäinen painos ilmestyi joskus 60-luvulla ja toinen hieman
täydennetty painos vuonna -82.
Jälkimmäisessä paimoksessa mainitaan myös Evert Koivistoinen, ehkäpä
kaukainen sukulaiseni, jolla
oli suomalaiseksi kaukopartiomieheksi erikoinen tausta. Hänen kerrotaan
nimittäin saaneen
Neuvostoliiton sankarin arvonimen, joka oli naapurissa vähintäänkin
Mannerheim-ristin veroinen
tunnustus.
Evert Koivistoinen oli 30-luvulla muuttanut vanhempiensa mukana
Neuvostoliittoon. Sodan syttyessä
hän suoritti useita partiomatkoja Suomen rintamalla ja siitä hänet mukamas
palkittiin korkealla
tunnustuksella. Itse suhtaudun tietoon lievästi sanottuna epäillen.
Ainakaan netistä ei löydy
asialle varmistusta. Eräällä retkellään Evert jäi suomalaisten vangiksi ja
vaihtoi sitten
onnistuneesti joukkuetta.
Melkoisen erikoinen ihmiskohtalo tuokin. Harmi, ettei asiasta taida löytyä
lisätietoa, koska
luultavasti asiasta kertovat asiapaperit tuhottiin Stella
Polarisoperaatiossa. Talvella -43 Evert
Koivistoinen sai partiossa Muurmannin radalla luodin otsaansa. Mäkelän
mukaan ruumis jäi kentälle.
Toisaalta Sankarivainajat-tietokannan mukaan mies on haudattu Petroskoihin.
Wikipedia kertoo Neuvostoliiton sankarin arvonimestä seuraavaa:
Neuvostoliiton sankari (ven. ????? ?????????? ?????, valkoven. ?????
????????? ?????) oli korkein
mahdollinen Neuvostoliiton kansalaiselle myöntämä kunnianimi. Sen
kunniamerkkinä oli kultainen
tähti, joka oli kultainen viisisakarainen tähti punaisella nauhalla.
Neuvostoliiton sankareille
luovutettiin myös Leninin kunniamerkki.[1]
Neuvostoliiton keskushallinto perusti arvonimen 16. huhtikuuta vuonna
1934. Olemassaolonsa aikana
arvonimi annettiin yhteensä 12 500 hengelle, joista suurin osa olitoisen
maailmansodan, tai kuten
Venäjällä sanotaan, Suuren isänmaallisen sodan sankareita: 11 635
sankaria, sekä 101 kaksi ja kolme
kolme kertaa arvonimellä palkittua henkilöä. Arvonimi voitiin myöntää myös
kuoleman jälkeen, kuten
esimerkiksi Aleksandr Matrosoville, joka peitti vihollisen konekiväärin
tulituksen omalla
ruumiillaan.
Kommentit (0)
Majewski 04.04.2010, 19:01
Eilen tuli taas syyllistyttyä disinformaation levittämiseen. Rukajärven
tie-elokuva perustuu Antti
Tuurin Elämä isänmaalle-romaaniin; Tuurin kirjat Rukajärven tie,
Rukajärven linja ja Rukajärven aika
käsittelevät vähän eri tapahtumia, vaikka kertovatkin samaisista Ylä-Savon
miehistä. Ja se eilinen
paraatihuutojuttukin taitaa olla jostain Rukajärvi-kirjoista.
Kuten myös se tapaus, jossa savolainen lupsakka huumori kukkii
parhaimmillaan. Rivisotilaat olivat
heittelemässä kaatuneita kuorma-auton lavalle ja kasan päällimmäiseksi
viskattiin tiettävästi Suomen
kenttäarmeijan rohkein upseeri, eli everstiluutnantti Majewski. Hän oli
ollut etulinjassa
laskeskelemassa vihollisruumiita ja oli juuri päässyt kolmeenkymmeneen,
kun tarkka-ampuja osui.
”Everstiluutnantti Majewski, ottakaa osasto komentoonne”, kerrotaan erään
vääräleukaisen sotamiehen
huikanneen lopuksi lastausurakan päätyttyä.
Muuten Rukajärventie-elokuva sai taiteellisista ansioistaan huolimatta
kritiikkiä sotahistoriaa
hallitsevilta katsojilta, ja sellaisiahan Suomesta löytyy. Ensiksi
Emma-pikakiväärillä ammuttiin
lonkalta pitkiä sarjoja ohjesäännön vastaisesti. Toiseksi joen yli uimalla
lähtenyt tiedustelija
otti Emman mukaansa henkilökohtaiseksi aseekseen täysin järjen
vastaisesti. Kolmanneksi
tiedustelupartio vietti öitään isojen rovioiden ääressä, jotka varmasti
olisivat houkutelleet
vihollisen paikalle kohtalokkain seurauksin tositilanteessa. Neljänneksi
kiivassa tulituksessa
joukko-osasto juoksi täysin pystyssä käyttämättä maastoa hyväksi. Ja
viidenneksi elokuvassa
esiintyneessä sota-ajan kuorma-autossa oli nestarenkaat.
Kommentit (0)
Viimeinen ehtoollinen 03.04.2010, 22:31
Kyllä netti on ihmeellinen. Puutteellisen kulttuuritietämyksen vaivaamana
olen vuosia miettinyt,
liittyykö Rukajärven tie-elokuvan tämän kohtauksen musiikki pääsiäiseen
http://www.youtube.com/watch?v=Y7B1f7Tv7ZY . Tarkistin asian netistä; ei
liity pääsiäiseen tämä
kaunis sävelmä, joka on nimeltään Una Furtiva Lagrina. Taitaa enemmänkin
olla hilpeä
operettikappale.
Mutta perustellusti voisi uskoa, että kohtauksen asetelma perustuu
oletetuihin pääsiäisen
alustapahtumiin ja Leonardon maalaukseen Viimeinen ehtoollinen. Elokuvassa
mekanisoitu Rukajärveä
kiertävä jääkäriosasto on kokoontunut syönnökselle kunnioittamaan sotamies
Heikkisen muistoa, joka
lensi taivaalle ansoitetun karjalaistalon mukana.
Joku voisi pitää tahattoman koomisena sitä, että elokuvassa
yläsavolaisista pienviljelijä-
metsureista on tehty hirmuisia polkupyöräkommandoja. Savon Sanomista saa
kuitenkin vähän väliä
lukea, että Iisalmen puolen miehillä on vallan verissä taipumus
väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
Olli Saarelan elokuva on ihan katsomisen arvoinen. Se ei ole mikään
Junttilan tuvan seinäkoriste.
Tosin puutteena on, että Antti Tuurin Rukajärvi-kirjojen huumori filmistä
puuttuu. Esimerkiksi kun
sodan loputtua nämä polkupyöräjääkärit kokoontuivat paraatiin Iisalmen
torille, kuului väkijoukosta
huuto: ”Paljonhan teitä vielä jäikin”.
Kommentit (0)
Matteus passio 02.04.2010, 17:05
Päivän teemaan liittyen kannattaa jokaisen ihan maailmankatsomuksellisista
seikoista piittaamatta
rauhoittua kuuntelemaan Matteus passiota
http://www.youtube.com/watch?v=M_LLFfFXaUA&feature=related
. Sen jälkeen ymmärtää taas entistä paremmin ennenaikaisesti edesmennyttä
musiikkikriitikkoa ja
pesäpallomiestä Seppo Heikinheimoa. Muistelmiensa lopuksi hän kertoi
kymmenen hyvää syytä tulevalle
itsemurhalleen.
Ensimmäisenä ja ilmeisesti painavimpana perusteena oli se, ettei nykyään
voi enää seurata pesäpallo
-otteluja ilman, että joutuu pakkokuuntelemaan taustalla raikavaa
mökämusiikkia. Itseänikin, vaikka
olen täysin epämusikaalinen henkilö, pistää vihaksi sama asia
jääkiekko-otteluissa.
Ylilahjakkaiden ihmisten tapaan Heikinheimo oli täydellisen tumpelo
eräissä asioissa ja mies ei
tainnut omistaa autoa tai edes ajokorttia. Niinpä hän joskus maksoi alleen
taksin ja läksi sitä
hyväksi käyttäen kiertelemään Pohjanmaan pesäpallopelejä. Itseänkin
kiehtoisi moinen kesäloman
viettotapa.
Muuten ymmärtääkseni Heikinheimo kykeni kuitenkin huolehtimaan
raha-asioistaan tosin, kuin maamme
tunnetuin Sibeliukseen perehtynyt musiikkiprofessori. Heikinheimon
muistelmien mukaan professori oli
talousasioissaan täysin toivoton tapaus ja se johti välillä kiusallisiin
tilanteisiin. Kerrankin
tämä hajamielinen professori törmäsi kiukkuiseen hammasteknikkoon, joka
oli vähällä takavarikoida
musiikkineron suusta hammasproteesin, koska se oli jäänyt maksamatta.
Kommentit (0)
Vaurio 01.04.2010, 18:05
Viime kesänä toteutin erään villeimmistä fantasioistani ja kävin salaa
pilkillä Jyrängön virrassa
kelluvalla pyykkikojulla, jonka lattian raoista näkee kirkkaassa vedessä
metrien syvyydessä
uiskentelevat särjet. Samalla kertaa kävin myös suorittamassa katselmuksen
viereisen sillan
rakenteissa, jotta olisin löytänyt sen pomminreiän, josta yleisesti
puhuttiin. Mitään en kuitenkaan
havainnut.
Heinolaa pommitettiin lievästi jo Talvisodan aikaan ja sitten rajusti ja
yllättäen jo ennen
virallisen Jatkosodan alkamista. Pommitusten syytä on ihmetelty, koska
kaupungin ei pitänyt olla
venäläisille mitenkään merkittävä kohde. Selitykseksi on tarjottu sitä,
että Pääesikunnan
tiedotusosasto sijaitsi kaupungin lähistöllä. On myös puhuttu, että
kaupungin paperitehtaalla olisi
toiminut huippusalainen trotulitehdas.
Itse kävin joskus tutkimassa Valpon auenneita arkistoja ja sieltä ilmeni,
että koko sodan ajan
kaupungissa toimi vakoilijan radiolähetin, jonka sijaintia Suomen
vastavakoilu yritti turhaan
peilata. Heinolassa kerrotaan, että sekä Talvi- että Jatkosodan
pommituksia johdettiin kaupungin
laidalta. Tuo agentin radio saattaisi olla jonkinlainen selitys tapahtumiin.
Muuten sodan jälkeiset Valpon asiapaperit kertovat myös, että
heinolalainen Valpon tiedottaja
ilmoitti 40-luvun lopulla paikallisten kommunistien suunnittelevan
Heinolan poliisilaitoksen
valtaamista. Erikoinen ja yllättävä tieto, mutta ei mahdoton asia, kun
tuntee kaupungin
kunnalliselämässä vellovat kiihkot ja intohimot.
Kommentit (0)
Silta 31.03.2010, 18:01
Ihan tulee ikävä Heinolaan, kun sain tuon Häkkisen Ismon tammikuisen illan
suussa sillan korvassa
nappaaman kuvan. Nyt vasta tajusin, että 16 vuoden ajan katselin parhaassa
miehuudessani ikkunastani
yhtä Euroopan komeimmista kaupunkinäkymistä asiaa ymmärtämättä. Enkä
ymmärtänyt aikoinani sitäkään
kummallisuutta, että asuin keskellä kaupunkia joen rannalla ja että joen
vesi oli niin puhdasta,
että sitä olisi voinut juoda huoletta.
30-luvun pula-ajan Suomella oli varaa käyttää iso osa valtion budjetistaan
komean, mutta minnekään
johtamattoman rautatiesillan rakentamiseen. Rata nimittäin päättyy heti
tämän sillan jälkeen.
Luultavasti tämä rakennelma on turhuudessaan Egyptin pyramidien luokkaa.
Se heinolalainen
kansanedustaja, joka junaili tämän rakennusprojektin, ansaitsisi patsaan
Rantapuistoon; hän ei ollut
mikään perinteinen siltarumpupoliitikko.
Ja älyttömyys ei päättynyt sillan rakentamiseen, vaan jatkui yhdeksän
vuotta myöhemmin, kun
voittamaton Puna-Armeija yritti hajottaa tätä minnekään johtamatonta
rautatiesiltaa ilmasta käsin.
Tapaus liippaa Suonenjokeakin läheltä. Nimittin pommikoneista neljä ampui
alas Heimo Lampi, joka
myöhemmin toimi syntymäpitäjässäni kihlakunnantuomarina. Lisäksi jututin
joskus Heinolan
pommituksesta erästä sen kokenutta, jonka isän paineaalto oli surmannut.
Vainajan leski, eli
kertojan äiti, oli syntyjään suonenjokelaisia.
Kommentit (0)
Ne löytyi! 30.03.2010, 13:37
Olen kolmena kesänä etsiskellyt Sortavalasta sikäläisen edesmenneen
Karjala-suksitehtaan
valmisteita, mutta turha on ollut vaiva. Tänään Kuopion Punaisen Ristin
kirpputorilta ne sitten
vihdoin löytyivät. Olen ennenkin kertonut, että Kuopio on kauppakaupunki.
Myyjä oli ilmeisesti
perillä tarjoamansa kulutushyödykkeen historiallisesta arvosta, joten ne
olivat yllättävän hintavat.
Ihan ne kuvasta suksiksi tunnistaa, mutta testaamaan en ole päässyt. Tässä
vaiheessa en osaa
ennustaa hiihdetäänkö niillä pertsaa vai vaparia. Paljon mahdollista, että
ovat kombit ja niillä ei
oikein kunnolla hiihdetä kumpaakaan. Mutta väliäkö tuolla, koska minulle
sukset ovat vain
kuntoliikuntavälineet ja sitä parempi, mitä rankempaa. Huipulle en enää
tähtää, vaikka maamme
mieshiihdon taso kyllä sen sallisi.
Tärkeintä kuitenkin on, että hiihtokalustoni täyttää nyt sen vaatimuksen,
että voin
vapunalusviikolla opetella Uukuniemellä Karjalan Pyhäjärven jäällä vassua
ja mogrenia ympäristöön
soveltuvilla välineillä. Muuten olivat noin kymmenennet sukseni.
Seuraavaksi alan etsiskelemään
samaisen Karjala-tehtaan jääkiekkomailoja. Oli nimittäin aikoinaan alansa
suurin tuotantokombinaatti
maailmassa.
Kommentit (2)
123456 29.03.2010, 09:53
Tarkoitus oli, että teen kuin Virpi Kuitunen ja sanon, että tämä on nyt
tässä, kun blogini
kävijämäärä 123456 ylittyy. 123456 näytti ylittyneen sinä aikana, kun olin
Kupsin pelissä. Mutta
kirjoitusviettini ei ole tullut vieläkään täysin tyydytetyksi, joten
seuraava tavoite on sitten
miljoona.
Tuo 123456 on mielenkiintoinen luku. Ensiksikin se on maailman yleisin
salasana. Minulle on
kerrottu, että se on jopa erään suurvallan ydinkärkien laukaisukoodi. Ja
siihen aikaan, kun lotossa
oli vain kuusi arvottavaa numeroa, 123456 oli eniten veikatuin rivi. Sillä
olisi saattanut voittaa
muutamia kymppejä.
Ihmiset ovat yllättävän älyttömiä. Jos minä harrastaisin veikkaamista,
niin minä tekisin rivit
järjen kanssa. Nykyään taitaa todennäköisyyslaskelmien mukaan yksi 10
miljoonasta rivistä voittaa.
Mutta itse karsisin kaikki älyttömät rivivaihtoehdot pois, kuten
esimerkiksi juuri 1,2,3,4,5,6,7 tai
vaikkapa 1,3,5,7,9,11,13.
Ja onhan niitä pajon muitakin, joista kaikki järki sanoo, ettei sellainen
yhdistelmä voi voittaa.
Eihän esimerkiksi jo aiemmin voittanut rivi voi enää toista kertaa voittaa
tai edes sellainen rivi,
jossa on vain yhden poikkeama aiemmin voittaneeseen numerosarjaan.
Minun todennäköisyysteoriani pohjana on, että 10 miljoonan sijasta
oikeasti voittavia rivejä on vain
noin miljoona. Näin ollen on ihan järkevää sijoittaa pääomia lottoon, jos
vain pääomia sattuu vielä
olemaan. Muuten Dostojvskikin, joka myös harrasti kirjoittamista,
kehitteli innolla näitä
uhkapeliteorioita sillä seurauksella, että pelvelkojensa maksamiseksi
hänelle tuli oikea
kirjoittamisen pakko.
Kommentit (0)
Katsomolegendoja 28.03.2010, 18:41
Jos Aleksi Paananen on 10 senttiä liian lyhyt Keski-Euroopan rahakentille,
niin sama ongelma taitaa
olla myös lahjakkaalla maalivahti Joonas Pöntisellä. 175 senttiä on liian
vähän nykyajan molarille.
Tosin samanmittainen oli myös Kupsin 60-luvun huippuveskari Pertti
Hänninen ja siihen aikaan se
vielä riitti. Katsomolegendan mukaan ”Tysse” Hännistä pyydettiin jopa
ranskalaisen huippuseuran
St.Etennen riveihin sen jälkeen, kun Kups oli käynyt jossain silloisessa
Euro-cupissa pelaamassa
heitä vastaan. Hännisen kerrotaan vastanneen ranskalaisten uteluihin,
”ettei teillä ou niin paljoo
rahhoo, että minä tänne jäesin.”
Katsomolegendan mukaan myös toinen 60-luvun Kupsin tähti Markku Hyvärinen
sai rahapuhelun
maailmalta. New Yorkiin oltiin perustamassa Cosmos-seuraa, jonka riveihin
muun muassa myös Pele
värvättiin ja myös Hyvärisen siirtohalukkuutta kysyttiin puhelimitse.
”Nyt minä en jouva, minä oun
mänössä Kuopioon” väitetään kupsilaishyökkääjän vastanneen. Hyvärinen oli
ilmeisesti saanut juuri
Savon Sanomilta hyvän työpaikkatarjouksen. Hännisen tapauksesta löytyy
tietoa virallisesta
urheiluhistoriasta, mutta Hyväristä koskeva tarina voi olla pelkkää legendaa.
Kun eilisessä pelissä Kupsin kärkenä pelasi pikkuruinen Aleksi Paananen,
niin tamperelaisten
ylimpänä miehenä koikkelehti Henry Myntti, joka on tasan puoli metriä
Paanasta pitempi. Henry
Myntin vaari Stig-Göran pelasi topparina Suomen olympiajoukkueessa
Helsingin kisoissa.
Katsomolegendan mukaan ottelun loppuvaiheessa tilanteessa 3-3 pallo oli
vierimässä vaarattomasti
maalipotkuksi Suomen päätyrajan yli. Myntti ei ilmeisesti tajunnut
tilannetta ja käänsi pallon kohti
omaa maalivahtia, mutta väliin ehtikin Itävallan hyökkääjä, joka teki
sitten voittomaalin helposti.
Katsomolegendan mukaan vielä 20 vuotta myöhemmin vanhan olympiajoukkueen
saunaillassa
tempperemanttinen Åke Lindman ja Stig-Göran Myntti joutuivat tapauksen
johdosta käsirysyyn. ”Mähän
huusin, att låt det vara”, väitetään Lindmanin inttäneen.
Kommentit (0)
Paananen 27.03.2010, 17:48
Todistinpa äsken suomalaisen jalkapalloilun tähtihetkeä, josta puhutaan
kuopiolaisten potkupallon
ystävien keskuudessa vielä vuosikymmenien kuluttua. Nimittäin toisen
puoliajan alussa Kupsin
kärkimieheksi Tampereen Unitedia vastaan asettui Aleksi Paananen numero
13. Tuo 13 voisi olla myös
pojan ikä, mutta muistaakseni hän on jo 17 vuotta täyttänyt, vaikka
näyttää neljä vuotta
nuoremmalta.
Arvioin poojalla, joksi runsaslukuinen katsomo häntä kutsui, olevan
pituutta 160 centtimetriä ja
painoa 47 kilogrammaa. 30 centtimetriä pitempää kanssahyökkääjä Ilja
Venäläistä näytti vallan
naurattavan, kun hän antoi poojalle aloitussyötön. Tuo Paananen on ainakin
Kärkkäälässä hyvin
tavallinen sukunimi eikä Kärkkäälänkään Paanaset ole kovin vartevia,
vaikka kunnostautuneita
urheilijoita ovatkin.
Legendan muodostumisen kannalta olisi ollut tärkeää, että poeka olisi
tehnyt maalin eka
kosketuksellakaan, mutta näin ei tällä kertaa kuitenkaan tapahtunut. Sen
sijaan toisella
peliminuutillaan ja toisella kosketuksellaan poeka teki maalin. Jostain
syystä puolta isommat
tamperelaiset jättivät poojan ihan vapaaksi maalin eteen ja pallo pomppasi
vahingossa suoraan poojan
jalkaan, kuten hyville pelimiehille usein tapahtuu. Poeka laukaisi pallon
ylähirren kautta maaliin.
Mutta legendan muodostumisen kannalta on tärkeää, ettei tuomari huomannut
maalia. Pallo pomppasi
parikymmentä senttiä maaliviivan yli ja singahti sieltä takaisin kentälle.
Vuoden -66
maailmanmestaruus ratkaistiin paljon epäselvemmällä hyväksytyllä maalilla.
Mutta maali poojan maali
oli; voin sen vannoa kaksi sormea vaikka missä tahansa.
Kups muuten oli selvästi parempi joukkue, kuin entisiä maajoukkuepelaajia
vilisevä Tamu. Voitto jäi
kotiin numeroin 3 – 1, joka tulos mairittelee vierailijoita. Ensi kesänä
Kups taitaa pitkästä aikaa
kamppailla mitaleista. Ja muistakaapa Aleksi Paananen, tuleva
maajoukkuetähti, mikäli vielä kasvaa
10 centtimetriä. Ja vaikka ei kasvaisikaan, niin ihan hupaisaa seurata
Suomen Veikkausliigassa,
kuinka pieni mies, vähää vaille kääpiö, harhauttelee paljon isompiaan
niin, että nämä kompastelevat
jalkoihinsa.
Kommentit (0)
Verkarit 26.03.2010, 20:42
Jatketaanpa ulkonäköasiaa sivuten. Vaikka sanotaan, että romantiikka se ei
sovi jätkälle, niin
täydensinpä taas garderoopiani tehdäkseni tyylikkyydelläni vaikutuksen
kanssaihmisiin. Vuosi sitten
asioin edellisen kennan netin herrojen vaatehtimossa. Hankin silloin
jämäkän puhdasta plastikkia
olevan aidon DDR:n veryttelypuvun ja siihen sopivat kansanarmeijan
saappaat, jotka olivat kahden
maailmansodan kokemuksella huippuunsa kehiteltyä mallia. Ostokset
maksoivat pitkälle toistakymmentä
euroa.
Tänä vuonna maamme perinteisen virallisen puolueettomuuspolitiikan linjan
mukaisesti suoritin
hankintani tasapuolisuuden vuoksi Bundeswehrin eli alunperin Länsi-Saksan
armeijan
ylijäämävarastosta. Veryttelypuku on mielestäni ihan käyttämätön ja lähes
Adidas-laatua ja niinpä se
maksoikin kohtuuttoman paljon eli yhdeksän euroa. Uskon sen kestävän vielä
vuosia yleisasunani.
Nuo vaaleahkot käyttämättömät tennarit sen sijaan olivat minustakin
edulliset hinnaltaan eli 98
centtiä pari, nauhat sisältyivät hintaan. Kalle Päätaloa lainatakseni
jalkineet eivät olleet hinnan
kiroissa; tuosta lähtöhinnasta en minäkään, vaikka olenkin nuuka kuin
piru, viitsinyt tingata. Ja
myönnettäköön, että ostin samalla kertaa muovikassillisen näitä
urheilujalkineita.
Saattoivat Hermanni Päätaloa lainatakseni rahat sittenkin mennä
turhuuteen. Hankintapäätöstäni
tehdessäni ajattelin, että minulta tämän tukkuostoksen myötä loppuu kengän
nuusa kerralla Päätalon
Kassua lainatakseni, mutta ei tainnut loppua. Saksassa, jossa ilmeisesti
ei ole aikamiehiä, vaan
pelkkiä poikasia, loppuvat koot numeroon 46 ja sellaiseen upokkaaseen ei
kunnon savolainen suojalka
kunnialla mahdu.
Kommentit (0)
Huomiota herättävän komea mies 25.03.2010, 20:12
Tuosta ihmisten ulkonäköasiasta vielä sen verran, että paikallisen
naisväen mielestä luutnantti
Nikulin oli huomiota herättävän komea mies eikä yhtään ryssän näköinen.
Nikulin oli toinen niistä
sotavankeuteen päätyneistä Kärkkäälän pommittajista.
Talvisota-aikaan näyttää suomalaisten suhtautuminen sotavankeihin vielä
olleen jotenkin
hyväntahoisen uteliasta. Jatkosota-aikaan tilanne oli täysin toinen.
Nykyään muistellaan
kauhistellen saksalaisten Suomessa sijanneiden vankileirien kauheita
oloja, mutta tyly tosiasia on,
että saksalaisten leireillä kuoli maassamme suhteessa vähemmän ihmisiä
kuin meikäläisten omilla.
Täällä sotavangeista menehtyi lähes 30 % ja se on kansallinen häpeä.
Vaikka kyllä täällä osattiin sotavankeja pitää hyvänäkin. Nimittäin
vankityövoimaa käytettiin meillä
helpottamaan maaseudun huutavaa työvoimapulaa ja tiettävästi tästä
työvoimasta pidettiin hyvää
huolta. Rieponlahdessa ja Halolanmäelläkin oli tällaisia vankeja.
Muistelen, että joukossa oli ollut
jopa yksi Varsovan Dynamon jalkapallojoukkueen sirkusmaisen taitava peluri.
Kerran TV:ssä oli ohjelma sotavankien jälkeensä jättämistä lapsista.
Eräskin savolainen seitsemän
ikämiesveljeksen pesue esiteltiin. Kuusi miehistä oli ilmetysti Jaakko
Tepon näköisiä, mutta yksi
oli komea kuin Viktor Klimenko. Tepon näköiset ikämiehet pohdiskelivat
ohjelmassa mietteliään
oloisina sitä asiaa, että johtuukohan yhden veljen erilainen ulkoinen
habitus siitä, että hän oli
syntynyt vähän sen jälkeen, kun heillä oli ollut työmiehenä venäläinen
sotavanki. Nämä veljekset
eivät olleet suonenjokelaisia.
Kommentit (0)
Sofi 24.03.2010, 20:12
Eilen oli kapungintalolla arkkipiispan vieraana kirjailija Sofi Oksanen,
joka on entinen Finlandia-
palkinnon voittaja ja tule Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon voittaja.
Kiiruhdin paikalle
ennätysmäisen varhain, koska Sofi on kalpea ja kovin kaunis. Petyin taas
naisasioissa.
Olin kaupungintalon edustalla puolisen tuntia ennen tilaisuuden alkua,
mutta tapahtumapaikan tienoo
oli jo mustanaan muitakin kanssaihmisiä. Ovella oli lappu ”TÄYNNÄ”, mutta
kirjallisuudennälkäiset
kuopiolaiset jäivät silti odottelemaan pihalle toivossa, että edes
kirjailijan ääni kantaisi ulos
asti. Kuopio ei ole enää jalkapallokaupunki vaan kirjallisuuskaupunki.
Sofi Oksasella on selvästi
enemmän yleisöä kuin Kupsilla.
Ihmisen ulkonäkö on nykyään ratkaiseva asia. Keskinkertainenkin kirjailija
muuttuu hyväksi, jos hän
on kaunis. En tarkoita tällä Sofia enkä usko, että Sofissa ihmisiä
houkutteli vain karismaattinen
olemus, vaan moni raavas mies tuli katsomaan myös hentoa naista, joka
lööppien mukaan kirvaisi
raavasta pitkänlinjan AY-miestä, kun tämä änkeytyi liian liki. Moni
tuomitsi teon jyrkästi –
useimmat oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä toimenpiteenä.
Tuosta ihmisten ulkonäöstä sen verran, että monet ministeritkin valitaan
nykyään sillä perusteella,
kehtaako hänen kuvaansa laittaa naistenlehtien kanteen. Porvaritkaan eivät
ole enää Juuso Walldenin
tai J K Paasikiven kaltaisia olentoja, jotka olivat hyviä ihmisiä ja joita
minäkin ikävöin takaisin,
vaan eteerisen näköisiä nuoria naisia. Opetusministeri Virkkunenkin
kelpaisi vallan missikisoihin.
Eikä hän muutenkaan muistuta entisajan porvaria, koska häneltä puuttuu
ylioppilaslakki, jollainen
oli ennen porvarin tunnus.
Kommentit (0)
Pekka Pellisen tutkimus Kärkkäälän pommituksesta 23.03.2010, 19:13
Pekka Pellinen on Kämäräisen Samin välityksellä lähettänyt alla olevan
näkemyksensä Kärkkäälän
pommituksesta ja olen saanut luvan julkaista tarinan sivullani. Kiitokset
molemmille miehille. Itse
epäilen, että Pekka, jonka tutkimustulos eroaa aiemmin esittelemäni kirjan
tiedoista, saattaa
hyvinkin olla oikeassa. Laivueita Savon taivaalla taisi sittenkin olla
kolme eikä kaksi, kuten
kirjassa Tehtävä Utissa kerrotaan.
PEKKA PELLISEN TARINA LOPPIAISPOMMITUKSESTA
Neuvostoliiton 323 pommitusrykmentin uusi komentaja Nikolai Bomolov sai
tehtäväkseen Kuopion
pommituksen. Valmistautuminen oli huolellinen. Loppiaisaattona tehtiin
säähavainto tiedustelulento
Kuopioon. Samalla varmistettiin ettei suomalaiskoneita ole Utissa.
Loppiaisaamuna vielä lennettiin
varmistuslento Uttiin. Nikolai oli päättänyt näyttää esimiehilleen ja
alaisilleen, että Suomen
ilmatilassa pärjätään.
Nikolai nousee kolmella laivueella. Kaksi yhdeksän koneista SB-laivuetta
ja yksi kahdeksan koneinen
DB-laivue. DB:t ovat tuliteriä koneita. Lentueet suuntaavat Kuopioon eri
reittejä.Suomalaiset ovat
huomioineet tiedustelulennot ja loppiasaamuna alkaneet siirtää koneita.
Kuusi konetta Uttiin ja
neljä Vesijärvelle Lahteen. Luutnantti Sovelius oli siirtolennolla
Lappeenrannasta Uttiin. Klo 9.30
Sovelius sai Haminasta tiedon kahdeksan koneisesta laivueesta. Sovelius
tavoittaa koneet ja onnistuu
pudottamaan yhden, loput jatkavat matkaansa pohjoiseen.
Nikolain laivueella saattoi mennä jotain vinoon Kuopiossa, koska tavaraa
jäi vielä Kärkkäälän
pommitukseen. Klo 11.50 alkoi Savon radan varrelta tulla ilmoituksia
seitsämän koneisesta
laivueesta. Sarvannon partio (kaksi konetta) starttaa ensimmäisenä.
Sarvannon Fokkeri vetää
terhakkaammin ja partiokaveri jää. Kaksi muutakin partiota nousee, mutta
eivät ennätä kiivetä
tarpeeksi korkealle. Sarvanto on melkein taistelukorkeudessa, kun Nikolain
laivue putkahtaa
näkyviin.
Yhdellä kaarroksella Sarvanto on laivueen kimpussa. Sarja taka-ampujaan ja
käynti koneen rungon
puolella. Sarjat molempiin moottoreihin. Pommarit kääntyvät palavina
syöksyyn. Kuusi konetta
neljässä minuutissa. Sarvanto on legenda. Palavissta koneista onnistuu
laskuvarjolla kaksi miestä
pelastautumaan. Kaksi upseeria, joilta saadaan tarkkoja tietoja lentueesta.
SB-lentueet varmaan palasivat tukikohtaansa häiriöttä. Konemäärään nähden
(26 konetta) Kuopion
pommituksen tulokset olivat melko vaatimattomat. Nikolai kuviteli jo
pelastautuneensa, koska lähetti
radioviestin tukikohtaan: tehtävä suoritettu, yksi koneista paluulennolla
Suomenlahdella: Takaa-
ajajat Sovelius ja ylik. Ikonen ovat lähellä. Taas ropisee luodit
koneessa, vasen siipi syttyy
palamaan. Nikolai yrittää vielä taistella ja raahaa taka-ampujan ruumiin
koneen runkoon. Nikolai on
taka-ampujan paikalla ja saakin lyhyen sarjan ammutuksi. Sovelius tulittaa
ja DB kaartaa surman
syöksyyn, pudoten Suursaaren lähistöllä. Nikolain huono onninen lentue on
tuhottu täydellisesti.
Nämä tiedot ovat lähteistä: Joppe Karhunen: talvisodan taivas ja Jorma
Sarvanto:
Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla
Kommentit (0)
Äimän käkenä 22.03.2010, 19:38
Eilen vielä uskoin löytäneeni historiallisen totuuden Kärkkäälän
pommituksesta. Alan
erityisasiantuntijoiden tutkimus todisti mielestäni vedenpitävästi sen,
että Majuri Majstrenkon
alunperin kahdeksankoneinen laivue lensi noin 500 kilometrin päästä
Kretshevitsyn kentältä ja
pudotti jostain käsittämättömästä syystä Suojärvensuolle 25 järeää pommia.
Tosin tästä Suojärven pommituksesta Tehtävä Utissa-kirja vaikenee ja
väittää koneiden särkeneen
Kuopiota. Teon jälkeen laivueen reitti osui paluumatkalla Kymenlaaksossa
Jorma Sarvannon hävittäjän
kanssa yhteen tuhoisin seurauksin. Lisäksi Savon taivaalla kierteli myös
Majuri Balashovin
yhdeksänkoneinen laivue, joka onnistui Kuopion pommituksen palaamaan
kotikentälleen.
Mutta äsken sain Kämäräisen Samilta terveisiä, joiden mukaan Pellisen
Pekka on päätynyt
tutkimuksissaan siihen, että laivueita olikin kolme. Ilmeisesti Pekkakin
on Pilliklubi-5-askin
kanteen laskeskellut, että pudotettuja pommeja oli liikaa kahden laivueen
kuormaksi. Pitänee yrittää
saada Pekalta lupa julkaista hänen tutkimuksensa netissä.
Nyt pitäisi kerätä talteen silminnäkijöiden lausunnot. Uskoisin, että
ainakin Kauppisen Sulo,
Korholan Pentti ja Närhien Eelis muistavat, motako koneita oli, mistä
suunnasta ne tulivat, montako
pommia pudotettiin ja miten suuret montut ne tekivät. Asiantuntija
pystyisi varmaankin päättelemään
pommien koon. Olivatko ne 500-, 200- vai 100-kiloisia. Ja tietääkseni
Koivulassa on tallessa
sirpaleita, joista voisi päätellä jotakin. Itse olen kuullut, että
teräskuoret olivat ratakiskon
paksuisuutta.
Kommentit (0)
Tehtävä Utissa 21.03.2010, 20:15
Ihmeellinen on netti. Kun aikani etsin sieltä tietoa Suojärvensuon
pommituksesta, niin ilmeni, että
tapauksen tiimoilta on kirjoitettu paksu, lähes tieteellinen, tutkimus
nimeltään Tehtävä Utissa.
Tekijöinä ovat Heimo Siiropää – Jukka Vesen – Heikki Kauranne.
Sain nyt luettua tämän Kuopion kaupunginkirjastosta vaivatta löytyneen
teoksen. Pettymys on
melkoinen, koska Suojärvensuon pommituksesta vastanneen laivueen operaatio
on kyllä muuten huolella
kirjattu, mutta niistä 25 turvesuolle päätyneestä pommista ei mainita
sanaakaan.
Alunperin Inkerinmaan kentältä läksi kahdeksan kaksimoottorista
Iljusin-merkkistä pommikonetta.
Kukin kone pytyi ottamaan reilun tonnin pommikuorman. Heti alkumatkasta
suomalaishävittäjä tuhosi
yhden koneista. Loput seitsemän konetta seurasivat Savon rataa.
Ensiksi ne pudottivat Piekämäellä Pieksäjärveen muutaman pommin. Sitten
oli vuorossa Suonenjoen
kirkonkylä, joka ei juurikaan kärsinyt vaurioita, sillä sielläkin osumat
tulivat valta osin jäälle.
Sitten kirja väittää koneiden suunnistaneen Kuopion kimppuun, mutta ei
mainitse Suojärvestä mitään.
Tietääkseni vain yksi Suojärvensuon pommeista putosi Suonenjoen puolelle,
muut 24 Karttulan
puolelle. Sikäli kärkkääläisillä on ollut noista pommeista virheellinen
tieto, etteivät ne voineet
olla 500-kiloisia kuten puhutaan, vaan 100 kiloa lienee lähempänä totuutta.
Minulle jäi kirjasta epäselväksi, riittikö Suonenjoen koneiden pommeja
myös Kuopioon. Asian
selvittämistä sotkee, se että juuri samoihin aikoihin kaupungin kimpussa
oli myös toinen laivue,
joka oli tullut Varkauden kautta. Kuopio oli koneille helppo maali, sillä
siellä ei ollut kuin
muutama it-konekivääri, jotka eivät mahtaneet pommareille mitään.
Paluumatkalla Suonenjoen yli lentänyt laivue törmäsi Kymenlaaksossa Jorma
Sarvannon Fokker-
hävittäjään, joka hetkessä sai koneista kuusi palamaan. Paloherkkyyden
syynä saattoi olla se, että
koneiden polttoainesäiliöt eivät ilmeisesti olleet kumilla panssaroidut
kuten myöhemmin yleensä
olivat Talvisodan kokemusten opettamina.
Sarvanto ilmeisesti toimi sikäli annettujen ohjeiden vastaisesti, että oli
ottanut 2000 kk-
patruunansa joukkoon runsaasti sytytysammuksia, joiden käyttö oli
säästösyistä ankarasti säänneltyä.
Sarvannolta loppuivat panokset kuudennen koneen jälkeen ja seitsemäs kone
pääsi ainakin Suomenlahden
ylle, jonne kaksi muuta suomalaishävittäjää sen luultavasti pudotti –
tosin täyttä varmuutta asiaan
ei ole koskaan saatu.
Alasammutut Iljusinit olivat melkoisia surmanloukkuja. Ne syttyivät
herkästi eivätkä ne pysyneet
ilmassa yhdellä moottorilla. Niistä hyppääminenkin lienee ollut vaikeaa,
koska alasammutuissa
koneissa oli yhteensä noin 20 hengen miehistö, mutta vain kaksi onnistui
pelastautumaan
sotavankeuteen.
Kommentit (0)
Hankipalloa 20.03.2010, 19:48
Sonnustauduinpa pilkkivarusteisiini ja kahlasin Keskuskentällä mukamas
Kupsin peliin. Mutta peli oli
peruutettu. Oli liikaa lunta. Ensimmäisen kerran Kuopion
jalkapallohistoriassa ottelu peruutettiin
liiallisen lumen vuoksi. Kahlasin takaisin kotiin. Olin vaakan mukaan
vaelluksen aikana flunssaisena
hikoillut kaksi litraa. Nyt odottelen vanhanmiehen ystävää, eli
keuhkokuumetta, vierailulle.
Pehmeitä ovat nykyajan miehet. Ennen Kuopiossa nimen omaan talvisin
harjoiteltiin jalkapalloa
pelaamalla umpihangessa. Tätä palloilumuotoa voisi ihan hyvin nykyäänkin
pelata myös kilpasarjana
talvisin. Ja olisihan se oiva lisä myös talviolympialaisten ohjelmistoon.
Suomikin voisi päästä
mitalelille.
Kulta-ajan kupsilaiset muistetaan tekniikkavirtuooseina, mutta se on väärä
mielikuva. Joukkue
pärjäsi ennen kaikkea kovan fysiikan turvin. Lumihanki ja Puijon portaat
tulivat pelureille
tutuiksi. Ja jos joku myöhästyi treeneistä, sai hän kiivetä Puijon rappuja
valmentaja harteillaan
eikä Bomanin Kunu ollut mikään pieni mies.
Välillä Kupsin fysiikkaan panostus meni vähän överiksikin. Vuonna -72
joukkue johti kesätauolla
sarjaa selvästi, mutta sitten itseoppinut valmentaja Räsänen sai
tietoonsa, että maineikkaat
kestävyysjuoksijamme suorittavat tyhjennysharjoituksen ennen suurkisoja ja
että siitä saattaa olla
kestävyysjuoksussa hyötyä.
Niinpä kupsilaiset alkoivat joka keskiviikko juosta itsensä
puolikuoliaiksi eikä turhaan. Kun sarja
päättyi oli väsymyksestä puolikuollut joukkue pudonnut viidenneksi. Tosin
Martta-kahvion toisen
tarinan mukaan joukkueen romahduksen aiheutti harjoittelun laiminlyönti.
Nimittäin joukkue hankki
saaresta yhteisen kesämökin, jonne pelaajat innolla kokoontuivat lepäämään
ja virkistäytymään. Ehkä
molemmat teoriat ovat totta ja täydentävät toisiaan.
Kommentit (0)
Kahden kerroksen väkeä 19.03.2010, 20:25
Muistanpa, kuinka joskus Heinolassa järjestimme sählyturnauksen.
Joukkueita siunaantui
kiitettävästi, jopa liikaakin. Varsinkin yksi ilmetty Helvetin Enkeleiltä
vaikuttava porukka
mietitytti, koska se oli minulle aivan outo ja uusi sakki. Ajattelin, että
tohtiiko kyseistä
porukkaa päästää ollenkaan pelaamaan, koska henkilövahinkojen riski
vaikutti ilmeiseltä.
Mutta pitihän pojat päästää kentälle. Yllättäen he pelasivat kuin
herrasmiehet ottaen huomioon sen,
että paikalla oli naisia ja jopa lapsia. Helvetin Enkelit voittivat pelit
ylivoimaisesti. Vasta
myöhemmin sain selville, mistä väestä oli kysymys. Helvetin Enkelit
edustivat Heinolan Helluntai-
seurakuntaa.
Helluntailaiset näyttävät Suomessa korostetusti olevan tämän yhteiskunnan
häviäjien yhteisö.
Entiset alkoholistit, rikolliset ja romaanit kokevat yhteisön omakseen.
Sen sijaan TV:ssä
parhaillaan pyörivässä maailman uskontoja käsittelevässä sarjassa
kerrotaan, että helluntai-liike on
yksi nopeiten kannatustaan lisäävistä suuntauksista maailmassa ja että
esimerkiksi Koreassa, jossa
liikkeellä menee erittäin hyvin, se on korostetusti menestyvien ihmisten
seurakunta.
Muuten 1990 Matti A. Miettinen julkaisi tutkimuksen Niilo Ylivainion
parannustoiminnasta. Kirjan
sanoma on tyly. Ihmeiden aika on ohi. Yhtään pysyvää ihmeparantumista ei
löytynyt. Sen sijaan
itsemuria löytyi yllättävän paljon mielestään ihmeparannuksen kokeneiden
ihmisten keskuudessa.
Kommentit (0)
Sormien katkomista 18.03.2010, 20:18
Minulla on aavistus, että tohtori Kiminkinen valitaan seuraavissa
vaaleissa huimalla äänivyöryllä
eduskuntaan Keskustan listoilta Keski-Suomesta. Timo Aholallakin saattaisi
olla saumaa, sillä
eduskunnassa on tällä hetkellä Tony Halmeen kokoinen aukko täyttämättä.
Mutta muitakin saarnaaja-
voimailjoita saattaa olla äänestäjillä valittavana.
Nimittäin helluntalaisten toiminnassa ovat olleet näkyvästi mukana Los
Angelesin painin
olympiavoittaja Jouko Salomäki ja Salomäkeä pari numeroa suurempi painija
Toni Hannula, jolta jäi
kuitenkin nuorena poikana olympiakulta saavuttamatta törkeän tuomaripelin
seurauksena. Hän johti
ottelua isäntämaan tulevaa kultamitalistia vastaan vielä aivan
loppuhetkillä, mutta sitten hänet
ajettiin ulos.
Olympialaisten jälkeen Hannulalla ei enää mennyt elämässä kovin hyvin.
Väkivaltatuomioita siunaantui
ja puukkokin lyötiin jossain välissä rintaan. Jonkin aikaa mies pysyi
kuivilla uskoontulon avulla,
mutta kaikkia ei uskokaan pelasta. Wikipedia kertoo koruttomasti seuraavaa:
”Hannula oli vankilatuomioiden vuoksi poissa painimatoilta kahdeksan
vuotta. Häntä puukotettiin
vuonna 1995, mutta hän nousi harjoittelun ansiosta takaisin SM-huipulle.
Hän voitti 1996 painin SM-
pronssia ja 1997 SM-hopeaa.[2][3]
Toni Hannula tuomittiin 12. joulukuuta 2007 Oulun käräjäoikeudessa
törkeästä ryöstöstä 3,5 vuoden
ehdottomaan vankeuteen. Hän oli elokuussa 2007 pakottanut rikostoverinsa
Arto Saarilammen kanssa
erään oululaismiehen luovuttamaan pankkitilin tunnusluvun. Vaatimusta
tehostaakseen miehet olivat
murtaneet uhriltaan yhden sormen sekä katkaisseet kaksi vasemman käden
sormea keskinivelen kohdalta.
Saarilampi sai yli viisi vuotta vankeutta.[4]”
Muistelenpa lukeneeni lehdestä, että vaikka pankkikortin tunnusluku
saatiinkin selville, niin rahaa
ei kuitenkaan onnistuttu nostamaan, sillä siihen henkinen suorituskyky ei
enää riittänyt.
Saarnamiehiä 17.03.2010, 20:19
Olen innolla seurannut tohtori Kiminkisen saarnahetkiä telkkarista.
Pääsyynä tietenkin se, että
yhtenä hahmona ohjelmassa on vilahdellut jossakin määrin
kärkkääläistaustainen Mansikka-Antti. Hän
tuskailee paino-ongelman kanssa. Ei yllättävää, sillä kärkkääläismiehet
ovat perinteisesti raavaita.
Itse vain 87-kilosena näytän porukassa laihalta kuin huussinovi.
Viime Kiminkisen jaksossa vilahti toinenkin tuttu elikkä entinen
ammattinyrkkeilijä Timo Ahola. Hän
oli 70-luvulla se manageri Elis Askin kaipaama hyvä iso mies ja
valkoisenrodun vihoviimeinen toivo.
Kehämenestykseltään mies oli ehkä Tony Halmetta huonompi, mutta muistelen,
että ampujana astetta
parempi. Nimittäin viimeiseessä hänestä kertoneessa lehtiuutisessa olleen
aiheena eräs
surmanlaukaus.
Mutta nyt Ahola ilmestyi ruutuun elinvoimaa ja tyytyväisyyttä uhkuvana ja
kun netistä tarkastin,
niin paljastui, että hän toimii hykyään Helluntai-liikkeen saarnamiehenä
Saarijärvellä
http://www.netmission.fi/srk/saarijarvi/index.php?id=3081 . Se on hyvä se.
Tuollaisella
roolinvaihdolla paluu yhteiskunnan hyväksytyksi jäseneksi onnistuu hyvinkin.
Entinen väkivallan ammattilainen vaikuttaa olevan itse lempeys ja
hyväntahtoisuus. Miehessä näyttää
olevan sellaista rosoista karismaa, jota alalla tarvitaan. Luulen, että
sosiaali- ja päihdehuollossa
tällaiset veikot ovat ainakin kenttätyössä laudaturtyttöjä parempia.
Netistä löytyy myös tieto,
että saarnaajasta on dokumenttielokuvatekeillä ja näytepätkiä onkin jo
nähtävillä.
Kommentit (0)
Ilmailunhistoriaa 16.03.2010, 21:03
Kärkkäälä on sittenkin osa ilmailunhistoriaa. Sen pajasti tänään
Pitäjänlehdessä eläkkeellä oleva
karttulalainen rehtori Lauri Reinikainen.
Hän kertoi, että asia, jota olen pitkään epäillyt, pitää paikkansa.
Suojärvensuota vaurioittaneet
neuvostopommarit olivat elimellisenä osana tapahtumia, kun Jorma Sarvanto
suoritti kuuluisaa
maailmanennätystään ampuessaan alas kuusi konetta neljässä minuutissa.
Reinikainen ei paljasta
tietolähdettään, mutta kukapa tunnettua opettajaa ja urheilumiestä
epäilisi pötypuheesta.
Tämän tiedon jälkeen uskallan kertoa tapauksen yksityiskohdat täytenä
totena kaikille. Samoin kuin
myöskin senkin uskallan kertoa, että kaikkien on syytä tämän
esimerkkitapauksen valossa olla
varovaisia tullessaan v_ _ _ _ _ _ maan kärkkääläisille. Siinä on monta
kertaa käynyt monelle tosi
huonosti.
Muuten eilen tuli telkkarista ohjelma, jossa vierailtiin Vaasan lähellä
Koivulahden lentoturman
muistomerkillä. Vuoden 61 onnettomuuden taustoja ei kerrottu. Entinen
työkaverini oli ollut
ensimmäisiä tapahtumapaikalla. Hän kertoi, että kokenut lentäjä oli
kuulemma pimeässä erehtynyt
pitämään korkeajännitelinjaa kiitoratana. Väärinkäsitykseen uskotaan
vaikuttaneen sen, että lentäjä
oli ottanut vähän rohkaisua ennen lentoa.
Luin joskus Finnairin historian, mutta siinä ei tällaisia asioita
kerrottu. Tosin myönnettiin
avoimesti, että 50-luvun lentäjät eivät suinkaan olleet mitään vesipoikia.
Ilmeisesti senajan
vehkeillä ei uskaltanut ihan selvinpäin lennellä.
Kommentit (2)
Venäläisäiti 15.03.2010, 19:57
Muisti alkaa palailemaan pätkittäin. Ei se pakkolaskupaikka ollutkaan
Nastolassa vaan Lapinjärvellä,
vaikkakin Savon vinkkelistä ne ovatkin yhtä ja samaa seutua. Muistaakseni
kirjassa Salaisen sodan
varjot, joka ilmeisesti perustuu ainakin jossain määrin liian salaisena
tuhottuun Stella-Polaris-
aineistoon, kerrotaan yksi näkökulma tapaukseen.
Kirjan mukaan Berliiniin suunnistamassa olleita pilotteja alkoi pelottaa
ja he päättivät henkensä
säilyttääkseen suunnata kohti Suomea. Jossain Etelä-Suomessa lentäjät
hyppäsivät koneesta ja muu
miehistö tuli sitten itsestää koneen mukana alas Lapinjärvellä. Kirjan
mukaan hengissä selvinneet
miehistön jäsenet ottivat myöhemmin vankileirillä hypänneet lentäjät
lievästikin sanottuna
veljellisesti vastaan.
Sen sijaan Esko Sipiläisen kirjassa Pommituslento Berliiniin – Pakkolasku
Lapinjärvelle kerrotaan
tapauksesta toinen versio. Sen mukaan kone oli oikeasti matkalla
Berliiniin, mutta venäläisten oma
ilmatorjunta vaurioitti konetta niin, että se kaarsi pelkästää oikealle ja
niinpä se tuntien
kuluttua päätyi Lapinjärven pellolle. Osa miehistöstä jäi henkiin, koska
koneessa oli diesel-
moottorit eikä se leimahtanutkaan tuleen maahan osuessaan, kuten
bensakoneet helposti tekivät.
Muuten Kämäräisen Sami Kärkkäälästä viestitti, että historiasta
kiinnostunut autourheilumies Pekka
Pellinen on tutkinut Suojärven pommituksen kulkua ja selvittänyt, ettei
koneista yksikään palannut
kotiin. Myös isä-vainaani kertoi samaa ja vielä senkin mielenkiintoisen
yksityiskohdan, että
viimeisin olisi ammuttu alas Suomenlahteen. Muistaakseni samana päivänä
sattuneessa Jorma Sarvannon
ME-suoritukksessa oli sama erityispiirre, että viimeinen kone putosi
mereen, joten nähtäväksi jää,
liittyykö Kärkkäälä maailman ilmailunhistoriaan.
Lopuksi hiljennymme kaikkien urhoollisten neuvostolentäjien muistoa
kunnioittaen kuuntelemaan yhtä
maailman kauneimmista ja surullisimmista sävelmistä, josta ei tietääkseni
ole suomenkielistä
versiota, mutta itse kutsun sitä Venäläisäidiksi. Korostettakoon, että nuo
sankarivainajat olivat
nykyisten skeittaripoikien ikäisiä.
http://www.youtube.com/watch?v=CP34xxHKDTM
Kommentit (0)
Lentosuunnistusta 14.03.2010, 19:44
Vanhana hyvänä Brezhnevin aikana Heinolassakin harrastettiin laajaa
kansainvälistä
ystävyystoimintaa. Meno ei ollut yhtä pönäkkää kuin Matti Ijäksen
Delegaatio-elokuvasta voisi
päätellä, vaan välillä ystävyyden nimissä temmellettiin oikein tosissaan.
Oikeastaan tässä aiheessa
olisi hyvä ohjelmaidea Heinolan upealle kesäteatterille.
Yksi ystävyyskaupungeista oli Baranovits Neuvostoliiton Valko-Venäjän
tasavallassa. Nyt suhde on
tietääkseni jostain syystä jädytettynä. Kaupungilla kiersi aikoinaan villi
huhu, jonka mukaan
sikäläinen ystävyysdelegaatio olisi Heinolassa täydentänyt vajavaisia
valuuttavarantojaan myymällä
paikallisen hotellin baarikaappien sisällöt ohikulkijoille, mutta Heinolan
kaupunginjohto kiisti
jyrkästi tiedon.
Kuitenkin Heinolan ja Baranovitsin kansainvälisillä yhteyksillä on vanhat
perinteet. Nimittäin
kesällä -41 Baranovitsissa oli lentotukikohta, jolla oli kalustonaan
Neuvostoliiton harvoja
moderneja nelimoottorisia pommikoneita. Yhden sellaisen miehistö sai
tehtäväkseen operoida Berliinin
yllä, joka varmasti oli äärimmäisen haasteellinen tehtävä nykykielellä.
Mutta jokin meni suunnistuksessa pieleen. Sen sijaan, että kone olisi
lentänyt etelään, harhautuikin
se kurssissaan 180 astetta ja lensi melkein Heinolan ilmatilaan, eli
naapurikuntaan Nastolaan ja
teki siellä pakkolaskun, jossa menehtyi aika monta miestä. Paikalle on
sittemmin rakennettu näyttävä
muistomerkki ja tietääkseni vielä vuosikymmeniä turman jälkeen on surevia
omaisia vieraillut
paikalla.
Lentokoneen harhautumisen syystä on kaksi kilpailevaa teoriaa, joihin
ehkä palataan myöhemmin.
Kommentit (0)
Asioilla on selityksensä 13.03.2010, 20:00
Tapahtumilla on selityksensä. Pitäjänlehti paljasti, miksi Kärkkäälää
pommitettiin raivoisasti
talvisodassa. Asiaa olen paljon miettinyt ja tyhmä olen ollut, kun en itse
keksinyt. Sikäli olin
teoriassani oikeassa, että Suojärvensuota luultiin lentokentäksi, mutta ei
Rissalan vaan Naarajärven
kentäksi.
Koneiden tarkoituksena oli ensiksi pommittaa Pieksämäkeä, mutta
ratapihalta paenneiden veturien savu
kätki kaupungin ja vihollislentäjät kuvittelivat Suonenjoen olevan
Pieksämäki. Ensin pudotettiin
noin 60 pommia Suonenjoen lähistölle tietääkseni ilman henkilövahinkoja.
Tosin äitini oli joutunut
siirtämään nukkensa pöydän alle ilmasuojaan. Sitten pommittajat jatkoivat
mielestään Naarajärvelle,
mutta suunnistivatkin erehdyksessä Kärkkäälään. Jos joku kone palasi
tuolta retkeltä kotikentälleen,
olisi hyvä lukea sen raportti saavutuksista; vihollisen tappioita
saatettiin liioitella, sillä
tuleva turvesuo ei juurikaan vaurioitunut.
Kilometrien korkeudesta liikkuvasta koneesta tähystettäessä sattuu
erehdyksiä. Varsinkin
pommituslentäjille, joista ei yleensä tule kokeneita ammattilaisia.
Maailmansodan alussa ainakin
eglantilaisten pommituslentäjien tappiot lennoilla olivat noin 20 %.
Toisin sanoen keskimäärin
lentäjä pääsi harjoittelemaan ammattiaan tositoimissa vain viitisen
kertaa, ennen siirtymistä
tuonilmaisiin ilmavoimiin. Luulen, että venäläisten tappiot talvisodassa
olivat ainakin samaa
luokkaa.
Puhutaan, että sodan jälkeen, kun valvontakomission upseerit saapuivat
Helsinkiin, poisti komission
ilmavoimien mies oma-aloitteisesti yhden kunniamerkin miehustastaan. Se
oli myönnetty Helsingin
tuhoamisesta. En usko tätä juttua. Kyllä venäläisten tiedustelu varmaankin
pystyi selvittämään noin
tärkeän asian totuuden.
Sen sijaan uskon tarinaan, jonka mukaan valvontakomission lentäjäsankari
kiinnostui panssarilaiva
Väinämöisen tilanteesta, kun kuuli sellaisen edelleenkin olevan käytössä.
Kun hänelle näytettiin
Pansion kallioluolassa vaurioitta kelluva alus, poisti upseeri itseltään
yhden kunniamerkin. Hän oli
tietämättään upottanut Kotkan sataman edustalla olleen saksalaisen
ilmatorjunta-aluksen
Väinämöisenä. Kunniamerkkiä ei olisi tarvinnut poistaa. Kyllä IT-aluksen
pommittaminen upoksiin
vastaa vähintäänkin Väinämöisen tuhoamista.
Kommentit (2
Todella mautonta 12.03.2010, 20:31
Yritin tuossa löytää vahvistusta sille, että huippuhiihtäjätär ja
kolhoosin paras lypsäjätär Galina
Kulakova olisi komilainen ja siis kaikkien suomalaisten sukulaistyttö,
mutta varmistusta teorialle
ei löydy.
Sen sijaan netistä löytyy törkeän neuvostovastainen juttu siitä, että
Sapporon olympialaisissa eräs
venakkohiihtäjätär olisi ojentanut joukkuetoverittarelleen
syntymäpäivälahjaksi partakoneen, josta
asiasta suivautuneena lahjansaaja olisi potkaissut lahjanantajaa munille.
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=14232 . Todella mautonta
ja naisia halventavaa,
mutta niin vain pääsi minultakin tahtomattani selkäkeikkanauru.
Mutta netistä löytyy myös tämä paljastava kuva olympiavoittaja Julia
Tshepalovasta, josta ilmenee,
ettei Julia ainakaan ollut potkun kohteena. Ihan tulee mieleen suomalainen
kansanlaulu, jonka mukaan
tyttö istu kivellä, kivi oli siliä ja vesi sitä virutteli.
http://s.ohtuleht.ee/multimedia/images/000009/02FB7849-606C-4996-996C-208B24596C5C.jpg
. Aika on
näköjään muuttunut siitä, jolloin Pressin veljekset Tamara ja Irina olivat
hyvän itäisen naapurimme
valovoimaisimmat urheilijattaret.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tamara_Press_(urheilija)
Kommentit (0)
Kapustin 11.03.2010, 20:10
Vieläpä tuli mieleeni yksi komilaisen sukulaiskansanedustaja, joka on
olympiavoittaja. Sergei
Kapustin oli 70-80-luvuilla yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista ja
hän oli voittamassa
olympiakultaa v-76. Tyypilliseen suomalais-ugrilaiseen tapaan hänkin
nukkui pois hyvin nuorena,
elikkä 42-vuotiaana miehen sydän petti.
Sama kohtalo on tainnut olla aika monella Tarasovin ajan punanutulla.
Epäilen, että sen ajan
valmennusmenetelmillä saattaa hyvinkin olla vaikutusta näiden veteraanien
terveystilantesseen.
Ainakin Juhani Tamminen, joka on muistaakseni mies, joka keksi
jääkiekkopelin, kertoo muistelmissaan
järkyttyneensä tavatessaan myöhemmin uransa jälkeen ikäisiään
neuvostokiekkoilijoita. Tammisen
mukaan on sittenkin parempi olla terve, vaikka maailmanmestaruus jäikin
saavuttamatta.
Anatoli Firsov, joka saattaa olla kaikkien aikojen paras, vakuutti asiasta
kysyttäessä, että Tarasov
oli ainut huumeemme. Firsovin sydän petti alta kuusikymppisenä. Tarinan
mukaan vaativa valmentaja
Tarasov esimerkiksi määräsi harjoitusmielessä Firsovia kannattelemaan
Volga-autoa ilmassa ainakin
viiden minuutin ajan ja mies teki sen yhdellä kädellä ja kahdella jalalla.
Toinen yläraaja oli
nimittäin murtunut.
Tarasovin aikaan venäläiskiekkoilijat viettivät karua leirielämää lähes
ympäri vuoden. Muutaman
päivän kesäloma kuitenkin hyväksyttiin. Lomalta leirille palattaessa koko
porukka määrättiin
mustikkametsään ja tulostavoitteena oli kerätä ämpäri täyteen. Näin
joukkueelle opetettiin sitkeyttä
ja turhat luulot karsittiin pois. Enpä usko, että nykyiset NHL-tähdet
suostuvat kyykistymään
mustikkamättäälle. Tosin kalpalaisilta se saattaisi onnistua ja menetelmä
voisi olla oivallinen tapa
seuran taloutta turvattaessa.
Kommentit (0)
Syrjäänit 10.03.2010, 19:08
Joku ilta sitten kerroin, että rajantakaiset karjalaiset, joita on noin
50.000 henkeä, ovat
saavuttaneet viime vuosikymmeninä talviolympialaisten hiihdosta kuusi
kultamitalia eli suurin
piirtein yhtä paljon kuin viisimiljoonainen Suomen kansa. Karjalaiset ovat
lukumäärään suhteutettuna
suomalais-ugrilaisista parhaita tällä elämänalalla.
Mutta hyvin ovat pärjänneet sukulaiskansa syrjäänitkin eli komilaiset,
joiksi heitä nykyään jostain
syystä kutsutaan. Komin tasavallassa asuu noin miljoona ihmistä ja netistä
olen löytänyt ainakin
seuraavat varmat komilaiset: Raisa Smetaninalla on neljä kultaa, Nikolai
Bazakovilla kaksi ja Vasili
Rotsevilla yksi, yhteensä siis ainakin seitsemän kultaa. Laskelmia tosin
vaikeuttaa se, että
tasavallan asukkaista syrjäänejä on vain puolet enkä ole varma muiden kuin
Smetaninan
sukulaisuudesta.
Lisäksi epävarmoja sukulaistapauksia ovat kukin yhden kullan voittaneet
Galina Kulakova, Jevgeni
Beljajev ja Mihail Devjatjarov. Kaikki he olivat jostain Länsi-Siperiasta
ja jos heidät luokitellaan
syrjääneiksi, on tämä piskuinen kansa saavuttanut 10 kultaa.
Kommentit (0)