11.02.2014, 19:18

Ukraaaiinaaa

Nähtäväksi jää miten Ukrainan käy. Pikkuisen mietityttää, syttyykö keskellä Eurooppaa sisällissota sivistyneenä aikanamme. Iso osa ukrainalaisista on tyytymättömiä elämäänsä, koska odotukset ja todellisuus eivät kohtaa, enkä yhtään ihmettele.

Tilastojen valossa keskellä Eurooppaa sijaitseva maanosan toiseksi suurin valtio Ukraina on myös Euroopan toiseksi köyhin valtio. Bruttokansantuote henkeä kohti on 7000 taalaa vuodessa. Se on selvästi yli puolet vähemmän kuin Venäjällä, jota suomalaiset pitävät kurjana paikkana. Siellä vauraus ja korruptio ovat paremmalla tolalla kuin maailmassa keskimäärin.

Karjalaa kiertäessäni törmäsin ilmiöön, että sikäläiset metsurit tulevat Ukrainasta. Paikallisen väestön elintaso on sellainen, ettei paskaduuneja huolita. Mieluummin lähdetään vaikka Suonenjoen mansikkapelloille lyömään rahoiksi.

Kun katselee Kiovan katunäkymiä telkkarissa, tulee mieleen, että maan bkt tulee hyppäämään kohta huimasti ylöspäin, mikäli paikkoja aletaan siivoamaan ja kuntoon saattamaan. Silloin soi taas yössä rakentajain laulut, nythän siellä vaan koirat raunioita samoaa. Kuuntelemme seuraavaksi teemaan liittyvää täysin laillista musiikkitallennetta siten, että hehkuun jähmettyneen sydämemme saa Ukraaaiinaaaa.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/q-teatterin_kuoro_natalia_14388.html#media=14393

Kommentit (0)

Jouko Turkka esitti kauan kauan sitten jossain romaanissaan, että tavallisen perusmiehen suuri pelko on superhomoon törmääminen. Turkan mukaan superhomo voisi olla Spede Pasasen näköinen, mutta Leo Lastumäen kokoinen, itsevarma ja hyväntuulinen tyyppi.

Tällainen superhomo sitten kähmisi, kourisi ja käpälöisi häpeämättömästi lähelleen eksyneitä perusmiehiä täysin näiden vastaanpyristelyistä piittaamatta samalla tavalla, kuin perusmiehet nykyään tekevät avuttomilla naisille.

A-P Liukkosen kaapista tulon jälkeen epäilen Turkan kaavaileman superhomotyypin löytyneen, kunhan nyt pitkästi kolmattametrinen Liukkonen saa edes vähän lihaa luittensa päälle. Oikeastaan pikkuisen harmittaa se, että kaapista tulija oli uintilajin edustaja eikä esimerkiksi keihäänheittäjä.

Keihäänheittäjäthän ovat perisuomalaisen miehekkyyden ruumiillistumia. Olisi kova juttu, jos esimerkiksi kaksi rotevaa maalaistaustaista keihäsmiestämme, kertoisi rekisteröivänsä parisuhteensa. Urheiluhistoriassamme onkin pari tapausta, joissa parhaat keihäsmiehemme olivat niin hyviä kavereita, että suhdetta olisi saattanut pitää jopa abnormaalina.

Muistanpa vallan senkin, että toinen näistä poikapareista kertoi kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa erään suurkisan kaksoisvoiton jälkeen, että he olivat keskittyneet kilpailuun katselemalla ns. aikuisviihde-elokuvia. Elokuvien lajityyppiä he eivät paljastaneet.

Kommentit (0)

Niin muuttuu maailma ja raju on ajan riento. Kaapista astunut Ari-Pekka Liukkonen on saanut pelkästään kannustavaa palautetta kaikkialta, joka oikein onkin. Vielä 70-luvulla homoseksuaalisuus oli Suomessakin rikos. Kuolemaan siitä ei sentään enää tuomittu, kuten vanhassa sivistysmaassa Saksassa tehtiin 1940-luvulla.

Saksalainen 1920-luvun huippuhomomaileri Otto Pelzer selvisi kuitenkin hengissä Hitlerin ajasta, vaikka keskitysleirille päätyikin. Pelzer oli niitä harvoja huippukuntoisen Paavo Nurmen kukistajia.

Syksyllä 1926 yli 25000 ihmistä oli Berliinissä todistamassa sitä ihmettä, että vuosien jälkeen Nurmi kohtasi parempansa. Otto Pelzer paransi yllättäen 1500 metrillä omaa ennätystään 7,6 sekuntia ja juoksi uuden loistavan maailmanennätyksen 3,51,0. Nurmi hävisi yli sekunnin.

Mikään inhimillinen ei ollut Pelzerille vierasta. Niinpä hän tuli aikanaan kokemaan myös keskitysleirin kauhut. Rangaistuksen syyksi väitettiin homoseksuaalisia taipumuksia, mutta kyllä hän myös aidosti inhosi Hitleriä ja hänen rotuoppiaan.

Pelzeriä pidettiin tiedemiehenä eikä turhaan. Yhtenä ensimmäisistä urheilijoista hänen huhuiltiin käyttävän dopingia. Hänen väitettiin kuljettavan mukanaan isoa laukkua erilaisia nesteitä ja pillereitä. Itse hän korosti niiden olevan pelkästään terveyttä edistäviä luontaistuotteita.

Pitää tosin muistaa, että myös Nurmi mainosti Ruotsin lehdissä pässinkivesuutetta, jonka väitettiin edistävän rasituksesta palautumista. Ja mikä ettei, sillä aine sisälsi testosteronihormonia.

Kommentit (0)

Viikonlopun tärkein urheilu-uutinen oli tietysti se, että Ari-Pekka Liukkonen astui pois kaapista. Kaapista astuminen oli minulle suuri yllätys varsinkin sen vuoksi, että Liukkonen on Pieksämäen poikia. Kun Sotshin pormestari vakuuttaa, ettei Sotshissa ole yhtään homoa, niin sitä en usko, mutta jos Pieksämäen kaupunginjohtaja vakuuttaisi, ettei Pieksämäellä ole yhtään homoa, niin se sen sijaan tuntuisi hyvin uskottavalta.

Pieksämäki on vähän sen oloinen kaupunki, etteivät siellä homot viihdy. Eivätkä juuri heterotkaan, koska Pieksämäki valittiin muinoin Helsingin Sanomien laajassa tutkimuksessa Suomen onnettomimmaksi kaupungiksi. Se voitti rinnan mitalla jopa Heinolan.

Suomalaiset perusmiehet vaikuttavat suhtautuvan Liukkosen kaapista tuloon nuivasti. Nimittäin kaikki naiset tuntuvat nyt olevan ihan lääpällään tähän salskeaan uimariin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kauniit homomiehet, esimerkiksi Ari-Pekka Liukkonen, Pekka Haavisto, Oras Tynkkynen, Jani Toivola ja Jari Sillanpää, vievät meiltä kaikki naisetkin.

Tai ehkä Liukkosen tapauksessa kyse on pohjimmiltaan äidillisestä suojeluvietistä. Liukkonen nimittäin on 208 cm pitkä ja painaa vain 90 kilogrammaa. Hän on siis nykynormien mukaan vakavasti alipainoinen ja moni äidillinen estrogeenia tihkuva nainen haluaisi antaa hänelle syötävää.

Kommentit (0)

Savon historian viimeisin osa paljastaa, että olen aiemmin tapani mukaisesti kirjoittanut ropakantaa. Kuopion palloseuran juuret eivät suinkaan ole suurliikemies Hermanni Saastamoisen yksityisarmeijassa, kuten olen aiemmin erheellisesti väittänyt, vaan suurliikemies Hermanni Saastamoisen perustamassa järjestössä nimeltään Kuopion Aktivistien Salainen Taistelujärjestö.

Tosin yksi mutka oli ilmeisesti matkassa. Elikkä ensiksi perustettiin Kuopioon urheiluseura nimeltään Kuopion Reipas ja vasta jonkin aikaa myöhemmin Reippaan palloilullisesti suuntautuneet jäsenet eriytyivät sittemmin Kuopion Palloseuraksi.

Viime vuonna Kuopion Sisuveikot ja Kuopion NMKY:n urheilijat yhdistyivät jälleen Kuopion Reippaaksi. Jos olisin ollut paikalla yhdistymiskokouksessa, olisin pontevasti vaatinut historiallisiin syihin vedoten, että uuden seuran nimeksi olisi pitänyt ottaa Kuopion Aktivistien Salainen Taistelujärjestö.

Eikä mielestäni Kups eilen voittanut hieman yllättäen Fc Lahtea vieraskentällä 2-0, vaan voittaja on minulle KASTJ. Kupseja, Kapseja, Kipsejä, Koipseja ja Käpsejä on maa täynnä, muutta KASTJ on hyvä, muista selkeästi erottuva ja mieleen jäävä jalkapalloseuran nimi.

Kommentit (0)

Ja vielä lisää Savon historian paljastamia pappien kummallisuuksia. Kiuruveden pitäjänapulainen Elias Simojoki oli mielenkiintoinen ja ristiriitainen henkilö. Tämä tunnetun savolaisen pappissuvun edustaja ei korostanut toiminnassaan Vuorisaarnan humaania henkeä vaan pikemminkin päinvastoin. Lievästi sanottuna hänestä voisi käyttää hyvällä syyllä määritelmää sotahullu. Kansalaissotaakin mies piti elämänsä suurimpana elämyksenä, joka näkemys poikkeaa normaalista.

Kuitenkin karskia esittänyt Simojoki oli pohjimmiltaan hyvin herkkä ihminen. Hän ei esimerkiksi voinut Talvisodassa kuunnella linjojen väliin haavoittuneena jääneen hevosen tuskankiljuntaa, vaan lähti sitä lopettamaan eikä hän palannut hengissä siltä matkalta. Vauhkoontunut hevonen oli yrittänyt loikata motissa olleiden venäläisten muonaksi ja suomalaiset onnistuvat huonosti suunnatulla laukauksella estämään loikkauksen.

Yhdessä asiassa olen taipuvainen olemaan ajattelemaan Simojoen lailla. Arvovaltaisessa Iisalmen Sanomat-lehdessä hän kirjoitti seuraavaa: ”Historia on luonut ja voi luoda vastakin tilanteita, jolloin omantunnonlaki pakottaa ylittämään kirjoitetun lain pykäliä, jos niiden avulla ei voida. esim. uskontoa ja Isänmaata riittävästi tuholta suojata.”

Itse ja ainakin Sini Saarela ajattelemme periaatteessa Simojoen lailla, vaikka ehkä rikkoisimme lakia vähän eri asioiden vuoksi. Tietysti lakia pitää pyrkiä visusti noudattamaan, mutta sen historia osoittaa, että joskus laillisuuden nimissä on tehty mitä hirveimpiä vääryyksiä. Sisäministeri Päivi Räsänen teki melkein poliittisen itsemurhan lausumalla ääneen tuon itsestään selvän asian, jonka jokainen rehellinen ihminen, joka asioista yleensä mitään ymmärtää, hyvin ymmärtää.

Kommentit (0)

Ja tämä on sitten taivahan tosi. Eilen kirjoitin suonenjokelaisesta IKL:n paidassa esiintyneestä papista ja kun avasin heti tietokoneen suljettuani kirjastosta saamani Savon historian viidennen osan nimeltään Vastakohtien aika, niin tiiliskivikirja avautui kohdalta, jossa kerrottiin yli 250 suonenjokelaisen seurakuntalaisen huhtikuussa 1933 tuomiokapituliin laatimasta valituskirjeestä, joka on seuraavanlainen alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan:

”Sen johdosta, että pappimme Suonenjoen seurakunnan kirkkoherra Kalle Kustaa Järveläinen ja pitäjänapulainen A. Takala ovat viime aikoina ryhtyneet toimintaan lapuanliikkeen, nykyään itseään ”isänmaalliseksi kansanliikkeeksi” nimittävän poliittisen järjestön hyväksi, jolla järjestöllä käsityksemme mukaan ei ole yhtymäkohtia Kristuksen opin kanssa, jota oppia tulisi ennen kaikkea pappien saarnata ja seurakuntalaisille esimerkiksi kelpaavalla elämällään ja työllään opettaa, ovat pappimme päinvastoin järjestäneet puoluekokouksia ja nk. sekaseuroja, jotka ovat ilmoitetut kirkossa tavallisiksi hartausseuroiksi, mutta niissä onkin pidetty vaaliagitaatiopuheita mainitun kansanliikkeen hyväksi.”

Savon historia-kirja ei paljasta, miten valituksen kävi, mutta sen kirja paljastaa, että esimerkiksi Savon Sanomat-lehti suhtautui erittäin kriittisesti lapualaisiin. Jopa jossain IKL-lehden pilakuvassa esitettiin kuopiolaissyntyinen  patkuliministeri, eli liberaaliporvari, Lassi Hiekkala keräämässä linnunkakkaa Petsamon Heinäsaarten keskitysleirillä.

Ilmeisesti myös suonenjokelaissyntyisen päätoimittaja Jussi Kukkosen Kainuun Sanomat oli lapualaisten hampaissa, koska oikeusministeri Kekkonen hankki Jussille oman pistoolin työsuojeluvälineeksi. Aseella taisi olla osuutensa sitten parikymmentä vuotta myöhemmin, kun Kukkonen menehtyi äkillisesti.

Kommentit (2)

Kuopiostakin on sitten hyvää vauhtia kehittymässä paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki. Sellainenhan oli entinen kotikaupunkini Heinola, jonka elämänmenoa olen tälläkin palstalla monta kertaa haikeana muistellut. Tänä aamuna Mullikka, eli Savon Sanomat, uutisoi näyttävästi siitä, että muudan kaupunkimme hengenmiehistä on tuomittu törkeästä rattijuoppoudesta. Miehen alkoholista mitattiin verta 1,9 promillea.

Tosin rattijuoppous oli tässä se pienempi synti; suurempana syntinä pidettiin sitä, että kirkonmies oli herättänyt huomiota esiintymällä vahvassa maistissa hautajaisissa. Ilmeisesti joku valpas hautajaisvieras hälyytti poliisit paikalle, kun seurakunnan paimen nousi Ladaansa. Juopupunut pappi oli silminnäkijätodistajien mukaan esiintynyt maahanpanijaisissa huomattavan rehvakkaasti. Monet ovat ilmeisesti sitä mieltä, ettei surutalosta saa tehdä mitään ilotaloa.

Jotenkin tapauksesta tulee mieleeni TV2:n suositut maalaiskomediat. Muistaakseni Mooseksen perinnössä kansaa nauratti pitkälle alkoholisoitunut kanttori. Ja ei kai siinä mitään tuomittavaa olekaan, että kanttori on vähän laulutuulella. Eikä Suonenjoellakaan muistella pahalla sitä vanhaa pappismiestä, joka saarnasi erityisen voimakkaasti juuri pikku hönössä.

Sen sijaan kaikki eivät hyvällä muistele sitä, että samainen kirkonmies esiintyi virassaan IKL:n paidassa. Joku poliittisesti valveutunut rippikoulupoika olikin sitten pudottanut pyykkinarulla kuivumassa olleen mustan paidan betonimyllyyn.

Mullikan mukaan törkeästä rattijuoppoudesta tuomittu kuopiolaispappi oli esiintynyt oikeudessa rehellisesti, kuten hengenmiehen arvolla sopiikin, ja tunnustanut rikoksensa. Hän perusteli tekoaan sillä, että oli nauttinut punaviiniä lääkinnällisessä tarkoituksessa. Pappi nimittäin kärsi ripulista. Tietääkseni punaviini ei paranna ripulia, mutta ehkä kuitenkin on niin, ettei ripuli enää 1,9 promillen humalassa häiritse ainakaan asianosaista itseään.

Kommentit (0)

Tunnettu kuopiolainen jalkapallo- ja raittiuskasvatusvaikuttaja Atik Ismail on kirjoittanut hurmioituneella tajunnanvirtatekniikalla jalkapalloiluaiheisen Mestaruussarjan maestrot 1960 – 89-nimisen teoksen. Olen aina pitänyt Suomea jalkapalloilun kehitysmaana enkä ennen tiennytkään, millaisia sankaritarinoita maamme potkupallohistoriaan kätkeytyy.

Kerronpa yhden sankaritarinoista. Syksyllä 1976 Suomi pelasi Englannin tummentuvalla jalkapallopyhättö Wembleyn viheriöllä sankarillisesti ja hävisi isännille vain 2-1. Suomalaisten maalin teki Jyrki Nieminen. Asian sankarillisuutta korostaa se, että stadionin järjestysmiehet juuri ennen pelin alkua poistivat tapahtumapaikalta urheilukentän laidalla röyhkeästi tupakkaa poltelleen hämäräperäisen tyypin. Tyyppi oli joukkueemme tärkeä kärkimies Jyrki Nieminen.

Onneksi Suomen joukkueesta löytyi kolme sen verran englantia puhuvaa miestä, että he saivat turvamiehet vakuutetuiksi vielä ennen pelin alkua, että hämärätyyppi ole maajoukkueemme avainpelaaja. Siihen aikaan maajoukkuemiehemme olivat enemmänkin tupakkimiehiä, eivät niinkään kielimiehiä. Nykyään tilanne lienee päinvastoin.

Ennen oli sangen tavallista, että Englannin liigan pelejä katsellessa näki, miten sikäläiset supertähdet tumppailivat tupakoitaan juuri ennen alkuvihellystä. Monet vielä kävivät ennen pelin alkua jättämässä tekohampaansa pipon sisälle kätkettynä maalin taakse tuulensuojaan. Siihen aikaan brittijalkapalloilijoiden hammasrivistö muistutti nykyisten kiekkomiestemme purukalustoa. Nykyäänhän englantilaiset palloilijat muistuttavat  enemmänkin filmitähtiä.

Kommentit (0)

Kaiveen hakatut kirjasarjan kolmannessa osassa paljastavat aikalaistodistajat suomalaisen yleisurheilun dopinghistorian saloja. Kun kielletyt lisäaineet saapuivat maahamme 60-luvulla, niin tietämys niiden haittavaikutuksista puuttui. Hormoneja kokeiltiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Pauli Nevala oli tosin niin fiksu, että testasi niitä aluksi ajokoiraansa.

Silminnäkijä lausunnon mukaan kuulantyöntäjä Jarmo Kunnas, mies joka ensimmäisenä rikkoi 17 metrin haamurajan Suomessa, popsi pillereitä pitkin päivää kuin  pastilleja. Kunnaksen sydän petti, kun hän 39-vuotiaana nousi sohvalta seisomaan.

Kiveen hakatuissa kerotaan myös, että 50-60-luvun vaihteen maamme parhaan pikajuoksijan Börje Strandin sydän paukahti halki 41 vuotiaana. Hänellä oli muutenkin pieni sydän ja ilmeisesti steroidit pahensivat vaivaa entisestäänkin, koska ne paksuntavat sydänlihasta samalla tavalla kuin muitakin lihaksia.

Strand lopetti urheilu-uransa jo vuonna 1964 ja pikkuisen mietityttää, olivatko hormonit jo todella tuohon aikaan suomalaisten käytössä. Joka tapauksessa mes juoksi 200 metriä aikaan 21,4 vuonna 1962, ja uskon sen tapahtuneen ihan puhtaasti. Juoksihan Voitto Hellstenkin 400 metriä vuonna 1956 hirmuaikaan 46,2, jolloin aineita oli vasta korkeintaan suurvalloilla.

Muisteln Pauli Nevalan paljastaneen, että he Jorma Kinnusen kanssa kävivät Viron urheilulääkärin puheilla vasta joskus vuoden 1966 Em-kisojen katastrofin jälkeen. Kaveruksia alkoi ihmetyttämään, miksi vanhat ulkomaalaiset kilpakumppanit paransivat hetkessä tuloksiaan monta metriä. Virolaislääkäriltä löytyivät lääkkeet vaivaan. Nevala myönsi lehtihaastattelussa syöneensä pillerit, mutta sitä hän ei osannut sanoa, mitä Jorma niille teki.

Kommentit (0)

En ole saanut suorittamissani tutkimuksissa varmuutta Kiprusoffin veljesten venäläistaustasta. Tuollaisia venäläisyyteen viittaavia sukunimiä on ollut paljon myös Suomen Karjalassa. Esimerkiksi Ivanoff on tyypillinen uukuniemeläinen sukunimi.

Tietyistä historiallisista syistä johtuen moni venäläis-karjalaisen sukunimen omistaja on suomentanut nimensä. Niinpä esimerkiksi radion sinivalkoinen ääni Pekka Tiilikainen oli kiertelevänä kaupustelijana toimineen Nikita Tiilikoffin poika ja todennäköisesti Pekkakin oli alunperin Pjotr Tiilikoff.

Toinen karjalaisen sukunimensä suomentanut urheilusuku on Simola. Alunperin Simolat olivat Bogdanoffeja. Hekin olivat laukkukauppiassukua. Kuulantyöntäjä Seppo Simola kunnostautui itsekin kauppamiehenä. Hän oli aikoinaan ylivoimaisesti tehokkain Karhun urheilutuotteiden myyntimies. Kuulantyöntäjänä Seppo Simolan menestys on paremmin tunnettu. Hän rikkoi ensimmäisenä suomalaisena sekä 18 että 20 metrin haamurajat.

Tähän hätään en keksi muita urheilunsaralla kunnostautuneita laukkuryssien jälkeläisiä. Enemmänkin heidän lahjakkuutensa on viitannut liike-elämän puolelle. Pitkään Suomen rikkaimpana tunnettu IT-liikemies Veikko Lesonen on sukujuuriltaan Vienan Venehjärven laukkukauppiaita. Myös hänen liikekumppaninsa Jorma Terentjeffin sukunimi viittaa laukkukauppaan.

Muistelen, että taistelijapari Lesonen-Terentjeff omistivat aikoinaan suuren osan Suomesta. Lopusta omisti ison siivun Säästöpankki, jonka napamies oli Juhani Riilkonen. Riikosen vaari tunnettiin tietääkseni muinoin Pietarissa laukkuryssien kuninkaana. Hän käytti muistaakseni nimeä Riikonjeff.

Kommentit (0)

Ja taas maamme tiedotusvälineissä pilkattiin Heinolaa. Tuskin 30 vuotta on kulunut siitä, kun tv:ssä esitettiin Heinola – tyly kaupunki-ivamukaelmaa http://www.youtube.com/watch?v=DZify6_XOcU,

ja öylönnä Uutisvuodossa päästeltiin taas selkäkeikkanauruja entiselle kotikaupungilleni. Ohjelmaa katsoo noin puolet Suomen väestöstä.

Mutta turhaan päästeli yksinkertainen kansa selkäkeikkanauruja Heinolalle. Mielestäni kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Ihamäen esitys siitä, että kaupungin tulisi ottaa sata kpl akateemisesti koulutettua, mieluiten niin tervettä syyrialaista, että he pystyvät  omin avuin liikkumaan, on kaunis ja kannatettava esitys.

Kuka siitä kärsii, että Heinola pyrkii hankkimaan sellaisia uusia asukkaita, jotka tulevat selviämään omin avuin heinolalaisessa yhteiskunnassa. Ei se ainakaan ole poissa niiltä perussyyrialaisilta, jotka jäävät edelleenkin leirille. Ja varmaa on, ettei Heinolaan päästetä tavallisia syyrialaisia; entisistäkin muualta tulleista moni perusheinolalainen haluaa päästä eroon.

Muuten olen sitä mieltä, että Kupsin valmentajan Esa Pekosen tulee välittömästi lähteä etsimään jalkapllolahjakkuuksi Syyrian pakolaisleriltä. Muistanpa, miten Ali Al Musawi-niminen nuorukainen, jonka sukujuuret lienevät jossain Lähi-Idässä, pääsi toissa kesänä b-junnuikäisenä a-junnujen otteluun, sai kuusi maalintekopaikkaa ja onnistui jokaisesta. Hän on synnynnäinen kliininen viimeistelijä. Kups voitti 6-0.

Eikä noita muslimipalloilijoita tarvitse yleensä etsiä kapakoista peliä edeltävänä iltana, kuten peruskuopiolaisia pelaajia piti joskus etsiä. No ehkä Atik Ismail oli vain poikkeuksen vahvistava sääntö. En tunne Koraania kunnolla, vaikka sellainen kyllä hyllystämme löytyy, mutta luulen, ettei edes ramadan ajan paastomääräys koske muslimiurheilijoita. Ainakin sotilaat on sota-aikana paastosta vapautettu ja sama koskee uskoakseni myös urheilijoita sekä kilpailu- että harjoituskaudella.

Kommentit (0)

Kiveen hakattujen viimeisimmästä osasta opin sen, että suomalainen kansallissankari jääkiekkoilija Pekka Marjamäki oli puoliksi venäläis-puolalainen. Varmaankin siltä suunnalta periytyi Marjamäen tummaverisyys. Hänen äitinsä Valentina Kanonikow oli Viipurin tyttöjä. Marjamäki oli loistava jääkiekkoilija, joka valittiin joskus 70-luvulla MM-kisojen parhaaksi puolustajaksi, vaikka kisoihin osallistui paljon muitakin venäläistaustaisia kiekkoilijoita.

Viipuri oli aikoinaan maamme kansainvälisin kaupunki, ja niinpä viipurilaisilla oli laajempi geeniperimä kuin muilla suomalaisilla. Se seikka edistää erilaisten lahjakkuuksien syntymistä. Muistelen, että viipurilaisen nyrkkeilyn olympiavoittaja Sten Suvion isä oli venäläinen ja äiti ruotsalainen. Hyvä perimä heijastuu myös Suvion veljentyttäreen Aira Samuliniin, joka vaikuttaa teinitytöltä yli kasikymppisenä.

Tältä istumalta muistan, että huipputasolla on jääkiekkoa pelaillut Marjamäen lisäksi moni muukin venäläistaustainen suomalainen. 80-90-luvulla yksi maamme parhaista oli Valeri Krykov, joka keikkui monena vuonna pistepörssin kärkisijoilla. Ihmettelin silloin, miksi miestä ei päästetty kertaakaan näyttämään kykjään maajoukkueeseen. Krykovia kutsuttiin Teräsmieheksi, koska hän pelasi peräkkäin lähes 500 Sm-liigan ottelua, vaikka laji on tapaturmarhekkä. Muistelen Krykovin suvun olleen Terijoen suunnalta lähtöisin.

Nykyään maajoukkueemme kantaviin voimiin kuuluu Leo Komarov. Hän ei ole syntynyt Suomessa vaaan Neuvosto-Virossa. Komarov tuli Suomeen jääkiekkoilija isänsä mukana jo pikkulapsena.

Kiprusoffin jääkiekkoilija veljeksistä Markosta ja Miikasta en osaa sanoa varmaa, mutta sukunimi kyllä viittaisi itärajan taakse. Joskus olen myös kuullut, että kovasti Pekka Marjamäen oloisen ison mustan Veli-Pekka Ketolan perimässä olisi myös venäläistä, mutta ainakaan Internet ei asiaa vahvista. Sen sijaan romanien keskustelupalstalla joku uskoo miehen olevan tummia.

Ja olinpa vielä unohtaa Aleksander Barkovin. Tämä suomalais-venäläinen nuorukainen lienee Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden kaikkien aikojen lupaavin jääkiekkoilija.

Kommentit (0)

Kuntaliitoksia on tulossa ja uusien kuntien nimistä on sen myötä tulossa kiistoja. Ainakin Länsi-Suomessa näitä riitoja on jo ollut, ja sen seurauksena kuntakartalle on pöllähtänyt kompromisseina uusia täysin typeriä, arvottomia ja luonnonvastaisia nimiä kuten nyt esimerkiksi Akaa, Sastamala ja Siikalatva.

Itä-Suomessa tullaan nimiasiat toivottavasti järjestämään ihan toisin. Iisalmen ympärille muodostettavan suurkunnan nimenä olkoot historiallisista syistä kunnioitusta herättävä nimi Rutakko. Kuopion seutu voisi muodostaa metropolin nimeltään Pöljä; silloin ainakin Siilinjärven Pöljän taajaman asukkaat taipuisivat liitoksen kannalle.  Pöljän leimalla varustetut postimerkit tulisivat olemaan maailmalla kiinnostavia keräilykohteita, joten sekin seikka puoltaisi nimivalintaa.

Joensuun puolessa on kaksikin hyvää nimiehdotusta eli Öllölä ja Möhkö. Olen nuoruudessani pyöräillyt Tuupovaaran Öllölästä Ilmomantsin Möhköön. Öllölässä oli Pörtsämön kylällä runonlaulaja Pietari Shemeikan patsas. Kaunis Öllölä-nimi juontaa juurensa kylän ensimmäiseen asukkaaseen Iivana Öllöseen; Öllösten suku on hävinnyt jostain syystä sukupuuttoon.

Möhkö-nimi on tietääkseni muunnos venäjän kielen mutkaa tarkoittavasta sanasta. Möhkössä toimi muinoin yksi maamme suurimmista rautatehtaista. Siellä jalostettiin järvimalmia raudaksi Pietarin markkinoille samalla tavalla kuin Karttulan Sourussa. Möhkö on myös sikäli merkittävä sotahistoriallinen paikka, että siellä Puna-armeija kärsi historiansa viimeisen rökäletappion loppukesästä 1944. Sen jälkeen Puna-Armeija on ollut jokseenkin voittamaton. Tässä lisätietoa Ilomantsin taisteluista:

http://mekri.uef.fi/sotahistoria/motti.htm

Kommentit (0)

Öylönnä herraswäenyhdistys nimeltään Kuopion Isänmaallinen Seura järjesti luennon Savon kuntaliitoksista. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Yhteiskuntatieteiden tohtori Jaana Luttisella oli värikästä kerrottavaa Savon kuntien historiasta ja kuntaliitoshankkeista.

Enpä ole tiennyt ennen sitäkään, että Iisalmen puolessa nykyisen Sonkajärven alueella toimi vuosina 1872-1906 laiton kunta nimeltään Rutakko. Sikäläiset isännät olivat tyytymättömiä Iisalmen emäpitäjään ja perustivat kylmän rauhallisesti oman kunnan vastoin lain kieltoja ja käskyjä. Epäilen, että samanlaisia suunnitelmia liikkuu nykyäänkin isäntien mielissä Suomen takametsissä. Vasta vuonna 1906 kuvernöörin onnistui lakkauttamaan laiton kunta.

Rutakon kunta pyrki aivan oikein turvaamaan kuntalaisten silloiset hyvinvointipalvelut täysin voimassa olleen kunnallisasetusten mukaisesti. Se keräsi asukkailtaan veroja, järjesti kunnallishallinnon, perusti lainajyvästön ja erilaisia kunnallisrahastoja, jollaisia olivat vaivaiskassa, äyrikassa, koiraverokassa, köyhäin lasten opetuskassa, Englannin ystäväin lahjarahasto, hätäapukassa, lainamakasiinin tili- ja manttaalikassa jne. Varsinkin tuo Englannin ystäväin lahjarahasto kuullostaa tärkeältä hyvinvointipalvelulta ja soisi nykykuntienkin tukevan Englannin ystäviä.

Mainio Rutakko-nimi ei ole kuitenkaan kunnan lakkauttamisen myötä hävinnyt, vaan muistoa ylläpitää kuvaavaa taiteilijanimeä Rutakon kojootti käyttävä kansantaiteilja, jota nyt hiljennymme kuuntelemaan.

http://www.freewebs.com/kojjootti/apps/videos/videos/show/12021407-stadin-silakkamarkkinat-2010

Kommentit (0)

Kuopiolaislähtöinen historian professori Martti Häikiö paljasti eilen Humanismin illan tilaisuuden luennossaan Häikiöiden olevankin alunperin Leinosia, mutta lisäksi hän paljasti aikamme digikumousta käsitelleessä luennossaan, että 3D-tulostimet, maksavat enää 20.000 euroa ja että niillä pystyy tulostamaan mitä vaativimpia asioita. Uudella Mantereella, joksi Amerikkaa jostain syystä myös kutsutaan, tulostelevat valveutuneet kansalaiset jo purjeveneitä ja purjelentokoneita.

Tällöin kesken luennon pyysi muudan insinöörin oloinen mies yleisön joukosta puheenvuoroa ja heti sen myös sai ja kertoi, että hän kyllä osti juuri pojanpojalleen joululahjaksi 3D-tulostimen erikoistarjouksesta 1500 eurolla. Sillä voi valmistaa muovista tarvekaluja, jotka ovat 15 cm kanttiinsa.

Laitteiden hinnat siis putoavat samalla tavalla, kuin nykyisten tietokoneiden tulostimien. Luulen, että kymmenen vuoden kuluttua 3D:nkin saa 39 eurolla, mutta siihen tarvittavat raaka-ainekasetit tulevat olemaan sitä selvästi hintavampia. Nykyään laitteet käyttävät raaka-aineenan etupäässä muovia, mutta käytössä on tietääkseni myös jopa titaania hyödyntäviä tulostimia. Titaani on timantin jälkeen maapallon kovinta ainetta.

Nähtäväksi jää, miten tilanne kehittyy. Uhkaako Kiinan hikipajoja massiiviset lomautukset? Oliko Kalevalan Sampo sittenkin 3 D-tulostin? Säilyykö yhteiskuntarauha, kun ihmiskunta on toteuttamassa ikiaikaista unelmaansa ja vapautumassa työnorjuudesta lähimmän 20 vuoden aikana.

Professori Häikiökään ei osannut sanoa, miten meidän oiken käy. Hän kertoi, että sata vuotta sitten kesällä 1914 elettiin nykyisen kaltaista aikaa; tavarat ja ihmiset liikkuivat täysin vapaasti yli rajojen, sitten tuli täysin kenekään pyytämättä tai tilaamatta sekä vallan käsittämättömästi ihmiskunnan historian älyttömin sota eli I maailmansota ja rajat sulkeutuivat 75 vuodeksi.

Nytkin saattaa käydä samalla tavalla. Jossakin päin Eurooppaa mellakoidaan sen vuoksi, että halutaan liittyä Eu:n ja jossakin taas sen vuoksi, että halutaan pois Eu:sta. Ja aluksi vapautta edistänyt Internet on muuttumassa ihmisten tehokkaaksi valvontavälineeksi.

Kommentit (0)

Kannattaa katsoa Yle Areenalta tämä Viktor Fors Mäntyrannan isoisästään Eero Mäntyrannasta tekemä dokumentti.

http://areena.yle.fi/tv/2127966

Kansallissankari Eero Mäntyrannan tyttären poika Viktor on meänkielinen muusikko ja kansatieteen opiskelija Ruotsin puolelta. Hänen äitinsä tuli poikkinaitua joen toiselle rannalle, kuten ennen oli tapana, jolloin ruotsalaisilla klopeilla olivat Volvot ja suomalaisilla korkeintaan kolhoosikärryt, jos niitäkään.

Dokumenttia katsoessa ymmärtää, miksi nykyään suomalaiset pärjäävät kori- ja lentopallossa, mutta eivät hiihdossa. Viktor on isoisäänsä tasan kaksi kertaa pitempi. Eero oli sellainen lyhyenläntä, mutta sitäkin sitkeämpi Lapin mies.

Muutenkin pojanpoika on kovasti erilainen kuin vaarinsa. Viktor on kauttaaltaan tatuoitu. Hän myös paljastaa ohjelmassa, että ennen hänellä oli tulipunainen pitkä tukka ja musta hame. Mummo Raakel piti tukka kauniina. Sitä ohjelma ei kerro, miten iovanhemmat suhtautuivat tyttärenpojan hameeseen.

Olen muuten sitä mieltä, että Georg Grotenfeltin tekemä dokumentti Tosi tarina Kalevi Hämäläisestä, olisi uusittava 12 vuoden tauon jälkeen televisiovastaanottimissa. Lisäksi olen sitäkin mieltä, että jonkun olisi kiireen vilkkaa tehtävä dokumentti Susi-Kalle Oikaraisesta.

Kommentit (0)

Lukaisinpa tuossa kirjan Israelin tiedustelupalvelu Mossadin ns. likaisten temppujen osaston toiminnasta. Yhtenä tärkeimmistä tempuista pidettiin sitä, kun eräs Syyrian ilmavoimien lentäjä saatiin loikkaamaan koneineen Israeliin juuri ennen vuoden -67 sotaa.

Kirjassa kerrotaan, miten Israel silloin ensimmäisenä Länsimaana onnistui hankkimaan käsiinsä neuvostoliittolaisen huippuhävittäjän Mig-21, joka edusti silloin aikansa huippua. Koneen salaisuuksien selvittäminen oli tärkeää tulevan sodan vuoksi. Mig-21 oli niitä harvoja kulutushyödykkeitä, joissa Neuvostoteollisuus onnistui laadullisesti. Kone lensi kovempaa ja korkeammalla kuin Israelin Miraget.

Sikäli Mossad-kirja erehtyy, että kyllä se oli Suomi, joka onnistui onnistui ensimmäisenä Länsimaana selvittämään Mig-21 hävittäjän salaisuudet. Kekkonen osti koneita Suomeen jo vuonna 1963, eli se oli meillä käytössä jopa ennen kuin monissa Varsovanliiton maissa.

Itse olin omin silmin todistamassa Migien ensimmäistä tunkeutumista Lännen ilmatilaan. Kahdeksan konetta pyyhkäisi matalalta Kärkkäälän ylitse ennen laskeutumistaan Rissalaan. Jylinä oli hirmuinen. Vähän koneiden saapumisen jälkeen koettiin Kurkimäessä maanjäristys ja sen uskottiin yleisesti liittyvän Neuvostokoneisiin.

Koneiden tulon jälkeen Savo-lehti uutisoi näyttävästi, kuinka amerikkalainen Nato-kenraali oli käynyt Rissalassa tutustumassa koneisiin. Ainakin hyvän tarinan mukaan jutun kirjoittanut lehtimies nähtiin jo saman päivän iltana nousevan matkalaukun kanssa Kuopiosta lähtevään junaan. Hän ei ole palannut. Kuulemma Kekkonen oli soittanut lehden toimitukseen.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin edes kuopiolaisella juniorikiekkoilulla. Olen viikonloppuna ollut todistamassa, että Kalpan nuoret hävisivät kaksi kertaa helsinkiläisille. Muistelen, että aina ennen oli niin, että meni sarjassa muuten miten huonosti hyvänsä, niin kuitenkin helsinkiläiset rökitettiin kotiluolassa.

Eivätkä huonot jääkiekkouutiset lopu vielä tähän. Eilen oli Kalpa-Pelicans-ottelussa vain 2480 katsojaa. Lienee pohjanoteeraus moneen vuoteen. Seuran budjetti on laskettu tietääkseni sen varaan, että 4000 katsojaa olisi keskimäärin ottelua kohti. Nähtäväksi jää, miten kauan Sami Kapanen ja Kimmo Timonen viitsivät tuhlata rahojaan Suomen huonoimpaan ammattilaisjääkiekkojoukkueeseen. Molemmat rahamiehet saattavat keksiä monia hauskempia tapoja päästä rahoista eroon.

Tässä vaiheessa Kalpa voisi jo käynnistää yt-neuvottelut ja lomauttaa sitten henkilökuntaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Ensikaudella voisi aloittaa puhtaalta pöydältä ja koota joukkueen erilaisten työllistämistukien avulla. Työllistämistuista saattaisi löytyä laajemminkin keino maamme urheilun nostamiseksi kansainväliselle huipulle. Talkoopohjalla ei enää nykyään pärjätä kuten ennen.

Urheilutoiminnan organisoiminen voisi ihan hyvin kuulua työvoimaviranomaisille. Urheilujärjestöt ovat juuri sitä kolmatta sektoria, jolle monet poliitikot haluavat siirtää vastuuta työllisyydestä. Urheiluseurat voisivat tukien avulla työllistää työttömiä nuoria urheilijoina ja vähän vanhempia valmentajan ominaisuudessa. Eikä se edes maksaisi paljoa. Olen laskeskellut, että kuopiolainen ammattilaisjalkapalloilija ansaitsee noin 1000 euroa kuussa.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin Kalpallakaan. Öylönnä oli ehkä kauden tärkein peli ja koska maalivahti on joukkueen tärkein pelaaja, Kalpa oli hankkinut Antti Oreen Hifk:sta joukkueen pelastajaksi. Onhan Kalpa pelannut tämän kauden surkeasti, koska Pekka Tuokkola ei ole oikein loistanut. Varsinkin tärkeissä peleissä Ilvestä vastaan Tuokkola ei onnistunut. Välillä jo epäilin, että asiaan vaikutti se, että Ilvestä valmentaa Pekan isoveli.

Niinpä ryhdyin eilen kuuntelemaan toiveikkaasti sitä, miten hyvänä maalivahtina tunnettu Antti Ore olisi loistotorjunnoillaan pelastanut Kalpan pudotuspeleihin. Mutta ei pelastanut Antti Ore Kalpaa. Pelicans ampui ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kolme kertaa ja Oreen torjuntaprosentiksi tuli käsittääkseni täydet 100 %. Jokainen laukaus meni maaliin. Lienee SM-liigan ennätys. Lopetin tässä vaiheessa ottelun seuraamisen, joten paljon minulta jäi kuulematta.

Jos kyseessä olisi ollut potkupallo-ottelu, olisin ilman muuta tarkastanut onko Kaukoidän vedonlyöntimarkkinoilla tapahtunut epätavallista liikehdintää, mutta en usko, että kiinalaisia kiinnostaa maamme jääkiekkosarja. Ilmeisesti Antti Oreelle sattui vain huono päivä, koska paineet olivat kovat. Sääliksi pistää, saattoi miehellä olla pitkä ja yksinäinen bussimatka Lahdesta Kuopioon.

Tarkistin ottelun tilastot ja ilmeni, että Kalpan maalivahti torjui pelissä 14 kertaa ja Pelicansin 32 kertaa. Kalpa oli siis ylivoimainen ja normaalitapauksessa pelin olisi pitänyt päättyä Kalpalle 5-0, mutta jostain syystä nyt kävi päinvastoin. Taitaa olla viisainta, että Kalpa alkaa keskittyä seuraavaan kauteen.

Kommentit (0)

Ja sitten raittiusasiaan. Sen tiedän, ettei Ivan Ukhov ole todistettavasti mikään vesipoika, selvät todisteet juopumuksesta yleisellä paikalla löytyvät,

http://www.youtube.com/watch?v=tbBUIcJ-fRw

mutta sitä en ole saanut selville, että tupakoiko mies. Vanhan uskomuksen mukaan kukaan tupakoimaton ei ole vielä ylittänyt korkeudessa 240 haamurajaa. Tämän haamurajan rikkojia on noin 10 kpl.  Ehkä Ivan on myönteinen poikkeus asiassa. Tiettävästi me-mies Sotomayer veti tupakan lisäksi myös kokaiinia ja muistelen, ettei myöskään maailman tilaston kakkosmies Patrick Sjöberg ansainnut elämäntyylillään raittiin urheiljan palkintoa, vaikka tupakan röyhyyttely jätettäisiin huomiotta.

Olen lukenut traagisista urheilijakohtaloista kertovan Kiven hakatut-sarjan ja siitä ilmenee, että monet entiset huippumme, varsinkin traagisen elämän kokeneet, olivat kovia kessuttelijoita. Suuri yllätys ei ole se, että vuosikymmeniä maamme valmennuksesta vastannut Armas Valste röyhyytti, mutta minut yllätti se, että myös Valsteen vaimo, joka oli naapurini Askolan Annin sisko, sauhutteli. Yleensä vanhan ajan naisimmeiset eivät meillä päin tupakoineet viinanjuonnista nyt puhumattakaan.

Hannes Kolehmainen ei kuitenkaan ollut tupakkamiehiä, mutta siitä huolimatta hänen nimellään myytiin häpeämättömästi erityistä urheilijasavuketta, kuten kuva todistaa.

Kommentit (0)

Muistisairauteen, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, mutta joka taisi olla nimeltään emmental, liittyy se, että potilas ei muista viimeaikaisia asioita, mutta lapsuutensa asiat hän muistaa vallan mainiosti. Niinpä olen viime aikoina pohtinut sitä lapsuudessani sattunutta merkillistä asiaa, miksi Holmenkollenin hiihdoissa vuonna 1967 pikamatkan loppuhetkillä Eero Mäntyranta menetti selvän johtonsa ja sijoilta yms. nousi yllätysvoittoon Neuvostoliiton Anatoli Akentjev, joka porhalsi viimeisen kilometrin minuutin kanssakilpailijoitaan nopeammin.

Tutkin tuossa Mäntyrannan muistelmia ja varsin uskottavasti hän todistaa, että venäläinen oikaisi. Hiihtokilpailuissa oikaiseminen on törkeydessään dopingiin verrattava väärinkäytös, vaikka hiihtourheilua ymmärtämättömiä tapaus hymyilyttää. Ennenhän Savossa sanottiin, että hullu töetä tekköö, viisas piäsöö vähemmälläkin.

Tuo vuosi 1967 oli muutenkin mysteerinen. Grenoblen esikisoissa naisten matkan voiton jakoi täysin yllättäen muudan Bulgarian tyttönen tai ehkä kuitenkin poikanen Krastana Stoeva samalla ajalla yhdessä Neuvostoliiton Klavdija Bojarskihin kanssa. Yllätyksestä spekuloidaan vieläkin. Se voitto jäi tämän hiihtäjän viimeiseksi kansainväliseksi voitoksi. Seuraavana vuonna olivat jo sukupuolitestit käytössä eikä tämä tyttönen tai poikanen enää ilmestynyt viivalle.

Samaiselle viivalle ei enää sukupuolitestien käyttöönoton jälkeen ilmestynyt myöskään Klavdija Bojarskihin. Hänenkään sukupuolestaan ei ollut täyttä varmuutta. Ainakin Mirja Lehtonen, joka hävisi hänelle olympiakullan parilla sekunnilla, kertoi, että eräällä kilpailumatkalla tytöt majoitettiin samaan huoneeseen vierekkäisille sängyille ja kanssakilpailijattaren voimakas parrankasvu pelotti Lehtosta niin, ettei uni meinannut silmään tulla. Mirja lohduttautui sillä, että seinän takana nukkui suomalainen mieshiihtäjä Manne Liimatainen, jota olisi voinut huutaa hädän hetkellä apuun, mikäli tilanne olisi äitynyt kriittiseksi.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että nykyisenä kaikenlaista tasa-arvoisuutta suosivana aikana tasa-arvon mukaista olisi, että interseksuaalisilla urheilijoilla olisi urheilukilpailuissa omat sarjat.

Kommentit (0)