27.02.2014, 21:47

Öylönnä tutkija Arpád Sailo esitelmöi Kuopion kaupunginkirjastolla Ruotsin metsäsuomalaisista. Eikä hän puhunutkaan ihan turhia asioita. Nyt on nimittäin selvinnyt, että Ruotsin prinssi Daniel onkin oikeasti Savon poekia. Tietooni ei ole tullut ainuttakaan seikkaa, etteikö hänen kuninkaallinen korkeutensa saattaisi aivan mainiosti olla vallan kärkkääläistaustaisia.

Danielin, eli savolaisittain Tuavetin, sekä isä että äiti ovat paljastuneet metsäsuomalaisten jälkeläisiksi. Metsäsuomalaiset olivat 1500 – 1600-luivuilla pääosin Savosta Värmlannin ja Taalainmaan erämaihin muuttaneita elintasopakolaisia.

Kysyin illan luennoitsijalta, että mitä savolaissukua Taavetti mahdollisesti edustaa, mutta sitä hän ei tiennyt kertoa. Todennäköisesti kyse on joko Korhosista tai Miettisistä.

Kuopion seudullahan sukututkimusta on harjoitettu kauan menestyksellä, ja niinpä on pästy jo niin pitkälle, että on selvitetty, että Aatami oli alun perin Miettisiä ja hänen vaimonsa Eeva Korhosia. Paavo Lipponen on omissa Lipposten sukua koskevissa tuttkimuksissaan päässyt tiettävästi vasta Jeesukseen asti.

Täydennetäänpäs vielä kerran sarjaa savolaisista suurmiehistä sekä -naisista. Pohjais-Amerikan Yhdysvallat perustanut John Morton oli Rautalammin Marttisia, presidentit Nixon Kiuruveden Nikkisiä ja Bushit Säämingin Hatusia, Venäjän suurin sotasankari generalissimus Suvorov kuten myös Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnan luoja Tage Erlander Suhosia, Romanovien keisarisuku Ylä-Savon Kauhasia ja uutena tulokkaana siis prinssi Daniel todennäköisesti joko Korhosten tai Miettisten kuninkaallista haaraa.

Kommentit (0)

Urheiluministeri Arhinmäen viinanhuuruiset seikkailut eivät ole ainutkertainen tapaus suomalaisten talviolympialaisten historiassa. Kaj Kunnaksen varhainen edeltäjä ruotsinkielisen urheilutoimituksen puolella oli laajasti kunnioitettu Enzio Sevon, joka hänkin teki kerran näyttävät arhinmäet.

Toimittaja Markus Similä kertoo muistelmissaan, kuinka myös hän oli mukana Cortinan olympiakisoissa. Kisapaikalla Similä vuokrasi paikallisen vossikan ajeluttamaan itseään reellä ihaillakseen vuoristonäkymiä. Kuinka ollakaan maisema-ajelullaan hän äkkäsi jonkun miehen väsyneen lumihankeen. Koska oli kylmä, Similä pelkäsi jo pahinta. Mutta rekeen nostettuna mies virkosi. Silloin selvisi, että kyseessä oli ruotsinkielinen urheiluselostaja Enzio Sevon.

Tämä ymmärsi vielä sen verran maailman menosta, että sairaalan sijaan vaati pääsyä radioselostamoon, ja täytyihän siihen suostua. Selostamossa mies terhistäytyi ja alkoi suorassa lähetyksessä kertoilla päivän urheilutapahtumista kuulijoiden mukaan kauniilla ja jäntevällä ruotsinkielellä. Selostuksen jälkeen mies oli sitten taas aivan vetämättömässä kunnossa.

Kun Similä ihmetteli asiaa, neuvoi Sevon kollegaansa: “Nuori mies! Urheiluselostaja tarvitsee kolme asiaa. Ensiksi: hemmetin kovaa kuntoa! Toiseksi: teräksenlujaa rutiinia! Kolmanneksi: teräksenlujaa itseluottamusta!”  Esimerkiksi Anssi Kukkoselta nämä ominaisuudet puuttuivat reilut 30 vuotta sitten mäkiviikoilla ja kaikki sen vieläkin muistavat.
Kommentit (0)

Suomikin näyttää ajautuvan Ukrainan lailla poliittiseen kriisiin. Hallitus on kaatumassa ja ennenaikaiset eduskuntavaalit tulossa koska urheiluministeri Paavo Arhinmäki on esiintynyt juovuksissa. Tosin porvarimedia on sitä mieltä, että vasemmistoliittoalinen urheiluministeri ei ollut juovuksissa vaan kännissä kuin käki. Arhinmäki ei ole asiaan ottanut jyrkästi kantaa muistamattomuuteensa vedoten, vaan on todennut tiedotustilaisuudessa, että ehkä sammuin ehkä en.

Hallituksen kohtalo ratkeaa lähiaikoina, jolloin pääministeri Katainen kuulee epäiltyä. Katainen onkin hyvä asiantuntija, koska pari vuotta sitten hän itse juhli vaalivoittoaan törmäämällä kukkaruukkuun eikä silloin edes henkilövahingoilta vältytty. Todennäköisesti miehet vertailevat kuulemistilanteessa kokemuksiaan, eli sitä kuka joi mitäkin mikäkin verran ja kuka tarjosi. Sellaisia keskusteluja käydään paljon muillakin työpaikoilla poikaporukoissa.

Uskon kuitenkin, että Arhinmäen poliittinen ura ei ole vaarassa ns. normaalien ruokajuomien vuoksi. Muistanpa kuulleeni uskottavan tarinan siitä, että eräs merkittävä urheilujohtaja sammui 1920-luvulla eräiden piirikunnallisten kisojen iltajuhlan jälkeen junaradalle; onneksi urheilumiesten joukossa oli yksi sen verran selvä, että hän ymmärsi vierittää väsyneen kulkijan pois kiskoilta. Samainen urheilujohtaja kohosi myöhemmin huomattavan korkeaan asemaan yhteiskunnassamme.

Muuten suuri yleisö näyttää suhteutuvan ymmärryksellä urheiluministerin toilauksiin. Jos sen sijaan Arhinmäen puoluetoveri Merja Kyllönen olisi juonut itsensä makkuriin niin, että jääkiekkomaajoukkueen pakit olisivat joutuneet häntä kanniskelemaan hotellinsänkyyn, olisi Kyllönen poliittinen ruumis. Mutta pojathan ovat aina poikia. Siis aika velikultia.

Kommentit (0)

Syvää myötähäpeää tuntien seurasin sitä, kuinka tv-selostaja Kaj Kunnas yritti ihan vasiten itkettää uljaita kiekkoleijonia. Ja hyvin hän siinä onnistuikin. Minusta Kunnas kuitenkin ylitti hyvän maun rajat. Katsokaa vaikka itse:  http://www.youtube.com/watch?v=4vclaQmRL4g

Suomi sai vain pronssia, mutta siitä huolimatta isot miehet itkivät ilosta. Meitä urheilullisesti paremmin menestyneissä Kanadan tai Ruotsin joukkueissa itkuisuutta ei esiintynyt. Ruotsalaiset olivat kovasti totisia ja pohtivat luultavasti urheilulääketieteen kummallisuuksia. Kanadalaiset sentään naureskelivat, mutta eivät kuitenkaan selkäkeikkaisesti.

Innokkain naureskelija oli muudan sinisen musta mies, jolla oli hohtavan valkoiset hampaat. Hän oli varmaankin hyvillään siitä, että afroafrikkalaistaustainenkin mies, jollaisesta ennen käytettiin lyhyempää nimitystä, sai pelata. Luulen, että musta mies iloitsi myös sitä, että hän oli ensimmäinen musta mies, joka voitti olympialaisissa kultaa jääkiekossa ja oli siten todella kunniaksi rodulleen.

Muuten kansallissankari Kimmo Timonen on ostanut tuosta puolen kivenheiton matkan päästä Kuopion satamasta itselleen hyvämaineisen ravintolan, jonka nimen päälle en nyt millään pääse. Toivon, että Timonen tulee peliuransa jälkeen sinne tarjoilemaan ja ottaa kaverinsa Olli Jokisen ja Sakari Kuosmasen hoitamaan paikan järjestyksen valvojan tehtäviä. Siinä ratkaisussa olisi jotain kaurismäkeläistä.

Kommentit (0)

Kyllä ei ole hyvä asia tuo hiihtokilpailujen yhteislähtöasia. Kyllä eivät paini- ja nyrkkeilyottelut sovellu hiihtokilpailujen yhteyteen. Nytkin Iivo Niskanen valitti, että kanssakilpailija äityi muksimaan häntä nyrkeillä kilpailun tuoksinassa jossain metsän kätköissä.

En kyllä tiedä uskoako Niskasta. Kun savolainen on äänessä, vastuu jää monta kertaa kuulijalle. Ainakaan tv:ssä pahoinpitelyä ei näytetty. Toisaalta tv-kameroiden ulkopuolella tuntuu sattuvan yhtä ja toista. Pari vuotta sitten Sm-hiihdoissa yksi mitalimies kertoi peräti pissineensä kesken kisan vauhtia juurikaan hidastamatta; tosin tv-kameroilta näkymättömissä. Kyllä sellainen taiturimainen suoritus olisi pitänyt näyttää tv:n välityksellä suurelle yleisölle.

Kyllä pitäisi kiireesti palata yhteislähdöistä perinteiseen väliaikalähtöön. Jo sata vuotta sitten todettiin, että väliaikalähtö on kyllä kiistatta yhteislähtöä parempi. Joskus 1900-luvun alussa, jolloin vielä suosittiin yhteislähtöjä, tapahtui niin, ettei joukon etumaisena hiihtänyt suostunut antamaan sovinnolla latua perässähiihtäjälle. Tällöin perässähiihtäjä tönäisi kärkimiehen nurin, otti tältä sauvan ja antoi kyseisellä astalolla laillisuuskasvatusta lumessa makaavalle. Suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo paljon se, että kilpailun tuomaristo puuttui asiaan siten, että se antoi lyöjälle maalissa lisäpalkinnon esimerkillisestä toiminnasta.

Muistanpa, että yksi suurimmista urheiluelämyksistäni oli, kun Mika Myllylä Ramsaun mömmönkisoissa taisteli 50 km:n kisassa Anders Veerpalua vastaa. Hiihdon asiantuntijalle, jollainen katson olevani, se oli todellinen jännitysnäytelmä. Eikä hiihdon todellisen asiantuntijan tarvinnut edes epäillä, että joku puhdas mies olisi tullut sotkemaan rehtiä taistelua maailmanmestaruudesta.

Katsokaapa tekin, millaista rehti väliaikalähtöinen hiihtourheilu on parhaimmillaan:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/mikalle_hiihtokuninkuus_ramsaussa_

29098.html#media=29102

Kommentit (0)

Vaan olihan paukku. Suomen jääkiekkomaajoukkue, joka edustaa 5,4 miljoonan asukkaan piskuista ja vuosisatoja harrastetun sukurutsan vuoksi sairasta kansaamme, kohtasi juuri yli 300 miljoonan rikkaan asukkaan Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen jääkiekkomaajoukkueen, jota vielä eilen pidin maailman parhaana ja voitti ylivoimaisen peliesityksen jälkeen 5-0.

Eilen iskokokoinen Kanada onnistui sittenkin jyräämään Usa:n, ja yllättäen Suomi saikin itselleen sopivamman kokoisen vastustajan. Tosin eilen vähättelin suomalaisten ulkoisia mittoja. Tarkastin asian ja huomasin, että moni pikkuinen Suomesta NHL:n tai KHL:n siirtynyt jääkiekkoilija on lentomatkan aikana venähtänyt monta senttiä. Ilmeisesti tämän ilmiön vuoksi palloilussa puhutaan kasvattajaseuroista.

Suomen mitalitilasto äsken kaunistui kummasti. Oman laskutapani mukaan meillä on nyt kaksi kultaa, seitsemän hopeaa ja 24 pronssia. Asetetut tulostavoittteet ovat siis ylittyneet huimasti. Nämä oliva sittenkin meille hyvät kisat, vaikka yhteen aikaan näytti jo tosi huonolta. Harva oli se asiantuntija, joka uskalsi ennustaa pojillemme jääkiekkomitalia. Suomi taitaa johtaa tällä hetkellä 2000-luvun olympialaisten määrällistä lätkämitalitilastoa.

Helsinki, Porilaisten marssi http://www.youtube.com/watch?v=Bw4xuoP8eZ4

Kommentit (2)

Niinhän siinä kävi, kuten olin ajatellutkin käyvän. Olin päättänyt, etten katso koko peliä, koska tieisin jo etukäteen, miten siinä käy. Saman asian tiesi koko Suomen kansa ja varsinkin Suomen maajoukkue. Tämä on nähty ennenkin. Venäläisiä kohtaan tunnetaan säälin sekaista ylimielisyyttä ja Ruotsia vastaan pelon sekaista alemmuuden tunnetta.

Seuraavaksi asetan levylautaselle Vesa-Matti Loirin esittämän kappaleen Siipeen jos sain, koska se sopii tunnelmaan. Jatkan sen jälkeen tällä Narvan marssilla ja jos jostain löydän iskusävelmän Näinkö meille aina täällä käy, käy, käy, niin kuuntelen senkin.

http://www.youtube.com/watch?v=WM3t-17Godc

Mutta sitten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kuten olympiavoittaja Sami Jauhojärven motto kuuluu. Huomenna tulee asiantuntijoiden mukaan vastaan pronssipelissä Kanada, joka varmaankin jyrää meitin. Kanukkien joukkue on keskimäärin Kolme senttiä pitempi ja neljä kiloa painavampi. Ei niile varmaankaan mitenkään voi pärjää.

Ja sitten lopuksi kova urheilutietokilpailukysymys. Kuka oli poikaparia Jauhojärvi-Niskanen edeltävä suomalainen olympiavoittaja?

Kommentit (0)

Zhirinovskin mukaan suomalaiset voittivat eilen Venäjän jääkiekossa, koska pelaavat vielä Talvisodan synnyttämän vihan vimmassa. Mies on tässäkin asiassa väärässä. Nykyajan suomalaisnuoriso ei enää vihaa venäläisiä. Joskus sodan jälkeen iso osa kansasta ainakin salaa mielessään vihasi Neuvostoliittoa, mutta siihenkin tunteeeseen sisältyi myös pelkoa ja kunnioitusta. Alitajunnassa tiedettiin, että kovan paikan tullen ne kuitenkin jyrää meitin. Kannaksen halkijuoksun muisto eli pitkään kansan mielessä.

Hyvän itäisen naapurimme kannalta on oikeastaan pahempaa, että nykyajan suomalaisnuoriso tuntee enemmänkin säälivää halveksuntaa Venäjää kohtaan. Kieleemme on tullut jopa todella loukkaava termi ”ryssiä”, joka tarkoittanee sitä, että jokin asia pilataan perusteellisesti. Sivistynyt ihminen ei tietenkään tuollaista termiä suustaan päästä.

Ainakaan meillä itäsuomalaisilla, jotka ymmärtääkseni geneettisesti ollaan yhtä venäläisten kanssa, sillä vielä Iivana Julman aikaan Venäjällä oli enemmän suomensukuisia kuin slaaveja, ei ole syytä halveksia itänaapuria. Siellä asuu harvinaisen sitkeä kansa. Sen verran olen Karjalan kyliä kierrellyt, että ymmärrän, ettei nykysuomalainen niissä oloissa selviäisi. Ulkohuusikin olisi käymätön paikka.

Oikeastaan mellä on syytä olla ylpeä siitä, että esimerkiksi Kuopion alue oli alunperin Novgorodin valtakuntaa. Novgorodinhan, josta Venäjän valtakunta perityy, perustivat kolme suomensukuista ja kaksi slaavilaisheimoa Laatokan rannalla Staraja Ladogassa.

Ja melkoinen menestystarina valtakunnasta sittemmin tulikin, olihan se pitkään maailman johtava supervalta. Tosin valtakunnan historian alkuaikoina tarvittiin ruotsalaiskonsulttia panemaana maan asiat kuntoon. Sama ruotsalaiskonsultin tarve näyttäisi jälleen kerran olevan sekä suomensukuisilla että slaavilaisheimoilla.

Kommentit (1)

Enpä uskonut tätä päivää näkeväni. Suomi voitti olympiakultaa pohjoismaisissa hiihtolajeissa. Tosin vähän väliä olen käynyt kurkkaamassa Teksti-tv:n puolella, joko sinne on virtsanvärisin tulikirjaimin ilmaantunut otsikko ”SUOMEN VIESTI HYLÄTTIIN”.

Onneksi loppukaarteessa oli maamme edustajana härski Lapin jätkä. Jauhojärvi taklasi ovelasti isot suurvaltojen edustajat tosiaan vasten ja hiihteli sitten kaikessa rauhassa voittoon. Jos Krista Lähteenmäki olisi naisten viestissä unohtanut Hiihtoliiton herrojen ohjeet ja valinnut härskisti sisäradan, saisimme näistä kisoista peräti kaksi kultaa. Se on paljon se, koska Norjakin saa vain 15 kultamitalia.

Tuossa miesten sprinttiviestin loppusuoralla historia tavallaan toisti itseään. Pieni ja sisukas Suomi osoitti elinvoimansa, mutta Suomea muinoin täivaltioksi nimitelleet suurvallat romahtivat täysin, kuten ovat jo tehneet kaksi kertaa viimeisen sadan vuoden aikana.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musaa. Luulen, että KOK on kieltänyt Porilaisten marssin, joten hiljennymme kuuntelemaan Järnefeltin kehtolaulua. Se sopii hyvin tähän päivään, sillä sekä säveltäjä Järnefelt että hiihtäjä Niskanen ovat asuneet Kuopiossa.

http://www.youtube.com/watch?v=HR-yrTPii1I

Kommentit (0)

Pari iltaa sitten mainittu kiihkosavolainen Ernst Lampen, joka myöhemmin muutti nimensä Iso-Keisariksi, oli Mäntyharjun kirkkoherran poika ja myös hänen veljensä oli pappi. Vapaamielinen Lampen oli sen sijaan sitä mieltä, että kukin tulkoot uskollaan autuaaksi. Hän oli ensimmäisiä kirkosta eronneita maasamme.

Tanner kertoo lapsuusmuistelmissaan, että kun Ernesti joutui olosuhteiden pakosta pitämään Ressun lyseossa aamuhartauden, tapahtui se niin sanotusti lyhyen kaavan mukaan ja ilman turhia väristyksiä. Lehtori vain lausui korokkeelta, että ”Isä meidän, joka olet taivaassa”, mutta siihen hänen lukunsa päättyi, ja hän jatkoi vain ”Ja niin poispäin” sekä painoi päänsä hartaasti alas, pitäen sitä taivutettuna suunilleen niin kauan kuin laski ”Isä meidän” rukouksen kestävän. Tällä oli koko hartaus hoidettu.

Arveluttavaahan tuollainen käytös tietysti oli. Miehen vapaamielisyys ja hyökkäyksensä korkeakirkollisuutta vastaan ei kaikkia miellyttänyt. Varsinkin Lapuan liikkeellä oli erilainen näkemys uskon asioihin; liikke oli tiettävästi sitä mieltä, että jumalauta näillä lakeuksialla, ei jumalauta pilkata Jumalaa. Niinpä 72-vuotias professori Ernst Lampen muilutettiin Peipohjan asemalta Porin suojeluskuntatalon pihalle alisotilasohjaaja V.M. Laitaman johdolla. ”Minua nauratti niin mitattomasti”, kuittasi Iso-Keisari tapahtuneen.

Kommentit (0)

Yhdistyksemme perustaminen tapahtui muikkuravintola Sammon luodinreikätaulun ääressä. Tarinan mukaan kuvan reikä Taistelevien töyrien oikeaan alakulmaan syntyi kauan kauan sitten, kun kaksi lupsakkaa savolaista liikemiestä selvittelivät likeasioitaan.

Eppäillä soppii tuotakin asiaa. Nimittäin reiän kaliiberista voisi päätellä, että Sammossa käytettiin sinkoa liikeneuvottelujen vauhdittamiseksi. Tai ehkä reikä on sittenkin ollut alunperin taskuaseella aiheutettu, mutta tyypilliseen tapaan jokainen iskeymää tutkinut on työntänyt sormensa reikään ja niinpä kolo on tällä hetkellä halkaisijaltaan 37.5 mm. Se viittaisi jonkinlaiseen panssaritorjunta-aseeseen.

Helmikuulla Eppäillä soppii-yhdistys järjesti luodinreikätaulun ääressä pikkujoulujuhlan. Tilaisuudessa keskusteltiin maineikkaan kuopiolaissyntyisen vaihtoehtoisen tiedemiehen Kauko Niemisen eetteripyörreteoriasta. Asia oli sikäli ajankohtainen, että Nieminen täytti 15.2.2014 85 vuottailman, että media sitä mitenkään huomioi.

Savon skeptikoiden pikkujoulussa eetteripyörreteoriaan suhteuduttiin mielenkiinnolla eikä kukaan vastustanut asiasta alustaneen näkemystä siitä, etteikö ihan hyvin voisi epäillä, etteikö maailmakaikkeuden ns. pimeä aine ihan hyvin voi olla juuri Niemisen tutkimuksessaan löytämiään eetteripyörteitä, jotka selittävät mm. sähkön, magnetismin ja maan vetovoiman.

Tilaisuudessa oli esillä runsaasti Kauko Niemisen kirjallista tuotantoa, mutta hänen viimeisin ja kenties merkittävin teoksensa Alkuluvut ja sähkö puuttui, koska sitä ei löytynyt mistään. Kirja on tiettävästi hyvin haluttu eetteripyörretutkijapiireissä. Mainittakoon, että Niemisen teoria on hyvin suosittu varsinkin teekkareiden keskuudessa, ja teekkarit ovat perustaneet lukuisia eetteripyörretutkijayhdistyksiä.

Kauko Niemisen tähänastinen kirjallinen tuotanto on seuraava:

• Eetterin fysiikka (1980)
• Eetteripyörteet voimina (1984)
• Sähkö eetteripyörteitä (1987)
• Tajunta ja sähköpyörteitä (1991)
• Luomisen pyörteet (1993)
• Tajunnan pyörteet (1993)
• Kokonaisuuden eduksi (1994)
• Aika ja aine (1995)
• Aika ja aine, osa 2 (1999)
• Luoja ja alkuluvut (2000)
• Voima (2002)
• Eetteripyörre (2003)
• Jatko (2004)
• Pyörteet (2005)
• Alkuluvut ja sähkö (2006)

Kommentit (1)

Ja nyt unohdetaan välillä hiihtourheilu, koska pohjimmiltaan elämä on sittenkin ennen kaikkea suuri osa jalkapalloilua. Tähän asti yksi elämäni suurimmista urheiluelämyksistä oli se, kun Niiralan kunkku Ilja Venäläinen onnistui tekemään saksipotkulla maalin ylänurkkaan. Tuntui, että pallon lento pömpelin perukoille kesti minuutteja.

Koin samanlaisen tunteen toissa iltana Kups-Mypa pelissä. Viimeisillä minuuteilla Kups päästi kentällä B-nuori-ikäisen Mikko Pitkäsen, sillä joukkueella oli kova pula miehistä. Afrikan tähti oli loukkaantunut ja kokeneemmat pelurit olivat lukion vanhojen tansseissa, joten paikalle oli kutsuttu kuopiolaisia jalkapallosta innostuneita pikkupoikia.

Yleensä savolaismiehet ovat enemmänkin lyhyenläntijä ja persjalkaisia, koska ennen maatalousyhteiskunnassa sellaiset olivat hyviä kaskiviljelmien risukarhin ohjastajia, mutta Savossa on myös pieni määrä hirmuisen pitkiä roikaleita, joita tarvittiin, kun heiniä mätettiin talllin ylisille. Sellainen roikale on juuri nimensä mukaisesti Pitkäsen Mikko. Hän on vielä kasvuiässä, mutta jo noin 200 cm pitkä, tosin painoa on siunaantunut vasta alle 60 kilogrammaa.

Pelin loppuhetkillä Pitkänen sai pallon laidalla ja kylmän rauhallisesti hän keskitti kaukaa laidalta sisäkierteisen kaaripallon suoraan Ats Purjeen päähän, josta se singahti Mypan maaliin.  Nähtäväksi jää, mihin asti Mikko Pitkänen vielä pääseekään urallaan. Keski-Euroopan rahakentillä on huutava pula hyväjalkaisista pitkästi kolmattametrisistä miehistä.

Meni kerrankin otteluun jännittämättä. Tiesin tilanteen. Tasoero Kupsin pikkupoikien ja Mypan ammattilaisten välillä oli mielestäni selvä. Kuten olikin. Kups voitti 3-0. Yllätyksekseni Afrikan tähden tilalle puolustuksen lukoksi oli houkuteltu viime kesänä kolmossarjan Kuopion Futiksessa jalkapalloa harrastanut Joonas Ojantie, joka ei ymmärtänyt jalkapallosta sen vertaa, että olisi kunnioittanut lähes maajoukkuetasoa olevia Sihvolaa ja Kastraattia, vaan otti heiltä kylmän rauhallisesti pallon pois aina tarvittaessa.

Kups on nyt pelannut Liigacupissa kolme ottelua eikä ole vielä päästänyt maaliakaan. Tilanne on pelottava. Viisi vuotta sitten Kups voitti Liigacupin, mutta putosi syksyllä Veikkausliigasta. Katsokaa tuo ottelu Kups-TV:ltä – Pitkäsen temppu näkyy noin kohdalla 2 tuntia 17 minuuttia.

Kommentit (0)

Kyllä on taas mieli pahana ja tunnelma pilalla. Luulin olevani niin vanha mies, etten enää tulisi näkemään maastohiihdon suomalaista olympiavoittajaa. Tänään näytti sitten kuitenkin ihme tapahtuvan. Uskoin vielä naisten viestin viimeisessä mutkassa Suomen voittavan, mutta ankkurimme otti jostain syystä ulkoradan ja Ruotsin tyttö tuli onnekkaasti viime tipassa ohi sisärataa pitkin..

Tuntia aiemmin menettivät naarasleijonamme mitalimahdollisuutensa, kun Ruotsi tuli viime tipassa onnekkaasti ohi. Ja öylönnä Iivo Niskanen näytti jo voittavan mitalin miesten hiihdossa, mutta sitten kaksikin ruotsalaista tuli viime tipassa onnekkasti ohi.

Luulenpa tietäväni, mitkä kaksi jääkiekkojoukkuetta kohtaavat olympiafinaalissa ja luulenpa tietäväni, kumpi joukkue tulee viime tipassa onnekkaasti ohi ja voittaa olympiakultaa. Niinhän kävi jo Torinossa 2008, jossa Saku Koivun maila epäonnekkaasti katkesi ratkaisuhetkillä ja ruotsalaislaukaus livahti onnekkaasti maaliin. Todistakaa asia itse tämän videon kohdalta 48 minuuttia.

http://areena.yle.fi/tv/2118027

Kommentit (0)

Väinö Tannerin äiti oli Kuopion Räsäsiä. Oppikouluaikaan Helsingin Reaalilyseon opettajana toimi Rantasalmen kirkkoherran poika Esnst Lampen, joka oli kiihkomielinen savolainen. Myöhemmin Lampen muutti sukunimensä Iso-Keisariksi, joka nimi hyvin sopi miehen muhkeaan olemukseen. Lampen muistetaan vieläkin hänen mainioista matkakirjoistaan; hän oli tavallaan ensimmäinen suomalainen satunnainen matkailija.

Kun Lampenille paljastui, että oppilaan äiti oli kotoisin Kuopiosta, niin lehtori alkoi pitää Tanneria oekeena savolaisena. ”Kyllä Marj Sohvi Räsäsen poika on selevä savolaenen”, vakuutti Lampen ja sen vakaumuksen hän säilytti kuolemaansa saakka ja tästä asiasta hän aina muistutti tavatessaan entisen oppilaansa, joka sittemmin kohosi merkittävään asemaan maassamme.

Väinö Tanner vakuuttaa muistelmissaan, ettei hän ollut ollenkaan innostunut tästä savolaiseksi leimaamisesta. Mielestään hänessä ei ollut savolaisuutta paljonkaan, ei ainakaan savolaisten lipevyyttä ja sanavalmiutta.

Kommentit (0)

Väinö Tannerin nuoruusvuosina sosiaaliturvaa ei ollut eikä myöskään työttömyysturvaa. Niinpä Helsingin työttömät järjestivät kokouksen, joka johti oloissamme harvinaiseen päätökseen. Kun yhteiskunta ei ollut millään tavalla huolehtinut työttömien toimeentulosta, päätettiin ottaa ruokaa sieltä, missä sitä oli saatavana. Yhdessä sitten marssittiin kaupungin kauppahalliin ja ryöstettiin se.

Operaatiota Kalle Pykälä. Tapauksen seuraamuksista tiedän vain sen, että Kalle Pykälä valittiin myöhemmin Maalaisliiton kansanedustajaksi vuosiksi 1907-1915 Viipurin vaalipiiristä. Kalle Pykälä oli aito populisti ja hänen tunnuslauseensa oli, että ”herroja soppii aina eppäillä”, joka näkemys on edelleenkin perusteltu ja laajalti hyväksytty.

Joskus 1910 luvun vaaleissa Pykälän liikoja lupailematon, pelkistetty  ja konstailematon vaalislogan kuului: Valitkaa minut, niin lippalakit halpenevat. Pykälän kansanedustajan ura päättyi traagisesti, kun hän kuoli salamurhan uhrina vuonna 1915. Hänet ammuttiin ikkunan läpi kotisaunaansa. Ymmärtääkseni murhan syyt eivät liittyneet lippalakkeihin vaan metsäriitoihin.

Pitäisi selvittää, että onko Petri Pykälä Kallen pojanpoika. Petri Pykälä tunnetaan maamme elokuvahistoriassa siitä, että hänen vuonna 1985  tuottamansa urheilumaailmaan kytkeytyvä jännityselokuva ”Tappavat sekunnit” lienee Suomen huonoin  tai ainakin vähiten katsotuin elokuva. Lieneekö sen nähnyt noin 100 maksavaa katsojaa. Myöhemmin Petri Pykälä siirtyi kirjallisuuden pariin ja tunnetaan nykyään maamme myydyimpänä kirjailijana, joka käyttää salanimeä Ilkka Remes

Kommentit (0)

Tyylisuuntia

Väinö Tannerin lapsuusmuistelmat paljastavat sen, miten rajua on ajan riento. Esimerkiksi 1800-luvun lopulla oli Helsingissä vielä yhteisiä yleisiä saunoja miehille ja naisille. Siinä ei nähty mitään paheksuttavaa.

Ja vielä suurempi ihme oli se, että kun suurhiihtäjä Väinö Tanner aloitteli uraansa Helsingin edustan jäillä, käytti hän vain yhtä, tosin hyvin pitkää, sauvaa. Myös sukset olivat aikamihelle tarkoitetut eli yli kolmemetriset.

Vasta varttuneemmalla iällä Tanner alkoi harrastamaan modernia kaksisauvaista hiihtoa, joka tyyli soveltui maastohiihtoon paremmin. Tosin alkuaikoina edettiin Helsingin seudulla vain tasatahtia; vasta myöhemmin eräs oululainen hiihtomies opetti stadinkundeille vuorotahtihiihdon.

Muistanpa, että Calgaryn olympialaisten aikaan vuonna 1988 ilmestyi Gunde Svan yhden pitkän rottinkisauvan kanssa harjoitusladulle ja herätti kanssakilpailijoissa pelkoa ja vavistusta hirmuisella vauhdillaan; saattaa olla, että yhdellä pitkällä sauvalla päästään kovempaa, mutta nykysäännöt sen kieltävät.

Luulenpa kuitenkin, että kaikista tehokkain hiihtotyyli olisi se noin 10.000 vuotta vallalla ollut lyly-kalhuhiihto; eivät muinaiset esi-isämme sitä muuten harrastaneet. Muistelen, että lyly oli se lyhyt ja pohjalta karvainen, mutta kalhu sen sijaan pitkä ja liukas. Lyly-kalhutyylillä ei tulisi pito- tai luisto-ongelmia, kuten nykyään helposti tapahtuu.

Suomen tytöt js pojat eivät menettäisi mitään, vaikka meneillään olevissa kisoissa kokeilisivat pertsamatkoilla sitä, että toinen suksi voidellaan seinäpidolle ja toinen olisi pelkästään hirmuisen liukas.