17.03.2014, 20:49

Kysyin Isänmaallisen seuran kokouksessa männä viikolla, jossa edustin isänmaallista nuorisioa, teoksen kirjoittajalta Erkki Kinnuselta, että oliko se todella noin. Kinnunen vakuutti asian niin todella olleen.

Asiassa on erityisen hupaista se, että juuri Tulliportinkatu 37:n seinässä on nykyään pronssilaatta, jossa kerrotaan Mannerheim ristin ritarin kenraali Einari Virhman asuneen talossa, mutta Ravintola Punikista eli Porvarin mieliharmista, ei laatassa mainita.

Tunnelma Kuopion Isänmaallisen seuran kokouksessa muodostui kiihkeäksi, koska osa yleisöstä oli sitä mieltä, että kenraali Vihma ei ole missään tapauksessa voinut asua ravintola Punikin talossa. Itse taas väitin, että kyllä tällainen asia on vallan mainiosti Kuopiossa mahdollista.

Tutkimukset asiassa ovat kesken. Itse epäilen, että Punikki sijaitsi ehkä sittenkin Tulliportinkatu 3-7:ssä, eli satamassa juuri kotini nurkalla. Samassa osoitteessa toimi lisäksi sanomalehti Savon Työn toimitus, joka julkaisi erityistä joululehteä nimeltään Punikin joulu.

Mielestäni olisi hyvä asia, mikäli kaiken läryävän kaupallisuuden keskellä ilmestyisi nykyäänkin rehellinen työväen joululehti nimeltään Punikin joulu, joka edustaisi selkeästi ei-kaupallista linjaa.

Kommentit (0)

Jokaiselle, joka yleensä jotain ymmärtää, on selvää, että Veikkausliigajoukkueen ja Divarijoukkueen tasoerä on selviö urheilukielellä. Eilenkin tämä asia tuli todistettua, kun Kups kohtasi viime kaudella melkein Divaristakin pudonneen Joensuun Jipon ystävyysottelussa. Kups oli vihdoinkin saanut parhaan miehistönsä kentälle, eli nyt oli jo neljä vierasmaalaista avauskokoonpanossa. Aiemminhan Kups pelasi Liigacupin otteluja loistavasti pelkästään oman kaupungin jalkapalloa harrastavista pikkupojista kootulla yhdistelmällä.

Ja selvähän taso ero eilen olikin. Lopputulos oli 4 – 1. Yllättävää tuloksessa on se, että Joensuu voitti pelin. Tosin lopputulos ei kerro totuutta kenttätapahtumista, sillä Jippo oli vieläkin parempi, mitä lopputulos kertoo. Kyllä ei hyvältä näytä Kupsin tilanne. Veikkaan, että jo alkukesästä Kupsin avausjoukkueessa on selvä ulkomaalaisenemmistö. Toinen vaihtoehto on se, että Kupsia edustaa seuran 2.-divisioonassa pelaava reservijoukkue Kufu, joka muutama päivä sitten voitti samaisen Jipon 4 – 1.

Kentäs ylivoimaisesti paras pelaaja oli Kupsin kasvatti Petteri Rönkkö, joka ei koskaan mahtunut Kupsin miehiin ja vaihtoi sitten Joensuuhun. Rönkkö teki kolme maalia ja syötti yhden. Komein oli avausosuma, jonka hän teki komella puskulla kotijoukkueen puolustajien seasta. Mutta helppoahan se on, kun pituusero on selvä. 170-senttinen Röhkkö oli 20 senttiä Kupsin puolustajia lyhyempi.

Jotain myönteistä kuopiolaisten pelissä sentään oli. Nimittäin toisen puoliajan Kupsin maalia vartioi Felix Ferahyan. Hän on 15-vuotias ja on jo pelannut Suomen a 16-vuotiaden maajoukkueessa. Poika on ilmetty lahjakkuus. Hänkin on kohta Euroopan rahakentillä kuten myös toinen äärimmäisen lahjakas savolaisnuorukainen Ansu Sherrif, joka myös on 15 v.

Kommentit (0)

Tietooni on saatettu, että sahuri-kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on hyvissä ajoin käynnistänyt vaalityönsä ja alkanut lähettelemään vaalikuviaan ainakin eräälle yksinhuoltaja-äidille ja se on ihan oikein; eduskuntavaaleihin ei ole enää kuin pari vuotta.

Tietooni on myös saatettu, että Hakkarainen on kuvissaan pyrkinyt esittelemään itsensä parhaita puolia, joka sekin on ihan oikein ja ymmärrettävää. Toivottavasti mies ymmärtää käyttää samoja kuvia myös katumainonnassaan, joka seikka kummasti lisäisi katumainonnan kiinnostavuutta; nykyäänhän kukaan ei niitä jaksa tutkia.

Persujen eduskuntaryhmän tosikkomainen puheenjohtaja vaikutti olevan huolissaan puolueensa kannatuksesta, kun sai kuulla Hakkaraisen lähetelleen kuvia ns. etuveitikastaan yh-äidille, mutta mielestäni Hakkaraisen vaalityö ei vähennä perussuomalaisten kannatusta. Tavallinen perussuomalaisten äänestäjä kyllä hyväksyy ja ymmärtää sen, että kyllähän nyt mies tosi kännissä voi vallan mainiosti lähetellä etuveitikkansa kännykkäkuvia yh-äideille, kyllähän kuvia maailmaan mahtuu ja keneltäs se nyt on poissa.

Itse asiassa uskon persujen kannatuksen olevan seuraavassa mittauksessa jopa pari prosenttiyksikköä nykyistä korkeampi, koska huomasin iltapäivälehtien lööppien huutavan sitä, että demariministeri Huovinen haluaa rajoittaa kaljan myyntiä, joka tietysti oikein onkin, koska väkijuomaongelma on melkoinen ongelma nykyään maassamme. Se uutinen kuitenkin sai ison osan työmiesdemareista vaihtamaan persujen puolelle.

Jos Huovinen sen sijaan olisi esittänyt, että keskikaljan hintaa on alennettava ja saatavuutta parannettava suuntaamalla demariäänestäjien inhoamat maataloustuet tukemaan kotimaisen oluen tuotantoa, olisi Sosialidemokraattisen puolueen kannatus heti pongahtanut yli 20 %:n haamurajan.

Kommentit (0)

Eilen kunnioitin läsnäolollani Suomen huonoimman ammattilaisjääkiekkojoukkueen Kuopion Kalpan kauden viimeistä ottelua. Enkä ollut ainut läsnäolollaan tapahtumaa kunnioittanut. Virallisen tilaston mukaan katsojia olisi ollut vain 4417, mutta todellisuudessa halli oli buukattu ylitäyteen, eli katsojia oli reilusti yli 5000 kpl. Syykin katsojatulvaan oli ilmeinen, sillä Sami Kapanen pelasi jäähyväisottelunsa. Tunnelma oli harras ja mieltäylentävä.

Tavallaan tuo Sami Kapanen on sukulaismiehiä. Sami Kapanen on nimittäin mainittu Uukuniemen Sihvosten sukukirjassa, jonka sivuille minäkin tavallaan väärän koivun kautta kuuluisin. Kalpa on siis Samille luonnollinen seuravalinta, koska Kalpan on alunperin sortavalalainen seura ja kuten kaikki varmasti tietävät, Sortavala on Uukuniemen esikaupunki. Kioskin Matin muisteluiden mukaan Uukuniemeltä kulki Sortavalaan päivittäin kuusi linja-autovuoroa ja kaupungin valotkin näkyivät siihen aikaan biisonipitäjään toisin kuin nykyään.

Sihvosten suku on sukukirjasta päätellen suuri ja maineikas. Kapasten suvun lisäksi Sihvosen suvun urheilullista lahjakkuutta edustaa esimerkikisi myös Marja-Liisa Kirvesniemi, os. Hämäläinen. Mutta myös uskonnon ja tieteen puolella suku on kunnostautunut.  Hengen miehistä päällimmäisenä tulee mieleeni Kuopion entinen piispa Matti Sihvonen.

Tieteen puolen suuri nimi oli filosofi Pertti ”Lande” Lindfors, jota aikanaan pidettiin yleisesti maamme älykkäimpänä miehenä; oli hän sen verran erikoinen ihminen. Hän oli oman kertomansa mukaan uukuniemeläisen fasistin ja turkulaisen kommunistin ristisiitos.

Tosin muistelmissaan, joiden nimenä oli jotain sellaista kuin Roskapöntöstä dosentiksi ja takaisin, Lindfors ei niinkään ylpeile älyllään, vaan ennen kaikkea sillä, että hänellä oli vallan tutkitusti Helsingin Yliopiston, tässä tapauksessa varmaankin tieteellisen tutkimuksen teki vertailevan erotiikan laitos,  suurin se muuvvanniin vehje. Saattoi se vehja ihan hyvin olla myös Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden suurin.

Kommentit (0)

Kuten muistaakseni Sanassa sanotaan, niin lue enemmän, jotta luulet vähemmän. Tähän asti olen vain luullut, että Kalle Päätalon Iijoen kutsu-kirjassa esiintyvä olympiavoittaja-muurari Olli Kaartola olisi oikealta nimeltään Ale Saarvala, joka oli peräti kaksinkertainen voimistelun olympiavoittaja. Ja niinhän se onkin, mikäli on yhtään uskominen Kai Löfgrenin kirjaa Kisavisa ja miksi ei olisi uskominen.

Päätalon kirjan muurari Kaartola ei ollut mikään vesipoika ja hän ajautui tämän seikan johdosta yhteenottoon rakennusmestari Päätalon kanssa. Rakennusmestari kritisoi muurarimestaria siitä, että tämä ei mukamas ollut jonain päivänä, jolloin muurari keskittyi enemmänkin ns. työsuojeluun, saanut muurattua kuin viisi tiiltä. Työtehottomuudesta syyllistetty väitti sen sijaan kiven kovaan, että niitä oli selvästi enemmän, ainakin yhdeksän. En ole muurausalalla työskennellyt, mutta kumpikaan luku ei minua paljoksuta.

Kaartola raitistui puhuttelun jälkeen ja antoi esimiehelleen myöhemmin myönteistä palautetta työmaajuopotteluun puuttumisesta, josta nykyään työpaikoilla käytetään hieman sievistelevää nimitystä puheeksiottokeskustelu. Päätalon kirjoista saa muutenkin käsityksen, että meno entisaikojen rakennustyömailla poikkesi melkoisesti nykyisten valtion virastojen arkipäivistä.

Muistanpa esimerkiksi tapauksen, jossa Päätalo yhdessä toisen työnjohtopuolen miehen kanssa osallistuivat harjannostajaistapahtumaan köysinippu olallaan. Kaikkein innokkaimmat juhlijat rauhoitettiin loppuillasta köyttämällä heidät. Sellainen ei kuulu ainakaan nykyisten valtion virastojen työpaikkakulttuuriin. Lopuksi muistutan vielä siitä, että Päätalon aikojen rakennusmiehet tekivät kännissäkin parempia taloja kuin mitä nykyään tehdään.

Kommentit (0)

Seppo Räty tekee vahvaa paluuta kisakentille. Uukuniemen Rajapirtin kuntosalin avajaiskilpailuissa Räty tempaisi rinnalle tasan 100 kilogrammaa, jolla hän voitti selvästi koitoksen. Lisätietoa tapauksesta löytyy täältä:

http://www.uukuniemi.info/

Pahoista selkävaivoista kärsinyt ja nykyään eläkeukkona köpsähtelevän Sepon tulos on hirmuinen ja veikkaan miehen olevan lyömätön monessakin lajissa tulevissa yleisurheilun vammaisolympialaisissa, jos hänet saadaan sellaisiin houkuteltua. Tosin muistelen lukeneeni, että huippukunnossaan Räty työnsi yli 200 kiloa ja sillä tuloksella hän olisi voittanut painonnostossa raskaimman sarjan SM-kultaa. Toisin sanoen keihäänheittäjä Räty oli aikoinaan Suomen vahvin mies.

Huippu-urheilijoille näyttää selkä olevan arka paikka. Olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemi jäi selkävaivojen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle kolmikymppisenä. Siihen aikaan hänen painonnoston työntötuloksensa oli noin 180 kiloa. Vuosikymmeniä myöhemmin vanhuuseläkkeelle siirryttyään Kangasniemi voitti veteraanien maailmanmestaruuden noin 140 kilon työntötuloksella. Niin se ikä syö miestä.

Nykyään ilmeisesti Kulta-Kallen painonnostajan ura on ohi, koska jossain lehdessä hän yritti myyskennellä keinonivelleikkauksen jälkeen tarpeettomaksi jäänyttä ja lasipulloon umpioitua lonkkaniveltään suureen rahaan johonkin hyväntekeväisyystarkoitukseen; olisiko tarkoituksena ollut nuorisourheilun tukeminen. Mielestäni pullotetun  lonkkanivelen oikea paikka olisi Suomen Urheilumuseon lasivitriinissä kunniapaikalla.

Kommentit (0)

Työnkulman purkaminen tulee olemaan kulttuuriskandaali. Ilmeisesti asia on hyväksytty päättävissä elimissä ja kaupnkilaisten mielissä, koska mediassa on puhuttu Työnkulmasta eikä Ruplasta, jolla nimellä sen kaikki tuntevat. Rakennus on sikäli historiallisesti merkittävä, että se on toiminut ennen keskeisenä naimaikäisen nuorison parisuhteenmuodostamispaikkana  ja sillä on ollut siten tärkeä rooli kuopiolaisten suvunjatkamistoiminnassa, josta toiminnosta voisi käyttää myös rakennuksen henkeen sopivaa marxilaista termiä työvoimanuusintaminen.

Kuopiossa pyritään latistamaan kaikki mahtipontisuus ja niinpä Työnkulmaa, joka toimi SKDL:n järjestötalonakin alettiin nimittää Ruplaksi. Ilmeisesti nimityksellä viitataan rakennuksen epäiltyyn taustarahoittajaan, joka meni 90-luvun alussa konkurssiin. Tuo Rupla-nimitys on sikäli kuvaava, että Kuopiota kutsuttiin ennen Suomen Moskovaksi. Nimitys oli osuva, sillä 20-luvulla, jolloin kommunistien toiminta oli kiellettyä, kommunistien peitejärjestö Sosialistinen työväenpuolue sai eduskuntavaaleissa 36 % kuopiolaisten äänistä. Suonenjoen Iisvedellä SSTP:n ääniosuus oli  peräti 76 %, joka lienee Suomen ennätys.

Kuopion Isänmaallinen seura järjesti vuosi sitten luentotilaisuuden aiheesta Kuopio – Suomen Moskova. Huomenna luennon aiheena on Kuopio – Suomen Berliini. Sekin nimitys on perusteltu, koska lapualaisaikaan IKL oli valtuuston suurin puolue. Sen kannatus oli kiellettyjen kommunistien luokkaa.

Kommentit (0)

Eilen olin todistamassa kahta mielenkiintoista potkupallo-ottelua. Siinä tärkeämmässä Kups kohtasi Seinäjoen JK:n. Erikoista ottelussa oli se, että näin maailman vaaleimman, mutta ehkä myös huonoimman ammtilaisjalkapallojoukkueen. Tilanne on nimittäin se, ettei Kupsin avauskentällisessä ei ollut yhtään kpl  vähänkään tummempaa pelaajaa. Kaikki olivat hyvin perusavolaisen vaaleita.

Kupsin vaaleuden syy ei ole rasismi vaan ekonomia. Joukkueen omistava pankkiiri on vihdoinkin oivaltanut, että miljoonansa voi tuhlata monilla hauskemmillakin tavoilla, kuin rahoittamalla huonoa jalkapallojoukkuetta. Seura on tinkinyt pelaajabudjetistaan eikä tummahipiäisiin hyviin ulkomaalaisiin ole enää rahaa. Voi olla, että ensi kesänä sarjapaikasta taistelevat kerrankin puhtaasti oman kaupungin pojat talkoohengessä.

Kaikesta huolimatta Kupsin arjalaisnuorukaiset pelasivat ihan hyvän ottelun Seinäjoen muukalaislegioonaa vastaan, vaikka hävisivätkin 0-1. Onneksi joukkueen tummin, eli lupaava Tero Taipale, 43 v, pukkasi taidokkasti ihan pelin lopulla pallon ylähirren kauttaa omaan maaliin. Tapahtuma ilahdutti minua suuresti. Saavutusta ei pidä vähätellä, koska maalivahtija Tommi Maanoja on vaikeasti yllätettävä.

Tuo Tero Taipaleen omamaali pelasti minut elämälle. Jos peli olisi venynyt jatkoajalle, olisin kuollut kylmyyteen. Itse en enää ottelun loppupuolella lukeutunut valkoiseen rotuun, vaan olin kylmästä sininen.

Päivän toisessa ottelussa Kupsin b-juniorit voittivat Jyväskylän JK:n peräti 6-1. Voiton ratkaisi pieni sinimusta hyökkääjä, joka oli tuulennopea ja sirkusmaisen taitava. Luulenpa löytäneeni seuraavan suuren savolaisen kansainvälisen tason pelimiehen. Ihonväristä päätellen veikkaan Ansu Sherrif-nimisen nuorukaisen sukujuurten olevan jossain keskisessä Afrikassa. Sherrif esitti muutaman sellaisen harhautuksen, ettei sellaisia ole todennäköisesti Mölymäen jalkapallostadionilla nähty sitten Aulis Rytkösen päivien.

Kommentit (0)

Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin vihdoinkin kauan etsimäni Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavsti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan.  Jutun kirjoittajaksi luultu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Konttiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike.

Sivennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen kostaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10.

Ja näin Savo-lehdessä luki – tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta:

”Amulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat – mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää – tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan.

Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä.

Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneeö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?”

Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Tulliportinkadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä  turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi saatava asiasta kertova muistolaatta.

Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien huumorintajua osoittaa  se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone.

Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan.

Kommentit (2)

Chilen edesmennyt Salvador Allenden oli melkoinen supermies, mikäli yhtään on uskomista Jesus Martinezin kirjoittamaa elänkertaa. Allende oli lupaava yleisurheilija ennen lääkäriksi ja poliitikoksi ryhtymistään. Hän voitti mm. Chilen nuorten mestaruuden kymmenottelussa ja kunnostautui varsinkin pikajuoksuissa. Lisäksi tuleva presidentti harrasti painia, nyrkkeilyä ja ammuntaa.

Ammuntataidolla olikin tärkeä merkitys Chilen historian kannalta. Elämäkerrassa nimittäin kerrotaan, että tuleva Chilen presidentti joutui nuorena parlamentaarikkona Helsinigin olympiakisojen aikaan kaksintaisteluun. Se ei ollut ihan tavallista enää 1900-luvulla. Mutta kaksintaistelun syy oli perusteltu.

Allende oli nimittänyt parlamentissa erästä sen jäsentä asioitsijaksi eikä asianajajaksi, jollainen hän todellisuudessa oli. Loukattu asianajaja puolestaan nimitti lääkäri Allendea konitohtoriksi. Kiistaa seuranneessa kaksintaistelussa Allende taitavana ampujana osasi ampua turvallisesti ohi kiistakumppaninsa, mutta vastustaja sen sijaan huonona ampujana oli osua tulevaan presidenttiin.

Suomen poliittisessa elämässa tuollaista kaksitaistelua noin mitättömästä syystä olisi vaikea kuvitella. Täällä kaksintaistelun aiheeksi vaadittaisiin ainakin se, että diblomi-insinööriä kutsuttaisiin insinööriksi.

Kommentit (0)

Nyt olen sitten saavuttanut luistelulomalleni asetetun tulostavoitteen ja käynyt kairaamassa pilkkiavannon Kartiskan jäälle. Kartiska minulta olikin vielä kokematta Kärkkäälän järvistä. Ei ollut kala syönnillään, ja se on hyvä se. Mitäpä noita viattomia luontokappaleita turhaan kiusaamaan.

Ensi talven luistelulomalla pitää laajentaa reviiriä ja käydä korkkaamassa vihdoinkin Persepyöreinen. Se on jo naapurikylän lampia eli kuuluu joko Airakselaan tai Salmisiin. Sen sijainti on vähän määrittelykysymys, on se niin syrjässä kaikesta sivistyksestä.

Tuo nimi Kartiska tarkoittaa katiskaa. Kartiska ei ole Savon murretta, joten nimi lienee muutaman sukupolven takaisten itähämäläisten erämiesten antama. Sysmän emäpitäjän miehet pitivät Sisä-Savoa ikimuistoisena eränkäyntialueenaan. Sittemmin savolaiset kaskiviljelijät valloittivat nämä erämaat ja suorittivat etnisen puhdistuksen nykykielellä.

Ainakin tarinan mukaan kahden heimon miehet törmäsivät jollain järvellä ja ilmeisesti Hollolasta lähteneet miehet käskivät savolaisia poistumaan, koska tänne ei enää mahdu. Siihen sanavalmiit ja lupsakkaat savolaiset totesivat, että kyllä tänne mahlutaan, kun teidät ensin tapetaan.

Epäilen, että myös tuo Persepyöreinen-nimikin juontaa juurensa Itä-Hämeeseen. Siellä Heinolan puolessa suosittiin juuri tuollaisia hieman uskallettuja nimiä. Kyrpjärvessä taisi olla peräti Tissinpohja-niminen lahti. Tissinpohjaan osoittava tienviitta oli kuulemma maamme varastetuin tienviitta.

Kommentit (0)

Kalevalainen talonrakennus

Metsäsavolaisillassa alustanut arkkitehti kiitti ja ylisti muinaissuomalaista rakennustapaa. Savupirtti oli kestävän kehityksen mukainen asumismuoto. Se oli nykyistä rakennustapaa huomattavasti energiatehokkaampi. Lämmityspuuta kului puolet vähemmän kuin nykyisissä savupiipputaloissa. Ekologista oli sekin, että savupirtin rakentaminen vaati nauloja vain kahdeksan kpl.

Arkkitehdin mukaan savupirtti oli terveellinen asumisympäristö. Lämmitysvaiheessakin sisäilma täytti nykyisen ruotsalaisen toimistoilman kriteerit. Ja se vähä savukin, joka lämmityksen alkuvaiheessa pirttiin levisi, oli terveellistä. Se sisälsi antiseptisiä aineita ja myös kemikaaleja, jotka alensivat myös kolesterolia. Lämmityksen loppuvaiheessa kuivat puut paloivat lähes savutta.

Ihmetellä siis sopiikin sitä, miksi savupirteistä yleensä on luovuttu. Luulisi, että nykyinen homeiden ja vokkikaasujen pilaama rakennuskanta pitäisi mitä pikimmin muuttaa muinaisuomalaisen kalevalaisen rakennusperinteen mukaiseksi. Kummallista on, että Ruotsin Suomalaismetsät ovat vielä nykyäänkin täynnänsä savupirttejä, mutta meillä niitä ei taida olla kuin Seurasaaressa.

Muuten muistama elävästi, kuinka Kärkkäälän kansakoululaiset vietiin Herran vuonna 1965 jonnekin Heinäselän taloon, olisiko ollut Suihkoseen kinkereillä, niin siellä tuvassa näytti olevan vanha savuräppänä, tosin tietenkin tilkittynä. Lienee ollut Kärkkäälän, ellei koko Suomen viimeinen savupirtti.

Kommentit (0)

Kirjaston metsäsavolaisillassa kuultiin tosi vanhaa tanssimusiikkia Antti Raekallion esittämänä, joka lauloi kalevalaisialauluja, joita varmaan metsäsuomalaisetkin diggasivat. Ja tykkäsin minäkin. Ilman muuta Antti Raekallio olisi lähetettävä seuraaviin iskelmälaulannan EM-kisoihin. Kuunnelkaa ja nauttikaa. Lättähattunuoriso ei ehkä Antti Raekalliosta välitä, koska näitä kappaleita on vähän vaikea männä tiskossa, vai mikä se paikka nyt olikaan, jossa esitetään nykynuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=cFsy79iTAhs

Tuo kalevalaisuus alkaa taas olla vähän muotia vähän joka asiassa. Tietääkseni esimerkiksi epävirallisessa lääkintähuollossa on käytössä kalevalainen jäsenkorjausmenetelmä. Ja se on varmaan ihan hyvä menetelmä, koska vaikea uskoa, että sillä suoranaista vahinkoakaan aiheutetaan, ellei sitten vahingossa esimerkiksi erimittaisia jalkoja tasamittaistaessa venytetä sitä ennestään liian pitkää raajaa.

Hankasalmelainen Kaarlo Valkonen on muuten julkituonut kalevalaisen itsepuolustusmenetelmän nimeltään kaspin. Kaspin on Valkosen mukaan vuosisatoja sitten kehitetty taistelumuoto, jota varsinkin naisväki kehitteli kotirintamalla sillä aikaa, kun miehet olivat loppumattomilla sotaretkillään. Itseäni viehättää varsinkin muinaissuomalainen lapiotekniikka, jota Valkonen esittelee tällä videolla.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/mystinen_suomalainen_taistelulaji_kas-pin_77473.html#media=77468

Kommentit (0)

Nyt sitten koetellaan hyvän maun rajoja, vaikka lapset ja jopa naisetkin saattavat tätä lukea. Mutta tärkeistä historiallisista syistä johtuen joudun liittämään tuon August Ehrensvärdin hengentuotteen blogilleni. Nimittäin öylönnä mainittu prinssi Daniel ei ole ilmeisesti ensimmäinen Savon poeka Ruotsin kuningasperheessä, sillä ainakin vahva huhu väittää, että erästä juvalaista Kustaa III:n tallihenkilökuntaan kuuluvaa seksuaalihässimisalan huippukonsulttia tarvittiin silloisen kuningashuoneen jatkuvuuden turvaamisesta.

Alla oleva Wikipedian artikkeli väittää tosin miehen olleen syntyjään rantasalmelaisia; olisiko Rantasalmi kuulunut siihen aikaan Juvaan. Todennäköisesti herra Munck oli alunperin Rantasalmen Lipposia, jonka seikan toivon Paavo Lippsen huomioivan sukututkimuksissaan. Yllä oleva kuva kertoo Viaporin linnan suunntelleen August Ehrensvärdin näkemyksen Savon poojan konsultointitoiminnasta.

Wikipedian näkemys tapahtumista on seuraava:

Adolf Fredrik Munck af Fulkila (29. huhtikuuta 1749 Rantasalmi – 18. heinäkuuta 1831 Massa-Carrara, Italia) oli suomalainen Fulkilan kreivi, Ruotsissa aateloitu hovimies.

Kun Kustaa III päätyi ensimmäistä kertaa pitkän tunnusteluvaiheen jälkeen yrittämään lemmenhetkeä puolisonsa kuningatar Sofia Magdalenan kanssa, yritys päättyi ongelmiin. Eräässä Munckin tarkkaan dokumentoidussa raportissa (myös kuninkaan henkivartijoiden vahvistama) mainitaan, kuinka kuningas pyytää hänet makuuhuoneeseensa auttamaan itse aktissa, joka on päätynyt historian kirjoihin.

Raportti sekä lukuisat riippumattomat aihetodisteet ovat antaneet aihetta huhuille, että Munck olisi itse asiassa ollut itse myöhemmin syntyneen kruunuprinssin Gustav IV Adolfin isä. Selvää on, että myös Munckin ura sai kipinän episodin jälkeen. Oltuaan alun perin hovitallimestari hän kiipesi nopeasti asteikossa ja tuli ylitallimestariksi, vapaaherraksi, kreiviksi, käskynhaltijaksi ja Ritarikunnan ritariksi. Lisäksi Munck sai ottaa vastaan suurenmoisen lahjan kuningattarelta, kuningattaren kuvalla varustetun ja briljantein koristellun kellon. Suomen kansallisbiografiassa esitetyn arvion mukaan tutkijat ovat kuitenkin yleisesti vapauttaneet Munckin näistä epäilyistä, koska sekä Munckin oman selostuksen että muiden lähdetietojen perusteella kuningas oli kruununperijän isä, vaikka esimerkiksi kuninkaan äiti, leskikuningatar Lovisa Ulrika ja kuninkaan veli, Kaarle-herttua uskoivatkin muuta^[1].

Munckin kohtaloksi puolestaan koituivat liiketoimet väärennettyjen Fahnehjelmien kanssa. Aidot Fahnehjelmit olivat seteleitä, muodollisesti suunnattuja sotakassan täyttämiseen ja niitä painettiin Suomen Porvoossa Venäjän sodan aikaan 1788–1790. Väärennettyjä seteleitä puolestaan tuotettiin Munckin toimesta Drottningholmissa. Hänen apurinaan toimi Charles Appelkvist, ja myös kuningas on saattanut olla sekaantunut toimintaan. Väärennykset kuitenkin huomattiin, ja kuninkaan kuoleman jälkeen 1792 Munck joutui pakenemaan maasta. Hän kuoli myöhemmin surkeissa oloissa Italiassa.

Munck af Fulkilan suvusta löytyy myös toinen Ruotsin hovissa viihtynyt, hovineiti ja Ruotsin prinssi Oscarin puoliso Ebba Munck.

Kommentit (0)