Perjantai 2. kesäkuuta 2023
Blinken
Olen mielestäni realisti ja niinpä olen sitä mieltä, että monet asiantuntijat, jotka suhtautuvat ihmiskunnan selviämisen mahdollisuuksiin pessimistisesti, ovat väärässä, koska kun historian kulkua katsoo, niin yleensä pessimistit ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian optimistisesti.
Itse esimerkiksi olen odottanut kauhulla tulevia Usa:n presidentinvaaleja, koska toinen pääehdokas alkaa olla vanhuudenhöperö ja toinen on ollut höperö pienestä pitäen ja on patologinen valehtelija.
Kolmas mahdollinen tuleva presidentti ei valehtele ihan aina, mutta muistaa kuitenkin ainakin Suomen median mukaan virheellisesti olevansa holocaustista selvinneiden juutalaisten jälkeläinen ja myös sen, että hänen vaimonsa olisi ollut World Trade Centerin rakennuksessa vuonna 2001 tapahtuneen terrori-iskun aikaan.
Eilen kuitenkin mielessäni vilahti pieni toivon kipinä Telluksen tulevaisuuden suhteen, kun katselin Usa:n ulkoministeri Antony Blinkenin Suomessa pitämää puhetta. Hän vaikutti ihan tasapainoiselta viisaalta ihmiseltä. Olen nyt jyrkästi sitä mieltä, että meidän tulisi Suomessa perustaa tukiryhmä Blinkenille, jotta hänet saataisiin ehdolle Usa:n presidentinvaaleihin, jotka saattavat olla ihmiskunnan kannalta ratkaisevan tärkeät. Uskon, että noin 98 % suomalaisista, jos heillä vain olisi mahdollisuus, äänestäisi Blinkeniä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antony_Blinken
Rauhanjuna
Leo Jokelan elämänkertakirjassa ei kerrota, että hän olisi ollut Suonenjoen Rosseja, mutta siitä huolimatta hän oli aikoinaan mielestäni maamme paras näyttelijä. Jos hän olisi saanut elää ohjaaja Aki Kaurismäen aikana, olisi hänestä tullut maailman luokan tähti. Valitettavasti Jokela kuoli jo 48-vuotiaana, joka sattuu olemaan alkoholistien keskimääräinen elinikä. Wikipedia kertoo hänen elämänsä loppuvaiheista seuraavaa:
”Yksityisihmisenä Jokela oli hiljainen, vaatimaton, itseään korostamaton, vakava ja jopa ujo. Huumorintajunsa ansiosta hän pärjäsi myös seuramiehenä ja yhteishengen luojana. Jokela piti yksityiselämänsä tarkasti erillään teatterimaailmasta ja muista töistään eikä kotona koskaan puhunut työasioistaan.
Työpaineita ja riittämättömyyden tuntoja hän sen sijaan lievitti alkoholilla. Jo Fennada-kaudellaan Jokela piti usein salkussaan valkoviinipulloja, joita hän joi pitkin päivää. Hänen alkoholinkäyttönsä kasvoi 1960-luvun teatterin murroksen myötä, kun hän koki omien arvojensa ja ihanteidensa menettäneen merkityksensä.
Vuosia jatkunut runsas alkoholinkäyttö elokuvastudioilla ja teatterinäytösten välillä johti lopulta 1970-luvulla terveysongelmiin. Jokelaa ei kuitenkaan yleensä nähty humalassa, ja hän oli hoitanut työnsä aina tunnollisesti. Siksi hänen varhainen poismenonsa tuli monille järkytyksenä.”
Minusta Juhani Ahon kirjaan perustuva elokuva Rautatie, jossa Jokela esittää Mattia, on yksi parhaista filmeistä yhdessä Forrest Gumpin kanssa. Jos Aki Kaurismäki sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa huomioida, että Suomen maakuntia kiersi vuonna 1982 maailmanrauhan asiaa edistävä Rauhanjuna, jonka mukana liikkui noin 100 eri alojen taiteilijaa. Tästä aiheesta voisi hyvä elokuvaohjaaja saada paljonkin irti.
Veikko Huovinen kirjoitti Rauhanjunasta jonkinlaisen ivamukaelman kirjassaan Ympäristöministeri ja sen yhdessä novellissa Matti ja Liisa saapuvat Lapinlahden asemalle ihmettelemään Rauhanjunaa ja tutustumaan sen taidetarjontaan. Sen muistan tapauksesta, että kun Matti näki jonkun alastoman naisen figuurin, hän totesi asiantuntevasti, että ”ihan mustuainen näkkyy”.
Koska tänään ei tv:mme noin 20 kanavalla ole mitään katsomisenarvoista, aion ihastella jälleen kerran Leo Jokelan suoritusta Rautatiessä: https://areena.yle.fi/1-432554
torstai 1. kesäkuuta 2023
Leo Jokela
Yhdessä Kiveen hakatut -kirjasarjan osassa paljastetaan, että maamme parhaimpiin näyttelijöihin kuulunut Leo Jokela olisi ollut suksivoidetehtailija Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain Rasva-Rossin huorpoeka. Tieto oli sen verran uusi ja yllättävä, että kuulustelin asian johdosta erästä Rossin suvun edustajaa, joka kiisti tiedon jyrkästi.
Hänen mukaansa korkeintaan Esan velipoika olisi saattanut tulla kyseeseen, koska hän harrasti näyttelemistä ja oli melkoinen koomikko. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että yksi Esa Rossin veljistä valmisti myös suksivoiteita. Aluksi tämä voidemerkki oli nimeltään Toveri, mutta syistä, joita voi vain arvailla nimi muutettiin 1930-luvulla Viestiksi.
Itse olen Leo Jokelaa katsellessani ihmetellyt, miten niin umpihämäläinen, eli Hausjärvellä syntynyt, näyttelijäsuuruus saattoi olla niin savolaisen oloinen ja ehkä Kiveen hakatut -kirja antaa asialle selityksen. Suomalaisen elokuvahistorian hauskimmaksi kohtaukseksi on valittu Komisario Palmun erehdyksessä se kohtaus, jossa etsivä Kokki, jota Leo Jokela esittää, laulaa puhtaalla savon murteella Silmät tummat kuin yö. Toisaalta etsivä Kokin sukunimi viittaa enemmänkin Karjalaan.
Eittämättä näyttelijä Leo Jokelassa oli paljon pienen ja pyöreän Esa Rossin piirteitä. Vaikka Jokela oli näyttelijänä suuri koomikko, niin yksityiselämässä hän oli enemmänkin surumielisyyteen taipuvainen, kuten suuret koomikot yleensä ovat. Jokela kuoli jo 47-vuotiaana pian sen jälkeen, kun hän oli esittänyt upeasti lapinlahtelaisen Matin roolin elokuvassa Rautatie, joka on katsottavissa Yle Areenassa.
keskiviikko 31. toukokuuta 2023
Onni Laihanen ja Toivo Manninen
Eilen mainitsemani hanuristi Onni Laihanen sävelsi mesenaattinsa Esa ”Rasva” Rossin kunniaksi Esan saunapolkan, jonka hän äänitti yhdessä Toivo Mannisen kanssa. Luulen, että saunapolkka on sävelletty myös Ranta koivun alla -kappaleen tapaan Esan huvilalla Iisvedellä.
Onni Laihanen oli Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin, äidin sukua, joten epäilen Irwininkin musikaalisuuden periytyvän Laihasten puolelta. Laihanen kuoli jo 39-vuotiaana sydänkohtaukseen eikä Irwnkään elänyt paljoa vanhemmaksi.
Olinpa tässä syyllistymässä kunnianloukkaukseen. Nimittäin olin kirjoittamassa Tapio Rautavaaran muistelmissaan kertoman hanuristitarinan liittyvän Onni Laihaseen, mutta tarinan päähenkilö ei olekaan hän vaan Toivo Manninen.
Rautavaara toimi jatkosodan aikana Maaselän radion toimittajana ja kerran suoraan lähetykseen saapui esiintymään Toivo Manninen, vaikkakaan ovenpielet eivät tahtoneet riittää hanuritaiteilijalle, joka oli kännissä kuin käki.
Rautavaara talutti mestarin mikrofonin ääreen ja auttoi hänelle hanurin selkään. Sitten Tapsa kannatteli häntä henkseleistä ja haitarin hihnoista pystyssä ja kuulutti mikrofoniin, että: ”Nyt esiintyy hanuritaiteilija Toivo Manninen…hän soittaa Polkan mollissa….”
Sitten kuultiinkin komeaa polkkamusiikkia. Kun lähetys päättyi ja Rautavaara irrotti otteensa Topista, tämä putosi lattialle sammuen siihen Isänmaalle kaikkensa antaneena.
Hiljennymme kuuntelemaan Onni Laihasen ja Toivo Mannisen muodostaman haitaripartion esittämää Esan saunapolkkaa, joka siis liittyy vankasti Suonenjoen Iisveden kulttuurihistoriaan.
https://www.youtube.com/watch?v=jpK_OCAQobQ
tiistai 30. toukokuuta 2023
Rasva-Rossi
Esa Rossista on yksi luku Kiveen hakatut -kirjasarjassa ja myös Yle-Areenan yksi Kiveen hakatut -ohjelma on omistettu hänelle. Tosin yksi erehdys sarjan tekijöille Antero Teroselle ja Jouko Vuolteelle on sattunut, sillä he ovat sitä mieltä, että Rossin perhe asui Iisvedellä Salmisen asemalla. Jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Salminen on Suonenjoen syrjäkylä parikymmentä kilometriä Iisvedeltä.
Mutta haetannooko tuo pieni virhe mittään. Sen sijaan menestyvän liikemiehen Esa Rossin kesähuvila, joka toimi myös valmennuskeskuksena sekä hanuristi Onni Laihasen lepokotina, oli Iisvedellä, ja siellä Laihanen sävelsi mm. kappaleen Rantakoivun alla.
Esa Rossi oli lahjakas urheilija, velmentaja, keksijä ja liikemies. Hänessä olisi oivallinen aihe jonkun historian opiskelijan graduun ja myöskin vaikkapa paikallishistoriaan keskittyneen Syväniemen kesäteatterin näytelmään. Varsinkin, kun tuon yleensä joviaalin herran luonteeseen kuului myös kiinnostava mustapuoli, koska mielenkiintoisessa ihmisessä pitää olla myös joku särmä.
Luulenpa, että monen suuren johtajan ja varsinkin taiteilijan taustalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sellaisia tapauksia on Suomenkin valtio-, liike- ja kulttuurielämä pullollaan. Välillä mennään ylikierroksilla ja kehitellään kaikkea suurta ja sitten välillä taas ollaan syvän masennuksen vuoksi laitoshoitokunnossa kuten Esa Rossinkin tapauksessa kävi.
Tosin korostettakoon tässä yhteydessä, että esimerkiksi presidentti J K Paasikivi ei ollut maanis-depressiivinen tyyppi, kuten väitetään. Asiasta on lääkärintodistuskin olemassa. Nimittäin KOP lähetti silloisen pääjohtajansa mielentilatutkimukseen, jotta hänet olisi voitu siirtää eläkkeelle mielenvikaisuuden vuoksi.
Lääkäri kuitenkin todisti, ettei tuleva presidentti ollut mielisairas, vaan hän kärsi pelkästään huonosta kotikasvatuksesta. Lisäksi hänellä oli sopimattomat tekohampaat, joilla oli tapana singahtaa suusta, jos pääjohtaja joutui korottamaan ääntään.
Esa Rossi sen sijaan lienee ollut selkeästi maanis-depressiivinen tapaus. Ainakin hänen tyttärenpoikansa kertoo yleensä leppoisesta papastaan seuraavaa: ”Esa oli myös väkivaltainen tyyppi, joka kävi välillä jopa lepäämässä Kymppi-osastolla, suljetulla sellaisella. Sen muistan, että hän välillä ajoi perhettään takaa kirves kädessään. Nuo tapahtumat osuivat varmaan huonoihin talviin, jolloin kaikki ei sujunut, kuten Esa halusi.”
Yle Areenan Kiveen hakatut -sarjan Esa Rossi jakson voi kuunnella tästä:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-62246477
maanantai 29. toukokuuta 2023
Kiva
sunnuntai 28. toukokuuta 2023
Kuin lapsena ennen
Vaikka iisveteläinen opettaja Kalle Laitinen harjoittikin eilen kertomassani tarinassa kovin käsin rauhankasvatusta, niin mikään pasifisti hän ei ollut, sillä hän oli ns. vapaussoturi ja suojeluskuntaupseeri. Sanotaan, ettei musiikki tunne rajoja ja sitä vahvistaa se, että suojeluskuntaupseeri-opettaja Kalle Laitinen, joka oli kova musiikkimies, antoi epäröimättä Junkkarisen pojille laulusta täyden kympin, vaikka poikien vaari oli ollut kylän punakaartin päällikkö.
Junkkarisen pojista Erkistä tulikin musiikin ammattilainen, jolle tosin uran viitisenkymmentä ensimmäistä vuotta olivat sen verran hankalia, että hän ihan perustellusti saattoi laulaa, että ”oon köyhä laulaja mä vain”. Sitten Ruusuja hopeamaljassa muutti kaiken ja Ekistä tuli rikas mies.
Erkki Junkkarinen kohosi 70-luvulla sellaiseen suosioon, että ehkä vain Jalkas-Kari, joka muualla Suomessa tunnettiin Kari Tapiona ja Hesassa Klappina, pystyi myöhemmin kilpailemaan Junkkarisen kanssa kansansuosion suuruudessa. Vaikka hiihtäjä Kalle Jalkanen olikin iisveteläisiä ja Kari Tapion sukuhaaraa, niin Kari Tapio ei ollut iisveteläisiä, vaan oli syntynyt Suonenjoen kirkolla viiden kilometrin päässä Junkkarisen syntymämökistä.
Junkkarisen syntymämökki on tosi pieni ja vaatimaton. Pari vuotta sitten sitä kaupiteltiin 4000 eurolla. Myyjä lienee ollut rehellinen ihminen, koska hän myynti-ilmoituksessa kertoi, että mökki oli muuten ihan hyvä, mutta vessa puuttuu, joten se soveltuu parhaiten koirille tai poikamiehille. Tosin eiköhän ne 1920-luvulla rakennetut Iisveden sahatyömiesten muutkin mökit olleet pieniä ja sisävessattomia.
Luin joskus Erkki Junkkarisen elämänkertateoksen Ruusuja hopeamaljassa ja siinä kerrottiin tulevan laulajatähden lapsuuden olleen silloisenkin mittapuun mukaan erityisen köyhä, koska isä kuoli nuorena. Muistelen, että hän kuoli malariaan, joka on kuuman etelän maissa nykyäänkin yleinen kuolinsyy, mutta kylmässä Suomessa hyvin harvinainen sairaus. Malariaa aiheuttavat sääsket pystyivät ilmeisesti siihen aikaan elämään Suomessakin, koska 1930-luvulla meillä oli hyvin kuumia kesiä ja koska osa malariasääskistä oppi selviämään talvipakkasista majoittumalla navetoihin.
Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia, joka lienee lähtöisin Junkkarisen kanssa samassa pihapiirissä asuneen Lauri Jauhiaisen kynästä ja ettei vain taustalla soi iisveteläisen hanurinsoiton Suomen mestarin Aulis Turpeisen haitari: https://www.youtube.com/watch?v=4N8hfajHi34
perjantai 2. kesäkuuta 2023
Blinken
Olen mielestäni realisti ja niinpä olen sitä mieltä, että monet asiantuntijat, jotka suhtautuvat ihmiskunnan selviämisen mahdollisuuksiin pessimistisesti, ovat väärässä, koska kun historian kulkua katsoo, niin yleensä pessimistit ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian optimistisesti.
Itse esimerkiksi olen odottanut kauhulla tulevia Usa:n presidentinvaaleja, koska toinen pääehdokas alkaa olla vanhuudenhöperö ja toinen on ollut höperö pienestä pitäen ja on patologinen valehtelija.
Kolmas mahdollinen tuleva presidentti ei valehtele ihan aina, mutta muistaa kuitenkin ainakin Suomen median mukaan virheellisesti olevansa holocaustista selvinneiden juutalaisten jälkeläinen ja myös sen, että hänen vaimonsa olisi ollut World Trade Centerin rakennuksessa vuonna 2001 tapahtuneen terrori-iskun aikaan.
Eilen kuitenkin mielessäni vilahti pieni toivon kipinä Telluksen tulevaisuuden suhteen, kun katselin Usa:n ulkoministeri Antony Blinkenin Suomessa pitämää puhetta. Hän vaikutti ihan tasapainoiselta viisaalta ihmiseltä. Olen nyt jyrkästi sitä mieltä, että meidän tulisi Suomessa perustaa tukiryhmä Blinkenille, jotta hänet saataisiin ehdolle Usa:n presidentinvaaleihin, jotka saattavat olla ihmiskunnan kannalta ratkaisevan tärkeät. Uskon, että noin 98 % suomalaisista, jos heillä vain olisi mahdollisuus, äänestäisi Blinkeniä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antony_Blinken
Rauhanjuna
Leo Jokelan elämänkertakirjassa ei kerrota, että hän olisi ollut Suonenjoen Rosseja, mutta siitä huolimatta hän oli aikoinaan mielestäni maamme paras näyttelijä. Jos hän olisi saanut elää ohjaaja Aki Kaurismäen aikana, olisi hänestä tullut maailman luokan tähti. Valitettavasti Jokela kuoli jo 48-vuotiaana, joka sattuu olemaan alkoholistien keskimääräinen elinikä. Wikipedia kertoo hänen elämänsä loppuvaiheista seuraavaa:
”Yksityisihmisenä Jokela oli hiljainen, vaatimaton, itseään korostamaton, vakava ja jopa ujo. Huumorintajunsa ansiosta hän pärjäsi myös seuramiehenä ja yhteishengen luojana. Jokela piti yksityiselämänsä tarkasti erillään teatterimaailmasta ja muista töistään eikä kotona koskaan puhunut työasioistaan.
Työpaineita ja riittämättömyyden tuntoja hän sen sijaan lievitti alkoholilla. Jo Fennada-kaudellaan Jokela piti usein salkussaan valkoviinipulloja, joita hän joi pitkin päivää. Hänen alkoholinkäyttönsä kasvoi 1960-luvun teatterin murroksen myötä, kun hän koki omien arvojensa ja ihanteidensa menettäneen merkityksensä.
Vuosia jatkunut runsas alkoholinkäyttö elokuvastudioilla ja teatterinäytösten välillä johti lopulta 1970-luvulla terveysongelmiin. Jokelaa ei kuitenkaan yleensä nähty humalassa, ja hän oli hoitanut työnsä aina tunnollisesti. Siksi hänen varhainen poismenonsa tuli monille järkytyksenä.”
Minusta Juhani Ahon kirjaan perustuva elokuva Rautatie, jossa Jokela esittää Mattia, on yksi parhaista filmeistä yhdessä Forrest Gumpin kanssa. Jos Aki Kaurismäki sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa huomioida, että Suomen maakuntia kiersi vuonna 1982 maailmanrauhan asiaa edistävä Rauhanjuna, jonka mukana liikkui noin 100 eri alojen taiteilijaa. Tästä aiheesta voisi hyvä elokuvaohjaaja saada paljonkin irti.
Veikko Huovinen kirjoitti Rauhanjunasta jonkinlaisen ivamukaelman kirjassaan Ympäristöministeri ja sen yhdessä novellissa Matti ja Liisa saapuvat Lapinlahden asemalle ihmettelemään Rauhanjunaa ja tutustumaan sen taidetarjontaan. Sen muistan tapauksesta, että kun Matti näki jonkun alastoman naisen figuurin, hän totesi asiantuntevasti, että ”ihan mustuainen näkkyy”.
Koska tänään ei tv:mme noin 20 kanavalla ole mitään katsomisenarvoista, aion ihastella jälleen kerran Leo Jokelan suoritusta Rautatiessä: https://areena.yle.fi/1-432554
torstai 1. kesäkuuta 2023
Leo Jokela
Yhdessä Kiveen hakatut -kirjasarjan osassa paljastetaan, että maamme parhaimpiin näyttelijöihin kuulunut Leo Jokela olisi ollut suksivoidetehtailija Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain Rasva-Rossin huorpoeka. Tieto oli sen verran uusi ja yllättävä, että kuulustelin asian johdosta erästä Rossin suvun edustajaa, joka kiisti tiedon jyrkästi.
Hänen mukaansa korkeintaan Esan velipoika olisi saattanut tulla kyseeseen, koska hän harrasti näyttelemistä ja oli melkoinen koomikko. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että yksi Esa Rossin veljistä valmisti myös suksivoiteita. Aluksi tämä voidemerkki oli nimeltään Toveri, mutta syistä, joita voi vain arvailla nimi muutettiin 1930-luvulla Viestiksi.
Itse olen Leo Jokelaa katsellessani ihmetellyt, miten niin umpihämäläinen, eli Hausjärvellä syntynyt, näyttelijäsuuruus saattoi olla niin savolaisen oloinen ja ehkä Kiveen hakatut -kirja antaa asialle selityksen. Suomalaisen elokuvahistorian hauskimmaksi kohtaukseksi on valittu Komisario Palmun erehdyksessä se kohtaus, jossa etsivä Kokki, jota Leo Jokela esittää, laulaa puhtaalla savon murteella Silmät tummat kuin yö. Toisaalta etsivä Kokin sukunimi viittaa enemmänkin Karjalaan.
Eittämättä näyttelijä Leo Jokelassa oli paljon pienen ja pyöreän Esa Rossin piirteitä. Vaikka Jokela oli näyttelijänä suuri koomikko, niin yksityiselämässä hän oli enemmänkin surumielisyyteen taipuvainen, kuten suuret koomikot yleensä ovat. Jokela kuoli jo 47-vuotiaana pian sen jälkeen, kun hän oli esittänyt upeasti lapinlahtelaisen Matin roolin elokuvassa Rautatie, joka on katsottavissa Yle Areenassa.
keskiviikko 31. toukokuuta 2023
Onni Laihanen ja Toivo Manninen
Eilen mainitsemani hanuristi Onni Laihanen sävelsi mesenaattinsa Esa ”Rasva” Rossin kunniaksi Esan saunapolkan, jonka hän äänitti yhdessä Toivo Mannisen kanssa. Luulen, että saunapolkka on sävelletty myös Ranta koivun alla -kappaleen tapaan Esan huvilalla Iisvedellä.
Onni Laihanen oli Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin, äidin sukua, joten epäilen Irwininkin musikaalisuuden periytyvän Laihasten puolelta. Laihanen kuoli jo 39-vuotiaana sydänkohtaukseen eikä Irwnkään elänyt paljoa vanhemmaksi.
Olinpa tässä syyllistymässä kunnianloukkaukseen. Nimittäin olin kirjoittamassa Tapio Rautavaaran muistelmissaan kertoman hanuristitarinan liittyvän Onni Laihaseen, mutta tarinan päähenkilö ei olekaan hän vaan Toivo Manninen.
Rautavaara toimi jatkosodan aikana Maaselän radion toimittajana ja kerran suoraan lähetykseen saapui esiintymään Toivo Manninen, vaikkakaan ovenpielet eivät tahtoneet riittää hanuritaiteilijalle, joka oli kännissä kuin käki.
Rautavaara talutti mestarin mikrofonin ääreen ja auttoi hänelle hanurin selkään. Sitten Tapsa kannatteli häntä henkseleistä ja haitarin hihnoista pystyssä ja kuulutti mikrofoniin, että: ”Nyt esiintyy hanuritaiteilija Toivo Manninen…hän soittaa Polkan mollissa….”
Sitten kuultiinkin komeaa polkkamusiikkia. Kun lähetys päättyi ja Rautavaara irrotti otteensa Topista, tämä putosi lattialle sammuen siihen Isänmaalle kaikkensa antaneena.
Hiljennymme kuuntelemaan Onni Laihasen ja Toivo Mannisen muodostaman haitaripartion esittämää Esan saunapolkkaa, joka siis liittyy vankasti Suonenjoen Iisveden kulttuurihistoriaan.
https://www.youtube.com/watch?v=jpK_OCAQobQ
tiistai 30. toukokuuta 2023
Rasva-Rossi
Esa Rossista on yksi luku Kiveen hakatut -kirjasarjassa ja myös Yle-Areenan yksi Kiveen hakatut -ohjelma on omistettu hänelle. Tosin yksi erehdys sarjan tekijöille Antero Teroselle ja Jouko Vuolteelle on sattunut, sillä he ovat sitä mieltä, että Rossin perhe asui Iisvedellä Salmisen asemalla. Jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Salminen on Suonenjoen syrjäkylä parikymmentä kilometriä Iisvedeltä.
Mutta haetannooko tuo pieni virhe mittään. Sen sijaan menestyvän liikemiehen Esa Rossin kesähuvila, joka toimi myös valmennuskeskuksena sekä hanuristi Onni Laihasen lepokotina, oli Iisvedellä, ja siellä Laihanen sävelsi mm. kappaleen Rantakoivun alla.
Esa Rossi oli lahjakas urheilija, velmentaja, keksijä ja liikemies. Hänessä olisi oivallinen aihe jonkun historian opiskelijan graduun ja myöskin vaikkapa paikallishistoriaan keskittyneen Syväniemen kesäteatterin näytelmään. Varsinkin, kun tuon yleensä joviaalin herran luonteeseen kuului myös kiinnostava mustapuoli, koska mielenkiintoisessa ihmisessä pitää olla myös joku särmä.
Luulenpa, että monen suuren johtajan ja varsinkin taiteilijan taustalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sellaisia tapauksia on Suomenkin valtio-, liike- ja kulttuurielämä pullollaan. Välillä mennään ylikierroksilla ja kehitellään kaikkea suurta ja sitten välillä taas ollaan syvän masennuksen vuoksi laitoshoitokunnossa kuten Esa Rossinkin tapauksessa kävi.
Tosin korostettakoon tässä yhteydessä, että esimerkiksi presidentti J K Paasikivi ei ollut maanis-depressiivinen tyyppi, kuten väitetään. Asiasta on lääkärintodistuskin olemassa. Nimittäin KOP lähetti silloisen pääjohtajansa mielentilatutkimukseen, jotta hänet olisi voitu siirtää eläkkeelle mielenvikaisuuden vuoksi.
Lääkäri kuitenkin todisti, ettei tuleva presidentti ollut mielisairas, vaan hän kärsi pelkästään huonosta kotikasvatuksesta. Lisäksi hänellä oli sopimattomat tekohampaat, joilla oli tapana singahtaa suusta, jos pääjohtaja joutui korottamaan ääntään.
Esa Rossi sen sijaan lienee ollut selkeästi maanis-depressiivinen tapaus. Ainakin hänen tyttärenpoikansa kertoo yleensä leppoisesta papastaan seuraavaa: ”Esa oli myös väkivaltainen tyyppi, joka kävi välillä jopa lepäämässä Kymppi-osastolla, suljetulla sellaisella. Sen muistan, että hän välillä ajoi perhettään takaa kirves kädessään. Nuo tapahtumat osuivat varmaan huonoihin talviin, jolloin kaikki ei sujunut, kuten Esa halusi.”
Yle Areenan Kiveen hakatut -sarjan Esa Rossi jakson voi kuunnella tästä:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-62246477
maanantai 29. toukokuuta 2023
Kiva
sunnuntai 28. toukokuuta 2023
Kuin lapsena ennen
Vaikka iisveteläinen opettaja Kalle Laitinen harjoittikin eilen kertomassani tarinassa kovin käsin rauhankasvatusta, niin mikään pasifisti hän ei ollut, sillä hän oli ns. vapaussoturi ja suojeluskuntaupseeri. Sanotaan, ettei musiikki tunne rajoja ja sitä vahvistaa se, että suojeluskuntaupseeri-opettaja Kalle Laitinen, joka oli kova musiikkimies, antoi epäröimättä Junkkarisen pojille laulusta täyden kympin, vaikka poikien vaari oli ollut kylän punakaartin päällikkö.
Junkkarisen pojista Erkistä tulikin musiikin ammattilainen, jolle tosin uran viitisenkymmentä ensimmäistä vuotta olivat sen verran hankalia, että hän ihan perustellusti saattoi laulaa, että ”oon köyhä laulaja mä vain”. Sitten Ruusuja hopeamaljassa muutti kaiken ja Ekistä tuli rikas mies.
Erkki Junkkarinen kohosi 70-luvulla sellaiseen suosioon, että ehkä vain Jalkas-Kari, joka muualla Suomessa tunnettiin Kari Tapiona ja Hesassa Klappina, pystyi myöhemmin kilpailemaan Junkkarisen kanssa kansansuosion suuruudessa. Vaikka hiihtäjä Kalle Jalkanen olikin iisveteläisiä ja Kari Tapion sukuhaaraa, niin Kari Tapio ei ollut iisveteläisiä, vaan oli syntynyt Suonenjoen kirkolla viiden kilometrin päässä Junkkarisen syntymämökistä.
Junkkarisen syntymämökki on tosi pieni ja vaatimaton. Pari vuotta sitten sitä kaupiteltiin 4000 eurolla. Myyjä lienee ollut rehellinen ihminen, koska hän myynti-ilmoituksessa kertoi, että mökki oli muuten ihan hyvä, mutta vessa puuttuu, joten se soveltuu parhaiten koirille tai poikamiehille. Tosin eiköhän ne 1920-luvulla rakennetut Iisveden sahatyömiesten muutkin mökit olleet pieniä ja sisävessattomia.
Luin joskus Erkki Junkkarisen elämänkertateoksen Ruusuja hopeamaljassa ja siinä kerrottiin tulevan laulajatähden lapsuuden olleen silloisenkin mittapuun mukaan erityisen köyhä, koska isä kuoli nuorena. Muistelen, että hän kuoli malariaan, joka on kuuman etelän maissa nykyäänkin yleinen kuolinsyy, mutta kylmässä Suomessa hyvin harvinainen sairaus. Malariaa aiheuttavat sääsket pystyivät ilmeisesti siihen aikaan elämään Suomessakin, koska 1930-luvulla meillä oli hyvin kuumia kesiä ja koska osa malariasääskistä oppi selviämään talvipakkasista majoittumalla navetoihin.
Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia, joka lienee lähtöisin Junkkarisen kanssa samassa pihapiirissä asuneen Lauri Jauhiaisen kynästä ja ettei vain taustalla soi iisveteläisen hanurinsoiton Suomen mestarin Aulis Turpeisen haitari: https://www.youtube.com/watch?v=4N8hfajHi34
lauantai 27. toukokuuta 2023
Rauhankasvatus
Männä viikolla kokoonnuttiin Iisveden Kirin talolle kokoamaan tarinoita tämän taajaväkisen yhdyskunnan historiasta ja kuulinpa vahalta paikkakunnan asukkaalta seuraavankin jutun, joka todistaa, että rauhankasvatusta harrastettiin maamme kansakouluissa jo vuosikymmeniä sitten.
Nimittäin Vaajasalmen koulun käsityötunnilla tapasi opettaja Kalle Laitinen, jonka pojasta Kaista tuli sittemmin maamme johtava kirjallisuuden tutkija, erään viikarin veistämässä esinettä, joka ei kuulunut kansakoululaitoksen opetusohjelmaan, sillä poika kertoi tekevänsä ”itelleen tussaria”.
Opettaja Laitinen ei moista hyväksynyt, vaan kehoitti oppilasta tussarin sijasta veistämään äidilleen jauhokoussikan, mikä tarvekalu se sitten lieneekin. Poika vain ämpyili, kuten Savossa sanotaan ja halusi itsepintaisesti veistää itselleen tussarin.
Tilanne kärjistyi niin pitkälle, että opettaja tarttui poikaa niskasta ja alkoi hieroa tämän naamaa pulpetin kantta vasten tivaten välillä, että ”tietkös itelles tussarin vai ääjilles jauhokoussikan”. Rauhankasvatusta jatkettiin siihen asti, että päästiin sopimukseen siitä, että ”ääjille tehhäänkin jauhokoussikka eikä itelle tussaria”.
Yle Areenassa näyttää olevan herttainen juttu Iisveden Kolikkoinmäestä https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/11/18/kolikkoinmaki-savon-pispala
perjantai 26. toukokuuta 2023
Noposet
Savon historiaa tutkiessani olen huomannut, että savolaisissa kansanrunoissa on yleensä humoristinen perusvire, mutta aina niin ei ole. Esimerkiksi 1860-luvun nälkävuosista runoiltiin sangen synkkään sävyyn Rantasalmella seuraavasti:
”Päivä puolessa, näläkä suolessa. Isäntä hirressä. Piika naulassa, kirnu kaulassa. Poika korvessa, kontti selässä . Piru pojan kontissa, pirun korvat pystyssä.”
Rantasalmen Kolkontaipaleen kylällä, joka nimi kertonee kylästä kaiken, asuneen rutiköyhän Noposen loisperheen pojat kuitenkin selvisivät hengissä nälkävuosista. Heistä nimittäin kehittyi kerjuureissuillaan niin taitavia ja kauniisti puhuvia sanankäyttäjiä, etteivät paikkakunnan isännät raatsineet olla antamatta pojille ruokaa.
Nälkävuosista selvittyään toinen Noposen veljeksistä, joka oli nimeltään Alpo, valmistui Sortavalan seminaarissa opettajaksi, joka harrasti sivutyönään myös laulujen sanoittamista. Esimerkiksi joululaulut Kun maas´ on hanki ja Arkihuolesi kaikki heitä ovat lähtöisin hänen kynästään.
Noposten suvun tunnetuin kaunopuhuja oli kuitenkin Paavo Noponen, joka oli Alpon kerjäläisveljen pojanpoika. Paavosta tuli radion suosittu urheiluselostaja, joka äityi erityisen kaunopuheiseksi, kun hän hiihtokilpailujen yhteydessä innostui kuvailemaan Kuusamon luontoa.
Kuitenkin Paavo Noposen selostuksissa oli välillä pikkuisen savolaista vääräleukaisuutta, jonka seikan tämä ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Sonny Listonin haastattelu todistaa: Arkisto: nyrkkeilijä Sonny Liston Suomessa | Arkisto | Yle Areena – podcastit
Lapin kullan kimallus
Vaikka Ruotsin tappio riemastuttikin minua ja monia muitakin suomalaisia, niin hermoni eivät kestäneet seurata eilistä jääkiekkopeliä loppuun, vaan rauhoittelin hermovähiäni ja lohdutin mieltäni katsomalla dokumentin Sudanin sisällissodasta, jonka jälkeen ymmärsin, että jääkiekko ei ole kovin tärkeä asia tässä ihmisen elämässä.
Kullan kaivuusta kiinnostuneena seurasin mielenkiinnolla sudanilaisten tapaa etsiä kultaa. He nimittäin käyttävät apunaan miinaharavaa ja ihmettelen, etten Suomessa ole törmännyt moiseen menetelmään. Epäilen, että Lapin puroissa on niin paljon rautaa, ettei miinaharavamenetelmä kullankaivuun apuna siellä toimi.
Joskus jututin pohjoisessa erästä kullankaivajaa ja hän vakuutti, että Lapin soratonnissa on keskimäärin kaksi grammaa kultaa, jossa tiedossa saattaa olla kuitenkin puolet ns. lapin lisää. Sudanissa kultagrammasta sai 40 euroa, joka siellä on huikea summa ja varmaankin Suomessa on vähintään sama hintataso.
Niinpä nyt seuraa Pilliklupi-5-askin kanteen laatimani roknoosi siitä, miten Suomi, isiemme maa, pelastetaan. Eli jos vaikka kevyellä ympäristöystävällisellä menetelmällä ruopaistaan Lapin maaperästä metrinen pintakerros pois ja siinä esiintyvä kulta erotetaan jollain kemiallisella menetelmällä ja vaikka kullan korjuukustannukset olisivat puolet sen hinnasta, niin kyllä siitä melkoinen vauraus meille syntyy.
Alustavan laskelmani mukaan kevyelläkin ruopaisumenetelmällä Lapin noin 100.000 neliökilometrin alueelta saadaan kultaa sen verran, että jokaiselle suomalaiselle voidaan jakaa 400.000 euroa puhtaana käteen eli norjalaisten öljyrahasto, joka on 200.000 euroa asukasta kohti, kalpenee sen potin rinnalla.
Tietysti tärkeää on sijoittaa kultavarat oikein ja siinä asiassa meitä auttaa Säästöpankissa 1980-luvulla vaikuttaneen Juhani Riikosen kirja, jossa hän neuvoo aloittelevia sijoittajia. Muistelen, että Riikonen paljasti kirjassaan, että kannattaa sijoittaa varsinkin tauluihin ja että isot taulut ovat pieniä parempia sijoituskohteita.
Lapin kultaruoppausta suunniteltaessa kannattaa huomioida Sudan-dokumentissa esiteltävä eräänlainen perunannostokoneen kaltainen laite, jota sikäläiset rikkaat hyödyntävät kullan kaivuussaan. Sellaisia kannattaa hankkia Lappiinkin.
Sudan väkivallan kourissa -ohjelman voi katsoa tästä linkistä https://areena.yle.fi/1-65674175 .
tiistai 23. toukokuuta 2023
Luonnonpuisto
maanantai 22. toukokuuta 2023
Reliikit
Monilla varsinkin matkailuun panostavilla paikkakunnilla asetetaan reliikkejä, eli pyhäinjäännöksiä, näytteille satunnaisia matkailijoita houkuttelemaan. Niinpä esimerkiksi peräti kolmessa Etelä-Euroopan luostarissa on pyhäinjäännöksenä peräti Jeesus-lapsen esinahka. Geenitekniikan kehittymisen myötä tämä asia varmaankin synnyttää kokonaan uuden näkökulman Vapahtajan uuteen tulemiseen.
Kuopion kaupunginmuseossa on reliikki tarjonta vähäisempää ja kun siellä viimeksi vierailin, silmiini pistivät ainoastaan jalkapalloilija Ilmari Niskasen punaiset jalkineet, joilla hän kauden 2019 viimeisessä ja ratkaisevassa ottelussa potkaisi Kupsin mestaruuden varmistaneen voittomaalin Turun Interin verkkoon.
Olin seuraamassa peliä Kuopion torin jättiläisscreeniltä ja muistan, miten tämä tuulennopea ja juonikas savolaishyökkääjä, joka pystyi ohittamann kenet tahansa suomalaissyntyisen puolustajan, kiidätti pallon vastustajan päätyyn ja laukaisi pienestä kulmasta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, ettei Niskasta tunnettu minään maalinsylkijänä, vaan enemmänkin puhuttiin, että Illu tarvitsee repun, jotta hän saisi pelivälineen pömpelin perukoille.
Niskasen potkun jälkeen, minusta näytti, että lähetyksessä oli häiriö, koska kuva selvästi pysähtyi. Aluksi vaikutti siltä, että pallo leijailee taivaan tuuliin, mutta ei se niin tehnytkään, vaan lensi ilmassa hyvin pitkältä tuntuvan ajan ja päätyi tarkasti Interin maalin takanurkkaan.
Kukaan muu ei ollut havainnut lähetyksen häiriötä ja ei sellaista varmaan ollutkaan. Ihmismieli on vain sellainen, että erityisen jännittävässä tilanteessa aika tuntuu kulkevan äärimmäisen hitaasti. Esimerkiksi monet hengenvaarassa olleet ihmiset kertovat nähneensä tapahtuman aikana eletyn elämänsä kulkevan mielessä kuin filminauhalla.
Sellainen ajan pysähtymiskokemus minullakin oli sekä Joona Vetelin toissapäiväisen vapaapotkun että Ilmari Niskasen maalilaukauksen jälkeen.
sunnuntai 21. toukokuuta 2023
Vetelin maali
Vaikka elämä, kuten ennenkin olen todennut, on vain osa jalkapalloilua, niin eilen Kupsin ja FC Lahden kohtaamisessa koin yhden elämäni suurimmista tunne-elämyksistä. Ihan ensimmäisen puoliajan lopulla Kups sai noin 20 metristä vapaapotkun ainakin osittain ottelun erotuomarin suosiollisella avustuksella, vaikkakin kotijoukkueen pelaajan kaatuminen oli niin teatraalinen suoritus, että kaatumisen Suomen mestari Loiri-vainaakin olisi sitä kadehtinut.
Poikkeuksellisesti Kuopion oma poika vahvasti lestadiolaistaustainen Urho Nissilä ei sitä ampunutkaan, vaan pallon taakse asettui Joona Veteli, joka on Kemin lahja savolaiselle jalkapalloilulle. Vetelin laukaus ei ollut mitenkään vetelä, sillä pallon liito ei kestänyt sekuntiakaan, mutta minusta aika tuntui ikuisuudelta, sillä pitkään ehdin pohtimaan, että kiertääkö ja putoaako pallo sittenkin ylänurkkaan, koska aluksi se näytti leijailevan pahasti ohi ja yli maalin.
Mutta niinhän siinä kävi, että pallo laskeutui ja kiertyi millilleen maalin ylänurkkaan ohi äimistyneen lahtelaismaalivahdin. Olen taistellut monilla jalkapallokentillä, mutta noin kaunista ylänurkkalaukausta en ole ennen nähnyt. Uskon, että Vetelin suoritusta esitellään vielä näyttävästi koko maailman mediassa ja Keski-Euroopan rahakentät tulevat vielä miehelle tutuiksi.
Joskus viime vuosituhannen puolella Kups onnistui tekemään niin näyttävän täysosuman, että sillä päästiin ainakin Eurokenttien kuukauden maalikimaraan. Muistaakseni kimarassa ensin taituroi Platini, sitten Maradona ja lopuksi kaikkein komeimmalla täysosumalla Mönkkönen.
Koosteen eilisen pelin parhaista paloista voi katsoa tästä linkistä ja kannattaa myös kiinnittää huomiota Saku Savolaisen tekemään maaliin. Harvoin näillä pohjoisilla leveysasteilla nähdään tuollaista sirkusmaista taituruutta, jollaista yleensä tavataan vain Brasilian viheriöillä. https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000009599675.html
lauantai 20. toukokuuta 2023
Raja-aita
Alla olevassa kuvassa raja railona aukeaa. Kuva on muistaakseni täysin luvatta ja salaa sekä lakia ynnä maamme ulkopoliittisia suhteita vaarantaen napattu bussin ikkunasta Uukuniemi-seuran vuonna 2007 loistavasti järjestämällä matkalla, joka suuntautui pääasiallisesta Uukuniemen luovutetulle alueelle.
Kun Neuvostovalta romahti, pelkäsi moni uukuniemeläinen kunnan perinteistä elämänmuotoa häiritsevien kuluku-ukkojen lisääntyvän. Kuva kertoo, miksi näin ei ole käynyt. Uukuniemen korkeudella itärajan takana oli ainakin 16 vuotta sitten jämäkämpi hidaste kuin se hidaste, jota suomalaiset nyt kiireellä rakentavat rajan kriittisille alueille.
Veli venäläisten aita taisi olla peräti sähköistetty, joten ainoastaan joku huippulahjakas seiväshyppääjä pystyy sen ylittämään. Ja ehkä karhu alittamaan, mutta hirvi ei tule läpi. Varmaankin tuo kuvan aita alkaa olla nykyään elinkaarensa päässä ja koska maamme ja Venäjän suhteet ovat tällä hetkellä huonot, niin Suomi voisi esittää itänaapurille, että maiden rajalle rakennetaan yhteistyössä porukalla yksi kunnollinen yhteinen aita, koska ainakin meillä uskotaan, että hyvä aita tekee hyvät naapurit.
Entisenä heinolalaisena tuli mieleen Heinolan pojan Uuno Kailaan runo “Raja railona aukee” tämän neuvostoliittolaisen rakennustaiteen helmen nähtyäni. Mainittakoon, että Kailas, tämä tyypillinen kolmikymppisenä kuollut runoilija, joka oli harhaviettinen, tuberkuloottinen ja mielisairas, ei mielestäni ollut mikään sotahullu suursuomihörhö, vaan herkkä taiteilija, joka vaistosi ajan hengen 30-luvun alussa ja osasi aivan oikein ennustaa, että verta on näkevä aamu.
Kuvan alalaidassa vilahtaa nuoren venäläismajurin lakki. Hän toivoi, ettei hänen kasvokuviaan esitetä julkisuudessa, koska hänellä nyt sattuu olemaan sellainen virka. Se vähä, mitä pohjattoman uteliaana savolaisena ehdin häneltä kyselemään, paljasti, että olipa harvinaisen sivistynyt sotilas. Voi olla, että tämä majuri on nykyään jo kenraali, joka virka-asema on sellainen, että hän on hyvinkin saattanut selvitä hengissä Ukrainan rintamalla.
perjantai 19. toukokuuta 2023
Joe Louis ja Hitler
Toinen maailmansota mullisti monella tapaa myös amerikkalaisten elämänmuodon. Sotalaivoja rakentavilla telakoilla oli niin huutava työvoimapula, että niin kummalliselta kuin se nykyaikana kuulostaakin, niin laivojen hitsaajaksi pikakoulutettiin naisiakin, ja koska naiset ovat luonnostaan miehiä kärsivällisempiä, he osoittautuivat hitsareina miehiä paremmiksi.
Tietääkseni tällä hetkellä on maassamme huutava hitsaajapula ja minusta kannattaisi harkita sitä, että maamme ammattikoulujen levyseppä-hitsaajalinjoille olisi oltava naiskiintiö, jonka mukaan puolet valittavista tulisi olla toista sukupuolta ja ellei sukupuolikiintiö muuten täyty, niin tarvittaessa (nais)opiskelijoita houkutellaan stipendeillä.
Ennen sotaa Usa:n etelävaltioissa oli vallalla tiukka rotusyrjintä. Valkoiset ja mustat eivät saaneet syödä samoissa ravintoloissa, käyttää samoja käymälöitä, urheilla samoissa seuroissa, käydä samoja kouluja, oleskella samalla uimarannalla tai olla vankilassa samassa sellissä eikä myöskään musta ja valkoinen voineet mennä naimisiin.
Vuodesta 1941 astui Usa:ssa voimaan laki, joka kielsi rotusyrjinnän laivatelakoilla. Siihen asti mustille oli telakoilla jopa omat portit ja mustien tuli telakalle mennessään istuttava bussin takaosassa. Tietysti mustille maksettiin myös huonompaa palkkaa.
Rotusyrjinnän kieltävä laki aiheutti väkivaltaisia protesteja valkoisten työläisten keskuudessa ja eräällä telakalla mustien työläisten ylennykset aiheuttivat rajun rotumellakan.
Kaikesta huolimatta ammattinyrkkeilyn raskaansarjan musta maailmanmestari Joe Louis ilmoittautui vapaaehtoisesti Yhdysvaltain armeijaan perustellen valintaansa: ”Amerikassa on toki paljon vikoja, mutta ei mitään, minkä Hitler pystyisi korjaamaan”. Se on niin sattuvasti sanottu, että luulen jonkun mainostoimiston kehittäneen tuon ajatelman.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Joe_Louis
torstai 18. toukokuuta 2023
Odota, niin palajan
Peter Englundin Marraskuu 1942 -kirjan mukaan monilla puna-armeijan sotilailla oli rintataskussaan taiteltuna jonkinlaisena amulettina Konstantin Simonovin runo Odota, niin palajan. Runon on suomentanut Terijoen hallituksen maatalousministerinä toiminut Armas Äikiä.
Tosin hän ei tehnyt maatalousministerin tehtävään liittyviä virkatoimia, kuten eivät muutkaan Terijoen hallituksen jäsenet. Wikipedian mukaan ”toimittaja Yrjö Kilpeläinen eli nimimerkki Jahvetti väitti useassa pakinassaan, että Äikiä olisi halunnut kulttuuriministeriksi. Otto-Wille Kuusinen oli Jahvetin tietojen mukaan kuitenkin estänyt tämän, mikä johtui Äikiän taiteellisen ilmaisun kehnoudesta.
Jatkosodan aikana vuosina 1942–1944 Äikiä toimitti Kominternin suomenkielisiä radiolähetyksiä eli suomalaisille suunnattua Yleisradion aalloilla lähetettyä radiopropagandaa Arkangelissa ja Leningradissa. Hänellä oli tapana huudella herjoja ja kommentteja Jahvetin radiopakinoiden päälle samalla lähetystaajuudella. Radiolähetyksissä käyttämänsä värikkään kielenkäytön ansiosta Äikiä sai kansan suussa liikanimen ”Räikiä”.”
Simonovin hienon runon suomentamisessa Äikiä on kuitenkin onnistunut ihan hyvin, vaikka muuten häntä ei runoilijana arvosteta. Itse muistan kuitenkin Äikiän runotuotannosta säkeen, joka kuului jotenkin niin, että ”eipä kauan kestä Mannerheim-linjan sorron korsut, kun niiden päällä möyrivät puna-armeijan tankit kuin norsut”.
Odota, niin palajan -runo on sävelletty ja levýtetty muutaman kerran ja parhaiten asiassa on onnistunut maamme nykyisen johtavan taloustieteilijän Timo Tyrväisen johtama Taljanka-yhtye, mutta netistä löytyy ainoastaan Ajopuut-yhtyeen sävelletty versio tästä Simonovin kauniista runosta.
Odota, niin palajan
Odota, niin palajan
Odota, se tee
Odota, kun tunnelman syksy turmelee
Odota, jos talvisää taikka kesä lie
Mielestä kun toiset jää,
unho heidät vie
Odota, kun saavu ei kirjeen lohdutus
Odota, kun muilta vei toiveet odotus
Odota, niin palajan
Torju ystävät,
jotka unohtamahan minut pyytävät
Poika, äiti, uskokoot ettei palaa mies
Ystäväni istukoot, missä loimu lies
Muistolleni viiniään, heidän juoda suo
Odota, ja vierellään älä itse juo
Odota, niin palajan
Uhmaan kuolemaa
Suomme muiden lausuvan,
joskus onnistaa
Ken ei odottanut,
hän tuskin tajuaa
Kuinka ihmiselämän saatoit pelastaa
Siitä kuinka pelastuin, muut ei tietää saa
Osasit vain toisin kuin toiset, odottaa.
keskiviikko 17. toukokuuta 2023
200.000
Tänään ainakin Ukrainan laskelmien mukaan Venäjän sotilastappiot Ukrainan sodassa ylittävät 200.000 rajan. Niin kauheaa kuin se onkin, niin itseäni hämmästyttää, miten vähillä tappioilla hyökkääjä on selvinnyt. Voi hyvinkin olla, että kaatuneita on vasta noin 50.000 eli vähemmän kuin puna-armeijan Kannaksen suurhyökkäyksessä kesällä 1944.
Luen parasta aikaa ruotsalaisen Peter Englundin kirjaa Marraskuu 1942 ja siinä kerrotaan, että kun Hitler aloitti oman erikoisen sotilasoperaationsa kesäkuussa 1941, niin vuoden 1942 helmikuuhun mennessä puna-armeija oli menettänyt viisi ja puoli miljoonaa kaatunutta tai vangiksi joutunutta miestä.
Pelkästään vuoden 1941 aikana Saksan armeija otti vangiksi 3.350.000 neuvostosotilasta. Joulukuussa 1941 heistä oli hengissä enää 1.100.000 eli noin 30 %. Muut olivat menehtyneet Saksan kyynisen ja julman politiikan uhreina, jonka päämääränä oli kansanmurha nälkään näännyttämällä.
Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että suomalaiset, joita yleisesti pidetään sivistyskansana, saivat jatkosodassa noin 60.000 sotavankia, joista menehtyi noin kolmannes.
Lisätietoa Peter Englundin kirjasta löytyy tästä https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/aania-painajaisten-ajalta-arviossa-peter-englundin-uutuuskirja-marraskuu-1942/
tiistai 16. toukokuuta 2023
Eeli Aalto
Mielenkiintoinen ihminen on 92-vuotias kuvataiteilija ja tv-dokumenttien tekijä Eeli Aalto eikä ihme, että hän on mielenkiintoinen ihminen, sillä hänen äitinsä oli Uukuniemen heränneitä ja isänsä karjalainen bisnesmies, joka kieltolakiaikaan toimi autoilijana ja tämä seikka saa minun ilmeeni mietteliääksi. Muistanpa, että Rieponlahden kyläkirjassa kerrotaan, että vaarini veli Otto Könönen harrasti liiketoimintaa ja hänellä oli myös kylän ensimmäinen auto jo kieltolakiaikaan.
Itselleni Eeli Aalto tuli tutuksi vuonna 1987, jolloin häntä haastateltiin tv:ssä Oulun teatteripäivien tapahtumien johdosta, sillä hän oli ainut, joka oli seurannut kuuluisan Jumalan teatterin esityksen loppuun asti. Kun myy yleisö oli rynnännyt karkuun siinä vaiheessa, kun Teatterikoulun pojat alkoivat syytää aitoa ihmiskakkaa katsojien silmille, oli vanha Oulun Tarmon mies vain noussut ylös ja ottanut nyrkkeilyasennon seuratakseen mielenkiintoiselta vaikuttavan performanssin loppuun asti.
Kovahermoinen Aalto vaikutti tapauksesta kertoessaan lähinnä huvittuneelta, vaikka monet kulttuuri-ihmiset pitivät Jumalan teatterin näytöstä ilkivaltana ja käytettiinpä tapauksesta ainakin sen synnyttämässä eduskuntakeskustelussa nimitystä terrorismi, vaikka tuo sana on pelottavuudessaan samaa luokkaa kuin suomen kielen pelottavimmat sanat ”kosteusvaurio” ja ”sinkkiarkku”.
Koko Aallon suku tuntuu olevan hyvin monipuolisesti lahjakasta, koska Eeli Aallon poika Simo Aalto voitti vuonna 2000 taikureiden maailmanmestaruuden ja hänen lapsenlapsensa Saara Aalto on lähes maailmankuulu laulaja ja toinen lapsenlapsi Sari Aalto tunnettu vatsastapuhuja, mitä se sitten onkaan; ehkä hänellä on ongelmia ruoansulatuksensa kanssa, joista ongelmista hän haluaa yleisesti puhua.
Monia Eeli Aallon dokumenttielokuvia on nähtävillä Yle Areenassa ja katsoin niistä juuri 31 vuotta sitten tehdyn silloista maailmanmenoa filosofisesti luotaavan Tuhlaajapoika ja Sokrates ja ymmärsin, ettei mitään uutta auringon alla.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/04/tuhlaajapoika-ja-sokrates
maanantai 15. toukokuuta 2023
Kalakauppias ja ennustajaukko Mikko Reponen
Täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, että kuuluiko kalakauppias Mikko Reponen Uukuniemen heränneisiin, vaikka hänen profetiansa Viipurin tuomiokirkon tuhosta muistuttaakin kovasti uukuniemeläisen unissasaarnaaja Helena Konttisen ennustuksia.
Konttinen oli Karjalassa vaikuttaneen Uukuniemen heränneiden keskeinen vaikuttajahenkilö ja ainakin tarinoiden mukaan eräät hänen ennustuksistaan toteutuivatkin, vaikkakin eräät nykyajan sielutietelijät näyttävät olevan sitä mieltä, että Konttinen ei niinkään ollut selvänäkijä vaan hysteerikko.
Viipurin tuomiokirkon tuhon kalakauppias Mikko Reponen ennusti oikein ja nähtäväksi jää, toteutuvako eräät muut hänen profetioistaan. Wkipedia kertoo Reposesta ja hänen ennustuksistaan mm. seuraavaa:
”Reponen tuli julkisuuteen 23. lokakuuta 1936, kun hän Viipurin tuomiokirkossa kesken jumalanpalveluksen ja pastori Bertel Törmävaaran saarnan aikana tuli kirkon käytävälle ja huusi lujalla äänellä: ”Viipurin tuho on lähellä, kolmen vuoden kuluttua on tämä temppeli raunioina ja vieraan vallan sotajoukot marssivat kaupungin katuja.” Kun poliisi tuli hakemaan häntä pois Reponen huusi vielä: ”Nyt viedään Mikkoa, mutta kohta teitä kaikkia. Kirkostakaan ei jää kuin kivijalka.” Ennustus toteutuikin, sillä Viipurin tuomiokirkko tuhoutui helmikuussa 1940 pommituksessa, ja Viipuri menetettiin talvisodan rauhassa. Erään tiedon mukaan tätä jumalanpalvelusta oltiin parhaillaan radioimassa, ja Mikon profetia levisi radiolähetyksen välityksellä heti kaikkialle Suomeen.[1]
Jatkosodan aikana Reposta kiellettiin palaamasta Viipuriin, sillä hänen pelättiin lietsovan saarnoillaan levottomuutta väestön keskuudessa. Sodan jälkeen 1940-luvulla Reponen kierteli Suomessa matkasaarnaajana siirtokarjalaisten keskuudessa ja muun muassa ennusti saarnoissaan, että evakot pääsisivät vielä palaamaan Karjalaan. Reponen ennusti 1947 että Kyllä Karjala saadaan vielä takaisin, vaan ei ole hänelle ilmoitettu aikaa. Nyt se saadaan lahjaksi eikä sodalla. Hän uskoi myös, että pääsisi itsekin palaamaan elinaikanaan Viipuriin ja tulisi sinne haudatuksi.
Horrossaarnaaja Helena Konttisesta Wikipedia kertoo seuraavaa enkä malta olla kertomatta, että rouvani on horrossaarnaajalle sukua ja hänkin on mielestäni perinyt saarnaamisen armolahjan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Helena_Konttinen
sunnuntai 14. toukokuuta 2023
Käärijä ja Sätkä-Jallu
Minun, joka en ole ainakaan 50 vuoteen katsonut iskelmälaulannan EM-kisoja enkä myöskään missikilpailuja, tietooni on saatettu, että viime yönä ruotsalaiset antoivat Suomen kilpailija Käärijälle kaikki pisteensä, mutta Suomi ei ruotsalaiselle pistettäkään, joka seikka on saanut kuulema ruotsalaisten ilmeet mietteliäiksi.
Itse epäilen, että suomalaiset äänestivät nyt taktisesti, joka äänestystapa on tullut meille viime eduskuntavaaleista tutuksi ja että ruotsalaiset äänestivät suomalaisia, koska halusivat osoittaa ylivoimaisuutensa tässäkin asiassa. Tosin länsinaapuriemme ylimielistä käyttäytymistä voinee myös selittää myös kansanomaisemmallakin termillä, jota en nyt kehtaa mainita, koska lapset ja jopa naiset voivat tämän lukea.
Uukuniemellä ollaan nyt varmasti kovasti pettyneitä Käärijän EM-hopeaan, koska hänet on nettikeskustelussa otettu pitäjän omaksi pojaksi. Nimittäin Käärijän keksi ainakin uukuniemeläisten mukaan Jalmari Ahokas, jota myös Sätkä-Jalluksi kutsuttiin, sillä pula-aikana Jallu patentoi keksimänsä nerokkaan sätkäkoneen, jota Käärijäksi kutsutaan.
Keksintönsä ansiosta hänestä tuli sittemmin historian upporikkain uukuniemeläinen. Tuo sätkäkone liittyy elimillisesti myös musiikin historiaan, koska vieläkin ainakin n—–ijatsia ja nykyajan nuorison hyvin äänekästä ns. rock´n roll-musiikkia esittävät muusikot ovat kovia käärimään erilaisia sätkiä.
Käärijä ei ole ainut maailmanmaineeseen kohonnut uukuniemeläistaustainen vokalisti, koska Saara Aallon isomummo kuului Uukuniemen heränneisiin. Tästä asiasta kertoo kirjailija Eeli Aalto herttaisessa dokumenissaan Wiipurini, ja hän paljastaa ohjelmassa myöskin sen, että uukuniemeläiseen herätysliikkeeseen liittyy ennustamisen armolahja, sillä kesällä 1936 kalakauppias Mikko Reponen nousi kesken Viipurin tuomiokirkon radioidun jumalanpelveluksen todistamaan, että elleivät viipurilaiset luovu harrastamastaan ns. hauskasta elämästä, tämäkin kirkko tuhotaan neljän vuoden sisällä. Kaupunkilaiset eivät ottaneet neuvosta vaaria ja loppuhan onkin sitten sotahistoriaa.
Eeli Aallon hienon dokumentin Viipurista voi katsoa tästä linkistä https://www.youtube.com/watch?v=XGqY3HSosfA. Minua harmittaa, etten Putinin hyökkäyssodan vuoksi varmaankaan enää tässä elämässä pääse käymään Viipurissa, joka on todella mielenkiintoinen kaupunki.
lauantai 13. toukokuuta 2023
Kilju
Kun satunnainen matkailija saapuu Uuteen Valamoon, pistävät hänen silmäänsä luostarin pihapiiriin kohonneet aiv-tornien kaltaiset rakennelmat. Mutta eivät olekaan vireät munkkipojat panostaneet karjanhoitoon, vaan kyseessä olevat valtavat sammiot liittyvät päihteiden valmistukseen, sillä nykyään Valamossa keitetään viinaa ihan laillisesti.
Itse en oikein vanhana raittiusmiehenä ole perillä sammioiden käyttötarkoituksesta, mutta luulen, että niissä valmistuu kiljua, jota viinan keiton yhteydessä kutsutaan rankiksi. Vaikuttaa siltä, että viinan keiton avulla luostarin tulevaisuus on turvattu, ja nyt kun tuleva hallitus haluaa supistaa valtion apuja ja keventää verotusta, niin yksi vaihtoehto olisi, että muillekin uskonnollisille yhteisöille suotaisiin oikeus keittää ja myydä viinaa. Se varmaan myös elävöittäisi maamme hengellistä elämää.
Monet rikkaat suomalaiset hankkivat nykyään viinitiloja Ranskasta isolla rahalla, mutta siihen minulla ei ole varaa. Munkkipoikien kiljutorneja katsellessa mieleeni tuli, että sen sijaan voisin perustaa aidon savolaisen kiljutilan. En ole koskaan kiljua tehnyt, mutta enoni Riston muistokirjoituksessa Kainuun Sanomien päätoimittaja Otso Kukkonen mainitsi, että siinä oli hyvä mies, joka osasi valmistaa Rieponlahden kylän parhaan kiljun. Sen annettiin käydä muurahaispesässä ja käymisastiata kutsuttiin hellittelynimellä Pekka.
perjantai 12. toukokuuta 2023
Kuolleen runoilijan haudalla
Ennen aina ihmettelin, että minne minun sukkani ja kuulakärkikynäni oikein katoavat mystisellä tavalla. Mielestäni kyseessä saattoi olla Rauni-Leena Luukkaisen kirjoista tuttu dematerialisoitumisilmiö. Välillä myös ajattelin, että voi ihan hyvin olla niinkin, että jossain hyvin kaukana on suuri putous ja sen takana on suuri luola, jonne kaikki sukat ja kynät vaeltavat kuolemaan tuntiessaan aikansa koittaneen, kuten seikkailukirjoissa kerrotaan norsujen tekevän.
Mutta kun pistäydyin Heiävedellä Uudessa Valamossa, jossa muuten satunnainen matkailija saa erinoamisen hyviä munkkeja kahvin kera, minulle selvisi, että ainakin monet kynät näyttävät vaeltavan kuolemaan Pentti Saarikosken haudalle. Ainakin niitä on sinne jostain syystä kulkeutunut ainakin 1.000 kpl, kuten kuva todistaa.
torstai 11. toukokuuta 2023
Valapaton viiva
Jyrkkä rantapenkere on tällä hetkellä Uukuniemen Pyhäjärvessä sellainen, ettei kaltaiseni vanha mies, vaikka vielä aika kopsakka ukko onkin, jaksa kunnolla vetää venettä jyrkälle rantapenkereelle. Yleensä keväisin Pyhäjärven vesi on niin korkealla, että kuuluisa Kellokivi ihan tuossa lähellä on nippanappa näkyvissä, mutta nyt näkyvät Kellokiven poikasetkin, jotka yleensä kurkistavat pinnalle vasta loppukesän helteillä.
Venäjän erikoinen sotilasoperaatio, josta neuvostovastaiset tahot käyttävät nimitystä ”sota”, näkyy Pyhäjärven veden korkeudessakin. Viime talvena maatamme uhkasi energiapula ja niinpä järven vettä on juoksutettu poikkeuksellisen paljon tyydyttämään kansantalouden energiahuoltoa. Nähtäväksi jää, miten alhaalla vesi elokuulla on, jos tulossa on ennätyskuiva kesä.
Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Kuopion rantakallioissa näkyy vieläkin Valapaton viiva, joka nimitys on propagandaa, joka muistuttaa meitä tsaari Nikolai II surkeasta kohtalosta. Sortokauden alkaessa 1899 pari kymmentä vuotta ennen Nikolai II hallintokauden loppua Kallaveden vesi oli ennätysmäisen korkealla ja sen tulvan jäljet näkyvät vieläkin.
Mutta kovasti rauhallista on tällä hetkellä itärajalla. Vuosi sitten helikopterit, joista kaikki eivät olleet suomalaisia, pörräsivät jatkuvasti syistä, joita voi vain arvailla, Uukuniemen yllä, mutta enää ne eivät pörrää. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Natoon liittymisen jälkeen maamme ilmatilaa ei tietääkseni ole loukattu. Luulen, että koulukiusattu Putin tietää, ettei selvästi vahvemman kanssa kannata haastaa riitaa.
keskiviikko 10. toukokuuta 2023
että rinkeleitä olisi tuotu hevospelissä Viipurin markkinoilta Uukuniemelle.
Matkaa on nimittäin noin 200 kilometriä ja ei tuollaista matkaa ajeta
hevosella ainakaan yhtä kyytiä. Tai korkeintaan se olisi saattanut ehkä
onnistua ihmeori Lupukalta, josta luin joskus Maaseudun Tulevaisuudesta.Maaseudun Tulevaisuudessa ei ole tyhjänpäiväisiä hömppäjuttuja, vaan
asiallista tietoa sivistyneelle ihmiselle, kuten esimerkiksi juttu ori
Lupukasta, joka oli aikoinaan sankarihevonen ja ihme-epeli. Tämä vähän
luuskan oloinen ori kuljetti kieltolakiajan ankarina aikoina pirtulastin
Kemistä Rovaniemelle seitsemässä tunnissa, vaikka matkaa oli 120 kilometriä.
Tuollainen uroteko jäisi tekemättä nykyajan huippuravureilta, joilta puuttuu
ori Lupukan sitkeys.Olen paljon ihastellut ihmislajin fyysisiä ominaisuuksia; ihminenhän on myös
fyysisiltä ominaisuuksiltaan muihin lajeihin nähden ylivoimainen, mutta ori
Lupukalle ei ihminenkään olisi pärjännyt 120 kilometrin kilpajuoksussa,
ainakaan mikäli samalla pitää vetää pirtulastia. Uskon kuitenkin, että
ihminen voittaisi hevosen vähänkin pitemmillä matkoilla ainakin ilman
pirtukuormaa. Jossain Kenian ylängöillähän sikäläiset metsästäjät juoksevat
antilooppeja kuoliaiksi. Pikamatkalla antilooppi on ylivoimainen, mutta
ultramaratonilla ihminen on parempi.
Lisätietoa sankariori Lupukasta, joka olisi patsaan ansainnut Kemin satamaan,
löytyy tästä linkistä:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/hevoset/artikkeli-1.230337
maanantai 8. toukokuuta 2023
Tukholman profetia
Tuon eilen mainitsemani Tukholman profetian, jonka mukaan Itä-Suomi liitetään Venäjään, voi alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa kokonaisuudessaan lukea alla olevasta linkistä, mikäli hermot sen vain kestävät. Vaikka minusta profetia herättää jossain määrin epäilyksiä, niin meille itäsuomalaisille sen toteutuminen saattaisi luvata jopa parempia aikoja, mikäli historia toistaisi itseään.
Nimittäin olen ollut raivoissani Putinille ja hänen nykyiselle hullulle sotapolitiikalleen, koska kesäuukuniemeläisenä olen ollut sitä mieltä, että itärajan auki pysyminen olisi saattanut olla pelastus itärajan autioituville kylille. Nykyään, kun syksyisin kävelen Uukuniemen Värtsistä Kalasatamaan, niin mieleen väkisinkin tulee Yrjö Jylhän runo Hylätyt pihat, autiot talot.
Jos raja olisi pysynyt auki ja suhteet Venäjälle kunnossa, Uukuniemikin olisi saanut esikaupungeikseen Sortavalan ja Käkisalmen eikä Viipuriinkaan olisi ollut pitkä matka. Kioskin Mattikin muisteli, miten ennen sotia Viipurin markkinoilta tuotiin hevosilla sikäläistä rinkilää, joka oli ollut ihan suussa sulavaa, ehkä hevoskyyti antoi rinkilälle lisäaromia.
Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen se, että tsaarin vallan aikaan Suomella ja varsinkin Itä-Suomella meni ihan hyvin. Yhdestä Euroopan köyhimmästä maasta tuli sadassa vuodessa ainakin yksi maanosan sivistyneimmistä, jossa kaikki osasivat lukea. Uukuniemikin oli ihan maailman tieteellisteknisen kehityksen kärjessä, koska esimerkiksi Pyhäjärvellä puksutti maamme ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen.
Ja yritteliäälle itäsuomalaiselle maailman metropoli Pietari avasi suuret mahdollisuudet. Jos muuta ei keksinyt, saattoi pietarilaisille myydä multaa ja risuja. Ja rehellisiksi tunnetuille suomalaisille Pietari tarjosi hyviä työpaikkoja. Niinpä iso osa jättiläiskaupungin nuohoojista oli parikkalalaisia miehiä ja luulen, että myös rehellisiä suomalaisia ilotyttöjä arvostettiin, mutta parikkalalaisten neitosten osuutta kyseisestä ammattikunnasta en ole onnistunut vielä selvittämään.
Itä-Suomen Kansantasavalta
Muistelen, että jo Sanassa sanotaan, että vastuu jää kuulijalle, kun savolainen puhuu. Tämä viisaus palasi mieleeni, kun kuuntelin entisen kansanedustaja Ano Turtiaisen leppoisaa jutustelua, jossa hän tulkitsi ns. Tukholman profetiaa autoillessaan samalla Vitostiellä.
Jokunen päivä sittenhän Turtiainen tvittuili juuri näkemästään ennusunesta, jonka mukaan hän oli unessa nähnyt Venäjän voittamattoman armeijan sotilaiden liikennöivän Vitostiellä. Ehkä hän oli nyt tarkastamassa joko ennusuni on käynyt toteen.
Tuon Tukholman profetianhan sai 28.5.1984 Tukholman kaupungissa Herralta muudan Yrjö Säkkinen-niminen uskonveli. Tämä profetia nauhoitettiin ja sitä levitettiin C-kasetilla Suomessa 1985 vuodesta alkaen. En ole löytänyt vahvistusta epäilylleni, jonka mukaan profetiaa olisi levittänyt myös KGB-niminen turvallisuusjärjestö.
Tukholman profetian mukaan Venäjä tulee palauttamaan alkuperäisen ja väärentämättömän Pähkinänsaaren rauhan rajan. Ainakin Turtiainen tulkitsee videossaan asiaa niin, että Itä-Suomi itsenäistyy lähiaikoina ja hän korostaa sitä, että sen jälkeen bensa maksaa alle 50 centtiä litralta. Tosin luulen, ettei itsenäistymisen jälkeen enää euro ole vaihdon välineenä tai arvon mittana.
Jos Turtiainen olisi maininnut myös sen, että vodkapullo maksaa itsenäistymisen jälkeen pari euroa, niin uskon itäsuomalaisten enemmistön vapaissa vaaleissa äänestävän Itä-Suomen Kansantasavallan perustamisen puolesta. Uskon myös itäsuomalaisten vapaissa vaaleissa valitsevan Ano Turtiaisen perustettavan uuden valtion vahvaksi mieheksi. Turtiaisen leppoisaa huastelua voi kuunnella tästä linkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=FpRdh6McsVo
sunnuntai 7. toukokuuta 2023
Risu-Olli
Muuten hupaisa oli toissailtainen maalintekijäihme Olavi Rissasen haastattelu Urheiluruudussa. Meillä Savossa ei arvosteta sitä, että joku kehuu avoimesti itseään ja niinpä Risu-Ollikin muisteli uransa ensimmäistä mestaruussarjaottelua, joka muuten pelattiin Olympiastadionilla Hjk:ta vastaan, jopa korostetun vaatimattomasti ja kertoi, että sen verran hänellä oli silloin tuurintynkää, että hän teki helsinkiläisten verkkoon kolme maalia.
Senkin hän muisti mainita, että myös seuraavassa ottelussa Kuopiossa oli hänellä vielä tuurintynkää ja siinäkin pelissä hän teki kolme maalia. Sitä Risu-Olli ei vaatimattomana miehenä kehdannut mainita, että Helsingin pelissä ottelu jouduttiin ainakin katsomolegendan mukaan keskeyttämää, koska Rissanen ampui pallon sellaisella voimalla takaylänurkkaan, että peliväline sotkeentui maaliverkkoon niin pahasti, että sitä jouduttiin irrottelemaan kymmenen minuuttia.
Sitäkään Olli ei halunnut kertoa, koska ei halunnut puhua politiikkaa, että tuossa vuoden 1969 ottelussa vastakkain olivat Hjk ja Kuopion Elo eikä Kups. Kuopion Elo oli kaupungin talonmies Israel Närhin johtaman tuhatmiehisen punakaartin jatke eikä asiaa vuonna 1969 ollut vielä unohdettu.
Nyt asia lienee ainakin jossain määrin unohdettu, koska Elon puheenjohtajana toimi pitkään Suonenjoen kirkkoherra Petteri Hämäläinen, joka kuitenkin siirryttyään sotilaspastoriksi, toimii enää Elon varapuheenjohtajana. Voi tosin olla, että Petteri Hämäläinen on ollut mukana jalkapalloilun järjestötoiminnassa kunnioittaakseen Elossa pelannutta isäänsä Tapani Hämäläistä, joka menehtyi sydänkohtaukseen kentälle kesken jalkapallo-ottelun.
Rissas-Ollin haastattelu kannattaa katsoa alla olevasta linkistä (Urheiluruutu 5.5.2023) 6 minuutista lähtien jo pelkästään sen vuoksi, että harvoin enää kuulee yhtä puhdasta savon kieltä.
https://areena.yle.fi/1-3062727
lauantai 6. toukokuuta 2023
Nahkakuula
Vaikka elämä onkin vain osa jalkapalloilua, niin päätin keväällä, että en tule seuraamaan tämän kauden Veikkausliigaa, koska kuopiolaisen joukkueen materiaali ei tule riittämään kuin korkeintaan sarjapaikan säilyttämiseen.
Onneksi kuitenkin Afrikan mantereelta voi tonnin kuussa maksamalla hankkia Suomen maajoukkuetason pelaajia ja niinpä on tainnut Kups tehdäkin, koska eilen joukkueen 100-vuotisjuhlaottelussa vastaan asettui Hjk, jonka pelaajabudjetti on selvästi sarjan suurin, mutta siitä huolimatta kävi niin, että kuopiolaiset olivat selvästi parempia ja voittivat ansaitusti 2-1, joka lopputulema mairittelee helsinkiläisiä.
Ennen ottelun alkua tv:ssä haastateltiin Kupsin historian parasta maalintekijää Olavi Rissasta, joka kertoi, että hänestä tuli jalkapalloilija, koska isä oli suutari. Ennen nahkapallojen aikaan kunnon pelivälineen hankinta ei ollut yksilehmäiselle mahdollista ja varmaankin monen lahjakkaan pojan jalkapalloilijan ura tyssäsi harrastuksen kalleuteen, mutta hyvät suutarit pystyivät nahkan jätepaloista tekemään ihan kelvollisia palloja.
Kuopion Korttelimuseossa oli talvella näyttely, jonka aiheena oli maakunnan jalkapallohistoria ja sieltä näppäsin kameralla kuvan jalkapallosta, jonka Kupsin riveissä pelannut Ilmari Turunen oli tehnyt puhdetyönään sota-aikana vuonna 1943 korsussa siellä jossakin.
Täysin tumpelona ja vailla avaruudellista hahmotuskykyä olevana ihmisenä ihastelin tuota käsityötaiteen mestariluomusta. Vanhan hyvän ajan nahkapallo oli monimutkainen tarvekalu. Miten ihmeessä, joku onkaan pystynyt leikkaamaan juuri oikean määrän oikean muotoisia ja oikean kokoisia nahkasuikaleita, joista pystyttiin ompelemaan täysin pyöreä pallo.
Ennen jalkapalloissa oli myös vuorikangas ja erillinen sisuskumi, jonka pystyi irrottamaan korjausta tai vaihtamista varten halkiosta, joka suljettiin nauhalla. Nykyään pallot ovat vain muovisia kertakäyttöesineitä, joiden mikromuovipäästöt uhkaavat koko elollista maailmaa. Epäilen hormonien kaltaisten mikromuovien olevan syynä siihen, että monien lajien, mm. länsimaisten miesten, suvunjatkokyky on vaarantumassa.jantai 5. toukokuuta 2023
Veitikka Turtiainen
Olen ihmetellyt, miksi sähköpostiini on viime aikoina ihan pyytämättä tai tilaamatta saapunut entisen kansanedustajan ja entisen voimanoston me-miehen Ano Turtiaisen videoita ja olen kuvitellut, että syynä olisi ollut, että meitä yhdistää tuo voimanostoharrastus. Itsekin olisin ollut veteraanien voimanoston mm-kisoissa ihan mitalisijojen tuntumassa penkkipunnerruksessa alle 42-kiloisten yli 65-vuotiaiden naisten sarjassa.
Tämänpäiväinen Yle:n nettisivujen juttu Turtiaisesta ja VKK-puolueesta kannusti minut kuuntelemaan Turtiaisen videon, jossa hän kertoo uskonnollisesta ja poliittisesta vakaumuksestaan. Minulle selvisi videolta se, miksi niitä Turtiaisen videoita sähköpostiini tippuu. Ilmiön selityksenä lienee se, että me molemmat olemme uskonasioista kiinnostuneita miehiä ja niinpä meidänkin perheen kirjahyllyssä ovat kaikki maailman suurten uskontojen pyhät teokset ja sen lisäksi myös Vilenin valitut.
Vaikka maailman tilanne on katastrofaalinen ja vaikka Turtiaisen tapaan katson lopun aikojen olevan lähellä, niin siitä huolimatta päästin monta selkäkeikkanaurua, kun kuuntelin miehen pohdiskelua maakiekon muodosta ja siitä, miten Nasa on meille valehdellut väittäessään maan kiertävän aurinkoa.
Olen jyrkästi sitä mieltä, että Ano Turtiaisen tulisi yrittää täyttää maamme kulttuurielämään Matti Nykäsen jäljeltä jääneen aukon. En tiedä, onko Ano laulumiehiä, mutta lauluosuuden hän voisi tarvittaessa korvata maamme viihdelavoilla talkshowlla – on hän niin hauska mies.
Häntä kuunnellessani tuli mieleeni Veikko Huovisen Veitikka-kirja, jossa Huovinen antaa ymmärtää Hitlerin vain pelleilleen antaakseen ihan piruuttaan ihmiskunnalle opetuksen.
torstai 4. toukokuuta 2023
Miljoona-kokko
Suomi on käynyt hyvän läntisen naapurinsa Ruotsin kanssa raivoisan maaottelun myös tulitikkurintamalla. 1920-luvulla ruotsalainen Ivar Kreuger hallitsi maailman tulitikkumarkkinoita, mutta kovan vastuksen hänelle antoi kuopiolainen kauppaneuvos Lauri Hallman, joka rakennutti Itkonniemeen maailman suurimman tulitikkutehtaan, joka valmisti vuosittain satoja miljoonia Savo-merkkisiä tulitikkurasioita.
Kilpailu ruotsalaisia vastaan oli kovaa, mutta epäreilua. Ivar Kreuger keksi jopa sen, että hänen konserninsa valmisti myös Savo-merkkisiä tikkuja, joissa tosin pienellä luki Sweden. Heikkolaatuisimmat näistä tuotteista myytiin tarkoituksella maihin, joihin Hallman aikoi luoda kauppasuhteet ja niinpä kauppasuhteet jäivät luomatta.
Ivar Kreuger onnistui houkuttelemaan Suomen valtion säätämään tilapäiseksi uskotun valmisteveron tulitikuille, jonka seurauksena Hallman varastoi valtavan määrän tikkujaan ja hän uskoi pystyvänsä myymään ne sitten, kun valmisteverosta luovutaan.
Verosta ei luovuttukaan ja sen vuoksi Hallman järjesti sitten vaikuttavan näytelmän. Lokakuussa 1924 Untamo-laiva kuljetti lähes 5.000 puulaatikollista, eli varmaankin miljoonia rasioita, tulitikkuja eräälle nimettömälle Kallaveden luodolle, jossa sitten poltettiin ns. Miljoona-kokko, joka tapahtuma kiinnosti kuopiolaisten lisäksi myös lehdistöä.
Suomen Kuvalehden arkistostakin löytyy kuva tapahtumasta. Tarinan mukaan liekit kohosivat pariin kymmeneen metriin, Kallavesi kiehui kokon ympärillä ja kallio halkesi ryskeellä. Mielestäni Miljoona-kokon polttopaikalle olisi saatava pronssinen muistolaatta.
Henkilövahingoiltakaan ei tulitikkumaaottelussa vältytty, koska myöhemmin huijariksi paljastunut Ivar Kreuger ampui itsensä vuonna 1932 välttyäkseen oikeudenkäynniltä. Sitä ennen Lauri Hallman oli kuitenkin ehtinyt myydä Savo-yhtiönsä hänelle isolla rahalla.
.jpg)
keskiviikko 3. toukokuuta 2023
Lauri Hallmanin sähke
Hallmanien liikemiessuvun diplomaattisista taidoista on ollut paljon hyötyä Kuopion kaupungille. Vaikka talvisodassa kaupunkia pommitettiin pahasti, niin jatkosodassa pommikoneet vierailivat kaupungissa vain kerran.
Jatkosodan ainoa pommitus tapahtui 1.7.1944. Tässä pommituksessa paloivat Hallmanin omistamat Sammon rullatehdas ja Sammon saha. Sirpa Kähkösen menestysromaani Lakanasiivet kertoo pelkästään tämän pommituspäivän tapahtumista.
Pommituksen jälkeen sisällissodan sovittelijana toimineen Birger Hallmanin poika Lauri, joka oli ilmeisesti perinyt isänsä diplomaattisia kykyjä ja haluja, puuttui tapahtumien kulkuun. Pidän todennäköisenä, että hänen päättäväisen toimintansa ansiosta kaupunki säästyi muilta jatkosodan pommituksilta.
Kuopiossa puhutaan yleisesti ja Savon virallinen historian kirjakin mainitsee, että kauppaneuvos Lauri Hallman, jolla oli poliittisia suhteita Englannin johtoon, sillä hän oli Englannin kunniakonsuli, lähetti seuraavan sähkeen:
Sir Winston Churchill, Downing Street 10, London. ”Kuopijota ei sua ennee pommittoo, Hallman:” Ja sitä sähkettä Churchill ilmeisesti pelästyi ja vaikutti liittolaiseensa Neuvostoliittoon niin, ettei Kuopiota enää pommitettu. Toisaalta saattoi olla, että Puna-armeijan ilmavoimat muistivat talvisodasta sen tapauksen, jolloin Kuopiota lähti pommittamaan yhdeksän konetta, mutta vain yksi pahasti siipirikoksi ammuttu palasi takaisin ja sekin vain sen vuoksi, että Jorma Sarvannon koneesta loppuivat panokset.
Asiasta kertoo tarkemmin J. Karjalainen – tosin J. Karjalaisen tarinassa on se virhe, että hänen mukaansa kaikki koneet olisi ammuttu alas. https://www.youtube.com/watch?v=dSPJpZm-pcg
tiistai 2. toukokuuta 2023
Kuopio ja Portugalin laivasto
Vuosia sitten osallistuin Kuopiossa järjestettyyn historialliseen kävelyretkeen, jolla ilmeisen asiantunteva opas kertoi tarinan, jolle en ole löytänyt vahvistusta virallisesta historiankirjoituksesta.
Tarinan mukaan talvella 1918 kaupungin tuhatmiehinen punakaarti, johon ainakin pakinoitsija Aapelin mukaan olisi tullut vielä enemmänkin miehiä, jos vain työväentalolle olisi mahtunut, oli vanginnut 16 Kuopion lyseon poikaa ja vienyt heidän tukikohtanaan pitämälleen Kuopion kasarmille.
Kaupungin vahva mies kauppaneuvos ja Portugalin varakonsuli Birger Hallman ei hyväksynyt moista menettelyä. Niinpä hän soitti kasarmille kaartin johtajalle Israel Närhelle ja vakuutti, että ellei poikia välittömästi vapauteta, kutsuu hän Portugalin laivaston avukseen.
Pojat vapautettiin välittömästi uhkauksen jälkeen, vaikkakin uskon, että punakaartilaisilta löytyi sen verran laumajärkeä, etteivät he olleet niin tyhmiä, että olisivat pitäneet Portugalin laivaston saapumista jäätyneelle Kallavedelle todennäköisenä vaihtoehtona, vaan toimivat enemmänkin yleisinhimillisistä syistä.
Kuopiossahan vallankumoussota oli aluksi mennä pelkäksi pilkkahuuteluksi vallankumouksellisten ja vastavallankumouksellisten voimien välillä, mutta sitten kaupunkiin saapui 300 suojeluskuntalaista Pohjanmaalta ja 150 Kajaanin valkoista sissiä, joiden joukossa oli myös 17-vuotias lapsisotilas Urho Kekkonen.
Kainuulaisilla oli mukanaan peräti kaksi tykkiä, joista toinen raahattiin Huuhanmäelle, joka on noin kolmen kilometrin päässä Kuopion kasarmista, joka silloin oli punakaartin raskaasti miehittämä. Huuhanmäeltä ammuttiin 29 tykinlaukausta kasarmia kohti.
Tämän jälkeen punikkipataljoonan johtaja talonmies Israel Närhi osoitti merkittävää sotilaallista kyvykkyyttä ja Anselmi Hakkarainen nimisen punikin valkoinen paita nostettiin riukuun sidottuna kasarmin katolle antautumisen merkiksi. Kyseinen paita olisi hyvä saada kaupungin museon lasivitriiniin kunniapaikalle.
Vielä nykyäänkin kasarmien kaikkein lännimmäisen rakennuksen yläosasta ylimmän ikkunan lähellä klo 11 suunnassa tarkkasilmäinen satunnainen matkailija voi huomata vajaan neliömetrin suuruisen pyöreähkön jäljen, jossa tiilet ovat muista poikkeavan värisiä. Siinä on korjailtu kranaatin iskemää.
Luultavasti kasarmien seiniin osui, muitakin kranaatteja, kuin tuo kuvan sodan arven aiheuttaja, mutta muita tykkitulen jälkiä en tiiliseinistä löydä. Sen sijaan kiväärien luotien rosoja on runsaasti, varsinkin siltä seinältä, johon on kiinnitetty kenraali Einari Vihman muistolaatta.
maanantai 1. toukokuuta 2023
R—älauma
sunnuntai 30. huhtikuuta 2023
Hallmanit
Savon historiaa opiskellessani opin, että ruotsalaistaustaisella Hallman-suvulla on ollut merkittävä rooli maakunnan elinkeinoelämässä. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että kun etupäässä köyhistä ja pieneläjistä koostuva sukuni joskus viime vuosituhannen loppupuolella kokoontui Helsinkiin perustamaan sukuseuraa, oli jostain syystä paikalla myös kaksi Hallmania.
Vaikuttaa siis siltä, että Aminoffin upseerisuvun tapaan myös liikemiessuku Hallman on savolaistunut, ellei peräti jopa maatiaistunut. Ainakin 1800-luvun lopulla Hallman yhtiön perustaja Birger Hallman oli vaihtanut ruotsin kielen savon kieleen. Sitä ainakin todistaa se, että hän lähetteli pojalleen Laurille sähkeitä savoksi, kun Lauri oli laajentamassa liiketoimintaa Eurooppaan.
Lauri Hallman uskalsi ottaa liiketoiminnassaan riskejä ja niinpä hän vuonna 1914 sijoitti yhtiön varoja ostamalla futuureilla miljoonia kiloja ruista. Se sai isä-Birgerin, joka vanhan kansan miehenä tuskin luotti futuureihin, huolestumaan ja niinpä hän lähetti pojalleen sähkeen: ”Tuu poekkeen, tehhään konkurssi”!
Mutta konkurssia ei tullut. Ilmeisesti ruis oli ensimmäisen maailmansodan alla tärkeä strateginen tuote kuten öljy nykyään ja rukiin hinta pomppasi pilviin ja Hallmanit löivät rahoiksi. Tosin tuskin se konkurssikaan olisi ollut katastrofi, koska yleisesti yrittäjäpiireissä tiedetään, että konkurssi on ihan hyvä liiketoimi, vaikka ei se kyllä tulipaloa voita.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Birger_Hallman