keskiviikko 15. tammikuuta 2025
Solehmaisen inssinajo
Vaikka pienviljelijä-suutari-metsuritaustainen salainen agentti Lauri Solehmainen oli paras Naton agentti pohjoisen erämaaoloissa, niin hänellä oli vaikeuksia sopeutua elämään Amerikan suurkaupungeissa. Uudella mantereella liikuttaessa ajokortti oli välttämätön, mutta sen hankkimisessa Solehmaisella oli ongelmia.
tiistai 14. tammikuuta 2025
Murskaus
Heidi Ruotsalaisen kirjassa Kylmän sodan agentti kerrotaan, että Lauri Solehmaisen työparina kylmän sodan agenttina oli toinen Karjalan Korpiselän mies Emil Torssonen. Hänkin siirtyi sodan jälkeen Vieremälle, jonne korpiselkäläiset asutettiin.
Tuo harvinainen karjalainen sukunimi Torssonen on jäänyt mieleeni siitä, että saman sukuniminen mies pidätettiin muutama vuosi sitten epäiltynä perussuomalaisten vaalipäällikkö Pekka Katajan murhayritykseen; Katajan päähän yritettiin murskata vasaralla. Myöhemmin epäilty vapautettiin näytön puutteen vuoksi.
Muistanpa, että olin juuri lukenut Ilta-Sanomien nettiuutisen epäillyn murskaajamiehen pidättämisestä ja lähdin sen jälkeen kuopiolaiseen baariin syömään, niin vallanpa hätkähdin, kun ruokapaikkani edessä seisoi pakettiauto, jonka kyljessä luki Torssosen murskaus. Sen niminen yritys toimii Savossa eikä sillä firmalla ole tekemistä Katajan murhayrityksen kanssa.
maanantai 13. tammikuuta 2025
Lauri Solehmainen
Yllättävän suopeasti suhteutuivat Suomen viranomaiset entisiin kaukopartiomiehiin, jotka kylmän sodan aikaan vierailivat Naton palkkaamina itärajan takana. Olen tutkimuksissani törmännyt tapaukseen, jossa rajan takaa palanneet agentit jäivät Suomen puolella rajavartijoiden pidättämiksi ja joutuivat nimismiehen kuulusteluun. Nimismiehelle he kertoivat heti pöytäkirjan ulkopuolella epävirallisesti, millä asioilla he olivat rajalla liikkuneet ja sen jälkeen tapauksesta tehtiin virallinen pöytäkirja, jossa todettiin, että miehet olivat kalastusretkellään eksyneet rajan väärälle puolelle.
Yksi kylmän sodan suomalaisagenteista oli vieremäläinen pienviljelijä-metsuri Lauri Solehmainen. Hänen seikkailuistaan kertoo Heidi Ruotsalainen vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Kylmän sodan agentti. Kaukopartiomies Lauri Solehmainen ei viihtynyt sodan jälkeen tavallisena pienviljelijä-metsurina, vaan hakeutui parempipalkkaisiin salaisen agentin tehtäviin, työnantajana oli vakavarainen Nato. Sen asioissa Solehmainen vieraili ilmeisesti useammankin kerran itärajamme takana. Tosin itse hän suostui kertomaan Suojelupoliisille vain yhdestä matkasta.
50-luvun puolivälissä Solehmainen katsoi parhaimmaksi muuttaa Amerikkaan, jossa hän asui sitten lähes 15 vuotta. 1969 hän lensi takaisin Suomeen, otti heti Seutulan lentokentältä taksin ja pyysi sitä viemään hänet Ratakadun poliisiasemalle, jossa hän myönsi tehneensä yhden vakoilureissun itärajan taakse. Poliisit olivat hyvin kohteliaita, mutta oikeusjuttu asiasta kuitenkin tuli, ja Solehmainen sai 10 kuukauden ehdollisen kuritushuonetuomion maanpetoksesta ja rikoshyötynä saatu 5.000 silloista markkaa, joka vastaa noin 8.000 nykyeuroa tuomittiin valtiolle.
Lauri Solehmainen oli yksinhuoltajapiian poika Korpiselästä Laatokan-Karjalasta. Nuorenamiehenä ennen sotia hän toimi metsätyömiehen ja suutarin ammateissa. Talvisodassa hän kunnostautui kuitenkin niin, että välirauhan aikaan hänet koulutettiin upseeriksi, vaikka suvussa oli esiintynyt punakaartilaisuutta ja vaikka hän oli käynyt vain neljä vuotta kansakoulua.
Jatkosodassa Solehmainen päätyi Kuismasen kaukopartio-osastoon, koska oli kovakuntoinen urheilijamies. Sotien jälkeen vielä ikämiehenäkin hän juoksi ainakin tarinan mukaan kyläkilpailuissa 800 metriä alle kahden minuutin, johon ei taida nykyään Pohjois-Savon piirissä yksikään mies pystyä.
Amerikasta palattuaan Solehmainen ryhtyi viljelemään asutustilaa Vieremällä, jonne Korpiselän evakot sijoitettiin. Vieremällä entistä agenttia kävi haastattelemassa historian opiskelija Heidi Ruotsalainen, jonka isovanhemmat asuivat Solehmaisen naapurissa. Heidi Ruotsalainen teki opintojensa vaatiman gradutyön Solehmaisesta ja julkaisi hänestä myöhemmin kirjan nimeltään Kylmän sodan agentti. Ruotsalaisen gradutyö löytyy netistä tästä linkistä:
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/10072/urn_nbn_fi_uef-20110104.pdf
sunnuntai 12. tammikuuta 2025
Heikki Määttänen
Vaikka Mikko Porvali viimeisimmässä kirjassaan kertoi kaukopartio-osasto Vehniäisen historian viime sotiemme loppuun asti, niin toivoisi hänen jatkavan tutkimuksiaan ja kirjoittavan seuraavan kirjansa kylmän sodan kaukopartiomiehistä, sillä moni kaukopartiomies jatkoi vakoilutoimintaansa vielä 1950-luvulla Naton laskuun. Ilmeisesti myös majuri Hannes Vehniäinen oli mukana tässä asiassa.
Yksi tutkittava näkökulma asiaan olisi se, että miten lähellä kolmas maailmansota oli näiden vakoilijoiden touhujen vuoksi. Ainakin netistä näyttää löytyvän tietoa, että suomalaiset agentit kävivät vielä 50-luvullakin tulitaisteluja venäläisten rajavartioiden kanssa ja vihjaistaanpa sellaistakin, että henkilövahinkojakin syntyi tässä yhteydessä.
Suomalaisista kaukopartiomiehistä ilmeisesti ainakin Heikki Määttäselle kävi huonosti vakoiluretkellään. Hän ylitti itärajan 1.6.1950, jonka jälkeen kuultiin laukauksia eikä hänestä ole saatu sen jälkeen mitään tietoa, vaikka tapausta on kovasti tutkittu, niin lopullista selvyyttä asiaan ei ole saatu. Venäläisilläkään ei pitäisi nykyään olla syytä salata asiaa, mikäli heillä olisi tietoa tapauksesta.
Monet Määttäsen tunteneet uskoivat pitkään, että tämä olisi elossa. Huhutaan, että hänet olisi nähty myöhemmin Australiassa. Heikki Määttäsellä oli elämässään ongelmia ja saattoi olla, että hän halusi kadota. Wikipedian mukaan Määttänen poistui kotoaan jo 3. maaliskuuta 1950 ja lähetti viikkoa myöhemmin vaimolleen viestin: ”Olen sortunut siihen mitä olen pelännyt.” Hän saattoi viestillään tarkoittaa sitä, että hän oli päättänyt ratkaista talousongelmansa värväytymällä amerikkalaisten palvelukseen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_M%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4nen_(vanhempi)
lauantai 11. tammikuuta 2025
Lempi Nyyssönen
Mikko Porvalin äskettäin ilmestyneessä kirjassa Viimeiseen asti, joka käsittelee päämajan kaukopartio-osasto Vehniäisen toimintaa, kerrotaan, että kyseisessä joukossa palveli jatkosodan aikana 269 sotilasta ja lottaa. Heistä kuoli tai kaatui maailmansodan aikana 36 ihmistä.
Yksi kuolleista oli suonenjokelainen lotta Lempi Nyyssönen, joka hukkui syntymäpäivänään 31-vuotiaana. Hän oli yksi lähes kolmesta sadasta sota-aikana kaatuneesta lotasta.
Mikko Porvalin kirjassa Syvärin takana kerrotaan Lempi Nyyssösen kuolemasta seuraavaa: ”Maaliskuun lopussa tapahtui onnettomuus, joka järkytti kaikkia osastossa. Lotat Eila Kykkänen, Lempi Nyyssönen ja Helli Ojalainen putosivat Syvärin jäihin. Virta tempaisi Kykkäsen mukaansa heti, Nyyssönen yritti hetken nousta jään päälle, mutta voimat eivät riittäneet. Tilanteen nähnyt toisen yksikön sotilas ehti auttamaan lotta Heli Ojalaista, joka ainoana kolmikosta selviytyi.
Kahden pitkäaikaisen työtoverin menettäminen koettiin yksikössä raskaasti. Sodan oloissa oli helpompaa hyväksyä vihollistoiminnasta johtuvan kuoleman mahdollisuus kuin puhdas onnettomuus. Molemmat hukkuneet jäivät kateisiin.”
Vaikka Lempi Nyyssöstä ei koskaan löydetty, niin kuitenkin hänen hautansa on Suonenjoen sankarihautausmaalla. Mielenkiintoista olisi tietää, millainen tapahtuma oli kateisiin jääneen vainajan sankarihautajaiset.
perjantai 10. tammikuuta 2025
Petrovski Jam
Suomalaiset ovat rehellistä kansaa ja pyrkivät yleensä pitämään sopimuksensa, mutta Operaatio Hokkiin liittyy tapauksia, joissa suomalaiset eivät pitäneet sopimuksiaan. Nimittäin syyskuun alussa 1944 Suomi ja Neuvostoliitto tekivät aseleposopimuksen, jonka mukaan sotatoimet piti lopettaa, mutta kaukopartio Hokin miehet ilmeisesti joustivat tuosta sopimuksesta.
Kapteeni Ilmari Honkasen johtama kaukopartio oli vielä linjojen takana, kun aseleposopimus astui voimaan ja sai radiolla tiedon asiasta, mutta ainakin Mikko Porvalin Operaatio Hokki-kirjasta saa sen käsityksen, että suomalaiset palasivat puna-armeijan linjojen läpi konepistoolien avulla ja että ehkä kaksi neuvostosotilasta ammuttiin.
Tosin Porvali kuuli kirjaa tehdessään ainakin kolme erilaista versiota siitä, miten linjojen läpi tultiin. Joku kertomuksista saattoi olla tosikin. Pahimmillaan Hokin miesten toiminta olisi saattanut aiheuttaa sen, että Neuvostoliitto olisi katsonut, ettei Suomi haluakaan rauhaa.
Toinen aseleposopimuksen rikkominen tapahtui, kun suomalainen vesitaso kävi aselevon jälkeen salaa noutamassa sairastuneen partion johtajan kapteeni Ilmari Honkasen ja kaksi hänen seuraansa jäänyttä sotilasta Suomen puolelle.
Honkanen oli sairastunut vakavasti, kun hän sai jalkaansa huonosti ilmastoitujen kumisaappaiden vuoksi niin pahan ruusun ja tulehduksen, että menetti välillä tajuntansakin. Tapauksesta opimme sen, että kumisaappaat eivät ole hyvät vaellusjalkineet.
Ilmari Honkasella oli ihan hyvä syy karttaa sotavankeutta, koska hän oli johtanut sitä kaukopartiota, joka helmikuussa 1942 tuhosi Petrovski Jamin huoltokeskuksen ja myös siellä olleen sotasairaalan. Suomalaisten mukaan sotasairaalasta puuttui punaisen ristin tunnus, joten sen tuhoaminen ei ollut sotarikos, mutta Neuvostoliitolla oli toinen näkemys tapahtuneesta.
Myös tuo Petrovski Jamin tapaus olisi vaikkapa Aku Louhimiehelle hyvä elokuvan aihe. https://fi.wikipedia.org/wiki/Petrovski_Jamin_huoltokeskuksen_tuhoaminen
torstai 9. tammikuuta 2025
Operaatio Hokki
Jos joku kirjallisuuden lisenssi sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että suomalainen kaukopartiokirjallisuus olisi hyvä väitöskirjan aihe. Missään muualla maailmassahan ei kaukopartiokirjallisuutta tunneta. Ja jos joku elokuvaohjaaja sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että kaukopartioelokuvista saattaisi hyvinkin tulla maailmanmenestys samalla tapaa, kuin muut Pohjoismaat ovat hankkineet vientituloja Suomen puunjalostusteollisuuden viennin verran myymällä maailmalle rikoselokuvia.
Eilen Helsingin Sanomissa julkaistiin ylistävä arvio Mikko Porvalin massiivisesta kaukopartiokirjasta Viimeiseen asti, mutta minäpä keksin tuosta teoksesta selvän puutteen. Nimittäin kirjan loppupuolella kerrotaan liian suppeasti Operaatio Hokista, joka olisi loistava elokuvan aihe, koska kyseessä ei ole pelkästään sankarikertomus, vaan tapahtumaan sisältyy myös vähemmän sankarillisia piirteitä, joissa on annos tragikomiikkaakin.
Ymmärrän, että Mikko Porvali ei halunnut uusimmassa kirjassaan enää selostaa enempää tuosta kaukopartioretkestä, koska hän julkaisi jo vuonna 2011 siitä kirjan nimeltään Operaatio Hokki. Kustannusliike Atena kertoo nettisivuillaan tuosta Tieto-Finlandia ehdokkaana olleesta teoksesta mm. seuraava:
”Operaatio Hokki kertoo ensimmäistä kertaa Suomen suurimman maahanlaskuoperaation tarinan kokonaisuudessaan. Suunnitelma ja sitä varten koottu joukko olivat erinomaisia, mutta iskun koittaessa lähes kaikki meni pieleen: yksi kuljetuskone putosi, huoltotäydennystä pudottaneen koneen lentäjä törmäsi juovuksissa puuhun, ja partion johtaja sairastui. Suunnitelmien muuttumisesta, kiivaasta takaa-ajosta ja raskaista kantamuksistaan huolimatta osasto häiritsi rataliikennettä Petroskoin länsipuolella ja toimi vihollisen selustassa lähes kuukauden. Sotatoimet katkesivat Päämajan hämmentävään radiosanomaan: ”Aselepo tullut voimaan eilen kello 07: kaikki vihollisuudet lopettava.” Hokin miehet oli ollut tarkoitus noutaa lentokoneella, mutta joukko joutui lopulta kävelemään Suomen puolelle.”
Olisi mielenkiintoista tietää, miten ainakin keskivahvassa humalatilassa kalliin lentokoneen suohon upottaneelle lentäjäluutnantille myöhemmin kävi; voi olla, että hänen lentäjän uransa päättyi Kuutisjärven suolle. Juopontuurilla itse lentäjä selvisi suohon syöksystä aivotärähdyksellä, mutta koneen tähystäjä sen sijaan loukkaantui pahemmin.
Operaatio Hokissa kerrotaan, että rysäyksestä tajuihinsa palattuaan lentäjä tuijotti ympärilleen, pyöritti päätään ja toisteli epäuskoisesti kelloaan katsoen: ”Miten… Miten minä olen täällä? Vielä neljä tuntia sitten olin naisen päällä… Ja nyt minä… miten minä nyt olen täällä?” Siinäpä olisi hyvä kohtaus tulevaan elokuvaan.
Mikko Porvali kertoo Operaatio Hokista tässä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-1335493



