lauantai 24. tammikuuta 2026
Klaes Karppinen
Parhaiten arvokisamitalien määrällä mitaten Iisvedellä harjoitelleista Rasva-Rossin tallin hiihtäjistä menestyi Klaes ”Klaus” Karppinen (9. lokakuuta 1907 Iisalmen mlk – 24. tammikuuta 1992 Iisalmi), joka oli olympiavoittaja ja peräti viisinkertainen maailmanmestari. Arvokisoista Karppinen voitti seuraavat mitalit:
perjantai 23. tammikuuta 2026
Liisa Suihkonen – kova viestin viejä
Eräässä urheiluvisassa kysyttiin, kuka suomalaishiihtäjä tunnettiin lempinimellä Lempyyn puutarhuri. Vastaus oli, että Suonenjoen Vasaman Liisa Suihkonen. Kotipuolessaan Liisaa ei tuolla nimellä muisteta. Liisa ei ollut edes Lempyyn tyttöjä eikä hän ollut puutarhuri vaan nuorisoohjaaja.
Sen sijaan Liisa Suihkonen muistetaan kovana viestinhiihtäjänä. Esimerkiksi Insbruckin olympialaisissa vuonna 1976, hän toi avausosuudella Suomen vaihtoon ennen Neuvostoliittoa tosin pikkuisen Ruotsin perässä toisena. Neuvostoliitto sai siinä viestissä kultaa ja Suomi hopeaa, DDR oli pronssilla ja Ruotsi jäi suomalaisten harmiksi ilman mitalia.
Liisa Suihkonen voitti urallaan kolme Suomen mestaruutta, joista yksi tuli vuonna 1965, jolloin Suonenjoen Vasaman naiset joukkueella Raija Korhonen, Anja Kiiskinen ja Liisa Suihkonen voittivat mestaruuden. Anja Kiiskinen lopetti kilpahiihtouransa jo nuorena ja opiskeli sitten peräti liikuntatieteen professoriksi. Kenraali Gustav Hägglund kirjoittaa muistelmissaan ystävästään Anja Kiiskisestä arvostavaan sävyyn.
Liisa Suihkonen lienee ainut suonenjokelainen, joka on saanut kuvansa paragualaiseen postimerkkiin.
Tässä Helsingin Sanomien tilaajat voivat tutustua juttuun, joka kertoo vuoden 1976 Insbruckin kisojen naisten viestistä, jossa Suomen joukkue voitti hopeaa Liisa Suihkosen hyvän avausosuuden ansiosta. https://nakoislehti.hs.fi/c54e08e1-5059-4b94-b1f7-81492b454318/28?q=liisa%20suihkonen,%201976,%20viestinhiihto%3Fgtmshogun%3Db02704e02979ed7f2f6fd7c3314dc848&from=signin
torstai 22. tammikuuta 2026
Esa Rossi
ESA ROSSI
Kiva-voiteen kehittäjä Esa Rossi oli lahjakas urheilija, valmentaja, keksijä ja liikemies. Sotien alla hän oli maailman johtava suksivoiteiden valmistaja, parhaimmillaan hänen tehtaansa tuotti puoli miljoonaa purkkia vuodessa ehkä silloisen maailman parhaita Kiva-merkkisiä voiteita. Rossin tehdas toimi 1930-luvulta 1960-luvulle, joten Kiva-purkkeja on varmaankin tuotettu miljoonia. Näitä voiteita myytiin myös Saksaan ja jopa Saksan armeijalle ja niinpä sotien jälkeen Lapista löytyi Kiva-purkkeja, joissa oli saksankielinen käyttöohje.
Rossi ymmärsi myös markkinoinnin tärkeyden ja niinpä hän kokosi Iisvedellä treenanneeseen ammattilaistalliinsa maamme parhaat hiihtäjät. Itse hieman ihmettelen sitä, ettei Rossin sponsoroinnin katsottu vaarantavan suomalaisten huippuhiihtäjien amatööriyttä, sillä yleisurheilupuolella juoksija Paavo Nurmi joutui vaikeuksiin, vaikka salasi ammattilaisuutensa paremmin.
Kalle Jalkasen serkku Aarne Jalkanen oli sitä mieltä, että Rossin tallin Iisvedellä treenanneet miehet olisivat voittaneet ennen sotaa koko muun maailman joukkueen viestinhiihdossa. Voi hyvinkin olla, että kakkosjoukkuekin olisi vielä voittanut muun maailman.
Wikipedian mukaan Rossin tallissa hiihtivät tai hänen tuotteitaan näkyvästi käyttivät ainakin Kalle Jalkanen, joka pääsi mukaan vuoden 1936 talviolympialaisiin täysin Rossin tuen avulla, Matti Lähde, Klaus Karppinen, Jussi Kurikkala, Pauli Pitkänen, Pekka Vanninen, Eino Olkinuora, Erkki Jalkanen, Pekka Niemi, Olli Remes, Olavi Alakulppi, Lauri Pitkänen, Valter Forssell, Frans Heikkinen, Erkki Penttilä, Manne Vuorinen, Aarne Valkama, Eelis Uosikkinen, Nestori Huupponen, Mikko Husu, Asser Autio ja Erkki Tamila.
Rossi oli mukana vuoden 1936 talviolympialaisten Suomen joukkueessa voitelumestarina. Mies itse ei ollut menestynyt hiihtourheilijana, mutta 25 000 metrin juoksussa hän saavutti SM-pronssia vuosina 1923 ja 1924.
Monien lahjakkaiden ihmisten tapaan Esa Rossi oli maanis-depressiivinen luonne. Ainakin hänen tyttärenpoikansa kertoo yleensä leppoisesta papastaan seuraavaa: ”Esa oli myös väkivaltainen tyyppi, joka kävi välillä jopa lepäämässä Kymppi-osastolla, suljetulla sellaisella. Sen muistan, että hän välillä ajoi perhettään takaa kirves kädessään. Nuo tapahtumat osuivat varmaan huonoihin talviin, jolloin kaikki ei sujunut, kuten Esa halusi.”
Yllättävä tieto löytyy Antero Terosen ja Jouko Vuolteen kirjasta Kiveen hakatut – Suomalaisia urheilijakohtaloita sivulta 80. Siinä Esa Rossin tyttärenpoika Christer Forsell vahvistaa kuullensa pitkään perheessä vaietun salaisuudan, asian, josta ei juuri puhuta. Sen mukaan näyttelijä Leo Jokela, komisario Palmu-elokuvien Kokki, olisi ollut Esa Rossin lehtolapsi.
Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että eräät asiantuntijat valitsivat Komisario Palmu erehtyy-elokuvan kohtauksen, jossa Leo Jokela laulaa savon murteella kappaleen Tummat silmät maamme elokuvahistorian parhaaksi kohtaukseksi. Yle Areenalla olevassa Komisario Palmu-elokuvassa Leo Jokela laulaa Tummia silmiä 37 sekuntin ajan kohdasta 1tunti 0 minuuttia 10 sekuntia. https://areena.yle.fi/1-607065
tiistai 20. tammikuuta 2026
Yrjö Salpakari – melkein olympiavoittaja
https://nakoislehti.hs.fi/b7d1fcf7-cb84-4f2f-8801-fae717b948c6/25?q=yrj%C3%B6%20salpakari,%201972,%20sapporo%3Fgtmshogun%3Db02704e02979ed7f2f6fd7c3314dc848&from=signin
maanantai 19. tammikuuta 2026
Jussi Kurikkala
JUSSI KURIKKALA
sunnuntai 18. tammikuuta 2026
Pitkä latu
Ilahduttava lukukokemus oli Markku Turusen kirja Pitkä latu – Legenda suksesta. Juuri tuollaista perusteellista selvitystä hiihtämisen ja suksen historiasta on koko hiihtävä maailma kaivannut. Kirjan paikka on jokaisen hiihtourheilun ystävän hyllyssä kunniapaikalla.
Erityisesti minua ilahdutti se, että kun avasin teoksen, luki heti sen ensimmäisellä sivulla, että ”Omistan tämän kirjan isälleni, Armas Turuselle, joka edusti aikoinaan Suonenjoen Vasamaa.” Hyvä Suonenjoki! Sivulla on myös kuva, jossa ehkäpä nimenomaan Vasaman kilpahiihtäjä Armas Turunen poseeraa hiihtoasussa kauniiden hiihtoasuisten neitosten keskellä. Osalla hiihtäjättäristä on jo hiihtohousut, mutta enemmistöllä vielä hiihtohame. Kuvan yläreunassa lukee ”ohdake ruusujen joukossa”.
Erityisen mielenkiintoisia ovat Turusen kirjan tarinat keksinnöistä, joilla suksea on yritetty kehittää. Varsinkin keksijänero Spede Pasanen, joka teki elämänsä aikana kymmeniä patenttihakemuksia, on kunnostautunut suksiasiassa. Joskus hän on myös asiassa onnistunut, koska todistettavasti ainakin hänen kehittämänsä moottoriveneen keulaan asennettava jättiläismäinen suksi on vähentänyt vastaan tulevan aallokon iskuja.
Turusen kirjan puute on se, ettei kaikista Savon suksikeksinnöistä kerrota. Esimerkiksi sitä ei kerrota, että iisalmelaiset Eskelisen suurhiihtäjäveljekset yrittivät reilut sata vuotta sitten voittaa vesikelin ongelmat valmistamalla sukset, joiden pohjat olivat rautapeltiä. Taustalla oli havainto, että raudoitettu reki kulki nuoskalla kevyesti. Kokeilu ei kuitenkaan jostain syystä muodostunut menestystarinaksi.
Eikä kirjassa mainita sitä, että kuopiolainen Oskari Räsänen laajensi myöskin suksenpohjien materiaalivalikoimaa. Ensiksi hän valmisti messinkipohjaiset sivakat, mutta havaitsi, että vitikelillä ne eivät kulkeneet mihinkään. Sen sijaan alpakkapohjaiset sukset suorastaan lensivät vesikelillä. Oskarin tieteellistä asennetta kuvaa hänen loppupäätelmänsä, jonka mukaan alpakkapohjat luistavat nuoskakelillä 25% puupohjia paremmin. Tosin huipputekniikalla oli jo tuolloin ongelmia käytännön realiteettien maailmassa; alpakkasukset eivät kestäneet yhtään neulasia tai muita roskia ladulla, joten alpakkasivakatkin jäivät historian roskapönttöön.
lauantai 17. tammikuuta 2026
Emerik Korhonen
Kovana hiihtoseurana tunnettu Suonenjoen Vasama perustettiin vuonna 1908. Ensimmäisen Suomen mestaruuden seuran edustaja voitti 1913 Kuopion SM-hiihdoissa, jolloin vasta 23-vuotias Emerik Korhonen voitti 30 kilometrillä kultaa.
Keuhkotauti katkaisi Emerik Korhosen lupaavan hiihtouran. Hän sairastui vuotta myöhemmin kohtalokkaasti osallistuessaan Oulu-hiihtoon. Hän nimittäin matkusti hiihtämällä Suonenjoelta Ylivieskaan, välimatkaa ehkä noin 80 – 100 km, ja nousi sieltä junaan. Vetoisessa junassa hän sitten sai kovan kuumeen, vaikka osti ensitöikseen Oulusta itselleen kuivan paidan.
Sairaus ei miestä masentanut, vaan hän ajatteli kukistavansa taudin jatkamalla urheilu-uraansa lääkärin kielloista piittaamatta. Hoitomuoto ei tehonnut ja Emerik Korhonen kuoli 26-vuotiaana vuonna 2016.
Emerik Korhonen harrasti hiihdon lisäksi myös yleisurheilua ja painia. Hän oli vain 165 senttiä pitkä ja varreltaan hoikka, mutta Jussi Kirjavaisen Suomalaiset suurhiihtäjät-kirja kertoo hänen kilpailleen myös kuulantyönnössä menestyksellä. Kirjavaisen mukaan Emerik Korhonen asui Suonenjoen Iisveden Korholan kylällä, mutta nykyään sellaista kylää ei tunneta.
Korhosen voittoaika SM-kisojen kolmellakympillä oli 2.12.45,0. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että Norjan Anders Gløersen voitti Oslon Holmenkollenin 50 kilometrin maailmancup-osakilpailun (vapaa hiihtotapa, yhteislähtö) vuonna 2014 ajalla 1.47.30,2. Kovasti ovat siis miehet, välineet ja ladut kehittyneet Emerik Korhosen aikaisista.
Tässä vuoden 1913 SM-kisojen ainoan miesten kilpailumatkan tulokset:
Miehet, 30 kilometriä
Sija Kilpailija Aika
1 Emerik Korhonen 2.12.45,0
2 Jussi Niska 2.13.44,5
3 T. Kuorikoski 2.14.09,0
4 Samuli Tasa 2.16.59,5
5 Eetu Niska 2.20.53,0
6 E. Kaikkonen 2.21.28,0
7 Jooseppi Kuosmanen 2.22.30,0


