12.12.2012

Nimittäin 9.10.1947 kertoi arvovaltainen Savo-lehti maailmalle seuraavan uutisen, joka sai maailman median polttopisteen kohdistumaan sekä Kuopioon että Suonenjokeen:

”17-vuotias kuopiolaisnuorukainen Silvo Sokka oli suorittanut rakentamallaan reaktiokoneella Kuopion lähettyviltä 7 kilometrin lakikorkeudessa lennon, jolla kone saavutti maagisen 800 kilometrin tuntinopeuden. Kone oli suorittanut polttoainesäiliön räjähdettyä pakkolaskun Suonteenselälle Suonenjoella, josta Sokka oli löydetty rantamalla olleen talon pihasta tajuttomana.”

Kuopion poliisilaitos joutui puuttumaan tapaukseen, koska epäiltiin, että sekä Pariisin rauhansopimuksen artikloja kuten myös Ilmaliikennelakia olisi rikottu tapauksen yhteydessä. Rauhansopimushan kielsi Suomelta reaktiokoneet. Asiaa ei voitu painaa villaisella, koska tapaus huomioitiin maailmalla näyttävästi. Eri tiedotusvälineiden edustajat kiirehtivät Suonenjoelle, jonne saapui myös Suomen puolustusvoimain edustajana kenraali, joka alan asiantuntijana pystyi heti tekemään tapauksesta johtopäätöksen, jonka mukaan tämän nuorukaisen täytyy olla nero.

Nero Silvo Sokka varmasti olikin, mutta poliisitutkimuksessa paljastui nopeasti, että hän ei ollut lentänyt reaktiokoneella Kuopiosta Suonenjoella, vaan matka oli taittunut polkupyörällä. Suoritusta ei pidä väheksyä, koska pyöräretki tapahtui syyshölseillä eikä siihen aikaan vielä ollut kestopäällystettyjä teitä. Olen monta kertaa miettinyt, miten tämä lahjakas ja mielikuvitusrikas nuorukainen sijoittui sittemmin yhteiskuntaan.

Kommentit (0)

Mutta osastaan sitä täällä Kuopiossakin. Eiliseen uutiseen sopivasti luin juuri samankaltaisesta tapauksesta Kuopion poliisilaitoksen historiassa. 8.7.1959 oli satunnainen Usa:n Chigagosta saapunut turisti pistäytynyt Kuopioon ja ihastellut kaupungin rauhallisuutta epäillen, ettei tässä kaupungissa varmaankaan tehdä ollenkaan rikoksia. Heti ihastelun jälkeen pikkukaupungin idylli rikkoontui, kun muudan Könönen-niminen miehenpuoli yhdessä rikostoverinsa kanssa ryösti keskellä kirkasta päivää konepistoolia apuvälineenään käyttäen Sypin konttorin ihan ydinkeskustassa.

Tapaus lienee maamme ainut pankkiryöstö, jossa apuvälineenä käytettiin konetuliasetta ihan Chigagon malliin. Joten löytyy sitä sypäköitä toimen miehiä Könöstenkin suvusta, johon itsekin äitini puolelta lukeudun, ja jonka suvun miehiä yleisesti pidetään ylirauhallisina ja jopa loivaliikkeisyyteen taipuvaisina. Pitäisin jopa todennäköisenä, että konepistoolin hantaagissa oli lähisukulaiseni eli vähintäin noin neljäs serkkuni.

Nimittäin kuvan esittämällä Risto Könöselle, jota myös Kanta-Könöseksi kutsutaan ja joka on vaarini vaari, oli siunaantunut tietolähteestä riippuen 23 – 27 lasta. Suuruusluokan huomioiden tuollainen muutaman perillisen epävarmuus on ymmärrettävää. Tuota kuvaa katsellessa tulee vallan mieleen vanha ja tapaukseen osuva savolainen sanonta, että on siinä sänkyyn mänty, mutta ei nukuttu.

http://voima.1g.fi/#/kuvat/Salomon/Könösten+kuvia

+Risto+Könönen+ja+perhettä.jpg

Kanta-Könösellä oli kolme vaimoa, vaikka tietääkseni ei kuitenkaan yhtä aikaa useampia. Tosin olen antanut itselleni kerrottaman, ettei vaarinvaari jaksanut ainakaan kaikin ajoin pitäytyä ainakaan ihan täysin yksiavioisuuteen. Luulen Risto Könösen jälkeläisiä siunaantuneen maailmalle koko joukon; valtaosin Könösiä, mutta käsittääkseni Raja-Karjalan Konoset ja ruotsinkieliset Könölinit, joiden otaksun olevan vähän fiinimpää väkeä, ovat uskoakseni samaa sukua, jonka kantaisänä pidetään jotain harvinaisen jäykkäliikkeistä Kolehmaista, jota alettiin haukkua könöttäjäksi.

Kommentit (3)

Eniten eilisessä loppuottelussa harmittaa se, että kolmannessa erässä länsinaapurimme antoivat suomalaistenkin koskea palloon ja tehdä jopa muutaman maalinkin, jotta kenellekään ei jäisi kovin pahamieli ja jotta peliä ehkä vielä pelataan tulevaisuudessa muuallakin kuin Ruotsissa. Näissä MM-kisoissa Ruotsin joukkue teki noin 80 maalia ja päästi noin 8.

Minulle jäi kuitenkin kovasti pahamieli tuollaisesta naapureiden epäurheilijamaisesta käytöksestä, jossa vastustajan annettiin armosta tehdä maaleja. Minusta se oli mitä tyypillisintä ruotsalaista v——–a. Mutta onneksi norjalaiset osoittivat oikeaa rehtiä urheilumieltä. He näyttivät vallan nauttivan, kun sekä miesten että naisten ampumahiihtoviestissä he tavoittivat Suomen kierroksella. Siinä vaiheessa kilpailun jury sulki meikäläiset kilpailusta pois eivätkä he enää saaneet hiihdellä häiritsemässä muun maailman nuorison hiihtojuhlaa.

Tuollainen norjalaisten osoittama ylivoimaisuus ei ole ihan uuttaa hiihtourheilussa. Nimittäin vuonna 1936 miesten 4 X 10 km:n olympiaviestissä suomalaiset ohittivat Turkin joukkueen kierroksella. Silloin kysymys ei tosin ollut turkkilaisten huonoudesta, vaan siitä, että he sortuivat virheelliseen välinevalintaan. Turkkilaiset käyttivät suksia, joiden pohja olivat lampaannahkaa. Pitoa kyllä löytyi, mutta luiston kanssa oli ongelmia. Turkkilaiset häpesivät suoritustaan niin, että vetäytyivät ikiajoiksi kilpaladuilta. Suomalaistenkin olisi nykyään syytä harkita samaa.

Kommentit (0)

Yhtenä maanantaina Savo-lehden urheilusivun otsikkona oli näyttävästi: ” Tuulennopea KuPS:n vasen laitamies jätti HJK:n puolustuksen kuin seisomaan!”

Samassa lehdessä, viereisellä sivulla oli uutinen: ”Poliisi juoksi kiinni aseman edessä autoa potkineen miehen.” Kupsin vasemman laitamiehen nopeus ei ollut siis enää riittänyt loppuillasta tai aamuyöstä..

Olen salakuunnellut keskuskentällä kuopiolaisten veteraanien tarinoita ja vaikka mielestäni tiedän aika paljon kaupungin jalkapalloilun salatusta historiasta, niin en uskalla kertoa, kuka oli tuo tuulennopea laitamies.

Kommentit (0)

Oululainen jalkapalloseura OPS eli kultahetkiään vuonna 1976. Olihan se juuri ostanut kaikki kuopiolaiset huippupalloilijat ja vielä Reijo Vaittisenkin Suonenjoelta. Tuolla porukalla, jota vahvisti myös ainakin oululainen jääpalloilja Sauli Puotiniemi, joukkue voitti kotikentällään jopa Liverpoolin.

Myös Kups oli Vänärillä vaikeuksissa oululaisten kanssa. Ops hallitsi peliä suvereenisti ja siirtyi jo 3 – 0 johtoonkin. Siinä vaiheessa oululaisten fanikatsomo riehaantui liikaa, ja nähtiin kuopiolaisen jalkapallohistorian ainut mellakka. Joukko oululaisia huligaaneja ryntäsi kesken pelin kentälle seuran lippua heilutellen.

Kuopiolaisetn kenttäkuuluttajakin lamaantui järkytyksestä ja pystyi vain huutelemaan, että ”polissi, polissi”. Kaksi virkavallan eustajaa säntäsikin kentälle ja ensitöikseen he katkaisivat OPS:n lipun varren polvea vasten kuin klubitupakan. Sitten huigaanit heitettiin yksitellen aidan yli kuin olkikupot. Yleisö kannusti tapahtumaa rytmikkäästi.

Ottelu sai onnellisen ja oikeudenmukaisen lopun. Niinhän siinä sitten kävi, että Kups nousi 0 – 3 tappioasemasta 5 – 3 voittoon. Tosin Ops voitti siitä huolimatta Suomen mestaruuden. Ja oululaislehti Kaleva uutisoi seuraavana päivänä näyttävästi, että ”Kups voitti poliisien avulla”.