Koivistoinen blog

Männäviikkoisen kirjaston Ranska-tilaisuuden keskeytti keskusradio, joka ilmoitti, että kirjasto suljetaan ja että asiakkaiden on syytä suoriutua muualle. Ylidiakoni Härkönen riemastui asiasta ja kertoi, ettei Ranskassa tuollainen peli onnistuisi. Siellä ihmiset ovat luonnostaan instituutioita vastaan ja tässä tilanteessa kunnon ranskalaiset toteaisivat, että meillä on mielenkiintoinen keskustelu kesken emmekä me lähde mihinkään, ennen kuin asia on loppuun käsitelty.

Tänä aamuna löysin itsestäni pienen ranskalaisen eli instituutioiden vastustajan. Oli taas se aamu, jolloin täytyi taistella erilaisten ajanmittausvälineiden kanssa ja yrittää saada ne näyttämään virallista aikaa sen jälkeen, kun oli selvittänyt, mihin suuntaan niitä pitäisi vääntää. Tulipa mieleeni, että kellojen talviaikaan siirtäminen vaalipäivän aamuna pumpsautti taas perussuomalaisten kannatusta muutaman prosenttiyksikön ylöspäin. Kyllä se minustakin tuntui niin tyypilliseltä Eu-herrojen keljuilulta, josta keljuilusta voisi käyttää kansanomaisempaakin termiä.

Venäjä tuntuu tällä hetkellä hyvin tolkun yhteiskunnalta, koska siellä ei enää tarvitse kelloja väännellä mihinkään suuntaan,  ja ihan hyvin pärjäävät silläkin lailla. Sen verran olen paska liberaali, että yhden kerran vielä saatan suostua kelloja kääntämään, elikkä se tapahtuu sitten, kun koko ihmiskunta siirtää aikarautansa samaan aikaan. Vaikka Kiina on iso maa, niin sielläkin pärjätään yhdellä ajalla. Mielestäni globalisaatio edellyttää koko ihmiskunnan siirtymistä samaan aikaan.

Kommentit (0)

Tai voihan tämä tumma komea mies olla ihan perinteisiäkin paikkakuntalaisia. Nimittäin ensimmäiset Hagertin suvun edustajat muuttivat Kuopion seudulle 1500-luvulla. Koivistoiset tulivat 200 vuotta myöhemmin. Koivistoisten aiheuttamista ongelmista valitettiin viranomaisille. Suvun ensimmäiset edustajat olivat Ison vihan aikaisia metsärosvoja eli kivekkäiksi kutstuttuja sissejä, joita joidenkin luotettavien historiallisten tietojen mukaan pelättiin paikallisen väestön keskuudessa ainakin yhtä paljon kuin ns. ryssiä, joiksi nykyistä hyvää naapurikansaamme venäläisiä silloin kutsuttiin.

Mainostoimihenkilö on tarkoituksella valinnut vähän epätyypillisemmät kasvot tuohon kuvaan. Niin vähennetään kansassamme kytevää muukalaisvastaisuutta ja se on oikein se. Pari iltaa sitten kirjastolla ortodoksisen kirkon tiedottaja Jyrki Härkönen kertoi kokemuksiaan Ranskan uskonnollisesta elämästä. Ranska on äärimmäisen vapaamielinen maa. Kukin saa tulla autuaaksi omalla uskollaan. Ainoastaan kasvojen peittäminen uskonnollisilla tunnuksilla on kiellettyä.  Ja pienikin rasistinen letkauttelu on äärimmäisen sopimatonta. Niinpä Härkönen kertoi tapauksesta, jossa luokkatoverit olivat piestä pahanpäiväisesti toverinsa, joka syyllistyi huumorin varjolla rasismiin. Suomessa ei tarvitsisi sellaista pelätä, pikemminkin päinvastoin.

Harmi, etten ole kunnallisvaaleissa ehdolla. Olisin vaalitaistelun aikana mielelläni käynnistänyt keskustelun siitä, pitäisikö Kalle Päätalon kirjojen rasistiset mielipiteet saksia pois kaupungin kirjaston teoksista. Päätalo väittää runsaassa tuotannossaan vähän väliä muun muassa, että kuusamolaiset miehet ovat riippamunaisia ja tuppimulkkuisia. Tietääkseni asiasta ei ole mitään tieteellistä näyttöä, vaan kyseessä on pelkkä rasistinen ennakkoluulo.

Kommentit (0)

Nähtäväksi jää, miten siirtymä islamistisesta liikkeestä työväenliikkeen riveihin vaikuttaa miehen joukkokannatukseen. Ainakin ehdokkaalla on niin äärirehelliset kasvot, joiden luokkaa rehellisyydessä ovat ainoastaan K-P Kyrön, Jari isometsän, Jari Räsäsen ja Pekka Haaviston naamataulut, että veikkaan miehelle äänivyöryä yli kunta- ja puoluerajojen. Varsinkin, jos äänestäjät huomaavat tutustua Internetistä löytyviin ehdokas Tammen kunnallisvaalivideoon.

http://www.youtube.com/watch?v=b-TogaYrGRI&feature=youtube_gdata

Abdullah Tammi on ollut lievästikin sanottuna innokas järjestömies. Tietääkseni hän on ehtinyt toimimaan ainakin SDP:n, SKDL:n, SMP:n, Islamilaisen puolueen, Siitoimilaisen kansanliikkeen, helluntalaisten, mormoonien, SAK:n ja Neuvostoliiton salaisen poliisin KGP:n riveissä. Odotan mielenkiinnolla, koska miehen luotettavien muistelmien ensimmäinen osa ilmestyy.

Jokin aika sitten, kun Abdullah Tammi oli vielä Islamilaisen puolueen puheenjohtaja, hän oli valmis uudistamaan maamme lainsäädäntöä radikaalisti. Wikipedia kertoo hänen silloisista railakkaista mielipiteistä  mm. seuraavaa:

Kuuluessaan Suomen islamilaiseen puolueeseen Tammen mukaan ”Jumalan säätämä” šaria-laki oli parempi kuin ihmisen laki.^[11] Tammen mielestä oli oikein tappaa aviorikoksesta kiinnijäänyt,^[11] jos silminnäkijöitä oli neljä.^[12] Tammi vahvisti haastattelussa, että vakavassa tapauksessa hän hyväksyisi aviorikoksen tekijän kivittämisen kuoliaaksi. Tammi myös ilmoitti voivansa hyväksyä kuolemantuomion myös vakavasta herjauksesta islamia vastaan.^[13] Samalla hän myös ihaili Afganistanin Taliban-hallinnon aikaa ja Somalian islamilaista hallintoa, koska näiden hallintojen aikana on eri rikollisuuden määrä laskenut.

Nähtäväksi jää, onko miehen mieli muuttunut puoluevaihdoksen myötä ja jos ei ole muuttunut, miten keravalaiset suhtautuvat vaikkapa huorintekijän kivittämiseen. Mahtaneeko edes savelle rakennetusta kaupungista löytyä tarpeellista määrää kiviä.

Kommentit (0)

Asiat ovat maassamme sen verran hyvin, etteivät kunnallisvaalit taida kuopiolaisiakaan liiemmälti kiinnostaa. Mutta muistanpa, kuinka Heinolassa asuessani törmäsin miesporukkaan, joka kävi torilla vaalimainosten ääressä melkein yhtä vilkasta väittelyä kuin puoluejohtajat eilen. Vasta pitkään asiaa seurattuani ymmärsin, etteivät miekkoset väitelleet kunnallispolitiikasta vaan viinapullosta.

Vaalitaistelusta on ainoana asiana jäänyt mieleeni pienpuolueiden vaalikeskustelussa Köyhien asialla-puolueen Terttu Savolan puheenvuoro, jossa hän kertoi siitä, miten hänelle kävi, kun hän yritti tunkeutua väkisin Ylen suurpuolueiden vaalikeskusteluun. Poliisit tulivat ja veivät armotta putkaan. Siinä vaiheessa, kun pj Savola, joka ei ole enää mikään tyttönen, alkoi värikkäästi kuvailla, kuinka poliisit selkeästi aikoivat lähestyä häntä seksuaalisessa mielessä, keskeytti vaalikeskustelun puheenjohtaja armotta hyvän tarinan juuri silloin, kun katsojat alkoivat oikeasti kiinnostua kunnallispolitiikasta.Tapauksen kulun voi tarkastaa tästä Yle Areenan tallenteesta noin 59min30sek. kohdalta.

http://areena.yle.fi/tv/1670523

Kommentit (0)

Eivätkä miehen mielipiteet ole mitään pelkkää tyhjää sanahelinää; kyllä ainakin yksi kannanotto saa satunnaisen lukijan ilmeen mietteliääksi. Nimittäin tämä homopoliittinen näkemys, joka nyt ei välttämättä ole perinteinen kunnallispoliittinen asia, kuten ehdokas itsekin toteaa, saattaa synnyttää vielä vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun:

Suomessa pitäisi kieltää alaikäisiin kohdistuva homopropaganda (homoseksualismin julkinen mainostaminen) kuten on tehty esimerkiksi Pietarissa ja monissa Venäjän kaupungeissa. Valitettavasti kaupungeilla ei enää ole Suomessa oikeutta lisätä homopropagandan kieltoa omiin järjestyssääntöihin. Jokin säädös asiaan voitaisiin kuitenkin kehittää.

Edellisissä eduskuntavaaleissa dosentti Bäckmanin joukkokannatus ei muodostunut kovin laajaksi; mies sai Uudeltamaalta 36 ääntä. Hänen joukkokannatuksensa oli samaa tasoa vilkkaiden  euralaisten Koististen veljesten kanssa, joiden poliittisesta urasta Wikipedia kertoo seuraavaa:

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Lasse, Leevi ja Pekka Koistinen olivat ehdokkaina Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy -puolueen listoilla. Leevi Koistinen oli ehdokkaana Helsingin, Pekka Koistinen Hämeen ja Lasse Koistinen Pirkanmaan vaalipiirissä, mutta kukaan heistä ei yltänyt edes sataan ääneen.

Kommentit (0)

Te-ministeriö tekisi varmaan aivan oikein, jos se siirtäisi minut työkyvyttömyyseläkkeelle mt-syiden perusteella. Ihmisen mentaalihygieniassa pitää olla paljon vialla, jos tämä lähtee lokakuun lopun iltamyterissä tuuliselle ja kylmälle keskuskentälle seuramaan ihan turhaa jalkapallo-ottelua ja vielä maksaa siitä 15 euroa. Itse menettelin niin öylönnä.

Oli tiukka ja vauhdikas vääntö, joka ei kuitenkaan pelillisesti noussut sille tasolle, jota harva se ilta voi tv:stä katsoa Keski-Euroopan rahakentiltä. Kups voitti viime minuutin maalilla 2-1 Vps:n, mutta ellei entisen työkaverini poika Joonas Pöntinen olisi ollut maalissa, niin peli olisi päättynyt 2-5. Virallisesti paikalla oli 1000 katsojaa, mutta laskin yksitellen jokaisen ja pääsin 400:an.

Jalkapalloilu näyttää katoavan Suomesta ilmastollisista syistä samalla tavalla, kuin jääpallo katosi Otavan Suuren tietosanakirjan mukaan Virosta 1930-luvulla. Siihen aikaan jääpallo oli Suomen suosituin pallopeli ja sen pääsylipputuloilla rahoitettiin myös jalkapalloharrastusta maassamme.

Nyt sitten näyttää myös Suomesta katoavan jääpallo samaisista ilmastollisista syistä. Minulle on kerrottu, ettei Varkaudessa WP:n pelejä käy tarkkailemassa muita kuin entinen Supon johtaja Seppo Tiitinen, ja käsittääkseni hänkin luullakseni värjöttelee kentän reunalla vain entisen virkansa puolesta; kansainvälinen terrorismi saattaa iskeä päivänä minä hyvänsä myös jääpallokentälle.

Muuten ilmastollisista ja ruumiinrakenteellisista syistä Suomen Olympiakomitean tulisi panostaa käsipalloon. Suomalaiset ovat geneettisesti kovakätistä kansaa, ja jos kerta 300.000 asukkaan Islanti pystyy pelaamaan käsipallossa olympiamitaleista, pystyy siihen myös Suomi, mikäli pesäpalloilu korvattaisiin maamme koululiikunnassa vauhdikkaalla ja kuntoa sekä motoriikkaa kehittävällä käsipalloilulla.

Kommentit (0)

On harmi, että dosentti Bäckman harrasti nuoruudessaan kansainvälistäkin mainetta niittäen oboensoittoa. Mies olisi olemuksensa puolesta ollut paljon lahjakkaampi kuulamies kuin oboisti. Kuulantyöntäjänä hänellä ei olisi ollut mitään vaikeuksia mahtua timanttiliigan rahakentille muiden lajin maailman huippujen sekaan.

Ruotsi-maaottelussa tulisivat pisteet kirkkaasti Suomeen, jos teologian tohtori, pappi ja kirjailija Jaakko Heinimäki saataisiin Bäckmanin lisäksi houkuteltua kuularinkiin. Näin pastori Heinimäen joskus Kuopion kaupungin kirjaston tilaisuudessa ja mies oli aivan Reijo Ståhlbergin oloinen ja kokoinen. Kun vain pikkuisen saisin opettaa häntä pakitustyylin saloihin, niin 20 metriä menisi rikki heittämällä.

Tästäpä tuli mieleeni, että Kuopiossa syntynyt ja savolaista lupsakkuutta parhaimmillaan edustava AKT:n ex-pj. Timo Räty on kuulemma kova hiihtomies. Nyt kun hänetkin on tietääkseni vapautettu tehtävistään, voisi hän keksittyä pelkästään hiihtoon. Räty on niin sitkaan oloinen mies, että jos hän pääsisi iskemään vaikka norjalaisen kantaan, niin kyllä hän siinä pysyisi vaikka verta pierisi, kuten Savossa ennen sanottiin.

Kommentit (0)

Jos joltakulta jäi näkemättä tv:n pienpuolueiden suuri vaalikeskustelu, kannattaa korjata erhe tästä linkistä:

http://areena.yle.fi/tv/1670523

Pienpuolueiden suuri vaalikeskustelu on riemastuttavaa tv-viihdettä. Riemastuttavaa on myös havaita, miten korkealla tasolla maamme avohoitojärjestelmä nykyään on. Toisaalta joidenkuiden keskustelijoiden osalta olisi syytä vakavasti pohtia lääkityksen tarkastamista.

Itseäni riemastuttaa varsinkin se, että keskustelijoista saattoi huomata, että monella muullakin lähimmäisellä näyttävät jalat olevan yhtä tukevasti ilmassa kuin itselläni. Saattaa jopa olla, että tuossa studiossa minulla saattaisi olla se harvinainen tunne, että olen yksi normaalleimmista paikalla olevista.

Riemastuttavaa on sekin, että joukossamme on paljon typeryksiä, jotka huomatessaan omien henkkoht-asioiden olevan hunningolla, saavat tunteen, että juuri heillä on näkemys, jolla yhteiset asiat saadaan kuntoon. Ja sitten vielä nämä typerykset saavat muutaman muun typeryksen uskomaan asiaansa.

Saattaa hyvinkin olla, että seuraavien vaalien pienpuolueiden suuressa vaalikeskustelussa tuossa Savolan Tertun Köyhien asialla-puolueen vieressä istuu myös Sköpin, eli Suomen köyhien ja pieneläjien puolueen edustaja. On minullakin sen verran vallan ja kunnian himoa sekä itsekritiikin puutetta, jotka ovat välttämättömiä avuja hyvälle pienpuolueen pj:lle. Lisäksi uskon minulla olevan vielä aimo annos menestykseen tarvittavaa sitkoa ja pyrkyä.

Kommentit (0)

Kopareiden historiikistä ilmeni, että vielä 50-luvulla Kuopiossakin oli yksi paljasjalkainen jalkapalloilija. Siihen aikaan, kun Kopareiden nuoret olivat Suomen parhaita, pelasi myöhemmin kansanedustajanakin toimineen Peter Savolan veli, josta myöhemmin tuli pappi, ilman kenkiä.

Paljasjalkaisuutta esiintyi siihen aikaan pelikentillä yleisemminkin. Vielä Helsingin olympialaisissa vuonna-52 pelasi koko Intian maajoukkue kengittä. Asiaa ihmetelleille intialaiset vakuuttivat, ettei vaaraa ole, koska pelikentällä ei näytä olevan lasinsirpaleita. Joukkue kuitenkin hävisi alkulohkossa Jugoslavialle 10-1, ja luulen muutaman maalin selittyneen kengättömyydellä.

Tietääkseni Intialaiset eivät pelanneet ihan paljain jaloin, vaan he olivat käärineet jonkinlaiset rätit jalkojensa suojaksi. En onnistunut netistä löytämään valokuvaa tuosta ilmeisesti historian viimeisestä paljasjalkaisesta maajoukkueesta.

Kun nykyään vähän väliä näkee huippupeleissäkin kuolinkouristuksissa vääntelehteviä jalkapalloilijoita, tulee mieleen, että pitäiskö jalkapallokengät kieltää. Se varmaankin pienentäisi loukkaantumisriskiä. Ja muistanpa lapsuudestani, että kunnon puhtaan  nilkkalaukaisun oppi väkisinkin paljas jaloin pelatessaan.

Kommentit (0)

Sodan jälkeen ja IKL:n kieltämisen jälkeen SKDL nousi Kuopion suurimmaksi puolueeksi.Iilmeisesti laitavasemmiston kannatus oli kaupungissa jo ennen sotia. Ainakin muutama viikko sitten oli Savon Sanomissa kuva, jossa savolainen korpikommunistijohtaja Ville Vainio puhuu 20-luvulla 7000 kannattajalleen Väinölänniemen vappujuhlassa. Kuopiossa oli siihen aikaan noin 20.000 asuaksta.

Kansaa oli Ville Vainion talkshowssa jopa jonkin verran enemmän kuin Elon pelissä Kupsia vastaan vuonna 1969. Wikipedian mukaan silloin nähtiin paikan yleisöennätys, ellei sitten maaottelu Jugoslaviaa vastaan vuonna 1989 houkutellut Vänärille peräti 8000 maksanutta kuten väitetään, virallinen tilasto tosin kertoo alle 7000 katsojasta..

Tosin eivät ne kaikki 7000 olleet Villen kannattajia, sillä joukossa oli aika monta Ohranan agenttia. Heidän raposteistaan paljastuu, miksi Vainion puhetilaisuudet olivat niin suosittuja. Puhujalla oli nimittäin tapana kertoa mielenkiintosia yksityiskohtia niistä porvariston joukkoirstailuista, joita hän oli päässyt menestyvänä liikemiehenä läheltä seuraamaan.

Porvareillahan oli siihen aikaan, toisin kuin nykyään, ihan yleisesti taipumus harrastaa irstailua, elostelua ja rietastelua. Nythän tuollainen harrastustoiminta on lehtitietojen mukaan jäänyt vain Ilkka Kanervan vastuulle.

Muuten kerran olivat Iiro Viinanen ja Ilkka Kanerva uimassa kesäkuumalla ilkosillaan ja miesten noustua  rannalle pöllähti paikalle yllättäen joukko naispuolisia äänestäjiä. Viinanen peitti käsillään kasvonsa, mutta Kanerva ns. miehustansa. Kanerva ihmetteli myöhemmin Viinaselle tapahtunutta, joka perusteli käyttäytymistään sillä, että ”minut tunnetaan vain kasvoista”.

Kommentit (0)

Nykyään on toisin, yleisömääriä pyöristellään järjestelmällisesti ylöspäin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että viimeksi Kupsin äärimmäisen tärkeässä sarjapelissä oli virallisen tilaston mukaan 1440 katsojaa, tosin itse laskin vain 440. Sekin lienee selvästi enemmän kuin menestyneen suurkaupunkijoukkueen Espoon Hongan viralliset 600 katsojaa saman viikon pelikierroksella. Jos Espoossa yleisöä on laskettu savolaisen laskuopin mukaan, niin todellisuudessa paikalla olivat joukkueiden ja tuomareiden lisäksi vain pallopojat.

Kuopion Elo osasi ihan oikeasti pelata jalkapalloa. Muistan elävästi, kuinka joskus 60-luvun lopulla, jolloin seura nousi ensimmäisen kerran mestaruussarjaan, kiiri kauden ensimmäisestä pelistä, eli vierasottelusta HJK:a vastaan, yllättävältä kuulostava taukotulos, Elo johti 3-2.

Nuori Risu-Olli oli ainakin keskuskentän veteraaniosaston kertoman mukaan tehnyt siinä pelissä unohtumattoman tempun. Hän oli ampunut pallon maalin takanurkkaan sellaisella voimalla, että peli jouduttiin keskeyttämään kymmeneksi minuutiksi, koska pallo oli jotenkin kiertynyt verkon ja takatolpan väliin niin, ettei sitä meinattu saada ollenkaan irti. Tarinassa on liioittelunmakua; tuskin siinä irrottelussa yli viittä minuuttia tärvääntyi.

Minä, joka harrastan nykyään urheiluseurojen verryttelypukujen keräilyä, haaveilen siitä, että onnistuisin hankkimaan wanhan hyvän ajan Kuopion Elon haalistuneen verkkarin. Olen varma, että selkämyksessä lukee sellaisten maineikkaiden sponsoreiden nimiä kuin STS-pankki, Rakennusliike Haka ja Edistysmielinen Osuuskauppa eli E-liike. Nyt kaikki sponsorit ovat konkurssissa.  Elo sen kuin vain sinnittelee 5-divarissa ja jos pankkiiri Lahti kyllästyy rahan syytämiseen Kupsille, saattaa Elolla olla kohta hulppea kotistadion.

Kommentit (0)

Joten jos vaikkapa Koistisen vilkkaat veljekset tämän lukevat, niin painakaapa asia mieleenne. Koististen veljeksistä kertovassa elokuvassa veljekset käyttivät erään joulun ajan pyhät yöt porautuessaan katon kautta metrejä paksun betonikerroksen läpi päästäkseen olettamalleen Osuuspankin aarrekätkäkölle, mutta suunnistusvirheen vuoksi he päätyivät pankin lomakevarastoon.

Kaikenlaista tietävä Wikipedia kertoo Koististen piikkausretkestä seuraavaa:

19. joulukuuta 1999 veljekset hakkasivat Meritan konttorin välikattoon reiän, kun tarkoitus oli murtautua Osuuspankkiin. Reikä johti kuitenkin Meritan lomakevarastoon. Samalla keinolla, kattoluukusta sisään ja välikaton kautta pojat murtautuivat joulunpyhinä Osuuspankkiin, jonne aikaisemminkin oli tarkoitus mennä.

Tällä kertaa reikä tehtiin dynamiitilla, ja veljesten ollessa pankissa, laukesi hälytys. Ulkoapäin tilanne näytti kuitenkin rauhalliselta, ja poliisi häipyi paikalta kun daltonit olivat parhaillaan tyhjentämässä kassakaappeja. Pojat eivät edes tienneet, että hälytys oli lauennut heidän ollessaan sisällä.

Lomakevaraston ja pankkiryöstön välissä pojat olivat käyneet kolmannenkin kerran pankissa, jolloin oli hakattu lekalla reikä, mutta jolloin työn jälkeen oli jo aamu sarastamassa ja pojat joutuivat pakenemaan. Vasta muutaman yrityksen jälkeen pankkiryöstö onnistui.

Lopulta pojat jäivät kiinni ja tunnustivat suuren murtovarkaussarjan.^[1] Kiinnijääminen oli pojille lopulta helpotus, vaikka he tiesivät ryöstelyn olevan väärin, ja että he jäisivät pian kiinni, he eivät osanneet hillitä itseään.

Kommentit (0)

Tuo epäilykseni Kuopion Palloseuran äärioikeistolaisesta perusluonteesta sai vahvistusta, kun huomasin, että syksyn kunnallisvaaliehdokkaiden julkaisemisen jälkeen kaksi sellaista edustusjoukkueen jäsentä, joiden isät ovat Vasemmistoliiton ehdokkaina, eivät enää päässeet muiden nuorten joukkoon pelikentälle.

Kopareissa pelaajapoliittinen linja on ollut vapaamielisempää. Muistan seuran historiikista, että Koparit voittivat 50-luvulla kaksi kertaa peräkkäin nuorten Suomen mestaruuden. Ensimmäisellä kerralla, joukueen oikeana puolustajana, joka yleisen käsityksen mukaan on joukkueen tyhmin mies, pelasi tuleva Kuopion kaupunginvaltuuston pitkäaikainen puheenjohtaja Matti Karttunen SDP. Seuraavana vuonna samalla paikalla pelasi Petter Savola, tuleva Keskustan kansanedustaja.

Matti Karttunen kunnostautui palloiluasioissa vielä kunnallispoliitikkokaudellaankin. Nimittäin erään urheiluhallin rakentamista, olisikohan se ollut maamme ainut pesäpallohalli (kansainvälinen kilpailu ei tainnut sitä vaatia), urheilumies Karttunen vastusti sitkeästi perustellen kantaansa kaupungin heikkenevillä talousnäkymillä.

Eittämättä turhan kallis hanke se olikin, joten oikealla asialla mies oli. Aluksi hallin arvioitiin maksavan huikeat 10 miljoonaa, mutta kun Karttunen valitti asiasta, hanketta saatiinkin lykättyä niin pitkään, että lopulta laitos maksoi 100 miljoonaa. Niinpä Karttunen itse uskoi olevansa kaupungin historian kallein valtuutettu.

Kommentit (0)

Yön yli nukuttuani olen tullut lopputulemaan, että Kuopiolla saattaa jalkapallossa olla enemmänkin kuin mainitsemani 34 erilaista Suomen mestaruutta. Nimittäin maineikas työläisjalkapalloa harrastanut Kuopion Elo on saattanut eri ikäryhmissä voittaa lukemattomia Suomen työväenurheiluliiton mestaruuksia.

Yleinen väärinkäsitys on, että maineikas jalkapalloseura Kuopion Pallotoverit olisi myös harrastanut työläisjalkapalloilua. Viime syksynä ilmestyi Kopareiden virallinen historia, ja siinä vakuutettiin niin painokkaasti, ettei nimi Pallotoverit liity mitenkään politiikkaan, että epäilen nimen Pallotoverit nimenomaisesti liittyvän vahvasti politiikkaan. Joskus jopa kysäisin seuran vahvalta mieheltä, joka oli koulutukseltaan varatuomari ja kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas, että mahtaneekos Kupsin ja Kopareiden välillä olla jokin poliittis-ideologinen ero ja varatuomari vakuutti paljon puhuvasti, että ne kupsilaiset ovat sellaisia herroja.

Ja herrojahan ne kupsilaiset alunperin olivat; se oli sellainen pankinjohtajavetoinen porukka. Sen sijaan Kopareiden virallisesta historiasta saattoi tarkastaa, että seuran perustajat olivat enemmänkin pienyrittäjiä, hyvänä esimerkkinä seuran keskeiset vaikuttajahenkilöt ja parhaat pelurit Kaitokarin veljekset, jotka olivat peltiseppäyrittäjiä ja alunperin työläisseura Kuopion Riennon kasvatteja. Muistaakseni Kaitokarit olivat alunperin sukunimeltään Krögereitä, joka lienee lajityypillisin kuopiolaisen jalkapalloilijan nimi.

Loppuyhteenvetona toteaisin, että alkuperäinen Kups oli nykyajan termeillä yläluokkainen Rotary-seura, kun taas Koparit olivat enemmänkin Leijonia, eli sovittamaton luokkaristiriita on selviö. Ennen sotaa, jolloin Kuopion vahvimman poliittisen ryhmän, eli Ville Vainion johtamien kommunistien toiminta oli kiellettyä, IKL oli kaupungin suurin puolue ja Kupsin juuret ovat äärioikeistossa. Sen sijaan Koparit olivat maltillisempia porvareita eli patkuleita.

Kommentit (0)

Vaikka kuopiolaisen jalkapalloilun SM-voittohistoria on pitkä ja paksu kuin se ennenkin jo monta kertaa mainittu gorillan käsivarsi, sai se juuri äsken uuden kunniakkaan lisän, kun Kuopion Pallokissojen B-junioritytöt, eli alle 16-vuotiaiden joukkue, voitti Suomen mestaruuden kukistamalla Meri-Lapin, mikä sitten sellainen joukkue onkaan, Jyväskylässä pelatussa loppuottelussa 1 – 0.

Se oli tietääkseni Kuopion 34. Suomen mestaruus. Jyväskylä, Kuopion rakas vihollinen, voitti äsken Jyväskylän vasta ensimmäisen Suomen mestaruutensa, kun JJK:n A-juniorit voittivat SM-sarjansa. Luulen, että Helsingin jälkeen Kuopiolla on toiseksi eniten erilaisia jalkapallon maamme mestaruuksia – tosin Turku saattaa pistää hyvin kampoihin.

Itse kipitin päivällä keskuskentälle katsomaan Pallokissojen ottelua, mutta vasta paikan päällä selvisi, että peli pelattiinkin Jyväskylässä puolueettomalla maaperällä . Sinne asti en jaksanut sitten kipittääkään. Ehkä oli ihan hyvä juttu, kun en istunutkaan katsomossa teinityttöjen ottelua seuraamassa. Siellä tuskin olisi ollut muita kaltaisiani vanhoja herroja ja teinityttöjen äidit olisivat saattaneet katsella suuntaani mietteliään ja jopa epäluuloisen näköisinä.

Kommentit (0)

Kuopion rompetorilla tuo hieno teleskooppivirveli maksoi 3,90 euroa, johon investointiin sisältyvät myös siima ja vieheitä 1 kpl. Bilteemassa tuo 100 erilaisen kalastustarvikkeen nerokas setti maksoi 4,90 euroa. Ei ole vapakalastus enää pelkästään rikkaiden englantilaisten lordien harrastus kuten Juhani Ahon aikaan; kyllä tavallisen työmiehenkin varallisuus sen sallii.

Eivätkä halvat varusteet yhtään vähentäneet kalastustapahtuman nautinnollisuutta. Pikemminkin päinvastoin, koska ahvenensintit ja hauentupit eivät ollenkaan häirinneet pyyntisuoritusta. Muuten ison ja kalaisan Pyhäjärven uistelulupa maksaa sikäläisellä erinomaisella leirintäalueella 5 €. Se kannattaa mieluummin hankkia, sillä koko Etelä-Suomen läänin viehelupa maksaa peräti 30 €.

Kommentit (0)

Eiväthän nämä hampaat hyvät ole, mutta ovathan nämä omat, joten kyllä minä ne pitäisin. Kuulun siihen ensimmäiseen savolaiseen ikäluokkaan, jolla on ollut mahdollisuus oppikouluun ja omiin hampaisiin myös rippikoulun jälkeisenä aikana. Kieleen vamma tuntui niin pahalta, että hätääntyneenä päätin yrittää lähellä olevan Kaupungin hammashoitolan päivystykseen.

Puhelimella pääsi heti läpi. Päivystysaika löytyi parin tunnin päästä, kaksi nuorta ja kaunista ja koko ajan huumorileikkiä huastavaa savolaistyttöä paransi vaivani hetkessä. Mitään kipua ei tuntenut. Poskihampaan uusiminen maksoi 42 €. Se ei ole nykyaikana paha hinta; autonkatsastus maksaa paljon enemmän.

Olen syvistä eettisistä syistä käyttänyt tähän asti yksityisiä hammaspalveluja, koska vaikka virkani on vaatimaton, niin on minulla kuitenkin työpaikka, joten ei tunnu oikealta viedä köyhältä hammashuoltopaikkaa. Jatkossakin taidan käyttää syvistä eettisistä syistä yksityisen sektorin palveluja.

Tulipahan kuitenkin todettua, että ainakin minun tapauksessani suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tuntui hyvin tolkun yhteiskunnalta, peruspalvelu pelasi loistavasti ainakin Kuopiossa. Lupasin kiittää hammashoitolan henkilökuntaa yleisönosastossa, mutta eiköhän tämäkin riitä.

Kommentit (0)

Läheltä piti, ettei hiihtourheilumme saanut Mika Myllylän lisäksi toisenkin sankarivainajan. Sinivalkoisen valheen lopussa kuultiin Kaija Härkiniä. Hän oli 70-luvun alussa samanlainen lupaava nuori karjalainen kilpahiihtäjätär kuin myöhemmin hiihtokuningattaren arvoon noussut Marja-Liisa Kirvesniemi. Tosin Härkin taisi olla vielä Marja-Liisaakin astetta herkempi eikä dopinginaineiden sietokyky ollut yhtä hyvä kuin monella muulla.

Härkinin kohdalla harjoitusmenetelmien mukanaan tuoma masennus meni niin pitkälle, että hiihtäjätär otti partaterän mukaansa ja meni autotalliin tekemään lopullista päätöstä uralleen. Onneksi viime hetkellä hän koki voimakkaan uskonnollisen herätyksen ja jätti homman kesken. Härkin myös kertoi dopingkokemuksistaan julkisuudessa ja muistan, miten hänet leimattiin jonkinlaiseksi hörhöksi. Marja-Liisakin kävi kuulemma haukkumassa Hieroja-Kaijan ihan pystyyn kesken asiakkaan käsittelyn siitä, ettei Härkin osannut pitää mölyjä mahassaan.

Saattaa tosin olla, että hiihtomme on jo saanut toisenkin sankarivainajan. Tietääkseni jokunen vuosi sitten eräs suomalainen kärkipään hiihtäjä etsiytyi Härkinin lailla autotalliin, tosin ei partaterien kanssa, vaan perikansallisella köydellä varustautuneena eikä hän jättänyt asiaansa kesken. Mielestäni mies lukeutui ihan top teniin hiihtäjiemme joukossa. Tapauksesta ei ole kerrottu julkisuudessa.

Suomen kansa ottaa näköjään hiihtourheilun turhan vakavasti. Pitäisi ottaa oppia Italiasta, jossa asiaan näköjään suhtaudutaan naureskellen. Haudanvakavat suomalaiset ja selkäkeikkanauruja päästelevät italialaiset ovat voittaneet kymmeniä arvokisamitaleja kepulikonsteilla, mutta onneksi on vielä norjalaiset, jotka osoittavat urheilevalle nuorisolle, että kymmeniä arvokisamitaleja voi voittaa puhtain keinoín myös huijareiden joukossa.

Kommentit (0)

Kuopion Kuvakukko on hyvä ja halpa elokuvateatteri eikä ohjemistossakaan ole moittimista. Äskenkin katsoin parinkymmenen muun Hiihto-Niilon kanssa Arto Halosen Sinivalkoisen valheen. Hyvä ja vaikuttava elokuva ja harmi, ettei se vetänyt enempää yleisöä, vaikka se on saanut runsaasti huomiota jo ennen valmistumistaan. Oikeastaan ihmettelen sitä, että onko maamme jo tullut niin niin valmiiksi, ettei hiihtosotkuja pahempia ongelmia yhteiskunnastamme löydy.

Lahden mömmönkisojen ympäriltä olisi saanut tehtyä hyvän ja kansaan menevän komedian, mutta Halosen elokuva kääntyy tragedian puolelle. Henkiövahingoiltakaan ei tapauksessa vältytty ja muutama ihmiselämä pilattiin perusteellisesti. Minäkin tunsin jo sääliä katsellessani Lapin miehiä Isometsää ja Kyröä selittelemässä kansallista katastrofia.

Uskon, että arktiset kansat ovat jo pelkästään ilmastollisista syistä rehellisiä. Toimeentulon rajoilla elettäessä oppii puhumaan tosiasiaa. Luikurinlaskettelusta saattaa seurata kairaan nääntyminen. Niinpä uskallan vastoin yleistä mielipidettä pitää Isometsää ja Kyröä tyypillisinä perusrehellisinä arktisina miehinä. Tarinan juoni on nimittäin se, että he yrittivät kaverinsa pelastaakseen ottaa kaikki hiihtoväen verirusket synnit kannettavikseen. Tosin suunnitelma ei ihan mennyt putkeen.

Isometsän sankaruutta hieman himmentää se, että toiset pojat lupasivat hänelle vallan paperilla saunanlauteilla miljoona markkaa vastineeksi syntipukin roolista. Sen sijaan ryhdikäs Kyrö ei saanut mitään palkkiota, vaan hänen elämänsä pilattiin totaalisesti. Yhteen aikaan hän oli Jammu-sedän ja Paavo Väyrysen jälkeen inhotuin suomalainen.

Olen vahvasti sitä mieltä, että koska K-P Kyrö on näköjään pysyvästi suljettu työmarkkinoiden ulkopuolelle, niin vääryys korvataan valitsemalla hänet pysyvästi Jeesuksen rooliin jo perinteiseksi muodostuneessa Helsingin pääsiäisen kärsimysnäytelmään. Se olisi Kyrölle luonnerooli.

Kommentit (0)

http://per-looks.tumblr.com/

Itse olen jäävi ottamaan kantaa ulkonäköasiaan. Nimittäin ivamukaelmaa tarkastaessani pelästyin itsekin joutuneeni Persujen listoille, koska kuvakavalkadin keskellä katsoo perusrehellisen näköinen perussuomalainen mies totisen luottavaisena tulevaisuuteen – luulin tosiaan kuvan olevan sama, jonka olen joskus nähnyt peilistä silloin harvoin, kun olen ehtinyt kaiken kiireen keskellä peiliin päin katsomaan.

Tämä tuleva kuntapäättäjä oli jopa verhoutunut samanlaiseen ilmettyyn Uukuniemen Urheilijoiden verryttelypukuun, jota itsekin olen käyttänyt viimeisen vuoden arkiasunani. Partaakaan tämä perusrehellisen  oloinen ehdokas ei ole vaivautunut turhaan kalttaamaan vaalikuvaa varten eikä hiuslaitteeseenkaan ole ainakaan liian paljoa uhrattu kallista aikaa; minullekin nämä kauneudenhoidon yksityiskohdat ovat jääneet tässä elämässä vieraiksi.

Tosin mielestäni tämän rumankomean miehen verryttelypuvun kauluksen alta pilkistää kultaketju ja itse en sellaista naismaista lisuketta suostuisi kulkkuni ympärille kietomaan, joten minua kuva ei näin ollen voi esittää.
Kommentit (0)

Yläraajaan haavoittuminen oli sota-aikana tavallista kirjailija-runoilija piireissä. Pari vuotta sitten valmistuneessa Lauri Viidan elämästä kertovassa elokuvassa annettiin ymmärtää, että rintamalla Viita haavoitti itseään käteen. Monissa armeijoissa sellaisesta olisi saattanut tulla nappituomio.

Lisäksi ainakin Henrik Tikkanen ja Pentti Haanpää saivat myös käsivammat. Henrik Tikkanen myönsikin jossain romaanissaan, että kyllä hän itse ampui itseään käteen puun läpi. Ja muistelenpa, että runoilija Lasse Heikkiläkin haavoitti Ihantalan lihamyllyssä pahasti ainakin mielensä ja taisi olla niin, että myös käsi sai osuman.

Kommentit (1)

Nuorena Veikko Lavi oli monipuolisesti lahjakas urheilija. Vaikka kuulantyöntö ei välttämättä sovi korkeushyppääjän sivulajiksi, saksasi Lavi kuitenkin 178 cm eli saman verran kuin Tapio Rautavaara. Lavi oli juuri samankokoinen kuin ammattinyrkkeilyn raskaansarjan silloinen maailmanmestari Jack Dempsey ja niinpä hänkin suunnitteli tulevansa nyrkkisankariksi.

Tosin kilpakehään Lavi oli luonteeltaan liian pehmeä ja niinpä hän tyytyi käyttelemään taitojaan vain kadulla. Lapualaisaikaan hän oli Kotkan kaduilla sikäläisen työläisnuorison kauhu, joka ihaili avoimesti Mussolinia ja odotti kiihkeästi varttuvansa siihen ikään, että voi liittyä Suojeluskuntaan. Mutta kyllä Lavikin kohtasi parempansa. Joku kirjassa nimeltä mainitsematon TUL:n raskaansarjan painija antoi miehelle perusteellisesti asennekasvatusta.

Olisikohan tuo Lavin opettaja ollut Helsingin Jyryn Kaarlo Ponsen. Ainakin urheiluhistorioitsija Lauri Järvinen kertoo Ponsenin olleen ennen sotia maailman paras raskaansarjan painija. Ja jos pohjalainen painin asintuntija vakuuttaa, että kommunistiseura Helsingin Jyryn mies oli maailman paras, on sitä uskottava. TUL:n miehenä Ponsen ei koskaan päässyt osallistumaan olympialaisiin ja hänet erotettiin jopa TUL:stä samalla kertaa kuin Suomen menestynein ammattinyrkkeilijä Gunnar Bärnlund ja myöhempi olympiavoittaja Volmari Isohollo, koska he kilpailivat Moskovan Spartakiadeilla, joka oli liikaa myös oman liiton johdolle.

Iso-Hollo vaihtoi sittemmin SVUL:n puolelle ja voitti kaksi olympiakultaa ja pari himmeämpääkin mitalia. Iso-Hollo kuoli Heinolassa, jossa minäkin parhaan miehuuteni vietin, joten melkein ollaan Volmarin kanssa saman kaupungin poikia.

Kommentit (0)

Syvää myötätuntoa ja samaistumista tuntien luin juuri ilmestyneen Matti Halmeahon Veikko Lavin elämäkerran Suksi ei luista. Veikollakin oli nuorena miehenä taipumus siihen, että hän raskaan työn raatamisen sijasta mieluummin makoili verkkokeinussa ja kirjoitteli tarinoita.

Onneksi oli vaimo, joka teki ompelutöitä ja huolehti muutenkin perheestä.  Tosin kyllä aviomieskin välillä yritti autella. Kun vaimo oli pitkään vaatinut mökkiin naulakkoa, terästäytyi perheenpää ja vasaroi seinään viisi naulaa ja sanoi, että siinä sinulle on nyt sitten naulakko. Vaimoaan Vepa arvosti suuresti ja ihasteli tämän uurastamista perheen elättämiseksi. Luulen, ettei Lavin myöhemmin sanoittaman Limperin Hilman esikuvaa tarvinnut kaukaa etsiä.

http://www.youtube.com/watch?v=DEO1U2Q6yec

Limperin Hilman miehen tavoin nuori Vepakin mieluummin laulais ja joisi, eläisi helpossa maailmassa. Tosin verkkokeinun ja tarinoiden kirjoittamisen lisäksi Lavi harrasti kuulantyöntöä. 30-luvun puolivälissä hän pökkäisi parhaimmillaan Tilastopajan luotettavien tietojen mukaan 14,53, joka jäi vain noin metrin Suomen ja maailman kärjestä. Lavi saattoikin kunnianhimoisen tavoitteensa mukaisesti olla Kymenlaakson paras työntäjä; tosin Tul:n puolelta hänellekin taisi löytyä voittaja, mutta niitähän ei siihen aikaan juuri laskettu mukaan.

On siis hieman epäselvää, oliko Lavin kuulatulos piirin nnätys, mutta sensijaan elämäkerrasta voisi pitää todennäköisempänä, että Vepalla oli juoppoputkassa olon piirinennätys. Nuornamiesnä hän oli Kotkassa ns. poliisin vanha tuttu. Varsinki myöhemmin näyttelijän tunnettu poliisi Kullervo Kalske kuulusteli Lavia ahkeraan eikä ole varmaa, kykenikö hän aina suhtautumaan kuulusteltavan selityksiin vaadittavalla vakavuudella.

Sen lisäksi, että Veikko Lavi halusi tulla Kymenlaakson parhaaksi kuulantyöntäjäksi, hän halusi urheilu-uransa jälkeen tulla myös Kymenlaakson parhaaksi kanankasvattajaksi. Hän tykkäsi kanoista kovasti, sillä niitä oli mukava pitää sylissä. Tosin ammatin vaatimaan siipikarjan teurastamiseen herkkä mies ei pystynyt, vaan sekin jäi vaimon vastuulle.

Kommentit (0)

Ensiksi tuntui siltä, että kyseessä täytyy olla kahden taiteilijan kulttuuripoliittinen erimielisyys.  Tai ehkäpä sitten reissunpäällä miehet ovat riitaantuneet naisista; jotenkin epäilen Rautavaaran sankaruuden vedonneen naisiin Severi Suhosen koomikon hahmoa paremmin.

Mutta sitten minä uskon hokasseeni, mistä antipatiassa on kyse. Olen lukenut Pakarisenkin muistelmat, jotka eivät ole koomiset vaan traagiset  ja kirjassa hän kertoo seuraavan tapauksen:  Varkaus  järjesti kaupungin suuren pojan kunniaksi jonkin seminaarin tai muun sellaisen, joihin kaupungin kulttuurimäärärahoja sujuvasti käytetään.

Pakarisen esiintymistä tuli muun yleisön joukkoon kunnioittamaan läsnäolollaan myös Tapio Rautavaara, joka kesken tapahtuman juhlakalun lauluesityksen alkoi huutelemaan, että ”laula sinä Esa kovempaa”. Ymmärrän täysin, että sellainen työpaikkakiusaaminen suututtaa herkkää taiteilijaa, jollainen Esa Pakarinen pohjimmiltaan oli.

Kommentit (0)

Tapio Rautavaara, Reino Helismaa ja Esa Pakarinen kiertelivät porukassa sodan jälkeen viihdyttämässä kovia kokenutta kansaa. Kaikki kolme artistia olivat periaatteessa kunnollisia perheenisiä, mutta Rautavaara-elämänkerran mukaan reissussa ollessaan he viettivät täydellistä kaksoiselämää.

Jopa niin täydellistä, että rouva Rautavaara sai Pohjanmaalta kirjeen, joka sisälsi kovasti Tapio Rautavaaran näköisen pikkupojan valokuvan. Ja kun oikein pinnistelen, muistan, että 60-luvulla yritti maamme iskelmätaivaalle kohota ihan Tapsan näköinen ja ääninenkin nuorimies. Luulin, että hän vain teeskenteli kansallisankarin oloisuutta, muuta nyt epäilen, ettei kyseessä sitten ollutkaan pelkkä teeskentely.

Suosittujen viihdetaiteilijoiden puolisoilta kysyttiin vuosikymmeniä myöhemmin, miten he suhtautuivat miestensä edesottamuksiin naisihailijoiden suhteen. Pakarisen vaimo totesi ymmärtäväisesti, että ”kaikki ne riijuuttelivat välillä”. Ja rouva Rautavaara suhtautui vieraisiin naisiin myös oikein myönteisesti, koska kukaan ei ollut tullut kotiin asti.

Luulen, että Rautavaaran, Helismaan ja Pakarisen touhut olivat sittenkin vähän amatöörimäistä puuhastelua. Ainakin tarinan mukaan Olavi Virta ja Henry Theel vallan kilpailivat keskenään kaksoiselämän määrässä. Miehillä oli kuulemma matkoilla mukanaan pullo, johon pudotettiin herne jokaisen kyseistä kaksoiselämäkilpailua koskeneen onnistuneen suoritteen jälkeen. En nyt muista kumpi sai pullonsa ensiksi täyteen, mutta hyvin tasaväkisestä koitoksesta oli tiettävästi kysymys.

Kommentit (0)

Voi mahotonta, että meni elämä jännäksi; oli vallan rakas päiväkirja unohtua. Olen nimittäin teksti-tv:ltä seurannut Kupsin vieraspeliä Interiä vastaan. Pelinhän piti olla selvää pässinlihaa, Interin piti varmistaa mestaruus ja Kupsin piti varmistaa sarjasta putoaminen.

Mutta niin vain loistaa tulikirjaimilla teksti-tv:llä Kupsin voittolukemat 1- 4. Kävikin niin, että nyt taisi varmistua se, ettei Inter saa mestaruutta ja ettei Kups putoa. Että voi lapsen mieli olla vähästä hyvä, ei tarvita muuta kuin, että savolaisnuorukaiset näyttävät ns. närhen munat rumalla nuotilla puhuville turkulaisille

Viime yönä ihastelin Barcelonan peliä; siinä ei pelattu potkupalloa. Toivottavasti vielä näen sen päivän, jolloin Barcelona kohtaa Brasilian maajoukkueen. Muuten kevään ensimmäisessä pelissä Kups pelasi JJK:a vastaan ihan Barcelonan tyylillä halliten peliä suvereenisti. Sitten vastustaja teki kaksi helppoa maalia eikä Kups sitten sen jälkeen enää koko kesänä yrittänyt olla FC Barcelona.

Toivottavasti pojat jaksavat Esa Pekosen johdolla harjoitella uutta pelitapaa ensi talven ja seuraavalla kaudella nähdään taas perinteistä savolaista lyhytsyöttöpeliä. Muistan Kupsin veteraanikatsomossa kuulleeni, että nykyisen Barcelonan pelityyli muistuttaa parhaimmillaan sitä, mitä Kups esitti 50-60-luvun kultakaudellaan.

Kommentit (0)

Kaikkien tuomarivirheiden äiti nähtiin eilen. Mestarisuosikki Hjk:n pelasti putoajasuosikki Valkeakosken Hakan kynsistä vain se, että erotuomari salli joukkue

Stepanovin hiihtotaidon selittää se, että hän oli syntyjään karjalaiskaupunki Kontupohjasta. Kontupohjan kaupunki on viime vuosikymmeninä menestynyt hiihdon arvokisoissa Suomen valtiota paremmin; tosin dopingtesteissä ei karjalaisillakaan ole kaikin ajoin ollut onnea matkassaan.

Stepanov puhui niin virheetöntä suomea ja vaikutti muutenkin niin suomalaiselta, että puhuttiin, ettei hän ole mikään oikea karjalainen vaan suomalaisen punakaartilaisen poika. Mies täyttää kohta 86 vuotta ja hänellä alkaa olla kiire muistelmiensa julkaisemisen kanssa, jotka ehkä raottaisivat salaisuuksien verhoa miehen ympäriltä. Muistelmateoksella hän varmaan löisi maassamme rahoiksi.

Heinäkuussa 1977 sattuneen neuvostolentokoneen Suomeen kaappaamisen jälkeen suurlähettiläs Stepanov oli kuulemma tunkeutunut maamme hallituksen kokoukseen meuhkaamaan ja uhkaillut, että Seutulaan saapuu kohta Puna-armeijan iskuosasto konetta vapauttamaan. Miehessä oli siis perisuomalaista öykkärin vikaa.

Ilmeisesti suurlähettiläs Stepanov ei meuhkannut valtiojohdollemme ihan tuloksetta. Tuo juttu selittää nimittäin sen, miksi TV-uutisissa kaapattua konetta näytettäessä taustalla vedeltiin huomattavan näyttävästi koko ajan edestakaisin ilmatorjuntatykkiä. Muualla maailmassa ei siihen aikaan yleensä kutsuttu ilmatorjuntaa paikalle lentokonekaappauksen sattuessa.

Liitealue

Esikatsele YouTube-video JM SM Liigafinaali Alahärmä 2.9.2012

Esikatsele YouTube-video Jussi Björling – O Helga Natt

Saksalaiset keksivät salamasodan vuosikymmeniä sitten ja sisällissotakin on nykyään kovaa kulkemaan. Pohjolan miesten, joita pilkataan potuiksi, oikeutettu viha ei näytä ottavan laantuakseen ja hyökkäys etenee moottorikelkkojen nopeudella. Eilen Etelä, jonka miehiä haukutaan citykaniineiksi, menetti hetkessä Kuopion kaupungin kapinallisille joukoille. Tässä Etelän urbaanissa suurkaupungissa Pohjolan moottorikelkkamiehillä on monenlaista ihmeteltävää.

Eräskin lappilainen kelkkakommando löysi Puijon rinteeltä jäätyneen saniaisen, jollaista ei ollut ennen nähnyt. Löytäjä uskoi sen olevan kannabiksen ja epäili kasvin selittävän Etelän miesten yleisen velttouden. Muihinkin ihmeisiin törmättiin Kuopiossa. Muudan Karigasniemen poromies näki elämänsä ensimmäisen omenapuun kuten myös elämänsä ensimmäisen sosialidemokraatin.

Oikeastaan Pohjolan miehet eivät ole Kuopiossa valloittajia vaan paluumuuttajia. Ainakin Sisä-Savossa lappalaisia liikkui ainakin vielä 1600-luvulla. Heidän jälkeläisiään lienevät Savon runsaslukuiset Lappi- ja Lappalainen-nimiset henkilöt. Puijokin on saamen kieltä ja tarkoittaa huippua. Kallavesi tarkoittaa saameksi kylmää vettä. Iisvesi merkitsee saameksi pimeää paikkaa ja sellainenhan se vähän onkin.
Kommentit (0)

Kyllä ei hyvältä näytä Etelä-Suomen tilanne, kun Etelän ja Pohjoisen välinen kriisi on eskaloitumassa avoimeksi sisällissodaksi. Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta-kirjasta kävi nyt selville, ettei laskelmani Etelä-Suomen sotilaallisesta ylivoimasta pidä paikkaansa. Hornetit, joiden varaan paljon laskin, eivät pääse ilmaan, koska Pohjois-Suomella on käytössä alkeellisia 50-luvun neuvostoliittolaisia suurtehotutkia, joiden avulla pystytään tuhoamaan Hornettien hieno elektroniikka.

Myös Etelän Leopard-panssarit, jotka myös huomioin strategisissa laskelmissani,  ovat poissa pelistä. Eräs savukoskelaissyntyinen panssariupseeri loikkasi Pohjoisen puolelle, mukanaan eräitä vaunujen vaikeasti korvattavia osia. Vaunujen tuotanto on siirtynyt Euroopasta Kiinaan ja varaosatoimitukset sieltä vievät aikansa. Ne eivät ehdi tähän sisällissotaan, jonka ratkaisutaistelut ilmeisesti tullaan käymään Pohjois-Savon rintamalla toisin kuin kahden edellisen sisällissodan, jotka ratkaistiin Tampereen puolessa.

Etelän miesten taistelumoraalikin on rakoilemassa. Esimerkiksi eräs jääkäri löysi Iisalmen Mustasta-Pörssistä säkillisen iPodeja, mutta ei suostunut jakamaan saalistaan muun joukkueen kanssa, kuten sotamies Rahikainen teki Tuntemattomassa sotilaassa sokerisäkilleen vänrikki Koskelan kehotuksesta.

Tämänkin porukan johtaja, koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, yritti käyttäytyä ihan Koskelan lailla, mutta hänen auktoriteettinsa oli porukan silmissä mennyt jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisen tulikontaktin jälkeen hänelle sattui samanlainen vahinko kuin kahdella Ylioppilaslehden nuorelle naistoimittajalle Turun bussissa viime viikolla.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin Suomella eikä varsinkaan Pohjois-Suomella. Pohjoinen on saanut tarpeekseen Etelän vuosisatoja jatkuneesta sorrosta ja on nousemassa kapinaan. Lappiin on perustettu Saamen vapautusrintama nimeltään ČSV eli Čájehekot Sámi Vuoiŋŋa (Näyttäkäämme Saamen Henki).

Sen johtajana on Inarin Kutturan kylältä oleva mustapartainen poromies Oula. Ulkoisesti hän muistuttaa 60-luvun vallankumouksellista kulttihahmoa Che Guevaraa; tosin Oulan vallankumoukselliset aivot eivät ole verhoutuneet baskeriin vaan perinteiseen neljäntuulenlakkiin. Järjestön tunnuksena on pystyyn nostettu nyrkki, joka puristaa poronsarvea.

Oula hallitsee propagandan teon. Netistä löytyvällä videolla hän uhkaa Etelää kapinalla ja vakuuttaa, että ”me ollaan niinko  sääsket. Yhen tapatte, kaks tulee tilalle.” Järjestö aikoo katkaista viimeisenkin napanuoran Etelän ja Pohjoisen väliltä. Tilanne näyttää johtavan aseelliseen konfliktiin. Tosin Etelän pitäisi kaiken järjen mukaan olla vahvempi osapuoli. Mutta informaatiosodassa Pohjoinen on pärjännyt hyvin. Tiedotusvälineet pidetään  erinomaisesti ajantasalla, tosin Vihreä Lanka-lehden toimittajat on luvattu ampua tavattaessa.

Onneksi tämä kaikki tapahtuu vasta muutaman vuoden kuluttua, niin ainakin olen ymmärtävinäni Mikko-Pekka Heikkisen kirjaa Terveiset Kutturasta. Tietääkseni ainakaan vielä Pohjoista ei ole myyty ulkomaalaisille kaivosyhtiöille eikä kaivosmiehiä ole vielä tuotu Vietnamista eikä malmia vielä viedä Venäjälle rikastettavaksi, kuten romaanissa väitetään tehdyn. Jäämme seuraamaan sotilaallisen tilanteen kehittymistä. Yritän raportoida kriisin kärjistymisestä huomenna enemmän …..

Kommentit (0)

Hämmästellen ja välillä jopa mietteliään näköisenä olen seurannut mustan rodun edustajien, varsinkin jamaikalaisten, ylivoimaa yleisurheilun rahakentillä ja sen verran olen jopa ollut rasismiin taipuvainen, että olen ajatellut, että mustan ja valkoisen rodun edustajille olisi oltava eri kilpailusarjat, kuten jo onkin olemassa naislle ja miehille sekä kylmä- ja lämminverisille hevosille.

Mutta viime yönä katselin halliyleisurheilua ja enää en ole rasisti. Suomen yleisurheilu on viime päivinä ottanut aimo harppauksen eteenpäin; ihan tulevat mieleen 70-luvun kultaiset vuodet. Valkoisen rodun edustajat ainakin Pohajnmaan maakunnassa pystyvät haastamaan nopeutta ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa lyömättöminä pidetyt afro-afrikkalaistaustaiset pikakiitäjät. Tänä päivänä tilanne on se, että miesten pituushypyn ja sekä naisten että miesten pikajuoksun maailman terävin kärki löytyy Pohjanmaalta.

Varsinkin Jonathan Åstrandn 200 metrin pyrähdys oli mieleenjääpä. Maailman huippuhin lukeutuva yönmusta ruotsalainen lyötiin totaalisesti kuten pitääkin, sillä urheilussa ei ole tärkeintä voitto, vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen. Åstrand paransi leikiten Suomen ennätystä melkein puoli sekuntia, vaikka tuuletteli hilpeästi koko loppumatkan. Hyvä ettei välillä pysähtynyt lataamaan piippua, kuten Elmo, Kainaniemen Hiki, muinoin teki; tosin silloin kilpailtavana lajina oli 50 kilometrin hiihto.

Ja koko ajan pitää muistaa, että yleisurheilijamme ovat vasta pakkasen keskellä suorittaneet voimahankintaa tulevan kesän suurkisoja varten. Mitä sitten kesällä tapahtuukaan, kun he ovat aloittaneet lajiharjoittelun ja läpimässä vähän herkistellen ajoittaneet parhaan tuloskuntonsa Moskovan MM-kisoihin, jää nähtäväksi.

Kommentit (0)

V…n M….u-nimistä pelaajaa kannustettiin raivoisasti eilisessä hallijalkapallo-ottelussa. V…n M….u-nimistä pelaajaa ei ole Kupsin riveissä, jonka palaajat kyllä tunnen, joten V…n M….u varmaankin kuului vierasjoukkue Rovaniemen Palloseuran miehistöön. Lienee niitä uusia afro-afrikkalaistaustaisia, joita Ropsissa on koko joukko. V…n M….u-nimi kuullostaa vähän nigeriankieliseltä nimeltä, ainakin viime kesänä Kupsissa pelasi liukasliikkeinen nigerialainen, jolla oli vähän samankalatinen sukunimi Kalu.

Eilen olli jalkapallohallissa lähes yhtä riehakas tunnelma kuin yleensä jääkiekkohallissa on. Olen luullut, että kesäisten jalkapallo-otteluiden leppoisa henki Keskuskentällä johtuisi siitä, että jalkapalloa seuraavat sivistyneemmät ihmiset kuin jääkiekkoa, mutta eilen ymmärsin, ettei se olekaan perimmäinen selitys. V…n M….u-nimistä pelaajaa nimittäin kannustettiin raivoisasti Kuopio-hallin baarin, eli puarhuoneen kuten Savossa sanotaan, suunnasta.

Perimmäinen selitys katsomokultturien eroille onkin se, ettei Keskuskentän katsomossa myydä olutta samalla tavalla kuin sisähallien peleissä, joissa mellakkaa anniskellaan tehokkaasti. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö myynnin tuotto kierry jollakin tavalla nuorisourheilun tukemiseksi.

Muistanpa erään tv-ohjelman, jossa Tony Halme-vainaa kulki kadulla ja myi vastaantulijoille päällekäypään tyyliin irtotupakoita nuorisourheilun hyväksi eikä kukaan kieltäytynyt ostamasta. Luulen, että urheiluseurat voisivat oluen ja tupakan myyntiä tehostamalla saada maamme urheilun uuteen nousuun.

Kommentit (0)

Syyllistä parisuhteen rikkoutumiseen on turha etsiä, mutta korostan kuitenkin sitä, että ainakin Kimi on tunnettu maailmalla perikunnollisena, perisympaattisena ja syvähenkisenä nuorukaisena sekä hauskana seuramiehenä, todellisena jokaisen äidin toivevävynä, joten vaikea uskoa, että ero johtui Kimistä.

Jonkin verran surun tunnetta onneksi lievittää se, ettei pariskunnalle ole tietääkseni siunaantunut sikiöitä.  Nyt sitten täytyy vain totutella ajatukseen, että Jenni ja Kimi kulkevat eri teitä. Olen varma, että Kimin karisma riittää tulevaisuudessa nostamaan Jennin epäillyt poikaystävät suuriksi julkkiksiksi maassamme. Näinhän on tapahtunut Nykäs-Matinkin entisten tyttöystävien uusille poikaystäville.

Muuten luotettavista paluumuuttajalähteistä olen saanut selville, että Pietarin länsipuolella sijaitsevassa Koivistoisten kylässä on mäki nimeltään Räikköstenmäki. Kauan sitten epäonnistuin yrityksessäni tehdä maailmankaikkeuden kuuluisammasta suomalaisesta eli Mika Häkkisestä Kärkkäälän poika. Tarkistuslaskennassahan ilmeni, että Mikan vaari oli Suonenjoen Tyyrinmäen torppareita, ei siis Kärkkäälän torppareita. Mutta nyt on toiveita, että saisin edes sen maailman toiseksi tunnetuimman suomalaisen, eli autonkuljettaja Kimi Räikkösen, todistettua sukulaismiehekseni.

Kommentit (0)

http://www.youtube.com/watch?v=aT-q65Qjy1M

Juutalaiset, joita on noin 0,3 % ihmiskunnasta, ovat voittaneet 22 % Nobelin palkinnoista ja taloustieteen palkinnoista joka toisen. Urheilussa juutalaiset eivät ole ihan yhtä hyvin menestyneet, mutta kovia he ovat olleet siinäkin. Vaikka joskus heidän menestymistään on pyritty estämään tuomaripelillä, kuten yllä oleva kuva todistaa. Näppäsin kuvan Kuopion kirjaston Suomen juutalaisuuden historiaa esitelleestä näyttelystä kännykälläni eikä sitä voi olla huomaamatta.

Wikipedia paljastaa kuvan urheilu- ja rotupoliittisesta taustasta seuraavaa:

Abraham Tokazier (28. syyskuuta 1909 – 1976) oli suomalainen yleisurheilija 1930-luvulla. Historiaan hän on jäänyt oikeusmurhaksi arvioidun 100 metrin juoksun takia kesällä 1938. Useiden arvioiden mukaan juoksun todellinen voittaja oli juuri Tokazier, vaikka hänet tulosluettelossa sijoitettiin neljänneksi. Syyksi on tarjottu pikajuoksijan juutalaisuutta.

Vastavihityllä Helsingin olympiastadionilla 21. kesäkuuta 1938 pidetyissä yleisurheilukisoissa kuuluttajana toiminut urheilutoimittaja Sulo ”Simeoni” Kolkka näki Tokazierin tulleen tuoreeltaan ensimmäisenä maaliin ja ehti kuuluttaakin tämän matkan ykköseksi. Tuomarit kuitenkin julistivat juoksun ykköseksi tasaväkisen kilvan kolmosen, Kenttäurheilijoiden Aarre Savolaisen. Kakkoseksi ilmoitettiin Mikkelin Toivo Häkkinen ja kolmoseksi Torsti Avellan IK-32:sta. Kaikkien ajaksi ilmoitettiin sama 11,0. Skandaali oli heti valmis ja heräsi kysymys, eikö juutalainen juoksija saanut voittaa uudella urheiluareenalla. Saksalainen urheiluhistorioitsija Giselher Spitzer Berliinin Humboldt-yliopistosta pitää muun muassa valokuvatodisteiden perusteella antisemitismiä ainoana mahdollisena selityksenä tapahtuneelle. Hänen yhdessä toimittaja Boris Solomin kanssa tekemiensä tutkimusten perusteella vaikuttimena on pidetty sitä, että katsomossa istui arvovieraita natsi-Saksasta.

Helsingin Sanomat julkaisi seuraavana päivänä Akseli Neitamon maaliviivanäkymästä ottaman valokuvan, joka todistaisi Tokazierin voittaneen. Otos ei ollut virallinen maalikamerakuva eikä se ollut tuoreeltaan maalituomareiden käytössä. Sulo Kolkka tarjosi Helsingin Sanomain jutussa selitykseksi maalituomareiden korokkeen sijainneen liian lähellä rataa. Muutkin lehdet ihmettelivät selostuksissaan Tokazierin kohtaamaa tuomarivirhettä tuoreeltaan, mutta asia jäi sillä erää siihen. Tokazierin perheessä ja seurassa Helsingin Makkabissa tapahtunutta pidettiin selvän juutalaisvastaisuuden osoituksena. Sodan jälkeen kilpailupalkintoa yritettiin palauttaa Tokazierille, mutta tämä ei ottanut sitä vastaan. Kisan pääjärjestäjä Helsingin Kisa-Veikot ei koskaan oikaissut virhettä eikä julkaissut uutta tulosluetteloa.

Kalevan kisoissa 1938 Tokazier saavutti hopeaa.

Kommentit (0)

Hämmästyttävän hyvin on yli 100-vuotias rakennus pysynyt vatupassissa.  Siihen aikaan Suomessa osattiin rakentaa, vaikka rakentajilta taisi puuttua lukutaito. Otan osan rakennuksen vatupassissa pysymisen kunniasta itselleni. Vaarini ja isovaarini ovat olleet kivijalkaa tekemässä.

Itsekin tunnen taipumusta kivenveistoon, ja jos tuo koulun kivijalka alkaa räköilemään, niin kai se minun pitää sitten korjata esi-isien antaman takuun piikkiin. Olen jo alustavasti opiskellut kivenveistoa alan kirjallisuudesta ja myöskin salaa mielessäni kehitellyt uusia nykyaikaisia kivenveistomenetelmiä.

Itse lohkoisin kiviä järjen kanssa. Poraisin akkuporakoneella noin 10 cm syviä reikiä kiveen ja talvisaikaan kaataisin reikiin vettä, joka jäätyessään halkaisisi kiven. Kesäaikaan sen sijaan hakkaisin reikiin kuivat puutapit, jotka sitten kastelisin. Laajentuessaan tapit halkaisevat kiven.

Toisaalta alan kirjallisuudesta olen lukenut, että kiviä halkaistaessa pitää ottaa huomioon kivien ”söörit”. Vielä en ole onnistunut selvittämään, mitä ihmettä ne ”söörit” oikein ovat.

Kommentit (3)

Minusta valon nopeuskin on jo melkoista haipakkaa, ja sen ylittäminen miljoonakertaisesti ei tunnu uskottavalta. Ja minusta myös tuntuu järjellisemmältä se eteläpohjalaissyntyisen kirjailija Matti Mäkelän varma näkemys, jonka mukaan valon nopeus ei olekaan vakio, vaan siihen vaikuttaa esimerkiksi maan vetovoima, kuten muuhunkin aineeseen. Ja ainettahan valokin on, tosin kevyttä kuin lepän tuhka. Niinpä valon nopeus kiihtyy mitä kauemmas maapallolta mennähän, arvio kirjailija Mäkelä.

Esko Valtaoja on viisas, oikeasti hauska ja niin hyvin kirjoittava mies, ettei ole ihme, että hänen teokselleen Kotona maailmankaikkeudessa myönnettiin kymmenisen vuotta sitten Tietofinlandia-palkinto. Se ihme palkitsemiseen kuitenkin liittyi, että palkinnon saajan valitsi ortodoksisen kirkkomme piispa Isä-Ambrosius.  Vielä neljäsataa vuotta sitten ainakin läntinen kirkkomme olisi palkinnut Valtaojan teoksestaan polttamalla tämän teostensa kera roviolla, ja viisikymmentä vuotta sitten hänet olisi vielä Suomessa tuomittu Jumalan pilkasta vankilaan.

Kommentit (0)

Ainakaan hän ei voittanut sitä kisaa, jossa nykyinen Suomen Pankin johtaja Erkki Liikanen haastoi demareiden eduskuntaryhmän Eläintarhan kentälle 10.000 metrin juoksukilpailuun vuonna 1987. Taistelu oli kova. Vasta lopussa Jouko Skinnari kiri Liikasen ohi. Loppuaika oli noin 43 minuuttia eli aika on ikämiehille hirmuinen. Sen ymmärtää jokainen, joka urheilusta yleensä jotakin ymmärtää. Päällimmäisenä Elo muistaa juoksusta Liikasen toteamuksen ”Mikko, Jouko Skinnariin ei voi luottaa”. Toteamus ei ehkä liittynyt kestävyysjuoksuun.

Ilmeisesti Eläintarhan kympillä ei ollut mukana demariryhmän suurin urheilulahjakkuus eli Paavo Lipponen. Hän olisi varmasti ollut kova vastus voittajakaksikolle tässäkin lajissa. On hellyttävää ja kunnioitettavaa, että vanha valtiomies Lipponen uhraa ison osan muistelmistaan urheilusaavutustensa kertaamiseen. Ei ole uusi tieto, että Paavo Lipponen oli nuorena lupaava uimari, joka kauhoi 100 metriä lähelle minuutin haamurajaa, joka oli 50-luvulla kova tulos. Pohjois-Savon piirin ulkoratojen 100 metrin ennätyskin saattaa olla vieläkin hänen nimissään. Myös Lipposen vesipallon Suomen mestaruudet tiedetään.

Kovin suuri yllätys ei ole sekään, että tuleva pääministeri hallitsi nuorissa kuulantyönnön ja kiekonheiton piirinmestaruuskisoja. Poikien 5.4 kilon kuula lensi 15 metriä ja 1,5 kilon kiekko yli 40 metriä. Ne ovat luonnollisia tuloksia Lipposen raamit omaavalle terveelle nuorelle miehelle. 100 metrin ennätyskin oli perusvahvalle, vaikkakin hitaahkon oloiselle, nuorukaiselle uskottava 12,7.

Mutta se tieto, että Paavo Lipponen kertoo muistelmissaan vielä keski-ikäisenä poliitikkona tömistelleensä Cooperin testissä, eli 12 minuutissa, noin kolme kilometriä ja juosseensa 5000 metriä vähän yli 20 minuutin sekä pystyneensä samoihin aikoihin punnertamaan penkistä 10 X 100 kilon sarjoja, saattaa koko muistelmateoksen uskottavuuden vaaraan.  Luulen, että hän olisi hyvinkin saattanut Eläintarhan kympin loppusuoralla tömistellä leikiten Liikasen ja Skinnarin ohi.

Hirmu tuloksia Lipposelta, mutta ehkä selityksenä koviin kestävyysurheilusuorituksiin on se, että kun lukiossa tämän rotevan nuorukaisen keuhkojen tilavuutta yritettiin mitata, ei mittalaitteen seitsemän litran tilavuus riittänyt alkuunkaan. Urheilullisena yleislahjakkuutena Paavo Lipponen tuo mieleeni Savon Sanomista tutun Taika-Jim-sarjakuvan Lothartin.

Kommentit (0)

Öylönnä blogini kävijämäärä ylitti maagisen 1234567:n rajan. Kaunis numerosarja, jonka täytyy merkitä jotain. Olen kuin Hermanni Päätalo, joka alkoi jossain elämänsä vaiheessa näkemään kaikenlaisia merkityksellisiä asioita ympäristössään, ja sittenpä mies olikin valmis kuljetettavaksi köysissä piirin mielitautiparantolaan.

Ainakin lottorivissä tuo 1234567 merkitsisi sitä, että päävoittajakaan ei montaa euroa rikastuisi. Olen monta kertaa miettinyt, kuten myös Dostojevski tietääkseni teki, että uhkapelissä, esimerkiksi lotossa, varmasti menestyy, kun karsii täysin älyttömät ja järjenvastaiset numerosarjat pois, kuten vaikkapa tuon 1234567, ja tekee järjellisiä ja älyllisiä rivejä. Niinpä jos nykysysteemillä yksi kymmenestä miljoonasta rivistä voittaa, niin älyttömät numerosarjat karsimalla, voi mielestäni voitto todennäköisyyden nostaa vaikkapa yhteen miljoonasta. Siis jos olisin upporikas, alkaisin sijoittamaan varojani lottoon ja lottorivien järjellisiiin numeroyhdistelmiin.

Muistutettakoon vielä lukijoiden mieleen, että viehättävä numerosarja 543210 on erittäin tärkeä maamme historiassa; nimittäin 5.4.32 klo 10 päättyi maassamme kieltolaki ja sen seurauksena alkoholin kulutus maassamme romahti ja saatavuus heikkeni. Kieltolain aikana viinan juonti oli seitsenkertaistunut ja viinan hinta oli pysynyt hyvin kohtuullisella tasolla, koska kyseisen kulutushyödykkeen jakelu oli siirtynyt tehokkaalle yksityselle sektorille.

Muistutettakoon vielä lukijoita tässä yhteydessä siitä, ettei numerosarja 33333 liity mitenkään maamme historiaan. Hakulisen voittoaika Holmenkollenin olympialaisissa oli todellisuudessa 3 tuntia 33 minuuttia 34 sekuntia, mutta siihen aikaan urheilu ei ollut niin vakavaa, etteikö voittoaikoja olisi saanut kaunistella, jos siltä ajanottajista tuntui.

Kommentit (0)

Pusulalaisen Aino Forsström Kärkkäälään muuttamisen syy oli, että hän seurusteli Lempyyltä kotoisin olevan kansakoulunopettaja Kalle Laitisen kanssa ja niinpä sukunimi myöhemmin vaihtui Laitiseksi. Oppilaatkin ymmärsivät tilanteen, koska heidän kerrotaan joskus nähdessään sulhasmies Laitisen lähestyvän koulua virittäneen virren Iloitse morsian. Naimisiin mentyään Laitiset muuttivat Iisvedelle opettajiksi.

Hieman mietityttää, miten vapaussoturi ja suojeluskuntaupseeri K W Laitinen selvisi opetustyössään Iisveden taajaväkisessä yhdyskunnassa, jossa jossain eduskuntavaaleissa ennen sotia kiellettyjen kommunistien peitejärjestö sai äänistä 78 %. Mutta ainakin Kai Laitisen mukaan hänen isänsä selvisi ihan hyvin.  Laitinen kertoo muistelmissaan, että hänen isänsä, joka oli innokas musiikkimies,  antoi epäröimättä punapäällikkö Junkkarisen pojille täyden 10 laulusta.

Varmaa tietoa minulla ei ole, mutta epäilen, että Jalkasen pojat saivat liikunnasta täyden kympin, vaikka ainakin Kalle aloitti hiihtouransa TUL:n seuran Iisveden Vesan riveissä. Ja saattoivathan Jalkaset saada myös musiikista täyden kympin, koska urheilun lisäksi Jalkaset ovat laulumiehiä. Tosin se netistä löytyvä tieto, jonka mukaan olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari Kalle olisi Kari Tapion setä, ei pidä paikkaansa. Tiettävästi kansansuosikit olivat kuitenkin kaukaisia sukulaisia; samoja Savon Sianjalkasia molemmat.

Mutta kyllä Kalle Jalkanenkin oli laulumiehiä. Kerrotaan, että kun hänet valittiin vähän huonoimmillakin näytöillä vuoden 1941 MM-kisoihin Cortinaan, oli hiihtosankari kertonut lähtevänsä sinne enemmänkin laulumieheksi.

Toisena syynä oli luultavasti myös se, että Kallelle olivat etiäiset kertoneet, ettei hän tule elämään pitkään ja niinpä hän kävi hyvästelemässa hiihtokaverinsa. Vaimonsakin hän lupasi eräälle kilpatoverilleen, jos hänelle sattuisi jotain. Kaveria ei petetä ja niinpä eräs hiihtohuippu meni lesken kanssa naimisiin sitten, kun Kalle oli männyt sovassa kuten monet muutkin Rossin tallin miehet.

Kalle Jalkanen ei ole haudattu Suonenjoelle vaan Lappeenrantaan, ja täytyypä asettaa ensi kesän tulostavoitteeksi pistäytyä Kallen haudalla.

Kommentit (1)

Sisällissotaan on aikaa yhdeksän vuotta. Noistakaan pojista eivät kaikki selvinneet Kuopion vankileirin dietistä. 30-luvun pula-aikaan nuo oppilaat olivat parhaassa työiässä. Sitten seurasivat sotavuodet; nuo pikkupojat alkoivat olla jo liian vanhoja niihin sotahommiin. Sodan jälkeinenkin aika oli kovaa. Tuo ikäluokka ei ehtinyt kunnolla nauttimaan ns. pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. Raskaan elämän he elivät, mutta eivät tainneet silti tuntea nykyajan suosittua sanaa ”burn out”.

Kopioin tuon kuvan Anna Korhosen erinomaisesta Kärkkäälän koulun historia-tutkielmasta, jonka ystävälliset kyläläiset minulle toimittivat. Tutkielman on arvostellut lukion lehtori Lauri Palomäki. Lauri näyttää antaneen arvosanaksi vain 9 ½. Muistelen Laurin maininneen, että 10 saa vain Jumala.

Aino Airas ei ollut Kärkkäälän ensimmäinen opettaja vaan vasta kolmas. Ensimmäinen oli Helmi Peltonen ja toinen Karoliina Kormu. Molemmat viihtyivät virassa vain vuoden. Airas toimi Kärkkäälän opettajana vuosina 1906-1910. Sen jälkeen hän muutti opettajamiehensä K W Laitisen mukana Iisvedelle. K W oli syntyjään Lempyyn poikia. Professori Kai Laitinen on heidän lapsensa. Airaksen jälkeen v. 1910 Kärkkäälään muuttanut Hilja-Kustaava Vainikainen viihtyikin virassa peräti 44 vuotta eli vuoteen 1955.

Kommentit (0)

Muistelmateoksessaan Klinge tunnustaa, ”etten tuntenut ketään joka olisi käynyt urheilukilpailuissa, suorastaan ihmeekseni kuulin kuitenkin, että kuraattorini Blomstedt kävi joskus katsomassa potkupallomatcheja, niin kuin kuulemma nuori professori Erik Allardtkin.”

Klinge liioittelee vähän ystäväpiirinsä ei-liikunnallisuutta. Nimittäin toiseksi paras kaveri Pentti Saarikoski kunnostautui korkeushyppääjänä; tosin lajin aivan terävimpään kärkeen hän ei päässyt, koska hänellä ainakin tarinan mukaan oli lajiin huonosti soveltuvat hyvin riippuvat kivespussit.

Saarikoski oli tunnettua hyppääjäsukua. Hänen isänsä kilpaili ainakin tarinan mukaan tasapäisesti kolmiloikassa epävirallisen vauhdittoman kolmiloikan maailmanennätysmiehen Urho Kekkosen kanssa, jonka me-tulos oli huikealta kuulostava 972 cm.

Jotta totuus ei unohtuisi, pitää mainita, että 70-luvulla silloinen keihäänheittäjä, nykyinen maailman johtava kuukkelikuvaaja, Hannu Siitonen paransi ”maailmanennätystä” lähes metrillä. Ja jos joku oikea kolmiloikkaaja olisi kokeillut lajia, olisi maailmanennätys kolmisen metriä enemmän. Hannu Siitosen luontokuvia voi ihailla tästä linkistä:

http://hannusiitonen.com/

Kommentit (0)

Pettynyt olen telkkarissa pyörivään Donnerin Mannerheim-sarjaan. Eilen aiheena oli Jatkosotaan lähtö ja pettymyksekseni huomasin, että Donner oli täysin sivuuttanut  Juha Seppälän kirjasta Suomen historia löytyvän sangen uskottavan marskin itsensä kuvauksen siitä, miten hyökkäykseen lähdöstä todella päätettiin.

Näin marsalkka Mannerheim uskoakseni Seppälän itsensä tekemässä haastattelussa asian kertoi:

”Nykäisin Rytiä hihasta ja sanoin että mennääs vähän sivummalle ja ollaan vaikka kusevinamme. Waldeeni, Airo, Linkomies ja Tanneri, ketä siinä oli, jäi katsomaan. En malttanut olla vilkaisematta, suurehko tuppimulkku presidentillä näytti olevan.”

Siinä lorotellessaan puolustusvoimain ylipäällikkö ja presidentti sopivat, että joukot alkavat olla jo olla ryhmittyneenä lähtöasemiin ja ei sitten muuta kuin tulta munille. Jos jälkeenpäin asiaa joudutaan selittelemään, niin kerrotaan vaikka, että ihan ajopuuna Suomi siihen sotaan joutui.

Marskin mukaan Rytin usko saksalaiseen sotakoneeseen oli luja. Presidentti oli nähnyt näyn jossa häntä vietäisiin tulisilla vaunuilla taivaaseen ja vaunun kyljessä oli hakaristi. Ryti oli kiinnostunut parapsykologiasta, kävi ennustajalla ja näytti siis hurahtaneen selvänänäkemiseen.  Marski tosin oli monet sodat käyneenä miehenä vankasti realisti ja muutenkin jalat maassa. Niinpä hän ajatteli kunnon ratsuväen miehen tapaan salaa mielessään poliitikko Rytistä, että ”perkeleen pässi”.

Ryti ja Mannerheim muodostivat tavallaan hyvän taistelijaparin, sillä he täydensivät sopivasti toisiaan. Toinen nimittäin tiesi kaiken, vaikka ei ymmärtänyt mitään ja toinen ymmärsi kaiken, vaikka ei tiennyt mitään.

Kommentit (0)

Pikku Pietari Jormanainen huomauttaa talonmies Harakkaa siitä, että tämä kiroilullaan häiritsee siunaustilaisuutta. Lisäksi Pikku Pietari arvelee, että vainaja voi kuulla hartaushetken luonteeseen soveltumattoman kielenkäytön. Talonmies Harakan mukaan rotta ei voi kuulla, koska se on kuollut. Siihen Pikku Pietari toteaa pikkuvanhasti: ”Mitä te tänne tulette riitelemään, jos teillä ei kerran ole uskoa”.  Niinpä minäkään en sitten ryhtynyt riitelemään meedion kanssa, vaan ihmettelin vain hiljaa mielessäni.

Talonmies Harakan esikuva oli talonmies Närhi. Israel Närhi oli alun perin sekatyömies, mutta myöhemmin hän eteni urallaan Kuopion Punakaartin komentajaksi. Tämä tapahtui kapinan aikaan. Harakka oli tsaarin armeijan aikaan saanut aliupseerin koulutuksen ja sillä perusteella hänet ylennettiin huutoäänestyksellä huomattavaan sotilastehtävään.

Tavallaan Israel Närhi kohosi pataljoonan komentajaksi; kuuluihan Kuopion Punakaartiin yli 350 miestä. Enemmänkin olisi tullut, jos vain työväentalolle olisi mahtunut. Punakaarti osallistui Kuopion taisteluun, jonka seurauksena ainakin Aapelin kirjan mukaan haavoittui apteekkarin sika. Sitten Israel Närhin johtama joukko-osasto antautui, joka on osoitus komentajan strategisesta lahjakkuudesta.

Kommentit (0)

Kaikkiaan kuuteen henkiolentoon saatiin kontakti, ja aina löytyi salista pitkällisen etsinnän jälkeen joku, joka tunnisti henkiolennon entiseksi tutukseen vaikkakin joskus aika kaukaiseksi. Esimerkiksi eräs entinen mansikkatyttö sai terviisit entiseltä mansikkaisännältään, joka oli tuntomerkkien perusteella kovasti lihava ja kalju. Luulen tunteneeni jokseenkin kaikki maamme mansikkaisännät, mutta nuo tuntomerkit eivät täsmää kehenkään. Enemmänkin tuntemani edesmenneet mansikkamiehet ovat olleet sellaisia kuivankälpeitä pienviljelijä-metsureita.

Paljon on vanhoja Kupsin miehiä poistunut viime aikoina tuonilmaisiin, mutta eiliseen tilaisuuteen heistä kukaan ei valitettavasti vaivautunut paikalle. Räsäs-Martti-vainaa olisi voinut vaikka varoittaa kuopiolaisia oman kenttäpuoliskon lyhytsyöttöpelin turmiollisuudesta.

Esittäisin kainon toiveen, että omat henkimaailman tuttavani vastaavissa meedio-tilaisuuksissa kertoisivat heti selvästi nimensä, ettei koko juhlasalillisen vielä eläviä tarvitse arvuutella, kenen läheisestä oikein on kysymys. Lisäksi vielä ystävällisesti pyytäisin, että minulle lähetettävät viestit olisivat konkreettisia. Eilen henkimaailmasta tulleet neuvot liikkuivat hyvin yleisellä tasolla. Ainut poikkeus oli eräälle naiselle annettu ohje, jossa suositeltiin hunajamelonin syöntiä, joka varmasti onkin ihan hyödyllistä ainakin kohtuullisessa määrin.

Pyytäisin vielä blogini lukijoitani varautumaan etukäteen mahdollisiin ufo-kontakteihin. Ne ovat nykyään hyvin tavallisia henkimaailman ilmiöitä. Iso osa amerikkalaisistakin on jo joutunut ufojen kaappaamiksi. Sellaisessa tilanteessa kannattaa mielestäni kysyä jotain oikeasti vaikeaa ja  hyödyllistä. Tällä hetkellä ufojen kontaktihenkilöilleen jättämien viestien perussanoma tuntuu olevan, että eläkää rauhassa, älkää sotiko. Itse ainakin sanoisin moisen neuvon esittävälle humanoidille, että kyllä minä tiesin tuon ennestäänkin. Pelkästään tuon kertomista varten ei olisi kannattanut tänne asti matkustaa.

Kommentit (0)

Savo on parapsykologisesti johtavia alueita maailmassa. Historia on vaikuttava. Reilut sata vuotta sitten Kuikka-Koponen oli silmänkääntäjänä vähintäin myöhemmän Taika-Jimin luokkaa. Vuonna 1947 suoritti Sivo Sokka mielikuvituksellsien rakettilennon Kuopiosta Suonenjoelle, joka tapaus syrjäytti maailman mediassa Berliinin kriisin.

Suonenjoelta on napattu valokuva, joka on maailmanhistorian vakuuttavin todiste ufojen olemassaolosta. Minusta kuva kyllä esittää lampunvarjostinta, joka on ripustettu rihmasta leppäpuskaan.  Suonenjoella myös eräs toinen ufo äityi tyhjentämään vesilastinsa hangelle. Tiedemiehet totesivat tiskivedeksi enkä keksi yhtään kappaletta syitä, miksei myös ufoissa jouduta astioita tiskaamaan. Tarinaa lampunvarjostimen kaltaisesta ufosta löytyy tästä linkistä.

http://www.youtube.com/watch?v=qR-UaD_0Kac

Tällä hetkellä kuopiolaissyntyinen Juhan af Gran on maailman tunnetuin ufojen elokuvaaja. Nuorempana mies tunnettiin kotikaupungissaan Rannin Jussina. Myös selvänänäkemisharrastus on saanut täällä suuren suosion. Kuopiossa myyvät alan meediot innokkaasti  suosittuja palvelujaan. Tänään oli vanhusten palvelutalolla eräs ja muutaman päivän päästä muudan toinen on kauneushoitolassa samalla asialla.

Olin läsnä palvelutalon selvänänäkemistilaisuudessa. Luonnehtisin tapausta toteamalla lyhyesti: VOI HERRA JUMALA! Ilmeisesti on niin, että yhteiskunta ei voi mitenkään estää sitä, etteikö hyväuskoisia ihmisiä voi tälläkin tavalla rahastaa. Tilaisuuden aikana minut melkein valtasi se epätavallinen tunne, että saatan hyvinkin olla normaalein paikalla olleista. Raportoin tapahtumasta myöhemmin, nyt on kiire katsomaan Kupsin A-junnujen peliä.

Kommentit (0)

Mutta vähästä on lapsen mieli hyvä. Eilen olin viikon sisällä jo neljännen kerran jollakin Kuopion lukuisista urheiluhalleista eli Kuopio-hallilla, jota voitaisiin alkaa kutsumaan Matti Karttus-halliksi, koska tämä innokas jalkapallomies ja kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja onnistui aikoinaan valituksillaan viivästyttämään kalliina pitämänsä hallin valmistumista niin, että kaavaillun 10 miljoonan markan sijasta halli maksoikin 100 miljoonaa.

Ja olen ikionnellinen kun Kups pyöritteli Vps:n nurin jääkiekkolukemin 4-1. Kupsin neljäs maali oli yksi upeimmista seuran historiassa. Noin parinkymmenen onnistuneen lyhytsyötön jälkeen pallo sijoitettiin kylmän rauhallisesti vastustajan pömpeliin. Varsinkin nuoret pienet ja nopeat nuoret miehet Aleksi Paananen ja Jerry Voutilainen pitivät hitaita mutta kankeita pohjalaispuolustajia pilkkanaan.

Ja katsomo oli aivan tupaten täynnä kerrankin. Halliin mahtuu tosin vain 1000 katsojaa, mutta epäilen paikalla olleen enemmän yleisöä kuin monissa kesäisissä Keskuskentän peleissä. Luulen että suuri osa tuli katsomaan etukäteen paljon lehdissä kehuja saanutta uutta atleettista afro-afrikkalaista (Kärkkäälän kansakoulussa asia olisi ilmaistu huomattavasti lyhyemmin ilman rasismin häivääkään) pelaajaa gambialaista Omar Colleytä.

Colley olikin näkemisen arvoinen; harvinaista että iso vahva mies on myös nopea ja tekninen. Senkaltaisia vahvistuksia Kups on ennenkin hankkinut Afrikasta. Luulen, että kun Afrikkaan saadaan kunnon valmennus- ja urheilulääketietoutta, Suomen on hyvin vaikea pärjätä enää edes pyörätuolikelauksessa.

Olisi helppo sanoa, että nähtäväksi jää, miten Kups pärjää kesällä varsinaisessa mestaruusliigassa, mutta se ei taida jäädä nähtäväksi kauaksi tulevaisuuteen, koska huomenna sunnuntaina klo 14 on Suokadun vanhusten palvelutalolla tavattavissa meedio, jolta aion tivata vastausta Kupsin tulevaan menestykseen. Jos selvänänäkijän vastaus ei osoittaudu oikeaksi, tulen vaatimaan 10 €:n pääsylippumaksua takaisin Kuluttajansuojalain palvelun virhevastuupykälien perusteella. Nähtäväksi jää, saanko rahani takaisin.

Kommentit (0)

Hilja-kustaava avioitui maanviljelijä Esa Vainikaisen kanssa, joka isännöi Satulamäen taloa. Esa oli pitäjän napamiehiä ja hän toimi mm. kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Satulamäessä vietettiin hänen aikanaan kunnon Niskavuorimaista kartanoelämää sillä seurauksella, että talo ajautui 30-luvun pulavuosina näyttävään pakkohuutokauppaan, jonka vuoksi eräät naapuritkin joutuivat ongelmiin; ainakin Kakkisen Ollin mökissä vieraili ulosottomies.

Olli oli kertomansa mukaan jo aavistellut naapuritalon rahavaikeuksia, koska Satulamäen tien vieressä Patasuolla sammakot olivat varoitelleet häntä kurnuttamalla, että ”konkurssi, konkurssi”, ja rastas oli neuvonut, että ”paa piiloon, paa piiloon”. Kovan paikan tullen Olli löysi piilostaan tarvittavat rahat. Jonkinlaisen katkeruuden se mieheen jätti, koska hän valitteli myöhemmin sitä, että jos hän olisi vielä kolmikymppinen, niin hän kyllä kykenisi elättämään kaikki sekä Suonenjoen että Karttulan herrat.

Kaksi Koivistoistakin näyttää kuuluneen majuri Taneli Luukkosen johtamiin jalkarakuunoihin. Jalkarakuunat muodostivat kaksi komppaniaa, yhteensä 211 miestä. Sen verran innokkaasti Nuutti ja Paavo Koivistoinen osallistuivat erilaisiin veritekoihin, että heitä esitettiin ylennettäviksi luutnanteiksi. Toisen ylennystä perusteltiin miehen raittiudella, joka ehkä antaa kuvan muun joukon tasosta ja joka luonteenpiirre on ehkä yllättävä seikka suvun myöhempiä vaiheita ajatellen.

Inkerin historian nettisivulta löytyy tällaista tietoa näistä kivekkäiksi kutsutuista sisseistä, jotka siis olivat aikansa tsetseenejä ainakin venäläisten näkövinkkelistä:

(http://www.inkeri.com/Virtuaali/T_Luukkoinen.htm)

Aluksi nämä sissit olivat vain järjestäytymättömiä talonpoikaisjoukkoja, jotka kävivät partio- ja hävitysretkillä mielensä mukaan vihollisen valtaamilla alueilla. Mutta sittemmin muodostettiin heistä kiinteämpiä osastoja, ns jalkarakuunoita, ja heidät liitettiin valtakunnan vakinaiseen sotavoimaan. Aikaisemman vapaan luonteen nämä joukot edelleenkin säilyttivät. Niitä käytettiin tiedustelupalvelukseen, vihollisen häiritsemiseen ja yllätyksiin. Niillä oli myös omat päällikkönsä. Kuri ei aina suinkaan ollut mallikelpoinen. Kun niikseen tuli, eivät sissit totelleet saamaansa käskyä, mutta milloin he olivat partioretkellä, he osoittivat suurenmoista rohkeutta ja pelkäämättömyyttä, urhoollisuutta ja neuvokkuutta. Viholliset pelkäsivät heitä ja saadessaan kiinni kohtelivat heitä tavallisina rikollisina. Hurjuutensa ja häikäilemättömyytensä takia sissit olivat rasitukseksi myös siviiliväestölle vihollisen valtaamilla alueilla. Ja kun tätä väestöä rangaistiin sissien toiminnan johdosta, se muuttui monin paikoin niille vihamieliseksi.

Kommentit (0)

En löytänyt netistä Tönttilää, mutta Tönttilä-sanan avulla löysin tämän mainion Aakusti-lehden, joka on jonkinlainen savolaisuuden pää-äänenkannattaja tässä maailmassa. Lehdessä on juttu sukututkija Erkki Koivistoisesta, kertoo sukunsa muinaisesta myyttisestä menneisyydestä.

http://gamma.nic.fi/~sakinseu/aakustit/Aakusti_1_2010.pdf

Lehdessä on myös taustatietoa komissaari Olli Rehnistä, Mikkelin Palloilijat. Olli näyttääkin olevan ihan oikeasti Savon poekia. Tuo sukunimi Rehn viittaa harhauttavasti ruotsalaistaustaan, kuten myös miehen sivistynyt ja hillitty käytös, mutta Rehn onkin savolaisen torpparisuku Syrjäläisen sotilasnimi.

Syrjäläinen on ollut liian pitkä ja hankala nimi sotilaskäyttöön ja niinpä se on lyhennetty ruotsalaisen upseerin toimesta Rehniksi, joka on ihan hyvä taistelunimi. Samalla tavalla turhan pitkänimiset Koivistoiset tunnettiin Ruotsin armeijan Pieksämäen komppaniassa sotilaallisemmilla nimillä Kost tai Stolt.

Kommentit (0)

Estrogeeni

Marja-Ssko Aalto oli isokokoinen, mutta herttainen ja sivistynyt täti, joka kertoi iloitsevansa naiseudestaan suuresti. Tosin aivan täydellinen nainen hän ei ole, joku tärkeä sisäelin puuttuu, joista asioista minä en paljoa ymmärrä ja niinpä hän joutuu syömään estrogeenihormonia pillereinä. Ne kuulemma lisäävät elinikää seitsemän vuotta.

Ja siitäpä sain idean. Valtion pitäisi alkaa jakamaan estrogeenihormonia kaikille Suomen miehille. Kansanterveys kohentuisi merkittävästi, ja varmasti myös maamme suurin turvallisuusuhka, eli testosteronidementiaa sairastavat nuoret peräkammarin pojat saataisiin vähän rauhoittumaan.

Marja-Sisko Aallon kokemukset sukupuolen korjauksestaan kuulostivat niin myönteisiltä, että taidanpa itsekin varata ajan työterveyshuoltoon. Muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että kaikkea on kokeiltava ja kaikki se, mikä ei tapa vahvistaa. Ja ainahan sitä voi vaihtaa takaisin mieheksi, jos kokeilu ei jostain syystä tyydytä.

Kommentit (0)

Ikäviä uutisia kantautuu Karjalasta. Ruskealan kirkko, jonka rakentamisesta on suurelta osin vastannut iäkäs varkautelainen Keinosen pariskunta, on palanut. Vakuutuksia ei ole ollut. Epäilen, että vakuutusyhtiöt eivät kovin mielellään myönnä vakuutuksia karjalaisten paluumuuttajien rakennusprojekteihin. Paloturvallisuus Karjalassa on huono. Siellä näkee huomattavan paljon palaneita rakennuksia.

Lehtitietojen mukaan Ruskealan kirkon palo on saanut alkunsa sähkölämmittimestä. Toivottavasti selitys on noin yksinkertainen. Huonoa makua osoittava muistini kaivoi jo sopukoistaan vanhan kirkkopaloa koskevan lehtijutun, jonka otsikkona oli ”Herra poltti huoneensa”. Päätoimittaja sai siitä linnaa.

Ruskealan kirkon palosta kuultuani huomasin taas pienen rasistin itsessäni, koska ensimmäiseksi ajattelin kokonaan muita palonsyttymisvaihtoehtoja. Venäjällä, jossa markkinatalous toimii hyvin vapaasti, ovat myös järjestys- ja turvallisuuspalvelut pitkälle yksityistetty. Niinhän se on, että ellei valtio pysty turvallisuutta järjestämään, pyrkivät yksityiset yritykset täyttämään aukon myymällä suojelupalvelujaan ja jos niitä ei osta, kaikenlaista ikävää voi sattua.

Sitkeää ja aikaansaapaa on Keinosen suku, joka on lähtöisin Ruskealasta. Ruskeala sijaitsee nykyisen itärajan takana heti Värtsilän jälkeen. Suvun tunnetuimman edustajan, eli kenraali Yrjö Keinosen, muistelmista käy ilmi, että lähinnä oli kysymys vain pelkästä sattumasta, ettei mies yksin voittanut Toista maailmansotaa. Ja hiihtäjänäkin kenraali Keinonen oli sarjassaan lyömätön.

Kenraalin nuorempi veli Kalevi yhdessä vaimonsa Iriksen kanssa ovat sen sijaan kunnostautuneet juuri palaneen kirkon rakentajina. Kirkon yhteydessä majoitettiin matkailijoita edullisesti ja laadukkaasti hintaan 20 €/vrk. Itsekin olen Herrankukkarossa käynyt pari kertaa. Toivottavasti paikka jatkaa tulevaisuudessa toimintaansa palosta huolimatta.

Lopuksi kuuntelemme kenraali Keinosen veljentyttären surulliseen tunnelmaan sopivaa laulua:

http://www.youtube.com/watch?v=aVt4rRCF-9Y

Kommentit (0)

Luulin, että enneuneni ennakoi perjantaista Liigacupin välieräottelua FC Lahti – Kups, mutta ei se se ollut. Sen Kups hävisi kirkkasti 3 – 0, koska en ollut sillä kertaa ohjeistamassa joukkuetta pallokentän laidalla. Sen sijaan eilinen A-junioreiden ottelu Kups – FC Lahti päättyi 4 – 1. Tosin sivurajaheitosta ei tehty maalia.

Eilisessä pelissä muistin, mistä olin saanut ainekset ennusuneeni. Kupsin junnuissa on eräs roteva savolaisnuorukainen, jolla on se armolahja, että hänen linkoamansa sivurajaheitot ovat hirmuisia. Itse asiassa hänen heittonsa synnyttävät vastapuolen maalille suurta pelkoa ja kauhistusta sekä paljon normaaleja kulmapotkuja vaarallisempia tilanteita.

Mutta sen verran olen sääntökirjaan tutustunut, että suoraan maaliin menneestä sivurajaheitosta aiheutuu maalipotku. Vielä monimutkaisempi tilanne on, jos sivurajaheitto menee suoraan omaan maaliin. Tästä asiasta väittelimme joskus työpaikan kahvipöydässä ja päädyimme lopputulemaan, että tilanne on niin akateeminen, ettei sellaista todellisessa elämässä koskaan tapahdu.

Eikä sellaista ole tapahtunutkaan, sillä tässä Yuotube-tallenteessa Suomen maajoukkueessakin pelannut Peter Enckelman, jonka sukunimi tarkoittaa yksinkertaista miestä,  koskettaa sen verran palloa, että maali hyväksytään. Jos hän ei olisi koskeneut, niin ainakin työpaikan kahvipöydässä arvelimme, että tilanteesta seuraisi kulmapotku.

http://www.youtube.com/watch?v=18QsjFUquD8&NR=1

Muuten ihan hyvän maalivahti Enckelmanin menestyksekän nousujohteinen ura taisi tuosta harmittavasta tapaturmasta kääntyä laskuun. Mies on tainnut sen jälkeen istua etupäässä vaihtopenkillä. Ja luulenpa, että vielä hänen lapsenlapsiltaankin kysellään siitä vaarin sivurajatapauksesta, vaikka se ei olekaan historian suurin molarin mokaus. Suurin on se, kun muudan maalivahti yritti heittää palloa kentälle, mutta se liimaantui jotenkin hanskaan ja lensi omaan pömpeliin.

http://www.youtube.com/watch?v=66xteQ3Yp4A

Kommentit (0)

Eversti Yrjö ”Tip Top” Hautalan Heidi tytärkin, joka on varmasti hyvän ja tarkan kotikasvatuksen saanut, on sitten poliittinen ruumis, kun erehtyi maksamaan pimeitä palkkoja, kuten yleisenä tapana on. Suomen kansa ei hyväksy poliitikoilta epärehellisyyttä talousasioissa, kuin korkeintaan Turun ja Kankaanpään suunnilla.

Kanervan Iken ja Juhantalon Kaken suosio näyttää vain nousevan kotiseuduillaan, vaikka heidän syntinsä ovat paljon Heidin vastaavia veriruskeammat. Ainakin toisen heistä kannattaisi seuraavissa vaaleissa kokeilumielessä mainostaa rohkeasti itseään ”kiivaana v—–n miehenä ja lämpimänä Jaloviinan ystävänä”. Tiedä vaikka kannutus nousisi yli 50 %:n, koska kaikki naippuoden ja juoppouden vaivasta kärsivät äänestäisivät häntä.

Itsekin joudun Hautalan tapauksen vuoksi tarkastamaan tulevaisuuden suunnitelmiani. Kaupunginvaltuustoon tai eduskuntaan en tunne kiinnostusta, mutta piakkoin vapautuvaa YK:n pääsihteerin paikkaa olen ajatellut tavoittelevani. Kaltaisellani tervejärkisellä mihellä olisi siinä hommassa käyttöä; kyllä sen verran sekasin ovat mualiman kirjat.

Mutta YK:n pääsihteerin tehtävään en ole riittävän hyveellinen. Olen sekä maksanut että saanut pimeitä palkkioita. Ainakin ennen kännykkäaikaa saatoin hoitaa omia henkkoht asioitani työnantajan puhelimesta. Saattaa hyvinkin olla, että ennen 49 €:n monitoimitulostimien ilmaantumista yksityistalouksiin saatoin myös pakottavissa tapauksissa ottaa omaan käyttööni kopioita työnantajan kalliilla koneella. Myöskin monien kuulakärkikynieni historia on epäilyttävä , en ole niitä kaikkia ainakaan itse ostanut.

Ja mikä pahinta. Olen vilpittömästi yrittänyt tulla moraaliseksi ja hyväksi ihmiseksi, ja niinpä tietoneeltani löytyvät kaikkien suurien uskontojen pyhät kirjat, ja olen niitä lukenut ja lukemaani sydämessäni tutkiskellut ja päätynyt valitettavaan lopputulemaan, että ainostaan sitä kieltoa ja käskyä, jossa kielletään lähimmäisen karjan himoitseminen, en ole muistaakseni koskaan onnistunut rikkomaan.

Suurten uskontojen pyhät kirjat löytyvät näistä linkeistä, kannattaa tutustua ja tutkiskella sydämessä:.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/

http://www.teosofia.net/eriusk/bhagavad_gita.htm

http://www.islamopas.com/koraani/sisallys.htm

http://www.lds.org/scriptures/bofm?lang=fin

Kommentit (0)

Nyt, kun kasvihuoneilmiö etenee kovalla vauhdilla ja kun Jäämeri ei enää jäädy, ovat talvet muuttuneet hirmuisen kylmiksi ja runsaslumisiksi toisin kuin lapsuudessani, jolloin talvet olivat monta kertaa sääolosuhteiltaan köyhiä suosivia. Mutta vaikka pakkaset jatkuvat ennätysmäisinä, ovat ensimmäiset kevään merkit ilmestyneet Kuopion torille. Kysymys ei ole kiuruista, peipoista tai västäräkeistä, vaan etelänmailta lentäneistä rahanpyytäjistä.

Päivällä torilla pyytelivät eräät keskivertoperussuomalaista runsaamman pigmentin omaavat suomea taitamattomat henkilöt rahaa ohikulkijoilta. Ei tosin kaikilta vaan etupäässä vanhoilta rouvilta. Kyseessä ei ollut kerjääminen, vaan lailliselta vaikuttava rahan keräys Unicefin tai jonkin muun kansainvälistä hyvää tekevän järjestön tarpeisiin. Kerääjillä oli jopa luottamusta herättävät nimilaput rinnassa, joten kyllä he varmaankin olivat oikealla asialla, eihän sellaisia lappuja saa väärentää. Ja kai romanialainenkin saa olla Unicefin asialla.

Mutta taas huomasin, että pieni rasisti asuu minunkin sisälläni. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että nyt vanhuksia taas huijataan ja toivoin poliisin tulevan ja toimittavan kerääjät konsulinkyydillä takaisin synnyinsijoilleen. Rahaa kerätään mukamas hyvään tarkoitukseen, mutta sen lisäksi saattaa hyvää tarkoittavan vanhuksen kukkarokin sisältöineen lähteä hyödyntämään kai sitä Unisefia tms. Kyllä olen pohjimmiltani törkeä mies, kun ajattelen heti alitajuisesti, että vähän tummemman ulkomaalaisen hyväntekeväisyystyössä on huijauksen maku  ja ihan oikein olisi, että saisin moisista rasistisista ajatuksista sen rangaistuksen, jonka lait ja asetukset niistä säätävät.

Mutta luulen, että perussuomalaisten kannatus taas nousi muutaman prosenttiyksikön tavallisen ymmärtämättömän torirahvaan parissa.

Kommentit (0)

On taas ikävä Kymenvirran töyräälle Heinolaan. Se on paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki, jossa aina sattuu ja tapahtuu eikä siellä aika tule koskaan pitkäksi. Nyt maailmalle on kiirinyt Heinolasta tietoja, jonka mukaan kaupunginhallitus erotetaan ja kunnallispoliittinen päätöksenteko on siirtymässä lähinnä poliisin ja oikeusviranomaisten vastuulle. Onpa joku johtava poliitikko väläyttänyt myös armeijan pyytämistä apuun.

Tuollainen riitely ei ole uutta valtakunnassa eikä Heinolassakaan. Kuitenkin Suomen oloissa ovat uutta syytökset puhelujen salakuuntelusta. Nähtäväksi jää, mihin kunnallispoliittinen kriisi johtaa ja vältytäänkö henkilövahingoilta. Asiasta kerrotaan enemmän ensi maanantain A-studiossa. Helsingin Sanomat käsitteli asiaa näyttävästi jo männä viikolla. Nähtäväksi jää, älyääkö joku elokuvantekijä alkaa esittämään Tosi-tv-sarjaa Heinolasta; sen rinnalla joku 60-luvun Peyton Place oli pelkkää amatöörimäistä puuhastelua.

Itseäni kalvaa kuitenkin epäilys, että ovelat heinolalaiset ovat sittenkin vain lavastaneet sekasortoiselta vaikuttavan tilanteen. Niin pyritään varmistamaan se, ettei pelättyä kuntaliitosta tapahdukaan. Lahtelaiset tulevat vielä tekemään inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen estääkseen Heinolan pakkoliittämisen Lahteen.

Internetistä löytyy mainio Heinolan elämänmuotoa syvältä luotaava blogi Heinolan sillan alta http://heinolasillanalta.blogspot.fi/  . Lisäksi Suomi24-keskustelupalstalla ( http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3923) on kaupunkia käsittelevä erittäin vilkas osio, johon verrattavaa ilmiötä ei näytä olevan mistään toisesta maailman kaupungista. Muualla maailmassa moinen sanansäilän estoton heiluttelu aiheuttaisi monta kunnianloukkaussyytettä ja mielipiteen esittäjien fyysinenkin turvallisuus saattaisi vaarantua. Heinolan nykytilannetta kuvaa vallan mainiosti tuntemattoman sanoittajan repäisevä marssi vuodelta 1918.

Hallitus on vankka

kätyrlauma sankka

se kauhuntuskaa levittää yli onnettoman maan.

Urhojansa kansanvalta

työntää esiin kaikkialta

elämästä, kuolemasta kamppaillaan.

Kuinka kauan siellä

teurastusta viellä

kestää kunnes kansalla on vapaus.

Ei nyt taiston tuoksinassa

tiedä kumpi voittamassa

vallankumous vaiko taantumus.

Kommentit (0)

Sivumennen Heiskanen kertoo kirjassaan tapauksesta, jossa hän antoi sielunhoitoa sotilaalle, jota askarrutti se, miten tulisi menetellä siinä tilanteessa, että joutuu vangiksi. Heiskanen ei paljasta miehen saamia ohjeita, mutta antaa ymmärtää, että hän itse on kyllä miettinyt valmiiksi, miten hän siinä tilanteessa toimisi. Ilmeisesti äärioikeistolaiseksi ja neuvostovastaiseksi tunnustautunut pappismies oli päättänyt, ettei häntä hengissä saada vangiksi.

Jatkosodan ensimmäisinä päivinä tapahtui sitten se kaikkein pahin vaihtoehto ja Heiskanen jäi hengissä vihollisen käsiin. Ensoon tehdyllä partiomatkalla hän jäi odennäköisesti vangiksi, koska ilmeisesti menetti taistelutilanteessa molemmat kätensä.

Tapauksessa on paljon epäselvää, mutta Marjo Heiskasen tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että kädetön Heiskanen hoidettiin kuntoon. Sota oli vasta alussa ja haavoittuneitakin vielä otettiin vangiksi. Henkiin jäämiseen saattoi vaikuttaa sekin, että kyseessä oli upseeri ja pappi. Heiskanen selvisi ilmeisesti elossa vankileirillä koko sodan ajan ja kädetön mies menehtyi vasta sodan päättymisen jälkeen karkumatkallaan.

Venäläisten arkistoista saattaisi vielä selvitä paljonkin. Ainakin yksi Uukuniemellä sattunut mysteeri selvisi Moskovan arkistoista niiden auettua 90-luvulla. Nimittäin suomalaisen rajavartioston päällikkö kapteeni Torikka katosi Uukuniemellä kesällä -40 ollessaan suorittamassa virkatehtäviään rajalinjalla. Kyläläiset olivat kuulleet laukauksia ja yleinen käsitys oli, että Torikka ammuttiin ja peiteltiin turpeeseen.

Jokunen vuosi sitten ilmestyi eräs suomalaisten sotavankien kohtaloista kertova tutkimus, joka perustui Neuvostoliiton auenneisiin arkistoihin. Kirjasta paljastuu, että Torikka todella ammuttiin, mutta se tapahtuikin vasta Moskovassa joulukuussa -41. Pitkäänpä miestä rääkättiin.

Kommentit (0)

Olen nyt lukenut kirjajärkäleen ja minulla olisi entistä enemmän kysyttävää. Kollaan kenttäpapin tarina perustuu Heiskasen isoisän Jorma Heiskasen päiväkirjoihin. Jorma Heiskanen oli köyhistä oloista lähtenyt fasismia ihaileva pappismies. Talvisodassa hän toi Kollaalla kenttäpappina ja sodan jälkeen hän julkaisi suurta huomiota saavuttaneen kirjan Kenttäpappina Kollaalla.

Pappismies Heiskasen oli oman aikansa tuote. Hänen suuri tavoitteensa oli tehdä Suomesta maailman militaristisin yhteiskunta. Hyvällä syyllä voi kysyä, että miten tämä tavoite kytkeytyy Uuden testamentin kristilliseen maailmankuvaan. Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen luoma Kokoomusta kuvaava kypäräpäinen pappismies saattaisi muuten hyvinkin kuvata Jorma Heiskasta, mutta mies meni kyllä aikanaankin selkeästi oikealta ohi Kokoomuksesta. Epäilen, että hän saattaisi hyvinkin pitää Jyrki Kataista kommunistina.

Heiskasen pojan tytär Marjo on hänkin oman aikansa tuote ja lienee luokiteltavissa punavihreäksi feministi-pasifistiksi. Hän ei halua tehdä Suomesta maailman militaristisinta yhteiskuntaa vaan maailman antimilitaristisimman.  Tästä sukupolvien näkemyserosta syntyy harvinaisen jännittävä ja mukaansa tempaava kirjajärkäle, jota suosittelen varsinkin Uukuniemen suunnan ihmisille; sieltähän ne Kollaan joukot koottiin, pitäjän sankarihautausmaalla näyttävät olevan enemmistönä sillä suunnalla kaatuneet.

Uukuniemeläiset  järjestävän joka kevät matkan Kollaalle, mutta itse en ole vielä päässyt mukaan. Ylen arkistosta näyttää löytyvän paljon sota-ajan radiojuttuja Kollaalta; joku Uukuniemenkin mies siellä lähettää terveisiä kotiväelle. Ylen arkistosta löysin myös tämän tallenteen, jossa voimme kuulla myös Jorma Heiskasen ääntä:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/talvisodan_

rintamaselostuksia_39225.html#media=39251

Kommentit (0)

Ihmeellinen on tuo netti. Olen aivan varma, että eilen mainittu von Frenckellin Ierikka pelasi Suomen jalkapallomaajoukkueessa Tukholman olympialaisissa, mutta netti ei suostu sitä tietoa vahvistamaan.

Minulla on kuitenkin selkeä mielikuva siitä, että kisoissa neljänneksi sijoittuneen Suomen puolustuksen lukkona hääri uskoakseni hyvin kovaotteinen ja häikäilemätön toppari Erik von Frenckell ja hyökkääjänä vähintäin yhtä kovaotteinen ja häikäilemätön Algot ”Dannyn vaari” Niska, jotka molemmat myöhemmin kunnostautuivat muutenkin yhteiskunnassa.

Edellisestä tuli Helsingin kaupunginjohtaja ja jälkimäisestä pirtusalakuljettajien kuningas. Käsitykseni puolustaja Niskan häikäilemättömyydestä perustuu tuohon kunnostautumiseen pirtubisneksen alalla; sillä sektorilla eivät äiti Teresa-tyypit pärjänneet. Tosin Niskalla oli myös humaanimpi puoli.

Niska salakuljetti sodan alla 150 Saksan juutalaista turvaan ja sai ansioistaan sodan jälkeen muistopalmun Jerusalemiin. On puhuttu, että hän olisi saanut peräti muistolaatan, mutta sen edellytyksenä olisi ollut juutalaisten auttaminen ilman palkkiota. Niska peri palveluistaan kohtuullisen korvauksen.

Käsitykseni Frenckellin häikäilemättömyydestä perustuu pelkästään siihen, että melkein saman suvun edustaja Naftali Frenkel kunnostautui 30-luvulla Stalinin kanavan rakennustyömaan johtajana. Rakennusprojekti saattoi olla yksi ihmiskunnan suurimmista. Työmaalla kuoli noin 200.000 pakkotyöläistä eli yksi joka metrille. Luulen, että Kiinan muurin rakennustyömaakaan ei pystynyt moiseen saavutukseen.

Arvo Poika Tuomisen muistelmien mukaan Naftali Frenkel, oli taustaltaan ruotsinkielinen suomalainen. Hän oli rauhallisesti ja hillitysti käyttäytyvä ihminen toisin kuin venäläiset. Wikipedia tosin väittää miehen olleen silloiseen Turkkiin kuuluneessa Haifassa syntyneen juutalaisen, joten taas taitaa hedelmällinen tarina ja hedelmätön totuus olla sovittamattomassa ristiriidassa.

Frenkel ei edennyt juoksupojasta maailman suuryrityksen eli Gulagin johtoon, kuten tapana on, vaan mies aloitti tavallisena pakkotyövankina, joka kyllästyi ojennusleirien tehottomaan tuotantoon ja hankkiutui sitten organisaation huipulle. Hän oli kuollessaan kenraaliluutnantin arvoinen sosialistisen työnsankari, joka varmasti oikein onkin.

Kommentit (0)

Niin ainakin Suomessa asunut huomattava julkisuuden henkilö Tabe Slioor antoi ymmärtää kymmenosaisessa muistelmasarjassaan arvovaltaisessa Jallu-lehdessä vuonna 1960. Slioorin mukaan prinssi Bertil oli hänelle oikein kiltti sillä reissullaan, jolla hän oli mukamas seuraamassa Salpausselän kisoja. Sikäli surullinen yhteensattuma, että prinsessa Lilian poistui tuonilmaisiin juuri viikonlopun Salpausselän kisojen aikaan.

On hieman epäselvää, oliko Tabe alun perin persialainen prinsessa, kuten huhuttiin. Se on kuitenkin varmaa, että hän oli ainakin helsinkiläisen torikauppiaan, muistaakseni pottukauppiaan jälkeläinen. Sen sijaan historiallinen fakta on, että hän oli ns. suhteessa kaupunginjohtaja Erik von Frenckelliin.

Nimittäin 50-luvulla Helsingin kaupunginjohtaja ja suuri urheilujohtajamme Erik (eli savolaisittain Ierikka) von Frenckell ihastui palavasti tähän itseään 40 vuotta nuorempaan kaunottareen. Lopulta sitten rakastavaiset kasvoivat erilleen ainakin osittain Frenckellin suvun painostuksen vuoksi. Sen jälkeen Tabe ehkä vähän kostomielelläkin paljasti arvovaltaisessa Jallu-lehdessä suhteen intiimejä yksityiskohtia.

Skandaalin myötä kansan syvissä riveissä syntyi seuraava sanaleikki. Sen mukaan Tabe olisi sanonut, että ”Erik oli elämäni suurin munaus”. Ierikan vastaus olisi ollut: ”Tabe oli sitten munieni suurin elämys”.

Kommentit (1)

Unohdetaanpa hiihtourheilu tältä talvelta ja siirrytään kesälajeihin. Jatketaan kuitenkin pk-urheilijoiden, eli pienten ja keskikokoisten urheilijoiden ylistämistä. Tosiaankin vaikuttaa siltä, että monta kertaa sentit yli 170 ovat materiaalin haaskausta, kuten männäviikkoinen Kupsin Aleksi Paanasen tapaus osoittaa.

Internetistä löytyy mielenkiintoisia yleisurheiluvideoita. Esimerkiksi lupaava maratoonari ja pituushyppääjä Antti Kailio, Syrjälän Torpeedo, lähetti tämän pätkän, joka todistaa sen nykyään uskomattomalta tuntuvan asian, että suomalainen on johtanut olympialaisten 400 metrin aitajuoksua vielä 250 metrin kohdalla. Sitten Jussi Rintamäki, 175 cm, joka on aitajuoksijalle liian vähän, törmää kuudenteen aitaan ja jää kisassa viidenneksi ajalla 50,8. Nykyajan pitkäkasvuinen suomalaisroikale ei tuohon aikaan pysty.

http://www.youtube.com/watch?v=EP-lc2G8ny0

Korostettakoon, että aika juostiin vuonna 1960 hiilimurskalla. Silloin ei vielä tunnettu hormoneja eikä glutamiinista, haaraketjuisista aminohapoista tai gammaaminovoihapoista oltu kuultukaan. Saattaa jopa olla, että iso osa tuon ajan huippu-urheilijoista oli vielä pula- ja sota-ajan jäljiltä kitukasvuisia rääpäleitä. Katsokaa nyt tätäkin näytettä, jossa 169-senttinen Voitto Hellsten voittaa Melbournessa pronssia ajalla 46,2. Siihenkään aikaan ei nykyajan pitkäkasvuinen suomalaisroikale pysty.

http://www.youtube.com/watch?v=v3LOG7qlGJ0

Kommentit (0)

Ennen Helsingin Sanomat oli kansallista sivistystä ja korkeaa kulttuuria vaaliva julkaisu. Nyt uuden lestadiolaistaustaisen päätoimittajan myötä lehti on muuttunut muutenkin kuin vain siten, ettei siitä enää löydä edes telkkariohjelmaa. Ja varsinkin se yksi asia näyttää nykyään Hesaria kiinnostavan kovasti, joka ymmärrettävää onkin, koska tietääkseni lestadiolaiset ovat innokkaita nimenomaan siinä yhessä asiassa.

Tässä yhtenäkin päivänä männä viikolla lehden pääteemana oli selvittää, että miten ihmeessä se maamme elokuvahistorian kuuluisin sekuntti, se kaukaa ja vain varjona kuvattu,  olikaan saatu aikaiseksi elokuvassa Naisen kuvia.  Kyseisessä merkittävässä filminpätkässä vilahtaahan se Donnerin muuvanniin vehje huomattavan komeana. Tutkivajournalisti ei onnistunut saamaan selvyyttä siihen polttavaan kysymykseen, oliko kohtaus aito vai lavastettu.

Harmi, etteivät tulleet minulta kysymään. Olisin osannut kertoa, koska joku aikalaislähde paljasti asian muistelmissaan, jonka nimen päälle en nyt millään pääse. Se muvanniin vehkeen varjo oli ihan oikean työkalun vajo eli vasaranvarren. Ja senkin olisin voinut kertoa, että kyseinen tarvekalu oli ostettu  Renlundin rautakaupasta ihan vasiten tähän tarkoitukseen – varren myöhemmistä vaiheista minulla ei valitettavasti ole tietoa, mutta johonkin taidemuseon vitriiniin se olisi tavattaessa toimitettava.

Luin tuossa juuri Donnerin mammuttimaiset muistelmat osauvalta nimeltään Mammutti eikä Jörkkä kirjassaan paljasta tätä merkittävää yksityiskohtaa elämästään. Sen sijaan mies kyllä paljastaa sekä sanallisesti että kuvallisesti paljon itsestään. Yllättävä asia on esimerkiksi se, etteivät Donnerin sukujuuret olekaan Hollannissa, kuten on kerrottu, vaan kyllä ainakin Kalle Päätalo voisi kirjan erään kuvan perusteella todistaa, että Jörkan esi-isät tulivat sittenkin Kuusamon puolesta.

Ja vielä suurempi ylläri on se, että Donner paljastaa harrrastaneensa nuoruudessaan innolla kuulantyöntöä. Siihen aikaan ei vielä tainnut olla nuorilla ammatinvalinnanohjausta. Nimittäin olen sitä mieltä, ettei Donnerilla ole ollut minkäänlaisia luontaisia edellytyksiä menestyä kuulantyönnössä ainakaan Keski-Euroopan rahakentillä.

Kommentit

Tosin Rautavaara taisi ainakin varttuneemmalla iällä lukeutua lähinnä sosialidemokraatteihin. Ainakin hän oli vuonna 1966 lupautunut silloisen TPSL:n eli Työväen ja pienviljelijäin (harmi, ettei pieneläjäin) sosialidemokraattisen liiton eduskuntavaaliehdokkaaksi. Mies olisi mennyt heittämällä läpi, mutta viime hetkellä puolue jostain syystä pudotti hänet listoilta.

Rautavaara tosin edusti huippuvuosinaan Oulunkylän Tähteä, joka oli kommunistijohtoinen seura, mutta hän myöhemmin vaihtoi sikäläiseen sosialidemokraattiseen seuraan, jonka nimen päälle en nyt pääse – veikkaan vaikkapa Oulunkylän Kisatovereita tms.

Harmi, ettei Rautavaara saanut näytellä enempää kypsemmmällä iällään. Sodanjälkeiset elokuvat, joissa hän nuorena ja komeana esiintyi, olivat lievästikin sanottuna hirveitä. Selkeänä poikkeuksena kuitenkin Väestöliiton sponsoroima sukupuolitautien vastainen Synnin jäljet. Siinä Rautavaara esiintyi ensilikistäjän roolissa.

Muistelmissaan Tapsa vakuuttaa, että kyseinen valistusfilmi oli niin tehokas, että sukupuolitautitartuntojen määrä laski sen jälkeen dramaattisesti myös paheellisessa ja intohimoja kuohahtelevassa Töölönkin kaupunginosassa ja mukamas siitä syntyi sanonta ”lähti kuin kuppa Töölöstä”.

Valitettavasti jälleen kerran törmäämme siihen valitettavaan ilmiöön, että hedelmällinen tarina on parempi kuin hedelmätön totuus. ”Lähti kuin kuppa Töölöstä”- sanonta liittyy tosiasiassa siihen tapaukseen, kun Iho ja sukupuolitautien klinikka, jota jostain syyystä kansa kutsui pelkästään Kupaksi, muutti Töölöstä jonnekin muuanne.

Muuten kuopiolaisen Oikean aseman selostaja Juntunen on kehittänyt sanaväännelmän edellä moneen kertaan kerrotusta sanonnasta. Ainakin kerran, kun kalpalaiset miehissä karkottivat Hifk:n hyökkääjän ahdistelemasta Kalpan maalivahtia, Juntunen sanoi, että ”siinä helsinkiläinen lähti kuin töppö kuulosta”.

Kommentit (0)

Ja ennen kaikkea jalkapalloelämykseni voimakkuutta lisäsi tapa jolla hattutemppu tehtiin. Vähän flegmaattinen Paananen sai kolme kertaa pallon miesrykelmän keskellä, teki pienen harhautuksen, joka sai vastustajan puolustajat kompastelemaan toisiinsa ja lirutti pallon äärimmäisen löysillä vedoilla tarkasti maalin alakulmiin. Ja ettei vain käyttänyt vielä käyttänyt kunnon kärkipotkua, jonka hallitseminen erottaa miehet pojista. Kärkipotkun suuntaa maalivahdin on vaikea ennakoida. Yleensä nykyajan maalintekijät saavat onnistumisensa jälkeen raivoisan hepulikohtauksen, mutta mielestäni Paananen vain haukotteli turhia hötkyilemättä kämmenkuppiinsa urotekojensa jälkeen.

Luulenpa, ettei Aleksi Paanasella, jota tästä lähtien alan nimittämään Ahtaanpaikan Paanaseksi, koska samanlaisen pehmeän kosketuksen armolahjan omannutta Antero Kostiaista kutsuttiin lapsuudessani Ahtaanpaikan Anaksi, ole mitään vaikeuksia siirtyä Keski-Euroopan rahakentille jo lähiaikoina. Vaikuttaa siltä, että pienille ketterille miehille, kuten Maradonalle, Messille ja Paanaselle, on löytynyt oma ekologinen lokero nykyajan isojen hirvimäisten puolustajien seasta.

Kommentit (0)

Ja mikä parasta Karrila ei harrasta dopingia. Sen sijaan muuten urheilukemia on hänellä hyvin hallussa ja luulen, etteivät hiihtovalmentajat K-P Kyröä lukuun ottamatta ole noista asioista perillä . Korostettakoon, että Karrila käyttää vain sallittuja lisäaineita. Glutamiini parantaa lihasten täyttymistä, haaraketjuiset aminohapot ja gammaaminovoihappo ovat hormonin kaltaisia aineita, jotka eivät ole kuitenkaan kiellettyjä.

Uskon vahvasti siihen, että varsinkin haaraketjuiset aminohapot ja gammaaminovoihappo ovat suorituskykyä lisääviä ihmeaineita ja avaimia suomalaisen hiihdon uuteen nousuun. Niiden avulla Sotshista tuodaan muovikassillinen erivärisiä mitaleja. En jaksa millään uskoa, etteikö esimerkiksi norjalaisilla ja jamaicalaisilla jo ole nämä uudet harmaan vyöhykkeen kemikaalit käytössään. Muuten on vaikea selittää norjalaisten hiihtäjien ja jamaicalaisten pikajuoksijoiden luonnotonta ylivoimaa.

Kommentit (0)

Jos olisin diktaattori tekisin Suomesta hetkessä talvikisojen suurvallan. Maamme hiihtourheilu on menettänyt paljon, kun lupaavat yhdistetyn miehet Anssi Koivuranta ja Lauri Asikainen vaihtoivat mäkihypppyyn. Jos minä päättäisin asioista, niin yhdistetyn kilpailijana Koivuranta saattaisi hyvinkin olla maailman paras. Mäkihyppääjänä hän on rankingissa noin sijalla 48. Asiakinen olisi yhdistetyn miehenä kymmenen parhaan joukossa, mutta mäkihypyssä hän on nykyään vasta 45. paras.

Lisäksi superlahjakkaiden Hannu Mannisen ja Samppa Lajusen olisi palattava takaisin kilpaurheilun pariin; molemmat ovat vasta alle 35-vuotiaita eli miehiä parhaassa iässään. Eiköhän heidän kiinnostustaan kilpaurheilua kohtaan voisi edistää vaikka järjestettävän kansalaiskeräyksen tuotoilla? Tietääkseni ainakin Hannu Manninen on edelleen ihan hyvässä tikissä eikä lentäjien työllisyystilanne näytä hyvältä.

Wkipedian mukaan urheilu-uran jälkeen Lajunen on keskittynyt opintoihinsa Jyväskylän yliopistossa, josta hän valmistui keväällä 2007. Hänen pro gradu -tutkielmansa aihe oli ”Teknologian välityksen liiketoiminnalliset mahdollisuudet Suomessa”. Lajusen gradun aihe vaikuttaa niin tylsältä, että eiköhän hänetkin olisi helppo ylipuhua takaisin jännittävän kilpaurheilun pariin.

Ja jos kansalaiskeräyksen tuotoista jää jotain tähteeksi, voidaan Matti Hautamäki saada palaamaan veturinkuljettajakoulusta takaisin mäkirinteeseen. Janne Ahonen onkin jo jälleen kerran aloittelemassa hyppyuraansa ja kannustimena on varmaan sekin, että hän haluaa hypätä samassa maajoukkueessa poikansa Nikon kanssa. Hyppymaajoukkueen neljännestä paikasta kilpailevat loukkaantumisista hyvää vauhtia Ville Larinto ja Janne Väätäinen.

Pidän todennäköisenä sitä, että jos suunnitelmani ja siihen liittyvä kansalaiskeräys onnistuisivat, tulisi Suomelle ensi talven Sotshin olympialaisista pelkästään yhdistetystä ja mäkihypystä kuusi kultamitalia ja muovikassillinen himmeämpiä. Norja olisi siten totaalisesti nöyryytetty, joka oikein onkin.

Kommentit (3)

Kaukolovan hiihtoja googlettaessa ilmeni, että paikka liittyy keskeisesti Neuvosto-Karjalan ensimmäisen olympiavoittajan suomea puhuneen Fjodor Terentjevin elämään tai paremminkin kuolemaan. Terentjev poistui tuonilmaisiin kesken kilpauransa ja vaikuttaa siltä, että hänelläkin oli eräitä aika tyypillisiä suomalais-ugrilaisen urheilijan taipumuksia. Toissa vuonna miehelle pystytettiin Petroskoihin näköispatsas, ja pitääpä tämäkin patsas huomioida tulevalla Karjalan urheiluhistoriallisella kierroksella.

Lainaanpa suoraan Dpedian artikkelia ( http://dbpedia.org/page/Fyodor_Terentyev ):

Terentjev kuoli tuolloisessa kotikaupungissaan Leningradissa olosuhteissa, jotka ovat jääneet epäselviksi. Hän oli ollut mukana Kaukolovan kisoissa, joissa voitti kilpailun. Väitettiin, että kun voittoa oli juhlittu vodkan voimalla, hän olisi tullut huoltoautolla kotiin, ajanut sen autotalliin ja jättänyt sen käyntiin ja näin kuollut häkämyrkytykseen. On epäilty sitä, miten hän olisi voinut humalassa ajaa auton kotiin ja talliin ja jättää auton käyntiin ja sitten lukita ovet ja jäädä auton sisään. On arveltu, että häntä ei haluttu mukaan Innsbruckin kisoihin, jonne hän oli ilmoittanut tähtäävänsä, ja että hänellä olisi ollut vielä muitakin, valtiolle kiusallisia aikomuksia, ja tilanne olisi ratkaistu järjestämällä hänen kuolemansa. Terentjev kotikylän Paatenen karjalaiset ovat sitä mieltä, että venäläisten kokema kateus menestynyttä ei-venäläistä urheilijaa kohtaan liittyy hänen kuolemaansa jollain lailla. Hänen sanotaan kuolleen “pahalla surmalla”. Terentjeville suunnitellaan patsasta Petroskoihin.

Lisää Fjodor Terentjevin traagisesta elämästä voi kuunnella täältä Ylen arkistosta:

http://areena.yle.fi/radio/1294478

Kommentit (0)

Pikkuisen eilisen Ruotsin Lapin miehen ja hänen kaverinsa Göstan muistit sassaroivat. Se pöydän päässä tyhjennysharjoitusta johtavan miehen sukunimi ei ollut Alakulli vaan Alakulppi, etunimi oli Olavi. Hän oli Ounasvaaran hiihtoseuran miehiä. Sodan aikana Alakulppi johti kapteenin arvoisena Lapissa partisaanien torjuntatoimia ja kunnostautui sotatoimissa siinä määrin, että pakeni sodan jälkeen Usa:n armeijaan. Ilmeisesti hän menestyi sielläkin hyvin, koska sai autonkuljettajakseen erään Elvis Presley-nimisen nuorukaisen. Presley ei ollut hiihtomiehiä, vaan hän harrasteli enemmänkin laulamista. Alakulpista on Kari Kallonen julkaissut kirjan nimeltään Olavi Alakulppi – sissiluutnantti.

Tarinan Olkihuorakaan ei ollut oikeasti Olkihuora, vaan oikeasti hän oli Eino Olkinuora. Olkinuora syntyi Kaukolassa, joka on hiihtäjälle hyvä syntymäpaikka. Sodan jälkeen Kaukola tunnettiin maailmalla Kaukalovana ja se oli kansainvälisestikin tunnettu Neuvostoliiton talviurheilukeskus. Olkinuora edusti huippuvuosinaan Iisveden Kiriä. Seuran vaihtoon saattoi osaltaan vaikuttaa sekin, että hän oli suonenjokelaisen suurjuoksijan Könösen Salamon armeijakavereita. Kaveruus kesti loppuun asti, koska Salamo oli paikalla, kun Olkinuora osui pk-suihkun tielle Jatkosodan alussa. Olkinuorasta on Lauri Järvinen kirjoittanut kirjan nimeltään Eino Olkinuora: Eteenpäin!

Kolmannen, pöydän alla makaavan miehen nimen päälle ei Göstakaan päässyt, mutta epäilen, että hän oli Kalle Jalkanen, Iisveden Kiri. Jalkasen virallisessa elämänkertateoksessa nimittäin kerrotaan, että Kalle oli innokas Länsi-Pohjan kävijä ja että vielä pitkään jälkeenkin päin sikäläiset hiihtoihmiset muistelivat miehen iloista luonnetta. Korostettakoon sitä, että Jalkaset ovat taiteellisesti lahjakasta sukua ja välillä tämä piirre ilmenee suoranaisena boheemiutena. Antti O. Arponen on julkaissut Kallesta kirjan nimeltään Viestisankarit: Kalle Jalkasen ja Matti Lähteen elämäntarinat.

Kommentit (1)

Vaikka suomalaismenestys onkin ollut mömmön-kisoissa mainio, niin joskus historiassa on pärjätty paljon paremmikin. Ilmeisesti meikäläisissä valmennusmenetelmissä on vielä jotain parannettavaa; ehkä oppia pitäisi ottaa maamme hiihdon kultavuosien aikaisista konsteista. Tietääkseni suomalaishiihtäjät eivät esimerkiksi enää tee ns. tyhjennysharjoitusta ennen suurkisoja, kuten ennen oli tapana tehdä.

Hyvän kuvauksen 30-luvun lopun tyhjennysharjoituksesta on Torinionlaakson meänkielellä kertonut Lapin kansan toimittaja Jouko Kurppa, jota Hesarissa lainattiin vuonna 1994 jutussa nimeltään Monot vinossa. Ihmeellinen on tuo netti; löysin mieleeni syöpyneen jutun Hesarin arkistosta avainsanoilla ”Alakulli” ja ”Olkihuora”.

Alla olevan tarinan tyhjennysharjoitus tapahtui siis 30-luvun lopulla Ruotsin puolen meänkielisellä alueella, jossa hiihtourheilu oli suosittua jo silloin ja rikkaan Ruotsin palkinnotkin olivat niin hyvät, että meikäläiset huiput kilpailivat siellä mielellään. Myös seudun muut palvelut miellyttivät huippuhiihtäjiämme – ainakin Lapin miehen kertomuksesta voisi niin päätellä:

”Gösta kattoo Suomen krannille ja näkkee, että siellä tullee hiihtomamiehiä meän puolelle päin. Gösta mulle, että vahtaapa sieki, ketä ne nuo ovat.” ”Mie sanoin Göstalle, että nehän on suomilaisia. Ekkös sie ole aviisissa nähny? Nuohan on justiin niitä suomilaisia hiihtomamiehiä, jokka ovat menestyneet siellä olympiakalaasissa: Olokihuora ensimäisenä, Alakulli toisena ja sitten kolomas suomilainen, jonka nimeä met emmä Göstan kanssa nyt muista, mutta suomilainen kuithenkin.” ”Mithään ne tähän aikhaan täälä tekevät, kun loppi on vasta viikon päästä? Tulleekhaan ne tänne renaahmaan?”

Tyhjennysharjoitus kestää viikon ja koko sen ajan ruotsalaiset ajavat vakoilemaan suomalaisia joka päivä, ja joka kerran he näkevät, että ”suomilaisten sivakat ovat höönan takana yhesä ja samasa knipasa”. Hiihtäjät itse istuvat hotellissa: ”Iso ämpäri viinaa pöyällä ja Alakulli siinä pöyän päässä, Olokihuora siinä vähän kauempana ja se kolomas suomilainen pöyän alla – met emmä Göstan kanssa nimeä nyt muista, mutta suomilainen kuithenkin.” Vähääkään eivät suomalaiset treenaa varsinkaan sen jälkeen, kun kertoja ja Gösta hankkivat heille Kaartisenkylästä kunnon huorat.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että suomalaiset Alakulli ja Olkihuora sekä se kolmas, jonka nimen päälle ei päästy, hallitsivat kilpailua yhtä ylivoimaisesti kuin norjalaiset nykyajan kisoissa. Mutta tarina jatkuu vielä ja sisältää opetuksen siitä, että kilpailun jälkeen tulee vielä verrytellä huolellisesti.

”Täävlingin jälkeen met menimmä sinne hoteliin sisäle. Gösta pysähtyy kuin patsas siihen ja sanoo, että kuule. Nyt ne vasta ryyppäävät ja nyt ne vasta naivat!”

Kommentit (0)

Mahottoman jännäksi menee mömmön-kisojen mitalitaulukko. Saatan kerrankin olla voittajan puolella, koska lukeudun nykyään muun maailman joukkueeseen. Ja hyvin muun maailman joukkue on Norjalle pärjännyt.

Tosin pelkään, että norjalaiset ottavat naisten ja miesten kuninkuusmatkoilla viitoisvoitot ja se saattaa romuttaa unelmani muun maailman paremmuudesta. Onneksi joukkuemäkeen sekä naisten- ja miesten viesteihin Norja ei saa asettaa kuin yhden joukkueen, joten sieltä muu maailma saa mukavasti himmeämpiä mitaleja.

Suomikin on menestynyt mömmön-kisoissa ihan kohtalaisesti. Pohjoismaista olemme kolmansia ja Baltian maista, joka on luonnollisin viiteryhmämme, olemme selkeä ykkönen. Naisten parisprintistä, mikä laji se sellainen sitten onkaan, saimme pronssin ja muitakin hyviä sijoituksia olemme saavuttaneet. Mäkihyppääjistäkin moni on selvinnyt karsinnasta itse kilpailuun.

Kultaa maamme kaivannee turhaan; se saattaa jäädä saavuttamatta näissä mömmön-kisoissa. Tosin onhan lajeista jäljellä vielä esimerkiksi joukkuemäki ja siinä tasaisen vahva mäkikaartimme voi ihan hyvin yllättää. Suurmäen kilpailussakin kolme meikäläistä oli viiden parhaan joukossa; tosin häntäpäästä laskettuna.

Kommentit (0)

Pohjolan rauha on vaarassa, koska Ruotsin tv:ssä on eilen väitetty, että Norjan kansallisankarin Björn Dählien hemoglobiiniarvo olisi ollut vuonna 1997 noin 175. Väkisinkin tulee mieleen Salvadorin ja Hondurasin välinen sota 1970-luvulla, jonka väitetään alkaneen jalkapallo-ottelun seurauksena.

Itsekin olen Dählien hemoglobiiniskandaalista äimän käkenä, sillä uskoin miehen veriarvojen olleen paljon korkeamman eli lähes samaa luokkaa kuin Smirnovilla ja Faunerilla, jotka olivat lähes 200:n haamurajan ylittäneitä miehiä. Ja tietysti ruotsalaiset tölväisivät meitä suomalaisiakin, sillä myös Jukka Hartosen puhtaus kyseenalaistettiin. Pahinta asiassa on, ettei Hartonen pärjännyt kansainvälisillä laduilla alkuunkaan, vaikka hänen väitetään harrastaneen dopingia.

Yhtään ruotsalaista ei eilisessä ohjelmassa kuulemma syyllistetty. Itse olisin mielelläni kuullut lisätietoa niistä monista ruotsalaissuunnistajista, jotka poistuivat tuonilmaisille suunnistusradoille epäselvissä oloissa 1990-luvulla. Punkin puremista puhuttiin, mutta ehkä punkki puraisi myös sitä suomalaista huippuhiihtäjää, jonka väitetään löydetyn tajuttomana ladunvarresta, kun veri oli niin paksua, ettei enää kunnolla kiertänyt.

Tässä tilanteessa on syytä palauttaa mieleen Arto Koiviston tunnustukset. Hengellisessä kirjassaan Elämäni ladulla mies avoimesti myöntää, ettei 70-luvullakaan ilman hormoneja ollut mahdollisuutta maailman terävimpään kärkeen Siinä ei kauaa moraalin kanssa painittu, oli valittava joko tai.

Ja kun verta työnnettiin muutama pussi suoraan suoneen, niin kyllä siitä hyötyä oli, kovempi potku löytyi kummasti. Nyt uskoon tullut Koivisto katuu ja arvelee, että olisi niille verille ollut tärkeämpääkin käyttöä. Hän tunnustaa, että oma kunnianhimo ajoi järjen edelle ja sanoo kirjassaan lopuksi nöyrästi, että antakaa anteeksi jos voitte.

Mielestäni Arto Koivisto, usovainen mies, olisi kutsuttava kansallisen totuuskomission kuultavaksi samalla tavalla kuin Etelä-Afrikassa tehtiin entisen sortohallinnon edustajille. Hänen avullaan paljastuisi 70-luvun suomalaisen hiihdon valkoinen valhe.

Tyrmäävä, ellei peräti tappava helle vaivaa, kun istun mökin terassilla ja se saa mieleni runolliseksi.

Kaita polku rannalta ovelle nurmettuu/ikkunan alla kimppu kuivuneita svensksoldateja (uukuniemeläinen sinikeltainen rikkaruoho, jota ei esiinny muualla Sisä-Suomessa)/reppu naulassa oven pielessä/repussa tietokone/kun olen kuollut, kun olen kuollut/kesä jatkuu, kesä.

Lainasin tuossa hyvin vapaasti pirstamielistä runoilija Lauri Viitaa. Niin Kekkonenkin teki uudenvuoden puheessaan vuonna -66. Viita oli kuollut autokolarissa edellisenä päivänä.

Kommentit (0)

Olipa ilo seurata telkkarista yleisurheilun Em-joukkuekilpailua. Selostajat olivat hyvin vaikuttuneita varsinkin poikiemme venymiskyvystä. Ennakkolaskelmissa Suomi sai pelätä putoamista sarjatasoa alemmaksi, mutta upean taistelun jälkeen todistimme olevamme ihan eurooppalasita keskitasoa.

Ja itseäni ilahdutti varsinkin se, että maamme yleisurheilun yllä ei leiju dopingepäilyjä. Jos Suomen paras kuulantyöntäjä pökkää reilusti alta 17 metrin, satasen juoksija hölköttelee pikkuisen yli 11 sekunnin, 400 metrin aitamies 55 sekunnin pintaan, 5000 metrin mies hätyyttelee 15 minuutin haamurajaa ja 3000 metrin mies juoksee samoihin yhdeksän ja puolen minuutin aikoihin kuin Volmari Isohollo 80 vuotta sitten, vaikka Volmari juoksikin vahingossa kierroksen liikaa, niin varmaa on, ettei sellaisen maan urheilijat harrasta ainakaan järjestelmällistä dopingia.

Muistanpa elävästi, kuinka seurasin vuonna 2000 Lahden Sm-kisoja. Kuulantyönnössä paikalla oli yhtä aikaa seitsemän 20 metrin ylittäjää. Jokainen heistä olisi työntänyt vauhditta paikaltaan huonommalla kädellään 17 metriä.

Kommentit (0)

Arto Halosen Lahden skandaalia käsitelleestä elokuvasta sai sen käsityksen, etteivät italialaiset pidä hiihtourheilun vilppiepäilyjä ns. maankaatoasioina. Enemmänkin pyrkivät selkäkeikkanauruja päästelemään, kun heitä asiasta kuultiin.

En ole rasisti, mutta epäilen, että aktiset ihmiset luottavat toisiinsa etelämaalaisia enemmän. Asiasta julkaistiin juuri joku tutkimuskin. Ehkäpä on niin, että kovissa luonnonoloissa selviytyäkseen, on ihmisten pitänyt oppia puhumaan vähän mutta tosiasiaa.

Muistanpa vielä, että ne samat italiaanoveijarit Panettaa ja Kovaa, jotka kävivät Suomessa treenamassa, ts. vaihdattamassa itselleen Vainion harjoitusveret, olivat lupailleet antaa perushitaalle Vainiolle vetoapua jossain mömmönkisojen pitkänmatkanjuoksussa.

Vainio itse todisti juoksun alla asiasta medialle innoissaan silmät ymmärkäisinä selvästikin vilpittömästi miesten sanoihin luottaen. Ja kyllähän ne veijarit vetoapua sitten antoivatkin vaikkakin vasta ihan kisan loppuvaiheessa, mutta vetoapu oli sillä kertaa liian kovavauhtista Vainiolle, joka ei pysynyt kirittäjiensä vauhdissa. Perusrehellistä Suomen miestä oli taas juksattu.

Tapaus tuli mieleeni, kun näin uutisista, miten kerjuureissulla ollut Kreikan ulkoministeri lupaili leveästi virnistellen, että Kreikka ihan varmasti maksaa Suomelle velkansa takaisin. Ja poistuessaan hän vielä käännähti ja entistäkin leveämmin virnistellen lupasi, että totta kai myös korot ihan varmasti maksetaan.

Kommentit (0)

Vielä lisää tuosta Jarmo Punkkisen menetetystä maineesta. Nyt alkaa tuntua vahvasti siltä, että kohta miehen syyksi luetaan myös kansainvälisen kilpayöräilyn dopingongelmat. Italiasta tulleiden huhujen mukaan Punkkinen toi epon Italian hiihtourheiluun ja vahvasti näyttää siltä, että aine ei ole ollut tuntematon myöskään pyöräilypiireissä. K-P Kyrökin kertoi joskus seuraavansa innolla pyöräilykilpailuja tv:stä, koska niissä ei ole pelkoa, että joku puhdas pyöräilijä olisi sotkemassa jaloa urheilutapahtumaa.

Eikä veridoping ole ilmeisesti vierasta yleisurheilunkaan puolella, tosin ainakaan vielä suomalaisten 70-80-luvun kestävyysjuoksijoiden veriruskeita syntejä ei ole selvitelty julkisuudessa. Mutta muistanpa tapauksen 30 vuoden takaa. Silloin suurkisojen alla joukko italialaisia juoksijoita tuli ”harjoitusleirille” maahamme. Heidän mukaansa Suomessa oli loistavat harjoittelumahdollisuudet.

Kuten varmaan olivatkin, koska yllättävän hyvin Italian pojat, joista vain kahden nimen päälle jostain syystä pääsen, he olivat Panettaa ja Kovaa, sitten kisoissa pärjäsivätkin. Tosin suomalaiset penkkiurheilijat olivat pettyneitä, koska uskottiin, ettei italiaanoista pitänyt olla vastusta, koska heille vaihdettiin meillä vain Vainion harjoitusveret.

Kommentit (0)

Juha Lallukan tapaus sai uuden dramaattisen käänteen. Voi olla, että Lahden skandaali jää tämän tapauksen varjoon. Tähän asti Lallukan jutun käsittely on ollut urheilukielellä pelkkää verryttelyä. Seuraavaksi aletaan eri oikeusasteissa ja ihmisoikeustuomioistuimissa pohtimaan asian vahingonkorvauspuolta.

Hiihtäjä Juha Lallukka on leimattu huijariksi ja siitä hänelle on tulossa muhkeat korvaukset. Ainakin Esko Aholle alioikeudessa tuomitut korvaukset olivat Yle-jupakassa 100.000 markkaa, vaikka häntä ei loukattu henkilökohtaisesti läheskään samassa määrin kuin Lallukkaa. Lisäksi Lallukka voi vaatia korvauksia ansionmenetyksistä, sillä jäihän häneltä parin talven tienestit väliin.

Politiikan toimittajan kielellä nähtäväksi jää, miten jutussa oikein käy. Varmaa ainoastaan on, että muutama asianajaja elättää itsensä ja perheensä pitkään tällä jutulla. Nähtäväksi myös jää, millaisia uusia oikeusprosesseja hiihtoharrastus vielä synnyttää. Ainakin Jarmo Punkkinen leimattiin uutislähetyksessä epogangsteriksi, ja eivätköhän Isometsä ja Kirvesniemikin vielä ala penätä kunniansa perään, kunhan heidän näytön puutteessa todetaan korkeimmassa oikeudessa syyttömiksi väitettyihin veriruskeisiin synteihin.

Ymmärrän kyllä Isometsän ja Kirvesniemen pahanmielen, koska onhan se katkeraa, kun nyt Janne Immosen tunnustuksen myötä kävi selväksi, että he ovat yrittäneet rehellisin keinoin vuosia pärjätä kepulikonsteja käyttäneelle ja huijariksi paljastuneelle kilpakumppanilleen.

Kommentit (0)

Kyllä ei hyvältä näytä ihmiskunnan ruokahuollon tulevaisuus. Geologian tutkimuskeskuksen asiantuntija kertoi, että maapallon tunnetut fosforivarat loppuvat 50 vuoden kuluttua. Öljyäkin riittää sata vuotta kauemmin nyt, kun opittu hyödyntämään öljyliusketta.

Fosforin loppuminen olisi katastrofi nykyiselle tehomaataloudelle. Satomäärät puolittuisivat ja kaaos uhkaisi. Nykyiset talousongelmat olisivat urheilukielellä pelkkää verryttelyä sen tilanteen rinnalla. Sen sijaan rehevöityneiden vesistöjen tilanne paranisi.

Toisaalta keinolannoitteet ovat sittenkin uusi keksintö. Ei niitä ole  vielä sataa vuotta peltoihin työnnetty. Ennen ravinto tuotettiin eloperäisellä jätöksellä. Tutkimusten mukaan pelkästään yhden ihmisen tuottamilla luonnonmukaisilla vuosittaisilla päästöillä pystytään tuottamaan 300 kiloa viljaa vuodessa.

300 kiloa viljaa vuodessa riittääkin ihmisen hengissä pitämiseen, mikäli palataan siihen vanhaan käytäntöön, että juhlaruokia ei syödä joka päivä.

Kommentit (0)

Harmi, ettei Tyynenmeren lohkosta selvinnyt Tahitin siasta jatkoon 15.000 asukkaan Cookinsaaret. Tietääkseni Cooksaarten maajoukkueessa pelaa Paavo Voutilainen. Nimi miehellä on ihan supisavolainen ja lienee jonkin savolaistaustaisen merimiehen peruja. Äiti on maori, ja niinpä Paavo sitten onkin olemukseltaan ihan halakometässä ahavoituneen savolaisnuorukaisen näköinen, koska myös maorit ovat ruumiinrakenteeltaan ja kasvonpiirteiltään kovasti savolaisten mallisia. Pigmenttiä on tosin vähän enemmän.

En tunne kovin hyvin cookinsaarelaista jalkapallokultturia, mutta uskon sikäläisen pelitavan olevan fyysistä. Nimittäin vielä pari sukupolvea sitten saaren asukkaat harrastivat ihmissyöntiä, joka harrastus viittaa taipumusta fyysisyyteen. Ja kun seuraa rugbyn mm-kisoja, niin huomaa, että lajin kansainvälisellä huipulla ovat Tyynenmeren kääpiösaarten riskinoloiset nuorukaiset.

Nykyään ihmissyöntiä ei Cookinsaarilla juurikaan harrasteta, koska sivistys on saapunut siihenkin maapallon kolkkaan. Jokin aika sitten siellä vielä tietääkseni syötiin jossakin määrin lähetyssaarnaajia, mutta viimeisimmän uutisen mukaan saaren lähetyssaarnaajaa ei enää oltu lyöty illalisen pääruoaksi, vaan pelkästään karkotettu kylästä kepinlyönnein sen jälkeen, kun hänen olutvarastonsa oli loppunut.

Kommentit (0)

Alan asiantuntijan mukaan maapallo ei olekaan 6000 vuotta vanha, kuten noin puolet amerikkalaisista uskoo ja israelilaisista peräti 83,5% – mainittakoon, että  Usa:n juutalaisista moiseen asiaan uskoo alle 5% ja mainittakoon vielä, että USA:n juutalaisväestön keskimääräinen ÄO on 115, kun taas Israelissa keskimääräinen ÄO on noin 94.

Sen sijaan Geologian tutkimuskeskuksen asiantuntijan mukaan 4500 miljoonaa vuotta on lähempänä totuutta maapallon iäksi. 2000 miljoonaa vuotta sitten Kuopion kohdalla kohosi 10 kilometriä korkea vuori, mutta niin se vain on pikkuhiljaa kutistunut ja on enää 232-metrinen tumppi. Pillilupi-5-askin kanteen tein roknoosin, jonka mukaan rapautumisvauhti on ollut millin 200 vuodessa. Täällä ei ole siis mitään pysyvää.

Mutta onneksi tällä hetkellä Kuopio kasvaa vinhaa vauhtia eli roknoosini mukaan noin millin vuodessa, koska kun 80.000 vuotta sitten Kuopion peitti kaksikilometrinen jääkerros, on sen sulamisen jälkeen seutu kohonnut ylöspäin 80 metriä. Epäilen kuitenkin vahvasti, että nousuvauhti on hiipumassa.

Tosin en ryhtynyt alan asiantuntijan kanssa inttämään jääkausiteorioista. On nimittäin niin, että jostain kumman syystä maanpinta kohoaa myös joillain alueilla, jotka eivät olleet jäänpeitossa ja toisaalta jossain maa vajoaa jostain kumman syystä, vaikka paikka olikin jääkaudella jäämassojen puristuksessa.

Jääkaudessa onkin paljon pohdittavaa ihmisille, joilla on siihen kykyä. Muistanpa, kuinka runsaat kymmenen vuotta sitten luin Lapuan matkahuollon baarissa Ilkkaa ja siinä oli näyttävä juttu olympiavoittaja Pauli Nevalasta. Hän kertoi suunnittelevansa uutta kirjaa. Tämä monipuolisesti lahjakas mies oli talven aikana lukenut Teuvan kunnankirjaston kaikki geologian kirjat ja tullut lopputulemaan, jonka mukaan vallalla oleva jääkausiteoria oli virheellinen.

Hän oli kumoamassa ja korvaamassa sitä uudella ja paremmalla teorialla tieteellisessä teoksessaan, jonka työnimenä oli ”Pitkäkorvien aika”. Harmi, ettei ole vieläkään ilmestynyt tämä tieteen maailmaa suuresti kohahduttava tutkimus. Suosittelen, että Geologian tutkimuskeskus myöntää Nevalalle apurahan tutkimuksensa loppuunsaattamiseksi.

Kommentit (0)

Tuossa Kups – Jaro-otteluvideon kohdalla 2min55sek nähdään oivallinen todistus magnus-ilmiöstä. Ilmanvastus aiheuttaa sen, että pyörivän pallon lentosuuntaa vastaan kiertyvän sivun pinnalle syntyy vastakkaista sivua suurempi paine, joka muuttaa pelivälineen lentoradan kaarevaksi ja joskus jopa banaanin omaiseksi. Taidokas on kuningas Ilja V:n potkaisu, jos se on vasiten potkaistu.

http://www.youtube.com/watch?v=wofoVdJIp1E

Samaista magnus-ilmiötä on hyödynnetty tuulivoimalla kulkevissa laivoissakin. Niissä purje on korvattu korkealla sylinterimäisellä tornilla, jota tuuli pyörittaa ja silloinkin sylinterin pitojen välille syntyy paine-ero, joka pakottaa vesikulkuneuvon liikkeeseen. Atlantti ylitettiin moisella laitteella vastatuuleen 1926. Ilmiön keksi saksalainen fyysikko Gustav Magnusjo 1850-luvulla.

Potkupallon kierteinen lento selittyy siis ilmanvastuksella ja minäkin sen ymmärrän. Sen sijaan keilapallon  kiertämisilmiötä ilmanvastus ei selitä. Itse olen senkin asian teoriassa ratkaissut. Ainut ongelma on vain se, että teoreettisen mallinnukseni mukaan tämän pelivälineen kiertosuunnan pitäisi olla juuri päinvastainen siihen, miten se reaalimaailmassa käytännössä tapahtuu.

Mutta minäpä en paljoa kierteistä piittaisi, jos alkaisin keilailua harrastamaan. Luulen pystyväni härkämäisen vahvana miehenä heittämään keilapallon ilmassa keilamuodostelman keskelle, jolloin se arvelujeni mukaan täräyksellään kaataisi kaiki keilat, jos sitä kerran pidetään jostan syystä tavoiteltavana asiana.

Kommentit (0)

Tasaisen harmaata ja tapahtumaköyhää on elämäni, mutta eilen koin jotain elämää suurempaa. Nimittäin vapaamielisellä 60-luvulla sai purkkapakkausten mukana myydä myös oheistuotteita, mm. erilaisia jalkapalloiluun liittyviä keräilysarjakuvia, nythän kuluttaja-asiamies on onneksi moiset kieltänyt. Muistanpa, että eräässä kuvasa opetettiin maalintekotilanteita varten erityinen kikka. Hyökkääjän piti houkutella maalivahti syöksymään vastaan ulos maaliltaan ja sen jälkeen sijoittaa  kierteinen laukaus tarkasti alanurkkaan.

Luulin tämän olevan pelkkää teoriaa, mutta eilen se sitten tapahtui käytännössä. Niiralan kuningas Ilja V sai pallon jalkoihinsa rangaistuspisteen paikkeilla, Jaron maalivahti Jesse Öst syöksyi vastaan, mutta Ilja V sijoitti kierteisen pallon ulkosyrjällä tarkasti alanurkkaan. Tuntui, että pelivälineen matka pömpelin perälle kesti ikuisuuden. Harva ei ole se kerta, jolloin pallo näyttää mnevän maaliin, mutta meneekin sitten viime tipassa ohi. Nyt pallo näytti päinvastoin menevän selvästi tolpan väärälle puolelle, mutta kuin noiduttuna se kiersikin juuri tolpan oikealle puolelle ja maali oli selviö. Jos Ilja V teki temppunsa tarkoituksella, hän ansaitsee oikeasti arvonimensä Niiralan kuningas.

Se oli Ilja V:n sadas virallinen maali Kupsin riveissä. Ja sen jälkeen fani katsomo huusi rytmikkäästi, että: ”On, on, yksi kuningas on, Ilja Venäläinen Niiralasta”. Kups muuten voitti Pietarsaaren Jaron 3-0, ja voiton takuumies oli Miikka Ilo, joka hankki vastapuolelle ulosajon ja samalla kertaa Kupsille rankkarin. Pelin jälkeen haastattelussa Ilja Venäläinen arveli, että mahtoikohan se Ilon kaato sittenkään tapahtua rangaistusalueella. Mutta kyllä se tapahtui. 2394 kuopiolaista ei voi olla väärässä.

Kommentit (0)

Tosin luulen, että Valkeisenlammen rannalla olevan Pushkinin patsaan selitys ei ole Niuvaniemi, vaan se, että Kuopion ystävyyskaupunki on Pihkova, ja kultaisina Brezhnevin aikoina tuo patsas lahjoitettiin tänne ystävyyden osoitukseksi, ja se on hyvä se. Tosin epäilen, että kuvan näköispatsaan mallille olisi tehnyt hyvää hakeutua Niuvaniemen mielitautiparantolaan, sillä niin hullusti hän tapatti itsensä kesken parhaan miehuutensa typerässä kaksintaistelussa.

Ne olivat 1800-luvun alkuvuosikymmeninä suoranainen vitsaus Venäjän runoiolijapiireissä. Myös Pushkinin aikalaiselle Mihail Lermotoville kävi yhtä huonosti saman harrastuksen parissa kesken parhaan luomiskauden. Mihin mies olisikaan pystynyt, mikäli olisi elää saanut. Sitä pohtien hiljennymme kuuntelemaan Lermotovia.

https://www.youtube.com/watch?v=DcNMQIT-FCo

Vaikka Suomessakin pyritään matkimaan suuren maailman ilmiöitä, niin kaksintaisteluperinne on meillä ollut ainakin tähän saakka ihan lapsenkengissä. Tosin kyllähän se Sibelius suunnitteli haastavansa Juhani Ahon, joka oli Kuopion poikia, kaksintaisteluun Ainonsa, joka tietysti oli Kuopion tyttöjä, menetetyn kunnian vuoksi ja hankki jo pistoolinkin, mutta onneksi luopui hankkeesta, joka asia oli todennäköisesti hyväksi maailman säveltaidetta ajatellen, koska Aho oli sen verran kokenut pyssymies, että huonostihan siinä olisi säveltäjänerolle käynyt.

Kommentit (0)

Tänään Hesarissa kerrottiin vaihteeksi jotain hyvää Heinolasta, kun lehdessä haastateltiin Kari Hujasta. Mies on nykyään kunnostautunut karaokebisneksessä, mutta ne, jotka urheilusta yleensä jotain tietävät, muistavat miehen 70-luvun pikaluistelijahuippuna. 500 metriä meni 38 sekunnin pintaan ja se oli kova aika silloin. Hujasen ongelmana oli, että 70-luvun alkupuolella Suomessa oli lisäksi kaksi muutakin maailmanhuippua eli Leo Linkovesi ja Seppo Hänninen. Nyt en onnistunut löytämään Youtubesta näytettä Hujasen laulajan taidoista, mutta Hesari vakuuttaa miehen osaavan laulaa hyvin. Miehen puhujan lahjoista näyte sen sijaan löytyy.

http://www.youtube.com/watch?v=FSYerWCvlDw

Hujasen jälkeen maamme pikaluisteluratoja hallitsi Jukka Salmela, joka ensimmäisenä maailmassa alitti 500 metrillä 37 sekuntia, tosin epävirallisesti, koska aikamitattiin käsiajanotolla. Mielestäni jo ennen luistelu-uraansa Jukka Salmela tunnettiin rock-yhtiö Tabula Rasan laulusolistina. Muistelen miehen kypsemmällä iällä harrastaneen myös oopperaa. Vuosia sitten häntä haastateltiin jossain lehdessä ja hän kertoi huippu-urheiluvuosinaan punnertaneensa penkistä noin 200 kiloa ja juosseensa cooperintestissä 4000 metriä. Tulosyhdistelmä on sellainen, että harva siihen maailmassa pystyy – ehkä joltakin raskaansarjan painijalta se voisi onnistua. Tässä videopätkässä Salmela esittää laulutaitojaan.

http://www.youtube.com/watch?v=xaQ2P189dNw

Nykyinen 500 metrin luistelun SE 34,32 on Mika Poutalalla, ja yllätys yllätys, Mikakin on musiikkimiehiä. Hänen hengellinen kotinsa on helluntailiike ja niinpä mies on erikoistunut hengelliseen rap-musiikkiin. Hänet tunnetaan taiteilijanimellä Plastic, jonka esitykseen voi tutustua tästä linkistä.

http://www.youtube.com/watch?v=9ViEEDJwiGI

Kommentit (0)

Hyvin tuli Uhtuan mummo toimeen. ”A hyvin pärjäilemme. Pienen eläkkeen saamme. Kaupasta suolaa ja leipää saa ostaa. Paljon emme tarvitse. Potaattia talveksi viljelemme, ukko kalastaa. Metsästä marjoja ja sieniä on. Hyvin elelemme.”

Kuitenkin Korhonen halusi tarjota mummolle sikäläisen mittapuun mukaan huomattavan summan rahaa, mutta mummo kieltäytyi. ”Kiitos kiitos siulle, en mie ota.Meillä kaikkea on. Hyvin elämme ukon kanssa, niin kauan kuin Luoja elonpäiviä suo. Kiitos kiitos, ja Herra kanssanne olkohon”.

Autuaita ovat nöyrät, tähdentää professori Keijo Korhonen lopuksi.

Kommentit (0)

Nimittäin Nestorin kronikan mukaan Venäjän valtion perusti meren takaa tullut Rurik vuonna 862, jolloin paikallinen väestö kutsui hänet ylläpitämään alueella järjestystä. Yleisesti Rurikia on pidetty viikinkinä, mutta enää ei näin pidetä ainakaan yleisesti. Rurikin geenit on tutkittu ja ainakin lukuisten Internetin keskustelupalstojen vakuuttavilta tuntuvien kannanottojen mukaan suomalaiseksi todettu.

Ja löytyypä netistä vakuuttava tieto, jonka mukaan Rurik oli Kososia. Kososet ovat vahvoja valtiollisia vaikuttajia, koska suvussa on ollut myös toinen tunnettu valtiomies eli Vihtori Kosola. Hän edustaa Kososten suvun Itä-Suomesta Pohjanmaalle hakeutunutta sukuhaaraa.

Mielestäni todisteet siitä, että Venäjän perustaja Rurik oli Kososia, ovat lähes yhtä vakuuttavia kuin se Iisalmen Sanomien julkaisema tieto, jonka mukaan Romanovit ovat Iisalamen Kauhasia. Luulen, että mikäli Iisalmen Sanomat intoutuu taas harrastamaan tutkivaa journalismia, voimme kohta lukea, että Rurik ei ollut Itä-Savon Kososia, vaan pikemminkin Iisalamen Rytkösiä, koska molemmat nimet alkavat R-kirjaimella. Lisätietoa iisalamelaisten Romanov-kytkennöistä täältä:

http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/yla-savo/iisalmen-seudulla-el%C3%A4%C3%A4-katariina-in-sukulaisia/174909

Kommentit (0)

Eikö olisi ollut parempi hyväksyä väistämätön eli Moskovan valta. Hänen mielestään suomalaiset olivat koulutukseltaan, sivistykseltään ja lahjoiltaan niin ylivoimaisia venäläisiin verrattuina, että he sukupolven parin sisällä olisivat nousseet johtoasemiin Neuvostoliitossa. Professori Korhonen ei hyväksynyt moista ajattelua, vaan vastasi, että suomalaisilla, oikein tai väärin, on erilainen käsitys kansakunnan itsenäisyyden merkityksestä.

Asia, jota professori Korhonen ei älynnyt mainita, oli se, että suomalaisten olisi ollut vaikea kohota Neuvostoliiton johtoasemiin, koska siellä jo asui parhaimmillaan noin puolet maailman juutalaisista, ja he olivat jo miehittäneet maan johtopaikat; esimerkiksi vallankumouksen suuret johtajat Lenin ja Trotski saisivat nykyään Israelin kansalaisuuden juutalaisuuden perusteella. Enimmillään Venäjän juutalaisia oli 1800-luvun lopulla 5,2 miljoonaa, mutta nyt määrä on tiettävästi jo alle 300.000.

Kommentit (0)

Muistanpa viime kesältä, miten pari vuotta muita nuorempi ja pari numeroa pienempi Ali Al-Musawi teki A-juniori pelissä kaksinkertaisen hattutempun eli kuusi maalia. Lienee kaupungin ennätys alallaan. Mutta viimeisimmässä B-junnujen pelissä tämä superlupaus oli vaisu ja hänet vaihdettiin kentältä toisella puoliajalla.

Saattoi tietysti olla, että poika oli jotenkin loukkaantunut ja se selittäisi vaisuuden. Tämä ei ole ehkä kuitenkaan koko totuus. Epäilen, että kuopiolaisten valmennusmenetelmät ovat pielessä. Kuopiossa satsataan fyysisyyteen ja puntteja ilmeisesti nostellaan kovasti jo junioriaikoina. Al-Musawikin on rotevoitunut kovasti talven aikana ja ilmeisesti samalla myös hidastunut.

Jalkapallo ei ole voimailulaji. Esimerkiksi Marianhaminan Petteri Forsel on pieni ja pyöreä, mutta silti Veikausliigan paras. Isot lihakset vain hidastavat ja väsyttävät ja ovat lähinnä materiaalin haaskausta ainakin jalkapallossa. Tämä merkittävä seikka kannattaa Suomen maajoukkueen huomioida taktiikassaan tämän illan Valko-Venäjä-ottelussa.

Vastustaja on hyvin fyysinen joukkue; isokokoinen, vahva ja ilmeisen hyvinlääkitty sekä samalla myös hidas mutta kankea. Jospa pieni ja hintelä, mutta nopea, Teemu Pukki livahtaisi edes yhden kerran karkuun puhelinkopin kokoisilta puolustajilta ja niin sitten olisimme karsintalohkon kakkospaikassa kiinni. Sitten koko urheileva maailma äimistelisi tilannetta. Alamme valmistautua illan yllätykseen.

Kommentit (0)

Kuopiolaiset eivät osuneet enää selvistäkään paikoista ja kaiken huipuksi Hjk sai lopussa todella helpon maalin vapaapotkusta, joten lopputulos oli vain 2 – 1, joka ei ilahduta yhtään. Ja vieraat antoivat sikäli vielä tasoitusta, että joukkueessa pelasi ainakin kuuden kansakunnan ja kolmen rodun edustajia, joten Hjk oli hyvin epäyhtenäinen porukka ja kyllä sellaisen sekajoukkueen olisi pitänyt kaatua paljon selvemmin lukemin ainakin muutaman maalin erolla yhtenäisen Kupsin joukkueen toimesta.

Huolestuttavaa on sekin, että vaikka Kups on voittanut viimeiset 17 peliään, niin koko ajan marginaalit ovat pienentyneet. Kyllä Hjk:n kaltaisen joukkueen olisi tässä vaiheessa kautta pitänyt hävitä paljon selvemmin ainakin muutaman maalin erolla, jotta kuopiolaiset voisivat elätellä mestaruushaaveita. Pelättävissä on, että on pelkästään ajan kysymys, koska Kupsin B-juniorit joutuvat tyytymään ottelussaan tasapeliin.

Kommentit (0)

Tiettävästi murtomiehet olivat Helsingin seudulta. Olisiko niin, että ammatti- ja taparikolliset tietävät, että syrjäkylien pankit ja apteekit ovat helppoja kohteita, koska turvajärjestelyt ovat yleensä vaatimattomia. Tosin tilanne voi muuttua, ja etelän rosvoja voi odottaa ylläri.

Nimittäin kun Uukuniemen Osuuspankki ryöstettiin vuosia sitten naamioituneiden moottoripyörämiesten toimesta, niin ainakin Kioskin Matti suunnitteli, että vastaisuudessa pankin ulkopuolelle pitäisi palkata tarkka-ampuja ylläpitämään yleistä järjestystä. Matti itse olisi ollut valmis toimeen, koska hän oli sota-aikana harrastanut ammuskelua paljonkin.

Kommentit (0)

Suomi vankisti eilisellä peliesityksellään asemaansa Fifan rankinglistan peräpään valvojana, vaikka voittikin pelin todellisella periruotsalaisella onnenkantamoisella. Ja minusta se maali näytti vielä vahvasti paitsiolta.

Ei tainnut olla Valko-Venäjän omamaali, kuten tilastot väittävät, vaan suomalainen saattoi hyvinkin koskea palloon viimeiseksi paitsioasemasta. Tosin häsäkkä, ei siis hässäkkä, jonka kantasana on hässiä, ja sitähän ei sentään Valko-Venäjän maalilla tapahtunut, oli melkoinen ja ymmärrän, ettei Erkkikään olisi pystynyt paitsiotilannetta luotettavasti arvioimaan.

Ja ymmärrän erotuomarinkin ratkaisua. Hän oli kiihkeän etelän miehiä ja on tottunut siihen, että kotijoukkueen maalin hylkääminen saattaa vaarantaa jopa oikeudenjakajan fyysisen koskemattomuuden. Niinhän tapahtui esimerkiksi kerran Turkki-Tanska-pelissä, jossa turkkilaiset ottelun turvamiehet ensimmäisinä ryntäsivät tuomarin kimppuun.

Tosin Suomessa sitä vaara ei olisi ollut. Itse olisin korkeintaan saapastellut virhetuomion jälkeen kentälle keskustelemaan erotuomarin kanssa sääntötulkinnoista ja siitä, onko hän mahdollisesti sattunut aiemmin tutustumaan Fifan julkaisemaan jalkapalloilun sääntökirjaseen ja olisin voinut sen hänelle tarvittaessa lahjoittaa.

Muuten jalkapallon paitsiosääntö on tällä hetkellä niin monimutkainen ja tulkinnanvarainen, että esitän sen poistamista kokonaan sotkemasta nuorukaisten jalkapalloiluharrastusta. Ja jos paitsio kuitenkin välttämättä tarvitaan, niin olkoot sääntö sellainen, ettei hyökkäävän joukkueen pelaaja astuko vastustajan rangaistusalueelle ennen palloa.

Kommentit (0)

Tuossa öylönnä Annikki Tähti lauloi ja käytti laulaessaan sanaparia ”ihanimmat kuudanyöt”. Kuudanyö tarkoittaa uskoakseni kuutamoyötä. Kuudanyö lienee yksi maailman kauneimmista sanoista ja soisin sen yleistyvän puhekielessä.

Sen sijaan ”öylönnä” lienee yksi maailman rumimmista sanoista ja siksi soisin sen yleistyvän nykypuhekielessä. Ennen öylönnä oli ihan normaali ilmaisu Kärkkäälän kylällä, mutta harvoin sitä enää nykyään kuulee, koska koululaitoksen kehittymisen myötä ihmisistä on tullut sellaisia sievisteleviä hupsuja.

Muistanpa oppineeni poikasena rieponlahtelaiskirjailija Jussi Kukkosen reipashenkisestä poikien seikkailukirjasta Rappasodan sankarit, jossa lyötiin mukamas ryssiä lihoiksi, vaikka tottapuhuen lihoiksi lyötiin Karjalan urhoja, sanan ”muudan”. Se tarkoittaa uskoakseni samaa kuin ”eräs”, mutta on niin kaunis sana, että soisin sen yleistyvän puhekielessä.

Muuten verbaalinero Juice Leskisen mielestä maailman kaunein sana on ”äeti”, joka tarkoittaa savolaista äitiä. Äeti-sanan soisin yleistyvän yleiskielessä, on se sen verran kaunis sana.

Kommentit (0)

Jos itärajaa taas pitkän tauon jälkeen aletaan siirtelemään, kuten ennen Putinin valtakautta monet suomalaiset halusivat, ja palautetaan alkuperäinen ja väärentämätön itäraja, niin tämän vanhan novgorodilaisen kaupungin, eli siis Kuopion, asujaimisto joutuisi siirtymään evakkoon Suonenjoen länsirannalle. Siellä sitten voisi muistella Maljalahden puiston kaunihimpia kaarisiltoja yms. samalla tavalla kuin Annikki Tähti aikoinaan. Hiljennymme kuuntelemaan.

http://www.youtube.com/watch?v=wVRJj01rR4s

Muuten Putin on näköjään nimennyt toisen ikivanhan novgorodilaisen kaupungin Staraja Ladogan, eli Vanhan Laatokan, joka sijaitsee lähellä Uukuniemeä, Venäjän ensimmäiseksi pääkaupungiksi. Nestorin kronikan mukaan siellä kolme suomensukuista kansaa ja kaksi slaavilaiskansaa perustivat valtion, josta tuli melkoinen menestystarina. Sehän oli aikoinaan pitkään maailmankaikkeuden johtavia supervaltoja. Nykyisellä Tynkä-Venäjälläkin on vielä hyvin laajat ulkoiset mittasuhteet.

Kommentit (0)

Olisiko niin, että kännykkäkuvan esittämän kosteikon jänkäkoirat pudottavat hampaansa kudennan jälkeen ja aloittavat syömisen vasta sitten heinäkuulla, kuten kansanuskomus väittää. Tosin myönnettäköön, että olen tehnyt inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta minun ei tarvitsisi kalojen kärsimyksiä katsella ja se saattaa selittää huonon saaliini.

Nyt kun Nokian alamäen vuoksi Suomen olisi keksittävä jotain uutta selvitäkseen kovassa maailmassa, esitän, että rikkaita kiinalaisia ja venäläisiä turisteja aletaan houkuttelemaan hauenpyyntiin Suomen saloille; ainakin Kärkkäälän matkailuyrittäjänä Rastilan Mirja voisi hyödyntää tämän idean markkinoinnissaan.

ainakin upporikkaat venäläiset näyttävät olevan kovasti persoja kalalle. Muistanpa, kuinka telkkarissa esitettiin dokumentti venäläismafiasta ja vallan hellyttävältä näytti, kun nämä menestyvät liikemiehet saunoivat, harrastivat pilkkiongintaa sekä joivat kovaa viinaa jonkin järven rannalla ihan meikäläiseen tapaan ja suunnittelivat uusia liiketoimia.

Nämä miljardöörit olisi varmasti helppo houkutella vaikka Petäiselle virkistäytymään ja rentoutumaan ja vielä  kovalla rahalla. Ja luulen, että järveen voisi istuttaa lisää kiiskejä, joka on venäläisille se kaikkein arvokkain kala.

Yllä Petäisen järvi kimmeltää isänmaan aamunkoitossa helteisenä alkukesän aamuna.

Kommentit (0)

Ja jos mistään ei löydy harsoa, niin luulen sukkahousujen ajavan saman asian. Siinäpä uusi sukkahousuvinkki-idea Niksi-Pirkkaan, joka maksanee oivalluksestani 5 €:n palkkion.

Muuten Juice kehotti laulussaan päälle painavasta maailmanlopusta huolimatta istuttamaan vielä sen omenapuun. Ajatus on oikeansuuntainen mutta riittämätön. Nimittäin Pilli-Lupi-5-askin kanteen olen laskenut, että jos puolet maapallon pelloista muutettaisiin omenatarhoiksi, imisivät kasvavat puut talteen ilmakehän ylimääräisen hiilen. Ja laskujeni mukaan omenahehtaari tuottaa enemmän kaloreita kuin viljahehtaari, eli ihmiskunnan ruokahuoltoasia ratkaistaisiin siinä samalla.

Kommentit (0)

Surulliseksi vetää jalkapalloilun ystävän mielen kotimaisen potkupalloilun surkea tila. Hjk, jonka pitäisi olla kotimaassa täysin ylivoimainen joukkue, häviää kotikentällään Kupsille 1-2, vaikka Hjk:ssa pelaa viisi maajoukkuemiestä ja Kupsissa saman verran b-junioreita. Eipä taida helsinkiläisjoukkuekaan pärjätä tänä kesänä Euroopan rahakentillä.

Ja kaiken huipuksi Kups pelasi Helsingissä huonon ottelun, vaikka voitti. Kahdessa edellisessä ottelussa kuopiolaiset esittivät yleisöystävällistä ja näyttävää jalkapalloilua ja niinpä he hävisivät toisen pelin ja ylsivät toisessa vaivoin tasapeliin. Mutta puolustusvoittoisella ja tylsällä pelillä savolaiset saattavat voittaa Suomen mestaruuden.

Ilmeisesti alunperin italialaisten kehittämä catenaccio-pelityyli sopisi parahultaisesti suomalaisille ja meikäläiset voisivat olla asiassa jopa italiaanoja parempia, koska pelaajamme ovat leveydeltään nelisen numeroa peittävämpiä.

Lihamuuritaktiikan taktiikan avulla Kups löi paljon vahvemman Hjk:n vieraskentällä ja Suomen maajoukkue taisteli maailman parasta maajoukuetta Espanjaa vastaan 1 – 1 tasapelin vieraskentällä, vaikka hävisi kulmapotkutilaston 17 – 0.

Muuten Hjk – Kups-pelin kooste näyttää löytyvän netistä

http://www.youtube.com/watch?v=1npn72xlC8U .

Kommentit (0)

Tohtori Antero Ferdinand Tanner kunnostautui myös kansansivistyksen kehittäjänä. Hän perusti työläisnuorille iltakoulun, jossa myös Martta Salmela opiskeli. Myöhemmin Tanner olisi ollut jopa halukas antamaan Martalle yksityisopetusta, mutta siitä tämä kieltäytyi, vaikka opettaja lupasi kouluttaa oppilaansa parissa vuodessa ylioppilaaksi. Eppäillä soppii, että minkähän pään kautta sekin opetus olisi tapahtunut.

Martta Salmela-Järvinen vakuuttaa muistelmissaan, ettei hän pitänyt mahdollisena valmistua ylioppilaaksi niin nopeasti eikä hän muutenkaan luottanut tohtori Tanneriin, vaan korostaa, että: ”Sitä paitsi hän oli henkilökohtaisesti mielestäni vastenmielinen, ruma ja tungetteleva.” Saattaa myös olla, ettei muistelija katsonut tarvitsevansa miehen opetuksia, koska oli itsekin yhdessä yössä lukenut kirjan nimeltään ”Naisen siitinelo” ja saanut siitä mielestään kaiken tarvittavan tiedon kyseisestä aihepiiristä.

A. F. Tanner oli kuitenkin sikäli erilainen profeetta, että hän pyrki elämään opetustensa mukaisesti. Niinpä sekä hänen vaimonsa että taloudenhoitajansa olivat samaan aikaan raskaana. Myöhemmin samaan on pystyi myös eräs kansanedustaja, joka onnistui perhesuunnittelussaan niin erinomaisesti, että sekä vaimo että tyttöystävä olivat yhtäaikaa synnytyslaitoksella. Tietooni ei ole tullut, pystyikö isä osallistumaan molempiin synnytyksiin vai osasiko hän priorisoida asioita, jota ominaisuutta poliitikoilta yleensä vaaditaan.

Kommentit (0)

Eilen mainittu seksitohtori Tanner oli Pekka Lipposen tapaan Rantasalmen poikia. Molemmat olivat värikkäitä maailmanmatkaajia, joissa olisi  ainesta Rantasalmen kesäteatterin ohjelmistoon.

Tohtori Tanner omaksui vallankumouksellisen seksuaalikäsityksensä Amerikassa ja saapui levittämään uutta oppiaan Suomen työväenlikkeelle. Tosin huonolla menestyksellä. Monet henkilöt, sukupuoli ja siviilisääty jääkööt mainitsematta, pitivät miehen aatteita lähinnä törkeinä. Työmies-lehtikin suhtautui tylysti uusien aatteiden levittämiseen ja pisti tohtorin kirjoitusboikottiin. Sitten hänet erotettiin puolueesta ja  lopulta Tannerin piti paeta takaisin Amerikkaan.

Toisaalta syyt saattoivat olla seksuaalipoliittisten lisäksi myös myös talouspoliittisia, koska myös sillä sektorilla hän oli edellä aikaansa. Hän vastusti osuustoimintaa, koska ei uskonut sen yritysmuodon pärjäävän markkinatalouden oloissa.

Sen sijaan hän kannatti eräänlaisten kuluttajarenkaiden perustamista, joiden avulla työläiset olisivat hankkineet tavaransa suurissa yksiköissä kilpailuttamalla. Nythän erilaiset ruokapiirit ovatkin muotia, vaikka osuusliikkeillä ei mene hyvin.

Kommentit (0)

Kaiholla olen muistellut Lahden vuoden 2000 Sm-kisojen vaiheita. Näin tapahtumat paikanpäältä elävinä luonnossa. Se oli suurta suomalaisen urheilun juhlaa. Olimme silloin maailmanhuipulla kaikissa voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa urheilumuodoissa.

Varsinkin miesten kymmenottelun seuraaminen oli suuri elämys. Meillä oli silloin kolme lupaavaa yli 8000 pisteen miestä. Sitä on vaikea uskoa, kun katselee nykyisten ottelijoidemme räpellystä. Kuulantyönnössä oli mukana seitsemän yli 20 metrin mörssäriä. Kaikissa muissakin heittolajeissa olimme lähellä maailman huippua.

Siihen aikaan myös hiihtäjämme olivat maailman parhaita. Suomen hiihto romahti vilppien vuoksi Lahdessa vasta vuonna 2001. Yleisurheilussa suomalaiset eivät ole vielä kohdanneet yhtä katastrofaalista häpeää. Luulen kuitenkin, että moni senaikainen urheiluliiton herra toivoo hartaasti, ettei kukaan silloisista yleisurheiluhuipuistamme koe uskonnollista herätystä ja paljasta kaikkea.

Kommentit (0)

Katselinpa tuossa juuri netistä SM-kisojen keihäskarsintaa ja ilahduin, kun se vähän erilainen keihäshuippu pääsi jatkoon. Hän on aina huolitellun ja ulkonäöstään piittaavan oloinen ja vastailee ystävällisen kohteliaasti haastattelijoiden kysymyksiin. Hän on niitä harvoja heittäjiä, jonka suomalaisäidit haluaisivat vävykseen.

Hän on ihan toista, kuin vaikkapa esimerkiksi Seppo Räty ja Kimmo Kinnunen, jotka MM-kisoissa kaksoiskansainvälisessä lehdistötilaisuudessa kehuivat valmistautuneensa loppukilpailuun aikuisviihdettä telkkarista katsellen. Ja kun Heli Rantanen lähti olympialaisten loppukilpailuun, niin nämä mieskollegat kehoittivat häntä repäisemään niin, että se muuvanniin värkki repeää. En ole varma repesikö, mutta kultaa Heli voitti.

Mutta alussa mainittu hyvinkasvatttu ja kaunis keihäänheittäjänuorukainen ei olisi tuollaista toivotusta suustaan päästänyt. Ainut ongelma hänen urheilu-urallaan on ollut se, ettei mies pärjää kilpailuissa. Mutta saattaa olla, että pian alkaa pärjätä, koska hän on alkamassa oppimaan pikkuhiljaa perinteisten suomalaisten keihäsmiesten tavoille.

Nimittäin parturissa luin jostain aikakausilehdestä, olisiko ollut Hymy tai Seiska, että kyseinen kaunis keihäänheittäjänuorukainen oli nähty sammuneena erään helsinkiläisen ravintolan biljardipöydällä.

Mutta Suomen kansa ei sitä asiaa tuomitse, vaan kansansuosio vain kasvaa. Esimerkiksi muudan suonenjokelainen kansanedustaja vallan valikuvattiin ilmeisesti juuri samaan lehteen, kun hän oli sammunut kuopiolaisen ravintolan pöydän alle. Seuraavissa vaaleissa mies sai ennätyspaljon ääniä, vaikka vakuutti julkisuudessa, että hänet oli myrkytetty.

Vielä enemmän hän olisi ääniä saanut, jos olisi rehellisesti kertonut, että ”voi v—-u, kerrankos sitä mies sammuu, kun oikein aikamiehen lailla juo viinaa.

Kommentit (0)

Itse näppäilin häpeämättömästi kuvia vaikuttavimmista teoksista. Eniten minua kosketti Vladen Gavrilchikin työ, jonka nimi suomennettuna lienee Onnellisuuden kaava. Taulu vaikutti minuun ennen kaikkea siksi, että taiteilija on jostakin ihmeestä saanut käsiinsä talvisen kuvan minusta ja edesmenneestä koirastani Dingestä, koirasta, joka ymmärsi kaiken, vaikka ei totellutkaan mitään ja käyttänyt kuvaamme mallinaan. Tosin maalauksen henkilöhahmon jalat ovat sonnustautuneet huovikkaisiin, jollaisia minulla ei ole, mutta jollaisista olen aina haaveillut.

Kunnon huopatossut olisivat erinomaiset ja helposti jalkaanvedettävät yleisjalkineet varsinkin kesähelteellä. Huovikkaat eristävät hyvin kuumuutta ja niinpä niissä jalat eivät hikoa helteelläkään. Samalla tavalla kunnon karvahattu on erinomainen päänsuoja kesäkuumalla. Voitte vaikka ihan hyvin testata asiaa lähipäivinä mikäli sääennustuksiin voi yhtään luottaa.

Kommentit (0)

Harva on se kerta, jolloin minulla on ollut jotain hyvää sanottavaa suomalaisesta jalkapalloilusta. Mutta nytpä on. Eilen oli Oulussa I-divisioonan paikallisottelussa Ac Oulu – Ops peräti 4200 katsojaa. Se on tuhat enemmän kuin Veikkausliigajoukkue Kupsin tämän kesän ennätys.

En tunne Oulun jalkapalloiluhistoriaa, mutta katsojaennätyksen taustalla saattaa olla jalkapalloilun historiallinen luokkaluonne. Elikkä Oulun Punakaartin ja Suojeluskunnan perilliset kokoontuivat ratkaisemaan, kumpiko on kaupungissa voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus.

Muuten kotimaisen jalkapalloilun tilanne on katastrofaalisen häpeällinen. Kuten olen jo aiemmin kertonut Euroopan rahakentillä Tps hävisi luxenburgilaisille, Marianhamina azerbaidzanilaisile ja Turun Inter, eli maamme toiseksi paras joukkue, kovan taistelun jälkeen yhdellä maalilla färsaarilaisille kotikentällään Turussa, vaikka tiettävästi maksettu tuomari teki inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta turkulaiset olisivat yltäneet tasapeliin.

Ja nyt sitten kaiken huippuna maamme ylivoimaisesti paras joukkue Hjk hävisi virolaiselle Mömme Kaljulle, joka ei liene edes oikea jalkapallojoukkue, vaan paremminkin nimestä päätellen jonkinlaisten lyhythiuksisten vahvasti kansallismielisten nuorukaisten joukkio.

Onneksi pian alkavat yleisurheilun MM-kisat, joissa urheilijamme voivat kirkastaa maamme tahraantuneen urheilumaineen kilpeä koko urheilevan maailman silmissä.

Kommentit (0)

Ensimmäinen kiertoradalle laukaistu eläin oli, kuten sukupolveni yleisesti tietää, Moskovan kadulta kaapattu sekarotuinen Laika-narttu, joka lähetettiin matkaan pian Sputnik 1:n onnistuneen lennon jälkeen marraskuussa 1957. Sankarikoira Laika uhrasi henkensä avaruustutkimuksen alttarille muutaman tunnin lennon jälkeen. Ainakin Internetissä väitetään sen kuolleen kuumuuteen ja stressiin eikä armollisesti myrkkyruokaan, kuten aluksi haluttiin uskoa.

Laikan jälkeen vielä kahdeksan neuvostokoiraa kävi avaruudessa vuosina 1960-1966. Kuuluisimpia niistä ovat nämä paitani miehustaa somistavat Laikan seuraajat Strelka ja Belka. Ne olivat ensimmäiset eläimet, jotka palautettiin elävinä kiertoradalta Maahan. Kaksikko suoritti lentonsa Sputnik 5:llä elokuussa 1960. Parivaljakon myöhemmistä vaiheista en ole saanut selvyyttä.

Uskon maailman muuttuvan pikkuhiljaa ainakin joiltakin osin parempaan suuntaan. Venäjällä  pistettiin juuri oppositiojohtaja viideksi vuodeksi tyrmään ilman, että se juuri maailmaa hetkautti, mutta jos Venäjä nyt erehtyisi ampumaan viattoman kulkukoiran avaruuteen kuolemaan, olisi Länsimaiden nuorison parhaimmisto välittömästi kivittämässä Venäjän lähetystöjä, joka varmasti oikein olisikin.

Kommentit (0)

Ja nyt sitten vastaus. Kuvassa uskoakseni voittamattoman Puna-Armeijan edustajat röyhyyttävät voiton mahorkkoja jossain Berliinissä ja sätkien hehkuvat päät muodostavat tähtitaivaan Ison Karhun kuvion, joka paremmin tunnetaan nimellä Otava.

Tietysti paidan hankintaan liittyy herkkää mieltäni askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Neuvostoliiton valtaamalla alueella raiskattiin noin kaksi miljoonaa naista, näistä Berliinissä noin 100.000. Yllättävää on, että saman kohtalon kokivat saksalaisten lisäksi helposti myös puolalaiset ja Saksaan pakkotyöhön viedyt neuvostoliittolaiset naiset. Sofi Oksanen voisi jossain tulevassa kirjassaan kertoa meille virolaisten naisten kokemukset.

Asian psykologinen puoli on kiinnostava. Myös länsiliittoutuneet käyttäytyivät huonosti, mutta ero venäläisiin oli selvä eikä sitä voitane selittää pelkästään sillä, että amerikkalaiset ja englantilaiset pystyivät ostamaan rahalla, suklaalla ja tupakalla tarvitsemansa palvelut.

Selitys löytynee siitä, että venäläiset olivat kokeneet sodan ja sen moraalia huonontavan seuraukset huomattavasti raskaammin. Silloinen Neuvostoliitto oli myös hyvin seksuaalikielteinen maa, kuten monet totalitaariset valtiot ovat olleet. Ihmisten rakkauden tuli suuntautua ennen kaikkea puolueeseen ja valtion päämieheen.

Kommentit (0)

Tosin meikäläiselle, joka ei hallitse edes kyyrillisiä kirjaimia, jäi useimpien vainajien nimi arvoitukseksi. Ainoastaan sen verran hautakaiverruksista ymmärsin, että erittäin monesta kivestä kävi eittämättä selväksi, että kyseessä oli entisen Osuuspankin miehen hauta. Ainakin minullekin tuttu Osuuspankin merkki löytyi monesta kivestä.

Minun suosikkihautani on tuo kuvan jotenkin kepeän ranskalainen. Ainakin vainajan nimestä päätellen, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, joku ranskalainen masjöö on laskenut levolle tuon paaden alle. Raskasmielisyyteen ja synkkyyteen taipuvainen Suomen kansa ei moista ilveilyä hyväksyisi, vaan kirkkovaltuusto äänestäisi tuollaisen merkin armotta poistettavaksi.

Elikkä kävisi samalla tavalla kuin Kittilän kirkkovaltuustossa, joka äänestyksen jälkeen päätti poistattaa nuorena edesmenneen taiteilija Kalervo Palsan muistomerkin, koska sen katsottiin muistuttavan liikaa elintä, josta sivistynyt kansanosa käyttää fallos-nimitystä, mutta jolla on kansan keskuudessa lukuisia muitakin hellittelynimiä.

Itsekin olen Palsan muistomerkin kuvan nähnyt. Minulla ei ole niin likaista mielikuvitusta, että pitäisin sitä falloksena. Pikemminkin päinvastoin.

Kommentit (0)

Ilmaisen vodkan ei pidä antaa hämätä. Putin yrittää nimittäin kiitettävästi raitistaa kansaansa, joka oikein onkin. Viinan hinta on noussut ja saatavuutta on rajoitettu. Esimerkiksi huoltoasemilla ei saa Venäjällä enää myydä alkoholia toisin kuin Suomessa.

Putin varmaankin tuntee historian ja osaa olla varovainen. Nimittäin Nikolai I yritti kieltolakia, ja myös Gorbatsov 70 vuotta myöhemmin yritti melkein samaa, mutta hullusti kävi kummassakin tapauksessa. Venäjän kansa ei moista vapauden rajoitusta hyväksynyt ja vallankumoushan siitä sitten tuli kummallakin kerralla.

Kommentit (0)

Itseäni yhdistää Dostojevskiin myös peliriippuvuus. Nimittäin kirjailijanero oli sairaalloisen innokas uhkapeluri, kun taas peliriippuvuus on ainut riippuvuuden laji, johon en tunne minkäänlaista vetoa. Olen kyllä kehitellyt Dostojevskin lailla uhkapeliteorioita. Dostojevski jopa onnistui teorioidensa avulla hukkaamaan omaisuuksia, ja saattaa olla, että pelivelat aiheuttivat hänelle kirjoittamisenpakon.

Oma mieliteoriani on, että lotossakin voi päästä voiton puolelle, kun vain pelaa järjen kanssa. Todennäköisyyden mukaan yksi kymmenestä miljoonasta rivistä saa päävoiton, mutta oma luja näkemykseni on, että jos joukosta karsitaan täysin älyttömät ja järjenvastaiset rivit, esimerkiksi sellaiset kuin 1,2,3,4,5,6,7 tai 2,4,6,8,10,12,14, niin päävoiton todennäköisyys kasvaa jo ainakin yhteen viidestä miljoonasta. Niinpä jonkun vakavaraisen henklön kannattaisi ainakin kokeilla teoriani toimivuutta.

Kommentit (0)

On tietenkin niin, että kansanedustaja Osmo Soininvaara nauttii meillä kunnioitusta yli puoluerajojen, mutta se, että hän on myös kansainvälisesti niin arvostettu, että on saanut näköispatsaansa tälle upealle paikalle, yllätti minut.

Ihan on näköispatsas saatu tässä tapauksessa mallinsa näköiseksi toisin kuin vaikkapa Helsingin keskustassa oleva Paasikiven pariskuntaa esittävä veistos, jossa J.K.:n kyllä vielä jotenkin tunnistaa, mutta jossa Alli on aivan liian lihava.

Pikkuisen minua kuitenkin mietityttää Soininvaaran näköispatsaan jalusta, jolta käsin Ode puhuu ohikulkijoille. En oikein ymmärrä, mitä jalusta esittää. Muistelen, että Sallassa joskus 1920-luvulla koettiin Läskikapinaksi kutsuttu selkkaus, jossa paikalliset tukkijätkät nousivat metsäyhtiöitä vastaan. Se kapina sai nimensä siitä, että kansanjohtaja Jahvetti Moilanen julisti vallankumouksellista sanomaansa joukoilleen läskilaatikon kannelta käsin.

En kuitenkaan usko Soininvaaran seisovan läskilaatikolla, vaan kyllä vaikkapa itulaatikko sopisi miehen imagoon paremmin.

Kommentit (0)

Reissu on tehty ja huomaa, miten hyvä maa Suomi on. Meillä on jopa ä- ja ö-näppäimet käytössämme.

Muutakin on sitten tullut kierretyksi kuin tahkoa ja tämän sangen laajan elämän kokemukseni perusteella – onhan siis nähty ainakin Venetsia, Firenze ja Haaparanta, uskallan väittää, että Pietari on näistä kaupungeista yksi kauneimmista.

En malta tässä yhteydessä korostamatta, että kaunis Pietarin kaupunki on rakennettu suvun vanhoille asuinsijoille ja se rakennettiin vaikka Paavo Koivistoinen yhdessä poikiensa Nuutin, Mikon ja Tuomaksen kanssa sanoivat jyrkän ein koko hankkeelle. Eivätkä he tyytyneet pelkästään kansalaistottelemattomuuteen projektin torjumiseksi, vaan turvautuivat myös suoran toiminnan muotoihin.

Eilen ihmettelin sitä, ettei rosvoja tai poliiseja näy Pietarin keskustassa. Nyt tiedän, että ainakin monet turvallisuusviranomaisista on siiretty kaupungin Suomen asemalle. Terrorismin vastaiset toimet on viety Venäjällä äärimmilleen. Suomen asemalla vanhat siivoojamummotkin olivat vyöttäneet uumilleen pesäpallomailan kaltaiset astalot luultavasti tsetseenien varalle. Siitä tuleekin mieleeni, että sota-aikana mummoni Hilda nukkui kuulemma kirves sänkynsä alla desanttiuhan torjumiseksi.

Kommentit (0)

Join pullon neuvoa antavaa, muttaa a’a’kko’sia’ ei vain talle venalaiskoneelle loydy. 1.80 euroa maksanut sampanja oli ihan mukiin menevaa. Melkein Pirkka-omenasiidertin luokkaa. Tosin sekaan lorautettu pirtu pikkuisen haittasi.

Vanha edesmennyt Neuvostoliitto arvosti sampanjantuotantoa. Silloin oli vihdoinkin luotu yhteiskunta, jossa duunarillakin oli varaa sampanjaan. Sampanjan lisaksi arvostettiin suklaakonvehteja. Ennen vallankumousta vain porvaristolla oli vara konvehteihin.

Muuten Pietaria kulkiessaan tajuaa, mihin Putinin suosio perustuu. Kaduilla on rauhallista. Kun en itseani huomio, niin yhteenkaan kummalliseen ihmiseen en ole tormannyt. Ilmeisesti Etela-Italiassa on samanlainen tilanne. Siellakin turisti saa liikkua rauhassa, koska alan ammattilaiset huolehtivat kurista ja jarjestyksesta.

Kommentit (0)

Eilen illalla tuli juotua janoon se isompi Baltika-7-oluttolkki ja niin sitten vietin aamun Aleksanteri Nevskin luostarissa suorittamassa katumusharjoituksia. Sitten menin luostarin hautausmaalla, jota kutsutaan Tihvinan Jumalan aidin hautausmaaksi, pohtimaan kaiken katoavaisuutta.

Nimittain kun vuonna 1986 vierailin edellisen kerran samassa kalmistossa, siella lepasi kaikkien tieteen ja taiteen suurmiesten joukossa myos lentajasankari, jonka haudalle oli asennettu muistomerkiksi lentokoneen propelli, joka oikein onkin. Nyt propellia ei ollut. Ilmeisesti uuden vallan edustajat pitivat propellia jotenkin mauttomana. Neuvostovalta nimittain yritti korvata kristillisen symbolit uusilla tavoilla ja nyt vallassa olevia KGB:n miehia asia nolottaa ja tilanne yritetaan korjata.

Minusta propelli ei ollut mauton. Ilmeisesti joku Karjalan kannaksen ilmapuolustuksesta vastaava havittajasankari oli kohdannut Juutilaisen Illun, joka silloinkin osoittautui nopeammaksi, kuten 83 muussakin kohtaamisessa. Kylla neuvostolentajasankari olisi minun puolestani propellinsa ansainnut.

Propellimuistomerkista tuli mieleeni, etta jos itse joskus kuolen, johon en alkuunkaan usko, niin kummulleni voisi upottaa tarpeettomaksi jaaneen pilkkikairani muistoni kunniaksi.

Muuten niita a- ja o-kirjaimia, joiden paalla on kaksi pistetta, en ole vielakaan venalaiselta koneelta oppinut loytamaan. Menen nyt juomaan janooni euron ja 80 senttia maksaneen sampanjapullon – ehka se auttaa loytamaan puuttuvat kirjaimet. Raportoin tilanteesta.

Kommentit (0)

Maailmassa paljon on ihmeellista asiaa, joka hammastuttaa, kummastuttaa pienta kulkijaa. Nimittain Pietarin junan tullivirkailija henkilo, joka oli naisenpuoli, hymyili minulle. Sellaista ei ole sattunut edellisen 11 Venajan matkan aikana. Ei ole taalla mitaan pysyvaa, sanotaan jo virressa ja se on sattuvasti sanottu.

Ja taksimies kysyi, olemmeko lomalla ja saatuaan myontavan vastauksen toivotti hyvaa loman jatkoa ja hymyili. Niin se inhimillisyys leviaa kaikesta huolimatta maailmassa. vaikka sita ei tyhmempi heti huomaa.

Ja nykytaiteen museo Erarta oli parempi kuin Kiasma Helsingissa tai Kumu Tallinnassa ja sen humanistitytot olivat kauniita, alykkaita ja sivistyneita. Kaykaa hyvat ihmiset Pietarin Erartassa ja kehoittakaa muitakin kaymaan.

Seuraavaksi menen lahikauppaan ja ostan kovan paivan illan ratoksi tolkin Baltika-7-olutta lievaan paihtumistarkoitukseen. Elama olisi taydellista, jos vain Vanajan tietokoneisiin saataisiin sellaiset a- ja o-kirjaimet, joissa on paalla kaksi pistetta. Toisaalta olen sita mielta, etta Suomen olisi otettava heittomerkilla varustetut a’ ja o’-kirjaimet korvaamaan kyseiset kirjaimet, joita en voi nyt kayttaa venalaisella koneella.

Kommentit (0)

Ennen olin Suomen tai ehkä peräti koko pohjoismaiden johtavia pionin kasvattajia. Nyt olen lisännyt tuotantosuunnaksi myös unikon viljelyn. Unikoista on tietääkseni ainakin CIA:n valvontasatelliitti kiinnostunut. Olen nimittäin kuullut, että CIA otti joskus yhteyttä Suomen poliisiviranomaisiin, koska avaruudesta oli havaittu Suomessa viljeltävän unikkoa.

Valpas poliisimme tutki tapauksen ja sai selville, ettei meillä vielä pystytä kilpailemaan tässä harrastuksessa Afganistanin kanssa, silä jollain valtion maatalouden tutkimuslaitoksella vain ylläpidettiin tutkimustarkoituksissa pientä unikkopenkkiä. Luulen, että myös kuvan kukkaset näkyvät satelliittikuvissa.

Kommentit (0)

Viime yönä ylittyi blogillani puolentoista miljoonan kävijän määrä. Se saa mieleni alakuloiseksi. Nimittäin kun miljoona ylittyi, asetin tavoitteeksi seuraavan kokonaisluvun, joka mielestäni on miljardi, ja nyt kun ynnäilin Pilliklubi-5-askin kanteen, niin lopputulemaksi tuli, että miljardi ylittyy tasaisenvauhdintaulukon mukaan noin 2000 vuoden kuluttua. Nykykielellä sanottuna asettamani miljardin tulostavoitteeni on haasteellinen.

Täytyy toivoa, että suurvaltojen tiedustelupalvelut, tai paremminkin niiden nettiä tutkivat tietokoneet, kiinnostuvat blogistani. Nehän tutkivat sähköposteja ja internettiä ja jos tietyt avainsanat toistuvat riittävässä määrin, niin mielenkiintoista kohdetta tutkitaan perusteellisemmin. Niinpä laitankin muutaman avainsanan tekstiini ja katsotaan montako miljoonaa vierailijaa käy sivullani ensi yönä.

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre,

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre

Muuten kun edesmenneestä Neuvostoliitosta lähetti vaikkapa postikortin Suomeen, viipyi see matkalla pari viikkoa. Selitys oli kuulemma se, että kaikki posti tutkittiin perusteellisesti esimerkiksi piilotettujen mikrofilmien löytämiseksi, kopioitiin ja kopiot arkistoitiin huolella johonkin liiteriin Siperiassa. Mutta nykysysteemeihin verrattuna touhu oli ihan amatöörimäistä puuhastelua kuin Suomen Hiihtoliitolla ikään.

Kommentit (0)

Suomalainen jalkapalloilu kaatui taas kerran eteenpäin. Parhaat seurajoukkueemme pelasivat erilaisissa Eurocuppiloissa uljaasti erilaisia ulkomaalaisia vastaan. Tosin Tps hävisi luxenburgilaisille, Marianhamina azerbaidzanilaisile ja Turun Interkin, eli maamme toiseksi paras joukkue, kovan taistelun jälkeen yhdellä maalilla färsaarilaisille kotikentällään.

Färsaarilla on muistaakseni saman verran asukkaita kuin Heinolassa. Mutta jalkapalloa siellä näköjään osataan pelata. Muutama vuosi sitten tosin Suomen maajoukkue voitti kotikentällä Helsingissä Färsaaret. Siitä ottelusta muistan sen, että en katsonut pelin alkua ja siinä vaiheessa kun ehdin mukaan, vierailla oli vain kymmenen pelaajaa. Epäilin, että syynä olisi ollut se, että sillinkutu oli juuri silloin parhaimmillaanja että saarelta ei löytynyt enempää joutilaita miehiä, mutta myöhemmin selvisi, että pelin alussa yksi vieraiden pelaaja oli ajettu ulos.

Eilisestä Interin pelistä näyttävät ulkomaalaiset asiantuntijat olevan sitä mieltä, että siinä pelattiin sopua ja että kentällä olisi ollut ns. maksettu tuomari, joka antoi pelin lopussa jopa aiheettoman rangaistuspotkun Interille, jotta suomalaiset olisivat venyneet sen avulla tasapeliin. Aikoihin on  eletty, kun heti epäillään ottelua sopupeliksi, jos Suomen joukkue häviää Färsaarten joukkueelle vain maalilla.

Muistanpa muuten kuinka jokunen vuosi sitten Suomi taisteli tasapelin Liechtensteinia vastaan ja silloinkin ulkomaalaiset väittivät maksetun tuomarin järjestäneen meikäläisille ottelun loppupuolella lahjarankkarin, jolla peli saatiin tasoitettua.

Kommentit (4)

Tuollaisen Zetorin rakenteellinen huippunopeus on 40 km/t, 2 litran dieseli kehittää 25 hv, polttonestettä kuluu noin 7 l/100 km, ajolaite painaa noin 2 tonnia ja mielenkiintoisena ykstyiskohtana mainittakoon, että pelkkä vauhtipyöräkin on 150-kilogrammainen. Muistan lehtiuutisen, jossa kerrottiin, että moinen vauhtipyörä irtosi kesken ajon ja oli aiheuttaa ympäristössä henkilövahinkoja.

Ja vaikka Kärkkäälän urheiluhistorian sankaritarusto on jo entuudestaan pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, niin siihen täytyy vielä lisätä se, että Terttu Ahonen on voittanut ajokillaan Zetoreiden kiihdytysajon Suomen mestaruuden. Se on kova temppu, koska esimerkiksi Formula Ykkösissä kilpailee vain vajaat 30 ajopeliä, mutta noita vanhoja Zetoreita on Suomessakin tuhansia.

Kommentit (1)

Aaro käytti römpsänsä kantta mieluumminkin tirrin eli tirripaistin valmistamiseen. Tirri oli ennen savolaisten raavaiden miesten yksinkertaista ja selkeää perusruokaa, eli voissa paistettua karvasilavaa. Tirri on melkoinen energiapommi, mutta se ei nykytietämyksen valossa liene mikään terveyspommi.

Aaron kantoi repussaan noenmustaa Suomen armeijan römpsää. Minun römpsäni on ostettu halvalla Neuvostoliiton konkurssipesästä, ja niinpä römpsäni väri on viherruskea, kuten sota-aikaan oli myös Puna-armeijan univormu. Tuo värisävy on tyypillisen neuvostoliittolainen väri, kuten myös se tietyn sävyinen sininen, jota kutsutaan ryssän siniseksi.

Muuten nopeasti koppasin tuon reilun röpsällisen lakkoja, mutta ehdin samalla myös laskeskella, että Suomessa tehtiin aikoinaan melkoinen hukkainvestointi, kun hyviä lakkasoita kuivatettiin huonoiksi metsiksi. Hyvä lakkasuo saattaa tuottaa vuosittain satoja kiloja eli tuhansia euroja hehtaarilta eli moninkertaisesti huonoa metsää enemmän.

Ja siunatuksi lopuksi korostettakoon sitä, että tarkoitan römpsä-sanalla pelkästään astiaa, jota virallisesti kutsutaan pakiksi. Olen antanut itselleni kerrottavan, että nykyajan rääväsuinen nuoriso käyttää römpsä-sanaa myös ihan toisesta värkistä, vaikka sillä värkillä on satoja muitakin nimityksiä.

Kommentit (1)

Olen niin vanha mies, että muistan Kennedyn murhan eikä sitä asiaa uutisoitu Savon Sanomissa yhtä näyttävästi, kuin tuo Kärkkäälän soiden lakkojen runsaus. Ja näyttää siltä, että Egyptin sotilasvallankaappauskin jäi lehdessä Kärkkäälän lakkauutisen varjoon, joka ymmärrettävää onkin, koska Egyptissä on tapeltu vuosikymmenet, mutta Kärkkäälässä oli yhtä hyvä lakkavuosi edellisen kerran 1956. Tosin silloinkin oli Suezilla poikkeuksellisen levotonta, joten olisiko Egyptin kahinoilla ja Kärkkäälän lakoilla sittenkin jokin syy-yhteys.

Kärkkääläistaustaiselle toimittaja Marita Tiihoselle täysi tunnustus siitä, että hän täysin hyvän lehtimiestavan mukaisesti jätti kertomatta lakkasoiden tarkat koordinaatit. Tosin kyläläisten havaintojen mukaan moottoriajoneuvoliikenne moninkertaistui Kärkkäälässä uutisen julkistamisen jälkeen.

Lopuksi korostettakoon ylenkyläläisille sitä, että Kärkkäälän suot ovat erittäin vaikeakulkuisia ja joku on sinne iäksikin hävinnyt. Ainakin Kupin Ullan luita ei ole vieläkään löydetty. Lisäksi aluella on tehty lukuisia karhuhavaintoja ja myös erittäin isoja ja mustia kyykäärmeitä esiintyy lakkasoilla runsaasti.

Kommentit (0)

Mutta tuo Timon esittelemä nerokas invalidin apuväline, joka on jonkinlainen kainalosauvan evoluutioversio on vuodelta 1924 ja nimimerkki YK on tehnyt sen Jalkalan kylän Halolan talossa. Olisiko niin, että Yrjö Korhonen on nuorena miehenä lyönyt kirveellä jalkaansa ja kehittänyt tuollaisen nerokkaan invalidin apuvälineen. Luulen, ettei nykyään tuollaista laitetta ole mistään saatavilla ja Korhosten suvun kannattaisi hakea keksinnölle patentti ja alkaa markkinoida tuotetta varsinkin miinaongelmista kärsiville seuduille, joita maailmassa riittää.

Aitan edestä löytyi myös merkillinen kone, jonka käyttötarkoitusta me suhteellisen nuoret miehet emme ymmärtäneet. Timo veikkasi kyseessä olevan jonkinlainen kessumylly, ja itsellä kävi mielessä, että siinä on nyt se kansanedustaja-keksijä Ville Vainion kuuluisa ikiliikkujan aihio.

Mutta ei ollut kumpikaan arvaus oikea. Kysin Matilaisen Veikolta asiaa ja hän tiesi laitteen olevan perunamylly, eli laite, jolla perunoista valmistettiin kotioloissa perunajauhoa. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että nykyään 12 annoksen paketti Mielihyvä-muusia maksaa pari euroa, joten kotitarveperunamyllyn aika on näillä näkymin ohi.

Kommentit (0)

Lupiinin tarina Suomessa on menestystarina, josta joku itsensä pöhköksi opiskellut dosentti voisi tehdä tutkimuksen. Lapsuudessani 60-luvulla kasvi oli vielä harvinainen ja muistaakseni sen kukat olivat vain sinisiä. Nykyään lupiini on vallannut tienvarret ja samalla kukissa alkavat olla edustettuina kaikki sateenkaaren värit.

Jostain syystä Venäjän Karjalassa en ole nähnyt yhtään lupiinia; siellä tienvarret sen sijaan kasvavat jättiputkea, joka on oikeasti vaarallinen kasvi. Itsekin jouduin pukemaan ylleni huussintyhjennyskumipukuni ja kaasunaamarini, kun rynnäköin kuolemaa halveksien Uukuniemellä anopin vuosikymmeniä sitten koristetarkoitukseen istuttamaa jättiputkea vastaan.

Kommentit (0)

Tuo öylönnä mainittu maa-artisokka on makea ja hiilihydraattipitoinen juures, joka sopii varsinkin kalaruokien lisukkeeksi. Maa-artisokka sisältää kuitenkin vain vähän valkuaista. Niinpä istutin rivien väliin toista helppohoitoista maatiaiskasvia eli härkäpapua, jolla aion turvata proteiinin tarpeeni.

Sen lisäksi, että papu tuottaa arvokasta valkuaista, tuottaa se myös maaperään kasvun kannalta tarpeellista typpeä, joten kalliita keinolannoitteita ei tarvita. Viljelymenetelmäni on siis aitoa luomua.

Jos hakemalla haetaan tuotantosuunnastani haittapuolia, niin alan tietokirjallisuuden mukaan sekä maa-artisokka että härkäpapu saattavat aiheuttaa herkkävatsaisille päästöjä, joita syöjän lähiyhteisö saattaa pitää epämiellyttävinä ja jotka lisäksi myös tuhoavat ilmakehän herkkää otsonikerrosta. Tosin päästönlähdettä itseään nämä ympäristöongelmat eivät välttämättä häiritse.

Kommentit (0)

Istutin Heinolassa asuessani kokeilumielessä radanpenkkaan pari maa-artisokan mukulaa – kehittelin siihen aikaan erilaisia suunnitelmia koko ihmiskunnan ruokahuollon järjestämisestä. Viljelmäni kasvoi miehenkorkuista vartta vuosikausia, mutta toivomaani auringonkukan kaltaista kukkaa ne eivät tehneet. Eivät olleet ilmeisesti sitä kukkivaa lajia.

Viljelykokeiluni synnytti kaupugilla huonosti imagooni sopivan huhun, että kasvatan huumeita. Minä en sellaista tehnyt, mutta sen sijaan joku lättähattu oli kylvänyt huumetupakan taimia siihen turisteille tarkoitettuun kukkaistutukseen, jossa luki TERVETULOA HEINOLAAN.

Kommentit (0)

Kommentit (0)

Esimerkiksi kuvan esittämä Parikkalan Pikapullan rieska on maailman parasta uutena ja lämpimänä. Tosin sitten päivää myöhemmin se ei ole kovin maittavaa. Samalla tavalla Hanna Partasen kalakukot ja karjalanpiirakat ovat lämpimäisinä suurimpia nautintoja, joita ihminen voi tässä iässä kuvitella.

Mutta markkinointiin ja jakeluverkostoon olisi panostettava pontevasti. Hanna Partasesta voisi vallan mainiosti tulla samanlainen kansainvälinen brändi kuin vaikkapa Mc Donaldsista. Jakelussa Hanna Partanen oy voisi luoda samanlaisen verkoston, kuin mikä esimerkiksi italialaisella pizzalla on. Rasakat savolaisnuorukaiset palkattaisiin rieskakulttuurin lähetystyöhön rieskanjakeluskoottereineen ympäri maapalloa ovelta ovelle kuin mormonit ikään.

Kommentit (0)

Tuntuu vahvasti siltä, että Nokian kriisi vain syvenee. Maailman paras nokialainen saapas kehittyi täydelliseen suomalaisjalan muotoonsa jo ennen Talvisotaa, mutta hinta on nykyään parikymmenkertainen Thaimaan tyttöjen tekemään verrattuna. Mutta eivät taida thaitytötkään rikastua noilla jalkineilla. Eihän ole ihan ilmaista kuljettaa niitä Suomeen asti.

En ole varma, oliko saapasvalintani paljon puhutun kestävän kehityksen mukainen ratkaisu. Se jää vielä nähtäväksi. Seuraan tilannetta ja raportoin tarvittaessa.

Kommentit (0)

En päässyt tänäkään kesänä Pariisin ja sen katukahviloihin seuraamaan ihmisvilinää. Sen sijaan pääsin Parikkalaan ja seurasin kaatosateessa sen ainoasta aukiolevasta kahvilasta ihmisvilinää. Eilen oli kuulemma kulkenut yksi-ihminen; tänään oli ainakin aamusta vähän hiljaisempaa. Kesä on selvästikin ohi, syyssatteet ovat alakanunna ja turistit sekä pääskyset ovat palaamassa etelään. Se saa mieleeni apeaksi.

Mutta kiitetty ja ylistetty olkoot maamme kirjastolaitos, joka lienee neuvolalaitoksemme ohella maailman huippua. Parikkalan kirjaston piti avautua vasta klo 11, mutta minua säälittiin henkilökunnan taholta  ja päästettiin jo klo 10 pitämään sadetta ja kirjoittamaan kunnon tietokoneella blogiani. Harvassa paikassa enää törmää näin hyvään asiakaspalveluun.

Muutenkin Parikkalassa on hyvä ja joustava asiakaspalvelu. Parikkalan kesäasukas Matti-Esko Hytönen kertoo kirjassaan Rinnanmitta 112 cm siitä, kuinka hän  pistäytyi kerran uintimatkallaan kylpytakissa syömässä Parikkalan parhaassa ravintolassa. Tosin jossain vaiheessa iltaa henkilökunta pyysi häntä hienotunteisesti siirtymään terassin puolelle.

Ja samainen Hytönen oli joskus pyytänyt koulun vahtimestarilta lupaa käydä kesäloman aikana koulun punttisalilla ja suullinen lupa myönnettiin. Tosin ulko-ovea ei oltu jätetty auki, mutta toisen kerroksen ikkuna sen sijaan oli koko kesän raollaan ja siitä Hytönen pääsi kasvattamaan entisestään rintalihaksiaan. Myöhemmin tosin ilmeni, että ikkuna oli jäänyt vahtimestarilta vahingossa auki, kun oppilaat, opettajat ja muu henkilökunta säntäsivät kesälaitumelle.

Kommentit (0)

Kuvassa Uukuniemen kesätorin herkullista lähiruokaa. Uskon, että mikäli Nokia romahtaa, niin kyllä savulahna, karjalanpiirakat  ja mansikat pelastavat kansantaloutemme. Pietarissa on kohta miljoonia maksukykyisiä ostajia. Ihan tulevat hyvät tsaarin ajat mieleen. Silloin suomalaiset löivät rahoiksi kiiskeillä, mullalla ja kepeillä.

Kyllä savulahna voittaa Norjan kassilohen ja karjalanpiirakat kaiken maailman pizzat ja hampurilaiset. Ja verratkaapa Suonenjoen mansikoita ja Espanjan folioon pakattuja vastaavia.

Kommentit (0)

Ensimmäinen silta tuolle paikalle on tehty reilut sata vuotta sitten. Sen rakensi eräs Koponen, ja kun muut kyläläiset eivät osallistuneet hankkeeseen, rakentaja esti muilta sillan käytön ketjulla, joka oikein onkin.

Tietooni ei ole tullut, etteikö sillanrakentaja ihan hyvin voinut olla salibandyn mestarijoukkue Seinäjoen Peliveljien valmentaja Tommi Koposen esi-isiä. Sen sijaan luulen, ettei maailman tunnetuin suonenjokelainen, eli näyttelijätär Tiina Koponen, joka paremmin tunnetaan Raakel Liekkinä, ole samoja Koposia. Hän on kirkonkylän tyttöjä eikä kärkkääläisiä. Se, mitä Raakel yleisölle näyttelee, jääköön kertomatta, sillä lapset tai jopa naiset voivat tätä blogia lukea.

Kommentit (0)

Pitkä-Petäisen etelä puolella sijaitsee pienempi järvi nimeltään Pasko-Petäinen, jota kyläläiset kutsuvat pelkäksi Paskoksi. Olen kuullut, että sieltä olisi tulossa rantatontteja  myyntiin. Nähtäväksi jää, vaikuttaako järven nimi kiinteistöjen hintoihin alentavasti. Toisaalta eihän nimi järveä pahenna, ja onhan sitä paitsi jossain Leppävirran suunnalla järvi nimeltään Iso-Haiseva enkä ole kuullut, etteikö sielläkin olisi kiinteistökauppoja tehty.

Kommentit (2)

Sukurutsa on yksi selitys itäsuomalaisten huonoon terveyteen. Harvaanasutussa huonojen liikenneyhteyksien maankolkassa geenit virtasivat huonosti kylästä toiseen. Varsinkin, kun nuoret miehet vahtivat toisiaan ja tiukan paikan tullen tervasivat seudulle uskaltautuneiden vieraskyläläisten geenien levitysvehkeet. Myöhemmällä ajalla tosin maantiet ja polkupyörät ovat ratkaisevasti parantaneet itäsuomalaisten terveyden tilaa. Lappalaiset ymmärsivät sisäsiittoisuuteen liittyvät riskit ja siellä lappalaisukot pitivät tapanaan majoittaa satunnaiset kulkumiehet yöajaksi vaimojensa viereen.

Suonenjoen Rieponlahden kylän väestöllisistä ja tiestöllisistä erityspiirteistä kertoo paljon se, että vaarini Jussi Könösen sisarusparvesta viisi päätyi naimisiin ja näistä neljä pariutui kylän Kukkosten kanssa. Sisäsiittoisuus lisää terveysongelmia, mutta toisaalta se saattaa myös korostaa tiettyjä erityislahjakkuuksia. Esimerkiksi Jussi Kukkonen oli taitava kynämies ja hänen poikansa Jouko Kukkonen oli musiikkimiehiä, jonka taiteellinen herkkyys taisi ajoittain ilmetä suoranaisena boheemiutena, joka ei suinkaan ole tiettävästi vieras piirre muillekaan balalaikansoittajille, joiden instrumenttia on kuulemma helpointa käsitellä keskivahvassa krapulatilassa.

Jouko Kukkosen kaunis sanoitus Kesäinen muisto on mitalisijoilla suomalaisten tangojen sarjassa ja se soi Markku Pölösen elokuvan Onnen maan taustalla. Sukutarinan mukaan myös Irja-humppa olisi lähtöisin Jouko Kukkosen kynästä, mutta virallisissa asiapapereissa se on merkitty silloin 17-vuotiaan Kauko Käyhkön sanoittamaksi ja säveltämäksi. Ilmeisesti Jouko Kukkonen myi tekijänoikeuksiaan toisille. Sukutarina tietää kertoa tekijänoikeuksien hinnankin. Kerrotaan myös, että Irja-humpan taustalla oli ihastuminen samannimiseen kauniiseen serkkutyttöön.

Kommentit (0)

Kuopion taiteiden yössä törmäsin kirjakauppa Rosebudin kirpputoritiskillä viehättävään neitoseen, joka oli onnistunut saamaan haltuunsa Jussi Kukkosen kansikuvasta päätelleen railakkaan ja puhdashenkisen poikien seikkailukirjan. Itsekin ole Kukkos-Jussin tuotantoa kerännyt ja harmittelin myöhästymistäni.

Neitonen kertoi olevansa Jussin pojan tyttären tytär, ja totesin törmänneeni sukulaistyttöön. Neitosella olivatkin Könösten suvun kauniin vihreät silmät. Neitonen oli laskujeni mukaan 2,5-serkkuni ja yhteisiä geenejä meillä on siis lähes 10 %, koska kaiken lisäksi neitosen mummokin on Koivistoja, joiksi Karttulaan eksynyt sukuhaarani on nimensä lyhentänyt.

Jussi Kukkonen oli alunperin renkipoika Suonenjoen Rieponlahdesta, joka kuitenkin ihan kiertokoulupohjalta oli lahjakkaana miehenä edennyt Kainuun Sanomien päätoimittajaksi. Hän oli Kekkosen tärkeä tukimies ja oli omalta osaltaan luomassa myyttiä Kekkosesta savutorpan poikana, vaikka tämä olikin tosiasiassa vakavaraisen puuyhtiön pikkuherran poika. Luulen Kukkosenkin olleen raaputtamassa Kekkosen syntymäkotia esittävästä valokuvasta häiritsevää savupiippua.

Lehden toimitustyön sivussa Kukkonen oli myös kirjailijana tuottelias. Hän julkaisi peräti 60 kirjaa ja parhaana vuonna luomisen tuskan, eli ns. puhkun, ollessa kovimmillaan niitä ilmestyi seitsemän. Kukkosen teokset olivat niin hurmahenkisen isänmaallisia, että sodan jälkeen niitä poistettiin maamme kirjastoista; omastakin hyllystäni pistää silmään mm. puhdashenkiset poikien seikkailukirjat Ryssien selustassa ja Ryssien kintereillä.

Erikoiselta tuntuu, että moinen ilmetyn korostetun isänmaallinen mies pelkäsi 30-luvulla henkensä edestä, koska hänen kaverinsa oli kieltämässä Isänmaallisen kansanliikkeen toimintaa. Jostain noin 30 vuoden takaisesta Lapuan liikettä käsittelevästä kirjasta luin, että sisäministeri hankki itsensä lisäksi pistoolin Kukkos-Jussillekin ja että peli olisi ollut niin kovaa, että kainuulaiset maalaisliittolaiset olisivat keränneet jopa nimilistan niistä lapualaisista, joille olisi käynyt huonosti, jos Jussille olisi sattunut jotain.

Tunnelma on siis ollut 30-luvun Suomessa kovasti erilainen kuin äskeisten pressanvaalien alla, jolloin politiikassa näytti toimivan pelkästään harmaita herrasmiehiä. Ja tuskinpa 80 vuotta sitten uskotaan, että ikollien ja kommunistien jälkeläiset vielä istuvat samassa hallituksessa isänmaata pelastamassa.

Ilmeisesti ihan käyttämättä tuo Kukkosen taskuase ei jäänyt. Virallisen elämänkertatarinan mukaan päätoimittaja uupui työpöytänsä ääreen vähän ennen Kekkosen presidentiksi tuloa, mutta toisenlaisiakin huhuja liikkuu. Pääsin vihreäsilmäiseltä sukulaistytöltä kysymään, oliko Kekkosen lahjapistoolilla osuuttaa kirjailijan äkilliseen kuolemaan ja kyllähän se niin oli, että Kekkosen lahjapyssyllä Kukkos-Jussi itsensä ampua napsautti ja neitonen epäili vielä joskus perivänsä tuon pyssyn.

Kommentit (0)

Jetsu kertoi mm. sen mielenkiintoisen asian, että maassamme yleisesti inhottu kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov henkilökohtaisista varoistaan tuki Kuopion kirkon rakentamista. Esimerkiksi osa kelloista valettiin Venäjän armeijalta ostetusta aseromuraudasta. Paljon on haaveiltu miekkojen valamisesta auroiksi, mutta tässä tapauksessa ne valettiin kirkonkelloiksi. Rakennus valmistui vuonna 1903. Projektin pääsponsori Bobrikov ammuttiin vuotta myöhemmin muistaakseni Eugen Malmstenin toimesta.

Muuten Kuopion ortodoksikirkko ei ole oikea tiilikirkko, vaikka tyhmempi niin luulee. Rakennus on pinnaltaan rapattu ja tiilikuviointi on tehty uskottavasti maalilla ja pensselillä. Ovela temppu, joka pitäisi tehdä myös eräille betonilähiöiden elementtitaloille.

Kommentit (2)

Kuikka-Koposessa olisi ollut ainesta merkittäväksi uskonnolliseksi johtajaksi. Historia tuntee muitakin silmänkääntötemput hallinneita profeettoja. Uskonnolla Koponen olisi lyönyt suuriksi rahoiksi. Toisaalta ei hän olisi välttämättä uskontoa tarvinnut rahoiksi lyömiseen. Kerrotaan, että hän pystyi maksamaan velkoja sanomalehdestä leikatuilla paperilapuilla.

Sellainen ei ole ainutlaatuista. Lapsuudessani Suomea kierteli kaksi intialaista miestä, jotka huijasivat maamme pankkineitejä samalla konstilla. Silloinkin lehdessä puhuttiin hypnoosista. Itse luulen, ettei hypnoosia tarvittu. Todella tummat miehet olivat maamme pankkineideille siihen aikaan hyvin eksoottisia kokemuksia.

Kaikkitietävä Wikipedia kertoo Kuikka-Koposesta paljonkin. Kiinnittäkääpä huomiota hänen lastensa nimistöön. Se kilpailee mielikuvituksellisuudessaan Iki-Kiannon jälkeläisten kanssa:

Kuikka-Koponen eli oikealta nimeltään Abel Koponen (1. joulukuuta 1833 – 12. joulukuuta 1890) oli savolainen silmänkääntäjä ja kansanparantaja, josta on säilynyt suomalaisessa kansanperinteessä runsaasti kertomuksia. Häntä pidetään yleisesti Suomen tunnetuimpana silmänkääntäjänä ja elinaikanaan hän ällistytti monia ihmisiä taioillaan.

Sisällysluettelo

• 1 Elämä
  • 1.1 Koposen lapset
• 2 Koposen temput ja kansanperinne
• 3 Lähteet
  • 3.1 Viitteet
• 4 Kirjallisuutta

Elämä

Abel Koponen syntyi Pekkalan talossa Leppävirran pitäjän Varistaipaleen kylässä 1. joulukuuta 1833 vanhempiensa Sigfridin ja Helenan toiseksi lapseksi.^[1] Nuoresta pitäen hän vietti kuljeskelevaa elämää eikä asettunut missään vaiheessa varsinaisesti aloilleen tai tehnyt vakinaista työtä. Hänen kerrotaan harjoittaneen kansanparannuksen ohella monenlaisia silmänkääntötemppuja ja ”taikuutta”.^[2]

Koposen Kuikka-lisänimen alkuperästä on useita erilaisia tarinoita. Esimerkiksi kotikylällään Varistaipaleella hänen kerrotaan saaneen nimensä siitä, että hänellä oli tapana viettää aikaansa työnteon sijaan soudellen järvellä kuikan tavoin. Toisaalta hänellä kerrotaan olleen kuikannahkainen lääkelaukku, tai hänen kerrotaan sukeltaneen vedonlyönnin jälkeen kuikan lailla pitkän matkaa jään ali Savonlinnassa.^[3]

Vuonna 1872 39-vuotias Koponen meni naimisiin itseään 15 vuotta nuoremman sääminkiläisen Ida Mikkosen kanssa.^[4] Ida asettui ensin asumaan Koposen kotikylään, joka oli siirtynyt pitäjänrajoja muutoksen myötä Leppävirralta Heinäveden pitäjään.^[5] Avioliitto ei kuitenkaan saanut Koposta muuttamaan elämäntapaansa, joten alkuun Ida seurasi miehensä mukana tämän kulkiessa paikkakunnalta toiselle. Kyllästyttyään kiertolaisen elämään Ida asettui Säämingin Ahvionniemelle perintönä saamalleen maatilkulle, joka sai nimen Kuikanpelto.^[6] Myös Koponen oli elämänsä viimeiset kaksitoista vuotta kirjoilla Säämingissä.^[4] Koponen itse kuoli 57-vuotiaana 12. joulukuuta 1890 ollessaan Jäppilässä.^[7]

Koposen lapset

Idan ja Kuikka Koposen liitosta syntyi kaikkiaan viisi lasta, joista kaksi kuoli jo lapsina. Yksi osoitus Koposen omalaatuisuudesta ovat hänen lastensa saamat eriskummalliset nimet. Jos pappi ei suostunut antamaan nimeä kastettaessa, Koponen kirjoitti ne haluamassaan muodossa muuttokirjaan perheen vaihtaessa paikkakuntaa seuraavan kerran. Viides lapsista syntyi postuumisti, koska Ida oli ollut raskaana Koposen kuollessa. Kuopus sai äidin tahdon mukaisesti tavallisemman nimen.^[6]

1. Iida Riia Lucina Hilda Hulda Levatiina Amanda Olivia Ceela Concordia Jemna Jekleobeth (29. maaliskuuta 1873 – 13. marraskuuta 1880)
2. Alfred Ilai Optatus (s. 29. maaliskuuta 1877)
3. Elmaan Jaebetr Jasobeam (7. heinäkuuta 1880 – 17. kesäkuuta 1890)
4. Ohlipoodaama Siromilda Nova Neera (s. 10. lokakuuta 1887)
5. Juhana Eevert (s. 13. heinäkuuta 1891)^[6]

Nimien kirjoitusasut tosin vaihtelivat jo Kuikan elinaikana, vuonna 1878 Sääminkiin muutettaessa esikoistyttären nimi esimerkiksi merkittiin kirjoihin huomattavasti lyhyemmässä ja hieman erilaisessa muodossa Luiina Konkordia Jeklobette.^[8] Lapset eivät seuranneet isäänsä silmänkääntäjinä, joskin Alfred Ilai Optatuksen eli ”Ilukan” kerrotaan opetelleen joitakin taitoja.^[9]

Koposen temput ja kansanperinne

Nykypäivään saakka on säilynyt useita kertomuksia hänen erikoisista tempuistaan. Kerrotaan, että Koponen oppi taitonsa Pietarissa intialaiselta fakiirilta palkinnoksi tämän hengen pelastamisesta. Elinaikanaan häntä pidettiin hyvin outona persoonana, ja myös hänen temppunsa olivat usein varsin kummallisia. On muun muassa säilynyt useita kertomuksia, joissa Koponen menee hevosen peräaukosta sisään. Koposen tempuille tyypillistä oli, että niissä usein joku ahne tai itsekäs henkilö saatettiin naurunalaiseksi. Useissa myös autetaan heidän puutteenalaisia uhrejaan.

Kommentit (0)

Taika-Jim, joka Savon Sanomissa tunnettiin lapsuudessani nimellä Mr Jack, on ollut elämässäni keskeinen vaikuttajahenkilö. Harmi, että sarjakuva on lopetettu vuosikymmeniä sitten. Aimo Kejosen kirjaa Kansantarinat lukiessani tuli mieleen, että suonenjokelainen sarjakuvapiirtäjä Jope Pitkänen voisi kehittää Taika-Jimille savolaisen vastineen eli Kuikka-Koposen.

Silmänkääntäjä Kuikka –Koponen syntyi Heinävedellä 1833 ja kuoli Jäppilässä 1890. Hänestä kiertää monenlaista hurjaa tarinaa, joihin suhtaudun epäillen, vaikka en ole asiaan juuri perehtynytkään. Vaikka miehen silmänkääntökykyjä on varmasti liioiteltu, niin joukkohypnoosin taitajana hän on ollut lähes Taika-Jimin luokkaa.

Esimerkiksi tuossa kotini vieressä Kuopion satamatorilla hän hämmästytti väkijoukkoa ryömimällä mastopuun sisään. Kun paikalle tuli vähän myöhemmin hieno hypnoosivapaa fröökynä, purskahti tämä nauruun ja paljasti ällistelevälle yleisölle  Koposen vain makaavan mastopuun vieressä.

Fröökynän hymy kuitenkin hyytyi, kun nolattu Kuikka-Koponen ihmetteli, miksi hieno föökynä on kehdannut lähteä liikenteeseen ilkosen alasti. Väkijoukolla oli hauskaa, kun fröökynä alkoi kirkuen juosta tapahtumapaikalta intiimejä ruumiinosiaan käsillään peitellen.

Omien puheidensa mukaan Koponen oli oppinut silmänkääntäjän temppunsa mustalaisilta kierrellessään heidän mukanaan Italiassa ja Venäjällä.

Kommentit (0)

Harva on se kerta, jolloin on saanut tuntea ylpeyttä suomalaisuudestaan, mutta nyt on se harva kerta. Presidentti Tarja Halonen on tavattu ja kuvattu dyykkaamasta jätelavaa. Missään muualla kuin meillä tällaista ei voisi tapahtua. Sivistyneessä maailmassa valtion entisten päämiesten ei tarvitse tonkia roskiksia. Jotenkin noita kuvia katsellessa mieleni valtasi epäilys, että ilmeisesti maamme taloudelliset näkymät ovat vieläkin synkemmät, mitä kansalle on kerrottu.

https://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Kelpasiko-jatelavalta-poimittu-kattila-Tarja-Haloselle-katso-kohukuvat/1014828

Presidentin kanslia on kommentoinut roskiksen penkomisasiaa ja korostanut sitä, ettei kuva kerro tapahtumasta totuutta. Tiedot presidentin dyykkaamisesta ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Tarza ei ominut kuvan kallista kattilaa vaan pelkästään pienet valokuvakehykset.

Pahaa pelkään, että asiasta nousee vielä oikeusprosessi, koska kansan oikeudentunto on tarkka varsinkin, kun herrojen tekemisistä on kysymys. Nimittäin jätelavalla oleva tavara lienee jätehuoltofirman omaisuutta ja valokuvakehyksen talteen ottaminen onkin juridisesti ajateltuna näpistys.

Muuten Savon Sanomat-lehti on onnistunut tekemään savolaisia Tage Erlanderista, Richard Nixonista, isä ja poika Bushista, Katariina I ja hänen tyttärestään Elisabetista sekä generalissimus Suvorovista, mutta Halosen savolaisuudesta lehti ei ole juurikaan puhunut. Jostain syystä Tarja Halosen kuopiolaisesta isästä vaietaan.

Kommentit (0)

Syntymä- ja jopa syömäköyhänä ihmisenä ostin uudet silmälasini Internetistä, koska ne maksavat siellä nelisen kertaa vähemmän kuin kivijalkamyymälässä, joka oikein onkin, koska kivijalkamyymälä on kallis ja siellä on kallista henkilökuntaa töissä. Lisäksi nettilaseilla on kuukauden vapaa palautusoikeus, jos kauppa sattuu kaduttamaan.

Sainkin ihan hyvät prillit, mutta jos jotain vikoja ja puutteita hakemalla hakee, niin löytyyhän sellaisia yksi kappale. Kehyksettömissä laseissa nenätyynyt ovat vain pienellä rautalankahakasella kiinni ja varsinkin raskaissa tukkitöissä, jollaisia harrastan, ne irtoavat herkästi, kun oksat iskevät vasten kasvoja. Niinpä kadotin metsään toisen kalliista nenätyynyistä.

Kysyin kivijalkamyymälästä, paljonko nenätyyny maksaa ja se olisi maksanut 5 €, jos sellaisia olisi ollut. Luulen, että raaka-aineta ja hyödyllistä yhteiskunnallista työtä sisältyy nenätyynyyn noin 0,01 sentin arvosta. Muutenkin silmälasialan hinnoittelu on lievästi sanottuna yläkantissa. Pokat maksavat hyvän polkupyörän hinnan ja muovista valetut linssit saman verran kuin hyvä kiikari tai kamera.

Koska välttämättä tarvitsin nenätyynyn, lähetin sitten sähköpostilla viestin nettilasiliikkeeseen ja pyysin kohtuullista korvausta vastaan tyynyjä. Sain niitä parin päivän kuluttua pienen pussillisen eli 15 kpl, eli 75 € arvosta eikä laskua tullut mukana. Jos joku tarvitsee nenätyynyjä, voin nyt sellaisia myydä kohtuu hintaan 4 €/kpl.

Kommentit (0)

Monissa länsimaissa ihmiset käyttävät enemmän rahaa vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, joita nykyään nimitetään uskomushoidoiksi, mutta joita ennen kutsuttiin taikauskoksi tai puoskaroinniksi. Monet lääkäritkin hyväksyvät mukisematta asian. Sen sijaan kuopiolainen professori Markku Myllykangas ei asiaa purematta niele, vaan kirjoittaa Savon Sanomien yleisönostossa kärkevästi ilmiötä vastaan.

Myllykangas tuomitsee sisäministeri-lääkäri Päivi Räsäsen puoskarilakiajatuksenkin tekopyhyytenä, koska Räsänen itse suosii rukouksella parantamista, joka myös on puoskarointia. Räsäsestä se on kuitenkin käypää hoitoa. Jeesus on ainakin kolmesti vastannut Räsäsen rukouksiin parantamalla hänen tyttärensä ripulin, yskän ja polven turvotuksen.

Professori Myllykangas myös muistuttaa, että yksi keskeinen suomalaisen psykiatrian homokuvan muotoilija ja homokammon lietsoja oli Kristillisen liiton kansanedustaja, pappi, lääkäri ja professori Asser Stenbäck. Stenbäck suositteli ”homoseksuellien” kastrointia natsi-Saksan malliin. Se kun kehittää luonnetta. Homoja alettiin kastroida Suomessa 1950-luvulla.

Myllykankaan kirjoitus palautti mieleeni sen, että Arvo Salo kertoi muistelmissaan, että kun hän 50-luvulla työskenteli sosiaalityöntekijänä eräässä vankilassa, hänen tehtäviinsä kuului tilata pingispalloja aina silloin, kun kirurgi oli tulossa vierailulle taloon. Salo ei alkuunkaan ymmärtänyt, mihin tarkoitukseen moiset pingispallot tilattiin.

Kommentit (2)

Jatketaanpa Perämaa- ja Nälkämaa-asian käsittelyä. Tutkin tuossa Kauko Vainion kirjaa Kopratalakkunnoo ja muistin oikein. Sivulla 125 hän kertoo nimen Perämaa synnystä. Vainion mukaan tarinat kertovat nimen juontaneen alkunsa ruotsivallan ajoilta saakka. Nokkelasti alueen nimen on joku suomentanut ja käännös muuntuu perin yksinkertaisesti: Peerlant – Perämaa. Itse en tosin Googlen kielenkääntäjälläkään saa tolkkua ruotsin Peerlant-sanan tarkoituksesta.

Lainaampa suoraan suoraan Vainion luonnehdintaa Kärkkäälän kylän Perämaasta. ”Seudun oleellisimmista seikoista voisi mainita parilla kolmella kirjainrivillä: Vain muutamia harmaita asumuksia on tällä perimmäisellä kylänkolkalla, siellä on halla jokavuotinen vieraisilla kävijä, sen tieoloista ei voida puhella juuri nimeksikään ja menneinä vuosina sen tiheissä korpimetsissä pontikkapillit lirittivät pimeinä syysöinä.”

Yllä olevan tekstin perusteella Nälkämaan laulu kajahti ihan oikeassa paikassa, kun se kajahti uhmakkaasti Metsästys ja Raittiusseura Perämaan Erän majalla pimenevään syysiltaan.

Perämaallakin on sijansa maamme kulttuuri- ja urheiluhistoriassa. Nimittäin näyttelijä Taisto Reimaluodon isä, joka oli alunperin nimeltään Sikanen, oli syntyjään Perämään poikia. Samoin Perämaan poikia oli myös Seinäjoen Peliveljet salibandyn Suomen mestareiksi pariinkin kertaan valmentaneen Tommi Koposen isä. Taisto Reimaluoto tunnetaan teatterilavoilla maamme parhaana kiroilijana ja räyhääjänä. Tommi Koponen tunnetaan sen sijaan siitä, ettei hän koskaan kiroile tai räyhää, joka on ainutlaatuista maamme palloilukulttuurissa.

Kommentit (0)

Samaan aikaan kun Helsingissä vietettiin Taiteiden yötä ja paikalla oli 2 % sikäläisestä väestöstä, vietettiin Kärkkäälässä Metsästys- ja Raittiusseuran Perämaan Erän majalla yhteislauluiltaa, johon osallistui 20 % sikäläisestä  väestöstä eli paikalle siunaantui 40 kpl asiasta innostunutta.

Nykyajan yhteislaulutilaisuuksien tapaan erityisen suosittuja olivat Hectorin ja Juice Leskisen 70-luvun sanoitukset. Kuitenkin tilaisuuden lopuksi seisomaan nousten kajautimme tummentuvaan yöhön perinteiseen tapaan uhmakkaasti sekä aika moniäänisesti Nälkämaan laulun, joka jylhän nimensä puolesta soveltuu vallan mainiosti Perämaan Erän majalle. Komean ja humaanin sanoituksen on Iki-Kianto tehnyt, vaikka ihmisenä hän ei ollut kaikista helpoin vaan pikemminkin päinvastoin. Vahvana esiityi paikalla ajatus, että maamme nykyinen kansallislaulu, joka Saksassa tunnetaan paremmin nimellä Oi juokaamme veljet juokaamme, pitäisi korvata Nälkämaan laululla.

Tallensin laulutapahtuman kännykälleni, mutta Luojan kiitos kännykkäni kortti ei näytä käyvän tähän tietokoneeseeni, joten Youtubeen siirtäminen ainakin lykkääntyy. Nimittäin vaikka Iki-Kiannon piisi esitettiin aika moniäänisesti, erottuu kuitenkin oma vähemmän heleä ääneni turhan selkeästi tallenteelta. Tosin uskallan väittää, että kohdallani syvä tunne täysin korvaa ajoittain puuttuvan taiteellisuuden.

Kommentit (0)

Epäilen, että johtava ufoasiantuntija Rauni-Leena Luukkainen on sittenkin oikeassa. Hän on pitkään vakuuttanut, että esineet voivat dematerialisoitua eli kadota jäljettömiin. Itse olen törmännyt tähän ilmiöön aiemmin ainoastaan sukkien ja kuulakärkikynien osalta. Olen tosin kehittänyt oman teorian, etteivät nämäkään tarvekalut välttämättä dematerialisoidu, vaan ne ainoastaan vaeltavat kuolemaan jonnekin kaukaisen putouksen takana olevaan tuntemattomaan luolaan.

Mutta nyt uskon vankasti dematerialisoitumiseen. Nimittäin yksivaihteinen maastopolkupyöräni on dematerialisoitunut eräästä puskasta Kärkkääläntien varresta läheltä Kuopion tien risteystä. Sinne minä sen jätin noin kuukausi sitten eikä sitä enää eilen löytynyt.

Varkausteoriaan en usko. Kukaan ei huvikseen polje vuoden 1957-mallia olevaa valurautaista pyörää, joka aloitti uransa Suomen Puolustusvoimain palveluksessa, mutta on ollut reservissä jo vuosikymmeniä. Taloudellista arvoa sillä ei ole, mutta omistajalleen  sillä oli suuri tunnearvo. Jotta pyörän saa vauhtiin, tarvitaan siihen riskiä miestä, mutta kun sen sai liikkeelle oli se kevyt ajaa. En usko, että kukaan nykyajan lättähattunuorista on jaksanut sitä ajamalla pois viedä.

Se oli huoltovapaa uskollinen ja luotettava ystävä. Kun sen alkutalvesta muisteli peitellä hyvin lumihankeen, ei keväällä tarvinnut edes pumpata renkaisiin ilmaan. Sellaisia polkupyöriä ei enää osata valmistaa. Nykyajan 27-vaihteiset eivät kestä montaa vuotta ja joka syksy pitää kallispalkkaisten ammattilaisten ne huoltaa, jotta niillä voisi vielä keväällä ajella.

Toisaalta teoriassa on mahdollista, että pyörä on varastettu, mutta kärkkääläiset eivät varmasti varasta. Ylenkyläläinen sen on ehkä vienyt. Muistanpa ajan, ettei meiläkään pistetty ovia lukkoon, mutta nyt ehkä pitää asiaa harkita ja ehkä pyörätkin on jotenkin suojattava, kyllä maailma on sellaiseksi mennyt. Tulevaisuudessa tulen varmuuden vuoksi kytkemään fillarini tarkalleen metriseen ratakiskon pätkään. Jos pätkä on metriä lyhyempi, se varastetaan ja jos se on metriä pitempi, se väännetään.

Kommentit (0)

Äänestän sen puolesta, että Könös-Aukustin paperitollolla ampuminen oli hevosenleikkiä. Jos tekijä olisi halunnut tappaa, hän olisi varmaankin ampunut kovilla. Lisäksi ampuja otti ennen laukausta muutaman askeleen poispäin kohteestaan ja laukaisi vasta sitten. Ilmeisesti hän kuvitteli, että paperitollo olisi ollut vaaraton vähän pitemmältä matkalta ja yritti vain säikäyttää.

Tuollaiset tapaukset synnyttävät naapureissa monenlaisia juttuja ja jos joku satunnainen lukija on sellaisia kuullut, niin mielelläni minäkin ne kuulisin.

Paperitollotappo meni oikeuteen ja ampuja sai tuomion. Hän joutui maksmaan sakkoa ruumiin vammantuottamuksesta 300 markkaa eli 1800 nykyeuroa ja sairaanhoitomenojakin joutui hän kustantamaan nykyrahassa 8500 €. Nykyään tuollaisesta tapauksesta ei pääsisi noin vähällä.

Kommentit (0)

Eeva Voiman Könös-kirjan liitteestä käy ilmi, että pitkähköjä virkkeitä suosittiin jo vuonna 1919 maamme poliisitoimessa, kun Aukusti Könösen kuolemantapausta tutkittiin Suonenjoen poliisilaitoksella. Suonenjoen Karsikonmäellä Könölän tilalla asuneen Aukusti Könösen surmaa ei ole jostain syystä kelpuutettu internetistä löytyvään vuoden 1914 – 1922 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedostoon, joka sisältää noin 40.000 nimeä. Minusta se sinne kuuluisi. Tapauksen kuulustelupöytäkirjan yksi ainoa virke kertoo tapahtumien kulun seuraavaksi:

Talollisenpoika Kalle Adaminpoika Nissinen Suonenjoen pitäjän Lietemäen kylästä (kertoo): että saapui viime kesäkuun 22. päivän iltana kotiinsa Suonenjoen kirkolta suojeluskuntamanöövereiltä ja oli hänellä mukanaan kivääri ja yksi löysällä paperitulpalla täytetty panos, minkä sai talollisen pojalta Niilo Haloselta: että jonkin ajan kuluttua näki pihalle saapuvan naapurinsa August Könösen ja työmies Emil Jokelaisen, joiden luokse meni ja kun sitten tuli puhe äskeisistä manöövereistä, muisti että kiväärinsä jäi tupaan ja kun tupa yön aikana oli tyhjä, päätti viedä kiväärin makuusuojaan, minkä vuoksi nouti sen tuvasta ja tuli taas Könösen ja Jokelaisen luokse laskien kiväärin maahan rappuja vasten: että Könönen otti sitten kiväärin käteensä ja veti sulkulaitoksen auki: jolloin siitä lensi ulos tyhjä hylssy, minkä jälkeen kertoja otti aseen Könösen kädestä ja pisti siihen taskussaan olleen paperilla täytetyn panoksen, minkä aikoi ampua navetan kattoa kohden, mutta jostakin käsittämättömästä syystä kääntyi, astui muutamia askelia Könösestä ulospäin, ojensi kiväärin Könöstä kohti ja laukaisi muistamatta kumminkaan tähtäsikö Könöseen tai ampuiko tähtäämättä: että kun kivääri laukesi, säikähti hän kovasti ja kun katsoi Könöseen huomasi verta vuotavan hänen leuasta: että haavaa ruvettiin heti käärimään ja alkoi kertoja hommata Könöstä lääkäriin Suonenjoen kirkolle, jonne hän itse lähti häntä viemään ja menivät he suoraan piirilääkäri Rahmin luokse, joka kääri haavan ja kutsui Könösen seuraavana aamuna uudelleen luokseen: että Könösen leuka näytti sitten hyvin paranevan, mutta kun hän työskenteli pölyisellä pellolla auringonpaisteessa eikä haava ollut kääreessä, alkoi haava pahentua, minkä vuoksi Könönen kertojan sisaren sairaanhoitajatar Elina Nissisen kehoituksesta meni Kuopion lääninsairaalaan, jossa sittemmin kuoli: että vielä samana iltana jolloin tapaus sattui, olisi kertoja tahtonut toimitettavaksi poliisitutkinnon, mutta kielsi Könönen siitä sanoen, että sovitaan asia keskenämme, että kertoja kumminkin samalla matkalla ilmoitti asiasta suojeluskunnan paikallispäällikölle, joka kehoitti heitä hyvinä naapureina sopimaan asian sekä että kertoja oli sitä mieltä, että haava pääsi pahenemaan huolimattoman hoidon kautta.

Kommentit (0)

Tuossa alla olevassa Könösten 100 vuotta vanhassa sukukuvassa poseerataan arvokkaasti eikä virnuilla tyhjälle kuten nykyään on valokuvissa epämiellyttävänä tapana. Eikä Risto Könösellä ollut elämässään liiemmälti hymyyn aihettakaan. Kolmesta vaimosta kuoli kaksi ja kahdestatoista ensimmäisestä lapsesta menehtyi ennen aikuisikää yhdeksän.

Huono ravinto ja kulkutaudit pitivät siihen aikaan huolen siitä, että tuonenviikate tuo julma niitti ahkerasti saalistaan. Toisaalta saattaa olla, että juuri nälässä eläminen oli Risto Könösen pitkän elämän ja elinvoimaisuuden salaisuus. Tutkimukset osoittavat, että sopivassa nälässä eläminen lisää elinvuosia. Ilmeisesti nälkä saa elimistön toimimaan jotenkin säästöliekillä.

Suomen historian vanhimmaksi, eli 111-vuotiaaksi, elänyt mies Aarne Arvonenkin oli Tammisaaren nälkäleirin nuoruudessaan v-18 läpikäynyt. Mainittakoon, että 100-vuotismerkkipäiväänsä Arska Arvonen vietti kierrellen Lontoon pubeja poikien kanssa. 110-vuotispäivänä hän ei enää lähtenyt ulkomaille, vaan juhli sitä kavereidensa kanssa Järvenpäässä McArthur-pubissa. Vielä kypsässä reilun 100 vuoden iässä hänellä oli tapana kävellä muutaman kilometrin lenkki kyseiseen olutkapakkaan.

Mainittakoon vielä, että Arska Arvonen muutti pula-aikana Suonenjoelle, jossa hän alkoi kutsua itseään taiteilijaksi. Hän teki korkealuokkaisia tyylihuonekaluja, rokokoota ja chippendalia. Tietääkseni silloiset vanhat Kutvosen tyylikalut ovat ihan arvostettuja alan harrastajien parissa. Muistelen, että Suonenjoen lukion rehtorin kanslian huonekalut ovat antiikkista Kutvosta.

Suonenjoelta Arvoselle löytyi myös vaimo Sylvi Salonen. Vaimo kuoli synnytykseen vuonna -38 ja mies sinnitteli sitten kahden tyttären yksinhuoltajaisänä, joka oli varmaankin erikoista siihen aikaan. Teräsvaarien Könösen ja Arvosen tapauksista opimme sen, ettei vanhenemista ei tarvitse pelätä. Itsekin aion juhlia 100-vuotispäiviäni pubeja kierrellen ja jos oikein pahapäiseksi äidyn, vetelen vielä ajankulukseni muuten vain nöösipoikia turpaan siinä sivussa.

Kommentit (0)

Piipittäjän koti

En sitten rikkonutkaan piipittäjän kotia, vaan lopetin oikeutetun puolustustaisteluni sillä kertaa. Kun eilen tarkastin pesän tilanteen, huomasin, että tapahtumaketju oli saanut traagisen päätöksen. Lintu, jonka lajia en ole onnistunut luotettavasti määrittämään, oli hylännyt kotinsa ja viisi poikasta joutui luopumaan ainutkertaisesta elämästään jo ennen kuoriutumistaan.

Tuo pesä on ainakin Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden pienin. Se on tulitikkuaskiakin pienempi, jonka seikan harvinaisen huono kännykkäkuva todistaa. Veikkaisin sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys lintuasioista synnyttää, pesän haltijan olleen pensaskertun. Niin ainakin aina epäluotettava Wikipedia antaa ymmärtää.

Kommentit (2)

Suomalaisten lisäksi pidin mm-kisoissa tietenkin peukkuja myös toisten pohjoisten veljesmaidemme edustajille. Enkä turhaan, sillä miesten keihäässä ja 1500 metrin juoksussa Norjan miehet taistelivat uljaasti viimeiselle pistesijalle. Muitakin aika hyviä sijoituksia norjalaiset saivat, mutta kokonaisuutena he hävisivät Pielavedelle pisteen kansainvälisessä pistetaulukossa.

Tanskalaisia tai islantilaisia urheilijoita en kisoissa havainnut, joten Norja, Tanska ja Islanti saivat yhdessä pisteen vähemmän kuin Pielavesi. Sen sijaan Ruotsin kisamenestys mietityttää enemmän. Naisten korkeudessa taisi Ruotsin tyttö olla kuudes, joten maa taistelee pisteissä tasapäisesti Pielaveden kanssa. Ruotsia edustanut etiopialainen tosin voitti naisten 1500 metriä, mutta hänenkin kansallisuutensa on nyt asetettu hieman kyseenalaiseksi. Viime vuonna olympialaisissa hän vielä edusti alkuperäistä kotimaataan, mutta se ei nyt ole pääongelma.

Pääongelma on se, että juoksijatar esitti homostelusta samansuuntaisia mielipiteitä kuin Suomen sisäministeri, ja ruotsalainen yhteiskunta on syvästi järkyttynyt. Tiedän, että monissa läntisissä sivistysmaissa kansalaisuutta hakeville suoritetaan asennekysely ja jos hakijan mielipiteet poikkeavat suivaitsevista länsimaisista arvoista, kansalaisuutta ei myönnetä. Nähtäväksi jää, perutaanko Etiopian tytölle myönnetty Ruotsin kansalaisuus.

Jos kyseinen Etiopian juoksijatar olisi edustanut Suomea, hänen seksuaalipoliittiset kannanottonsa eivät olisi herättäneet laajaa huomiota. Suomalainen yhteiskunta on näissä asioissa toisenlainen. Esimerkiksi kun eräältä suomalaiselta yleisurheilun maailmanmestarilta kysyttiin Urheiluradion suorassa lähetyksessä kauden päätavoitteesta, hän vastasi epäröimättä sen olevan, että viistoistavuotiasta pitäisi saada. Se lausunto ei herättänyt mitään paheksuntaa. Ruotsissa mies olisi saanut elinikäisen kilpailukiellon ja ohjattu terapiaan.

Ja vähän myöhemmin Helsingin Em-kisoissa samalta maailmanmestarilta kysyttiin hänen näkemystään tulevan keihäskisan voittajasta ja hän vastasi itäsuomalaisen leveästi, että ”sitä mie en tiijä, mutta naisten kisassa on varmaankin vahvoilla Tatjana Rakopaljana”. Tosin Tatjana Rakopaljana ei heittänyt kisoissa keihästä, vaan juoksi 1500 metriä, joten sekään miehen vastaus ei pysynyt asialinjalla ja olisi Ruotsissa herättänyt pahennusta.

Kommentit (0)

Suomalaisten mömmönkisaesitysten seurauksena olen alkanut ikävöimään Löylyn-mm-kisoja. Heinolalaisten into kisojen järjestämiseen tyssäsi vuoden 2010 ihmisgrillaustapahtumaan. Mutta kilpailuvälineet ovat edelleen kunnossa enkä keksi yhtään kappaletta syitä sille, miksi tapahtumaa ei voitaisi jatkaa. Ensi kerralla vuorossa voisivat olla vaikkapa Vladimir Ladyzhenskyn muistokilpailut.

Sen jälkeen löylykilpailut voisi yhdistää vallan mainiosti yleisurheilun mm-kisojen yhteyteen. Yleisön mielenkiinto olisi taattu, sillä vuoden 2010 tapahtumat ovat vielä tuoreessa muistissa. Väitän, että oikein toteutettuna kilpailu saavuttaisi tv:n välityksellä miljardiyleisön. Joku Timo Kaukonen kilpailisi hyvinkin tunnettuisuudesta Usain Boltin kanssa. Ja luulenpa, että suomalaiset hyvinkin olisivat lajissa vähintään yhtä vahvoilla kuin keihäänheitossa. Luultavasti ainostaan Venäjältä löytyy niin sitkeitä miehiä ja naisia, että he pystyisivät uhkaamaan suomalaismenestystä.

Lajin historiasta sen verran, että yleisesti löylyurheilumuodon keksijänä pidetään Heinolan liikuntatoimen johtajaa Matti Niemistä. Tarinan mukaan hän oli kyllästynyt siihen, että monet uimahallin kävijät jatkuvasti valittivat siitä, ettei hallin saunaan voi mennä, koska siellä muutama kilpailuhenkinen löylymies terrorisoi muuta väestöä.

Kerrankin Nieminen oli pikaisesti hälytetty paikalle rauhoittamaan tilannetta, saunassa oli kuulema niin kova löylynlyömä, että kaikki muut olivat joutuneet pakenemaan henkensä hädässä. Kun Matti varovasti uskalsi raottaa ovea löytyi saunan lattialta makaamassa epävirallisen kisan voittaja. Hän oli pyllypystyssä voitonriemuisan oloisena haukkomassa henkeä saunan oven alareunan raosta. Siinä syntyi idea virallisista löylykisoista eikä sen jälkeen terroria ole enää esiintynyt uimahallin yleisillä vuoroilla.

Kommentit (0)

Eikä vieläkään päästä eroon kielletyistä lisäaineista. Luin tuossa suurella mielenkiinnolla Timo Sandbergin kirjan Saunamestari – Timo Kaukosen tarina. Kaukonenhan on se mies, joka jäi Heinolan viimeisissä Löylyn MM-kisoissa vuonna 2010 viimeisenä miehenä elävänä lauteille, tosin ihosta oli palanut 79 % ja keuhkoistakin löytyi palorakkuloita. Sen sijaan Kaukosen kova kilpakumppani Vladimir Ladyzhensky antoi urheilukielellä kaikkensa.

Kovan ottelun jälkeen poliisiviranomaisetkin kiinnostuivat tapauksen taustoista. Epäiltiin nimittäin dopingia, koska esimerkiksi kisan jossain vaiheessa Vladimir Ladyzhenskyn käsivarret selvästikin savusivat. Kisaa ei keskeytetty, koska ilmeisesti kisan tuomari kuitenkin vain katsoi, että mies oli noudattanut vanhaa venäläistä käytäntöä ja sivellyt itsensä voilla ennen paistamistaan.

Poliisien dopingtutkintaa helpotti se, ettei mitään hankalia näytteitä tarvinnut liruttaa kuiviin grillatuista osanottajista, vaan riitti, että lauteilta kerättiin sinne jääneet ihon riekaleet. Niistä, samoin kuin venäläiskilpailijan taskusta löytyneestä pullosta, voitiin päätellä dopingia käytetyn.

Tosin ainakaan vainajan hyvä kaveri kansanedustaja ja maailmankaikkeuden historian ylivoimaisin painija Aleksander Karelin vakuuttaa ystävänsä syyttömyyttä eikä usko suomalaisten rehellisyyteen. Ymmärrän Karelinia täysin. Jos kilpailu olisi järjestetty venäläisten kotikentällä ja suomalainen olisi kuollut, eivät meikäläisetkään uskoisi naapureiden rehellisyyteen.

Kommentit (0)

Vaan huomenna täytyy tarjota työtovereille mitalikahvit, koska äsken selvisi, että Tiina Ylinen sai yllätyspronssin naisten em-painista sarjassa 51-kilogrammaa. Kisat tosin olivat jo kuukausia sitten, mutta dopingtulokset julkaistiin vasta nyt. Nähtäväksi jää, millaisiksi yleisurheilun mömmönkisojen palkintosijat muotoutuvat seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Viimeisimpien huhujen mukaan esimerkiksi moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalaiselle, Kok, on tulossa vielä muovikassillinen arvokisamitaleja tämän vuosituhannen alkupuolen arvokisoista. Nähtäväksi jää, miten kansainväliset vedonlyöntikilpailut ja kansalliset tonttien yms. lisäetujen lahjoitusasiat järjestellään uudelleen kymmenen vuoden ajalta.

Ainut jonka viime aikojen doping-sotkut ovat yllättäneet, näyttää olevan antidopingtyön ylin valvoja Timo Seppälä. Viime viikolla hän silmät ymmärkäisinä ihmetteli telkkarissa tietoja, jonka mukaan myös länsisaksalaiset olivat harrastaneet saksalaisella täsmällisyydellä kiellettyjä lisäaineita 70-luvulla. Asiaa kysyttäessä Seppälä uskalsi arvella, että ehkä myös esimerkiksi Neuvostoliitto ja Usa ovat voineet syyllistyä samaan. Onneksi suomalaisia sen ajan tähtiä ei edes epäillä, joten meikäläisten silloisten loistavien saavutusten arvo vain nousee.

Esimerkiksi Pertti Karppisen kova saksalainen kilpakumppani myönsi soudelleensa ihan huumepöllyssä Montrealin olympialaisissa eikä silti pärjännyt suomalaiselle. Tiettävästi länsisaksalaiset kokeilivat samoissa kisoissa myös ihan laillisia vippaskonsteja, joiden eettisyys hieman mietityttää.

Julkisuuteen on vuotanut tieto, että esimerkisi heidän uimareidensa suolisto pumpattiin täyteen ilmaa ennen starttia. En oikein tunne uintiurheilua enkä täysin ymmärrä, mitä hyötyä tuollaisella ilmanpumppauksella saadaan, mutta otaksun, että sotilastermeillä ilmaistuna kyseessä on jonkinlainen rekyylin hyödyntäminen uintitapahtuman yhteydessä.

Kommentit (0)

Suomen yleisurheilijat ovat jatkaneet vakuuttavia esityksiään meneillään olevissa Moskovan mömmönkisoissa. Kisojen alkupäivinä sekä maamme seiväshypyn edustaja että estejuoksun edustaja putosivat vain epäonnen vuoksi loppukilpailusta ja mitalitaistoista. Sen jälkeen yleisurheilijamme ovat esittäneet selvästi nousujohteisia otteita ja sekä nais- että mieskävelijämme selvisivät lajiensa loppukilpailuihin. Ainakin sijalle 48 sijoittunut naiskävelijä uhkui suorituksensa jälkeen onnistumisen iloa. Miesten maaliintulosta on kulunut sen verran vähän aikaa eli puoli päivää, joten he eivät ole vielä ilmeisesti kyenneet antamaan lausuntoja tuntemuksistaan. Parempi meikäläinen taisteli upeasti sijalle 20.

Jos maamme yleisurheijoiden nousujohteiset esitykset jatkuvat on meillä täysi syy odottaa vallan jymypaukkua miesten keihäästä. Edellisissä mömmönkisoissa Suomi sai yhden pisteen, kun Ruuskasen akan poeka sijoittui kahdeksanneksi. Olen optimisti luonteeltani ja uskon, että näissä kisoissa maamme pistesaldo saattaa hyvinkin jopa tuplaantua viime kisoista.

Suomi on vahva yleisurheilumaa, mutta emme me taida kuitenkaan ihan Jamaikalle pärjätä. Tosin tilanne voi vielä muuttua, sillä doping-epäily saattaa vielä mullistaa tulosluettelon miesten pikamatkalla. Nimittäin sitä seuratessani minulle tuli tunne, että nyt ei ole kaikilla puhtaat jauhot pussissa. Tuntui aika erikoiselta, että Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen edustaja kykeni estämään jamaikalaisten neloisvoiton. Se ei tuntunut oikein rehelliseltä peliltä.

Niinpä tarkistin Internetistä vähän taustoja ja niinhän se oli kuten muistelin. Hopealle sijoittunut Justin Gatlin on kärähtänyt vallan kaksi kertaa dopingista ja hän sai jo kertaalleen elinikäisen kilpailukiellon, joka kuitenkin lyhennettiin neljään vuoteen. Mahtoivat Jamaikan puhtaat pikapinkojat katsella vähän mietteliään näköisenä samalle lähtöviivalle astellutta maineensa menettänyttä kilpakumppaniaan.

Kommentit (0)

Tänä iltana käsitellään telkkarissa uusintana Timo Harakan 10-romaania rikoksista sarjassa John la Cerren vakoilukirjaa Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja. Ohjelma näkyy vielä pitkään Yle Areenalla. Asiantuntija ohjelmassa on Matti ”Volvo” Markkanen, joka on entinen KGB:n virkailija sekä pankkirosvo ja nykyinen perheneuvoja, kuten ohjelma paljastaa.

Volvo on nimittäin perustanut eläkepäiviensä ratoksi eräänlaisen perheneuvonta-alan yrityksen, jonka puoleen kaikki kiusatut vaimot voivat kääntyä. Markkanen paljastaa ohjelmassaan, että hänellä on sellaisia kontakteja, joiden avulla kiusaaminen saadaan varmasti loppumaan.

Mielenkiintoinen tapaus tuo Volvo Markkanen. Uskon hänen olevan taustaltaan Suonenjoen Markkasia, jotka ovat alunperin Suonenjoen Kolehmaisia, joiden tunnetuin edustaja ja suvun kantaisä Esko Kolehmainen eli ruotsiksi Eskil Utermark (savoksi sittemmin Esko Markkanen) toimi yhtenä nuijamiesten päälliköistä. Toimen mies on myös hänen jälkeläisensä Matti Volvo Markkanen, sillä sen lisäksi, että hän Tanskassa ryösti 20 pankkia, ehti hän myös toimimaan KGB:n agenttina tai ainakin niin hän muistelmissaan kertoo.

Häntä on syytä uskoa, koska Supon neljä vuotta sitten ilmestynyt historiikki antaa ymmärtää, että mies kävi vallan kovat kurssit Moskovassa. Yhtenä todisteena Supolle asiasta on se, että Markkasen paidat oli pilattu pesussa juuri sillä tavalla kuin Moskovan pesuloissa oli tapana.

Huomasinpa netistä, että Volvo Markkanen on kunnostautunut myös politiikassa. Vuoden 1995 vaaleissa hän sai reilut 300 ääntä; siis hämmästyttävän vähän, kun ottaa huomioon hänen laajan tunnettuisuuden ja sympaattisuuden. Oikeastaan Markkanen on tv-ohjelman perusteella yksi maailman miellyttävimmistä ihmisistä. En keksi kuin yhden häntä miellyttävämmän miehen eli lähetystöneuvos Viktor Vladimirovin.

Hän oli meidän kaikkien suomalaisten rakastama vanhan hyvän ajan sivistynyt ja humaani herrasmies, joka toimi erilaisissa peiteviroissa Suomen Neuvostoliiton lähetystössä. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli KGB:n salamurhaosaston johtaja, jonka tehtäviin kuului mm. petturiagenttien salamurhaaminen. Ja se oli hyvä se, koska on parempi, että yleisen turvallisuuden ja yhteiskuntajärjestyksen kannalta tarpeellisia salamurhia järjestelee sivistynyt herrasmies, kuin joku psykopaattinen tappamisesta nauttiva typerys.

Kommentit (0)

Kaupunginhallituksen pj Pekka Kantanen (Kok) käytti eilisessä Kupsin synttäritilaisuuden juhlapuheessaan uskallettua vertausta. Hänen mukaansa paikalla oli väkeä kuin Elon pelissä. En ole vieläkään onnistunut selvittämään, mihin yleinen kuopiolainen sanonta ”väkeä kuin Elon pelissä” pohjautuu.

Kantasen vertaus oli sikäli rohkea, että Kupsin ja Elon historialliset välit eivät ole olleet kaksisetkaan. Kups on taustaltaan tehtailija Saastamoisen yksityisarmeija, ja Elon juuret ovat Kuopion Punakaartissa. Ennen sotia Ikl oli Kuopion suurin puolue ja sodan jälkeen suurin oli Skdl. Kaupunki on ollut sekä poliittisesti että jalkapalloilullisesti kahtia jakautunut. Ilmeisesti Elon ja Kupsin kannattajia yhdisti kuitenkin yhteinen inho Kopareita kohtaan. Koparithan lienevät olleen jonkinlaisia liberaalipaskoja.

1970-luvulla tapahtui se hirveä jalkapallopoliittinen skandaali, että putkimies Martti Räsänen kutsuttiin Elon riveistä valmentamaan Kupsia. Sen seurauksena kuulemma muutama Kupsin hallituksen jäsen erosi seurasta. Loppu onkin sitten jalkapallohistoriaa. Räsäsestä tuli Kupsin menestynein valmentaja. Tosin ihan kaikessa Räsänenkään ei onnistunut.

Katsomolegendan mukaan Kupsin silloinen valmentaja oli kuullut, että maamme kestävyysjuoksijat pärjäävät maailmalla, koska he vetävät ennen suuria kilpailuja tyhjennysharjoituksen, jolla tarkoitetaan sitä, että valmentautuja juoksee itsensä jollei tajuttomaksi, niin ainakin toistaitoiseksi. Niinpä kupsilaisetkin juoksutettiin joka keskiviikko puolikuoliaiksi.

Tyhjennysharjoittelun tulokset olivat eittämättä vaikuttavia. Joukkue johti kesätauolle lähdettäessä sarjaa kirkkaasti seitsemällä pisteellä. Sitten aloitettiin jokaviikkoinen tyhjennysharjoituskokeilu. Sarjan lopussa oltiin sitten kirkkaasti viidensiä. Tapaus todistaa, että valmentajalla ja valmennusmenetelmillä on suuri merkitys joukkueen menestyksessä.

Kommentit (0)

Tehtailija Hermanni Saastamoisen yksityisarmeija, joka tunnetaan nykyään lyhenteellä Kups, jota ei enää omista tehtailija Hermanni Saastamoinen, vaan vakavarainen pankkiiri Ari Lahti, vietti juuri 90-vuotisjuhlaansa. Torilla kohotimme kaupunginhallituksen pj Pekka Kantasen, Kok, johdolla yhteenääneen perinteisen Kupsin kannatushuudon ”Banzai”, joka suomennettuna tarkoittaa, että keisari eläkööt vielä 10.000 vuotta ja joka huuto harvinaisen huonosti soveltuu suomalaiseen urheilujuhlaan, koska huuto sivistysvaltioissa rinnastetaan railakkaaseen Heil Hitler-tervehdykseen.

Sitten marsimme tuhatpäisenä joukkiona torilta keskuskentälle Suonenjoen miesten johdolla. Kärjessä ryhdikästä rivistöä johti kaupunginvaltuuston pj Markku Rossi, Suokusta, Kupsin kaulaliina kaulassaan. Joukon häntäpäätä valvoin minä haalistuneessa punamustassa Uukuniemen Urheilijoiden verryttelyasussa, jota käytän nykyään yleisasunani. Muilla oli keltamustat verkkarit ja tunsin olevani jotenkin erilainen nuori. Marssin aikana autoilijat tuuttasivat äänitorviaan ja äityivätpä jotkut näyttelemään Kupsin juhlan kunniaksi kansainvälisiä sormimerkkejäkin. Ymmärrän autoilijoiden käytöksen vaikka en sitä hyväksykään; liikennen oli keskustassa pitkään sekaisin juhlakulkueemme piitttaamattomuuden vuoksi.

Lopullisesti Kupsin merkkipäivän pilasivat sade ja Myllykosken Pallo, joka voitti ansaitusti 0-2. Sade alkoi juhlan alkaessa ja päättyi juhlan päättyessä. Kastuin ns. Aurinkokatsomossa perusteellisesti ja luulen jopa terveyteni joutuneen tärviölle. Ja muutenkin on paha mieli ja tunnelma pilalla. Kups on sarjan todellinen alisuoriutuja. Noilla pelaajilla joukkueen pitäisi kamppailla mitaleista, mutta nyt se sen sijaan on jo putoamisvaarassa. Mutta ehkä kuitenkin Jyväskylän JJK:n uumoiltu konkurssi pelastaa Kupsin tänä vuonna. Se jää nähtäväksi.

Kommentit (0)

Kyllä ei ollut edes onnea urheiljoillamme äsken alkaneissa yleisurheilun mömmönkisoissa. Seiväsmiehemme jatkopaikka tyssäsi epäonnekkaaseen vastatuuleen. Myönteistä kuitenkin on se, että mies pudotti karsinnassa riman vain kerran. Kahdessa muussa yrityksessä hyppääjämme ei päässyt niin korkealle, että olisi ylettänyt pudottamaan riman.

Estejuoksijattaremme karsiutui myöskin jatkosta, mutta syynä ei tällä kertaa ollut vastatuuli, vaan se, että hän arvonnassa joutui epäonnekkaasti ensimmäiseen erään eikä toiseen, jossa olisi voinut säädellä vauhtia paremmin, koska ensimmäisen erän ajat olisivat olleet juoksijattaremme tiedossa. Epäonni vei meiltä jo kaksi mitalia.

Nykyajan urheilijamme ovat jotenkin jo ennen kilpailua masentuneen ja vaivaisen oloisia. Ihan toisenlaisia kuin Helsingin vuoden -83 mömmönkisoissa, joissa eilen telkkarissa kuullun asiantuntijan mukaan joukkueemme lääkintähuolto oli lähellä maailman huippua. Niinpä urheilijamme uhkuivat terveyttä, voitontahtoa ja yleistä vireyttä toisin kuin nyt. Vireyttä oli jopa niin paljon, että eräs viehkeä kaunottaremme suoritti ns. julkipanon erään mustan urheilijanuorukaisen kanssa kisakylän aidantakana. Tapausta muistellaan vielä 30 vuoden jälkeenkin.

Tosin ihan maailmanhuipulla ei lääkintähuoltomme silloinkaan ollut. Olin seuraamassa miesten keihään karsintaa ja ihmettelin sitä, että aina kun DDR:n mies oli vuorossa, lentävän keihään suhina kuului katsomoon asti; ilmeisesti väline ei liitänyt ihan suorassa. Muilla ei suhissut. Jorma Kinnunen on kertonut, että ellei keihästä heitetä oikeassa asennossa, keppi ei lennä pitkälle, vaikka sen ampuisi haupitsilla. Mutta itse olen nähnyt, että kyllä keppi lentää pitkälle, vaikka se vähän laahaakin, kun se vain lähti Itä-Saksan miehen hyvinlääkitystä kädestä.

Eilen mielenterveydenongelmani olivat edenneet jo niin pitkälle, että kuuntelin kahta radiota yhtä aikaa. Kuopion Oikea asema selosti Kalpan peliä ja Ylen Radiopuhe samaan aikaan Kupsin peliä. Kokeilussa ilmeni, että vaikka olen mies ja luomakunnan putkiaivoinen kruunu, pystyn silti tekemään mainiosti kahta asiaa yhtä aikaa, joka on tiettävästi hyvin feminiininen piirre.

Mieleni kyllä iloitsi siitä, että molemmat kuopiolaisjoukkueet näyttivät hämäläisille HPK:lle ja JJK:lle närhen vempaimet, mutta pikkuisen olin surullinen JJK:n puolesta, jota Kups kylvetti rökälenumeroin. Harmittaa, että Kuopion rakas vastustaja putosi divariin. Nimittäin JJk on Kupsin lisäksi niitä harvoja hyvää juniorityötä tekeviä Veikkausliigajoukkueita ja katsojiakin Jyväskylässä on Helsingin jälkeen eniten. Tulevaisuudessa joukkue saattaa viihtyä alasarjoissa pitkäänkin, koska Veikkausliigassa säilyminen on tunnetusti helpompaa kuin siihen nouseminen. Toivotaan, että konkurssilta vältytään.

Muistanpa, miten vuosia sitten Kupsin vielä nykyistäkin huonompina aikoina jyväskyläläiset katsojat naureskelivat Keskuskentällä kotijoukkueen esitykselle ja lauleskelivat Englannin liigasta tutulla sävelmällä, että ”divariin, divariin, divariin”. Toivoa sopinee, etteivät kuopiolaiset syyllistyneet samanlaiseen vastustajan halventamiseen eilen Jyväskylässä.

Netistä Keskisuomalaisen sivuilta näyttää muuten löytyvän elävää kuvaa ottelusta JJK-Kups.

http://www.ksml.fi/urheilu/jalkapallo/jjkn-putoaminen-varmistui-kun-paattyy-taa-muisto-vain-jaa/1677418

Kommentit (0)

Sen lisäksi, että Savon Sanomien mukaan Usa:n perustaja John Morton oli Rautalammin Marttisia, Venäjän Romanovin tsaarisuku Iisalmen Kauhasia, generalissimus Suvorov Savon Suhosia, kuten myös Ruotsin hyvinvointivaltion luoja Tage Erlander, Bushin presidenttisuku Säämingin Hatusia ja Nixon Kiuruveden Nikkisiä, niin nyt minäkin alan uskoa, että Putin on Itä-Suomen Pulkkisia, kuten Savon Sanomat on väittänyt. Katsoin nimittäin telkkarista Pulkkinen-nimistä sarjaa ja ihan on Pulkkinen Putinin näköinen mies, ohuthiuksinen, pieni ja ilkeän oloinen.

Putinin on kerrottu olevan Tverin Karjalaan siirtyneiden Pulkkisten jälkeläisiä, joten kesämökin rakentaminen Uukuniemen puoleen on perusteltu valinta. Iso osa tverinkarjalalaisista on Uukuniemen suunnalta lähteneitä evakkoja 1640-luvulla, jolloin savolainen valloittajarotu perusti alueelle laittomia siirtokuntia karkottaen alkuperäisväestön.

Silloinen 1640-luvun karjalaisten evakkoreissu oli väestömäärään suhteutettuna suurempi kuin vastaava operaatio 1940-luvulla. Vähäväkisestä Itä-Suomesta muutti Moskovan lähelle Tverin Karjalaan noin 20.000 ihmistä. Eikä turhaan, sillä niillä hedelmällisillä asuinsijoilla tverinkarjalaiset sikisivät kuin kaniinit, ja heitä oli parhaimmillaan 150.000 eli enemmän kuin Suomen karjalalaisia. Iso osa Suomen Karjalan asukkaista on taustaltaan savolaisia, kuten esimerkiksi uukuniemeläisetkin ovat, vaikka eivät sitä myönnäkään.

Nykyisten väestölaskelmien mukaan tverinkarjalalaisia on enää 20.000, mutta heitä epäillään todellisuudessa olevan lähes 100.000. Tuntuu aika erikoiselta, että vaikka suuresta muutosta on kohta 400 vuotta, niin siitä huolimatta laajalta alueelta läheltä Moskovaa löytyy karjalankielisiä kyliä. Sitä ihmettä pitäisi Uukuniemi-seuran lähteä perinteisellä kesäretkellään tutkimaan.

Kommentit (0)

Rajakatselmuksen yhteydessä yritin myös selvittää, oliko hyvä mökkinaapuri Vladimir Putin tullut nostamaan laiturinsa, kääntämään veneensä ja tyhjentämään huussinsa. Mutta ei näkynyt miehestä merkkiä idän suunnalla. Ei edes hyvän saslikin tuoksu, lenkkimakkaraahan venäläiset eivät suosi, kiirinyt Lahdenpohjasta, jonne lienee metsän läpi 20 – 30 km.

Maailman rikkain mies Putin lomaili ennen Kiimajärven rannalla olleella ilmeisen vaatimattomalla datsallaan. Kiimajärvi sijaitsee Karjalan kannaksella uskoakseni entisen Viipurin läänin Pyhäjärvellä, joka pitäjä on saanut nimensä samannimisestä kauniista järvestä. Jostain syystä Kiimajärvi ei mainiosta nimestään huolimatta enää miellyttänyt Venäjän nykyistä itsestään hyvin viriilin kuvan luonutta presidenttiä, joka ikäisekseen vaikuttaa ihan kopsakalta ukolta.

Epäilen, että syynä lomapaikan siirtoon pois Kiimajärveltä, oli Putinin pariskunnan kasvaminen eroon toisistaan. Joka tapauksessa aviomies pari vuotta sitten rakennutti oman kesämökin Lahdenpohjaan aika lähelle Uukuniemeä ja sitä toista Pyhäjärveä.

Sillä seudulla on vaikuttanut toinenkin huomattava valtiomies eli tullineuvos Veikko Vennamo (alk. Fennander). Pientalonpoikien johtajan isän pankinjohtaja Fennanderin kartano oli vielä pystyssä Jaakkimassa, joka on nykyään Lahdenpohjan lähiö, kun siellä viimeksi kävin. Pikkuisen oli pytinki ajanpatinassa. Neuvostovastaiset henkilöt väittivät sen ryssittyneen, joka on tuomittavaa kieltä.

Olin ymmärtävinäni, että rakennuksessa toimi jonkinlainen pieneläjien kirpputori. Se olisikin ihan sopiva käyttötarkoitus pientalonpoika Vennamon syntymäkodille. Valtiomies Vennamon kunniaksi mahdollsesti seinään ruuvattua pronssilaattaa en löytänyt, ehkä se oli myyty.

Kommentit (0)

Vielä jokunen vuosi sitten paikalla sijainnut tutkatorni on siirretty muuanne, jossa sillä on varmasti enemmän käyttöä. Epäilen, että tutka saattoi liittyä suomalaisten jättämään lentokenttään rajan pinnassa. Satelliittikuvasta voisi päätellä, että kenttää hyödyntävät nykyään Mig-koneiden sijasta lehmät. Toisaalta 1.4.2010 Uukuniemen infon nettisivut informoivat, että kenttää ollaan ottamassa jälleen henkilö- ja ehkä myös bagaasiliikkennekäyttööön, koska huhuttiin, että Oulusta Bankokiin liikennöivä reittikone olisi alkanut suorittaa sille välilaskuja.

Vastarannalla ei näkynyt elonmerkkejä. Kylmän sodan aikaan kuulemma syysmyterissä itärannan valonheittäjien kiilat valaisivat ystävällisesti rajalle harhautuneen satunnaisen matkailijan reittiä. Nykyään on Uukuniemelle pitänyt hankkia jonkinlaiset katulamput, koska ystävällinen naapuri ei enää huolehdi paikkakunnan valohuollosta veloituksetta.

Muuten joku itsensä pöhköksi lukenut lääketieteen lisenssi voisi tehdä väitöskirjansa uukuniemeläisten syöpäsairauksista. Vuosikymmenien ajan alueella suoritettiin koetta, jossa paikkakunnan väestö altistettiin jatkuvalle voimakkalle tutkasäteilylle, ja sen vaikutukset voisivat näkyä tilastoissakin.

Kommentit (0)

Jos olisin diktaattori, niin ensitöikseni poistaisin jalkapallosta paitsiosäännön. Se on nykyisen nopean pelityyllin aikana sekava, moniselitteinen, erotuomareiden mielivallan ja ottelutulosten manipuloinnin mahdollistava sääntö.

Jos olisin diktaattori, muuttaisin myös nykyistä jalkapalloilun käsivirhesääntöä. Pallon osuminen käteen olisi aina virhe, mutta tahattomista käsivirheistä tuomittaisiin vain epäsuora vapaapotku, tahallisista käsivirheistä seuraamukset olisivat nykyiset. Nykyinen käsivirhesääntö on sekava, moniselitteinen, erotuomareiden mielivallan ja ottelutulosten manipuloinnin mahdollistava.

Jos olisin diktaattori, niin muuttaisin myös ulosajosääntöä. Tuomarilla tulisi olla mahdollisuus tuomita myös määräaikaisia ulosajoja. Vähän samanlaisia kuin nykyään harrastetaan jääpallossa. Esimerkiksi eilinen ratkaiseva kupsilaisen ulosajo olisi voinut olla 15 minuutin mittainen.

Jos olisin diktaattori, muuttaisin myös rangaistuspotkusääntöä. Rangaistuspotku suoritettaisiin pilkulta vain, jos rike tapahtuu selvässä maalintekotilanteessa. Nykyrankkari tarkoittaa maalia 80 % varmuudella. Lievemmissä tapauksissa, joissa ei olisi kyse selvästä maalintekotilanteesta, rangaistuspotku suoritettaisiin jommasta kummasta rangaistusalueen kulmasta. Silloin laukaisijan ja maalivahdin mahdollisuudet olisivat Pillilupi-5-askin kanteen tekemäni roknoosin mukaan tasan.

Kommentit (0)

Kyllä ei mieli mettä keitä. Tunnelma on kuin Koskelan Jussilla sen jälkeen, kun halla vei ensisadon. Jussikin epäili elämän jatkumista. Laskujeni mukaan, jos Kups selviää kolme kertaa Suomen cupin finaalin, niin 87,5 % varmuudella se voittaa ainakin kerran. Niin ei käynyt. Laskujeni mukaan todennäköisyys sille, että Kups selvisi kolme kertaa peräkkäin Suomen Cupin finaaliin oli 0,2 %. Laskujeni mukaan todennäköisyys sille, että Kups selviää neljä kertaa Suomen Cupin finaaliin, on 0,05 %, joten en usko, että tehtailija Saastamoisen perustama yksityisarmeija, joka nykyään kuuluu pankkiiri Lahden omistukseen, pelaa ensi vuonna Suomen Cupin finaalissa.

Todennäköisyys sille, että Kups saa rangaistusseuraamuksia kannattajiensa tuomarille antamista tappouhkauksista, on lähes 100 %.  Ja se on oiken. Erotuomari teki aivan oikein ajaessaan Kupsin Dudun kentältä, kun tämä löi kanssapelaajaansa kasvoihin. Niin saa tehdä vain jääkiekkokaukalossa. Todennäköisyys sille, että Dudun ura Euroopan kentillä on ohi, on suuri. Se on tapauksen suurin tragedia. Elementtikerrostalo kaikilla mukavuuksilla saattaa vaihtua savimajaan ilman mukavuuksia.

Nyt alan laskeskelemaan todennäköisyyksiä sille, koska pankkiiri Lahti lyö pillit pussiin. Mies on ilmeisen niukoista käyttövaroistaan uhrannut Kupsille jo miljoonia. Itse tietäisin lukemattomia hauskempia tapoja päästä eroon rahoistani kuin sen, että ylläpitäisin jalkapallojoukkuetta, joka uskoakseni johtaa maamme ulosajo-, varoitus- ja rangaistuspotkutilastoja. Viime vuonnakin unelma Cup-voitosta kariutui kahteen ulosajoon. Tosin silloin niistä ensimmäinen ja ottelun ratkaiseva oli selkeä tuomarivirhe. Jo lakikirjan alussa sanotaan, että se, mikä ei oikeus ja kohtuus ei ole lakikaan.

Siunatuksi lopuksi seuraamme lupsakkaan savolaisyleisön kannustusta erotuomarille:

http://www.hs.fi/urheilu/KuPS-fanit+uhkailivat+erotuomaria+Suomen+Cupin+finaalissa/a1380335391201?ref=hs-art-new-1

Kommentit (0)

Lasse Lehtinen toimi nuoruudessaan mm. jonkinlaisena Suomen tupakkateollisuuden myyntimiehenä eikä ole tietääkseni kokenut asiasta eettisiä ongelmia, kuten moni vakavamielisempi olisi tehnyt. Jonkunhan nekin hommat on tässä maassa tehtävä.

Kalle Isokallio suoriutui vuonna 1991 kypsässä 43 vuoden iässä Nokian johtajan tehtävistä täydelle eläkkeelle ja sai jo silloin Wikipedian mukaan miljoona markkaa eli 170.000 euroa vuodessa eläkettä. Luulen, että indeksitarkastukset on sen jälkeen tehty joten eläke lienee nyt noin 50 % suurempi. Varhaisesta eläköitymisestä oli yhteiskunnalle suuri hyöty, koska se avasi Jorma Ollilalle tien huipulle.

Vähän veijaamisen makua on siinäkin, että Lehtisen kirjan kannessa lukee isolla PAASILINNA. Se ei ole kuitenkaan huijausta, sillä kirjan kustantaja on Petteri Paasilinna, Arton poika. Lisäksi kirjan nimi ja idea ovat Arto Paasilinnan pöytälaatikosta löytyneitä. Hiihtävä hautaustoimisto kertoo kahdesta työttömästä veijarista, jotka perustavat Suomen Loppusijoitus oy:n ja loppusijoittavat palvelun ostaneiden vakavaraisten asiakkaiden tuhkat mihin vain. Veijarit vievät uurnan vaikkapa hiihtämällä Etelänavalle, jos vain hinnasta sovitaan.

Muuten luulen, että suomen kieli on saanut neljä lainasanaa mustalaiskielestä ja ne ovat veijata, puijata, huijata ja mankua; ainakin ne onematopoeettisesti muistuttavat mustalaiskieltä. Se asia pitäisi selvittää.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu Väinö Leskinen oli sekä huippupoliitikko että huippu-uimari, jolla oli ilmiömäinen kyky pulpahtaa pintaan toivottomistakin tilanteista. Leskisen tukijat löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä.

50-luvulla huippupoliitikko Leskinen kärähti pari kertaa rattijuoppoudesta ja oli jonkin aikaa myös tuottavassa työssä rakentamalla Seutulan lentokenttää. Siihen aikaan politiikassa ei oltu tekopyhiä eikä asia katkaissut miehen poliittista uraa, sillä hänen kannattajansa eivät olleet pyhäkoulupoikia.

Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä entiset tukijat hylkäsivät hänet. Lasse Lehtisen väitöskirjassa Aatetta jaloa ja alhaista mieltä väitetään ilman tieteellistä näyttöä, että johtava asevelisosialisti Väinö Leskinen tehtyään ulkopoliittisen täyskäännöksen 60-luvulla, olisi Moskovan junan vaunuosastossa polvillaan itkien vakuuttanut neuvostodiplomaatti Albert Akuloville poliittista uudestisyntymistään.

Asiaa on vaikea uskoa. Silmin näkijöitä ei ole. Se on tunnettu tosiasia, että Leskinen oli herkkä mies itkemään, mutta polvillaan olo on voinut johtua myös muista seikoista, kuin poliittisesta nöyryydestä. Toisaalta tietolähteitä yhdistelemällä voidaan ulkoministerinäkin toimineen Leskisen itkua pitää sangen todennäköisenä tapahtumana.

Tätä tulkintaa tukee esimerkiksi entinen radiojohtaja Aarre Elo muistelmissaan. Nimittäin maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset.

Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.

Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon aikalaistodistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan tasavallan presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu sisäministerinäkin toiminut Johannes Koikkalainen (Leppävirran Viri) oli värikäs poliitikko. Nuoruudessaan hän oli huippu-uimari. Joissain 30-luvun työläisolympialaisissa, jollaisia kansainvälisiä kisoja siihen aikaan järjestettiin kansalliskiihkoisten porvariolympialaisten vastapainoksi, hän sijoittui Väinö Leskisen jälkeen hopealle.

70-luvulla Koikkalainen herätti huomiota, koska hän ilmoitti olevansa halukas myös presidentin virkaan, koska katsoi olevansa tehtävään ylivertainen ainakin Kepun ehdokkaisiin verrattuna. Kun toisella Keskustan ehdokkaalla oli vaikeuksia naisten kanssa ja toiselle viinan, vakuutti Johannes omaavansa molemmat ominaisuudet.

Samoihin aikoihin Koikkalainen hankki suurta julkisuutta, kun hänet pahoinpideltiin erään puoluekokouksen yhteydessä aamuyön hiljaisina hetkinä. Alustavissa poliisitutkimuksissa selvisi, että päälle karkaajina oli peräti kolme tupakanpummaajaa. Oli siis selvää, ettei siinä tilanteessa edes entinen huippu-urheilija voinut suoriutua voittajaksi. Tarkemmissa tutkimuksissa mukiloijiksi ja tupakanpummaajiksi paljastuivat hotellihuoneen yöpöytä ja kaksi tuolia.

Kommentit (0)

Tuo aitovenäläinen miehinen suutelukäytäntö levisi reaalisosialismin aikaan yleisesti Neuvostoliiton liittolaismaihin ja myös Kauko-Idän sosialistisiin valtioihin, joissa perinteinen kulttuuri ei ole moista tapaa tuntenut. Sillä suunnallahan ihmiset ovat pidättyviä.

Niinpä alla oleva video, jossa näytetään puhemies Maon ja setä-Ho Chi Minhin tapaaminen, todistaa, että sikäläinen pussailu oli lähinnä amatöörimäistä puuhastelua. Piskuinen setä-Ho on touhussa ihan liian yli-innokas ja isokokoinen Mao tekee inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen torjuakseen päällekarkauksen. Näyttää vallan siltä, että hän yrittäisi ravistella setä-Hoota irti vaatteistaan.

http://www.youtube.com/watch?v=FZx-jvf6x4A

En muuten ole löytänyt Netin arkistoista kuvaa, jossa presidentti Kekkonen pussailisi itäisen naapurimme edustajia, vaikka häntä on jälkeenpäin syytetty vaikka minkä paikan nuoleskelusta. Luin juuri Matti Ahteen muistelmat ja hän voi todistaa, että ainakin demareiden välit Brezhneviin pysyivät asialinjalla.

Esimerkiksi kun ensimmäinen sosialidemokraattinen valtuuskunta kutsutiin Kremliin NKP:n vieraaksi, luki pääsihteeri Brezhnev tapaamisen aluksi paperista tunnin mittaisen virallisen pönäkän katsauksen maailmantilanteesta. Sen loputtua sisäministeri Johannes Koikkalainen (Leppävirran Viri) pyysi välittömästi puheenvuoroa ja heti sen myös sai. Koikalainen kysyi, ”että missähän täällä on vessa”.

Kommentit (0)

Tässä yhteydessä muistettakoon, että Venäjän nykyinen presidentti Putin on ottanut oikein sydämenasiakseen kodin, uskonnon ja isänmaan puolustamisen ja homostelun poisjuurimisen yhteiskunnasta. Hän on jotenkin tunneköyhän oloinen ihminen verrattuna vaikkapa entiseen esimieheensä Leonid Brezhneviin. Valtiovierailluillakin hän tarjoaa korkeintaan käsipäivää, toisin kuin entinen esimiehensä, joka tunnettiin sydämellisenä ihmisenä, kuten tuo Wikipedista lainattu virallinen kuva osoittaa. Puoluejohtajien Leonid Brezhnevin ja Eric Honecherin suudelma on niin intohimoinen, että tilanteessa alkaa olla jo se vaara, että jompikumpi tai molemmat saatetaan saattaa raskaiksi noin suojaamattomalla suunannolla.

Nykyään venäläismiehet näyttävät alkaneen mahkoilemaan, ja maassa on luovuttu perinteisestä miespussailusta. Sen sijaan meillä on alettu pussailla miesten kesken estoitta, kuten alla olevasta linkistä avautuva kansallisen pusupäivän kuva osoittaa. Erityisen hellyttäväksi asian tekee, että asiaa harrastaa kaksi harvinaisen karvaista urosta eli Jaakko Hämeenanttila ja Esko Valtaoja. Luulisi molempien rouvien tuntevan asian johdosta mustasukkaisuutta.

http://m.iltalehti.fi/viihde/2013052217048663_vi.shtml

Kommentit (0)

Ihmeellinen on Internet; sen ääreen unohtuu herkästi. Olen yrittänyt selvittää Netin välityksellä sitä, että kärsivätkö Suur-Saksan ja Suur-Suomen johtajat ilmavaivoista Marskin Saksan matkalla, kuten Lötjös-kirjassa väitettiin, mutta vaikka hyvälaatuista elävää kuvaa asiasta löytyy kiitettävästi, ei todisteita ilmavaivoista löydy. Tosin paljonhan siihen aikaan harrastettiin sensuuria. Silmiinpistävää kuitenkin on, että valtiovierailun osallistujat näyttävät pitävän selvää hajurakoa Hitleriin. Tarkastakaa asia vaikka itse tästä dokumentista:

http://www.youtube.com/watch?v=R2sETRJHipc

Netissä on myös dokumenttifilmi Hitlerin Suomen vierailusta 4.6.1944. Sen matkan tiimoilta kiertää monenlaista tarinaa. Esimerkiksi mestariässä Hasse Wind kertoi myöhemmin, että oli ollut omalla Brewster-hävittäjällään läheltä todistamassa, kuinka Saksan Johtajan kone oli huonossa säässä törmätä Imatran Kaukopään tehtaan savupiippuun. Tarinassa on se historiallinen fakta, että sää oli todella huono, jopa niin huono, ettei varmistustehtäviin komennettu Wind edes löytänyt Hitlerin konetta. Mutta Kaukopään piippuun se ei ollut törmätä.

Sen sijaan muuten Hitlerin ainut oli kyllä katkolla. Nimittäin hänen koneessaan oli jarruvika, joka sytytti jarrulevyihin tulipalon. Alla olevasta dokumentista on sensuroitu se kohta, jossa näkyy, kuinka koneen miehistö ryntää sammuttamaan palavaa laskutelinettä Immolaan laskeutumsen jälkeen, mutta sekunnin verran tallenteessa vilahtaa palavaa rengasta. Jos laskuteline olisi syttynyt jo nousuvaiheessa, saattaisi maailmanhistoria olla toisenlainen.

http://www.iltasanomat.fi/videot/historia/vid-1288362925357.html

Muistelen lukeneeni jostakin, että heti koneen laskeuduttua, Fuhrer olisi ensitöikseen häpeämättömästi rynnännyt kentän laidalle pissille ja vasta sitten olisi elokuvattu vierailun virallinen kättelyprotokolla. Eppäillä soppii tuotakin aikalaiskertomusta. Luulen, että Hitlerin käyttämässä nelimoottorisessa Focke-Wulf Fw 200 Condor oli kuitenkin jonkinlainen huusi.

Kommentit (0)

Tuon synttärijuhlan lounaskeskustelun Suomen tiedustelupalvelu onnistui osittain nauhoittamaan. Se nauha on ainut tallenne Hitlerin normaaliäänisestä puheesta.

Osasto Lötjösen historiasta paljastuu, että ilmeisesti myös Marskin ja Göringin lounaskeskustelut onnistuttiin salanauhoittamaan; sen verran pikkutarkasti ne on jälkeenpäin kirjattu. Muistiinpanoista ilmenee, ettei Mannerheim hallinnut saksan kieltä täydellisesti. Olen tiivistänyt lounaskeskustelun Lötjös-kirjasta seuraavasti:

Mannerheim: Ich begannes gebratenen Zwiebeln pierettämään, ich denke, spricht fur einen kleinen Spaziergang.

Göring: Same here, nur gehen, obwohl sie, dasse es eine pierussa Knochen, aber ja ehrenhaffe Männer sagen , mussen vir naturlich Marieren sein.

Mannerheim: Nur sie bekommen und unlerligen nicht unserer Nachricht, so dass der Geist de herroistakin es läuft

Göring: Ja un unser Fuhrer , vor allem, hähä

Huonolla saksan taidollani ymmärrän keskustelun koskevan sitä, että marsalkka Mannerheim harmittelee sitä, että paistettu sipuli aiheuttaa hänelle ilmavaivoja ja marsalkka Göring toteaa saman asian itsessään ja korostaa, että itse Saksan valtakunnan Johtajakin kärsii samasta ongelmasta.

Käyty keskustelu lienee eittämättä historiallinen tosiasia, koska yllä oleva Lötjös-kirjan kuvakin varmistaa asian.

Kommentit (0)

Kaukopartiokirjallisuus on ainutlaatuinen suomalainen kirjallisuudenhaara, jota ei missään muualla maailmassa tunneta. Luulin jo, että sotien aikaisen kaukopartiotoiminnan runsaudensarvi olisi jo ammennettu tyhjiin, mutta näin ei olekaan.

Kirjailija Veli-Matti Hyttinen on ilmeisesti jostain Sota-arkiston perähyllyltä löytänyt tähänastiselle sotahistorialle tuntemattoman ymmärtääkseni huippusalaisen osasto Lötjösen unohdetut sotapäiväkirjat ja työstänyt niitä romaanimuotoon. Osasto Lötjösen toiminta on ilmeisesti ollut vireää, koska aihetta käsitteleviä kirjoja on Hyttiseltä ilmestynyt kahden vuoden aikana kuusi kpl eli neljän kuukauden välein eikä tahti näytä lientyvän vaan pikemminkin päinvastoin.

Ainakin seuraavat Lötjös-kirjat, joita niiden kansissa mainostetaan hieman harhaanjohtavasti verisiksi sotaromaaneiksi, ovat ilmestyneet: Lötjösen sissit iskevät, Osasto Lötjönen iskee, Iskupartio Lötjönen, Lötjösen sissit motittavat, Luutnantti Lötjösen vankipartio, Lötjösen sissit tiedustelevat. Lötjösen kaukopartioiskut eivät ole ollenkaan verisiä, vaan pikemminkin ne uhkuvat pohjoisten metsien jylhää romantiikkaa ja jopa erotiikkaa. Nimittäin osastolla on merkillinen taipumus törmätä Itä-Karjalan saloilla Puna-armeijan naisjoukko-osastoihin ja heidän kanssaan asiat selvitellään jo myöhempää YYA-sopimusta ennakoivassa hengessä.

Sen mielenkiintoisen seikan olen näistä romaaneista oppinut, että näköjään kaikkien Mannerheim-ristin ritareiden nimiä ei ole kerrottu julkisuudessa; luultavasti heidän tehtäviensä vaatiman huippusalaisuuden vuoksi. Hyttisen kirjojen keskeistä vaikuttajahahmoa Mannerheim-ristin ritaria vääpeli Pillusta en ole löytänyt virallisista asiapapereista.

Kommentit (2)

Savolaisnuoret tahtovat olla vähän rumanlaisia ja pienenpuoleisia, mutta jalkapallon ja laulamisen he hallitsevat parhaiten maassamme. Uukuniemen kirkon jazz-tapahtumassa esiintyi myös Suomen parhaaksi kuoroksi valittu Kuopion nuorisokuoro ja hyvin he esittivätkin negrospirituaaleja. Siunatuksi lopuksi kuoro laulamalla toivotti monia armorikkahia vuosia 70-vuotispäiväänsä viettäneelle Seppo ”Paroni” Paakkunaiselle. Tavallaan pikkuisen rohkea teko esittää evlut-kirkossa ortodoksilaulua.

Mutta UUkuniemelle sellainen sopii erinomaisesti, koska Idän ja Lännen raja kulkee juuri Uukuniemen kirkonmäellä kulkevassa tiessä. Tien länsipuolella olevan kirkon katolla on Ruotsin valtaa edustava omena ja tien itäpuolella sijaitsevan kellotapulin harjalla on Venäjän valtaa symboloiva sipuli. Talvisodan jälkeen Puna-armeijan joku esikuntakin piti kellotapulissa hyvää tilannetajua osoittaen vähän aikaa majaansa.

Vaikuttava sävelmä on tämä Monia armorikkahia vuosia ja sen soisi yleistyvän yhteislauluna ja syrjäyttävän monissa merkkipäivätilaisuuksissa tylsän amerikkalaistaustaisen renkutuksen Paljon onnea vaan. Esimerkiksi kun joku työpaikalla täyttää vuosia tai jää eläkkeelle, voisi lähinnä yleistä vaivautuneisuutta synnyttävät juhlapuheet korvata kajauttamalla porukalla moniäänisesti ”Monia armorikkahia vuosia”. Mallia voi ottaa tästä lähes laillisesta videosta:

http://www.youtube.com/watch?v=JS0M8b8ImaI

Kommentit (0)

Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän kyseessä olleen hengellisen jazzin eikä alkuperäisen ja väärentämättömän neekerijazzin, joka edustaa pakanallisuutta. Luulen, ettei tuollainen hengellinen jazz-konsertti olisi ollut mahdollinen esimerkiksi körttihenkisessä Suonenjoen kirkossa. Ainakaan ennen siellä ei ollut soveliasta soittaa edes perinteistä Häämarssia, koska se oli liian kevytmielinen sävellys Herran huoneeseen.

Ja luulenpa, ettei pianoakaan saisi Suonenjoen kirkossa soittaa, koska instrumentti edustaa syntiä ja hekumaa; onhan sillä tiettävästi soiteltu Amerikan ilotaloissakin. Lapsuudessani ei edes kansakouluissa sallittu paheellisia pianoja, vaan ne oli korvattu urkuharmoneilla, joista muuten suuri osa oli veistetty Uukuniemellä moukarinheiton olympiavoittaja Juha Tiaisen vaarin verstaassa. Mielestäni kyllä urkuharmonikin olisi ihan passeli soitin myös ilotalojen ratoksi.

Kommentit (2)

Ohjelmasta paljastuu, että ainakin lahtelaiset jalkapallohuligaanit ovat siviilissä enemmänkin yhteiskuntaa ylläpitäviä keskiluokkaisia herroja, jotka haluavat levittää yleismaailmallista jalkapallokulttuuria myös tänne jälkeenjääneeseen pohjolaan. Itse olen sen verran nähnyt FC Lahden kannattajien meuhkaamista syvää myötähäpeää tuntien Keskuskentällä, että uskallan vastustaa globalisaatiota myös tässä muodossa.

Yhdessäkin pelissä juopuneet hämäläisnuorukaiset hoilasivat koko ajan estoitta täysin siitä piittaamatta, että paikalle oli uskaltautunut lapsia ja jopa naisia, että ”haaaaista viiittu Maalinen”. Eräs kuopiolainen E-juniori kysyi kirkassilmäisesti äidiltään, että ”mitä nuo sedät oikein huutavat”. Tuon ruman sanan hän vakuutti kyllä ymmärtävänsä, mutta mikä olikaan tuo Maalinen. Äiti osasi kertoa, että Maalisella tarkoitetaan Kupsin silloista valmentaja Malista. Hän käväisi Kuopiossa nostamassa Kupsin ylimmälle sarjatasolle, mutta oli sitä ennen valmentanut myös Lahdessa ja sen vuoksi hän sai erityishuomion sikäläisiltä jalkapalloilun ystäviltä.

Kommentit (0)

Kyllä on mualimankirjat sekasi. Kasvihuoneilmiö tuppaa päälle entistäkin enenevämmässä määrin. Kun menee metsään, niin kanttarelleja ovat koivikot täynnä. Se on selvä merkki ilmaston lämpenemisestä. Ennen keltavahvero oli äärimmäisen harvinainen laji. Mutta kallis sieni se on kaikesta huolimatta edelleenkin. Kuopion torilla litra maksaa kehdeksan euroa, vaikka meillä se alkaa olla ongelmajäte. Meidän kattilakunnassamme niitä kannetaan jo roskiin.

Äsken keräsin 56 kpl tätä metsiemme mätänevää miljoonaa hetkessä. Saman verran löysin paidastani hirvikärpäsiä retkeni jälkeen. Muistelen, että ensimmäiset hirvikärpäset tapasin Kärkkäälässä vasta viitisen vuotta sitten. Suut silmät ovat niitä täynnä, jos metsään haluat mennä nyt. Sekin on osoitus uhkaavasta ilmaston lämpenemisestä ja yleisestä maailmanlopun uhasta.

Ihan tuli Tuntemattoman sotilaan Rahikainen ja hänen täinkasvatusprojektinsa mieleeni saalistani tutkiessani. Minunkin eläteilläni oli selvästi vapaudenristi selässä. Ihmettelen vain, että mistä hirvikärpänen on saanut nimensä. Hirviä ei ole Kärkkäälässä näkynyt sen jälkeen, kun karhut ilmestyivät kylälle. Uskon, että kiusankappale on saanut nimensä siitä, että sen hengiltä saamiseen tarvitaan hirvikivääriä. Manuaalisesti se ei tahdo onnistua.

Kommentit (0)

Eilen kerrotun iloluontoisen Pajarin maine kiiri myös Venäjän tsaarin korviin. Tsaari lähetti Kiteelle kirjeen, jonka pappi sai avata vasta kirkonmenojen aikaan. Kun pappi luki kirjeen kirkkokansalle, siinä pajari julistettiin lainsuojattomaksi ja käskettiin tappaa, missä hänet tavataan.

Monivaiheisen tapahtumasarjan jälkeen paha pajari saatiin kiinni Kiteen Syrjäsalmella 6-7 km Kiteen kirkolta, ja kansan ymmärrettävä, joskaan ei hyväksyttävä, kosto kohtasi miestä. Kuolemantuomio pantiin toimeen kaivamalla harjuun kuoppa. Sen pohjalle pantiin pajari seisomaan hevosenlannan päälle ja ladottiin kiviraunio, josta vain pajarin pää pisti esiin. Pajarin eteen pantiin voileipä ja viinatuoppi ja lanta sytytettiin palamaan.

Verohallinnon edustaja kitui päiviä ennen kuolemaansa. Nykyäänkin harjulla on tapahtumasta muistuttamassa Pajarinhaudaksi kutsuttu kiviraunio. Pitääpä joskus Uukuniemen reissulla käydä tutustumassa tähän nähtävyyteen.

Kommentit (0)

Uukuniemelle tullessamme muistin, että joskus pitäisi pysähtyä Pajarin Hovissa ja käydä katsomassa sen lähistöltä löytyvää kivikasaa, johon liittyy mielenkiintoinenkansantarina. Olen vuosia sitten kirjoittanut blogillani Kiteen pahasta pajarista. Yritin silloin kannustaa Uukuniemen vireää kesäteatteria hyödyntämään miehen mainetta ohjelmistossaan.

Kyseinen pajari oli muinainen Uukuniemen lähipitäjän Kiteen verojohtaja, joka ei ollut sellainen paskantärkeä nipottaja, jollaisia nykyiset virkamiehet bruukkaavat olla, vaan hän osasi ottaa viranhoidon vähän rennommin.

Kiteen pajari mm. rakensi käsittääkseni Pyhäjärven rantarinteeseen tukeista eräänlaisen syöksyradan veneelleen, joten hän oli tavallaan maamme lasketteluharrastuksen isä. Hiihtohissiä ei pajarilla ollut, joten hän määräsi joukon alastomia naisia vetämään veneensä ylös laskettelurinteen päälle.

Aimo Kejosen mainiosta Kansantarinat kirjasta löysin lisää tietoa pajarin kiistanalaisesta persoonasta. Hän osasi huvittaa itseään myös kehittämällään mieluisensa seuraleikillä. Hän piti tunnistuskilpailuja, joissa miesten piti side silmillä, alastomien naisten takapuolia tunnistellen tuntea joukosta oma eukkonsa. Siinäpä mainio ajanviete sovellettavaksi vaikkapa nykyisiin firmojen pikkujouluihin.

Kommentit (0)

Seppo osti pienen pullon keltaista limunaatia, joka ei sovi yhtään miehen imagoon. Ajattelin kysyä häneltä Ruotsi-maaotteluiden keihäskisaan valmistautumisen erityispiirteistä, eli tuliko sitä Kimmon kanssa otettua vai ei, mutta en sitten kysynytkään.

Syynä ei ollut ujous vaan itsesuojeluvaisto. Räty on nimittäin harvinaisen isokokoinen ja yrmeäilmeinen miehen puoli. Ovathan nämä hampaani huonot, mutta ovathan ne sentään omat, jotta kyllä minä ne mielelläni pitäisin.

Kommentit (0)

Ikä alkaa jo painaa. Nimittäin perjantain vastaisena yönä, pelasin Suomen maajoukkueen riveissä Espanjaa vastaan. Se ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta urallani, mutta aina aiemmin olen ollut kärkimies. Nyt olin joutunut alimmaiseksi puolustajaksi. Nopeuteni ei enää näköjään riittänyt päävalmentaja Paatelaiselle, eli peräpään lukoksi, en siis yläpään pelotteeksi kuten nuorempana.

Heti ottelun alkuvaiheissa näin huomattavan korkean kaaripallon liitelevän espanjalaisten maalille. Sen verran oli perusnopeutta vielä jäljellä, että ehdin vallan mainiosti kiertää vastustajan puolustuslinjan taakse ottamaan palloa vastaan, joka pomppasikin juuri puolustajan pään yli jalkoihini. Epäonnekseni olin selin maaliin ja ryhdyin suorittamaan ns. polkupyöräpotkua pään yli juuri siten, kuten brassipuolustaja Santos sen maailmalle opetti vuoden 1958 Tukholman MM-turnauksessa. Epäonnekseni heräsin juuri ratkaisevalla hetkellä, ja kuukauden maali jäi minulta näkemättä.

Sikäli minulla oli kuitenkin onnea, että henkilövahingoilta vältyttiin tällä kertaa. Kun kolme vuotta sitten olin Sm-liigan pudotuspeleissä Kalpan maalissa Jyppiä vastaan, yritin epätoivoisesti spagaatilla torjua alanurkasta vastustajan kovaa grogilasin korkuista lämäriä. Sain siinä tilanteessa pahan alaraajavamman, jonka parantuminen pilasi pari kautta pelaajaurallani. Niinhän siinä helposti käy, kun  unissaan ihan verryttelemättä tempaisee spagaatin.

Kommentit (0)

Vaikka elämä on vain osa jalkapalloilua, tuli siihen eilen tuhlattua kohtuuton osa elämästäni. Jos olisin kaiken sen ajan, jonka olen uhrannut urheilun seuraamiseen, käyttänyt johonkin hyödylliseen, esimerkiksi mainosten jakamiseen, olisin jo kivitalon omistaja.  Suomi – Georgia-peli oli ihan hauska peli tv:stä seurattuna ja Valko – Venäjä- Ranska-peli oli ihan hauska peli teksti-tv:ltä seurattuna, vaikka saattaa olla, että teksti-tv:n tuijottaminen aamupuolelle yötä, viittaa vakaviin mielenterveyden ongelmiin.

Mutta kaikkein hauskinta oli nähdä Urheiluruudussa tämä videon pätkä, jossa brasilialaisjoukkueen hieroja pelastaa kaksi kertaa pallon maaliviivalta ja erityisen hauska on nähdä, miten kovaa tuhti hieroja osaa juosta, kun vastapuolen raivostuneet pelaajat säntäävät takaa-ajoon. En halua leimautua rasistiksi, mutta epäilen hierojan tempauksen olevan siinä maassa jopa hengelle hupaa hommaa.

http://yle.fi/urheilu/hierojan_torjunnat_pelastivat_jatkopaikan_-_katso_uskomaton_video_brasiliasta/6824530

Ymmärrän vallan mainiosti tuota liian innokasta hierojaa. Itselläni oli tapana Kupsin huononmenestyksen vuosina seurata seuran pelejä aina vierasjoukkueen maalin takaa, koska sieltä ei nähnyt kunnolla vierasjoukkueen tekemiä maaleja, mutta kotijoukkueen harvat onnistumiset sitäkin paremmin. Varsinkin kulmapotkutilanteissa minulle tuli vastustamaton hinku heittää silmälasini jonnekin tuulensuojaan ja rynnätä kotijoukkueen avuksi tuomaan kaivattua lisäpääpelivoimaa. Kulmapotkutilanteet ovat yleensä sellaista hässäkkää, että tuskin tuomarikaan olisi huomannut ylimääräistä apupelaajaa kaiken kaaoksen keskellä varsinkin, kun olin yleensä vaatetettu seuran keltamustaan paitaan.

Kommentit (0)

Telkkarista alkoi laskujeni mukaan viidennen kerran uusintana Peter von Baghin suomalaista kulttuurihistoriaa käsittelevä sarja Sininen laulu, ja se on oikein se, koska sarja on viiden uusinnan arvoinen. Äsken ohjelmassa kerrottiin vuoden -18 tapahtumista ja nyt minulle selvisi yksi mieltäni askarruttava asia. Olen nimittäin ihmetellyt, miksi voittajat inhosivat kirjailija Maiju Lassilaa niin, että hänen osakseen tuli välittömästi tutkimatta hirttäminen mestaus, kuten laulussa sattuvasti sanotaan, vaikka Lassila oli erittäin arvostettu kirjailija myös porvaripuolella. Hänhän oli vain sellainen leppoisa kansanhumoristi.

Kiista naisista oli tietysti tämänkin veriteon taustalla. Sisällissodan aikana arvostettu kirjailija Ilmari Kianto suositteli myös punikkinaisten ampumista susinaaraiden tapaan. Uskoakseni kollega Kiannon tekstin innoittamana arvostettu kirjailija Maiju Lassila kirjoitti, että säästäkää punikkinaiset, koska heidän ampumisensa vaarantaa valkoiset naiset punaisen Suomen alueella. Lassilan kannanotto ymmärrettiin vastapuolella tarkoituksellisesti väärin siten, että hänen katsottiin uhkailevan valkoisten naisten murhaamisella ja hänestä tuli valkoisen Suomen vihatuin mies.

Tämän vihatun miehen viimeisistä vaiheista kertoo Wikipedia seuraavaa: (Korostetakoon, että Lassilan kustantaja Eino Railo näki mestarikirjailijansa ensimmäisen kerran elämässään vasta, kun tätä oltiin kuljetettamassa teloituspaikalle. Siihen asti lähettipoika oli huolehtinut näiden kulttuurihenkilöiden yhteydenpidosta.)

Untola vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa Helsingistä laivalla Suomenlinnaan teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan hypänneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanovat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen. Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila – legenda jo eläessään on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus:

»Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli ’pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin’. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.[1]»

Ajan irvokasta henkeä kuvaa, että senaattori A. Osw. Kairamo oli juuri Untolan kuolinpäivän aattona lähettänyt Suomenlinnan komendantille kirjeen, jossa hän kiinnitti tämän huomiota siihen, että vankien joukossa pitäisi olla yksi kaikkein pahimmista kansankiihottajista, Untola. Komendantin sanatarkka vastauskirje kuului näin: ”Senaattori K. Herra A. Osw. Kairamo. Herra Senaattorin kirjailija Maiju Lassilaa koskevan ystävällisen kirjeen johdosta toukokuun 20. päivältä minulla on ilo ilmoittaa, että kuten päivälehdistä on jo käynyt ilmi, kyseessäoleva mies on jo ammuttu. Suurimmalla kunnioituksella/Carl von Wendt.”

Myös kirjailija ja Untolan kirjojen kustantaja Eino Railo, Toivo T. Kaila, kirjailijat Kyösti Wilkuna ja Toivo Tarvas sekä senaattori Oswald Kairamo olivat mukana Untolaa kuljettaneessa laivassa ja heidän oli tarkoitus seurata Untolan teloitusta.[2]

Algot Untola haudattiin teloitettujen punaisten joukkohautaan Suomenlinnaan. 1925 Suomen armeija perusti hautapaikalle sikalan. Vuonna 1943 Untolan jäännökset siirrettiin Suomenlinnasta Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.

Kommentit (0)

Kiittääkäämme ja ylistäkäämme Suomen koripallomaajoukkuetta. Varsinkin Venäjä-ottelu oli suurta draamaa. Sitä seuratessani tuli mieleeni, kuinka joitakin vuosikymmeniä sitten katselin telkkarista, kun silloinen suuri ja mahtava Neuvostoliitto ja Ruotsi pelasivat käsipallon Em-loppuottelussa.

Haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi aivan loppuhetkille asti, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Jatkoajalla haalistuneet punapaidat hallitsivat taas peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Lisäjatkoajallakin haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti ja teki tietysti vielä voittomaalinkin.

Silloin selitettiin, että hyvinvointivaltio Ruotsi pärjää pallopeleissä sen vuoksi, koska heillä on valtaisi itseluottamus. He luottavat siihen, että kyllä Svea-mamma pitää sittenkin hyvän huolen pojistaan, kävi pelissä miten tahansa. Aivotutkija Markku T Hyyppä, joka on todella viisas mies ja äitinsä puolelta Rieponlahden Kukkosia ja Könösiä – siis maailman tuotteliaimman, mutta ei ehkä parhaimman kirjailijan kirjailijan Jussi Kukkosen tyttären poika, on tutkinut maamme ruotsinkielisiä ja heidän hyvää menestymistään elämän eri aloilla. Samat piirteet leimaavat myös riikinruotsalaisia.

Hyypän mukaan ruotsinkielisiltä löytyy selvästi perussuomalaisia enemmän itseluottamusta. Hänen mukaansa ruotsikieliset lapset kasvatetaan ihan toisin kuin suomenkieliset; he eivät saa ruumiillista kuritusta ja se seikka tekee heistä itsevarmoja aikuisia. Ainakin ennen suomenkielinen koripalloilija, joka joutui ratkaisuhetkillä heittämään tärkeitä vapaaheittoja, ei onnistunutkaan, koska pelkäsi alitajuisesti, että pukuhuoneessa odottaa epäonnistujaa joukkuetovereiden järjestämä remmiapelli, ja se saa pelurin puristamaan palloa liikaa.

Sen sijaan eilen Suomi-Venäjä-ottelun viime sekunneilla Hannu Möttölä heitti turhia jännittämättä vaparinsa varmasti pussiin. Onkohan niin, että uudenajan selkäsaunattomat kasvatusperiaatteet ovat alkaneet purra? Ainakin Suomen nykyiset koripalloilijat uhkuvat hyvää tuulta ja itseluottamusta. He ovat ihan erilaisia kuin vaikkapa vanhan ajan ankaran totiset hiihtäjäsankarit, jotka saattoivat mukiloida olympialaisissa liian iloisen mäkikotkan sairaalakuntoon tai raivoisat keihäsmiehet, jotka saattoivat ilmestyä kisapaikalle lähes pystymakkuritilassa.

Kommentit (0)

Antaa pölyn ja verenpaineen laskeutua ja kirjoitetaan koripalloilusta vasta huomenna; siinä mediaseksikkäässä nykyajan nuorison urheilumuodossa saatiin taas maamme urheiluhistoriaan uusi sankaritaru. Vanhana yu-miehenä harmittelen, ettei yleisurheilumaaottelun puolella uusia sankaritaruja saatu.

Onneksi keihäässä sentään voitettiin ja suomalaisheittäjien pitkä putki jatkui. Viimeksi putki katkesi 1989, jolloin Räty sortui raittiuteen ja Borglund pääsi yllättämään. Tällä kertaa Suomen keihäs miehet olivat ilmeisesti ottaneet oppia Rädyn neuvoista.

Uskoakseni Rädyn blogilla oli käynyt myös se ruotsalainen kympin juoksija, joka täysin yllättäen ja odottamatta sammui kuin se kuuluisa saunalyhty 200 metriä ennen maalia. Hurjan näköinen tilanne, joka synnyttänee Ruotsissa keskustelun vaarallisen kestävyysjuoksun kieltämisestä.

http://m.iltasanomat.fi/yleisurheilu/art-1288596993182.html?ref=mob-traf-hs-frontpage-5

En tiedä urheiluhistoriasta kuin yhden tapauksen, jolloin suomalaiset kestävyysjuoksijat olisivat turvautuneet Seppo Rädyn blogillaan esittelemään tapaan valmistautua suurkilpailuihin. Silloin kyseessä olivat juoksujen SM-kisat. Eräs eteläsuomalainen mailerikvartetti lähti poikaporukalla kimppakyydillä  reissuun vahvoina ennakkosuosikkeina. Kilpailupaikkaa lähestyttäessä yksi vilkkaudestaan tunnettu maailman huippuihin lukeutuva viestijoukkueen jäsen kertoi pistäytyvänsä vähän asioilla ja jättäytyi pois kimppakyydistä.

Kilpailut alkoivat ja kenttäkuulutus kutsui viestimiehiä lähtöpaikalle. Mutta yksi oli joukosta poissa ja kaverit alkoivat hermostua. Mitään ei enää näyttänyt olevan tehtävissä ja varma kulta oli luisumassa poissa käsistä. Silloin kentälle kaarsi taksi, jonka kuljettaja kantoi hätääntyneille viestimiehille urheilukassin ja kertoi, että sen omistaja tulisi kohta juosten perässä; hän oli halunnut loppumatkasta vähän verrytellä. Pojat pyysivät lähettäjää odottamaan edes vähän.

Ja sitten kentälle hölköttelikin kaivattu lammas.Se tosin muita joukkueen jäseniä huoletti, että tulija tuoksahteli selvästi alkoholille. Ihmetteleviin kysymyksiin tämä kuitenkin suhtautui vähätellen ja selitti, ”että ainahan sitä yksi panokalja on ehdittävä nykästä.” Mainittakoon, ettei tällä nykäsemisellä ollut mitään tekemistä Matti Nykäsen kanssa.

Kommentit (0)

Seppo Räty on väittänyt blogillaan,

http://blogit.mtv3.fi/radynrykaisy/

että hän olisi yhden ainoan kerran heittänyt Ruotsi-maaottelussa selvin päin ja niinpä hän sillä kertaa jäikin poikkeuksellisesti toiseksi. Yleensä hän voitti kilpailun. Väite kuullostaa uskomattomalta. Herää ajatus, että urheilumme viimeisillä suurilla mestareilla Seppo Rädyllä ja Matti Nykäsellä saattaisi olla paljonkin annettavaa nykyurheilijoille varsinkin henkisen valmennuksen puolella. Molemmat sankarit osasivat venyä suurkisoissa, toisin kuin nykyiset edustajamme. He osasivat hoitaa ne asialliset hommat, vaikka muuten olisivatkin välillä olleet kuin Ellun kanat.

Rädyn ja Nykäsen pitäisi kuitenkin korostaa nuorille urheilijalahjakkuuksille, että alkoholia tulee urheilutapahtuman yhteydessä nauttia säännöllisesti mutta kohtuullisesti, ettei käy kuin Nikkasen Soini-vainaalle vuonna 1956 maaottelussa Saksaa vastaan. Soini nimittäin oli ennen kilpailua kierrellyt saksalaisia oluttupia siihen malliin, että oli jo kilpailun alkaessa aika tinassa taikka heikossa hapessa, kuten myös sanotaan.

Ensimmäisen ja ainoan heittonsa hän oli heittää tasan 180 astetta väärään suuntaan eli saksalaiskatsomoon. Ehkä hän oli tullut samaan tullokseen kuin Seppo Räty 40 vuotta myöhemmin todetessaan, että Saksa on paska maa ja ehkä hän ajatteli samaa myös koko Saksan kansasta ja päätti antaa heille asennekasvatusta.

Henkilvahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska silloinen nuori ja rivakka urheilujohtaja Jukka Uunila viime hetkellä käänsi miehen oikeaan heittosuuntaan. Nikkinen paiskasikin reilut 72 metriä, joka oli siihen aikaan ihan hyvä tulos, mutta riitti kisassa vain kolmanteen sijaan. Kohtuullisemmalla olutmäärällä hän olisi kirkkaasti voittanut. Heittonsa jälkeen Nikkinen poistui jatkamaan oluttupaturnettaan.

Ja saattoi hän pistäytyä muuallakin. Nimittäin Suojelupoliisin virallisessa historiikissa kerrotaan, että Supo kuulusteli myöhemmin Suomen joukkueen jäseniä, koska eräitä heistä oli yritetty värvätä CIA:n palvelukseen. Kuulusteluissa Nikkinen kertoi, ettei hän muista tapahtumista yhtikäs mitään, koska oli muiden poikien kanssa kierrellyt liian innokkaasti kapakoita ja ilotaloja. Supon kuulustelija piti kertomusta uskottavana.

Kommentit (0)

Lisää savolaisia kansantarinoita Aimo Kejosen kirjasta. Ennustaja Kihovauhkonen eleli Savon vesillä yli 500 vuotta sitten. Hänellä oli saanut syntymässään armolahjan ennustaa tulevaisuutta.

Aina ajankohtaisesta maailmanlopusta Kihovauhkonen ennusti, että ennen loppua maa vyötetään rautaisilla vöillä, ilma on täynnä siimoja, joihin linnut itsensä telovat, teillä kulkee hevosettomia, metallisia vaunuja päättömien miesten ajamina, ja tupien pöydillä puiset papit saarnaavat Jumalan sanaa.

Tässä prognoosissa on paljon aikaamme sopivaa. Sen sijaan seuraava ennuste jo hieman epäilyttää kaikessa synkkydessään. Kihovauhkosen mukaan viimeinen sota käydään Vehmersalmella. Siinä vuotaa niin paljon verta, että viisi syltä pitkä sienapölkky (kaskea vierrettäessä vieriteltävä palava runko) kirkon kupeella veressä pyörii, ja henkiin jääneet miehet mahtuvat sille pölkylle istumaan. Miehistä on niin kova pula, että naiset suutelevat tien ravassa olevaa miehen jalanjälkeäkin.

Veret seisauttava on tämä ennuste, ja muistelen, että Kalle Päätalon sovassa männyt kaveri syvästi lestadiolainen Räisäs-Topi kertoili samankaltaisia juttuja välirauhan aikaan. Epäilen, että Raamatun Johanneksen ilmestyskirjalla on ollut vaikutusta sekä Kihovauhkosen että Toivo Räisäsen maailmankatsomukseen.

Kommentit (0)

Lisää Savoon liittyviä kansantarinoita, joita olen opiskellut Aimo Kejosen mainiosta kirjasta. Heikki Niiranen syntyi Iisalmen puolessa noin 300 vuotta sitten. Tarinoiden mukaan mies pantiin alulle järvessä tilanteessa, jossa hänen vanhempansa olivat uimassa, ja vetehinen lie päässyt jotenkin sotkemaan selvää asiaa. Niinpä poika sai syntymälahjanaan räpylämäiset kalvot sormien ja varpaiden väliin. Tiedekin tuntee tämänlaisen geneettisen poikkeaman. Ymmärrettävistä syistä Heikki Niirasta alettiin kutsua Räpylä-Niiraseksi.

Hänestä kehittyi todellinen vesi-ihminen, joka nykyajan olympialaisissa korjaisi mitaleja kasapäin. Uintilajejahan on olympiakisoissa tuhottoman paljon, koska jostain syystä lajissa kilpaillaan vatsallaan ja selällään sekä etu- että takaperin uimisessa toisin kuin juoksulajeissa. Räpylä-Niirasen ylivertaisista vesiominaisuuksista kiertää monenlaista juttua.

Hurjin on tarina, jonka mukaan hän löi talvella hevosmiehen kanssa kilpaa Maaninkajärven ylittämisestä. Kun hevosmies saavutti vastarannan vaahtoavalla ajokillaan, istui Räpylä-Niiranen jo siellä räpyläisiä jalkojaan vedessä huljutellen. En ole tutustunut tarkemmin tapaukseen, mutta uskallan silti suhtautua tarinaan epäillen.

Kommentit (1)

Vaikka maamme urheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin liettualaisen koripalloilija Arvydas Saboniksen käsivarsi,

http://www.nba.com/playerfile/arvydas_sabonis/

sai se uuden uljaan luvun, kun susilaumamme kaatoi koripallossa edellisten MM-kisojen hopeajoukkue Turkin. Henkilkohtaisista syistä näin vain pelin ensimmäisen neljänneksen, mutta kaupungilla kävellessäni päivitin ottelun tilanteen kännykästäni liikennevaloissa seisoessani. Se menee minusta itsestänikin jo sairauden puolelle.

Turkin pojat olivat isompia ja vahvempia, mutta ilmeisesti Suomen pojilla oli mielessään Kärkkäälässä vaikuttaneen Aapeli Airaksisen eli Hööpel-Aapelin neuvo. Aapeli nimittäin oli viimeinen Turkin sodan veteraani ja tämän vuoksi häntä haastateltiin 30-luvulla radiossakin. Aapelin mukaan turkkilaistenkin kanssa pärjäsi vallan mainiosti, kun vain muisti pistää nopeammin. Ja nopeudellaan suomalaiset äskeisen kamppailun voittivat. Nähtäväksi jää, miten huomenna käy Ruotsin kanssa. Ennakkosuosikin asema ei yleensä sovi meikäläisille ja aika yllättävää, että ruotsalaisilla on vielä meitäkin pienikokoisempi joukkue.

Tuo Hööpel-Aapel sai hellittelynimensä siitä, että hän kertoi kyläläisille toimineensa Turkin sodassa vääpelinä. Tasa-arvoa kannattavat kyläläiset eivät tätä itsensä ylentämistä hyväksyneet, vaan väittivät miehen puhuvan hööpeliä eli liioitellusti.

Urheilun suurvalta Turkki on nyt lyhyen ajan sisällä sekä jalka- että koripallossa hävinneet piskuiselle Suomelle. Epäilen taustalla olevan alitajuisen suomalaisten kunnioittamisen, joka ei ole maailman kansojen keskuudessa kovinkaan tavallista. Ensinnäkin turkkilaiset jostain syystä pitävät meitä sukulaiskansanaan, joka tavallaan oikein onkin, koska yhteinen kantaäiti meillä kaikilla on noin 30.000 vuoden takaa.

Lisäksi ainakin ennen kaikki turkkilaiset lukivat kansakoulujensa aapisista kauniin tarinan valkoliljojen maasta, jolla tarkoitettiin Suomea. Aapiskirjassa kehuttiin suomalaisten esimerkillistä siisteyttä ja kehotettiin turkkilaisia pyrkimään samaan. Nyt minua jo pikkuisen harmittaa, että mentiin äsken voittamaan sympaattisen Turkin joukkue. Kyllä Ruotsin nöyryyttäminen tuntuisi paremmalta.

Kommentit (0)

Eilen mielenterveydenongelmani olivat edenneet jo niin pitkälle, että kuuntelin kahta radiota yhtä aikaa. Kuopion Oikea asema selosti Kalpan peliä ja Ylen Radiopuhe samaan aikaan Kupsin peliä. Kokeilussa ilmeni, että vaikka olen mies ja luomakunnan putkiaivoinen kruunu, pystyn silti tekemään mainiosti kahta asiaa yhtä aikaa, joka on tiettävästi hyvin feminiininen piirre.

Mieleni kyllä iloitsi siitä, että molemmat kuopiolaisjoukkueet näyttivät hämäläisille HPK:lle ja JJK:lle närhen vempaimet, mutta pikkuisen olin surullinen JJK:n puolesta, jota Kups kylvetti rökälenumeroin. Harmittaa, että Kuopion rakas vastustaja putosi divariin. Nimittäin JJk on Kupsin lisäksi niitä harvoja hyvää juniorityötä tekeviä Veikkausliigajoukkueita ja katsojiakin Jyväskylässä on Helsingin jälkeen eniten. Tulevaisuudessa joukkue saattaa viihtyä alasarjoissa pitkäänkin, koska Veikkausliigassa säilyminen on tunnetusti helpompaa kuin siihen nouseminen. Toivotaan, että konkurssilta vältytään.

Muistanpa, miten vuosia sitten Kupsin vielä nykyistäkin huonompina aikoina jyväskyläläiset katsojat naureskelivat Keskuskentällä kotijoukkueen esitykselle ja lauleskelivat Englannin liigasta tutulla sävelmällä, että ”divariin, divariin, divariin”. Toivoa sopinee, etteivät kuopiolaiset syyllistyneet samanlaiseen vastustajan halventamiseen eilen Jyväskylässä.

Netistä Keskisuomalaisen sivuilta näyttää muuten löytyvän elävää kuvaa ottelusta JJK-Kups.

http://www.ksml.fi/urheilu/jalkapallo/jjkn-putoaminen-varmistui-kun-paattyy-taa-muisto-vain-jaa/1677418

Kommentit (0)

Sen lisäksi, että Savon Sanomien mukaan Usa:n perustaja John Morton oli Rautalammin Marttisia, Venäjän Romanovin tsaarisuku Iisalmen Kauhasia, generalissimus Suvorov Savon Suhosia, kuten myös Ruotsin hyvinvointivaltion luoja Tage Erlander, Bushin presidenttisuku Säämingin Hatusia ja Nixon Kiuruveden Nikkisiä, niin nyt minäkin alan uskoa, että Putin on Itä-Suomen Pulkkisia, kuten Savon Sanomat on väittänyt. Katsoin nimittäin telkkarista Pulkkinen-nimistä sarjaa ja ihan on Pulkkinen Putinin näköinen mies, ohuthiuksinen, pieni ja ilkeän oloinen.

Putinin on kerrottu olevan Tverin Karjalaan siirtyneiden Pulkkisten jälkeläisiä, joten kesämökin rakentaminen Uukuniemen puoleen on perusteltu valinta. Iso osa tverinkarjalalaisista on Uukuniemen suunnalta lähteneitä evakkoja 1640-luvulla, jolloin savolainen valloittajarotu perusti alueelle laittomia siirtokuntia karkottaen alkuperäisväestön.

Silloinen 1640-luvun karjalaisten evakkoreissu oli väestömäärään suhteutettuna suurempi kuin vastaava operaatio 1940-luvulla. Vähäväkisestä Itä-Suomesta muutti Moskovan lähelle Tverin Karjalaan noin 20.000 ihmistä. Eikä turhaan, sillä niillä hedelmällisillä asuinsijoilla tverinkarjalaiset sikisivät kuin kaniinit, ja heitä oli parhaimmillaan 150.000 eli enemmän kuin Suomen karjalalaisia. Iso osa Suomen Karjalan asukkaista on taustaltaan savolaisia, kuten esimerkiksi uukuniemeläisetkin ovat, vaikka eivät sitä myönnäkään.

Nykyisten väestölaskelmien mukaan tverinkarjalalaisia on enää 20.000, mutta heitä epäillään todellisuudessa olevan lähes 100.000. Tuntuu aika erikoiselta, että vaikka suuresta muutosta on kohta 400 vuotta, niin siitä huolimatta laajalta alueelta läheltä Moskovaa löytyy karjalankielisiä kyliä. Sitä ihmettä pitäisi Uukuniemi-seuran lähteä perinteisellä kesäretkellään tutkimaan.

Kommentit (0)

Rajakatselmuksen yhteydessä yritin myös selvittää, oliko hyvä mökkinaapuri Vladimir Putin tullut nostamaan laiturinsa, kääntämään veneensä ja tyhjentämään huussinsa. Mutta ei näkynyt miehestä merkkiä idän suunnalla. Ei edes hyvän saslikin tuoksu, lenkkimakkaraahan venäläiset eivät suosi, kiirinyt Lahdenpohjasta, jonne lienee metsän läpi 20 – 30 km.

Maailman rikkain mies Putin lomaili ennen Kiimajärven rannalla olleella ilmeisen vaatimattomalla datsallaan. Kiimajärvi sijaitsee Karjalan kannaksella uskoakseni entisen Viipurin läänin Pyhäjärvellä, joka pitäjä on saanut nimensä samannimisestä kauniista järvestä. Jostain syystä Kiimajärvi ei mainiosta nimestään huolimatta enää miellyttänyt Venäjän nykyistä itsestään hyvin viriilin kuvan luonutta presidenttiä, joka ikäisekseen vaikuttaa ihan kopsakalta ukolta.

Epäilen, että syynä lomapaikan siirtoon pois Kiimajärveltä, oli Putinin pariskunnan kasvaminen eroon toisistaan. Joka tapauksessa aviomies pari vuotta sitten rakennutti oman kesämökin Lahdenpohjaan aika lähelle Uukuniemeä ja sitä toista Pyhäjärveä.

Sillä seudulla on vaikuttanut toinenkin huomattava valtiomies eli tullineuvos Veikko Vennamo (alk. Fennander). Pientalonpoikien johtajan isän pankinjohtaja Fennanderin kartano oli vielä pystyssä Jaakkimassa, joka on nykyään Lahdenpohjan lähiö, kun siellä viimeksi kävin. Pikkuisen oli pytinki ajanpatinassa. Neuvostovastaiset henkilöt väittivät sen ryssittyneen, joka on tuomittavaa kieltä.

Olin ymmärtävinäni, että rakennuksessa toimi jonkinlainen pieneläjien kirpputori. Se olisikin ihan sopiva käyttötarkoitus pientalonpoika Vennamon syntymäkodille. Valtiomies Vennamon kunniaksi mahdollsesti seinään ruuvattua pronssilaattaa en löytänyt, ehkä se oli myyty.

Kommentit (0)

Vielä jokunen vuosi sitten paikalla sijainnut tutkatorni on siirretty muuanne, jossa sillä on varmasti enemmän käyttöä. Epäilen, että tutka saattoi liittyä suomalaisten jättämään lentokenttään rajan pinnassa. Satelliittikuvasta voisi päätellä, että kenttää hyödyntävät nykyään Mig-koneiden sijasta lehmät. Toisaalta 1.4.2010 Uukuniemen infon nettisivut informoivat, että kenttää ollaan ottamassa jälleen henkilö- ja ehkä myös bagaasiliikkennekäyttööön, koska huhuttiin, että Oulusta Bankokiin liikennöivä reittikone olisi alkanut suorittaa sille välilaskuja.

Vastarannalla ei näkynyt elonmerkkejä. Kylmän sodan aikaan kuulemma syysmyterissä itärannan valonheittäjien kiilat valaisivat ystävällisesti rajalle harhautuneen satunnaisen matkailijan reittiä. Nykyään on Uukuniemelle pitänyt hankkia jonkinlaiset katulamput, koska ystävällinen naapuri ei enää huolehdi paikkakunnan valohuollosta veloituksetta.

Muuten joku itsensä pöhköksi lukenut lääketieteen lisenssi voisi tehdä väitöskirjansa uukuniemeläisten syöpäsairauksista. Vuosikymmenien ajan alueella suoritettiin koetta, jossa paikkakunnan väestö altistettiin jatkuvalle voimakkalle tutkasäteilylle, ja sen vaikutukset voisivat näkyä tilastoissakin.

Kommentit (0)

Jos olisin diktaattori, niin ensitöikseni poistaisin jalkapallosta paitsiosäännön. Se on nykyisen nopean pelityyllin aikana sekava, moniselitteinen, erotuomareiden mielivallan ja ottelutulosten manipuloinnin mahdollistava sääntö.

Jos olisin diktaattori, muuttaisin myös nykyistä jalkapalloilun käsivirhesääntöä. Pallon osuminen käteen olisi aina virhe, mutta tahattomista käsivirheistä tuomittaisiin vain epäsuora vapaapotku, tahallisista käsivirheistä seuraamukset olisivat nykyiset. Nykyinen käsivirhesääntö on sekava, moniselitteinen, erotuomareiden mielivallan ja ottelutulosten manipuloinnin mahdollistava.

Jos olisin diktaattori, niin muuttaisin myös ulosajosääntöä. Tuomarilla tulisi olla mahdollisuus tuomita myös määräaikaisia ulosajoja. Vähän samanlaisia kuin nykyään harrastetaan jääpallossa. Esimerkiksi eilinen ratkaiseva kupsilaisen ulosajo olisi voinut olla 15 minuutin mittainen.

Jos olisin diktaattori, muuttaisin myös rangaistuspotkusääntöä. Rangaistuspotku suoritettaisiin pilkulta vain, jos rike tapahtuu selvässä maalintekotilanteessa. Nykyrankkari tarkoittaa maalia 80 % varmuudella. Lievemmissä tapauksissa, joissa ei olisi kyse selvästä maalintekotilanteesta, rangaistuspotku suoritettaisiin jommasta kummasta rangaistusalueen kulmasta. Silloin laukaisijan ja maalivahdin mahdollisuudet olisivat Pillilupi-5-askin kanteen tekemäni roknoosin mukaan tasan.

Kommentit (0)

Kyllä ei mieli mettä keitä. Tunnelma on kuin Koskelan Jussilla sen jälkeen, kun halla vei ensisadon. Jussikin epäili elämän jatkumista. Laskujeni mukaan, jos Kups selviää kolme kertaa Suomen cupin finaalin, niin 87,5 % varmuudella se voittaa ainakin kerran. Niin ei käynyt. Laskujeni mukaan todennäköisyys sille, että Kups selvisi kolme kertaa peräkkäin Suomen Cupin finaaliin oli 0,2 %. Laskujeni mukaan todennäköisyys sille, että Kups selviää neljä kertaa Suomen Cupin finaaliin, on 0,05 %, joten en usko, että tehtailija Saastamoisen perustama yksityisarmeija, joka nykyään kuuluu pankkiiri Lahden omistukseen, pelaa ensi vuonna Suomen Cupin finaalissa.

Todennäköisyys sille, että Kups saa rangaistusseuraamuksia kannattajiensa tuomarille antamista tappouhkauksista, on lähes 100 %.  Ja se on oiken. Erotuomari teki aivan oikein ajaessaan Kupsin Dudun kentältä, kun tämä löi kanssapelaajaansa kasvoihin. Niin saa tehdä vain jääkiekkokaukalossa. Todennäköisyys sille, että Dudun ura Euroopan kentillä on ohi, on suuri. Se on tapauksen suurin tragedia. Elementtikerrostalo kaikilla mukavuuksilla saattaa vaihtua savimajaan ilman mukavuuksia.

Nyt alan laskeskelemaan todennäköisyyksiä sille, koska pankkiiri Lahti lyö pillit pussiin. Mies on ilmeisen niukoista käyttövaroistaan uhrannut Kupsille jo miljoonia. Itse tietäisin lukemattomia hauskempia tapoja päästä eroon rahoistani kuin sen, että ylläpitäisin jalkapallojoukkuetta, joka uskoakseni johtaa maamme ulosajo-, varoitus- ja rangaistuspotkutilastoja. Viime vuonnakin unelma Cup-voitosta kariutui kahteen ulosajoon. Tosin silloin niistä ensimmäinen ja ottelun ratkaiseva oli selkeä tuomarivirhe. Jo lakikirjan alussa sanotaan, että se, mikä ei oikeus ja kohtuus ei ole lakikaan.

Siunatuksi lopuksi seuraamme lupsakkaan savolaisyleisön kannustusta erotuomarille:

http://www.hs.fi/urheilu/KuPS-fanit+uhkailivat+erotuomaria+Suomen+Cupin+finaalissa/a1380335391201?ref=hs-art-new-1

Kommentit (0)

Lasse Lehtinen toimi nuoruudessaan mm. jonkinlaisena Suomen tupakkateollisuuden myyntimiehenä eikä ole tietääkseni kokenut asiasta eettisiä ongelmia, kuten moni vakavamielisempi olisi tehnyt. Jonkunhan nekin hommat on tässä maassa tehtävä.

Kalle Isokallio suoriutui vuonna 1991 kypsässä 43 vuoden iässä Nokian johtajan tehtävistä täydelle eläkkeelle ja sai jo silloin Wikipedian mukaan miljoona markkaa eli 170.000 euroa vuodessa eläkettä. Luulen, että indeksitarkastukset on sen jälkeen tehty joten eläke lienee nyt noin 50 % suurempi. Varhaisesta eläköitymisestä oli yhteiskunnalle suuri hyöty, koska se avasi Jorma Ollilalle tien huipulle.

Vähän veijaamisen makua on siinäkin, että Lehtisen kirjan kannessa lukee isolla PAASILINNA. Se ei ole kuitenkaan huijausta, sillä kirjan kustantaja on Petteri Paasilinna, Arton poika. Lisäksi kirjan nimi ja idea ovat Arto Paasilinnan pöytälaatikosta löytyneitä. Hiihtävä hautaustoimisto kertoo kahdesta työttömästä veijarista, jotka perustavat Suomen Loppusijoitus oy:n ja loppusijoittavat palvelun ostaneiden vakavaraisten asiakkaiden tuhkat mihin vain. Veijarit vievät uurnan vaikkapa hiihtämällä Etelänavalle, jos vain hinnasta sovitaan.

Muuten luulen, että suomen kieli on saanut neljä lainasanaa mustalaiskielestä ja ne ovat veijata, puijata, huijata ja mankua; ainakin ne onematopoeettisesti muistuttavat mustalaiskieltä. Se asia pitäisi selvittää.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu Väinö Leskinen oli sekä huippupoliitikko että huippu-uimari, jolla oli ilmiömäinen kyky pulpahtaa pintaan toivottomistakin tilanteista. Leskisen tukijat löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä.

50-luvulla huippupoliitikko Leskinen kärähti pari kertaa rattijuoppoudesta ja oli jonkin aikaa myös tuottavassa työssä rakentamalla Seutulan lentokenttää. Siihen aikaan politiikassa ei oltu tekopyhiä eikä asia katkaissut miehen poliittista uraa, sillä hänen kannattajansa eivät olleet pyhäkoulupoikia.

Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä entiset tukijat hylkäsivät hänet. Lasse Lehtisen väitöskirjassa Aatetta jaloa ja alhaista mieltä väitetään ilman tieteellistä näyttöä, että johtava asevelisosialisti Väinö Leskinen tehtyään ulkopoliittisen täyskäännöksen 60-luvulla, olisi Moskovan junan vaunuosastossa polvillaan itkien vakuuttanut neuvostodiplomaatti Albert Akuloville poliittista uudestisyntymistään.

Asiaa on vaikea uskoa. Silmin näkijöitä ei ole. Se on tunnettu tosiasia, että Leskinen oli herkkä mies itkemään, mutta polvillaan olo on voinut johtua myös muista seikoista, kuin poliittisesta nöyryydestä. Toisaalta tietolähteitä yhdistelemällä voidaan ulkoministerinäkin toimineen Leskisen itkua pitää sangen todennäköisenä tapahtumana.

Tätä tulkintaa tukee esimerkiksi entinen radiojohtaja Aarre Elo muistelmissaan. Nimittäin maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset.

Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.

Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon aikalaistodistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan tasavallan presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu sisäministerinäkin toiminut Johannes Koikkalainen (Leppävirran Viri) oli värikäs poliitikko. Nuoruudessaan hän oli huippu-uimari. Joissain 30-luvun työläisolympialaisissa, jollaisia kansainvälisiä kisoja siihen aikaan järjestettiin kansalliskiihkoisten porvariolympialaisten vastapainoksi, hän sijoittui Väinö Leskisen jälkeen hopealle.

70-luvulla Koikkalainen herätti huomiota, koska hän ilmoitti olevansa halukas myös presidentin virkaan, koska katsoi olevansa tehtävään ylivertainen ainakin Kepun ehdokkaisiin verrattuna. Kun toisella Keskustan ehdokkaalla oli vaikeuksia naisten kanssa ja toiselle viinan, vakuutti Johannes omaavansa molemmat ominaisuudet.

Samoihin aikoihin Koikkalainen hankki suurta julkisuutta, kun hänet pahoinpideltiin erään puoluekokouksen yhteydessä aamuyön hiljaisina hetkinä. Alustavissa poliisitutkimuksissa selvisi, että päälle karkaajina oli peräti kolme tupakanpummaajaa. Oli siis selvää, ettei siinä tilanteessa edes entinen huippu-urheilija voinut suoriutua voittajaksi. Tarkemmissa tutkimuksissa mukiloijiksi ja tupakanpummaajiksi paljastuivat hotellihuoneen yöpöytä ja kaksi tuolia.

Kommentit (0)

Tuo aitovenäläinen miehinen suutelukäytäntö levisi reaalisosialismin aikaan yleisesti Neuvostoliiton liittolaismaihin ja myös Kauko-Idän sosialistisiin valtioihin, joissa perinteinen kulttuuri ei ole moista tapaa tuntenut. Sillä suunnallahan ihmiset ovat pidättyviä.

Niinpä alla oleva video, jossa näytetään puhemies Maon ja setä-Ho Chi Minhin tapaaminen, todistaa, että sikäläinen pussailu oli lähinnä amatöörimäistä puuhastelua. Piskuinen setä-Ho on touhussa ihan liian yli-innokas ja isokokoinen Mao tekee inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen torjuakseen päällekarkauksen. Näyttää vallan siltä, että hän yrittäisi ravistella setä-Hoota irti vaatteistaan.

http://www.youtube.com/watch?v=FZx-jvf6x4A

En muuten ole löytänyt Netin arkistoista kuvaa, jossa presidentti Kekkonen pussailisi itäisen naapurimme edustajia, vaikka häntä on jälkeenpäin syytetty vaikka minkä paikan nuoleskelusta. Luin juuri Matti Ahteen muistelmat ja hän voi todistaa, että ainakin demareiden välit Brezhneviin pysyivät asialinjalla.

Esimerkiksi kun ensimmäinen sosialidemokraattinen valtuuskunta kutsutiin Kremliin NKP:n vieraaksi, luki pääsihteeri Brezhnev tapaamisen aluksi paperista tunnin mittaisen virallisen pönäkän katsauksen maailmantilanteesta. Sen loputtua sisäministeri Johannes Koikkalainen (Leppävirran Viri) pyysi välittömästi puheenvuoroa ja heti sen myös sai. Koikalainen kysyi, ”että missähän täällä on vessa”.

Kommentit (0)

Tässä yhteydessä muistettakoon, että Venäjän nykyinen presidentti Putin on ottanut oikein sydämenasiakseen kodin, uskonnon ja isänmaan puolustamisen ja homostelun poisjuurimisen yhteiskunnasta. Hän on jotenkin tunneköyhän oloinen ihminen verrattuna vaikkapa entiseen esimieheensä Leonid Brezhneviin. Valtiovierailluillakin hän tarjoaa korkeintaan käsipäivää, toisin kuin entinen esimiehensä, joka tunnettiin sydämellisenä ihmisenä, kuten tuo Wikipedista lainattu virallinen kuva osoittaa. Puoluejohtajien Leonid Brezhnevin ja Eric Honecherin suudelma on niin intohimoinen, että tilanteessa alkaa olla jo se vaara, että jompikumpi tai molemmat saatetaan saattaa raskaiksi noin suojaamattomalla suunannolla.

Nykyään venäläismiehet näyttävät alkaneen mahkoilemaan, ja maassa on luovuttu perinteisestä miespussailusta. Sen sijaan meillä on alettu pussailla miesten kesken estoitta, kuten alla olevasta linkistä avautuva kansallisen pusupäivän kuva osoittaa. Erityisen hellyttäväksi asian tekee, että asiaa harrastaa kaksi harvinaisen karvaista urosta eli Jaakko Hämeenanttila ja Esko Valtaoja. Luulisi molempien rouvien tuntevan asian johdosta mustasukkaisuutta.

http://m.iltalehti.fi/viihde/2013052217048663_vi.shtml

Kommentit (0)

Ihmeellinen on Internet; sen ääreen unohtuu herkästi. Olen yrittänyt selvittää Netin välityksellä sitä, että kärsivätkö Suur-Saksan ja Suur-Suomen johtajat ilmavaivoista Marskin Saksan matkalla, kuten Lötjös-kirjassa väitettiin, mutta vaikka hyvälaatuista elävää kuvaa asiasta löytyy kiitettävästi, ei todisteita ilmavaivoista löydy. Tosin paljonhan siihen aikaan harrastettiin sensuuria. Silmiinpistävää kuitenkin on, että valtiovierailun osallistujat näyttävät pitävän selvää hajurakoa Hitleriin. Tarkastakaa asia vaikka itse tästä dokumentista:

http://www.youtube.com/watch?v=R2sETRJHipc

Netissä on myös dokumenttifilmi Hitlerin Suomen vierailusta 4.6.1944. Sen matkan tiimoilta kiertää monenlaista tarinaa. Esimerkiksi mestariässä Hasse Wind kertoi myöhemmin, että oli ollut omalla Brewster-hävittäjällään läheltä todistamassa, kuinka Saksan Johtajan kone oli huonossa säässä törmätä Imatran Kaukopään tehtaan savupiippuun. Tarinassa on se historiallinen fakta, että sää oli todella huono, jopa niin huono, ettei varmistustehtäviin komennettu Wind edes löytänyt Hitlerin konetta. Mutta Kaukopään piippuun se ei ollut törmätä.

Sen sijaan muuten Hitlerin ainut oli kyllä katkolla. Nimittäin hänen koneessaan oli jarruvika, joka sytytti jarrulevyihin tulipalon. Alla olevasta dokumentista on sensuroitu se kohta, jossa näkyy, kuinka koneen miehistö ryntää sammuttamaan palavaa laskutelinettä Immolaan laskeutumsen jälkeen, mutta sekunnin verran tallenteessa vilahtaa palavaa rengasta. Jos laskuteline olisi syttynyt jo nousuvaiheessa, saattaisi maailmanhistoria olla toisenlainen.

http://www.iltasanomat.fi/videot/historia/vid-1288362925357.html

Muistelen lukeneeni jostakin, että heti koneen laskeuduttua, Fuhrer olisi ensitöikseen häpeämättömästi rynnännyt kentän laidalle pissille ja vasta sitten olisi elokuvattu vierailun virallinen kättelyprotokolla. Eppäillä soppii tuotakin aikalaiskertomusta. Luulen, että Hitlerin käyttämässä nelimoottorisessa Focke-Wulf Fw 200 Condor oli kuitenkin jonkinlainen huusi.

Kommentit (0)

Tuon synttärijuhlan lounaskeskustelun Suomen tiedustelupalvelu onnistui osittain nauhoittamaan. Se nauha on ainut tallenne Hitlerin normaaliäänisestä puheesta.

Osasto Lötjösen historiasta paljastuu, että ilmeisesti myös Marskin ja Göringin lounaskeskustelut onnistuttiin salanauhoittamaan; sen verran pikkutarkasti ne on jälkeenpäin kirjattu. Muistiinpanoista ilmenee, ettei Mannerheim hallinnut saksan kieltä täydellisesti. Olen tiivistänyt lounaskeskustelun Lötjös-kirjasta seuraavasti:

Mannerheim: Ich begannes gebratenen Zwiebeln pierettämään, ich denke, spricht fur einen kleinen Spaziergang.

Göring: Same here, nur gehen, obwohl sie, dasse es eine pierussa Knochen, aber ja ehrenhaffe Männer sagen , mussen vir naturlich Marieren sein.

Mannerheim: Nur sie bekommen und unlerligen nicht unserer Nachricht, so dass der Geist de herroistakin es läuft

Göring: Ja un unser Fuhrer , vor allem, hähä

Huonolla saksan taidollani ymmärrän keskustelun koskevan sitä, että marsalkka Mannerheim harmittelee sitä, että paistettu sipuli aiheuttaa hänelle ilmavaivoja ja marsalkka Göring toteaa saman asian itsessään ja korostaa, että itse Saksan valtakunnan Johtajakin kärsii samasta ongelmasta.

Käyty keskustelu lienee eittämättä historiallinen tosiasia, koska yllä oleva Lötjös-kirjan kuvakin varmistaa asian.

Kommentit (0)

Kaukopartiokirjallisuus on ainutlaatuinen suomalainen kirjallisuudenhaara, jota ei missään muualla maailmassa tunneta. Luulin jo, että sotien aikaisen kaukopartiotoiminnan runsaudensarvi olisi jo ammennettu tyhjiin, mutta näin ei olekaan.

Kirjailija Veli-Matti Hyttinen on ilmeisesti jostain Sota-arkiston perähyllyltä löytänyt tähänastiselle sotahistorialle tuntemattoman ymmärtääkseni huippusalaisen osasto Lötjösen unohdetut sotapäiväkirjat ja työstänyt niitä romaanimuotoon. Osasto Lötjösen toiminta on ilmeisesti ollut vireää, koska aihetta käsitteleviä kirjoja on Hyttiseltä ilmestynyt kahden vuoden aikana kuusi kpl eli neljän kuukauden välein eikä tahti näytä lientyvän vaan pikemminkin päinvastoin.

Ainakin seuraavat Lötjös-kirjat, joita niiden kansissa mainostetaan hieman harhaanjohtavasti verisiksi sotaromaaneiksi, ovat ilmestyneet: Lötjösen sissit iskevät, Osasto Lötjönen iskee, Iskupartio Lötjönen, Lötjösen sissit motittavat, Luutnantti Lötjösen vankipartio, Lötjösen sissit tiedustelevat. Lötjösen kaukopartioiskut eivät ole ollenkaan verisiä, vaan pikemminkin ne uhkuvat pohjoisten metsien jylhää romantiikkaa ja jopa erotiikkaa. Nimittäin osastolla on merkillinen taipumus törmätä Itä-Karjalan saloilla Puna-armeijan naisjoukko-osastoihin ja heidän kanssaan asiat selvitellään jo myöhempää YYA-sopimusta ennakoivassa hengessä.

Sen mielenkiintoisen seikan olen näistä romaaneista oppinut, että näköjään kaikkien Mannerheim-ristin ritareiden nimiä ei ole kerrottu julkisuudessa; luultavasti heidän tehtäviensä vaatiman huippusalaisuuden vuoksi. Hyttisen kirjojen keskeistä vaikuttajahahmoa Mannerheim-ristin ritaria vääpeli Pillusta en ole löytänyt virallisista asiapapereista.

Kommentit (2)

Savolaisnuoret tahtovat olla vähän rumanlaisia ja pienenpuoleisia, mutta jalkapallon ja laulamisen he hallitsevat parhaiten maassamme. Uukuniemen kirkon jazz-tapahtumassa esiintyi myös Suomen parhaaksi kuoroksi valittu Kuopion nuorisokuoro ja hyvin he esittivätkin negrospirituaaleja. Siunatuksi lopuksi kuoro laulamalla toivotti monia armorikkahia vuosia 70-vuotispäiväänsä viettäneelle Seppo ”Paroni” Paakkunaiselle. Tavallaan pikkuisen rohkea teko esittää evlut-kirkossa ortodoksilaulua.

Mutta UUkuniemelle sellainen sopii erinomaisesti, koska Idän ja Lännen raja kulkee juuri Uukuniemen kirkonmäellä kulkevassa tiessä. Tien länsipuolella olevan kirkon katolla on Ruotsin valtaa edustava omena ja tien itäpuolella sijaitsevan kellotapulin harjalla on Venäjän valtaa symboloiva sipuli. Talvisodan jälkeen Puna-armeijan joku esikuntakin piti kellotapulissa hyvää tilannetajua osoittaen vähän aikaa majaansa.

Vaikuttava sävelmä on tämä Monia armorikkahia vuosia ja sen soisi yleistyvän yhteislauluna ja syrjäyttävän monissa merkkipäivätilaisuuksissa tylsän amerikkalaistaustaisen renkutuksen Paljon onnea vaan. Esimerkiksi kun joku työpaikalla täyttää vuosia tai jää eläkkeelle, voisi lähinnä yleistä vaivautuneisuutta synnyttävät juhlapuheet korvata kajauttamalla porukalla moniäänisesti ”Monia armorikkahia vuosia”. Mallia voi ottaa tästä lähes laillisesta videosta:

http://www.youtube.com/watch?v=JS0M8b8ImaI

Kommentit (0)

Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän kyseessä olleen hengellisen jazzin eikä alkuperäisen ja väärentämättömän neekerijazzin, joka edustaa pakanallisuutta. Luulen, ettei tuollainen hengellinen jazz-konsertti olisi ollut mahdollinen esimerkiksi körttihenkisessä Suonenjoen kirkossa. Ainakaan ennen siellä ei ollut soveliasta soittaa edes perinteistä Häämarssia, koska se oli liian kevytmielinen sävellys Herran huoneeseen.

Ja luulenpa, ettei pianoakaan saisi Suonenjoen kirkossa soittaa, koska instrumentti edustaa syntiä ja hekumaa; onhan sillä tiettävästi soiteltu Amerikan ilotaloissakin. Lapsuudessani ei edes kansakouluissa sallittu paheellisia pianoja, vaan ne oli korvattu urkuharmoneilla, joista muuten suuri osa oli veistetty Uukuniemellä moukarinheiton olympiavoittaja Juha Tiaisen vaarin verstaassa. Mielestäni kyllä urkuharmonikin olisi ihan passeli soitin myös ilotalojen ratoksi.

Kommentit (2)

Ohjelmasta paljastuu, että ainakin lahtelaiset jalkapallohuligaanit ovat siviilissä enemmänkin yhteiskuntaa ylläpitäviä keskiluokkaisia herroja, jotka haluavat levittää yleismaailmallista jalkapallokulttuuria myös tänne jälkeenjääneeseen pohjolaan. Itse olen sen verran nähnyt FC Lahden kannattajien meuhkaamista syvää myötähäpeää tuntien Keskuskentällä, että uskallan vastustaa globalisaatiota myös tässä muodossa.

Yhdessäkin pelissä juopuneet hämäläisnuorukaiset hoilasivat koko ajan estoitta täysin siitä piittaamatta, että paikalle oli uskaltautunut lapsia ja jopa naisia, että ”haaaaista viiittu Maalinen”. Eräs kuopiolainen E-juniori kysyi kirkassilmäisesti äidiltään, että ”mitä nuo sedät oikein huutavat”. Tuon ruman sanan hän vakuutti kyllä ymmärtävänsä, mutta mikä olikaan tuo Maalinen. Äiti osasi kertoa, että Maalisella tarkoitetaan Kupsin silloista valmentaja Malista. Hän käväisi Kuopiossa nostamassa Kupsin ylimmälle sarjatasolle, mutta oli sitä ennen valmentanut myös Lahdessa ja sen vuoksi hän sai erityishuomion sikäläisiltä jalkapalloilun ystäviltä.

Kommentit (0)

Kyllä on mualimankirjat sekasi. Kasvihuoneilmiö tuppaa päälle entistäkin enenevämmässä määrin. Kun menee metsään, niin kanttarelleja ovat koivikot täynnä. Se on selvä merkki ilmaston lämpenemisestä. Ennen keltavahvero oli äärimmäisen harvinainen laji. Mutta kallis sieni se on kaikesta huolimatta edelleenkin. Kuopion torilla litra maksaa kehdeksan euroa, vaikka meillä se alkaa olla ongelmajäte. Meidän kattilakunnassamme niitä kannetaan jo roskiin.

Äsken keräsin 56 kpl tätä metsiemme mätänevää miljoonaa hetkessä. Saman verran löysin paidastani hirvikärpäsiä retkeni jälkeen. Muistelen, että ensimmäiset hirvikärpäset tapasin Kärkkäälässä vasta viitisen vuotta sitten. Suut silmät ovat niitä täynnä, jos metsään haluat mennä nyt. Sekin on osoitus uhkaavasta ilmaston lämpenemisestä ja yleisestä maailmanlopun uhasta.

Ihan tuli Tuntemattoman sotilaan Rahikainen ja hänen täinkasvatusprojektinsa mieleeni saalistani tutkiessani. Minunkin eläteilläni oli selvästi vapaudenristi selässä. Ihmettelen vain, että mistä hirvikärpänen on saanut nimensä. Hirviä ei ole Kärkkäälässä näkynyt sen jälkeen, kun karhut ilmestyivät kylälle. Uskon, että kiusankappale on saanut nimensä siitä, että sen hengiltä saamiseen tarvitaan hirvikivääriä. Manuaalisesti se ei tahdo onnistua.

Kommentit (0)

Eilen kerrotun iloluontoisen Pajarin maine kiiri myös Venäjän tsaarin korviin. Tsaari lähetti Kiteelle kirjeen, jonka pappi sai avata vasta kirkonmenojen aikaan. Kun pappi luki kirjeen kirkkokansalle, siinä pajari julistettiin lainsuojattomaksi ja käskettiin tappaa, missä hänet tavataan.

Monivaiheisen tapahtumasarjan jälkeen paha pajari saatiin kiinni Kiteen Syrjäsalmella 6-7 km Kiteen kirkolta, ja kansan ymmärrettävä, joskaan ei hyväksyttävä, kosto kohtasi miestä. Kuolemantuomio pantiin toimeen kaivamalla harjuun kuoppa. Sen pohjalle pantiin pajari seisomaan hevosenlannan päälle ja ladottiin kiviraunio, josta vain pajarin pää pisti esiin. Pajarin eteen pantiin voileipä ja viinatuoppi ja lanta sytytettiin palamaan.

Verohallinnon edustaja kitui päiviä ennen kuolemaansa. Nykyäänkin harjulla on tapahtumasta muistuttamassa Pajarinhaudaksi kutsuttu kiviraunio. Pitääpä joskus Uukuniemen reissulla käydä tutustumassa tähän nähtävyyteen.

Kommentit (0)

Uukuniemelle tullessamme muistin, että joskus pitäisi pysähtyä Pajarin Hovissa ja käydä katsomassa sen lähistöltä löytyvää kivikasaa, johon liittyy mielenkiintoinenkansantarina. Olen vuosia sitten kirjoittanut blogillani Kiteen pahasta pajarista. Yritin silloin kannustaa Uukuniemen vireää kesäteatteria hyödyntämään miehen mainetta ohjelmistossaan.

Kyseinen pajari oli muinainen Uukuniemen lähipitäjän Kiteen verojohtaja, joka ei ollut sellainen paskantärkeä nipottaja, jollaisia nykyiset virkamiehet bruukkaavat olla, vaan hän osasi ottaa viranhoidon vähän rennommin.

Kiteen pajari mm. rakensi käsittääkseni Pyhäjärven rantarinteeseen tukeista eräänlaisen syöksyradan veneelleen, joten hän oli tavallaan maamme lasketteluharrastuksen isä. Hiihtohissiä ei pajarilla ollut, joten hän määräsi joukon alastomia naisia vetämään veneensä ylös laskettelurinteen päälle.

Aimo Kejosen mainiosta Kansantarinat kirjasta löysin lisää tietoa pajarin kiistanalaisesta persoonasta. Hän osasi huvittaa itseään myös kehittämällään mieluisensa seuraleikillä. Hän piti tunnistuskilpailuja, joissa miesten piti side silmillä, alastomien naisten takapuolia tunnistellen tuntea joukosta oma eukkonsa. Siinäpä mainio ajanviete sovellettavaksi vaikkapa nykyisiin firmojen pikkujouluihin.

Kommentit (0)

Seppo osti pienen pullon keltaista limunaatia, joka ei sovi yhtään miehen imagoon. Ajattelin kysyä häneltä Ruotsi-maaotteluiden keihäskisaan valmistautumisen erityispiirteistä, eli tuliko sitä Kimmon kanssa otettua vai ei, mutta en sitten kysynytkään.

Syynä ei ollut ujous vaan itsesuojeluvaisto. Räty on nimittäin harvinaisen isokokoinen ja yrmeäilmeinen miehen puoli. Ovathan nämä hampaani huonot, mutta ovathan ne sentään omat, jotta kyllä minä ne mielelläni pitäisin.

Kommentit (0)

Ikä alkaa jo painaa. Nimittäin perjantain vastaisena yönä, pelasin Suomen maajoukkueen riveissä Espanjaa vastaan. Se ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta urallani, mutta aina aiemmin olen ollut kärkimies. Nyt olin joutunut alimmaiseksi puolustajaksi. Nopeuteni ei enää näköjään riittänyt päävalmentaja Paatelaiselle, eli peräpään lukoksi, en siis yläpään pelotteeksi kuten nuorempana.

Heti ottelun alkuvaiheissa näin huomattavan korkean kaaripallon liitelevän espanjalaisten maalille. Sen verran oli perusnopeutta vielä jäljellä, että ehdin vallan mainiosti kiertää vastustajan puolustuslinjan taakse ottamaan palloa vastaan, joka pomppasikin juuri puolustajan pään yli jalkoihini. Epäonnekseni olin selin maaliin ja ryhdyin suorittamaan ns. polkupyöräpotkua pään yli juuri siten, kuten brassipuolustaja Santos sen maailmalle opetti vuoden 1958 Tukholman MM-turnauksessa. Epäonnekseni heräsin juuri ratkaisevalla hetkellä, ja kuukauden maali jäi minulta näkemättä.

Sikäli minulla oli kuitenkin onnea, että henkilövahingoilta vältyttiin tällä kertaa. Kun kolme vuotta sitten olin Sm-liigan pudotuspeleissä Kalpan maalissa Jyppiä vastaan, yritin epätoivoisesti spagaatilla torjua alanurkasta vastustajan kovaa grogilasin korkuista lämäriä. Sain siinä tilanteessa pahan alaraajavamman, jonka parantuminen pilasi pari kautta pelaajaurallani. Niinhän siinä helposti käy, kun  unissaan ihan verryttelemättä tempaisee spagaatin.

Kommentit (0)

Vaikka elämä on vain osa jalkapalloilua, tuli siihen eilen tuhlattua kohtuuton osa elämästäni. Jos olisin kaiken sen ajan, jonka olen uhrannut urheilun seuraamiseen, käyttänyt johonkin hyödylliseen, esimerkiksi mainosten jakamiseen, olisin jo kivitalon omistaja.  Suomi – Georgia-peli oli ihan hauska peli tv:stä seurattuna ja Valko – Venäjä- Ranska-peli oli ihan hauska peli teksti-tv:ltä seurattuna, vaikka saattaa olla, että teksti-tv:n tuijottaminen aamupuolelle yötä, viittaa vakaviin mielenterveyden ongelmiin.

Mutta kaikkein hauskinta oli nähdä Urheiluruudussa tämä videon pätkä, jossa brasilialaisjoukkueen hieroja pelastaa kaksi kertaa pallon maaliviivalta ja erityisen hauska on nähdä, miten kovaa tuhti hieroja osaa juosta, kun vastapuolen raivostuneet pelaajat säntäävät takaa-ajoon. En halua leimautua rasistiksi, mutta epäilen hierojan tempauksen olevan siinä maassa jopa hengelle hupaa hommaa.

http://yle.fi/urheilu/hierojan_torjunnat_pelastivat_jatkopaikan_-_katso_uskomaton_video_brasiliasta/6824530

Ymmärrän vallan mainiosti tuota liian innokasta hierojaa. Itselläni oli tapana Kupsin huononmenestyksen vuosina seurata seuran pelejä aina vierasjoukkueen maalin takaa, koska sieltä ei nähnyt kunnolla vierasjoukkueen tekemiä maaleja, mutta kotijoukkueen harvat onnistumiset sitäkin paremmin. Varsinkin kulmapotkutilanteissa minulle tuli vastustamaton hinku heittää silmälasini jonnekin tuulensuojaan ja rynnätä kotijoukkueen avuksi tuomaan kaivattua lisäpääpelivoimaa. Kulmapotkutilanteet ovat yleensä sellaista hässäkkää, että tuskin tuomarikaan olisi huomannut ylimääräistä apupelaajaa kaiken kaaoksen keskellä varsinkin, kun olin yleensä vaatetettu seuran keltamustaan paitaan.

Kommentit (0)

Telkkarista alkoi laskujeni mukaan viidennen kerran uusintana Peter von Baghin suomalaista kulttuurihistoriaa käsittelevä sarja Sininen laulu, ja se on oikein se, koska sarja on viiden uusinnan arvoinen. Äsken ohjelmassa kerrottiin vuoden -18 tapahtumista ja nyt minulle selvisi yksi mieltäni askarruttava asia. Olen nimittäin ihmetellyt, miksi voittajat inhosivat kirjailija Maiju Lassilaa niin, että hänen osakseen tuli välittömästi tutkimatta hirttäminen mestaus, kuten laulussa sattuvasti sanotaan, vaikka Lassila oli erittäin arvostettu kirjailija myös porvaripuolella. Hänhän oli vain sellainen leppoisa kansanhumoristi.

Kiista naisista oli tietysti tämänkin veriteon taustalla. Sisällissodan aikana arvostettu kirjailija Ilmari Kianto suositteli myös punikkinaisten ampumista susinaaraiden tapaan. Uskoakseni kollega Kiannon tekstin innoittamana arvostettu kirjailija Maiju Lassila kirjoitti, että säästäkää punikkinaiset, koska heidän ampumisensa vaarantaa valkoiset naiset punaisen Suomen alueella. Lassilan kannanotto ymmärrettiin vastapuolella tarkoituksellisesti väärin siten, että hänen katsottiin uhkailevan valkoisten naisten murhaamisella ja hänestä tuli valkoisen Suomen vihatuin mies.

Tämän vihatun miehen viimeisistä vaiheista kertoo Wikipedia seuraavaa: (Korostetakoon, että Lassilan kustantaja Eino Railo näki mestarikirjailijansa ensimmäisen kerran elämässään vasta, kun tätä oltiin kuljetettamassa teloituspaikalle. Siihen asti lähettipoika oli huolehtinut näiden kulttuurihenkilöiden yhteydenpidosta.)

Untola vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa Helsingistä laivalla Suomenlinnaan teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan hypänneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanovat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen. Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila – legenda jo eläessään on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus:

»Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli ’pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin’. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.[1]»

Ajan irvokasta henkeä kuvaa, että senaattori A. Osw. Kairamo oli juuri Untolan kuolinpäivän aattona lähettänyt Suomenlinnan komendantille kirjeen, jossa hän kiinnitti tämän huomiota siihen, että vankien joukossa pitäisi olla yksi kaikkein pahimmista kansankiihottajista, Untola. Komendantin sanatarkka vastauskirje kuului näin: ”Senaattori K. Herra A. Osw. Kairamo. Herra Senaattorin kirjailija Maiju Lassilaa koskevan ystävällisen kirjeen johdosta toukokuun 20. päivältä minulla on ilo ilmoittaa, että kuten päivälehdistä on jo käynyt ilmi, kyseessäoleva mies on jo ammuttu. Suurimmalla kunnioituksella/Carl von Wendt.”

Myös kirjailija ja Untolan kirjojen kustantaja Eino Railo, Toivo T. Kaila, kirjailijat Kyösti Wilkuna ja Toivo Tarvas sekä senaattori Oswald Kairamo olivat mukana Untolaa kuljettaneessa laivassa ja heidän oli tarkoitus seurata Untolan teloitusta.[2]

Algot Untola haudattiin teloitettujen punaisten joukkohautaan Suomenlinnaan. 1925 Suomen armeija perusti hautapaikalle sikalan. Vuonna 1943 Untolan jäännökset siirrettiin Suomenlinnasta Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.

Kommentit (0)

Kiittääkäämme ja ylistäkäämme Suomen koripallomaajoukkuetta. Varsinkin Venäjä-ottelu oli suurta draamaa. Sitä seuratessani tuli mieleeni, kuinka joitakin vuosikymmeniä sitten katselin telkkarista, kun silloinen suuri ja mahtava Neuvostoliitto ja Ruotsi pelasivat käsipallon Em-loppuottelussa.

Haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi aivan loppuhetkille asti, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Jatkoajalla haalistuneet punapaidat hallitsivat taas peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Lisäjatkoajallakin haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti ja teki tietysti vielä voittomaalinkin.

Silloin selitettiin, että hyvinvointivaltio Ruotsi pärjää pallopeleissä sen vuoksi, koska heillä on valtaisi itseluottamus. He luottavat siihen, että kyllä Svea-mamma pitää sittenkin hyvän huolen pojistaan, kävi pelissä miten tahansa. Aivotutkija Markku T Hyyppä, joka on todella viisas mies ja äitinsä puolelta Rieponlahden Kukkosia ja Könösiä – siis maailman tuotteliaimman, mutta ei ehkä parhaimman kirjailijan kirjailijan Jussi Kukkosen tyttären poika, on tutkinut maamme ruotsinkielisiä ja heidän hyvää menestymistään elämän eri aloilla. Samat piirteet leimaavat myös riikinruotsalaisia.

Hyypän mukaan ruotsinkielisiltä löytyy selvästi perussuomalaisia enemmän itseluottamusta. Hänen mukaansa ruotsikieliset lapset kasvatetaan ihan toisin kuin suomenkieliset; he eivät saa ruumiillista kuritusta ja se seikka tekee heistä itsevarmoja aikuisia. Ainakin ennen suomenkielinen koripalloilija, joka joutui ratkaisuhetkillä heittämään tärkeitä vapaaheittoja, ei onnistunutkaan, koska pelkäsi alitajuisesti, että pukuhuoneessa odottaa epäonnistujaa joukkuetovereiden järjestämä remmiapelli, ja se saa pelurin puristamaan palloa liikaa.

Sen sijaan eilen Suomi-Venäjä-ottelun viime sekunneilla Hannu Möttölä heitti turhia jännittämättä vaparinsa varmasti pussiin. Onkohan niin, että uudenajan selkäsaunattomat kasvatusperiaatteet ovat alkaneet purra? Ainakin Suomen nykyiset koripalloilijat uhkuvat hyvää tuulta ja itseluottamusta. He ovat ihan erilaisia kuin vaikkapa vanhan ajan ankaran totiset hiihtäjäsankarit, jotka saattoivat mukiloida olympialaisissa liian iloisen mäkikotkan sairaalakuntoon tai raivoisat keihäsmiehet, jotka saattoivat ilmestyä kisapaikalle lähes pystymakkuritilassa.

Kommentit (0)

Antaa pölyn ja verenpaineen laskeutua ja kirjoitetaan koripalloilusta vasta huomenna; siinä mediaseksikkäässä nykyajan nuorison urheilumuodossa saatiin taas maamme urheiluhistoriaan uusi sankaritaru. Vanhana yu-miehenä harmittelen, ettei yleisurheilumaaottelun puolella uusia sankaritaruja saatu.

Onneksi keihäässä sentään voitettiin ja suomalaisheittäjien pitkä putki jatkui. Viimeksi putki katkesi 1989, jolloin Räty sortui raittiuteen ja Borglund pääsi yllättämään. Tällä kertaa Suomen keihäs miehet olivat ilmeisesti ottaneet oppia Rädyn neuvoista.

Uskoakseni Rädyn blogilla oli käynyt myös se ruotsalainen kympin juoksija, joka täysin yllättäen ja odottamatta sammui kuin se kuuluisa saunalyhty 200 metriä ennen maalia. Hurjan näköinen tilanne, joka synnyttänee Ruotsissa keskustelun vaarallisen kestävyysjuoksun kieltämisestä.

http://m.iltasanomat.fi/yleisurheilu/art-1288596993182.html?ref=mob-traf-hs-frontpage-5

En tiedä urheiluhistoriasta kuin yhden tapauksen, jolloin suomalaiset kestävyysjuoksijat olisivat turvautuneet Seppo Rädyn blogillaan esittelemään tapaan valmistautua suurkilpailuihin. Silloin kyseessä olivat juoksujen SM-kisat. Eräs eteläsuomalainen mailerikvartetti lähti poikaporukalla kimppakyydillä  reissuun vahvoina ennakkosuosikkeina. Kilpailupaikkaa lähestyttäessä yksi vilkkaudestaan tunnettu maailman huippuihin lukeutuva viestijoukkueen jäsen kertoi pistäytyvänsä vähän asioilla ja jättäytyi pois kimppakyydistä.

Kilpailut alkoivat ja kenttäkuulutus kutsui viestimiehiä lähtöpaikalle. Mutta yksi oli joukosta poissa ja kaverit alkoivat hermostua. Mitään ei enää näyttänyt olevan tehtävissä ja varma kulta oli luisumassa poissa käsistä. Silloin kentälle kaarsi taksi, jonka kuljettaja kantoi hätääntyneille viestimiehille urheilukassin ja kertoi, että sen omistaja tulisi kohta juosten perässä; hän oli halunnut loppumatkasta vähän verrytellä. Pojat pyysivät lähettäjää odottamaan edes vähän.

Ja sitten kentälle hölköttelikin kaivattu lammas.Se tosin muita joukkueen jäseniä huoletti, että tulija tuoksahteli selvästi alkoholille. Ihmetteleviin kysymyksiin tämä kuitenkin suhtautui vähätellen ja selitti, ”että ainahan sitä yksi panokalja on ehdittävä nykästä.” Mainittakoon, ettei tällä nykäsemisellä ollut mitään tekemistä Matti Nykäsen kanssa.

Kommentit (0)

Seppo Räty on väittänyt blogillaan,

http://blogit.mtv3.fi/radynrykaisy/

että hän olisi yhden ainoan kerran heittänyt Ruotsi-maaottelussa selvin päin ja niinpä hän sillä kertaa jäikin poikkeuksellisesti toiseksi. Yleensä hän voitti kilpailun. Väite kuullostaa uskomattomalta. Herää ajatus, että urheilumme viimeisillä suurilla mestareilla Seppo Rädyllä ja Matti Nykäsellä saattaisi olla paljonkin annettavaa nykyurheilijoille varsinkin henkisen valmennuksen puolella. Molemmat sankarit osasivat venyä suurkisoissa, toisin kuin nykyiset edustajamme. He osasivat hoitaa ne asialliset hommat, vaikka muuten olisivatkin välillä olleet kuin Ellun kanat.

Rädyn ja Nykäsen pitäisi kuitenkin korostaa nuorille urheilijalahjakkuuksille, että alkoholia tulee urheilutapahtuman yhteydessä nauttia säännöllisesti mutta kohtuullisesti, ettei käy kuin Nikkasen Soini-vainaalle vuonna 1956 maaottelussa Saksaa vastaan. Soini nimittäin oli ennen kilpailua kierrellyt saksalaisia oluttupia siihen malliin, että oli jo kilpailun alkaessa aika tinassa taikka heikossa hapessa, kuten myös sanotaan.

Ensimmäisen ja ainoan heittonsa hän oli heittää tasan 180 astetta väärään suuntaan eli saksalaiskatsomoon. Ehkä hän oli tullut samaan tullokseen kuin Seppo Räty 40 vuotta myöhemmin todetessaan, että Saksa on paska maa ja ehkä hän ajatteli samaa myös koko Saksan kansasta ja päätti antaa heille asennekasvatusta.

Henkilvahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska silloinen nuori ja rivakka urheilujohtaja Jukka Uunila viime hetkellä käänsi miehen oikeaan heittosuuntaan. Nikkinen paiskasikin reilut 72 metriä, joka oli siihen aikaan ihan hyvä tulos, mutta riitti kisassa vain kolmanteen sijaan. Kohtuullisemmalla olutmäärällä hän olisi kirkkaasti voittanut. Heittonsa jälkeen Nikkinen poistui jatkamaan oluttupaturnettaan.

Ja saattoi hän pistäytyä muuallakin. Nimittäin Suojelupoliisin virallisessa historiikissa kerrotaan, että Supo kuulusteli myöhemmin Suomen joukkueen jäseniä, koska eräitä heistä oli yritetty värvätä CIA:n palvelukseen. Kuulusteluissa Nikkinen kertoi, ettei hän muista tapahtumista yhtikäs mitään, koska oli muiden poikien kanssa kierrellyt liian innokkaasti kapakoita ja ilotaloja. Supon kuulustelija piti kertomusta uskottavana.

Kommentit (0)

Lisää savolaisia kansantarinoita Aimo Kejosen kirjasta. Ennustaja Kihovauhkonen eleli Savon vesillä yli 500 vuotta sitten. Hänellä oli saanut syntymässään armolahjan ennustaa tulevaisuutta.

Aina ajankohtaisesta maailmanlopusta Kihovauhkonen ennusti, että ennen loppua maa vyötetään rautaisilla vöillä, ilma on täynnä siimoja, joihin linnut itsensä telovat, teillä kulkee hevosettomia, metallisia vaunuja päättömien miesten ajamina, ja tupien pöydillä puiset papit saarnaavat Jumalan sanaa.

Tässä prognoosissa on paljon aikaamme sopivaa. Sen sijaan seuraava ennuste jo hieman epäilyttää kaikessa synkkydessään. Kihovauhkosen mukaan viimeinen sota käydään Vehmersalmella. Siinä vuotaa niin paljon verta, että viisi syltä pitkä sienapölkky (kaskea vierrettäessä vieriteltävä palava runko) kirkon kupeella veressä pyörii, ja henkiin jääneet miehet mahtuvat sille pölkylle istumaan. Miehistä on niin kova pula, että naiset suutelevat tien ravassa olevaa miehen jalanjälkeäkin.

Veret seisauttava on tämä ennuste, ja muistelen, että Kalle Päätalon sovassa männyt kaveri syvästi lestadiolainen Räisäs-Topi kertoili samankaltaisia juttuja välirauhan aikaan. Epäilen, että Raamatun Johanneksen ilmestyskirjalla on ollut vaikutusta sekä Kihovauhkosen että Toivo Räisäsen maailmankatsomukseen.

Kommentit (0)

Lisää Savoon liittyviä kansantarinoita, joita olen opiskellut Aimo Kejosen mainiosta kirjasta. Heikki Niiranen syntyi Iisalmen puolessa noin 300 vuotta sitten. Tarinoiden mukaan mies pantiin alulle järvessä tilanteessa, jossa hänen vanhempansa olivat uimassa, ja vetehinen lie päässyt jotenkin sotkemaan selvää asiaa. Niinpä poika sai syntymälahjanaan räpylämäiset kalvot sormien ja varpaiden väliin. Tiedekin tuntee tämänlaisen geneettisen poikkeaman. Ymmärrettävistä syistä Heikki Niirasta alettiin kutsua Räpylä-Niiraseksi.

Hänestä kehittyi todellinen vesi-ihminen, joka nykyajan olympialaisissa korjaisi mitaleja kasapäin. Uintilajejahan on olympiakisoissa tuhottoman paljon, koska jostain syystä lajissa kilpaillaan vatsallaan ja selällään sekä etu- että takaperin uimisessa toisin kuin juoksulajeissa. Räpylä-Niirasen ylivertaisista vesiominaisuuksista kiertää monenlaista juttua.

Hurjin on tarina, jonka mukaan hän löi talvella hevosmiehen kanssa kilpaa Maaninkajärven ylittämisestä. Kun hevosmies saavutti vastarannan vaahtoavalla ajokillaan, istui Räpylä-Niiranen jo siellä räpyläisiä jalkojaan vedessä huljutellen. En ole tutustunut tarkemmin tapaukseen, mutta uskallan silti suhtautua tarinaan epäillen.

Kommentit (1)

Vaikka maamme urheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin liettualaisen koripalloilija Arvydas Saboniksen käsivarsi,

http://www.nba.com/playerfile/arvydas_sabonis/

sai se uuden uljaan luvun, kun susilaumamme kaatoi koripallossa edellisten MM-kisojen hopeajoukkue Turkin. Henkilkohtaisista syistä näin vain pelin ensimmäisen neljänneksen, mutta kaupungilla kävellessäni päivitin ottelun tilanteen kännykästäni liikennevaloissa seisoessani. Se menee minusta itsestänikin jo sairauden puolelle.

Turkin pojat olivat isompia ja vahvempia, mutta ilmeisesti Suomen pojilla oli mielessään Kärkkäälässä vaikuttaneen Aapeli Airaksisen eli Hööpel-Aapelin neuvo. Aapeli nimittäin oli viimeinen Turkin sodan veteraani ja tämän vuoksi häntä haastateltiin 30-luvulla radiossakin. Aapelin mukaan turkkilaistenkin kanssa pärjäsi vallan mainiosti, kun vain muisti pistää nopeammin. Ja nopeudellaan suomalaiset äskeisen kamppailun voittivat. Nähtäväksi jää, miten huomenna käy Ruotsin kanssa. Ennakkosuosikin asema ei yleensä sovi meikäläisille ja aika yllättävää, että ruotsalaisilla on vielä meitäkin pienikokoisempi joukkue.

Tuo Hööpel-Aapel sai hellittelynimensä siitä, että hän kertoi kyläläisille toimineensa Turkin sodassa vääpelinä. Tasa-arvoa kannattavat kyläläiset eivät tätä itsensä ylentämistä hyväksyneet, vaan väittivät miehen puhuvan hööpeliä eli liioitellusti.

Urheilun suurvalta Turkki on nyt lyhyen ajan sisällä sekä jalka- että koripallossa hävinneet piskuiselle Suomelle. Epäilen taustalla olevan alitajuisen suomalaisten kunnioittamisen, joka ei ole maailman kansojen keskuudessa kovinkaan tavallista. Ensinnäkin turkkilaiset jostain syystä pitävät meitä sukulaiskansanaan, joka tavallaan oikein onkin, koska yhteinen kantaäiti meillä kaikilla on noin 30.000 vuoden takaa.

Lisäksi ainakin ennen kaikki turkkilaiset lukivat kansakoulujensa aapisista kauniin tarinan valkoliljojen maasta, jolla tarkoitettiin Suomea. Aapiskirjassa kehuttiin suomalaisten esimerkillistä siisteyttä ja kehotettiin turkkilaisia pyrkimään samaan. Nyt minua jo pikkuisen harmittaa, että mentiin äsken voittamaan sympaattisen Turkin joukkue. Kyllä Ruotsin nöyryyttäminen tuntuisi paremmalta.

Kommentit (0)