Koivistoinen blog

Yksi selvä muisto on Donin kasakoista, jotka tsaarin armeijan sotilaina majailivat Kuopiossa noin sadan vuoden ajan. Nimittäin Isolla hautausmaalta löytyy kuvan viehättävä kasakoiden muistokappeli, jonka ovi oli vuosikymmeniä lukittuna sen jälkeen, kun Venäjän armeija vallankumouksen jälkeen jätti Kuopion.

Muistelen kerrotun, että joskus 1990-luvulla löytyi avain, jolla muistokappelin ovi saatiin auki. Olen joskus päässyt kurkistamaan tähän viehättävään rakennukseen sisälle ja silloin minulle kerrottiin, että se olisi ollut samassa kunnossa kuin vuonna 1917.

Silmääni pisti kappelissa ollut viehättävä kukkakimppu, joka minusta näytti muoviselta, mutta saattoihan se olla vaikka keramiikkaa tai peltiä. Karjalassa olen vanhoilla haudoilla nähnyt ruostuneita peltisiä kukkia ajalta ennen muovin keksimistä.

Savolaiseen kansanperinteeseen ei ole jäänyt kauhutarinoita maakuntaa miehittäneistä kasakoista, mutta Kuopion kaupungin historiikissa kerrotaan, että kaupunkilaisissa herätti pahennusta se, että tsaarin armeijan kurin löystyttyä kasakoita nähtiin hautausmaalla ryypiskelemässä ja pelaamassa korttia.

Tosin ortodoksisessa perinteessä ei liene tuomittavaa se, että hautausmaalla pelataan korttia ja juodaan vodkaa. Jossain Vienan Karjalan kalmismualla näin jopa haudan, jolle sureva leski oli jättänyt miesvainajalleen vodkapullon, tupakkatopan ja korttipakan.

Itse epäilin, että leski oli jättänyt lahjansa, jotta mahdollisen ylösnousemuksen hetkellä aviosiippa pääsisi heti mieliharrastustensa pariin, mutta minua viisaammat ovat kertoneet, ettei selityksenä ollut ylösnousemuksen odotus, vaan pelkästään sikäläinen tapa muistaa vainajia.

 Vaan kyllä minä olen ylpeä Savon piäkaapunti Kuopiosta ja varsinkin sen jalkapallokulttuurista. Eilenhän Kups suorastaan nöyryytti Euro-kentällä Moldovalaisen vastustajansa ja eteni jossain merkillisessä Euro-cupissa kolmannelle kierrokselle.

Kolmannen kierroksen ottelua ei voi Fifan mielestä pelata Kuopion Keskuskentällä, koska Keskuskenttää pidetään jostain syystä, jota voi vain arvailla, jalkapallokulttuuria loukkaavana ja Kups joutuu pelaamaan kotopelinsä Suomen Turussa.

Epäilen, että yksi syy Kuopion Keskuskentän sopimattomuuteen arvo-ottelun pelipaikaksi on tämä kuopiolaisen jalkapallopyhätön kansainvälinen TV-torni, jonne kiipeämistä Fifan herrat pitänevät työsuojelullisena riskinä selostajan kannalta. Jossain määrin tätä näkemystä voi pitää perusteltuna, koska kun edellinen Euro-cup-ottelu pelattiin Kuopiossa, niin TV-selostaja valitteli sitä, että selostuskopissa oleva ampiaispesä häiritsee ottelun seuraamista.

Mutta itse olen ylpeä tuosta kuvan TV-tornista, joka mielestäni pitäisi julistaa suojelukohteeksi. Tornia pystytettäessä on suorastaan nerokkaasti hyödynnetty ilmeisesti vanhoja hetekoita, pintalaudan pätkiä, käytettyjä apulantasäkkejä ja roskalavalta löydettyjä pressun riekaleita.

Kuvan TV-torni osoittaa sen, että Kuopion päättäjät osaavat priorisoida asioita ja antaa sille, että aikamiehet juoksevat nahkakuulan perässä ilman järkevää syytä, juuri sen arvon, joka moiselle toiminnalle kuuluukin.

Sen sijaan esimerkiksi terveyspalvelut toimivat Kuopiossa hyvin, vaikka potkupallokenttä ei ole kansainvälistä tasoa. Muistanpa muuten, miten eräs turkkilainen potkupallojoukkue kävi pelaamassa Kuopiossa ja ihasteli kaupunkia ja sen palveluja, mutta kun sitten tultiin pelipaikalla, vieraat muuttuivat hyvin mietteliään näköisiksi. Ja kun tanskalainen potkupallojoukkue kävi toissa kesänä kalakukkokaupungissa pelaamassa, kieltäytyivät pelaajat menemästä ottelun jälkeen kentän sosiaalitilojen suihkuun, vaan he peseytyivät vasta hotelli Atlaksessa.

Maailmantilanne on nyt sellainen, että maamme metalliteollisuudella näyttää menevän hyvin, koska Patrian panssariajoneuvojen kysyntä on kova. Pieni ja köyhä Latviakin tilasi Suomesta juuri 200 panssariautoa ihan isolla rahalla.

Luulen, että varsinkin energiapulasta kärsivään Keski-Eurooppaan kannattaisi kaupitella myös kuvan Suomessa kehitettyä risukeitintä, jota myös kehitysmaakeittimeksi kutsutaan. Itse testasin juuri mökillä laitteen toimivuutta ja hyvin se toimi. Iso kattilallinen tiskivettä lämpisi kymmenessä minuutissa polttavan kuumaksi kourallisella muutaman sentin mittaisia risunpätkiä.

Myös maamme vaikeuksissa oleva puunjalostusteollisuus voisi huomioida tuollaisen risukeittimen tarjoamat mahdollisuudet. Suomella on pitkät perinteet tuonkaltaisessa tuotannossa. Muistelen, että reilut sata vuotta sitten toimi Leppävirralla koivukeppitehdas, joka valmisti maailman parhaita koivukeppejä. Niitä ranskalaiset viininviljelijät käyttivät köynnöksiensä tukina.

Pikkuisen elättelin toiveita, että Uukuniemelläkin olisi juhlittu mitalia, mutta pärjännyt Uukuniemen tyttö Tiia Kuikka 35 kilometrin kävelyssä eikä ihme. Nimittäin vajaat kolme vuotta sitten hän jäi harjoituslenkillään auton alle ja sen lisäksi, että monia luita katkesi, kallo murtui, jonka seurauksena hän sai keskivaikean aivovamman.

Ennen starttia Kuikkaa haastateltiin eikä hän itsekään ollut toiveikas menestymisen suhteen, koska oli juuri sairastanut angiinan ja sen jälkeen tavallisen flunssan. Akillesjännekin oli tulehtunut ja juuri ennen starttia sormeen oli tullut haava. Niinpä kilpailun aikana Kuikka joutui ilmeisesti jonkin verran juosta hilppaisemaan pysyäkseen kanssakilpailijattarien vauhdissa ja sen vuoksi hänet diskattiin. Toivottavasti jatkossa Tiian terveysongelmat helpottavat, koska hän on erittäin lahjakas ja esimerkiksi neljä vuotta sitten 50 kilometrin mm-kilpailussa hän oli 18..

Muuten huikea on 500 asukkaan Uukuniemen urheiluhistoria. Vuonna 1984 olin Los Angelesin olympialaisten aikaan Uukuniemellä, kun pitäjän oma poika Juha Tiainen voitti moukarissa olympiakultaa. Rajan asukkaina sikäläiset ihmiset ovat ulkopolitiikassa realisteja ja muistanpa, miten linja-autossa pohdittiin sitä, että mitenkähän meidän Juhalle olisi käynyt, jos Venään miehet olisivat olleet mukana.

Huonostihan siinä olisi voinut käydä, koska maailman tilastossa neljä neuvostoliittolaista oli Tiaisen edellä. Siihen aikaan itänaapurilla oli sellaiset valmennusmenetelmät käytössä, että Donin kasakoiden jälkeläinen Juri Sedyh viskaisi vuonna 1986 nykyäänkin voimassa olevan maailmanennätyksen 86,74.

Juha Tiainen oli varmaankin itänaapurin moukarimiesten hyvä kaveri, koska virolainen Juri Tamm saapui olympiavoittajan hautajaisiin vuonna 2003 ja toi sinne myös Sedyhin, Litvinovin ja Nikulinin, puolesta kunnianosoituksena moukarin, joka on nyt Juha Tiaisen haudalla.

Kuten yleisesti tiedetään, niin urheilussahan ei ole tärkeintä voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen. Yleisurheilun mömmönkisojen viimeisenä päivänä rakkaat naapurimme nöyryyttivät suomalaiset totaalisesti.

Nimittäin meikäläisten ainut ilon aihe kisoja seuratessaan oli se, että myös Ruotsilla ja Norjalla näytti menevän huonosti. Jopa herrasmiesmäisyydestään tunnettu entinen työläishiihtäjä K-P Kyrö reagoi lehtitietojen mukaan sosialistisessa mediassa näyttävästi siihen, kun norjalainen ennakkosuosikki jäikin tonnivitosella toiseksi ja kirjoitti twitterissä selvästi riemastuneena heti kisan jälkeen, että ”Nyt on turska nyljetty”.

Viime yö oli sitten varmasti painajainen monelle suomalaiselle yleisurheilun ystävälle. Seiväskilpa osoitti, että Ruotsia edustava maailmankansalainen on tällä hetkellä yleisurheilun suurin tähti.

Lisäksi Norjan pilkattu juniorijuoksija voitti 5.000 metrillä kovat kenialaisetkin, vaikka kapitalistinenkin tiedemies on joutunut myöntämään, että tieteellisen tutkimuksen mukaan keskimäärin kenialaisten sääriluut ovat huokoisuutensa vuoksi sen verran norjalaisten sääriluita kevyemmät, että keskimäärin kenialaisen tulisi vitosella voittaa norjalaista noin minuutin. Viime yönä niin ei käynytkään syistä, joita voi vain arvailla.

Muuten mielenkiinnolla odotan valtakunnan syyttäjän kannanottoa K-P Kyrön esittämään lauseeseen, että ”Nyt on turska nyljetty”. Minusta siinä on lähes samalla tavalla ainesta kansanryhmään kohdistuvaan kiihotukseen kuin Kalle Päätalon lähes jokaisessa teoksessa ilmenevään väitteeseen, että kaikki Kuusamon miehet ovat riippamunia ja tuppikulleja.

Itärintamalta ei kuulu mitään hyvää. Ellei Venäjällä tapahdu jälleen vallankumousta, on vaikea uskoa, että hyvää ja oikeudenmukaista sopimusta  tappamisen tilapäisestä loppumisesta saadaan Ukrainaan – pikaiseen rauhansopimukseen en usko. Ilmeisesti Nato ei uskalla ydinsodan vaaran vuoksi puuttua kunnolla Venäjän hyökkäykseen. Jos taas Ukraina alkaisi päästä sodassa voitolle, saattaisi Putin turvautua vaikka ydinaseisiin, koska vaikea uskoa, että hän suostuu nöyryytetyksi.

Niinpä inhorealistinen lopputulos tappamisen loppumiselle olisi se, että Länsi antaa Venäjän vallata Itä-Ukrainan, Krimin ja maayhteyden sinne. Hyvityksenä Ukrainalle annetaan Naton turvatakuut ja mutama sata miljardia euroa rahallista apua maan jälleenrakentamsieen. Avustukset voitaisiin maksattaa Venäjällä siten, että Lännen käsiin jäänyt 300 miljardin Putinin sotakassa sekä Lännessä sijaitseva Venäjän ja sen oligarkkien omaisuus takavarikoidaan ja luovutetaan Ukrainalle.

Länsi voisi myös määrätä tuntuvat tullit Venäjän tuonnille ja viennille vaikkapa seuraavaksi sadaksi vuodeksi opiksi ja ojennukseksi seuraaville Putineille. En muuten jaksa uskoa, että elävinä ydinaseilla ihmiskuntaa uhkailevia Putinia, Lavrovia tai Medjeviä saadaan Haagiin tuomiolle, vaikka syitä saattaisi olla pilvin pimein.

Tietysti totuus on sodan ensimmäinen uhri, mutta siitä huolimatta olen taipuvainen uskomaan Ukrainaa siinä, että Venäjä on muuttanut tykistötukikohdakseen Zaporižžjan ydinvoimalaitoksen, joka on Euroopan suurin ydinvoimala. Voimalassa on kuusi 1.000 megawatin ydinreaktoria. Jos tieto on totta, niin se on hirmuista ja rikoksesta vastuussa oleva tuomittakoot elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, että huomattavasti pienemmän Tshernobylin ydinvoimalassa sattui ihan ilman vuonna 1986 sotaakin pienehkö ydinonnettomuus, jossa vapautui yhden reaktorin radioaktiivisuudesta pienehkö vain 5 % osuus sen radioaktiivisuudesta. Niinpä ainoastaan vain noin 30 kilometrin suojavyöhyke jouduttiin muuttamaan luonnonsuojelualueeksi luultavasti vuosituhansiksi.

Voimalaonnettomuuden on arvioitu maksaneen Ukrainalle 150 miljardia dollaria eli viidenneksen nykyisen sodan kuluista. Neuvostoliitolle onnettomuus maksoi erään laskelman mukaan kolme kertaa enemmän, mitä ydinvoimalat olivat valtiolle siihen mennessä tuottaneet.

Wikipedian mukaan Tshernobylin voimalaitos on nyt palaamassa sähkön tuotantoon. Nimittäin ydinvoimalan alueelle on rakenteilla aurinkovoimalaitos. Ensimmäiset paneelit on kytketty sähköverkkoon vuonna 2018. Alue sopii hyvin aurinkovoiman tuotantoon, koska saastumisen johdosta se on poissa muusta käytöstä hyvin pitkään ja ydinvoimalaitoksen jäljiltä infrastruktuuri sähkön välittämiseen on pitkälti olemassa. Aurinkovoimalaitoksesta on suunniteltu 1 000 megawatin kokoista. Maan hinta on erittäin halpaa suojavyöhykkeellä.

 Maamme sota- ja juopotteluhistoriaa tarkasteltaessa ei sovi unohtaa myöskään kenraali A. F. Airoa, joka huolimatta 157-senttimetrin pituudestaan oli yksi Suomen suurimmista sotilaista, vaikka ei ollutkaan mikään vesipoika. Saman mittaisia suuria sotilaita olivat muuten myös tarkka-ampuja Simo Häyhä ja Mannerheim-ristin ritari kaukopartiomies Paavo Suoranta.

Vaikka marsalkka Mannerheim johti Suomen sotaa, niin sotatoimia johti veitsen terävä kenraali A. F. Airo. Hän asui sodan jälkeen Heinolassa ja niinpä kaupungissa virisi pari kymmentä vuotta sitten ajatus siitä, että kenraalille olisi pystytettävä muistomerkki.

Eräs heinolalainen taiteellisesti lahjakas sotaveteraani-rakennusmestari hahmottelikin muistaakseni Pillilupi-askin kanteen oman mielestäni ihan hyvän luonnoksen Airon muistolaataksi, mutta siinä vaiheessa oikeat taiteen harrastajat käynnistivät keskustelun asiasta ja ilmeni, että kenraalia pidettiin niin tärkeänä hahmona, että kaksiulotteinen muistomerkki ei riitä, vaan ulottuvuuksia tulee olla kolme. Niinpä Heinolan eräässä puistossa onkin nyt oikean taiteilijan tekemä kolmiulotteinen A. F. Airo-patsas eikä rakennusmestarin tekemä kaksiulotteinen laatta.

Kiihkeään muistomerkkikeskusteluun reagoi nopeasti myös kaupungin oma kuvanveistäjä Vesa Väänänen, joka valmisti erilaisesta kierrätysmateriaalista vaihtoehtopatsaan, joka on eräänlainen ivamukaelmamainen kamelihahmotelma nimeltään A. F. Kairo. Sen keskeisenä elementtinä on syistä, joita voi vain arvailla, viskitynnyri, jonka taiteilija itse korosti symboloivan Airon patsaasta käytyä kansalaiskeskustelua. Se ei ole vain kolmiulotteinen, vaan peräti neliulotteinen, neljäntenä ulottuvuutena on onttous.

Myöhemmin taiteilija Väänänen lisäsi työhönsä lisää eläinrekvisiittaa, sillä Kairo-kameli sai rinnalleen poikasen. Mielestäni kana olisi kuitenkin ollut osuvampi otus. Muutama vuosi sitten julkaisi Airon sodanaikainen sihteeri, nimeltään Kananen, muistelmansa, joista ilmenee, että sihteerin suhde esimieheensä oli lievästikin ilmaisten erittäin likeinen. Lieneekö suhteen laatuun vaikuttanut se, ettei Marski päästänyt Airoa lomille koko sota-aikana.

Eilen mainittu K. M. Wallenius ei ollut sota-aikana sittenkään ainut kenraali, jonka juopotteluun kiinnitettiin huomiota. Todistajan lausunto toisen savolaiskenraalin Taavetti Laatikaisen mieltymyksestä elämän pikkuiloihin löytyy kolmannes vuosisata sitten ilmestyneestä Paul Koskisen muistelmakirjasta ”Elämän syleilyssä”.

Kommunistiksi epäillyn sotamies Paul Koskisen poliittisesta luotettavuudesta ei oltu talvisodan aikana täysin varmoja. Kuitenkin kansallisen hädän hetkellä häntäkin tarvittiin ja miehelle yritettiin löytää kykyjä ja taipumuksia vastaava tehtävä. Niinpä hän joutui kenraali Taavetti Laatikaisen esikuntaan lähetiksi, jonka toimenkuvaan kuului vartioida esikunnan pihalla ollutta suojeluskuntapatsasta, koska oli ilmennyt, että varsinkin yöaikaan monet, etenkin Koskisen inhoamat lotat kävivät Koskisen käyttämän ilmaisun mukaan ”sihauttelemassa” sen suojassa.

Kunnon sotamies Koskinen hoiti suomalaisen sotilaan lailla velvollisuutensa tunnollisesti joutuen jopa varoituslaukauksien avulla keskeyttämään lottien sihauttelun. Talvisota päättyi ja pohjimmiltaan rauhanmiehenä Koskinen päätti juhlistaa tapahtumaa. Hän lämmitti saunan ja houkutteli paikalle vallan erään kansakoulunopettajattaren kylpeäkseen ja ”tellätäkseen”, jota ilmaisua muistelija käyttää, tämän kanssa. Mutta Koskisen huolellisesti suunnittelema operaatio ei onnistunut.

Nimittäin huumorintajustaan ja lihavuudestaan maankuulu kenraali Taavetti Laatikainen ymmärsi myös saunomisen ja naisten päälle ja hän suoritti sitten viime hetkellä oikea aikaisen intervention. Koskisen mukaan ”Pappa Laatikainen tulikin paikalle iloisena, ystävällisenä ja puuteria poskilla. Minun piti sinä iltana käydä kansakoulunopettajattaren kanssa saunassa ja telläämässä, mutta sen tekikin Laatikainen. Tälle miehelle en ole kaunainen, sillä pappa Laatikainen oli niin humaani ihminen, että jos kaikki miehet olisivat hänenlaisiaan, niin sodat jäisivät sotimatta.”

Tuohon voi vain sanoa, että helppoahan sitä on olla humaani ihminen, kun toinen ensin lämmittää ensin saunan ja houkuttelee kansakoulunopettajattarenkin valmiiksi paikalle tellättäväksi.

Laatikainen oli muutenkin kova mies saunomaan. Sota-aikanakin hän saattoi kadota päiväkausiksi esikunnastaan ”saunareissuilleen”. Mikään vesipoika Laatikainenkaan todellakaan ollut, mutta Mannerheim katseli Laatikaisen taipumuksia sormiensa läpi, koska arvosti tämän turtahermoisuutta. Häntä ei esimerkiksi yksi suurhyökkäys paljoa hetkauttanut.

Turhaan en ole tutkinut suomalaissotilaiden juopotteluharrastusta, koska luulen keksineeni Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin Viinalla terästetty sota- kirjasta ratkaisun ihmiskunnan vesihuolto-ongelmaan. Nimittäin sota-aikana Suomessa oli käytössä korvikemoottoripolttoaine, jossa bensiiniä oli 72 % ja alkoholia 22 %. Nokkelat korpisoturit kehittivät nerokkaan menetelmän, jolla arvoton bensa ja himoittu viina eroteltiin toisistaan. Niin saatiin juoma, jota kutsuttiin houkuttelevasti telaketjuksi.

Nimestä päätellen kyseisen päihteen valmistukseen käytettiin aluksi Laguksen panssarien polttoainetta ja tästä asiasta minulle kertoi vuosikymmeniä sitten enoni Risto, jota oli koulutettu Inkeri-nimisen panssarivaunun kuljettajaksi samaan aikaan, kun hänellä oli myös Inkeri-niminen tyttöystävä. Enoni mukaan telaketjua nautittiin porukassa siinä määrin, että kenttäkäymäläkin haisi syistä, joita voi vain arvailla, bensiinille

Telaketjun tislaus tapahtui siten, että selkeällä pakkaskelillä polttoainetta valutettiin hitaasti suksen olasta pitkin, jolloin haitalliset epäpuhtaudet jäätyivät matkan varrella ensiksi ja alkoholi valui suksen kannasta keräysastiaan. Suksen puuttuessa apuvälineenä voitiin käyttää vaikka rautakankea, kiväärinpiippua tai ratakiskoa.

Luulen, että samankaltainen kylmätislausmenetelmä oli aikoinaan käytössä myös suolan tuotannolla rikastuneessa Solovetskin luostarissa Vienanmerellä. Epäilen, ettei siellä suolaa eroteltu vedestä lämmön vaan jollakin erinomaisella tavalla pakkasen avulla. En usko, että saaren puuvarat olisivat riittäneet laajamittaiseen suolankeittoon, vaan tislaus perustui siihen, että jäätyessään suola ja merivesi erottuivat toisistaan ja tuloksena oli suolatonta jäätä ja suolaa.

Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän, että arkitisissa oloissa on huomattavasti kustannustehokkaampaa tuottaa makeaa vettä merivedestä jäädyttämällä kuin keittämällä. Kesäaikaan suomalaiset jouten lojuvat jäänmurtajat voisivat hinata näin syntyvät makeat jäävuoret kohtuullista korvausta vastaan etelään tyydyttämään sikäläisen väestön vesihuollon tarpeita.

Eilen mainittu päämajan upseerien suosima Marskin ryyppy oli sangen hienostunut cocktail, joka sisälsi 97 % akvaviittia, 2 % vermuttia ja 1 % giniä. Sen sijaan sota-aikana miehistöllä ei ollut mahdollisuutta hankkia yhtä hienoja cocktaileja, mikäli on yhtään uskominen muutama vuosi sitten ilmestynyttä Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin kirjaa Viinalla terästetty sota ja miksi ei olisi uskominen.

Kirjassa paljastetaan, että korpisotureiden humalan halu oli välillä niin voimakas, että miehet olivat valmiit nauttimaan juomaa, jonka valmistuksessa oli käytetty vallan sitä ihtiään. Ainakin eräässä porukassa oli hyvin taitava pontikkamestari, jonka johdolla prosessi aloitettiin keräämällä näkkileipää, joka lieneekin se normaali vaihtoehto mäskiä tehtäessä. Näkkileipää ei kuitenkaan ollut pula-aikana riittävästi ja niin oli turvauduttava raaka–aineen kierrätykseen.

Kenttäkäymälän takana olevasta ojasta mätettiin kaikki ulosteet kalliolle kuivumaan ja tämän kierrätysraaka-aineen kuivettua, se mätettiin käsin mäskitynnyriin näkkileipien sekaan. Kun mäski oli tarpeeksi käynyt, se keitettiin pontikaksi. Kirjan mukaan valmista ainetta ryypättiin sitten suurella halulla ja itse tarinan kertoja muistelee sanoneensa, että ”tuossa on niin vähän paskaa, ettei se mitään haittaa”. Se ei siis ollutkaan mitään paskapontikkaa.

Vaan ei ole Suomi enää suomettunut ainakaan Venäjän suuntaan. Edellisen kylmän sodan aikaan maamme televisiossa esitetty neuvostovastainen komedia Silkkisukat synnytti melkoisen älämölön, koska sen esittämisen pelättiin vaarantavat hyvät suhteet silloiseen hyvään itäiseen naapuriin, mutta eilen esitettiin vahvasti neuvostovastainen tragikomedia Stalinin kuolema eikä se ole synnyttänyt mitään älämölöä.

Tosin onhan se hieman arveluttavaa, että valtion omistaman Ylen kanavalla esitetään tyranni Stalinin kuolemaa käsittelevä elokuva samaan aikaan kuin julkisuudessa spekuloidaan naapurin nykyisen tyrannin epäillyillä vakavilla sairauksilla. Ihan hyvin voisi epäillä, että Putinin kylmenevän kalmon ympärillä saatetaan hyvinkin käydä yhtä dramaattinen valtataistelu, jollainen nähtiin kusilammikossaan kuolemaa tekevän Stalinin ympärillä.

Itse tosin epäilen, että Putin sittenkin vain näytteli mielen ja ruumiin sairauksia pitäessään kauhistuttavan puheensa helmikuun 22. päivän aamuna. Sen puheen jälkeen Länsi uskoi, että noin hullu ja kuolemansairas mies pystyy hyvinkin käynnistämään ydinsodan ja niinpä Ukrainaa ei ole uskallettu auttaa kuin ihan pikkuisen.

Itse muuten uskon, että jos Länsimaat olisivat heti hyökkäyksen ilmoittaneet antavansa Ukrainalle kaiken mahdollisen aseavun ja vaikkapa hirmuisen määrän rahaa, sota olisi jo päättynyt. Jos vaikka Suomi olisi ottanut miljardin lisää velkaa, joka ei tässä konkurssissa ole paljoa, avustaakseen hyökkäyksen uhria ja muut Länsimaat olisivat tehneet suhteessa saman päätöksen, Venäjän fasistinen hyökkäys olisi jo torjuttu, sillä Ukrainaa olisi saanut tukea reilut 200 miljardia euroa.

Muistelen, että vaikka Länsi on taantuva talous, niin kuitenkin se tuottaa noin puolet ihmiskunnan kansantuotteesta, kun taas Venäjän osuus on vain 1,65 %.

Syntiin on langettu äskettäisillä vanhoillisilestadiolaisten suviseuroilla, mikäli on yhtään uskominen iltapäivälehtien lööppejä ja miksi ei olisi uskominen. Nimittäin omilla silmillä luin jostain lööpistä, että ympäristömääräyksiä lienee ainakin jossain määrin edellä mainitussa tapahtumassa rikottu, koska juhlan päätyttyä oli ruskea vaahto vain jäänyt kellumaan läheisen järven pinnalle.

Mielestäni on vahva syy epäillä, ettei suviseuroilla rikottu pelkästään Suomen lakia, vaan myös Raamatun käskyjä ja kieltoja, jotka käsittääkseni vanhoillislestadiolaisten näkemyksen mukaan ovat jopa Suomen lakia ja erilaisia EU-direktiivejä velvoittavampia.

Nimittäin kun vähänkin tutkii Herran Sanaa, niin silmiin pistää 5. Mooseksen kirjan ohjeet leirielämän varalle, ja ne kuuluvat alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa kirjoitusvirheineen seuraavasti:

”Leirin ulkopuolella olkoon sinulla syrjäinen paikka, johon sinun on mentävä tarpeellesi. 13 (14) Ja sinulla olkoon aseittesi lisänä pieni lapio, ja kun siellä ulkona istut tarpeellesi, kaiva sillä kuoppa ja peitä sitten ulostuksesi. 14 (15) Sillä Herra, sinun Jumalasi, vaeltaa leirissä auttaaksensa sinua ja antaakseen vihollisesi sinulle alttiiksi; sentähden olkoon sinun leirisi pyhä, ettei hän näkisi sinun keskuudessasi mitään häpeällistä ja kääntyisi pois sinusta.”

Tässä tapauksessa ymmärrän harvinaisen hyvin Jumalaa, koska onhan se varmasti Jumalasta epämiellyttävää vaellella leirillä, jos koko ajan on ilmeinen vaara, että tallaa kakkaan.

Pitää pikkuisen vetää takaisin aiempia väitteitäni siitä, miten Karjala olisi ollut ihan terävintä tieteellisteknistä kärkeä tsaarin ajalla. Nimittäin esimerkiksi selvää neuvostoropakantaa on se, että radio olisi venäläinen keksintö, sillä kapitalistiset tiedemiehet ovat todistaneet, että italialainen Marconi keksi ensimmäisenä radion.

Tosin ihan samoihin aikoihin laitetta kehitti Pietarissa myös venäläinen Aleksandr Popov, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että sittenkin vasta toinen radioyhteys maailmassa luotiin tammikuussa 1900 Kymin Kuutsalon ja Suursaaren välille.

Myöhemminkin elektroniikan taso oli Karjalassa maailman huippua. Esimerkiksi jo jatkosodan alussa Neuvostoliitolla oli käytössään tutkia. Ne oli Puna-armeijalle kehittänyt vahvasti viipurilaistaustainen Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen Axel Berg.

Berg kohosi sittemmin urallaan vallan Neuvostoliiton varapuolustusministeriksi, vaikka olikin välillä pitkään vangittuna poliittisesti epäilyttävänä, sillä hän oli aloittanut sotilasuransa Englannin laivaston sukellusveneen navigaattorina.

En muuten keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö Axel Berg olisi ihan hyvin voinut olla taustaltaan myös Uukuniemen Bergejä. Tietääkseni lähes jokaisessa perinteisessä uukuniemeläisessä suvussa on pisara Bergiä.

 Niinhän siinä sitten kävi, että Uukuniemi-juhlien ensimmäisen päivän jälkeen päädyin maantien ojaan. Nimittäin TV-4:llä näytettiin HJK-KuPS-ottelu eikä kännykkäni suostunut näyttämään mökkirannassa lähetystä, vaan jouduin kiipeämään ylös maantielle, jossa kännykkä suostui pelin näyttämään.

Koska helle oli hirmuinen, kuten myös itikoiden määrä, ymmärsin painautua lojottamaan selälleni maantien ojaan jalat tienpenkalle, jolloin helle- ja hyttysongelma lieveni. Autoilijat tosin hiljensivät kohdallani ja katselivat minua mietteliään näköisinä, mutta ambulanssia tai poliisia ei kuitenkaan ilmaantunut.

Muistinpa kuitenkin, että ollessani Heinolan kaupungin palveluksessa tapahtui kerran niin, että eräs kaupungin teknisen puolen mies oli ruokatunnillaan nukahtanut sähkökaapelikelan viereen seurauksella, että eräs huolestunut veronmaksaja hälytti paikalle ambulanssin. Silloin sovimme, että kaupungin työntekijöiden tulisi toimia siten, ettei väärinkäsityksiä synny veronmaksajien tai raadonsyöjälintujen keskuudessa.

HJK-KuPS päättyi taas kerran tasapeliin ja nähtäväksi jää, riittääkö savolaisten muutaman pisteen sarjajohto mestaruuteen asti. Tällä kertaa savolaisjoukkueessa pelasi sentään yksi maakunnan mies, joka olikin sen verran ratkaiseva pelaaja, että hän aiheutti rangaistuspotkun, jonka avulla HJK ylsi tasapeliin.

https://www.facebook.com/100002375038949/posts/5262830830472699/?app=fbl

Uukuniemeläisten piilevä neuvostovastaisuus ilmenee myös siten, että paikkakuntalaiset suhteutuvat epäluuloisesti olettamaani, jonka mukaan Putin on taustaltaan uukuniemeläisiä. Olen perustellut olettamaani sillä, että Putinin molemmat vanhemmat ovat Tverin Karjalasta, jonne uukuniemeläisiä muutti 1600-luvun puolivälissä pilvin pimein. Kerrotaan, että Putinin mummokin osasi vielä karjalan kieltä.

Olen perustellut olettamaani myös sillä, että geneettisen perimänsä vuoksi Putin on tykästynyt uukuniemeläistyyppiseen maisemaan, koska silloin harvoin kun hän lomailee, niin hän lomailee tiettävästi Uukuniemen naapurissa Lahdenpohjassa – ainakin hänen Tupolev-yhteyskoneensa kiertelee koko loman ajan tiettyä pistettä Laatokan rannalla, jossa Venäjän tyrannin luultavasti vaatimattoman puoleinen kesämökki luultavasti sijaitsee.

Vahva näyttö Putinin uukuniemeläissukujuurista on se, että hän on ihan rouvani mummon siskon Emma Kuikan näköinen – Kuikkia muutti myös aikoinaan Tverin Karjalaan . Niinpä luulen olevani ns. väärän koivun kautta sukua Venäjän presidentille.

On myös aika vahva peruste epäillä Putinia uukuniemeläistaustaiseksi, koska jokunen vuosi sitten jossain ehkä epävirallisessa äänestyksessä valittiin Suomen v——maisimmaksi mieheksi uukuniemeläissukujuurinen pakinoitsija Kuikka. Luulen, että jos järjestettäisiin äänestys maailman v—-maisimmasta miehestä, niin Putin olisi kisassa vahvoilla.

Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on tultu siihen, että rajarauha on järkkynyt Uukuniemellä. Satakieli on nimittäin muuttanut pihapiiriin ja häiritsee metelöinnillään satunnaisen mökkeilijän yöunta. Tämä asia ei kuitenkaan liittyne maamme Nato-ratkaisuun.

Nato-ratkaisuun sen sijaan liittynee se, että helikopteri pörrää onkilaiturini ympärillä ja häiriten kalojen ruokarauhaa. Helikopteri liittyneen maamme Nato-ratkaisuun. Se hyvä puoli asiassa kuitenkin on, että kopteri on kuitenkin suomalainen. Itse kyllä ekologisista ja kansantaloudellisista syistä suosittaisin rajavartiolaitokselle, että sen kannattaa siirtyä drone- tai turkkilaislennokkikalustoon, jotta onkirauha ei häiriinny.

’Uukuniemeläiset vakuuttavat, ettei heitä pelota maailmantilanne. Neuvostovastaisuus sen sijaan näyttää nostavan paikkakunnalla päätään, sillä useampikin on vakuuttanut minulle, ettei tule tulevaisuudessa edes virtsaamaan Venäjän suuntaan.

Itse suosittelen kuitenkin tästä periaatteesta tinkimistä sitten, kun Venäjällä on toteuttaa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta. Sellaisia asioitahan nauttii jo lähes kymmenen prosenttia ihmiskunnasta.

Maailmanhistoriallisten tapahtumien nykyisessä suunnattomassa vyöryssä on tilanne nyt sellainen, että moni katsoo viimeisen kerran Dnjepriin ja niinpä ajankohtaiseksi on jälleen tullut Laulu Dnjeprille, joka oli aikoinaan maassamme hyvin suosittu varsinkin Tapio Rautavaaran levytyksenä.

Rautavaaran levytyksen jälkeen Neuvostoliiton suurlähetystön edustaja oli Tapsalta kysynyt, että mitä hän oli ajatellut vaikuttavaa kappaletta laulaessaan. Rautavaara oli vastannut, että hän oli ajatellut suurta jokea, mutta muistelmissaan hän myöntää valehdelleensa.

Levytyksen aikana hän nimittäin ajatteli tapausta, jolloin suurhyökkäyksen aikana hänen osastonsa oli saanut suuren joukon ukrainalaisia sotavankeja, joita syistä, joita voi vain arvailla, inkeriläiset heimopataljoonan miehet, jotka vihasivat puna-armeijalaisia, olisivat halunneet lähteä viemään takalinjoille. Silloin Rautavaara oli ilmoittanut vievänsä ukrainalaiset pois.
Levytyksen aikana hän nimittäin ajatteli tapausta, jolloin suurhyökkäyksen aikana hänen osastonsa oli saanut suuren joukon ukrainalaisia sotavankeja, joita syistä, joita voi vain arvailla, inkeriläiset heimopataljoonan miehet, jotka vihasivat puna-armeijalaisia, olisivat halunneet lähteä viemään takalinjoille. Silloin Rautavaara oli ilmoittanut vievänsä ukrainalaiset pois.

Mielestäni kuitenkin ylivoimaisesti vaikuttavimman version Laulusta Dnjeprille on esittänyt suosikkivokalistini Jori Otsa. Jos joku näkeekin Otsan esityksessä joitain taiteellisia puutteita, niin syvä tunne korvaa ne ainakin minusta täysin.

Otsan esitys on jopa niin tunnekylläinen, että jossain vaiheessa pelkään vokalistin halkeavan tunnekylläisyyteen. Syistä, joita voi vain arvailla, vokalisti laulaa istuilta käsin, mutta finaalivaiheessa hän kohottautuu varovasti jaloilleen.

Hyvät eteläiset naapurimme virolaiset ovat todella kulttuuri- ja urheilukansaa. Sitä todistaa tämä Saaremaa Valss, joka esitetään tässä todella vaikuttavasti Viron laulujuhlilla. Laulajina on suuri osa pienestä Viron kansasta ja johtajana toimii maailmankuulu kapellimestari Eri Klas, joka sikäläiseen tapaan oli vaikuttaja sekä kulttuuri- että urheiluelämässä. Orkesteria johtaessaan hän jossain haastattelussa kertoi pitävänsä tahtipuikkoa oikeassa kädessään, mutta nyrkkeilykehässä hän löi vastustajaa turpaan paremmin vasemmalla.

Luulen, että suomalaiset ja heimoveljemme virolaiset ovat maailman johtavia kuorolaulukansoja. Meille eivät pärjää kuorolaulannassa edes norjalaiset, jotka muuten näyttävät olevan kaikessa maailman parhaita.

Laululiikkeellä oli tärkeä rooli Viron itsenäistymisessä ja sen rooli saattoi olla jopa suurempi kuin sen tulitikkulaatikon rooli, joka työnnettiin Tallinnan tv-tornin hissin oven väliin ja jolla estettiin Neuvostoliiton erikoisjoukkojen pääseminen tv-tornin huipulle katkaisemaan lähetystä silloin, kun maan itsenäistyminen oli hiuskarvan välissä.

Kun seuraa tuota virolaisten joukolla esittämää Saaremaa Valssia, ymmärtää mitä yhteisöllisyys on. Senkin ymmärtää, että aika monta pellavapäätä oli kiiltävätähtiselle sotilaalle tarjolla aikoinaan. Pitäisi vallan suorittaa tutkimus siitä, että kummassa maassa on suhteessa eniten blondeja maailmassa, Suomessa vai Virossa. https://www.youtube.com/watch?v=ncl5Y85LATc

Sikäli erikoinen juhannusaatto, että vielä en ole kuullut ratiosta Georg Otsin esittämää Saarenmaan valssia, joka minun lapsuudessani kuului juhannusaattoon suorastaan elimellisenä osana, vaikka silloin elettiin kylmän sodan aikoja ja silloisen hyvän itäisen naapurin ärsyttämistä kartettiin visusti maamme mediassa.

Saarenmaan valssista tarkkakorvainen kuulija nimittäin erottaa piilosanoman, jollaisia neuvostovastaiset tahot harrastivat maassamme neulanpistopolitiikan muodossa. Laulun lopussa nimittäin ennustetaan, että vaikka kiiltävätähtinen (miehittäjä?)sotilas pyörittelee ja lennättelee virolaista pellavapäätä, niin omaksi tämä ei tule koskaan pellavapäätä saamaan. Ja niinhän siinä Viron ja Venäjän suhteessa kävikin, että kansat kasvoivat erilleen ainakin joksikin aikaa.

Ikävä kyllä Saarenmaan valssin säveltäjä Raimond Valgre ei ehtinyt nähdä Viron itsenäisyyttä, jota hänen laulussaan piilomerkityksellä ennustetaan, sillä hän kuoli alkoholismiin 36-vuotiaana 1949.

Wikipedia kertoo hänestä mm. seuraavaa:
”Kesäkuussa 1941 Valgre pakko-otettiin Puna-armeijan palvelukseen. Hän joutui metsätöihin koviin olosuhteisiin Arkangeliiin ja Tšerbakuliin ja oli välillä huonossa kunnossa. Maaliskuussa 1942 hänet määrättiin Puna-armeijan virolaiseen armeijakuntaan (Eesti korpus) ja sen soittokuntaan soittamaan harmonikkaa ja kirjoittamaan lauluja.

Vuonna 1944 hänet valittiin armeijakunnan Narvassa perustettuun suureen jazzorkesteriin. Rintamalla armeijakunnan joukot joutuivat taistelemaan saksalaisten puolella olleita virolaisia vastaan. Sodan aikana Valgre alkoi käyttää runsaasti alkoholia, ja tarinan mukaan hänen lyhyt avioliittonsa Evi Hannuksen kanssa alkoi kapakassa lyödystä vedosta.

Sodan jälkeen Valgre jatkoi soittamista Arkangelista tuttujen ”Soittajasoturien” sekä armeijakunnan orkesterin kanssa. Kotona ei ollut enää pianoa, joten soittoharjoittelu oli vaikeaa. Hän jatkoi kuitenkin laulujen tekemistä ja yksi tuotoksista oli ”Saarenmaan valssi”, jonka hän joutui ylemmältä taholta tulleen määräyksen vuoksi muokkaamaan kansanmusiikin tapaiseksi, vähemmän länsimaiseksi. Valgre kuoli alkoholisoituneena vuoden 1949 lopussa.”

Toivotan kaikille oikein aistillista juhannusta ja lopuksi syvennymme kuuntelemaan aiheeseen liittyvää musiikkia, jota ei esitäkään Georg Ots vaan suosikkivokalistini Jori Otsa, joka laulaa syvällä tunteella jostain syystä Saarenmaan valssin istuilta käsin syistä, joita voi vain arvailla. https://www.youtube.com/watch?v=w69pXrsyza8

Eilen Kups Ac Oulu-ottelussa tuomari ei huomannut Kupsin tekemää maalia ja se sai lupsakkaan savolaisyleisön kerrassaan riemastumaan. Ihan siitä huolimatta, että paikalla oli lapsia ja jopa naisia, niin Kupsin miehinen faniporukka alkoi kannustamaan tuomaria huutamalla rytmikkäästi, että ”v––n k––ä ja puusilmä, v––n k––ä ja puusilmä”.

Sitä kuunnellessani nousi mieleeni, että nyt ylittyvät häirinnän rajat ja ettei moista kielenkäyttöä sallita edes politiikassa ja että monet kunnialliset järjestöt ovat perustaneetkin jopa häirintäyhdyshenkilön toimia moisen käyttäytymisen poisjuurimiseksi tai ainakin kammitsoimiseksi yhteiskunnassamme. Niinpä jos joku Palloliiton Herra lukee tämän, niin ilmoittaudun ehdolle Palloliiton häirintäyhdyshenkilön tehtävään.

Onneksi tuomarivirhe ei vienyt Kupsilta eilen voittoa, vaan kuopiolaiset veivät täydet sarjapisteet pelin päättyessä 2-1. Ja harvinaisen hieno ja viihdyttävä ottelu nähtiinkin.

Peli oli melkein yhtä värikäs kuin Kupsin ja OPS:n kohtaaminen vuonna 1976, jolloin oululaiset veivät Suomen mestaruuden. Silloin ensimmäisen puoliajan loppupuolella OPS siirtyi jo 0-3 johtoon, jonka jälkeen oululaisia faneja ryntäsi pelikentälle niin, että ottelu jouduttiin vähäksi aikaa keskeyttämään.

Sen jälkeen, kun järjestysmiehet olivat yleisön huutojen tahdittamina heittäneet häiriköt kentän aidan yli, Kups tuli ja voitti ottelun lopulta 6-4.

Eilsien ottelun kohokohdat voi katsoa tästä https://www.youtube.com/watch?v=reqtqjBxkL0 .

Hokasinpa taas piilorasistisen ja perusnegatiivisen piirteen itsestäni. Nimittäin eilen kirjoitin, että uskoin Valkoinen ilmapallo-elokuvan silmänkääntäjä-käärmeenlumoojan vaihtaneen hypistelemänsä pikkutytön 500 tominin setelin arvottomaan 5000 tominin seteliin.

Joku toinen, joka ei kärsi piilorasismista ja perusnegatiivisuudesta, olisi ajatellut, että tämä käärmemies, joka vakuutti olevansa dervissi, eli kovasti usovainen mies, vaihtoikin setelin kymmenen kertaa arvokkaampaan auttaakseen köyhää. Sellaiseenhan islamkin velvoittaa; muistaakseni kunnon musulumaanin pitää lahjoittaa 10 % tuloistaan köyhille. Progressiivista ajattelua islam ei kuitenkaan näytä suosivan, kuten meillä pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa tapahtuu.

Sikäli epäilyni iranilaista pappisvaltaa vastaan vahvistui, kun netistä tutkin, miten elokuvan ohjanneelle Jafar Panahinille on elämässään käynyt. Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa, että vain noin 10 % ihmiskunnasta nauttii demokratiasta ja länsimaisista ihmisoikeuksista. Wikipedia kertoo Panahinin vaiheista seuraavaa:

”Panahi kannattaa avoimesti oppositiota, ja hänet on pidätetty syyskuussa 2009 ja maaliskuun alussa 2010.[4] Hänet oli kutsuttu Cannesin elokuvajuhlien tuomaristoon 2010, mutta vankeuden vuoksi hän ei päässyt tapahtumaan. Hän kuitenkin lähetti vankilasta kirjeen, josta Ranskan kulttuuriministeri Frédéric Mitterrand luki Cannesissa otteita.[5] Hänet vapautettiin toukokuussa 200 000 dollarin lunnaita vastaan.[6]

Panahi tuomittiin joulukuussa 2010 kuudeksi vuodeksi vankilaan hallituksen vastaisesta propagandasta. Häneltä kiellettiin myös elokuvien ja käsikirjoitusten teko-oikeus 20 vuodeksi.[7] Tuomiosta tehtiin valitus,[8] mutta se kuitenkin vahvistettiin lokakuussa 2011 teheranilaisessa tuomioistuimessa.[9]”

Valkoinen ilmapallo -elokuvassa annetaan ymmärtää, että ihmiset, varsinkin köyhät ja pieneläjät, ovat aika hyviä ihmisiksi, jotka antavat vähästään ja auttavat tarvittaessa toisiaan. Niinhän ennen uskottiinkin, että hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.

Ennen saattoi asia ollakin niin, että vähäosaiset ihmiset olivat solidaarisia toisilleen, koska se oli köyhille ainut tapa selviytyä kovassa maailmassa, koska yhteiskunta ei auttanut. Nykyään, kun seuraan sosiaalisen median keskusteluja ja katkerien ihmisten purkauksia, en enää usko, että köyhyys, kärsimys ja nöyryytykset jalostavat ihmistä.

Eikä Valkoinen ilmapallo -elokuvan kaikki ihmiset tainneet sittenkään olla hyviä. Nimittäin äiti antoi pikkutyttärelleen 500 tominin setelin pulskan kultakalan ostamista varten, mutta kun käärmeenkesyttäjä-silmänkääntäjä hypisteli aikansa tätä seteliä, antoi hän pikkutytölle takaisin 5000 tominin setelin ja epäilen, että se raha oli vanhentunut ja arvoton.

Elokuvan loppukohtaus jäi mietityttämään. Pikkutyttöä auttanut ilmapalloja kaupitellut afgaanipoika jäi seisomaan yhden valkoisen ilmapallon kanssa asiakkaista tyhjentyneelle myyntipaikalleen, vaikka vanhempi ystävällinen herra neuvoi häntä lähtemään kotiinsa uudenvuoden viettoon – ehkä afgaanipakolaisella ei ollut paikkaa mihin mennä.

Täytyy tunnustaa, että pelästyin, kun huomasin sisälläni asuvan piilorasistin. Nimittäin selvää ennakkoluuloa tuntien syvennyin pari iltaa sitten katselemaan tellusta iranilaisen Jafar Panahin ohjaamaa elokuvaa Valkoinen ilmapallo. Epäilin, että iranilaisen ilmeisesti muslimitaustaisen ihmisen elokuvaa en tule ymmärtämään, mutta olin väärässä.

Filmi oli yksi parhaista, joita olen nähnyt. Valkoinen ilmapallo on katseltavissa Yle Areenassa vielä pari kuukautta ja suosittelen lämpimästi. https://areena.yle.fi/1-76573

Katsojan kannattaa muistaa, että elokuvassa keskeisessä roolissa oleva 500 tominin seteli, jonka vahvatahtoinen pikkutyttö onnistuu mankumaan äidiltään ostaakseen 100 tominia maksavan pulskan kultakalan, joka tanssii kuin morsian, on Iranissa iso raha, jolla perheen ruokkii monen päivän ajan, mutta se vastaa arvoltaan kuitenkin vain 15 euroa. Katsojan kannattaa huomioida se, ettei elokuvasta päätellen tyttöjen asema Iranissa ilmeisesti ole niin huono kuin minä alitajuisen rasistisesti olen olettanut.

Eilen ihmettelin entisen hyvän itäisen naapurimme hallitsijoiden taipumusta lyhytikäisyyteen. Suoritin asiassa tarkistuslaskelman.

Putinin suuren esikuvan Pietari Suuren jälkeen Venäjää on hallinnut 13 keisaria tai keisarinnaa. Keskimäärin valtakunnan itsevaltiaat ovat kuolleet 38,5-vuotiaina, joten kuluttava ammatti on ollut yksinvaltiaan ammatti. 14 tsaarista on virallisten tietojen mukaan murhattu vain viisi.

Tsaarien jälkeisistä yksinvaltaisista hallitsijoista Leninkin poistui tuon ilmaisiin jo 53-vuotiaana, kun taas Stalin eli harvinaisen pitkän elämän ja kuoli vasta 74 vuoden kypsässä iässä.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Putin täyttää kohta vasta 70 vuotta, joten hänellä voi kaikista huhuista huolimatta vielä olla monia armorikkaita vuosia jäljellä varsinkin, kun lääketiede on nykyään pitkälle kehittynyttä eikä Putin juo tai tupakoi ja ainakin nuorempana hän harrasti paljon liikuntaa.

Ilmeisesti Stalinkin olisi voinut elää vielä monia armorikkaita vuosia, mutta hänen aivoverenvuotoaan hoitaneet lääkärit syyllistyivät pahaan hoitovirheeseen. Nimittäin syistä, joita voi vain arvailla diktaattorin aivoverenvuotoa lääkittiin marevanilla, jota yleensä käytetään veren hyytymisen ehkäisemiseen.

Vaikka nuorempana jouduin jonkin verran teeskentelemään täydellistä epäkäytännöllisyyttäni, niin nykyään minun ei enää tarvitse teeskennellä avuttomuuttani käytännön asioissa, koska olen päässyt asiassa täydellisyyteen, sillä olen lukenut itseni ihan pöhköksi.

Edellä kerrotusta huolimatta insinööritieteet kiinnostavat minua ja niinpä Virolahdella käydessäni tarkoitukseni oli ratkaista tsaari Aleksanteri I:n monoliitiksi kutsutun muistomerkin rakentamiseen liittyvät tekniset ongelmat.

Pietarissahan keskeisellä paikalla seisoo 1832 pystytetty Aleksanterin I:n mukaan nimetty Napoleonista saavutetun voiton muistomerkki, joka on kokonaisuudessaan 47 metriä korkea ja sen vaikuttavin yksityiskohta on 25,5 metriä korkea, reilut 3 metriä paksu ja ainakin 600 tonnia painava punagraniittinen pylväs, jonka kerrotaan olevan maailman suurin monoliitti eli yhdestä kivestä veistetty pylväs.

Pylväs on louhittu Virolahden Pyterlahden louhimolta, josta löytyi tarkoitukseen sopiva ehyt kallio. Parhaimmillaan 275 miestä uurasti projektin parissa reilun vuoden yötä päivää ja pelkästään möhkäleen siirtäminen 200 metrin päässä odottavaan laivaan vei kaksi viikkoa. Kaiken huipuksi laiva, johon valtava möhkäle yritettiin siirtää, upposi, mutta onneksi niin matalaan kohtaan, että monoliitti voitiin pelastaa. Pelastustöihin tarvittiin 600 sotilasta.

Monoliitin irroituspaikalle syntyi pieni lampi, jonka ajettelin käydä katsomassa ja jopa kuvaamassa, mutta koska olen täysin epäkäytännöllinen ihminen, niin opasteista huolimatta eksyin jonkun kesämökin pihalle ja käännyin takaisin. 

Melkoinen ponnistus oli köyhälle ja vähäväkiselle Suomen kansalle rakentaa 1200 kilometriä pitkä Salpalinja, mutta lisäponnistuksia aiheutti vielä sekin, että jatkosodan aikana suuri osa Luumäelle pystytetyistä panssariesteistä siirrettiin sadan kilometrin päähän Kannakselle.

Kannaksella ilmeisesti oli kivistä pulaa, joka minusta kiviin tottuneesta sisäsavolaisesta tuntuu aika erikoiselta asialta. Sisä-Savossa nimittäin on maailman kivisimmät pellot ja sen kerrotaan olevan syynä savolaishuumorin syntymiseen, koska ilman sitä ei olisi kivien kanssa pärjännyt.

Luumäeltä siirrettiin Kannakselle 20 kilometriä panssariestettä eli 40.000 kivenjärkälettä, joista jokainen painoi noin kolme tonnia, eli sen ajan häkäpyttykuorma-auto pystyi kuljettamaan yhden kiven kerrallaan; tosin osa matkasta tehtiin rautateitse, mutta luulen, ettei sen ajan junat pystyneet sataa kiveä enempää kerralla kuljettamaan.

Salpalinjan panssariesteessä oli siis yleensä yhteensä 2000 kiveä kilometrillä neljässä rivissä. Oikeastaan kyseessä ei ollut panssarieste, vaan pikemminkin hidaste, koska sen ajan panssarivaunu pystyi noin 15 tykkinsä laukaukselle raivaamaan kulkuaukon kivirintamaan. Esteiden hajottaminen antoi kuitenkin muutaman minuutin tärkeän lisäajan puolustajille.

Sitten kun minusta tulee Kalle Päätalo-seuran aktiivi, tulen esittämään panssariesteretken lisäksi sitäkin, että Kalle Päätalo-päivät pidetäänkin poikkeuksellisesti välillä myös Lahden tyttölyseolla, joka liittyy olennaisesti Kassun elämän dramaattisiin vaiheisiin.

Hän oli nimittäin sota-aikana kaksikin kertaa hoidettavana Lahden tyttölyseolla, jossa silloin toimi sukupuolitautisairaala. Tosin ilmeisesti siellä hoidettiin muitakin vaivoja, sillä kun rakennuksen alakerrassa potilaina olivat siihen aikaan häpeällisistä pidetyistä sairauksista kärsiviä Suomen armeijan miehistöön kuuluvia sotilaita, niin yläkerrassa ainakin virallisen version mukaan hoidettiin erilaisista ratsastushiertymistä kärsiviä upseereita.

Lahden tyttölyseolla järjestettävien Kalle Päätalo-päivien pääaiheena voisi olla esimerkiksi Kuusamon miesten anatomiset erityispiirteet, joita Päätalo kuvailee melkein jokaisessa kirjassaan ja vieläpä moneen kertaan. Taivalkoskella syntynyt kirjaili tiesi tuotannossaan uskottavasti kertoa, että naapuripitäjän Kuusamon miehet ovat järkijään riippamunia ja tuppimulkkuja.

Itse kyllä epäilen, ettei kerrotusta Kuusamon miesten anatomisesta erityispiirteestä ole mitään lääketieteellistä näyttöä ja että tämän vuoksi valtakunnan syyttäjän pitäisi kiinnittää huomiota tähän kansanryhmään kohdistuvaan vihapuheeseen.

Salpalinjan panssariesteiden pystytysprojekti jäi aikoinaan kesken, mutta mikäli nyt maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on tultu siihen, että töitä on jatkettava, olen valmis hakeutumaan työmaalle työnjohtotehtäviin. Nimittäin Kalle Päätalo on Iijoki-sarjassaan kuvannut hyvin pikkutarkasti sen, miten estekivien louhinta tapahtuu ja luulen sen homman osaavani.

Salpalinja ulottuu Suomenlahdelta syvälle Itä-Lappiin, ja Kassu oli asevelvollisuutta suorittaessaan välirauhan aikana Savukoskella porahommissa. Hän kertoo kirjassaan Miinoitettu rauha, miten tärkeää oli, että poranteriä teroittava seppä oli tehtäviensä tasolla. Jos terät karkaisi liian koviksi, ne murtuivat, mutta liian pehmeä terä saattoi juuttua porausreikään kiinni, ja niin tapahtui välillä myös Kassun työporukalle. Päätalo epäilee, että siellä Savukoskella ne kiinni juuttuneet terät edelleenkin törröttävät estekiven kyljissä.

Olen lukenut Iijoki-sarjan kolmeen kertaan ja olen ajatellut joskus vielä liittyä Kalle Päätalo-seuraan. Yhdistyksen vuosikokouksessa voisin sitten esittää, että yhdistys järjestäisi tutustumismatkan Savukosken panssariestelinjalle, jossa voisimme etsiä Kassun porukan jättämiä kiinnijuuttuneita poranteriä. Olen varma, että tutustumismatkalle lähtijöitä olisi monta linja-autolastillista. Perillä Savukoskella voisimme riisua ulsterimme ja järjestäytyä ryhmäkuvaan jonkun estekivestä törröttävän poranterän äärelle.

Tuntemattomassa sotilaassa mainitaan Miljoona ja Pikkumiljoona, joiksi kutsuttiin bunkkereita, joiden rakentaminen oli tullut maksamaan miljoona markkaa. Mutta yllättävän halpaa on betonirakentaminen ollut sota-aikana, koska nämä bunkkerit olivat luultavasti samanlaisia 20 miehen konekivääri- ja majoituskorsuja, joita myös Salpalinjalle rakennettiin.

Uukuniemen kesäillan rauhaa ei häirinnyt hyökkäyssotaa käyvä suurvaltanaapuri, vaan kirjosieppo, joka vähän väliä pyrähti istumaan ikkunan taakse anoppivainaan keinun putkelle sirkuttamaan ruudun takana istujalle.

Koska olen Skepsis ry:n aktiivi, olen sitä mieltä, että sirkutuksen sanoma ihmislajin edustajalle oli. että ”Voi v—-u p——e, tämä on minun aluettani ja jos et heti häivy, niin turpaan tulee niin, että tukka lähtee”.

Joku tunteellinen karjalainen taas olisi sitä mieltä, että koska vainajan sielu karjalaisen uskomuksen mukaan siirtyy lintuun, niin anoppivainaa on palannut mielipaikalleen kirjosieppona ja varoittelee siinä lahoista mökinrapuista, jotka saattavat aiheuttaa henkilvahinkoja varomattomalle astujalle.

USA:n presidentti syyllistyi törkeään kunnianloukkaukseen nimittäessään tyranni Putinia teurastajaksi. Luulen, että maailman miljoonat kunnon teurastajat tuntevat itsensä syvästi loukatuiksi. Itse olen elämässäni tuntenut ainoastaan yhden teurastajan, eli kotikylälläni toimineen Kiiskisen Aaron, joka oli ystävällinen herrasmies.

Jokunen ilta sitten kerroin syntyjään kotkalaisesta Leo Kaupista, joka ehti levyttää Amerikassa Maailman Matin ennen kuin lähti Neuvosto-Karjalaan rakentamaan ihanneyhteiskuntaa, jota hän sitten päätyi rakentamaan työleirille, josta hän siirtyi tuonilmaisiin jo 38-vuotiaana. Kotkaa sanotaan savolaisten Amerikaksi ja epäilen, että Leo Kaupinkin sukujuuret ovat Savossa, koska hän oli alkujaan Kauppisia.

Olen viime päivinä arvostellut karkeasti entisen hyvän itäisen naapurimme tyrannia, mutta on hänessä jotain hyvääkin. Nimittäin olemme olleet pitkään mökkinaapureita eikä miehestä ole ollut juurikaan harmia. Itse olen mökkeillyt Uukuniemellä ja Putin on viime vuodet mökkeillyt rajan toisella puolella Lahdenpohjassa, jossa hänellä lienee ihan omissa nimissään vaatimaton datsa. Nuorenamiehenä Putin lomaili vähän kauempana Uukuniemestä Sakkolan Kiimajärvellä, mutta vanhettuaan hän ei ole enää ollut Kiimajärvestä kiinnostunut.

Venäläinen facebook-tuttavuuteni perusteli Venäjän Ukrainan erikoista rauhanturvaoperaatiota myös sillä, että amerikkalaisetkin pommittivat Jugoslaviaa 23 vuotta sitten keskeyttääkseen kansanmurhan Kosovossa eikä sitä tuomittu. Itse olin sitä mieltä, että vaikka ihmiskunnan historia on täynnä hirmutekoja, ne eivät kuitenkaan oikeuta nykyisiä hirmutekoja.

Eilen väittelin sosiaalisessa mediassa Ukrainan sodasta erään venäläisen sivistyneen ja älykkään herran kanssa, joka vakuutti, ettei ole trolli vaan tavallinen isänmaallinen venäläinen. Hän vakuutti, että Venäjä käynnisti sotilaallisen erikoisoperaationsa estääkseen venäläisten kansanmurhan Itä-Ukrainassa.

Sitkeä korvamato on vaivannut minua jo toista päivää. Korvamato iski minuun Kuopion kirjastossa, jossa kolme vuotta sitten Petroskoista Kouvolaan muuttanut muusikko Arto Rinne kertoi Venäjän kulttuuriviikon tilaisuudessa kirjastaan Karjalaan kaikonneita ja aloitti tilaisuuden esittämällä Leo Kaupin kappaleen Maailman Matti.

Siinähän lauletaan nykyiseen masentavaan maailmantilanteeseen sopivasti, että ”en etsi mä suruja, vaan etsin onneni muruja”, ja tämä säe pyörii nyt mielessäni varmaankin samalla tavalla kuin Kalle Päätalon päässä pyöri Lasihelmi-iskelmä vähän ennen kuin hänet toimitettiin Hatanpään mielitautiparantolaan.

Eino Grön ei ole maamme musiikkihistorian ainut laulava painija, vaan Maailman Matin levyttänyt Leo Kauppi harrasti myös painia ja laulamista. Kotkassa syntynyt Kauppi muutti Amerikkaan, jossa hän levytti tämän kappaleen vähän ennen kuin lähti rakentamaan ihanne yhteiskuntaa Neuvosto-Karjalaan.

Ihanne yhteiskunnan rakentaminen jäi häneltä kesken, koska hänet tuomittiin Stalinin vainoissa vakoilijana työleirille, josta hän siirtyi tuonilmaisiin 38-vuotiaana vuonna 1938.

Muistanpa miten syksyllä 1963 seurasin radion Kahdeksan kärjessä ohjelmaa, jossa suosituimman iskelmän asemasta taistelivat tasapäisesti Emma, Maailman Matti ja jokin ulkomaalainen epäsiistejä pitkiä hiuksia suosiva ulkomaalainen yhtye, jonka nimen päälle en nyt pääse.
Kuuntelemme tunnelmaan sopivaa hyvää musaa:

Tyranni Putinin jälkeen tunnetuin venäläinen maailmalla on ulkoministeri Sergei Lavrov. Tosin hän ei ole ihan puhtaasti venäläinen, koska hänen isänsä oli armenialainen ja Lavrov itse on syntynyt Tbilisissä, joka on Gruusian pääkaupunki.

 Ukrainaan ystävällisesti suhtautuvalla sosiaalisen median sivulla väitettiin venäläisten olevan rasisteja. Itse pidän tämän hetken Venäjä poliittista johtoa kuitenkin vain fasisteina, jotka ovat käynnistäneet erikoisen rauhanturvaoperaation kitkeäkseen Ukrainasta natsismin, mutta rasisteina en pidä ainakaan Venäjän ylintä johtoa.

Nimittäin Venäjän poliittinen johtaja tyranni Putin on monien suomalaisten asiantuntijoiden mukaan tverinkarjalaisia. Venäjän hengellinen johtaja Kirill on mordvalainen kuten myös parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko.

Monien mielestä Putinin lähin mies puolustusministeri Sergei Shoigu on kansallisuudeltaan tuvalainen, joka selittää hänen hyvin itämaiset kasvonpiirteensä. Tuvalaiset asuvat lähellä Mongolian rajaa ja monet heistä ovat uskonnoltaan buddhalaisia, mutta puolustusministeri on kuitenkin kristitty.

Monien mielestä Putinin toiseksi lähin mies on kenraali ja asevoimien pääesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov. Hän on kotoisin Kazanista, joka on Venäjän tataarikulttuurin keskus ja paljon mahdollista, että hän on taustaltaan tataari. Myös Gerasimovin kasvoissa on mielestäni paljon itämaisia piirteitä.

Venäjän Ukrainassa operoivat rauhanturvajoukot näyttävät joutuneen yllättäviin vaikeuksiin, koska rauhanturvajoukot ovat edenneet niin nopeasti, ettei huolto ole pysynyt mukana ja niinpä rauhanturvaajilla alkaa olla pula ruoasta, jopa siinä määrin, että Venäjän kouluissa on alettu kerätä hätäapua rauhanturvarintamalle.

Ihmettelen, ettei Suomessa, jossa sosiaalisen median perusteella näyttää olevan yllättävän paljon maailman vihatuimman vielä elossa olevan miehen tukijoita, ole mitenkään reagoitu rauhanturvaajien hätään. Minusta nämä suomalaiset Putinin tukijat voisivat käynnistää pikaisesti meilläkin kansalaiskeräyksen, vaikkapa entisen kansanedustaja Mikko Elon johdolla, Ukrainan rauhanturvaajien hyväksi.

Koska kevät on ollut varhainen, eivätkä siivelliset pikkunisäkäsystävämme enää kaipaa talviruokintaa, voisi vaikkapa lintulaudoille jääneet talit ja auringonkukan siemenet kerätä venäläisille rauhanturvaajien käyttöön. Tali ja auringonkukan siemenet ovat erittäin energiapitoisia sekä hyvin säilyviä, ja niiden turvin Putinin rauhanturvaajien olisi hyvä jatkaa taisteluaan rauhan puolesta.

 Vaikka olen kohta kuukauden elänyt sattuneesta syystä lähes maailmanlopun tunnelmissa, niin jotain hauskaakin maailmalla tapahtuu. Eilen nimittäin Tv:n Itä-Suomen alueuutisissa kerrottiin, että vankka keksijäperinne elää vielä edelleenkin meillä Savossa.

 NOIN 15 VUOTTA TOIMINUT BLOGINI koivistoinen.net ON LAKANNUT JOSTAIN SYYSTÄ TOIMIMASTA JA BLOGINI ON NYT http://uusi.koivistoinen.net

SIIS UUSI BLOGINI ON: uusi.koivistoinen.net

Vaikka on hieman epäselvää, lukeutuuko entisen hyvän itäisen naapurimme keskeinen vaikuttajahahmo Putin meihin suomalaisugreihin, kuten on väitetty, niin täysi varmuus on siitä, että Venäjän hengellisen elämän keskeinen vaikuttajahahmo patriarkka Kirill on mordvalainen eli suomensukuinen hänkin. Sikälikin Kirill liippaa meitä läheltä, että ennen patriarkaksi valintaa hän toimi Viipurin piispana.

Kirillhän nousi suuren maailman tietoisuuteen, kun hän korosti päivä hyökkäyssodan aloittamisen jälkeen, että sodalla pyritään myös poisjuurimaan tai ainakin kammitsoimaan Länsimaihin homous ja pridekulkueet. Putinin rauhanturvapuheessahan kerrottiin vain, että erikoinen rauhanturvaoperaatio kohdistuu vain Ukrainan natseja ja narkomaaneja vastaan.

Kirillin lisäksi sukulaisemme mordvalaiset ovat menestyneet hyvin Venäjän hallinnossa, sillä parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko on myös mordvalainen. Tämä tuokin mieleeni sen, että Keijo Korhonen jossain kirjassaan kertoo juutalaisesta historiantutkijasta, joka tuli hänelle ihmettelemään sitä, että miksi suomalaiset aina niin kovasti pistävät hanttiin venäläisille. Tämän historiantutkijan mukaan suomalaisten tulisi antaa venäläisten miehittää maa, sillä kaksi sukupolvea myöhemmin suomalaiset olisivat Venäjän johdossa.

Enpä olisi uskonut, että minä ja entinen Kalifornian republikaaninen kuvernööri Iso-Arska Arnold Schwarzenegger seisomme samassa rauhanrintamassa, mutta niin on nyt viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä päässyt käymään.

En ole Ison-Arskan näyttelijän työstä pitänyt, koska olen pohjimmiltani tosikko ja väkivallan inhoaja, mutta kun katsoin hänen vetoomuksensa venäläisille sotilaille, niin vallan tuli tippa linssiin.

Ja huomasinpa Schwarzeneggerin puhetta katsoessani senkin, että minulla on Ison-Arskan kanssa paljon muutakin yhteistä kuin että seisomme samalla puolella rauhanrintamaa. Meillä on nimittäin ihan samanlainen partalaite.

Lisäksi molemmat olemme voimailijoita vallan MM-tasolla. Arska voitti aikoinaan kehonrakennuksessa maailmanmestaruuden montakin kertaa ja itsekin olen sen verran harrastanut voimailua, että olisin veteraanien voimanoston MM-kisoissa sijoittunut pisteille sarjassa naiset yli 65 v alle 48 kiloa.

Katsokaa tämä Ison-Arskan puhe tästä linkistä:https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/51941aa7-78f9-4c40-921f-6a4f2c7a5107

Muudan savolainen sukututkija ilmoitti suureksi ilokseni, ettei ole suinkaan ihan varmaa, että ihmiskunnan pahin vielä elossa oleva sotarikollinen Vladimir Putin ei ehkä sittenkään ole karjalaistaustainen. Putinin esi-isät ovat tosin asuneet Tverin Karjalassa, mutta todisteita ei kuitenkaan ole siitä, että hän olisi karjalaisten jälkeläisiä, koska seudulla asuu myös venäläisiä. Sukututkija lupasi ilmoitella, jos Putin paljastuukin karjalaistaustaiseksi – ilmoitusta ei ole jostain syystä tullut.

Sukututkimuksen taso Savossa on korkea, sillä eräs Miettisten sukua tutkinut kertoi päässeensä tutkimuksissaan ihan loppuun asti ja saaneensa selville, että Aatami oli Miettisiä ja Eeva Korhosia. Ja eräs iisalmelainen sukututkija kertoi vallan Iisalmen Sanomissa, joka tieto sitten vahvistettiin myös Savon Sanomissa, että oikeastaan Venäjän Romanovien keisarisuku onkin Ylä-Savon Kauhasia.

Nimittäin Pietari Suuren vaimo oli Iisalmen Kauhasia, tosin Kauhasten pappishaaraa, joka otti nimekseen vähän hienommalta kuulostavan Argillander. Niinpä keisarinna Elisabeth Suuri oli oikeammin savolaiselta nimeltään Kauhas-Ellu. Elisabetin lisänimi Suuri on perusteltu, koska hän oli huljakka 180-senttinen naisenpuoli.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Katariina Suuri, jota monet perustellusti pitävät entisen hyvän itäisen naapurimme parhaana hallitsijana, oli hattupäässäkin vain 150-senttimetriä pitkä.

 NOIN 15 VUOTTA TOIMINUT BLOGINI koivistoinen.net ON LAKANNUT JOSTAIN SYYSTÄ TOIMIMASTA JA BLOGINI ON NYT http://uusi.koivistoinen.net

SIIS UUSI BLOGINI ON: uusi.koivistoinen.net

 Kun tämän hetken ihmiskunnan pahin sotarikollinen Vladimir Putin nousi valtaan, maamme mediassa riemuittiin, koska hänen uskottiin olevan taustaltaan Karjalan poikia. Putinista tiedettiin kertoa jopa se, että hänen mummonsa olisi vielä puhunut karjalan kieltä. Tällä hetkellä maamme media ei enää jostain syystä ylpeile Putinin karjalaistaustalla.

 Kun kävin viimeksi Venäjällä reilut kaksi vuotta sitten, eurolla sai noin 60 ruplaa. Sortavalan suksitehtaan Karjala-sukset maksoivat silloin Suomen rahassa noin 20 euroa. Ne kannatti käydä vallan taksilla ostamassa Uukuniemeltä asti.

 Keskustelu Ukrainan rauhanturvaoperaatiosta velloo sosiaalisessa mediassa kiivaana etenkin Suuntana Venäjä-ryhmässä, vaikka Venäjällä Facebook ei enää toimikaan. Eilen venäjänkielinen, mutta suomea jotenkin taitava, Tina kuitenkin pystyi Facessa kertomaan, että Ukrainan armeija oli joukkomurhannut noin 80 äitiä ja lasta Donetskin torilla. Uhrit oli Tinan mukaan houkuteltu paikalle jollain valheellisilla lupauksilla ja sen jälkeen väkijoukkoon oli pudotettu rypälepommi.

Tietenkin kiinnostuin asiasta ja pyysin Tinaa kertomaan, miten luotettavasta lähteestä uutinen oli peräisin ja kertomaan myös itsestään. Sainkin pian vastauksen, että Tina on ukrainalainen lääkäri, joka tutkii eri kielillä sosiaalista mediaa ja suomen kielen hän on oppinut asuttuaan Suomessa, jossa hän kohtasi paljon rasismia ja väkivaltaa. Tina myös lähetti ranskankielisen videon, josta en paljoa ymmärtänyt, mutta kyllä videolla näytettiin paljon tuhoa ja myös jonkin tappovehkeen valtava pyrstö. Tinan mukaan joukkomurha olisi tapahtunut toissa päivänä ja että asia oli jo käsitelty YK:ssa, jossa tapausta oli luonnehdittu harmilliseksi.

Pyysin Tinalta tarkempaa tietoa, missä ja miten hän oli Suomessa törmännyt rasismiin ja väkivaltaan, jotta kyseiset rikokset olisi voitu saattaa yhdenvertaisuusvaltuutetun tietoon ja sitä kautta vaikka Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, jos aihetta on. Vastausta Tinalta en enää saanut, mutta sen sijaan eräs Venäjään erikostunut historiantutkija lähetti viestin, että joukkomurhauutisen taustalla lienee tapaus, jossa ilmeisesti jommankumman osapuolen torjuttu tai harhautunut ilmatorjuntaohjus oli pudonnut asutuskeskukseen ja tappanut 20-23 ihmistä, joka tietysti on hirmuista.

Tapaus kertoo, että propagandasota käy netissä kiivaana ja jopa niin kiivaana, että Tinankin seuraava Ukrainan rauhanturvaoperaatiota koskeva viesti poistettiin ylläpitäjän toimesta harmillisesti noin minuutissa juuri ennen kuin ehdin sen lukea. Tina on varmaankin nyt sitä mieltä, että Suomessa ei ole sananvapautta venäjämielisillä.

 Mielessäni soi tällä hetkellä sattuneesta syystä kaunis neuvostoliittolainen sävelmä Kurjet, jossa vakuutetaan, etteivät sodassa kaatuvat sotilaat kuolekaan, vaan muuttuvat valkokurjiksi. Samalla tavallahan ennen uskottiin, etteivät Lapin metsätyömaita kiertelevät lentojätkät kuolekaan, vaan muuttuvat poroiksi. Pahaa pelkään, että tämä vuosi tulee olemaan Venäjällä erikoisen hyvä kurkivuosi.

Pehmeä-ääninen Mark Bernes, joka oli alun perin sukunimeltään Neuman, joka viittaa juutalaisuuteen ja jonka nimen mies vaihtoi syistä, joita voi vain arvailla, levytti Kurjet vähän ennen kuolemaansa. Ehkä laulu oli hänen testamenttinsa ja hän toivoi voivansa liittyä kurkiparveen kiitävään. Bernes, joka oli kova tupakka mies, kuoli keuhkosyöpään.
Bernesiä voi kuunnella tästä https://www.youtube.com/watch?v=QsWqr_9Px48 .

Muistelen, että sävelmä soi Kurjet lentävät-elokuvan taustalla, mutta ihan varma en ole asiasta. Meillä on mökin seinällä Kurjet lentävät-elokuvan juliste, josta voi todeta, että pikkuisen mitättömän oloinen oli kauniin Tatjana Samoilovan valkokurjeksi muuttunut Boris ja se seikka lisää filmin koskettavuutta meidän kaikkien mitättömän oloisten miesten mielissä.

 Innostuin vasta vuosi sitten sosiaalisesta mediasta ja aloin kokemusasiantuntijana kirjoittelemaan Naamakirjan Karjalan ja Venäjän ryhmiin, koska katsoin, että Suomen ja Venäjän kansojen ystävyyttä tulee lujittaa tai jopa syventää entisestään, koska Putinin persoonassa alkoi ilmetä piirteitä, jotka ennakoivat hirmuisia aikoja. Nyt täytyy tunnustaa, että en onnistunut tavoitteissani.

 Vaan ei saanut sosialistisessa mediassa eilen levittämäni ajatus siitä, että Suomi lainaisi vähäksi aikaa yhden Hornetin ja muutaman risteilyohjuksen Ukrainan käyttöön ihmishenkien pelastamiseksi. Sotilasasiantuntijapiireissä kerrottiin sellaisen lahjoituksen eskaloivan Ukrainan kriisin, joka kai kansankielellä tarkoittaa sitä, että maailmansota syttyisi.

 Kuten olen jo aiemmin kertonut, niin luulen entisen hyvän itäisen naapurimme johtohenkilön toimienen syvän kiihtymyksen tai sitten eräiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden vaikutuksen alaisena, kun hän vakuutti erikoisen rauhanturvaoperaationsa tavoitteena olevan Ukrainan denatsifiointi, demilitarisointi sekä narkomaanien poisjuuriminen Ukrainan johtopaikoilta.

 Entinen hyvä itäinen naapurimme on perustellut erityistä rauhanturvaoperaatiotaan käsittääkseni ainakin sillä, että Ukrainan valloituksella tavoitellaan monia hienoja asioita, kuten denatsifiointia, demilitarisointia, narkomaanien poistamista valtionjohdosta ja Itä-Ukrainan kansanmurhaan syyllistyneiden rankaisemista.

Hieman erikoiselta tuntuu, että kansanmurha Itä-Ukrainassa on jatkunut jo kahdeksan vuotta ilman, että tällaista vakavaa rikosta on saatettu Haagin kansainvälisen tuomioistuimen tutkittavaksi.

Mutta nyt väitetyn kansanmurhan tutkinta etenee. Nimittäin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Tilburgin yliopiston apulaisprofessori Ville Kari kertoo, että syylliseksi väitetty Ukraina on vienyt asian Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen kaksi päivää Venäjän aloittaman erikoisen rauhaturvaoperaation aloittamisen jälkeen. Paljon muutakin mielenkiintoista Kari kertoo ansiokkaassa kirjoituksessaan, joka löytyy tästä alla olevasta osoitteesta:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008666881.html

 Nyt sitten on Iltalehti reagoinut entisen SDP:n kansanedustaja Mikko Elon putinistiseen Facebook-kirjoitteluun siinä määrin, että luulen Elon olevan kohta myös entinen sosialidemokraatti Mikko Elo hämmästyttää Ukraina-kirjoituksillaan (iltalehti.fi) .

Sikäli Elo on tosin ihan oikeassa, että myös narkomaaneja ja natseja taistelee maataan puolustavien Ukrainan armeijan riveissä, mutta saattaa olla, että rikollisen ja ilmeiseen katastrofiin johtavan sodan aloittaneen Venäjän riveissä narkomaaneja ja natseja on vielä enemmän.

Luultavasti kuitenkin fasisteja oli esimerkiksi talvisodassa Suomen armeijassa enemmän kuin Ukrainan ja Venäjän riveissä tällä hetkellä yhteensä, koska fasistinen IKL sai talvisodan alla eduskuntavaaleissa peräti 6,65 %:n kannatuksen – tietääkseni viime vaaleissa Ukrainassa fasistit saivat 1,8 % äänistä. Talvisodassa Suomen armeijan joukoissa taisteli myös noin 100.000 sittemmin fasistisena lakkautetun suojeluskunnan jäsentä.

Lopuksi toteaisin, että meidän kaikkien Venäjän ystävien pitäisi vedota Venäjän tyranniin, joka yksin lienee vastuussa tästä katastrofista, että hän lopettaisi rikollisen fasistisen hyökkäyksensä, koska mahtava Venäjän valtakunta saattaa taas ajautua sekasortoon ja joka tapauksessa siitä on tulossa entisen Etelä-Afrikan kaltainen hylkiövaltio, jonka suuntaan sivistynyt ihminen ei edes virtsaa.

Tässä yhteydessä Putinia on syytä muistuttaa myös siitä, että Ukraina-seikkailu saattaa johtaa suursotaan, koska nettiuutisten mukaan Israel ja Turkki neuvottelevat jo keskenään jostain, jota voi vain arvailla. Neuvottelut saattavat hyvinkin johtaa uuden rintaman avaamisesta Venäjää vastaan Syyriassa.

NOIN 15 VUOTTA TOIMINUT BLOGINI koivistoinen.net ON LAKANNUT JOSTAIN SYYSTÄ TOIMIMASTA JA BLOGINI ON NYT http://uusi.koivistoinen.net

SIIS UUSI BLOGINI ON: uusi.koivistoinen.net

Täysin julkijumalattomana miehenä olen kuitenkin kovasti kiinnostunut Karjalan kirkkoarkkitehtuurista ja etsin Finnan kuva-arkistosta tämän kerrassaan merkillisen erikoisen Äyräpään kirkon kuvan. Äänestän sen puolesta, että se edustaa tyyliltään funkkista. Kävin muutama vuosi sitten Äyräpään kirkon mäellä toteamassa, että sillä sijainnut funkkiskirkko lienee perusteellisimmin hävitetty kivirakennus Karjalassa, sillä jäljellä oli pelkkä kivikasa. Talvisodassa siitä räjäytettiin tuo erikoisen näköinen torni ja jatkosodassa tuhoa jatkettiin. Finnasta Äyräpään kirkkoa etsiessäni huomasin ihmeekseni, että sieltä löytyy Pekka Parikan ohjaama Talvisota-elokuva. Elokuvan loppupuolella noin kohdasta 2 t 55 min eteenpäin näytetään myös elokuvan Kauhavan miesten toimintaa Äyräpään kirkon lähellä ja se toiminta on tavallaan ajankohtaista, koska Molotovin cocktailien kanssa tuhrataan Ukrainassa tälläkin hetkellä. Talvisodassa suomalaiset polttivat noin 400 Puna-armeijan panssarivaunua ja nähtäväksi jää, pystytäänkö Ukrainassa vielä samaan. 4.3.1940 oli synkkä päivä Nurmon miehille, jotka koettivat vallata kirkonmäen takaisin. Luvattu tykistökeskitys jäi 12 kranaattiin ja vaikka Kauhavan miehet huusivat, että ”nurmoolaiset elkää enää menkö”, niin siitä huolimatta nurmoolaiset päättivät ilmeisesti ihan heittämällä rynnätä mokomalle nyppylälle. 40 nurmoolaista ammuttiin aukealle mäelle. Joukossa oli kolme painin SM-mitalistia, koska kyseessä olivat nurmoolaiset. Nurmon pitäjän menetykset olivat suhteessa talvisodan kolmanneksi pahimmat. Pahemmin kävi vain nilsiäläisille ja rantasalmelaisille, jotka saivat käskyn puolustaa Laatokan Petäjäsaarta viimeiseen mieheen, kuten sitten tapahtuikin. Yli kolmetuntisen Talvisota-elokuvan voi katsoa maksutta tästä linkistä talvisota, elokuva | Hakutulokset | Finna.fi. Eelis Tossavainen on ottanut tuon Äyräpään kirkon kuvan vuonna 1934.

Olen viimeisen vuoden aikana lukenut viisi noin tuhatsivuista järkälettä Savon historiaa ja oppinut sen, että maakunta on ollut köyhä ja jäänyt jälkeen kehityksestä. Savo on ollut niin köyhää ja kehittymätöntä seutua, ettei täällä esimerkiksi ole juurikaan ollut ruotsinkielisiä aatelisia ja heidän kartanoitaan.

Sen lisäksi, että maamme jakaantuu kahtia leveyssuunnassa Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaisesti roju- ja ei-roju-Suomeen, niin maamme jakaantuu pituussuunnassa kartano- ja ei-kartano-Suomeen. Tämä jako on muovannut Suomen kahden sisällissodan rintamalinjat.

Nuijasodan voitti kartano-Suomi ja punakapinan, jota monella muullakin nimellä kutsutaan, voittivat valkoiset, eli ei-kartano-Suomi, vaikka oman laskelmani mukaan maamme poliittinen tilanne oli silloin sellainen, että ei-kartano-Suomen puolella sosialistit saivat vaaleissa enemmistön äänistä ja kartano-Suomen puolella porvarit.

Nähtäväksi sitten jää, miten kolmannessa sisällissodassa käy. Runsaat kymmenen vuotta sitten Mikko-Pekka Heikkinen julkaisi Suomen seuraavasta sisällissodasta kertovan kirjan Terveiset Kutturasta. Siinä sodassa alivoimaiset pohjoisen joukot jyräävät etelään, keihäänkärkenä Saamen vapautusrintama ČSV. Sen johdossa häärii inarinsaamelainen Oula, šamaanien sukua, vääräleuka jo syntyessään.

Saamelaisrintamalla on tietenkin perinteiset tavat, mutta käytössä huipputeknologia. Etelän tosi-tv:llä ja hampurilaisilla ruokitut ”citykanit” eivät pärjää pohjoisen ”potuille”. Kurittomat etelän vetelät ryöstävät ostoskeskuksia, ja kun laukaus kajahtaa, he laskevat housuun. Lopputaistelussa Helsingin seudulla iso osa paikallisesta väestöstä pakenee taistelujen tieltä Tallinnaan bilettämään ja ainoastaan somalit puolustavat kotejaan sitkeästi.

Tässä yhteydessä muistan, että kyllä Savossakin vaikuttaa ainakin yksi aatelissuku, joka tosin lienee pahasti maatiaistunut. Nimittäin joskus ennen sotia Iisalmen kutsuntatilaisuudessa oli paikalle kutsuttu myös eräs Aminoff-suvun edustaja, jolle tilaisuudesta vastaavat ihastelivat, miten hienoa on, että joukossa on yksi aatelinenkin. Siihen nuoriherra Aminoff vastasi vähätellen että: ”Minnoun tavallinen paroni vuan”.

https://kiiltomato.net/critic/mikko-pekka-heikkinen-terveiset-kutturasta/

Kyllä ei hyvältä näytä nykyinen maailmantilanne. Pinta-alaltaan maailman suurin valtio saattaa hajota älyttömän sodan vuoksi ja hajoaminen saattaa uhata myös maailman vahvinta valtiota, mikäli on yhtään uskominen tämänpäiväistä Hesaria.

Usa:ssa valmistaudutaan seuraaviin presidentin vaaleihin ja siellä tilanne on hyvin huolestuttava. Toinen pääehdokkaista taitaa olla vähän vanhuuden höppänä ja toinen taitaa olla ollut vähän höppänä pienestä pitäen. Ainut varma asia tulevissa vaaleissa on se, että kansan enemmistö tulee olemaan kovasti pettynyt vaalitulokseen.

Katselin eilen netistä Arvo Tuomisen luennon Kuopion kaupunginkirjastolta ja siinä luennossa oli onneksi minua tässä synkässä maailmantilanteessa suuresti ilahduttava asia, mutta tämä asia ei näy nyt netissä näkyvässä tallenteessa, jossa näkyy vain itse luento, mutta ei sen jälkeen käyty vilkas keskustelu.

Keskustelussa ilmeni, että ainakaan Arvo Tuominen ei usko, että Kiina ryhtyisi sotimaan. Hänen mukaansa kiinalaiset ovat ihan liian älykkäitä moiseen älyttömyyteen. En pysty asiaa nyt tarkastamaan, mutta muistaakseni Tuomisen mukaan sekä kiinalaisten että japanilasten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 105, kun se meillä Suomessa on 101 ja Venäjällä ja Ruotsissa 99.

Itse tosin muistelen jostain lukeneeni, että ruotsalaisten äo on 101, mutta suomalaisten ja venäläisten 99, joka seikka selittynee sillä, että venäläiset ovat venäjää puhuvia suomalais-ugreja. Senkin muistelen lukeneeni Yliopisto-lehden yleisönosastosta, että suomalaiset ja muutkin pohjoismaalaiset ovat keskimääräiseltä älykkyydeltään kaukasialaisen eli valkoisen rodun pohjasakkaa, mutta poikkeuksena ovat saamelaiset ja varsin kolttasaamelaiset, jotka menestyvät älykkyystesteissä hyvin.

Osan Arvo Tuomisen luennosta voi katsoa tästä linkistä, mutta ikävä kyllä luennon keskusteluosuus on sensuroitu https://www.facebook.com/100064830547119/videos/1659828424453065

Huomioikaapa hyvät ihmiset tämä Arvo Tuomisen tämäniltainen Venäjä-luento Kuopion kaupunginkirjastolla. Luennon voi yrittää seurata myös kirjaston facebook-sivun kautta, mutta en uskalla luvata, onnistuuko se tässä reaalimaailmassa.

Kotitalouteemme ei voi enää ostaa yhtään kirjaa, koska meille ei niitä kerta kaikkiaan enää mahdu, mutta sain kuitenkin juuri pitkällisen odotuksen jälkeen kaukolainana luettavakseni Arvo Tuomisen erinomaisen kirjan Venäjä – Kirjoituksia Venäjästä ja Putinista.

Sen verran synkän kuvan teos antaa Venäjästä ja Putinista, että luulen, että ellei vallankumousta tapahdu, Tuominen ei enää tässä elämässä pääse tekemään tv-ohjelmia entiseen hyvään itäiseen naapuriimme.

Koska huomaan aina rikan toisen silmässä, mutta en hirttä omassani, niin en malta olla kertomatta, että yhden asiavirheen Tuomisen uutuudesta löysin. Nimittäin maantieteilijä Lev Gumiljov ei etunimestään huolimatta liene juutalainen, sillä juutalaisuus periytyy äidin puolelta eikä runoilijaäiti Anna Ahmatova ollut juutalainen.

Ahmatovan kynästä syntynyt kuuluisin säe, jonka Ultra Bra-yhtiö hyödynsi tuotannossaan, kuuluu: ”Sinä lähdit pois minä katselin parvekkeelta
Loittonevaa selkääsi, kiersit vesilammikot
Ja arvaan ettet murehdi tätä eroa”.

Tuominen muuten kertoo, että Lev Gumiljovin nimeä kantava venäläinen instituutti on tullut lopputulemaan, jonka mukaan venäläiset ovat oikeastaan slaavilaista kieltä puhuvia suomalais-ugrilaisia. Tämä kannattaa kaikkien niiden muistaa, jotka ovat sitä mieltä, että r—- — —– —— —— ——-s.

https://kuopionseina.fi/kulttuurimenot/punnitun-tiedon-ilta-venaja-asiantuntija-arvo-tuominen-puhuu-venajasta-putinista-ja-ukrainasta/?fbclid=IwAR0p0VyolhD8cUD1tN-fvU7WXtOQMdAx1AdxYS7Mjnxo1YJ3DUMyTXKwq5Y

Minä, presidentti Urho Kekkonen ja eilen tv:ssä nähdyn Synnin jäljet-elokuvan ensilikistäjän roolissa esiintynyt Tapio Rautavaara kunnioitimme läsnäoloillamme vuonna 1967 Suonenjoella pidettyjä yleisurheilukilpailuja, joista tiivistelmän voi katsoa tästä linkistä https://www.youtube.com/watch?v=u6Gg7YOLgng .

Ikävä kyllä tiivistelmässä näytetään ainoastaan Kekkosta ja Rautavaara, mutta itseäni en ole vielä lyhytelokuvasta löytänyt, vaikka olin yleisurheilukilpailuissa avaintehtävässä eli keihäänkantajana, vaikka en ollut vuosiltani vielä yhtätoistakaan, kuten laulussa sanotaan.

Minulla on sikäli erikoinen muisti, että mitä kauemmin tapahtumista on kulunut, sitä paremmin minä tapahtumat muistan. Niinpä muistan selvästi, että keihäänheiton olympiavoittaja Pauli Nevala myöhästyi kilpailun alusta ja kiirehtiessään heittopaikalle hän lausui: ”Perkele, autosta puhkesi rengas”. Se järkytti minun ihanteellisen urheilijanuorukaisen mieltä, sillä en uskonut, että olympiavoittajakin voi kiroilla. Tosin nykyään tilanne on se, että ellei sitä muuvvattakin v-alkuista sanaa ei olisi, puheeni olisi hyvin katkonaista.

Keihäänheiton olympiavoittaja Tapio Rautavaara ei osallistunut kilpailuun, vaan hän vain lauleskeli taustalla ja jutteli mukavia. Hän entisenä koivukeppimiehenä paheksui 60-luvun ilmarintakeihäitä ja kertoi, että kun häneltä joku kysyi, että paljonko Rautavaara itse olisi heittänyt uuden ajan välineillä, hän oli vastannut lyhyesti, että ”se kiertäisi vieläkin”.

En silloin poikasena ymmärtänyt juttua, mutta nyt isona miehenä tajuan mä sen, että Rautavaara tarkoitti, että hän olisi viskannut ilmarintakeihään maata kiertävälle radalle. Siinä vastauksessa taisi olla pikkuisen liioittelua, mutta kyllähän Nevala ja Kinnunen näyttivät vähän poikasilta Tapsan rinnalla.

Sekin asia muistuu mieleeni noista yleisurheilukilpailuista, että kympin juoksussa Mikko ”Vilkastus” Ala-Leppilampea seurasi sitkeästi eräs yläsavolainen pienviljelijä-metsuri, joka koko ajan louskutti juostessaan hampaitaan vastakkain. Luulin, että louskuttelu liittyy jotenkin kestävyysjuoksuun ja itsekin aloin sitä harrastamaan kestävyysjuoksua harjoitellessani.

Isona miehenä tajusin mä sen, että hampaitaan louskutelleella Ylä-Savon miehellä olikin vain liian väljä hammasproteesi. Siihen aikaan jokaisella herrasmiehellä oli tekohampaat ja tummapuku yllä maatalousnäyttelyissäkin, kuten liitteenä oleva video todistaa.

Päivällä näytettiin tellussa sekä kulttuurihistoriallisesti että kansanterveydellisesti merkittävä elokuva Synnin jäljet. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1946, ja tarinan mukaan sen tuottamista rahoitti myös Väestöliitto, koska filmin avulla taisteltiin sen ajan suurta vitsausta kuppatautia vastaan.

Kuppatautiongelma oli siihen aikaan vakava ongelma Suomessa, sillä ensimmäisenä rauhan vuonna maassamme kuoli 130 ihmistä tähän vakavaan sairauteen ja 350 joutui mielisairaalahoitoon. Penisiliiniä ei silloin vielä ollut meillä käytössä ja elokuvassa mainostettuja varmuusesineitäkään ei vielä laajasti tunnettu.

Tarinan mukaan Synnin jäljet oli niin erinomainen valistuselokuva, että sen jälkeen syntyi kuuluisa sanonta ”lähti kuin kuppa Töölöstä”. Nykyään ainakin jääkiekko-ottelujen selostuksessa olen kuullut tuosta sanonnasta myös version ”lähti kuin tuppo kuulosta”.

Tosin monta kertaa hyvä tarina on ristiriidassa tosiasioiden kanssa ja niin nytkin. Sanonta sai todellisuudessa alkunsa siitä, että Töölössä sijainnutta iho- ja sukupuolitautien sairaalaa kutsuttiin hellittelynimellä Kuppa ja sanonta syntyi, kun tämä hoitolaitos muutti pois Töölöstä.

Sikäli Synnin jäljet on kulttuurihistoriallisesti merkittävä elokuva, että siinä vilahtavat ensimmäisen kerran naisen rinnat maamme valkokankaalla tosin vain sekunnin murto-osan verran. Tämä kohtaus liittyy siihen, kun kuppaan sairastunut ja sen vuoksi raivostunut kapakkalaulaja Ragnar, jota esittää tuleva olympiavoittaja Tapio Rautavaara, täysin yllättäen ja pyytämättä repäisee auki entisen tyttöystävänsä puseron tarkistaakseen näkyvätkö hänessäkin synnin jäljet ja kyllähän ne näkyivät.

Muistelmissaan Rautavaara kertoo, ettei puseron repimisestä kerrottu etukäteen mitään langennutta naista esittävälle Rauha Rentolalle, joten hänen ilmeensä oli kohtauksessa ihan oikeasti kauhistunut.

Nykyään elokuvan ohjaaja Hannu Leminen joutuisi moisen sovinistisen menettelyn vuoksi ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin ja joutuisi todennäköisesti luopumaan elokuvien ohjaamisesta, joka varmasti ihan oikein olisikin. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_121626?imgid=1

Hyvin amatöörimäistä puuhastelua oli marsalkka Mannerheimin henkivartiointi, mikäli yhtään on uskominen Mikko Tynin mielenkiintoista kirjaa Marsalkan muskettisoturit – Mannerheimin henkivartiointi ja turvallisuus 1918 – 1946.

Mannerheim ei ollenkaan pitänyt ympärillään olevista turvatoimista ja everstiluutnantti Rautsuon mukaan hän on lausunut asiasta seuraavaa: ”Jos Jumala on hyväksi katsonut, että minun on murhaajan käden kautta menetettävä henkeni, niin sitä ei voi auttaa.” Everstiluutnantti itse oli kuitenkin sitä mieltä, että: ”Kun tiedämme, että Jumalalla on tällaisina aikoina niin tavattoman paljon suojelemista, on meidän koetettava olla hänen apunaan.”

Kovin tomerasti suomalaiset eivät kuitenkaan olleet tässä Mannerheimin turvatoimissa Jumalan apuna, koska normaalisti turvamiehiä oli vain 10 – 20 ja heistäkin vain osa oli saanut edes poliisin koulutuksen. Turvamiehet toimivat myös hyvin huomaamattomasti eivätkä he edes olleet kovin pelottavan näköisiä gorilloita, koska heidän keskipituutensa oli vain 176 cm eli vain viitisen senttiä sen ajan keskivertosotilasta enemmän. Tiettävästi esimerkiksi Putinilla on turvamiehiä noin 20.000.

Vaikka Mannerheim liikuskeli Mikkelissä aika avoimesti, niin Neuvostoliitto ei yrittänyt kovin pontevasti häntä murhata. Kuitenkin tiettävästi ainakin pari kertaa desanteille annettiin tehtäväksi Mannerheimin surmaaminen, mutta ne olivat huonoja yrityksiä. https://www.suomalainen.com/products/marsalkan-muskettisoturit-1

Minäkin alan olla sitten melkoinen liberaalipaska. Kun Venäjä aloitti Ukrainassa kansanmurhan, jonka seurauksena näyttää olevan se, että Putin taistelee siellä henkensä edestä viimeiseen tuvalaiseen, burjaattiin, tsetseeniin ja dagestanilaiseen asti, niin päätin, ettei sivistynyt ihminen vastaisuudessa tule edes virtsaamaan Venäjän suuntaan, ennen kuin oikeudenmukainen rauha on Ukrainan vapaussodassa solmittu.

Eilen kuitenkin rouvan punaisesta ruskeapilkkuisesta 450 euron arvoisesta autosta, jonka merkin päälle en nyt pääse, tyhjeni rengas ja menopeli piti viedä lähellä olevalle Suonenjoen Teboilin huoltoasemalle, vaikka Teboilkin rahoittaa Ukrainan kansanmurhaa myymällä venäläisperäistä öljyä.

Huoltoasemalla erittäin ystävällinen nuorimies Niko korjasi renkaan noin kolmessa minuutissa eikä palvelu ollut hinnankiroissa. Tulipa silloin mieleeni, että Teboil-yrittäjäkin on vain kärsivä lähimmäinen, jonka on maksettava työntekijöidensä palkat sekä sen lisäksi elätettävä itsensä ja monessa tapauksessa myös perheensä. Niinpä tulevassa elämässä pyrin siihen, että vaikka en suosikaan Venäjän veriruskeaa bensaa, niin Teboil-yrittäjän palveluita kannattaa muuten käyttää vaikkapa erilaisten korjauspalveluiden sekä kahvin ja pullan muodossa. https://www.youtube.com/watch?v=6neGHxwRUWQ

Muistanpa, kuinka pentuna kuuntelin salaa sovan käyneihin miesten juttuja, joita ei välttämättä oltu lapsille tarkoitettu ja mieleeni on jäänyt nimitys ”kirkkomies”. Nyt Savon historian viitososaa lukiessani minulle on selvinnyt ”kirkkomies”-nimityksen syy.

Nimittäin loppusyksystä -41 kovasti uupunut pääosin savolais-karjalaisista koottu 7. divisioona sai vastaansa siperialaisen valiodivisioonan ja jossain vaiheessa runsaat pari sataa suomalaista sai sotimisesta niin tarpeekseen, että poistui omin lupineen linjasta. Vähän myöhemmin karkurit saatiin koottua erääsen selustassa olleeseen kirkkoon, jossa heitä yritettiin saada palaamaan linjaan.

Muutamat kuitenkin kieltäytyivät palaamasta ja neljä miehistä tuomittiin kenttäoikeudessa kapinasta kuolemaan. Tuomio tosin lieveni sotaylioikeudessa seitsemän vuoden kuritushuonerangaistukseksi.

Tämä tapaus saattaa hyvinkin liittyä Teemu Keskisarjan kertomaan tapaukseen, jossa hyökkäysintoinen armeijakunnan komentaja Paavo Talvela aikoi erään hässäkän jälkeen ihan tosissaan ammuttaa eräästä pataljoonasta ensihätään ihan Huruslahden malliin joka kymmenennen miehen jäljelle jääneiden sotainnon nostattamiseksi ja mikäli sekään konsti ei olisi tehonnut, koko pataljoona olisi lakaistu konekivääreillä pois jaloista. Onneksi Mannerheim puuttui tapahtumien kulkuun ja katsoi, että ukkoja on jo muutenkin liian vähän.

Sillä kertaa 7. divisioonassa selvittiin ilman teloituksia, mutta pahemmin kävi kolmisen kuukautta myöhemmin Gorassa, jossa kaksi sotimasta kieltäytynyttä pohjalaista sotilasta tuomittiin ammuttaviksi eikä heitä armahdettu. Tästä tapauksesta kerrotaan Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa.

Tosin epäilen, ettei Linnan tarina ole ihan koko totuus tapahtuneesta. Nimittäin löysin joskus SA-arkiston järkyttävän kuvan, joka saattaa liittyä Goran tapaukseen. Ainakin maisema on hyvin talvinen.Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Savon historian viidettä osaa lukiessani olen taas ymmärtänyt, että eduskunnan säätämillä laeilla pystytään sittenkin vaikuttamaan ihmisten elämään. Niinpä esimerkiksi kieltolaki, joka oli voimassa vain 13 vuotta, onnistui lisäämään lähes raivoraittiin Suomen kansan alkoholin kulutuksen muistaakseni lähes kuusinkertaiseksi.

Savon historian kirjassa kerrotaan värikkäästi Suonenjoen poliisien kieltolain aikaisesta toiminnasta Iisveden työläistaajamassa, jossa kesäisin oli satamatöissä noin tuhat miestä, joista monetkaan eivät olleet mitään vesipoikia.

Laiva- ja proomumiesten tärkein matkaeväs oli pirtu, ja proomuissa tapeltiin, niin että laidat ruskivat. Moni pohjalainen liikkui vasara taskussaan lyödäkseen sillä vastenmielistä tyyppiä. Poliisejakaan ei kunnioitettu, vaan nuorelle konstaapeli A. P. Sutisellekin hoettiin, että: ”Kunhan syyspimeät tulevat, niin poliisit tapetaan”.

Pirtukaupan lisäksi poliiseja työllisti myös työmiesten uhkapeliharrastus. Maastossa lojuvilta uhkapelureilta takavarikoitiin korttipakkoja niin runsaasti, että kerrankin oli poliisiasemalla 23 pakkaa. Eli hurjaa oli elämänmeno Iisvedellä jo siihen aikaan.

Mutta eivät Suonenjoen poliisitkaan antaneet vähällä periksi iisveteläisten väkijuoma- ja uhkapeliasioita ratkoessaan, vaan ongelmiin puututtiin reippailla otteilla, kuten alla oleva lehtileike todistaa. Niinpä esimerkiksi poliisi Ville Koivistoinen, jota syistä, joita voi vain arvailla kutsuttiin Nätti-Villeksi, keskeytti erään anniskelutapahtuman ampumalla 4 – 5 laukausta, eli tapahtui kuten jossain Irwin Goodmanin laulussa, jossa sanotaan, että ”pyssyt paukkui, pirtu läikkyi”.

Luulen, ettei nykyään maamme noin 10.000-jäseninen poliisikunta ammu vuodessa edes yhteensä 4 – 5 laukausta ja se on hyvä se.

Arvo ”Poika” Tuomisen mukaan Kuopiota kutsuttiin poliittisen punaisuutensa vuoksi ennen sotia Suomen Moskovaksi. Kuitenkin kaupunkia olisi voinut kutsua paremminkin Suomen Berliiniksi, koska kaksi suomalaisen fasismin keskeistä vaikuttajahenkilöä asui Kuopiossa, ja epäilen, että Kuopion Lapuan liikkeen miehet olivat heinäveteläisen Onni Happosen murhan taustalla.

IKL oli ennen talvisotaa Kuopion suurin puolue ja eduskuntavaaleissa sen suurin ääniharava oli pappismies Elias Simojoki, joka kristillisestä vakaumuksestaan huolimatta oli myös innokas muiluttaja ja ainakin kiuruveteläiset valittivat sitä, että hänen pappiskaudellaan pitäjän pappilassa tutkittiin Raamatun sijasta enemmänkin konepistoolin toimintamekanismia.

Politiikassa Simojoen varjoon Savossa jäi entinen ilmavoimien komentaja Arne Somersalo, joka keskeytti sotilasuransa ja siirtyi Kuopioon painattamaan erilaisia IKL:n julkaisuja. Saksasta tuomansa kopfblatt-menetelmää soveltaen Somersalo perusti useita Suunta-nimisiä IKL:n maakuntalehtiä, joista ensimmäinen oli Kuopiossa ilmestynyt Savon Suunta. Lehtien yleisuutisosa oli aina sama, mutta kirjapainossa kuhunkin lehteen lisättiin paikallista aineistoa. Hänen poliittista uraansa vaikeutti maamme äärioikeiston parissa se, että häntä pidettiin asenteiltaan liian oikeistolaisena.

Tavallaan Somersalon poliittinen ura muistuttaa taistolaisliikkeessä 70-luvulla vaikuttaneen nykyisen kansanedustaja Anne Kontulan isän poliittista uraa. Jossain lehtijutussa kerrottiin, että Anne Kontulan isä joutui aikoinaan taistolaisliikkeessä vaikeuksiin liiallisen vasemmistolaisuuden vuoksi.

Sekä Elias Simojoki että Arne Somersalo kaatuivat sodassa traagisesti. Simojoki ei talvisodassa kestänyt kuunnella linjojen välissä haavoittuneena makaavan hevosen huutoa, vaan hiihti rohkeasti lopettamaan sen pistoolillaan, jonka jälkeen vihollisen konekiväärimies lopetti Simojoen elämän.

Somersalo toimi jatkosodassa SS-joukkojen yhteysupseerina Lapissa. Wikipedian mukaan hän kuoli 17. elokuuta 1941 opastaessaan saksalaisten iskua Kiestingissä Operaatio Napaketussa. Ennen hyökkäystä, jossa hän kuoli, hän piti seuraavan lyhyen puheen: ”Kymmenen päivää ja valtaamme Louhen. Sinne on matkaa 60 kilometriä ja hyvä maantie.”

Olin muutama vuosi sitten Kiestingin suunnalla sotahistoriallisella matkalla ja oppaana toiminut sotahistoriaan perehtynyt eversti kertoi, että ennen opasretkelle lähtöään Somersalo oli pukenut ylleen paraatiunivormunsa ja että hän ratsasti hevosella keskellä tietä heti tunnustelijoiden perässä, joten hän oli helppo maali tarkka-ampujalle. Kuolemaa halveksivaan asenteeseen saattoi vaikuttaa se, että Somersalon poika oli kaatunut edellisenä päivänä.

Lisätietoa Somersalosta tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Arne_Somersalo

Heinäveden Tulilahden pyöräilijäneitosten murhan lisäksi on siellä tapahtunut toinenkin kuohuttava henkirikos, kun Onni Happonen surmattiin lapualaisaikaan. Happonen oli Heinäveden sosialidemokraattinen kunnallislautakunnan puheenjohtaja, joka tuolloin tarkoitti myös kunnanjohtajan luottamustehtäviä.

Happonen tunnettiin kotipaikkakunnallaan oikeamielisenä laillisuuden puolustajana ja vähäosaisten puolestapuhujana, joka toimintansa vuoksi sai paljon vihamiehiä paikallisten mahtimiesten keskuudesta. Niinpä Lapuan liikkeen edustajat kaappasivat hänet 1.9.1930 kesken kunnanvaltuuston kokouksen autoonsa paikkakunnan nimismiehen suosiollisella avustuksella.

Happonen oli kyllä varautunut muilutukseen ja niinpä hänellä oli kokouksessa mukanaan Mauser-pistooli, jolla hän yrittikin ampua varoituslaukauksen päällekarkaajien pysäyttämiseksi, mutta ase ei toiminut, koska heinäveteläinen kauppias oli tehnyt jäynän ja myynyt Onnille ruudittomat patruunat.

Happosen pahoinpidelty ruumis löydettiin metsästä vasta kaksi vuotta myöhemmin; tosin kaksi marjastajaa oli nähnyt ruumiin kätkemisen, mutta ajan hengestä kertoo se, etteivät he uskaltaneet ilmoittaa asiasta poliisille. Luin tuossa juuri Savon historian 5. osan, jossa tapauksesta kerrottiin se hätkähdyttävä yksityiskohta, että ilmeisesti ennen niskalaukausta Happosen vasemman käden sormet oli revitty irti ja ne löytyivät vainajan rinnan päältä.

Luin joskus kauan sitten Urho Kiukaksen, joka toimi Happosen murhan jälkeen Heinäveden nimismiehenä ja myöhemmin Mikkelin läänin maaherrana, muistelmat ja muistaakseni siinä kirjassa kerrottiin, että eräs muiluttaja oli selittänyt tapahtumien kulkua sillä, että ”pitihän meijän se lopettoo, kun se tuli särettyä niin pahasti”.

Työmies Otto Pakarinen tuomittiin taposta ja vapaudenriistosta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen ja vahtimestari Anselmi Puustinen sai viiden kuukauden tuomion. Huhutaan, että Pakarinen ja Puustinen ottivat vastuun teosta, koska heille luvattiin palvelusta maksu.

Wkipedian mukaan vankeinhoitolaitoksen ylijohtajanakin toiminut Valentin Soine yritti myöhemmin vuosikausia tutkia tapausta, mutta ei saanut Pakarista ja Puustista puhumaan. 1950-luvun lopulla Pakarinen lopulta otti yhteyttä ja ilmoitti olevansa halukas kertomaan tietojaan. Hän ei kuitenkaan ilmaantunut sovitulle tapaamispaikalle. Vuonna 1962 Pakarinen tuotiin pahoinpideltynä Iisalmen sairaalaan. Kotiuttamista edeltävänä iltana hän sai tuntemattoman vieraan ja kuoli seuraavana yönä kallonmurtumaan.

Happosen vihamiehet olivat vielä vuosikymmenienkin jälkeen sitä mieltä, että kuolema oli oikein. Vuonna 1967 Heinäveden kunnanvaltuuston silloinen puheenjohtaja sai uhkauskirjeen, koska aikoi pitää puheen Happosen haudalla.

Lisää Onni Happosen tapauksesta tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Happonen

Mielenkiintoinen tapaus tuo eilen mainittu Miika Kortekallio, koska heikkolahjaisena ihmisenä en pysty ymmärtämään, mikä sai rikkaan kartanon kasvatin ja Cambridgessäkin opiskelleen lahjakkaan nuorenmiehen syyllistymään moiseen. Myös Kortekallion menehtyminen vankilassa äkilliseen sairauteen saa ilmeeni mietteliääksi.

Tutkin tuossa Savon Sanomien juttuja tästä Leppävirran suuresta pojasta ja siellä kerrottiin, että huumepoliisi Jari Aarnio kuulustelin Kortekalliota yli 200 tuntia ja uskoakseni näiden pitkien keskustelujen jälkeen miellyttäväkäytöksinen Kortekallio sai vuoden poliisiksikin valitun Aarnion vaihtamaan puolta. Ehkä huumepoliisi ymmärsi, ettei hasiskauppaa saada mitenkään maastamme loppumaan ja parempi on, että aineen jakelusta huolehtivat poliisiviranomaiset, jottei tämä ison liikevaihdon ala suistu täysin rikollisten käsiin.

Jostain lehtijutusta tein sen päätelmän, ettei Aarnio olisi jääviyssyistä toimia Kortekallion kuulustelijana, koska miehet olivat tavallaan sukua, koska minussa ainakin syntyi käsitys, että he olivat napalangokset, kuten asia Savossa hienotunteisesti ilmaistaan.

Mutta pienet ovat maamme huumepiirit. Nimittäin se matkapuhelin, joka kytki ns. leppävirtalaisen emännän huumevyyhtiin mukaan, jonka seurauksena sitten emäntäkin sai seitsemän vuoden tuomion, löytyi Aarnion autotallissa lojuneesta kengästä, jonka alkuperäinen omistaja oli maamme tunnetuin huumetupakkamies ja maamme historian suosituin museo-opas Ior Bock. Joskus telkkarista tuli ohjelma Iorista, joka vaikutti lievästikin sanottuna vähemmän luottamusta herättävältä tyypiltä, mutta niin hauskaa hänellä näytti olevan, että mieleeni juolahti, että Suomessa olisi ollut järkevämpää vapauttaa vuonna 1968 käyttäjissään höveliään mielen synnyttävät huumetupakat sen sijaan, että vapautettiin väkivaltaa lisäävä keskikalja.

Yhden Savon Sanomien selostuksen Paukarlahden kartanon asioista voi lukea maksutta tästä https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3018346

40 vuotta sitten olin nuorenamiehenä rouvan kanssa polkupyöräretkellä Heinäveden suunnalla, jossa on satunnaiselle matkailijalle paljon nähtävää, kuten Uusi Valamo, Suomen toiseksi suurin peräti 2.000:n sielun puukirkko, kaunis kanavakin paikkakunnalla on ja lisäksi siellä voi uida Kermassa. Yövyimme Heinäveden leirintäalueelle, joka ei enää ollut kuitenkaan kuuluisa Tulilahden leirintäalue. Muistelen, etten jostain syystä kertonut teltassa yöpyessämme rouvalle mitään Heinäveden pyöräilijäneitosten murhista.

Seurasin leirintäalueen keittiön telkkarista Formula I:n osakilpailua moottoriurheilusta kovasti kiinnostuneen romaniseurueen kanssa ja rupattelin ystävällisen mustalaispapan kanssa maailmanmenosta. Pappa kertoi ylpeänä, mitenkä romanit olivat yltäneet maassamme jo vallan nimismieheksi asti, joka oli minulle uusi ja yllättävä tieto. Mutta niin se vain oli, että suurena miehenä ymmärsin mä sen, että pappa ei puhunut omiaan. Nimittäin Heikka Lampela, joka on taustaltaan Savon ja varsinkin Suonenjoen Balzareita, toimi siihen aikaan nimismiehen viransijaisena Pohjanmaalla. Asiasta tehtiin myöhemmin menestyselokuva Häjyt.

Mustalaispappa oli kovasti huolestunut nykyajan nuorisosta ja varsinkin huumeista ja kertoi, että Suomen huumakauppaa pyöritetään jostain Kuopion läheltä. Suurena miehenä ymmärsin mä sen, että pappa ei puhunut omiaan, vaan tosiaankin Leppävirran Paukarlahden kartanon poika Miika Kortekallio huolehti siihen aikaan suurelta osin maamme kotitalouksien huumehuollosta.

Kohtuuttoman nuorena edesmenneen Miika Kortekallion kunniaksi on laskettava se, että hän inhosi väkivaltaa ja olen kuullut tapauksesta, jossa huumekaupassa lastin piilottanutta asiakasta ei rääkätty muistin virkistämiseksi muuten, kuin vangitsemalla hänet ja antamalla ruoaksi pelkkiä suolaisia perunalastuja ilman mitään juotavaa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/15/huumekuninkaan-tie-vei-takaisin-kiven-sisaan?fbclid=IwAR110OAq4Xo5r8Gfm7LPfz44Rb2wb6C2VGMfZwPvF22fKRcleCJwC8pFUmI

Kansanedustaja-historiantutkija Teemu Keskisarja on kunnostautunut myös rikostutkijana. Muutama vuosi sitten julkaisemassaan kirjassa hän pystyi selvittämään uskottavasti Kyllikki Saaren murhan, vaikka poliisit eivät siihen vuosikymmeniä sitten heti tapauksen jälkeen pystyneet.

Nyt Keskisarja on julkaissut kirjan Heinäveden Tulilahden pyöräilijäneitosten surmasta ja vaikka hän ei tällä kertaa pysty täydellä varmuudella syyllistä nimeämään, niin myönteistä on se, että teosta epäilty haudankaivaja Ferdinad Koikkalainen vapautuu ainakin minun silmissäni murhaepäilyltä. Tosin Koikkalaisen Veertiä asia ei enää ilahduta, koska tämä syylliseksi leimattu kuoli alkoholimyrkytykseen kohtuuttoman nuorena.

Murhaajan maineen Koikkalainen sai, kun eräs Savo-lehden tutkiva journalisti oli piiloutunut Tulilahden koulun ruokakaappiin salakuuntelemaan koululle majoittuneita poliiseja ja julkaisi siekailematta nokkelasti tietoonsa saamansa syyllisen otsikolla ”Haudankaivaja Koikkalainen on murhaaja”. Tosin tämä tieto jouduttiin myöhemmin oikaisemaan, kun Heinävedelle raahattiin tuomiolle Runar Holmström-niminen erakko ruotsinkieliseltä
Pohjanmaalta.

Muistaakseni Elina Karjalainen kertoi jossain kirjassaan Runarin oikeudenkäynnistä säälivään sävyyn. Hänen mukaansa runsaslukuinen savolaiskäräjäyleisö kuulemma ihmetteli suureen ääneen, että miksi moisesta selvästä asiasta pitää käräjiä käydä, koska asian voisi huomattavasti kustannustehokkaammin ratkaista muutenkin. Eikä lopullista tuomiota sitten tarvittukaan, koska Runar onnistui sellissään hirttämään itsensä ennen lopullista tuomiota.

Muistelenpa sellaistakin, että toimittaja Elina Karjalainen oli seuraamassa käräjiä yhdessä pikkutyttönsä kanssa, mutta kun hän joutui pistäytymään välillä omilla asioillaan, hän kysyi Runar Holmströmiltä, voisiko tämä vahtia tytärtä sen aikaa ja sehän sopi jalkaraudoissa istuneelle syytetylle, jolla ei ollut minnekään kiirettä. Tarina on niin hyvä, että epäilen, ettei se ole ihan koko totuus tapahtuneesta.

Itse uskon, että Runar saattoi hyvinkin olla syyllinen murhiin, vaikka Keskisarjan kirjaa lukiessa alkoi tuntua, että lähes kaikki Itä-Suomen poikamiehet seurasivat hyvin kiinnostuneina kahta pyöräilevää sairaanhoitajaoppilasta. Tässä Iltalehden juttu Runarista ja kuva todistaa, että hän oli huomattavan pieni mies, mutta siitä huolimatta hän pystyi tarvittaessa painiskelemaan tasapäisesti monenkin isokokoisen poliisin kanssa: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ece26fde-33e9-432e-afcb-9604694e86ee