Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Tiistai 15. elokuuta 2023

Tiistai 15. elokuuta 2023

Sebastian Tynkkynen

Eilen haastateltiin perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkystä A-studiossa ja sen innoittamana minä sekä politiikan että sukututkimuksen harrastajana yritin internetin avulla selvittää, ovatko persujen kansanedustaja Sebastian Tynkkynen ja vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen toisilleen sukua. Heitähän yhdistää kiinnostus sekä politiikkaa että miehiä kohtaan.

Ja heti tavallisesti luotettava Vauva.fi sivusto kertoikin, että sukua ovat, mutta kaukaista. Tynkkysten suku näyttää olevan savo-karjalaista ja varsinkin Punkaharjulla asuu suvun edustajia paljon. Sain tutkimuksissani sen käsityksen, että Tynkkyset polveutuisivat kolmesta veljeksestä, mutta ilmeisesti harhaviettisyys ei kuitenkaan ole suvussa hallitseva ominaisuus, koska nykyään Tynkkysiä on maassamme jo 1200 kpl.

Eilisessä haastattelussa Sebastian Tynkkynen kiisti jyrkästi epäilyt persujen rasistisuudesta, jonka vakuuttelun uskottavuutta vahvistaa se, että Sebastianin aviomies on Etiopiasta ja pariskunta suunnittelee adoptoivansa lapsen Afrikasta.

Tynkkynen ei siis ymmärtääkseni ole rasisti afroafrikkalaista rotua kohtaan, mutta jonkinlainen rasisti hän on ainakin Suomen oikeuslaitoksen mielestä islaminuskoisia kohtaan, koska hän on saanut kolme tuomiota kiihottamisesta kansantyhmää kohtaan. Nähtäväksi jää, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jonne Tynkkynen tuomioistaan valitti, asiaan suhtautuu.

Sebastian Tynkkynen tuomitsi lähes trumpmaisen jyrkästi suomalaisen valemedian ajojahdin perussuomalaisia kohtaan. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, että valittaako hän persujen ajojahdista julkisen sanan neuvostoon, jonka toimenkuvaan valeuutisten torjunta kuuluu.

Sebastian Tynkkynen kelpaa hyvin esikuvaksi nuorelle, joka on kiinnostunut politiikasta. Nimittäin tutkimusten mukaan kansanedustajaksi pääseminen maksaa yleensä kymmeniä tuhansia euroja, mutta oman ilmoituksensa mukaan Tynkkysen vaalikampanja ei maksanut hänelle juuri mitään, sillä nokkelana nuorukaisena Tynkkynen osasi muutama vuosi sitten erinomaisesti hyödyntää nousujohteisella urallaan Big Brother-nimistä tv-ohjelmaa ja Ilta-Sanomat uutisoi tapahtunutta seuraavasti:

”Ensiksikin Sebastian pieraisi tahallaan mojovan pierun kilpakumppaninsa Salarin naamalle. Salar raivostui pierusta silmittömästi ja uhkasi ”muokkaavansa Sebastianin naaman uuteen uskoon.”

Eräällä toisella kerralla Sebastian ulosti pierun saattelemana housuihinsa. Mies tunki kesken viikkotehtävän takapuolensa ulos asuntovaunun ikkunasta pieraistakseen ulkona värjötteleville, mutta tilanne päätyi nolosti, kun housuihin päätyi ulostetta.” Edellä kerrotut tapaukset todistavat eittämättä sen, että eduskuntaan voi päästä ilman kalliita kampanjoita, jos vain mielikuvitusta ja uskallusta riittää.

Ilta-Sanomien mielenkiintoisen jutun Tynkkysestä voi lukea alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa tästä: https://www.is.fi/viihde/art-2000001026621.html

maanantai 14. elokuuta 2023

Mika Häkkisen noin 9. serkku

Olen sikäli erilainen suomalainen mies, että en pidä itseäni kovinkaan hyvänä autonkuljettajana. Ajoin tosin kortin vajaat 50 vuotta sitten, jonka jälkeen olen autoillut syvistä eettisistä syistä johtuen vain vajaat 50 kilometriä. Nuorempana olin sitä mieltä, että mikäli maailmassa olisi edes vähän oikeudenmukaisuutta, niin yksityisautoilu kiellettäisiin, mutta nyt olen maltillistunut ja hyväksyn sen, että yksityisautoillakin voi, mikäli se tapahtuu sähköautolla, jonka katolla on aurinkopaneeli, joka tuottaa kyseisessä yksityisautoilussa tarvittavan sähkön.

Nyt olen kuitenkin alkanut epäilemään, että minussa voisi sittenkin olla perinnöllistä ainesta ihan hyväksi yksityisautoilijaksi. Nimittäin joskus Helsingin Sanomat kirjoitti, että upporikkaan monacolaisen autonkuljettaja Mika Häkkisen vaari olisi ollut suonenjokelainen torppari tai jokin muu sellainen pieneläjä. Internetissä voi nykyään tutkia sukulaisuuksia ja tarkistin Hesarin tiedon ja havaitsin sen sikäli virheelliseksi, että Mika Häkkisen isovaari, kuten myös kaikki edelliset tunnetut Mika Häkkisen isälinjan esi-isät ovat suonenjokelaisia, mutta hänen vaarinsa syntyi kuitenkin Kuusankoskella.

Tarkemmin Häkkisen sukulaisuuksia tutkiessani havaitsin, että olen karkeasti arvioiden ainakin kahden sukuhaaran kautta Mika Häkkisen 9. serkku ja koska sukulaissuhteitamme on ainakin kahdelta taholta, niin arvioin karkeasti, että olen biologisesti ajatellen Mikan noin 4,5. serkku ja arvioni, joka edelleenkin on karkea, on, että geeneistäni noin 5 % on samoja lahjakkaan autonkuljettaja Häkkisen kanssa, jota seikkaa esimerkiksi oheinen internetlinkki eittämättä todistaa: https://www.geni.com/people/Matti-H%C3%A4kkinen/6000000176467715839

sunnuntai 13. elokuuta 2023

Venäjän kasvava talous

Vieläkin ihmetyttävät Venäjän Karjalan jättiputken valtaamat heitteille jätetyt pellot. Toista oli ennen sotia. Muistelen, että vaikka Karjalan evakkoja oli vain 10 % kansasta, niin kuitenkin luovutetun Karjalan kivettömät ja hallattomat pellot tuottivat peräti 40 % maamme leipäviljasta. Ja taisi jopa olla niin, että luovutettu Karjala tuotti 20 % maamme bkt:stä.

Kun Venäjällä siirryttiin 90-luvulla riistokapitalismiin, ilmeni, että viljakilon tuottaminen Karjalassa maksaa muutaman centin enemmän kuin Etelä-Venäjällä ja niinpä pellot jätettiin heitteille. Tosin, kun kolme vuotta sitten kävin itärajan takana, huomasin, että jonkin verran peltoja oli otettu taas tuotantoon kiitos lännen asettamien talouspakotteiden.

Jättiputkistakaan ei liene haittaa Karjalan maatalouden ylösajolle, koska amerikkalaiset kehittivät Vietnamin sodan aikana Roundup-myrkyn, joka tappaa rikkaruohot, vaikkakin haittapuolena on, että se myös aiheuttaa syöpää.

Itse typeryyksissäni kuvittelin, että ruplan arvon romahdus lopettaa Ukrainan sodan, mutta historian professori Timo Vihavainen oikaisi minua asiassa toissapäiväisessä blogikirjoituksessaan, kun hän kertoi seuraavaa:

”Venäjän romahduttaminen, jota moni tältä sodalta toivoo, näyttää olevan kovin vaikea päämäärä. Venäjän talouskin on juuri hiljattain tullut Euroopan suurimmaksi ohitettuaan Saksan ostovoimakorjatulla BKT:llä laskien. Venäjällä on, toisin kuin monet näyttävät kuvittelevan, sentään hyvin merkittävät kotimarkkinat ja kotimarkkinateollisuus. Toisin kuin monien muiden maiden talous, se ei perustu kuplaan.”

Voi hyvinkin olla niin, että kun Venäjän kauppa ulkomaiden kautta on vaikeutunut, niin maa joutuu panostamaan omaan tuotantoon. Sotakin ehkä vain kasvattaa maan kansantuotetta, koska uusia kranaatteja ja ruumisarkkuja valmistetaan kolmessa vuorossa ja sekin toiminta kasvattaa bkt:ta, vaikka ei lisääkkään kansalaisten hyvinvointia.

Juuri luin jostain, että eräässä ammttikoulussa teinit on velvoitettu kasaamaan droneja yötä päivää 700 euron kuukausipalkalla. Se on Venäjällä ihan hyvä raha, sillä esimerkiksi eläkkeet ovat keskimäärin 200 €/kk.

Professori Timo Vihavaisen blogikirjoituksiin voi tutustua tässä linkissä https://timo-vihavainen.blogspot.com/ .

lauantai 12. elokuuta 2023

Stalinin kosto

Olen käynyt kolmisenkymmentä kertaa itärajan takana Karjalassa ja suurimmat luontoelämykset ovat tarjonneet Pietari Suuren käskystä istutetut valtavat Raivolan lehtikuuset ja Stalin käskystä istutetut valtavat jättiputkikasvustot, jotka ainakin kolme vuotta sitten olivat kiitettävästi vallanneet Karjalan hylätyt peltoaukeat.

Stalinin mielestä jättiputket ovat oivallista lehmänrehua ja niin varmaan olisivatkin, mutta lehmät eivät kuulema syö niitä ainakaan mielellään ja jos söisivätkin, niin jättiputkilla tuotettua maitoa ei ihminen mielellään juo.

Ihmishirviö Stalin määräsi jättiputket kasvamaan ja hyvin ne tottelivatkin. Kun astetta pehmeämpi Hrutshev, joka pehmeydestään huolimatta lienee tapattanut valtavan määrän ukrainalaisia, yritti saada maissin kasvamaan koko venäjällä, niin eihän se häntä totellut.

Syrjäytetystä Hrutshevista on yritetty tehdä idioottia sillä perusteella, että hän yritti kasvattaa tundralla maissia, mutta eihän kuitenkaan idiootti ollut. Luultavasti hänen mielestään maissi olisi kasvanut lehmänrehuksi pohjoisessakin ja näkemys on perusteltu, koska entinen Kemiran johtaja Yrjö Pessi kertoo muistelmissaan, että hänen kotonaan Kurkijoella kasvatettiin jo 30-luvulla maissia rehuksi ja saatiin 40 tonnin hehtaarisatoja.

Tuo kuva on otettu syyskuun puolivälissä vuonna 2017, jolloin Karjalan jättiputket olivat jo nähneet parhaan kukoistuksensa ja olivat kuihtuneet vain neljämetrisiksi. Arvioni mukaan jättiputki on parhaassa miehuudessaan viisimetrinen ja silloin kukka on päivänvarjon kokoinen.

Kuva on otettu Siiranmäestä, jossa kesäkuussa 1944 olivat veriset taistelut. Väkisinkin tulee mieleen, että jotenkin nuo jättiputket kasvavat erityisen hyvin entisillä taistelupaikoilla, ainakin myös Kuuterselässä Stalinin kostoksi nimitetty rehukasvi viihtyi. Ehkä maaperä on tappotantereilla hyvin muokattua ja eloperäisten jätteiden vuoksi ravinteikasta.

Sekä Kuuterselkä että Siiranmäki ovat nyt sellaisen aluskasvillisuuden vallassa, ettei sieltä päiväsaikaan tulla läpi edes suurvallan vehkeillä. Päivänvalossa jättiputki polttaa varomattomalta ohikulkijalta ihon ja silmät, pimeällä kasvi ei ole yhtä vaarallinen.

Jättiputkella ei ole enää hyötykäyttöä, ellei sitä sitten hyödynnetä rajavalvonnassa. Itse kuitenkin epäilen, että Stalinin kosto on pohjoisen vyöhykkeen tehokkain biomassan tuottaja. Ainakin se pajun ja korsihelpin voittaa, joita molempia on huonolla menestyksellä yritetty käyttää hyödyksi voimalaitosten polttoaineena. Ehdotankin, että Suomi alkaa Ukrainan sodan jälkeen ostamaan Venäjältä jättiputkea biovoimaloiden polttoaineeksi. Puutahan sieltä ei enää tuoda.

 

perjantai 11. elokuuta 2023

Lupiini vs. jättiputki

Vaikka Hesari ylistikin Uukuniemen elinvoimaisuutta, niin itselleni nousi väkisinkin mieleen Yrjö Jylhän runo, jossa kerrotaan hylätyistä pihoista ja autioista taloista. Itä-Suomen syrjäseuduilla tilanne alkaa olla se, että autiot talot ovat ongelmajätteitä ja perintöjä jaettaessa riidat syntyvät siitä, että kuka joutuu ottamaan nimiinsä kiinteistön, jonka purkukustannukset ovat sen myyntiarvoa enemmän.

Teemu Keskisarja vieraili viime syksynä Suonenjoella luennoimassa ja totesi savolaisten olevan saamattomampia kuin esimerkiksi eteläpohjalaiset. Onhan se tietysti niinkin, mutta matkustin joskus Etelä-Pohjanmaalle ostaakseni juuri ilmestyneen Pauli Nevalan runokasetin, niin ihmettelin Seinäjoen asemalla sitä, kun yksi tienviitta kertoi, että Nurmo 10 km, toinen viitta, että Lapua 12 km ja kolmas, että Perä-Seinäjoki 15 km. Nimestä päätellen Perä-Seinäjoki on sikäläisistä taajamista syrjäisin.

500 asukkaan Uukuniemen kirkonmäelle voisi pystyttää kaksi tienviittaa ja toisessa lukisi, että Savonlinna 75 km ja Parikkala 45 km. Helppoahan sitä on olla yrittäjänä Seinäjoella, jossa asiakkaat ovat lähellä, mutta harvaanasutussa Itä-Suomessa asiakkaat pitää houkutella kaukaa. Tosin Uukuniemen elinkeinoelämän oli pelastaa esikaupungit Sortavala, Käkisalmi ja Viipuri, mutta sitten Putin r—i senkin asian.

Uukuniemellä kukki eräällä hylätyllä pihalla jättiputki ja pitkään mietin, että uhmaanko lain kieltoja ja käskyjä ja käyn sen yön pimeinä tunteina niittämässä, mutta sitten olin uhmaamatta lakia. Nyt tuo jättiputki saa kylvää miljoona siementä, jotka voivat elää vuosikymmeniä ja kohta Uukuniemikin näyttää rajantakaiselta Karjalalta, jonka jättiputki on vallannut.

Joskus ajattelin, että kyllä suomalainen sitkeä ja yhtenäinen lupiinirintama pysäyttää jättiputkikiilan etenemisen, mutta nyt epäilen, että jättiputket voittavat taistelun elintilasta turvautumalla Suomessa talvisodan aikana kehitettyyn koukkaustaktiikkaan.

torstai 10. elokuuta 2023

Uukuniemen matkailu

Satoja tuhansia euroja maksaisi Uukuniemelle sellainen värikuvallinen kokoaukeaman matkailumainos Helsingin Sanomissa, jollainen pisti heti aamusta silmääni lehden paperiversion avatessani. Erinomaista mainosta sai 500 asukkaan pitäjä ilmaiseksi valtakunnan ykkösmediassa. Toivotan onnea ja menestystä Uukuniemelle ja varsinkin sen matkailuelinkeinolle, joka saattaa pelastaa pitäjän autioitumiselta varsinkin, jos itäraja aukeaa taas oikeasti.

Toivon hartaasti, että älytön Putinin sota loppuisi, jotta pääsisin ostamaan taksilla Uukuniemeltä käsin Sortavalan urheilukaupasta kolmimetriset Karjala Tourist-merkkiset metsäsukset luotettavilla autonrenkaasta tehdyillä mäystinsiteillä. Liukulumikengätkin saattaisin vielä ostaa, koska sellaiset ovat hyvät ryteikössä hiihdettäessä.

Tämänhetkisellä ruplan sota-ajankurssilla molemmat hankinnat maksaisivat alta 20 euroa. Suomessa ne maksavat kymmenen kertaa enemmän. Kolme vuotta sitten juuri ennen koronasulkua kävimme rouvan kanssa uukuniemeläisellä Tiitan taksilla ostamassa Karjala-merkkiset latusukset Sortavalasta. Ikävä kyllä Karjala-suksitehtaan Valamo-mallit olivat loppu, joten meidän piti tyytyä Karjan-suksitehtaan Sortavala-malleihin.

keskiviikko 9. elokuuta 2023

Omituinen pala Laatokan Karjalaa

Heti ensimmäisenä pisti silmääni aamun Helsingin Sanomien nettisivun juttu Uukuniemestä eli omituisesta palasta Laatokan Karjalaa. Hesari antaa sangen myönteisen kuvan tämän 500 asukkaan pitäjän tulevaisuuden näkymistä, joka oikein onkin.

Tosin itse kävelin muutama päivä sitten Värtsintien päästä päähän ja tulin siihen lopputulemaan, ettei neljän kilometrin matkalla taida olla enää yhtään pysyvästi asuttua taloa. Katkeruuteni naapurin käsittääkseni vahvasti uukuniemeläistaustaista tyrannia kohtaan vain kasvoi.

Ellei Putin olisi hyökännyt Ukrainaan, Uukuniemenkin tilanne olisi ihan toinen, mikäli raja olisi kunnolla auki, ja Sortavala, Käkisalmi ja Viipuri olisivat Uukuniemen esikaupunkeja. Ja jos venäläisten ihan naapuriin Kurkijoelle suunnittelema tiedekaupunki olisi toteutunut, olisi Karjala hyvää vauhtia palaamassa maamme tieteellisteknisen kehityksen kärkeen, kuten tsaarin aikanakin oli, jolloin maamme ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen puksutteli Puhoksella.

Värtsin tiellä kävellessäni hahmottelin suunnitelmia siitä, miten kesäpitäjäni pelastetaan. Yksi keino olisi rakentaa Uukuniemelle, joka on Pyhäjärven niemi ja jossa tuulee kovasti, muutama tuulivoimala. Luulenpa, että jos Uukuniemi olisi edelleen itsenäinen kunta, niin muutama tuulivoimala toisi niin paljon tuloja, että kunnallisverosta voisi luopua.

Puolustusvoimat vastustaa tuulivoiman rakentamista rajalle, koska ilmavalvonta vaikeutuu, mutta itse en hyväksy tuota kantaa. Minusta sen sijaan maamme ilmavalvonta ja varsinkin matalatorjuntakyky pikemminkin tehostuisi, jos itärajalla tuulimyllyjen lavat viuhuisivat 300 metrin korkeudessa.

Ja matkailuakin uukuniemeläiset voisivat vielä tehostaa. Olenpa kuullut, että vielä vähän aikaa sitten eräs Sortavalan korkea-arvoinen sotilashenkilö vieraili usein pitäjässä, koska hänellä oli samat harrastukset kuin paikkakunnan miehillä, eli juopottelu ja saunominen ja tuon upseerin kanssa olisi voinut sopia, että rajan takana ollut valonheitin otettaisiin taas käyttöön.

Olen varma, että kaikkialta länsimaista seikkailunhaluiset turistit matkustaisivat Uukuniemelle, jos he tietäisivät, että iltapimeällä liikuttaessa venäläisten valonheittimen valokiila saattaisi heitä seurata. Itseänikin viehättäisi tuulastuskalastuksen harrastajana se, että tuulastusta voisi harrastaa naapurin huikaisevan kirkkaan valonheittimen tukemana.

Harmi, että tämä Hesarin juttu on maksumuurin takana: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009752837.html  

tiistai 8. elokuuta 2023

Kakkisen Olli

Yleisradion sinfoniaorkesterin viulisti Kauko Vainio oli monipuolisesti lahjakas ihminen. Musiikin lisäksi hän kunnostautui myös kirjailijana ja kuvataiteilijana, jota hänen piirtämänsä Kakkisen Olli -kirjankansi todistaa. Kauko Vainio ei kuitenkaan tekniikan alalla päässyt yhtä pitkälle kuin hänen isänsä liikemies-kansanedustaja Ville Vainio, alk. Karjunen, joka oli aikoinaan maamme johtavia ikiliikkujan kehittäjiä.

Vainio kirjoitti Kakkisen Ollin, joka on Kakkisensalon maaherraksi kutsutun Olli Koivistoisen elämänkerta, vuonna 1957. Kirjan alkusivulla hän kertoo Kakkisensalosta, josta olen viime päivinä kirjoitellut kotikyläni ja sukuni historiaani liittyviä tarinoita, seuraavaa:

”Savon sydämessä Suonenjoen ja Karttulan pitäjien rajamailla on laaja asumaton maa-alue. Seutu metsineen, järvineen ja kankaineen on ollut melkein näihin aikoihin asti luonnontilassa olevaa synkkää saloa. Paikan eristävät etelä- ja länsisuunnalta harvaanasutusta kylästä vetiset suot, pohjoisesta ja idästä taas laaja asumaton metsä sekä pitkät järvet aivan kuin rajoittaen ihmisten pääsyn näille seuduille rikkomaan ja häiritsemään luonnonkauneutta ja sen rauhaa.

Tämä alue on kymmenien neliöpeninkulmia laaja, ja toistasataa järveäkin kuuluu tähän maa-alaan, joka alkaa Karttulan rajasta, ulottuen Sorsakoskelle saakka. Suurin ala tästä tienoosta on aikoinaan maksanut vain yhden kulin suolaa ja koirannahkarukkaset.”

Vainion kirjoitus synnyttää tietysti kysymyksen, että paljonko on tuo kuli? Erikoinen painomitta, johon en ole aiemmin törmännyt. Sen olen kuullut, että hyvin lyhyt, ilmeisesti alun perin kiinalainen ajanmitta, on kulinluikautus. Mutta painomitta kulin selvittäminen vaati jo vähän googlettamista. Ja löytyihän vastaus sekunnin sadasosissa; ihmeellinen asia on internet.

Kuli, eli matto, on vanha venäläinen painomitta ja se vastaa yhdeksää puutaa eli 147,42 kilogrammaa nykyasteikolla. Siitä voimmekin laskea, että ei ollut erämaa ennen hinnankiroissa. Nimittäin suola taitaa nykyään maksaa noin euron kilolta, joten satojen neliökilometrien erämaa alue on maksanut muinoin historiassa nykyrahassa noin 250 euroa, sillä suola on maksanut noin 150 € ja luultavasti koirannahkarukkaset saa nykyään ehkä satasella.

Kuvan Kakkisen Olli, joka oli oikealta nimeltään Olli Koivistoinen, oli kertomansa mukaan syntynyt Satulamäen ”pellon piässä” olleeseen mökkiin, joka lienee ollut Ollin sukulaisten omistaman Satulamäen talon torppa tai mäkitupa. Satulamäen talo, joka oli 1930-luvun pakkohuutokauppaan asti melkoinen kartano, jossa vietettiin lähes Niskavuorimaista elämää, oli ainakin hyvän tarinan mukaan ostettu muinoin kuudella suolasäkillä, joten ei ollut sekään hinnankiroissa.

sunnuntai 6. elokuuta 2023

Onneton hyvästijättö

Toissa päivänä kerroin höyrytraktori Annikin dramaattisesta tuhosta Syvänniemellä. Asian tutkimuksissa on tässä vaiheessa selvinnyt, ettei Annikin tuho tullut yllätyksenä.

Lokomotiivin henkilökunta nimittäin herätti kylällä pahennusta viettämällä ns. hauskaa elämää. Lievästi ilmaistuna tämän porukan työmaajuopottelu ei ollut aivan lapsenkengissä. Masinistien ja kaikkien savolaisten kunniaksi on kuitenkin luettava, ettei Annikin onnettomassa tapauksessa ollut kysymys maamme ensimmäisestä rattijuoppoustapauksesta, mikäli yhtään on uskominen alla olevaa digilehti-arkistosta löytyvää juttua:
TAPIO-lehti 30.9.1871

ONNETON HYVÄSTIJÄTTÖ

Viime viikon perjantaina tämän kuun 22 p:nä tapahtui Karttulassa Saittajärven rannalla seuraava onnettomuus: Lokomotiivi (höyryveturi) tuli tavalliselta matkaltansa Syvänniemen ruukilta tavaralastinsa kanssa, jossa sitä varten tehdyllä aluksella tuotiin Saittajärven toiselle puolelle, jossa lokomotiivi tavallisesti käännetään ympäri paluumatkalle Syvänniemelle ja varustetaan puu- ja vesitarpeilla.

Lokomotiivi seisoi rantasillalla jonka vierellä oli alus odottamassa järven yli lähtöä. Masinistit puhdistivat masiinaa, panivat vettä pannuun ja lämmittäjä-poika puhdisti uunia, sillä lähtöhetki läheni. Eräs tyttö, joka oli matkalla Viipurin, jätteli jäähyväisiä kaikille tuttavillensa, hyppäsi Lokomotiivin etulavalle kättelemään lämmittäjä-poika, joka vielä oli kättelemättä.

Tytön pyörähtäessä siinä ahtaassa paikassa, vastasi hänen ruumiinsa siihen tappiin, joka panee lokomotiivin käymään: tappi pyörähti ja samassa silmän räpäyksessä alkoi lokomotiivi käymään. Siitä säikähtäen hyppäsi lämmittäjä-poika lavalta sillalle, mutta tyttö ei taitanut mitään tehdä, hän seisoi lavalla ja tuossa tuokiossa oli lokomotiivi aluksesta, josta se samassa käynnistä suistui päätäpäin järven syvyyteen tytön kanssa.

Sillä paikalla on viiden sylen syvää. Warkaudesta on tuotu sukellusvaatteita ja koneet ja tällä viikolla on haalattu Lokomotiivia ylös järvestä. Tyttö on hukkunut. Se oli siis totisesti onneton hyvästijättö. Tämäkin tapaus pitäisi muistuttaa sitä tärkeätä seikkaa, ettei milloinkaan lähetä eikä käsitellä höyrykoneita sen joka ei asiaan kuulu eikä tunne laiteitten vaikutusta. Mainittu tyttö sai sen kautta kuolemansa ja tuotti arvaamattoman vahingon lokomotiivin omistajille.

Alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa Tapio-lehden jutun voi lukea tästä: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/441440?page=1

Herra poltti huoneensa Karttulassa

Tuo eilen mainittu Syvänniemen kylä, joka oli 1870-luvulla maamme tieteellisteknisen kehityksen kärjessä, on ainakin linnuntietä yllättävän lähellä kotikylääni Kärkkäälää, koska mummoni Hilda, jonka korvat eivät valokuvista päätellen olleet suuret, vaan valtavat, oli ainakin hyvän tarinan mukaan kyennyt kuulemaan Syvänniemen kirkonkellon lyönnit.

Voi olla, että kirkkaalla pakkassäällä niin on voinut tapahtuakin. Närhin Eelis, joka on Hildan veljenpoika ja jolla ilmeisesti on myös hyvä kuulo, jollainen itsellenikin on siunaantunut jopa siinä määrin, etten pysty kuuntelemaan nykyajan nuorison hyvin kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia, kertoi joskus, että oli Kakkisensalolla hiihdellessään kuullut yhtä aikaa sekä Syvänniemen että Suonenjoen kirkonkellot. Tuo on ihan hyvin mahdollista, koska kuuluihan esimerkiksi Kannaksen suurhyökkäyksen jyly kesällä 1944 Kärkkäälään asti.

Joskus vuosia sitten Kuopio filosofiakerhossa käsiteltiin ateismin historiaa. Asiasta alusti uskontotieteen yliopiston lehtori Teemu Taira suoraan Helsingistä. Tilaisuudessa esitettiin ajatus, että Karttula olisi ollut uskonnonvapauslain astuttua voimaan vuonna 1923 maamme ateistisin kunta, sillä karttulalaiset erosivat ev.lut.-kirkosta sankoin joukoin heti, kun siihen ilmeni pieninkin mahdollisuus.

Pääsin tapani mukaan oikaisemaan yliopistomiestä. Karttulalaiset eivät suinkaan eronneet kirkosta niinkään uskonnollisista, vaan kunnallispoliittisista syistä. Nimittäin pääsiäisenä 4.4.1920 Karttulan kirkko paloi, elikkä asia olisi voitu uutisoida lehdessä, että ”Herra poltti huoneensa”, ellei sellaisesta uutisoinnista olisi tullut linnareissua Jumalan pilkan vuoksi, kuten historiassamme on kerran varoittavana esimerkkinä tullut. Karttulan kirkon palaminen ei ollut nykyaikainen tuhopoltto, vaan palo syttyi lämmityskamiinasta.

Karttulan pitäjän uusi kirkko päätettiin rakentaa kirkonkylän sijasta Syväniemelle, joka silloin oli merkittävä teollisuuskeskus ja muutenkin elinvoimainen kylä. Muut karttulalaiset kauhtuivat kerrassaan kirkon siirrosta ja sen seurauksena 1100 pitäjäläistä erosi ev-lut-kirkosta, mutta ateisteiksi he eivät tunnustautuneet, sillä suuri osa heistä liittyi vapaaseurakuntaan. Kunnallispoliittinen kuohunta ei jäänyt tähän, vaan lisäksi kiistan seurauksena Tervo erosi Karttulasta omaksi pitäjäkseen. Nykyään kiista kirkon paikasta ei varmaankaan synnyttäisi moista liikehdintää.

Muuten ainakin hyvän tarinan mukaan keväällä -18 kuljetettiin erästä punikiksi epäiltyä Ylöstä Karttulasta Kuopion kasarmilla toimineeseen tuhoamiskeskukseen, jossa 473 miestä pääsi ainuvastaan ja saattajat kehottivat vankiaan katsomaan viimeisen kerran Karttulan kirkkoa. Kun Ylönen pari vuotta myöhemmin palasi takaisin, vakuutti hän, ettei nyt hänen takiaan olisi kirkkoa tarvinnut polttaa.

Muistelen, että lapsuudessani Syväniemen kirkon torni olisi näkynyt Kärkkäälään Putinanmäelle. Hyvän tarinan mukaan Putinanmäki sai nimensä siitä, että isovihan aikaan kyläläiset piileskelivät siellä ja kuuntelivat vihollisjoukkojen putinaa, mutta itse epäilen hämäläisten erämiesten antaneen mäelle nimen, sillä hämeen murteessa putina tarkoittaa pyöreäpohjaista puuastiaa.

Lujarakenteiselta ja kalliilta näyttää tuo köyhien karttulalaisten vuonna 1925 rakentama Syvänniemen kirkko. https://fi.wikipedia.org/wiki/Syv%C3%A4nniemen_kirkko

lauantai 5. elokuuta 2023

Suomen ensimmäinen maantiemoottoriajoneuvo

Isonevan 50 megawatin aurinkovoimalan lisäksi on siihen lähistölle Lempyyn kylälle Kurkisuolle suunnitteilla vielä suurempi peräti 80 megawatin laitos. Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että noiden aurinkovoimalahankkeiden myötä Kakkisensalon erämaa-alue on palaamassa maamme tieteellisteknisen kehityksen kärkeen 140 vuoden hiljaiselon jälkeen.

Nimittäin tämän entisen erämaa-alueen koilliskulmalle Karttulan Syvänniemelle eräs upporikas venäläinen aatelismies perusti lähiseudun rautapitosten vesistöjen järvimalmia hyödyntävän Sourun rautaruukin. Tältä ajalta periytyy esimerkiksi Kakkisenjärven Malmiluodon nimi.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että maamme ensimmäisen moottoroitu maantieajoneuvo liikennöi vuonna 1871 Karttulan Syväniemellä eikä Helsingissä, kuten tyhmempi helposti kuvittelisi. Sen sijaan katuvalot tulivat Helsinkiin ensiksi ja sitten vasta Syvänniemelle.

Annikiksi nimetyn maantielokomobiilin teknisistä ominaisuuksista Koneviesti kertoi muutama vuosi sitten nettisivullan seuraavaa:

”Näissä Thomson-steamereinä tunnetuissa maantielokomobiileissä oli kolme Thomsonin kehittämällä umpikumipinnoituksella varustettua pyörää, ohjaus hoitui etupyörällä. Maantie- ja maatalousmalleissa umpikumin päälle vedettiin 11-tuumaiset rautatelat. Kumi oli Suomessa vielä tuntematonta ainetta, täällä kerrottiin veturin pyöristä, joissa oli gutta-perkasta tehdyt ympärysvanteet.

Rahtimallit liikkuivat rivakimmillaan kuutisen kilometriä tunnissa, matkustajaveturit yli kolmeakymppiä. Thomson-steamerissa oli ilmeisesti 2-nopeuksinen voimansiirto, suunnanvaihtaja ja takapyöriin vaikuttava jarrulaite. Veturi oli 4,4 metriä pitkä, korkeutta oli savukorsteenin latvasta mitattuna vajaat 4 metriä, leveyttä 2,2 metriä. Tyhjiltään veturi painoi 6 254 kiloa, täydessä työkunnossa vesineen ja halkoineen 8,19 tonnia, eli 500 puutaa, kuten se tuon ajan mitoilla ilmaistiin.

Halkaisijaltaan 1,6-metrinen pystykattila kehitti 9,1 kilon paineen, josta saatiin irti suunnilleen 45 hevosvoimaa. 1 700 litran vesisäiliö riitti täydellä höyryllä ja lastilla 12 kilometrin keikkaan, nopeassa matkustusmallissa tankkausväli oli 70 km.”

Annikin kohtalo oli surullinen. Muutaman kuukauden käytön jälkeen sitä oltiin siirtämässä lautalla Saittajärven yli, mutta syistä, joita voi vain arvailla se rullasi pois lautalta ja vajosi pohjamutaan kymmenen metrin syvyyteen, jonne päätyi myös kyydissä olleen neiti Lovisa Airaksisen nuori elämä.

Sen sijaan Annikin masinisti Aron Myöhänen, joka oli ehkä ns. peuhannut neiti Airaksisen kanssa, selvisi hengissä. Luulenpa, että hänellä oli paljon selitettävää esimiehelleen tapausta seuranneessa kehityskeskustelussa.

Syvänniemen kylän nettisivulla traagisesta tapauksesta kerrotaan seuraavaa: https://www.syvanniemi.fi/annikki-veturi/

perjantai 4. elokuuta 2023

Pillilupi-askini kertomaa

Pikkuisen mietteliäänä tuijottelen Pillilupi-askini kannen laskelmia, jotka käsittelevät maamme energiahuollon organisointia. Muistelen, että kylmien ja pimeiden talvipäivien varalta maamme sähköntuotantokapasiteetti on hirmuinen eli noin 20.000 megawattia, josta tietenkin keskimäärin on käytössä uskoakseni vähän yli puolet.

Pillilupi-askini kansi yrittää minulle todistaa, että jos tulevan Isonevan aurinkovoimalan kaltaisilla laitoksilla korvattaisiin vaikkapa 1.000 megawatin ydinvoimala, tarvittaisiin siihen peräti 200-kertainen määrä aurinkopaneeleita eli noin 200 km2:n pinta-ala, jos aurinkosähköä syntyy keskimäärin 5 megawattia neliökilometriltä, kuten Isonevalla syntyy.

Jos koko maamme 20.000 megawatin sähköntuotantokapasiteetti tuotettaisiin päivänpaisteella, pitäisi yli prosentti Suomen pinta-alasta peittää aurinkopaneeleilla. Tosin vähemmällä selvittäisiin, mikäli kesäisin otettaisiin ylimääräinen sähkö talteen, tosin silloin pitäisi talvipakkasia varten olla hirmuinen määrä akkuja sähkön varastointiin. Osan talvesta aurinkovoimala olisi jopa energianegatiivinen, koska paneeleiden sulattaminen ja lumenpoisto vaativat energiaa. Laskelmani tuntuu maalaisjärjellä ajateltuna liian synkältä.

Sähköautoilun osalta Pillilupi-askini vaikuttaa liiankin toiveikkaalta ja maalaisjärkeni epäilee laskelman lopputulemaa. Nimittäin nykyään aurinkopaneeli muuttaa sähköksi jopa 40 % valosta ja auringonpaistetta tulee keskimäärin maapallolle 1 kwt neliömetrille. Niinpä laskelmani osoittaa, että tuollainen viiden neliömetrin paneeli tuottaa vuorokaudessa sen verran virtaa, jota sähköauto tarvitsee keskimääräiseen 60 kilometrin ajeluun päivittäin. Tosin Suomessa laskelmani soveltuu vain kesäsähköautoon.

Sähköauton akut näyttävät ainakin mainosten mukaan varastoivan 80 kilowattituntia sähköä ja sen luvataan riittävän 400 kilometrin ajoon. Eli mainosten mukaan sähköauto kuluttaa 20 kwt virtaa sadalle, joka tulee maksamaan nykyhinnoilla pari euroa. Bensaa kuluisi vähintään 10 euron edestä, vaikka bensa sisältää energiaa noin 10 kwt/litralle, mutta siitä valtaosa menee harakoille.
https://www.motiva.fi/ratkaisut/kestava_liikenne_ja_liikkuminen/valitse_auto_viisaasti/ajoneuvotekniikka/moottoritekniikka/sahkoautot

torstai 3. elokuuta 2023

Lisää aurinkovoimaa

Kunnioitinpa läsnäolollani pari viikkoa sitten Neova Groupin tiedotustilaisuutta, joka koski yhtiön aurinkovoimahanketta Suonenjoen kunnan alueelle Kakkisensalon Isonevalle. Alustavan hankesuunnitelman mukaan Isonevan hankealueen koko on noin 110 hehtaaria, josta Neovan tytäryhtiö Vapo Terra omistaa noin 65 hehtaaria. Hankealue on käytöstä poistunutta turvetuotantoaluetta.

Aurinkovoimalan verkkoon liitettävä teho on arviolta noin 50-60 MW. Isonevan aurinkovoimalan sähköntuotannon on arvioitu vastaavan noin 3 000 sähkölämmitteisen omakotitalon kulutusta. Neova Group korostaa, joka oikein onkin, että toteutuessaan hanke toisi kiinteistöverotuloja Suonenjoen kuntaan.

Melkoisen huima on tuo Kakkisensalon aurinkovoimala suunnitelma. Tässä hetkellä maamme suurin aurinkovoimala sijaitsee tietysti Etelä-Pohjanmaalla Nurmossa ja se on viitisen kertaa suunniteltua Isonevan voimalaa pienempi. Tosin jonnekin säästäväisyydestään tunnetulle Laihialle suunnitellaan jo vielä paljon Isonevaakin suurempaa aurinkovoimalaa.

Tiedotustilaisuudessa minulle selvisi, että vaikka aurinkovoimalan maksimiteho olisi 50 MW, niin käytännössä sähköä saadaan keskimäärin vain 5 MW teholla. Mutta kyllä sekin on paljon, koska Pilliklupi-5-askin kanteen tilaisuudessa ynnäilin, että jos sähkö maksaisi vaikkapa 10 ce/kwt, niin Isonevan laitos tuottaisi sähköä noin 4 miljoonan euron edestä vuodessa.

Tiedotustilaisuudessa Neova Groupin asiantuntija ei suostunut kertomaan, paljonko Isonevan voimalan rakentaminen tulee maksamaan, mutta sivulauseessa hän muistaakseni mainitsi, että sähkövoimala maksaa keskimäärin 600.000 euroa megawatilta ja pillilupi-askini paljasti sillä perusteella säälimättä Isonevan voimalan hinnaksi noin 30 miljoonaa euroa.

Itsekin vaadin pikaisesti lisää aurinkovoimaa, mutta jos olisin diktaattori, niin pystyttäisin Isonevan paneelit Etelä-Saharan jouto- ja kitumaalle, jossa ne tuottaisivat karkean arvioni mukaan kaksi kertaa enemmän virtaa kansantalouksien tarpeisiin. Isonevan 100 hehtaarin hyvän peltomaan minä istuttaisin vehnälle, koska historia osoittaa sen, että ensin tulevat taudit, sitten tulevat sodat ja sitten tulee nälkä.
https://www.neova-group.com/fi/tuotteet/tuuli-ja-aurinkovoima/tuuli-ja-aurinkovoimahankkeet/isonevan-aurinkovoimapuisto-suonenjoki/#c082a994

keskiviikko 2. elokuuta 2023

Ernst Lampen

Suomen ensimmäinen matkakirjailija Ernst Lampen, joka oli nimestään huolimatta savolainen, kertoi jossain teoksessaan, että hänen vaarinsa oli tavannut muistaakseni Hollolassa vanhuksen, joka oli ollut kiinnostunut siitä, että vieläkö siellä Nilakassa, joka on nykyään savolainen järvi, on keltamahaisia lahnoja. Tuosta Lampen päätteli, että hämäläiset kesän ajaksi eukkojaan karkuun Savoon soutaneet erämiehet kävivät kalalla Savon saloilla vielä 1700-luvun lopulla.

Välttämättä nuo kalareissut eivät sujuneet rauhanomaisesti enää sen jälkeen, kun savolaiset tekivät matkapuhelimen luokkaa olevan innovaation keksiessään satoisan kaskirukiin ja alkaessaan sen turvin kuninkaan luvalla työntyä hämäläisten perinteisiin erämaihin.

Olen kuullut tarinan, jonka mukaan kun hämäläiset kalamiehet ja savolaiset uudisasukkaat kohtasivat jollain hämäläisten omanaan pitämällä Itä-Suomen järvellä, niin ilmeisesti murteesta päätellen Hollolasta lähteneet eränkävijät huusivat, että ”menkää pois, tänne ei enää mahlu”. Siihen joku lupsakka savolainen huusi takaisin, että ”kyllä tänne mahlutaan, kun teijät ensin tapetaan”.

Savolaiset eivät ole samalla tavalla ystävällistä ja nöyrää väkeä kuin vaikkapa karjalaiset, vaan savolaiset ovat röyhkeyteen taipuvaisia, koska he ovat vero- ja asevelvollisuus karkulaisten jälkeläisiä.

Tuo Ernst Lampen oli muuten mielenkiintoinen herra https://fi.wikipedia.org/wiki/Ernst_Lamp%C3%A9n .

tiistai 1. elokuuta 2023

Persepyöreinen

Nykyisen Sisä-Savon seutu oli muinoin hämäläisten ylimuistoista eränkäyntialuetta ja niinpä esimerkiksi monet seudun paikannimistä ovat hämäläisten antamia ja siksi hämeenmurteisia, kuten esimerkiksi Pirttiselkä. Tosin joukossa on myös monia lappalaisten nimeämiä paikkoja. Esimerkiksi Iisvesi on tietääkseni lapin kieltä ja tarkoittaa pimeää paikkaa ja sellainenhan se Iisvesi monien mielestä onkin.

Luulen, että Sisä-Savoon soutaneet hämäläiset erämiehet olivat itähämäläisiä, koska sieltä rivakat miehet ovat soutaneet sen ajan joukkoliikennevälineillä uiskoilla Suonenjoelle parissa päivässä. Myös monet paikannimet ovat kotipuolessani samoja tai ainakin hyvin samanluonteisia kuin Itä-Hämeessä, jossa sijaitsee esimerkiksi Kyrpjärvi ja sen lähellä Tissinpohja, jonka tienviitta on maamme tienviitoista varastetuin.

Koska monet naiset ja jopa lapset saattavat tätä lukea, en nyt kehtaa mainita muita hyviä kotiseutuni itähämäläisperäisiä paikannimiä, kuin että Kakkisensalolla on lampi nimeltään Persepyöreinen.

https://www.google.com/maps/@62.7253538,27.3677426,19z?entry=ttu

Aika erikoista on, että Liinaharjan sukua oleva muinainen esi-isäni muutti Savoon Valkeakosken läheltä Sääksmäeltä, koska liikenneyhteydet sinne ovat olleet siihenkin aikaan heikot. Epäilen, ettei 1500-luvun lopulla Närhinsalolle saapunut herra Liinaharja ollutkaan erämiehiä, vaan ehkä nuijasodassa häviölle jääneitä kapinallisia talonpoikia, joita Klaus Flemingin panssariarmeija teurasti kasapäihin ihan Vesivehmaan jenkan hengessä eli siinä meni naiset sekä lapset samallailla.

Tosin Rautalampikaan ei säästynyt nuijasodan väkivaltaisuuksilta, sillä saattoi jopa olla niin, että nuijamiesten kapina alkoi sieltä uskoakseni koripalloilija Lauri Markkasen esi-isän johdolla. Nimittäin veroihin ja ilmeisesti maataloustukien pienuuteen  kyllästyneet silloiset maataloustuottajat tekivät verovalituksen hukuttamalla silloisen paikallisen verohallinnon edustajat avantoon.

maanantai 31. heinäkuuta 2023

Liinaharja

Internet paljastaa säälimättä, että niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, ensimmäinen rekisteröity esi-isäni oli ihan perihämäläinen. Hän oli noin vuonna 1385 Sääksämäen Ritvalan kylässä syntynyt Olaus, eli Olavi, Liinaharja. Liinaharja-nimisiä ihmisiä näyttää Suomessa olevan edelleenkin noin 20 kpl ja ilmeisesti myös muutama hevonen on saanut saman nimen.

Se, että Liinaharjan Olavin jälkeläiset kulkeutuivat Sisä-Savoon todistaa sen koulussa opetetun, että savolaiset ovat hämäläisten ja karjalaisten sekasikiöitä, jotka saivat alkunsa, kun Karjalan shemeikat kisailivat Hämeen kassapäiden kanssa Saimaan rannoilla kesäyön hämärässä.

Tuo Olavi Liinaharja ei ole minuun kovin läheistä sukua, koska hän on elänyt noin 20 sukupolvea sitten ja niin hurjalta kuin se kuulostaakin, mikäli yhtään aritmetiikkaa hallitsen, niin minulla on 20 sukupolven takana jo noin miljoona esivanhempaa. Suomalaisia lienee 1300-luvun lopulla olleen noin 300.000 kpl.

Uskon vankasti siihen, että noin 30 sukupolvea sitten minunkin esivaarinani yhtenä noin miljardin muun esivaarin joukossa oli muudan Kaarle Suuri, johon esi-isään Paavo Lipponen muistaakseni päätti sukututkimuksensa. Otaksun, että 70 sukupolvea sitten yksi minulle geenejään luovuttanaista saattoi hyvinkin olla Jeesus Nasaretilainen, jos sellainen profeetta on todella elänyt. Monet tutkijat tosin väittävät, että Jeesus Nasaretilaisia olisi ollut peräti useita kpl.

Eräs Olavi Liinaharjan jälkeläinen muutti Sääksmäeltä Rautalammin Närhinsalolle 1500-luvun lopulla ja siellä sukunimi vaihtui Närhiksi, joka oli myös mummoni Hildan tyttönimi. Närhin suku on aika pientä ja vähämaineista, mutta yhden kenraalin suku on sentään siittänyt.

Nimittäin, kun Kuopiossa 1917 alettiin tekemään vallankumousta ja tarkoitusta varten kokoonnuttiin työväentalolle, jonne saapui peräti 1.000 miestä ja enemmänkin olisi tullut, jos vain sisälle olisi mahtunut, niin kaupungin vallankumoukselliset uskoakseni huutoäänestyksellä valitsivat vallankumouspäällikökseen Viitasaarella syntyneen talonmies Israel Närhin.
https://www.geni.com/people/Olaus-Liinaharja/6000000116646886841

Talonmies Israel Närhi lienee ollut taitava sotilasstrategi, koska taistelujen alettua heti ensimmäisten tykinlaukausten jälkeen hän nostatti erään punkin valkoisen aluspaidan seipään nenään antautumisen merkiksi.

Valkoisetkin arvostivat Israel Närhiä sotapäällikkönä niin, että jättivät hänet ampumatta. Myöhemmin Närhi elätti itsensä Kuopiossa torikauppiaana, ja kaupunkilaiset nimittivät häntä ymmärrettävästä syystä Kenraaliksi. Ilmeisesti kysymys oli piruilusta, josta yleisesti käytetään myös kansanomaisempaa nimitystä.

https://www.geni.com/people/Olaus-Liinaharja/6000000116646886841

 

sunnuntai 30. heinäkuuta 2023

Sianjalka

Sukututkimus on nykyään helppoa, kun internetin hakuohjelmaan voi naputella jonkun esi-isänsä nimen ja sanan ”geni” ja niinpä itsekin pääsin muinaisissa esi-isissäni vuoteen 1385 asti. Huomasinpa matkan varrella, että muutama sukupolvi sitten yksi 32 silloisesta esivaareistani oli aiemmin kehumiani Suonenjoen lahjakkaita Jalkasia.

Tosin hän käytti myös sukunimeä Hänninen, joka vahvistaa kuulemaani kertomusta, jonka mukaan Jalkaset ovat aiempia Hännisiä. Aluksi tosin nämä Hänniset merkittiin kirkonkirjoihin nimellä Sianjalka.

Tämän nimen kerrotaan syntyneen siitä, että suku pitkillä kirkkomatkoillaan Suonteen pohjoisrannalta Pieksämäelle ottivat matkaevääkseen sian jalkoja, joka seikka herätti muun kirkkokansan huomiota, joka ymmärrettävää onkin.

Laulaja Kari Tapion vaari Ville oli vielä kirkonkirjoissa nimellä Sianjalka. Voi olla, ettei Kari Tapiosta olisi tullut maamme iskelmätaivaan kirkkainta tähteä nimellä Sianjalka. Toisaalta Per Erik Svinhufvudista tuli sukunimestään, joka tarkoittaa sikapäätä, huolimatta presidentti.

Tuo Ville Sianjalka liittyy maamme historian dramaattisiin vaiheisiin sikäli, että hän oli vuonna 1904 tsaarin armeijan asevelvollisena ilmeisesti jonkinlaisena turvamiehenä Senaatin rakennuksessa, kun rakkauselämässä pettynyt itsemurhaterroristi muistaakseni nimeltään Eugen Malmsten ampui silloisen kenraalikuvernöörin, joka oli muistaakseni nimeltään Sinebrychoff.
https://www.geni.com/people/Reetta-Jalkanen/6000000054696734840

perjantai 28. heinäkuuta 2023

Lahjakkaat Jalkaset

Hämmästyttävän lahjakasta on Suonenjoen Kärkkäälässä vaikuttava Jalkasten suku. ITE-taiteilija Aulis Jalkasen kotimuseo, josta olen viime päivinä kirjoittanut, tulee olemaan vielä merkittävä paikka maamme kulttuurielämässä, mutta unohtaa ei sovi Aulis Jalkasen naapuria ja hänen kaukaista sukulaistaan eläkkeellä olevaa pappia Esko Jalkasta, joka kypsässä 93 vuoden iässä piti viime keväänä taidenäyttelyn kotonaan.

Näyttelyssä oli esillä sekä hänen omia töitään, mutta myös taidetta, jota hän on kerännyt pitkän elämänsä varrella. Lehdestä luin, että hänen kotonaan oli yksi huone omistettu afrikkalaiselle taiteelle ja yksi huone kiinalaiselle taiteelle, jotka uskon Jalkasen keränneen ollessaan maailmalla lähetystyössä. Harmi, etten itse päässyt käymään Esko Jalkasen taidenäyttelyssä.

Maksumuurin takana on Suonenjoki-lehden juttu Esko Jalkasesta, mutta maksuttakin pääsee tarkastamaan, miten hämmästyttävän nuorekas on 93-vuotias Esko Jalkanen ja miten hämmästyttävän yhdennäköinen hän on edesmenneen Kari Tapani Jalkasen kanssa. Kari Jalkanen voitti mäkihypyssä ammattikoululaisten Suomen mestaruuden ja joka myöhemmin tunnettiin paremmin laulaja Kari Tapiona. Esko Jalkanen on Kari Tapion setä.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Kari Tapion toinen setä Niilo Jalkanen voitti nuoruudessaan peräti koristeveiston Suomen mestaruuden tai jotain muuta sellaista. Niilo Jalkanen oli töissä koristepuuseppänä Kutvosen tyylihuonekalutehtaalla. Toinen maan maineeseen noussut Kutvosen koristepuuseppä oli 111-vuotiaaksi elänyt Aarne Arvonen. Kun Arska täytti 100-vuotta, juhli hän merkkipäiväänsä Järvenpääläisessä olutkapakassa kavereidensa kanssa. Muistelen, että häntä haastateltiin, kun hän täytti 110 vuotta ja hän arveli elävänsä vielä pitkään, mutta siinä hän valitettavasti erehtyi.
https://www.sisa-savolehti.fi/paikalliset/5827971

Mainio opastusvideo

Koska Ite-Aulis-kotimuseo ei sijaitse aivan pääteiden varsilla, kannattaa jokaisen museosta kiinnostuneen tallentaa kyseisen museon Face-ryhmästä löytyvä taiteilija Mauri Korhosen julkaisema ajo-opastevideo kotikoneelleen jo ensi kesää ajatellen. Itse, joka olen nykyisen maailmantilanteen johdosta hyvin synkkämielinen miehenpuoli, päästin pitkästä aikaa vallan selkäkeikkanaurun tätä mainiota ajo-opastevideota katsellessani.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että kun Helsingin oppilaitosten jalkapallomestaruussarjan loppuottelussa syksyllä 1986 Taideteollisen korkeakoulun ja Teknisen korkeakoulun joukkueet kohtasivat, loisti ottelun päätyttyä valotaululla, jos sellainen sattui pallokentän laidalla olemaan, tulikirjaimin loppulukemat 4 – 0 taideopiskelijoiden hyväksi. Ottelun kaikki maalit teki Suonenjoen Pallon kasvatti Mauri Korhonen.

Urheilua seuraava suuri yleisö saattaa pitää boheemiuteen taipuvaisten taideopiskelijoiden voittoa yllätyksenä, mutta minä joka seuraan myös kulttuuria, en pidä lopputulemaa yllättävänä. Olen lukenut Seisemän veljestä-romaanin ja siinä kerrotaan, että kun Jukolan veljekset ja Toukolan pojat kohtasivat joukkotappelussa, riehui kentällä seipäänsä kanssa hurjimmin Lauri-poika, joka ei ollut veljeksistä fyysisin, mutta oli sen sijaan veljeksistä taiteellisesti lahjakkain ja joka pilkkarunon mukaan etupäässä metsäs hääri, katselevi puita vääri.

Aleksis Kivi oli huomannut sen, että taiteellisesti lahjakkaat yksilöt ovat monta kertaa hillittömiä ja jopa hurjuuteen taipuvaisia.

11.7.2023 julkaistun Mauri Korhosen hauskan videon voi yrittää löytää tästä linkistä https://www.facebook.com/groups/2182085038654485/?notif_id=1690538403609870&notif_t=group_r2j_approved&ref=notif

torstai 27. heinäkuuta 2023

Kärkkäälän Venus

 

Itse olen taiteellisestikin täysin lahjattomana ihmisenä arvioimaan taidetta, mutta ITE-Auliksen kotimuseossa ammattitaitoisena oppaana toimiva taiteilija Mauri Korhonen on erityisen ihastunut Jalkasen ilmeisesti katajasta veistämään vaaksanmittaiseen naishahmoon, josta Korhonen kirjoittaa suurelta yleisöltä suljetulla Suonenjoen Puskaradion Face-sivulla seuraavaa:
”Tämä ”täydellinen nainen”, ”Herralanmäentien Venus” on kyllä luettava maailmantaiteen keskeisiin naishahmoihin – enkä sano tätä ikään kuin ”aulislasien takaa katsottuna.” Tämä pieni naishahmo nousee ikään kuin vedestä ja puun syyt todellakin muotoilevat keskeiset osat hänen vartalostaan.”
Sen verran kritisoin Mauri Korhosen näkemystä, että minusta maailmantaiteen historian kannalta tai ainakin lyhyyden kannalta tuota naishahmoa olisi parempi kutsua Kärkkäälän Venukseksi kuin Herralanmäentien Venukseksi.
Itse en kuvataiteesta tosiaankaan paljoa ymmärrä, mutta rohkenen väittää, että tyylisuunnaltaan tuo Kärkkäälän Venus ei edusta ainakaan sosialistista realismia, koska mielestäni realistinen näkemys Kärkkäälän Venus-emännistä on, että he ovat keskimäärin selvästi rintavampia, persevämpiä ja reitevämpiä kuin se sutjakka naisenpuoli, jollaisen Jalkanen on katajasta veistänyt.

 

keskiviikko 26. heinäkuuta 2023

ITE-Aulis

Olen aivan ällikällä lyöty ja suorastaan äimän käkenä. Olen tiennyt, että Jalkaset ovat monipuolisesti lahjakasta sukua, mutta sitä en tiennyt, että Kärkkäälän kylällä melkein naapurissa on asunut nero.

Nimittäin osoitteessa Herralanmäentie 399 avattiin jo alkukesästä Aulis Jalkasen tuotantoa esittelevä ITE-Aulis kotimuseo, mutta eläkeläisukon sietämättömien lomakiireiden vuoksi ehdin sinne vasta viime lauantaina, jolloin museo oli viimeistä kertaa tänä kesänä auki yleisölle.

Vaikka kuvataiteesta ymmärrän sen verran huonosti, että olen ainoana maassamme jäänyt laiskanläksylle piirustuksesta, niin Aulis Jalkasen tuhannet työt puhuttelivat minua syvästi. Niistä tuli ihan mieleeni Simpauttaja-romaanin Ryynäsen Otto, joka veisteli itselleen puusta naisia, kun ei muunlaisia ollut kylällä tarjolla. Mikko Alataloa lainatakseni taustalla on ihmisen ikävä toisen luo.

Taiteen tekemisen lisäksi Aulis Jalkanen toimi elämässään metsurina, puuseppänä, kansallisen tason suunnistajana, hanuristina, säveltäjänä, runoilijana ja äitinsä omaishoitajana eli hän oli hyvin kunnollinen mies. Kotimuseon seinältä löytyi hänen savonmurteella kirjoittama humoristinen runo, jossa hän ihmetteli, miten kaikenlaisille juopoille kyllä naisia löytyy, mutta ei hänelle raittiille miehelle. Itsekin olen ihmetellyt monta kertaa samaa asiaa.

Tosin kyllä hänellekin sitten kypsässä iässä siunaantui nainen 13 vuodeksi. Jalkanen on vuosikymmeniä kirjoittanut kuvitettuja päiväkirjoja ja minusta kotimuseon koskettavin asia oli hänen päiväkirjansa kansi, jossa luki, että Enkeli nouti Eilan ja kuva tapahtuneesta. Minusta Enkeli nouti Eilan olisi hyvä nimi sille väitöskirjalle, jonka joku itsensä pöhköksi lukenut taiteenlisenssi tekee ITE-taiteilija Aulis Jalkasesta.

Lisätietoa ITE-Aulis museosta tässä https://sites.google.com/view/ite-aulis/kotimuseo/ .

tiistai 25. heinäkuuta 2023

Kosmoskynällä piirretty raja

Itse generalissimus Stalin se siinä istuu julisteessa Pietarin poliittisen historian museon seinällä mietteliään näköisenä uskoakseni kansojen kohtaloita pohtien ja suunnitellen valtakunnalleen uusia entistä turvallisempia rajoja. Tuo kädessä oleva kosmoskynä näyttää olevan ihan hyvässä terässä, joten kuva ei ole talvisodan ajalta.

Talvisodan lopulla Stalinin kosmoskynä oli sen sijaan niin huonossa terässä, että kynän jälki kartalla merkitsi kilometrien epäselvyyttä reaalimaailmassa. Esimerkiksi Enson kohdalla suomalaiset tulkitsivat kosmoskynän jälkeä siten, että merkittävän teollisuuspaikkakunnan olisi pitänyt jäädä Suomelle, mutta Neuvostoliiton näkemys oli toinen ja jostain syystä se näkemys voitti.

Uukuniemen osalta naapuri oli joustavampi ja kosmoskynän jälkeä tulkittiin lopullista rajaa vedettäessä siten, että pitäjän Kirkonmäki annettiinkin Suomelle ja raja vedettiin pari kilometriä idemmäksi, vaikka aselevon jälkeen puna-armeijalaiset olivat jo ehtineet perustaa tapuliin esikuntansakin.

Välirauhan aikaan rajan sijainti oli epäselvä ja niinpä sitten 212 suomalaista eksyi kosmoskynäviivan väärälle puolelle ja heistä palasi vain 79 kappaletta. 133 kappaletta katosi tai tapettiin. Pelkästään Uukuniemen suunnalta hävisi inhaan itään kymmenkunta miestä. Suomalaisten väestötappiota pienensi se, että eräs palaaja toi vuosia myöhemmin mukanaan venäläisen vaimon ja liudan lapsia.

Luin muutama vuosi sitten Juha Pohjosen kirjan Sodan ja rauhan rajalla ja siitä sain käsityksen, että uukuniemeläisetkin olivat talvisodan jälkeen sen verran epätietoisia rajatilanteesta, että moni isäntä kävi rohkeasti hakemassa heiniä rajan taakse jääneistä ladoistaan. Kyselin Revon Matilta näistä uukuniemeläisistä heinämiehistä ja hän hymyili mietteliäästi, mutta mitään ei paljastanut. Uukuniemeläiset olivat oppineet varovaisiksi raja-asioissa, koska vielä 70-luvulla naapurin valonheitin seuraili pimeässä liikkuvia kyläläisiä.

Enpä malta olla kertomatta, että joskus 40 vuotta sitten olin Uukuniemen kalasataman laiturilla kiikarin kanssa suorittamassa pintatiedustelua kamera kaulassa, niin paikalle autoili ryhmä herroja, joita kiinnosti, että näkyykö mitä. Kerroin, että tutkatorni näköjään häämöttää Mensuvaaran lentokentän suunnassa. Myöhemmin kuulin, että Suitsansaaressa kilometrin päässä oli Suojelupoliisin lomakeskus ja ilmeisesti Supon miehet olivat menossa sinne, mutta he olivat varmaankin vapaalla eivätkä siksi pidättäneet minua vakoilusta epäiltynä.

maanantai 24. heinäkuuta 2023

Kotkanpojan lentoonlähtö

Luin vuosia sitten Suomen ilmavoimien perustamisesta kertovan Mikko Uolan kirjan Kotkanpojan lentoonlähtö, joka teos liittyy yllättäen myös Uukuniemen historiaan.

Kirjassa on perusteellisesti selostettu sitä, kuinka joukko venäläislentäjiä varasti talvella 1918 bolsevikeilta viisi lentokonetta ja toivat ne jännittävien vaiheiden jälkeen Suomen valkoiselle armeijalle Antreaan, jossa he olivat tulla ammutuiksi ajan tavan mukaan. Tapahtumasarja on sen verran mielenkiintoinen ja jännittävä, että siinä olisi ainesta romaaniksi ja elokuvaksikin.

Hyvällä syyllä Suomen ilmavoimien isänä voisi pitää viipurilaista Aleksandr Kraschenia, joka organisoi tapahtuman. Heti Suomeen saavuttuaan venäläislentäjät saivat suomalaiset nimet ja Krascenista tehtiin Aleksanteri Torikka. Torikka oli äitinsä puolelta suomalainen ja hän puhui suomea.

Sen ansiosta hän sai jäädä maahamme sisällissodan jälkeenkin, toisin kuin muut loikkarilentäjät, jotka joutuivat poistumaan maasta, vaikka olivat toimineet ansiokkaasti tehtävissään. He olivat sikäli erinomaisia lentäjiä, että he osasivat lentää, toisin kuin maahan tulleet ruotsalaislentäjät, joilta puuttui kyky pysyä ilmassa.

Täysin pyyteettä venäläispilotit eivät vaihtaneet puolta. He nimittäin vaativat jokaisesta toimittamastaan koneesta nykyrahassa 120.000 euroa eli 100.000 silloista markkaa ja lisäksi palkkaa heille piti maksaa nykyrahassa 3500 €, joka siihen aikaan oli huikea palkka.

Aleksanteri Torikan onni olisi ollut, jos hänetkin olisi karkotettu maastamme. Nimittäin välirauhan aikaan toukokuussa 1940 hän oli Uukuniemellä Suomen armeijan kapteenin ominaisuudessa valvomassa uuden rajan merkitsemistä, kun hänet kaapattiin itärajan yli ja vietiin Moskovaan, jossa hänet talvella 1941 ammuttiin. 23 vuotta aiemmin tapahtuneella lentokonevarkaudella saattoi olla vaikutusta kuolemantuomioon. https://www.koalakustannus.fi/p/kotkanpojan-lentoonlahto-suomen-ilmavoimien-varhaisvuodet-1918-1923-mikko-uola

sunnuntai 23. heinäkuuta 2023

Aleksanteri Torikan tapaus

 

 

Nähtäväksi jää, koska suomalaiset ymmärtävät soiden kauneusarvot ja alkavat ostelemaan isolla rahalla kesämökkitontteja niiden rannoilta. Kuvan uukuniemeläistä suota katsellessani, muistin Matti Revon kertoman tarinan Aleksanteri Torikasta.

 
Kun talvisodan jälkeen suomalais-neuvostoliittolainen tiimi alkoi mittaamaan uutta itärajaa maallemme, johti suomaisten ryhmää toukokuussa 1940 Uukuniemellä kapteeni Aleksanteri Torikka, joka majoittui Revon taloon.
 
Jossain vaiheessa uutta rajaa ratkaistaessa syntyi vähän hässäkkää, jota kapteeni Torikka lähti Revon talolta selvittämään suojeluskuntapusero yllään, joka asuvalinta ei ehkä ollut siinä tilanteessa psykologisesti viisas ratkaisu. Kohta idän suunnasta kuului laukauksia eikä Torikka koskaan palannut reissultaan. Revon Matti uskoi, että mies ammuttiin ja haudattiin suohon.
 
Kiinnostuin asiasta ja ryhdyin tapausta selvittämään ja ehdinkin Revon Matille ennen hänen poisnukkumistaan kertomaan, miten Torikalle kävi. Häntä ei heti ammuttukaan ja haudattu Uukuniemen suohon, vaan hänet kaapattiin rajan yli ja vietiin Moskovaan.
 
Virallisen historiankirjoituksen mukaan hän joutui Moskovassa teloitusryhmän eteen helmikuussa 1941, mutta itse epäilen, ettei häneen niin kallista menetelmää käytetty, vaan homma hoitui pienoispistoolilla niskaan ampumalla. Pienoispistooli on halpa ja pyövelin työsuojelun kannalta hyvä ratkaisu, koska sillä tavalla ylityöllistetty pyöveli välttyy rasitusvammalta, jota kutsutaan nykyään tenniskyynärpääksi.


lauantai 22. heinäkuuta 2023

Tuuliviiri rauhaton

Tavallisesti luotettavasta lähteestä minulle alkukesästä kerrottiin, että tuon Uukuniemen tapulin maalari oli tornin huipulta 26 metrin korkeudesta palattuaan kertonut, että tornin laella jurottava tuuliviirikukko näyttää saaneensa jossain sodassa pahasti siipeensä, koska pommin tai kranaatin sirpaleet ovat sen puhkoneet.

Kiikarilla varmistin, että kyllä kukon kyljessä näyttää olevan ainakin yksi iso reikä, joka on sen verran epämääräinen, ettei se ole ainakaan luotipyssyllä tehty. Kuulustelin asian johdosta uukuniemeläisiä, mutta kenelläkään ei ollut tietoa tapauksen taustoista. Tosin eräs eläkkeellä oleva professori muisteli vähän syyllisen oloisena, että kukkoa on hänen tietääkseen hänen nuoruudessaan tulitettu myös pienoiskiväärillä.

Itse epäilen, että kukko on saanut siipeensä talvisodassa, jolloin ainakin naapuripitäjän Kesälahden kirkkoa kahdenkymmenen kilometrin päässä pommitettiin niin, että se saatiin poltettua. Uukuniemen lähimmän pommikuopan olen löytänyt muutaman sadan metrin päästä tapulista ja aika epätodennäköistä on, että sen pommin sirpale olisi kukon lävistänyt.

Talvisodan jälkeen puna-armeijan joku esikunta majoittui tuohon tapuliin, joka tavallaan oli ihan perusteltua, koska tornin huipulla on Venäjän valtaa symboloiva sipuli. Tien toisella puolella sijaitsevan kirkon tornin huipulla on sen sijaan Ruotsin valtaa symboloiva omena, joten moni on sitä mieltä, että idän ja lännen raja kulkee tuossa Värtsintiessä.

Onkohan jollakulla tarkempaa tietoa tuosta tuuliviirin sirpaleen reiästä?

perjantai 21. heinäkuuta 2023

Lahko

Elämänala, josta en ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut, on juridiikka, mutta siitä huolimatta ainut tentti opiskelu-uraltani, jossa menestyin, oli rikosoikeuden tentti. Yllättävän menestykseni selitys oli se, että tenttivastauksia miettiessäni minun tarvitsi vain muistella sukuni ja naapureitteni tapauksia.

Rikosjutut kiinnostavat minua edelleenkin ja suosikkiohjelmiani tv:ssä ovat tositapauksista kertovat rikossarjat. Nytkin jollain maksuttomalla kanavalla pyörii rikostoimittaja Kuikan, jonka uskon olevan taustaltaan uukuniemeläisiä, sarja suomalaisista sarjamurhaajista ja minusta sarja on tv-viihdettä nautittavimmillaan.

Toivon, että uukuniemeläistaustainen rikostoimittaja Kuikka tekisi seuraavaksi moniosaisen sarjan vahvasti suonenjokelaistaustaisesta Volvo Markkasesta. Hyvän elokuvankin tästä nokkelasta pankkirosvosta saisi. Sen voisi tehdä Markkasen hyvä ystävä Taavi Kassila, joka piti Volvoa kädestä tämän kuolinhetkellä.

Talvella TV 4:n puolella näytettiin todella mielenkiintoinen neliosainen sarja Veijo Balzarista ja hänen epäillystä lahkostaan, johon liittyen syyttäjä vaati peräti 10 vuoden vankeusrangaistusta. Balzar on muuten taustaltaan vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän poikia, kuten itsekin olen ja minua pikkuisen harmittaa se, että Volvo Markkanen ei ole taustaltaan kärkkääläläisiä vaan Suonenjoen herralalaisia.

Ainakin alioikeuden mukaan Veijo Balzar oli syytön mies ja niinpä mies roikkui löysässä hirressä vuosia ja istui niin pitkään tutkintovankeudessa, että ihme on, ellei hän tule serkkupoikansa kohuasianajaja Heikki Lampelan, joka on suonenjokelaisen Iso-Valtin pojanpoika, avustuksella vaatimaan valtiolta huimia korvauksia.

Ainakin Hesarin tilaajat voivat katsoa Balzarista kertovan Lahko-sarjan maksutta tästä linkistä https://www.ruutu.fi/ohjelmat/lahko .

torstai 20. heinäkuuta 2023

Volvo Markkanen

Luin aikoinaan Taavi Kassilan kirjan Kameleontti Volvo Markkasesta ja miehen tarinoista tuli mieleeni sanonta, että kun savolainen on äänessä, vastuu jää kuulijalle.

Markkanen kertoi ennen pankkimiehen uraansa toimineensa KGB:n ja ranskalaisen terroristijärjestö OAS:n palveluksessa. Terrorijärjestöstä hän erosi sen jälkeen, kun terroristityttö, jota hän lempi, sai Algeriassa luodin päähänsä. Sen jälkeen Volvo alkoi ajankulukseen harrastamaan pankkien ryöstelyä.

Suojelupoliisin virallinen historia kuitenkin paljastaa, että KGB-asiassa Markkanen todennäköisesti puhui ainakin osittain totta. Nimittäin Suojelupoliisi tarkkaili nuorta Markkasta vakoilusta epäiltynä ja hänen uskottiin olleen jopa Neuvostoliitossa koulutetun miehen. Vahvana todisteena pidettiin sitä, että kun Markkasen tavaroita tutkittiin, havaittiin, että hänen paitansa oli turmeltu juuri sillä tavalla kuin Moskovan pesuloissa tapahtuu.

Volvo Markkanen antoi Taavi Kassilan kirjassa itsestään kuvan kohteliaana herrasmiesrosvona, joka pankissa asioidessaan jutteli henkilökunnalle mukavia. Tosi asiassa hän ainakin yhden ryöstön yhteydessä ampui Tanskassa kaksikin kertaa pankin vahtimestaria ja sai siitä hyvästä murhayrityksestä 16 vuoden tuomion.

Markkanen oli hyvin älykäs mies ja hän opiskeli vankilassa peräti viiden ällän ylioppilaaksi. Vaikka koulumenestys oli hyvä, niin veistoa hänelle ei ilmeisesti opetettu, sillä jossain olen nähnyt pistoolin, jonka hän oli valmistanut linnassa itselleen ja pakeni sillä uhaten vankilasta.

Aseen puusta veistetty kahva oli niin tökerösti tehty, että itsekin täysin tumpelo mies olisin osannut tehdä paremman. Muuten pistooli oli nokkelasti tehty. Sen käyttövoimana olivat tulitikunpätkät ja laukaisumekanismi toimi taskulampun patterilla. Luulen, että ase ampui nauloja.

Kerran Volvo Markkanen onnistui karkaamaan jopa nuoruuskaupunki Mikkelin hyvin varmana pidetystä lääninvankilasta.Sillä kertaa hän ei tarvinnut itse tehtyä pistoolia, vaan hän mielikuvituksettomasti vain kiipesi vankilan muurin yli. Muurin huipulla ollessaan hän kuuli, miten vartija huusi, että ”nyt vanki karkoo”. Markkanen kääntyi ja huusi takaisin, että ”niinhän se tekköö”.
Lisäasiaa Volvo Markkasesta saa tästä linkistä https://areena.yle.fi/1-50681034 .

keskiviikko 19. heinäkuuta 2023

Markkaset

Kolehmaisten yms:n sukujen sukutapaamisessa asiantuntija kertoi myös kahden kansainvälisesti tunnetuimman Markkasen taustoista. Tällä hetkellä Pohjois-Amerikassa tunnetaan hyvin koripalloilija Lauri Markkanen, joka polveutuu suoraan Suonenjoen Suonteen rannalla asuneesta ovelasta nuijasotapäällikkö Erämaan Eskosta, joka tunnetaan myös nimillä Esko Kolehmainen ja Esko Uttermark. Tuon Uttermark nimen sitten laiskahkot savolaiset lyhensivät Markkaseksi.

Erämaan Esko oli sen verran ovela nuijamiesten päällikkö, että hän onnistui säilyttämään ainoansa tuossa sodassa, joka oli hävinneille talonpojille vielä verisempi kuin seuraava sisällissota reilut 300 vuotta myöhemmin, jonka talonpoikaisarmeija onnistui voittamaan.

Koripalloilija Lauri Markkasen eräs esi-isä meni kotivävyksi Laitisten taloon, joka sitten selittänee Laitisten suvussa esiintyneen pitkäkasvuisuuden. Eräskin Kärkkäälän Laitinen kasvoi yli sata vuotta sitten ainakin silmämääräisten arvioiden mukaan yli kaksimetriseksi, vaikka ihmiset siihen aikaan olivat nykyistä paljon pienikokoisempia. Tämäkin Laitinen muutti Lauri Markkasen tapaan Amerikkaan, mutta ei pelaamaan koripalloa, vaan todennäköisesti metsä- tai kaivostöihin.

Pohjoismaisella tasolla kuuluisin Markkanen on Matti Volvo Markkanen, joka kunnostautui pankkisektorilla varsinkin Tanskassa. Volvo Markkanen muisteli ikämiehenä sitä, miten mukava oli Tanskassa ryöstää pankkeja, koska siellä silminnäkijät vain kannustivat pakoon kirmaavaa rosvoa. Suomessa sen sijaan aina löytyi joku sankari, joka hampaat irvessä ja suu vaahdossa ryntäsi pankkirosvon perään.

Volvo Markkanenkin paljastui sitten asiantuntijan lausunnon perusteella lähes Suonenjoen pojaksi, sillä hänen vaarinsa on syntynyt Suonenjoen Herralan kylässä. Mielestäni Herralan kylälle voisi pystyttää muistomerkki Volvo Markkaselle. Uskon, että Volvo-konserni hyvinkin tukisi hanketta, sillä pankkimies Markkanen korosti aikoinaan, että ammattimies tarvitsee luotettavat työvälineet.

Tässä lisätietoa Erämaan Eskosta https://www.geni.com/people/Esko-Kolehmainen-Uttermark-Markkanen/6000000020209269098 .

tiistai 18. heinäkuuta 2023

Hulkkoset

Viime lauantaina kokoontui Suonenjoella sukutapaamiseen Kolehmaisten ja Kolehmaisista eriytyneiden Kanasten, Kovalaisten, Könösten ja Markkasten sukuseura ja tilaisuudessa, jossa asiantuntija alusti Markkasten historiasta, ilmeni, mikäli oikein ymmärsin, että sukuseuraan pitäisi hyväksyä maamme Hulkkoset, jotka mikäli oikein ymmärsin, jotenkin kytkeytyivät historian saatossa Markkasiin.

Olen ollut riemuissani siitä, että Urho Kekkosen suvun ensimmäinen rekisteröity kantaisä bongattiin aikoinaan Suonenjoen Mustolanmäeltä ja nyt riemuitsen siitäkin, että maailmankuulun muusikon Antti Hulkon, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Andy McCoy, suvun ensimmäinen rekisteröity kantaisä on bongattu Suonenjoen Hulkkolan kylältä. Eli Andykin lukeutuu sitten eittämättä Suonenjoen rikkaaseen musiikkiperinteeseen.

Alun perin Pelkosenniemen Hulkot olivat Savosta lähteneitä Hulkkosia, mutta matkan varrella nimestä poistettiin hieman vähättelevä nen-pääte. Eikä Hulkoissa olekaan mitään vähättelemistä, sillä suku on lahjakasta. Andy on maailmalla arvostettu kitaristi ja hänen lapsuuden leikkitoverinsa samanikäinen serkku kenraaliluutnantti Petri Hulkko toimi vielä pari vuotta sitten Suomen maavoimien komentajana. Kenraalin tytär Ida Hulkko on lupaava uimari, joka on voittanut mitalin vallan Euroopan mestaruuskisoissa.

Uskon, että myös Andy McCoy on hyvää sotilasainesta ja tietääkseni hän on kunnostautunut pilvenveikkona, joten hän voisi ihan hyvin toimia maamme ilmavoimien komentajana. Andy on synnyinkunnassaan Pelkosenniemellä niin kunnioitettu henkilö, että hänelle on pystytetty patsas kunnan keskustaan. Pelkosenniemen keskustan tunnistaa siitä, että puhelinpylväässä on numero 1.

Muistanpa, miten Hulkkosten suvun Hulkkolan kylälle suunniteltiin reilut 50 vuotta sitten ydinvoimalaa, mutta muistaakseni hanke kariutui asukkaiden vastustukseen. Muistaakseni Suonenjoen keskustassa nähtiin jopa rajuja mielenosoituksia, jotka eivät kuitenkaan äityneet mellakoinniksi. Koska Hulkkolaan ei saatu ydinvoimalaa, niin esitän, että sen sijasta kylälle hankitaan kuvan mallin mukainen Andy McCoyn näköispatsas. Andyn setä Matti Hulkko on patsaan veistänyt vallan ydinpuusta https://fi.wikipedia.org/wiki/Andy_McCoy_(patsas) .

maanantai 17. heinäkuuta 2023

Kikkelikuvat

Ukrainassa valittiin ihan onnistuneesti entinen pelle presidentiksi ja minusta meilläkin Teuvo Hakkarainen voisi yrittää samaa. Itse arvostan Teuvoa varsinkin siitä, että hän on poliitikoksi harvinaisen rehti mies. Tämä paljastui siinä, miten hän suhtautui samassa vaalipiirissä ehdolla olevan uskonveljensä ja puoluetoverinsa, eli siis kovimman kilpailijansa, poliittiseen virheeseen.

Vakavamielinen ja uskonnollishenkinen Kankaanniemi sai viimeksi julkisuutta siitä, että hän oli lähetellyt ns. puolituhmia seksuaalihässimisviestejä sähköpostilla eräälle naiselle, joka ei olut
hänen rouvansa.

Hakkarainen ei tuominnut puoluetoveriaan, vaan pikemminkin vähätteli tapahtunutta. Arvovaltaiselle Seiska-lehdelle antamassaan haastattelussa Hakkarainen totesi, että Toimi tuskin olisi kovan paikan tullen mennyt viestittelyä pidemmälle ja jatkoi, että kyllä se taitaa niin olla, ettei ole Toimi päässyt kuitenkaan toiminnan asteelle, vaan puheeksi on jäänyt.

Lopuksi kansanedustaja Hakkarainen uumoili ilmeisesti maamme naisille tarkoittamassa arviossaan seuraavaa: ”Jos olisit Toimin kanssa kammarissa, siellä olisi taatusti hiljaista. Toista se olisi minun kanssani. Minun jälkeeni nainen tietää, että miltä tuntuu oikea mies. Minä työstän aina täysillä, olin sitten sängyssä tai sahalla. Saisi Toimi tulla matkaani viikoksi niin tulisi siitäkin oikea mies”, totesi Teuvo siunatuksi lopuksi yleensä luotettavan Seiska-lehden mukaan.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että Kankaanniemen viestittely on ollut urheilukielellä verryttelyä Härski-Hakkaraisen vastaavaan harrastukseen verrattuna. Itse epäilin, että Hakkaraisen
poliittinen ura olisi päättynyt vuosia sitten ns.kikkelikuvakohuun. Miehen kännykästähän oli lähetetty eräälle naisenpuolelle kuva Hakkaraisen ns. etuveitikasta, jollainen tapaus sivistyneessä maailmassa, varsinkin korkean moraalin Usa:ssa, olisi välittömästi johtanut poliittisen uran päättymiseen ja jopa vankeusrangaistukseen seksuaalisen häirinnän vuoksi, mutta meillä takapajulassa asia synnytti vain selkäkeikkanauruja.

Tosi asiassa Hakkaraisen poliittinen suosio vain nousi tapauksen johdosta, koska ilmeni, ettei mies itse ollut syyllistynyt asiaan. Teukka oli ainoastaan väsynyt perusteellisesti saunareissullaan ja sammunut kuin saunalyhty, jonka jälkeen miehen hyvät kaverit olivat hänen omalla kännykällään kuvanneet salaa kännykän omistajan ns. etuveitikan ja lähettäneet sen kännykästä löytyneeseen muudan naisenpuolen numeroon. Hakkaraisen kannattajat ymmärtävät tapahtuneen, koska kerrankos mies nyt kännissä saunaan sammuu.
https://www.seiska.fi/kotimaa/nain-hakkarainen-neuvoo-seksiviestikohussa-rampivaa-kankaanniemea/793789

lauantai 15. heinäkuuta 2023

Teuvo Hakkarainen presidenttiehdokkaaksi

Perussuomalaisilta oli poliittisesti hyvin onnistunut veto se, että Teuvo Hakkarainen lähetettiin Eu-parlamenttiin hoitamaan koko yli 400 miljoonan asukkaan valtioliiton yhteisiä asioita. Sen jälkeen, kun mies siirtyi Brysseliin, hän ei ole aiheuttanut mitään poliittisia skandaaleja. Ilmeisesti kielitaito ei ole riittänyt skandaalien synnyttämiseen.

Vaikka maamme eliitti suhtautuu vähätellen Hakkaraiseen, niin mikään tyhmä mies hän ei ole. Nykyään on kaupallisilla tv-kanavilla suosittuja erilaiset realitysarjat, joissa julkkiksia lähetetään vähissä vaatteissa tai jopa vaatteita ilman selviytymään erämaaoloihin.

Rohkenen väittää, että jos joukkio maamme johtavia poliitikkoja lähetettäisiin alasti jollekin autiolle saarelle, niin kyllä se olisi Hakkarais-Teuvo, joka sieltä hengissä palaisi ja saattaisipa hän siinä sivussa johdattaa turvaan myös yliopistossa itsensä pöhköksi lukeneet kolleegansa.

Olen muuten sitä mieltä, että tuleviin presidentinvaaleihin tulisi kummasti väriä, mikäli kansanliike nostaisi Teuvo Hakkaraisen ehdokkaaksi – ennustan, että hän olisi Haaviston Pekan kanssa toisella kierroksella.

Teuvo Hakkarainen – Suomen Trump

Eipä joutunut Riikka Purra eroamaan eilen ministerin paikalta, koska ilmeni, ettei hän ollut ollut rasisti ainakaan moneen tuntiin. Jos hän olisi joutunut eroamaan, olisi perussuomalaisilla ollut hankala löytää hänen tilalleen toista politiikassa ansioitunutta Purran reiän täyttävää poliitikkoa.

Luulen, että valtiovarainministeriksi olisi noussut poliittisissa tehtävissä meritoitunut, ja eräiden mielestä myös marinoitunut, europarlamentaarikko ja entinen Perussuomalaisen puolueen varapuheenjohtaja Teuvo Hakkarainen. Itsekin pidän Teukkaa lähes Donald Trumpin luokkaa olevana poliittisena nerona. Trumphan on kuulema sanonut, että hän voisi vallan mainiosta tappaa ihmisen New Yorkin Mannerheimintiellä ilman, että hänen kansansuosionsa sitä vähenisi ja Teuvo Hakkarainen saattaisi pystyä samaan Viitasaarella.

Hakkaraisen pääsyä eduskuntaan ei aikonaan estänyt se, että hän oli aikoinaan kavereidensa kanssa murtautunut Suomussalmen kirkkoon ja varastanut sieltä kirkkohopeat ja kolehtirahat sekä juonut ehtoollisviinit tuulensuojaan. Tosin tapauksesta oli jo ennen vaaleja kulunut yli 15 vuotta, joka lienee politiikassa yleinen vanhentumisaika, joten jossain määrin ymmärrän silloisia perussuomalaisia äänestäjiä.

Sen sijaan on vaikeampi ymmärtää Hakkaraisen kansansuosiota vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen tuomittiin vuonna 2018 oikeudessa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta, kun hän eduskunnan kahvilassa pyrki suutelemaan tulisesti Perussuomalaisista Kokoomukseen loikannutta Veera Ruohoa ja samalla puristi häntä niin miehekkään voimallisesti kaulasta, että päälle karkauksen uhri sai jonkinlaisen leikkausta vaatinen niskavamman.

Hakkaraisen suorittama pahoinpitely oli ensimmäinen väkivallanteko maamme eduskunnassa sen jälkeen kun lapualaiset siellä mellastivat 1930-luvun alussa. Hakkaraisen teon huomioarvoa nostaa se, että pahoinpidelty ja seksuaalisesti ahdisteltu kansanedustaja Veera Ruoho on siviiliammatiltaan poliisi ja lisäksi hän on edustanut maatamme olympialaisissa taekwondo-nimisessä potkukamppailulajissa ja hänellä olisi tarvittaessa ollut valmiudet potkaista päällekarkaajaa vaikka ns. arkaan paikkaan.

Välttämättä maailmassa ei järki tai edes oikeus aina voita. Tästä osoituksena se, että pahoinpitelystä tuomittu Teuvo Hakkarainen sai piskuisesta Keski-Suomen vaalipiiristä äänivyöryn yli 8000 ääntä, kun taas rikoksen uhri Veera Ruoho joutui tyytymään maamme suurimmassa vaalipiirissä Uudellamaalla 1487 ääneen. Tyhmempi olisi luullut, että äänien jakauman olisi pitänyt olla päinvastainen, mikäli maailmassa olisi vähänkin oikeudenmukaisuutta. Ilmeisesti Hakkaraisen äänestäjät katsoivat lieventäväksi asiainhaaraksi sen, että Hakkarainen oli teon tapahtumahetkellä kännissä kuin pieni eläin.

Jos Hakkarainen olisi ollut ehdolla Uudenmaan vaalipiirissä, olisi hän uskoakseni saanut noin 40.000 ääntä ja ollut valtakunnan äänikuningas. Tosin voi hyvinkin olla, että hän olisi menestynyt vain Perussuomalaisten ehdokkaana, koska ei häntä olisi edes huolittu minkään muun puolueen ehdokkaaksi.

Mutta on Teuvo Hakkaraisessa jotain hyvääkin. Tässä hän askartelee näppärästi pöntön siivellisille pikkunisäkäsystävillemme. https://www.mtvuutiset.fi/video/prog20373287#gs.369m6u

16.9.2020

Vielä ei näytä tulevan katastrofia Kupsille 20.09.2020, 18:42

Viime vuoden heinäkuussa Kupsilla olli Euroliigan ottelu Varsovassa, jonka joukkue hävisi niukasti. Paluulento Suomeen viivästyi ja seuraavan Veikkausliigan ottelun sarjan heittopussia Kokkolan Palloveikkojavastaan kuopiolaiset hävisivät ja silloin tuntui siltä, että siinä meni mestaruus. Mutta ei mennyt, koska Kups ei hävinnyt 13 kuukauteen yhtään ottelua, joka lienee Suomen, ellei peräti Pohjoismaiden ennätys.



Viime viikolla Kups pelasi itsensä jatkoon Euroliigassa dramaattisten vaiheiden jälkeen ja koska olen pessimisti enkä sen vuoksi juurikaan koe pettymyksiä elämässäni, olin varma, että tänään Rovaniemellä joukkue on hätää kärsimässä. Ehkä niin onkin, mutta ensimmäisen puoliajan jälkeen kuopiolaiset johtavat 0-2. Kolmesta laukauksesta kaksi on mennyt maaliin, joten harvinaisen tehokkaasti savolaiset ovat pelanneet. Aiemmin päivällä HJK laukoi seitsemän kertaa kohti Hongan maalia, mutta siitä huolimatta jäi maalittomaan tasapeliin.



Nyt näyttää Kupsin kannalta hyvältä, koska joukkue näyttää nousevan tasapisteisiin HJK:n kanssa, vaikka sillä on yksi ottelu vähemmän pelattuna. On lähellä, että Kups uusii hyvinkin mestaruutensa, sillä epäilen, että koronan vuoksi kausi jää kahteen sarjakierrokseen, joten montaa peliä ei ole enää jäljellä.

Kommentit (0)


Kups-Suduvan 19.09.2020, 17:06

Onneksi kirjoitan tätä blogiani ja onneksi Palloliiton herrat tätä lukevat, koska Kupsin sivuilla olevaa tietoa tulevista otteluista on muutettu ja kuopiolaisten ensi keskiviikolle alun perin määrätty peli onkin siirtynyt ensi sunnuntaille. Niinpä joukkue saa peräti neljän päivän ottelutauon ennen Eurooppa-liigan mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeää ottelua Liettuan mestari Suduvania vastaan. Jos Kups ei voita, haaveet Eurooppa-liigan mestaruudesta on syytä haudata.



Huomasinpa alla olevasta Kups-Bratislava-ottelun kohokohdista kertovasta videosta, että vaikka ottelu piti pelata tyhjille katsomoille, niin kyllä siellä Mölymäen aidan takana näytti olevan suuri joukko innokkaita jalkapallon ystäviä tirkistelemässä kentällä täysin maamme hallituksen kieltoja ja käskyjä uhmaten. Saattaa olla, että ensi torstaina olen itsekin tirkistelijöiden joukkossa. Joku aloitteellinen Mölymäen tornivuokratalojen asukas voisi muuten alkaa myydä isolla rahalla pääsylippuja parvekkeelleen, sillä Mölymäen tornitalojen parvekkeilta on parahultainen näkymä pelikentälle.



Ääneen asiaa ei pitäisi sanoa, mutta vaikka olen pessimisti, jollainen ei elämässään juurikaan koe pettymyksiä, uskon, että Kups lähtee vahvana ennakkosuosikkina torstai-illan otteluun. Liettua ei ole kaksinenkaan jalkapallomaa ja luultavasti liettualaisilla on vähille rahoilleen muutakin käyttöä, kuin ostaa niillä afroafrikkalaistaustaisia vahvistuksia, joiden varassa Kupsin menestys pitkälle lepää, kun se kamppailee Eurooppa-liigan mestaruudesta.



Kups-Slovan Bratislavin-pelin prhaat palat näkee tästä linkistä:

https://t.co/2KvT4eJLVg?amp=1

Kommentit (0)


Kupsin katastrofi 18.09.2020, 16:00

Synkät pilvet leijailevat kuopiolaisen jalkapalloilun yllä. Eilen KuPS meni taktisesti epäviisaasti voittamaan Slovakian mestarin Slovan Bratislavan, jonka pelaajabudjetti on viisinkertainen kuopiolaisiin verrattuna, vaikka Slvakia on Suomea puolta köyhempi maa. Nyt sitten katastrofia tuppaa kupsilaisille, koska joukkue saattaa joutua pelaamaan kuusi ottelua 15 päivässä ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että HJK on Suomen mestari.



Ensi sunnuntaina KuPS kohtaa näillä näkymillä Ropsin Rovaniemellä, keskiviikkona HIFK:n kotikentällään, seuraavana päivänä torstaina joukkue todennäköisesti voittaa Liettuan mestari Suduvanin kotikentällään, sunnuntaina kuopiolaiset pelaavat Maarianhaminassa sikäläistä IFK:ta vastaan, sitten seuraakin kolmen päivän huili, kun joukkue matkaa torstaiksi joko Tukholmaan tai Romaniaan Euro-otteluun ja seuraavana päivänä vastaan tulee Tampereen Ilves Kuopion kotikentällä, jonka jälkeen alkaa kuitenkin palauttava vajaan kahden viikon maaottelutauko.



Nähtäväksi jää, tulevatko Palloliiton herrat järkiinsä ja vapauttavat kuopiolaiset puolustamaan maamme mainetta Keski-Euroopan rahakentillä ja muuttavat Veikkausliigan kireää ottelutahtia. Voi tietysti myös olla, että koronavirus pelastaa tilanteen, sillä käsittääkseni sekä Ruotsi että Romania ovat rajatapauksia matkustelun suhteen.



Ehkäpä asia järjestyy niin, että ruotsalaiset ja romanialaiset saapuvatkin pelaamaan koronavapaaseen Kuopioon ja varsinkin Romanian pojille saattavat Keskuskentällä puhaltavat Kallaveden hyiset tuulet olla pelillisesti hyvin hyydyttävä tekijä ? Se sitten saattaisi tarkoittaa sitä, että ikiaikainen unelmani hyvinkin toteutuu ja FC Barcelonan miljardöörit juoksevat liukastellen helmikuulla Kuopion hyyhmäiselle Keskuskentällä ties mikä paikka kylmästä sinisenä.

Kommentit (1)


Evakkotaival 17.09.2020, 16:11

Pari iltaa sitten kerroin siitä, miten Uukuniemellä on panostettu matkailuun. Silloin jäi kertomatta, että myös satunnaisten matkailijoiden kannattaa huomioida Hotelli Uukuniemen vieressä sijaitseva Evakkotaival-baari. Siellä kannattaa käydä kuuntelemassa uukuniemeläisten juttuja ja nauttia kahvia sekä nisua.



Olen ajatellut, että Aamu-tv:n mitään sanomattomat poliitikkojen tyhjänpäiväiset keskustelut, joissa ei koskaan mitään sanota, ei ainakaan suoraan, voisi korvata suoralla lähetyksellä Evakkotaival-baarista lähetettävällä tv-lähetyksellä. Silloin kuultaisiin harvinaisen selviä ja suoria kannanottoja asioihin.



Viimeksi Evakkotaival-baarissa sain selvyyden yli 37 vuotta minua askarruttaneeseen kysymykseen. Nimittäin, kun satunnainen matkailija kääntyy Uukuniementieltä Värtsintielle, niin sitä noin 100 metriä kulkiessaan näkee hän noin kymmenen metrin päästä tiestä tien länsipuolella noin viisi metriä halkaisijaltaan olevan ja noin kaksi metriä syvän montun.



Itse olen pitänyt sitä selvänä pommikuoppana, mutta kukaan paikkakuntalainen ei ole osannut kertoa montun tarinaa. Itse epäilin, että ehkäpä Talvisodan aikaan vihulainen yritti tuhota noin puolen kilometrin päässä seisovan Uukuniemen kirkon, kuten Kesälahdenkin kirkolle tehtiin, mutta että harvinaisen epätarkka pomminheittäjä on ollut asialla.



Mutta eipä liity kuvan kraateri Talvisotaan, vaan Jatkosotaan. Evakkotaival-baarista löytyi miehenpuoli, joka tiesi kertoa, että sodan alussa Puna-armeijan pommikone oli joutunut suomalaishävittäjän ahdistamaksi ja pudottanut hätäpäissään summamutikassa lastinsa Uukuniemen yllä. Muutama muukin pomminmonttu kuulema löytyy lähimaastosta.





Kommentit (0)


Uintimaraton 16.09.2020, 16:49

Vaikka Uukuniemen urheiluhistorian sankaritarusto onkin jo aiempien tietojen valossa pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, niin kyseinen käsivarsi pitenee ja paksunee nyt entisestään. Nimittäin vuonna 1948 ilmestyneessä arvokkaassa teoksessa Muistojen Sortavala kerrotaan seuraavaa:



”Kesällä 1927 suoritettiin Laatokalla pitkänmatkan uinti, joka uituun matkaan nähden jättää varjoonsa kaikki siihenastiset uintisuoritukset koko maailmassa. Kysymyksessä oli uinti Valamosta Sortavalaan, josta aikakirjat kertovat seuraavaa:



Elokuun 10. päivänä 1927 klo 20.06 laskeutui Valamossa Laatokkaan Rytyn asemamestari, sähköttäjä Matti Juho Hämäläinen. Hän suuntasi uintinsa kohti pohjoista tarkoituksenaan nousta maihin Sortavalassa. Uituaan yöllä harhaan noin 5 km Hämäläinen saavutti Sortavalan rannan seuraavana päivänä klo 22.15. Uitu matka oli harhailut huomioon ottaen noin 42 kilometriä ja aikaa kului Hämäläiseltä tähän ainutlaatuiseen urheilusuoritukseen 26 tuntia 9 minuuttia. Mainittakoon, että Englannin kanaali, jonka ylitse oli aikaisemmin uitu, on leveydeltään ”vain” n. 32 km.



Matti Juho Hämäläinen oli syntyperäisiä karjalaisia, syntynyt Uukuniemen pitäjän Kalattoman kylässä 16.7.1899.”



Se puute Muistojen Sortavala-kirjan jutussa on, että urheiluennätysten yhteydessä yleensä mainittua tuulilukemaa ei tällä kertaa kerrota. Sillä asialla on Laatokan yliuinnissa olennainen merkitys. Veikkaan, että Hämäläis-Mattia suosi myötätuuli. Mielenkiintoista olisi tietää myös veden lämpötila, jonka uskon sillä kertaa olleen miellyttävän lämmin. Joskus keskikesällä Valamossa käydessäni ihmettelin rantaveden kylmyyttä, joka johtuu siitä, että saaren edustalla on Laatokan syvin kohta, joka on muistaakseni peräti 225 metriä.

6.9.2009

Rasvamaksa 06.09.2009, 18:45

Välirauhan aikana Suomessa järjestettiin keräys, jolla kansalaisten lahjoittamilla kultasomuksilla pyrittiin hankkimaan lentokoneita armeijalle. Lahjoittajat saivat tilalle rautasomukset, joissa oli joko hakaristi- tai ruusukekuvio. Itselläni on jostain syystä ruusukevaihtoehdot.



Lasse Lehtinen kertoi viime syksynä ilmestyneessä romaanissaan Siivetönnä en voi lentää, että sormukset sulatti harkoiksi eräs kuopiolainen kultaseppä ja pian tämän jälkeen alettiin kaupungissa huhuta, että kyseinen kultaseppä olisi rakennuttanut keskustaan ison kivitalon.



Tämä ei ole ainut kummallisuus kultasormuskeräyksessä. Lahjoituksilla ei nimittäin ostettu yhtään hävittäjää, vaan varat sijoitettiin Sveitsin pankkiin mahdollisen tulevan pakolaishallituksen toiminnan rahoittamiseksi, joka tietysti oikein olikin.



Eilen minulla oli tilaisuus kysyä kirjailija Lehtiseltä, että mikäs kuopiolainen kivitalo on sormusrahoilla rakennettu. Lehtinen ei suostunut paljastamaan tietojaan, vaan kertoi, että kysymyksessä oli pelkkä pahansuopainen juoru. Mutta tarina on kuitenkin niin hyvä, että kyllä jonkun Kuopion kivitalon seinään olisi saatava pronssilaatta tapauksen muistoksi.



Harmitti, ettei minulla ollut tilaisuutta kysyä vielä sitä, että oliko Lahtisen muistelmateoksessa nimeltään Luotettavat muistelmani, kerrottu tapaus SKDL:n iisalmelaisesta kansanedustajasta Veikko Rytkösestä täysin luotettava.



Kerran Rytkönen oli parlamentaarisen valtuuskunnan jäsenenä Pohjois-Koreassa. Siellä suomalaisille tuli tilaisuus tavata myös Suuri Johtaja Kim Il Jong. Mutta ennen kuin he pääsivät kättelemään Suurta Johtajaa, valtuuskunnan jäsenet joutuivat perusteelliseen lääkärintarkastukseen.



Eräs valkotakki, joka oli painelemassa kansanedustaja Rytkösen maksan seutua, muuttui äkkiä mietteliään näköiseksi ja hälyytti paikalle koko lääkärikomission. Sitten suuri joukko pieniä valkotakkisia miehiä paineli tutkittavan maksaa huolestuneen oloisina. Mutta yläsavolaisen kansanedustaja Veikko Rytkösen ilme ei värähtänytkään.

Kommentit (0)


Tyyri 05.09.2009, 19:11

Kirjallisuus edistää maailmanmenon ymmärtämistä. Eilen Kirjakantin tilaisuudessa puhuttiin edesmenneestä Savon Sanomien kolumnistista Jouko Tyyristä. Hän oli huomattava toisinajattelija Kekkosen kauden loppuvuosina. Eräs hänen suurista viisauksistaan oli se, että maantietellisistä ja ilmastollisista syistä johtuen jalkapallo ei tule Suomessa menestymään. Niinpä hän ehdotti, että Kuopion Keskuskenttä rakennetaan täyteen tornitaloja.



Tyyrin mielipiteet muistuivat äskeisen Azerbaidzan-Suomi ottelun aikana. Muistelen, että Azerbaidzania pidettiin ennen ottelua maailman huonoimpana jalkapallomaana, joka ei ole vielä tehnyt otteluissaan yhtään maalia puhumattakaan, että olisi voittanut jonkun pelin. Mutta äsken se oli lähellä. Samalla Suomi olisi vankistanut asemiaan jalkapallomaiden häntäpään valvojana. Onneksi voitettiin. Ollaan ehkä vain toiseksi huonoimpia.



Eikä Kuopio ole maailman toiseksi huonoimman jalkapallomaan huonoin jalkapallokaupunki, vaan ehkä toiseksi huonoin. Olin päivällä seuraamassa Kupsin ja Ropsin A-junnujen pelin ja siinä vaiheessa, kun Kups johti kenttätapahtumiin nähden ansaitusti ja ratkaisevan tuntuisesti 7-0, jouduin poistumaan Lasse Lehtisen tilaisuuteen. Hän on juuri julkonut 31. kirjansa. Minulla oli paljon kysyttävää Lehtiseltä.

Kommentit (0)


Talkootoimintaa 05.09.2009, 07:39

Jo perinteiseksi muodostunut Kuopion kirjakantti-tapahtuma käynnistyi. Kirjallisuudentutkija Pekka Tarkka kertoili Joel Lehtosesta, joka kytkeytyy jonkin verran myös tähän kaupunkiin. Minusta Lehtonen on Suomen kirjallisuuden ykkönen.



Asiantuntijoiden mukaan Volter Kilven Alastalon salissa on vielä paras suomalainen romaani, mutta veikkaan, että Joel Lehtosen Putkinotko tulee sen vielä syrjäyttämään. Ja korostan, että kaikki, jotka Suomessa ovat yleensä jotain lukeneet, ovat varmasti lukeneet myös Putkinotkon, mutta ketään Alastalon ahmijaa en ole tavannut.



Joel Lehtonen oli yksi sääminkäläisen piian aviottomista lapsista. Tällä oli niitä muitakin. Lehtosen äitiä voi varmaan luonnehtia vapaamieliseksi naiseksi, mutta hänestä on luultavasti käytetty myös kansanomaisempaa nimitystä. Kirjallisuuden professori Tarkiainen oli kuulema sitä mieltä, että Lehtosella täytyy olla säätyläisgeenejä; tavallisen rahvaan lapsi ei voi olla sellainen lahjakkuus.



Hän epäili Lehtosen isäksi kuopiolaisen pankinjohtaja Walleniuksen poikaa. Mikäpä siinä, tässä suvussa oli paljon kirjallista lahjakkuutta. Hieno eräkirjailija Martti Wallenius oli samaa sukua. Nuorempana Wallenius toimi myös kenraalina, mutta sai potkut, kun muilutti presidentin ja alkoi sitten elättää itsensä kirjoittamalla ja se on hyvä se.



Joel Lehtosen kotikylän Säämingin Haukiniemen kyläläiset ovat jyrkästi erimieltä professori Tarkiaisen kanssa. Heidän mielestään Walleniusta ei tarvittu, vaan kirjailijanero Joel Lehtonen on yksinomaan Haukiniemen kyläläisten toimesta siitetty.

Kommentit (0)


Kolme veljestä 03.09.2009, 17:39

Ja pysytään edelleen eilisessä aihepiirissä. Oli erittäin epätodennäköistä, että tästä kuvasta ilmenevä tragedia kohtasi jotakuta suomalaista perhettä viime sodan aikana, mutta kuitenkin on erittäin todennäköistä, että Kuopion kokoisen kaupungin sotilashautausmaalta löytyy ainakin yksi tälläinen paikka hiljaiselle hetkelle. Muistelen, että suomalainen sotilas palasi 87 %:n todennäköisyydellä hengissä sotareissulta, joten kolmen veljeksen kuoleman todennäköisyys oli ehkä prosentin luokkaa.



Löysin kuvan haudat pari viikkoa sitten, kun kaupungissa järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut opastettu tutustumisretki keskustan hautausmaalle. Perinteiseen tapaan osanottajia oli paljon. Kuopio on sikäli hyvä kaupunki, että mikä tahansa tilaisuus houkuttelee väkeä kukkuramitoin paikalle. Savolaiset ovat tunnetusti uteliaisuuteen taipuvaisia.



Kuopion hautausmaat ovat mielenkiintoisiasia paikkoja ennen kaikkea siksi, että täällä lepää paljon maamme tieteen ja taiteen merkkihenkilöitä. Selityksenä tälle ilmiölle on se, että täällä sijaitsee suuri ja maankuulu Niuvaniemen mielisairaala .

Kommentit (3)


Oi muistatkos Emma 02.09.2009, 18:06



”Keskustas` on tori Kuopion, siellä tavaroo jos jonniinlaista on” sanotaan laulussa ja tosiaankin viikonlopun rompetorilla oli myytävänä jopa tämä Emma-pikakivääri, jonka kuva tavallaan liittyy eiliseen maailmansotateemaan.



En ostanut Emmaa, vaikka kyllähän Kuopiokin alkaa olla niin rauhaton kaupunki, että tuo vehje kainalossa saattaisi olla ihan perusteltua liikkua varsinkin iltaisin puistoissa. Paljon puhutaan Venäjän-Karjalan miesten alkoholiongelmasta, mutta viimekesäisellä pitkällä Karjalan kierroksellani en nähnyt yhteensä niin paljoa juopuneita kuin mitä Kuopion torilla yhtenä viikonloppuiltana.



Muuten sotahistoriasta vielä sen verran, että noita venäläisiä sotasaalis-Emmoja oli sodan jälkeen maaamme puolustusvoimilla puolta enemmän kuin kotimaisia Lahti-Salorantoja. Pitäisi selvittää, että saatiinko niitä myös saksalaisilta, vai oliko ne kaikki tosiaan omia sotasaaliita.



lauantai 17. kesäkuuta 2023

Lauantai 17. kesäkuuta 2023

Päätalo ja Kiestinki

 

Kalle Päätalon paksun möllärin Liekkejä laulumailta mukaan Kiestingin taistelut olivat hyvin raskaat. On selvää, että ensiksi räjähtävällä luodilla selkärangan vierestä läpiammuttu ja sen jälkeen vielä panssarivaunun kanuunasta varmistuslaukauksen saanut Päätalo koki tapahtuneen toisin kuin tilastojen tutkija.

Suomalaisia kaatui Kiestingin suunnalla kolmisen sataa ja vaikka Kuusamon hautausmaalta käsin tarkasteltuna sotavainajien, leskien ja orpojen määrä on kohtuuton, niin pitää muistaa, että pelkästään talvisodan verisimpänä päivänä kaatui noin 800 suomalaista.

Tosin henkisesti Kiestingin motti oli raskas, koska esimerkiksi kolme kenraali Siilasvuon lähintä everstitason alaista kuoli itsemurhan kaltaisella tavalla taistelujen aikana, kuten olen aiemmin kertonut.

Eivätkä itsemurhat rajoittuneet vain eversteihin eivätkä vain sota-aikaan, koska Kiestingissä Marskin ritarin arvon hankkinut luutnantti Paavo Koli, josta myöhemmin tuli professori, joka oli perustamassa Tampereen yliopistoa, luopui myös elämästään oman käden kautta 47-vuotiaana. Päätalo käyttää kirjoissaan Kolista nimeä Hiili.

Sen sijaan luutnantti Kolin alainen kersantti Kalle Päätalo epäonnistui itsemurhayrityksessään 40-luvun lopulla. Voi olla, että Päätalonkin teon taustalla vaikuttivat sota-ajan aiheuttamat posttraumaattiset stressireaktiot, mutta Kassun kirjoista saa vaikutelman, että varsinkin pikaisesti solmittu riitaisa sota-ajan avioliitto ja etenkin vaimon ystävättären sietämätön käytös johtivat epätoivoiseen tekoon.

Muuten Päätalon kirjoista tuttu Pentuvänrikki, joka oli oikealta nimeltään Paavo Korhonen, sen sijaan eli pitkän ja rikkaan elämän. Hän julkaisi vuonna 2006 omakustannekirjan nimeltään Pentuvänrikki muistelee. Sitä en ole vielä onnistunut saamaan käsiini.

Lisätietoa Paavo Kolista löytyy tästä:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Koli

 

 

 

perjantai 16. kesäkuuta 2023

Kiestingin taistelut

Tutkimusteni, joissa mielestäni olen osoittanut huomattavaa harrastuneisuutta, tässä vaiheessa täytyy todeta, että niinhän se asia taisi olla, kuten olin epäillytkin. Suomalaiset eivät jatkosodassa edes yrittäneet Muurmannin radan katkaisua. Syksyllä -41 presidentti Ryti ilmoitti marsalkka Mannerheimille, ettei rataa saa ulkopoliittisista syistä katkaista, koska suhteet länsiliittoutuneisiin haluttiin säilyttää. Marsalkka Mannerhein ilmoitti asian kenraali Siilasvuolle.

Siilasvuo ei taas ilmoittanut asiaa saksalaisille eikä ehkä alaisillekaan, vaan alkoi joukkoineen käydä valesotaa, jota oli vaikea selittää saksalaisille kuten myös alaisille. Sotahistorioitsijoille olisi oivallinen väitöskirjan aihe Kiestingin suunnan tapahtumissa; ehkä sekin seikkailu oli osa näytelmää, jolla haluttiin aseveljille osoittaa, että suomalaiset ovat ihan tosissaan pyrkimyksissään.

Kiestingissä suomalaiset joutuivat ainoan kerran toisessa maailmansodassa mottiin, ja se on nähtävissä vieläkin varsinkin Koillismaan hautausmailla. 293 suomalaismiestä pääsi ainuvastaan sillä reissulla ja saksalaisia ja neuvostoliittolaisia lyötiin lihoiksi vieläkin enemmän; väitetään jopa 15.000 puna-armeijalaisen kaatuneen.

Sitä paitsi Muurmannin radalla ei ollut Neuvostoliitolle sittenkään kovin suurta merkitystä. Maa sai sotamateriaalistaan noin 10 % lännestä ja tästä avusta vain neljännes tuli Muurmannin rataa pitkin. Radan katkaisemisella ei olisi ollut kovin ratkaisevaa vaikutusta, koska sitä pitkin Puna-armeija sai vain 2,5 % sodankäyntitarvekaluistaan.

Saksalaisiltakaan ei Muurmannin radan katkaisu onnistunut, vaikka sitä tosissaan yritettiin. Kolmannen valtakunnan resurssit eivät riittäneet. Lapissa saksalaisilla oli vain reilut 20 Stukaa, joilla radan sai välillä poikki, mutta venäläiset korjasivat sen nopeasti uudestaan. Venäläinen on kova lapiomies, jolla on yhdeksän turvetta ilmassa ja yksi lapiossa, kuten Tuntemattomassa sotilaassakin mainitaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiestingin_taistelut

torstai 15. kesäkuuta 2023

Sikakoira

Joku itsensä pöhköksi lukenut historian maisteri voisi tehdä väitöskirjan siitä, miksi Mannerheim sijoitti jatkosodan alussa Hjalmar Siilasvuon komentaman armeijakunnan saksalaisten alaisuuteen. Luultavasti se oli hyvin harkittu ja viisas teko. Nimittäin Siilasvuo tunnettiin hyvin särmikkäänä luonteena, josta voisi käyttää myös kansanomaisempaa termiä ja lisäksi hän oli poliittisilta mielipiteiltään jonkin sortin liberaali. Ilmeisesti katsottiin, että juuri sellaista miestä isänmaan etu vaati veljeiltäessä Natsi-Saksan kanssa.

Hjalmar Siilasvuo joutuikin pian törmäyskurssille saksalaisten kanssa varsinkin, koska hänen tehtävänsä olikin estää Muurmannin radan katkaiseminen. Mannerheimhän oli ainakin hyvän tarinan mukaan saanut amerikkalaisilta viestin, ettei radan katkaisua pidettäisi suotavana ja marsalkka otti neuvosta vaarin ja ilmeisesti Siilasvuokin ymmärsi vetää tilanteesta oikeat johtopäätökset. Niinpä Siilasvuon ja saksalaisten upseerien välit kärjistyivät jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että suomalaiskenraali käytti eräästä aseveljestään nimitystä Schweinehund, eli sikakoira, jota saksalaiset pitävät erittäin loukkaavana ilmaisuna, vaikka suomalaisten suhtautuminen sekä sikoihin että koiriin on yleensä arvostava.

Saksalaiset vaativat Siilasvuolta virallista anteeksipyyntöä, mutta siihen tämä ei suostunut, vaan antoi asiasta ainoastaan kirjallisen selvityksen. Siilasvuon mukaan hänen saksan kielen taitonsa on niin heikko, ettei hän ollut ymmärtänyt Schweinwhund-sanan merkitystä. Selvitys ei ehkä vastannut täysin todellisuutta, koska Siilasvuo oli kuitenkin ollut Saksan armeijan leirillä pari vuotta opiskelemassa ja törmännyt luultavasti siellä sanan merkitykseen.

Lisätietoa Siilasvuon Jallusta tässä https://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Siilasvuo

keskiviikko 14. kesäkuuta 2023

Siilasvuo

Kenraali Hjalmar Siilasvuon elämää ja tekoja tutkiessani törmäsin musiikkiesitykseen, joka on omistettu Siilasvuolle; tosin kenraali Ensio Siilasvuolle, mutta ihan hyvin laulun sanoittajan innoituksen lähteenä on voinut olla pojan sijasta myös hänen isänsä.

Kyseessä ei ole sotilasmarssi, kuten tyhmempi luulisi, vaan juomalaulu, ja kerta kuulemalta sanoitusta voisi monikin laulussa mainittu pitää ensi kuulemalta persoonaansa loukkaavana, mutta toisella kuulemisella ymmärtää, että juomalaulussa mainittujen henkilöiden kunniaa ei loukata, vaan pikemminkin korostetaan, että jos mainittu henkilö näyttää käyttäytyvän todella sopimattomasti, kyseessä ei ole laulussa mainittu henkilö.

Juomalaulun sanoitus on kokonaisuudessaan tässä alla, mutta muutaman säkeistön voi kuunnella myös Åttopojat-yhtiön esityksenä alhaalla olevasta linkistä.

YK-Joukkojen Juomalaulu

Minä olen Ensio Siilasvuo,
enkä minä koskaan viinaa juo.
Jos minä joskus juon,
niin en ole Siilasvuo.

Minä olen Ensio Siilasvuo,
enkä minä lottia telttaan tuo.
Jos minä joskus tuon,
niin en ole Siilasvuo.

Minä olen Aslak Valkeapää,
enkä minä selvää päivää nää.
Jos minä joskus nään,
niin en ole Valkeapää.

Minä olen tuomari Nurmio,
naisille taaaattu hurmio.
Jos en oo hurmio,
niin ainakin turmio.

Minä olen Virolaisen Jussi,
enkä minä Kyllikkiä humpappaa humpappaa.
Jos minä kyllikkiä humpappaa humpappaa,
niin en ole Virolaisen Jussi.

Minä olen Paavo Väyrynen,
jalasmökissä asustelen.
Jos en asu Lapissa,
on päivärahat jumissa.

Minä olen Paavo Väyrynen,
lentoemon peppuun koske en.
Jos minä rohkenen,
niin en ole Väyrynen.

Minä olen Paavo Väyrynen,
neukkujen kanssa juttele en.
Jos minä juttelen,
niin en ole Väyrynen.

Minä olen Erkki Pystynen,
vaimoni kanssa pystynen.
Jos minä pysty en,
niin en ole Pystynen.

Minä olen Koivusalon Erkki,
osta multa kiltamerkki.
Jos sinä osta et,
niin mustelman ansaitset.

Minä olen Vennamon Peke,
enkä minä lähde veke.
Jos minä lähden veke,
niin en ole Vennamon Peke.

Minä olen Tatu Ylönen,
enkä minä koskaan herää, en.
Jos minä herännen,
niin en ole Ylönen.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=siilasvuo%2C+juomalaulu#fpstate=ive&vld=cid:c99e240a,vid:JLmR6GilkGM

tiistai 13. kesäkuuta 2023

Ihantala

Noin viikko sitten tv:ssä nähty Tali-Ihantalan taistelusta kertova dokumentti palautti mieleeni, että muutama vuosi sitten kävin tapahtumapaikalla ja silloin huomasin, ettei rajan takana Karjalassa ollut vatupassissa juuri mikään muu kuin sotamuistomerkit, tosin Putinin valtakaudella suoraakulmaa on alettu suosia muussakin rakentamisessa.

Kuvan Neuvostoliiton aikainen Tali-Ihantalan monumentti on näyttävä ja hyvinhoidettu. Muistomerkissä luetellaan noin 7000 kaatuneen puna-armeijalaisen nimet. Monet suomalaisasiantuntijat ovat tosin sitä mieltä, että paikalle on haudattu peräti noin 60.000 puna-armeijalaista. Entinen hyvä itäinen naapurimme saattoi siis menettää Kannaksella reilussa kuukaudessa saman verran sotilaita kuin nyt reilussa vuodessa Ukrainassa.

Venäläiset näyttävät mieltyneen värikkäisiin muovikukkiin. Niitä suositaan haudoilla ja myöskin liikenneonnettomuuksien tapahtumapaikoilla. Hautausmailla huomaa sen, että ennen muovikukkien keksimistä maassa suosittiin peltikukkia, jotka vuosikymmenien aikana ovat menettäneet maalipintansa.

Muutaman kilometrin päässä Neuvostoliiton monumentista on suomalaisten huomattavasti vaatimattomampi muistomerkki. Ison luonnonkiven kylkeen on kaiverrettu pelkistetysti kahdella kielellä ”1944 / Tali-Ihantalan taistelu / Kunnia sankareille”. Kiven juurella ovat viralliset seppeleet ja sinne on kerätty epävirallisesti myös löydettyä sotaromua.

Lisäksi kiven juurelle oli laskettu epävirallisesti venäläinen vodka-pullo ja saksalainen oluttölkki. Nekin tavallaan symboloivat taistelun tapahtumia. Joskus luin tiiliskiven, joka oli sotatieteellinen tutkimus Tali-Ihantalan taistelusta ja kirjan mukaan iso osa puna-armeijalaisista oli ympäri kännissä sotaretkellään.

Muistelen, että kiintiö sodan aikana oli 100 grammaa pirtua päivässä joka ukolle. Se tekee 30 litraa puhdasta alkoholia vuodessa ja ylittää kolminkertaisesti suomalaisten nykykulutuksen. Mutta varmasti se lisäsi sillee sopivasti myös rohkeutta.

Saksalainen oluttölkkikin oli ihan perustellusti kiven juuressa. Hitlerin suomalaisten avuksi lähettämä 70 koneen lento-osasto Kuhlmey tuhosi taistelun aikana mm. 200 panssarivaunua. Suomalaisten osuus oli 400 vaunua. Historian tutkijat voisivat selvittää, ratkaisiko lento-osasto Kuhlmey sen, ettei Suomea miehitetty.

 

maanantai 12. kesäkuuta 2023

Kuningaspultti

Astuessani sisälle Uuden Valamon luostarialueelle, pisti heti kuvan maailman suurin rautanaula silmääni. Kuusikin, johon naula on hakattu, on valtava, mutta valtava on myös tuo naula, joka ei liene ihan rautakauppojen hyllyjen vakiotuote. Pituutta on sillä toista metriä ja paksuutta nykyisten missien käsivarren verran.

Kyselin moneltakin luostarin henkilökunnan edustajalta tietoa tuosta maailman suurimmasta naulasta, mutta kukaan ei ollut edes huomannut sitä. Elikkä siitä voi päätellä, että naula on vasta äskettäin ilmestynyt puun kylkeen ja ihan perustellusti voi epäillä, että kyseessä on Uuden Valamon luostarin ihme, koska kyllä luostarissa tulee ihan matkailupoliittisista syistä olla jokin selittämätön mysteeri. Muistelen, että Vanhassa Valamossa on pyhäinjäännöksenä jopa Jeesuksen ristin palanen, jonka Jerusalemissa vieraillut Valamon luostarin silloinen johtaja oli ostanut sikäläiseltä helppoheikiltä.

Itse en keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö kuvan maailman suurin naula voisi olla peräisin Jeesuksen rististä. Muistelen, että autojen ohjausmekanismeihin kuului ennen valtavan suuri ja tärkeä pultti, jota kutsuttiin kuningaspultiksi. Olen taipuvainen ajattelemaan, että tuo jättiläisnaula on saattanut aikoinaan ihan hyvin toimia Jeesuksen ristin kuningaspulttina.

 

 

sunnuntai 11. kesäkuuta 2023

Islanti

 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että maamme jalkapallomaajoukkueen tulisi ottaa oppia Islannista ja panostaa sivurajaheittoihin. Suomen olisi 30 vuotta sitten pitänyt toimia myös, kuten Islanti toimi ja miljardien pankkitukien sijasta valtion olisi pitänyt turvata vain säästäjien talletukset ja käyttää pankkimiljardit nuorisoliikunnan tukemiseen. Niinpä Suomi, isiemme maa, olisi tällä hetkellä urheilussa muiden Pohjoismaiden tasolla.
EM-turnauksessa, joka on muuten tasoltaan MM-turnausta kovempi, Islanti eteni kahdeksan parhaan joukkoon kukistamalla mm. Englannin ennen kaikkea kovien rajaheittojen turvin. Keskikentän työmyyrä Aron Gunnarson oli entinen käsipalloilija, joka kykeni viskaamaan pallon keskikentältä vastustajan maalille.
Tosin epäilen, että Gunnarsonin heittotekniikka oli sääntökirjan vastainen, koska hän pystyi heittämään pallon tarvittaessa sivukierteellä, joka ei pitäisi sääntöjen puitteissa olla mahdollista. Ilmeisesti miehen kädet liikkuvat sen verran vikkelään, ettei erotuomari ehtinyt huomata, etteivät kädet olleet sääntökirjan edellyttämässä asennossa.
Tässä Helsingin Sanomat kertoo islantilaisten pelityylistä: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000002909010.html?fbclid=IwAR0T1TWft5pxMpVttQnpWEaxb5OLIdijCnBZfvwXU2E9uvTPvOz4UpkiV2w

perjantai 2. kesäkuuta 2023

Blinken

Olen mielestäni realisti ja niinpä olen sitä mieltä, että monet asiantuntijat, jotka suhtautuvat ihmiskunnan selviämisen mahdollisuuksiin pessimistisesti, ovat väärässä, koska kun historian kulkua katsoo, niin yleensä pessimistit ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian optimistisesti.

Itse esimerkiksi olen odottanut kauhulla tulevia Usa:n presidentinvaaleja, koska toinen pääehdokas alkaa olla vanhuudenhöperö ja toinen on ollut höperö pienestä pitäen ja on patologinen valehtelija.

Kolmas mahdollinen tuleva presidentti ei valehtele ihan aina, mutta muistaa kuitenkin ainakin Suomen median mukaan virheellisesti olevansa holocaustista selvinneiden juutalaisten jälkeläinen ja myös sen, että hänen vaimonsa olisi ollut World Trade Centerin rakennuksessa vuonna 2001 tapahtuneen terrori-iskun aikaan.

Eilen kuitenkin mielessäni vilahti pieni toivon kipinä Telluksen tulevaisuuden suhteen, kun katselin Usa:n ulkoministeri Antony Blinkenin Suomessa pitämää puhetta. Hän vaikutti ihan tasapainoiselta viisaalta ihmiseltä. Olen nyt jyrkästi sitä mieltä, että meidän tulisi Suomessa perustaa tukiryhmä Blinkenille, jotta hänet saataisiin ehdolle Usa:n presidentinvaaleihin, jotka saattavat olla ihmiskunnan kannalta ratkaisevan tärkeät. Uskon, että noin 98 % suomalaisista, jos heillä vain olisi mahdollisuus, äänestäisi Blinkeniä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antony_Blinken

Rauhanjuna

Leo Jokelan elämänkertakirjassa ei kerrota, että hän olisi ollut Suonenjoen Rosseja, mutta siitä huolimatta hän oli aikoinaan mielestäni maamme paras näyttelijä. Jos hän olisi saanut elää ohjaaja Aki Kaurismäen aikana, olisi hänestä tullut maailman luokan tähti. Valitettavasti Jokela kuoli jo 48-vuotiaana, joka sattuu olemaan alkoholistien keskimääräinen elinikä. Wikipedia kertoo hänen elämänsä loppuvaiheista seuraavaa:

”Yksityisihmisenä Jokela oli hiljainen, vaatimaton, itseään korostamaton, vakava ja jopa ujo. Huumorintajunsa ansiosta hän pärjäsi myös seuramiehenä ja yhteishengen luojana. Jokela piti yksityiselämänsä tarkasti erillään teatterimaailmasta ja muista töistään eikä kotona koskaan puhunut työasioistaan.

Työpaineita ja riittämättömyyden tuntoja hän sen sijaan lievitti alkoholilla. Jo Fennada-kaudellaan Jokela piti usein salkussaan valkoviinipulloja, joita hän joi pitkin päivää. Hänen alkoholinkäyttönsä kasvoi 1960-luvun teatterin murroksen myötä, kun hän koki omien arvojensa ja ihanteidensa menettäneen merkityksensä.

Vuosia jatkunut runsas alkoholinkäyttö elokuvastudioilla ja teatterinäytösten välillä johti lopulta 1970-luvulla terveysongelmiin. Jokelaa ei kuitenkaan yleensä nähty humalassa, ja hän oli hoitanut työnsä aina tunnollisesti. Siksi hänen varhainen poismenonsa tuli monille järkytyksenä.”

Minusta Juhani Ahon kirjaan perustuva elokuva Rautatie, jossa Jokela esittää Mattia, on yksi parhaista filmeistä yhdessä Forrest Gumpin kanssa. Jos Aki Kaurismäki sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa huomioida, että Suomen maakuntia kiersi vuonna 1982 maailmanrauhan asiaa edistävä Rauhanjuna, jonka mukana liikkui noin 100 eri alojen taiteilijaa. Tästä aiheesta voisi hyvä elokuvaohjaaja saada paljonkin irti.

Veikko Huovinen kirjoitti Rauhanjunasta jonkinlaisen ivamukaelman kirjassaan Ympäristöministeri ja sen yhdessä novellissa Matti ja Liisa saapuvat Lapinlahden asemalle ihmettelemään Rauhanjunaa ja tutustumaan sen taidetarjontaan. Sen muistan tapauksesta, että kun Matti näki jonkun alastoman naisen figuurin, hän totesi asiantuntevasti, että ”ihan mustuainen näkkyy”.

Koska tänään ei tv:mme noin 20 kanavalla ole mitään katsomisenarvoista, aion ihastella jälleen kerran Leo Jokelan suoritusta Rautatiessä: https://areena.yle.fi/1-432554

torstai 1. kesäkuuta 2023

Leo Jokela

Yhdessä Kiveen hakatut -kirjasarjan osassa paljastetaan, että maamme parhaimpiin näyttelijöihin kuulunut Leo Jokela olisi ollut suksivoidetehtailija Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain Rasva-Rossin huorpoeka. Tieto oli sen verran uusi ja yllättävä, että kuulustelin asian johdosta erästä Rossin suvun edustajaa, joka kiisti tiedon jyrkästi.

Hänen mukaansa korkeintaan Esan velipoika olisi saattanut tulla kyseeseen, koska hän harrasti näyttelemistä ja oli melkoinen koomikko. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että yksi Esa Rossin veljistä valmisti myös suksivoiteita. Aluksi tämä voidemerkki oli nimeltään Toveri, mutta syistä, joita voi vain arvailla nimi muutettiin 1930-luvulla Viestiksi.

Itse olen Leo Jokelaa katsellessani ihmetellyt, miten niin umpihämäläinen, eli Hausjärvellä syntynyt, näyttelijäsuuruus saattoi olla niin savolaisen oloinen ja ehkä Kiveen hakatut -kirja antaa asialle selityksen. Suomalaisen elokuvahistorian hauskimmaksi kohtaukseksi on valittu Komisario Palmun erehdyksessä se kohtaus, jossa etsivä Kokki, jota Leo Jokela esittää, laulaa puhtaalla savon murteella Silmät tummat kuin yö. Toisaalta etsivä Kokin sukunimi viittaa enemmänkin Karjalaan.

Eittämättä näyttelijä Leo Jokelassa oli paljon pienen ja pyöreän Esa Rossin piirteitä. Vaikka Jokela oli näyttelijänä suuri koomikko, niin yksityiselämässä hän oli enemmänkin surumielisyyteen taipuvainen, kuten suuret koomikot yleensä ovat. Jokela kuoli jo 47-vuotiaana pian sen jälkeen, kun hän oli esittänyt upeasti lapinlahtelaisen Matin roolin elokuvassa Rautatie, joka on katsottavissa Yle Areenassa.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=leo+jokela%2C+tummat+silm%C3%A4t%2C+elokuva#fpstate=ive&vld=cid:655354ef,vid:51jJryxf_6Q

keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Onni Laihanen ja Toivo Manninen

Eilen mainitsemani hanuristi Onni Laihanen sävelsi mesenaattinsa Esa ”Rasva” Rossin kunniaksi Esan saunapolkan, jonka hän äänitti yhdessä Toivo Mannisen kanssa. Luulen, että saunapolkka on sävelletty myös Ranta koivun alla -kappaleen tapaan Esan huvilalla Iisvedellä.

Onni Laihanen oli Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin, äidin sukua, joten epäilen Irwininkin musikaalisuuden periytyvän Laihasten puolelta. Laihanen kuoli jo 39-vuotiaana sydänkohtaukseen eikä Irwnkään elänyt paljoa vanhemmaksi.

Olinpa tässä syyllistymässä kunnianloukkaukseen. Nimittäin olin kirjoittamassa Tapio Rautavaaran muistelmissaan kertoman hanuristitarinan liittyvän Onni Laihaseen, mutta tarinan päähenkilö ei olekaan hän vaan Toivo Manninen.

Rautavaara toimi jatkosodan aikana Maaselän radion toimittajana ja kerran suoraan lähetykseen saapui esiintymään Toivo Manninen, vaikkakaan ovenpielet eivät tahtoneet riittää hanuritaiteilijalle, joka oli kännissä kuin käki.

Rautavaara talutti mestarin mikrofonin ääreen ja auttoi hänelle hanurin selkään. Sitten Tapsa kannatteli häntä henkseleistä ja haitarin hihnoista pystyssä ja kuulutti mikrofoniin, että: ”Nyt esiintyy hanuritaiteilija Toivo Manninen…hän soittaa Polkan mollissa….”

Sitten kuultiinkin komeaa polkkamusiikkia. Kun lähetys päättyi ja Rautavaara irrotti otteensa Topista, tämä putosi lattialle sammuen siihen Isänmaalle kaikkensa antaneena.

Hiljennymme kuuntelemaan Onni Laihasen ja Toivo Mannisen muodostaman haitaripartion esittämää Esan saunapolkkaa, joka siis liittyy vankasti Suonenjoen Iisveden kulttuurihistoriaan.
https://www.youtube.com/watch?v=jpK_OCAQobQ

tiistai 30. toukokuuta 2023

Rasva-Rossi

 Esa Rossista on yksi luku Kiveen hakatut -kirjasarjassa ja myös Yle-Areenan yksi Kiveen hakatut -ohjelma on omistettu hänelle. Tosin yksi erehdys sarjan tekijöille Antero Teroselle ja Jouko Vuolteelle on sattunut, sillä he ovat sitä mieltä, että Rossin perhe asui Iisvedellä Salmisen asemalla. Jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Salminen on Suonenjoen syrjäkylä parikymmentä kilometriä Iisvedeltä.

Mutta haetannooko tuo pieni virhe mittään. Sen sijaan menestyvän liikemiehen Esa Rossin kesähuvila, joka toimi myös valmennuskeskuksena sekä hanuristi Onni Laihasen lepokotina, oli Iisvedellä, ja siellä Laihanen sävelsi mm. kappaleen Rantakoivun alla.

Esa Rossi oli lahjakas urheilija, velmentaja, keksijä ja liikemies. Hänessä olisi oivallinen aihe jonkun historian opiskelijan graduun ja myöskin vaikkapa paikallishistoriaan keskittyneen Syväniemen kesäteatterin näytelmään. Varsinkin, kun tuon yleensä joviaalin herran luonteeseen kuului myös kiinnostava mustapuoli, koska mielenkiintoisessa ihmisessä pitää olla myös joku särmä.

Luulenpa, että monen suuren johtajan ja varsinkin taiteilijan taustalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sellaisia tapauksia on Suomenkin valtio-, liike- ja kulttuurielämä pullollaan. Välillä mennään ylikierroksilla ja kehitellään kaikkea suurta ja sitten välillä taas ollaan syvän masennuksen vuoksi laitoshoitokunnossa kuten Esa Rossinkin tapauksessa kävi.

Tosin korostettakoon tässä yhteydessä, että esimerkiksi presidentti J K Paasikivi ei ollut maanis-depressiivinen tyyppi, kuten väitetään. Asiasta on lääkärintodistuskin olemassa. Nimittäin KOP lähetti silloisen pääjohtajansa mielentilatutkimukseen, jotta hänet olisi voitu siirtää eläkkeelle mielenvikaisuuden vuoksi.

Lääkäri kuitenkin todisti, ettei tuleva presidentti ollut mielisairas, vaan hän kärsi pelkästään huonosta kotikasvatuksesta. Lisäksi hänellä oli sopimattomat tekohampaat, joilla oli tapana singahtaa suusta, jos pääjohtaja joutui korottamaan ääntään.

Esa Rossi sen sijaan lienee ollut selkeästi maanis-depressiivinen tapaus. Ainakin hänen tyttärenpoikansa kertoo yleensä leppoisesta papastaan seuraavaa: ”Esa oli myös väkivaltainen tyyppi, joka kävi välillä jopa lepäämässä Kymppi-osastolla, suljetulla sellaisella. Sen muistan, että hän välillä ajoi perhettään takaa kirves kädessään. Nuo tapahtumat osuivat varmaan huonoihin talviin, jolloin kaikki ei sujunut, kuten Esa halusi.”

Yle Areenan Kiveen hakatut -sarjan Esa Rossi jakson voi kuunnella tästä:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-62246477

maanantai 29. toukokuuta 2023

Kiva

 

Suonenjokelaisen parturiliikkeen seinällä oli kuvan Kiva-suksivoiteen mainos vuodelta 1944. Kiva-voiteen kehittäjä Esa Rossi oli lahjakas urheilija, valmentaja, keksijä ja liikemies. Sotien alla hän oli maailman johtava suksivoiteiden valmistaja, parhaimmillaan hänen tehtaansa tuotti puoli miljoonaa purkkia vuodessa maailman parasta Kiva-merkkistä voidetta.
Rossi ymmärsi myös markkinoinnin tärkeyden ja niinpä hän kokosi Iisvedellä treenanneeseen ammattilaistalliinsa maamme parhaat hiihtäjät. Itse hieman ihmettelen sitä, ettei Rossin sponsoroinnin katsottu vaarantavan suomalaisten huippuhiihtäjien amatööriyttä, sillä yleisurheilupuolella juoksija Paavo Nurmi joutui vaikeuksiin, vaikka salasi ammattilaisuutensa paremmin.
Suonenjoella on vankka yksimielisyys siitä, että sotien alla Suonenjoen Iisveden taajaväkinen yhdyskunta olisi voittanut hiihtoviestissä koko muun maailman. Siitä tosin keskustellaan, olisiko Iisveden kakkosjoukkuekin vielä voittanut muun maailman.
Wikipedian mukaan Rossin tallissa hiihtivät tai hänen tuotteitaan näkyvästi käyttivät ainakin Kalle Jalkanen, joka pääsi mukaan vuoden 1936 talviolympialaisiin täysin Rossin tuen avulla, Matti Lähde, Klaus Karppinen, Jussi Kurikkala, Pauli Pitkänen, Pekka Vanninen, Eino Olkinuora, Erkki Jalkanen, Pekka Niemi, Olli Remes, Olavi Alakulppi, Lauri Pitkänen, Valter Forssell, Frans Heikkinen, Erkki Penttilä, Manne Vuorinen, Aarne Valkama, Eelis Uosikkinen, Nestori Huupponen, Mikko Husu, Asser Autio ja Erkki Tamila.
Rossi oli mukana vuoden 1936 talviolympialaisten Suomen joukkueessa voitelumestarina. Mies itse ei ollut menestynyt hiihtourheilijana, mutta 25 000 metrin juoksussa hän saavutti SM-pronssia vuosina 1923 ja 1924.

sunnuntai 28. toukokuuta 2023

Kuin lapsena ennen

Vaikka iisveteläinen opettaja Kalle Laitinen harjoittikin eilen kertomassani tarinassa kovin käsin rauhankasvatusta, niin mikään pasifisti hän ei ollut, sillä hän oli ns. vapaussoturi ja suojeluskuntaupseeri. Sanotaan, ettei musiikki tunne rajoja ja sitä vahvistaa se, että suojeluskuntaupseeri-opettaja Kalle Laitinen, joka oli kova musiikkimies, antoi epäröimättä Junkkarisen pojille laulusta täyden kympin, vaikka poikien vaari oli ollut kylän punakaartin päällikkö.

Junkkarisen pojista Erkistä tulikin musiikin ammattilainen, jolle tosin uran viitisenkymmentä ensimmäistä vuotta olivat sen verran hankalia, että hän ihan perustellusti saattoi laulaa, että ”oon köyhä laulaja mä vain”. Sitten Ruusuja hopeamaljassa muutti kaiken ja Ekistä tuli rikas mies.

Erkki Junkkarinen kohosi 70-luvulla sellaiseen suosioon, että ehkä vain Jalkas-Kari, joka muualla Suomessa tunnettiin Kari Tapiona ja Hesassa Klappina, pystyi myöhemmin kilpailemaan Junkkarisen kanssa kansansuosion suuruudessa. Vaikka hiihtäjä Kalle Jalkanen olikin iisveteläisiä ja Kari Tapion sukuhaaraa, niin Kari Tapio ei ollut iisveteläisiä, vaan oli syntynyt Suonenjoen kirkolla viiden kilometrin päässä Junkkarisen syntymämökistä.

Junkkarisen syntymämökki on tosi pieni ja vaatimaton. Pari vuotta sitten sitä kaupiteltiin 4000 eurolla. Myyjä lienee ollut rehellinen ihminen, koska hän myynti-ilmoituksessa kertoi, että mökki oli muuten ihan hyvä, mutta vessa puuttuu, joten se soveltuu parhaiten koirille tai poikamiehille. Tosin eiköhän ne 1920-luvulla rakennetut Iisveden sahatyömiesten muutkin mökit olleet pieniä ja sisävessattomia.

Luin joskus Erkki Junkkarisen elämänkertateoksen Ruusuja hopeamaljassa ja siinä kerrottiin tulevan laulajatähden lapsuuden olleen silloisenkin mittapuun mukaan erityisen köyhä, koska isä kuoli nuorena. Muistelen, että hän kuoli malariaan, joka on kuuman etelän maissa nykyäänkin yleinen kuolinsyy, mutta kylmässä Suomessa hyvin harvinainen sairaus. Malariaa aiheuttavat sääsket pystyivät ilmeisesti siihen aikaan elämään Suomessakin, koska 1930-luvulla meillä oli hyvin kuumia kesiä ja koska osa malariasääskistä oppi selviämään talvipakkasista majoittumalla navetoihin.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia, joka lienee lähtöisin Junkkarisen kanssa samassa pihapiirissä asuneen Lauri Jauhiaisen kynästä ja ettei vain taustalla soi iisveteläisen hanurinsoiton Suomen mestarin Aulis Turpeisen haitari: https://www.youtube.com/watch?v=4N8hfajHi34

perjantai 2. kesäkuuta 2023

Blinken

Olen mielestäni realisti ja niinpä olen sitä mieltä, että monet asiantuntijat, jotka suhtautuvat ihmiskunnan selviämisen mahdollisuuksiin pessimistisesti, ovat väärässä, koska kun historian kulkua katsoo, niin yleensä pessimistit ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian optimistisesti.

Itse esimerkiksi olen odottanut kauhulla tulevia Usa:n presidentinvaaleja, koska toinen pääehdokas alkaa olla vanhuudenhöperö ja toinen on ollut höperö pienestä pitäen ja on patologinen valehtelija.

Kolmas mahdollinen tuleva presidentti ei valehtele ihan aina, mutta muistaa kuitenkin ainakin Suomen median mukaan virheellisesti olevansa holocaustista selvinneiden juutalaisten jälkeläinen ja myös sen, että hänen vaimonsa olisi ollut World Trade Centerin rakennuksessa vuonna 2001 tapahtuneen terrori-iskun aikaan.

Eilen kuitenkin mielessäni vilahti pieni toivon kipinä Telluksen tulevaisuuden suhteen, kun katselin Usa:n ulkoministeri Antony Blinkenin Suomessa pitämää puhetta. Hän vaikutti ihan tasapainoiselta viisaalta ihmiseltä. Olen nyt jyrkästi sitä mieltä, että meidän tulisi Suomessa perustaa tukiryhmä Blinkenille, jotta hänet saataisiin ehdolle Usa:n presidentinvaaleihin, jotka saattavat olla ihmiskunnan kannalta ratkaisevan tärkeät. Uskon, että noin 98 % suomalaisista, jos heillä vain olisi mahdollisuus, äänestäisi Blinkeniä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antony_Blinken

Rauhanjuna

Leo Jokelan elämänkertakirjassa ei kerrota, että hän olisi ollut Suonenjoen Rosseja, mutta siitä huolimatta hän oli aikoinaan mielestäni maamme paras näyttelijä. Jos hän olisi saanut elää ohjaaja Aki Kaurismäen aikana, olisi hänestä tullut maailman luokan tähti. Valitettavasti Jokela kuoli jo 48-vuotiaana, joka sattuu olemaan alkoholistien keskimääräinen elinikä. Wikipedia kertoo hänen elämänsä loppuvaiheista seuraavaa:

”Yksityisihmisenä Jokela oli hiljainen, vaatimaton, itseään korostamaton, vakava ja jopa ujo. Huumorintajunsa ansiosta hän pärjäsi myös seuramiehenä ja yhteishengen luojana. Jokela piti yksityiselämänsä tarkasti erillään teatterimaailmasta ja muista töistään eikä kotona koskaan puhunut työasioistaan.

Työpaineita ja riittämättömyyden tuntoja hän sen sijaan lievitti alkoholilla. Jo Fennada-kaudellaan Jokela piti usein salkussaan valkoviinipulloja, joita hän joi pitkin päivää. Hänen alkoholinkäyttönsä kasvoi 1960-luvun teatterin murroksen myötä, kun hän koki omien arvojensa ja ihanteidensa menettäneen merkityksensä.

Vuosia jatkunut runsas alkoholinkäyttö elokuvastudioilla ja teatterinäytösten välillä johti lopulta 1970-luvulla terveysongelmiin. Jokelaa ei kuitenkaan yleensä nähty humalassa, ja hän oli hoitanut työnsä aina tunnollisesti. Siksi hänen varhainen poismenonsa tuli monille järkytyksenä.”

Minusta Juhani Ahon kirjaan perustuva elokuva Rautatie, jossa Jokela esittää Mattia, on yksi parhaista filmeistä yhdessä Forrest Gumpin kanssa. Jos Aki Kaurismäki sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa huomioida, että Suomen maakuntia kiersi vuonna 1982 maailmanrauhan asiaa edistävä Rauhanjuna, jonka mukana liikkui noin 100 eri alojen taiteilijaa. Tästä aiheesta voisi hyvä elokuvaohjaaja saada paljonkin irti.

Veikko Huovinen kirjoitti Rauhanjunasta jonkinlaisen ivamukaelman kirjassaan Ympäristöministeri ja sen yhdessä novellissa Matti ja Liisa saapuvat Lapinlahden asemalle ihmettelemään Rauhanjunaa ja tutustumaan sen taidetarjontaan. Sen muistan tapauksesta, että kun Matti näki jonkun alastoman naisen figuurin, hän totesi asiantuntevasti, että ”ihan mustuainen näkkyy”.

Koska tänään ei tv:mme noin 20 kanavalla ole mitään katsomisenarvoista, aion ihastella jälleen kerran Leo Jokelan suoritusta Rautatiessä: https://areena.yle.fi/1-432554

torstai 1. kesäkuuta 2023

Leo Jokela

Yhdessä Kiveen hakatut -kirjasarjan osassa paljastetaan, että maamme parhaimpiin näyttelijöihin kuulunut Leo Jokela olisi ollut suksivoidetehtailija Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain Rasva-Rossin huorpoeka. Tieto oli sen verran uusi ja yllättävä, että kuulustelin asian johdosta erästä Rossin suvun edustajaa, joka kiisti tiedon jyrkästi.

Hänen mukaansa korkeintaan Esan velipoika olisi saattanut tulla kyseeseen, koska hän harrasti näyttelemistä ja oli melkoinen koomikko. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että yksi Esa Rossin veljistä valmisti myös suksivoiteita. Aluksi tämä voidemerkki oli nimeltään Toveri, mutta syistä, joita voi vain arvailla nimi muutettiin 1930-luvulla Viestiksi.

Itse olen Leo Jokelaa katsellessani ihmetellyt, miten niin umpihämäläinen, eli Hausjärvellä syntynyt, näyttelijäsuuruus saattoi olla niin savolaisen oloinen ja ehkä Kiveen hakatut -kirja antaa asialle selityksen. Suomalaisen elokuvahistorian hauskimmaksi kohtaukseksi on valittu Komisario Palmun erehdyksessä se kohtaus, jossa etsivä Kokki, jota Leo Jokela esittää, laulaa puhtaalla savon murteella Silmät tummat kuin yö. Toisaalta etsivä Kokin sukunimi viittaa enemmänkin Karjalaan.

Eittämättä näyttelijä Leo Jokelassa oli paljon pienen ja pyöreän Esa Rossin piirteitä. Vaikka Jokela oli näyttelijänä suuri koomikko, niin yksityiselämässä hän oli enemmänkin surumielisyyteen taipuvainen, kuten suuret koomikot yleensä ovat. Jokela kuoli jo 47-vuotiaana pian sen jälkeen, kun hän oli esittänyt upeasti lapinlahtelaisen Matin roolin elokuvassa Rautatie, joka on katsottavissa Yle Areenassa.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=leo+jokela%2C+tummat+silm%C3%A4t%2C+elokuva#fpstate=ive&vld=cid:655354ef,vid:51jJryxf_6Q

keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Onni Laihanen ja Toivo Manninen

Eilen mainitsemani hanuristi Onni Laihanen sävelsi mesenaattinsa Esa ”Rasva” Rossin kunniaksi Esan saunapolkan, jonka hän äänitti yhdessä Toivo Mannisen kanssa. Luulen, että saunapolkka on sävelletty myös Ranta koivun alla -kappaleen tapaan Esan huvilalla Iisvedellä.

Onni Laihanen oli Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin, äidin sukua, joten epäilen Irwininkin musikaalisuuden periytyvän Laihasten puolelta. Laihanen kuoli jo 39-vuotiaana sydänkohtaukseen eikä Irwnkään elänyt paljoa vanhemmaksi.

Olinpa tässä syyllistymässä kunnianloukkaukseen. Nimittäin olin kirjoittamassa Tapio Rautavaaran muistelmissaan kertoman hanuristitarinan liittyvän Onni Laihaseen, mutta tarinan päähenkilö ei olekaan hän vaan Toivo Manninen.

Rautavaara toimi jatkosodan aikana Maaselän radion toimittajana ja kerran suoraan lähetykseen saapui esiintymään Toivo Manninen, vaikkakaan ovenpielet eivät tahtoneet riittää hanuritaiteilijalle, joka oli kännissä kuin käki.

Rautavaara talutti mestarin mikrofonin ääreen ja auttoi hänelle hanurin selkään. Sitten Tapsa kannatteli häntä henkseleistä ja haitarin hihnoista pystyssä ja kuulutti mikrofoniin, että: ”Nyt esiintyy hanuritaiteilija Toivo Manninen…hän soittaa Polkan mollissa….”

Sitten kuultiinkin komeaa polkkamusiikkia. Kun lähetys päättyi ja Rautavaara irrotti otteensa Topista, tämä putosi lattialle sammuen siihen Isänmaalle kaikkensa antaneena.

Hiljennymme kuuntelemaan Onni Laihasen ja Toivo Mannisen muodostaman haitaripartion esittämää Esan saunapolkkaa, joka siis liittyy vankasti Suonenjoen Iisveden kulttuurihistoriaan.
https://www.youtube.com/watch?v=jpK_OCAQobQ

tiistai 30. toukokuuta 2023

Rasva-Rossi

 Esa Rossista on yksi luku Kiveen hakatut -kirjasarjassa ja myös Yle-Areenan yksi Kiveen hakatut -ohjelma on omistettu hänelle. Tosin yksi erehdys sarjan tekijöille Antero Teroselle ja Jouko Vuolteelle on sattunut, sillä he ovat sitä mieltä, että Rossin perhe asui Iisvedellä Salmisen asemalla. Jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Salminen on Suonenjoen syrjäkylä parikymmentä kilometriä Iisvedeltä.

Mutta haetannooko tuo pieni virhe mittään. Sen sijaan menestyvän liikemiehen Esa Rossin kesähuvila, joka toimi myös valmennuskeskuksena sekä hanuristi Onni Laihasen lepokotina, oli Iisvedellä, ja siellä Laihanen sävelsi mm. kappaleen Rantakoivun alla.

Esa Rossi oli lahjakas urheilija, velmentaja, keksijä ja liikemies. Hänessä olisi oivallinen aihe jonkun historian opiskelijan graduun ja myöskin vaikkapa paikallishistoriaan keskittyneen Syväniemen kesäteatterin näytelmään. Varsinkin, kun tuon yleensä joviaalin herran luonteeseen kuului myös kiinnostava mustapuoli, koska mielenkiintoisessa ihmisessä pitää olla myös joku särmä.

Luulenpa, että monen suuren johtajan ja varsinkin taiteilijan taustalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sellaisia tapauksia on Suomenkin valtio-, liike- ja kulttuurielämä pullollaan. Välillä mennään ylikierroksilla ja kehitellään kaikkea suurta ja sitten välillä taas ollaan syvän masennuksen vuoksi laitoshoitokunnossa kuten Esa Rossinkin tapauksessa kävi.

Tosin korostettakoon tässä yhteydessä, että esimerkiksi presidentti J K Paasikivi ei ollut maanis-depressiivinen tyyppi, kuten väitetään. Asiasta on lääkärintodistuskin olemassa. Nimittäin KOP lähetti silloisen pääjohtajansa mielentilatutkimukseen, jotta hänet olisi voitu siirtää eläkkeelle mielenvikaisuuden vuoksi.

Lääkäri kuitenkin todisti, ettei tuleva presidentti ollut mielisairas, vaan hän kärsi pelkästään huonosta kotikasvatuksesta. Lisäksi hänellä oli sopimattomat tekohampaat, joilla oli tapana singahtaa suusta, jos pääjohtaja joutui korottamaan ääntään.

Esa Rossi sen sijaan lienee ollut selkeästi maanis-depressiivinen tapaus. Ainakin hänen tyttärenpoikansa kertoo yleensä leppoisesta papastaan seuraavaa: ”Esa oli myös väkivaltainen tyyppi, joka kävi välillä jopa lepäämässä Kymppi-osastolla, suljetulla sellaisella. Sen muistan, että hän välillä ajoi perhettään takaa kirves kädessään. Nuo tapahtumat osuivat varmaan huonoihin talviin, jolloin kaikki ei sujunut, kuten Esa halusi.”

Yle Areenan Kiveen hakatut -sarjan Esa Rossi jakson voi kuunnella tästä:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-62246477

maanantai 29. toukokuuta 2023

Kiva

 

Suonenjokelaisen parturiliikkeen seinällä oli kuvan Kiva-suksivoiteen mainos vuodelta 1944. Kiva-voiteen kehittäjä Esa Rossi oli lahjakas urheilija, valmentaja, keksijä ja liikemies. Sotien alla hän oli maailman johtava suksivoiteiden valmistaja, parhaimmillaan hänen tehtaansa tuotti puoli miljoonaa purkkia vuodessa maailman parasta Kiva-merkkistä voidetta.
Rossi ymmärsi myös markkinoinnin tärkeyden ja niinpä hän kokosi Iisvedellä treenanneeseen ammattilaistalliinsa maamme parhaat hiihtäjät. Itse hieman ihmettelen sitä, ettei Rossin sponsoroinnin katsottu vaarantavan suomalaisten huippuhiihtäjien amatööriyttä, sillä yleisurheilupuolella juoksija Paavo Nurmi joutui vaikeuksiin, vaikka salasi ammattilaisuutensa paremmin.
Suonenjoella on vankka yksimielisyys siitä, että sotien alla Suonenjoen Iisveden taajaväkinen yhdyskunta olisi voittanut hiihtoviestissä koko muun maailman. Siitä tosin keskustellaan, olisiko Iisveden kakkosjoukkuekin vielä voittanut muun maailman.
Wikipedian mukaan Rossin tallissa hiihtivät tai hänen tuotteitaan näkyvästi käyttivät ainakin Kalle Jalkanen, joka pääsi mukaan vuoden 1936 talviolympialaisiin täysin Rossin tuen avulla, Matti Lähde, Klaus Karppinen, Jussi Kurikkala, Pauli Pitkänen, Pekka Vanninen, Eino Olkinuora, Erkki Jalkanen, Pekka Niemi, Olli Remes, Olavi Alakulppi, Lauri Pitkänen, Valter Forssell, Frans Heikkinen, Erkki Penttilä, Manne Vuorinen, Aarne Valkama, Eelis Uosikkinen, Nestori Huupponen, Mikko Husu, Asser Autio ja Erkki Tamila.
Rossi oli mukana vuoden 1936 talviolympialaisten Suomen joukkueessa voitelumestarina. Mies itse ei ollut menestynyt hiihtourheilijana, mutta 25 000 metrin juoksussa hän saavutti SM-pronssia vuosina 1923 ja 1924.

sunnuntai 28. toukokuuta 2023

Kuin lapsena ennen

Vaikka iisveteläinen opettaja Kalle Laitinen harjoittikin eilen kertomassani tarinassa kovin käsin rauhankasvatusta, niin mikään pasifisti hän ei ollut, sillä hän oli ns. vapaussoturi ja suojeluskuntaupseeri. Sanotaan, ettei musiikki tunne rajoja ja sitä vahvistaa se, että suojeluskuntaupseeri-opettaja Kalle Laitinen, joka oli kova musiikkimies, antoi epäröimättä Junkkarisen pojille laulusta täyden kympin, vaikka poikien vaari oli ollut kylän punakaartin päällikkö.

Junkkarisen pojista Erkistä tulikin musiikin ammattilainen, jolle tosin uran viitisenkymmentä ensimmäistä vuotta olivat sen verran hankalia, että hän ihan perustellusti saattoi laulaa, että ”oon köyhä laulaja mä vain”. Sitten Ruusuja hopeamaljassa muutti kaiken ja Ekistä tuli rikas mies.

Erkki Junkkarinen kohosi 70-luvulla sellaiseen suosioon, että ehkä vain Jalkas-Kari, joka muualla Suomessa tunnettiin Kari Tapiona ja Hesassa Klappina, pystyi myöhemmin kilpailemaan Junkkarisen kanssa kansansuosion suuruudessa. Vaikka hiihtäjä Kalle Jalkanen olikin iisveteläisiä ja Kari Tapion sukuhaaraa, niin Kari Tapio ei ollut iisveteläisiä, vaan oli syntynyt Suonenjoen kirkolla viiden kilometrin päässä Junkkarisen syntymämökistä.

Junkkarisen syntymämökki on tosi pieni ja vaatimaton. Pari vuotta sitten sitä kaupiteltiin 4000 eurolla. Myyjä lienee ollut rehellinen ihminen, koska hän myynti-ilmoituksessa kertoi, että mökki oli muuten ihan hyvä, mutta vessa puuttuu, joten se soveltuu parhaiten koirille tai poikamiehille. Tosin eiköhän ne 1920-luvulla rakennetut Iisveden sahatyömiesten muutkin mökit olleet pieniä ja sisävessattomia.

Luin joskus Erkki Junkkarisen elämänkertateoksen Ruusuja hopeamaljassa ja siinä kerrottiin tulevan laulajatähden lapsuuden olleen silloisenkin mittapuun mukaan erityisen köyhä, koska isä kuoli nuorena. Muistelen, että hän kuoli malariaan, joka on kuuman etelän maissa nykyäänkin yleinen kuolinsyy, mutta kylmässä Suomessa hyvin harvinainen sairaus. Malariaa aiheuttavat sääsket pystyivät ilmeisesti siihen aikaan elämään Suomessakin, koska 1930-luvulla meillä oli hyvin kuumia kesiä ja koska osa malariasääskistä oppi selviämään talvipakkasista majoittumalla navetoihin.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia, joka lienee lähtöisin Junkkarisen kanssa samassa pihapiirissä asuneen Lauri Jauhiaisen kynästä ja ettei vain taustalla soi iisveteläisen hanurinsoiton Suomen mestarin Aulis Turpeisen haitari: https://www.youtube.com/watch?v=4N8hfajHi34

perjantai 2. kesäkuuta 2023

Blinken

Olen mielestäni realisti ja niinpä olen sitä mieltä, että monet asiantuntijat, jotka suhtautuvat ihmiskunnan selviämisen mahdollisuuksiin pessimistisesti, ovat väärässä, koska kun historian kulkua katsoo, niin yleensä pessimistit ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian optimistisesti.

Itse esimerkiksi olen odottanut kauhulla tulevia Usa:n presidentinvaaleja, koska toinen pääehdokas alkaa olla vanhuudenhöperö ja toinen on ollut höperö pienestä pitäen ja on patologinen valehtelija.

Kolmas mahdollinen tuleva presidentti ei valehtele ihan aina, mutta muistaa kuitenkin ainakin Suomen median mukaan virheellisesti olevansa holocaustista selvinneiden juutalaisten jälkeläinen ja myös sen, että hänen vaimonsa olisi ollut World Trade Centerin rakennuksessa vuonna 2001 tapahtuneen terrori-iskun aikaan.

Eilen kuitenkin mielessäni vilahti pieni toivon kipinä Telluksen tulevaisuuden suhteen, kun katselin Usa:n ulkoministeri Antony Blinkenin Suomessa pitämää puhetta. Hän vaikutti ihan tasapainoiselta viisaalta ihmiseltä. Olen nyt jyrkästi sitä mieltä, että meidän tulisi Suomessa perustaa tukiryhmä Blinkenille, jotta hänet saataisiin ehdolle Usa:n presidentinvaaleihin, jotka saattavat olla ihmiskunnan kannalta ratkaisevan tärkeät. Uskon, että noin 98 % suomalaisista, jos heillä vain olisi mahdollisuus, äänestäisi Blinkeniä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antony_Blinken

Rauhanjuna

Leo Jokelan elämänkertakirjassa ei kerrota, että hän olisi ollut Suonenjoen Rosseja, mutta siitä huolimatta hän oli aikoinaan mielestäni maamme paras näyttelijä. Jos hän olisi saanut elää ohjaaja Aki Kaurismäen aikana, olisi hänestä tullut maailman luokan tähti. Valitettavasti Jokela kuoli jo 48-vuotiaana, joka sattuu olemaan alkoholistien keskimääräinen elinikä. Wikipedia kertoo hänen elämänsä loppuvaiheista seuraavaa:

”Yksityisihmisenä Jokela oli hiljainen, vaatimaton, itseään korostamaton, vakava ja jopa ujo. Huumorintajunsa ansiosta hän pärjäsi myös seuramiehenä ja yhteishengen luojana. Jokela piti yksityiselämänsä tarkasti erillään teatterimaailmasta ja muista töistään eikä kotona koskaan puhunut työasioistaan.

Työpaineita ja riittämättömyyden tuntoja hän sen sijaan lievitti alkoholilla. Jo Fennada-kaudellaan Jokela piti usein salkussaan valkoviinipulloja, joita hän joi pitkin päivää. Hänen alkoholinkäyttönsä kasvoi 1960-luvun teatterin murroksen myötä, kun hän koki omien arvojensa ja ihanteidensa menettäneen merkityksensä.

Vuosia jatkunut runsas alkoholinkäyttö elokuvastudioilla ja teatterinäytösten välillä johti lopulta 1970-luvulla terveysongelmiin. Jokelaa ei kuitenkaan yleensä nähty humalassa, ja hän oli hoitanut työnsä aina tunnollisesti. Siksi hänen varhainen poismenonsa tuli monille järkytyksenä.”

Minusta Juhani Ahon kirjaan perustuva elokuva Rautatie, jossa Jokela esittää Mattia, on yksi parhaista filmeistä yhdessä Forrest Gumpin kanssa. Jos Aki Kaurismäki sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa huomioida, että Suomen maakuntia kiersi vuonna 1982 maailmanrauhan asiaa edistävä Rauhanjuna, jonka mukana liikkui noin 100 eri alojen taiteilijaa. Tästä aiheesta voisi hyvä elokuvaohjaaja saada paljonkin irti.

Veikko Huovinen kirjoitti Rauhanjunasta jonkinlaisen ivamukaelman kirjassaan Ympäristöministeri ja sen yhdessä novellissa Matti ja Liisa saapuvat Lapinlahden asemalle ihmettelemään Rauhanjunaa ja tutustumaan sen taidetarjontaan. Sen muistan tapauksesta, että kun Matti näki jonkun alastoman naisen figuurin, hän totesi asiantuntevasti, että ”ihan mustuainen näkkyy”.

Koska tänään ei tv:mme noin 20 kanavalla ole mitään katsomisenarvoista, aion ihastella jälleen kerran Leo Jokelan suoritusta Rautatiessä: https://areena.yle.fi/1-432554

torstai 1. kesäkuuta 2023

Leo Jokela

Yhdessä Kiveen hakatut -kirjasarjan osassa paljastetaan, että maamme parhaimpiin näyttelijöihin kuulunut Leo Jokela olisi ollut suksivoidetehtailija Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain Rasva-Rossin huorpoeka. Tieto oli sen verran uusi ja yllättävä, että kuulustelin asian johdosta erästä Rossin suvun edustajaa, joka kiisti tiedon jyrkästi.

Hänen mukaansa korkeintaan Esan velipoika olisi saattanut tulla kyseeseen, koska hän harrasti näyttelemistä ja oli melkoinen koomikko. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että yksi Esa Rossin veljistä valmisti myös suksivoiteita. Aluksi tämä voidemerkki oli nimeltään Toveri, mutta syistä, joita voi vain arvailla nimi muutettiin 1930-luvulla Viestiksi.

Itse olen Leo Jokelaa katsellessani ihmetellyt, miten niin umpihämäläinen, eli Hausjärvellä syntynyt, näyttelijäsuuruus saattoi olla niin savolaisen oloinen ja ehkä Kiveen hakatut -kirja antaa asialle selityksen. Suomalaisen elokuvahistorian hauskimmaksi kohtaukseksi on valittu Komisario Palmun erehdyksessä se kohtaus, jossa etsivä Kokki, jota Leo Jokela esittää, laulaa puhtaalla savon murteella Silmät tummat kuin yö. Toisaalta etsivä Kokin sukunimi viittaa enemmänkin Karjalaan.

Eittämättä näyttelijä Leo Jokelassa oli paljon pienen ja pyöreän Esa Rossin piirteitä. Vaikka Jokela oli näyttelijänä suuri koomikko, niin yksityiselämässä hän oli enemmänkin surumielisyyteen taipuvainen, kuten suuret koomikot yleensä ovat. Jokela kuoli jo 47-vuotiaana pian sen jälkeen, kun hän oli esittänyt upeasti lapinlahtelaisen Matin roolin elokuvassa Rautatie, joka on katsottavissa Yle Areenassa.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=leo+jokela%2C+tummat+silm%C3%A4t%2C+elokuva#fpstate=ive&vld=cid:655354ef,vid:51jJryxf_6Q

keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Onni Laihanen ja Toivo Manninen

Eilen mainitsemani hanuristi Onni Laihanen sävelsi mesenaattinsa Esa ”Rasva” Rossin kunniaksi Esan saunapolkan, jonka hän äänitti yhdessä Toivo Mannisen kanssa. Luulen, että saunapolkka on sävelletty myös Ranta koivun alla -kappaleen tapaan Esan huvilalla Iisvedellä.

Onni Laihanen oli Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin, äidin sukua, joten epäilen Irwininkin musikaalisuuden periytyvän Laihasten puolelta. Laihanen kuoli jo 39-vuotiaana sydänkohtaukseen eikä Irwnkään elänyt paljoa vanhemmaksi.

Olinpa tässä syyllistymässä kunnianloukkaukseen. Nimittäin olin kirjoittamassa Tapio Rautavaaran muistelmissaan kertoman hanuristitarinan liittyvän Onni Laihaseen, mutta tarinan päähenkilö ei olekaan hän vaan Toivo Manninen.

Rautavaara toimi jatkosodan aikana Maaselän radion toimittajana ja kerran suoraan lähetykseen saapui esiintymään Toivo Manninen, vaikkakaan ovenpielet eivät tahtoneet riittää hanuritaiteilijalle, joka oli kännissä kuin käki.

Rautavaara talutti mestarin mikrofonin ääreen ja auttoi hänelle hanurin selkään. Sitten Tapsa kannatteli häntä henkseleistä ja haitarin hihnoista pystyssä ja kuulutti mikrofoniin, että: ”Nyt esiintyy hanuritaiteilija Toivo Manninen…hän soittaa Polkan mollissa….”

Sitten kuultiinkin komeaa polkkamusiikkia. Kun lähetys päättyi ja Rautavaara irrotti otteensa Topista, tämä putosi lattialle sammuen siihen Isänmaalle kaikkensa antaneena.

Hiljennymme kuuntelemaan Onni Laihasen ja Toivo Mannisen muodostaman haitaripartion esittämää Esan saunapolkkaa, joka siis liittyy vankasti Suonenjoen Iisveden kulttuurihistoriaan.
https://www.youtube.com/watch?v=jpK_OCAQobQ

tiistai 30. toukokuuta 2023

Rasva-Rossi

 Esa Rossista on yksi luku Kiveen hakatut -kirjasarjassa ja myös Yle-Areenan yksi Kiveen hakatut -ohjelma on omistettu hänelle. Tosin yksi erehdys sarjan tekijöille Antero Teroselle ja Jouko Vuolteelle on sattunut, sillä he ovat sitä mieltä, että Rossin perhe asui Iisvedellä Salmisen asemalla. Jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Salminen on Suonenjoen syrjäkylä parikymmentä kilometriä Iisvedeltä.

Mutta haetannooko tuo pieni virhe mittään. Sen sijaan menestyvän liikemiehen Esa Rossin kesähuvila, joka toimi myös valmennuskeskuksena sekä hanuristi Onni Laihasen lepokotina, oli Iisvedellä, ja siellä Laihanen sävelsi mm. kappaleen Rantakoivun alla.

Esa Rossi oli lahjakas urheilija, velmentaja, keksijä ja liikemies. Hänessä olisi oivallinen aihe jonkun historian opiskelijan graduun ja myöskin vaikkapa paikallishistoriaan keskittyneen Syväniemen kesäteatterin näytelmään. Varsinkin, kun tuon yleensä joviaalin herran luonteeseen kuului myös kiinnostava mustapuoli, koska mielenkiintoisessa ihmisessä pitää olla myös joku särmä.

Luulenpa, että monen suuren johtajan ja varsinkin taiteilijan taustalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sellaisia tapauksia on Suomenkin valtio-, liike- ja kulttuurielämä pullollaan. Välillä mennään ylikierroksilla ja kehitellään kaikkea suurta ja sitten välillä taas ollaan syvän masennuksen vuoksi laitoshoitokunnossa kuten Esa Rossinkin tapauksessa kävi.

Tosin korostettakoon tässä yhteydessä, että esimerkiksi presidentti J K Paasikivi ei ollut maanis-depressiivinen tyyppi, kuten väitetään. Asiasta on lääkärintodistuskin olemassa. Nimittäin KOP lähetti silloisen pääjohtajansa mielentilatutkimukseen, jotta hänet olisi voitu siirtää eläkkeelle mielenvikaisuuden vuoksi.

Lääkäri kuitenkin todisti, ettei tuleva presidentti ollut mielisairas, vaan hän kärsi pelkästään huonosta kotikasvatuksesta. Lisäksi hänellä oli sopimattomat tekohampaat, joilla oli tapana singahtaa suusta, jos pääjohtaja joutui korottamaan ääntään.

Esa Rossi sen sijaan lienee ollut selkeästi maanis-depressiivinen tapaus. Ainakin hänen tyttärenpoikansa kertoo yleensä leppoisesta papastaan seuraavaa: ”Esa oli myös väkivaltainen tyyppi, joka kävi välillä jopa lepäämässä Kymppi-osastolla, suljetulla sellaisella. Sen muistan, että hän välillä ajoi perhettään takaa kirves kädessään. Nuo tapahtumat osuivat varmaan huonoihin talviin, jolloin kaikki ei sujunut, kuten Esa halusi.”

Yle Areenan Kiveen hakatut -sarjan Esa Rossi jakson voi kuunnella tästä:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-62246477

maanantai 29. toukokuuta 2023

Kiva

 

Suonenjokelaisen parturiliikkeen seinällä oli kuvan Kiva-suksivoiteen mainos vuodelta 1944. Kiva-voiteen kehittäjä Esa Rossi oli lahjakas urheilija, valmentaja, keksijä ja liikemies. Sotien alla hän oli maailman johtava suksivoiteiden valmistaja, parhaimmillaan hänen tehtaansa tuotti puoli miljoonaa purkkia vuodessa maailman parasta Kiva-merkkistä voidetta.
Rossi ymmärsi myös markkinoinnin tärkeyden ja niinpä hän kokosi Iisvedellä treenanneeseen ammattilaistalliinsa maamme parhaat hiihtäjät. Itse hieman ihmettelen sitä, ettei Rossin sponsoroinnin katsottu vaarantavan suomalaisten huippuhiihtäjien amatööriyttä, sillä yleisurheilupuolella juoksija Paavo Nurmi joutui vaikeuksiin, vaikka salasi ammattilaisuutensa paremmin.
Suonenjoella on vankka yksimielisyys siitä, että sotien alla Suonenjoen Iisveden taajaväkinen yhdyskunta olisi voittanut hiihtoviestissä koko muun maailman. Siitä tosin keskustellaan, olisiko Iisveden kakkosjoukkuekin vielä voittanut muun maailman.
Wikipedian mukaan Rossin tallissa hiihtivät tai hänen tuotteitaan näkyvästi käyttivät ainakin Kalle Jalkanen, joka pääsi mukaan vuoden 1936 talviolympialaisiin täysin Rossin tuen avulla, Matti Lähde, Klaus Karppinen, Jussi Kurikkala, Pauli Pitkänen, Pekka Vanninen, Eino Olkinuora, Erkki Jalkanen, Pekka Niemi, Olli Remes, Olavi Alakulppi, Lauri Pitkänen, Valter Forssell, Frans Heikkinen, Erkki Penttilä, Manne Vuorinen, Aarne Valkama, Eelis Uosikkinen, Nestori Huupponen, Mikko Husu, Asser Autio ja Erkki Tamila.
Rossi oli mukana vuoden 1936 talviolympialaisten Suomen joukkueessa voitelumestarina. Mies itse ei ollut menestynyt hiihtourheilijana, mutta 25 000 metrin juoksussa hän saavutti SM-pronssia vuosina 1923 ja 1924.

sunnuntai 28. toukokuuta 2023

Kuin lapsena ennen

Vaikka iisveteläinen opettaja Kalle Laitinen harjoittikin eilen kertomassani tarinassa kovin käsin rauhankasvatusta, niin mikään pasifisti hän ei ollut, sillä hän oli ns. vapaussoturi ja suojeluskuntaupseeri. Sanotaan, ettei musiikki tunne rajoja ja sitä vahvistaa se, että suojeluskuntaupseeri-opettaja Kalle Laitinen, joka oli kova musiikkimies, antoi epäröimättä Junkkarisen pojille laulusta täyden kympin, vaikka poikien vaari oli ollut kylän punakaartin päällikkö.

Junkkarisen pojista Erkistä tulikin musiikin ammattilainen, jolle tosin uran viitisenkymmentä ensimmäistä vuotta olivat sen verran hankalia, että hän ihan perustellusti saattoi laulaa, että ”oon köyhä laulaja mä vain”. Sitten Ruusuja hopeamaljassa muutti kaiken ja Ekistä tuli rikas mies.

Erkki Junkkarinen kohosi 70-luvulla sellaiseen suosioon, että ehkä vain Jalkas-Kari, joka muualla Suomessa tunnettiin Kari Tapiona ja Hesassa Klappina, pystyi myöhemmin kilpailemaan Junkkarisen kanssa kansansuosion suuruudessa. Vaikka hiihtäjä Kalle Jalkanen olikin iisveteläisiä ja Kari Tapion sukuhaaraa, niin Kari Tapio ei ollut iisveteläisiä, vaan oli syntynyt Suonenjoen kirkolla viiden kilometrin päässä Junkkarisen syntymämökistä.

Junkkarisen syntymämökki on tosi pieni ja vaatimaton. Pari vuotta sitten sitä kaupiteltiin 4000 eurolla. Myyjä lienee ollut rehellinen ihminen, koska hän myynti-ilmoituksessa kertoi, että mökki oli muuten ihan hyvä, mutta vessa puuttuu, joten se soveltuu parhaiten koirille tai poikamiehille. Tosin eiköhän ne 1920-luvulla rakennetut Iisveden sahatyömiesten muutkin mökit olleet pieniä ja sisävessattomia.

Luin joskus Erkki Junkkarisen elämänkertateoksen Ruusuja hopeamaljassa ja siinä kerrottiin tulevan laulajatähden lapsuuden olleen silloisenkin mittapuun mukaan erityisen köyhä, koska isä kuoli nuorena. Muistelen, että hän kuoli malariaan, joka on kuuman etelän maissa nykyäänkin yleinen kuolinsyy, mutta kylmässä Suomessa hyvin harvinainen sairaus. Malariaa aiheuttavat sääsket pystyivät ilmeisesti siihen aikaan elämään Suomessakin, koska 1930-luvulla meillä oli hyvin kuumia kesiä ja koska osa malariasääskistä oppi selviämään talvipakkasista majoittumalla navetoihin.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia, joka lienee lähtöisin Junkkarisen kanssa samassa pihapiirissä asuneen Lauri Jauhiaisen kynästä ja ettei vain taustalla soi iisveteläisen hanurinsoiton Suomen mestarin Aulis Turpeisen haitari: https://www.youtube.com/watch?v=4N8hfajHi34

perjantai 9. kesäkuuta 2023

Röökerin maali

Onhan se pikkuisen sääli, että sekä hyvä Suomen jalkapallomaajoukkueessakin pelannut maalivahti Peter Enckelman ja Vps:n hyvä Veikkausliiga-tason maalivahti Teppo Marttinen tullaan muistamaan vuosikymmeniä ennen kaikkea miehinä, jotka onnistuivat päästämään sivurajaheitot maaliinsa. Jääkiekkopuolelta muistetaan ainakin 50 vuoden takaa hyvä maajoukkuemaalivahti Stig Wetzell ennen kaikkea siitä, että hän teki sen virheen, että hän ainakin hyvän tarinan mukaan söi ennen ottelua banaanin kuorineen, joka sitten ottelun jälkeisissä testeissä näkyi kiellettynä efedriininä. Sen virheen vuoksi Suomi menetti mahdollisesti ensimmäisen MM-mitalinsa.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta sitä, että joskus vuosia sitten ihmettelin, miksi Väinölänniemen urheilukentän reunalla olevaa moukarihäkkiä joku kutsui Röökerin maaliksi. Asiaa selvittäessäni kävi ilmi, että 70-luvulla Kupsin kovapotkuisimman miehen hirmuinen laukaus oli kerran maalin sijasta viuhunut kyseiseen moukarihäkkiin.

Luulen kuitenkin, että kyseessä oli ollut vapaapotkutilanne eikä rangaistuspotkutilanne. Jääpallopuolelta tosin muistan tapauksen, jossa rangaistuslyönti epäonnistui siinä määrin, että pallo meni kulmalipun kautta sivurajalyönniksi; kyllä siinäkin tapauksessa katsomossa ovat ivanaurut raikuneet. Tekevälle sattuu virheitä ja tässä sellainen sattuu Peter Enckelmanille https://www.youtube.com/watch?v=RAZ3CTxxAg4

Rajaheitoista

Olen taistellut monilla jalkapallokentillä, mutta sellaista maalia en ole ennen nähnyt, jollaisen Sjk teki eilen Vps:a vastaan. Seinäjokelaiset nimittäin tekivät maalinsa sivurajaheitosta, jota kansankielellä myös rajaheitoksi kutsutaan. Tämän kerrassaan eriskummallisen tapauksen voi katsoa heti tämän linkin alusta. https://www.youtube.com/watch?v=ZDqdH-Ju5uM

Muistanpa, miten joskus nuoruudessani työpaikan kahvipöydässä pohdimme, mitä jalkapallon sääntökirja sanoo siitä, että joko oma joukkue heittää sivurajaheiton omaan maaliin tai jos hyökkäävä joukkue tekee moisen tempun vastustajan pömpeliin.

Silloin tulimme tulokseen, ettei reaalitodellisuudessa moista voi tapahtua, mutta ei mennyt montaa päivää, kun Englannissa pelaava Peter Enckelman, jonka nimi suomeksi tarkoittanee yksinkertaista miestä, lipsautti pallon omasta sivurajaheitosta maaliin.

Sen tapauksen jälkeen jalkapallo-oikeuden oikeusoppineet kertoivat kansalle, että mikäli pallo menee omasta heitosta maaliin ilman, että kukaan sitä koskettaa, seurauksena on kulmastapotkaisu, jota kansankielessä kutsutaan kulmapotkuksi tai jos pallo menee suoraan vierasjoukkueen heitosta maaliin ilman kosketuksia, niin seurauksena on maalistapotkaisu, jota kansa maalipotkuksi myös nimittää. Eilen onneton maalivahti ilmeisesti ymmärtämättömyyttään läimäytti palloa, joten maali oli jalkapallokielellä selviö.

Rajaheitoista tuleekin mieleeni se, että jossain puulaakisarjassa törmäsin tapaukseen, että lyhyt, mutta vanttera keihäänheittäjä Jorma Kinnusen näköinen mies helposti heitti sääntöjen mukaisen rajaheiton keskiviivan kohdalta vastustajan maalille. Pallo vallan suhisi mennessään.

Mieleeni tuli soittaa silloiselle päävalmentaja Martti Kuuselalle, että nyt on löytynyt maajoukkueeseen lahjakkuus, joka turvaa Suomelle MM-kisapaikan. Soittamatta jäi. Toisaalta siihen aikaan maajoukkueemme taktiikka oli se, että Ops:n kovaheittoinen Ari Lahtinen viskasi rajaheiton vastustajan maalille, jossa puhelinkopin kokoinen Jallu Rantanen yritti survoa sen maaliin.

Jorma Kinnusen näköinen mies olisi saattanut olla vielä Lahtista parempi avainpelaaja. Tosin Suomi oli melkein selvitä vuoden 1986 Meksikon MM-kisoihin, mutta maalin tappio viimeisessä karsintapelissä Pohjois-Irlannissa pudotti poikamme pois turnauksesta.

torstai 8. kesäkuuta 2023

Kiestinki

Sekä Kalle Päätalon tuotantoon että myös maamme sotahistoriaan vähäisessä määrin perehtyneenä olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen historian pimeisiin puoliin perehtyneellä Teemu Keskisarjalla olisi syytä selvittää myös kenraali Hjalmar Siilasvuon edesottamuksia Vienan-Karjalassa jatkosodan alkuvaiheissa.

Nimittäin kummalliselta tuntuu, että Siilasvuon lähimmistä alaisista kolme kuoli syksyllä 1941 epäilyttävissä olosuhteissa. Viime aikoina tehdyt työpaikkatutkimukset ovat paljastaneet, että maamme seurakunnat ovat nykyään henkisesti raskaimpia työympäristöjä, mutta helppoa ei ollut myöskään kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johtaman III:n armeijakunnan esikunnassa.

Eversti Verner Viikla otti divisioonankomentajana vastuun näennäisen huonon sotamenestyksen johdosta ampumalla itsensä Karmalammella 18. joulukuuta 1941. Tapauksen jälkeen hänelle myönnettiin Mannerheim-risti. Viiklan huonon sotamenestyksen selittää osittain se, että Mannerheim oli nimenomaan kieltänyt suomalaisia katkaisemasta Muurmannin rataa.

Eversti Jussi Turtola kaatui Pinkosalmella 29. elokuuta klo 16.40 ollessaan pienen tiedusteluryhmän johtajana. Hänen mieltään painoi esimerkiksi se, että yhdessä ainoassa hyökkäyksessä Pudasjärvelle tuli yli sata sotaorpoa. Ennen tiedusteluretkelle lähettämistään hän oli lähettänyt Siilasvuolle radiolla viestin, että ”kyllä täällä kaatuakin voidaan”. Kaatumisen jälkeisenä päivänä everstiluutnantti Turtola ylennettiin everstiksi ja 12. syyskuuta hänelle myönnettiin 1. luokan vapauden risti peräti miekkojen kera.

Erikoinen oli myös everstiluutnantti Arne Somersalon kuolema 17.8.1941 Kiestingissä. Olen hänen kaatumisestaan kuullut kolme erilaista tarinaa ja vaikuttavin niistä on seuraava: Somersalo oli komennettu suomalaisista ja saksalaisista kootun osaston johtoon, joka hyökkäsi kohti Louhea. Hyökkäykseen lähdettäessä hän puki itsensä näyttävimpään univormuunsa, nousi hevosen selkään ja ratsasti epäröimättä tiedustelijoiden edellä päin vihollisen pikakivääriä, joka alkoi rätistä ja Somersalo putosi satulasta kuin kana orrelta. Somersalon itsetuhoiseen käyttäytymiseen on voinut vaikuttaa se, että hän oli juuri kuullut poikansa kaatuneen.

Muutama vuosi sitten minulla oli ilo käydä Kiestingissä ja sieltä nappaamani kuva sisältää merkittäviä kauneusarvoja, koska kyseessä on rähjäidylliä parhaimmillaan. Luulen, että Kiestingin kylämaisema oli suunnilleen sama jo Kalevalan kulta-aikaan. Tosin uutta ovat sähkö- ja puhelinpylväät ja tv-antennit. Kiestingin pylväät ovat harvinaisen suorassa. Satunnaisen matkailijan kannattaa myös muistaa, että kiestinkiläisten hiilijalanjälki lienee kunnioitettavan pieni.

Kiestingin matkan oppaana ollut upseeri ja herrasmies totesi sotilaallisen railakkaasti Kiestinkiin saavuttuamme, että Kiestinki on sitten Karjalan p—-reikä. Itse olin tosin aiemmin kuvitellut, että Aunus ja varsinkin sen hieman ajan patimoima taajama on Karjalan p….reikä, jonka karjalankielinen nimikin on tahattoman kuvaavasti Anus. Aunuksen maaseudun jokimaisemathan sitten ovatkin maailman kauneimpia paikkoja.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2023

Kiskis-kukkulat ja fasismi

Luulen, ettei eilen mainittu Kostamuksen kaivoskaupungin rakentaminen, joka lienee Suomen toiseksi suurin rakennusprojekti Salpa-linjan jälkeen, johtunut pelkästään entisen hyvän itänaapurimme suomettumisesta, vaan kyllä se oli aikoinaan hyvä bisnes myös venäläisille. Nimittäin Wikipedia kertoo seuraavaa:

”Kostamuksen kaivoskombinaatti yksityistettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Nyt sen omistaa OAO Karelski okatyš -niminen yhtiö (”Karjalan Pelletti”), joka on Kostamuksen merkittävin työnantaja. Yhtiö työllistää noin 6 500 ihmistä, ja se kuuluu Severstal-konserniin. Rautapellettirikastamo, jota alettiin rakentaa 1974, työllistää välillisesti huomattavan osan kaupunkilaisista. Kostamuksessa tuotetaan 30 % Venäjän rautapelleteistä. Kostamuksesta viedään Severstalin rautamalmia Kokkolan satamaan, josta se kuljetetaan maailmalle, 3–4 junaa vuorokaudessa. Kussakin junassa on 60 vaunua täynnä rautamalmia.”

Koska viestiyhteyteni Vienan Karjalaan on poikki, en tiedä Kostamuksen nykyistä tilannetta ja voi olla, että Ukrainan hyökkäyssodan seurauksena eivät enää rautamalmijunat jyskytä Kostamuksen ja Kokkolan väliä. Kostamuslaisten työllisyystilannetta heikentää sekin, että jostain luin, että Lundian valtava huonekalutehdas olisi lopettanut toimintansa kaupungissa.

Epäilen, että suomettumisen vaihe on maamme ja Venäjän välisissä suhteissa ohi ja se seikka huolettaa minua. Esimerkiksi tässä vienalaisvideossa toimittaja Arvo Tuominen eittämättä todistaa, miten pahasti Neuvostoliitto oli aikoinaan suomettunut. Tuossa Kiskis-kukkuloiden lähellä oleva kyltti vääristelee historiaa pahasti. Ei voittamaton puna-armeija siellä pysäyttänyt saksalaisten fasistien joukkoja, vaan maamme liberaaleimman kenraalin Hjalmar Siilasvuon johtamat suomalaisjoukot. https://areena.yle.fi/1-4401703

Se, että Mannerheim nimitti saksalaisten kanssa hyökkäävien suomalaisjoukkojen johtoon liberaalin kenraalin, on vähän samanlaista keljuilua, josta voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua, kuin se, että syntymäpäiväsuuruksellaan Marski puhalteli sikaarinsa savuja Hitlerin silmille, joka tyypillisten fanaatikkojen tapaan, jollainen itse myös olen, oli myös kiivas raittiusmies.

tiistai 6. kesäkuuta 2023

Kekkonen ja Kosygin

Pikkuisen kaduttaa, että eilen saatoin syyllistyä majesteettirikokseen, kun Urho Kekkosta pilkkasin. Urkin aikana kuitenkin köyhästä Suomesta, isiemme maasta, rakennettiin yksi ihmiskunnan historian parhaista valtioista. Ja vaikka Kekkosen Kostamus-juhla ei vuonna 1979 mennytkään ihan putkeen, niin kyllä häntä entisessä hyvässä itäisessä naapurissammekin arvostettiin.

Kekkosta arvostettiin Kostamuksessa jopa siinä määrin, että hän sai kaupungin keskustaan yhdessä Aleksei Kosyginin kanssa näköispatsaan, joka lienee ihan vatupassissa vieläkin. Se lienee suuren Venäjän maan ainut toisen valtion päämiestä esittävä patsas, ellei sitten Valko-Venäjän presidentti Likasankko ole myös saanut muistomerkkiä itselleen.

Tosin Kekkosen patsas ei ole saanut ihan ongelmitta istuskella Kostamuksessa, koska kun muutama vuosi sitten viimeksi siellä kävin, oli joku paikallinen lättähattu varastanut häneltä silmälasit, mutta nopeasti kaupunki oli hankkinut hänelle uudet.

Minä en taiteesta mitään ymmärrä, mutta tuo näköispatsas kertoo minulle, että Kekkonen ja Kosygin ne siinä neuvottelevat ystävällisessä ja varmasti myös luottamuksellisessa hengessä Kostamuksen kaivoksen ja kaupungin perustamisesta.

Tosin täysin realistinen veistos ei ole, koska se antaa ymmärtää, että valtiomiehet istuisivat pyhähousuisillaan kannon päällä, jota ei varmaankaan tapahtunut, koska kumpikin oli järkimiehiä eivätkä he olisi pihkanneet pyhäpöksyjään. Ei ainakaan Kosygin, joka oli naimisissa ja jonka eukko olisi säksättänyt asiasta. Kekkosen tilanne oli toinen, koska hän oli jo leskimies.

Venäläiset väittivät, että he perustivat Kostamuksen ennen kaikkea osoittaakseen ystävyyttä Suomelle, koska heillä olisi ollut kymmenen kannattavampaakin rautakaivoksen paikkaa. Niin saattoi ihan hyvin ollakin, mutta minusta Kostamus on ollut ja tulee olemaan hyvä bisnes myös entiselle hyvälle itänaapurillemme, mikäli suursodalta säästytään.

Nimittäin Kostamuksen rautaesiintymä on 18 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä ja 400 metriä syvä. Malmi on 30 prosenttista ja nykyvauhdilla malmia riittää 200 vuodeksi. Jos jokainen tuotettu rautakilo tuottaisi 10 centtiä voittoa, tuottaisi kaivos 10 miljardia euroa voittoa vuosittain pillilupi-5-askin kanteen suorittamani roknoosin mukaan. Sellainen on ihan hyvä bisnes roknoosini mukaan. Mielestäni 70-luku oli kansallemme hyvää aikaa, vaikka moni nykyinen kapitalistinen tiedemies muuta väittääkin.

maanantai 5. kesäkuuta 2023

Kun Kekkostakin viskasi

Vaikka sen verran käytöstavoista tiedän, että ruoka suussa ei saa laulaa eikä vanhuksille nauraa, niin en malta olla liittämättä tähän tarinaan linkkiä, jossa näytetään, kuinka liian vanhaksi vallassa pysytellyt Kekkonen kompastuu, kun on palaamassa Jugoslaviasta, jossa Tito oli ilmeisesti tarjonnut ennen kotiin paluuta kaverilleen suuruksen normaalin ruokajuomin. Silloinen Suomen media vaikeni täysin tuosta kaatumisesta; onneksi maailman media uskaltaa nykyään kertoa avoimesti Bidenin kompuroinneista ja ilmavaivoista.

Suomi on viime vuosina sijoittunut yleensä mitalikolmikkoon, kun on vertailtu eri valtioiden sananvapaustilannetta, mutta runsaat 40 vuotta sitten tilanne oli toinen. Ainakin hyvän tarinan mukaan tuhannet ihmiset olivat todistamassa Tampereen suurkisoissa 1979 vanhuuden höppänän Kekkosen juhlapuhetta, joka ei ollutkaan suunnattu maamme urheilevalle nuorisolle, vaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroolle, mutta niin vain siitäkin tapauksesta Suomen tiedotusvälineissä vaiettiin.

Jostain olen lukenut, että presidentti Kekkosen muistisairaus ilmeni ensimmäisen kerran julkisuudessa selvänä vanhuuden höperyytenä syksyllä 1978 Kostamuksen rikastamon peruskiven muuraustilaisuudessa. 78-vuotiaan miehen muistin pätkiminen on täysin ymmärrettävä ja luonnollinen asia, mutta ymmärrettävä ja luonnollinen asia ei ole se, että tiedotusvälineet vaikenivat asiasta. Olen myös kuullut, että Kekkosen vanhan miehen vaivat eivät juhlan aikana rajoittuneet vain yläpäähän, vaan muitakin vanhan miehen vaivoja ilmeni juhlapuheen aikana, mutta siitä asiasta ei vieläkään ole saatavilla tutkittua tietoa.

Jopa Kekkonen itse vaikenee Kostamuksen ongelmistaan päiväkirjassaan, mutta sen sijaan hän muistaa valittaa päiväkirjalleen nuoren ja lupaavan ulkoministeri Paavo Väyrysen, joka ei silloin vielä kärsinyt vanhuuden höperyydestä, käyttäytymisestä. Väyrynen oli alkanut tivaamaan suurlähettiläs Stepanovilta sitä, että kummalle puolelle tämä asettuu, jos sota syttyy Suomen ja Neuvostoliiton välille. Lievästi sanottuna presidentti ei pitänyt ulkoministerin käyttäytymistä loppuun asti harkittuna. Kekkosen päiväkirja ei kerro, oliko mahdollisesti alkoholilla osuutta asiassa, joka asia nousee vanhan raittiusmiehen mieleen ensimmäisenä selittävänä tekijänä.

Tuossa Kostamuksen juhlassa oli paikalla myös eräs heinolalainen perusinsinööri, jota joskus kuulustelin Kostamuksen tapahtumista ja hän kertoi, että turvajärjestelyt tapahtumapaikalla olivat tiukat. Itse KGB:n johtaja Juri Andropov tarkasti omakätisesti miinaharavalla juhlapaikan ja lisäksi hän itse omakätisesti jakoi taskussaan olleesta suuresta avainnipusta avaimia henkilöille, joiden hän arvioi niitä tarvitsevan tilaisuuden järjestämisessä. Ilmeisesti hän ei jostain syystä uskaltanut delegoida tehtäviä alaisilleen.

Liian vanhasta Andropovista tuli myöhemmin Neuvostoliiton presidentti ja pian sen jälkeen supervalta romahtikin, vaikkakin hajoamissodat jatkuvat edelleenkin.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=kekkonen%2C+kaatuminen%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:2d1ec148,vid:S2P6xHrakMM

sunnuntai 4. kesäkuuta 2023

Issee viskasi

Niinhän siinä kävi, että kun olin vähän aikaa sitten huolissani ikääntyvän Bidenin jaksamisesta maailman tärkeimmässä virassa, niin nyt sosialistinen media naureskelee, kun tätä vanhusta juuri viskasi jossain julkisessa viranhoitotehtävässä. Nähtäväksi jää, ratkeaako Usa:n presidentinvaalitaisto Bidenin julkisiin kompurointeihin.

Suomessa sen sijaan pystyttiin reilut 40 vuotta sitten salaamaan, kun Kekkosta viskasi Seutulan lentokentällä, kun hän palasi Titon luota, joka ilmeisesti oli tarjonnut kaverilleen normaalit ruokajuomat. Video Urkin ilmaveivistä Antero Mertarannan selostuksen kera löytyy netistä.

Kahdeksankymppinen Biden yrittää antaa itsestään nuorekkaan vaikutuksen sillä, että hän yleensä juosta hölkkää kameroiden eteen, mutta minusta vanhuksen spurtit ovat enemmänkin säälittäviä. Esimerkiksi J. K. Paasikivi ei alistunut juosta hilppasemaan tiedotusvälineille.

Minusta ihmisten kaatumiselle nauraminen ei ole sivistynyttä käytöstä, vaikka olen itsekin sellaiseen syyllistynyt. Nimittäin Rauni Mollberg on ohjannut parhaan elokuvaversion Tuntemattomasta sotilaasta, mutta se on niin ahdistava sodan kauhujen kuvaus, ettei Suomen kansan enemmistö ole sitä hyväksynyt. Kun olin ensimmäisen kerran katsomassa Mollbergin filmiä, niin minua alkoi hillittömästi naurattamaan Kapteeni Kaarnan järkyttävä kaatuminen. Hänhän kuoli tankin tykin laukaukseen, vaikka hänen lähettinsä Mielonen vakuutti erheellisesti, että ”piiskatykillä sivaltelloo”.

Kapteeni Kaarnaa esitti Veikko Tiitinen, joka esitti Simpauttaja-elokuvassa Impan ja Oton isää, joka kompastuu kyntötöiden yhteydessä raivaamalleen pellolle. Hänen poikansa Otto, joka oli paikallinen ITE-taiteilja ja veisteli puusta itselleen naisia, kun muunlaisia ei ollut saatavilla, huutaa kaatumisen nähtyään hädissään äidilleen, että: ”Äeti, issee viskasi!” Sitten seurasikin Suomen elokuvahistorian tragikoomisin kohtaus, joka saa minut kaikessa traagisuudessaan päästämään selkäkeikkanaurun, jota häpeän syvästi: https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=simpauttaja%2C+issee+viskas#fpstate=ive&vld=cid:0985f307,vid:1jZWHLfkZWI