Koivistoinen blog

Tyrmäävä, ellei peräti tappava helle vaivaa, kun istun mökin terassilla ja se saa mieleni runolliseksi.

Kaita polku rannalta ovelle nurmettuu/ikkunan alla kimppu kuivuneita svensksoldateja (uukuniemeläinen sinikeltainen rikkaruoho, jota ei esiinny muualla Sisä-Suomessa)/reppu naulassa oven pielessä/repussa tietokone/kun olen kuollut, kun olen kuollut/kesä jatkuu, kesä.

Lainasin tuossa hyvin vapaasti pirstamielistä runoilija Lauri Viitaa. Niin Kekkonenkin teki uudenvuoden puheessaan vuonna -66. Viita oli kuollut autokolarissa edellisenä päivänä.

Kommentit (0)

Olipa ilo seurata telkkarista yleisurheilun Em-joukkuekilpailua. Selostajat olivat hyvin vaikuttuneita varsinkin poikiemme venymiskyvystä. Ennakkolaskelmissa Suomi sai pelätä putoamista sarjatasoa alemmaksi, mutta upean taistelun jälkeen todistimme olevamme ihan eurooppalasita keskitasoa.

Ja itseäni ilahdutti varsinkin se, että maamme yleisurheilun yllä ei leiju dopingepäilyjä. Jos Suomen paras kuulantyöntäjä pökkää reilusti alta 17 metrin, satasen juoksija hölköttelee pikkuisen yli 11 sekunnin, 400 metrin aitamies 55 sekunnin pintaan, 5000 metrin mies hätyyttelee 15 minuutin haamurajaa ja 3000 metrin mies juoksee samoihin yhdeksän ja puolen minuutin aikoihin kuin Volmari Isohollo 80 vuotta sitten, vaikka Volmari juoksikin vahingossa kierroksen liikaa, niin varmaa on, ettei sellaisen maan urheilijat harrasta ainakaan järjestelmällistä dopingia.

Muistanpa elävästi, kuinka seurasin vuonna 2000 Lahden Sm-kisoja. Kuulantyönnössä paikalla oli yhtä aikaa seitsemän 20 metrin ylittäjää. Jokainen heistä olisi työntänyt vauhditta paikaltaan huonommalla kädellään 17 metriä.

Kommentit (0)

Arto Halosen Lahden skandaalia käsitelleestä elokuvasta sai sen käsityksen, etteivät italialaiset pidä hiihtourheilun vilppiepäilyjä ns. maankaatoasioina. Enemmänkin pyrkivät selkäkeikkanauruja päästelemään, kun heitä asiasta kuultiin.

En ole rasisti, mutta epäilen, että aktiset ihmiset luottavat toisiinsa etelämaalaisia enemmän. Asiasta julkaistiin juuri joku tutkimuskin. Ehkäpä on niin, että kovissa luonnonoloissa selviytyäkseen, on ihmisten pitänyt oppia puhumaan vähän mutta tosiasiaa.

Muistanpa vielä, että ne samat italiaanoveijarit Panettaa ja Kovaa, jotka kävivät Suomessa treenamassa, ts. vaihdattamassa itselleen Vainion harjoitusveret, olivat lupailleet antaa perushitaalle Vainiolle vetoapua jossain mömmönkisojen pitkänmatkanjuoksussa.

Vainio itse todisti juoksun alla asiasta medialle innoissaan silmät ymmärkäisinä selvästikin vilpittömästi miesten sanoihin luottaen. Ja kyllähän ne veijarit vetoapua sitten antoivatkin vaikkakin vasta ihan kisan loppuvaiheessa, mutta vetoapu oli sillä kertaa liian kovavauhtista Vainiolle, joka ei pysynyt kirittäjiensä vauhdissa. Perusrehellistä Suomen miestä oli taas juksattu.

Tapaus tuli mieleeni, kun näin uutisista, miten kerjuureissulla ollut Kreikan ulkoministeri lupaili leveästi virnistellen, että Kreikka ihan varmasti maksaa Suomelle velkansa takaisin. Ja poistuessaan hän vielä käännähti ja entistäkin leveämmin virnistellen lupasi, että totta kai myös korot ihan varmasti maksetaan.

Kommentit (0)

Vielä lisää tuosta Jarmo Punkkisen menetetystä maineesta. Nyt alkaa tuntua vahvasti siltä, että kohta miehen syyksi luetaan myös kansainvälisen kilpayöräilyn dopingongelmat. Italiasta tulleiden huhujen mukaan Punkkinen toi epon Italian hiihtourheiluun ja vahvasti näyttää siltä, että aine ei ole ollut tuntematon myöskään pyöräilypiireissä. K-P Kyrökin kertoi joskus seuraavansa innolla pyöräilykilpailuja tv:stä, koska niissä ei ole pelkoa, että joku puhdas pyöräilijä olisi sotkemassa jaloa urheilutapahtumaa.

Eikä veridoping ole ilmeisesti vierasta yleisurheilunkaan puolella, tosin ainakaan vielä suomalaisten 70-80-luvun kestävyysjuoksijoiden veriruskeita syntejä ei ole selvitelty julkisuudessa. Mutta muistanpa tapauksen 30 vuoden takaa. Silloin suurkisojen alla joukko italialaisia juoksijoita tuli ”harjoitusleirille” maahamme. Heidän mukaansa Suomessa oli loistavat harjoittelumahdollisuudet.

Kuten varmaan olivatkin, koska yllättävän hyvin Italian pojat, joista vain kahden nimen päälle jostain syystä pääsen, he olivat Panettaa ja Kovaa, sitten kisoissa pärjäsivätkin. Tosin suomalaiset penkkiurheilijat olivat pettyneitä, koska uskottiin, ettei italiaanoista pitänyt olla vastusta, koska heille vaihdettiin meillä vain Vainion harjoitusveret.

Kommentit (0)

Juha Lallukan tapaus sai uuden dramaattisen käänteen. Voi olla, että Lahden skandaali jää tämän tapauksen varjoon. Tähän asti Lallukan jutun käsittely on ollut urheilukielellä pelkkää verryttelyä. Seuraavaksi aletaan eri oikeusasteissa ja ihmisoikeustuomioistuimissa pohtimaan asian vahingonkorvauspuolta.

Hiihtäjä Juha Lallukka on leimattu huijariksi ja siitä hänelle on tulossa muhkeat korvaukset. Ainakin Esko Aholle alioikeudessa tuomitut korvaukset olivat Yle-jupakassa 100.000 markkaa, vaikka häntä ei loukattu henkilökohtaisesti läheskään samassa määrin kuin Lallukkaa. Lisäksi Lallukka voi vaatia korvauksia ansionmenetyksistä, sillä jäihän häneltä parin talven tienestit väliin.

Politiikan toimittajan kielellä nähtäväksi jää, miten jutussa oikein käy. Varmaa ainoastaan on, että muutama asianajaja elättää itsensä ja perheensä pitkään tällä jutulla. Nähtäväksi myös jää, millaisia uusia oikeusprosesseja hiihtoharrastus vielä synnyttää. Ainakin Jarmo Punkkinen leimattiin uutislähetyksessä epogangsteriksi, ja eivätköhän Isometsä ja Kirvesniemikin vielä ala penätä kunniansa perään, kunhan heidän näytön puutteessa todetaan korkeimmassa oikeudessa syyttömiksi väitettyihin veriruskeisiin synteihin.

Ymmärrän kyllä Isometsän ja Kirvesniemen pahanmielen, koska onhan se katkeraa, kun nyt Janne Immosen tunnustuksen myötä kävi selväksi, että he ovat yrittäneet rehellisin keinoin vuosia pärjätä kepulikonsteja käyttäneelle ja huijariksi paljastuneelle kilpakumppanilleen.

Kommentit (0)

Kyllä ei hyvältä näytä ihmiskunnan ruokahuollon tulevaisuus. Geologian tutkimuskeskuksen asiantuntija kertoi, että maapallon tunnetut fosforivarat loppuvat 50 vuoden kuluttua. Öljyäkin riittää sata vuotta kauemmin nyt, kun opittu hyödyntämään öljyliusketta.

Fosforin loppuminen olisi katastrofi nykyiselle tehomaataloudelle. Satomäärät puolittuisivat ja kaaos uhkaisi. Nykyiset talousongelmat olisivat urheilukielellä pelkkää verryttelyä sen tilanteen rinnalla. Sen sijaan rehevöityneiden vesistöjen tilanne paranisi.

Toisaalta keinolannoitteet ovat sittenkin uusi keksintö. Ei niitä ole  vielä sataa vuotta peltoihin työnnetty. Ennen ravinto tuotettiin eloperäisellä jätöksellä. Tutkimusten mukaan pelkästään yhden ihmisen tuottamilla luonnonmukaisilla vuosittaisilla päästöillä pystytään tuottamaan 300 kiloa viljaa vuodessa.

300 kiloa viljaa vuodessa riittääkin ihmisen hengissä pitämiseen, mikäli palataan siihen vanhaan käytäntöön, että juhlaruokia ei syödä joka päivä.

Kommentit (0)

Harmi, ettei Tyynenmeren lohkosta selvinnyt Tahitin siasta jatkoon 15.000 asukkaan Cookinsaaret. Tietääkseni Cooksaarten maajoukkueessa pelaa Paavo Voutilainen. Nimi miehellä on ihan supisavolainen ja lienee jonkin savolaistaustaisen merimiehen peruja. Äiti on maori, ja niinpä Paavo sitten onkin olemukseltaan ihan halakometässä ahavoituneen savolaisnuorukaisen näköinen, koska myös maorit ovat ruumiinrakenteeltaan ja kasvonpiirteiltään kovasti savolaisten mallisia. Pigmenttiä on tosin vähän enemmän.

En tunne kovin hyvin cookinsaarelaista jalkapallokultturia, mutta uskon sikäläisen pelitavan olevan fyysistä. Nimittäin vielä pari sukupolvea sitten saaren asukkaat harrastivat ihmissyöntiä, joka harrastus viittaa taipumusta fyysisyyteen. Ja kun seuraa rugbyn mm-kisoja, niin huomaa, että lajin kansainvälisellä huipulla ovat Tyynenmeren kääpiösaarten riskinoloiset nuorukaiset.

Nykyään ihmissyöntiä ei Cookinsaarilla juurikaan harrasteta, koska sivistys on saapunut siihenkin maapallon kolkkaan. Jokin aika sitten siellä vielä tietääkseni syötiin jossakin määrin lähetyssaarnaajia, mutta viimeisimmän uutisen mukaan saaren lähetyssaarnaajaa ei enää oltu lyöty illalisen pääruoaksi, vaan pelkästään karkotettu kylästä kepinlyönnein sen jälkeen, kun hänen olutvarastonsa oli loppunut.

Kommentit (0)

Alan asiantuntijan mukaan maapallo ei olekaan 6000 vuotta vanha, kuten noin puolet amerikkalaisista uskoo ja israelilaisista peräti 83,5% – mainittakoon, että  Usa:n juutalaisista moiseen asiaan uskoo alle 5% ja mainittakoon vielä, että USA:n juutalaisväestön keskimääräinen ÄO on 115, kun taas Israelissa keskimääräinen ÄO on noin 94.

Sen sijaan Geologian tutkimuskeskuksen asiantuntijan mukaan 4500 miljoonaa vuotta on lähempänä totuutta maapallon iäksi. 2000 miljoonaa vuotta sitten Kuopion kohdalla kohosi 10 kilometriä korkea vuori, mutta niin se vain on pikkuhiljaa kutistunut ja on enää 232-metrinen tumppi. Pillilupi-5-askin kanteen tein roknoosin, jonka mukaan rapautumisvauhti on ollut millin 200 vuodessa. Täällä ei ole siis mitään pysyvää.

Mutta onneksi tällä hetkellä Kuopio kasvaa vinhaa vauhtia eli roknoosini mukaan noin millin vuodessa, koska kun 80.000 vuotta sitten Kuopion peitti kaksikilometrinen jääkerros, on sen sulamisen jälkeen seutu kohonnut ylöspäin 80 metriä. Epäilen kuitenkin vahvasti, että nousuvauhti on hiipumassa.

Tosin en ryhtynyt alan asiantuntijan kanssa inttämään jääkausiteorioista. On nimittäin niin, että jostain kumman syystä maanpinta kohoaa myös joillain alueilla, jotka eivät olleet jäänpeitossa ja toisaalta jossain maa vajoaa jostain kumman syystä, vaikka paikka olikin jääkaudella jäämassojen puristuksessa.

Jääkaudessa onkin paljon pohdittavaa ihmisille, joilla on siihen kykyä. Muistanpa, kuinka runsaat kymmenen vuotta sitten luin Lapuan matkahuollon baarissa Ilkkaa ja siinä oli näyttävä juttu olympiavoittaja Pauli Nevalasta. Hän kertoi suunnittelevansa uutta kirjaa. Tämä monipuolisesti lahjakas mies oli talven aikana lukenut Teuvan kunnankirjaston kaikki geologian kirjat ja tullut lopputulemaan, jonka mukaan vallalla oleva jääkausiteoria oli virheellinen.

Hän oli kumoamassa ja korvaamassa sitä uudella ja paremmalla teorialla tieteellisessä teoksessaan, jonka työnimenä oli ”Pitkäkorvien aika”. Harmi, ettei ole vieläkään ilmestynyt tämä tieteen maailmaa suuresti kohahduttava tutkimus. Suosittelen, että Geologian tutkimuskeskus myöntää Nevalalle apurahan tutkimuksensa loppuunsaattamiseksi.

Kommentit (0)

Tuossa Kups – Jaro-otteluvideon kohdalla 2min55sek nähdään oivallinen todistus magnus-ilmiöstä. Ilmanvastus aiheuttaa sen, että pyörivän pallon lentosuuntaa vastaan kiertyvän sivun pinnalle syntyy vastakkaista sivua suurempi paine, joka muuttaa pelivälineen lentoradan kaarevaksi ja joskus jopa banaanin omaiseksi. Taidokas on kuningas Ilja V:n potkaisu, jos se on vasiten potkaistu.

http://www.youtube.com/watch?v=wofoVdJIp1E

Samaista magnus-ilmiötä on hyödynnetty tuulivoimalla kulkevissa laivoissakin. Niissä purje on korvattu korkealla sylinterimäisellä tornilla, jota tuuli pyörittaa ja silloinkin sylinterin pitojen välille syntyy paine-ero, joka pakottaa vesikulkuneuvon liikkeeseen. Atlantti ylitettiin moisella laitteella vastatuuleen 1926. Ilmiön keksi saksalainen fyysikko Gustav Magnusjo 1850-luvulla.

Potkupallon kierteinen lento selittyy siis ilmanvastuksella ja minäkin sen ymmärrän. Sen sijaan keilapallon  kiertämisilmiötä ilmanvastus ei selitä. Itse olen senkin asian teoriassa ratkaissut. Ainut ongelma on vain se, että teoreettisen mallinnukseni mukaan tämän pelivälineen kiertosuunnan pitäisi olla juuri päinvastainen siihen, miten se reaalimaailmassa käytännössä tapahtuu.

Mutta minäpä en paljoa kierteistä piittaisi, jos alkaisin keilailua harrastamaan. Luulen pystyväni härkämäisen vahvana miehenä heittämään keilapallon ilmassa keilamuodostelman keskelle, jolloin se arvelujeni mukaan täräyksellään kaataisi kaiki keilat, jos sitä kerran pidetään jostan syystä tavoiteltavana asiana.

Kommentit (0)

Tasaisen harmaata ja tapahtumaköyhää on elämäni, mutta eilen koin jotain elämää suurempaa. Nimittäin vapaamielisellä 60-luvulla sai purkkapakkausten mukana myydä myös oheistuotteita, mm. erilaisia jalkapalloiluun liittyviä keräilysarjakuvia, nythän kuluttaja-asiamies on onneksi moiset kieltänyt. Muistanpa, että eräässä kuvasa opetettiin maalintekotilanteita varten erityinen kikka. Hyökkääjän piti houkutella maalivahti syöksymään vastaan ulos maaliltaan ja sen jälkeen sijoittaa  kierteinen laukaus tarkasti alanurkkaan.

Luulin tämän olevan pelkkää teoriaa, mutta eilen se sitten tapahtui käytännössä. Niiralan kuningas Ilja V sai pallon jalkoihinsa rangaistuspisteen paikkeilla, Jaron maalivahti Jesse Öst syöksyi vastaan, mutta Ilja V sijoitti kierteisen pallon ulkosyrjällä tarkasti alanurkkaan. Tuntui, että pelivälineen matka pömpelin perälle kesti ikuisuuden. Harva ei ole se kerta, jolloin pallo näyttää mnevän maaliin, mutta meneekin sitten viime tipassa ohi. Nyt pallo näytti päinvastoin menevän selvästi tolpan väärälle puolelle, mutta kuin noiduttuna se kiersikin juuri tolpan oikealle puolelle ja maali oli selviö. Jos Ilja V teki temppunsa tarkoituksella, hän ansaitsee oikeasti arvonimensä Niiralan kuningas.

Se oli Ilja V:n sadas virallinen maali Kupsin riveissä. Ja sen jälkeen fani katsomo huusi rytmikkäästi, että: ”On, on, yksi kuningas on, Ilja Venäläinen Niiralasta”. Kups muuten voitti Pietarsaaren Jaron 3-0, ja voiton takuumies oli Miikka Ilo, joka hankki vastapuolelle ulosajon ja samalla kertaa Kupsille rankkarin. Pelin jälkeen haastattelussa Ilja Venäläinen arveli, että mahtoikohan se Ilon kaato sittenkään tapahtua rangaistusalueella. Mutta kyllä se tapahtui. 2394 kuopiolaista ei voi olla väärässä.

Kommentit (0)

Tosin luulen, että Valkeisenlammen rannalla olevan Pushkinin patsaan selitys ei ole Niuvaniemi, vaan se, että Kuopion ystävyyskaupunki on Pihkova, ja kultaisina Brezhnevin aikoina tuo patsas lahjoitettiin tänne ystävyyden osoitukseksi, ja se on hyvä se. Tosin epäilen, että kuvan näköispatsaan mallille olisi tehnyt hyvää hakeutua Niuvaniemen mielitautiparantolaan, sillä niin hullusti hän tapatti itsensä kesken parhaan miehuutensa typerässä kaksintaistelussa.

Ne olivat 1800-luvun alkuvuosikymmeninä suoranainen vitsaus Venäjän runoiolijapiireissä. Myös Pushkinin aikalaiselle Mihail Lermotoville kävi yhtä huonosti saman harrastuksen parissa kesken parhaan luomiskauden. Mihin mies olisikaan pystynyt, mikäli olisi elää saanut. Sitä pohtien hiljennymme kuuntelemaan Lermotovia.

https://www.youtube.com/watch?v=DcNMQIT-FCo

Vaikka Suomessakin pyritään matkimaan suuren maailman ilmiöitä, niin kaksintaisteluperinne on meillä ollut ainakin tähän saakka ihan lapsenkengissä. Tosin kyllähän se Sibelius suunnitteli haastavansa Juhani Ahon, joka oli Kuopion poikia, kaksintaisteluun Ainonsa, joka tietysti oli Kuopion tyttöjä, menetetyn kunnian vuoksi ja hankki jo pistoolinkin, mutta onneksi luopui hankkeesta, joka asia oli todennäköisesti hyväksi maailman säveltaidetta ajatellen, koska Aho oli sen verran kokenut pyssymies, että huonostihan siinä olisi säveltäjänerolle käynyt.

Kommentit (0)

Tänään Hesarissa kerrottiin vaihteeksi jotain hyvää Heinolasta, kun lehdessä haastateltiin Kari Hujasta. Mies on nykyään kunnostautunut karaokebisneksessä, mutta ne, jotka urheilusta yleensä jotain tietävät, muistavat miehen 70-luvun pikaluistelijahuippuna. 500 metriä meni 38 sekunnin pintaan ja se oli kova aika silloin. Hujasen ongelmana oli, että 70-luvun alkupuolella Suomessa oli lisäksi kaksi muutakin maailmanhuippua eli Leo Linkovesi ja Seppo Hänninen. Nyt en onnistunut löytämään Youtubesta näytettä Hujasen laulajan taidoista, mutta Hesari vakuuttaa miehen osaavan laulaa hyvin. Miehen puhujan lahjoista näyte sen sijaan löytyy.

http://www.youtube.com/watch?v=FSYerWCvlDw

Hujasen jälkeen maamme pikaluisteluratoja hallitsi Jukka Salmela, joka ensimmäisenä maailmassa alitti 500 metrillä 37 sekuntia, tosin epävirallisesti, koska aikamitattiin käsiajanotolla. Mielestäni jo ennen luistelu-uraansa Jukka Salmela tunnettiin rock-yhtiö Tabula Rasan laulusolistina. Muistelen miehen kypsemmällä iällä harrastaneen myös oopperaa. Vuosia sitten häntä haastateltiin jossain lehdessä ja hän kertoi huippu-urheiluvuosinaan punnertaneensa penkistä noin 200 kiloa ja juosseensa cooperintestissä 4000 metriä. Tulosyhdistelmä on sellainen, että harva siihen maailmassa pystyy – ehkä joltakin raskaansarjan painijalta se voisi onnistua. Tässä videopätkässä Salmela esittää laulutaitojaan.

http://www.youtube.com/watch?v=xaQ2P189dNw

Nykyinen 500 metrin luistelun SE 34,32 on Mika Poutalalla, ja yllätys yllätys, Mikakin on musiikkimiehiä. Hänen hengellinen kotinsa on helluntailiike ja niinpä mies on erikoistunut hengelliseen rap-musiikkiin. Hänet tunnetaan taiteilijanimellä Plastic, jonka esitykseen voi tutustua tästä linkistä.

http://www.youtube.com/watch?v=9ViEEDJwiGI

Kommentit (0)

Hyvin tuli Uhtuan mummo toimeen. ”A hyvin pärjäilemme. Pienen eläkkeen saamme. Kaupasta suolaa ja leipää saa ostaa. Paljon emme tarvitse. Potaattia talveksi viljelemme, ukko kalastaa. Metsästä marjoja ja sieniä on. Hyvin elelemme.”

Kuitenkin Korhonen halusi tarjota mummolle sikäläisen mittapuun mukaan huomattavan summan rahaa, mutta mummo kieltäytyi. ”Kiitos kiitos siulle, en mie ota.Meillä kaikkea on. Hyvin elämme ukon kanssa, niin kauan kuin Luoja elonpäiviä suo. Kiitos kiitos, ja Herra kanssanne olkohon”.

Autuaita ovat nöyrät, tähdentää professori Keijo Korhonen lopuksi.

Kommentit (0)

Nimittäin Nestorin kronikan mukaan Venäjän valtion perusti meren takaa tullut Rurik vuonna 862, jolloin paikallinen väestö kutsui hänet ylläpitämään alueella järjestystä. Yleisesti Rurikia on pidetty viikinkinä, mutta enää ei näin pidetä ainakaan yleisesti. Rurikin geenit on tutkittu ja ainakin lukuisten Internetin keskustelupalstojen vakuuttavilta tuntuvien kannanottojen mukaan suomalaiseksi todettu.

Ja löytyypä netistä vakuuttava tieto, jonka mukaan Rurik oli Kososia. Kososet ovat vahvoja valtiollisia vaikuttajia, koska suvussa on ollut myös toinen tunnettu valtiomies eli Vihtori Kosola. Hän edustaa Kososten suvun Itä-Suomesta Pohjanmaalle hakeutunutta sukuhaaraa.

Mielestäni todisteet siitä, että Venäjän perustaja Rurik oli Kososia, ovat lähes yhtä vakuuttavia kuin se Iisalmen Sanomien julkaisema tieto, jonka mukaan Romanovit ovat Iisalamen Kauhasia. Luulen, että mikäli Iisalmen Sanomat intoutuu taas harrastamaan tutkivaa journalismia, voimme kohta lukea, että Rurik ei ollut Itä-Savon Kososia, vaan pikemminkin Iisalamen Rytkösiä, koska molemmat nimet alkavat R-kirjaimella. Lisätietoa iisalamelaisten Romanov-kytkennöistä täältä:

http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/yla-savo/iisalmen-seudulla-el%C3%A4%C3%A4-katariina-in-sukulaisia/174909

Kommentit (0)

Eikö olisi ollut parempi hyväksyä väistämätön eli Moskovan valta. Hänen mielestään suomalaiset olivat koulutukseltaan, sivistykseltään ja lahjoiltaan niin ylivoimaisia venäläisiin verrattuina, että he sukupolven parin sisällä olisivat nousseet johtoasemiin Neuvostoliitossa. Professori Korhonen ei hyväksynyt moista ajattelua, vaan vastasi, että suomalaisilla, oikein tai väärin, on erilainen käsitys kansakunnan itsenäisyyden merkityksestä.

Asia, jota professori Korhonen ei älynnyt mainita, oli se, että suomalaisten olisi ollut vaikea kohota Neuvostoliiton johtoasemiin, koska siellä jo asui parhaimmillaan noin puolet maailman juutalaisista, ja he olivat jo miehittäneet maan johtopaikat; esimerkiksi vallankumouksen suuret johtajat Lenin ja Trotski saisivat nykyään Israelin kansalaisuuden juutalaisuuden perusteella. Enimmillään Venäjän juutalaisia oli 1800-luvun lopulla 5,2 miljoonaa, mutta nyt määrä on tiettävästi jo alle 300.000.

Kommentit (0)

Muistanpa viime kesältä, miten pari vuotta muita nuorempi ja pari numeroa pienempi Ali Al-Musawi teki A-juniori pelissä kaksinkertaisen hattutempun eli kuusi maalia. Lienee kaupungin ennätys alallaan. Mutta viimeisimmässä B-junnujen pelissä tämä superlupaus oli vaisu ja hänet vaihdettiin kentältä toisella puoliajalla.

Saattoi tietysti olla, että poika oli jotenkin loukkaantunut ja se selittäisi vaisuuden. Tämä ei ole ehkä kuitenkaan koko totuus. Epäilen, että kuopiolaisten valmennusmenetelmät ovat pielessä. Kuopiossa satsataan fyysisyyteen ja puntteja ilmeisesti nostellaan kovasti jo junioriaikoina. Al-Musawikin on rotevoitunut kovasti talven aikana ja ilmeisesti samalla myös hidastunut.

Jalkapallo ei ole voimailulaji. Esimerkiksi Marianhaminan Petteri Forsel on pieni ja pyöreä, mutta silti Veikausliigan paras. Isot lihakset vain hidastavat ja väsyttävät ja ovat lähinnä materiaalin haaskausta ainakin jalkapallossa. Tämä merkittävä seikka kannattaa Suomen maajoukkueen huomioida taktiikassaan tämän illan Valko-Venäjä-ottelussa.

Vastustaja on hyvin fyysinen joukkue; isokokoinen, vahva ja ilmeisen hyvinlääkitty sekä samalla myös hidas mutta kankea. Jospa pieni ja hintelä, mutta nopea, Teemu Pukki livahtaisi edes yhden kerran karkuun puhelinkopin kokoisilta puolustajilta ja niin sitten olisimme karsintalohkon kakkospaikassa kiinni. Sitten koko urheileva maailma äimistelisi tilannetta. Alamme valmistautua illan yllätykseen.

Kommentit (0)

Kuopiolaiset eivät osuneet enää selvistäkään paikoista ja kaiken huipuksi Hjk sai lopussa todella helpon maalin vapaapotkusta, joten lopputulos oli vain 2 – 1, joka ei ilahduta yhtään. Ja vieraat antoivat sikäli vielä tasoitusta, että joukkueessa pelasi ainakin kuuden kansakunnan ja kolmen rodun edustajia, joten Hjk oli hyvin epäyhtenäinen porukka ja kyllä sellaisen sekajoukkueen olisi pitänyt kaatua paljon selvemmin lukemin ainakin muutaman maalin erolla yhtenäisen Kupsin joukkueen toimesta.

Huolestuttavaa on sekin, että vaikka Kups on voittanut viimeiset 17 peliään, niin koko ajan marginaalit ovat pienentyneet. Kyllä Hjk:n kaltaisen joukkueen olisi tässä vaiheessa kautta pitänyt hävitä paljon selvemmin ainakin muutaman maalin erolla, jotta kuopiolaiset voisivat elätellä mestaruushaaveita. Pelättävissä on, että on pelkästään ajan kysymys, koska Kupsin B-juniorit joutuvat tyytymään ottelussaan tasapeliin.

Kommentit (0)

Tiettävästi murtomiehet olivat Helsingin seudulta. Olisiko niin, että ammatti- ja taparikolliset tietävät, että syrjäkylien pankit ja apteekit ovat helppoja kohteita, koska turvajärjestelyt ovat yleensä vaatimattomia. Tosin tilanne voi muuttua, ja etelän rosvoja voi odottaa ylläri.

Nimittäin kun Uukuniemen Osuuspankki ryöstettiin vuosia sitten naamioituneiden moottoripyörämiesten toimesta, niin ainakin Kioskin Matti suunnitteli, että vastaisuudessa pankin ulkopuolelle pitäisi palkata tarkka-ampuja ylläpitämään yleistä järjestystä. Matti itse olisi ollut valmis toimeen, koska hän oli sota-aikana harrastanut ammuskelua paljonkin.

Kommentit (0)

Suomi vankisti eilisellä peliesityksellään asemaansa Fifan rankinglistan peräpään valvojana, vaikka voittikin pelin todellisella periruotsalaisella onnenkantamoisella. Ja minusta se maali näytti vielä vahvasti paitsiolta.

Ei tainnut olla Valko-Venäjän omamaali, kuten tilastot väittävät, vaan suomalainen saattoi hyvinkin koskea palloon viimeiseksi paitsioasemasta. Tosin häsäkkä, ei siis hässäkkä, jonka kantasana on hässiä, ja sitähän ei sentään Valko-Venäjän maalilla tapahtunut, oli melkoinen ja ymmärrän, ettei Erkkikään olisi pystynyt paitsiotilannetta luotettavasti arvioimaan.

Ja ymmärrän erotuomarinkin ratkaisua. Hän oli kiihkeän etelän miehiä ja on tottunut siihen, että kotijoukkueen maalin hylkääminen saattaa vaarantaa jopa oikeudenjakajan fyysisen koskemattomuuden. Niinhän tapahtui esimerkiksi kerran Turkki-Tanska-pelissä, jossa turkkilaiset ottelun turvamiehet ensimmäisinä ryntäsivät tuomarin kimppuun.

Tosin Suomessa sitä vaara ei olisi ollut. Itse olisin korkeintaan saapastellut virhetuomion jälkeen kentälle keskustelemaan erotuomarin kanssa sääntötulkinnoista ja siitä, onko hän mahdollisesti sattunut aiemmin tutustumaan Fifan julkaisemaan jalkapalloilun sääntökirjaseen ja olisin voinut sen hänelle tarvittaessa lahjoittaa.

Muuten jalkapallon paitsiosääntö on tällä hetkellä niin monimutkainen ja tulkinnanvarainen, että esitän sen poistamista kokonaan sotkemasta nuorukaisten jalkapalloiluharrastusta. Ja jos paitsio kuitenkin välttämättä tarvitaan, niin olkoot sääntö sellainen, ettei hyökkäävän joukkueen pelaaja astuko vastustajan rangaistusalueelle ennen palloa.

Kommentit (0)

Tuossa öylönnä Annikki Tähti lauloi ja käytti laulaessaan sanaparia ”ihanimmat kuudanyöt”. Kuudanyö tarkoittaa uskoakseni kuutamoyötä. Kuudanyö lienee yksi maailman kauneimmista sanoista ja soisin sen yleistyvän puhekielessä.

Sen sijaan ”öylönnä” lienee yksi maailman rumimmista sanoista ja siksi soisin sen yleistyvän nykypuhekielessä. Ennen öylönnä oli ihan normaali ilmaisu Kärkkäälän kylällä, mutta harvoin sitä enää nykyään kuulee, koska koululaitoksen kehittymisen myötä ihmisistä on tullut sellaisia sievisteleviä hupsuja.

Muistanpa oppineeni poikasena rieponlahtelaiskirjailija Jussi Kukkosen reipashenkisestä poikien seikkailukirjasta Rappasodan sankarit, jossa lyötiin mukamas ryssiä lihoiksi, vaikka tottapuhuen lihoiksi lyötiin Karjalan urhoja, sanan ”muudan”. Se tarkoittaa uskoakseni samaa kuin ”eräs”, mutta on niin kaunis sana, että soisin sen yleistyvän puhekielessä.

Muuten verbaalinero Juice Leskisen mielestä maailman kaunein sana on ”äeti”, joka tarkoittaa savolaista äitiä. Äeti-sanan soisin yleistyvän yleiskielessä, on se sen verran kaunis sana.

Kommentit (0)

Jos itärajaa taas pitkän tauon jälkeen aletaan siirtelemään, kuten ennen Putinin valtakautta monet suomalaiset halusivat, ja palautetaan alkuperäinen ja väärentämätön itäraja, niin tämän vanhan novgorodilaisen kaupungin, eli siis Kuopion, asujaimisto joutuisi siirtymään evakkoon Suonenjoen länsirannalle. Siellä sitten voisi muistella Maljalahden puiston kaunihimpia kaarisiltoja yms. samalla tavalla kuin Annikki Tähti aikoinaan. Hiljennymme kuuntelemaan.

http://www.youtube.com/watch?v=wVRJj01rR4s

Muuten Putin on näköjään nimennyt toisen ikivanhan novgorodilaisen kaupungin Staraja Ladogan, eli Vanhan Laatokan, joka sijaitsee lähellä Uukuniemeä, Venäjän ensimmäiseksi pääkaupungiksi. Nestorin kronikan mukaan siellä kolme suomensukuista kansaa ja kaksi slaavilaiskansaa perustivat valtion, josta tuli melkoinen menestystarina. Sehän oli aikoinaan pitkään maailmankaikkeuden johtavia supervaltoja. Nykyisellä Tynkä-Venäjälläkin on vielä hyvin laajat ulkoiset mittasuhteet.

Kommentit (0)

Olisiko niin, että kännykkäkuvan esittämän kosteikon jänkäkoirat pudottavat hampaansa kudennan jälkeen ja aloittavat syömisen vasta sitten heinäkuulla, kuten kansanuskomus väittää. Tosin myönnettäköön, että olen tehnyt inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta minun ei tarvitsisi kalojen kärsimyksiä katsella ja se saattaa selittää huonon saaliini.

Nyt kun Nokian alamäen vuoksi Suomen olisi keksittävä jotain uutta selvitäkseen kovassa maailmassa, esitän, että rikkaita kiinalaisia ja venäläisiä turisteja aletaan houkuttelemaan hauenpyyntiin Suomen saloille; ainakin Kärkkäälän matkailuyrittäjänä Rastilan Mirja voisi hyödyntää tämän idean markkinoinnissaan.

ainakin upporikkaat venäläiset näyttävät olevan kovasti persoja kalalle. Muistanpa, kuinka telkkarissa esitettiin dokumentti venäläismafiasta ja vallan hellyttävältä näytti, kun nämä menestyvät liikemiehet saunoivat, harrastivat pilkkiongintaa sekä joivat kovaa viinaa jonkin järven rannalla ihan meikäläiseen tapaan ja suunnittelivat uusia liiketoimia.

Nämä miljardöörit olisi varmasti helppo houkutella vaikka Petäiselle virkistäytymään ja rentoutumaan ja vielä  kovalla rahalla. Ja luulen, että järveen voisi istuttaa lisää kiiskejä, joka on venäläisille se kaikkein arvokkain kala.

Yllä Petäisen järvi kimmeltää isänmaan aamunkoitossa helteisenä alkukesän aamuna.

Kommentit (0)

Ja jos mistään ei löydy harsoa, niin luulen sukkahousujen ajavan saman asian. Siinäpä uusi sukkahousuvinkki-idea Niksi-Pirkkaan, joka maksanee oivalluksestani 5 €:n palkkion.

Muuten Juice kehotti laulussaan päälle painavasta maailmanlopusta huolimatta istuttamaan vielä sen omenapuun. Ajatus on oikeansuuntainen mutta riittämätön. Nimittäin Pilli-Lupi-5-askin kanteen olen laskenut, että jos puolet maapallon pelloista muutettaisiin omenatarhoiksi, imisivät kasvavat puut talteen ilmakehän ylimääräisen hiilen. Ja laskujeni mukaan omenahehtaari tuottaa enemmän kaloreita kuin viljahehtaari, eli ihmiskunnan ruokahuoltoasia ratkaistaisiin siinä samalla.

Kommentit (0)

Surulliseksi vetää jalkapalloilun ystävän mielen kotimaisen potkupalloilun surkea tila. Hjk, jonka pitäisi olla kotimaassa täysin ylivoimainen joukkue, häviää kotikentällään Kupsille 1-2, vaikka Hjk:ssa pelaa viisi maajoukkuemiestä ja Kupsissa saman verran b-junioreita. Eipä taida helsinkiläisjoukkuekaan pärjätä tänä kesänä Euroopan rahakentillä.

Ja kaiken huipuksi Kups pelasi Helsingissä huonon ottelun, vaikka voitti. Kahdessa edellisessä ottelussa kuopiolaiset esittivät yleisöystävällistä ja näyttävää jalkapalloilua ja niinpä he hävisivät toisen pelin ja ylsivät toisessa vaivoin tasapeliin. Mutta puolustusvoittoisella ja tylsällä pelillä savolaiset saattavat voittaa Suomen mestaruuden.

Ilmeisesti alunperin italialaisten kehittämä catenaccio-pelityyli sopisi parahultaisesti suomalaisille ja meikäläiset voisivat olla asiassa jopa italiaanoja parempia, koska pelaajamme ovat leveydeltään nelisen numeroa peittävämpiä.

Lihamuuritaktiikan taktiikan avulla Kups löi paljon vahvemman Hjk:n vieraskentällä ja Suomen maajoukkue taisteli maailman parasta maajoukuetta Espanjaa vastaan 1 – 1 tasapelin vieraskentällä, vaikka hävisi kulmapotkutilaston 17 – 0.

Muuten Hjk – Kups-pelin kooste näyttää löytyvän netistä

http://www.youtube.com/watch?v=1npn72xlC8U .

Kommentit (0)

Tohtori Antero Ferdinand Tanner kunnostautui myös kansansivistyksen kehittäjänä. Hän perusti työläisnuorille iltakoulun, jossa myös Martta Salmela opiskeli. Myöhemmin Tanner olisi ollut jopa halukas antamaan Martalle yksityisopetusta, mutta siitä tämä kieltäytyi, vaikka opettaja lupasi kouluttaa oppilaansa parissa vuodessa ylioppilaaksi. Eppäillä soppii, että minkähän pään kautta sekin opetus olisi tapahtunut.

Martta Salmela-Järvinen vakuuttaa muistelmissaan, ettei hän pitänyt mahdollisena valmistua ylioppilaaksi niin nopeasti eikä hän muutenkaan luottanut tohtori Tanneriin, vaan korostaa, että: ”Sitä paitsi hän oli henkilökohtaisesti mielestäni vastenmielinen, ruma ja tungetteleva.” Saattaa myös olla, ettei muistelija katsonut tarvitsevansa miehen opetuksia, koska oli itsekin yhdessä yössä lukenut kirjan nimeltään ”Naisen siitinelo” ja saanut siitä mielestään kaiken tarvittavan tiedon kyseisestä aihepiiristä.

A. F. Tanner oli kuitenkin sikäli erilainen profeetta, että hän pyrki elämään opetustensa mukaisesti. Niinpä sekä hänen vaimonsa että taloudenhoitajansa olivat samaan aikaan raskaana. Myöhemmin samaan on pystyi myös eräs kansanedustaja, joka onnistui perhesuunnittelussaan niin erinomaisesti, että sekä vaimo että tyttöystävä olivat yhtäaikaa synnytyslaitoksella. Tietooni ei ole tullut, pystyikö isä osallistumaan molempiin synnytyksiin vai osasiko hän priorisoida asioita, jota ominaisuutta poliitikoilta yleensä vaaditaan.

Kommentit (0)

Eilen mainittu seksitohtori Tanner oli Pekka Lipposen tapaan Rantasalmen poikia. Molemmat olivat värikkäitä maailmanmatkaajia, joissa olisi  ainesta Rantasalmen kesäteatterin ohjelmistoon.

Tohtori Tanner omaksui vallankumouksellisen seksuaalikäsityksensä Amerikassa ja saapui levittämään uutta oppiaan Suomen työväenlikkeelle. Tosin huonolla menestyksellä. Monet henkilöt, sukupuoli ja siviilisääty jääkööt mainitsematta, pitivät miehen aatteita lähinnä törkeinä. Työmies-lehtikin suhtautui tylysti uusien aatteiden levittämiseen ja pisti tohtorin kirjoitusboikottiin. Sitten hänet erotettiin puolueesta ja  lopulta Tannerin piti paeta takaisin Amerikkaan.

Toisaalta syyt saattoivat olla seksuaalipoliittisten lisäksi myös myös talouspoliittisia, koska myös sillä sektorilla hän oli edellä aikaansa. Hän vastusti osuustoimintaa, koska ei uskonut sen yritysmuodon pärjäävän markkinatalouden oloissa.

Sen sijaan hän kannatti eräänlaisten kuluttajarenkaiden perustamista, joiden avulla työläiset olisivat hankkineet tavaransa suurissa yksiköissä kilpailuttamalla. Nythän erilaiset ruokapiirit ovatkin muotia, vaikka osuusliikkeillä ei mene hyvin.

Kommentit (0)

Kaiholla olen muistellut Lahden vuoden 2000 Sm-kisojen vaiheita. Näin tapahtumat paikanpäältä elävinä luonnossa. Se oli suurta suomalaisen urheilun juhlaa. Olimme silloin maailmanhuipulla kaikissa voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa urheilumuodoissa.

Varsinkin miesten kymmenottelun seuraaminen oli suuri elämys. Meillä oli silloin kolme lupaavaa yli 8000 pisteen miestä. Sitä on vaikea uskoa, kun katselee nykyisten ottelijoidemme räpellystä. Kuulantyönnössä oli mukana seitsemän yli 20 metrin mörssäriä. Kaikissa muissakin heittolajeissa olimme lähellä maailman huippua.

Siihen aikaan myös hiihtäjämme olivat maailman parhaita. Suomen hiihto romahti vilppien vuoksi Lahdessa vasta vuonna 2001. Yleisurheilussa suomalaiset eivät ole vielä kohdanneet yhtä katastrofaalista häpeää. Luulen kuitenkin, että moni senaikainen urheiluliiton herra toivoo hartaasti, ettei kukaan silloisista yleisurheiluhuipuistamme koe uskonnollista herätystä ja paljasta kaikkea.

Kommentit (0)

Katselinpa tuossa juuri netistä SM-kisojen keihäskarsintaa ja ilahduin, kun se vähän erilainen keihäshuippu pääsi jatkoon. Hän on aina huolitellun ja ulkonäöstään piittaavan oloinen ja vastailee ystävällisen kohteliaasti haastattelijoiden kysymyksiin. Hän on niitä harvoja heittäjiä, jonka suomalaisäidit haluaisivat vävykseen.

Hän on ihan toista, kuin vaikkapa esimerkiksi Seppo Räty ja Kimmo Kinnunen, jotka MM-kisoissa kaksoiskansainvälisessä lehdistötilaisuudessa kehuivat valmistautuneensa loppukilpailuun aikuisviihdettä telkkarista katsellen. Ja kun Heli Rantanen lähti olympialaisten loppukilpailuun, niin nämä mieskollegat kehoittivat häntä repäisemään niin, että se muuvanniin värkki repeää. En ole varma repesikö, mutta kultaa Heli voitti.

Mutta alussa mainittu hyvinkasvatttu ja kaunis keihäänheittäjänuorukainen ei olisi tuollaista toivotusta suustaan päästänyt. Ainut ongelma hänen urheilu-urallaan on ollut se, ettei mies pärjää kilpailuissa. Mutta saattaa olla, että pian alkaa pärjätä, koska hän on alkamassa oppimaan pikkuhiljaa perinteisten suomalaisten keihäsmiesten tavoille.

Nimittäin parturissa luin jostain aikakausilehdestä, olisiko ollut Hymy tai Seiska, että kyseinen kaunis keihäänheittäjänuorukainen oli nähty sammuneena erään helsinkiläisen ravintolan biljardipöydällä.

Mutta Suomen kansa ei sitä asiaa tuomitse, vaan kansansuosio vain kasvaa. Esimerkiksi muudan suonenjokelainen kansanedustaja vallan valikuvattiin ilmeisesti juuri samaan lehteen, kun hän oli sammunut kuopiolaisen ravintolan pöydän alle. Seuraavissa vaaleissa mies sai ennätyspaljon ääniä, vaikka vakuutti julkisuudessa, että hänet oli myrkytetty.

Vielä enemmän hän olisi ääniä saanut, jos olisi rehellisesti kertonut, että ”voi v—-u, kerrankos sitä mies sammuu, kun oikein aikamiehen lailla juo viinaa.

Kommentit (0)

Itse näppäilin häpeämättömästi kuvia vaikuttavimmista teoksista. Eniten minua kosketti Vladen Gavrilchikin työ, jonka nimi suomennettuna lienee Onnellisuuden kaava. Taulu vaikutti minuun ennen kaikkea siksi, että taiteilija on jostakin ihmeestä saanut käsiinsä talvisen kuvan minusta ja edesmenneestä koirastani Dingestä, koirasta, joka ymmärsi kaiken, vaikka ei totellutkaan mitään ja käyttänyt kuvaamme mallinaan. Tosin maalauksen henkilöhahmon jalat ovat sonnustautuneet huovikkaisiin, jollaisia minulla ei ole, mutta jollaisista olen aina haaveillut.

Kunnon huopatossut olisivat erinomaiset ja helposti jalkaanvedettävät yleisjalkineet varsinkin kesähelteellä. Huovikkaat eristävät hyvin kuumuutta ja niinpä niissä jalat eivät hikoa helteelläkään. Samalla tavalla kunnon karvahattu on erinomainen päänsuoja kesäkuumalla. Voitte vaikka ihan hyvin testata asiaa lähipäivinä mikäli sääennustuksiin voi yhtään luottaa.

Kommentit (0)

Harva on se kerta, jolloin minulla on ollut jotain hyvää sanottavaa suomalaisesta jalkapalloilusta. Mutta nytpä on. Eilen oli Oulussa I-divisioonan paikallisottelussa Ac Oulu – Ops peräti 4200 katsojaa. Se on tuhat enemmän kuin Veikkausliigajoukkue Kupsin tämän kesän ennätys.

En tunne Oulun jalkapalloiluhistoriaa, mutta katsojaennätyksen taustalla saattaa olla jalkapalloilun historiallinen luokkaluonne. Elikkä Oulun Punakaartin ja Suojeluskunnan perilliset kokoontuivat ratkaisemaan, kumpiko on kaupungissa voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus.

Muuten kotimaisen jalkapalloilun tilanne on katastrofaalisen häpeällinen. Kuten olen jo aiemmin kertonut Euroopan rahakentillä Tps hävisi luxenburgilaisille, Marianhamina azerbaidzanilaisile ja Turun Inter, eli maamme toiseksi paras joukkue, kovan taistelun jälkeen yhdellä maalilla färsaarilaisille kotikentällään Turussa, vaikka tiettävästi maksettu tuomari teki inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta turkulaiset olisivat yltäneet tasapeliin.

Ja nyt sitten kaiken huippuna maamme ylivoimaisesti paras joukkue Hjk hävisi virolaiselle Mömme Kaljulle, joka ei liene edes oikea jalkapallojoukkue, vaan paremminkin nimestä päätellen jonkinlaisten lyhythiuksisten vahvasti kansallismielisten nuorukaisten joukkio.

Onneksi pian alkavat yleisurheilun MM-kisat, joissa urheilijamme voivat kirkastaa maamme tahraantuneen urheilumaineen kilpeä koko urheilevan maailman silmissä.

Kommentit (0)

Ensimmäinen kiertoradalle laukaistu eläin oli, kuten sukupolveni yleisesti tietää, Moskovan kadulta kaapattu sekarotuinen Laika-narttu, joka lähetettiin matkaan pian Sputnik 1:n onnistuneen lennon jälkeen marraskuussa 1957. Sankarikoira Laika uhrasi henkensä avaruustutkimuksen alttarille muutaman tunnin lennon jälkeen. Ainakin Internetissä väitetään sen kuolleen kuumuuteen ja stressiin eikä armollisesti myrkkyruokaan, kuten aluksi haluttiin uskoa.

Laikan jälkeen vielä kahdeksan neuvostokoiraa kävi avaruudessa vuosina 1960-1966. Kuuluisimpia niistä ovat nämä paitani miehustaa somistavat Laikan seuraajat Strelka ja Belka. Ne olivat ensimmäiset eläimet, jotka palautettiin elävinä kiertoradalta Maahan. Kaksikko suoritti lentonsa Sputnik 5:llä elokuussa 1960. Parivaljakon myöhemmistä vaiheista en ole saanut selvyyttä.

Uskon maailman muuttuvan pikkuhiljaa ainakin joiltakin osin parempaan suuntaan. Venäjällä  pistettiin juuri oppositiojohtaja viideksi vuodeksi tyrmään ilman, että se juuri maailmaa hetkautti, mutta jos Venäjä nyt erehtyisi ampumaan viattoman kulkukoiran avaruuteen kuolemaan, olisi Länsimaiden nuorison parhaimmisto välittömästi kivittämässä Venäjän lähetystöjä, joka varmasti oikein olisikin.

Kommentit (0)

Ja nyt sitten vastaus. Kuvassa uskoakseni voittamattoman Puna-Armeijan edustajat röyhyyttävät voiton mahorkkoja jossain Berliinissä ja sätkien hehkuvat päät muodostavat tähtitaivaan Ison Karhun kuvion, joka paremmin tunnetaan nimellä Otava.

Tietysti paidan hankintaan liittyy herkkää mieltäni askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Neuvostoliiton valtaamalla alueella raiskattiin noin kaksi miljoonaa naista, näistä Berliinissä noin 100.000. Yllättävää on, että saman kohtalon kokivat saksalaisten lisäksi helposti myös puolalaiset ja Saksaan pakkotyöhön viedyt neuvostoliittolaiset naiset. Sofi Oksanen voisi jossain tulevassa kirjassaan kertoa meille virolaisten naisten kokemukset.

Asian psykologinen puoli on kiinnostava. Myös länsiliittoutuneet käyttäytyivät huonosti, mutta ero venäläisiin oli selvä eikä sitä voitane selittää pelkästään sillä, että amerikkalaiset ja englantilaiset pystyivät ostamaan rahalla, suklaalla ja tupakalla tarvitsemansa palvelut.

Selitys löytynee siitä, että venäläiset olivat kokeneet sodan ja sen moraalia huonontavan seuraukset huomattavasti raskaammin. Silloinen Neuvostoliitto oli myös hyvin seksuaalikielteinen maa, kuten monet totalitaariset valtiot ovat olleet. Ihmisten rakkauden tuli suuntautua ennen kaikkea puolueeseen ja valtion päämieheen.

Kommentit (0)

Tosin meikäläiselle, joka ei hallitse edes kyyrillisiä kirjaimia, jäi useimpien vainajien nimi arvoitukseksi. Ainoastaan sen verran hautakaiverruksista ymmärsin, että erittäin monesta kivestä kävi eittämättä selväksi, että kyseessä oli entisen Osuuspankin miehen hauta. Ainakin minullekin tuttu Osuuspankin merkki löytyi monesta kivestä.

Minun suosikkihautani on tuo kuvan jotenkin kepeän ranskalainen. Ainakin vainajan nimestä päätellen, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, joku ranskalainen masjöö on laskenut levolle tuon paaden alle. Raskasmielisyyteen ja synkkyyteen taipuvainen Suomen kansa ei moista ilveilyä hyväksyisi, vaan kirkkovaltuusto äänestäisi tuollaisen merkin armotta poistettavaksi.

Elikkä kävisi samalla tavalla kuin Kittilän kirkkovaltuustossa, joka äänestyksen jälkeen päätti poistattaa nuorena edesmenneen taiteilija Kalervo Palsan muistomerkin, koska sen katsottiin muistuttavan liikaa elintä, josta sivistynyt kansanosa käyttää fallos-nimitystä, mutta jolla on kansan keskuudessa lukuisia muitakin hellittelynimiä.

Itsekin olen Palsan muistomerkin kuvan nähnyt. Minulla ei ole niin likaista mielikuvitusta, että pitäisin sitä falloksena. Pikemminkin päinvastoin.

Kommentit (0)

Ilmaisen vodkan ei pidä antaa hämätä. Putin yrittää nimittäin kiitettävästi raitistaa kansaansa, joka oikein onkin. Viinan hinta on noussut ja saatavuutta on rajoitettu. Esimerkiksi huoltoasemilla ei saa Venäjällä enää myydä alkoholia toisin kuin Suomessa.

Putin varmaankin tuntee historian ja osaa olla varovainen. Nimittäin Nikolai I yritti kieltolakia, ja myös Gorbatsov 70 vuotta myöhemmin yritti melkein samaa, mutta hullusti kävi kummassakin tapauksessa. Venäjän kansa ei moista vapauden rajoitusta hyväksynyt ja vallankumoushan siitä sitten tuli kummallakin kerralla.

Kommentit (0)

Itseäni yhdistää Dostojevskiin myös peliriippuvuus. Nimittäin kirjailijanero oli sairaalloisen innokas uhkapeluri, kun taas peliriippuvuus on ainut riippuvuuden laji, johon en tunne minkäänlaista vetoa. Olen kyllä kehitellyt Dostojevskin lailla uhkapeliteorioita. Dostojevski jopa onnistui teorioidensa avulla hukkaamaan omaisuuksia, ja saattaa olla, että pelivelat aiheuttivat hänelle kirjoittamisenpakon.

Oma mieliteoriani on, että lotossakin voi päästä voiton puolelle, kun vain pelaa järjen kanssa. Todennäköisyyden mukaan yksi kymmenestä miljoonasta rivistä saa päävoiton, mutta oma luja näkemykseni on, että jos joukosta karsitaan täysin älyttömät ja järjenvastaiset rivit, esimerkiksi sellaiset kuin 1,2,3,4,5,6,7 tai 2,4,6,8,10,12,14, niin päävoiton todennäköisyys kasvaa jo ainakin yhteen viidestä miljoonasta. Niinpä jonkun vakavaraisen henklön kannattaisi ainakin kokeilla teoriani toimivuutta.

Kommentit (0)

On tietenkin niin, että kansanedustaja Osmo Soininvaara nauttii meillä kunnioitusta yli puoluerajojen, mutta se, että hän on myös kansainvälisesti niin arvostettu, että on saanut näköispatsaansa tälle upealle paikalle, yllätti minut.

Ihan on näköispatsas saatu tässä tapauksessa mallinsa näköiseksi toisin kuin vaikkapa Helsingin keskustassa oleva Paasikiven pariskuntaa esittävä veistos, jossa J.K.:n kyllä vielä jotenkin tunnistaa, mutta jossa Alli on aivan liian lihava.

Pikkuisen minua kuitenkin mietityttää Soininvaaran näköispatsaan jalusta, jolta käsin Ode puhuu ohikulkijoille. En oikein ymmärrä, mitä jalusta esittää. Muistelen, että Sallassa joskus 1920-luvulla koettiin Läskikapinaksi kutsuttu selkkaus, jossa paikalliset tukkijätkät nousivat metsäyhtiöitä vastaan. Se kapina sai nimensä siitä, että kansanjohtaja Jahvetti Moilanen julisti vallankumouksellista sanomaansa joukoilleen läskilaatikon kannelta käsin.

En kuitenkaan usko Soininvaaran seisovan läskilaatikolla, vaan kyllä vaikkapa itulaatikko sopisi miehen imagoon paremmin.

Kommentit (0)

Reissu on tehty ja huomaa, miten hyvä maa Suomi on. Meillä on jopa ä- ja ö-näppäimet käytössämme.

Muutakin on sitten tullut kierretyksi kuin tahkoa ja tämän sangen laajan elämän kokemukseni perusteella – onhan siis nähty ainakin Venetsia, Firenze ja Haaparanta, uskallan väittää, että Pietari on näistä kaupungeista yksi kauneimmista.

En malta tässä yhteydessä korostamatta, että kaunis Pietarin kaupunki on rakennettu suvun vanhoille asuinsijoille ja se rakennettiin vaikka Paavo Koivistoinen yhdessä poikiensa Nuutin, Mikon ja Tuomaksen kanssa sanoivat jyrkän ein koko hankkeelle. Eivätkä he tyytyneet pelkästään kansalaistottelemattomuuteen projektin torjumiseksi, vaan turvautuivat myös suoran toiminnan muotoihin.

Eilen ihmettelin sitä, ettei rosvoja tai poliiseja näy Pietarin keskustassa. Nyt tiedän, että ainakin monet turvallisuusviranomaisista on siiretty kaupungin Suomen asemalle. Terrorismin vastaiset toimet on viety Venäjällä äärimmilleen. Suomen asemalla vanhat siivoojamummotkin olivat vyöttäneet uumilleen pesäpallomailan kaltaiset astalot luultavasti tsetseenien varalle. Siitä tuleekin mieleeni, että sota-aikana mummoni Hilda nukkui kuulemma kirves sänkynsä alla desanttiuhan torjumiseksi.

Kommentit (0)

Join pullon neuvoa antavaa, muttaa a’a’kko’sia’ ei vain talle venalaiskoneelle loydy. 1.80 euroa maksanut sampanja oli ihan mukiin menevaa. Melkein Pirkka-omenasiidertin luokkaa. Tosin sekaan lorautettu pirtu pikkuisen haittasi.

Vanha edesmennyt Neuvostoliitto arvosti sampanjantuotantoa. Silloin oli vihdoinkin luotu yhteiskunta, jossa duunarillakin oli varaa sampanjaan. Sampanjan lisaksi arvostettiin suklaakonvehteja. Ennen vallankumousta vain porvaristolla oli vara konvehteihin.

Muuten Pietaria kulkiessaan tajuaa, mihin Putinin suosio perustuu. Kaduilla on rauhallista. Kun en itseani huomio, niin yhteenkaan kummalliseen ihmiseen en ole tormannyt. Ilmeisesti Etela-Italiassa on samanlainen tilanne. Siellakin turisti saa liikkua rauhassa, koska alan ammattilaiset huolehtivat kurista ja jarjestyksesta.

Kommentit (0)

Eilen illalla tuli juotua janoon se isompi Baltika-7-oluttolkki ja niin sitten vietin aamun Aleksanteri Nevskin luostarissa suorittamassa katumusharjoituksia. Sitten menin luostarin hautausmaalla, jota kutsutaan Tihvinan Jumalan aidin hautausmaaksi, pohtimaan kaiken katoavaisuutta.

Nimittain kun vuonna 1986 vierailin edellisen kerran samassa kalmistossa, siella lepasi kaikkien tieteen ja taiteen suurmiesten joukossa myos lentajasankari, jonka haudalle oli asennettu muistomerkiksi lentokoneen propelli, joka oikein onkin. Nyt propellia ei ollut. Ilmeisesti uuden vallan edustajat pitivat propellia jotenkin mauttomana. Neuvostovalta nimittain yritti korvata kristillisen symbolit uusilla tavoilla ja nyt vallassa olevia KGB:n miehia asia nolottaa ja tilanne yritetaan korjata.

Minusta propelli ei ollut mauton. Ilmeisesti joku Karjalan kannaksen ilmapuolustuksesta vastaava havittajasankari oli kohdannut Juutilaisen Illun, joka silloinkin osoittautui nopeammaksi, kuten 83 muussakin kohtaamisessa. Kylla neuvostolentajasankari olisi minun puolestani propellinsa ansainnut.

Propellimuistomerkista tuli mieleeni, etta jos itse joskus kuolen, johon en alkuunkaan usko, niin kummulleni voisi upottaa tarpeettomaksi jaaneen pilkkikairani muistoni kunniaksi.

Muuten niita a- ja o-kirjaimia, joiden paalla on kaksi pistetta, en ole vielakaan venalaiselta koneelta oppinut loytamaan. Menen nyt juomaan janooni euron ja 80 senttia maksaneen sampanjapullon – ehka se auttaa loytamaan puuttuvat kirjaimet. Raportoin tilanteesta.

Kommentit (0)

Maailmassa paljon on ihmeellista asiaa, joka hammastuttaa, kummastuttaa pienta kulkijaa. Nimittain Pietarin junan tullivirkailija henkilo, joka oli naisenpuoli, hymyili minulle. Sellaista ei ole sattunut edellisen 11 Venajan matkan aikana. Ei ole taalla mitaan pysyvaa, sanotaan jo virressa ja se on sattuvasti sanottu.

Ja taksimies kysyi, olemmeko lomalla ja saatuaan myontavan vastauksen toivotti hyvaa loman jatkoa ja hymyili. Niin se inhimillisyys leviaa kaikesta huolimatta maailmassa. vaikka sita ei tyhmempi heti huomaa.

Ja nykytaiteen museo Erarta oli parempi kuin Kiasma Helsingissa tai Kumu Tallinnassa ja sen humanistitytot olivat kauniita, alykkaita ja sivistyneita. Kaykaa hyvat ihmiset Pietarin Erartassa ja kehoittakaa muitakin kaymaan.

Seuraavaksi menen lahikauppaan ja ostan kovan paivan illan ratoksi tolkin Baltika-7-olutta lievaan paihtumistarkoitukseen. Elama olisi taydellista, jos vain Vanajan tietokoneisiin saataisiin sellaiset a- ja o-kirjaimet, joissa on paalla kaksi pistetta. Toisaalta olen sita mielta, etta Suomen olisi otettava heittomerkilla varustetut a’ ja o’-kirjaimet korvaamaan kyseiset kirjaimet, joita en voi nyt kayttaa venalaisella koneella.

Kommentit (0)

Ennen olin Suomen tai ehkä peräti koko pohjoismaiden johtavia pionin kasvattajia. Nyt olen lisännyt tuotantosuunnaksi myös unikon viljelyn. Unikoista on tietääkseni ainakin CIA:n valvontasatelliitti kiinnostunut. Olen nimittäin kuullut, että CIA otti joskus yhteyttä Suomen poliisiviranomaisiin, koska avaruudesta oli havaittu Suomessa viljeltävän unikkoa.

Valpas poliisimme tutki tapauksen ja sai selville, ettei meillä vielä pystytä kilpailemaan tässä harrastuksessa Afganistanin kanssa, silä jollain valtion maatalouden tutkimuslaitoksella vain ylläpidettiin tutkimustarkoituksissa pientä unikkopenkkiä. Luulen, että myös kuvan kukkaset näkyvät satelliittikuvissa.

Kommentit (0)

Viime yönä ylittyi blogillani puolentoista miljoonan kävijän määrä. Se saa mieleni alakuloiseksi. Nimittäin kun miljoona ylittyi, asetin tavoitteeksi seuraavan kokonaisluvun, joka mielestäni on miljardi, ja nyt kun ynnäilin Pilliklubi-5-askin kanteen, niin lopputulemaksi tuli, että miljardi ylittyy tasaisenvauhdintaulukon mukaan noin 2000 vuoden kuluttua. Nykykielellä sanottuna asettamani miljardin tulostavoitteeni on haasteellinen.

Täytyy toivoa, että suurvaltojen tiedustelupalvelut, tai paremminkin niiden nettiä tutkivat tietokoneet, kiinnostuvat blogistani. Nehän tutkivat sähköposteja ja internettiä ja jos tietyt avainsanat toistuvat riittävässä määrin, niin mielenkiintoista kohdetta tutkitaan perusteellisemmin. Niinpä laitankin muutaman avainsanan tekstiini ja katsotaan montako miljoonaa vierailijaa käy sivullani ensi yönä.

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre,

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre

Muuten kun edesmenneestä Neuvostoliitosta lähetti vaikkapa postikortin Suomeen, viipyi see matkalla pari viikkoa. Selitys oli kuulemma se, että kaikki posti tutkittiin perusteellisesti esimerkiksi piilotettujen mikrofilmien löytämiseksi, kopioitiin ja kopiot arkistoitiin huolella johonkin liiteriin Siperiassa. Mutta nykysysteemeihin verrattuna touhu oli ihan amatöörimäistä puuhastelua kuin Suomen Hiihtoliitolla ikään.

Kommentit (0)

Suomalainen jalkapalloilu kaatui taas kerran eteenpäin. Parhaat seurajoukkueemme pelasivat erilaisissa Eurocuppiloissa uljaasti erilaisia ulkomaalaisia vastaan. Tosin Tps hävisi luxenburgilaisille, Marianhamina azerbaidzanilaisile ja Turun Interkin, eli maamme toiseksi paras joukkue, kovan taistelun jälkeen yhdellä maalilla färsaarilaisille kotikentällään.

Färsaarilla on muistaakseni saman verran asukkaita kuin Heinolassa. Mutta jalkapalloa siellä näköjään osataan pelata. Muutama vuosi sitten tosin Suomen maajoukkue voitti kotikentällä Helsingissä Färsaaret. Siitä ottelusta muistan sen, että en katsonut pelin alkua ja siinä vaiheessa kun ehdin mukaan, vierailla oli vain kymmenen pelaajaa. Epäilin, että syynä olisi ollut se, että sillinkutu oli juuri silloin parhaimmillaanja että saarelta ei löytynyt enempää joutilaita miehiä, mutta myöhemmin selvisi, että pelin alussa yksi vieraiden pelaaja oli ajettu ulos.

Eilisestä Interin pelistä näyttävät ulkomaalaiset asiantuntijat olevan sitä mieltä, että siinä pelattiin sopua ja että kentällä olisi ollut ns. maksettu tuomari, joka antoi pelin lopussa jopa aiheettoman rangaistuspotkun Interille, jotta suomalaiset olisivat venyneet sen avulla tasapeliin. Aikoihin on  eletty, kun heti epäillään ottelua sopupeliksi, jos Suomen joukkue häviää Färsaarten joukkueelle vain maalilla.

Muistanpa muuten kuinka jokunen vuosi sitten Suomi taisteli tasapelin Liechtensteinia vastaan ja silloinkin ulkomaalaiset väittivät maksetun tuomarin järjestäneen meikäläisille ottelun loppupuolella lahjarankkarin, jolla peli saatiin tasoitettua.

Kommentit (4)

Tuollaisen Zetorin rakenteellinen huippunopeus on 40 km/t, 2 litran dieseli kehittää 25 hv, polttonestettä kuluu noin 7 l/100 km, ajolaite painaa noin 2 tonnia ja mielenkiintoisena ykstyiskohtana mainittakoon, että pelkkä vauhtipyöräkin on 150-kilogrammainen. Muistan lehtiuutisen, jossa kerrottiin, että moinen vauhtipyörä irtosi kesken ajon ja oli aiheuttaa ympäristössä henkilövahinkoja.

Ja vaikka Kärkkäälän urheiluhistorian sankaritarusto on jo entuudestaan pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, niin siihen täytyy vielä lisätä se, että Terttu Ahonen on voittanut ajokillaan Zetoreiden kiihdytysajon Suomen mestaruuden. Se on kova temppu, koska esimerkiksi Formula Ykkösissä kilpailee vain vajaat 30 ajopeliä, mutta noita vanhoja Zetoreita on Suomessakin tuhansia.

Kommentit (1)

Aaro käytti römpsänsä kantta mieluumminkin tirrin eli tirripaistin valmistamiseen. Tirri oli ennen savolaisten raavaiden miesten yksinkertaista ja selkeää perusruokaa, eli voissa paistettua karvasilavaa. Tirri on melkoinen energiapommi, mutta se ei nykytietämyksen valossa liene mikään terveyspommi.

Aaron kantoi repussaan noenmustaa Suomen armeijan römpsää. Minun römpsäni on ostettu halvalla Neuvostoliiton konkurssipesästä, ja niinpä römpsäni väri on viherruskea, kuten sota-aikaan oli myös Puna-armeijan univormu. Tuo värisävy on tyypillisen neuvostoliittolainen väri, kuten myös se tietyn sävyinen sininen, jota kutsutaan ryssän siniseksi.

Muuten nopeasti koppasin tuon reilun röpsällisen lakkoja, mutta ehdin samalla myös laskeskella, että Suomessa tehtiin aikoinaan melkoinen hukkainvestointi, kun hyviä lakkasoita kuivatettiin huonoiksi metsiksi. Hyvä lakkasuo saattaa tuottaa vuosittain satoja kiloja eli tuhansia euroja hehtaarilta eli moninkertaisesti huonoa metsää enemmän.

Ja siunatuksi lopuksi korostettakoon sitä, että tarkoitan römpsä-sanalla pelkästään astiaa, jota virallisesti kutsutaan pakiksi. Olen antanut itselleni kerrottavan, että nykyajan rääväsuinen nuoriso käyttää römpsä-sanaa myös ihan toisesta värkistä, vaikka sillä värkillä on satoja muitakin nimityksiä.

Kommentit (1)

Olen niin vanha mies, että muistan Kennedyn murhan eikä sitä asiaa uutisoitu Savon Sanomissa yhtä näyttävästi, kuin tuo Kärkkäälän soiden lakkojen runsaus. Ja näyttää siltä, että Egyptin sotilasvallankaappauskin jäi lehdessä Kärkkäälän lakkauutisen varjoon, joka ymmärrettävää onkin, koska Egyptissä on tapeltu vuosikymmenet, mutta Kärkkäälässä oli yhtä hyvä lakkavuosi edellisen kerran 1956. Tosin silloinkin oli Suezilla poikkeuksellisen levotonta, joten olisiko Egyptin kahinoilla ja Kärkkäälän lakoilla sittenkin jokin syy-yhteys.

Kärkkääläistaustaiselle toimittaja Marita Tiihoselle täysi tunnustus siitä, että hän täysin hyvän lehtimiestavan mukaisesti jätti kertomatta lakkasoiden tarkat koordinaatit. Tosin kyläläisten havaintojen mukaan moottoriajoneuvoliikenne moninkertaistui Kärkkäälässä uutisen julkistamisen jälkeen.

Lopuksi korostettakoon ylenkyläläisille sitä, että Kärkkäälän suot ovat erittäin vaikeakulkuisia ja joku on sinne iäksikin hävinnyt. Ainakin Kupin Ullan luita ei ole vieläkään löydetty. Lisäksi aluella on tehty lukuisia karhuhavaintoja ja myös erittäin isoja ja mustia kyykäärmeitä esiintyy lakkasoilla runsaasti.

Kommentit (0)

Mutta tuo Timon esittelemä nerokas invalidin apuväline, joka on jonkinlainen kainalosauvan evoluutioversio on vuodelta 1924 ja nimimerkki YK on tehnyt sen Jalkalan kylän Halolan talossa. Olisiko niin, että Yrjö Korhonen on nuorena miehenä lyönyt kirveellä jalkaansa ja kehittänyt tuollaisen nerokkaan invalidin apuvälineen. Luulen, ettei nykyään tuollaista laitetta ole mistään saatavilla ja Korhosten suvun kannattaisi hakea keksinnölle patentti ja alkaa markkinoida tuotetta varsinkin miinaongelmista kärsiville seuduille, joita maailmassa riittää.

Aitan edestä löytyi myös merkillinen kone, jonka käyttötarkoitusta me suhteellisen nuoret miehet emme ymmärtäneet. Timo veikkasi kyseessä olevan jonkinlainen kessumylly, ja itsellä kävi mielessä, että siinä on nyt se kansanedustaja-keksijä Ville Vainion kuuluisa ikiliikkujan aihio.

Mutta ei ollut kumpikaan arvaus oikea. Kysin Matilaisen Veikolta asiaa ja hän tiesi laitteen olevan perunamylly, eli laite, jolla perunoista valmistettiin kotioloissa perunajauhoa. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että nykyään 12 annoksen paketti Mielihyvä-muusia maksaa pari euroa, joten kotitarveperunamyllyn aika on näillä näkymin ohi.

Kommentit (0)

Lupiinin tarina Suomessa on menestystarina, josta joku itsensä pöhköksi opiskellut dosentti voisi tehdä tutkimuksen. Lapsuudessani 60-luvulla kasvi oli vielä harvinainen ja muistaakseni sen kukat olivat vain sinisiä. Nykyään lupiini on vallannut tienvarret ja samalla kukissa alkavat olla edustettuina kaikki sateenkaaren värit.

Jostain syystä Venäjän Karjalassa en ole nähnyt yhtään lupiinia; siellä tienvarret sen sijaan kasvavat jättiputkea, joka on oikeasti vaarallinen kasvi. Itsekin jouduin pukemaan ylleni huussintyhjennyskumipukuni ja kaasunaamarini, kun rynnäköin kuolemaa halveksien Uukuniemellä anopin vuosikymmeniä sitten koristetarkoitukseen istuttamaa jättiputkea vastaan.

Kommentit (0)

Tuo öylönnä mainittu maa-artisokka on makea ja hiilihydraattipitoinen juures, joka sopii varsinkin kalaruokien lisukkeeksi. Maa-artisokka sisältää kuitenkin vain vähän valkuaista. Niinpä istutin rivien väliin toista helppohoitoista maatiaiskasvia eli härkäpapua, jolla aion turvata proteiinin tarpeeni.

Sen lisäksi, että papu tuottaa arvokasta valkuaista, tuottaa se myös maaperään kasvun kannalta tarpeellista typpeä, joten kalliita keinolannoitteita ei tarvita. Viljelymenetelmäni on siis aitoa luomua.

Jos hakemalla haetaan tuotantosuunnastani haittapuolia, niin alan tietokirjallisuuden mukaan sekä maa-artisokka että härkäpapu saattavat aiheuttaa herkkävatsaisille päästöjä, joita syöjän lähiyhteisö saattaa pitää epämiellyttävinä ja jotka lisäksi myös tuhoavat ilmakehän herkkää otsonikerrosta. Tosin päästönlähdettä itseään nämä ympäristöongelmat eivät välttämättä häiritse.

Kommentit (0)

Istutin Heinolassa asuessani kokeilumielessä radanpenkkaan pari maa-artisokan mukulaa – kehittelin siihen aikaan erilaisia suunnitelmia koko ihmiskunnan ruokahuollon järjestämisestä. Viljelmäni kasvoi miehenkorkuista vartta vuosikausia, mutta toivomaani auringonkukan kaltaista kukkaa ne eivät tehneet. Eivät olleet ilmeisesti sitä kukkivaa lajia.

Viljelykokeiluni synnytti kaupugilla huonosti imagooni sopivan huhun, että kasvatan huumeita. Minä en sellaista tehnyt, mutta sen sijaan joku lättähattu oli kylvänyt huumetupakan taimia siihen turisteille tarkoitettuun kukkaistutukseen, jossa luki TERVETULOA HEINOLAAN.

Kommentit (0)

Kommentit (0)

Esimerkiksi kuvan esittämä Parikkalan Pikapullan rieska on maailman parasta uutena ja lämpimänä. Tosin sitten päivää myöhemmin se ei ole kovin maittavaa. Samalla tavalla Hanna Partasen kalakukot ja karjalanpiirakat ovat lämpimäisinä suurimpia nautintoja, joita ihminen voi tässä iässä kuvitella.

Mutta markkinointiin ja jakeluverkostoon olisi panostettava pontevasti. Hanna Partasesta voisi vallan mainiosti tulla samanlainen kansainvälinen brändi kuin vaikkapa Mc Donaldsista. Jakelussa Hanna Partanen oy voisi luoda samanlaisen verkoston, kuin mikä esimerkiksi italialaisella pizzalla on. Rasakat savolaisnuorukaiset palkattaisiin rieskakulttuurin lähetystyöhön rieskanjakeluskoottereineen ympäri maapalloa ovelta ovelle kuin mormonit ikään.

Kommentit (0)

Tuntuu vahvasti siltä, että Nokian kriisi vain syvenee. Maailman paras nokialainen saapas kehittyi täydelliseen suomalaisjalan muotoonsa jo ennen Talvisotaa, mutta hinta on nykyään parikymmenkertainen Thaimaan tyttöjen tekemään verrattuna. Mutta eivät taida thaitytötkään rikastua noilla jalkineilla. Eihän ole ihan ilmaista kuljettaa niitä Suomeen asti.

En ole varma, oliko saapasvalintani paljon puhutun kestävän kehityksen mukainen ratkaisu. Se jää vielä nähtäväksi. Seuraan tilannetta ja raportoin tarvittaessa.

Kommentit (0)

En päässyt tänäkään kesänä Pariisin ja sen katukahviloihin seuraamaan ihmisvilinää. Sen sijaan pääsin Parikkalaan ja seurasin kaatosateessa sen ainoasta aukiolevasta kahvilasta ihmisvilinää. Eilen oli kuulemma kulkenut yksi-ihminen; tänään oli ainakin aamusta vähän hiljaisempaa. Kesä on selvästikin ohi, syyssatteet ovat alakanunna ja turistit sekä pääskyset ovat palaamassa etelään. Se saa mieleeni apeaksi.

Mutta kiitetty ja ylistetty olkoot maamme kirjastolaitos, joka lienee neuvolalaitoksemme ohella maailman huippua. Parikkalan kirjaston piti avautua vasta klo 11, mutta minua säälittiin henkilökunnan taholta  ja päästettiin jo klo 10 pitämään sadetta ja kirjoittamaan kunnon tietokoneella blogiani. Harvassa paikassa enää törmää näin hyvään asiakaspalveluun.

Muutenkin Parikkalassa on hyvä ja joustava asiakaspalvelu. Parikkalan kesäasukas Matti-Esko Hytönen kertoo kirjassaan Rinnanmitta 112 cm siitä, kuinka hän  pistäytyi kerran uintimatkallaan kylpytakissa syömässä Parikkalan parhaassa ravintolassa. Tosin jossain vaiheessa iltaa henkilökunta pyysi häntä hienotunteisesti siirtymään terassin puolelle.

Ja samainen Hytönen oli joskus pyytänyt koulun vahtimestarilta lupaa käydä kesäloman aikana koulun punttisalilla ja suullinen lupa myönnettiin. Tosin ulko-ovea ei oltu jätetty auki, mutta toisen kerroksen ikkuna sen sijaan oli koko kesän raollaan ja siitä Hytönen pääsi kasvattamaan entisestään rintalihaksiaan. Myöhemmin tosin ilmeni, että ikkuna oli jäänyt vahtimestarilta vahingossa auki, kun oppilaat, opettajat ja muu henkilökunta säntäsivät kesälaitumelle.

Kommentit (0)

Kuvassa Uukuniemen kesätorin herkullista lähiruokaa. Uskon, että mikäli Nokia romahtaa, niin kyllä savulahna, karjalanpiirakat  ja mansikat pelastavat kansantaloutemme. Pietarissa on kohta miljoonia maksukykyisiä ostajia. Ihan tulevat hyvät tsaarin ajat mieleen. Silloin suomalaiset löivät rahoiksi kiiskeillä, mullalla ja kepeillä.

Kyllä savulahna voittaa Norjan kassilohen ja karjalanpiirakat kaiken maailman pizzat ja hampurilaiset. Ja verratkaapa Suonenjoen mansikoita ja Espanjan folioon pakattuja vastaavia.

Kommentit (0)

Ensimmäinen silta tuolle paikalle on tehty reilut sata vuotta sitten. Sen rakensi eräs Koponen, ja kun muut kyläläiset eivät osallistuneet hankkeeseen, rakentaja esti muilta sillan käytön ketjulla, joka oikein onkin.

Tietooni ei ole tullut, etteikö sillanrakentaja ihan hyvin voinut olla salibandyn mestarijoukkue Seinäjoen Peliveljien valmentaja Tommi Koposen esi-isiä. Sen sijaan luulen, ettei maailman tunnetuin suonenjokelainen, eli näyttelijätär Tiina Koponen, joka paremmin tunnetaan Raakel Liekkinä, ole samoja Koposia. Hän on kirkonkylän tyttöjä eikä kärkkääläisiä. Se, mitä Raakel yleisölle näyttelee, jääköön kertomatta, sillä lapset tai jopa naiset voivat tätä blogia lukea.

Kommentit (0)

Pitkä-Petäisen etelä puolella sijaitsee pienempi järvi nimeltään Pasko-Petäinen, jota kyläläiset kutsuvat pelkäksi Paskoksi. Olen kuullut, että sieltä olisi tulossa rantatontteja  myyntiin. Nähtäväksi jää, vaikuttaako järven nimi kiinteistöjen hintoihin alentavasti. Toisaalta eihän nimi järveä pahenna, ja onhan sitä paitsi jossain Leppävirran suunnalla järvi nimeltään Iso-Haiseva enkä ole kuullut, etteikö sielläkin olisi kiinteistökauppoja tehty.

Kommentit (2)

Sukurutsa on yksi selitys itäsuomalaisten huonoon terveyteen. Harvaanasutussa huonojen liikenneyhteyksien maankolkassa geenit virtasivat huonosti kylästä toiseen. Varsinkin, kun nuoret miehet vahtivat toisiaan ja tiukan paikan tullen tervasivat seudulle uskaltautuneiden vieraskyläläisten geenien levitysvehkeet. Myöhemmällä ajalla tosin maantiet ja polkupyörät ovat ratkaisevasti parantaneet itäsuomalaisten terveyden tilaa. Lappalaiset ymmärsivät sisäsiittoisuuteen liittyvät riskit ja siellä lappalaisukot pitivät tapanaan majoittaa satunnaiset kulkumiehet yöajaksi vaimojensa viereen.

Suonenjoen Rieponlahden kylän väestöllisistä ja tiestöllisistä erityspiirteistä kertoo paljon se, että vaarini Jussi Könösen sisarusparvesta viisi päätyi naimisiin ja näistä neljä pariutui kylän Kukkosten kanssa. Sisäsiittoisuus lisää terveysongelmia, mutta toisaalta se saattaa myös korostaa tiettyjä erityislahjakkuuksia. Esimerkiksi Jussi Kukkonen oli taitava kynämies ja hänen poikansa Jouko Kukkonen oli musiikkimiehiä, jonka taiteellinen herkkyys taisi ajoittain ilmetä suoranaisena boheemiutena, joka ei suinkaan ole tiettävästi vieras piirre muillekaan balalaikansoittajille, joiden instrumenttia on kuulemma helpointa käsitellä keskivahvassa krapulatilassa.

Jouko Kukkosen kaunis sanoitus Kesäinen muisto on mitalisijoilla suomalaisten tangojen sarjassa ja se soi Markku Pölösen elokuvan Onnen maan taustalla. Sukutarinan mukaan myös Irja-humppa olisi lähtöisin Jouko Kukkosen kynästä, mutta virallisissa asiapapereissa se on merkitty silloin 17-vuotiaan Kauko Käyhkön sanoittamaksi ja säveltämäksi. Ilmeisesti Jouko Kukkonen myi tekijänoikeuksiaan toisille. Sukutarina tietää kertoa tekijänoikeuksien hinnankin. Kerrotaan myös, että Irja-humpan taustalla oli ihastuminen samannimiseen kauniiseen serkkutyttöön.

Kommentit (0)

Kuopion taiteiden yössä törmäsin kirjakauppa Rosebudin kirpputoritiskillä viehättävään neitoseen, joka oli onnistunut saamaan haltuunsa Jussi Kukkosen kansikuvasta päätelleen railakkaan ja puhdashenkisen poikien seikkailukirjan. Itsekin ole Kukkos-Jussin tuotantoa kerännyt ja harmittelin myöhästymistäni.

Neitonen kertoi olevansa Jussin pojan tyttären tytär, ja totesin törmänneeni sukulaistyttöön. Neitosella olivatkin Könösten suvun kauniin vihreät silmät. Neitonen oli laskujeni mukaan 2,5-serkkuni ja yhteisiä geenejä meillä on siis lähes 10 %, koska kaiken lisäksi neitosen mummokin on Koivistoja, joiksi Karttulaan eksynyt sukuhaarani on nimensä lyhentänyt.

Jussi Kukkonen oli alunperin renkipoika Suonenjoen Rieponlahdesta, joka kuitenkin ihan kiertokoulupohjalta oli lahjakkaana miehenä edennyt Kainuun Sanomien päätoimittajaksi. Hän oli Kekkosen tärkeä tukimies ja oli omalta osaltaan luomassa myyttiä Kekkosesta savutorpan poikana, vaikka tämä olikin tosiasiassa vakavaraisen puuyhtiön pikkuherran poika. Luulen Kukkosenkin olleen raaputtamassa Kekkosen syntymäkotia esittävästä valokuvasta häiritsevää savupiippua.

Lehden toimitustyön sivussa Kukkonen oli myös kirjailijana tuottelias. Hän julkaisi peräti 60 kirjaa ja parhaana vuonna luomisen tuskan, eli ns. puhkun, ollessa kovimmillaan niitä ilmestyi seitsemän. Kukkosen teokset olivat niin hurmahenkisen isänmaallisia, että sodan jälkeen niitä poistettiin maamme kirjastoista; omastakin hyllystäni pistää silmään mm. puhdashenkiset poikien seikkailukirjat Ryssien selustassa ja Ryssien kintereillä.

Erikoiselta tuntuu, että moinen ilmetyn korostetun isänmaallinen mies pelkäsi 30-luvulla henkensä edestä, koska hänen kaverinsa oli kieltämässä Isänmaallisen kansanliikkeen toimintaa. Jostain noin 30 vuoden takaisesta Lapuan liikettä käsittelevästä kirjasta luin, että sisäministeri hankki itsensä lisäksi pistoolin Kukkos-Jussillekin ja että peli olisi ollut niin kovaa, että kainuulaiset maalaisliittolaiset olisivat keränneet jopa nimilistan niistä lapualaisista, joille olisi käynyt huonosti, jos Jussille olisi sattunut jotain.

Tunnelma on siis ollut 30-luvun Suomessa kovasti erilainen kuin äskeisten pressanvaalien alla, jolloin politiikassa näytti toimivan pelkästään harmaita herrasmiehiä. Ja tuskinpa 80 vuotta sitten uskotaan, että ikollien ja kommunistien jälkeläiset vielä istuvat samassa hallituksessa isänmaata pelastamassa.

Ilmeisesti ihan käyttämättä tuo Kukkosen taskuase ei jäänyt. Virallisen elämänkertatarinan mukaan päätoimittaja uupui työpöytänsä ääreen vähän ennen Kekkosen presidentiksi tuloa, mutta toisenlaisiakin huhuja liikkuu. Pääsin vihreäsilmäiseltä sukulaistytöltä kysymään, oliko Kekkosen lahjapistoolilla osuuttaa kirjailijan äkilliseen kuolemaan ja kyllähän se niin oli, että Kekkosen lahjapyssyllä Kukkos-Jussi itsensä ampua napsautti ja neitonen epäili vielä joskus perivänsä tuon pyssyn.

Kommentit (0)

Jetsu kertoi mm. sen mielenkiintoisen asian, että maassamme yleisesti inhottu kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov henkilökohtaisista varoistaan tuki Kuopion kirkon rakentamista. Esimerkiksi osa kelloista valettiin Venäjän armeijalta ostetusta aseromuraudasta. Paljon on haaveiltu miekkojen valamisesta auroiksi, mutta tässä tapauksessa ne valettiin kirkonkelloiksi. Rakennus valmistui vuonna 1903. Projektin pääsponsori Bobrikov ammuttiin vuotta myöhemmin muistaakseni Eugen Malmstenin toimesta.

Muuten Kuopion ortodoksikirkko ei ole oikea tiilikirkko, vaikka tyhmempi niin luulee. Rakennus on pinnaltaan rapattu ja tiilikuviointi on tehty uskottavasti maalilla ja pensselillä. Ovela temppu, joka pitäisi tehdä myös eräille betonilähiöiden elementtitaloille.

Kommentit (2)

Kuikka-Koposessa olisi ollut ainesta merkittäväksi uskonnolliseksi johtajaksi. Historia tuntee muitakin silmänkääntötemput hallinneita profeettoja. Uskonnolla Koponen olisi lyönyt suuriksi rahoiksi. Toisaalta ei hän olisi välttämättä uskontoa tarvinnut rahoiksi lyömiseen. Kerrotaan, että hän pystyi maksamaan velkoja sanomalehdestä leikatuilla paperilapuilla.

Sellainen ei ole ainutlaatuista. Lapsuudessani Suomea kierteli kaksi intialaista miestä, jotka huijasivat maamme pankkineitejä samalla konstilla. Silloinkin lehdessä puhuttiin hypnoosista. Itse luulen, ettei hypnoosia tarvittu. Todella tummat miehet olivat maamme pankkineideille siihen aikaan hyvin eksoottisia kokemuksia.

Kaikkitietävä Wikipedia kertoo Kuikka-Koposesta paljonkin. Kiinnittäkääpä huomiota hänen lastensa nimistöön. Se kilpailee mielikuvituksellisuudessaan Iki-Kiannon jälkeläisten kanssa:

Kuikka-Koponen eli oikealta nimeltään Abel Koponen (1. joulukuuta 1833 – 12. joulukuuta 1890) oli savolainen silmänkääntäjä ja kansanparantaja, josta on säilynyt suomalaisessa kansanperinteessä runsaasti kertomuksia. Häntä pidetään yleisesti Suomen tunnetuimpana silmänkääntäjänä ja elinaikanaan hän ällistytti monia ihmisiä taioillaan.

Sisällysluettelo

• 1 Elämä
  • 1.1 Koposen lapset
• 2 Koposen temput ja kansanperinne
• 3 Lähteet
  • 3.1 Viitteet
• 4 Kirjallisuutta

Elämä

Abel Koponen syntyi Pekkalan talossa Leppävirran pitäjän Varistaipaleen kylässä 1. joulukuuta 1833 vanhempiensa Sigfridin ja Helenan toiseksi lapseksi.^[1] Nuoresta pitäen hän vietti kuljeskelevaa elämää eikä asettunut missään vaiheessa varsinaisesti aloilleen tai tehnyt vakinaista työtä. Hänen kerrotaan harjoittaneen kansanparannuksen ohella monenlaisia silmänkääntötemppuja ja ”taikuutta”.^[2]

Koposen Kuikka-lisänimen alkuperästä on useita erilaisia tarinoita. Esimerkiksi kotikylällään Varistaipaleella hänen kerrotaan saaneen nimensä siitä, että hänellä oli tapana viettää aikaansa työnteon sijaan soudellen järvellä kuikan tavoin. Toisaalta hänellä kerrotaan olleen kuikannahkainen lääkelaukku, tai hänen kerrotaan sukeltaneen vedonlyönnin jälkeen kuikan lailla pitkän matkaa jään ali Savonlinnassa.^[3]

Vuonna 1872 39-vuotias Koponen meni naimisiin itseään 15 vuotta nuoremman sääminkiläisen Ida Mikkosen kanssa.^[4] Ida asettui ensin asumaan Koposen kotikylään, joka oli siirtynyt pitäjänrajoja muutoksen myötä Leppävirralta Heinäveden pitäjään.^[5] Avioliitto ei kuitenkaan saanut Koposta muuttamaan elämäntapaansa, joten alkuun Ida seurasi miehensä mukana tämän kulkiessa paikkakunnalta toiselle. Kyllästyttyään kiertolaisen elämään Ida asettui Säämingin Ahvionniemelle perintönä saamalleen maatilkulle, joka sai nimen Kuikanpelto.^[6] Myös Koponen oli elämänsä viimeiset kaksitoista vuotta kirjoilla Säämingissä.^[4] Koponen itse kuoli 57-vuotiaana 12. joulukuuta 1890 ollessaan Jäppilässä.^[7]

Koposen lapset

Idan ja Kuikka Koposen liitosta syntyi kaikkiaan viisi lasta, joista kaksi kuoli jo lapsina. Yksi osoitus Koposen omalaatuisuudesta ovat hänen lastensa saamat eriskummalliset nimet. Jos pappi ei suostunut antamaan nimeä kastettaessa, Koponen kirjoitti ne haluamassaan muodossa muuttokirjaan perheen vaihtaessa paikkakuntaa seuraavan kerran. Viides lapsista syntyi postuumisti, koska Ida oli ollut raskaana Koposen kuollessa. Kuopus sai äidin tahdon mukaisesti tavallisemman nimen.^[6]

1. Iida Riia Lucina Hilda Hulda Levatiina Amanda Olivia Ceela Concordia Jemna Jekleobeth (29. maaliskuuta 1873 – 13. marraskuuta 1880)
2. Alfred Ilai Optatus (s. 29. maaliskuuta 1877)
3. Elmaan Jaebetr Jasobeam (7. heinäkuuta 1880 – 17. kesäkuuta 1890)
4. Ohlipoodaama Siromilda Nova Neera (s. 10. lokakuuta 1887)
5. Juhana Eevert (s. 13. heinäkuuta 1891)^[6]

Nimien kirjoitusasut tosin vaihtelivat jo Kuikan elinaikana, vuonna 1878 Sääminkiin muutettaessa esikoistyttären nimi esimerkiksi merkittiin kirjoihin huomattavasti lyhyemmässä ja hieman erilaisessa muodossa Luiina Konkordia Jeklobette.^[8] Lapset eivät seuranneet isäänsä silmänkääntäjinä, joskin Alfred Ilai Optatuksen eli ”Ilukan” kerrotaan opetelleen joitakin taitoja.^[9]

Koposen temput ja kansanperinne

Nykypäivään saakka on säilynyt useita kertomuksia hänen erikoisista tempuistaan. Kerrotaan, että Koponen oppi taitonsa Pietarissa intialaiselta fakiirilta palkinnoksi tämän hengen pelastamisesta. Elinaikanaan häntä pidettiin hyvin outona persoonana, ja myös hänen temppunsa olivat usein varsin kummallisia. On muun muassa säilynyt useita kertomuksia, joissa Koponen menee hevosen peräaukosta sisään. Koposen tempuille tyypillistä oli, että niissä usein joku ahne tai itsekäs henkilö saatettiin naurunalaiseksi. Useissa myös autetaan heidän puutteenalaisia uhrejaan.

Kommentit (0)

Taika-Jim, joka Savon Sanomissa tunnettiin lapsuudessani nimellä Mr Jack, on ollut elämässäni keskeinen vaikuttajahenkilö. Harmi, että sarjakuva on lopetettu vuosikymmeniä sitten. Aimo Kejosen kirjaa Kansantarinat lukiessani tuli mieleen, että suonenjokelainen sarjakuvapiirtäjä Jope Pitkänen voisi kehittää Taika-Jimille savolaisen vastineen eli Kuikka-Koposen.

Silmänkääntäjä Kuikka –Koponen syntyi Heinävedellä 1833 ja kuoli Jäppilässä 1890. Hänestä kiertää monenlaista hurjaa tarinaa, joihin suhtaudun epäillen, vaikka en ole asiaan juuri perehtynytkään. Vaikka miehen silmänkääntökykyjä on varmasti liioiteltu, niin joukkohypnoosin taitajana hän on ollut lähes Taika-Jimin luokkaa.

Esimerkiksi tuossa kotini vieressä Kuopion satamatorilla hän hämmästytti väkijoukkoa ryömimällä mastopuun sisään. Kun paikalle tuli vähän myöhemmin hieno hypnoosivapaa fröökynä, purskahti tämä nauruun ja paljasti ällistelevälle yleisölle  Koposen vain makaavan mastopuun vieressä.

Fröökynän hymy kuitenkin hyytyi, kun nolattu Kuikka-Koponen ihmetteli, miksi hieno föökynä on kehdannut lähteä liikenteeseen ilkosen alasti. Väkijoukolla oli hauskaa, kun fröökynä alkoi kirkuen juosta tapahtumapaikalta intiimejä ruumiinosiaan käsillään peitellen.

Omien puheidensa mukaan Koponen oli oppinut silmänkääntäjän temppunsa mustalaisilta kierrellessään heidän mukanaan Italiassa ja Venäjällä.

Kommentit (0)

Harva on se kerta, jolloin on saanut tuntea ylpeyttä suomalaisuudestaan, mutta nyt on se harva kerta. Presidentti Tarja Halonen on tavattu ja kuvattu dyykkaamasta jätelavaa. Missään muualla kuin meillä tällaista ei voisi tapahtua. Sivistyneessä maailmassa valtion entisten päämiesten ei tarvitse tonkia roskiksia. Jotenkin noita kuvia katsellessa mieleni valtasi epäilys, että ilmeisesti maamme taloudelliset näkymät ovat vieläkin synkemmät, mitä kansalle on kerrottu.

https://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Kelpasiko-jatelavalta-poimittu-kattila-Tarja-Haloselle-katso-kohukuvat/1014828

Presidentin kanslia on kommentoinut roskiksen penkomisasiaa ja korostanut sitä, ettei kuva kerro tapahtumasta totuutta. Tiedot presidentin dyykkaamisesta ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Tarza ei ominut kuvan kallista kattilaa vaan pelkästään pienet valokuvakehykset.

Pahaa pelkään, että asiasta nousee vielä oikeusprosessi, koska kansan oikeudentunto on tarkka varsinkin, kun herrojen tekemisistä on kysymys. Nimittäin jätelavalla oleva tavara lienee jätehuoltofirman omaisuutta ja valokuvakehyksen talteen ottaminen onkin juridisesti ajateltuna näpistys.

Muuten Savon Sanomat-lehti on onnistunut tekemään savolaisia Tage Erlanderista, Richard Nixonista, isä ja poika Bushista, Katariina I ja hänen tyttärestään Elisabetista sekä generalissimus Suvorovista, mutta Halosen savolaisuudesta lehti ei ole juurikaan puhunut. Jostain syystä Tarja Halosen kuopiolaisesta isästä vaietaan.

Kommentit (0)

Syntymä- ja jopa syömäköyhänä ihmisenä ostin uudet silmälasini Internetistä, koska ne maksavat siellä nelisen kertaa vähemmän kuin kivijalkamyymälässä, joka oikein onkin, koska kivijalkamyymälä on kallis ja siellä on kallista henkilökuntaa töissä. Lisäksi nettilaseilla on kuukauden vapaa palautusoikeus, jos kauppa sattuu kaduttamaan.

Sainkin ihan hyvät prillit, mutta jos jotain vikoja ja puutteita hakemalla hakee, niin löytyyhän sellaisia yksi kappale. Kehyksettömissä laseissa nenätyynyt ovat vain pienellä rautalankahakasella kiinni ja varsinkin raskaissa tukkitöissä, jollaisia harrastan, ne irtoavat herkästi, kun oksat iskevät vasten kasvoja. Niinpä kadotin metsään toisen kalliista nenätyynyistä.

Kysyin kivijalkamyymälästä, paljonko nenätyyny maksaa ja se olisi maksanut 5 €, jos sellaisia olisi ollut. Luulen, että raaka-aineta ja hyödyllistä yhteiskunnallista työtä sisältyy nenätyynyyn noin 0,01 sentin arvosta. Muutenkin silmälasialan hinnoittelu on lievästi sanottuna yläkantissa. Pokat maksavat hyvän polkupyörän hinnan ja muovista valetut linssit saman verran kuin hyvä kiikari tai kamera.

Koska välttämättä tarvitsin nenätyynyn, lähetin sitten sähköpostilla viestin nettilasiliikkeeseen ja pyysin kohtuullista korvausta vastaan tyynyjä. Sain niitä parin päivän kuluttua pienen pussillisen eli 15 kpl, eli 75 € arvosta eikä laskua tullut mukana. Jos joku tarvitsee nenätyynyjä, voin nyt sellaisia myydä kohtuu hintaan 4 €/kpl.

Kommentit (0)

Monissa länsimaissa ihmiset käyttävät enemmän rahaa vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, joita nykyään nimitetään uskomushoidoiksi, mutta joita ennen kutsuttiin taikauskoksi tai puoskaroinniksi. Monet lääkäritkin hyväksyvät mukisematta asian. Sen sijaan kuopiolainen professori Markku Myllykangas ei asiaa purematta niele, vaan kirjoittaa Savon Sanomien yleisönostossa kärkevästi ilmiötä vastaan.

Myllykangas tuomitsee sisäministeri-lääkäri Päivi Räsäsen puoskarilakiajatuksenkin tekopyhyytenä, koska Räsänen itse suosii rukouksella parantamista, joka myös on puoskarointia. Räsäsestä se on kuitenkin käypää hoitoa. Jeesus on ainakin kolmesti vastannut Räsäsen rukouksiin parantamalla hänen tyttärensä ripulin, yskän ja polven turvotuksen.

Professori Myllykangas myös muistuttaa, että yksi keskeinen suomalaisen psykiatrian homokuvan muotoilija ja homokammon lietsoja oli Kristillisen liiton kansanedustaja, pappi, lääkäri ja professori Asser Stenbäck. Stenbäck suositteli ”homoseksuellien” kastrointia natsi-Saksan malliin. Se kun kehittää luonnetta. Homoja alettiin kastroida Suomessa 1950-luvulla.

Myllykankaan kirjoitus palautti mieleeni sen, että Arvo Salo kertoi muistelmissaan, että kun hän 50-luvulla työskenteli sosiaalityöntekijänä eräässä vankilassa, hänen tehtäviinsä kuului tilata pingispalloja aina silloin, kun kirurgi oli tulossa vierailulle taloon. Salo ei alkuunkaan ymmärtänyt, mihin tarkoitukseen moiset pingispallot tilattiin.

Kommentit (2)

Jatketaanpa Perämaa- ja Nälkämaa-asian käsittelyä. Tutkin tuossa Kauko Vainion kirjaa Kopratalakkunnoo ja muistin oikein. Sivulla 125 hän kertoo nimen Perämaa synnystä. Vainion mukaan tarinat kertovat nimen juontaneen alkunsa ruotsivallan ajoilta saakka. Nokkelasti alueen nimen on joku suomentanut ja käännös muuntuu perin yksinkertaisesti: Peerlant – Perämaa. Itse en tosin Googlen kielenkääntäjälläkään saa tolkkua ruotsin Peerlant-sanan tarkoituksesta.

Lainaampa suoraan suoraan Vainion luonnehdintaa Kärkkäälän kylän Perämaasta. ”Seudun oleellisimmista seikoista voisi mainita parilla kolmella kirjainrivillä: Vain muutamia harmaita asumuksia on tällä perimmäisellä kylänkolkalla, siellä on halla jokavuotinen vieraisilla kävijä, sen tieoloista ei voida puhella juuri nimeksikään ja menneinä vuosina sen tiheissä korpimetsissä pontikkapillit lirittivät pimeinä syysöinä.”

Yllä olevan tekstin perusteella Nälkämaan laulu kajahti ihan oikeassa paikassa, kun se kajahti uhmakkaasti Metsästys ja Raittiusseura Perämaan Erän majalla pimenevään syysiltaan.

Perämaallakin on sijansa maamme kulttuuri- ja urheiluhistoriassa. Nimittäin näyttelijä Taisto Reimaluodon isä, joka oli alunperin nimeltään Sikanen, oli syntyjään Perämään poikia. Samoin Perämaan poikia oli myös Seinäjoen Peliveljet salibandyn Suomen mestareiksi pariinkin kertaan valmentaneen Tommi Koposen isä. Taisto Reimaluoto tunnetaan teatterilavoilla maamme parhaana kiroilijana ja räyhääjänä. Tommi Koponen tunnetaan sen sijaan siitä, ettei hän koskaan kiroile tai räyhää, joka on ainutlaatuista maamme palloilukulttuurissa.

Kommentit (0)

Samaan aikaan kun Helsingissä vietettiin Taiteiden yötä ja paikalla oli 2 % sikäläisestä väestöstä, vietettiin Kärkkäälässä Metsästys- ja Raittiusseuran Perämaan Erän majalla yhteislauluiltaa, johon osallistui 20 % sikäläisestä  väestöstä eli paikalle siunaantui 40 kpl asiasta innostunutta.

Nykyajan yhteislaulutilaisuuksien tapaan erityisen suosittuja olivat Hectorin ja Juice Leskisen 70-luvun sanoitukset. Kuitenkin tilaisuuden lopuksi seisomaan nousten kajautimme tummentuvaan yöhön perinteiseen tapaan uhmakkaasti sekä aika moniäänisesti Nälkämaan laulun, joka jylhän nimensä puolesta soveltuu vallan mainiosti Perämaan Erän majalle. Komean ja humaanin sanoituksen on Iki-Kianto tehnyt, vaikka ihmisenä hän ei ollut kaikista helpoin vaan pikemminkin päinvastoin. Vahvana esiityi paikalla ajatus, että maamme nykyinen kansallislaulu, joka Saksassa tunnetaan paremmin nimellä Oi juokaamme veljet juokaamme, pitäisi korvata Nälkämaan laululla.

Tallensin laulutapahtuman kännykälleni, mutta Luojan kiitos kännykkäni kortti ei näytä käyvän tähän tietokoneeseeni, joten Youtubeen siirtäminen ainakin lykkääntyy. Nimittäin vaikka Iki-Kiannon piisi esitettiin aika moniäänisesti, erottuu kuitenkin oma vähemmän heleä ääneni turhan selkeästi tallenteelta. Tosin uskallan väittää, että kohdallani syvä tunne täysin korvaa ajoittain puuttuvan taiteellisuuden.

Kommentit (0)

Epäilen, että johtava ufoasiantuntija Rauni-Leena Luukkainen on sittenkin oikeassa. Hän on pitkään vakuuttanut, että esineet voivat dematerialisoitua eli kadota jäljettömiin. Itse olen törmännyt tähän ilmiöön aiemmin ainoastaan sukkien ja kuulakärkikynien osalta. Olen tosin kehittänyt oman teorian, etteivät nämäkään tarvekalut välttämättä dematerialisoidu, vaan ne ainoastaan vaeltavat kuolemaan jonnekin kaukaisen putouksen takana olevaan tuntemattomaan luolaan.

Mutta nyt uskon vankasti dematerialisoitumiseen. Nimittäin yksivaihteinen maastopolkupyöräni on dematerialisoitunut eräästä puskasta Kärkkääläntien varresta läheltä Kuopion tien risteystä. Sinne minä sen jätin noin kuukausi sitten eikä sitä enää eilen löytynyt.

Varkausteoriaan en usko. Kukaan ei huvikseen polje vuoden 1957-mallia olevaa valurautaista pyörää, joka aloitti uransa Suomen Puolustusvoimain palveluksessa, mutta on ollut reservissä jo vuosikymmeniä. Taloudellista arvoa sillä ei ole, mutta omistajalleen  sillä oli suuri tunnearvo. Jotta pyörän saa vauhtiin, tarvitaan siihen riskiä miestä, mutta kun sen sai liikkeelle oli se kevyt ajaa. En usko, että kukaan nykyajan lättähattunuorista on jaksanut sitä ajamalla pois viedä.

Se oli huoltovapaa uskollinen ja luotettava ystävä. Kun sen alkutalvesta muisteli peitellä hyvin lumihankeen, ei keväällä tarvinnut edes pumpata renkaisiin ilmaan. Sellaisia polkupyöriä ei enää osata valmistaa. Nykyajan 27-vaihteiset eivät kestä montaa vuotta ja joka syksy pitää kallispalkkaisten ammattilaisten ne huoltaa, jotta niillä voisi vielä keväällä ajella.

Toisaalta teoriassa on mahdollista, että pyörä on varastettu, mutta kärkkääläiset eivät varmasti varasta. Ylenkyläläinen sen on ehkä vienyt. Muistanpa ajan, ettei meiläkään pistetty ovia lukkoon, mutta nyt ehkä pitää asiaa harkita ja ehkä pyörätkin on jotenkin suojattava, kyllä maailma on sellaiseksi mennyt. Tulevaisuudessa tulen varmuuden vuoksi kytkemään fillarini tarkalleen metriseen ratakiskon pätkään. Jos pätkä on metriä lyhyempi, se varastetaan ja jos se on metriä pitempi, se väännetään.

Kommentit (0)

Äänestän sen puolesta, että Könös-Aukustin paperitollolla ampuminen oli hevosenleikkiä. Jos tekijä olisi halunnut tappaa, hän olisi varmaankin ampunut kovilla. Lisäksi ampuja otti ennen laukausta muutaman askeleen poispäin kohteestaan ja laukaisi vasta sitten. Ilmeisesti hän kuvitteli, että paperitollo olisi ollut vaaraton vähän pitemmältä matkalta ja yritti vain säikäyttää.

Tuollaiset tapaukset synnyttävät naapureissa monenlaisia juttuja ja jos joku satunnainen lukija on sellaisia kuullut, niin mielelläni minäkin ne kuulisin.

Paperitollotappo meni oikeuteen ja ampuja sai tuomion. Hän joutui maksmaan sakkoa ruumiin vammantuottamuksesta 300 markkaa eli 1800 nykyeuroa ja sairaanhoitomenojakin joutui hän kustantamaan nykyrahassa 8500 €. Nykyään tuollaisesta tapauksesta ei pääsisi noin vähällä.

Kommentit (0)

Eeva Voiman Könös-kirjan liitteestä käy ilmi, että pitkähköjä virkkeitä suosittiin jo vuonna 1919 maamme poliisitoimessa, kun Aukusti Könösen kuolemantapausta tutkittiin Suonenjoen poliisilaitoksella. Suonenjoen Karsikonmäellä Könölän tilalla asuneen Aukusti Könösen surmaa ei ole jostain syystä kelpuutettu internetistä löytyvään vuoden 1914 – 1922 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedostoon, joka sisältää noin 40.000 nimeä. Minusta se sinne kuuluisi. Tapauksen kuulustelupöytäkirjan yksi ainoa virke kertoo tapahtumien kulun seuraavaksi:

Talollisenpoika Kalle Adaminpoika Nissinen Suonenjoen pitäjän Lietemäen kylästä (kertoo): että saapui viime kesäkuun 22. päivän iltana kotiinsa Suonenjoen kirkolta suojeluskuntamanöövereiltä ja oli hänellä mukanaan kivääri ja yksi löysällä paperitulpalla täytetty panos, minkä sai talollisen pojalta Niilo Haloselta: että jonkin ajan kuluttua näki pihalle saapuvan naapurinsa August Könösen ja työmies Emil Jokelaisen, joiden luokse meni ja kun sitten tuli puhe äskeisistä manöövereistä, muisti että kiväärinsä jäi tupaan ja kun tupa yön aikana oli tyhjä, päätti viedä kiväärin makuusuojaan, minkä vuoksi nouti sen tuvasta ja tuli taas Könösen ja Jokelaisen luokse laskien kiväärin maahan rappuja vasten: että Könönen otti sitten kiväärin käteensä ja veti sulkulaitoksen auki: jolloin siitä lensi ulos tyhjä hylssy, minkä jälkeen kertoja otti aseen Könösen kädestä ja pisti siihen taskussaan olleen paperilla täytetyn panoksen, minkä aikoi ampua navetan kattoa kohden, mutta jostakin käsittämättömästä syystä kääntyi, astui muutamia askelia Könösestä ulospäin, ojensi kiväärin Könöstä kohti ja laukaisi muistamatta kumminkaan tähtäsikö Könöseen tai ampuiko tähtäämättä: että kun kivääri laukesi, säikähti hän kovasti ja kun katsoi Könöseen huomasi verta vuotavan hänen leuasta: että haavaa ruvettiin heti käärimään ja alkoi kertoja hommata Könöstä lääkäriin Suonenjoen kirkolle, jonne hän itse lähti häntä viemään ja menivät he suoraan piirilääkäri Rahmin luokse, joka kääri haavan ja kutsui Könösen seuraavana aamuna uudelleen luokseen: että Könösen leuka näytti sitten hyvin paranevan, mutta kun hän työskenteli pölyisellä pellolla auringonpaisteessa eikä haava ollut kääreessä, alkoi haava pahentua, minkä vuoksi Könönen kertojan sisaren sairaanhoitajatar Elina Nissisen kehoituksesta meni Kuopion lääninsairaalaan, jossa sittemmin kuoli: että vielä samana iltana jolloin tapaus sattui, olisi kertoja tahtonut toimitettavaksi poliisitutkinnon, mutta kielsi Könönen siitä sanoen, että sovitaan asia keskenämme, että kertoja kumminkin samalla matkalla ilmoitti asiasta suojeluskunnan paikallispäällikölle, joka kehoitti heitä hyvinä naapureina sopimaan asian sekä että kertoja oli sitä mieltä, että haava pääsi pahenemaan huolimattoman hoidon kautta.

Kommentit (0)

Tuossa alla olevassa Könösten 100 vuotta vanhassa sukukuvassa poseerataan arvokkaasti eikä virnuilla tyhjälle kuten nykyään on valokuvissa epämiellyttävänä tapana. Eikä Risto Könösellä ollut elämässään liiemmälti hymyyn aihettakaan. Kolmesta vaimosta kuoli kaksi ja kahdestatoista ensimmäisestä lapsesta menehtyi ennen aikuisikää yhdeksän.

Huono ravinto ja kulkutaudit pitivät siihen aikaan huolen siitä, että tuonenviikate tuo julma niitti ahkerasti saalistaan. Toisaalta saattaa olla, että juuri nälässä eläminen oli Risto Könösen pitkän elämän ja elinvoimaisuuden salaisuus. Tutkimukset osoittavat, että sopivassa nälässä eläminen lisää elinvuosia. Ilmeisesti nälkä saa elimistön toimimaan jotenkin säästöliekillä.

Suomen historian vanhimmaksi, eli 111-vuotiaaksi, elänyt mies Aarne Arvonenkin oli Tammisaaren nälkäleirin nuoruudessaan v-18 läpikäynyt. Mainittakoon, että 100-vuotismerkkipäiväänsä Arska Arvonen vietti kierrellen Lontoon pubeja poikien kanssa. 110-vuotispäivänä hän ei enää lähtenyt ulkomaille, vaan juhli sitä kavereidensa kanssa Järvenpäässä McArthur-pubissa. Vielä kypsässä reilun 100 vuoden iässä hänellä oli tapana kävellä muutaman kilometrin lenkki kyseiseen olutkapakkaan.

Mainittakoon vielä, että Arska Arvonen muutti pula-aikana Suonenjoelle, jossa hän alkoi kutsua itseään taiteilijaksi. Hän teki korkealuokkaisia tyylihuonekaluja, rokokoota ja chippendalia. Tietääkseni silloiset vanhat Kutvosen tyylikalut ovat ihan arvostettuja alan harrastajien parissa. Muistelen, että Suonenjoen lukion rehtorin kanslian huonekalut ovat antiikkista Kutvosta.

Suonenjoelta Arvoselle löytyi myös vaimo Sylvi Salonen. Vaimo kuoli synnytykseen vuonna -38 ja mies sinnitteli sitten kahden tyttären yksinhuoltajaisänä, joka oli varmaankin erikoista siihen aikaan. Teräsvaarien Könösen ja Arvosen tapauksista opimme sen, ettei vanhenemista ei tarvitse pelätä. Itsekin aion juhlia 100-vuotispäiviäni pubeja kierrellen ja jos oikein pahapäiseksi äidyn, vetelen vielä ajankulukseni muuten vain nöösipoikia turpaan siinä sivussa.

Kommentit (0)

Piipittäjän koti

En sitten rikkonutkaan piipittäjän kotia, vaan lopetin oikeutetun puolustustaisteluni sillä kertaa. Kun eilen tarkastin pesän tilanteen, huomasin, että tapahtumaketju oli saanut traagisen päätöksen. Lintu, jonka lajia en ole onnistunut luotettavasti määrittämään, oli hylännyt kotinsa ja viisi poikasta joutui luopumaan ainutkertaisesta elämästään jo ennen kuoriutumistaan.

Tuo pesä on ainakin Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden pienin. Se on tulitikkuaskiakin pienempi, jonka seikan harvinaisen huono kännykkäkuva todistaa. Veikkaisin sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys lintuasioista synnyttää, pesän haltijan olleen pensaskertun. Niin ainakin aina epäluotettava Wikipedia antaa ymmärtää.

Kommentit (2)

Suomalaisten lisäksi pidin mm-kisoissa tietenkin peukkuja myös toisten pohjoisten veljesmaidemme edustajille. Enkä turhaan, sillä miesten keihäässä ja 1500 metrin juoksussa Norjan miehet taistelivat uljaasti viimeiselle pistesijalle. Muitakin aika hyviä sijoituksia norjalaiset saivat, mutta kokonaisuutena he hävisivät Pielavedelle pisteen kansainvälisessä pistetaulukossa.

Tanskalaisia tai islantilaisia urheilijoita en kisoissa havainnut, joten Norja, Tanska ja Islanti saivat yhdessä pisteen vähemmän kuin Pielavesi. Sen sijaan Ruotsin kisamenestys mietityttää enemmän. Naisten korkeudessa taisi Ruotsin tyttö olla kuudes, joten maa taistelee pisteissä tasapäisesti Pielaveden kanssa. Ruotsia edustanut etiopialainen tosin voitti naisten 1500 metriä, mutta hänenkin kansallisuutensa on nyt asetettu hieman kyseenalaiseksi. Viime vuonna olympialaisissa hän vielä edusti alkuperäistä kotimaataan, mutta se ei nyt ole pääongelma.

Pääongelma on se, että juoksijatar esitti homostelusta samansuuntaisia mielipiteitä kuin Suomen sisäministeri, ja ruotsalainen yhteiskunta on syvästi järkyttynyt. Tiedän, että monissa läntisissä sivistysmaissa kansalaisuutta hakeville suoritetaan asennekysely ja jos hakijan mielipiteet poikkeavat suivaitsevista länsimaisista arvoista, kansalaisuutta ei myönnetä. Nähtäväksi jää, perutaanko Etiopian tytölle myönnetty Ruotsin kansalaisuus.

Jos kyseinen Etiopian juoksijatar olisi edustanut Suomea, hänen seksuaalipoliittiset kannanottonsa eivät olisi herättäneet laajaa huomiota. Suomalainen yhteiskunta on näissä asioissa toisenlainen. Esimerkiksi kun eräältä suomalaiselta yleisurheilun maailmanmestarilta kysyttiin Urheiluradion suorassa lähetyksessä kauden päätavoitteesta, hän vastasi epäröimättä sen olevan, että viistoistavuotiasta pitäisi saada. Se lausunto ei herättänyt mitään paheksuntaa. Ruotsissa mies olisi saanut elinikäisen kilpailukiellon ja ohjattu terapiaan.

Ja vähän myöhemmin Helsingin Em-kisoissa samalta maailmanmestarilta kysyttiin hänen näkemystään tulevan keihäskisan voittajasta ja hän vastasi itäsuomalaisen leveästi, että ”sitä mie en tiijä, mutta naisten kisassa on varmaankin vahvoilla Tatjana Rakopaljana”. Tosin Tatjana Rakopaljana ei heittänyt kisoissa keihästä, vaan juoksi 1500 metriä, joten sekään miehen vastaus ei pysynyt asialinjalla ja olisi Ruotsissa herättänyt pahennusta.

Kommentit (0)

Suomalaisten mömmönkisaesitysten seurauksena olen alkanut ikävöimään Löylyn-mm-kisoja. Heinolalaisten into kisojen järjestämiseen tyssäsi vuoden 2010 ihmisgrillaustapahtumaan. Mutta kilpailuvälineet ovat edelleen kunnossa enkä keksi yhtään kappaletta syitä sille, miksi tapahtumaa ei voitaisi jatkaa. Ensi kerralla vuorossa voisivat olla vaikkapa Vladimir Ladyzhenskyn muistokilpailut.

Sen jälkeen löylykilpailut voisi yhdistää vallan mainiosti yleisurheilun mm-kisojen yhteyteen. Yleisön mielenkiinto olisi taattu, sillä vuoden 2010 tapahtumat ovat vielä tuoreessa muistissa. Väitän, että oikein toteutettuna kilpailu saavuttaisi tv:n välityksellä miljardiyleisön. Joku Timo Kaukonen kilpailisi hyvinkin tunnettuisuudesta Usain Boltin kanssa. Ja luulenpa, että suomalaiset hyvinkin olisivat lajissa vähintään yhtä vahvoilla kuin keihäänheitossa. Luultavasti ainostaan Venäjältä löytyy niin sitkeitä miehiä ja naisia, että he pystyisivät uhkaamaan suomalaismenestystä.

Lajin historiasta sen verran, että yleisesti löylyurheilumuodon keksijänä pidetään Heinolan liikuntatoimen johtajaa Matti Niemistä. Tarinan mukaan hän oli kyllästynyt siihen, että monet uimahallin kävijät jatkuvasti valittivat siitä, ettei hallin saunaan voi mennä, koska siellä muutama kilpailuhenkinen löylymies terrorisoi muuta väestöä.

Kerrankin Nieminen oli pikaisesti hälytetty paikalle rauhoittamaan tilannetta, saunassa oli kuulema niin kova löylynlyömä, että kaikki muut olivat joutuneet pakenemaan henkensä hädässä. Kun Matti varovasti uskalsi raottaa ovea löytyi saunan lattialta makaamassa epävirallisen kisan voittaja. Hän oli pyllypystyssä voitonriemuisan oloisena haukkomassa henkeä saunan oven alareunan raosta. Siinä syntyi idea virallisista löylykisoista eikä sen jälkeen terroria ole enää esiintynyt uimahallin yleisillä vuoroilla.

Kommentit (0)

Eikä vieläkään päästä eroon kielletyistä lisäaineista. Luin tuossa suurella mielenkiinnolla Timo Sandbergin kirjan Saunamestari – Timo Kaukosen tarina. Kaukonenhan on se mies, joka jäi Heinolan viimeisissä Löylyn MM-kisoissa vuonna 2010 viimeisenä miehenä elävänä lauteille, tosin ihosta oli palanut 79 % ja keuhkoistakin löytyi palorakkuloita. Sen sijaan Kaukosen kova kilpakumppani Vladimir Ladyzhensky antoi urheilukielellä kaikkensa.

Kovan ottelun jälkeen poliisiviranomaisetkin kiinnostuivat tapauksen taustoista. Epäiltiin nimittäin dopingia, koska esimerkiksi kisan jossain vaiheessa Vladimir Ladyzhenskyn käsivarret selvästikin savusivat. Kisaa ei keskeytetty, koska ilmeisesti kisan tuomari kuitenkin vain katsoi, että mies oli noudattanut vanhaa venäläistä käytäntöä ja sivellyt itsensä voilla ennen paistamistaan.

Poliisien dopingtutkintaa helpotti se, ettei mitään hankalia näytteitä tarvinnut liruttaa kuiviin grillatuista osanottajista, vaan riitti, että lauteilta kerättiin sinne jääneet ihon riekaleet. Niistä, samoin kuin venäläiskilpailijan taskusta löytyneestä pullosta, voitiin päätellä dopingia käytetyn.

Tosin ainakaan vainajan hyvä kaveri kansanedustaja ja maailmankaikkeuden historian ylivoimaisin painija Aleksander Karelin vakuuttaa ystävänsä syyttömyyttä eikä usko suomalaisten rehellisyyteen. Ymmärrän Karelinia täysin. Jos kilpailu olisi järjestetty venäläisten kotikentällä ja suomalainen olisi kuollut, eivät meikäläisetkään uskoisi naapureiden rehellisyyteen.

Kommentit (0)

Vaan huomenna täytyy tarjota työtovereille mitalikahvit, koska äsken selvisi, että Tiina Ylinen sai yllätyspronssin naisten em-painista sarjassa 51-kilogrammaa. Kisat tosin olivat jo kuukausia sitten, mutta dopingtulokset julkaistiin vasta nyt. Nähtäväksi jää, millaisiksi yleisurheilun mömmönkisojen palkintosijat muotoutuvat seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Viimeisimpien huhujen mukaan esimerkiksi moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalaiselle, Kok, on tulossa vielä muovikassillinen arvokisamitaleja tämän vuosituhannen alkupuolen arvokisoista. Nähtäväksi jää, miten kansainväliset vedonlyöntikilpailut ja kansalliset tonttien yms. lisäetujen lahjoitusasiat järjestellään uudelleen kymmenen vuoden ajalta.

Ainut jonka viime aikojen doping-sotkut ovat yllättäneet, näyttää olevan antidopingtyön ylin valvoja Timo Seppälä. Viime viikolla hän silmät ymmärkäisinä ihmetteli telkkarissa tietoja, jonka mukaan myös länsisaksalaiset olivat harrastaneet saksalaisella täsmällisyydellä kiellettyjä lisäaineita 70-luvulla. Asiaa kysyttäessä Seppälä uskalsi arvella, että ehkä myös esimerkiksi Neuvostoliitto ja Usa ovat voineet syyllistyä samaan. Onneksi suomalaisia sen ajan tähtiä ei edes epäillä, joten meikäläisten silloisten loistavien saavutusten arvo vain nousee.

Esimerkiksi Pertti Karppisen kova saksalainen kilpakumppani myönsi soudelleensa ihan huumepöllyssä Montrealin olympialaisissa eikä silti pärjännyt suomalaiselle. Tiettävästi länsisaksalaiset kokeilivat samoissa kisoissa myös ihan laillisia vippaskonsteja, joiden eettisyys hieman mietityttää.

Julkisuuteen on vuotanut tieto, että esimerkisi heidän uimareidensa suolisto pumpattiin täyteen ilmaa ennen starttia. En oikein tunne uintiurheilua enkä täysin ymmärrä, mitä hyötyä tuollaisella ilmanpumppauksella saadaan, mutta otaksun, että sotilastermeillä ilmaistuna kyseessä on jonkinlainen rekyylin hyödyntäminen uintitapahtuman yhteydessä.

Kommentit (0)

Suomen yleisurheilijat ovat jatkaneet vakuuttavia esityksiään meneillään olevissa Moskovan mömmönkisoissa. Kisojen alkupäivinä sekä maamme seiväshypyn edustaja että estejuoksun edustaja putosivat vain epäonnen vuoksi loppukilpailusta ja mitalitaistoista. Sen jälkeen yleisurheilijamme ovat esittäneet selvästi nousujohteisia otteita ja sekä nais- että mieskävelijämme selvisivät lajiensa loppukilpailuihin. Ainakin sijalle 48 sijoittunut naiskävelijä uhkui suorituksensa jälkeen onnistumisen iloa. Miesten maaliintulosta on kulunut sen verran vähän aikaa eli puoli päivää, joten he eivät ole vielä ilmeisesti kyenneet antamaan lausuntoja tuntemuksistaan. Parempi meikäläinen taisteli upeasti sijalle 20.

Jos maamme yleisurheijoiden nousujohteiset esitykset jatkuvat on meillä täysi syy odottaa vallan jymypaukkua miesten keihäästä. Edellisissä mömmönkisoissa Suomi sai yhden pisteen, kun Ruuskasen akan poeka sijoittui kahdeksanneksi. Olen optimisti luonteeltani ja uskon, että näissä kisoissa maamme pistesaldo saattaa hyvinkin jopa tuplaantua viime kisoista.

Suomi on vahva yleisurheilumaa, mutta emme me taida kuitenkaan ihan Jamaikalle pärjätä. Tosin tilanne voi vielä muuttua, sillä doping-epäily saattaa vielä mullistaa tulosluettelon miesten pikamatkalla. Nimittäin sitä seuratessani minulle tuli tunne, että nyt ei ole kaikilla puhtaat jauhot pussissa. Tuntui aika erikoiselta, että Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen edustaja kykeni estämään jamaikalaisten neloisvoiton. Se ei tuntunut oikein rehelliseltä peliltä.

Niinpä tarkistin Internetistä vähän taustoja ja niinhän se oli kuten muistelin. Hopealle sijoittunut Justin Gatlin on kärähtänyt vallan kaksi kertaa dopingista ja hän sai jo kertaalleen elinikäisen kilpailukiellon, joka kuitenkin lyhennettiin neljään vuoteen. Mahtoivat Jamaikan puhtaat pikapinkojat katsella vähän mietteliään näköisenä samalle lähtöviivalle astellutta maineensa menettänyttä kilpakumppaniaan.

Kommentit (0)

Tänä iltana käsitellään telkkarissa uusintana Timo Harakan 10-romaania rikoksista sarjassa John la Cerren vakoilukirjaa Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja. Ohjelma näkyy vielä pitkään Yle Areenalla. Asiantuntija ohjelmassa on Matti ”Volvo” Markkanen, joka on entinen KGB:n virkailija sekä pankkirosvo ja nykyinen perheneuvoja, kuten ohjelma paljastaa.

Volvo on nimittäin perustanut eläkepäiviensä ratoksi eräänlaisen perheneuvonta-alan yrityksen, jonka puoleen kaikki kiusatut vaimot voivat kääntyä. Markkanen paljastaa ohjelmassaan, että hänellä on sellaisia kontakteja, joiden avulla kiusaaminen saadaan varmasti loppumaan.

Mielenkiintoinen tapaus tuo Volvo Markkanen. Uskon hänen olevan taustaltaan Suonenjoen Markkasia, jotka ovat alunperin Suonenjoen Kolehmaisia, joiden tunnetuin edustaja ja suvun kantaisä Esko Kolehmainen eli ruotsiksi Eskil Utermark (savoksi sittemmin Esko Markkanen) toimi yhtenä nuijamiesten päälliköistä. Toimen mies on myös hänen jälkeläisensä Matti Volvo Markkanen, sillä sen lisäksi, että hän Tanskassa ryösti 20 pankkia, ehti hän myös toimimaan KGB:n agenttina tai ainakin niin hän muistelmissaan kertoo.

Häntä on syytä uskoa, koska Supon neljä vuotta sitten ilmestynyt historiikki antaa ymmärtää, että mies kävi vallan kovat kurssit Moskovassa. Yhtenä todisteena Supolle asiasta on se, että Markkasen paidat oli pilattu pesussa juuri sillä tavalla kuin Moskovan pesuloissa oli tapana.

Huomasinpa netistä, että Volvo Markkanen on kunnostautunut myös politiikassa. Vuoden 1995 vaaleissa hän sai reilut 300 ääntä; siis hämmästyttävän vähän, kun ottaa huomioon hänen laajan tunnettuisuuden ja sympaattisuuden. Oikeastaan Markkanen on tv-ohjelman perusteella yksi maailman miellyttävimmistä ihmisistä. En keksi kuin yhden häntä miellyttävämmän miehen eli lähetystöneuvos Viktor Vladimirovin.

Hän oli meidän kaikkien suomalaisten rakastama vanhan hyvän ajan sivistynyt ja humaani herrasmies, joka toimi erilaisissa peiteviroissa Suomen Neuvostoliiton lähetystössä. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli KGB:n salamurhaosaston johtaja, jonka tehtäviin kuului mm. petturiagenttien salamurhaaminen. Ja se oli hyvä se, koska on parempi, että yleisen turvallisuuden ja yhteiskuntajärjestyksen kannalta tarpeellisia salamurhia järjestelee sivistynyt herrasmies, kuin joku psykopaattinen tappamisesta nauttiva typerys.

Kommentit (0)

Kaupunginhallituksen pj Pekka Kantanen (Kok) käytti eilisessä Kupsin synttäritilaisuuden juhlapuheessaan uskallettua vertausta. Hänen mukaansa paikalla oli väkeä kuin Elon pelissä. En ole vieläkään onnistunut selvittämään, mihin yleinen kuopiolainen sanonta ”väkeä kuin Elon pelissä” pohjautuu.

Kantasen vertaus oli sikäli rohkea, että Kupsin ja Elon historialliset välit eivät ole olleet kaksisetkaan. Kups on taustaltaan tehtailija Saastamoisen yksityisarmeija, ja Elon juuret ovat Kuopion Punakaartissa. Ennen sotia Ikl oli Kuopion suurin puolue ja sodan jälkeen suurin oli Skdl. Kaupunki on ollut sekä poliittisesti että jalkapalloilullisesti kahtia jakautunut. Ilmeisesti Elon ja Kupsin kannattajia yhdisti kuitenkin yhteinen inho Kopareita kohtaan. Koparithan lienevät olleen jonkinlaisia liberaalipaskoja.

1970-luvulla tapahtui se hirveä jalkapallopoliittinen skandaali, että putkimies Martti Räsänen kutsuttiin Elon riveistä valmentamaan Kupsia. Sen seurauksena kuulemma muutama Kupsin hallituksen jäsen erosi seurasta. Loppu onkin sitten jalkapallohistoriaa. Räsäsestä tuli Kupsin menestynein valmentaja. Tosin ihan kaikessa Räsänenkään ei onnistunut.

Katsomolegendan mukaan Kupsin silloinen valmentaja oli kuullut, että maamme kestävyysjuoksijat pärjäävät maailmalla, koska he vetävät ennen suuria kilpailuja tyhjennysharjoituksen, jolla tarkoitetaan sitä, että valmentautuja juoksee itsensä jollei tajuttomaksi, niin ainakin toistaitoiseksi. Niinpä kupsilaisetkin juoksutettiin joka keskiviikko puolikuoliaiksi.

Tyhjennysharjoittelun tulokset olivat eittämättä vaikuttavia. Joukkue johti kesätauolle lähdettäessä sarjaa kirkkaasti seitsemällä pisteellä. Sitten aloitettiin jokaviikkoinen tyhjennysharjoituskokeilu. Sarjan lopussa oltiin sitten kirkkaasti viidensiä. Tapaus todistaa, että valmentajalla ja valmennusmenetelmillä on suuri merkitys joukkueen menestyksessä.

Kommentit (0)

Tehtailija Hermanni Saastamoisen yksityisarmeija, joka tunnetaan nykyään lyhenteellä Kups, jota ei enää omista tehtailija Hermanni Saastamoinen, vaan vakavarainen pankkiiri Ari Lahti, vietti juuri 90-vuotisjuhlaansa. Torilla kohotimme kaupunginhallituksen pj Pekka Kantasen, Kok, johdolla yhteenääneen perinteisen Kupsin kannatushuudon ”Banzai”, joka suomennettuna tarkoittaa, että keisari eläkööt vielä 10.000 vuotta ja joka huuto harvinaisen huonosti soveltuu suomalaiseen urheilujuhlaan, koska huuto sivistysvaltioissa rinnastetaan railakkaaseen Heil Hitler-tervehdykseen.

Sitten marsimme tuhatpäisenä joukkiona torilta keskuskentälle Suonenjoen miesten johdolla. Kärjessä ryhdikästä rivistöä johti kaupunginvaltuuston pj Markku Rossi, Suokusta, Kupsin kaulaliina kaulassaan. Joukon häntäpäätä valvoin minä haalistuneessa punamustassa Uukuniemen Urheilijoiden verryttelyasussa, jota käytän nykyään yleisasunani. Muilla oli keltamustat verkkarit ja tunsin olevani jotenkin erilainen nuori. Marssin aikana autoilijat tuuttasivat äänitorviaan ja äityivätpä jotkut näyttelemään Kupsin juhlan kunniaksi kansainvälisiä sormimerkkejäkin. Ymmärrän autoilijoiden käytöksen vaikka en sitä hyväksykään; liikennen oli keskustassa pitkään sekaisin juhlakulkueemme piitttaamattomuuden vuoksi.

Lopullisesti Kupsin merkkipäivän pilasivat sade ja Myllykosken Pallo, joka voitti ansaitusti 0-2. Sade alkoi juhlan alkaessa ja päättyi juhlan päättyessä. Kastuin ns. Aurinkokatsomossa perusteellisesti ja luulen jopa terveyteni joutuneen tärviölle. Ja muutenkin on paha mieli ja tunnelma pilalla. Kups on sarjan todellinen alisuoriutuja. Noilla pelaajilla joukkueen pitäisi kamppailla mitaleista, mutta nyt se sen sijaan on jo putoamisvaarassa. Mutta ehkä kuitenkin Jyväskylän JJK:n uumoiltu konkurssi pelastaa Kupsin tänä vuonna. Se jää nähtäväksi.

Kommentit (0)

Kyllä ei ollut edes onnea urheiljoillamme äsken alkaneissa yleisurheilun mömmönkisoissa. Seiväsmiehemme jatkopaikka tyssäsi epäonnekkaaseen vastatuuleen. Myönteistä kuitenkin on se, että mies pudotti karsinnassa riman vain kerran. Kahdessa muussa yrityksessä hyppääjämme ei päässyt niin korkealle, että olisi ylettänyt pudottamaan riman.

Estejuoksijattaremme karsiutui myöskin jatkosta, mutta syynä ei tällä kertaa ollut vastatuuli, vaan se, että hän arvonnassa joutui epäonnekkaasti ensimmäiseen erään eikä toiseen, jossa olisi voinut säädellä vauhtia paremmin, koska ensimmäisen erän ajat olisivat olleet juoksijattaremme tiedossa. Epäonni vei meiltä jo kaksi mitalia.

Nykyajan urheilijamme ovat jotenkin jo ennen kilpailua masentuneen ja vaivaisen oloisia. Ihan toisenlaisia kuin Helsingin vuoden -83 mömmönkisoissa, joissa eilen telkkarissa kuullun asiantuntijan mukaan joukkueemme lääkintähuolto oli lähellä maailman huippua. Niinpä urheilijamme uhkuivat terveyttä, voitontahtoa ja yleistä vireyttä toisin kuin nyt. Vireyttä oli jopa niin paljon, että eräs viehkeä kaunottaremme suoritti ns. julkipanon erään mustan urheilijanuorukaisen kanssa kisakylän aidantakana. Tapausta muistellaan vielä 30 vuoden jälkeenkin.

Tosin ihan maailmanhuipulla ei lääkintähuoltomme silloinkaan ollut. Olin seuraamassa miesten keihään karsintaa ja ihmettelin sitä, että aina kun DDR:n mies oli vuorossa, lentävän keihään suhina kuului katsomoon asti; ilmeisesti väline ei liitänyt ihan suorassa. Muilla ei suhissut. Jorma Kinnunen on kertonut, että ellei keihästä heitetä oikeassa asennossa, keppi ei lennä pitkälle, vaikka sen ampuisi haupitsilla. Mutta itse olen nähnyt, että kyllä keppi lentää pitkälle, vaikka se vähän laahaakin, kun se vain lähti Itä-Saksan miehen hyvinlääkitystä kädestä.

Eilen mielenterveydenongelmani olivat edenneet jo niin pitkälle, että kuuntelin kahta radiota yhtä aikaa. Kuopion Oikea asema selosti Kalpan peliä ja Ylen Radiopuhe samaan aikaan Kupsin peliä. Kokeilussa ilmeni, että vaikka olen mies ja luomakunnan putkiaivoinen kruunu, pystyn silti tekemään mainiosti kahta asiaa yhtä aikaa, joka on tiettävästi hyvin feminiininen piirre.

Mieleni kyllä iloitsi siitä, että molemmat kuopiolaisjoukkueet näyttivät hämäläisille HPK:lle ja JJK:lle närhen vempaimet, mutta pikkuisen olin surullinen JJK:n puolesta, jota Kups kylvetti rökälenumeroin. Harmittaa, että Kuopion rakas vastustaja putosi divariin. Nimittäin JJk on Kupsin lisäksi niitä harvoja hyvää juniorityötä tekeviä Veikkausliigajoukkueita ja katsojiakin Jyväskylässä on Helsingin jälkeen eniten. Tulevaisuudessa joukkue saattaa viihtyä alasarjoissa pitkäänkin, koska Veikkausliigassa säilyminen on tunnetusti helpompaa kuin siihen nouseminen. Toivotaan, että konkurssilta vältytään.

Muistanpa, miten vuosia sitten Kupsin vielä nykyistäkin huonompina aikoina jyväskyläläiset katsojat naureskelivat Keskuskentällä kotijoukkueen esitykselle ja lauleskelivat Englannin liigasta tutulla sävelmällä, että ”divariin, divariin, divariin”. Toivoa sopinee, etteivät kuopiolaiset syyllistyneet samanlaiseen vastustajan halventamiseen eilen Jyväskylässä.

Netistä Keskisuomalaisen sivuilta näyttää muuten löytyvän elävää kuvaa ottelusta JJK-Kups.

http://www.ksml.fi/urheilu/jalkapallo/jjkn-putoaminen-varmistui-kun-paattyy-taa-muisto-vain-jaa/1677418

Kommentit (0)

Sen lisäksi, että Savon Sanomien mukaan Usa:n perustaja John Morton oli Rautalammin Marttisia, Venäjän Romanovin tsaarisuku Iisalmen Kauhasia, generalissimus Suvorov Savon Suhosia, kuten myös Ruotsin hyvinvointivaltion luoja Tage Erlander, Bushin presidenttisuku Säämingin Hatusia ja Nixon Kiuruveden Nikkisiä, niin nyt minäkin alan uskoa, että Putin on Itä-Suomen Pulkkisia, kuten Savon Sanomat on väittänyt. Katsoin nimittäin telkkarista Pulkkinen-nimistä sarjaa ja ihan on Pulkkinen Putinin näköinen mies, ohuthiuksinen, pieni ja ilkeän oloinen.

Putinin on kerrottu olevan Tverin Karjalaan siirtyneiden Pulkkisten jälkeläisiä, joten kesämökin rakentaminen Uukuniemen puoleen on perusteltu valinta. Iso osa tverinkarjalalaisista on Uukuniemen suunnalta lähteneitä evakkoja 1640-luvulla, jolloin savolainen valloittajarotu perusti alueelle laittomia siirtokuntia karkottaen alkuperäisväestön.

Silloinen 1640-luvun karjalaisten evakkoreissu oli väestömäärään suhteutettuna suurempi kuin vastaava operaatio 1940-luvulla. Vähäväkisestä Itä-Suomesta muutti Moskovan lähelle Tverin Karjalaan noin 20.000 ihmistä. Eikä turhaan, sillä niillä hedelmällisillä asuinsijoilla tverinkarjalaiset sikisivät kuin kaniinit, ja heitä oli parhaimmillaan 150.000 eli enemmän kuin Suomen karjalalaisia. Iso osa Suomen Karjalan asukkaista on taustaltaan savolaisia, kuten esimerkiksi uukuniemeläisetkin ovat, vaikka eivät sitä myönnäkään.

Nykyisten väestölaskelmien mukaan tverinkarjalalaisia on enää 20.000, mutta heitä epäillään todellisuudessa olevan lähes 100.000. Tuntuu aika erikoiselta, että vaikka suuresta muutosta on kohta 400 vuotta, niin siitä huolimatta laajalta alueelta läheltä Moskovaa löytyy karjalankielisiä kyliä. Sitä ihmettä pitäisi Uukuniemi-seuran lähteä perinteisellä kesäretkellään tutkimaan.

Kommentit (0)

Rajakatselmuksen yhteydessä yritin myös selvittää, oliko hyvä mökkinaapuri Vladimir Putin tullut nostamaan laiturinsa, kääntämään veneensä ja tyhjentämään huussinsa. Mutta ei näkynyt miehestä merkkiä idän suunnalla. Ei edes hyvän saslikin tuoksu, lenkkimakkaraahan venäläiset eivät suosi, kiirinyt Lahdenpohjasta, jonne lienee metsän läpi 20 – 30 km.

Maailman rikkain mies Putin lomaili ennen Kiimajärven rannalla olleella ilmeisen vaatimattomalla datsallaan. Kiimajärvi sijaitsee Karjalan kannaksella uskoakseni entisen Viipurin läänin Pyhäjärvellä, joka pitäjä on saanut nimensä samannimisestä kauniista järvestä. Jostain syystä Kiimajärvi ei mainiosta nimestään huolimatta enää miellyttänyt Venäjän nykyistä itsestään hyvin viriilin kuvan luonutta presidenttiä, joka ikäisekseen vaikuttaa ihan kopsakalta ukolta.

Epäilen, että syynä lomapaikan siirtoon pois Kiimajärveltä, oli Putinin pariskunnan kasvaminen eroon toisistaan. Joka tapauksessa aviomies pari vuotta sitten rakennutti oman kesämökin Lahdenpohjaan aika lähelle Uukuniemeä ja sitä toista Pyhäjärveä.

Sillä seudulla on vaikuttanut toinenkin huomattava valtiomies eli tullineuvos Veikko Vennamo (alk. Fennander). Pientalonpoikien johtajan isän pankinjohtaja Fennanderin kartano oli vielä pystyssä Jaakkimassa, joka on nykyään Lahdenpohjan lähiö, kun siellä viimeksi kävin. Pikkuisen oli pytinki ajanpatinassa. Neuvostovastaiset henkilöt väittivät sen ryssittyneen, joka on tuomittavaa kieltä.

Olin ymmärtävinäni, että rakennuksessa toimi jonkinlainen pieneläjien kirpputori. Se olisikin ihan sopiva käyttötarkoitus pientalonpoika Vennamon syntymäkodille. Valtiomies Vennamon kunniaksi mahdollsesti seinään ruuvattua pronssilaattaa en löytänyt, ehkä se oli myyty.

Kommentit (0)

Vielä jokunen vuosi sitten paikalla sijainnut tutkatorni on siirretty muuanne, jossa sillä on varmasti enemmän käyttöä. Epäilen, että tutka saattoi liittyä suomalaisten jättämään lentokenttään rajan pinnassa. Satelliittikuvasta voisi päätellä, että kenttää hyödyntävät nykyään Mig-koneiden sijasta lehmät. Toisaalta 1.4.2010 Uukuniemen infon nettisivut informoivat, että kenttää ollaan ottamassa jälleen henkilö- ja ehkä myös bagaasiliikkennekäyttööön, koska huhuttiin, että Oulusta Bankokiin liikennöivä reittikone olisi alkanut suorittaa sille välilaskuja.

Vastarannalla ei näkynyt elonmerkkejä. Kylmän sodan aikaan kuulemma syysmyterissä itärannan valonheittäjien kiilat valaisivat ystävällisesti rajalle harhautuneen satunnaisen matkailijan reittiä. Nykyään on Uukuniemelle pitänyt hankkia jonkinlaiset katulamput, koska ystävällinen naapuri ei enää huolehdi paikkakunnan valohuollosta veloituksetta.

Muuten joku itsensä pöhköksi lukenut lääketieteen lisenssi voisi tehdä väitöskirjansa uukuniemeläisten syöpäsairauksista. Vuosikymmenien ajan alueella suoritettiin koetta, jossa paikkakunnan väestö altistettiin jatkuvalle voimakkalle tutkasäteilylle, ja sen vaikutukset voisivat näkyä tilastoissakin.

Kommentit (0)

Jos olisin diktaattori, niin ensitöikseni poistaisin jalkapallosta paitsiosäännön. Se on nykyisen nopean pelityyllin aikana sekava, moniselitteinen, erotuomareiden mielivallan ja ottelutulosten manipuloinnin mahdollistava sääntö.

Jos olisin diktaattori, muuttaisin myös nykyistä jalkapalloilun käsivirhesääntöä. Pallon osuminen käteen olisi aina virhe, mutta tahattomista käsivirheistä tuomittaisiin vain epäsuora vapaapotku, tahallisista käsivirheistä seuraamukset olisivat nykyiset. Nykyinen käsivirhesääntö on sekava, moniselitteinen, erotuomareiden mielivallan ja ottelutulosten manipuloinnin mahdollistava.

Jos olisin diktaattori, niin muuttaisin myös ulosajosääntöä. Tuomarilla tulisi olla mahdollisuus tuomita myös määräaikaisia ulosajoja. Vähän samanlaisia kuin nykyään harrastetaan jääpallossa. Esimerkiksi eilinen ratkaiseva kupsilaisen ulosajo olisi voinut olla 15 minuutin mittainen.

Jos olisin diktaattori, muuttaisin myös rangaistuspotkusääntöä. Rangaistuspotku suoritettaisiin pilkulta vain, jos rike tapahtuu selvässä maalintekotilanteessa. Nykyrankkari tarkoittaa maalia 80 % varmuudella. Lievemmissä tapauksissa, joissa ei olisi kyse selvästä maalintekotilanteesta, rangaistuspotku suoritettaisiin jommasta kummasta rangaistusalueen kulmasta. Silloin laukaisijan ja maalivahdin mahdollisuudet olisivat Pillilupi-5-askin kanteen tekemäni roknoosin mukaan tasan.

Kommentit (0)

Kyllä ei mieli mettä keitä. Tunnelma on kuin Koskelan Jussilla sen jälkeen, kun halla vei ensisadon. Jussikin epäili elämän jatkumista. Laskujeni mukaan, jos Kups selviää kolme kertaa Suomen cupin finaalin, niin 87,5 % varmuudella se voittaa ainakin kerran. Niin ei käynyt. Laskujeni mukaan todennäköisyys sille, että Kups selvisi kolme kertaa peräkkäin Suomen Cupin finaaliin oli 0,2 %. Laskujeni mukaan todennäköisyys sille, että Kups selviää neljä kertaa Suomen Cupin finaaliin, on 0,05 %, joten en usko, että tehtailija Saastamoisen perustama yksityisarmeija, joka nykyään kuuluu pankkiiri Lahden omistukseen, pelaa ensi vuonna Suomen Cupin finaalissa.

Todennäköisyys sille, että Kups saa rangaistusseuraamuksia kannattajiensa tuomarille antamista tappouhkauksista, on lähes 100 %.  Ja se on oiken. Erotuomari teki aivan oikein ajaessaan Kupsin Dudun kentältä, kun tämä löi kanssapelaajaansa kasvoihin. Niin saa tehdä vain jääkiekkokaukalossa. Todennäköisyys sille, että Dudun ura Euroopan kentillä on ohi, on suuri. Se on tapauksen suurin tragedia. Elementtikerrostalo kaikilla mukavuuksilla saattaa vaihtua savimajaan ilman mukavuuksia.

Nyt alan laskeskelemaan todennäköisyyksiä sille, koska pankkiiri Lahti lyö pillit pussiin. Mies on ilmeisen niukoista käyttövaroistaan uhrannut Kupsille jo miljoonia. Itse tietäisin lukemattomia hauskempia tapoja päästä eroon rahoistani kuin sen, että ylläpitäisin jalkapallojoukkuetta, joka uskoakseni johtaa maamme ulosajo-, varoitus- ja rangaistuspotkutilastoja. Viime vuonnakin unelma Cup-voitosta kariutui kahteen ulosajoon. Tosin silloin niistä ensimmäinen ja ottelun ratkaiseva oli selkeä tuomarivirhe. Jo lakikirjan alussa sanotaan, että se, mikä ei oikeus ja kohtuus ei ole lakikaan.

Siunatuksi lopuksi seuraamme lupsakkaan savolaisyleisön kannustusta erotuomarille:

http://www.hs.fi/urheilu/KuPS-fanit+uhkailivat+erotuomaria+Suomen+Cupin+finaalissa/a1380335391201?ref=hs-art-new-1

Kommentit (0)

Lasse Lehtinen toimi nuoruudessaan mm. jonkinlaisena Suomen tupakkateollisuuden myyntimiehenä eikä ole tietääkseni kokenut asiasta eettisiä ongelmia, kuten moni vakavamielisempi olisi tehnyt. Jonkunhan nekin hommat on tässä maassa tehtävä.

Kalle Isokallio suoriutui vuonna 1991 kypsässä 43 vuoden iässä Nokian johtajan tehtävistä täydelle eläkkeelle ja sai jo silloin Wikipedian mukaan miljoona markkaa eli 170.000 euroa vuodessa eläkettä. Luulen, että indeksitarkastukset on sen jälkeen tehty joten eläke lienee nyt noin 50 % suurempi. Varhaisesta eläköitymisestä oli yhteiskunnalle suuri hyöty, koska se avasi Jorma Ollilalle tien huipulle.

Vähän veijaamisen makua on siinäkin, että Lehtisen kirjan kannessa lukee isolla PAASILINNA. Se ei ole kuitenkaan huijausta, sillä kirjan kustantaja on Petteri Paasilinna, Arton poika. Lisäksi kirjan nimi ja idea ovat Arto Paasilinnan pöytälaatikosta löytyneitä. Hiihtävä hautaustoimisto kertoo kahdesta työttömästä veijarista, jotka perustavat Suomen Loppusijoitus oy:n ja loppusijoittavat palvelun ostaneiden vakavaraisten asiakkaiden tuhkat mihin vain. Veijarit vievät uurnan vaikkapa hiihtämällä Etelänavalle, jos vain hinnasta sovitaan.

Muuten luulen, että suomen kieli on saanut neljä lainasanaa mustalaiskielestä ja ne ovat veijata, puijata, huijata ja mankua; ainakin ne onematopoeettisesti muistuttavat mustalaiskieltä. Se asia pitäisi selvittää.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu Väinö Leskinen oli sekä huippupoliitikko että huippu-uimari, jolla oli ilmiömäinen kyky pulpahtaa pintaan toivottomistakin tilanteista. Leskisen tukijat löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä.

50-luvulla huippupoliitikko Leskinen kärähti pari kertaa rattijuoppoudesta ja oli jonkin aikaa myös tuottavassa työssä rakentamalla Seutulan lentokenttää. Siihen aikaan politiikassa ei oltu tekopyhiä eikä asia katkaissut miehen poliittista uraa, sillä hänen kannattajansa eivät olleet pyhäkoulupoikia.

Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä entiset tukijat hylkäsivät hänet. Lasse Lehtisen väitöskirjassa Aatetta jaloa ja alhaista mieltä väitetään ilman tieteellistä näyttöä, että johtava asevelisosialisti Väinö Leskinen tehtyään ulkopoliittisen täyskäännöksen 60-luvulla, olisi Moskovan junan vaunuosastossa polvillaan itkien vakuuttanut neuvostodiplomaatti Albert Akuloville poliittista uudestisyntymistään.

Asiaa on vaikea uskoa. Silmin näkijöitä ei ole. Se on tunnettu tosiasia, että Leskinen oli herkkä mies itkemään, mutta polvillaan olo on voinut johtua myös muista seikoista, kuin poliittisesta nöyryydestä. Toisaalta tietolähteitä yhdistelemällä voidaan ulkoministerinäkin toimineen Leskisen itkua pitää sangen todennäköisenä tapahtumana.

Tätä tulkintaa tukee esimerkiksi entinen radiojohtaja Aarre Elo muistelmissaan. Nimittäin maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset.

Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.

Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon aikalaistodistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan tasavallan presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu sisäministerinäkin toiminut Johannes Koikkalainen (Leppävirran Viri) oli värikäs poliitikko. Nuoruudessaan hän oli huippu-uimari. Joissain 30-luvun työläisolympialaisissa, jollaisia kansainvälisiä kisoja siihen aikaan järjestettiin kansalliskiihkoisten porvariolympialaisten vastapainoksi, hän sijoittui Väinö Leskisen jälkeen hopealle.

70-luvulla Koikkalainen herätti huomiota, koska hän ilmoitti olevansa halukas myös presidentin virkaan, koska katsoi olevansa tehtävään ylivertainen ainakin Kepun ehdokkaisiin verrattuna. Kun toisella Keskustan ehdokkaalla oli vaikeuksia naisten kanssa ja toiselle viinan, vakuutti Johannes omaavansa molemmat ominaisuudet.

Samoihin aikoihin Koikkalainen hankki suurta julkisuutta, kun hänet pahoinpideltiin erään puoluekokouksen yhteydessä aamuyön hiljaisina hetkinä. Alustavissa poliisitutkimuksissa selvisi, että päälle karkaajina oli peräti kolme tupakanpummaajaa. Oli siis selvää, ettei siinä tilanteessa edes entinen huippu-urheilija voinut suoriutua voittajaksi. Tarkemmissa tutkimuksissa mukiloijiksi ja tupakanpummaajiksi paljastuivat hotellihuoneen yöpöytä ja kaksi tuolia.

Kommentit (0)

Tuo aitovenäläinen miehinen suutelukäytäntö levisi reaalisosialismin aikaan yleisesti Neuvostoliiton liittolaismaihin ja myös Kauko-Idän sosialistisiin valtioihin, joissa perinteinen kulttuuri ei ole moista tapaa tuntenut. Sillä suunnallahan ihmiset ovat pidättyviä.

Niinpä alla oleva video, jossa näytetään puhemies Maon ja setä-Ho Chi Minhin tapaaminen, todistaa, että sikäläinen pussailu oli lähinnä amatöörimäistä puuhastelua. Piskuinen setä-Ho on touhussa ihan liian yli-innokas ja isokokoinen Mao tekee inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen torjuakseen päällekarkauksen. Näyttää vallan siltä, että hän yrittäisi ravistella setä-Hoota irti vaatteistaan.

http://www.youtube.com/watch?v=FZx-jvf6x4A

En muuten ole löytänyt Netin arkistoista kuvaa, jossa presidentti Kekkonen pussailisi itäisen naapurimme edustajia, vaikka häntä on jälkeenpäin syytetty vaikka minkä paikan nuoleskelusta. Luin juuri Matti Ahteen muistelmat ja hän voi todistaa, että ainakin demareiden välit Brezhneviin pysyivät asialinjalla.

Esimerkiksi kun ensimmäinen sosialidemokraattinen valtuuskunta kutsutiin Kremliin NKP:n vieraaksi, luki pääsihteeri Brezhnev tapaamisen aluksi paperista tunnin mittaisen virallisen pönäkän katsauksen maailmantilanteesta. Sen loputtua sisäministeri Johannes Koikkalainen (Leppävirran Viri) pyysi välittömästi puheenvuoroa ja heti sen myös sai. Koikalainen kysyi, ”että missähän täällä on vessa”.

Kommentit (0)

Tässä yhteydessä muistettakoon, että Venäjän nykyinen presidentti Putin on ottanut oikein sydämenasiakseen kodin, uskonnon ja isänmaan puolustamisen ja homostelun poisjuurimisen yhteiskunnasta. Hän on jotenkin tunneköyhän oloinen ihminen verrattuna vaikkapa entiseen esimieheensä Leonid Brezhneviin. Valtiovierailluillakin hän tarjoaa korkeintaan käsipäivää, toisin kuin entinen esimiehensä, joka tunnettiin sydämellisenä ihmisenä, kuten tuo Wikipedista lainattu virallinen kuva osoittaa. Puoluejohtajien Leonid Brezhnevin ja Eric Honecherin suudelma on niin intohimoinen, että tilanteessa alkaa olla jo se vaara, että jompikumpi tai molemmat saatetaan saattaa raskaiksi noin suojaamattomalla suunannolla.

Nykyään venäläismiehet näyttävät alkaneen mahkoilemaan, ja maassa on luovuttu perinteisestä miespussailusta. Sen sijaan meillä on alettu pussailla miesten kesken estoitta, kuten alla olevasta linkistä avautuva kansallisen pusupäivän kuva osoittaa. Erityisen hellyttäväksi asian tekee, että asiaa harrastaa kaksi harvinaisen karvaista urosta eli Jaakko Hämeenanttila ja Esko Valtaoja. Luulisi molempien rouvien tuntevan asian johdosta mustasukkaisuutta.

http://m.iltalehti.fi/viihde/2013052217048663_vi.shtml

Kommentit (0)

Ihmeellinen on Internet; sen ääreen unohtuu herkästi. Olen yrittänyt selvittää Netin välityksellä sitä, että kärsivätkö Suur-Saksan ja Suur-Suomen johtajat ilmavaivoista Marskin Saksan matkalla, kuten Lötjös-kirjassa väitettiin, mutta vaikka hyvälaatuista elävää kuvaa asiasta löytyy kiitettävästi, ei todisteita ilmavaivoista löydy. Tosin paljonhan siihen aikaan harrastettiin sensuuria. Silmiinpistävää kuitenkin on, että valtiovierailun osallistujat näyttävät pitävän selvää hajurakoa Hitleriin. Tarkastakaa asia vaikka itse tästä dokumentista:

http://www.youtube.com/watch?v=R2sETRJHipc

Netissä on myös dokumenttifilmi Hitlerin Suomen vierailusta 4.6.1944. Sen matkan tiimoilta kiertää monenlaista tarinaa. Esimerkiksi mestariässä Hasse Wind kertoi myöhemmin, että oli ollut omalla Brewster-hävittäjällään läheltä todistamassa, kuinka Saksan Johtajan kone oli huonossa säässä törmätä Imatran Kaukopään tehtaan savupiippuun. Tarinassa on se historiallinen fakta, että sää oli todella huono, jopa niin huono, ettei varmistustehtäviin komennettu Wind edes löytänyt Hitlerin konetta. Mutta Kaukopään piippuun se ei ollut törmätä.

Sen sijaan muuten Hitlerin ainut oli kyllä katkolla. Nimittäin hänen koneessaan oli jarruvika, joka sytytti jarrulevyihin tulipalon. Alla olevasta dokumentista on sensuroitu se kohta, jossa näkyy, kuinka koneen miehistö ryntää sammuttamaan palavaa laskutelinettä Immolaan laskeutumsen jälkeen, mutta sekunnin verran tallenteessa vilahtaa palavaa rengasta. Jos laskuteline olisi syttynyt jo nousuvaiheessa, saattaisi maailmanhistoria olla toisenlainen.

http://www.iltasanomat.fi/videot/historia/vid-1288362925357.html

Muistelen lukeneeni jostakin, että heti koneen laskeuduttua, Fuhrer olisi ensitöikseen häpeämättömästi rynnännyt kentän laidalle pissille ja vasta sitten olisi elokuvattu vierailun virallinen kättelyprotokolla. Eppäillä soppii tuotakin aikalaiskertomusta. Luulen, että Hitlerin käyttämässä nelimoottorisessa Focke-Wulf Fw 200 Condor oli kuitenkin jonkinlainen huusi.

Kommentit (0)

Tuon synttärijuhlan lounaskeskustelun Suomen tiedustelupalvelu onnistui osittain nauhoittamaan. Se nauha on ainut tallenne Hitlerin normaaliäänisestä puheesta.

Osasto Lötjösen historiasta paljastuu, että ilmeisesti myös Marskin ja Göringin lounaskeskustelut onnistuttiin salanauhoittamaan; sen verran pikkutarkasti ne on jälkeenpäin kirjattu. Muistiinpanoista ilmenee, ettei Mannerheim hallinnut saksan kieltä täydellisesti. Olen tiivistänyt lounaskeskustelun Lötjös-kirjasta seuraavasti:

Mannerheim: Ich begannes gebratenen Zwiebeln pierettämään, ich denke, spricht fur einen kleinen Spaziergang.

Göring: Same here, nur gehen, obwohl sie, dasse es eine pierussa Knochen, aber ja ehrenhaffe Männer sagen , mussen vir naturlich Marieren sein.

Mannerheim: Nur sie bekommen und unlerligen nicht unserer Nachricht, so dass der Geist de herroistakin es läuft

Göring: Ja un unser Fuhrer , vor allem, hähä

Huonolla saksan taidollani ymmärrän keskustelun koskevan sitä, että marsalkka Mannerheim harmittelee sitä, että paistettu sipuli aiheuttaa hänelle ilmavaivoja ja marsalkka Göring toteaa saman asian itsessään ja korostaa, että itse Saksan valtakunnan Johtajakin kärsii samasta ongelmasta.

Käyty keskustelu lienee eittämättä historiallinen tosiasia, koska yllä oleva Lötjös-kirjan kuvakin varmistaa asian.

Kommentit (0)

Kaukopartiokirjallisuus on ainutlaatuinen suomalainen kirjallisuudenhaara, jota ei missään muualla maailmassa tunneta. Luulin jo, että sotien aikaisen kaukopartiotoiminnan runsaudensarvi olisi jo ammennettu tyhjiin, mutta näin ei olekaan.

Kirjailija Veli-Matti Hyttinen on ilmeisesti jostain Sota-arkiston perähyllyltä löytänyt tähänastiselle sotahistorialle tuntemattoman ymmärtääkseni huippusalaisen osasto Lötjösen unohdetut sotapäiväkirjat ja työstänyt niitä romaanimuotoon. Osasto Lötjösen toiminta on ilmeisesti ollut vireää, koska aihetta käsitteleviä kirjoja on Hyttiseltä ilmestynyt kahden vuoden aikana kuusi kpl eli neljän kuukauden välein eikä tahti näytä lientyvän vaan pikemminkin päinvastoin.

Ainakin seuraavat Lötjös-kirjat, joita niiden kansissa mainostetaan hieman harhaanjohtavasti verisiksi sotaromaaneiksi, ovat ilmestyneet: Lötjösen sissit iskevät, Osasto Lötjönen iskee, Iskupartio Lötjönen, Lötjösen sissit motittavat, Luutnantti Lötjösen vankipartio, Lötjösen sissit tiedustelevat. Lötjösen kaukopartioiskut eivät ole ollenkaan verisiä, vaan pikemminkin ne uhkuvat pohjoisten metsien jylhää romantiikkaa ja jopa erotiikkaa. Nimittäin osastolla on merkillinen taipumus törmätä Itä-Karjalan saloilla Puna-armeijan naisjoukko-osastoihin ja heidän kanssaan asiat selvitellään jo myöhempää YYA-sopimusta ennakoivassa hengessä.

Sen mielenkiintoisen seikan olen näistä romaaneista oppinut, että näköjään kaikkien Mannerheim-ristin ritareiden nimiä ei ole kerrottu julkisuudessa; luultavasti heidän tehtäviensä vaatiman huippusalaisuuden vuoksi. Hyttisen kirjojen keskeistä vaikuttajahahmoa Mannerheim-ristin ritaria vääpeli Pillusta en ole löytänyt virallisista asiapapereista.

Kommentit (2)

Savolaisnuoret tahtovat olla vähän rumanlaisia ja pienenpuoleisia, mutta jalkapallon ja laulamisen he hallitsevat parhaiten maassamme. Uukuniemen kirkon jazz-tapahtumassa esiintyi myös Suomen parhaaksi kuoroksi valittu Kuopion nuorisokuoro ja hyvin he esittivätkin negrospirituaaleja. Siunatuksi lopuksi kuoro laulamalla toivotti monia armorikkahia vuosia 70-vuotispäiväänsä viettäneelle Seppo ”Paroni” Paakkunaiselle. Tavallaan pikkuisen rohkea teko esittää evlut-kirkossa ortodoksilaulua.

Mutta UUkuniemelle sellainen sopii erinomaisesti, koska Idän ja Lännen raja kulkee juuri Uukuniemen kirkonmäellä kulkevassa tiessä. Tien länsipuolella olevan kirkon katolla on Ruotsin valtaa edustava omena ja tien itäpuolella sijaitsevan kellotapulin harjalla on Venäjän valtaa symboloiva sipuli. Talvisodan jälkeen Puna-armeijan joku esikuntakin piti kellotapulissa hyvää tilannetajua osoittaen vähän aikaa majaansa.

Vaikuttava sävelmä on tämä Monia armorikkahia vuosia ja sen soisi yleistyvän yhteislauluna ja syrjäyttävän monissa merkkipäivätilaisuuksissa tylsän amerikkalaistaustaisen renkutuksen Paljon onnea vaan. Esimerkiksi kun joku työpaikalla täyttää vuosia tai jää eläkkeelle, voisi lähinnä yleistä vaivautuneisuutta synnyttävät juhlapuheet korvata kajauttamalla porukalla moniäänisesti ”Monia armorikkahia vuosia”. Mallia voi ottaa tästä lähes laillisesta videosta:

http://www.youtube.com/watch?v=JS0M8b8ImaI

Kommentit (0)

Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän kyseessä olleen hengellisen jazzin eikä alkuperäisen ja väärentämättömän neekerijazzin, joka edustaa pakanallisuutta. Luulen, ettei tuollainen hengellinen jazz-konsertti olisi ollut mahdollinen esimerkiksi körttihenkisessä Suonenjoen kirkossa. Ainakaan ennen siellä ei ollut soveliasta soittaa edes perinteistä Häämarssia, koska se oli liian kevytmielinen sävellys Herran huoneeseen.

Ja luulenpa, ettei pianoakaan saisi Suonenjoen kirkossa soittaa, koska instrumentti edustaa syntiä ja hekumaa; onhan sillä tiettävästi soiteltu Amerikan ilotaloissakin. Lapsuudessani ei edes kansakouluissa sallittu paheellisia pianoja, vaan ne oli korvattu urkuharmoneilla, joista muuten suuri osa oli veistetty Uukuniemellä moukarinheiton olympiavoittaja Juha Tiaisen vaarin verstaassa. Mielestäni kyllä urkuharmonikin olisi ihan passeli soitin myös ilotalojen ratoksi.

Kommentit (2)

Ohjelmasta paljastuu, että ainakin lahtelaiset jalkapallohuligaanit ovat siviilissä enemmänkin yhteiskuntaa ylläpitäviä keskiluokkaisia herroja, jotka haluavat levittää yleismaailmallista jalkapallokulttuuria myös tänne jälkeenjääneeseen pohjolaan. Itse olen sen verran nähnyt FC Lahden kannattajien meuhkaamista syvää myötähäpeää tuntien Keskuskentällä, että uskallan vastustaa globalisaatiota myös tässä muodossa.

Yhdessäkin pelissä juopuneet hämäläisnuorukaiset hoilasivat koko ajan estoitta täysin siitä piittaamatta, että paikalle oli uskaltautunut lapsia ja jopa naisia, että ”haaaaista viiittu Maalinen”. Eräs kuopiolainen E-juniori kysyi kirkassilmäisesti äidiltään, että ”mitä nuo sedät oikein huutavat”. Tuon ruman sanan hän vakuutti kyllä ymmärtävänsä, mutta mikä olikaan tuo Maalinen. Äiti osasi kertoa, että Maalisella tarkoitetaan Kupsin silloista valmentaja Malista. Hän käväisi Kuopiossa nostamassa Kupsin ylimmälle sarjatasolle, mutta oli sitä ennen valmentanut myös Lahdessa ja sen vuoksi hän sai erityishuomion sikäläisiltä jalkapalloilun ystäviltä.

Kommentit (0)

Kyllä on mualimankirjat sekasi. Kasvihuoneilmiö tuppaa päälle entistäkin enenevämmässä määrin. Kun menee metsään, niin kanttarelleja ovat koivikot täynnä. Se on selvä merkki ilmaston lämpenemisestä. Ennen keltavahvero oli äärimmäisen harvinainen laji. Mutta kallis sieni se on kaikesta huolimatta edelleenkin. Kuopion torilla litra maksaa kehdeksan euroa, vaikka meillä se alkaa olla ongelmajäte. Meidän kattilakunnassamme niitä kannetaan jo roskiin.

Äsken keräsin 56 kpl tätä metsiemme mätänevää miljoonaa hetkessä. Saman verran löysin paidastani hirvikärpäsiä retkeni jälkeen. Muistelen, että ensimmäiset hirvikärpäset tapasin Kärkkäälässä vasta viitisen vuotta sitten. Suut silmät ovat niitä täynnä, jos metsään haluat mennä nyt. Sekin on osoitus uhkaavasta ilmaston lämpenemisestä ja yleisestä maailmanlopun uhasta.

Ihan tuli Tuntemattoman sotilaan Rahikainen ja hänen täinkasvatusprojektinsa mieleeni saalistani tutkiessani. Minunkin eläteilläni oli selvästi vapaudenristi selässä. Ihmettelen vain, että mistä hirvikärpänen on saanut nimensä. Hirviä ei ole Kärkkäälässä näkynyt sen jälkeen, kun karhut ilmestyivät kylälle. Uskon, että kiusankappale on saanut nimensä siitä, että sen hengiltä saamiseen tarvitaan hirvikivääriä. Manuaalisesti se ei tahdo onnistua.

Kommentit (0)

Eilen kerrotun iloluontoisen Pajarin maine kiiri myös Venäjän tsaarin korviin. Tsaari lähetti Kiteelle kirjeen, jonka pappi sai avata vasta kirkonmenojen aikaan. Kun pappi luki kirjeen kirkkokansalle, siinä pajari julistettiin lainsuojattomaksi ja käskettiin tappaa, missä hänet tavataan.

Monivaiheisen tapahtumasarjan jälkeen paha pajari saatiin kiinni Kiteen Syrjäsalmella 6-7 km Kiteen kirkolta, ja kansan ymmärrettävä, joskaan ei hyväksyttävä, kosto kohtasi miestä. Kuolemantuomio pantiin toimeen kaivamalla harjuun kuoppa. Sen pohjalle pantiin pajari seisomaan hevosenlannan päälle ja ladottiin kiviraunio, josta vain pajarin pää pisti esiin. Pajarin eteen pantiin voileipä ja viinatuoppi ja lanta sytytettiin palamaan.

Verohallinnon edustaja kitui päiviä ennen kuolemaansa. Nykyäänkin harjulla on tapahtumasta muistuttamassa Pajarinhaudaksi kutsuttu kiviraunio. Pitääpä joskus Uukuniemen reissulla käydä tutustumassa tähän nähtävyyteen.

Kommentit (0)

Uukuniemelle tullessamme muistin, että joskus pitäisi pysähtyä Pajarin Hovissa ja käydä katsomassa sen lähistöltä löytyvää kivikasaa, johon liittyy mielenkiintoinenkansantarina. Olen vuosia sitten kirjoittanut blogillani Kiteen pahasta pajarista. Yritin silloin kannustaa Uukuniemen vireää kesäteatteria hyödyntämään miehen mainetta ohjelmistossaan.

Kyseinen pajari oli muinainen Uukuniemen lähipitäjän Kiteen verojohtaja, joka ei ollut sellainen paskantärkeä nipottaja, jollaisia nykyiset virkamiehet bruukkaavat olla, vaan hän osasi ottaa viranhoidon vähän rennommin.

Kiteen pajari mm. rakensi käsittääkseni Pyhäjärven rantarinteeseen tukeista eräänlaisen syöksyradan veneelleen, joten hän oli tavallaan maamme lasketteluharrastuksen isä. Hiihtohissiä ei pajarilla ollut, joten hän määräsi joukon alastomia naisia vetämään veneensä ylös laskettelurinteen päälle.

Aimo Kejosen mainiosta Kansantarinat kirjasta löysin lisää tietoa pajarin kiistanalaisesta persoonasta. Hän osasi huvittaa itseään myös kehittämällään mieluisensa seuraleikillä. Hän piti tunnistuskilpailuja, joissa miesten piti side silmillä, alastomien naisten takapuolia tunnistellen tuntea joukosta oma eukkonsa. Siinäpä mainio ajanviete sovellettavaksi vaikkapa nykyisiin firmojen pikkujouluihin.

Kommentit (0)

Seppo osti pienen pullon keltaista limunaatia, joka ei sovi yhtään miehen imagoon. Ajattelin kysyä häneltä Ruotsi-maaotteluiden keihäskisaan valmistautumisen erityispiirteistä, eli tuliko sitä Kimmon kanssa otettua vai ei, mutta en sitten kysynytkään.

Syynä ei ollut ujous vaan itsesuojeluvaisto. Räty on nimittäin harvinaisen isokokoinen ja yrmeäilmeinen miehen puoli. Ovathan nämä hampaani huonot, mutta ovathan ne sentään omat, jotta kyllä minä ne mielelläni pitäisin.

Kommentit (0)

Ikä alkaa jo painaa. Nimittäin perjantain vastaisena yönä, pelasin Suomen maajoukkueen riveissä Espanjaa vastaan. Se ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta urallani, mutta aina aiemmin olen ollut kärkimies. Nyt olin joutunut alimmaiseksi puolustajaksi. Nopeuteni ei enää näköjään riittänyt päävalmentaja Paatelaiselle, eli peräpään lukoksi, en siis yläpään pelotteeksi kuten nuorempana.

Heti ottelun alkuvaiheissa näin huomattavan korkean kaaripallon liitelevän espanjalaisten maalille. Sen verran oli perusnopeutta vielä jäljellä, että ehdin vallan mainiosti kiertää vastustajan puolustuslinjan taakse ottamaan palloa vastaan, joka pomppasikin juuri puolustajan pään yli jalkoihini. Epäonnekseni olin selin maaliin ja ryhdyin suorittamaan ns. polkupyöräpotkua pään yli juuri siten, kuten brassipuolustaja Santos sen maailmalle opetti vuoden 1958 Tukholman MM-turnauksessa. Epäonnekseni heräsin juuri ratkaisevalla hetkellä, ja kuukauden maali jäi minulta näkemättä.

Sikäli minulla oli kuitenkin onnea, että henkilövahingoilta vältyttiin tällä kertaa. Kun kolme vuotta sitten olin Sm-liigan pudotuspeleissä Kalpan maalissa Jyppiä vastaan, yritin epätoivoisesti spagaatilla torjua alanurkasta vastustajan kovaa grogilasin korkuista lämäriä. Sain siinä tilanteessa pahan alaraajavamman, jonka parantuminen pilasi pari kautta pelaajaurallani. Niinhän siinä helposti käy, kun  unissaan ihan verryttelemättä tempaisee spagaatin.

Kommentit (0)

Vaikka elämä on vain osa jalkapalloilua, tuli siihen eilen tuhlattua kohtuuton osa elämästäni. Jos olisin kaiken sen ajan, jonka olen uhrannut urheilun seuraamiseen, käyttänyt johonkin hyödylliseen, esimerkiksi mainosten jakamiseen, olisin jo kivitalon omistaja.  Suomi – Georgia-peli oli ihan hauska peli tv:stä seurattuna ja Valko – Venäjä- Ranska-peli oli ihan hauska peli teksti-tv:ltä seurattuna, vaikka saattaa olla, että teksti-tv:n tuijottaminen aamupuolelle yötä, viittaa vakaviin mielenterveyden ongelmiin.

Mutta kaikkein hauskinta oli nähdä Urheiluruudussa tämä videon pätkä, jossa brasilialaisjoukkueen hieroja pelastaa kaksi kertaa pallon maaliviivalta ja erityisen hauska on nähdä, miten kovaa tuhti hieroja osaa juosta, kun vastapuolen raivostuneet pelaajat säntäävät takaa-ajoon. En halua leimautua rasistiksi, mutta epäilen hierojan tempauksen olevan siinä maassa jopa hengelle hupaa hommaa.

http://yle.fi/urheilu/hierojan_torjunnat_pelastivat_jatkopaikan_-_katso_uskomaton_video_brasiliasta/6824530

Ymmärrän vallan mainiosti tuota liian innokasta hierojaa. Itselläni oli tapana Kupsin huononmenestyksen vuosina seurata seuran pelejä aina vierasjoukkueen maalin takaa, koska sieltä ei nähnyt kunnolla vierasjoukkueen tekemiä maaleja, mutta kotijoukkueen harvat onnistumiset sitäkin paremmin. Varsinkin kulmapotkutilanteissa minulle tuli vastustamaton hinku heittää silmälasini jonnekin tuulensuojaan ja rynnätä kotijoukkueen avuksi tuomaan kaivattua lisäpääpelivoimaa. Kulmapotkutilanteet ovat yleensä sellaista hässäkkää, että tuskin tuomarikaan olisi huomannut ylimääräistä apupelaajaa kaiken kaaoksen keskellä varsinkin, kun olin yleensä vaatetettu seuran keltamustaan paitaan.

Kommentit (0)

Telkkarista alkoi laskujeni mukaan viidennen kerran uusintana Peter von Baghin suomalaista kulttuurihistoriaa käsittelevä sarja Sininen laulu, ja se on oikein se, koska sarja on viiden uusinnan arvoinen. Äsken ohjelmassa kerrottiin vuoden -18 tapahtumista ja nyt minulle selvisi yksi mieltäni askarruttava asia. Olen nimittäin ihmetellyt, miksi voittajat inhosivat kirjailija Maiju Lassilaa niin, että hänen osakseen tuli välittömästi tutkimatta hirttäminen mestaus, kuten laulussa sattuvasti sanotaan, vaikka Lassila oli erittäin arvostettu kirjailija myös porvaripuolella. Hänhän oli vain sellainen leppoisa kansanhumoristi.

Kiista naisista oli tietysti tämänkin veriteon taustalla. Sisällissodan aikana arvostettu kirjailija Ilmari Kianto suositteli myös punikkinaisten ampumista susinaaraiden tapaan. Uskoakseni kollega Kiannon tekstin innoittamana arvostettu kirjailija Maiju Lassila kirjoitti, että säästäkää punikkinaiset, koska heidän ampumisensa vaarantaa valkoiset naiset punaisen Suomen alueella. Lassilan kannanotto ymmärrettiin vastapuolella tarkoituksellisesti väärin siten, että hänen katsottiin uhkailevan valkoisten naisten murhaamisella ja hänestä tuli valkoisen Suomen vihatuin mies.

Tämän vihatun miehen viimeisistä vaiheista kertoo Wikipedia seuraavaa: (Korostetakoon, että Lassilan kustantaja Eino Railo näki mestarikirjailijansa ensimmäisen kerran elämässään vasta, kun tätä oltiin kuljetettamassa teloituspaikalle. Siihen asti lähettipoika oli huolehtinut näiden kulttuurihenkilöiden yhteydenpidosta.)

Untola vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa Helsingistä laivalla Suomenlinnaan teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan hypänneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanovat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen. Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila – legenda jo eläessään on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus:

»Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli ’pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin’. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.[1]»

Ajan irvokasta henkeä kuvaa, että senaattori A. Osw. Kairamo oli juuri Untolan kuolinpäivän aattona lähettänyt Suomenlinnan komendantille kirjeen, jossa hän kiinnitti tämän huomiota siihen, että vankien joukossa pitäisi olla yksi kaikkein pahimmista kansankiihottajista, Untola. Komendantin sanatarkka vastauskirje kuului näin: ”Senaattori K. Herra A. Osw. Kairamo. Herra Senaattorin kirjailija Maiju Lassilaa koskevan ystävällisen kirjeen johdosta toukokuun 20. päivältä minulla on ilo ilmoittaa, että kuten päivälehdistä on jo käynyt ilmi, kyseessäoleva mies on jo ammuttu. Suurimmalla kunnioituksella/Carl von Wendt.”

Myös kirjailija ja Untolan kirjojen kustantaja Eino Railo, Toivo T. Kaila, kirjailijat Kyösti Wilkuna ja Toivo Tarvas sekä senaattori Oswald Kairamo olivat mukana Untolaa kuljettaneessa laivassa ja heidän oli tarkoitus seurata Untolan teloitusta.[2]

Algot Untola haudattiin teloitettujen punaisten joukkohautaan Suomenlinnaan. 1925 Suomen armeija perusti hautapaikalle sikalan. Vuonna 1943 Untolan jäännökset siirrettiin Suomenlinnasta Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.

Kommentit (0)

Kiittääkäämme ja ylistäkäämme Suomen koripallomaajoukkuetta. Varsinkin Venäjä-ottelu oli suurta draamaa. Sitä seuratessani tuli mieleeni, kuinka joitakin vuosikymmeniä sitten katselin telkkarista, kun silloinen suuri ja mahtava Neuvostoliitto ja Ruotsi pelasivat käsipallon Em-loppuottelussa.

Haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi aivan loppuhetkille asti, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Jatkoajalla haalistuneet punapaidat hallitsivat taas peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Lisäjatkoajallakin haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti ja teki tietysti vielä voittomaalinkin.

Silloin selitettiin, että hyvinvointivaltio Ruotsi pärjää pallopeleissä sen vuoksi, koska heillä on valtaisi itseluottamus. He luottavat siihen, että kyllä Svea-mamma pitää sittenkin hyvän huolen pojistaan, kävi pelissä miten tahansa. Aivotutkija Markku T Hyyppä, joka on todella viisas mies ja äitinsä puolelta Rieponlahden Kukkosia ja Könösiä – siis maailman tuotteliaimman, mutta ei ehkä parhaimman kirjailijan kirjailijan Jussi Kukkosen tyttären poika, on tutkinut maamme ruotsinkielisiä ja heidän hyvää menestymistään elämän eri aloilla. Samat piirteet leimaavat myös riikinruotsalaisia.

Hyypän mukaan ruotsinkielisiltä löytyy selvästi perussuomalaisia enemmän itseluottamusta. Hänen mukaansa ruotsikieliset lapset kasvatetaan ihan toisin kuin suomenkieliset; he eivät saa ruumiillista kuritusta ja se seikka tekee heistä itsevarmoja aikuisia. Ainakin ennen suomenkielinen koripalloilija, joka joutui ratkaisuhetkillä heittämään tärkeitä vapaaheittoja, ei onnistunutkaan, koska pelkäsi alitajuisesti, että pukuhuoneessa odottaa epäonnistujaa joukkuetovereiden järjestämä remmiapelli, ja se saa pelurin puristamaan palloa liikaa.

Sen sijaan eilen Suomi-Venäjä-ottelun viime sekunneilla Hannu Möttölä heitti turhia jännittämättä vaparinsa varmasti pussiin. Onkohan niin, että uudenajan selkäsaunattomat kasvatusperiaatteet ovat alkaneet purra? Ainakin Suomen nykyiset koripalloilijat uhkuvat hyvää tuulta ja itseluottamusta. He ovat ihan erilaisia kuin vaikkapa vanhan ajan ankaran totiset hiihtäjäsankarit, jotka saattoivat mukiloida olympialaisissa liian iloisen mäkikotkan sairaalakuntoon tai raivoisat keihäsmiehet, jotka saattoivat ilmestyä kisapaikalle lähes pystymakkuritilassa.

Kommentit (0)

Antaa pölyn ja verenpaineen laskeutua ja kirjoitetaan koripalloilusta vasta huomenna; siinä mediaseksikkäässä nykyajan nuorison urheilumuodossa saatiin taas maamme urheiluhistoriaan uusi sankaritaru. Vanhana yu-miehenä harmittelen, ettei yleisurheilumaaottelun puolella uusia sankaritaruja saatu.

Onneksi keihäässä sentään voitettiin ja suomalaisheittäjien pitkä putki jatkui. Viimeksi putki katkesi 1989, jolloin Räty sortui raittiuteen ja Borglund pääsi yllättämään. Tällä kertaa Suomen keihäs miehet olivat ilmeisesti ottaneet oppia Rädyn neuvoista.

Uskoakseni Rädyn blogilla oli käynyt myös se ruotsalainen kympin juoksija, joka täysin yllättäen ja odottamatta sammui kuin se kuuluisa saunalyhty 200 metriä ennen maalia. Hurjan näköinen tilanne, joka synnyttänee Ruotsissa keskustelun vaarallisen kestävyysjuoksun kieltämisestä.

http://m.iltasanomat.fi/yleisurheilu/art-1288596993182.html?ref=mob-traf-hs-frontpage-5

En tiedä urheiluhistoriasta kuin yhden tapauksen, jolloin suomalaiset kestävyysjuoksijat olisivat turvautuneet Seppo Rädyn blogillaan esittelemään tapaan valmistautua suurkilpailuihin. Silloin kyseessä olivat juoksujen SM-kisat. Eräs eteläsuomalainen mailerikvartetti lähti poikaporukalla kimppakyydillä  reissuun vahvoina ennakkosuosikkeina. Kilpailupaikkaa lähestyttäessä yksi vilkkaudestaan tunnettu maailman huippuihin lukeutuva viestijoukkueen jäsen kertoi pistäytyvänsä vähän asioilla ja jättäytyi pois kimppakyydistä.

Kilpailut alkoivat ja kenttäkuulutus kutsui viestimiehiä lähtöpaikalle. Mutta yksi oli joukosta poissa ja kaverit alkoivat hermostua. Mitään ei enää näyttänyt olevan tehtävissä ja varma kulta oli luisumassa poissa käsistä. Silloin kentälle kaarsi taksi, jonka kuljettaja kantoi hätääntyneille viestimiehille urheilukassin ja kertoi, että sen omistaja tulisi kohta juosten perässä; hän oli halunnut loppumatkasta vähän verrytellä. Pojat pyysivät lähettäjää odottamaan edes vähän.

Ja sitten kentälle hölköttelikin kaivattu lammas.Se tosin muita joukkueen jäseniä huoletti, että tulija tuoksahteli selvästi alkoholille. Ihmetteleviin kysymyksiin tämä kuitenkin suhtautui vähätellen ja selitti, ”että ainahan sitä yksi panokalja on ehdittävä nykästä.” Mainittakoon, ettei tällä nykäsemisellä ollut mitään tekemistä Matti Nykäsen kanssa.

Kommentit (0)

Seppo Räty on väittänyt blogillaan,

http://blogit.mtv3.fi/radynrykaisy/

että hän olisi yhden ainoan kerran heittänyt Ruotsi-maaottelussa selvin päin ja niinpä hän sillä kertaa jäikin poikkeuksellisesti toiseksi. Yleensä hän voitti kilpailun. Väite kuullostaa uskomattomalta. Herää ajatus, että urheilumme viimeisillä suurilla mestareilla Seppo Rädyllä ja Matti Nykäsellä saattaisi olla paljonkin annettavaa nykyurheilijoille varsinkin henkisen valmennuksen puolella. Molemmat sankarit osasivat venyä suurkisoissa, toisin kuin nykyiset edustajamme. He osasivat hoitaa ne asialliset hommat, vaikka muuten olisivatkin välillä olleet kuin Ellun kanat.

Rädyn ja Nykäsen pitäisi kuitenkin korostaa nuorille urheilijalahjakkuuksille, että alkoholia tulee urheilutapahtuman yhteydessä nauttia säännöllisesti mutta kohtuullisesti, ettei käy kuin Nikkasen Soini-vainaalle vuonna 1956 maaottelussa Saksaa vastaan. Soini nimittäin oli ennen kilpailua kierrellyt saksalaisia oluttupia siihen malliin, että oli jo kilpailun alkaessa aika tinassa taikka heikossa hapessa, kuten myös sanotaan.

Ensimmäisen ja ainoan heittonsa hän oli heittää tasan 180 astetta väärään suuntaan eli saksalaiskatsomoon. Ehkä hän oli tullut samaan tullokseen kuin Seppo Räty 40 vuotta myöhemmin todetessaan, että Saksa on paska maa ja ehkä hän ajatteli samaa myös koko Saksan kansasta ja päätti antaa heille asennekasvatusta.

Henkilvahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska silloinen nuori ja rivakka urheilujohtaja Jukka Uunila viime hetkellä käänsi miehen oikeaan heittosuuntaan. Nikkinen paiskasikin reilut 72 metriä, joka oli siihen aikaan ihan hyvä tulos, mutta riitti kisassa vain kolmanteen sijaan. Kohtuullisemmalla olutmäärällä hän olisi kirkkaasti voittanut. Heittonsa jälkeen Nikkinen poistui jatkamaan oluttupaturnettaan.

Ja saattoi hän pistäytyä muuallakin. Nimittäin Suojelupoliisin virallisessa historiikissa kerrotaan, että Supo kuulusteli myöhemmin Suomen joukkueen jäseniä, koska eräitä heistä oli yritetty värvätä CIA:n palvelukseen. Kuulusteluissa Nikkinen kertoi, ettei hän muista tapahtumista yhtikäs mitään, koska oli muiden poikien kanssa kierrellyt liian innokkaasti kapakoita ja ilotaloja. Supon kuulustelija piti kertomusta uskottavana.

Kommentit (0)

Lisää savolaisia kansantarinoita Aimo Kejosen kirjasta. Ennustaja Kihovauhkonen eleli Savon vesillä yli 500 vuotta sitten. Hänellä oli saanut syntymässään armolahjan ennustaa tulevaisuutta.

Aina ajankohtaisesta maailmanlopusta Kihovauhkonen ennusti, että ennen loppua maa vyötetään rautaisilla vöillä, ilma on täynnä siimoja, joihin linnut itsensä telovat, teillä kulkee hevosettomia, metallisia vaunuja päättömien miesten ajamina, ja tupien pöydillä puiset papit saarnaavat Jumalan sanaa.

Tässä prognoosissa on paljon aikaamme sopivaa. Sen sijaan seuraava ennuste jo hieman epäilyttää kaikessa synkkydessään. Kihovauhkosen mukaan viimeinen sota käydään Vehmersalmella. Siinä vuotaa niin paljon verta, että viisi syltä pitkä sienapölkky (kaskea vierrettäessä vieriteltävä palava runko) kirkon kupeella veressä pyörii, ja henkiin jääneet miehet mahtuvat sille pölkylle istumaan. Miehistä on niin kova pula, että naiset suutelevat tien ravassa olevaa miehen jalanjälkeäkin.

Veret seisauttava on tämä ennuste, ja muistelen, että Kalle Päätalon sovassa männyt kaveri syvästi lestadiolainen Räisäs-Topi kertoili samankaltaisia juttuja välirauhan aikaan. Epäilen, että Raamatun Johanneksen ilmestyskirjalla on ollut vaikutusta sekä Kihovauhkosen että Toivo Räisäsen maailmankatsomukseen.

Kommentit (0)

Lisää Savoon liittyviä kansantarinoita, joita olen opiskellut Aimo Kejosen mainiosta kirjasta. Heikki Niiranen syntyi Iisalmen puolessa noin 300 vuotta sitten. Tarinoiden mukaan mies pantiin alulle järvessä tilanteessa, jossa hänen vanhempansa olivat uimassa, ja vetehinen lie päässyt jotenkin sotkemaan selvää asiaa. Niinpä poika sai syntymälahjanaan räpylämäiset kalvot sormien ja varpaiden väliin. Tiedekin tuntee tämänlaisen geneettisen poikkeaman. Ymmärrettävistä syistä Heikki Niirasta alettiin kutsua Räpylä-Niiraseksi.

Hänestä kehittyi todellinen vesi-ihminen, joka nykyajan olympialaisissa korjaisi mitaleja kasapäin. Uintilajejahan on olympiakisoissa tuhottoman paljon, koska jostain syystä lajissa kilpaillaan vatsallaan ja selällään sekä etu- että takaperin uimisessa toisin kuin juoksulajeissa. Räpylä-Niirasen ylivertaisista vesiominaisuuksista kiertää monenlaista juttua.

Hurjin on tarina, jonka mukaan hän löi talvella hevosmiehen kanssa kilpaa Maaninkajärven ylittämisestä. Kun hevosmies saavutti vastarannan vaahtoavalla ajokillaan, istui Räpylä-Niiranen jo siellä räpyläisiä jalkojaan vedessä huljutellen. En ole tutustunut tarkemmin tapaukseen, mutta uskallan silti suhtautua tarinaan epäillen.

Kommentit (1)

Vaikka maamme urheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin liettualaisen koripalloilija Arvydas Saboniksen käsivarsi,

http://www.nba.com/playerfile/arvydas_sabonis/

sai se uuden uljaan luvun, kun susilaumamme kaatoi koripallossa edellisten MM-kisojen hopeajoukkue Turkin. Henkilkohtaisista syistä näin vain pelin ensimmäisen neljänneksen, mutta kaupungilla kävellessäni päivitin ottelun tilanteen kännykästäni liikennevaloissa seisoessani. Se menee minusta itsestänikin jo sairauden puolelle.

Turkin pojat olivat isompia ja vahvempia, mutta ilmeisesti Suomen pojilla oli mielessään Kärkkäälässä vaikuttaneen Aapeli Airaksisen eli Hööpel-Aapelin neuvo. Aapeli nimittäin oli viimeinen Turkin sodan veteraani ja tämän vuoksi häntä haastateltiin 30-luvulla radiossakin. Aapelin mukaan turkkilaistenkin kanssa pärjäsi vallan mainiosti, kun vain muisti pistää nopeammin. Ja nopeudellaan suomalaiset äskeisen kamppailun voittivat. Nähtäväksi jää, miten huomenna käy Ruotsin kanssa. Ennakkosuosikin asema ei yleensä sovi meikäläisille ja aika yllättävää, että ruotsalaisilla on vielä meitäkin pienikokoisempi joukkue.

Tuo Hööpel-Aapel sai hellittelynimensä siitä, että hän kertoi kyläläisille toimineensa Turkin sodassa vääpelinä. Tasa-arvoa kannattavat kyläläiset eivät tätä itsensä ylentämistä hyväksyneet, vaan väittivät miehen puhuvan hööpeliä eli liioitellusti.

Urheilun suurvalta Turkki on nyt lyhyen ajan sisällä sekä jalka- että koripallossa hävinneet piskuiselle Suomelle. Epäilen taustalla olevan alitajuisen suomalaisten kunnioittamisen, joka ei ole maailman kansojen keskuudessa kovinkaan tavallista. Ensinnäkin turkkilaiset jostain syystä pitävät meitä sukulaiskansanaan, joka tavallaan oikein onkin, koska yhteinen kantaäiti meillä kaikilla on noin 30.000 vuoden takaa.

Lisäksi ainakin ennen kaikki turkkilaiset lukivat kansakoulujensa aapisista kauniin tarinan valkoliljojen maasta, jolla tarkoitettiin Suomea. Aapiskirjassa kehuttiin suomalaisten esimerkillistä siisteyttä ja kehotettiin turkkilaisia pyrkimään samaan. Nyt minua jo pikkuisen harmittaa, että mentiin äsken voittamaan sympaattisen Turkin joukkue. Kyllä Ruotsin nöyryyttäminen tuntuisi paremmalta.

Kommentit (0)

Eilen mielenterveydenongelmani olivat edenneet jo niin pitkälle, että kuuntelin kahta radiota yhtä aikaa. Kuopion Oikea asema selosti Kalpan peliä ja Ylen Radiopuhe samaan aikaan Kupsin peliä. Kokeilussa ilmeni, että vaikka olen mies ja luomakunnan putkiaivoinen kruunu, pystyn silti tekemään mainiosti kahta asiaa yhtä aikaa, joka on tiettävästi hyvin feminiininen piirre.

Mieleni kyllä iloitsi siitä, että molemmat kuopiolaisjoukkueet näyttivät hämäläisille HPK:lle ja JJK:lle närhen vempaimet, mutta pikkuisen olin surullinen JJK:n puolesta, jota Kups kylvetti rökälenumeroin. Harmittaa, että Kuopion rakas vastustaja putosi divariin. Nimittäin JJk on Kupsin lisäksi niitä harvoja hyvää juniorityötä tekeviä Veikkausliigajoukkueita ja katsojiakin Jyväskylässä on Helsingin jälkeen eniten. Tulevaisuudessa joukkue saattaa viihtyä alasarjoissa pitkäänkin, koska Veikkausliigassa säilyminen on tunnetusti helpompaa kuin siihen nouseminen. Toivotaan, että konkurssilta vältytään.

Muistanpa, miten vuosia sitten Kupsin vielä nykyistäkin huonompina aikoina jyväskyläläiset katsojat naureskelivat Keskuskentällä kotijoukkueen esitykselle ja lauleskelivat Englannin liigasta tutulla sävelmällä, että ”divariin, divariin, divariin”. Toivoa sopinee, etteivät kuopiolaiset syyllistyneet samanlaiseen vastustajan halventamiseen eilen Jyväskylässä.

Netistä Keskisuomalaisen sivuilta näyttää muuten löytyvän elävää kuvaa ottelusta JJK-Kups.

http://www.ksml.fi/urheilu/jalkapallo/jjkn-putoaminen-varmistui-kun-paattyy-taa-muisto-vain-jaa/1677418

Kommentit (0)

Sen lisäksi, että Savon Sanomien mukaan Usa:n perustaja John Morton oli Rautalammin Marttisia, Venäjän Romanovin tsaarisuku Iisalmen Kauhasia, generalissimus Suvorov Savon Suhosia, kuten myös Ruotsin hyvinvointivaltion luoja Tage Erlander, Bushin presidenttisuku Säämingin Hatusia ja Nixon Kiuruveden Nikkisiä, niin nyt minäkin alan uskoa, että Putin on Itä-Suomen Pulkkisia, kuten Savon Sanomat on väittänyt. Katsoin nimittäin telkkarista Pulkkinen-nimistä sarjaa ja ihan on Pulkkinen Putinin näköinen mies, ohuthiuksinen, pieni ja ilkeän oloinen.

Putinin on kerrottu olevan Tverin Karjalaan siirtyneiden Pulkkisten jälkeläisiä, joten kesämökin rakentaminen Uukuniemen puoleen on perusteltu valinta. Iso osa tverinkarjalalaisista on Uukuniemen suunnalta lähteneitä evakkoja 1640-luvulla, jolloin savolainen valloittajarotu perusti alueelle laittomia siirtokuntia karkottaen alkuperäisväestön.

Silloinen 1640-luvun karjalaisten evakkoreissu oli väestömäärään suhteutettuna suurempi kuin vastaava operaatio 1940-luvulla. Vähäväkisestä Itä-Suomesta muutti Moskovan lähelle Tverin Karjalaan noin 20.000 ihmistä. Eikä turhaan, sillä niillä hedelmällisillä asuinsijoilla tverinkarjalaiset sikisivät kuin kaniinit, ja heitä oli parhaimmillaan 150.000 eli enemmän kuin Suomen karjalalaisia. Iso osa Suomen Karjalan asukkaista on taustaltaan savolaisia, kuten esimerkiksi uukuniemeläisetkin ovat, vaikka eivät sitä myönnäkään.

Nykyisten väestölaskelmien mukaan tverinkarjalalaisia on enää 20.000, mutta heitä epäillään todellisuudessa olevan lähes 100.000. Tuntuu aika erikoiselta, että vaikka suuresta muutosta on kohta 400 vuotta, niin siitä huolimatta laajalta alueelta läheltä Moskovaa löytyy karjalankielisiä kyliä. Sitä ihmettä pitäisi Uukuniemi-seuran lähteä perinteisellä kesäretkellään tutkimaan.

Kommentit (0)

Rajakatselmuksen yhteydessä yritin myös selvittää, oliko hyvä mökkinaapuri Vladimir Putin tullut nostamaan laiturinsa, kääntämään veneensä ja tyhjentämään huussinsa. Mutta ei näkynyt miehestä merkkiä idän suunnalla. Ei edes hyvän saslikin tuoksu, lenkkimakkaraahan venäläiset eivät suosi, kiirinyt Lahdenpohjasta, jonne lienee metsän läpi 20 – 30 km.

Maailman rikkain mies Putin lomaili ennen Kiimajärven rannalla olleella ilmeisen vaatimattomalla datsallaan. Kiimajärvi sijaitsee Karjalan kannaksella uskoakseni entisen Viipurin läänin Pyhäjärvellä, joka pitäjä on saanut nimensä samannimisestä kauniista järvestä. Jostain syystä Kiimajärvi ei mainiosta nimestään huolimatta enää miellyttänyt Venäjän nykyistä itsestään hyvin viriilin kuvan luonutta presidenttiä, joka ikäisekseen vaikuttaa ihan kopsakalta ukolta.

Epäilen, että syynä lomapaikan siirtoon pois Kiimajärveltä, oli Putinin pariskunnan kasvaminen eroon toisistaan. Joka tapauksessa aviomies pari vuotta sitten rakennutti oman kesämökin Lahdenpohjaan aika lähelle Uukuniemeä ja sitä toista Pyhäjärveä.

Sillä seudulla on vaikuttanut toinenkin huomattava valtiomies eli tullineuvos Veikko Vennamo (alk. Fennander). Pientalonpoikien johtajan isän pankinjohtaja Fennanderin kartano oli vielä pystyssä Jaakkimassa, joka on nykyään Lahdenpohjan lähiö, kun siellä viimeksi kävin. Pikkuisen oli pytinki ajanpatinassa. Neuvostovastaiset henkilöt väittivät sen ryssittyneen, joka on tuomittavaa kieltä.

Olin ymmärtävinäni, että rakennuksessa toimi jonkinlainen pieneläjien kirpputori. Se olisikin ihan sopiva käyttötarkoitus pientalonpoika Vennamon syntymäkodille. Valtiomies Vennamon kunniaksi mahdollsesti seinään ruuvattua pronssilaattaa en löytänyt, ehkä se oli myyty.

Kommentit (0)

Vielä jokunen vuosi sitten paikalla sijainnut tutkatorni on siirretty muuanne, jossa sillä on varmasti enemmän käyttöä. Epäilen, että tutka saattoi liittyä suomalaisten jättämään lentokenttään rajan pinnassa. Satelliittikuvasta voisi päätellä, että kenttää hyödyntävät nykyään Mig-koneiden sijasta lehmät. Toisaalta 1.4.2010 Uukuniemen infon nettisivut informoivat, että kenttää ollaan ottamassa jälleen henkilö- ja ehkä myös bagaasiliikkennekäyttööön, koska huhuttiin, että Oulusta Bankokiin liikennöivä reittikone olisi alkanut suorittaa sille välilaskuja.

Vastarannalla ei näkynyt elonmerkkejä. Kylmän sodan aikaan kuulemma syysmyterissä itärannan valonheittäjien kiilat valaisivat ystävällisesti rajalle harhautuneen satunnaisen matkailijan reittiä. Nykyään on Uukuniemelle pitänyt hankkia jonkinlaiset katulamput, koska ystävällinen naapuri ei enää huolehdi paikkakunnan valohuollosta veloituksetta.

Muuten joku itsensä pöhköksi lukenut lääketieteen lisenssi voisi tehdä väitöskirjansa uukuniemeläisten syöpäsairauksista. Vuosikymmenien ajan alueella suoritettiin koetta, jossa paikkakunnan väestö altistettiin jatkuvalle voimakkalle tutkasäteilylle, ja sen vaikutukset voisivat näkyä tilastoissakin.

Kommentit (0)

Jos olisin diktaattori, niin ensitöikseni poistaisin jalkapallosta paitsiosäännön. Se on nykyisen nopean pelityyllin aikana sekava, moniselitteinen, erotuomareiden mielivallan ja ottelutulosten manipuloinnin mahdollistava sääntö.

Jos olisin diktaattori, muuttaisin myös nykyistä jalkapalloilun käsivirhesääntöä. Pallon osuminen käteen olisi aina virhe, mutta tahattomista käsivirheistä tuomittaisiin vain epäsuora vapaapotku, tahallisista käsivirheistä seuraamukset olisivat nykyiset. Nykyinen käsivirhesääntö on sekava, moniselitteinen, erotuomareiden mielivallan ja ottelutulosten manipuloinnin mahdollistava.

Jos olisin diktaattori, niin muuttaisin myös ulosajosääntöä. Tuomarilla tulisi olla mahdollisuus tuomita myös määräaikaisia ulosajoja. Vähän samanlaisia kuin nykyään harrastetaan jääpallossa. Esimerkiksi eilinen ratkaiseva kupsilaisen ulosajo olisi voinut olla 15 minuutin mittainen.

Jos olisin diktaattori, muuttaisin myös rangaistuspotkusääntöä. Rangaistuspotku suoritettaisiin pilkulta vain, jos rike tapahtuu selvässä maalintekotilanteessa. Nykyrankkari tarkoittaa maalia 80 % varmuudella. Lievemmissä tapauksissa, joissa ei olisi kyse selvästä maalintekotilanteesta, rangaistuspotku suoritettaisiin jommasta kummasta rangaistusalueen kulmasta. Silloin laukaisijan ja maalivahdin mahdollisuudet olisivat Pillilupi-5-askin kanteen tekemäni roknoosin mukaan tasan.

Kommentit (0)

Kyllä ei mieli mettä keitä. Tunnelma on kuin Koskelan Jussilla sen jälkeen, kun halla vei ensisadon. Jussikin epäili elämän jatkumista. Laskujeni mukaan, jos Kups selviää kolme kertaa Suomen cupin finaalin, niin 87,5 % varmuudella se voittaa ainakin kerran. Niin ei käynyt. Laskujeni mukaan todennäköisyys sille, että Kups selvisi kolme kertaa peräkkäin Suomen Cupin finaaliin oli 0,2 %. Laskujeni mukaan todennäköisyys sille, että Kups selviää neljä kertaa Suomen Cupin finaaliin, on 0,05 %, joten en usko, että tehtailija Saastamoisen perustama yksityisarmeija, joka nykyään kuuluu pankkiiri Lahden omistukseen, pelaa ensi vuonna Suomen Cupin finaalissa.

Todennäköisyys sille, että Kups saa rangaistusseuraamuksia kannattajiensa tuomarille antamista tappouhkauksista, on lähes 100 %.  Ja se on oiken. Erotuomari teki aivan oikein ajaessaan Kupsin Dudun kentältä, kun tämä löi kanssapelaajaansa kasvoihin. Niin saa tehdä vain jääkiekkokaukalossa. Todennäköisyys sille, että Dudun ura Euroopan kentillä on ohi, on suuri. Se on tapauksen suurin tragedia. Elementtikerrostalo kaikilla mukavuuksilla saattaa vaihtua savimajaan ilman mukavuuksia.

Nyt alan laskeskelemaan todennäköisyyksiä sille, koska pankkiiri Lahti lyö pillit pussiin. Mies on ilmeisen niukoista käyttövaroistaan uhrannut Kupsille jo miljoonia. Itse tietäisin lukemattomia hauskempia tapoja päästä eroon rahoistani kuin sen, että ylläpitäisin jalkapallojoukkuetta, joka uskoakseni johtaa maamme ulosajo-, varoitus- ja rangaistuspotkutilastoja. Viime vuonnakin unelma Cup-voitosta kariutui kahteen ulosajoon. Tosin silloin niistä ensimmäinen ja ottelun ratkaiseva oli selkeä tuomarivirhe. Jo lakikirjan alussa sanotaan, että se, mikä ei oikeus ja kohtuus ei ole lakikaan.

Siunatuksi lopuksi seuraamme lupsakkaan savolaisyleisön kannustusta erotuomarille:

http://www.hs.fi/urheilu/KuPS-fanit+uhkailivat+erotuomaria+Suomen+Cupin+finaalissa/a1380335391201?ref=hs-art-new-1

Kommentit (0)

Lasse Lehtinen toimi nuoruudessaan mm. jonkinlaisena Suomen tupakkateollisuuden myyntimiehenä eikä ole tietääkseni kokenut asiasta eettisiä ongelmia, kuten moni vakavamielisempi olisi tehnyt. Jonkunhan nekin hommat on tässä maassa tehtävä.

Kalle Isokallio suoriutui vuonna 1991 kypsässä 43 vuoden iässä Nokian johtajan tehtävistä täydelle eläkkeelle ja sai jo silloin Wikipedian mukaan miljoona markkaa eli 170.000 euroa vuodessa eläkettä. Luulen, että indeksitarkastukset on sen jälkeen tehty joten eläke lienee nyt noin 50 % suurempi. Varhaisesta eläköitymisestä oli yhteiskunnalle suuri hyöty, koska se avasi Jorma Ollilalle tien huipulle.

Vähän veijaamisen makua on siinäkin, että Lehtisen kirjan kannessa lukee isolla PAASILINNA. Se ei ole kuitenkaan huijausta, sillä kirjan kustantaja on Petteri Paasilinna, Arton poika. Lisäksi kirjan nimi ja idea ovat Arto Paasilinnan pöytälaatikosta löytyneitä. Hiihtävä hautaustoimisto kertoo kahdesta työttömästä veijarista, jotka perustavat Suomen Loppusijoitus oy:n ja loppusijoittavat palvelun ostaneiden vakavaraisten asiakkaiden tuhkat mihin vain. Veijarit vievät uurnan vaikkapa hiihtämällä Etelänavalle, jos vain hinnasta sovitaan.

Muuten luulen, että suomen kieli on saanut neljä lainasanaa mustalaiskielestä ja ne ovat veijata, puijata, huijata ja mankua; ainakin ne onematopoeettisesti muistuttavat mustalaiskieltä. Se asia pitäisi selvittää.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu Väinö Leskinen oli sekä huippupoliitikko että huippu-uimari, jolla oli ilmiömäinen kyky pulpahtaa pintaan toivottomistakin tilanteista. Leskisen tukijat löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä.

50-luvulla huippupoliitikko Leskinen kärähti pari kertaa rattijuoppoudesta ja oli jonkin aikaa myös tuottavassa työssä rakentamalla Seutulan lentokenttää. Siihen aikaan politiikassa ei oltu tekopyhiä eikä asia katkaissut miehen poliittista uraa, sillä hänen kannattajansa eivät olleet pyhäkoulupoikia.

Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä entiset tukijat hylkäsivät hänet. Lasse Lehtisen väitöskirjassa Aatetta jaloa ja alhaista mieltä väitetään ilman tieteellistä näyttöä, että johtava asevelisosialisti Väinö Leskinen tehtyään ulkopoliittisen täyskäännöksen 60-luvulla, olisi Moskovan junan vaunuosastossa polvillaan itkien vakuuttanut neuvostodiplomaatti Albert Akuloville poliittista uudestisyntymistään.

Asiaa on vaikea uskoa. Silmin näkijöitä ei ole. Se on tunnettu tosiasia, että Leskinen oli herkkä mies itkemään, mutta polvillaan olo on voinut johtua myös muista seikoista, kuin poliittisesta nöyryydestä. Toisaalta tietolähteitä yhdistelemällä voidaan ulkoministerinäkin toimineen Leskisen itkua pitää sangen todennäköisenä tapahtumana.

Tätä tulkintaa tukee esimerkiksi entinen radiojohtaja Aarre Elo muistelmissaan. Nimittäin maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset.

Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.

Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon aikalaistodistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan tasavallan presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu sisäministerinäkin toiminut Johannes Koikkalainen (Leppävirran Viri) oli värikäs poliitikko. Nuoruudessaan hän oli huippu-uimari. Joissain 30-luvun työläisolympialaisissa, jollaisia kansainvälisiä kisoja siihen aikaan järjestettiin kansalliskiihkoisten porvariolympialaisten vastapainoksi, hän sijoittui Väinö Leskisen jälkeen hopealle.

70-luvulla Koikkalainen herätti huomiota, koska hän ilmoitti olevansa halukas myös presidentin virkaan, koska katsoi olevansa tehtävään ylivertainen ainakin Kepun ehdokkaisiin verrattuna. Kun toisella Keskustan ehdokkaalla oli vaikeuksia naisten kanssa ja toiselle viinan, vakuutti Johannes omaavansa molemmat ominaisuudet.

Samoihin aikoihin Koikkalainen hankki suurta julkisuutta, kun hänet pahoinpideltiin erään puoluekokouksen yhteydessä aamuyön hiljaisina hetkinä. Alustavissa poliisitutkimuksissa selvisi, että päälle karkaajina oli peräti kolme tupakanpummaajaa. Oli siis selvää, ettei siinä tilanteessa edes entinen huippu-urheilija voinut suoriutua voittajaksi. Tarkemmissa tutkimuksissa mukiloijiksi ja tupakanpummaajiksi paljastuivat hotellihuoneen yöpöytä ja kaksi tuolia.

Kommentit (0)

Tuo aitovenäläinen miehinen suutelukäytäntö levisi reaalisosialismin aikaan yleisesti Neuvostoliiton liittolaismaihin ja myös Kauko-Idän sosialistisiin valtioihin, joissa perinteinen kulttuuri ei ole moista tapaa tuntenut. Sillä suunnallahan ihmiset ovat pidättyviä.

Niinpä alla oleva video, jossa näytetään puhemies Maon ja setä-Ho Chi Minhin tapaaminen, todistaa, että sikäläinen pussailu oli lähinnä amatöörimäistä puuhastelua. Piskuinen setä-Ho on touhussa ihan liian yli-innokas ja isokokoinen Mao tekee inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen torjuakseen päällekarkauksen. Näyttää vallan siltä, että hän yrittäisi ravistella setä-Hoota irti vaatteistaan.

http://www.youtube.com/watch?v=FZx-jvf6x4A

En muuten ole löytänyt Netin arkistoista kuvaa, jossa presidentti Kekkonen pussailisi itäisen naapurimme edustajia, vaikka häntä on jälkeenpäin syytetty vaikka minkä paikan nuoleskelusta. Luin juuri Matti Ahteen muistelmat ja hän voi todistaa, että ainakin demareiden välit Brezhneviin pysyivät asialinjalla.

Esimerkiksi kun ensimmäinen sosialidemokraattinen valtuuskunta kutsutiin Kremliin NKP:n vieraaksi, luki pääsihteeri Brezhnev tapaamisen aluksi paperista tunnin mittaisen virallisen pönäkän katsauksen maailmantilanteesta. Sen loputtua sisäministeri Johannes Koikkalainen (Leppävirran Viri) pyysi välittömästi puheenvuoroa ja heti sen myös sai. Koikalainen kysyi, ”että missähän täällä on vessa”.

Kommentit (0)

Tässä yhteydessä muistettakoon, että Venäjän nykyinen presidentti Putin on ottanut oikein sydämenasiakseen kodin, uskonnon ja isänmaan puolustamisen ja homostelun poisjuurimisen yhteiskunnasta. Hän on jotenkin tunneköyhän oloinen ihminen verrattuna vaikkapa entiseen esimieheensä Leonid Brezhneviin. Valtiovierailluillakin hän tarjoaa korkeintaan käsipäivää, toisin kuin entinen esimiehensä, joka tunnettiin sydämellisenä ihmisenä, kuten tuo Wikipedista lainattu virallinen kuva osoittaa. Puoluejohtajien Leonid Brezhnevin ja Eric Honecherin suudelma on niin intohimoinen, että tilanteessa alkaa olla jo se vaara, että jompikumpi tai molemmat saatetaan saattaa raskaiksi noin suojaamattomalla suunannolla.

Nykyään venäläismiehet näyttävät alkaneen mahkoilemaan, ja maassa on luovuttu perinteisestä miespussailusta. Sen sijaan meillä on alettu pussailla miesten kesken estoitta, kuten alla olevasta linkistä avautuva kansallisen pusupäivän kuva osoittaa. Erityisen hellyttäväksi asian tekee, että asiaa harrastaa kaksi harvinaisen karvaista urosta eli Jaakko Hämeenanttila ja Esko Valtaoja. Luulisi molempien rouvien tuntevan asian johdosta mustasukkaisuutta.

http://m.iltalehti.fi/viihde/2013052217048663_vi.shtml

Kommentit (0)

Ihmeellinen on Internet; sen ääreen unohtuu herkästi. Olen yrittänyt selvittää Netin välityksellä sitä, että kärsivätkö Suur-Saksan ja Suur-Suomen johtajat ilmavaivoista Marskin Saksan matkalla, kuten Lötjös-kirjassa väitettiin, mutta vaikka hyvälaatuista elävää kuvaa asiasta löytyy kiitettävästi, ei todisteita ilmavaivoista löydy. Tosin paljonhan siihen aikaan harrastettiin sensuuria. Silmiinpistävää kuitenkin on, että valtiovierailun osallistujat näyttävät pitävän selvää hajurakoa Hitleriin. Tarkastakaa asia vaikka itse tästä dokumentista:

http://www.youtube.com/watch?v=R2sETRJHipc

Netissä on myös dokumenttifilmi Hitlerin Suomen vierailusta 4.6.1944. Sen matkan tiimoilta kiertää monenlaista tarinaa. Esimerkiksi mestariässä Hasse Wind kertoi myöhemmin, että oli ollut omalla Brewster-hävittäjällään läheltä todistamassa, kuinka Saksan Johtajan kone oli huonossa säässä törmätä Imatran Kaukopään tehtaan savupiippuun. Tarinassa on se historiallinen fakta, että sää oli todella huono, jopa niin huono, ettei varmistustehtäviin komennettu Wind edes löytänyt Hitlerin konetta. Mutta Kaukopään piippuun se ei ollut törmätä.

Sen sijaan muuten Hitlerin ainut oli kyllä katkolla. Nimittäin hänen koneessaan oli jarruvika, joka sytytti jarrulevyihin tulipalon. Alla olevasta dokumentista on sensuroitu se kohta, jossa näkyy, kuinka koneen miehistö ryntää sammuttamaan palavaa laskutelinettä Immolaan laskeutumsen jälkeen, mutta sekunnin verran tallenteessa vilahtaa palavaa rengasta. Jos laskuteline olisi syttynyt jo nousuvaiheessa, saattaisi maailmanhistoria olla toisenlainen.

http://www.iltasanomat.fi/videot/historia/vid-1288362925357.html

Muistelen lukeneeni jostakin, että heti koneen laskeuduttua, Fuhrer olisi ensitöikseen häpeämättömästi rynnännyt kentän laidalle pissille ja vasta sitten olisi elokuvattu vierailun virallinen kättelyprotokolla. Eppäillä soppii tuotakin aikalaiskertomusta. Luulen, että Hitlerin käyttämässä nelimoottorisessa Focke-Wulf Fw 200 Condor oli kuitenkin jonkinlainen huusi.

Kommentit (0)

Tuon synttärijuhlan lounaskeskustelun Suomen tiedustelupalvelu onnistui osittain nauhoittamaan. Se nauha on ainut tallenne Hitlerin normaaliäänisestä puheesta.

Osasto Lötjösen historiasta paljastuu, että ilmeisesti myös Marskin ja Göringin lounaskeskustelut onnistuttiin salanauhoittamaan; sen verran pikkutarkasti ne on jälkeenpäin kirjattu. Muistiinpanoista ilmenee, ettei Mannerheim hallinnut saksan kieltä täydellisesti. Olen tiivistänyt lounaskeskustelun Lötjös-kirjasta seuraavasti:

Mannerheim: Ich begannes gebratenen Zwiebeln pierettämään, ich denke, spricht fur einen kleinen Spaziergang.

Göring: Same here, nur gehen, obwohl sie, dasse es eine pierussa Knochen, aber ja ehrenhaffe Männer sagen , mussen vir naturlich Marieren sein.

Mannerheim: Nur sie bekommen und unlerligen nicht unserer Nachricht, so dass der Geist de herroistakin es läuft

Göring: Ja un unser Fuhrer , vor allem, hähä

Huonolla saksan taidollani ymmärrän keskustelun koskevan sitä, että marsalkka Mannerheim harmittelee sitä, että paistettu sipuli aiheuttaa hänelle ilmavaivoja ja marsalkka Göring toteaa saman asian itsessään ja korostaa, että itse Saksan valtakunnan Johtajakin kärsii samasta ongelmasta.

Käyty keskustelu lienee eittämättä historiallinen tosiasia, koska yllä oleva Lötjös-kirjan kuvakin varmistaa asian.

Kommentit (0)

Kaukopartiokirjallisuus on ainutlaatuinen suomalainen kirjallisuudenhaara, jota ei missään muualla maailmassa tunneta. Luulin jo, että sotien aikaisen kaukopartiotoiminnan runsaudensarvi olisi jo ammennettu tyhjiin, mutta näin ei olekaan.

Kirjailija Veli-Matti Hyttinen on ilmeisesti jostain Sota-arkiston perähyllyltä löytänyt tähänastiselle sotahistorialle tuntemattoman ymmärtääkseni huippusalaisen osasto Lötjösen unohdetut sotapäiväkirjat ja työstänyt niitä romaanimuotoon. Osasto Lötjösen toiminta on ilmeisesti ollut vireää, koska aihetta käsitteleviä kirjoja on Hyttiseltä ilmestynyt kahden vuoden aikana kuusi kpl eli neljän kuukauden välein eikä tahti näytä lientyvän vaan pikemminkin päinvastoin.

Ainakin seuraavat Lötjös-kirjat, joita niiden kansissa mainostetaan hieman harhaanjohtavasti verisiksi sotaromaaneiksi, ovat ilmestyneet: Lötjösen sissit iskevät, Osasto Lötjönen iskee, Iskupartio Lötjönen, Lötjösen sissit motittavat, Luutnantti Lötjösen vankipartio, Lötjösen sissit tiedustelevat. Lötjösen kaukopartioiskut eivät ole ollenkaan verisiä, vaan pikemminkin ne uhkuvat pohjoisten metsien jylhää romantiikkaa ja jopa erotiikkaa. Nimittäin osastolla on merkillinen taipumus törmätä Itä-Karjalan saloilla Puna-armeijan naisjoukko-osastoihin ja heidän kanssaan asiat selvitellään jo myöhempää YYA-sopimusta ennakoivassa hengessä.

Sen mielenkiintoisen seikan olen näistä romaaneista oppinut, että näköjään kaikkien Mannerheim-ristin ritareiden nimiä ei ole kerrottu julkisuudessa; luultavasti heidän tehtäviensä vaatiman huippusalaisuuden vuoksi. Hyttisen kirjojen keskeistä vaikuttajahahmoa Mannerheim-ristin ritaria vääpeli Pillusta en ole löytänyt virallisista asiapapereista.

Kommentit (2)

Savolaisnuoret tahtovat olla vähän rumanlaisia ja pienenpuoleisia, mutta jalkapallon ja laulamisen he hallitsevat parhaiten maassamme. Uukuniemen kirkon jazz-tapahtumassa esiintyi myös Suomen parhaaksi kuoroksi valittu Kuopion nuorisokuoro ja hyvin he esittivätkin negrospirituaaleja. Siunatuksi lopuksi kuoro laulamalla toivotti monia armorikkahia vuosia 70-vuotispäiväänsä viettäneelle Seppo ”Paroni” Paakkunaiselle. Tavallaan pikkuisen rohkea teko esittää evlut-kirkossa ortodoksilaulua.

Mutta UUkuniemelle sellainen sopii erinomaisesti, koska Idän ja Lännen raja kulkee juuri Uukuniemen kirkonmäellä kulkevassa tiessä. Tien länsipuolella olevan kirkon katolla on Ruotsin valtaa edustava omena ja tien itäpuolella sijaitsevan kellotapulin harjalla on Venäjän valtaa symboloiva sipuli. Talvisodan jälkeen Puna-armeijan joku esikuntakin piti kellotapulissa hyvää tilannetajua osoittaen vähän aikaa majaansa.

Vaikuttava sävelmä on tämä Monia armorikkahia vuosia ja sen soisi yleistyvän yhteislauluna ja syrjäyttävän monissa merkkipäivätilaisuuksissa tylsän amerikkalaistaustaisen renkutuksen Paljon onnea vaan. Esimerkiksi kun joku työpaikalla täyttää vuosia tai jää eläkkeelle, voisi lähinnä yleistä vaivautuneisuutta synnyttävät juhlapuheet korvata kajauttamalla porukalla moniäänisesti ”Monia armorikkahia vuosia”. Mallia voi ottaa tästä lähes laillisesta videosta:

http://www.youtube.com/watch?v=JS0M8b8ImaI

Kommentit (0)

Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän kyseessä olleen hengellisen jazzin eikä alkuperäisen ja väärentämättömän neekerijazzin, joka edustaa pakanallisuutta. Luulen, ettei tuollainen hengellinen jazz-konsertti olisi ollut mahdollinen esimerkiksi körttihenkisessä Suonenjoen kirkossa. Ainakaan ennen siellä ei ollut soveliasta soittaa edes perinteistä Häämarssia, koska se oli liian kevytmielinen sävellys Herran huoneeseen.

Ja luulenpa, ettei pianoakaan saisi Suonenjoen kirkossa soittaa, koska instrumentti edustaa syntiä ja hekumaa; onhan sillä tiettävästi soiteltu Amerikan ilotaloissakin. Lapsuudessani ei edes kansakouluissa sallittu paheellisia pianoja, vaan ne oli korvattu urkuharmoneilla, joista muuten suuri osa oli veistetty Uukuniemellä moukarinheiton olympiavoittaja Juha Tiaisen vaarin verstaassa. Mielestäni kyllä urkuharmonikin olisi ihan passeli soitin myös ilotalojen ratoksi.

Kommentit (2)

Ohjelmasta paljastuu, että ainakin lahtelaiset jalkapallohuligaanit ovat siviilissä enemmänkin yhteiskuntaa ylläpitäviä keskiluokkaisia herroja, jotka haluavat levittää yleismaailmallista jalkapallokulttuuria myös tänne jälkeenjääneeseen pohjolaan. Itse olen sen verran nähnyt FC Lahden kannattajien meuhkaamista syvää myötähäpeää tuntien Keskuskentällä, että uskallan vastustaa globalisaatiota myös tässä muodossa.

Yhdessäkin pelissä juopuneet hämäläisnuorukaiset hoilasivat koko ajan estoitta täysin siitä piittaamatta, että paikalle oli uskaltautunut lapsia ja jopa naisia, että ”haaaaista viiittu Maalinen”. Eräs kuopiolainen E-juniori kysyi kirkassilmäisesti äidiltään, että ”mitä nuo sedät oikein huutavat”. Tuon ruman sanan hän vakuutti kyllä ymmärtävänsä, mutta mikä olikaan tuo Maalinen. Äiti osasi kertoa, että Maalisella tarkoitetaan Kupsin silloista valmentaja Malista. Hän käväisi Kuopiossa nostamassa Kupsin ylimmälle sarjatasolle, mutta oli sitä ennen valmentanut myös Lahdessa ja sen vuoksi hän sai erityishuomion sikäläisiltä jalkapalloilun ystäviltä.

Kommentit (0)

Kyllä on mualimankirjat sekasi. Kasvihuoneilmiö tuppaa päälle entistäkin enenevämmässä määrin. Kun menee metsään, niin kanttarelleja ovat koivikot täynnä. Se on selvä merkki ilmaston lämpenemisestä. Ennen keltavahvero oli äärimmäisen harvinainen laji. Mutta kallis sieni se on kaikesta huolimatta edelleenkin. Kuopion torilla litra maksaa kehdeksan euroa, vaikka meillä se alkaa olla ongelmajäte. Meidän kattilakunnassamme niitä kannetaan jo roskiin.

Äsken keräsin 56 kpl tätä metsiemme mätänevää miljoonaa hetkessä. Saman verran löysin paidastani hirvikärpäsiä retkeni jälkeen. Muistelen, että ensimmäiset hirvikärpäset tapasin Kärkkäälässä vasta viitisen vuotta sitten. Suut silmät ovat niitä täynnä, jos metsään haluat mennä nyt. Sekin on osoitus uhkaavasta ilmaston lämpenemisestä ja yleisestä maailmanlopun uhasta.

Ihan tuli Tuntemattoman sotilaan Rahikainen ja hänen täinkasvatusprojektinsa mieleeni saalistani tutkiessani. Minunkin eläteilläni oli selvästi vapaudenristi selässä. Ihmettelen vain, että mistä hirvikärpänen on saanut nimensä. Hirviä ei ole Kärkkäälässä näkynyt sen jälkeen, kun karhut ilmestyivät kylälle. Uskon, että kiusankappale on saanut nimensä siitä, että sen hengiltä saamiseen tarvitaan hirvikivääriä. Manuaalisesti se ei tahdo onnistua.

Kommentit (0)

Eilen kerrotun iloluontoisen Pajarin maine kiiri myös Venäjän tsaarin korviin. Tsaari lähetti Kiteelle kirjeen, jonka pappi sai avata vasta kirkonmenojen aikaan. Kun pappi luki kirjeen kirkkokansalle, siinä pajari julistettiin lainsuojattomaksi ja käskettiin tappaa, missä hänet tavataan.

Monivaiheisen tapahtumasarjan jälkeen paha pajari saatiin kiinni Kiteen Syrjäsalmella 6-7 km Kiteen kirkolta, ja kansan ymmärrettävä, joskaan ei hyväksyttävä, kosto kohtasi miestä. Kuolemantuomio pantiin toimeen kaivamalla harjuun kuoppa. Sen pohjalle pantiin pajari seisomaan hevosenlannan päälle ja ladottiin kiviraunio, josta vain pajarin pää pisti esiin. Pajarin eteen pantiin voileipä ja viinatuoppi ja lanta sytytettiin palamaan.

Verohallinnon edustaja kitui päiviä ennen kuolemaansa. Nykyäänkin harjulla on tapahtumasta muistuttamassa Pajarinhaudaksi kutsuttu kiviraunio. Pitääpä joskus Uukuniemen reissulla käydä tutustumassa tähän nähtävyyteen.

Kommentit (0)

Uukuniemelle tullessamme muistin, että joskus pitäisi pysähtyä Pajarin Hovissa ja käydä katsomassa sen lähistöltä löytyvää kivikasaa, johon liittyy mielenkiintoinenkansantarina. Olen vuosia sitten kirjoittanut blogillani Kiteen pahasta pajarista. Yritin silloin kannustaa Uukuniemen vireää kesäteatteria hyödyntämään miehen mainetta ohjelmistossaan.

Kyseinen pajari oli muinainen Uukuniemen lähipitäjän Kiteen verojohtaja, joka ei ollut sellainen paskantärkeä nipottaja, jollaisia nykyiset virkamiehet bruukkaavat olla, vaan hän osasi ottaa viranhoidon vähän rennommin.

Kiteen pajari mm. rakensi käsittääkseni Pyhäjärven rantarinteeseen tukeista eräänlaisen syöksyradan veneelleen, joten hän oli tavallaan maamme lasketteluharrastuksen isä. Hiihtohissiä ei pajarilla ollut, joten hän määräsi joukon alastomia naisia vetämään veneensä ylös laskettelurinteen päälle.

Aimo Kejosen mainiosta Kansantarinat kirjasta löysin lisää tietoa pajarin kiistanalaisesta persoonasta. Hän osasi huvittaa itseään myös kehittämällään mieluisensa seuraleikillä. Hän piti tunnistuskilpailuja, joissa miesten piti side silmillä, alastomien naisten takapuolia tunnistellen tuntea joukosta oma eukkonsa. Siinäpä mainio ajanviete sovellettavaksi vaikkapa nykyisiin firmojen pikkujouluihin.

Kommentit (0)

Seppo osti pienen pullon keltaista limunaatia, joka ei sovi yhtään miehen imagoon. Ajattelin kysyä häneltä Ruotsi-maaotteluiden keihäskisaan valmistautumisen erityispiirteistä, eli tuliko sitä Kimmon kanssa otettua vai ei, mutta en sitten kysynytkään.

Syynä ei ollut ujous vaan itsesuojeluvaisto. Räty on nimittäin harvinaisen isokokoinen ja yrmeäilmeinen miehen puoli. Ovathan nämä hampaani huonot, mutta ovathan ne sentään omat, jotta kyllä minä ne mielelläni pitäisin.

Kommentit (0)

Ikä alkaa jo painaa. Nimittäin perjantain vastaisena yönä, pelasin Suomen maajoukkueen riveissä Espanjaa vastaan. Se ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta urallani, mutta aina aiemmin olen ollut kärkimies. Nyt olin joutunut alimmaiseksi puolustajaksi. Nopeuteni ei enää näköjään riittänyt päävalmentaja Paatelaiselle, eli peräpään lukoksi, en siis yläpään pelotteeksi kuten nuorempana.

Heti ottelun alkuvaiheissa näin huomattavan korkean kaaripallon liitelevän espanjalaisten maalille. Sen verran oli perusnopeutta vielä jäljellä, että ehdin vallan mainiosti kiertää vastustajan puolustuslinjan taakse ottamaan palloa vastaan, joka pomppasikin juuri puolustajan pään yli jalkoihini. Epäonnekseni olin selin maaliin ja ryhdyin suorittamaan ns. polkupyöräpotkua pään yli juuri siten, kuten brassipuolustaja Santos sen maailmalle opetti vuoden 1958 Tukholman MM-turnauksessa. Epäonnekseni heräsin juuri ratkaisevalla hetkellä, ja kuukauden maali jäi minulta näkemättä.

Sikäli minulla oli kuitenkin onnea, että henkilövahingoilta vältyttiin tällä kertaa. Kun kolme vuotta sitten olin Sm-liigan pudotuspeleissä Kalpan maalissa Jyppiä vastaan, yritin epätoivoisesti spagaatilla torjua alanurkasta vastustajan kovaa grogilasin korkuista lämäriä. Sain siinä tilanteessa pahan alaraajavamman, jonka parantuminen pilasi pari kautta pelaajaurallani. Niinhän siinä helposti käy, kun  unissaan ihan verryttelemättä tempaisee spagaatin.

Kommentit (0)

Vaikka elämä on vain osa jalkapalloilua, tuli siihen eilen tuhlattua kohtuuton osa elämästäni. Jos olisin kaiken sen ajan, jonka olen uhrannut urheilun seuraamiseen, käyttänyt johonkin hyödylliseen, esimerkiksi mainosten jakamiseen, olisin jo kivitalon omistaja.  Suomi – Georgia-peli oli ihan hauska peli tv:stä seurattuna ja Valko – Venäjä- Ranska-peli oli ihan hauska peli teksti-tv:ltä seurattuna, vaikka saattaa olla, että teksti-tv:n tuijottaminen aamupuolelle yötä, viittaa vakaviin mielenterveyden ongelmiin.

Mutta kaikkein hauskinta oli nähdä Urheiluruudussa tämä videon pätkä, jossa brasilialaisjoukkueen hieroja pelastaa kaksi kertaa pallon maaliviivalta ja erityisen hauska on nähdä, miten kovaa tuhti hieroja osaa juosta, kun vastapuolen raivostuneet pelaajat säntäävät takaa-ajoon. En halua leimautua rasistiksi, mutta epäilen hierojan tempauksen olevan siinä maassa jopa hengelle hupaa hommaa.

http://yle.fi/urheilu/hierojan_torjunnat_pelastivat_jatkopaikan_-_katso_uskomaton_video_brasiliasta/6824530

Ymmärrän vallan mainiosti tuota liian innokasta hierojaa. Itselläni oli tapana Kupsin huononmenestyksen vuosina seurata seuran pelejä aina vierasjoukkueen maalin takaa, koska sieltä ei nähnyt kunnolla vierasjoukkueen tekemiä maaleja, mutta kotijoukkueen harvat onnistumiset sitäkin paremmin. Varsinkin kulmapotkutilanteissa minulle tuli vastustamaton hinku heittää silmälasini jonnekin tuulensuojaan ja rynnätä kotijoukkueen avuksi tuomaan kaivattua lisäpääpelivoimaa. Kulmapotkutilanteet ovat yleensä sellaista hässäkkää, että tuskin tuomarikaan olisi huomannut ylimääräistä apupelaajaa kaiken kaaoksen keskellä varsinkin, kun olin yleensä vaatetettu seuran keltamustaan paitaan.

Kommentit (0)

Telkkarista alkoi laskujeni mukaan viidennen kerran uusintana Peter von Baghin suomalaista kulttuurihistoriaa käsittelevä sarja Sininen laulu, ja se on oikein se, koska sarja on viiden uusinnan arvoinen. Äsken ohjelmassa kerrottiin vuoden -18 tapahtumista ja nyt minulle selvisi yksi mieltäni askarruttava asia. Olen nimittäin ihmetellyt, miksi voittajat inhosivat kirjailija Maiju Lassilaa niin, että hänen osakseen tuli välittömästi tutkimatta hirttäminen mestaus, kuten laulussa sattuvasti sanotaan, vaikka Lassila oli erittäin arvostettu kirjailija myös porvaripuolella. Hänhän oli vain sellainen leppoisa kansanhumoristi.

Kiista naisista oli tietysti tämänkin veriteon taustalla. Sisällissodan aikana arvostettu kirjailija Ilmari Kianto suositteli myös punikkinaisten ampumista susinaaraiden tapaan. Uskoakseni kollega Kiannon tekstin innoittamana arvostettu kirjailija Maiju Lassila kirjoitti, että säästäkää punikkinaiset, koska heidän ampumisensa vaarantaa valkoiset naiset punaisen Suomen alueella. Lassilan kannanotto ymmärrettiin vastapuolella tarkoituksellisesti väärin siten, että hänen katsottiin uhkailevan valkoisten naisten murhaamisella ja hänestä tuli valkoisen Suomen vihatuin mies.

Tämän vihatun miehen viimeisistä vaiheista kertoo Wikipedia seuraavaa: (Korostetakoon, että Lassilan kustantaja Eino Railo näki mestarikirjailijansa ensimmäisen kerran elämässään vasta, kun tätä oltiin kuljetettamassa teloituspaikalle. Siihen asti lähettipoika oli huolehtinut näiden kulttuurihenkilöiden yhteydenpidosta.)

Untola vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa Helsingistä laivalla Suomenlinnaan teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan hypänneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanovat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen. Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila – legenda jo eläessään on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus:

»Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli ’pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin’. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.[1]»

Ajan irvokasta henkeä kuvaa, että senaattori A. Osw. Kairamo oli juuri Untolan kuolinpäivän aattona lähettänyt Suomenlinnan komendantille kirjeen, jossa hän kiinnitti tämän huomiota siihen, että vankien joukossa pitäisi olla yksi kaikkein pahimmista kansankiihottajista, Untola. Komendantin sanatarkka vastauskirje kuului näin: ”Senaattori K. Herra A. Osw. Kairamo. Herra Senaattorin kirjailija Maiju Lassilaa koskevan ystävällisen kirjeen johdosta toukokuun 20. päivältä minulla on ilo ilmoittaa, että kuten päivälehdistä on jo käynyt ilmi, kyseessäoleva mies on jo ammuttu. Suurimmalla kunnioituksella/Carl von Wendt.”

Myös kirjailija ja Untolan kirjojen kustantaja Eino Railo, Toivo T. Kaila, kirjailijat Kyösti Wilkuna ja Toivo Tarvas sekä senaattori Oswald Kairamo olivat mukana Untolaa kuljettaneessa laivassa ja heidän oli tarkoitus seurata Untolan teloitusta.[2]

Algot Untola haudattiin teloitettujen punaisten joukkohautaan Suomenlinnaan. 1925 Suomen armeija perusti hautapaikalle sikalan. Vuonna 1943 Untolan jäännökset siirrettiin Suomenlinnasta Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.

Kommentit (0)

Kiittääkäämme ja ylistäkäämme Suomen koripallomaajoukkuetta. Varsinkin Venäjä-ottelu oli suurta draamaa. Sitä seuratessani tuli mieleeni, kuinka joitakin vuosikymmeniä sitten katselin telkkarista, kun silloinen suuri ja mahtava Neuvostoliitto ja Ruotsi pelasivat käsipallon Em-loppuottelussa.

Haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi aivan loppuhetkille asti, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Jatkoajalla haalistuneet punapaidat hallitsivat taas peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Lisäjatkoajallakin haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti ja teki tietysti vielä voittomaalinkin.

Silloin selitettiin, että hyvinvointivaltio Ruotsi pärjää pallopeleissä sen vuoksi, koska heillä on valtaisi itseluottamus. He luottavat siihen, että kyllä Svea-mamma pitää sittenkin hyvän huolen pojistaan, kävi pelissä miten tahansa. Aivotutkija Markku T Hyyppä, joka on todella viisas mies ja äitinsä puolelta Rieponlahden Kukkosia ja Könösiä – siis maailman tuotteliaimman, mutta ei ehkä parhaimman kirjailijan kirjailijan Jussi Kukkosen tyttären poika, on tutkinut maamme ruotsinkielisiä ja heidän hyvää menestymistään elämän eri aloilla. Samat piirteet leimaavat myös riikinruotsalaisia.

Hyypän mukaan ruotsinkielisiltä löytyy selvästi perussuomalaisia enemmän itseluottamusta. Hänen mukaansa ruotsikieliset lapset kasvatetaan ihan toisin kuin suomenkieliset; he eivät saa ruumiillista kuritusta ja se seikka tekee heistä itsevarmoja aikuisia. Ainakin ennen suomenkielinen koripalloilija, joka joutui ratkaisuhetkillä heittämään tärkeitä vapaaheittoja, ei onnistunutkaan, koska pelkäsi alitajuisesti, että pukuhuoneessa odottaa epäonnistujaa joukkuetovereiden järjestämä remmiapelli, ja se saa pelurin puristamaan palloa liikaa.

Sen sijaan eilen Suomi-Venäjä-ottelun viime sekunneilla Hannu Möttölä heitti turhia jännittämättä vaparinsa varmasti pussiin. Onkohan niin, että uudenajan selkäsaunattomat kasvatusperiaatteet ovat alkaneet purra? Ainakin Suomen nykyiset koripalloilijat uhkuvat hyvää tuulta ja itseluottamusta. He ovat ihan erilaisia kuin vaikkapa vanhan ajan ankaran totiset hiihtäjäsankarit, jotka saattoivat mukiloida olympialaisissa liian iloisen mäkikotkan sairaalakuntoon tai raivoisat keihäsmiehet, jotka saattoivat ilmestyä kisapaikalle lähes pystymakkuritilassa.

Kommentit (0)

Antaa pölyn ja verenpaineen laskeutua ja kirjoitetaan koripalloilusta vasta huomenna; siinä mediaseksikkäässä nykyajan nuorison urheilumuodossa saatiin taas maamme urheiluhistoriaan uusi sankaritaru. Vanhana yu-miehenä harmittelen, ettei yleisurheilumaaottelun puolella uusia sankaritaruja saatu.

Onneksi keihäässä sentään voitettiin ja suomalaisheittäjien pitkä putki jatkui. Viimeksi putki katkesi 1989, jolloin Räty sortui raittiuteen ja Borglund pääsi yllättämään. Tällä kertaa Suomen keihäs miehet olivat ilmeisesti ottaneet oppia Rädyn neuvoista.

Uskoakseni Rädyn blogilla oli käynyt myös se ruotsalainen kympin juoksija, joka täysin yllättäen ja odottamatta sammui kuin se kuuluisa saunalyhty 200 metriä ennen maalia. Hurjan näköinen tilanne, joka synnyttänee Ruotsissa keskustelun vaarallisen kestävyysjuoksun kieltämisestä.

http://m.iltasanomat.fi/yleisurheilu/art-1288596993182.html?ref=mob-traf-hs-frontpage-5

En tiedä urheiluhistoriasta kuin yhden tapauksen, jolloin suomalaiset kestävyysjuoksijat olisivat turvautuneet Seppo Rädyn blogillaan esittelemään tapaan valmistautua suurkilpailuihin. Silloin kyseessä olivat juoksujen SM-kisat. Eräs eteläsuomalainen mailerikvartetti lähti poikaporukalla kimppakyydillä  reissuun vahvoina ennakkosuosikkeina. Kilpailupaikkaa lähestyttäessä yksi vilkkaudestaan tunnettu maailman huippuihin lukeutuva viestijoukkueen jäsen kertoi pistäytyvänsä vähän asioilla ja jättäytyi pois kimppakyydistä.

Kilpailut alkoivat ja kenttäkuulutus kutsui viestimiehiä lähtöpaikalle. Mutta yksi oli joukosta poissa ja kaverit alkoivat hermostua. Mitään ei enää näyttänyt olevan tehtävissä ja varma kulta oli luisumassa poissa käsistä. Silloin kentälle kaarsi taksi, jonka kuljettaja kantoi hätääntyneille viestimiehille urheilukassin ja kertoi, että sen omistaja tulisi kohta juosten perässä; hän oli halunnut loppumatkasta vähän verrytellä. Pojat pyysivät lähettäjää odottamaan edes vähän.

Ja sitten kentälle hölköttelikin kaivattu lammas.Se tosin muita joukkueen jäseniä huoletti, että tulija tuoksahteli selvästi alkoholille. Ihmetteleviin kysymyksiin tämä kuitenkin suhtautui vähätellen ja selitti, ”että ainahan sitä yksi panokalja on ehdittävä nykästä.” Mainittakoon, ettei tällä nykäsemisellä ollut mitään tekemistä Matti Nykäsen kanssa.

Kommentit (0)

Seppo Räty on väittänyt blogillaan,

http://blogit.mtv3.fi/radynrykaisy/

että hän olisi yhden ainoan kerran heittänyt Ruotsi-maaottelussa selvin päin ja niinpä hän sillä kertaa jäikin poikkeuksellisesti toiseksi. Yleensä hän voitti kilpailun. Väite kuullostaa uskomattomalta. Herää ajatus, että urheilumme viimeisillä suurilla mestareilla Seppo Rädyllä ja Matti Nykäsellä saattaisi olla paljonkin annettavaa nykyurheilijoille varsinkin henkisen valmennuksen puolella. Molemmat sankarit osasivat venyä suurkisoissa, toisin kuin nykyiset edustajamme. He osasivat hoitaa ne asialliset hommat, vaikka muuten olisivatkin välillä olleet kuin Ellun kanat.

Rädyn ja Nykäsen pitäisi kuitenkin korostaa nuorille urheilijalahjakkuuksille, että alkoholia tulee urheilutapahtuman yhteydessä nauttia säännöllisesti mutta kohtuullisesti, ettei käy kuin Nikkasen Soini-vainaalle vuonna 1956 maaottelussa Saksaa vastaan. Soini nimittäin oli ennen kilpailua kierrellyt saksalaisia oluttupia siihen malliin, että oli jo kilpailun alkaessa aika tinassa taikka heikossa hapessa, kuten myös sanotaan.

Ensimmäisen ja ainoan heittonsa hän oli heittää tasan 180 astetta väärään suuntaan eli saksalaiskatsomoon. Ehkä hän oli tullut samaan tullokseen kuin Seppo Räty 40 vuotta myöhemmin todetessaan, että Saksa on paska maa ja ehkä hän ajatteli samaa myös koko Saksan kansasta ja päätti antaa heille asennekasvatusta.

Henkilvahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska silloinen nuori ja rivakka urheilujohtaja Jukka Uunila viime hetkellä käänsi miehen oikeaan heittosuuntaan. Nikkinen paiskasikin reilut 72 metriä, joka oli siihen aikaan ihan hyvä tulos, mutta riitti kisassa vain kolmanteen sijaan. Kohtuullisemmalla olutmäärällä hän olisi kirkkaasti voittanut. Heittonsa jälkeen Nikkinen poistui jatkamaan oluttupaturnettaan.

Ja saattoi hän pistäytyä muuallakin. Nimittäin Suojelupoliisin virallisessa historiikissa kerrotaan, että Supo kuulusteli myöhemmin Suomen joukkueen jäseniä, koska eräitä heistä oli yritetty värvätä CIA:n palvelukseen. Kuulusteluissa Nikkinen kertoi, ettei hän muista tapahtumista yhtikäs mitään, koska oli muiden poikien kanssa kierrellyt liian innokkaasti kapakoita ja ilotaloja. Supon kuulustelija piti kertomusta uskottavana.

Kommentit (0)

Lisää savolaisia kansantarinoita Aimo Kejosen kirjasta. Ennustaja Kihovauhkonen eleli Savon vesillä yli 500 vuotta sitten. Hänellä oli saanut syntymässään armolahjan ennustaa tulevaisuutta.

Aina ajankohtaisesta maailmanlopusta Kihovauhkonen ennusti, että ennen loppua maa vyötetään rautaisilla vöillä, ilma on täynnä siimoja, joihin linnut itsensä telovat, teillä kulkee hevosettomia, metallisia vaunuja päättömien miesten ajamina, ja tupien pöydillä puiset papit saarnaavat Jumalan sanaa.

Tässä prognoosissa on paljon aikaamme sopivaa. Sen sijaan seuraava ennuste jo hieman epäilyttää kaikessa synkkydessään. Kihovauhkosen mukaan viimeinen sota käydään Vehmersalmella. Siinä vuotaa niin paljon verta, että viisi syltä pitkä sienapölkky (kaskea vierrettäessä vieriteltävä palava runko) kirkon kupeella veressä pyörii, ja henkiin jääneet miehet mahtuvat sille pölkylle istumaan. Miehistä on niin kova pula, että naiset suutelevat tien ravassa olevaa miehen jalanjälkeäkin.

Veret seisauttava on tämä ennuste, ja muistelen, että Kalle Päätalon sovassa männyt kaveri syvästi lestadiolainen Räisäs-Topi kertoili samankaltaisia juttuja välirauhan aikaan. Epäilen, että Raamatun Johanneksen ilmestyskirjalla on ollut vaikutusta sekä Kihovauhkosen että Toivo Räisäsen maailmankatsomukseen.

Kommentit (0)

Lisää Savoon liittyviä kansantarinoita, joita olen opiskellut Aimo Kejosen mainiosta kirjasta. Heikki Niiranen syntyi Iisalmen puolessa noin 300 vuotta sitten. Tarinoiden mukaan mies pantiin alulle järvessä tilanteessa, jossa hänen vanhempansa olivat uimassa, ja vetehinen lie päässyt jotenkin sotkemaan selvää asiaa. Niinpä poika sai syntymälahjanaan räpylämäiset kalvot sormien ja varpaiden väliin. Tiedekin tuntee tämänlaisen geneettisen poikkeaman. Ymmärrettävistä syistä Heikki Niirasta alettiin kutsua Räpylä-Niiraseksi.

Hänestä kehittyi todellinen vesi-ihminen, joka nykyajan olympialaisissa korjaisi mitaleja kasapäin. Uintilajejahan on olympiakisoissa tuhottoman paljon, koska jostain syystä lajissa kilpaillaan vatsallaan ja selällään sekä etu- että takaperin uimisessa toisin kuin juoksulajeissa. Räpylä-Niirasen ylivertaisista vesiominaisuuksista kiertää monenlaista juttua.

Hurjin on tarina, jonka mukaan hän löi talvella hevosmiehen kanssa kilpaa Maaninkajärven ylittämisestä. Kun hevosmies saavutti vastarannan vaahtoavalla ajokillaan, istui Räpylä-Niiranen jo siellä räpyläisiä jalkojaan vedessä huljutellen. En ole tutustunut tarkemmin tapaukseen, mutta uskallan silti suhtautua tarinaan epäillen.

Kommentit (1)

Vaikka maamme urheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin liettualaisen koripalloilija Arvydas Saboniksen käsivarsi,

http://www.nba.com/playerfile/arvydas_sabonis/

sai se uuden uljaan luvun, kun susilaumamme kaatoi koripallossa edellisten MM-kisojen hopeajoukkue Turkin. Henkilkohtaisista syistä näin vain pelin ensimmäisen neljänneksen, mutta kaupungilla kävellessäni päivitin ottelun tilanteen kännykästäni liikennevaloissa seisoessani. Se menee minusta itsestänikin jo sairauden puolelle.

Turkin pojat olivat isompia ja vahvempia, mutta ilmeisesti Suomen pojilla oli mielessään Kärkkäälässä vaikuttaneen Aapeli Airaksisen eli Hööpel-Aapelin neuvo. Aapeli nimittäin oli viimeinen Turkin sodan veteraani ja tämän vuoksi häntä haastateltiin 30-luvulla radiossakin. Aapelin mukaan turkkilaistenkin kanssa pärjäsi vallan mainiosti, kun vain muisti pistää nopeammin. Ja nopeudellaan suomalaiset äskeisen kamppailun voittivat. Nähtäväksi jää, miten huomenna käy Ruotsin kanssa. Ennakkosuosikin asema ei yleensä sovi meikäläisille ja aika yllättävää, että ruotsalaisilla on vielä meitäkin pienikokoisempi joukkue.

Tuo Hööpel-Aapel sai hellittelynimensä siitä, että hän kertoi kyläläisille toimineensa Turkin sodassa vääpelinä. Tasa-arvoa kannattavat kyläläiset eivät tätä itsensä ylentämistä hyväksyneet, vaan väittivät miehen puhuvan hööpeliä eli liioitellusti.

Urheilun suurvalta Turkki on nyt lyhyen ajan sisällä sekä jalka- että koripallossa hävinneet piskuiselle Suomelle. Epäilen taustalla olevan alitajuisen suomalaisten kunnioittamisen, joka ei ole maailman kansojen keskuudessa kovinkaan tavallista. Ensinnäkin turkkilaiset jostain syystä pitävät meitä sukulaiskansanaan, joka tavallaan oikein onkin, koska yhteinen kantaäiti meillä kaikilla on noin 30.000 vuoden takaa.

Lisäksi ainakin ennen kaikki turkkilaiset lukivat kansakoulujensa aapisista kauniin tarinan valkoliljojen maasta, jolla tarkoitettiin Suomea. Aapiskirjassa kehuttiin suomalaisten esimerkillistä siisteyttä ja kehotettiin turkkilaisia pyrkimään samaan. Nyt minua jo pikkuisen harmittaa, että mentiin äsken voittamaan sympaattisen Turkin joukkue. Kyllä Ruotsin nöyryyttäminen tuntuisi paremmalta.

Kommentit (0)

Olen kuitenkin lukenut koko Kalle Päätalon tuotannon useaan kertaan ja luulen hallitsevani ainakin puunkaatohommien teoria puolen. Eikä siinä pitkään nokka tuhissut, kun koivu joutui luopumaan ainutkertaisesta elämästään ja se vielä teki sen juuri poispäin mökistä. Tosin vähän turhan pitkä kanto tuohon jäi.

Päätalon kirjoista olen oppinut, etteivät maamme puunjalostuskapitalistit hyvällä katselleet liian pitkiä kantoja. Puunjalostuskapitalistien edusmiehiä Päätalon kirjoissa olivat ainakin kymppi, tulipiippu, hartsuherra ja ukkoherra. Myönnän, että pikkuisen liikaa tuo sahani puolsi, mutta saha onkin ainut asia joka ei ole ollut elämässäni minua vastaan, vaan aina se on puoltanut. Päätalon Herkko-isä tai Hiltu-Jakki olisivat olleet vahvasti sitä mieltä, että ihan tuo kanto on kuin mulukun piä, jota se ei minusta kuitenkaan yhtään muistuta.

Kommentit (0)

Vaikka Erkki Aurejärvi hävisi kaksi kertaa näyttävästi ja selvästi oikeudenkäynnit tupakkayhtiöitä vastaan, niin oikeassa hän tietysti oli sekä juridisesti että moraalisesti. Ensiksi tupakkafirmat väittivät oikeudessa, ettei heillä ollut tietoa tupakanpolton terveydellisistä haitoista ja riskeista. Sitten, kun tämä argumetti alkoi vaikuttaa epäuskottavalta, ne alkoivat väittää, että tupakoitsijoiden olisi itse pitänyt ymmärtää tupakoinnin vaarat; olihan siitä ollut puhetta vuosikymmenien ajan.

Ilmeisesti Aurejärvi hävisi juttunsa kansantaloudellisista syistä, vaikka päätösten perusteluista se ei ilmenekään. Jos tupakkateollisuus olisi hävinnyt ennakkotapaukset, niin siitä olisi sitten poikinut muutama satatuhatta uutta riitaa, joissa kussakin olisi helposti kysymys sadoista tuhansista euroista. Tupakkatehtaat olisivat joutuneet maksamaan kymmeniä miljardeja euroja korvauksia. Maksumiehinä olisivat lopulta olleet konkurssipesät. Muuten sama asia saattaa pelastaa nykyiset yksityiset parkkivalvontayritykset korkeimmassa oikeudessa. Jos satatuhatta suomalaista vaatisi maksamiaan laittomiksi todettuja parkkivalvontamaksuja takaisin korkoineen ja oikeudenkäyntikuluineen, ei maksajaa kohta olisi olemassakaan.

Aurejärvi väittää, että tupakan vaarat erottaa alkoholista ja läskistä se, että jälkimmäisiä voidaan nauttia myös terveyttä edistävästi, toisin kuin tupakkaa, joka lisää aina terveysriskejä. Itsekin äänestän tämän argumentin puolesta. Mutta mahtaneeko tuo sitten olla niinkään ainakaan tupakkafirmojen maksamien asianajajien mielestä. Ainakin piipputupakanvalmistajat voisivat vedota siihen, että piipunpolttajat elävät keskimääräistä vanhemmiksi. Ja senkin argumentin taitava asianajaja voisi kehittää tupakan puolustukseksi, ettei tiettävästi korkeutta voi hypätä yli 240 cm ilman säännöllistä sauhuttelua.

Kommentit (0)

Vaikka siviilioikeuden professori Erkki Aurejärveä ei ajettu jalkapalloilijan urallaan kertaakaan ulos, niin mikään pyhäkoulupoika hän ei nuornamiesnä ollut. Hän lienee yksi niistä harvoista oikeustieteen professoreista, joka on saanut kuritushuonetuomion ryöstöntapaisesta kiristämisestä. Tosin syytön mies silläkin kertaa tuomittiin.

Tapauksen taustana oli se, että Aurejärvi oli ensiksi kaverinsa kanssa saanut pahoinpitelytuomion viattomasta voitollisesta katutappelusta  ja tuomion jälkeen tuomitut juttelivat erään tapauksen todistajan kanssa tämän saaman todistajanpalkkion kohtuullisuudesta, ja jostain käsittämättömästä syystä ilmeisen pelästynyt todistaja luovutti palkkionsa tuomituille. Poliisi ja oikeus ymmärsivät myöhemmin asian väärin.

Sen sijaan sitä shekkipetostuomiota, josta yliopistolla nuoruudessani puhuttiin, Aurejärvi ei ole saanut. Juoru sai alkunsa siitä, että hän oli avustamassa oikeudessa erästä tyypillisestä lakimiesten ammattisairaudesta kärsinyttä lakimiestä, joka sai kyseisestä rikoksesta tuomion. Päätöksen jälkeen oikeussalin ulkopuolella haastemies huusi suureen ääneen, että ”siinä sai lakimies tuomion shekkipetoksesta”. Monet paikalla olleet tunsivat lakimies Aurejärven, mutta tuomittua lakimiestä harva, ja niin sai pahansuopa juoru alkunsa.

Kommentit (0)

Vaan on se Karttulakin paheellinen ja intohimoja kuohahteleva syntymäkaupunkini Suonenjoen naapurikylä, kuten Savon Sanomista olemme saaneet tänään lukea. Huumeista kiinnostunut mies oli murtautunut viime kesänä yöaikaan kirkonkylän apteekkiin. Apteekkarin mies yritti pistoolilla uhaten estää teon. Murtomies vain totesi, ettei uskonut tämän uskaltavan ampua ja vei saaliin mukanaan. Apteekkarin mies uskalsi sittenkin ampua, mutta ei kohti, vaan ikkuna siinä taisi vain särkyä.

Nyt tapaus oli oikeudessa ja tapaus sai onnellisen lopun. Apteekkarin miestä ei rangaistu vaaran aiheuttamisesta eikä murtomiestä tuomittu, koska riittävää näyttöä syyllisyydestä ei löytynyt. Ilmeisen viisas ratkaisu oikeudelta tapauksessa, jota lukiessa ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Sen kuitenkin jokainen ymmärtää, että tapauksessa olisi ainesta TV2 tuottamien maalaiskomedioiden aiheeksi. Lisää asiasta löytyy tästä Savon Sanomien jutusta, joka ihan perustellusti oli pienellä lehden sivulla 4; muualla maassa asiasta olisi saatu kissan korkuiset otsikot:

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/apteekissa-ampuminen-oli-hatavarjelua/1701441

Jo kesäkuulla Savon Sanomat uutisoi hyvin lupsakkaaseen sävyyn eräästä Karttulan apteekin huumeryöstöistä, joka sekin päättyi onnellisesti. Se tapaus lienee kuitenkin eri tapaus, kuin edellä kerrottu tapaus, josta oikeus juuri antoi vapauttavia päätöksiä. Ja aiempi tapaus, joka tapaus sekin hoidettiin savolaismaisen lupsakkaasti löytyy tästä linkistä, TV2 maalaiskomedioiden toimitus voisi huomioda tämänkin tapauksen:

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/karttulalaiset-auttoivat-huonovointista-ryostajaa/1337844

Kommentit (0)

Siviilioikeuden professori Erkki Aurejärven muistelmateos Kovaa peliä on niin suorasanainen ja värikäskielinen kirja, että toivoa sopineen, että ennen julkaisua joku hyvä juristi on varmistanut, ettei kunnianloukkauskynnys ylity.

Professori paljastuu innokkaaksi urheilu- ja varsinkin palloilumieheksi. Monet hänen tarinoistaan pallokentän laidalta ovat minulle ennenkuulumattomia. Kerrankin samassa käsipallo-ottelussa ajettiin ulos kolme Alajaa. Ensiksi erotuomari näytti punaista korttia Erkki Alajalle. Hänen kaksoisveljensä Pertti Alaja ryntäsi keskustelemaan tuomarin kanssa sääntötulkinnoista ja punaista näytettiin hänellekin.

Silloin ainakin tarinan mukaan suivaantui myös kentän laidalla joukkueen huoltaja kirkkoherra Erkki Alaja ja hänkin arvosteli tuomaritoimintaa siinä määrin, että hänetkin ajettiin kentältä. Tapaus saattaa olla eräänlainen Suomen ennätys; kolmea saman perheen edustajaa ei ole tiettävästi muulloin poistettu kentältä samassa pelissä.

Vaikka professori Aurejärvi jalkapalloilijanakin oli varmasti temperamenttinen ja jopa aggressiivisen oloinen mies, niin punaista korttia ei hänelle urallaan näytetty. Sen sijaan juniorijoukkueen valmentajana toimiessaan, Aurejärvikin ajettiin kerran pois tuomarin silmistä. Mutta professoripa keksi käydä vaihtamassa verryttelypukunsa eriväriseen ja palasi muina miehinä takaisin penkille.

Teko on törkeä ja jos siitä olisi jäänyt kiinni, seurauksena olisi ollut pitkä toimitsijakielto. Jälkeenpäin erotuomari tosin naureskeli tapauksella ja kertoi kyllä havainneensa laittomuuden.

Kommentit (0)

”Kuopiolainen poliisimies on saanut Pohjois-Savon käräjäoikeudessa syytteen raiskauksesta.

Syytteen mukaan poliisi raiskasi ravintolan vessassa lähes kolmen promillen humalassa olleen naisen. Teon aikana vessakoppiin kurkkineet kaksi poliisimiestä välttyvät syytteeltä. Kihlakunnansyyttäjän mielestä parivaljakko ei ole syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen.”

Juttu löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288612065522.html

Teon aikana epäiltyä raiskaustapahtumaa oven raosta kurkkimalla tarkkailleet poliisikollegat välttyvät syytteeltä. Tietooni ei kuitenkaan ole tullut, että heitä kuitenkaan olisi palkittu toiminnastaan. He eivät ilmeisesti kuitenkaan osoittaneet asiassa niin merkittävää ripeyttä oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta, että olisivat oikeutettuja vaikkapa vuoden poliisi arvonimeen.

He täyttivät vain perusvelvollisuutensa seisoessaan passissa huussin nurkalla aktin aikana. Siihen tehtävään heidät on nimenomaan opetettu, koska he ovat ilmeisesti koulutukseltaan passipoliiseja.

Muuten makaaminen tuottaa savolaispoliiseille ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Tällä kertaa kuopiolaispoliisi joutui vaikeuksiin, koska makasi vessakopissa juopuneen naisen kanssa. Sen sijaan Suonenjoella poliisit herättivät viime vuonna valtakunnallista huomiota, kun makasivat työaikanaan putkakopissa.

Kommentit (0)

Kun varasin kesällä kirjastosta Panu Rajalan viimeisimmän erään lavatähden ja erään kirjamiehen parisuhdetta käsitelleen kirjan, olin varausjonossa sijalla 192. Se on oma henkilökohtainen ennätykseni. Edellinen rekoordi oli Sirpa Kähkösen viimeisimmän varausjonon sija 167. Kyllä kansa tietää, mitä kannattaa lukea.

Yllätys ei ole se, että lavatähti on erittäin henkistynyt ihminen, joka seurustelee päntöimenään erilaisten henkimaailman olentojen kanssa. Näistä ilmiöistä uskossaan varma lavatähti näyttää raportoivan iltapäivälehtien lööpeissä innokkaasti. Yllätys sen sijaan oli, että suhde tukevasti jalat maassa elävään kirjamieheen kesti niinkin pitkään. Jo suhteen alussa arvioin, ettei hyvin käy ja että he vielä tulevat kasvamaan erilleen, koska niin epäsuhtaiselta parilta he vaikuttivat.

Onneksi henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin. Tosin välillä temperamenttinen lavatähti joutui heittelemään puolisoaan erilaisilla tarvekaluilla. Ainakin kivi ja kalikka ovat jääneet päällimmäisenä mieleeni. Kun nainen heittelee miestä kivellä ja kalikalla, se tuntuu komedialta, toisin päin se olisi tragedia.

Mustasukkainenkin taiteilija oli. Pahaa pelkään, ettei ihan aiheettakaan. Kyllä se kirjamies vaikuttaa sellaiselta vilkkusilmäiseltä naistennaurattajalta ja -kaatajalta. Suhteen loppuvaiheessa, kun lavatähti soittaa kirjamiehelle, hän kysyy jotain sellaista, että ”soitinko pahaan aikaan, vai olitko pukilla”. Aina kun tulen näkemään lavatähden esiintyvän kirkkokonserteissaan, muistan tuon soiton.

Kommentit (0)

Männä viikolla uutisankkuri-kirjailija Matti Rönkä esiintyi Kuopion kirjastolla. Häneltä sai kysellä. En kuitenkaan kehdannut kysellä, että suostuisiko maamme johtava uutismies koemielessä viäntämään savvoo uutisankkurin äänellä, koska kuullostaisi varmasti hauskalta, jos uutislähetys alkaisi toivotuksella ”uutisista, hyvvee päevee”.

Nimittäin uutisankkuri kertoi olevansa ikivanhaa savolaista sukujuurta; suvun ensimmäinen rekisteröity edustaja oli Pekka Matinpoika Rönkä, joka vaikutti Maaninka-Pielavesi-akselilla 1580-luvulla. Uskon Röngän osaavan viäntää ihan oikeasti savvoo.

Savon viäntäminen on vaikea taito, jota ei kypsemmällä iällä opi, se on opittava äidinmaidossa. Johtava korkeakulttuurihenkilö Ierikka Toivas-vainaa osasi myös viäntää ihan oikeasti, sen hän todisti muutama vuosi sitten Yliopiston yleisöluennolla. Toivanenkin oli syntyjään Kuopion poekia.

Sen sijaan epäilen, ettei Heikki Kahila, vaikka Varkauden poika onkin, osaa viäntää. Jotenkin vaikea kuvitella tilannetta, jossa Heikki Kahilan näköinen herra olisi toivottanut uutislähetyksen aluksi, että ”hyvvee päevee”.

Luultavasti helsinkiläisten uutisten uskottavuus kärsii viäntämisestä. Ennen Savossa Yleisradiota edusti Kuopion Iän-niminen asema, mutta se joutui muuttamaan nimensä Radio Savoksi. Määräys ilmeisesti tuli Helsingin herroilta käsin. Itse haluaisin kuitenkin, että koska venäjän-, ruotsin-, ruotsin- ja saamenkielisten lisäksi, pitäisi olla myös savonkieliset uutiset.

Kommentit (2)

Terveyteni lienee tärviöllä. Pelkään saaneeni kuolemantaudin, kun värjöttelin Keskuskentän Aurinkokatsomossa, joka nimitys on harhaanjohtava, koska paikka oli kylmä kuin helvetti. Täyspäinen ihminen ei vaivaudu Keskuskentälle silloin, kun on ratiritirallahalla ja navakka tuuli puhaltaa Jäämeren suunnalta. Virallisten tilastojen mukaan meitä kuitenkin oli paikalla 1200, mutta todellisuudessa vähemmän kuin männäviikkoisessa teinityttöjen loppuottelussa, jossa oli todistettavasti 410 katsojaa.

Kups hävisi ansaitusti Turun Interille 1-2. Ensimmäisellä puoliajalla kuopiolaiset pelasivat sellaiseen vastatuuleen, että olisivat tarvinneet repun, jotta pallo olisi saatu maaliin. Toisella puoliajalla pallo meni Interin maaliin ilman kuopiolaisvaikutusta, navakka pohjoisvihuri sen taisi sinne painaa. Kentän pinta kiilteli vaarallisen jäisenä, mutta onneksi suuremmilta henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Palloliiton herrojen pitäisi päättää, että Sm-sarjaa pelataan kesäsarjana toukokuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana. Muulloin voidaan pelailla erilaisia halli- ja hankiturnauksia. Tiiviistä kesäsarjasta olisi sekin hyöty, että jalkapalloilumme kiinnostaisi globaalisti koko ihmiskuntaa. Kesällä ei muualla juurikaan pelailla ja tiettävästi sadat miljoonat kiinalaiset vedonlyöjät seuraavat joukkueidemme esityksiä suurella mielenkiinnolla.

Neljän kuukauden ajan pelejä voisi olla kaksi viikossa ja luontevinta olisi kaksinkertainen sarja. Joukkueiden lukumäärän voisi olla vaikkapa 14, jolloin pelejä siunaantuisi joukkueille 26 kpl eli järkevä määrä. 14 joukkueen Sm-sarjaan saisivat edustajansa myös väkirikkaat Tampereen, Jyväskylän ja Oulun kaupungit. Suomen cup ja Liigacup voitaisiin pelata pelkästään rospuuttoaikaan hallissa tai hangessa.

Eu:n herrat ilmeisesti kieltävät ulkomaalaisten määrän rajoittamisen, ainakaan eu-kansalaisia ei saa syrjiä. Palloliiton herrat voisivat kiertää sääntöä siten, että joukkueet maksaisivat Palloliiton herroille suurta veroa kaikista niistä pelaajista, jotka eivät ole seuran omia kasvatteja. Se suosisi vahvoja kasvattajaseuroja kuten Kupsia ja JJK:a ja se olisi oikein se.

Kommentit (0)

Noin 15 vuoden selvittelyjen jälkeen vaikuttaa vahvasti siltä, että vielä elossa olevat viimeiset menestyneet kilpahiihtäjämme ovat valehdelleet kuin pulloperse siat. Asian tola lienee ollut selvä noin 15 vuoden ajan kaikille niille, jotka yleensä asioista jotain ymmärtävät. Tapahtumasarja on vaatinut yhden kuolonuhrin, yksi on joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle ja pari pitkäaikaistyöttömiksi.

Epäselvää minulle kuitenkin on yhä se, että miksi maamme huiput eivät kuitenkaan tuon paremmin pärjänneet toisten maailman huippujen joukossa, jotka sinnittelivät puhtain asein. Vakavasti alkaa miettimään sitä, että kannattaako yhteiskunnan uhrata verorahoja moisen asian valvontaan, jossa kiinni näyttävät jäävän vain köyhät ja tyhmät. Suomalaiset eivät muuten olleet köyhiä.

Suomi lienee sittenkin aika rehellinen yhteiskunta. Täällä tunnollisten virkamiesten maassa Lahden skandaali oli mahdollinen. Monessa muussa maassa pissinäytepullot olisivat rikkoontuneet. Muistelen, että noin 30 vuotta sitten pissipulloille kävi niin eräissä nuorten Em-kisoissa ja se onnettomuus pelasti kuulemma yhden suomalaisen maineen.

Pahaa pelkään, että hiihtäjien oikeusprosessi oli vasta alkusoittoa eli urheilukielellä verryttelyä. Sitten on piru irti, kun joku yleisurheilujohtaja tai entinen huippu-urheilija tulee uskoon ja kertoo kaiken männä vuosikymmenien asioista. Sitten onkin mielenkiintoista selvittää, että montako olympiamitalia on tullut Suomeen ihan rehellisin konstein.

Kommentit (0)

Lisää urheilun ja kulttuurin ykseyttä sekä vammautumisia, nyt tosin käsitellään yläraajavammoja. Luin tuossa Veikko Lavin elämänkerran toisen osan ja siitä vahvistui se käsitys, että tämä kuulantyönnön piirinennätysmies, maineikas katutappelija, huumorikuplettien tekijä ja veijarikirjojen tekijä oli pohjimmiltaan äärimmäisen herkkä ihminen.

Esimerkiksi sodan jälkeen, kun Lavi kuuli lentokoneen äänen, hän sai jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja meni piiloon vaatekomeroon. Nykytermeillä kyseessä oli posttraumaattinen stressireaktio. Harvapa sieltä rintamalta täysin ehjänä selvisi.

Vaikka Lavi oli nuoruudessaan innokas suojeluskuntalainen, niin itse sotahommissa hän ei kunnostautunut. Elämäkerran mukaan Lavi haavoittui heti ensimmäisessä taistelussa vasemman käden pikkusormeen. Yläraajaan haavoittuminen oli sota-aikana tavallista kulttuuripiireissä.

Viisi vuotta sitten valmistuneessa Lauri Viidan elämästä kertovassa elokuvassa Putoavia enkeleitä annettiin ymmärtää, että rintamalla Viita haavoitti itseään käteen. Monissa armeijoissa sellaisesta olisi tullut nappituomio.

Lisäksi ainakin Henrik Tikkanen ja Pentti Haanpää saivat myös sodassa käsivammat. Henrik Tikkanen myönsikin jossain romaanissaan, että kyllä hän itse ampui itseään käteen puun läpi. Ja muistelenpa, että runoilija Lasse Heikkiläkin haavoitti Ihantalan lihamyllyssä pahasti ainakin mielensä ja taisi olla niin, että myös käsi sai osuman.

Kommentit (0)

Emmekä vieläkään pääse eroon alaraajavammoista. Urheilijoiden lisäksi myös kirjailijat voivat kärsiä moisista loukkaantumisista. Lisäksi Matti Salmisen kirjoittamasta Pentti Haanpään elänkertateoksesta ilmenee, että sopivassa tilanteessa kirjallisuuskulttuuri ja urheilukulttuuri voivat ainakin jossain määrin sivuta toisiaan.

Keväällä 1954 kirjailija Pentti Haanpää, joka hänkään ei ollut mikään vesipoika, putosi talonsa pihalle rakennettuun autoliuskaan sillä seurauksella, että hänen pohjeluunsa murtui. Urheilukielellä kirjailija siis sai alaraajavamman. Tarina kertoo, että Haanpää oli palaamassa reissuiltaan mukanaan tavanomaiset urheilumiehen ruokajuomat eli kaksi jallupulloa.

Hän näki jo kaukaa, että toinen tunnettu loppasuu, eli naapurissa asuva Topi Väätäinen, joka oli kaksinkertaisen Euroopan mestarin, maamme kaikkien aikojen parhaan yleisjuoksijan ja nykyisen kansanedustajan Juha Väätäisen isä, oli tulossa vastaan. Ruokajuomiensa säästämiseksi Haanpää lähti kiertämään taloaan, mutta epäonnekseen hän oli unohtanut juuri rakennetun autoliuskan ja putosi sinne traagisin seurauksin. Tarina ei kerro, säästyivätkö arvokkaat ruokajuomat vaurioilta pudotuksesta.

Kommentit (0)

Osaselitys eilen kerrottujen yleisurheilutulosteni vaatimattomaan tasoon oli, että kärsin alaraajavammasta. Kilpailin suorastaan jalkapuolena. Luultavasti polvessani on tyypillinen jalkapalloilijoiden eturistisidevamma, koska kesällä kerran polveni ojentui yli tapaturman seurauksena.

Samanlainen vammahan päätti Matti Ahteen lupaavan jalkapalloilijan uran OTP:ssä 1960-luvulla. Siihen aikaan eturistisidevammaa ei osattu parantaa ja Ahde joutui siirtymään urheilukentiltä keveisiin sisätöihin ministeriksi.

Oma vammani ei johtunut jalkapallosta vaan liukastumisesta. Ennen ihmisiä nauratti hillittömästi banaaninkuoreen liukastuminen, tosin nykyään banaaninkuoriliukastumista enemmän yksinkertaisia ihmisiä naurattaa Pasi Nurmisen pokaaliin kaatuminen lentokentällä.

Itse en liukastunut banaaninkuoreen, vaan liukastuin, koska astuin letun päälle eikä henkilövahingoilta tällä kertaa vältytty. Olen aina ollut onnettomuuksille altis ihminen. Ensiksikin olen kankealiikkeinen, olenhan 50 prosenttisesti Könönen, joka sukunimi alunperin tarkoitti jäykkäliikkeistä eli könöttävää ihmistä, mutta kankealiikkeisyyden ohella olen myös hajamielisyyteen taipuvainen, joka entisestään lisää tapaturma-alttiutta.

Olen aina ollut vähän sellainen tyypillinen haravaan astuja, joka onnettomuustyyppi myös naurattaa sivistymättömiä kanssaihmisiä. Itse en näe banaaninkuoreen tai lettuun liukastumisessa haravaan astumisesta puhumattakaan mitään hauskaa.

Kommentit (0)

Hesarin kuukausiliitteessä Kuopion tuomiokunnan notaari Sisko-Maija Aalto valittelee voimiensa vähentymistä. Ennen naisten kuula lensi 13 metriä nyt enää 12 metriä. Kuitenkin tuo 12 metriä on tulos, jolla kirkkaasti voitettaisiin veteraanikisoissa ikäluokan naisten maailmanmestaruus.

Olenkin joskus ajatellut Sisko-Maijan järkälemäistä olemusta katsellessani, että jos kaltaiseni valmentajalahjakkuus saisi edes puoli vuotta häntä rauhassa treenata, niin löisimme yhdessä isoiksi rahoiksi Keski-Euroopan Timanttiliigan raharingeissä. Muuta uhkaa en Sisko-Maijan menestykselle keksi, kuin että kaupunginvaltuutettu Hetti Rytsykin alkaa harrastamaan lajia.

Muuten kävimme työpaikan porukalla yleisurheilemassa Kuopio-hallilla. Tarkoitukseni oli rikkoa 9-vuotiaana Suonenjoen Vasaman torstaikisoissa hyppäämäni pituustulos 368 cm ja korkaustulos 125 cm. Olen nimittäin oikeakätinen ja oikea on myös vahvempi jalkani ja muistan, että tein nuo haamutulokset heikommalla jalalla ja olen vuosikymmenet pohtinut, paljonko tulostasoni olisi noussut, jos olisin käyttänyt oikeaa jalkaani.

Vuosikymmenien harjoittelutauon jälkeen en ollut parhaimmillani. Pituutta meni 320 cm ja korkautta 120 cm. Sitten yritin rikkoa naisten kuulalla ainakin Sisko-Maijan ennätyksen, mutta en rikkonutkaan. Naisten kuulaa heitin 8,50 metriä ja suorituksen jälkeen tuntui, että käsi lensi vähintään yhtä pitkälle. Ilmeisesti olkapääni nuljahti sijoiltaan, mutta onneksi palasi itsekseen takaisin paikalleen. Tuntuu kuitenkin siltä, että hyvää heittäjää minusta ei enää tule. Olkapää on ihan paskana. Pitänee alkaa keskittymään hyppy- ja ratalajeihin.

Kommentit (0)

Minulle oli yllätys, että Utrio paljastui Kiuruveden Jänteen tytöksi. Hänen miehensä on nimittäin kiuruvetisiä ja pariskunta pitää sinnepäin tiiviitä yhteyksiä. Niinpä Utrion viimeisimmän kirjan Seuraneidin päähenkilö on Ylä-Savon ja muistaakseni Iisalmen Visan tyttöjä.

Kirjailija kertoi, miten paljon helpompaa on nykyään kirjoittaa paksuja historiallisia romaaneja kuin silloin muinoin höyrykirjoituskoneen aikaan. Nykyään 500-sivuinen kirja valmistuu vuodessa, höyrykaudella se olisi vienyt 10 vuotta.

Utrio kertoi ihailevansa hektisenä nykyaikana ihmistä, joka ehtii lukemaan paksun kirjan, se ei ole enää tavallista. Itsekin ihmettelen samaa. Tietotekniikka on vienyt siihen, että hyviä kirjoja ilmestyy joka vuosi kasapäin ja tietotekniikka on johtanut siihenkin, että Internetin välityksellä niitä voi helposti varata kirjastosta kasapäin yhdellä kertaa.

Niin kävi minullekin ja työn alla on nyt punnerruspenkillinen historiallisia kirjoja; tosin kuvasta vielä puuttuvat Lasse Lehtisen Paavo Väyrys-elämänkerta ja Heikii Ylikankaan Rata Rautuun. Oikeastaan tuppaa jo stressin puolelle.

Kommentit (0)

Anaalisoikaamme vielä öylöstä teinityttöjen mestaruusottelua, jossa Kuopion pikkutytöt voittivat pääkaupunkiseudun maajoukkuenaiset. Luulen, että pikkutytöt voittivat aikuiset naiset paremman liikkuvuutensa avulla. Heitä eivät hidastaneet tissit ja perse.

Aioin muuten käyttää eilen kertomaani katsomohuutoa ”työ outte huonosti kasvatettuja” sopivassa tilanteessa jäähallilla. Suuntaisin huutoni myös yleisölle. Kun viimeksi kävin Kalpan miesten pelissä, eräs sivistyneen oloinen nainen kannusti joukkueita huutamalla hysteerisesti koko pelin ajan rytmikästä kannustushuutoa ”märkä paska”. Hän vaikutti olevan siviilissä joko lastentarhan tai peruskoulun opettaja. Tunsin niin syvää myötähäpeää, että ajattelin, etten enää koskaan palaa jääkiekkokaukalon äärelle. Mutta palaan kuitenkin ja huutelen koko pelin ajan rytmikkäästi, että ”työ outte huonosti kasvatettuja”.

Ja jalkapallokatsomossa aion ottaa ensi kesänä käyttöön perinteisen kuopiolaisen kannustushuudon. Katsomolegendan mukaan Elon peleissä vuosikymmeniä sitten istui eturivissä muudan lihavahko työläisjalkapalloilun ystävä karjuen koko pelin ajan rytmikkäästi ”piälle, Elon poojat, piälle”. Siinä taisteluhuudossa on samaa iskevyyttä kuin kanadalaisten jääkiekkofanien käyttämässä kannustuksessa”go, Canada, go”.

Kommentit (0)

En ollut äsken ainut vanhempi herra pallokentän laidalla, kun Kuopion Pallokissojen ja Vantaan Jalkapalloseuran teinitytöt ratkaisivat Suomen mestaruuden. Katsojia oli peräti 410, joten Kuopio on maamme johtava jalkapallokulttuuriakupunki. Ääntä, jännitystä, draamaa, rehtiä urheiluhenkeä ja jopa helleenisen kirkkauden tuntua oli enemmän kuin Kupsin miesten peleissä.

Vaikka lopputuloksella ei tällaisessa ylentävässä nuorisotapahtumassa ole väliä, niin kerrottakoon kuitenkin sen verran, että vantaalaiset olivat paljon isompia ja joukkueessa oli peräti 13 ikäluokkansa maajoukkuepelaaja, mutta Pallokissat taistelivat kuin leijonat ja voittivat. Varsinainen peliaika päättyi 0 – 0, sitä seurannut jatko-ottelu 0 – 0, mutta rangaistuslaukauskilpailussa kuopiolaiset olivat 5 – 4 parempia, koska yksi vantaalainen ampui tolppaan. Lopputulos vastasi kenttätapahtumia, kuopiolaiset olivat niskan päällä juuri tuon verran.

Katsomo kannusti teinityttöjä villisti, mutta yhtään ivahuutoa ei kuultu. Pelaajat eivät yrittäneet vahingoittaa toisiaan enkä edes kuullut kertaakaan lausuttavan ulkosynnyttimien nimeä, joka on erikoista nykyajan palloilutapahtumissa. Tuli vallan mieleen kirjailija Camusin toteamus, jonka mukaan kaiken, minkä hän on elämässään moraalista oppinut, hän on oppinut jalkapallokentällä.

Olen tänäkin kesänä seurannut kymmeniä junioreiden jalkapallo-otteluja ja ainoastaan yksi pääkaupunkiseudun B-juniorijoukkue on käyttäytynyt huonosti. Heitä alkoi harmittaa, kun pienepuoleiset ja rumanlaiset kupsilaiset voittivat 5 – 1. Siinä oli ihan paikallaan erään vaarin huuto vierailijoille: ”työ outte huonosti kasvatettuja.”

Kommentit (0)

Savon Sanomissa oli päivällä juttu, jonka soisin varsinkin kaikkien norjalaisten lukevan, jotta hekin ymmärtäisivät, mitä urheilumaailmassa todella tapahtuu. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ensimmäinen urheilulääketieteen professori Tapio Videman paljastaa, ettei epoa voi testata. Jos urheilija ottaa sitä pieninä annoksina esimerkiksi klo 23.00 illalla, niin se on hävinnyt elimistöstä seuraavaan aamuun klo 6.00 mennessä. Plasman ja punasolujen määrä on kasvanut, mutta hemoglobiini pysynyt samana, Videman toteaa.

Tämän täytyy olla todella turhauttavaa testaajillekin toteaa Videman ja jatkaa, että testaamisen voisikin lopettaa ja ohjata siitä säästyneet rahat nuorten liikuntaan. Lance Armstrong jäi kiinni vain sen takia, että kaveri paljasti käytön. Marion Jones jäi kiinni verottajan käräytyksestä. Videmanin lausunnon jälkeen ymmärrän Lahden skandaalia entistä paremmin. Kyrö kertoo soittaneensa kisojen alla Videmanille ja kysyneensä, voiko hemohessistä kärähtää ja saanut vastauksen, ettei sitä voi testata. Olisiko Videman asioista täysin perillä olevana kyllästynyt koko touhuun ja päättänyt paljastaa koko huippu-urheilun tekopyhyyden.

Videman korostaa lehdessä, että ei viitsi enää seurata olympiakisoja. F1 kisoja kylläkin. Itsekin aion toimia tulevaisuudessa samalla tavalla. Lisäksi kuitenkin huomenna klo 17 menen Keskuskentälle kannustamaan Kuopion Pallokissojen alle 16-vuotiaita tyttöjä Suomen mestaruuteen, vaikkain epäilen pallokentän laidalla tyttöjen isien ja isoisien katselevan minua mitteliään näköisinä. Pitkää popliinitakkiani en uskalla pukea ylleni.

Kommentit (0)

Enää en kanna huolta kansantaloutemme huoltosuhteesta enkä julkisen terveydenhuoltojärjestelmämme rahoituskriisistä. Energiahoitomenetelmät näyttävät vastaavan tehokkaasti aikamme suuriin haasteisiin. Kuopiossakin toimii alan yritys, joka pystyy parantamaan kustannustehokkaasti lähes kaikki vaivat koiran masennuksesta erimittaisten raajojen tasamittaistamiseen. Jos nyt hakemalla haetaan energiahoidosta puutteita, niin hampaiden reikiintymiseen menetelmä ei ainakaan vielä tunnu löytäneen ratkaisua.

Jonkin verran tunnen huolta siitä, että ovatko energiahoitohenkilökunnan vastuuvakuutukset kunnossa. Entäpä jos sattuu hoitovirhe ja erimittaisia jalkoja parannettaessa venytetäänkin sitä jo entuudestaan liian pitkää raajaa? Kuka korvaa?

En ole täysin perillä energiahoitomenetelmistä, mutta uskon, että parantaminen tapahtuu jonkinlaisen maailmankaikkeuden rakkauden energian avulla ja se on ihan oikein. Ainakin Antti Tuurin Lakeuden kutsussa pitäjän piirinuohooja vaihtoi ammattia ja alkoi parantamaan potilaitaan juuri maailmankaikkeuden rakkauden energialla. Ja Heinolan vuosiltani muistan, kuinka muudan konkurssin tehnyt rakennusyrittäjä ryhtyi parantajaksi. Eräänkin rouvan hän paransi lapsettomuuden vaivasta. Ja mikä uskomattominta, niin väitettiin sen tapahtuneen puhelimitse.

Kuopiolainen energiahoitoyritys näyttää olevan varma asiastaan ja lupaa nettisivullaan asiakkailleen hyviä tuloksia seuraavasti:

BodyMind Energy Balancing Method on ylivertainen mihin tahansa suomalaiseen energiahoitomenetelmään verrattuna. Todisteena toimii yli tuhat tyytyväistä asiakasta ympäri Suomen. Menetelmässä yhdistyvät 30 vuoden mittainen ahkera kehitystyö ja 33 eri energiahoitomallin parhaat puolet.

Olemme niin varmoja hoitojemme tehokkuudesta, että yrityksemme hoitajat antavat sinulle seuraavan takuun:

RAHAT TAKAISIN TAKUU:

Ensimmäisen hoitokerran jälkeen: 80% kivuistasi ja säryistäsi on poissa. Alat ajattelemaan elämästäsi jo huomattavasti positiivisemmin. Et tunne oloasi enää ahdistuneeksi, vaan enemmänkin energiseksi ja hyvinvoivaksi. Selviät päivittäisistä haasteistasi aiempaa paremmin ja kykenet havainnoimaan ympäristöäsi tarkasti.

Kolmen hoitokerran jälkeen: 100% kivuistasi ja säryistäsi on poissa. Kasvoillesi on palautunut terve väri, silmäsi säihkyvät, elämän intosi on palannut takaisin, katseesi on taas avara ja pystyt helposti hallitsemaan päivittäisiä haasteita. Tunnet olosi vähintään 10 vuotta nuoremmaksi.

Kommentit (0)

Kävin katsomassa Vilimit-tapahtumassa myös Marja Pyykön elokuvan Kekkonen tulee. Sen tapahtumat sijoittuvat Lappiin Allin baarin tienoille, jossa paikallinen väestö valmistautuu monilla tavoilla vastaanottamaan tasavallan presidentin vierailun.

Luulen, että Allin baarin esikuvana on ollut melkein samanniminen legendaarinen baari Kittilässä. Baarin pitäjä oli paikallinen sinnikäs Lapin nainen ja matkailuyrittäjä, joka kuulemma omisti kaksi järveä ja yhden joen. Lisäksi hän tarinan mukaan kunnostautui ampumalla hirvikiväärillä baariinsa pyrkinyttä murtomiestä. Baarin ulko-ovessa toivotettiin matkailijat ystävällisesti tervetulleiksi lapulla, jossa sanottiin lappilaisella suoruudella, että ”JA NURKKIIN EI KUSEKSITA.”

Tavallaan Kekkonen tulee-elokuva jätti minuun lähtemättömän jäljen. Joskus aiemmin olen ihastellut Nälkämaan laulun sykähdyttävää sanoitusta. Tulevaisuudessa purskahdan aina selkäkeikkanauruun, kun väki alkaa mylviä, että ”kuulkaa korpeimme kuiskintaa”, koska Pyykön elokuvassa harhaviettistä ja helposti haltioituvaa kylän runonlausujaa esittävä Aake Kalliala kärsii jonkinlaisesta kiusallisesta sanasokeudesta. Niinpä hän voimakkaasti eläytyen päästelee täysin palkein, että ”kuulkaa kyrp—-mme kuiskintaa”. Lausujalla on selviä vaikeuksia erottaa vokaaleja tosistaan.

Tv:stä tutun Umayya Abu-Hannan omaelämänkerrallisesta teoksesta paljastuu, että hänelläkin oli samanlainen vokaaliongelma. Alkuaikoina Suomessa hänen sukunimensä oli onnistuneen naimiskaupan seurauksena Hänninen. Tietenkin Hänninen-nimi juontaa juurensa Suonenjoelle.

Siihen aikaan, jolloin Umayya ei vielä kunnolla hallinnut kieltämme, tuli aviomiehen suonenjokelaisia sukulaisia kylään. Nuori miniä halusi ilahduttaa mukavaa anoppiaan kahvipöydässä ja sanoi hänelle iloisesti ”haluan pillu”. Kun kukaan ei tuntuvan ymmärtävän pyyntöä, huusi miniä entistä kuuluvammin ”haluan pillu”.

Jostain syystä appiukko alkoi tässä vaiheessa innokkaasti kertomaan edellisen päivän säästä. Selityksenä mainittakoon, että arabeille vokaalit ovat vaikeita oppia ja että anoppi oli leiponut herkullista pullaa, jota Umayya halusi maistaa.

Kommentit (1)

Urheilua ja kulttuuria

Vaikka keihäänheitto onkin kovien miesten vaativa harrastus, löytyy asianharrastajien parista myös muita yllättäviä kulttuurisaavutuksia Hannu Siitosen valo- ja elokuvataiteellisten saavutusten lisäksi.

Toiseksi vuoden 1912 Tukholman olympialaisten kahdenkäden keihäänheitossa tuli Väinö Siikaniemi, joka ehkä parhaiten tunnetaan aistillisuutta tihkuvan Asfalttikukka-iskelmän sanoittajana. Lupaavan runoilijan uran katkaisi kuitenkin kuolema jo nuorena.

Lontoon olympialaisissa 1948 voitti keihään Tapio Rautavaara. Hänet tunnetaan enemmänkin laulajana ja filmitähtenä, mutta muistelenpa, että Tapsa itse on sanoittanut menestysiskelmät Isoisän olkihattu, joka oli oikeasti Urho Kekkoselta saatu olkihattu ja Juokse sinä humma. Ja rohkenenpa väittää, että hän sävelsi Martti Haavion runoileman herttaisen lastenrunon Sininen uni.

Tokiossa vuonna 1964 voitti keihään Pauli Nevala ja viimeaikoina hän on kunnostautunut runoilijana. Itsekin matkustin vuosia sitten Etelä-Pohjanmaalle pelkästään hankkiakseni Nevalan runokasetin, mutta myöhästyin. Se oli jo myyty loppuun. Tietääkseni tämä Teuvan Rivakan kirkkain tähti on myös säveltänyt tekstejään.

Lapuan matkahuollon baarissa luin viime vuosituhannen puolella Ilkka-lehdestä, että Pauli Nevala oli laajentamassa myös tiedekirjallisuuden puolelle. Hän oli kirjoittamassa teosta, jonka työnimenä oli Pitkäkorvien aikaan. Sen kirjan tarkoitus oli kumota vallalla oleva jääkausiteoria. Olisiko Nevala kadottanut johtoajatuksensa, koska projektista ei ole kuulunut mitään vuosiin.

Toinen Pohjanmaan keihäshirmu Jorma Markus on tietääkseni myös sävellellyt. Hänen ennätyksensä on Nevalan luokkaa. Luulenpa, ettei hänen tuotantonsa ole niinkään klassista vaan ennemminkin iskelmiä.

Sen sijaan Nevalan kova kilpakaveri Jorma Kinnunen ei ilmeisesti edes teeskentele kulttuuriharrastusta. Muistelen, että hän kertoi jaksaneensa lukea Pauli Nevalan elämänkertakirjaa Teuvan rivakka vain puoleen väliin.

Pojasta on polvi parantunut, koska poika Kimmo kertoi elämässään lukeneensa kuitenkin yhden kirjan, joka on Onni Palasten Sissinä rajan takana. Kirjallisuuden sijasta Kimmo harrastaa enemmänkin hirvimetsästystä, koska hirvimetsällä eivät hypi akat niskaan eivätkä tule hipit vastaan.

Eilen mainittu Hannu Siitonen ei ole ainut valokuvaukseen siirtynyt yleisurheilija. Kristiina Iisakkila juoksi 18-vuotiaana vuonna -83 10.000 metriä aikaan 33.21,15. Nykyään ei Suomessa päästä lähellekään tuota aikaa. Tällä hetkellä Iisakkila on Suomen johtava oravakuvaaja; hänen luontokuviaan löytyy täältä:

http://personal.inet.fi/cool/kristiina.iisakkila/pages/etusivu.htm

Johannes Lahti saavutti kymmenottelussa vuonna -78 tuloksen 8090. Nykyään ei maassamme päästä lähellekään tuota tulosta. Johannes Lahti oli 181 senttiä pitkä ja ruumiinrakenteeltaan vanttera, mutta siitä huolimatta hän hyppäsi kymmenottelijana korkeutta 216 cm. Nykyään Suomessa kaksi korkeushyppääjää ponnistaa enemmän. Johannes Lahti on viime vuosina kunnostautunut luontokuvaajana. Turun saaristo ja Itämeri näyttävät olevan hänen vahvimpia osa-alueitaan.

Kommentit (0)

Viikonloppuna Kuopion Kuvakukossa vietettiin jo perinteiseksi muodostunutta Vilimit-tapahtumaa aika monennen kerran. Varsinkin Hannu Siitonen veti tuvan täyteen väkeä.

Siitonenhan on nyt kypsässä iässä palannut ensimmäisen lapsuuden harrastuksensa eli valokuvauksen pariin. Välillä hän harrasti myös keihäänheittelemistä joltisellakin menestyksellä saavuttaen mm. olympiahopeaa ja Euroopan mestaruuden. Myös muita hyviä sijoituksia hän on saavuttanut, sillä ainahan ei voi voittaa.

Siitonen kertoi kuvakukossa luontoelokuvien tekemisestä ja kyselläkin sai aiheesta. Itse avasin sanaisen arkkuni ja kysyin, että pitääkö paikkansa tieto, jonka mukaan luontokuvaaja Siitonen olisi heittänyt kiveä huimalta tuntuvan 250 metriä. Hän tunnusti niin tehneensä, mutta korosti, että se kivi oli litteä.

Tässäpä muuten olisi oivallinen laji Pihtiputaan keihäskarnevaaleille. En keksi yhtään kpl syitä, miksi siellä  ei voitaisi vaikka joka kesä kilpailla kivenheiton maailmanmestaruudesta. Uusi laji synnyttäisi varmasti maailmalla valtavan välinekehittelyn.

Vilimit-tapahtuman esitteessä kerrotaan Siitosen ja Mikko Pölläsen kuvaamasta dokumenttielokuvasta seuraavaa:

Luontokuvaaja Hannu Siitosen (s. 1949) yhdessä Mikko Pölläsen kanssa kuvaama kotimainen luontodokumentti ”Metsän tarina” on noussut kevään 2013 aikana Suomen valkokankailla kaikkien aikojen katsotuimmaksi dokumentiksi.

”Metsän tarina” on koko perheen elokuva ainutlaatuisesta suomalaisesta metsästä, sen värikkäästä ja monimuotoisesta elämästä. Elokuvan pääosissa ovat metsän lukuisat asukkaat. Elokuva kertoo vanhasta metsästä ja sen eläimistä, jotka eivät voi elää muualla.

Aiempia Siitosen kuvaamia luontoelokuvia ovat ”Kuukkeli – metsän emäntä” (2004) ja ”Kaakkuri – huuto lammelta” (2007). Ennen elokuvia Siitonen on tallentanut suomalaisen metsän tunnelmia valokuvaamalla, ja hänen kuviaan on lukuisissa kirjoissa. ”Kuukkeli – sielun lintu” (teksti Heikki Willamo) valittiin vuoden luontokirjaksi 2003.

Kommentit (0)

Harmittaa, kun en älynnyt esittää Lasse Lehtiselle, että hän voisi kirjoittaa seuraavan veijariromaanin Juhan af Grannista, joka lienee tällä hetkellä maailmakaikkeuden tunnetuin savolainen. Mies on ufo-uskonnon suuri profeetta. Hän on tehnyt koko joukon maailmalla hyvin suosittuja ufo-dokumentteja. Rohkenen jopa epäillä, että entinen Kuopion poika on nykyään maailman johtava ufo-uskonnon asiantuntija, koska Erik von Däniken on jo siirtynyt toisiin värähtelytaajukssin.

Jos af Grannin elämästä ei jostain syystä saa veijariromaania, niin kesäteatteriin se olisi sopiva aihe. Nimittäin tietääkseni Juhan af Grann oli Kuopion kesäteatterin tähti esittäessään Pikku-Pietarin pihassa itse Pikku-Pietaria. Tosin ei häntä silloin tunnettu Juhan af Grannina vaan Rannin Jussina.

Wikipedia tietää kertoa miehestä seuraavaa:

Juhan af Grann, alk. Heikki Juhani Grann (s. 3. joulukuuta 1944 Kuopio) on ohjaaja, tuottaja, salaliittoteoreetikko ja vapaamuurariHYPERLINK \l ”cite_note-2″[2]HYPERLINK \l ”cite_note-3″[3], joka on tehnyt erityisesti ufo-ilmiöitä käsitteleviä televisiodokumentteja. Lyhenne nimen alkukirjaimista ’JAG’.

Grann on voittanut seitsemän EBE Awards -UFO-elokuvapalkintoa ohjaamillaan ja tuottamillaan televisiosarjoilla Ufot ja paranormaalit ilmiöt ja Uusi ilmestyskirja – ihmiskunnan viimeinen exodus.[4] Niiden lisäksi hän on saanut kymmenen muuta kansainvälistä palkintoa.[5] Hän osallistui asiantuntijan roolissa Seminaarinmäen mieslaulajien juhlakiertueelle, jonka teemana olivat avaruuteen liittyvät aiheet.[6] Grann on työskennellyt MTV3:lle.[7

Avaruusolennot

Grannin mukaan monien ihmisten kokemien erikoisten tapausten ja salaliittojen takana ovat avaruusolennot, hänen määritelmänsä mukaan alien hybridit.[8] Hänen mukaansa avaruusolennot tarkkailevat, valvovat ja säätelevät ihmisten elämää useilla eri tavoilla ja ne käyvät päivittäin maapallolla.[9] Alien hybridien aiheuttamia ikävyyksiä ovat Grannin mukaan keskenmenot, joilla ne pyrkivät kontrolloimaan ihmisten mutaatioita ja kehitystä.[8] Grann väittää kokeneensa kontaktin avaruusolentoihin Israelissa lähellä Jaffan kaupunkia.[10]

Salaliittoteoriat

Grann uskoo yhteiskunnan siirtyvän myöhäis-orwellilaiseen järjestelmään, jossa ihmiset implantoidaan poliittisen kontrollin takia mikrosiruilla, joiden avulla heitä voidaan salakuunnella ja jäljittää. Hän kertoo tietävänsä myös erittäin salaisia virkamiehiä Yhdysvalloista, jotka on implantoitu. Grannin dokumenttisarjassa Uusi ilmestyskirja – ihmiskunnan viimeinen exodus Yhdysvaltain armeijan salaisen tiedustelupalvelun majuri Ed Dames paljastaa ryhmänsä olleen tekemisissä avaruusolentojen kanssa, joiden sivilisaatio on 100 miljoonaa vuotta ihmiskuntaa edellä.[11]

Kommentit (0)

Männäviikkoisessa veijariromaanitilaisuudessa kysyin Lasse Lehtiseltä, että eikös tuo Silvo Sokan rakettilento olisi mitä parahultaisin veijariromaanin aihe, eikös olisikin, mutta Lehtinen ei syttynyt ajatukselle. Hän piti tapausta vain hyvänä aikakausilehden jutun aiheena. Itse olen kuitenkin jyrkästi sitä mieltä, että ainakin hyvä kesäteatterinäytelmän aihe Sokan tempaus olisi.

Asiasta lötyy Wikipediasta tarkka selvitys, joten vaikkapa Syväniemen näytelmäharrastajat voisivat ryhtyä tuumasta toimeen alla olevien tieteellisten faktojen pohjalta.

Silvo Sokka (21. joulukuuta 1930, Mikkeli – 13. tammikuuta 2010, Uusikaupunki) tuli vuonna 1948 kuuluisaksi ”rakettilennostaan”. Tapaus oli muutaman päivän ajan suuri sensaatiouutinen koti- ja ulkomaisissa tiedotusvälineissä.

Silvo Sokalla oli kotonaan hankaluuksia, ja niinpä hän päätti lähteä töihin Ruotsiin. Lähdettyään matkaan polkupyörällä 7. lokakuuta 1948 kello 15 aikaan hän kävi ensin postittamassa kirjeen kuopiolaiselle Savo-sanomalehdelle. Tämän kirjeen Sokka oli tehnyt saksalaisen ”insinööri Ganzeugen” nimissä ja kirjeessä kerrottiin, että Sokka oli juuri lähtenyt lentämään omatekoisella raketillaan, joka oli kuitenkin kesken lennon räjähtänyt, ja ”Ganzeuge” oli menettänyt radioyhteyden Sokkaan. ”Ganzeuge” kertoi kirjeessä vielä lisää Sokan suunnittelemista keksinnöistä ja ylisti tätä korvaamattomana keksijänerona. Tässä vaiheessa Sokan tarkoituksena lienee ollut estää tällä tavoin hänen etsimisensä katoamisen jälkeen.

Päästyään 3,5 tunnin ajon jälkeen polkupyörällä Suonenjoelle saakka Sokka oli jo väsynyt ja nälkäinen, ja yökin oli tulossa. Niinpä hän upotti pyöränsä Suonteen järveen ja kasteli myös itsensä vedessä. Pian tämän jälkeen läheisen Suonenjoen maamieskoulun Nyyssölän harjoittelutilan väki löysikin talon pihalta selällään makaavan, märkiin haalareihin pukeutuneen Sokan, jonka kaulassa roikkui kiikari. Sokka vietiin sisälle ja hän sai kuivat alusvaatteet ja lämmintä juotavaa sekä pääsi saunaan.

Talonväelle Sokka kertoi lähteneensä Kuopiosta omatekoisella avaruusaluksellaan, jonka pituus oli 7 metriä ja paino kaksi tonnia. Lennon kestettyä 3,5 minuuttia aluksen polttoainesäiliö oli rikkoontunut 7000 metrin korkeudessa ja alus oli pudonnut Suonteen järveen. Sokka oli kuitenkin onnistunut pelastumaan ja raahautunut Nyyssölän tilan pihalle, josta hänet oli löydetty. Kun maamieskoulun opettaja Arttu Penttilä ihmetteli, kuinka putoavasta raketista pystyi pelastumaan, Sokka vastasi ”pistin jarrut päälle”.

Samana iltana Sokan isä kävi hakemassa hänet kotiin. ”Rakettilento” oli kuitenkin synnyttänyt valtavan kohun, ja Suonteen järvessä aloitettiin aluksen etsinnät. Järvestä ei löytynyt kuitenkaan muuta kuin Sokan polkupyörä.

Kuopiossa Savo-lehti julkaisi asiasta uutisen Sokan lähettämään kirjeen perusteella. Sokka olisi ensin halunnut saada kirjeen takaisin, mutta sitten hän päätti kertoa lisää Silverstar-nimisestä sikarinmuotoisesta avaruusaluksesta, jota hän ystävänsä ”insinööri Ganzeugen” kanssa oli suunnitellut ja rakentanut. Alus oli Sokan mukaan laukaistu lentoon 60 asteen kulmassa Riistavedellä sijainneelta teräsputkista rakennetulta öljytyltä radalta. Sokka oli kiinnostanut ilmailusta ja hän pystyi esittämään tarinansa uskottavasti.

Kuopioon saapui uutisen julkistamisen jälkeen lisää toimittajia ja Helsingin Sanomat julkaisi kuvan alusta esittävästä piirroksesta, jonka Sokka oli tehnyt. Sokka joutui nyt kovaan ristipaineeseen yhtäältä tiedostusvälineiden ja toisaalta viranomaisten taholta, mutta piti vielä kiinni tarinastaan.

11. lokakuuta Silvo Sokka tunnusti lopulta keksineensä koko jutun. Hänelle ei kuitenkaan tullut mitään oikeudellisia seuraamuksia tästä asiasta.

^{[1] [2]}

Kommentit (0)

Avaruusilmailun pioneeri Silvo Sokka lensi kertomansa mukaan itsetekemällään raketilla 7.10.1948 reilussa kolmessa minuutissa Kuopiosta Suonenjoelle. Lähestyvän vuosipäivän johdosta olen tutkinut asiaa käsitelleitä vanhoja sanomalehtiä. Arvovaltainen Helsingin Sanomat, joka osasi antaa Silvon lennolle sille kuuluvan arvon, kuuli tapauksen tiimoilta puolustusvoimain edustajaa seuraavasti:

Puhuteltavamme muuan korkea-arvoinen sotilashenkilö oli sitä mieltä, että poika on nero ja yhteiskunnan olisi tehtävä kaikkensa pojan auttamiseksi eteenpäin. Hän piti pojan suoritusta täysin mahdollisena huolimatta siitä, että siihen Helsingissä oli suhtauduttu epäuskoisesti.

”Niinhän on tavallisesti suurten keksintöjen laita,” oli hänen lakooninen huomautuksensa.

Tietooni ei ole tullut, etteikö kyseessä voisi olla sama puolustusvoimain edustaja, joka soitti saman vuoden aprillipäivänä Yleisradion ohjelmapäivystykseen sen jälkeen, kun radio oli kertonut suomalaisesta nerosta, joka oli  keksinyt mustaa valoa kehittävän, eli siis pimeyttä ympärilleen synnyttävän, lampun. ”Mitä hevettiä, miksi tämä maanpuolustuksen kannalta tärkeä keksintö on päästetty julkisuuteen”, oli eversti huutanut tuohtuneena.

Kommentit (0)

Pahaa jälkeä sai Eino-myrsky aikaiseksi Kärkkäälässäkin. Kymmenen kilometrin matkalla oli puita kaatunut tien yli viidessä kohdassa, mutta paikallinen omatoiminen väestö oli suorittanut kunnostustoimenpiteet välittömästi. Kärkkäälässä ei ole opittu luottamaan viranomaisten toimiin näissä asioissa.

Muistanpa kun 11 vuotta sitten Unto pani tuulemaan ja Kärkkääläkin oli kuin atomipommituksen jäljiltä ja maantie pelkkää murrokkoa, ei kestänyt kauaa, kun moottorisahat alkoivat laulaa eri suunnissa ja tie oli nopeasti ajokunnossa. Onneksi kukaan talkoissa ei sattunut henkilövahinkoja, vaikka tuulenkaatojen korjaaminen on hengelle hupaa hommaa. Enpä tiedä, olisiko Tievaltio maksanut korvauksia perikunnalle, jos joku urhoollinen olisi päässyt ainuvastaan.

Mutta sähkökatkoja eivät pienviljelijä-metsuritkaan osaa korjata. Saas nähdä montako päivää kylällä nyt kärvistellään sähköttä. Unton jälkeen taisi vikojen korjaus kestää pari viikkoa. Onneksi säätiedotus ei ole luvannut lähipäiviksi pakkasia. Epäilen, että jos kovilla pakkasilla koko valtakunnan sähköhuolto romahtaisi, kansamme paleltuisi torakoiden lailla.

Pitää toivoa, etti kukaan thalebani seuraa blogiani. Suomen valtiohan käy sotaa thalebaneja vastaan, vaikka sitä kansa tiedäkään. Joku sähkömiehen koulutuksen saanut uskonsoturi pystyisi muutamalla oikein asennetulla pommilla selkeän pakkaskelin vallitessa voittamaan meidät.

Kommentit (1)

Harmi, etteivät sattuneet pilkkivehkeet mukaan. Perinteisen savolaisen näkemyksen mukaan, jos riite kannattaa pilkkitoukkapurkin, kannattaa se myös innokkaan pilkkimiehenkin. Jos Petäisessä olisi vielä matikoita, jotka kuolivat järvestä sukupuuttoon jonkun kesän helteillä, olisin ollut vamis kokeilemaan pyyntimenetelmää, jota kutsutaan Savossa nimityksellä kolokkamatikka. Kolokkamatikalla oltaessa matikat, jotka alkutalvesta hakeutuvat mataliin rantavesiin, tainnutetaan napakalla nuijan iskulla päin otsikkoa ja kerätään avannosta tyydyttämään kansantalouden ja kotitalouksien ruokahuollon tarpeita.

Itse en ole tätä kalastusmuotoa päässyt kokeilemaan enkä ole edes nähnyt asiaa harrastettavan, mutta paljon siitä lapsuudessani vanhat kalamiehet puhuivat.  Jokaperjantaisen tv:n Erätulilla- ohjelmasarjan otsikkona voisi joskus olla ”Kolokkamatikalla”.

Kommentit (0)

Jaakko Hämeen-Anttilan Trippi ihmemaahan-kirjasta opimme kierrätysniksin, josta Niksi-Pirkka voisi ihan perustellusti makaa saman 5 €:n palkkion, joka on myönnetty lukemattomille sukkahousuinnovaatioille. Professori Hämeen-Anttilan kirjasta voimme oppia, miten perinteinen suomalainen hyvä ja halpa huumausaine, jota jo muinaiset esi-isämme innolla nauttivat, nimeltään punainen kärpässieni soveltuu mainiosti uudelleenkierrätettäväksi. Sienen ominaisuudet vain paranevat kierrätyksen myötä, mutta huumaava vaikutus vähenee vain vähän.

Kierrätys tapahtuu siten, että aineen edellisen nauttijan virtsa juodaan. Uusio tuotteen myrkylliset ominaisuudet vähenevät kierrätyksen yhteydessä kerta kerran jälkeen, koska aiemman nauttijan elimistö niitä suodattaa. Tosin kohtuus kaikessa, sillä punainen kärpässieni voidaan kierrättää vain viiteen kertaan. Lapissa, jossa asutus on harvaa eikä kierrätysringin kokoaminen ole helppoa, voidaan kierrätysapuna käyttää myös poroa ja sen virtsaa.

Vaan tuossapa olisikin mainio väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle sosiaalipolitiikan maisterille. Muistelen, että jo 30 vuotta sitten Itä-Vantaan lähiönuoret olivat innokkaita sienimetsällä kävijöitä. Luulen, ettei poliisi silloin edes tiennyt harrastuksen perimmäistä syytä. Ja jos oli huono sienivuosi, nuoriso haisteli tupakansytyttäjän kaasuja. Jollain se pää oli saatava sekaisin siihenkin aikaan.

Kommentit (0)

50-luvulla Varkauden tehtaanpatruuna pystyi vielä ylläpitämään omaa sala-ammattilaisjääpallojoukkuetta. Siihen aikaan pitkät välimatkat ja kaikenlaiset vapaan kilpailun esteet sallivat tuollaisen harrastuksen, jolla nostettiin kaupunkilaisten yhteishenkeä. Enää moinen ei onnistu ja nähtäväksi jää pystyykö Ahlströmin suku ylläpitämään edes sitä vihoviimeistä paperikonetta Varkaudessa.

Ennen yrityksillä oli varaa tuntea jopa sosiaalista vastuuta työntekijöistään. Joskus 60-luvun alussa, jolloin Suomi ei ollut vielä maailman paras maa yrittää elää kuten nykyään, vaan pikemminkin nykymittareilla kehitysmaa, runoilija Hannu Itkosen  Varkauden paperitehtaalla työmiehenä ollut isä kuoli hyvin nuorena. Äiti jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi. Jukka oli silloin vasta 11-vuotias. Sitten kotiin ilmestyi Ahlströmin riistokapaitalistisuvun edustaja, jonka suvun jonkun edustajan Varkauden punakaarti taisi lahdatakin kapinan aikaan, joka kertoi, että rouva Itkosen mies oli hyvä ja tunnollinen työmies ja että rouva Itkonen voi aloittaa työt tehtaalla kahden viikon kuluttua.

Nykyään ei tuollaista enää tapahdu vanhoilla tehdaspaikkakunnilla. Rouva Itkonen meni tehtaalle ja kasvatti poikansa miehiksi. Toisesta tuli runoilija ja hänen kunnollisesta veljestään tuli Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen.

Kommentit (0)

Heikki Kahilan muistelmakirja Ääneen elettyä paljastaa hänet innokkaaksi jääpallomieheksi. Varkauden poika Kahila on WP-35:n kasvatteja. Hän ei ole maamme ainut lajista innostunut merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttajahenkilö, sillä olen kuullut, että myös entinen Supon päällikkö Seppo ”Isi” Tiitinen on nähty jääpallokentän laidalla enkä usko hänen olleen siellä virkansa puolesta.

Tuon hellittelynimen ”Isi” Tiitinen sai sen jälkeen, kun hänet kypsässä 28 vuoden iässä valittiin poliittisen poliisimme johtoon. Itse en ole koskaan ollut jääpallo-ottelun katsomossa. Olen palellut jo ihan tarpeeksi kesäisin hyisellä Keskuskentällä Kupsin jalkapallopeleissä.

Kahilan nuoruudessa Varkautelainen jääpalloilu oli maailman huipulla. Siitä huolehti Ahlströmin tehtaan patruuna Glöersen, joka mahtikäskyllään teki Warkauden Palloilijoista piiloammattilaisjoukkueen. Miehet kyllä menivät nimellisesti tehtaalle pillin soidessa, mutta heidän keskeinen tulostavoitteensa oli pelata jääpalloa hyvin. Iltapäivät harjoiteltiin Kämärin kentällä täydellä palkalla yhtiön palkkaaman valmentajan johdolla.

Eivätkä Ahlströmin työmiehet turhaan treenanneet. Kahila muistaa aivan selvästi, miten Wp pelasi joskus 50-luvulla 4 – 4 tasapelin itsensä Neuvostoliiton maajoukkueen kanssa. Eppäillä soppii. Epäilen, että vastassa saattoi hyvinkin olla ihan muun tason joukkue kuin Neuvostoliiton A-maajoukkue. Ehkä mainossyistä sitä kutsuttiin paikallisessa lehdistössä maajoukkueeksi. Itse asiassa Kahilan muistelmateoksen muukin luotettavuus kärsii tämän ilmeisen virheellisen muistikuvan vuoksi.

Kommentit (0)

Huikean monipuolisesti lahjakas oli tuo Järnefeltien veljessarja, jonka kanssa tasapäisesti huikeassa monipuolisessa taiteellisessa lahjakkuudessa kilpailee ainoastaan Tapperien veljessarja, joka veljessarja oli kuitenkin hiihtäjinä ylivoimainen Järnefeltin veljessarjaan verrattuna.

Tapperit olivat taustaltaan pienviljelijä-metsureita, joka selittää hiihdollisen lahjakkuuden, mutta heidän taiteellinen lahjakkuutensa on sitten vielä astetta käsittämättömämpää kuin aatelistaustaisten Järnefeltien. Luulen, että Järnefeltien taiteilijageenit periytyivät äidin puolelta, joka oli aito aatelisneito Pietarista.

Armas Järnefelt oli veljessarjansa nuorin ja hän kunnostautui säveltäjänä. Minä ja Elmo, Kainalniemen Hiki, pidämme tätä Järnefeltin kehtolaulua, josta käytetään myös hiemostuneempaa nimitystä Berceuse, yhtenä kauneimmista sävelmistä maailman säveltaiteen historiassa. Elmokin yleensä lukuisten olympiavoittojensa jälkeisissä radiohaastatteluissa pyysi, että jospa verihurmainen Porilaisten marssi tällä kertaa korvataan Järnefeltin Kehtolaululla.

Muten muistelen joskus kauan kauan sitten lukeneeni jonkun suomalaissyntyisen kansainvälisen seikkailijan ja vakoilijan muistelmat, joka Toisen maailmansodan aikaan päätyi Japaniin ja elätti siellä itsensä soittamalla tätä sävelmää sikäläisessä radiossa. Japanilaiset, jotka monessa mielessä muistuttavat suomalaisia, tykkäsivät tästä sävelmästä kuin hullu puurosta tai sika limpusta.

http://www.youtube.com/watch?v=HR-yrTPii1I

Kommentit (0)

Arvid Järnefelt oli kokenut tolstoilaisen uskonnollisen herätyksen ja hän päätti elättää itsensä käsiensä töillä. Ja niin tapahtuikin, mikäli kirjoittamista pidetään käsityönä. Hän julkaisi peräti 34 romaania. Tosin kyllä Järnefelt välillä yritti elättää itsensä suutarin hommilla, mutta tietooni ei ole tullut, että hän olisi saanut kenkiä tehdyksi. Ilmeisesti aatelismies Järnefelt huolittiin suutarinverstaassa vain avustaviin tehtäviin. Ehkä ammattitaito riitti plankkipojan hommiin.

Vanhanajan ammatinohjaaja olisi kehottanut minuakin hakeutumaan suutarin oppiin. Nimittäin suutarin ammatissa tarvitaan väljänivelistä peukaloa, jollaisella armolahjalla minua on siunattu, kuten tuo kuva todistaa.

Lisäksi muistan, että kun legendaarinen kunnanlääkäri tohtori Aro tarkasteli mietteliäänä alakansakoulun terveystarkastuksessa äärimmäisen hoikkaa varttani, hän totesi painokkaasti, että tämä poika on vakavasti sairas. Sellainen huomattava kevytrakenteisuus viittasi myös potentiaalisen suutarin olevan kyseessä. Lapsuudessani sanottiin, että ellei kolme suutaria paina yhteensä sataa kiloa, ne eivät ole terveitä miehiä.

Kommentit (1)

Aatelismies Järnefelt on tuossa työssä köyhän asialla ja se on oikein. Paljon ovat ajat parantuneet noista päivistä. Toisaalta itse olen monta kertaa virastomme maanataiaamukahvilla miettinyt, että nykyajankin työelämän uuvuttamista rahanalaisista raatajista saisi yhtä vaikuttavan maalauksen.

Yllä oleva maalaus esittää kaskenpolttoa Lapinlahden Väisälän mäen maisemissa. Maisema on komea ja nykyään se on perinnemaisemaa. Tuossa seinälläni roikkuu torilta ostamani rispaantunut kansakoulun opetustaulu sadan vuoden takaa ja sen otsikkona on Savolainen maisema, se lienee kuvattu samalta mäeltä.Yritän vielä tässä elämässä käydä tuolla paikalla. Samalla reissulla tarkastanmyös ovatko Nilsiän Pisan mäen petäjät niin pitkiä kuin Kalevala väittää.

Järnefeltin maalauksen mallina ahertaa Puurusen talon väki ja naapurit. Siihen aikaan vielä tehtiin talkootyötä naapuriavun nimissä. Nykyään verottaja puuttuisi asiaan. Tuo pieni piika pikkarainen, raataja rahanalainen on nimeltään Johanna Kokkonen. Hän näyttää aliravitulta. Vatsa on nälän ja pettuleivän turvottama. Kaskisavu muodostaa pyhimyskehän Johannan pään ympärille. Johanna Kokkosen lopen uupunut katse on koskettava. Se on koskettanut myös aatelismies Järnefeltin sosiaalista omaatuntoa.

Tosin Järnefeltit olivat köyhän Itä-Suomen köyhiä aatelisia. Isä Aleksander Järnefelt oli kenraali ja Kuopion läänin maaherra, mutta samaan aikaan hänen aatelinen täyskaimansa oli täällä jossakin torpparina. Herää kysymys, että oliko Järnefeltin Arvid, Armas, Eero ja Kasimir poikien yhteiskunnallisen radikalismin taustalla kapina parempiosaisia aatelisia vastaan.

Kommentit (0)

Tuon Yle Areenalta löytyvän Tolvasen kaukopartion radiohaastattelu ihmetyttää.

http://areena.yle.fi/radio/2020680

Samalla tapaa kuin nykyään urheilutoimittaja syöksyy 50 km hiihdon jälkeen juuri maaliin tulleen mustikkasoppaisen haastateltavan kimppuun, syöksyi toimittaja kesällä 1941 juuri kotiin palanneen partion kimppuun.

Miehet ovat saaneet kuitenkin hengityksensä tasaantumaan ja ovat yllättävän rauhallisia, kun ottaa huomioon sen, että kahdeksan miehen partiosta vain kolme onnekkainta oli juuri hurjan loppukirin jälkeen henkensä kaupalla puolikuolleena väsymyksestä ja nälästä livahtanut linjojen läpi omalle puolelle. Kolme miehistä oli kaatunut reissun aikana ja kaksi oli eksynyt porukasta eikä heidän kohtalostaan ollut vielä haastattelua tehtäessä tietoa.

Tosin yhden miehen kaatumistapaus mietityttää. Osuman saatuaan hän oli vielä huutanut, että ”nyt mie kuolin”.  Saattoi olla niin, ettei hän heti kuollutkaan, vaan halusi vain muun partion jatkavan juoksuaan hänestä välittämättä, koska pelastaa häntä ei enää voinut. Sotahistoria ei taida tuntea tapausta, jossa kaukopartiomies olisi suostunut jäämään elävänä vangiksi.

Kommentit (0)

Nyt on syytä välillä vähentää kirjoittamista yksinomaan kammottavista väkivallanteoista ja ottaa mukaan hieman seksiäkin. Yle Areenalla on vielä vähän aikaa kuultavilla ohjelma kaukopartio Tolvasesta, jonka vaiheista kertoo rikoskomisario-kirjailija Mikko Porvali. Hän on julkaissut aiheesta kirjan nimeltään Hyökkäyksen edellä – kaukopartio Kannaksella kesällä 1941.

Ohjelmassa kuullaan kaukopartiomiesten haastattelu 72 vuoden takaa alkuperäisenä ja väärentämättömänä ja jos ette jaksa kuunnella koko nauhaa, niin hypätkää suoraan kohtaan 33 minuuttia ja hämmästykää. Eräs kaukopartiomies kertoo ujostelematta, kuinka heidän alkoi linjojen takana tehdä mieli suklaata, sokeria ja seksiä, jota vihollismaan maan kavalat naiset lupasivat löytyvän läheisestä kyläkaupasta. Seksi kuulemma maksoi vain 9 ruplaa eli silloisessa Suomen rahassa 2 markkaa kilolta.

Seksinnälkäiset partiomiehet riensivät kaupalle kohtalokkain seurauksin. Siellä olikin väijytys odottamassa ja yksi seksin ostaja kohtasi sankarikuoleman seksin hankintamatkallaan. Nuo ohjelmassa haastatellut kaukopartiomiehet olivat Karjalan poikia, ja olisiko niin, että sen suunnan murteessa vielä sotien aikaan sana seksi tarkoitti nykyistä keksiä ja muunlaista seksiä ei silloin vielä tunnettukaan.

Sen asian tutkimisessa olisi selkeä tohtorin väitöskirjan aihe, jollekin itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille. Seksihaastattelun voi kuunnella tästä linkistä.

http://areena.yle.fi/radio/2020680

Kommentit (0)

On ihan oikein, että Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 on ehdolla Tieto-Finlandiaksi, mutta on ihan vääryys, ettei Mikko Porvalin Hyökkäyksen edellä ole ehdolla. Kirja on helmi maamme runsaslukuisen kaukopartiokirjallisuuden joukossa, ja siinä olisi ainesta kansainvälisestikin menestyväksi elokuvaksi. Paremman filmin siitä saisi kuin jostain amerikkalaisen sotamies Ryanin pelastamisesta.

Ja joku itsensä pöhköksi lukenut oikeustieteen lisenssi voisi tehdä sen pohjalta väitöskirjan; niin monta epäilyä mahdollisista sotarikoksista kirja synnyttää. Radio-ohjelmassakin selostetaan yksityiskohtaisesti kahden siviilin ihan vaan varmuuden vuoksi tehty murha. Vai olisiko niin, että partio sittenkin toimi pakkotilanteessa, jossa siviilejäkin saa murhata.

Ja ehkäpä nälkäkuoleman uhka oikeutti varastamaan kolme siviilikanaa, joista yksi tosin pääsi karkuun.Tai oikeuttaako sotatilanne yrittämään viattoman kyläkaupan ryöstöä suklaan, sokerin ja seksin hankinta mielessä? Tosin korkeintaan ryöstö jäi ja saattaisi joku käräjäveitikka, jota sanaa Elias Lönnrot tarjosi asianajaja-tittelin paikalle, selittää kyseessä olleen pelkästään kyläkaupan ryöstön valmistelun, joka ei edes ole rangaistava teko.

Tässä yhteydessä kannattaakin palauttaa mieleen Tuntemattoman sotilaan alikersantti Yrjö Lahtisen esittämä sangen tervejärkinen näkemys näihin sodankäynnin eettisiin ongelmiin:

”Tuolla vetelee mies laukaisunarusta ja toinen saa kymmenien kilometrien päässä kranaatin päähänsä eikä voi tehdä yhtään mitään. Ollaan kentlemanneja vai? Ei ammuta aseetonta. Herrat vaan koittaa saada tappamiselle jonkinlaisen jalouden leiman. Sota on itsessänsä jo niin järjetön asia, ettei sitä tarvitse tehdä enää sen järjettömämmäksi kaikenlaisilla kohteliaisuussäännöillä.”
Kommentit (0)

Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 kirja todistaa, että jääkärimajuri Armas Ståhlberg oli sisällissodassa hyvin rohkea mies. Joutsenon Karsturannassakin hän nousi taistelun aikana seisomaan suurelle kivelle ja lausui ainakin tarinan mukaan tragi-koomiset viimeiset sanat: ”Katsokaa nyt, ei ne perkeleen punikit saa mieheen osumaan.”

Ståhlbergin rohkeudelle löytyy luonnollinen selitys. Saksanmaalla hän velvollisuudentuntoisena upseerina ampui ihan sikäläisten sota-oppien mukaisesti rivistön edessä esimiehensä käskyä vastustelleen pohjalaisen jääkärin Matti Saarikosken. Wikipedian mukaan Saarikosken ampumisen seurauksena jääkärijoukossa puhkesi vakava kriisi.

Erittäin jyrkästi tapauksen tuomitsi esimerkiksi kauhavalainen jääkäri Arvo Pollari, joka kirjoitti: ”Mitä merkitsee meidän yhteiset ponnistuksemme, kun omat miehet ampuvat toisiaan. On tosiaankin luja kuri joukossamme, kun kaikki miehet seisovat kantapäät yhdessä ja katsovat kun yhtä miehistä tapetaan. Ei! Ei tällainen temppu ei menesty toista kertaa.”

Vaikka sotaoikeus vapautti Ståhlbergin, monet, varsinkin pohjalaiset, jääkäritoverit pitivät Ståhlbergiä murhaajana. Ainakin tarinan mukaan Ståhlberg sai uhkauksen pohjalaisilta, että ellei tämä kuole tässä sodassa edestäpäin tulevaan luotiin, niin kuolee sitten takaapäin tulevaan. Pohjalaiset pitivät siihen aikaan samalla tavalla yhtä kuin tshetseenit nykyään.

Tappouhkaus selittää Ståhlbergin kuolemaa halveksivan käyttäytymisen. Tosin hänestä tuli eräänlainen sotilaskarkuri, koska hän poistui heti Suomeen palattuaan luvatta yksiköstään ja hakeutui turvaan Karjalan rintamalle, jossa ei tarvinnut pohjalaisia selkäänampujia pelätä.

Kommentit (0)

Kenraalit Mannerheim ja Löfström valittelivat jälkeenpäin Viipurin vallin verilöylyä. He pitivät asiaa harmittavana ylilyöntinä ja antoivat ymmärtää, että kyseessä oli yksittäisten sotilaiden erehdys.

Tuo ei ole koko totuus, koska satojen ihmisten joukkomurha on täytynyt olla organisoitu ylemmältä tasolta. Sankan ulkomaalaisjoukon marssittivat valleille Kajaanin sissit ja kulkueen viimeistä matkaa ja luultavasti koko operaatiota johti kärjessä ratsastava pienikokoinen, silmälasipäinen, upseeri käsikranaatti kädessään. Pienikokoisen, silmälasipäisen, upseerin nimeä ei jostain syystä ole julkisuudessa mainittu, vaikka tutkijat luultavasti hänet tietävät. Kajaanin sissien 500 miehisessä joukossa ei todennäköisesti ollut montaa upseeria, johon tuntomerkit sopivat.

Keskisarjan kirjan mukaan ammutut ulkomaalaiset ryöstettiin kolmeen kertaan Ensiksi pidätysvaiheessa, sitten ennen teloitusta ja lopuksi vielä teloitusten jälkeen sitten, kun aivohöyry oli lakannut nousemasta ruumiskasasta. Kainuun sissit olivat nuoria, köyhiä, nälkämaan kasvatteja, joille tilaisuus loi hyvät ansaintamahdollisuudet. Viipurin valtasivat vähän samanlaiset vihaiset nuoret miehet , jotka valtasivat ja tyhjensivät Kambutsean pääkaupungin Phnon Penhin 60 vuotta myöhemmin.

Eilen väitin ilmeisen erheellisesti, että Viipurin vallien joukkomurha on maamme verisinlajissaan. Se ei taida pitää paikkaansa. Tosin pahimman joukkomurhan tapahtumapaikkaa ei vielä ole onnistuttu selvittämään. Pohjanmaalla hävisi talvella 1918 1500 vangittua venäläistä jäljettömiin. Puhutaan, että osa heistä löytyi seuraavana kesänä kalastajien pyydyksistä.

Kommentit (0)

Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 on kamala kirja; samaa luokkaa kamaluudessaan kuin samoja tapauksia sivunnut reilut kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Koston kevät 1918. Epäilen, että vuosi 1918 oli Itä-Suomessa astetta julmempi kuin esimerkiksi Tampereen seudulla, josta Väinö Linnan Pohjantähti vaikuttavasti kertoo.

Epäilen myös, että Itä-Suomen julmuuksien pääselitys on kenraalimajuri Ernst Löfström, joka johti valkoisten voittajien itäarmeijaa. Ensimmäisen voittonsa Löfström sai Varkaudessa, jonka valtauksen jälkeen Ahlströmin tehtaan työmiesten keskuudessa järjestettiin ns. Huruslahden arpajaiset. Siitä arpajaistapahtumasta ei vielä taideta lopullista totuutta tietää. Jotkut muistelevat, että joka toinen ammuttiin, mutta itse äänestäisin sen puolesta, että vain joka viides arpa voitti. Täytyihän sahan toimia vielä arvonnan jälkeenkin.

Kenraalimajuri Löfström huolehti järkähtämättömällä ankaruudella myös Viipurin rauhoittamisesta. Niinpä siellä järjestettiin Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden suurin ja häpeällisin joukkomurha. Ihan Vesivehmaan jenkan sanoman mukaisesti siinä meni vanhat sekä nuoret samallailla eikä sukupuolellakaan ollut väliä. Noin 400 ulkomaalaista ammuttiin kerralla Viipurin valleilla poliittisiin mielipiteisiin katsomatta.

Venäläisten lisäksi hengestään pääsi myös suuri joukko muunmaalaisia; ainakin puolalaisia, virolaisia ja jopa yksi italialainen. Viipurihan oli maamme kansainvälisin kaupunki, jossa valinnanvaraa riitti ammuttavia valittaessa. Ainakin yksi kriteeri tapettavia valittaessa oli se, osasiko kuulusteltava lausua puhtaasti sana ”yksi”.

Kommentit (2)

Nyt on syytä välillä vähentää kirjoittamista yksinomaan kammottavista väkivallanteoista ja ottaa mukaan hieman seksiäkin. Yle Areenalla on vielä vähän aikaa kuultavilla ohjelma kaukopartio Tolvasesta, jonka vaiheista kertoo rikoskomisario-kirjailija Mikko Porvali. Hän on julkaissut aiheesta kirjan nimeltään Hyökkäyksen edellä – kaukopartio Kannaksella kesällä 1941.

Ohjelmassa kuullaan kaukopartiomiesten haastattelu 72 vuoden takaa alkuperäisenä ja väärentämättömänä ja jos ette jaksa kuunnella koko nauhaa, niin hypätkää suoraan kohtaan 33 minuuttia ja hämmästykää. Eräs kaukopartiomies kertoo ujostelematta, kuinka heidän alkoi linjojen takana tehdä mieli suklaata, sokeria ja seksiä, jota vihollismaan maan kavalat naiset lupasivat löytyvän läheisestä kyläkaupasta. Seksi kuulemma maksoi vain 9 ruplaa eli silloisessa Suomen rahassa 2 markkaa kilolta.

Seksinnälkäiset partiomiehet riensivät kaupalle kohtalokkain seurauksin. Siellä olikin väijytys odottamassa ja yksi seksin ostaja kohtasi sankarikuoleman seksin hankintamatkallaan. Nuo ohjelmassa haastatellut kaukopartiomiehet olivat Karjalan poikia, ja olisiko niin, että sen suunnan murteessa vielä sotien aikaan sana seksi tarkoitti nykyistä keksiä ja muunlaista seksiä ei silloin vielä tunnettukaan.

Sen asian tutkimisessa olisi selkeä tohtorin väitöskirjan aihe, jollekin itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille. Seksihaastattelun voi kuunnella tästä linkistä.

http://areena.yle.fi/radio/2020680

Kommentit (0)

On ihan oikein, että Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 on ehdolla Tieto-Finlandiaksi, mutta on ihan vääryys, ettei Mikko Porvalin Hyökkäyksen edellä ole ehdolla. Kirja on helmi maamme runsaslukuisen kaukopartiokirjallisuuden joukossa, ja siinä olisi ainesta kansainvälisestikin menestyväksi elokuvaksi. Paremman filmin siitä saisi kuin jostain amerikkalaisen sotamies Ryanin pelastamisesta.

Ja joku itsensä pöhköksi lukenut oikeustieteen lisenssi voisi tehdä sen pohjalta väitöskirjan; niin monta epäilyä mahdollisista sotarikoksista kirja synnyttää. Radio-ohjelmassakin selostetaan yksityiskohtaisesti kahden siviilin ihan vaan varmuuden vuoksi tehty murha. Vai olisiko niin, että partio sittenkin toimi pakkotilanteessa, jossa siviilejäkin saa murhata.

Ja ehkäpä nälkäkuoleman uhka oikeutti varastamaan kolme siviilikanaa, joista yksi tosin pääsi karkuun.Tai oikeuttaako sotatilanne yrittämään viattoman kyläkaupan ryöstöä suklaan, sokerin ja seksin hankinta mielessä? Tosin korkeintaan ryöstö jäi ja saattaisi joku käräjäveitikka, jota sanaa Elias Lönnrot tarjosi asianajaja-tittelin paikalle, selittää kyseessä olleen pelkästään kyläkaupan ryöstön valmistelun, joka ei edes ole rangaistava teko.

Tässä yhteydessä kannattaakin palauttaa mieleen Tuntemattoman sotilaan alikersantti Yrjö Lahtisen esittämä sangen tervejärkinen näkemys näihin sodankäynnin eettisiin ongelmiin:

”Tuolla vetelee mies laukaisunarusta ja toinen saa kymmenien kilometrien päässä kranaatin päähänsä eikä voi tehdä yhtään mitään. Ollaan kentlemanneja vai? Ei ammuta aseetonta. Herrat vaan koittaa saada tappamiselle jonkinlaisen jalouden leiman. Sota on itsessänsä jo niin järjetön asia, ettei sitä tarvitse tehdä enää sen järjettömämmäksi kaikenlaisilla kohteliaisuussäännöillä.”
Kommentit (0)

Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 kirja todistaa, että jääkärimajuri Armas Ståhlberg oli sisällissodassa hyvin rohkea mies. Joutsenon Karsturannassakin hän nousi taistelun aikana seisomaan suurelle kivelle ja lausui ainakin tarinan mukaan tragi-koomiset viimeiset sanat: ”Katsokaa nyt, ei ne perkeleen punikit saa mieheen osumaan.”

Ståhlbergin rohkeudelle löytyy luonnollinen selitys. Saksanmaalla hän velvollisuudentuntoisena upseerina ampui ihan sikäläisten sota-oppien mukaisesti rivistön edessä esimiehensä käskyä vastustelleen pohjalaisen jääkärin Matti Saarikosken. Wikipedian mukaan Saarikosken ampumisen seurauksena jääkärijoukossa puhkesi vakava kriisi.

Erittäin jyrkästi tapauksen tuomitsi esimerkiksi kauhavalainen jääkäri Arvo Pollari, joka kirjoitti: ”Mitä merkitsee meidän yhteiset ponnistuksemme, kun omat miehet ampuvat toisiaan. On tosiaankin luja kuri joukossamme, kun kaikki miehet seisovat kantapäät yhdessä ja katsovat kun yhtä miehistä tapetaan. Ei! Ei tällainen temppu ei menesty toista kertaa.”

Vaikka sotaoikeus vapautti Ståhlbergin, monet, varsinkin pohjalaiset, jääkäritoverit pitivät Ståhlbergiä murhaajana. Ainakin tarinan mukaan Ståhlberg sai uhkauksen pohjalaisilta, että ellei tämä kuole tässä sodassa edestäpäin tulevaan luotiin, niin kuolee sitten takaapäin tulevaan. Pohjalaiset pitivät siihen aikaan samalla tavalla yhtä kuin tshetseenit nykyään.

Tappouhkaus selittää Ståhlbergin kuolemaa halveksivan käyttäytymisen. Tosin hänestä tuli eräänlainen sotilaskarkuri, koska hän poistui heti Suomeen palattuaan luvatta yksiköstään ja hakeutui turvaan Karjalan rintamalle, jossa ei tarvinnut pohjalaisia selkäänampujia pelätä.

Kommentit (0)

Kenraalit Mannerheim ja Löfström valittelivat jälkeenpäin Viipurin vallin verilöylyä. He pitivät asiaa harmittavana ylilyöntinä ja antoivat ymmärtää, että kyseessä oli yksittäisten sotilaiden erehdys.

Tuo ei ole koko totuus, koska satojen ihmisten joukkomurha on täytynyt olla organisoitu ylemmältä tasolta. Sankan ulkomaalaisjoukon marssittivat valleille Kajaanin sissit ja kulkueen viimeistä matkaa ja luultavasti koko operaatiota johti kärjessä ratsastava pienikokoinen, silmälasipäinen, upseeri käsikranaatti kädessään. Pienikokoisen, silmälasipäisen, upseerin nimeä ei jostain syystä ole julkisuudessa mainittu, vaikka tutkijat luultavasti hänet tietävät. Kajaanin sissien 500 miehisessä joukossa ei todennäköisesti ollut montaa upseeria, johon tuntomerkit sopivat.

Keskisarjan kirjan mukaan ammutut ulkomaalaiset ryöstettiin kolmeen kertaan Ensiksi pidätysvaiheessa, sitten ennen teloitusta ja lopuksi vielä teloitusten jälkeen sitten, kun aivohöyry oli lakannut nousemasta ruumiskasasta. Kainuun sissit olivat nuoria, köyhiä, nälkämaan kasvatteja, joille tilaisuus loi hyvät ansaintamahdollisuudet. Viipurin valtasivat vähän samanlaiset vihaiset nuoret miehet , jotka valtasivat ja tyhjensivät Kambutsean pääkaupungin Phnon Penhin 60 vuotta myöhemmin.

Eilen väitin ilmeisen erheellisesti, että Viipurin vallien joukkomurha on maamme verisinlajissaan. Se ei taida pitää paikkaansa. Tosin pahimman joukkomurhan tapahtumapaikkaa ei vielä ole onnistuttu selvittämään. Pohjanmaalla hävisi talvella 1918 1500 vangittua venäläistä jäljettömiin. Puhutaan, että osa heistä löytyi seuraavana kesänä kalastajien pyydyksistä.

Hämytsaaren isäntä lähti

Hakulisen ja Kolehmaisen aikaan hiihtourheilu oli jotenkin puhtaampaa. Silloin painettiin vain puhtaan mustikkasopan ja metamfetamiinin voimalla ja Suomi oli maailman johtava hiihtourheilumaa. Tätä vaihetta kesti sodasta aina 60-luvun puoliväliin. Grenoblessa sitten olivat jo kaikenlaiset mömmöt käytössä eikä suomalaissuksi enää suihkinut. Eikä suihki jostain syystä tälläkään hetkellä; viime viestikisassa Suomen miehet olivat sijalla 15 edellään mm. neljä Norjan joukkuetta.

Hämytsaaren isännällä, joksi Kolehmaista kutsuttiin, oli omaperäinen valmennusmenetelmä, jota nykyisetkin huippusuksijammekin voisivat kokeilla Sotshin olympialaisiin valmistuessaan, koska nykykonsteilla ei näköjään pärjätä – ei siinä ainakaan paljoa menettäisi. Jos suksi ei talvella kulkenut, ryhtyi pienviljelijä Kolehmainen uudisraivaajaksi. Hämytsaaresta lapioitiin muutaman aarin sopivaksi katsottu alue lumesta puhtaaksi ja paljastuneen routaisen maan Kolehmainen kuokki pelloksi. Sitten alkoikin suksi taas kulkemaan.

Muuten Järvisen kirjasta paljastuu, että mies on taustaltaan Suonenjoen Kolehmaisia, tosin esi-isän Anttolaan muutosta on vierähtänyt muutama sukupolvi. Kolehmaisten suku on yksi maamme johtavia urheilusukuja; Kolehmaiset ovat saavuttanut kuusi olympiakultaa, Hannekselle niitä siunaantui viisi ja Mikolle yksi. Eero Kolehmainen sai tyytyä hopeaan Oslossa, kun se Hakulinen voitti 50 km sillä kuuluisalla  ajalla 3.33.34.

Kommentit (0)

Olen joskus väittänyt, että Teuvo Tulion lievästi eroottinen draamaelokuva Sensuelle on maailman historian huonoin elokuva, mutta se ei olekaan huonoin vaan toiseksi huonoin. Eilen illalla nähty amerikkalainen Suomen Talvisodasta kertova Hiihtopartio on eittämättä maailmankaikkeuden historian huonoin elokuva.

Se oli niin huono, että sielu vallan virkistyi sitä katsoessa. Minäkin pohjimmiltani vakavamielinen mies jouduin vähän väliä päästelemään selkäkeikkanauruja, sillä tahaton komiikka on huumorin paras vaikkakin vaikein muoto. Hiihtopartio-elokuva on todellinen Junttilan tuvan seinäkoriste. Varsinkin vanhempi väki muistaa, mikä toimi Junttilan tuvan seinäkoristeena.

Huonoista elokuvista vielä sen verran, että olen joskus muinoin väittänyt, että eräs kymmenisen vuotta sitten telkkarissa esitetty Visa Mäkisen elokuva, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, olisi ollut maailman huonoin, mutta väitteeni perustui tietämättömyyteen. Nimittäin kyseisen elokuvan tv-version televisioinnissa tapahtui se erhe, että filmikelat näytettiin väärässä järjestyksessä ja varmuuden vuoksi yksi kela vielä kahteen kertaan, ja tämä asia vaikeutti ainakin minunkin mukana pysymistä tarinan juonessa.

Siunatuksi lopuksi annan vielä kunniamaininnan Jouko Turkan Tv-elokuvalle Kiimaiset poliisit. Sekin saattaa olla vahvoilla maailman huonointa valittaessa. En jaksanut katsoa elokuvaa loppuun, joten en pysty sitä luotettavasti arvioimaan. Ilokseni huomasin, että Ylen Arkistosta löytyy pätkiä kyseisestä filmistä, ja korostettakoon sitä, että yhdessä keskeisessä kiimaisen poliisin roolissa näyttelee Taisto Reimaluoto, jonka kaikki ne, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät olevan taustaltaan Kärkkäälän Perämaan Sikasia. Kiimaisiin poliiseihin voi lähemmin tutustua tästä linkistä:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kiimaiset_poliisit_50898.html#media=50915

Kommentit (0)

Iiro Pakarinen ja Aatu Hämäläinen eivät ole ainoat huippukiekkoilijat, joiden sukujuuret kiertyvät Kärkkäälään. 50-60-lukujen vaihteessa maajoukkueen kantaviin voimiin kuuluneen Tapparan Esko Luostarisen äiti oli Askolan Annin, eli Anni Korhosen, siskonpoika. Luostarinen oli syntyjään Viipurin poikia, jossa hänen isänsä toimi poliisina.

Isäni muisteli, että Luostarisen poliisi isä antoi kerran virka-apua, kun Askolan sika piti teurastaa. Hän lainasi sikapyssyksi pienikaliiberisen virka-aseensa. Mutta ei meinannut sika suostua teuraaksi. Aina kun pistooli paukahti, totesi sika vain tyynesti, että ”nöf”. Kun muistan tämän tapauksen, tunnen voimakasta myötätuntoa kettutyttöjä kohtaan ja häivähdyksen omaisesti harkitsen kasvissyöjäksi ryhtymistä.

Edellä mainittu Askolan Anni oli tavallaan merkittävä urheiluvaikuttaja. Yksi hänen siskoistaan oli siis  Esko Luostarisen äiti ja toinen sisko naimisissa Armas Valsten kanssa. Valste oli 20-luvulla merkittävä yleisurheilija. Muistelen, että 178-senttinen ja 82-kiloinen mies työnsi kuulaa 15,66, hyppäsi korkeutta 190 ja pituutta 710. Hän oli siis todellinen kumiukko. Tuo korkeuden SE 190 hypättiin Suonenjoella ja lienee ainut sillä kentällä tehty Suomen ennätys.

Ne tulokset olivat silloin lähellä maailman huippua. Valste lopetti oman urheiluuransa jo nuorena, mutta toimi sen jälkeen 35 vuotta maamme yleisurheiluhuippujemme valmentajana ja Urheiluliiton johtavana herrana.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin Kalpallakaan. Nytkin jouduin lopettamaan kahden vankasti savolaistaustaisen joukkueen Kalpan ja Hifk:n ottelun selostuksen kuuntelun, kun Hifk siirtyi 1 – 6 johtoon kolmannessa erässä eivätkä hermoni enää kestäneet.

Korostettakoon kuitenkin sitä, että Kalpassa on määrällisesti enemmän savolaislähtöisiä pelaajia, mutta Hifk:n savolaiset ovat laadullisesti parempia. Pakarinen ja Puustinen vastaavat laskujeni mukaan noin puolta ifk:n tehoista. Iiro Pakarinen on Suonenjoen poikia, mutta ei kuitenkaan kärkkääläisiä, koska vain hänen tätinsä asuu Kärkkäälässä.

Ja mikä pahinta, niin Kalpalta näyttävät miehet loppuvan. Tällä kertaa hyökkääjiä oli vain 10 kpl ja sen asian sitten huomasi kolmannessa erässä, jolloin kuopiolaisten luistin ei enää kulkenut ja helsinkiläiset menivät menojaan. Mutta minulla olisi kyllä hyvä idea Kalpan herroille.

Elikkä kärkkääläislähtöinen Kookoossa menestyksekkäästi pelaava Aatu Hämäläinen on ostettava välittömästi Kalpaan. Aatu on voittanut Tps:n riveissä Suomen mestaruudenkin, joten kyllä hänen taitonsa riittävät Sm-liigaan.

Eikä siirrossa tarvittaisi edes rahaa, koska Aatu voitaisiin vaihtaa puolustaja Jeff Fossiin, jonka taidot sen sijaan eivät radioselostuksesta päätellen riitä SM-liigaan, mutta Mestiksessä hän olisi puolustaja paikallaan.

Kommentit (4)

Itsenäisyyspäivä tuo mieleeni sen, että näin vuosi sitten ilmavoimien miehiä esittelemässä kalustoaan paraatissa Kuopion torilla. Silmäänpistävä piirre oli, että lähes joka jätkällä näytti olevan miekka vyöllä. Ilmeisesti maamme ilmavoimat panostavat matalatorjuntaan, joka kustannussyistä onkin perusteltua.

Ja se on ymmärtääkseni ihan oikein sotilaspoliittisestikin. Suomalaiset tunnetaan maailmalla taitavina miekan käsittelijöinä. Itärajan takana Venäjän Karjalassa ainakin meikäläisiä pidetään lähitaistelussa pelottavina vastustajina. Muudan suomea taitava Karjalan urho kertoi minulle Aunuksessa seuraavan suomalaista miekkaiiutaitoa korostavan tarinan:

Venäläinen, ruotsalainen ja suomalainen kilpailivat siitä, kuka on taitavin miekan käytössä. Ensiksi esiintyi venäläinen. Huit ja kärpänen putosi kahtena kappaleena lattialle. Sitten oli vuorossa Ruotsin poika. Huit, huit ja kärpänen putosi kolmena kappaleena. Lopuksi huitaisi suomalainen. Huit ja kärpänen vain jatkoi lentoaan. ”Mutta eipä jatka enää sukuaan” totesi meikäläinen painokkaasti.

Kommentit (0)

Vaikka Kuopion torilla esiintyvien tummaveristen soittajien taito ei yleensä ole kaksinenkaan, niin jokunen päivä sitten yllätyin, kun tumma mies esitti kaksirivisellä haitarilla joltisellakin menestyksellä kappaletta, joka tunnetaan meillä Jukka Virtasen sanoittamana nimellä Hanna ja Niilo, mutta sivistyneessä maailmassa nimellä Hava Nagila.

Olin niinä päivinä tutkinut Raamatun mainiota tarinaa siitä, kuinka paimenpoika Daavid lopetti lingollaan Cassius Clayn kaltaisen Goljatin isottelun juutalaisille, josta toiminnasta voitaisiin käyttää kansanomaisempaakin termiä, mieshän saapui joka aamu israelilaisten sotaleirin edustalle huutelemaan kaikenlaista ilkeyksiä.

Ja juuri silloin kuulin sattuvasti alunperin juutalaisen kansansävelmän nimeltään Hava Nagila. Sävelmä nimittäin ylistää sittemmin kuninkaaksi kohonneen paimenpoika Daavidin hyvää hallintokautta, joka varmaankin oli hyvä vaihe Israelin kansan vaiheissa, koska sitä muistellaan vielä 3000 vuoden jälkeenkin.

Eikä varmaan syyttä. Nimittäin vaikka Suomi on Pisa-tutkimuksessa Euroopan ykkönen ja vaikka Sote-uudistus etenee ripeästi, niin en ole havainnut, että Suomen kansa olisi kokoontunut kaduille osoittaakseen laulamalla ja tanssimalla ylistystä Jyrki Kataisen kunniaksi, vaikka tämä Siilinjärven poika on johtanut maatamme joltisellakin menestyksellä kuusi vuotta.

Hiljennymme kuuntelemaan kuningas Daavidin ylistystä

http://www.youtube.com/watch?v=p7fB06S8Bq8

Kommentit (1)

Harmittaa vieläkin, ettei Turtiaisen Irja opettanut meille lingolla heittämistä uskontotunnilla. Yritin kyllä omin päin opetella lingon käsittelyä, mutta ei siitä mitään tullut. Enemmänkin olin piksi- eli tritsamiehiä. Kunnon jousipyssyäkään en osannut tehdä.

Lingolla heittäminen on puhtaasti tekniikkalaji ja sen aion vielä opetella. Netistä näyttää löytyvän hyviä alan opetusvideoita ja jos joskus alan nostaa eläkettä, tosin selkä on nyt siinä kunnossa, ettei eläkkeenkään nostamisesta taida mitään tulla, aion opetella linkomieheksi. ( http://linko-sling.jimdo.com/erikoislingot-special-slings/)

Linko oli muinaisille esi-isillemme ennen kaikkea sota-ase. Pienriistan metsästämiseen se oli liian epätarkka. Se, että Daavid nasautti tarinan mukaan Goljattia päin otsikkoa, eli ylämummoon, jo heti eka laakilla, oli melkoinen onnenkantamoinen, ellei sitten Jumala käsittämättömässä armossaan ohjannut kiveä.

Suurriistan kaatamiseen linko oli tehoton, vaikkakin kantama on pitkä. Kivet saattoivat lentää 450 metriä eli paljon heittokiviä pitemmälle. Tosin Hannu Siitonen on heittänyt latuskakiveä 250 metriä ja Soini Nikkinenkin Syvärillä 242metriä, mutta he olivat poikkeusyksilöitä.

Rooman armeijassa käytettiin erityisiä linkojoukkoja. Lingon kivet olivat vaikeasti havaittavissa ilmassa niiden pienuuden takia. Lisäksi linkomiehet olivat melko tehokkaita ei-panssaroituja kohteita vastaan ja heiltä harvoin loppuivat ammukset toisin kuin jousimiehiltä. Sitäkin tärkeämpää oli, että linkomiehet ja jousimiehet täydensivät toisiaan.

Nuolet iskeytyivät kohteisiinsa korkeahkon lentoratansa vuoksi yläviistosta. Tämä pakotti vastapuolen taistelijat nostamaan kilpensä niitä vastaan siten, että alaruumis tai ainakin jalat ja nivuset jäivät suojattomiksi. Linkomiesten samaan aikaan ampumat ammukset sen sijaan lensivät huomattavasi suoremmassa linjassa ja saattoivat näin paljastuneet ruumiinosat vaaraan. Silloinkin varmaan huudettiin, että ”tulta munille”, kuten itsenäisyyspäivän jo perinteiseksi muodostuneessa vahvasti kansallismielisessä elokuvassa tullaan kohta tekemään.

Kommentit (0)

Kansakouluopetuksessa Daavidin ja Goljatin kohtaamisella oli lapsuudessani tärkeä merkitys. Tarinan avulla meille opetettiin, että oikein varustettuna ja maastoa hyväksi käyttäen pystyy alivoimainen, mutta motivoitunut ja hyvin koulutettu sopivaa tekniikkaa hyödyntävä jalkaväentaistelija pysäyttämään ylivoimaiselta vaikuttavan panssaroidun vihollisen.

Ainoita asioita, joita kansakouluopetuksesta muistan on, miten opettaja Turtiainen kertoi Goljatin olleen luokkahuoneemme pönttöuunin kokoisen jättiläisen eli noin kolmimetrisen. Mutta Irjapa taisi puhua ropakantaa. Uudempi Raamatun tutkimus väittää Goljatin olleen vain sellaisen Juha Miedon mittaisen eli parimetrisen.

Raamatun mukaan Goljatin henkilökohtainen varustus oli vaikuttava eli hänen panssarinsa painoksi sanotaan 5000 sekeliä (82 kg) ja peitsen kärjen 600 sekeliä (10 kg). Itse olen tutkimuksissani kuitenkin tullut lopputulemaan, että panssari painoi ehkä sittenkin vain 50 kiloa ja peitsen kärki 6 kiloa. Mutta aikamiehen työkalut Koljatilla kuitenki oli.

Painomitta sekeli on vähän epätäsmällinen, sen vaihteluväli on 10-16 grammaa ja itse taipuisin tässä tilanteessa kevyemmän kaluston kannattajaksi. Tuo Raamatun sekeli on eri asia kuin nykyinen sekeli, joka on Israelin valtion virallinen valuutta.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin Suomen hiihtourheilulla. Tulevista olympialaisista ei taida tulla meille yhtään mitalia, elleivät lainelautailijat veny ja pelasta kansamme urheilumainetta. Norja näyttää voittavan koko muun maailman mitalitilastossa. Eilenkin maa olisi voittanut kaikki mahdolliset hiihtotapahtumat, ellei myrsky olisi estänyt ampumahiihtokilpailuja turvallisuussyistä; vastatuuleen ampujat olivat vaarassa saada luodin silmäänsä.

Mutta Suomen hiihdon pelastaja on löytynyt. Kari-Pekka Kyrö on ilmaissut halukkuutensa valmennustehtäviin, joka oikein onkin. Elinikäinen ammatinharjoittamiskielto on kohtuuton kaikkien muiden kuin Paavo M Petäjän mielestä. Uskon vakaasti, että jos K-P:n kaltainen valmentajalahjakkuus saa vapaat kädet edes  pari kuukautta valmentaa joukkuettamme, niin muu maailma on lyöty ja Juha Lallukka sekä Kaisa Varis tulevat olemaan talven kiistattomia latujen valtiaita.

Lapsuudessani v. 1969 Veikko Vennamo lupasi Kärkkäälän maamiesseurantalolla poistaa puolessa vuodessa maastamme työttömyyden, jos vain saisi vallan. Uskon, että Kari-Peka Kyrö poistaisi maamme hiihtolaman vieläkin lyhyemmässä ajassa, jos vain saisi rauhassa toteuttaa valmennusmenetelmiään.

Muuten minusta K-P Kyrö on selvästi rehellisin Hiihtoliiton herroista. Jo hänen kasvonsa ovat perusrehellsien ihmisen kasvot. Vain Win Capitan perustajan Hannu Kailajärven kasvot yltävät rehellisyydessään samaan sarjaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että ensi pääsiäisen Helsingin Kärsimysnäytelmään tulee pääosaan valita K-P Kyrö. Sen lisäksi, että hän tulee olemaan hiihtourheilumme pelastaja, on hän myös Kristushahmo, joka otti sovitettavakseen Lahden katastrofaalisen häpeällisten mömmön-kisojen toisten Hiihtoliiton herrojen veriruskeat synnit.

Kommentit (0)

Katolisen kirkon puolella tavalliselle kansalle tarkoitettua Raamattua on sensuroitu poistamalla siitä sadistiset ja pornografiset kohdat. Niinpä katolisen kirkon saarnat eivät liene yhtä meheviä kuin tamä Jari Sarasvuon maankuulu seksiä ja väkivaltaa tihkuva saarna Kallion kirkossa. Kannatta kuunnella adventtiajan kunniaksi.

http://www.youtube.com/watch?v=l3z5KgR0VV4

Vanhaan testamenttiin perehtynyt Sarasvuo selittää saarnassaan meille mm., miksi Afrikka näyttää olevan tuhoon tuomittu maanosa. Syyt ovat syvällä ihmiskunnan historiassa. Tapauksen taustalla on se, että Nooan poika Haam sattui vahingossa näkemään liiasta viinistä sammuneen isänsä Ukko-Nooan etuveitikan, eli hävyn, kuten Sanassa häveliäästi sanotaan.

Tästä kauheudesta suivaantuneena ilmeisen krapulainen laivanvarustaja tuomitsi selvittyään ja tapauksesta kuultuaan Haamin ja myös tämän tulevat jälkeläiset, eli nykyiset afrikkalaiset orjuuteen, kuten sitten tapahtuikin. Mutta jotenkin rangaistus ainakin minusta tuntuu pikkuisen kohtuuttomalta teon luonteen huomioon ottaen.

Kommentit (0)

Hyppyhiihtoa

Kyllä ei tule tuosta mäkihyppyurheilun seuraamisesta enää mitään. Minäkin joudan kesken Rukan kisojen kirjoittamaan blogia. Säännötkin kaiken maailman tuulikertoimineen ja lavanlaskupelleilyineen ovat menneet yli vähäisen ymmärrykseni ja hilseeni. Ja kasvihuoneilmiön kärjistymisen myötä harva on se mäkihyppytapahtuma, joka saadaan vietyä kunnialla läpi.

Otavan Suuri Tietosanakirja kertoi lapsuudessani, että jääpalloiluharrastus lopahti veljesmaa Virossa 1930-luvulla ilmastollisista syistä. Nyt samat ilmastolliset syyt näyttävät lopettavan suomalaisten mäkihyppyharrastuksen. Eilen paras suomalainen taisi olla sijalla 26 eikä edes lupaava Janne Ahonen, 36 v., suoriutunut pisteille.

Nyt olisi korkea aika ottaa Speden hyppylinko käyttöön. Hyppylinkokisoja ei tuuli sotkisi varsinkaann, jos myös alastulo tapahtuisi tasamaalle. Ja välttämättä ei Speden linkoakaan tarvittaisi, mikäli mäkihyppykilpailut muutettaisiin pelkästään hyppyhiihtokilpailuiksi. Sen sääntö uudistuksen myötä miehet erottuisivat poikasista.

Vauhti otettaisiin pelkästää hiihtämällä. Monista saattaa tuntua, että mäkiurheilun näyttävyys kärsisi hyppyjen lyhennyttyä 250 metristä 10 metriin, mutta pitää muistaa, että nykyäänkin sivistyneessä maailmassa pituushyppykilpailuja seurataan enemmän kuin mäkihyppykilpailuja.

Kommentit (0)

Varsinkin tuo kurjailija Heikki Turusta esittävä otos oli vaikuttava. Siinä poseera harmaantunut Karjalan karhu yhtä harmaata hirsiseinää vasten. Kännykkäkuvani ei välttämättä tee asialle oikeutta enkä edes ole täysin varmaa siitä, saako toisen valokuvan kuvia kuvata edes kännykällä nettiin, mutta tarkoitukseni on hyvä. Käykää ihmiset tutustumassa hyvään näyttelyyn.

Tuosta Turus-kuvasta sammme käsityksen siitä, miltä näyttäisi vallankumousikoni Che Guevara vanhempana, jos hän olisi elää saanut. Epäilen, että kunhan Eu-elämä kurjistuu entisestään, tulee Eu-kriittisestä kurjailija Heikki Turusesta vielä Eu-vastaisen kansanliikkeen ikoni samalla tavalla, mitä Pyhä-Ernesto oli ennen imperialismin yms. pahan asian vastaisessa taistelussa.

Kommentit (0)

Öylönnä mainittu kulttuuritoimihenkilö Martti Innanen on monipuolisesti lahjakas ihminen. Sen lisäksi, että hän on antanut oman merkittävän panoksensa maamme säveltaiteelle, hän on kunnostautunut myös kuvataiteen saralla. Parhaillaan Innasen tuotantoa on näyttävästi esillä Iittalassa naivistisen taiteen näyttelyssä.

http://yle.fi/uutiset/ainutlaatuinen_kunnianosoitus_naivismin_elaville

_legendoille/6934527

Valitettavasti siellä ei ole nähtävillä Innasen paras maalaus. Siinä työssä on samanlaista jylhyyttä kuin eräissä Akseli Gallen-Kallelan Suomen kansan myyttiseen menneisyyteen liittyvissä tauluissa. Kyseinen Innasen nerokas teos on nimeltään Urjalalainen varstakommando matkalla hyökkäykseen Nuijasodassa. Itse olen valmis äänestämään sitä, jos joskus järjestetään avoin kansanäänestys maailman parhaasta taulusta.

Ikävä kyllä en juurikaan ymmärrä kuvataiteita. Lienen ainut, joka on jäänyt laiskanläksylle piirustuksesta, mutta ei se vaahteranlehti senkään jälkeen oikein ollut hahmollaan, vaikkakin Opettaja-Ville näki värityksessä sentään jotain hyvää. Mutta täydellisestä kuvataiteellisesta lahjattomuudestani huolimatta tunnistan Martti Innasen maalaukset helposti niille tyypillisistä ominaispiirteistä. Olen esimerkiksi huomannut, että kuvien henkilöhahmoista joka kolmannella on sormi sieraimessa, kuten Suomessa ja Innasen mielestä myös Venäjällä on tapana. Lisäksi joka toisessa työssä esiintyy kissa. Kissa on Innasen mukaan helposti piirrettävää eläinrekvisiittaa.

Vaikuttava on myös Innasen maalaus Vasili Loponen, Petroskoin rautatieaseman käymälän vanhempi tarkkailija, joka löytyy Tamperelaisen sivuilta, kun vähän jaksaa naputella pikkukuvia. Minusta työ ei halvenna naaprurimaamme kansalaista, vaan päinvastoin suhtautuu häneen ymmärtävällä lämmöllä. Myös taulu, joka esittää jylhää Pohjolan romantiikkaa sisältää eräitä silmiinpistäviä yksityiskohtia.

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/43030-huuhaa-jos-en-maalaisi-olisi-henki-pois

Kommentit (0)

Tiedostin harrastukseni vaarat ja niinpä varmistin riitteen paksuuden heittelemällä toukkapurkkia edelläni eikä jää pettänyt sen alta. Ihan oli hyvä pilkkireissu. Se tosin harmitti, ettei polkaisemalla saanut avantoa syntymään, vaan kirveellä piti vähän avittaa.

Sain Vehmaalta yhden pienen nätin ahvenen ja Petäiseltä yhden ison ja mustan, joka oli ruma kuin itse piru. Ei siis mennyt pili pattaan, kuten Kärkkäälässä ennen sanottiin saaliittoman kalareisun jälkeen ja sitten lisättiin, että nyt ei sitten auta muu, kuin että pittää ruveta mulukun suomustukseen.

Kalastusliikkeen mies Kuopiossa näytti tiedostavan yhteiskunnallisen vastuunsa eikä meinannut millään myydä toukkia. Kallavedellä oli juuri pariskunta ollut viikon kalareissullaan eikä ole vieläkään palannut. Kärkkäälässä jää kuitenkin kesti ja olihan minulla kirves varalta kellumavälineenä, kuten oli myös Hyvösen Martalla reilut kymmenen vuotta sitten syksyllä.

Martta oli 82 v ja hän oli melkein yhtä innokas pilkkihenkilö kuin minäkin. Martan alta jää petti, mutta kirveen avulla tämä teräsmummo taisteli takaisin liukkaalle jäälle. Kotimatkalla ikävä kyllä hypotermia iski ja hän paleltui hankeen. Puhutaan, että paleltumiskuolema on helppo – loppuvaiheessa tulee vain hyvä ja lämmin olo. Toivotaan, että asia on niin.

Kommentit (0)

Vaan eivät yllä Suomen pojat tuntehen palossa ruotsalaisten tasolle. Nuorten mm-ottelun jälkeen olivat länsinaapurin pojat itkeskelleet, ja Svea-mamma oli joutunut lupaamaan heille kriisiapua. Minäkin haluan heitä lohduttaa ja korostan, että kunhan vain nämä nuoret miehet jaksavat vielä vähän harjoitella ja sitten taas harjoitella, niin saattaa se päivä vielä paistaa risukasaankin.

Itse muistan vain yhden tapauksen, jolloin suomalainen mies itki julkisesti urheilutappion jälkeen. Tämä tapahtui Oslon mm-hiihdoissa vuonna 1966, jolloin Tintti Tiainen katkesi 50 kilometrin loppuvaiheissa ja jäi toiseksi. Hän pillitti sen vuoksi, että huoltoryhmä antoi viimeisellä virkistäytymisasemalla hänelle kylmää mehua, vaikka tarkoitus oli juoda lämmintä juomaa. Tietääkseni tämän lämpimän mehun sekoitti siihen aikaan Kiurun Aku, ja sen blandingin avulla pistettiin rumihitkin vielä hiihtämään.

Tosin viime aikoina itkuharrastus on alkanut leviämään myös suomalaisten miesten yleiseksi harrastukseksi. Tunnetuin tapaus on se, jolloin pääministeri Katainen purskahti kyyneliin, eikä ymmärtääkseni röhönaurun vuoksi, kertoessaan silloisen ulkoministeri Kanervan lähetelleen puutarhanhoitoa koskevia tekstiviestejä jollekulle puolimaailmalliselle hutsulle.

Meitä sovan kokeneita, eli Vietnamin sovan kokeneita, miehiä molempien herrojen teot enemmänkin huvittavat. Itse olisin pääministerinä todennut tiedotustilaisuudessa, että voi v—-u, että se jätkä taas meni mokaamaan.

Kommentit (1)

Vaav vietimmepä öylönnä suurta suomalaista palloilujuhlaa. Olosuhteiden pakosta jouduin yhtä aikaa kuuntelemaan radiosta nuorisokiekkoilua ja katsomaan telkkarista lentopalloilun. Täytyy tunnustaa, että Ruotsin ensimmäisen tasoituksen jälkeen suljin radion vajaaksi minuutiksi, koska hermot pettivät ja aloin hyräillä mielessäni suosikki-iskelmää, jossa sanotaan, että näinkö meille aina käy käy käy käy; varsinkin kun lentopalloilijatkin näyttivät jäävän tappiolle.

Mutta niin ei käynytkään, vaan kun avasin taas radion Suomi tasoitti kylmän rauhallisesti, kuten Ruotsi teki aina ennen sosialidemokraattien valtakaudella. Ja häviöllä olleet lentopalloilijatkin terhistäytyivät persjalkaisten, lyhytkasvuisten ja tanakanpuoleisten savolaisnuorukaiden johdolla, jotka korvasivat puuttuvat kymmenen senttiä järjellä ja varmistavat maallemme ensimmäisten oikeiden palloilulajien mm-kisapaikan.

Yhteistä molemmille miesjoukkueillemme oli, että hikiset miehet halailivat estoitta toisiaan. Niin eivät menetelleet esimerkiksi voittoisat hiihtäjämme tai keihäsmiehet hallitessaan ennen lajejaan, he pärjäsivät mainiosti halailemattakin.  Ryhmähalaukset ovat ihan uusi piirre urheilukultturissamme. Ennen ryhmähalit olivat hyvin ruotsalainen piirre, ja asian johdosta suomalaiset jopa epäilivät länsinaapureiden seksuaalista suuntautuneisuutta.

Kommentit (0)

Alan olla kuin Päätalon Herkko, joka vähän ennen köysissä piiriin viimeistään alkoi tarkkailla erilaisia merkkejä ympäristössään ja alkoi aprikoida niiden merkitystä. Itsekin olen ihmetellyt, mitä merkitsee se, että loppiaisen aattona on Kärkkäälässäkin vain vähän kuuraa maassa ja lumi on hävinnyt ihan anhittomiin.

Sekin varmaan merkitsee jotain, että tiaiset kiljuvat ihan erilailla kuin lapsuudessani. Silloin ne lauleskelevat kaikessa rauhassaan maaliskuun huurrepuussa pää kallellaan kauniisti nyökytellen, että titityy titityy. Nyt jokin rock-meininki on vallannut Tintti ja ne karjuvat hytkähdellen tityy tityy.

Jotain epämiellyttäviä asioita, tuollaisten asioiden tulee merkitä. Verta, hikeä, kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä on varmaankin kansallemme luvassa. Kesällä saattavat sitten heinäsirkat ja paiseetkin ahdistella. Alan epäillä Sini Saarelan olevan sittenkin oikeassa. Ei tule tänä vuonna ollenkaan talvea. Kyllä hymy hyytyy, ellei Jäämeri kohta jäädy.

Muistanpa, että vähän sodan jälkeen, eli Vietnamin sodan jälkeen, vuonna 1974 oli vähän samanlaista. Sillonkin oli mustajoulu, mutta loppiaisena oli jo täysi talvi. Silloin oli joululoman aikaan erinomaiset luistelukelit Petäisellä. Niin olisi nytkin, mutta ei ole välineitä mukana.

Pitäisikö iskeä sahanterät laudanpätkiin ja köyttää ne monoihin mänttinahkahihnoilla. Niin tekivät jo muinaiset esi-isämme, elleivät rahat riittäneet Nurmeksiin, jotka olivat sellaiset nykyaikaisten retkiluistimien edeltäjät. Muistelen, että Nenosen Timpalla taisi 60-luvulla vielä olla aidot Nurmekset.

Kommentit (1)

Terentjev ei ollut mukana Squaw Valleyn talviolympialaisissa 1960. Virallisen selityksen mukaan hän oli tuolloin jo “liian iäkäs”, mutta samaan aikaan Veikko Hakulinen, yksi noiden kisojen sankareista, oli yhdeksän kuukautta vanhempi. Neuvostoliitto ei noissa kisoissa menestynyt niin kuin oli ajateltu.^[1]

Heti Squaw Valleyn talviolympialaisten 1960 jälkeen Terentjev kuitenkin oli Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa toinen 30 km kilpailussa, neljäs 50 km kilpailussa ja voitti kultaa 4 x 10 km viestikilpailussa. Vuonna 1962 Terentjev kilpaili edelleen, ja mm. voitti Neuvostoliiton mestaruuden 50 km kilpailussa ja ilmoitti tähtäävänsä Innsbruckin talviolympialaisiin 1964, mutta hän kuoli ennen näitä kisoja.^[1]

Terentjev sanotaan aiheuttaneen neuvostoliittolaisten keskuudessa pahennusta yhteyksillään suomalaisiin. Eräällä kilpailumatkalla Neuvostoliitossa hän oli tavannut suomalaisia, ja nämä olivat pukeneet hänet suomalaisiin vaatteisiin, jotta ei paljastuisi hänen seurustelevan suomalaisten kanssa. Oli muun muassa puheita, joiden mukaan Terentjev olisi suunnitellut loikkausta länteen. Häntä pidettiin temperamenttisena ihmisenä, joka osasi hankkia itselleen myös vihamiehiä.^[1]

Terentjev kuoli tuolloisessa kotikaupungissaan Leningradissa olosuhteissa, jotka ovat jääneet epäselviksi. Hän oli ollut mukana Kaukolovan kisoissa, joissa voitti kilpailun. Väitettiin, että kun voittoa oli juhlittu vodkan voimalla, hän olisi tullut huoltoautolla kotiin, ajanut sen autotalliin ja jättänyt sen käyntiin ja näin kuollut häkämyrkytykseen. On epäilty sitä, miten hän olisi voinut humalassa ajaa auton kotiin ja talliin ja jättää auton käyntiin ja sitten lukita ovet ja jäädä auton sisään. On arveltu, että häntä ei haluttu mukaan Innsbruckin kisoihin, jonne hän oli ilmoittanut tähtäävänsä, ja että hänellä olisi ollut vielä muitakin, valtiolle kiusallisia aikomuksia, ja tilanne olisi ratkaistu järjestämällä hänen kuolemansa.^[1]

Terentjev kotikylän Paatenen karjalaiset ovat sitä mieltä, että venäläisten kokema kateus menestynyttä ei-venäläistä urheilijaa kohtaan liittyy hänen kuolemaansa jollain lailla. Hänen sanotaan kuolleen “pahalla surmalla”.^[1

Ilmeisesti Terentjevin suvun miehet eivät olleet mitään vesipoikia, koska Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa sota-aikana hiihtäjä Terentjevin setään, joka oli kunnon karjalainen huuliveikko ja tietäjä. Kerran Terentjevin starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: ”Aa, ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit. Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin.” Rautatavaaran mukaan joku sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua.

Kommentit (0)

Paasikiven vahvistuva maine

Juhani Suomen Mannerheim-kirjasta ilmenee, että J. K. Paasikivi oli harvinaisen tervejärkinen mies. Hänen maineensa tervejärkisenä miehenä sen kuin vain säilyy ja vahvistuu. Tämä siitäkin huolimatta, että nuorempana miehenä J. K. yritettiin saada sairauseläkkeelle KOP:n johtajan paikalta mielenvikaisuuden vuoksi. Lääketieteellisissä tutkimuksissa ilmeni, ettei pääjohtajan mielessä ollut vikaa, vaan vika oli hänen tekohampaissaan, joilla paha tapa singahtaa suustä niiden omistajan korottaessa ääntään.

Vaikuttaa siltä, että Paasikiven oli vaikea niellä kilpailijansa Mannerheimin kansansuosiota ja marsalkan kuoleman jälkeen Paasikivi valitti: ”Ihmiset ovat aina ylistäneet niitä, jotka ovat antaneet heille illusiooneja, vaikka ne olisivat olleet kuinka turmiollisia tahansa, kuin niitä, jotka ovat pelastaneet heidän elämänsä”. Siinä lausunnossa narahtaa vähän katkeruus.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Juhani Suomen Mannerheim-kirjassa on kuva, jossa J K Paasikivi, joka ei todellakaan ollut mikään turhan nauraja, hohottaa silmät vesissä Valvontakomission edustajan G. M. Savonenkovin jutulle. Tuskin se juttu niin hauska oli, mutta koska isänmaan etu sitä vaati, vanha valtioneuvos pakotti itsensä nauramaan vedet silmissä.

Kommentit (0)

Juhani Suomen kirjasta Mannerheim – viimeinen kortti ilmenee, ettei marsalkka sentään psykopaatti ollut, kuten monet muut suuret johtajat ovat olleet, koska muuten ei suureksi johtajaksi nousta, mutta narsistiksi Mannerheimia voi epäillä; kyllä hän sillä tavalla kohteli lähipiiriään. Nykyäänhän narsismia pidetään vakavana ongelmana työpaikoilla ja maassamme toimii jopa suuri etujärjestö nimeltään Narsistin uhrit ry. Tietääkseni entisiä pääesikunnan upseereja ei kuitenkaan ole kyseisen yhdistyksen jäsenenä.

Narsismin lisäksi Mannerheim kärsi myös alkoholismin vaivasta. Häntä itseään asia ei niinkään haitannut, mutta lähipiirille seikka oli ongelma. Pari tärkeää miestä meni valtakunnan johdosta ilmeisesti ennenaikaiseen hautaan, koska eivät uskaltaneet kieltäytyä Marskin normaaleista ruokajuomista. Ylipäällikköhän nautti jokaisella ateriallaan vähintäänkin kaksi isoa lasia punaviiniä ja kyytipojaksi vielä tuhdin piripintaisen Marskin ryypyn. Nykyään moisesta dietistä ohjattaisiin virkamies hoitoon potkujen uhalla.

Laulussakin sanotaan, että ”upseerit sotia taistelee ja juo, ja juo”, ja tämän ohjeen mukaisesti meneteltiin siihen aikaan maamme sodanjohdossa. Sotaa johti ilmeisesti pienessä hiprakassa marsalkka Mannerheim, mutta itse sotatoimia johti kenraali A F Airo, joka ei hänkään ollut ihan vesipoika, pikemminkin päinvastoin. Niin ainakin voi päätellä kuvan epävirallisesta muistomerkistä, jonka taiteilija Vesa Väänänen työsti Heinolan henkisesti suurelle pojalle, joka tosin oli varreltaan vain 157 cm pitkä.

Muistomerkissä ovat keskeisenä ainesosana vanhat viskitynnörit. Taiteilijan mukaan ne kuvastavat hyvin Airon muistomerkin ympärillä Heinolassa käytyä kansalaiskeskustelua. Keskustelijat pitivät yleisesti tärkeänä sitä, että kenraali Airon muistomerkin tulee olla kolmiulotteinen. Taitelija Väänänen pisti vieläkin paremmaksi ja valmisti peräti neliulotteisen installaation, jossa ylimääräisenä neljäntenä ulottuvuutena on onttous.

Kommentit (0)

Aattoiltana kuuntelimme, miten upeasti Wienin poikakuorolaiset esittivät Ievan polokan savoksi. Tuostapa tuli mieleeni, että harva ei ole se Euroviisuvoitto, joka on jäänyt Suomelta saamatta sen vuoksi, ettei ole ymmärretty laulaa kilpailukappaleita savoksi. Savo on hyvin laulannollinen murre.

Sanotaan, että italia on oopperamaailman johtava kieli, mutta oikein asiaan panostamalla savo voisi syrjäyttää italian oopperalavoilta. Savonlinnassa voisi joskus esittää savolaisoopperan kokeilumielessä. Vihoviimeisten kiusausten libreton voisi ainakin ihan perustelluista historiallisista syistä savontaa.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Kalle Kulkevaisen, eli Pentti Kaikkosen, Tiikerjhae-levytystä. Kappale kertoo järkyttävän tarinan ylensyöneen tiikerjhaen ja keskenkasvuisen poojankollin kohtaamisesta. Keskenkasvuisista poojankolleista käytettiin lapsuudessani Savossa myös nimitystä nyrkillätapettavat.

http://www.youtube.com/watch?v=3LxYm3ycW_Y

Kommentit (0)

Tuo Pronssisoturi-patsas esittää vahvarakenteista puna-armeijalaista suremassa kaatunutta toveriaan. Tiedän ketä patsaan soturi suree. Ainakin hyvän tarinan mukaan patsaan mallina oli sekä kreikkalaisroomalaisen että vapaapainin raskaansarjan Berliinin olympiavoittaja virolainen Kristjan Palusalu. Mies päätyi monien vaiheiden jälkeen Puna-armeijan riveihin, mutta juoksi kesällä 1941 linjojen yli suomalaisten puolelle. Hänen virolaistoverinsa ammuttiin loikkauksen aikana ja luulen, että juuri häntä Palusalu suree.

Suomen puolella Palusalua vastassa oli sattumalta toinen olympiavoittaja, eli voimistelija Heikki Savolainen, joka tunnisti miehen. Savolainen kertoo muistelmisaan tapauksesta, jossa ”jättiläiskokoinen” Palusalu antautui sotavangiksi. Tarkistin wikipedista Kristjan Palusalon strategiset mitat. Kngännumero oli 47, pituus 184 ja paino huippukunnossa 112 kiloa.

Palusalu ei siis ollut mikään iso mies nykyajan mittapuun mukaan. Kuitenkin hän oli aikansa johtavia alfauroksia. Tutkimusten mukaan samankokoinen nyrkkeilijä pysyy pystyssä painijaa vastaan 1,5 sekuntia. Tosin luulen, että Palusalu oli vasta sijalla kaksi maailman alfaurosten joukossa.

Ykkönen oli todennäköisesti Helsingin Jyryn Kaarlo Ponsen. Hän ei vain sattuneesta syystä voinut osallistua olympialaisiin. Kuitenkin häntä yleisesti pidetään aikansa maailman parhaana raskaansarjan painijana. Sen asian on moni kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt, vaikka Ponsen oli Työväen Urheiluliiton edustaja.

Kommentit (0)

Rouva katseli pari viikkoa sitten uutisista Ukrainan mielenosoituksia ja ilmoitti mielipiteenään, ettei hyväksy minkäänlaisten patsaiden rikkomista nähdessään väkijoukon moukaroivan innoissaan Vilenin patsasta tuhansiksi päreiksi. Vedin lausunnosta heti tarvittavat johtopäätökset ja tilasin välittömästi Internetistä itselleni joululahjaksi maailmakuulun Pronssisoturi-patsaan.

Ehdottelin joskus aiemmin rouvalle Pronssisoturin hankkimista vaatimattoman taloutemme somisteeksi, kun sitä työn, toimeentulon rauhan ja kansanvallan puolesta propagoivan Kansan Ääni-lehden sivuilla mainostettiin. Kyseistä lehteä sai ottaa ilmaiseksi kadulle jätetyltä pöydältä. Evakkokarjalaisen jälkeläisenä rouva antoi minulle täysin vapaan vallan valita itsensä ja patsaan välillä.

Suomi ilman fasismia ry markkinoi kyseistä taideteollisuustuotetta Internetissä mainoslauseella, ”todista kuuluvasi älymystöön, tilaa itsellesi oma Pronssisoturi-patsas”. Nyt sitten katson kuuluvani suomalaiseen älymystöön ainakin yhdessä dosentti Johan Backmanin kera. Pronssisoturi vartioi nyt joulukuustamme. Seuraan rouvan reaktiota. Raportoin tarvittaessa myöhemmin tilanteen eskaloitumisesta.

Kommentit (0)

Aattoillan kunniaksi toivotan kaikille oikein aistillista joulua ja hiljennymme kuuntelemaan yhtä kauneimmista säveltaiteen helmistä. Wienin poikakuoro esittää tässä Ave Marian ihan nätisti.

http://www.youtube.com/watch?v=8TyGo9FecLA

Sitten tapanina voimme kuunnella saman kuoron kevyempää laulantoa. Aika yllättävää, että itävaltalaispojat esittävät vahvasti itäsuomalaisen Ievan polokan Etelä-Korean televisiossa. Hämmästyttävän lahjakkaita ovat nämä lapset; savon murrekin onnistuu melkein loppumutjautuksia myöten. En keksi yhtään kappaletta järkeviä selityksiä sille, miksi maailmankuulu itävaltalaiskuoro esittää Ievan polokkaa savoksi Etelä-Korean televisiossa.

http://www.youtube.com/watch?v=fvgRYdW-MxI

Luultavasti laulajat eivät ole perillä laulunsa sanomasta. Laulun loppupuolella tyypillinen syrjäytynyt, mutta Ievaansa palavasti rakastunut itäsuomalainen peräkammarin poika uhkailee äetiään perheväkivallalla seuraavasti:

Muorille sanon jotta tukkee suusi
en ruppee sun terveyttäs takkoomaa.
Terveenä peäset ku korjoot luusi
ja määt siitä murjuus makkoomaa.
Ei tätä poikoo hellyys haittaa
ko akkoja huhkii laiasta laitaan.
Salivili hipput tupput täppyt
äppyt tipput hilijalleen.

Kommentit (0)

Asiakaspalvelijatyttö päästi vallan selkäkeikkanaurun ja kertoi, ettei noita teräverkkoja ole enää vuosiin tehty. Asiakkaat ovat jo siirtyneet kehittyneempiin malleihin. Antoi tavallaan ymmärtää, että minunkin pitäisi seurata aikaani, mutta minä en suostu seuraamaan aikaani.

Minä en siirry kehittyneempiin malleihin, vaan päinvastoin siirryn kehittymättömämpään malliin. Kuvan partakone on palvellut luotettavasti Syvärilläkin ja on vielä ihan hyvässä terässä yli 70-vuotiaanakin. Laite perustuu kauppamatkustaja Gilletin patenttiin vuodelta 1904. Tuo terämalli on saavuttanut täydellisyyden, se ei siitä enää kehity. Onneksi Kuopiossa on vielä yksi tavaratalo, josta noita teriä saa.

En tiedä saako teriä enää pitkään, mutta olen varautunut siihenkin tilanteeseen ja varastoinut tylsistyneet terät. Tiedän, että Suomessa on joskus myyty partaterienteroitinta; se on sellainen minitahkon näköinen laite ja selalisen aion vielä hankkia. Tylsynen terän voi hioa ajokuntoon 150 kertaa.

Kommentit (0)

Kovaluonteisia olivat Savon rosvot eivätkä he paljoa piitanneet lain käskyistä ja kielloista. Laillinen esivalta sai heidät lopulta kiinni ja toimitettua Suomenlinnan pakkotyölaitokseen. Mutta tarina ei vielä päättynytkään tähän, sillä pakkotyövangit tekivät kapinan. Pekka Ruuskasen ja Retu Nikkisen johdolla vangit ryntäsivät sopivan tilaisuuden tullen vartijoidensa kimppuun ryöstäen heidän aseensa ja rusikoiden kaksi vartijaa hengiltä ja muutaman puolikuoliaiksi.

Lupaavasti alkanut karkumatka olisi saattanut muuten onnistua, mutta miehet erehtyivät heti alkuvaiheessa juopottelemaan, ja tulitaistelun jälkeen heidät vangittiin jälleen. Venäläisviranomaiset tutkivat tapauksen niin perusteellisesti, että 20 karkulaisesta vain 14 eli tuomioistuinkäsittelyyn saakka, mm. punnonmäkeläinen Tahvo Kärkkäinen ei kestänyt kuulusteluja hengissä. Elossa säilyneet lähettiin loppuiäkseen Siperian kaivoksiin tyydyttämään keisarillisen rahapajan hopean tarvetta. Tarinan mukaan Pekka Ruuskanen hukuttautui ennen määränpäätä.

Ilmeisesti Ruuskanen ja Nikkinen olivat rivakoita miehiä, sillä ainakin heidän sukulaisensa ovat kunnostautuneet keihäänheittäjinä.  Ronssi Ruuskasen tietävät kaikki, ja Soini Nikkinen heitti vuonna 1956 maailmanennätyksen 83,66, jonka lisäksi hän oli vuosien 1951-1956 maailmantilastossa aina kolmen parhaan joukossa. Tosin Melbournin olympialaisiin 1956 häntä ei huolittu pahapäisyytensä vuoksi.

Yllättävä tieto Antti Lappalaisen Metsärosvokirjassa on se, että Suomenlinnan vankilakapinajohtaja Retu Nikkinen tunnettiin myös sukunimellä Hagert. Tämä ehkä selittää sen, että Soini Nikkinen oli harvinaisen iso ja musta mies. Hagert on tavallinen savolainen sukunimi; ensimmäiset Hagertit asuivat Kuopion suunnalla jo 1500-luvulla.

Urheilullisen menestyksen lisäksi suku on kunnostautunut myös muilla elämänaloilla. Eräät Hagertit ovat muuttaneet nimensä Franzeneiksi ja Tähtelöiksi ja ovat kunnostautuneet teatteritaiteen saralla. Muistelen myös, että näyttelijä Yrjö Tähtelän esi-isä oli maamme ensimmäisiä lentäjiä. Hän koki sankarikuoleman Puna-armeijan riveissä Venäjän sisällissodan melskeissä.

Kommentit (0)

Savon kuuluisimmat metsärosvot Juho Kolehmainen ja Pekka Ruuskanen olivat aikaansaapia toimenmiehiä. He eivät tyytyneet rikollisessa elämässään pelkästään lammasvarkauksiin, vaan heillä oli myös oma rahapaja. Miehet eivät siis väärentäneet paperirahoja, kuten vaikkapa vuoden poliisiksikin valittu ja sittemmin ammattiaan täysin vaihtanut Pekka Erkkilä, vaan he valmistivat metallirahaa.

Ilmeisesti siihen aikaan kolikot olivat teknisesti vaatimattomampia kuin tänä päivänä. Nykyään euronkolikkojen valmistus olisi kohtuuttoman vaikeaa. Ensiksi pitäisi jyrsiä ja sorvata ja sitten lopuksi pitäisi vielä hitsaamalla liittää eri metallia olevat kolikon keskuskappale sekä sitä ympäröivä rengas. Euronkolikon valmistaminen käsityönä ei oleva kannattavaa hommaa.

Juho Kolehmainen oli myös melkoinen supliikkimies. Kun hänen syntymäaikaansa eräässä oikeudenkäynnissä tiedusteltiin, vastasi Juho, ettei hän muista syntymäänsä, liian pieni kun oli. Vaikka Kolehmainen oli oikeudessa supliikkimies ja puhui itsensä oikeudenkäynneissä monta kertaa vapaaksi, niin sekään ei loppuun asti auttanut.

Metsärosvo Juho Kolehmainen tuomittiin lopulta elinkautiseen pakkotyöhön, joka rangaistus siihen aikaan todella oli elinkautinen. Hän kuoli 20.8.1864 ilmeisesti siirtokuljetuksen aikana jossakin Helsingin ja Mikkelin välillä. Siihen aikaan vankikuljetukset tehtiin yleensä kävellen, joka kuljetusmuoto varmaankin tyydyttäisi kansan syvien rivien oikeustajua vieläkin.

Kommentit (0)

Savon metsärosvojen kulta-aikaan mellastivat Pohjanmaalla häjyt. Pohjanmaan väkivalta-aaltoa on selitetty taloudellisilla syillä. Vauraan Phjanmaan pitkään jatkunut talouskasvu hiipui eivätkä nuorten miesten elämänodotukset ja todellisuus enää kohdanneet. Talojen pojista alkoi tulla helposti torppareita ja renkiä ja siinä tilanteessa sosiaalista nousua haettiin puukon avulla.

Savon rosvousaaltoon ei löydy yhtä selvää syytä. Selitystä kannattaa hakea päättyneestä Suomen sodasta. Monet ammattisotilaat eivät enää löytäneet ammattinsa menetettyään sijaansa yhteiskunnasta. Venäjä huolehti ainoastaan entisten Ruotsin armeijan upseereiden sosiaaliturvasta, sotamiehet jäivät heitteille.

Savon kuuluisimmat metsärosvot olivat Juho Kolehmainen ja Pekka Ruuskanen. Molemmat olivat isoja riskejä miehiä, sellaisiahan ne Kolehmaiset ja Ruuskaset ovat vieläkin. Sen ajan rikoksista syytettyjen oikeusturva oli erinomainen, ellei esteettömiä todistajia löytynyt, syytettyjä ei voitu tuomita. Jostain syystä Kolehmaisen ja Ruuskasen jutuissa haastetut todistajat olivat hyvin huonomuistisia.

Yksi rohkea ja innokas käräjämies oli nilsiäläinen Joopi Kainulainen, mutta hänkin sai salaperäisesti kesken heinätöiden luodin itseensä. Seudun ammatti- ja taparikolliset järjestivät vainajan, jota he savolaisittain kutsuivat ”rosessimieheksi”, kunniaksi suuret peijaisjuhlat. Samanlaisia peijaisia järjestetään nykyään hirvien kaatojen yhteydessä.

Kommentit (0)

Savon metsärosvojen jäljillä

Tutkin juuri Antti Lappalaisen kirjan Savon metsärosvojen jäljillä selvittääkseni mahdollisen Uokarin uunien arvoituksen. Savon erämaat olivat 1800-luvun alkupuolella erittäin metsärosvorikkaita. Sen panin Lappalaisen kirjasta  tyydytyksellä merkille, että omat esi-isäni olivat jo tuossa vaiheessa siirtyneet ns. yhteiskuntaa säilyttäviin voimiin aiemmista tavoistaan poiketen.

Yksi todennäköinen vaihtoehto Uokarin uunin isännäksi on punnonmäkeläinen Tahvo Kärkkäinen, jonka sukunimi viittaa vahvaan kärkkääläistaustaan. Hän on ainut karttulalainen metsärosvo, joka kirjassa mainitaan. Tosin samoissa selkosissa liikkui paljon muualta tulleita alamaailman edustajia. Ilmiön selitys oli se, että 1800-luvun alkuvuosina käyttöönotettu Kuopion lääninvankila ei ollut kovin tarkkaan vartioitu laitos ja niinpä vangeilla oli tapana lähteä kesälomalle lähiseudun metsiin.

Varsinkin Nilsiän puolen miehet olivat vankilassa hyvin edustettuina. Niiltä ajoilta varmaankin perityy vanha suonenjokelainen nykyään rasistisena pidettävä sanonta, jonka mukaan kaikki nilsiäläiset ovat varkaita. Nähtäväksi jää, saanko syytteen yllytyksestä kansanryhmää vastaan. Jos saan haasteen käräjille, tulen vetoamaan siihen, että Kalle Päätalon kirjojen mukaan Kuusamon miehet ovat tuppikulleja ja riippamunia, vaikka tuskin siitäkään asiasta on mitään tieteellistä näyttöä.

Kommentit (0)

Tuo nimi Uokari ei kerro nykynuorelle mitään, mutta kaltaiseni vanhan miehen lapsuudessa tosi vanhat ukot puhuivat ”poojan uokareista”. Minusta uokari oli jotenkin halventava nimitys ja viittasi mielestäni pahatapaisuuteen ja muuhun lättähattuisuuteen; punkkareita ei silloin vielä ollut.

Sen verran osasin kertoa Hautolahden miehelle, että muistelen kuulleeni vanhojen hyvien aikojen metsärosvojen paistaneen noissa uuneissa varastamiaan lampaita. Mutta saattaa olla, että nuo uunit ovat ihan rehellisten eränkävijöiden kovertamia. Hyvä ja mielikuvitusta kiihottava teoria voisi olla sekin, että Ison vihan aikaiset piilopirttiläiset olisivat paistanee onkaloissa ruokiaan.

Luultavasti nuo uunit on valmistettu tulen ja veden avulla kovertamalla. Ehkä kalliossa on jo luonnostaan ollut joku halkeama, johon on laitettu nuotio ja kun kuumentuneen kiven jäähdyttää vedellä, voi rapautunutta kiveä murentaa helposti. Mutta osaako joku satunnainen lukijani kertoa lisätietoa Uokarin uuneista. Karttakoordinaattikin olisi iloinen ylläri.

Kommentit (2)

191 yksi miestä hallitsi Jatkosodassa hermonsa niin hyvin, että he saivat Mannerheim-ristin ritarin arvon. Sata kertaa enemmän hallitsi hermonsa sen sijaan niin huonosti, että joutui mielisairaalahoitoon. Heistä kertoo Ville Kivimäki Tieto-Finlandian voittaneessa kirjassaan Murtuneet mielet.

Yksi mielensä murtaneista oli pataljoonan sotilaslääkäri Urpo Viinikka, joka pakeni juosten ja soutaen Loimolan tulihelvetistä heinäkuussa 1944 ja jätti pataljoonansa vaille lääkäriä. Hänet tavoitettiin myöhemmin ja hoidettiin Seinäjoen mielisairaalassa sen verran kuntoon, että pystyttiin toimittamaan sotaoikeuteen juuri ennen rauhantuloa. Hänet tuomittiin kuolemaan sotapelkuruudesta 7.divisioonan sotaoikeudessa, vaikka hänellä oli psykiatrin todistus syyntakeettomuudestaan. Viinikka teloitettiin välittömästi tumion jälkeen.

Omasta toiveestaan Viinikka vietti viimeisen tuntinsa kahden sotilaspastori Paavo Malmivaaran kanssa. Hän kirjoitti kirjeen omaisilleen, nautti ehtoollisen ja sai synninpäästön. Matkalla teloituspaikalle rauhallinen Viinikka lausui vielä pastorille: ”Nyt on kaikki kirkasta, siellä ei olekaan pimeää:”

Ilmeisesti tuomitsijat katsoivat, että Viinikka oli teeskennellyt mielenhäiriönsä ja hänet ammuttiin siksi. Oma isäni oli ollut paikalla, kun Viinikka sekosi ja lähti poistumaan juosten linjoilta länttäkohti. Isäni ei uskonut sotilaslääkärin näytelleen, vaan olleen oikeasti mielenhäiriössä. Ennen juoksemaan lähtöään Viinikka oli vain todennut, että ”vituiksi meni tämä elämä”.

Urpo Viinikka oli Pekka Puupään piirtäjän Ola Fogelbergin vävy. Kuolemantuomion taustalla saattoi olla myös se, että mies tiedettiin poliittisesti epäilyttäväksi, sillä hän kannatti liittoutuneita ja kuunteli Ruotsin radiota.

Kommentit (0)

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan suomalaisten perimässä on poikkeuksellisen yleinen geenivirhe, joka aiheuttaa itsesuojeluvaiston puutetta ja taipumusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen varsinkin juovuksissa. Se selittää osittain historiamme verisyyden ja myös sen, miksi menestymme niissä urheilulajeissa ja työtehtävissä, joissa käytetään kypärää.

Toisen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan vain pari prosenttia miehistä on syntynyt sotilaiksi. Normaalimies kestää taistelukentän stressin muutaman viikon ja menettää sen jälkeen toimintakykynsä. Sen sijaan sotilaiksi syntyneiden psyyke kestää taistelukentän rasitukset miten pitkään vain. Heidän mielenterveytensä ei petä sodan melskeissä, vaan itse asiassa he tulevat riippuvaiseksi taistelutehtävien synnyttämästä adrenaliinista. He eivät selviä rauhan oloissa vaan ikävystyvät ja hakeutuvat seikkailuihin. Tämän miestyypin kyseinen tutkimus luokittelee aggressiivisiksi psykopaateiksi.

Juha Pohjosen ja Oula Silvennoisen kirja Tuntematon Lauri Törni antaa ymmärtää, miksi kirjan päähenkilö oli niin tehokas sotilas. Ilmeisesti hänellä oli sekä suomalainen väkivaltaista käyttäytymistä synyttävä geenivirhe että hänet olisi voitu hyvällä syyllä luokitella myös aggressiiviseksi psykopaatiksi. Selvinpäin mies oli miellyttävä ja rauhallinen, mutta muuttui juovuksissa ympäristölleen vaaralliseksi.

Törni ei viihtynyt rauhan oloissa. Jatkosodan jälkeen hän yritti päästä vapaaehtoisena sotimaan saksalaisia vastaan, mutta kun se ei onnistunut, hän loikkasi Saksan armeijaan. Siitä syystä Törni sai sitten ihan Suomen lakien mukaisen rangaistuksen maanpetoksesta ja menetti samalla myös upseerinarvonsa. Suomen puolustusvoimissa Törni oli siis sodan jälkeen sotamies, mutta kun hän jatkoi Usa:han, hän kohosi siellä jälleen kapteeniksi huolimatta amerikkalaisia mietityttäneestä henkilöhistoriastaan.

Mies palveli siis kolmen maan armeijassa ja otti osaa neljään sotaan. Hän oli hävinneellä puolella kaikissa sodissaan. Siitä huolimatta tai juuri siksi hänet valittiin kaikkien virallisten ehdokaslistojen ulkopuolelta sijalle 52, kun suomalaiset valitsivat historiansa suurinta suomalaista. Sotilaista sotamies Lauri Törni oli toiseksi suurin heti marsalkka Mannerheimin jälkeen.

Kommentit (0)

Ukraaaiinaaa

Nähtäväksi jää miten Ukrainan käy. Pikkuisen mietityttää, syttyykö keskellä Eurooppaa sisällissota sivistyneenä aikanamme. Iso osa ukrainalaisista on tyytymättömiä elämäänsä, koska odotukset ja todellisuus eivät kohtaa, enkä yhtään ihmettele.

Tilastojen valossa keskellä Eurooppaa sijaitseva maanosan toiseksi suurin valtio Ukraina on myös Euroopan toiseksi köyhin valtio. Bruttokansantuote henkeä kohti on 7000 taalaa vuodessa. Se on selvästi yli puolet vähemmän kuin Venäjällä, jota suomalaiset pitävät kurjana paikkana. Siellä vauraus ja korruptio ovat paremmalla tolalla kuin maailmassa keskimäärin.

Karjalaa kiertäessäni törmäsin ilmiöön, että sikäläiset metsurit tulevat Ukrainasta. Paikallisen väestön elintaso on sellainen, ettei paskaduuneja huolita. Mieluummin lähdetään vaikka Suonenjoen mansikkapelloille lyömään rahoiksi.

Kun katselee Kiovan katunäkymiä telkkarissa, tulee mieleen, että maan bkt tulee hyppäämään kohta huimasti ylöspäin, mikäli paikkoja aletaan siivoamaan ja kuntoon saattamaan. Silloin soi taas yössä rakentajain laulut, nythän siellä vaan koirat raunioita samoaa. Kuuntelemme seuraavaksi teemaan liittyvää täysin laillista musiikkitallennetta siten, että hehkuun jähmettyneen sydämemme saa Ukraaaiinaaaa.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/q-teatterin_kuoro_natalia_14388.html#media=14393

Kommentit (0)

Jouko Turkka esitti kauan kauan sitten jossain romaanissaan, että tavallisen perusmiehen suuri pelko on superhomoon törmääminen. Turkan mukaan superhomo voisi olla Spede Pasasen näköinen, mutta Leo Lastumäen kokoinen, itsevarma ja hyväntuulinen tyyppi.

Tällainen superhomo sitten kähmisi, kourisi ja käpälöisi häpeämättömästi lähelleen eksyneitä perusmiehiä täysin näiden vastaanpyristelyistä piittaamatta samalla tavalla, kuin perusmiehet nykyään tekevät avuttomilla naisille.

A-P Liukkosen kaapista tulon jälkeen epäilen Turkan kaavaileman superhomotyypin löytyneen, kunhan nyt pitkästi kolmattametrinen Liukkonen saa edes vähän lihaa luittensa päälle. Oikeastaan pikkuisen harmittaa se, että kaapista tulija oli uintilajin edustaja eikä esimerkiksi keihäänheittäjä.

Keihäänheittäjäthän ovat perisuomalaisen miehekkyyden ruumiillistumia. Olisi kova juttu, jos esimerkiksi kaksi rotevaa maalaistaustaista keihäsmiestämme, kertoisi rekisteröivänsä parisuhteensa. Urheiluhistoriassamme onkin pari tapausta, joissa parhaat keihäsmiehemme olivat niin hyviä kavereita, että suhdetta olisi saattanut pitää jopa abnormaalina.

Muistanpa vallan senkin, että toinen näistä poikapareista kertoi kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa erään suurkisan kaksoisvoiton jälkeen, että he olivat keskittyneet kilpailuun katselemalla ns. aikuisviihde-elokuvia. Elokuvien lajityyppiä he eivät paljastaneet.

Kommentit (0)

Niin muuttuu maailma ja raju on ajan riento. Kaapista astunut Ari-Pekka Liukkonen on saanut pelkästään kannustavaa palautetta kaikkialta, joka oikein onkin. Vielä 70-luvulla homoseksuaalisuus oli Suomessakin rikos. Kuolemaan siitä ei sentään enää tuomittu, kuten vanhassa sivistysmaassa Saksassa tehtiin 1940-luvulla.

Saksalainen 1920-luvun huippuhomomaileri Otto Pelzer selvisi kuitenkin hengissä Hitlerin ajasta, vaikka keskitysleirille päätyikin. Pelzer oli niitä harvoja huippukuntoisen Paavo Nurmen kukistajia.

Syksyllä 1926 yli 25000 ihmistä oli Berliinissä todistamassa sitä ihmettä, että vuosien jälkeen Nurmi kohtasi parempansa. Otto Pelzer paransi yllättäen 1500 metrillä omaa ennätystään 7,6 sekuntia ja juoksi uuden loistavan maailmanennätyksen 3,51,0. Nurmi hävisi yli sekunnin.

Mikään inhimillinen ei ollut Pelzerille vierasta. Niinpä hän tuli aikanaan kokemaan myös keskitysleirin kauhut. Rangaistuksen syyksi väitettiin homoseksuaalisia taipumuksia, mutta kyllä hän myös aidosti inhosi Hitleriä ja hänen rotuoppiaan.

Pelzeriä pidettiin tiedemiehenä eikä turhaan. Yhtenä ensimmäisistä urheilijoista hänen huhuiltiin käyttävän dopingia. Hänen väitettiin kuljettavan mukanaan isoa laukkua erilaisia nesteitä ja pillereitä. Itse hän korosti niiden olevan pelkästään terveyttä edistäviä luontaistuotteita.

Pitää tosin muistaa, että myös Nurmi mainosti Ruotsin lehdissä pässinkivesuutetta, jonka väitettiin edistävän rasituksesta palautumista. Ja mikä ettei, sillä aine sisälsi testosteronihormonia.

Kommentit (0)

Viikonlopun tärkein urheilu-uutinen oli tietysti se, että Ari-Pekka Liukkonen astui pois kaapista. Kaapista astuminen oli minulle suuri yllätys varsinkin sen vuoksi, että Liukkonen on Pieksämäen poikia. Kun Sotshin pormestari vakuuttaa, ettei Sotshissa ole yhtään homoa, niin sitä en usko, mutta jos Pieksämäen kaupunginjohtaja vakuuttaisi, ettei Pieksämäellä ole yhtään homoa, niin se sen sijaan tuntuisi hyvin uskottavalta.

Pieksämäki on vähän sen oloinen kaupunki, etteivät siellä homot viihdy. Eivätkä juuri heterotkaan, koska Pieksämäki valittiin muinoin Helsingin Sanomien laajassa tutkimuksessa Suomen onnettomimmaksi kaupungiksi. Se voitti rinnan mitalla jopa Heinolan.

Suomalaiset perusmiehet vaikuttavat suhtautuvan Liukkosen kaapista tuloon nuivasti. Nimittäin kaikki naiset tuntuvat nyt olevan ihan lääpällään tähän salskeaan uimariin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kauniit homomiehet, esimerkiksi Ari-Pekka Liukkonen, Pekka Haavisto, Oras Tynkkynen, Jani Toivola ja Jari Sillanpää, vievät meiltä kaikki naisetkin.

Tai ehkä Liukkosen tapauksessa kyse on pohjimmiltaan äidillisestä suojeluvietistä. Liukkonen nimittäin on 208 cm pitkä ja painaa vain 90 kilogrammaa. Hän on siis nykynormien mukaan vakavasti alipainoinen ja moni äidillinen estrogeenia tihkuva nainen haluaisi antaa hänelle syötävää.

Kommentit (0)

Savon historian viimeisin osa paljastaa, että olen aiemmin tapani mukaisesti kirjoittanut ropakantaa. Kuopion palloseuran juuret eivät suinkaan ole suurliikemies Hermanni Saastamoisen yksityisarmeijassa, kuten olen aiemmin erheellisesti väittänyt, vaan suurliikemies Hermanni Saastamoisen perustamassa järjestössä nimeltään Kuopion Aktivistien Salainen Taistelujärjestö.

Tosin yksi mutka oli ilmeisesti matkassa. Elikkä ensiksi perustettiin Kuopioon urheiluseura nimeltään Kuopion Reipas ja vasta jonkin aikaa myöhemmin Reippaan palloilullisesti suuntautuneet jäsenet eriytyivät sittemmin Kuopion Palloseuraksi.

Viime vuonna Kuopion Sisuveikot ja Kuopion NMKY:n urheilijat yhdistyivät jälleen Kuopion Reippaaksi. Jos olisin ollut paikalla yhdistymiskokouksessa, olisin pontevasti vaatinut historiallisiin syihin vedoten, että uuden seuran nimeksi olisi pitänyt ottaa Kuopion Aktivistien Salainen Taistelujärjestö.

Eikä mielestäni Kups eilen voittanut hieman yllättäen Fc Lahtea vieraskentällä 2-0, vaan voittaja on minulle KASTJ. Kupseja, Kapseja, Kipsejä, Koipseja ja Käpsejä on maa täynnä, muutta KASTJ on hyvä, muista selkeästi erottuva ja mieleen jäävä jalkapalloseuran nimi.

Kommentit (0)

Ja vielä lisää Savon historian paljastamia pappien kummallisuuksia. Kiuruveden pitäjänapulainen Elias Simojoki oli mielenkiintoinen ja ristiriitainen henkilö. Tämä tunnetun savolaisen pappissuvun edustaja ei korostanut toiminnassaan Vuorisaarnan humaania henkeä vaan pikemminkin päinvastoin. Lievästi sanottuna hänestä voisi käyttää hyvällä syyllä määritelmää sotahullu. Kansalaissotaakin mies piti elämänsä suurimpana elämyksenä, joka näkemys poikkeaa normaalista.

Kuitenkin karskia esittänyt Simojoki oli pohjimmiltaan hyvin herkkä ihminen. Hän ei esimerkiksi voinut Talvisodassa kuunnella linjojen väliin haavoittuneena jääneen hevosen tuskankiljuntaa, vaan lähti sitä lopettamaan eikä hän palannut hengissä siltä matkalta. Vauhkoontunut hevonen oli yrittänyt loikata motissa olleiden venäläisten muonaksi ja suomalaiset onnistuvat huonosti suunnatulla laukauksella estämään loikkauksen.

Yhdessä asiassa olen taipuvainen olemaan ajattelemaan Simojoen lailla. Arvovaltaisessa Iisalmen Sanomat-lehdessä hän kirjoitti seuraavaa: ”Historia on luonut ja voi luoda vastakin tilanteita, jolloin omantunnonlaki pakottaa ylittämään kirjoitetun lain pykäliä, jos niiden avulla ei voida. esim. uskontoa ja Isänmaata riittävästi tuholta suojata.”

Itse ja ainakin Sini Saarela ajattelemme periaatteessa Simojoen lailla, vaikka ehkä rikkoisimme lakia vähän eri asioiden vuoksi. Tietysti lakia pitää pyrkiä visusti noudattamaan, mutta sen historia osoittaa, että joskus laillisuuden nimissä on tehty mitä hirveimpiä vääryyksiä. Sisäministeri Päivi Räsänen teki melkein poliittisen itsemurhan lausumalla ääneen tuon itsestään selvän asian, jonka jokainen rehellinen ihminen, joka asioista yleensä mitään ymmärtää, hyvin ymmärtää.

Kommentit (0)

Ja tämä on sitten taivahan tosi. Eilen kirjoitin suonenjokelaisesta IKL:n paidassa esiintyneestä papista ja kun avasin heti tietokoneen suljettuani kirjastosta saamani Savon historian viidennen osan nimeltään Vastakohtien aika, niin tiiliskivikirja avautui kohdalta, jossa kerrottiin yli 250 suonenjokelaisen seurakuntalaisen huhtikuussa 1933 tuomiokapituliin laatimasta valituskirjeestä, joka on seuraavanlainen alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan:

”Sen johdosta, että pappimme Suonenjoen seurakunnan kirkkoherra Kalle Kustaa Järveläinen ja pitäjänapulainen A. Takala ovat viime aikoina ryhtyneet toimintaan lapuanliikkeen, nykyään itseään ”isänmaalliseksi kansanliikkeeksi” nimittävän poliittisen järjestön hyväksi, jolla järjestöllä käsityksemme mukaan ei ole yhtymäkohtia Kristuksen opin kanssa, jota oppia tulisi ennen kaikkea pappien saarnata ja seurakuntalaisille esimerkiksi kelpaavalla elämällään ja työllään opettaa, ovat pappimme päinvastoin järjestäneet puoluekokouksia ja nk. sekaseuroja, jotka ovat ilmoitetut kirkossa tavallisiksi hartausseuroiksi, mutta niissä onkin pidetty vaaliagitaatiopuheita mainitun kansanliikkeen hyväksi.”

Savon historia-kirja ei paljasta, miten valituksen kävi, mutta sen kirja paljastaa, että esimerkiksi Savon Sanomat-lehti suhtautui erittäin kriittisesti lapualaisiin. Jopa jossain IKL-lehden pilakuvassa esitettiin kuopiolaissyntyinen  patkuliministeri, eli liberaaliporvari, Lassi Hiekkala keräämässä linnunkakkaa Petsamon Heinäsaarten keskitysleirillä.

Ilmeisesti myös suonenjokelaissyntyisen päätoimittaja Jussi Kukkosen Kainuun Sanomat oli lapualaisten hampaissa, koska oikeusministeri Kekkonen hankki Jussille oman pistoolin työsuojeluvälineeksi. Aseella taisi olla osuutensa sitten parikymmentä vuotta myöhemmin, kun Kukkonen menehtyi äkillisesti.

Kommentit (2)

Kuopiostakin on sitten hyvää vauhtia kehittymässä paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki. Sellainenhan oli entinen kotikaupunkini Heinola, jonka elämänmenoa olen tälläkin palstalla monta kertaa haikeana muistellut. Tänä aamuna Mullikka, eli Savon Sanomat, uutisoi näyttävästi siitä, että muudan kaupunkimme hengenmiehistä on tuomittu törkeästä rattijuoppoudesta. Miehen alkoholista mitattiin verta 1,9 promillea.

Tosin rattijuoppous oli tässä se pienempi synti; suurempana syntinä pidettiin sitä, että kirkonmies oli herättänyt huomiota esiintymällä vahvassa maistissa hautajaisissa. Ilmeisesti joku valpas hautajaisvieras hälyytti poliisit paikalle, kun seurakunnan paimen nousi Ladaansa. Juopupunut pappi oli silminnäkijätodistajien mukaan esiintynyt maahanpanijaisissa huomattavan rehvakkaasti. Monet ovat ilmeisesti sitä mieltä, ettei surutalosta saa tehdä mitään ilotaloa.

Jotenkin tapauksesta tulee mieleeni TV2:n suositut maalaiskomediat. Muistaakseni Mooseksen perinnössä kansaa nauratti pitkälle alkoholisoitunut kanttori. Ja ei kai siinä mitään tuomittavaa olekaan, että kanttori on vähän laulutuulella. Eikä Suonenjoellakaan muistella pahalla sitä vanhaa pappismiestä, joka saarnasi erityisen voimakkaasti juuri pikku hönössä.

Sen sijaan kaikki eivät hyvällä muistele sitä, että samainen kirkonmies esiintyi virassaan IKL:n paidassa. Joku poliittisesti valveutunut rippikoulupoika olikin sitten pudottanut pyykkinarulla kuivumassa olleen mustan paidan betonimyllyyn.

Mullikan mukaan törkeästä rattijuoppoudesta tuomittu kuopiolaispappi oli esiintynyt oikeudessa rehellisesti, kuten hengenmiehen arvolla sopiikin, ja tunnustanut rikoksensa. Hän perusteli tekoaan sillä, että oli nauttinut punaviiniä lääkinnällisessä tarkoituksessa. Pappi nimittäin kärsi ripulista. Tietääkseni punaviini ei paranna ripulia, mutta ehkä kuitenkin on niin, ettei ripuli enää 1,9 promillen humalassa häiritse ainakaan asianosaista itseään.

Kommentit (0)

Tunnettu kuopiolainen jalkapallo- ja raittiuskasvatusvaikuttaja Atik Ismail on kirjoittanut hurmioituneella tajunnanvirtatekniikalla jalkapalloiluaiheisen Mestaruussarjan maestrot 1960 – 89-nimisen teoksen. Olen aina pitänyt Suomea jalkapalloilun kehitysmaana enkä ennen tiennytkään, millaisia sankaritarinoita maamme potkupallohistoriaan kätkeytyy.

Kerronpa yhden sankaritarinoista. Syksyllä 1976 Suomi pelasi Englannin tummentuvalla jalkapallopyhättö Wembleyn viheriöllä sankarillisesti ja hävisi isännille vain 2-1. Suomalaisten maalin teki Jyrki Nieminen. Asian sankarillisuutta korostaa se, että stadionin järjestysmiehet juuri ennen pelin alkua poistivat tapahtumapaikalta urheilukentän laidalla röyhkeästi tupakkaa poltelleen hämäräperäisen tyypin. Tyyppi oli joukkueemme tärkeä kärkimies Jyrki Nieminen.

Onneksi Suomen joukkueesta löytyi kolme sen verran englantia puhuvaa miestä, että he saivat turvamiehet vakuutetuiksi vielä ennen pelin alkua, että hämärätyyppi ole maajoukkueemme avainpelaaja. Siihen aikaan maajoukkuemiehemme olivat enemmänkin tupakkimiehiä, eivät niinkään kielimiehiä. Nykyään tilanne lienee päinvastoin.

Ennen oli sangen tavallista, että Englannin liigan pelejä katsellessa näki, miten sikäläiset supertähdet tumppailivat tupakoitaan juuri ennen alkuvihellystä. Monet vielä kävivät ennen pelin alkua jättämässä tekohampaansa pipon sisälle kätkettynä maalin taakse tuulensuojaan. Siihen aikaan brittijalkapalloilijoiden hammasrivistö muistutti nykyisten kiekkomiestemme purukalustoa. Nykyäänhän englantilaiset palloilijat muistuttavat  enemmänkin filmitähtiä.

Kommentit (0)

Kaiveen hakatut kirjasarjan kolmannessa osassa paljastavat aikalaistodistajat suomalaisen yleisurheilun dopinghistorian saloja. Kun kielletyt lisäaineet saapuivat maahamme 60-luvulla, niin tietämys niiden haittavaikutuksista puuttui. Hormoneja kokeiltiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Pauli Nevala oli tosin niin fiksu, että testasi niitä aluksi ajokoiraansa.

Silminnäkijä lausunnon mukaan kuulantyöntäjä Jarmo Kunnas, mies joka ensimmäisenä rikkoi 17 metrin haamurajan Suomessa, popsi pillereitä pitkin päivää kuin  pastilleja. Kunnaksen sydän petti, kun hän 39-vuotiaana nousi sohvalta seisomaan.

Kiveen hakatuissa kerotaan myös, että 50-60-luvun vaihteen maamme parhaan pikajuoksijan Börje Strandin sydän paukahti halki 41 vuotiaana. Hänellä oli muutenkin pieni sydän ja ilmeisesti steroidit pahensivat vaivaa entisestäänkin, koska ne paksuntavat sydänlihasta samalla tavalla kuin muitakin lihaksia.

Strand lopetti urheilu-uransa jo vuonna 1964 ja pikkuisen mietityttää, olivatko hormonit jo todella tuohon aikaan suomalaisten käytössä. Joka tapauksessa mes juoksi 200 metriä aikaan 21,4 vuonna 1962, ja uskon sen tapahtuneen ihan puhtaasti. Juoksihan Voitto Hellstenkin 400 metriä vuonna 1956 hirmuaikaan 46,2, jolloin aineita oli vasta korkeintaan suurvalloilla.

Muisteln Pauli Nevalan paljastaneen, että he Jorma Kinnusen kanssa kävivät Viron urheilulääkärin puheilla vasta joskus vuoden 1966 Em-kisojen katastrofin jälkeen. Kaveruksia alkoi ihmetyttämään, miksi vanhat ulkomaalaiset kilpakumppanit paransivat hetkessä tuloksiaan monta metriä. Virolaislääkäriltä löytyivät lääkkeet vaivaan. Nevala myönsi lehtihaastattelussa syöneensä pillerit, mutta sitä hän ei osannut sanoa, mitä Jorma niille teki.

Kommentit (0)

En ole saanut suorittamissani tutkimuksissa varmuutta Kiprusoffin veljesten venäläistaustasta. Tuollaisia venäläisyyteen viittaavia sukunimiä on ollut paljon myös Suomen Karjalassa. Esimerkiksi Ivanoff on tyypillinen uukuniemeläinen sukunimi.

Tietyistä historiallisista syistä johtuen moni venäläis-karjalaisen sukunimen omistaja on suomentanut nimensä. Niinpä esimerkiksi radion sinivalkoinen ääni Pekka Tiilikainen oli kiertelevänä kaupustelijana toimineen Nikita Tiilikoffin poika ja todennäköisesti Pekkakin oli alunperin Pjotr Tiilikoff.

Toinen karjalaisen sukunimensä suomentanut urheilusuku on Simola. Alunperin Simolat olivat Bogdanoffeja. Hekin olivat laukkukauppiassukua. Kuulantyöntäjä Seppo Simola kunnostautui itsekin kauppamiehenä. Hän oli aikoinaan ylivoimaisesti tehokkain Karhun urheilutuotteiden myyntimies. Kuulantyöntäjänä Seppo Simolan menestys on paremmin tunnettu. Hän rikkoi ensimmäisenä suomalaisena sekä 18 että 20 metrin haamurajat.

Tähän hätään en keksi muita urheilunsaralla kunnostautuneita laukkuryssien jälkeläisiä. Enemmänkin heidän lahjakkuutensa on viitannut liike-elämän puolelle. Pitkään Suomen rikkaimpana tunnettu IT-liikemies Veikko Lesonen on sukujuuriltaan Vienan Venehjärven laukkukauppiaita. Myös hänen liikekumppaninsa Jorma Terentjeffin sukunimi viittaa laukkukauppaan.

Muistelen, että taistelijapari Lesonen-Terentjeff omistivat aikoinaan suuren osan Suomesta. Lopusta omisti ison siivun Säästöpankki, jonka napamies oli Juhani Riilkonen. Riikosen vaari tunnettiin tietääkseni muinoin Pietarissa laukkuryssien kuninkaana. Hän käytti muistaakseni nimeä Riikonjeff.

Kommentit (0)

Ja taas maamme tiedotusvälineissä pilkattiin Heinolaa. Tuskin 30 vuotta on kulunut siitä, kun tv:ssä esitettiin Heinola – tyly kaupunki-ivamukaelmaa http://www.youtube.com/watch?v=DZify6_XOcU,

ja öylönnä Uutisvuodossa päästeltiin taas selkäkeikkanauruja entiselle kotikaupungilleni. Ohjelmaa katsoo noin puolet Suomen väestöstä.

Mutta turhaan päästeli yksinkertainen kansa selkäkeikkanauruja Heinolalle. Mielestäni kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Ihamäen esitys siitä, että kaupungin tulisi ottaa sata kpl akateemisesti koulutettua, mieluiten niin tervettä syyrialaista, että he pystyvät  omin avuin liikkumaan, on kaunis ja kannatettava esitys.

Kuka siitä kärsii, että Heinola pyrkii hankkimaan sellaisia uusia asukkaita, jotka tulevat selviämään omin avuin heinolalaisessa yhteiskunnassa. Ei se ainakaan ole poissa niiltä perussyyrialaisilta, jotka jäävät edelleenkin leirille. Ja varmaa on, ettei Heinolaan päästetä tavallisia syyrialaisia; entisistäkin muualta tulleista moni perusheinolalainen haluaa päästä eroon.

Muuten olen sitä mieltä, että Kupsin valmentajan Esa Pekosen tulee välittömästi lähteä etsimään jalkapllolahjakkuuksi Syyrian pakolaisleriltä. Muistanpa, miten Ali Al Musawi-niminen nuorukainen, jonka sukujuuret lienevät jossain Lähi-Idässä, pääsi toissa kesänä b-junnuikäisenä a-junnujen otteluun, sai kuusi maalintekopaikkaa ja onnistui jokaisesta. Hän on synnynnäinen kliininen viimeistelijä. Kups voitti 6-0.

Eikä noita muslimipalloilijoita tarvitse yleensä etsiä kapakoista peliä edeltävänä iltana, kuten peruskuopiolaisia pelaajia piti joskus etsiä. No ehkä Atik Ismail oli vain poikkeuksen vahvistava sääntö. En tunne Koraania kunnolla, vaikka sellainen kyllä hyllystämme löytyy, mutta luulen, ettei edes ramadan ajan paastomääräys koske muslimiurheilijoita. Ainakin sotilaat on sota-aikana paastosta vapautettu ja sama koskee uskoakseni myös urheilijoita sekä kilpailu- että harjoituskaudella.

Kommentit (0)

Kiveen hakattujen viimeisimmästä osasta opin sen, että suomalainen kansallissankari jääkiekkoilija Pekka Marjamäki oli puoliksi venäläis-puolalainen. Varmaankin siltä suunnalta periytyi Marjamäen tummaverisyys. Hänen äitinsä Valentina Kanonikow oli Viipurin tyttöjä. Marjamäki oli loistava jääkiekkoilija, joka valittiin joskus 70-luvulla MM-kisojen parhaaksi puolustajaksi, vaikka kisoihin osallistui paljon muitakin venäläistaustaisia kiekkoilijoita.

Viipuri oli aikoinaan maamme kansainvälisin kaupunki, ja niinpä viipurilaisilla oli laajempi geeniperimä kuin muilla suomalaisilla. Se seikka edistää erilaisten lahjakkuuksien syntymistä. Muistelen, että viipurilaisen nyrkkeilyn olympiavoittaja Sten Suvion isä oli venäläinen ja äiti ruotsalainen. Hyvä perimä heijastuu myös Suvion veljentyttäreen Aira Samuliniin, joka vaikuttaa teinitytöltä yli kasikymppisenä.

Tältä istumalta muistan, että huipputasolla on jääkiekkoa pelaillut Marjamäen lisäksi moni muukin venäläistaustainen suomalainen. 80-90-luvulla yksi maamme parhaista oli Valeri Krykov, joka keikkui monena vuonna pistepörssin kärkisijoilla. Ihmettelin silloin, miksi miestä ei päästetty kertaakaan näyttämään kykjään maajoukkueeseen. Krykovia kutsuttiin Teräsmieheksi, koska hän pelasi peräkkäin lähes 500 Sm-liigan ottelua, vaikka laji on tapaturmarhekkä. Muistelen Krykovin suvun olleen Terijoen suunnalta lähtöisin.

Nykyään maajoukkueemme kantaviin voimiin kuuluu Leo Komarov. Hän ei ole syntynyt Suomessa vaaan Neuvosto-Virossa. Komarov tuli Suomeen jääkiekkoilija isänsä mukana jo pikkulapsena.

Kiprusoffin jääkiekkoilija veljeksistä Markosta ja Miikasta en osaa sanoa varmaa, mutta sukunimi kyllä viittaisi itärajan taakse. Joskus olen myös kuullut, että kovasti Pekka Marjamäen oloisen ison mustan Veli-Pekka Ketolan perimässä olisi myös venäläistä, mutta ainakaan Internet ei asiaa vahvista. Sen sijaan romanien keskustelupalstalla joku uskoo miehen olevan tummia.

Ja olinpa vielä unohtaa Aleksander Barkovin. Tämä suomalais-venäläinen nuorukainen lienee Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden kaikkien aikojen lupaavin jääkiekkoilija.

Kommentit (0)

Kuntaliitoksia on tulossa ja uusien kuntien nimistä on sen myötä tulossa kiistoja. Ainakin Länsi-Suomessa näitä riitoja on jo ollut, ja sen seurauksena kuntakartalle on pöllähtänyt kompromisseina uusia täysin typeriä, arvottomia ja luonnonvastaisia nimiä kuten nyt esimerkiksi Akaa, Sastamala ja Siikalatva.

Itä-Suomessa tullaan nimiasiat toivottavasti järjestämään ihan toisin. Iisalmen ympärille muodostettavan suurkunnan nimenä olkoot historiallisista syistä kunnioitusta herättävä nimi Rutakko. Kuopion seutu voisi muodostaa metropolin nimeltään Pöljä; silloin ainakin Siilinjärven Pöljän taajaman asukkaat taipuisivat liitoksen kannalle.  Pöljän leimalla varustetut postimerkit tulisivat olemaan maailmalla kiinnostavia keräilykohteita, joten sekin seikka puoltaisi nimivalintaa.

Joensuun puolessa on kaksikin hyvää nimiehdotusta eli Öllölä ja Möhkö. Olen nuoruudessani pyöräillyt Tuupovaaran Öllölästä Ilmomantsin Möhköön. Öllölässä oli Pörtsämön kylällä runonlaulaja Pietari Shemeikan patsas. Kaunis Öllölä-nimi juontaa juurensa kylän ensimmäiseen asukkaaseen Iivana Öllöseen; Öllösten suku on hävinnyt jostain syystä sukupuuttoon.

Möhkö-nimi on tietääkseni muunnos venäjän kielen mutkaa tarkoittavasta sanasta. Möhkössä toimi muinoin yksi maamme suurimmista rautatehtaista. Siellä jalostettiin järvimalmia raudaksi Pietarin markkinoille samalla tavalla kuin Karttulan Sourussa. Möhkö on myös sikäli merkittävä sotahistoriallinen paikka, että siellä Puna-armeija kärsi historiansa viimeisen rökäletappion loppukesästä 1944. Sen jälkeen Puna-Armeija on ollut jokseenkin voittamaton. Tässä lisätietoa Ilomantsin taisteluista:

http://mekri.uef.fi/sotahistoria/motti.htm

Kommentit (0)

Öylönnä herraswäenyhdistys nimeltään Kuopion Isänmaallinen Seura järjesti luennon Savon kuntaliitoksista. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Yhteiskuntatieteiden tohtori Jaana Luttisella oli värikästä kerrottavaa Savon kuntien historiasta ja kuntaliitoshankkeista.

Enpä ole tiennyt ennen sitäkään, että Iisalmen puolessa nykyisen Sonkajärven alueella toimi vuosina 1872-1906 laiton kunta nimeltään Rutakko. Sikäläiset isännät olivat tyytymättömiä Iisalmen emäpitäjään ja perustivat kylmän rauhallisesti oman kunnan vastoin lain kieltoja ja käskyjä. Epäilen, että samanlaisia suunnitelmia liikkuu nykyäänkin isäntien mielissä Suomen takametsissä. Vasta vuonna 1906 kuvernöörin onnistui lakkauttamaan laiton kunta.

Rutakon kunta pyrki aivan oikein turvaamaan kuntalaisten silloiset hyvinvointipalvelut täysin voimassa olleen kunnallisasetusten mukaisesti. Se keräsi asukkailtaan veroja, järjesti kunnallishallinnon, perusti lainajyvästön ja erilaisia kunnallisrahastoja, jollaisia olivat vaivaiskassa, äyrikassa, koiraverokassa, köyhäin lasten opetuskassa, Englannin ystäväin lahjarahasto, hätäapukassa, lainamakasiinin tili- ja manttaalikassa jne. Varsinkin tuo Englannin ystäväin lahjarahasto kuullostaa tärkeältä hyvinvointipalvelulta ja soisi nykykuntienkin tukevan Englannin ystäviä.

Mainio Rutakko-nimi ei ole kuitenkaan kunnan lakkauttamisen myötä hävinnyt, vaan muistoa ylläpitää kuvaavaa taiteilijanimeä Rutakon kojootti käyttävä kansantaiteilja, jota nyt hiljennymme kuuntelemaan.

http://www.freewebs.com/kojjootti/apps/videos/videos/show/12021407-stadin-silakkamarkkinat-2010

Kommentit (0)

Kuopiolaislähtöinen historian professori Martti Häikiö paljasti eilen Humanismin illan tilaisuuden luennossaan Häikiöiden olevankin alunperin Leinosia, mutta lisäksi hän paljasti aikamme digikumousta käsitelleessä luennossaan, että 3D-tulostimet, maksavat enää 20.000 euroa ja että niillä pystyy tulostamaan mitä vaativimpia asioita. Uudella Mantereella, joksi Amerikkaa jostain syystä myös kutsutaan, tulostelevat valveutuneet kansalaiset jo purjeveneitä ja purjelentokoneita.

Tällöin kesken luennon pyysi muudan insinöörin oloinen mies yleisön joukosta puheenvuoroa ja heti sen myös sai ja kertoi, että hän kyllä osti juuri pojanpojalleen joululahjaksi 3D-tulostimen erikoistarjouksesta 1500 eurolla. Sillä voi valmistaa muovista tarvekaluja, jotka ovat 15 cm kanttiinsa.

Laitteiden hinnat siis putoavat samalla tavalla, kuin nykyisten tietokoneiden tulostimien. Luulen, että kymmenen vuoden kuluttua 3D:nkin saa 39 eurolla, mutta siihen tarvittavat raaka-ainekasetit tulevat olemaan sitä selvästi hintavampia. Nykyään laitteet käyttävät raaka-aineenan etupäässä muovia, mutta käytössä on tietääkseni myös jopa titaania hyödyntäviä tulostimia. Titaani on timantin jälkeen maapallon kovinta ainetta.

Nähtäväksi jää, miten tilanne kehittyy. Uhkaako Kiinan hikipajoja massiiviset lomautukset? Oliko Kalevalan Sampo sittenkin 3 D-tulostin? Säilyykö yhteiskuntarauha, kun ihmiskunta on toteuttamassa ikiaikaista unelmaansa ja vapautumassa työnorjuudesta lähimmän 20 vuoden aikana.

Professori Häikiökään ei osannut sanoa, miten meidän oiken käy. Hän kertoi, että sata vuotta sitten kesällä 1914 elettiin nykyisen kaltaista aikaa; tavarat ja ihmiset liikkuivat täysin vapaasti yli rajojen, sitten tuli täysin kenekään pyytämättä tai tilaamatta sekä vallan käsittämättömästi ihmiskunnan historian älyttömin sota eli I maailmansota ja rajat sulkeutuivat 75 vuodeksi.

Nytkin saattaa käydä samalla tavalla. Jossakin päin Eurooppaa mellakoidaan sen vuoksi, että halutaan liittyä Eu:n ja jossakin taas sen vuoksi, että halutaan pois Eu:sta. Ja aluksi vapautta edistänyt Internet on muuttumassa ihmisten tehokkaaksi valvontavälineeksi.

Kommentit (0)

Kannattaa katsoa Yle Areenalta tämä Viktor Fors Mäntyrannan isoisästään Eero Mäntyrannasta tekemä dokumentti.

http://areena.yle.fi/tv/2127966

Kansallissankari Eero Mäntyrannan tyttären poika Viktor on meänkielinen muusikko ja kansatieteen opiskelija Ruotsin puolelta. Hänen äitinsä tuli poikkinaitua joen toiselle rannalle, kuten ennen oli tapana, jolloin ruotsalaisilla klopeilla olivat Volvot ja suomalaisilla korkeintaan kolhoosikärryt, jos niitäkään.

Dokumenttia katsoessa ymmärtää, miksi nykyään suomalaiset pärjäävät kori- ja lentopallossa, mutta eivät hiihdossa. Viktor on isoisäänsä tasan kaksi kertaa pitempi. Eero oli sellainen lyhyenläntä, mutta sitäkin sitkeämpi Lapin mies.

Muutenkin pojanpoika on kovasti erilainen kuin vaarinsa. Viktor on kauttaaltaan tatuoitu. Hän myös paljastaa ohjelmassa, että ennen hänellä oli tulipunainen pitkä tukka ja musta hame. Mummo Raakel piti tukka kauniina. Sitä ohjelma ei kerro, miten iovanhemmat suhtautuivat tyttärenpojan hameeseen.

Olen muuten sitä mieltä, että Georg Grotenfeltin tekemä dokumentti Tosi tarina Kalevi Hämäläisestä, olisi uusittava 12 vuoden tauon jälkeen televisiovastaanottimissa. Lisäksi olen sitäkin mieltä, että jonkun olisi kiireen vilkkaa tehtävä dokumentti Susi-Kalle Oikaraisesta.

Kommentit (0)

Lukaisinpa tuossa kirjan Israelin tiedustelupalvelu Mossadin ns. likaisten temppujen osaston toiminnasta. Yhtenä tärkeimmistä tempuista pidettiin sitä, kun eräs Syyrian ilmavoimien lentäjä saatiin loikkaamaan koneineen Israeliin juuri ennen vuoden -67 sotaa.

Kirjassa kerrotaan, miten Israel silloin ensimmäisenä Länsimaana onnistui hankkimaan käsiinsä neuvostoliittolaisen huippuhävittäjän Mig-21, joka edusti silloin aikansa huippua. Koneen salaisuuksien selvittäminen oli tärkeää tulevan sodan vuoksi. Mig-21 oli niitä harvoja kulutushyödykkeitä, joissa Neuvostoteollisuus onnistui laadullisesti. Kone lensi kovempaa ja korkeammalla kuin Israelin Miraget.

Sikäli Mossad-kirja erehtyy, että kyllä se oli Suomi, joka onnistui onnistui ensimmäisenä Länsimaana selvittämään Mig-21 hävittäjän salaisuudet. Kekkonen osti koneita Suomeen jo vuonna 1963, eli se oli meillä käytössä jopa ennen kuin monissa Varsovanliiton maissa.

Itse olin omin silmin todistamassa Migien ensimmäistä tunkeutumista Lännen ilmatilaan. Kahdeksan konetta pyyhkäisi matalalta Kärkkäälän ylitse ennen laskeutumistaan Rissalaan. Jylinä oli hirmuinen. Vähän koneiden saapumisen jälkeen koettiin Kurkimäessä maanjäristys ja sen uskottiin yleisesti liittyvän Neuvostokoneisiin.

Koneiden tulon jälkeen Savo-lehti uutisoi näyttävästi, kuinka amerikkalainen Nato-kenraali oli käynyt Rissalassa tutustumassa koneisiin. Ainakin hyvän tarinan mukaan jutun kirjoittanut lehtimies nähtiin jo saman päivän iltana nousevan matkalaukun kanssa Kuopiosta lähtevään junaan. Hän ei ole palannut. Kuulemma Kekkonen oli soittanut lehden toimitukseen.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin edes kuopiolaisella juniorikiekkoilulla. Olen viikonloppuna ollut todistamassa, että Kalpan nuoret hävisivät kaksi kertaa helsinkiläisille. Muistelen, että aina ennen oli niin, että meni sarjassa muuten miten huonosti hyvänsä, niin kuitenkin helsinkiläiset rökitettiin kotiluolassa.

Eivätkä huonot jääkiekkouutiset lopu vielä tähän. Eilen oli Kalpa-Pelicans-ottelussa vain 2480 katsojaa. Lienee pohjanoteeraus moneen vuoteen. Seuran budjetti on laskettu tietääkseni sen varaan, että 4000 katsojaa olisi keskimäärin ottelua kohti. Nähtäväksi jää, miten kauan Sami Kapanen ja Kimmo Timonen viitsivät tuhlata rahojaan Suomen huonoimpaan ammattilaisjääkiekkojoukkueeseen. Molemmat rahamiehet saattavat keksiä monia hauskempia tapoja päästä rahoista eroon.

Tässä vaiheessa Kalpa voisi jo käynnistää yt-neuvottelut ja lomauttaa sitten henkilökuntaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Ensikaudella voisi aloittaa puhtaalta pöydältä ja koota joukkueen erilaisten työllistämistukien avulla. Työllistämistuista saattaisi löytyä laajemminkin keino maamme urheilun nostamiseksi kansainväliselle huipulle. Talkoopohjalla ei enää nykyään pärjätä kuten ennen.

Urheilutoiminnan organisoiminen voisi ihan hyvin kuulua työvoimaviranomaisille. Urheilujärjestöt ovat juuri sitä kolmatta sektoria, jolle monet poliitikot haluavat siirtää vastuuta työllisyydestä. Urheiluseurat voisivat tukien avulla työllistää työttömiä nuoria urheilijoina ja vähän vanhempia valmentajan ominaisuudessa. Eikä se edes maksaisi paljoa. Olen laskeskellut, että kuopiolainen ammattilaisjalkapalloilija ansaitsee noin 1000 euroa kuussa.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin Kalpallakaan. Öylönnä oli ehkä kauden tärkein peli ja koska maalivahti on joukkueen tärkein pelaaja, Kalpa oli hankkinut Antti Oreen Hifk:sta joukkueen pelastajaksi. Onhan Kalpa pelannut tämän kauden surkeasti, koska Pekka Tuokkola ei ole oikein loistanut. Varsinkin tärkeissä peleissä Ilvestä vastaan Tuokkola ei onnistunut. Välillä jo epäilin, että asiaan vaikutti se, että Ilvestä valmentaa Pekan isoveli.

Niinpä ryhdyin eilen kuuntelemaan toiveikkaasti sitä, miten hyvänä maalivahtina tunnettu Antti Ore olisi loistotorjunnoillaan pelastanut Kalpan pudotuspeleihin. Mutta ei pelastanut Antti Ore Kalpaa. Pelicans ampui ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kolme kertaa ja Oreen torjuntaprosentiksi tuli käsittääkseni täydet 100 %. Jokainen laukaus meni maaliin. Lienee SM-liigan ennätys. Lopetin tässä vaiheessa ottelun seuraamisen, joten paljon minulta jäi kuulematta.

Jos kyseessä olisi ollut potkupallo-ottelu, olisin ilman muuta tarkastanut onko Kaukoidän vedonlyöntimarkkinoilla tapahtunut epätavallista liikehdintää, mutta en usko, että kiinalaisia kiinnostaa maamme jääkiekkosarja. Ilmeisesti Antti Oreelle sattui vain huono päivä, koska paineet olivat kovat. Sääliksi pistää, saattoi miehellä olla pitkä ja yksinäinen bussimatka Lahdesta Kuopioon.

Tarkistin ottelun tilastot ja ilmeni, että Kalpan maalivahti torjui pelissä 14 kertaa ja Pelicansin 32 kertaa. Kalpa oli siis ylivoimainen ja normaalitapauksessa pelin olisi pitänyt päättyä Kalpalle 5-0, mutta jostain syystä nyt kävi päinvastoin. Taitaa olla viisainta, että Kalpa alkaa keskittyä seuraavaan kauteen.

Kommentit (0)

Ja sitten raittiusasiaan. Sen tiedän, ettei Ivan Ukhov ole todistettavasti mikään vesipoika, selvät todisteet juopumuksesta yleisellä paikalla löytyvät,

http://www.youtube.com/watch?v=tbBUIcJ-fRw

mutta sitä en ole saanut selville, että tupakoiko mies. Vanhan uskomuksen mukaan kukaan tupakoimaton ei ole vielä ylittänyt korkeudessa 240 haamurajaa. Tämän haamurajan rikkojia on noin 10 kpl.  Ehkä Ivan on myönteinen poikkeus asiassa. Tiettävästi me-mies Sotomayer veti tupakan lisäksi myös kokaiinia ja muistelen, ettei myöskään maailman tilaston kakkosmies Patrick Sjöberg ansainnut elämäntyylillään raittiin urheiljan palkintoa, vaikka tupakan röyhyyttely jätettäisiin huomiotta.

Olen lukenut traagisista urheilijakohtaloista kertovan Kiven hakatut-sarjan ja siitä ilmenee, että monet entiset huippumme, varsinkin traagisen elämän kokeneet, olivat kovia kessuttelijoita. Suuri yllätys ei ole se, että vuosikymmeniä maamme valmennuksesta vastannut Armas Valste röyhyytti, mutta minut yllätti se, että myös Valsteen vaimo, joka oli naapurini Askolan Annin sisko, sauhutteli. Yleensä vanhan ajan naisimmeiset eivät meillä päin tupakoineet viinanjuonnista nyt puhumattakaan.

Hannes Kolehmainen ei kuitenkaan ollut tupakkamiehiä, mutta siitä huolimatta hänen nimellään myytiin häpeämättömästi erityistä urheilijasavuketta, kuten kuva todistaa.

Kommentit (0)

Muistisairauteen, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, mutta joka taisi olla nimeltään emmental, liittyy se, että potilas ei muista viimeaikaisia asioita, mutta lapsuutensa asiat hän muistaa vallan mainiosti. Niinpä olen viime aikoina pohtinut sitä lapsuudessani sattunutta merkillistä asiaa, miksi Holmenkollenin hiihdoissa vuonna 1967 pikamatkan loppuhetkillä Eero Mäntyranta menetti selvän johtonsa ja sijoilta yms. nousi yllätysvoittoon Neuvostoliiton Anatoli Akentjev, joka porhalsi viimeisen kilometrin minuutin kanssakilpailijoitaan nopeammin.

Tutkin tuossa Mäntyrannan muistelmia ja varsin uskottavasti hän todistaa, että venäläinen oikaisi. Hiihtokilpailuissa oikaiseminen on törkeydessään dopingiin verrattava väärinkäytös, vaikka hiihtourheilua ymmärtämättömiä tapaus hymyilyttää. Ennenhän Savossa sanottiin, että hullu töetä tekköö, viisas piäsöö vähemmälläkin.

Tuo vuosi 1967 oli muutenkin mysteerinen. Grenoblen esikisoissa naisten matkan voiton jakoi täysin yllättäen muudan Bulgarian tyttönen tai ehkä kuitenkin poikanen Krastana Stoeva samalla ajalla yhdessä Neuvostoliiton Klavdija Bojarskihin kanssa. Yllätyksestä spekuloidaan vieläkin. Se voitto jäi tämän hiihtäjän viimeiseksi kansainväliseksi voitoksi. Seuraavana vuonna olivat jo sukupuolitestit käytössä eikä tämä tyttönen tai poikanen enää ilmestynyt viivalle.

Samaiselle viivalle ei enää sukupuolitestien käyttöönoton jälkeen ilmestynyt myöskään Klavdija Bojarskihin. Hänenkään sukupuolestaan ei ollut täyttä varmuutta. Ainakin Mirja Lehtonen, joka hävisi hänelle olympiakullan parilla sekunnilla, kertoi, että eräällä kilpailumatkalla tytöt majoitettiin samaan huoneeseen vierekkäisille sängyille ja kanssakilpailijattaren voimakas parrankasvu pelotti Lehtosta niin, ettei uni meinannut silmään tulla. Mirja lohduttautui sillä, että seinän takana nukkui suomalainen mieshiihtäjä Manne Liimatainen, jota olisi voinut huutaa hädän hetkellä apuun, mikäli tilanne olisi äitynyt kriittiseksi.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että nykyisenä kaikenlaista tasa-arvoisuutta suosivana aikana tasa-arvon mukaista olisi, että interseksuaalisilla urheilijoilla olisi urheilukilpailuissa omat sarjat.

Kommentit (0)